Aihearkisto: ufologia

CARET-ohjelman paljastus

Tarkastellaanpa PACL:n CARET-ohjelman osien paljastusta. Se on itse asiassa erittäin informatiivinen paljastus, ja sellaisenaan NSA ja siihen liittyvät MAJesticin tukiorganisaatiot leimasivat sen huijaukseksi. Lukijan ei kuitenkaan pidä hämmentyä. Tämä on pätevä paljastus, ja sellaisenaan on hyödyllistä ”savustaa ulos” ne UFO- ja tutkintaorganisaatiot, jotka Yhdysvaltain hallitus on korruptoinut.

Käsittelen tätä paljastusta täsmälleen sellaisena kuin se esitettiin. Nykyään varsinaisen paljastuksen löytäminen on tietenkin melko vaikeaa, ainakin Yhdysvalloissa. Esitän myös joitakin kommentteja ja asiaankuuluvaa tietoa, joka on syntynyt tästä paljastuksesta.

Johdanto

“Olemme vain edistynyt apinarotu pikkuplaneetalla, jonka ympärillä on hyvin tavallinen tähti. Mutta pystymme ymmärtämään maailmankaikkeutta. Se tekee meistä jotain hyvin erityistä.”

― Stephen Hawking

Tämä on ”C.A.R.E.T.” -paljastuksen koko teksti. Laitan sen tähän sanatarkasti sellaisena kuin se annettiin internetissä. Tämä paljastus on kenties aidoin Maan ulkopuolisen olennon paljastus, joka on julkistettu viiden vuosikymmenen salailun aikana. (MJ-12:ta lukuun ottamatta)

Vaikka onkin hyvin tiedossa, että suuret UFO-järjestöt ja debunkkausorganisaatiot ovat pilkanneet tätä paljastusta petokseksi, minä satun tietämään, ettei se ole lainkaan petos. Sen sijaan se on pätevä paljastus pienestä osasta yhtä lukuisista 1980-luvun avaruusolentojen takaisinmallintayrityksistä.

C.A.R.E.T. on PÄTEVÄ ja TODELLINEN (assosiatiivisen) MAjestic-dokumentaation paljastus.

Ilmoitus sisältää selityksen, jossa on valittuja sivuja kolmesta erillisestä raportista: [1] tutkimusraportista, [2] inventaarion katsauksesta ja [3] kielitieteellisestä johdantokappaleesta. Mukana oli myös joitakin aitoja valokuvia. Lisäksi ennen kuin ilmoituslähde meni ”röntgentilaan” (hiljaiseksi), käytiin joitakin kysymys- ja vastauskeskusteluja.

Tämä paljastus ei ole petos, valehtelu tai huijaus. Se on todellinen ja pätevä paljastus. Lukijan tulisi lukea Yhdysvaltojen disinformaatiopyrkimyksiä käsittelevä osio ymmärtääkseen täysin paljastuksen laajuuden. Jos lukija päättää uskoa siihen, se oli vain monimutkainen huijaus, okei. Mutta se ei ole, ja minä olen ”tosi juttu”, joten kerron lukijalle, että jos uskot minua, sinun on uskottava myös C.A.R.E.T.:n pätevyyteen. Vaihtoehtoisesti, jos et usko minua, et voi mitenkään uskoa C.A.R.E.T.:n paljastusta.

“Mielestäni useimmat ihmiset sivuuttivat (C.A.R.E.T.)-ilmiön vaivautumatta tarkastelemaan todisteiden ja todistusaineiston kokonaisuutta ja antoivat sen sijaan foorumien paljastajien ja pseudoskeptikkojen päättää todisteista puolestaan. Älä anna kenenkään elää päässäsi ilmaiseksi – kuten sanonta kuuluu.”

-will galison toukokuun 1. 2014 klo 11:37

Yhdysvaltain hallitus on käyttänyt paljon aikaa, rahaa ja resursseja tuomitakseen tämän paljastuksen huijauksena. Itse asiassa NSA on jopa perustanut lukuisia kieltämissivustoja ja -organisaatioita. Joku on selvästi syvästi loukkaantunut. Katsokaa kaikkea sitä aikaa ja vaivaa, joka tähän on käytetty. Jollakulla oli selvästi [1] paljon rahaa ja [2] paljon aikaa käytettävissään. Tämän ”huijauksen” kumoamiseen nähtiin paljon vaivaa. Miksi? Tässä on vain yksi monista verkkosivustoista;

http://www.dronehoax.com/drone_history/isaac_additional/caret.htm

Kysyn lukijalta tätä: kuinka monta tuntia mielestäsi on käytetty kaikkien näiden artikkelien kirjoittamiseen (tälle verkkosivustolle)? Kuinka paljon aikaa ja rahaa on käytetty (verkkosivuston) suunnitteluun? Onko tämä verkkosivusto pelkkä harrastussivusto, jonka on kirjoittanut huolestunut bloggaaja? Kaikki tämä on vain yhden havainnon ja muutaman sivun julkaisemisen vuoksi? Katsokaa, kuinka paljon vaivaa tämän takana on. Onko sinulla, hyvä lukija, aikaa ja energiaa (työn jälkeen) tehdä samoin lukemasi artikkelin suhteen. Tämä on ilmeinen; täysin ILMEINEN esimerkki NSA:n uudelleenohjauksesta ja tukahduttamisesta.

(Työssäkäyvillä ihmisillä, joilla on perhe ja joilla on elämää työn ulkopuolella, ei ole aikaa omistautua verkkosivustojen sivuille, jotka tuottavat kieltämisiä. Yhden tai kahden tunnin pitäminen ylläpitoa illassa oli todella vaikeaa. Mutta nämä verkkosivustot ilmestyivät viikkojen kuluessa paljastuksista. Kaikki tämä viittaa vahvasti siihen, että aikaa, rahaa ja vaivaa käytettiin tarkoituksella tähän työhön. Millainen ihminen omistaa niin paljon aikaa pelkälle huijaukselle?)

Seuraavassa on itse paljastus. Esitän sen täsmälleen sellaisena kuin se on julkaistu. Ymmärrettävyyden parantamiseksi tekstissä saattaa kuitenkin olla joitakin alaviitteitä ja pieniä muokkauksia. Otsikko- ja osoitetiedot on esitetty eri fontilla luettavuuden parantamiseksi.

Ensimmäinen paljastus

CoastToCoastAM-verkkosivuston ”Isaac”in selitys viimeaikaisista ”outojen lentävien esineiden” havainnoista

Tervehdys Coast to Coast AM,

Minulla on tietoja, jotka voivat selittää suurelta osin sen, mitä tapahtuu Chadin, Rajmanin ja Lake Tahoen silminnäkijän toimittamissa valokuvissa sekä Jennan ja Ty:n Big Basinissa, Kaliforniassa ottamissa valokuvissa…

Käytän salanimeä ”Isaac” julkaistessani näitä tietoja. Olen sähköinsinööri ja tietotekniikan tutkija, ja työskentelin aiemmin ”CARET”-nimisessä ohjelmassa, joka keskittyi avaruusteknologiaan perustuvaan tutkimukseen ja kehitykseen. Monet CARET-ohjelmassa työskentelyn aikana käsittelemäni teknologian avainelementit näkyvät selvästi näissä aluksissa. Tämä työ tehtiin 80-luvulla Palo Altossa, Kaliforniassa, joten minulle ei ole yllätys, että nämä havainnot tapahtuvat niin lähellä kyseistä aluetta.

Tämän sähköpostin liitteenä on lukuisia skannattuja valokuvia ja asiakirjoja CARET-ajoiltani, jotka liittyvät siihen, mitä aion kertoa sinulle, ja jotka haluaisin jakaa kuulijoillesi. Lisäksi olen perustanut pienen verkkosivuston, jolla on erittäin korkean resoluution kopiot kaikista näistä skannauksista sekä pitkä kirje, jossa kerrotaan paljon minusta, CARET-ohjelmasta ja näistä havainnoista. Olen kuunnellut ohjelmaanne vuodesta 2002 lähtien ja haluaisin tehdä yhteistyötä kanssanne tämän tiedon levittämiseksi. Lukekaa verkkosivuston teksti saadaksenne lisätietoja, sillä otan melko merkittävän henkilökohtaisen riskin ja haluaisin varmistaa, että se on sen arvoista: isaaccaret.fortunecity.com

Pyydän vain, että kun jaatte näitä tietoja, ne pidetään yhdessä. Kuvia on 4 ja skannattuja asiakirjoja yhteensä 15 sivua. Jos haluatte muuttaa niiden kokoa verkkosivustollenne sopivaksi, se sopii hyvin... Haluan, että ihmisillä on helppo pääsy näihin tietoihin KOKONAISUUDESSAAN. Mielestäni tämä on kohtuullista, ja se on ainoa pyyntöni. En yritä myydä mitään, ja ainoa syy, miksi loin tämän hyvin yksinkertaisen verkkosivuston, on varmistaa, että kaikki tiedot esitetään oikein ja yhdessä paikassa.

--Isaac
Isaac ja hänen CARET-valokuvansa
”Chadin” ottamat ja Internetiin julkaistut salaperäiset valokuvat ilmestyvästä lennokista johtivat Isaacin C.A.R.E.T.-paljastukseen. Entinen keskijohdon edustaja julkaisi yleisölle rajoitetun sarjan asiakirjoja, jotka auttoivat selittämään Internetissä suurta hämmennystä aiheuttanutta lentokonetta.

Kokemukseni CARET-ohjelmasta ja avaruusteknologiasta

kirjoittanut "Isaac" kesäkuussa 2007 IsaacCaret-sivustolla

Tämä kirje on osa pakettia, jonka olen koonnut Coast to Coast AM -ohjelmalle jaettavaksi sen kuulijoille. Se täydentää lukuisia skannattuja asiakirjoja ja valokuvia, eikä sitä tule erottaa niistä.
Voitte kutsua minua Isaaciksi – se on salanimi, jonka olen valinnut yksinkertaiseksi suojakeinoksi, kun julkaisen tietoa, jota voitaisiin kutsua erittäin arkaluonteiseksi jopa nykypäivän mittapuilla. ”Arkaluonteinen” ei kuitenkaan välttämättä tarkoita samaa kuin ”vaarallinen”, minkä vuoksi omatuntoni on puhdas, kun annan tämän aineiston yleisön saataville.

Hallituksellani on syynsä jatkuvaan salailuun, ja ymmärrän monia niistä, mutta totuus on, että olen vanhenemassa enkä halua kohdata Luojaani jonain päivänä kantaen mukanani enempää taakkaa kuin on välttämätöntä! Lisäksi luotan ihmiskuntaan hieman enemmän kuin entiset pomoni, ja uskon, että ainakin osan näistä tiedoista julkistaminen voisi tuoda paljon enemmän hyötyä kuin haittaa, etenkin nykymaailmassa.
Haluan tehdä yhden asian selväksi ennen kuin aloitan: en aio altistaa itseäni seurauksille, joita voi koitua siitä, että petän esimiesteni luottamuksen, enkä aio paljastaa mitään henkilökohtaisia tietoja, joiden perusteella henkilöllisyyteni voitaisiin tunnistaa. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole harhauttaa ketään, joten tiedot, joiden jakamisen katson olevan liian riskialtista, jätän yksinkertaisesti pois sen sijaan, että peittelisin niitä jollain tavalla (lukuun ottamatta salanimeäni, jonka myönnän avoimesti olevan keksitty nimi).
Arvioisin, että tämän kirjeen sisältämien tietojen perusteella minut voitaisiin parhaimmillaan rajata noin 30–50 henkilön joukkoon, joten tunnen oloni kohtuullisen turvalliseksi.

Selitys viimeaikaisille havainnoille

Olen jo vuosien ajan ajoittain harkinnut ainakin osan hallussani olevan aineiston julkaisemista, mutta viimeaikainen valokuvien ja havaintojen aalto on saanut minut menemään suoraan asiaan ja tekemään sen nyt.

Haluan ensinnäkin tehdä selväksi, että en tunne suoraan yhtäkään kuvissa näkyvistä aluksista kokonaisuudessaan. En ole koskaan nähnyt niitä hangaarissa, en ole työskennellyt niiden parissa enkä ole nähnyt avaruusolentoja lentelemässä niillä ympäriinsä.

Olen kuitenkin työskennellyt monien näissä aluksissa näkyvien osien parissa ja nähnyt niitä, joista osa näkyy tämän sivun yläosassa olevassa Q3-85 Inventory Review -skannauksessa. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että tunnen erittäin hyvin niiden pohjissa olevan ”kielen”, joka näkyy selvästi Chadin ja Rajmanin ottamissa valokuvissa sekä toisessa muodossa Big Basinin valokuvissa.

Yksi kysymys, johon voin vastata varmuudella, on se, miksi ne ovat yhtäkkiä täällä. Nämä alukset ovat todennäköisesti olleet olemassa nykyisessä muodossaan jo vuosikymmeniä, ja voin sanoa varmuudella, että niiden taustalla oleva teknologia on ollut olemassa jo vuosikymmeniä ennen sitä. Itse asiassa tuo ”kieli” (selitän pian, miksi laitan sen jatkuvasti lainausmerkkeihin) oli tutkimukseni aiheena menneinä vuosina. Käsittelen myös sitä.

Se, miksi ne ovat yhtäkkiä näkyvissä, on kuitenkin aivan toinen asia. Nämä alukset – olettaen, että ne ovat yhtään samanlaisia kuin laitteet, joiden parissa työskentelin 80-luvulla (itse asiassa olettaen, että ne ovat jopa parempia) – on varustettu tekniikalla, joka mahdollistaa näkymättömyyden.

Tätä ominaisuutta voidaan ohjata sekä aluksen sisältä että etäohjauksella. Tässä tapauksessa on kuitenkin tärkeää, että myös muu tekniikka voi häiritä tätä näkymättömyyttä. Ajattele sitä kuin tutkan häirintää. Lyön vetoa koko elämänsäästöistäni (koska tiedän, että näin on tapahtunut aiemminkin), että nämä alukset muuttuvat näkyviksi ja palaavat sitten näkymättömiksi mielivaltaisesti, luultavasti tahattomasti ja epäilemättä vain lyhyiksi jaksoiksi, johtuen jonkinlaisesta häiritsevästä tekniikasta, jota käytetään muualla, mutta lähellä.

Olen tästä erityisen varma juuri Big Basinin havaintojen osalta, joissa todistajat itse kertoivat nähneensä aluksen vain ilmestyvän ja katoavan. Tämä on erityisen todennäköistä, koska todistaja kuvaili yhtä ilmestymistä vain hetkelliseksi välähdykseksi, mikä sopii yhteen tällaisen laitteen tahattoman, ajoittaisen laukeamisen kanssa.

Ei ole mikään yllätys, että nämä havainnot tapahtuvat kaikki Kaliforniassa, ja erityisesti Saratogan ja South Bayn alueella. Saratogasta ei ole kaukana Mountain View ja Sunnyvale, joissa sijaitsevat Moffett Field ja NASA:n Ames-tutkimuskeskus. Jälleen kerran olisin valmis lyömään melkein mitä tahansa vetoa siitä, että laite, joka pystyi kumoamaan näiden läheisten alusten näkymättömyyden, laukesi vahingossa – luultavasti jonkinlaisen kokeen aikana – juuri sillä hetkellä, kun ne nähtiin. Mailien päässä, Big Basinissa, todistajat olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja näkivät tämän häiriön seuraukset omin silmin.

Luoja tietää, mitä muuta taivaalla yhtäkkiä ilmestyi tuona hetkenä ja kuka muu saattoi sen nähdä. Minulla on ollut jonkin verran suoraa kosketusta tähän laitteeseen – tai ainakin laitteeseen, joka pystyy samaan – eikä tällainen virhe ole mitenkään ennennäkemätön. Tiedän henkilökohtaisesti ainakin yhden toisen tapauksen, jossa tällainen tekniikka laukesi vahingossa, minkä seurauksena normaalisti näkymättömiä asioita tuli yhtäkkiä näkyviin. Ainoa ero on se, että nykyään kamerat ovat paljon yleisempiä!

Teknologia itsessään ei ole meidän, tai ainakaan se ei ollut 80-luvulla. Aivan kuten näiden alusten tekniikka, myös laite, jolla ajoneuvon ohjausjärjestelmä voidaan kaapata etäyhteydellä, on peräisin muilta kuin ihmisiltä. Miksi meille annettiin tämä teknologia, ei ole minulle koskaan ollut selvää, mutta se on vastuussa monesta asiasta. Se, että meillä on pääsy tällaisiin laitteisiin, sekä satunnaiset kokeilumme niiden kanssa, on johtanut kaikenlaisiin ongelmiin, aina tällaisista näkymättömyysjärjestelmän toimintahäiriöistä täysimittaisiin onnettomuuksiin.

Voin vakuuttaa teille, että suurin osa (ja mielestäni kaikki) tapauksista, joissa UFOja on syöksynyt maahan tai vastaavia tapahtumia, johtui enemmän siitä, että olemme puuttuneet äärimmäisen tehokkaaseen teknologiaan epäsuotuisalla hetkellä, kuin niiden omista mekaanisista vioista.

Usko minua, nuo laitteet eivät mene rikki, ellei jokin niitä vielä voimakkaampi aiheuta niiden vikaantumista (tahallaan tai tahattomasti). Ajattele sitä kuin harhaluotia. Se voi osua sinuun milloin tahansa, ilman varoitusta, vaikka ampujakaan ei olisi tarkoittanut osua sinuun. Voin vakuuttaa, että tämänkin takia päitä putoaa. Jos joku huomaa parin seuraavan viikon aikana loistavan mutta huolimattoman fyysikon partioimassa Bagdadin kaduilla, voisin arvata, miten hän sinne päätyi. (Vitsailen tietenkin, sillä toivon todellakin, ettei niin ole tässä tapauksessa todella tapahtunut.)

Haluaisin nyt selittää, mistä tiedän tämän.

CARET-ohjelma

Tarinani alkaa samalla tavalla kuin monien työtovereideni tarinat: suoritin sähkötekniikan tutkinto- ja jatko-opintoja yliopistossa.

Olin aina ollut kiinnostunut tietotekniikasta, joka oli tuolloin aivan uusi ala, ja kiinnostukseni heräsi, kun tutustuin ensimmäistä kertaa Tixo-tietokoneeseen jatko-opintojeni aikana. Opintojen jälkeen kuljin mutkikkaan reitin teknologia-alalla ja työskentelin sellaisissa yrityksissä, joita voisi odottaa, kunnes minulle tarjottiin työpaikkaa puolustusministeriössä ja asiat saivat aivan uuden käänteen.

TX-0, joka on lyhenne sanoista Transistorized Experimental Computer Zero mutta jota kutsuttiin hellästi nimellä tixo, oli varhainen täysin transistoritietokone, ja siinä oli tuon ajan mittapuulla valtava 64K:n magneettisydänmuisti, joka koostui 18-bittisistä sanoista. TX-0 rakennettiin vuonna 1955, otettiin käyttöön vuonna 1956 ja oli jatkuvassa käytössä 1960-luvun ajan MIT:ssä.

Aikani puolustusministeriössä sujui pääosin ilman erityisiä tapahtumia, mutta olin siellä melko pitkään. Ilmeisesti osoitin olevani kohtuullisen älykäs ja lojaali. Vuoteen 1984 mennessä nämä ominaisuudet yhdessä teknisen taustani kanssa tekivät minusta sopivan ehdokkaan uuteen ohjelmaan, johon he rekrytoivat ja jota kutsuttiin nimellä ”CARET”.

Ennen kuin selitän, mikä CARET oli, minun pitäisi palata hieman ajassa taaksepäin. Vuoteen 1984 mennessä Piilaaksosta oli jo vuosikymmenten ajan tullut teknologian jättiläinen. Alle 40 vuoden aikana Shockleyn transistorin keksimisestä lähtien tämä osa maailmaa oli jo synnyttänyt monen miljardin dollarin arvoisen tietokoneteollisuuden ja tehnyt teknologisia läpimurtoja, joilla ei ollut vertaa muilla aloilla – aina vuoden 1968 hypertekstistä ja verkkoyhteistyöstä vuoden 1973 Alto-tietokoneeseen asti.

Piilaakson yksityinen teollisuus oli vastuussa joistakin historian uskomattomimmista teknologisista harppauksista, eikä tämä tosiasia jäänyt huomaamatta Yhdysvaltain hallitukselta ja armeijalta. En väitä, että minulla olisi erityistä tietoa Roswellista tai muista väitetyistä varhaisista UFO-tapauksista, mutta tiedän, että riippumatta niiden tarkasta alkuperästä armeija työskenteli ahkerasti yrittäessään ymmärtää ja hyödyntää hallussaan olevia maapallon ulkopuolisia esineitä. Vaikka edistystä oli yleisesti ottaen tapahtunut paljon, asiat eivät edenneet niin nopeasti kuin jotkut olisivat toivoneet.

Siksi vuonna 1984 perustettiin CARET-ohjelma, jonka tavoitteena oli hyödyntää Piilaakson yksityisen teollisuuden osaamista ja soveltaa sitä käynnissä olevaan työhön Maapallon ulkopuolisen teknologian ymmärtämiseksi.

Yksi parhaista esimerkeistä teknologia-alan vaikutusvallasta oli Xerox PARC, tutkimuslaitos Palo Altossa, Kaliforniassa. XPARC oli vastuussa joistakin tietotekniikan historian merkittävimmistä virstanpylväistä. Vaikka minulla ei koskaan ollut kunniaa työskennellä siellä itse, tunsin monia siellä työskennelleitä ihmisiä, ja voin sanoa, että he kuuluivat älykkäimpiin insinööreihin, joita olen koskaan tuntenut.

PARC (Palo Alto Research Center Incorporated), entinen Xerox PARC, on tutkimus- ja kehitysyhtiö Palo Altossa, Kaliforniassa, jolla on erinomainen maine panoksestaan tietotekniikkaan ja laitteistojärjestelmiin. PARC perustettiin vuonna 1970 Xerox Corporationin osastoksi, ja se on ollut suurelta osin vastuussa muun muassa lasertulostuksen, Ethernetin, nykyaikaisen henkilökohtaisen tietokoneen, graafisen käyttöliittymän (GUI) ja työpöytäparadigman, olio-ohjelmoinnin, ubiikkitietojenkäsittelyn, amorfisen piin (a-Si) sovellusten sekä puolijohteiden erittäin suuren mittakaavan integroinnin (VLSI) kehityksestä.

XPARC toimi yhtenä mallina CARET-ohjelman ensimmäiselle versiolle, laitokselle nimeltä Palo Alto CARET Laboratory (PACL, jota minun aikanani siellä kutsuttiin hellästi nimellä ”packle”). Siellä työskentelin yhdessä lukuisten muiden siviilien kanssa armeijan johdon alaisuudessa, joka oli innokas selvittämään, miten teknologiateollisuus oli edistynyt niin nopeasti.

Aikani puolustusministeriössä oli merkittävä tekijä valintani taustalla, ja itse asiassa yli 30 muuta samaan aikaan palkattua oli myös ollut ministeriössä suunnilleen yhtä kauan, mutta näin ei ollut kaikkien kohdalla. Pari työtoveriani rekrytoitiin suoraan esimerkiksi IBM:ltä, ja ainakin kaksi heistä tuli itse XPARC:sta. Kokemukseni puolustusministeriössä teki minusta kuitenkin sopivamman ehdokkaan johtotehtäviin, minkä ansiosta minulla on ylipäätään hallussani näin paljon tätä materiaalia.

Toisin sanoen, siviilit kuten minä, joilla oli – korkeintaan – jonkin verran kunnollista työkokemusta puolustusministeriöstä mutta ei varsinaista sotilaskoulutusta tai osallistumista sotilastoimintaan, löysivät itsensä yhtäkkiä samasta huoneesta erittäin salaiseksi luokitellun avaruusteknologian kanssa.

Tietysti he käyttivät noin kaksi kuukautta meidän kaikkien perehdyttämiseen, ennen kuin saimme nähdä tai tehdä mitään, ja tekivät parhaansa vakuuttaakseen meidät siitä, että jos vuotaisimme edes yhden yksityiskohdan siitä, mitä meille kerrottiin, he tekisivät kaiken mahdollisen – paitsi kaivaisivat esiin esi-isämme ja ampuisivat heihin muutaman luodin varmuuden vuoksi.

Tuntui siltä, että jokaisen huoneen jokaisessa nurkassa oli aseistettu vartija. Olin aiemminkin työskennellyt melko tiukkojen salassapitosopimusten alaisena, mutta tämä oli niin kaukana omasta osaamisestani, etten uskonut kestäväni edes kahta viikkoa sellaisessa ympäristössä. Mutta hämmästyttävällä tavalla asiat sujuivat alusta alkaen hyvin. He halusivat meidät, niin yksinkertaista se oli, ja alamme oli osoittanut olevansa niin pätevä siinä mitä teki, että he olivat melkein valmiita antamaan meille vapaat kädet.

Salassapitosopimus. Salassapitosopimus (NDA), joka tunnetaan myös nimillä luottamuksellisuussopimus (CA), luottamuksellisen tiedon paljastamista koskeva sopimus (CDA), omistusoikeudellista tietoa koskeva sopimus (PIA) tai salaisuussopimus (SA), on vähintään kahden osapuolen välinen oikeudellinen sopimus, jossa määritellään luottamuksellinen aineisto, tieto tai informaatio, jota osapuolet haluavat jakaa keskenään tiettyihin tarkoituksiin, mutta jonka saatavuutta kolmansille osapuolille halutaan rajoittaa. Kyseessä on sopimus, jolla osapuolet sitoutuvat olemaan paljastamatta sopimuksen piiriin kuuluvia tietoja. NDA luo osapuolten välille luottamuksellisen suhteen kaikenlaisten luottamuksellisten ja omistusoikeudellisten tietojen tai liikesalaisuuksien suojaamiseksi. Näin ollen NDA suojaa ei-julkisia liiketoimintatietoja.

Tietenkään mikään armeijassa ei ole koskaan niin yksinkertaista, ja kuten usein tapahtuu, he halusivat saada kaiken hyödyn irti tilanteesta. Tarkoitan tällä sitä, että huolimatta kiinnostuksestaan hyödyntää osaamistamme ja oppia mahdollisimman paljon toimintatavoistamme, he halusivat silti toimia omalla tavallaan niin usein, että se aiheutti meille turhautumista.

Tässä vaiheessa aion sivuuttaa tämän kokemuksen tunnepuolen, koska tämän kirjeen ei ole tarkoitus olla muistelmateos, mutta sanon kuitenkin, että on lähes mahdotonta kuvailla, millainen vaikutus tällaisella paljastuksella on mieleen. Elämässä on hyvin harvoja hetkiä, jolloin koko maailmankuva kääntyy ikuisesti ylösalaisin, mutta tämä oli yksi niistä. Muistan yhä sen käännekohdan tiedotustilaisuudessa, kun tajusin, mitä hän oli juuri kertonut meille, etten ollut kuullut väärin ja ettei kyseessä ollut mikään vitsi.

Jälkikäteen koko tilanne tuntuu kuin se olisi tapahtunut hidastettuna – siitä pienestä tauosta, jonka hän piti juuri ennen kuin sanat ”Maapallon ulkopuolinen” tuli ensimmäistä kertaa esiin, siihen, miten koko huone tuntui menevän sekaisin, kun yritimme yhdessä ymmärtää, mitä oli sanottu.

Katseeni hyppäili edestakaisin: yritin katsoa puhujaa ymmärtääkseni häntä paremmin ja katselin samalla kaikkia muita ympärilläni varmistaakseni, etten ollut ainoa, joka kuuli tämän. Vaikka tämä saattaa kuulostaa melodramaattiselta, se muistuttaa paljon tilannetta, jossa lapsi saa tietää vanhempiensa eroavan. En ole itse kokenut sitä, mutta eräs hyvin läheinen ystäväni koki sen, kun olimme poikia, ja hän kertoi minulle paljon siitä, miltä se kokemus tuntui.

Suuri osa hänen sanoistaan kuvasi osuvasti sitä, mitä tunsin siinä huoneessa.

Siinä oli luotettava auktoriteetti, joka kertoi sinulle jotain, mihin et tunne olevasi vielä valmis, ja asetti mielelle taakan, jota et välttämättä halua kantaa. Heti kun se ensimmäinen sana lausutaan, pystyt ajattelemaan vain sitä, millaista oli vain muutama sekunti sitten, ja tiedät, että elämä ei tule koskaan olemaan yhtä yksinkertaista kuin silloin. Kaiken sen ajan jälkeen, jonka olin viettänyt puolustusministeriössä, luulin, että minulla oli ainakin jonkinlainen käsitys siitä, mitä maailmassa tapahtui, mutta en ollut koskaan kuullut tästä edes sanaakaan. Ehkä jonain päivänä kirjoitan lisää tästä aiheesta, koska se on sellainen asia, jonka haluaisin todella saada pois sydämeltäni, mutta nyt poikennan aiheesta.

Toisin kuin tämän alan perinteisessä tutkimuksessa, emme kehittäneet uusia leluja ilmavoimille.

Monista syistä CARETin väki päätti suunnata ponnistuksensa kaupallisiin sovelluksiin sotilaallisten sijaan. He halusivat pohjimmiltaan, että muuttaisimme nämä keksinnöt joksikin, jonka he voisivat patentoida ja myydä. Yksi CARETin houkuttelevimmista lupauksista oli näiden tuotantokelpoisten teknologioiden tuottama tulo, joka voitaisiin ohjata suoraan takaisin salaisiin projekteihin.

Kaupallisten sovellusten kehittäminen oli myös yksi tapa pitää meidät tutussa ajattelutavassa. Teknologian kehittäminen sotilaskäyttöön eroaa huomattavasti kaupalliseen sektoriin suunnatusta kehitystyöstä, ja se, ettei meidän tarvinnut huolehtia tästä erosta, oli toinen seikka, jossa CARET muistutti hyvin paljon yksityistä teollisuutta.

CARET erottui edukseen siinä, että se antoi meille mahdollisuuden työskennellä tavalla, johon olimme tottuneet. He halusivat luoda mahdollisimman paljon tutun työympäristömme kaltaisen ympäristön vaarantamatta kuitenkaan esimerkiksi turvallisuutta. Tämä tarkoitti, että saimme vapaat kädet määrittää oman työnkulkumme, sisäisen hallintorakenteemme, tyylioppaat, dokumentaation ja vastaavat. He halusivat, että tämä näyttäisi ja tuntuisi yksityiseltä yritykseltä, ei armeijalta. He tiesivät, että juuri näin saataisiin meistä irti parasta työtä, ja he olivat oikeassa.

Mutta asiat eivät sujuneet yhtä sujuvasti, kun kyse oli esimerkiksi pääsystä salaisiin tietoihin.

He paljastivat luultavasti suurimman salaisuutensa ryhmälle ihmisiä, jotka eivät olleet käyneet edes peruskoulutusta, ja oli ilmeistä, että tämän päätöksen vakavuus oli jatkuvasti heidän mielessään. Aloitimme ohjelman pienellä joukolla avaruusolentojen jättämiä esineitä sekä melko yksityiskohtaisilla selostuksilla kustakin esineestä ja pääsyllä vaatimattomaan määrään jo tehtyä tutkimusta.

Kesti kuitenkin vain hetken, ennen kuin tajusimme tarvitsevamme lisää tietoa, ja saada heiltä edes pienintäkään määrää uutta materiaalia oli kuin hampaiden vetämistä. CARET oli lyhenne sanoista ”Commercial Applications Research for Extra-terrestrial Technology”, mutta vitsailimme usein, että sen olisi pitänyt tarkoittaa ”Civilians Are Rarely Ever Trusted”.

PACL sijaitsi Palo Altossa, mutta toisin kuin XPARC, se ei sijainnut pitkän tien päässä keskellä suurta, kumpuilevien kukkuloiden ja puiden ympäröimää kompleksia. PACL oli piilotettu toimistokompleksiin, joka oli kokonaan armeijan omistuksessa, mutta joka oli saatu näyttämään vaatimattomalta teknologiayritykseltä. Kadulta näkyi vain tavalliselta näyttävä pysäköintialue, jossa oli portti ja vartiokoppi, sekä sen sisällä yksikerroksinen rakennus, jolla oli keksitty nimi ja logo.

Kadulta ei näkynyt, että aivan ensimmäisten ovien takana oli tarpeeksi aseistettuja vartijoita Puolan valloittamiseen ja viisi ylimääräistä maanalaiskerrosta. He halusivat olla mahdollisimman lähellä niitä ihmisiä, joita he halusivat palkata, ja pystyä tuomaan heidät sisään mahdollisimman huomaamattomasti.

Sisällä meillä oli kaikki tarvitsemamme. Huippuluokan laitteisto ja yli 200 hengen henkilökunta, johon kuului tietotekniikan asiantuntijoita, sähköinsinöörejä, koneinsinöörejä, fyysikoita ja matemaatikoita. Kuten jo mainitsin, suurin osa meistä oli siviilejä, mutta joukossa oli myös sotilaita, joista muutamat olivat jo aiemmin työskennelleet tämän teknologian parissa.

Tietysti konekiväärin piipun suu oli aina lähellä, jopa itse laboratorioiden sisällä (mihin monet meistä eivät koskaan tottuneet), ja armeijan johto teki kahden viikon välein kierroksia varmistaakseen, ettei yksikään yksityiskohta ollut epäkunnossa. Suurin osa meistä joutui perusteellisiin tarkastuksiin mennessään rakennukseen ja sieltä poistuessaan. Siellä se oli, luultavasti maailman suurin salaisuus, joukko osia levitettynä laboratoriopöydille keskellä Palo Altoa, joten voitte kuvitella heidän huolensa.

Yksi CARET-ohjelman haittapuoli oli, että se ei ollut yhtä hyvin verkostoitunut kuin muut operaatiot epäilemättä olivat. En koskaan päässyt näkemään yhtään todellista avaruusolentoa (en edes valokuvia), enkä itse asiassa nähnyt edes yhtä heidän valmiista ajoneuvoistaan. 99 % siitä, mitä näin, liittyi käsillä olevaan työhön, jota tehtiin hyvin kapeassa kontekstissa yksittäisten esineiden parissa. Loput 1 % tuli ihmisiltä, jotka tapasin ohjelman kautta ja joista monet työskentelivät tai olivat aiemmin työskennelleet läheisemmin ”mielenkiintoisten asioiden” parissa.

Itse asiassa koko asiassa oli erityisen huvittavaa se, miten sotilasjohdossamme yritettiin melkein esittää, ettei teknologia, jota pohjimmiltaan uudistimme, ollut lainkaan avaruusperäistä. Itse sanan ”avaruusperäinen” lisäksi kuulimme harvoin muita termejä, kuten ”muukalainen”, ”UFO”, ”avaruus” tai mitään vastaavaa.

Näitä asioita mainittiin vain lyhyesti, kun se oli ehdottoman välttämätöntä jonkin asian selittämiseksi. Monissa tapauksissa oli tarpeen tehdä ero eri rotujen ja niiden teknologian välillä, mutta he eivät edes käyttäneet sanaa ”rodut”.

Niistä puhuttiin yksinkertaisesti eri ”lähteinä”.

Teknologia

Suuri osa tekniikasta, jonka parissa työskentelimme, oli juuri sitä, mitä voisi odottaa, nimittäin antigravitaatiota.

Suurin osa tutkimusryhmän tutkijoista, joilla oli tausta propulsio- ja rakettitekniikasta, oli sotilasmiehiä, mutta käsittelemämme tekniikka oli niin täysin toisesta maailmasta, ettei taustalla ollut oikeastaan väliä, koska mikään siitä ei ollut sovellettavissa.

Ainoa, mitä voimme toivoa, oli käyttää omien alojemme sanastoa keinona mallintaa äärimmäisen outoja uusia käsitteitä, joita aloimme hitaasti ymmärtää parhaamme mukaan. Rakettisuunnittelija ei yleensä ole kovin paljon tekemisissä tietojenkäsittelytieteilijän kanssa, mutta PACL:n sisällä olimme kaikki yhtä lailla hämmentyneitä ja valmiita harkitsemaan mitä tahansa ideoita.

Fyysikot edistyivät aluksi eniten, koska kaikista taidoistamme juuri heidän osaamisensa oli eniten päällekkäistä tämän teknologian taustalla olevien käsitteiden kanssa (vaikka se ei paljon sanokaan!).

Kun homma kuitenkin pääsi vauhtiin, huomasimme, että monet tietotekniikan käsitteet olivat sovellettavissa myös tähän, vaikkakin varsin epämääräisellä tavalla. Vaikka en itse työskennellyt paljoakaan antigravitaatiolaitteiston parissa, olin toisinaan mukana arvioimassa, miten kyseisen teknologian oli tarkoitus toimia käyttäjän kanssa.

Antigravitaatio oli tietysti hämmästyttävää, samoin kuin edistysaskeleet, joita teimme materiaalitekniikassa ja niin edelleen. Mutta se, mikä kiinnosti minua silloin eniten ja hämmästyttää minua edelleen tänäkin päivänä, oli jotain täysin muuta.

Itse asiassa juuri tämä tekniikka kiinnitti heti huomioni, kun näin Chadin ja Rajmanin valokuvat, ja vielä enemmän Big Basinin valokuvissa.

“Kieli”

Laitoin sanan ”kieli” lainausmerkkeihin, koska sitä, mitä aion kuvata, ei oikeastaan voi kutsua ”kieleksi”, vaikka se onkin helppo virhe tehdä.

Heidän laitteistoaan ei käytetty aivan samalla tavalla kuin meidän omaamme. Meidän tekniikassamme, jopa nykyäänkin, lähes kaikkea tällä planeetalla pyörittää laitteiston ja ohjelmiston yhdistelmä. Ohjelmisto on laitteistoa abstraktimpi, mutta lopulta se tarvitsee laitteistoa toimiakseen.

Toisin sanoen ei ole mahdollista kirjoittaa tietokoneohjelmaa paperille, asettaa sitä pöydälle tai muualle ja odottaa, että se todella tekisi jotain. Maailman tehokkainkaan koodi ei todellisuudessa tee mitään, ennen kuin laitteisto tulkitsee sen ja muuntaa sen komennot toiminnoiksi.

Mutta heidän tekniikkansa on erilainen. Se todellakin toimi ikään kuin pöydällä oleva maaginen paperi, niin sanotusti. Heillä oli jotain kielen kaltaista, joka pystyi kirjaimellisesti toteuttamaan itsensä, ainakin hyvin tietynlaisen kentän läsnä ollessa. Kieli – termi, jota käytän edelleen hyvin väljästi – on symbolijärjestelmä (joka tosin muistuttaa hyvin paljon kirjoitettua kieltä) sekä geometrisia muotoja ja kuvioita, jotka sopivat yhteen muodostaen kaavioita, jotka ovat itsessään toimivia.

Heti kun ne on niin sanotusti piirretty sopivalle pinnalle, joka on valmistettu sopivasta materiaalista, ja tietynlaisen kentän läsnä ollessa, ne alkavat välittömästi suorittaa haluttuja tehtäviä.

Se todella näytti meistä taikuudelta, jopa sen jälkeen, kun aloimme ymmärtää sen taustalla olevia periaatteita.

Työskentelin näiden symbolien parissa enemmän kuin minkään muun kanssa ollessani PACL:ssä, ja tunnistin ne heti, kun näin ne valokuvissa. Ne esiintyvät hyvin yksinkertaisessa muodossa Chadin aluksessa, mutta ne näkyvät myös monimutkaisemmassa kaaviomuodossa Big Basinin aluksen alapuolella.

Molemmat ovat erehtymättömästi tunnistettavissa, jopa Big Basinin valokuvien pienessä koossa. Esimerkki Big Basinin aluksen tyylisestä kaaviosta on liitetty tähän [väärin nimetyn] teoksen ”Linguistic Analysis Primer” skannattujen sivujen sarjaan. Tarvitsimme kopion kyseisestä kaaviosta ollaksemme täysin tarkkoja, ja kuuden hengen tiimiltä kesti noin kuukausi kopioida se piirustusohjelmaamme!

Kaiken tämän teknologian osalta oppimani selittäminen täyttäisi useita niteitä, mutta teen parhaani selittääkseni ainakin joitakin käsitteitä, kun kerran näen vaivaa kirjoittaa kaiken tämän muistiin.

Ensinnäkin, jos avaisit heidän laitteistonsa, et löytäisi täältä prosessoria, tuolta dataväylää ja tuolta jonkinlaista muistia. Heidän laitteistonsa näytti olevan materiaaliltaan täysin kiinteä ja yhtenäinen päästä päähän. Kuin kivi tai metallipala.

Mutta tarkasteltuamme asiaa [paljon] tarkemmin, aloimme ymmärtää, että kyseessä oli itse asiassa yksi suuri holografinen laskentapohja – jokainen ”laskentaelementti” (periaatteessa yksittäiset hiukkaset) voi toimia itsenäisesti, mutta ne on suunniteltu toimimaan yhdessä valtavan suurissa klustereissa. Sanon sitä holografiseksi, koska sen voi jakaa haluamiinsa pienimpiin osiin ja silti löytää pienennetyn mutta täydellisen esityksen koko järjestelmästä.

Ryhmiteltynä ne tuottavat epälineaarisen laskennallisen tuloksen. Joten neljä yhdessä toimivaa elementtiä on itse asiassa yli neljä kertaa tehokkaampi kuin yksi.

Suurin osa heidän alustensa sisäisestä ”aineesta” (yleensä kaikki paitsi uloimman vaipan) on itse asiassa tätä substraattia, ja se voi osallistua laskentaan milloin tahansa ja missä tahansa tilassa. Näiden substraattipalojen muodolla oli myös syvällinen vaikutus sen toiminnallisuuteen, ja ne toimivat usein ”oikotienä” tavoitteen saavuttamiseksi, joka muuten saattaisi olla monimutkaisempi.

Palataan siis kieleen.

Kieli on itse asiassa ”toiminnallinen suunnitelma”. Muotojen, symbolien ja niiden järjestelyjen muodot ovat sinänsä toiminnallisia. Kaiken ymmärtämistä vaikeuttaa erityisesti se, että jokaisen ”kaavion” jokainen elementti on riippuvainen ja yhteydessä kaikkiin muihin elementteihin, mikä tarkoittaa, ettei yhtä ainoaa yksityiskohtaa voida luoda, poistaa tai muokata itsenäisesti.

Ihmiset pitävät kirjoitetusta kielestä, koska kielen jokainen elementti voidaan ymmärtää itsessään, ja niiden pohjalta voidaan rakentaa monimutkaisia ilmaisuja. Heidän ”kielensä” on kuitenkin täysin kontekstisidonnaista, mikä tarkoittaa, että tietty symboli voi merkitä yhdessä kontekstissa vain yhden bitin lippua, mutta toisessa kontekstissa se voi kirjaimellisesti sisältää koko ihmisen genomin tai galaksin tähtikartan.

Yhden pienen symbolin kyky sisältää – ei pelkästään edustaa – valtavia määriä dataa on toinen tämän konseptin intuitionvastainen piirre. Huomasimme nopeasti, että vaikka työskentelimme 10 hengen tai suuremmissa ryhmissä yksinkertaisimpienkin kaavioiden parissa, emme saaneet käytännössä mitään aikaan. Jokaisen uuden ominaisuuden lisäämisen myötä kaavion monimutkaisuus kasvoi eksponentiaalisesti hallitsemattomiin mittasuhteisiin.

Tästä syystä aloimme kehittää tietokonepohjaisia järjestelmiä näiden yksityiskohtien hallitsemiseksi ja saavutimme jonkin verran menestystä, vaikka jälleen kerran huomasimme, että saavutettiin nopeasti kynnys, jonka yli edes tuon ajan supertietokoneet eivät kyenneet pysymään mukana.

Huhun mukaan avaruusolennot pystyivät suunnittelemaan nämä kaaviot yhtä nopeasti ja helposti kuin ihminen pystyy kirjoittamaan Fortran-ohjelman. On nöyryyttävää ajatella, että edes supertietokoneiden verkosto ei kyennyt jäljittelemään sitä, mitä he pystyivät tekemään omissa pääissään. Koko kielijärjestelmämme perustuu ajatukseen merkityksen antamisesta symboleille.

Heidän tekniikassaan symboli ja merkitys kuitenkin jotenkin sulautuvat yhteen, joten subjektiivista yleisöä ei tarvita. Voit antaa symboleille minkä tahansa haluamasi merkityksen, mutta niiden käyttäytyminen ja toiminnallisuus eivät muutu sen enempää kuin transistori toimisi eri tavalla, vaikka antaisit sille toisen nimen.

Tässä on esimerkki siitä, kuinka monimutkainen prosessi on. Kuvittele, että pyydän sinua lisäämään satunnaisia sanoja luetteloon vaiheittain siten, ettei missään kahdessa sanassa ole samoja kirjaimia, ja sinun on suoritettava tämä tehtävä kokonaan päässäsi, joten et voi turvautua tietokoneeseen tai edes kynään ja paperiin. Jos luettelon ensimmäinen sana olisi esimerkiksi ”fox”, toinen sana sulkee pois kaikki sanat, joissa on kirjaimet F, O ja X. Jos seuraavaksi valitset sanan ”tree”, luettelon kolmannessa sanassa ei saa olla kirjaimia F, O, X, T, R tai E.

Kuten voitte kuvitella, jo kolmannen sanan keksiminen saattaa alkaa tuntua hieman hankalalta, varsinkin kun poissuljettuja kirjaimia ei ole helppo visualisoida sanoja kirjoittaessa.

Kun pääset neljänteen, viidenteen ja kuudenteen sanaan, ongelma on jo karannut käsistä. Kuvittele nyt, että yrität lisätä miljardinnen sanan luetteloon (kuvittele myös, että käytämme ääretöntä aakkostoa, jotta kirjaimet eivät lopu kesken), ja voit kuvitella, kuinka vaikeaa jopa tietokoneelle on pysyä mukana. Tarpeetonta sanoa, että tällaisen kirjoittaminen ”käsin” ylittää aivojen kyvyt moninkertaisesti.

Taustani sopi kuitenkin hyvin tällaiseen työhön. Olin viettänyt vuosia koodia kirjoittaen ja sekä analogisia että digitaalisia piirejä suunnittelemalla, mikä prosessi muistutti ainakin visuaalisesti jollain tavalla näitä kaavioita. Minulla oli myös henkilökohtainen kiinnostus kombinatoriikkaan, mikä oli minulle suureksi avuksi, kun autoin suunnittelemaan supertietokoneilla toimivaa ohjelmistoa, joka pystyi käsittelemään usein biljoonia sääntöjä, joita tarvittiin minkä tahansa kohtuullisen monimutkaisen kaavion luomiseen.

Tämä liittyi melko paljon myös kääntäjäteoriaan, aiheeseen, jota olen aina pitänyt kiehtovana, ja erityisesti kääntäjän optimointiin, alaan, joka ei tuolloin ollut läheskään niin kehittynyt kuin nykyään. Kielitieteen tiimin keskuudessa vitsailtiin, että iso-O-merkintä ei pystynyt kuvaamaan tehtävän laajuutta riittävällä tavalla, joten korvasimme sanan ”iso” muilla sanoilla. Muistan, että kun lähdin, yleinen mielipide oli, että ”astronominen-O” teki lopulta oikeutta asialle.

Kuten sanoin, voisin puhua tästä aiheesta tuntikausia, ja kirjoittaisin mielelläni ainakin johdantokirjan aiheesta, ellei se olisi edelleen täysin salaiseksi luokiteltu, mutta se ei ole tämän kirjeen tarkoitus, joten yritän palata asiaan.

Viimeinen asia, josta haluaisin keskustella, on se, miten sain kopiot tästä materiaalista, mitä muuta minulla on hallussani ja mitä aion tehdä sillä tulevaisuudessa.

Minun kokoelmani

Työskentelin PACL:ssä vuosina 1984–1987, ja olin siihen mennessä täysin uupunut.

Kaavioiden kanssa työskennellessä mielessä pidettävien yksityiskohtien valtava määrä kyseenalaisti kenen tahansa mielenterveyden, ja olin todella äärirajoillani armeijan asenteen vuoksi, joka koski ”tarvetta tietää”. Kykyämme saada työ tehtyä haittasi jatkuvasti heidän haluttomuutensa antaa meille tarvittavia tietoja, ja olin kyllästynyt byrokratiaan, joka oli tutkimuksen ja kehityksen tiellä. Lähdin jossain vaiheessa kolmen kuukauden kellokäyrän puoliväliä, jossa noin neljännes koko PACL:n henkilöstöstä lähti samoista syistä.

Aloin myös olla eri mieltä siitä suunnasta, johon johto halusi viedä avaruusolentojen käsittelyä. Olen aina ajatellut, että ainakin jonkinlainen paljastus olisi hyödyllistä, mutta vaatimattomana CARET-insinöörinä en ollut juurikaan asemassa määrätä päätöksiä.

Totuus on, että johtomme ei edes halunnut meidän keskustelevan aiheen ei-teknisistä näkökohdista (kuten eettisistä tai filosofisista kysymyksistä), edes keskenämme, koska heidän mielestään jo se oli riittävä turvallisuusriski, että siviilit, kuten me, pääsivät lähellekään tällaista asiaa.

No, noin kolme kuukautta ennen eroani (eli noin kahdeksan kuukautta ennen kuin olin oikeasti poissa, koska tuollaisesta työstä ei voi vain kävellä ulos kahden viikon irtisanomisajalla). Päätin alkaa hyödyntää asemaani. Kuten aiemmin mainitsin, kokemukseni puolustusministeriöstä (DOD) auttoi minua pääsemään sisäiseen johtotehtävään aikaisemmin kuin joillakin kollegoillani, ja noin vuoden kuluttua tuosta asemasta iltaiset tarkastukset muuttuivat hieman vähemmän tiukiksi.

Yleensä meidän piti tyhjentää kaikki säiliöt, laukut tai salkut, riisua paita ja kengät ja suostua eräänlaiseen ruumiintarkastukseen. Työtä ei koskaan saanut viedä kotiin, olitpa kuka tahansa. Minulle salkun tarkastus riitti kuitenkin lopulta.

Jo ennen kuin varsinaisesti päätin tehdä sen, olin varma, että pystyisin salakuljettamaan tiettyjä aineistoja mukanani. Halusin tehdä tämän, koska tiesin, että jonain päivänä haluaisin kirjoittaa jotain tällaista, ja tiesin, että katuisin sitä kuolemaani asti, jos en jättäisi ainakin mahdollisuutta tehdä niin. Niinpä aloin kopioida asiakirjoja ja raportteja tusinoittain. Laitoin paperit sitten paidan alle alaselän kohdalle ja työnsin ne tarpeeksi vyön alle, jotta ne eivät putoaisi ulos.

Voin tehdä tämän missä tahansa muutamasta lyhyestä, ikkunattomasta käytävästä alemmilla kerroksilla, jotka kuuluivat niihin harvoihin paikkoihin, joissa ei ollut aseistettua vartijaa tarkkailemassa jokaista liikettäni. Kävelin sisään toisesta päästä niin suurella paperipinolla, että kun tulin ulos toisesta päästä osa papereista paidan alla, ei ollut näkyvää eroa siinä, mitä kannoin mukanani.

Tällaisessa tempussa ei voi olla liian varovainen. Niin kauan kuin kävelin varovasti, ne eivät aiheuttaneet kahinaa. Itse asiassa mitä enemmän papereita otin, sitä vähemmän ne kahisivat, koska ne eivät olleet enää niin hauraita. Otin usein kerralla jopa 10–20 sivua. Kun olin valmis, minulla oli satoja valokopioita sekä muutama alkuperäiskappale ja suuri kokoelma alkuperäisiä valokuvia.

Tämän ensimmäisen kirjeen liitteenä on korkean resoluution skannaukset seuraavista:

Sivu inventaariotarkastuksesta, jossa on valokuva, joka näyttää kuvaavan yhtä Rajmanin havainnosta löydetyistä osista sekä osia, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin Big Basinin aluksessa

Yhden neljännesvuosittaisen tutkimusraporttimme ensimmäiset 9 sivua

Skannaukset kyseisessä raportissa käytetyistä alkuperäisistä valokuvista, koska valokopiot peittävät suurimman osan yksityiskohdista

5 sivua raportista, joka koskee käynnissä olevaa ”kielen” analyysiamme (joka on virheellisesti nimetty ”kielitieteelliseksi analyysiksi”) ja jossa on esitetty juuri sellainen kaavio, joka on hädin tuskin näkyvissä Big Basinin aluksen pohjassa.

Tämä aineisto on kaikkein osuvin ja selittävämpi, mitä pystyin löytämään lyhyellä varoitusajalla.

Nyt kun nämä ovat julkaistuina, jos päätän julkaista lisää tulevaisuudessa, voin ottaa aikaa ja tutkia paremmin tätä melko laajaa kokoelmaani, jota en valitettavasti ole koskaan järjestänyt.

En ole varma, mitä teen kokoelman lopuilla osilla tulevaisuudessa. Aion kai odottaa ja katsoa, miten tämä kaikki kehittyy, ja toimia sitten tilanteen mukaan. Tähän toimintaan liittyy varmasti riskejä, ja jos minut todella tunnistettaisiin ja saataisiin kiinni, seuraukset voisivat olla varsin vakavia. Olen kuitenkin ryhtynyt asianmukaisiin toimenpiteisiin varmistaakseni kohtuullisen anonymiteetin tason ja olen melko varma siitä, että tähän mennessä antamani tiedot eivät suinkaan ole ainutlaatuisia monien CARET-osallistujien joukossa.

Lisäksi osa minusta on aina epäillyt, että hallitus luottaa tällaisiin satunnaisiin tietovuotoihin ja itse asiassa toivoo niiden tapahtuvan, koska ne edistävät vakaata ja hitaasti etenevää kehitystä kohti tämän asian totuuden paljastumista.

CARET:sta lähdön jälkeen

Kuten sanoin, lähdin PACL:stä (Palo Alto CARET Laboratory) vuonna ’87, mutta olen pitänyt yhteyttä moniin ystäviini ja työtovereihini noilta ajoilta. Suurin osa meistä on jo eläkkeellä, lukuun ottamatta tietenkin niitä, jotka siirtyivät opettajan töihin, mutta muutamat meistä saavat yhä kuulla asioita huhupuheiden kautta.

Mitä itse CARETiin tulee, en ole varma, mitä sille on tapahtunut. En tiedä, tunnetaanko sitä edelleen samalla nimellä, mutta olen melko varma, että se toimii edelleen jollain tavalla, vaikkakaan en tiedä missä. Useilta ihmisiltä olen kuullut, että PACL lopetti toimintansa muutama vuosi sen jälkeen, kun olin lähtenyt, mutta en ole vieläkään saanut selkeää vastausta siihen, miksi juuri niin tapahtui.

Mutta olen varma, että sellainen työ, jota teimme siellä, jatkuu edelleen vahvana. Olen kuullut monilta ystäviltä, että Sunnyvalessa ja Mountain View’ssa on useita PACL:n kaltaisia toimipisteitä, jotka on myös naamioitu näyttämään tavallisilta toimistotiloilta. Mutta tämä on kaikki toisen käden tietoa, joten voit tulkita sitä miten haluat.

Noin vuonna 2002 tutustuin Coast to Coast AM -ohjelmaan ja olen ollut siitä lähtien koukussa. Myönnän, etten pidä suurinta osaa ohjelman sisällöstä muuna kuin viihteenä, mutta on ollut tilanteita, joissa olen voinut olla varma, että vieras puhui selvästi omasta kokemuksestaan tai hyvin perillä olevasta lähteestä. Minulle on vain hyvin surrealistista kuunnella kaikkia näitä spekulaatioita ja niin sanottuja sisäpiiritietoja UFOista ja vastaavista, mutta pystyä henkilökohtaisesti varmistamaan ainakin osan niistä todeksi.

 Se on myös joka iltainen muistutus siitä, kuinka hektistä elämä oli noina aikoina, mikä auttaa minua nauttimaan eläkepäivistäni entistäkin enemmän. Tietoisuus siitä, etten enää kuulu siihen hulluun maailmaan, on jotain, mistä nautin päivittäin, vaikka kaipaankin osittain sitä.

Loppusanat

Se, mitä olen tähän mennessä kertonut, on vain hyvin pieni osa siitä, mitä minulla on ja mitä tiedän.

Huolimatta CARETin hyvin suojatusta ja eristetystä ilmapiiristä opin lopulta paljon erilaisilta kollegoilta, ja osa oppimastani on todella uskomatonta. Haluaisin myös mainita, että mitä se sitten merkitseekin, en kuullut siellä ollessani koskaan mitään hyökkäyksistä, sieppauksista tai monista muista pelottavimmista aiheista, joita usein käsitellään Coast to Coast AM -ohjelmassa.

Tämä ei tarkoita, ettei mikään siitä olisi totta, mutta työskennellessäni tämän alan parhaiten verkostoituneiden ihmisten rinnalla asia ei koskaan tullut esille. Joten voin ainakin sanoa, ettei tarkoitukseni ole pelotella ketään. Näkemykseni avaruusolentojen tilanteesta on hyvin positiivinen, vaikkakin edelleen erittäin salainen.

Yhden asian voin sanoa varmasti: jos he olisivat halunneet meidät pois, olisimme jo kauan, kauan sitten kadonneet, emmekä olisi edes ehtineet aavistaa sitä. Unohtakaa ajatuksenne avaruussodasta tai muista vastaavista hölynpölyistä. Pystyisimme vastustamaan heitä suunnilleen yhtä hyvin kuin muurahaiset voisivat vastustaa puhkeavaa biisonilaumaa.

Mutta se ei haittaa. Me olemme primitiivinen rotu, he ovat kehittyneitä rotuja, ja niin se vain on. Muut kehittyneet rodut antoivat heidän elää läpi omat primitiiviset vuotensa aikoinaan, eikä ole mitään syytä olettaa, että meidän kohdallamme kävisi toisin. He eivät ole etsimässä uutta planeettaa, ja vaikka olisivatkin, avaruudessa on aivan liian monta planeettaa, jotta he välittäisivät meidän planeetastamme tarpeeksi ottaakseen sen väkisin.

Toistaakseni näkemykseni viimeaikaisista havainnoista, arvelisin, että viime kuukausina tehdyt kokeilut laitteella, joka muun muassa pystyy häiritsemään erilaisten alusten näkymättömyysjärjestelmiä, ovat johtaneet äkilliseen havaintoaaltoon. Se ei ehkä selitä kaikkia viimeaikaisia tapahtumia, mutta kuten sanoin, lyön vetoa hengestäni, että juuri niin tapahtui ainakin Big Basinissa, ja se liittyy todennäköisesti jollain tavalla myös Chadin, Rajmanin ja Tahoen havaintoihin.

Joten huolimatta viimeaikaisesta suuresta kohusta tämän asian ympärillä, sanoisin, ettei tällä ole suurta merkitystä. Tärkeintä on, että ne eivät ole yhtäkkiä ”täällä”. Ne ovat olleet täällä jo pitkään, mutta ovat sattumalta tulleet tahattomasti näkyviin lyhyiksi hetkiksi viime aikoina.

Lopuksi haluan korostaa, että koska niin monet ihmiset myyvät kirjoja ja DVD-levyjä sekä pitävät luentoja ja niin edelleen, en ole täällä myymässä mitään. Jakamani materiaali on vapaasti jaettavissa, kunhan se pidetään kokonaisuudessaan muokkaamattomana ja tämä kirje sisällytetään siihen.

Minulla on tapana kyseenalaistaa niiden motiivit, jotka perivät rahaa tiedoistaan, ja vakuutan teille, etten ikinä tekisi sellaista. Ja tulevaisuudessa, kaiken varalta, kuka tahansa, joka väittää olevansa minä ja myy DVD:tä tai kirjaa, ei todellakaan ole minä.

Kaikki tulevat julkaisuni tulevat sähköpostiosoitteesta, jota olen käyttänyt ottaessani yhteyttä Coast to Coast AM -ohjelmaan, ja ne lähetetään vain heille.

Haluaisin tehdä tämänkin selväksi, jotta ihmiset voivat olla varmoja siitä, että kaikki tulevat tiedot tulevat samasta lähteestä, vaikka minun onkin sanottava selvästi: tällä hetkellä minulla ei ole suunnitelmia julkaista lisätietoja. Aika näyttää, kuinka kauan aion noudattaa tätä linjausta, mutta älkää odottako mitään lähiaikoina. Haluaisin todella antaa näiden tietojen ”laskeutua” hetken ja katsoa, miten tilanne kehittyy.

 Jos huomenna selviää, että minulle on tulossa veroviraston tarkastus, tämä ei ehkä ollut kovin viisasta.

 Siihen asti aion ottaa rauhallisesti. Toivon, että tästä tiedosta on ollut apua.

Isaacin päivitys 27.6.2007

Lähettäjä: Isaac

Aihe: Re: "Droonit"

Päivämäärä: kesäkuun 27. 2007 Vastaanotettu 13:34, Albuquerque, New Mexico

Vastaanottaja: earthfiles@earthfiles.com

Isaac: "Olen tähän mennessä huomannut muutamia väärinkäsityksiä, jotka haluaisin oikaista, ja vastaan myös kysymyksiinne:

1) Ymmärrän nyt, etten tehnyt tätä selväksi, mutta haluan täsmentää, etten ole vastuussa Q4-86-raportin sensuroimisesta. Suurin osa kopioista, jotka pystyin ottamaan, oli peräisin jo arkistoiduista asiakirjoista, mikä tarkoitti, että ne oli jo sensuroitu sellaisten ulkopuolisten tahojen käyttöön, jotka tarvitsivat pääsyn osaan, mutta eivät kaikkiin, CARETin tietoihin. Yritän jakaa tätä tietoa, en piilottaa sitä, mutta jos kokisin, että jokin tietty aihe olisi jostain syystä liian arkaluonteinen, tekisin selväksi, että olen itse peittänyt sen, ja luultavasti yrittäisin perustella syyn siihen.

2) En ymmärrä kysymystä siitä, miksi kaavio olisi ”muotoiltu koon 8,5 x 11 mukaan”... Kuten mainitsen kirjeessäni, kaavio on jäljennös, ei alkuperäinen. Teknisten taiteilijoiden tiimimme kopioi kaavion huolellisesti alkuperäisestä lähteestä, joka oli hieman kaareva paneeli, samanlainen kuin Big Basinin aluksessa nähty, vaikka tämä oli ilmeisesti aluksen sisällä, ei ulkopuolella. Kopioimme sen piirustusohjelmaan noin kuukauden kuluessa.

Ohjelmistomme oli nykypäivän mittapuilla ymmärrettävästi alkeellinen, mutta se oli silti kertaluokkaa tehokkaampi kuin kynä ja paperi olisivat olleet. Tämä teki tehtävästä, joka muuten olisi ollut lähes mahdoton, suhteellisen toteutettavissa olevan, vaikkakin erittäin aikaa vievän. Voin vakuuttaa teille, että ”he” eivät tehneet mitään erityisen helpoksi meille. Yksi syy, miksi päätimme jäljentää juuri tuon kaavion, oli se, että kaikista käytettävissämme olleista kaavioartefakteista se sijaitsi tasaisimmalla pinnalla.

Koska muotojen geometria on erittäin tärkeää, tulostuspinnan kaarevuus on ”korjattava”, jos se on tarkoitus toistaa pinnalla, jonka ääriviivat ovat erilaiset (kuten tasaisella sivulla). Tämä voidaan tehdä monella tavalla, joko käyttämällä matemaattista mallia, jolla kumotaan pinnan kaarevuuden vaikutus kaavion muotoihin, tai fyysisillä mittausmenetelmillä, jotka mahdollistavat epäsäännöllisten pintojen tarkan mittaamisen. Kummassakin tapauksessa se kuitenkin lisää merkittävän uuden työvaiheen jo ennestään erittäin työlääseen tehtävään, joten sitä vältetään aina kun mahdollista. Tarvitsimme oikeastaan vain yhden tai kaksi tarkasti kopioitua kaaviota, jotka toimisivat kätevinä esimerkkeinä omassa työssämme kaavioiden tulkinnassa ja jäljentämisessä, joten onneksi tätä ei tarvinnut tehdä kovin usein. Tehtiin myös joitakin kokeiluja kaavioiden ”skannaamiseksi” lähes täysin automatisoidulla prosessilla, joka kykeni automaattisesti ottamaan huomioon kaarevat pinnat, mutta sinä aikana, kun olin siellä, tällä saralla edistyttiin hyvin vähän.

3) Mielestäni asiakirjojen laadusta syntynyt sekaannus johtuu siitä, että hän (kriitikko) on saanut sen käsityksen, että ne (CARET-asiakirjat) olisi ladottu. Niitä ei kuitenkaan ladottu. Ensinnäkin en ole mikään asiantuntija grafiikan tai suunnittelun alalla, mutta tiivis yhteistyö monien XPARC:n kaltaisten tahojen edustajien kanssa antaa riittävän taustan alan tilanteen ymmärtämiseen. Ensinnäkin on tärkeää huomata, että tietokonetaittoon kykeneviä järjestelmiä oli kehitetty jo monta vuotta ennen CARETia, pääasiassa alkaen Xerox Altosta (vuonna 1973), jonka XPARC kehitti itse.

Itse asiassa muistan kerran kuulleeni joltakulta, joka oli yhteydessä alkuperäiseen Alto-tiimiin, että Boeing (uskoakseni) käytti Altoa yhden lentokoneensa dokumentaation taittoon ja tulostukseen (tai jotain sinne päin, kuulin tarinan vuosia sitten). Vitsi oli ilmeisesti se, että dokumentaatiota oli niin PALJON, että lentokoneen sisätilat olisi voitu käytännössä täyttää sivuilla. Lisäksi lasertulostus itsessään oli ollut olemassa jo monien vuosien ajan (vaikkakin erittäin kalliina), ja sekin kehitettiin (suunnilleen) XPARC:ssa. Muita järjestelmiä, kuten PERQ ja Lilith, ilmestyi myös 70-luvun lopulla, ja vaikka mikään niistä ei kehittynytkään merkittäväksi kaupalliseksi tuotteeksi, ne eivät olleet harvinaisia suurissa yrityksissä ja [lähinnä] yliopistoissa, ja niitä käytettiin erittäin tuottavasti.

Nämä järjestelmät toimivat myös inspiraationa Apple Lisalle ja Macintoshille, jotka olivat tietysti ehkä suurin tekijä 80-luvun lopun ja 90-luvun alun kuluttajatason tietokonetaiton nousukaudessa. Vuoteen 1984 mennessä tällaisia asiakirjoja varten oli tarjolla jo melko paljon vaihtoehtoja, mutta ne olivat aivan HULLUN kalliita, joten niitä ei näkynyt joka kadunkulmassa. Tietenkään se ei ollut läheskään niin käyttövalmista ja yksinkertaista kuin nykyään, mutta se oli hyvin karkea lähestymistapa samaan prosessiin samankaltaisilla työkaluilla. Meillä oli vain paljon vähemmän ominaisuuksia, ja kaikki sujui pirun paljon hitaammin. Mutta se, mitä yritän tuoda esiin, on se, että vaikka dokumentointimenetelmämme oli aikakaudelleen jonkin verran edistyksellinen ja myös hieman epätavallinen, se ei suinkaan ollut saavuttamaton riittävän motivoituneelle, rahoitusta saaneelle ja hyvät yhteydet omaavalle organisaatiolle.

Minulla oli suurimmaksi osaksi hyvin vähän yhteyksiä teknisiin kirjoittajiin, mutta tiedän kyllä, että käytimme tällaista tekniikkaa sekä sivuntaitossa että painatuksessa. CARETin odotettiin tuottavan valtava määrä yksityiskohtaista, hyvin muotoiltua dokumentaatiota, jota voitaisiin helposti muokata ja käyttää uudelleen lukuisissa luonnoksissa ja tarkistuksissa, emmekä olisi pystyneet pysymään mukana perinteisillä sivuntaiton ja ladonnan tekniikoilla. 1980-luvun puoliväli oli näillä aloilla hyvin murroskausi, ja kehottaisin ihmisiä olemaan olettamatta, että käytimme tavanomaisia standardeja.

Yksi asia, jota arvostin eniten CARET-projektissa, oli se, että jos teknologiaa oli saatavilla ja tarvitsimme sitä toimimaan paremmin tai tehokkaammin, se annettiin meille ilman suurempaa keskustelua. Mutta ladonta ja digitaalinen sivuntaitto ovat kuin omenat ja appelsiinit, joten mielestäni suurin osa tästä on joka tapauksessa merkityksetöntä.

Tärkeintä on, että monet ihmiset sekä tekniikan alalla että sen ulkopuolella aliarvioivat usein sitä, kuinka kauan suuri osa nykyisestä tekniikastamme on ollut olemassa. 99 % nykyisin käyttämistämme algoritmeista kehitettiin jo vuosikymmeniä sitten, mutta niille ei vain ollut heti saatavilla samoja käytännön sovelluksia. Suurin osa 60- ja 70-lukujen insinööreistä olisi tuntenut olonsa kotoisaksi nykypäivän kehityksen ja teknologioiden parissa. Ainoa ero on, että asiat ovat pienentyneet ja nopeutuneet. Valtaosassa teknologioita se on ainoa asia, joka TODELLA muuttuu aikakaudesta toiseen. Jos kertoisin tavalliselle ihmiselle, että meillä oli puheensyntetisointiteknologiaa jo vuonna 1936, hän ei luultavasti uskoisi minua.

Voisin näyttää teille 1960-luvulta peräisin olevan prototyypin yksinkertaisesta piirustus- ja suunnittelujärjestelmästä, jota käytettiin valokynällä suoraan näytöllä. Siinä saattoi piirtää muodon vapaalla kädellä ja sitten heti kiertää, muokata, kopioida sitä tai tehdä mitä tahansa. Voit piirtää viivoja, jotka yhdistävät eri kohteita, ja poistaa ne sitten yksinkertaisesti piirtämällä niiden päälle aaltoilevan viivan. Tietokone pystyi tulkitsemaan aaltoilevat viivat merkiksi siitä, että jotain piti poistaa – kaikki reaaliajassa. Ja tämä tapahtui puoli vuosisataa sitten, vuosikymmeniä ennen CARETia. Mieti sitä hetki. Asia on niin, että suurin osa siitä, mitä meillä on tänään, on paljon vanhempaa kuin luulemme. Ainoat erot ovat, että se on nopeampaa, halvempaa ja että markkinointitiimi on antanut sille kiiltävän viimeistelyn ja löytänyt sille kaupallisen sovelluksen. Mutta jos poistat osan nopeudesta, tehosta, yleisyydestä ja kuluttajien miellyttävyydestä, huomaat, että suuri osa nykypäivän teknologiasta on hajallaan ympäri 1900-lukua. Toivon, että tästä on apua.

Isaac"

Jatkoa päivitykselle, sama pvm

Lisää Isaacilta:

Lähettäjä: Isaac

Aihe: Re: "Droonit"

Päivämäärä: kesäkuun 27. 2007 Vastaanotettu 16:28, Albuquerque, New Mexico

Vastaanottaja: earthfiles@earthfiles.com

Isaac: "1) Vaikka en ollutkaan (CARET-)organisaation keskeinen toimija, en suinkaan ollut mikään ”tavallinen työntekijä”. Vain keskijohdon asemani ansiosta pystyin saamaan aikaan sen, mitä sain aikaan. On syytä muistaa, että edes minun asemassani oleva henkilö ei olisi koskaan saanut mahdollisuutta viedä mukanaan edes pienintäkään aitoa esinettä, mutta paperitavaran salakuljetus oli mahdollista kaikille, joita ei tarkastettu ruumiintarkastuksella.

Eikä pidä unohtaa, että paperitodisteilla on vain rajallinen todistusarvo. Myönnän ensimmäisenä, että kaikki esittämäni aineisto voisi olla väärennettyä, luulisin. Kyse on loppujen lopuksi vain sarjasta kuvia. Vaikka vallanpitäjät eivät tietenkään halua tämän aineiston vuotavan, jos se vain on mahdollista, he ovat varmasti tietoisia siitä, että asiakirjojen skannaukset eivät ole samassa sarjassa kuin Valkoisen talon nurmikolle laskeutuvat UFOt. En ole ensimmäinen, joka on vuotanut asiakirjan tai valokuvan, enkä tule olemaan viimeinen. On hyvin epätodennäköistä, että jakamani tiedot muuttavat maailmaa, ja siksi en ole huolissani siitä, että minut kirjaimellisesti murhattaisiin, jos minut tunnistettaisiin. Joudun varmasti vastaamaan teoistani, mutta kyseessä ei ole sellainen asia, jonka vuoksi ihmisiä tapetaan.

2) Käsikirja ei tietenkään näytä lainkaan tyypillisiltä hallituksen tai armeijan asiakirjoilta. CARET-ohjelman koko tarkoitus oli luoda Piilaaksoon yksityisyritysten ilmapiiri, rekrytoida siihen yksityisen sektorin insinöörejä ja antaa heidän tarttua avaruusolentojen teknologian tutkimuksen haasteeseen. Tyyliohjeet olivat yksi niistä lukuisista asioista, jotka toimme mukanamme ”ulkopuolisesta maailmasta”. En ole varma, mitä muuta tästä voisi sanoa. Olen samaa mieltä siitä, että on harvinaista, että tällaisesta tutkimuksesta syntyy epätyypillisiä asiakirjoja, mutta vielä harvinaisempaa on, että minun kaltaiseni ihmiset (ja vielä enemmän monet työtoverini) otetaan ylipäätään mukaan tällaiseen projektiin. Suurin osa meistä ei todellakaan ollut sotilaita. Pidän sitä paljon kummallisempana kuin sitä, että pystyimme muotoilemaan raporttimme tietyllä tavalla. CARET oli poikkeus moniin tavanomaisiin sääntöihin.

3) Jos hän (yksi monista kriitikoista, jotka lähettivät sähköpostia Earthfilesille ja joiden viestit välitin Isaacille) uskoo, että kuvat ovat väärennettyjä, en todellakaan voi tehdä tai sanoa mitään todistaakseni toisin. Hän kuulostaa erittäin varmalta asiasta.

4) Mikä tärkeintä, suhtaudu erittäin varauksellisesti keneen tahansa, joka väittää ”tuntevansa” avaruusolentojen ajatukset. Hänen esittämänsä kommentit ovat, lievästi sanottuna, naiiveja ja äärimmäisen ylimielisiä. Ensinnäkin hän viittaa ”avaruusolentoihin” ikään kuin heitä olisi yksi ainoa yhtenäinen ryhmä. Maailmankaikkeutta ei ole jaettu ”ihmisiin” ja ”ei-ihmisiin” sen enempää kuin Maata ei ole jaettu ”espanjalaisiin” ja ”ei-espanjalaisiin” tai johonkin yhtä mielivaltaiseen luokitteluun. On olemassa lukuisia rotuja – ja kuten meidän omat ihmisrodumme täällä Maassa, ne toimivat hyvin eri tavoin.

Hänen huomautuksensa, että ”avaruusolennot eivät tee tätä tai tuota”, on sama kuin sanoisi, että ”ihmiset eivät puhu japania”. No, monet ihmiset eivät puhu, mutta japanilaiset ihmiset kyllä puhuvat. Kyse ei ole siitä, onko hänen väitteensä oikea vai väärä, vaan yksinkertaisesti siitä, että se on muotoiltu epäloogisesti. Hän jatkaa sitten väittämällä, että droonien rakenne on tilan tuhlausta, mikä on jälleen kerran hälyttävää ylimielisyydessään. Maailman nerokkaimmat mielet ovat viettäneet vuosia ymmärtääkseen vain yhden näkökohtan heidän teknologiastaan, kun taas tämä henkilö väittää pystyvänsä arvioimaan käytännössä jokaisen yksityiskohdan tietystä suunnittelusta katsottuaan yhden ainoan valokuvan ja päättelemään, että se on tehoton. En ole edes varma, ansaitseeko tällainen väite kunnioittavaa vastausta, ja olen varma, että ymmärrätte miksi.

Rehellisesti sanottuna, kuka tahansa tämä henkilö onkaan, hylkäsin hänet heti, kun hän sanoi: ”Avaruusolennot eivät ikinä suunnittelisi mitään sellaista, mitä nämä kuvat esittävät.” Se on suunnilleen niin ylimielinen (ellei suorastaan tietämätön) lausunto, kuin tästä aiheesta voi olla, ainakin kun se tulee toiselta ihmiseltä. Ellei tämän sähköpostin toisella puolella ole avaruusolentojen insinööriä, tällaisilla lausunnoilla ei yksinkertaisesti voi olla mitään perustetta. Kirjoitan tämän oikeastaan vain kohteliaisuudesta teitä kohtaan.

Parhaimmillaan hän on tutustunut radikaalisti erilaisen rodun teknologiaan, ja pahimmillaan hän ei tiedä, mistä puhuu. Tällä henkilöllä saattaa olla pääsy aitoon tietoon, tai sitten ei. Jos hän on toinen ”ilmiantaja”, en ole kiinnostunut hyökkäämään häntä vastaan. Jos hän ei ole, vaan keksii asioita, olen siitä vielä vähemmän kiinnostunut. Mikä hän on tai ei ole, ei ole minun asiani sanoa, mutta sen perusteella, miten hän puhuu tästä aiheesta, minulla on epäilykseni.

Maailma on suuri ja nämä ovat monimutkaisia asioita. Nöyryys ja sen myöntäminen, ettemme tiedä kaikkea, on yksi suurimmista vahvuuksistamme.

Isaac"

Päivitys Isaacilta 20.7.2007

heinäkuun 20. 2007

Päivitys: Tämän Earthfiles-raportin julkaisemisen jälkeen olen saanut useita sähköposteja alan ammattilaisilta, kuten tämän 28. heinäkuuta 2007 lähetetyn viestin:

"Huomaan, että useat lukijat ovat ilmaisseet epäilyksiä Isaacin tutkimusaineiston painetuista versioista sivun asettelun ja tekstinkäsittelyn kehittyneisyyden perusteella. Tyypillisesti väite kuuluu suunnilleen näin: ”sellaista ei voitu tehdä tuolloin”. Minusta on mielenkiintoista, että jotkut väittävät tietävänsä asian niin varmasti, vaikka on selvää, etteivät he oikeasti tiedä.

Tosiasia on tämä: Xerox 860 oli laajasti käytössä 80-luvun alkupuolelta puoliväliin saakka, ja se oli tuolloin huippuluokan erikoistunut tekstinkäsittelylaite. Se ei kuitenkaan ollut henkilökohtainen tietokone (PC) eikä yleiskäyttöinen tietokone; se toimi yksinomaan WYSIWYG-periaatteella toimivana tekstinkäsittelylaitteena (itse asiassa se edelsi Macin WYSIWYG-ominaisuutta, joka ilmestyi pari vuotta myöhemmin). Nykypäivän mittapuilla se oli valtava, erittäin kallis ja käytöltään jonkin verran monimutkainen. Olin tuolloin kustannusalalla, ja myimme uutiskirjeitä kirjanpito- ja lakialan ammattilaisille. Ne tuotettiin Xerox 860:llä erikoistuneen ”860-operaattorimme” toimesta, ja tuloksena oli erittäin korkealaatuisia asiakirjoja, jotka näyttivät painetuilta. Asettelua voitiin hallita 100-prosenttisesti, tasaus mukaan lukien, vaikka fontit olivatkin mekaanisia fonttipyöriä, jotka piti vaihtaa paikalleen ja pois. Tulostimet olivat valtavia ja laadultaan erittäin korkeatasoisia. (Huomautuksena: kopiokoneet olivat jo tuolloin erittäin korkeatasoisia, vaikka 80-luvun puolivälissä ne toimivat vielä sähköstaattisella/väriainepohjaisella tekniikalla).

Koska CARET sijaitsi XPARC:n ”vieressä”, en näe mitään epätavallista asiakirjojen laadussa tai ulkoasussa, ja tämän vuoksi esitetyt epäilyt tulisi todeta täysin perusteettomiksi. Tässä on linkki X860:ta koskevaan viitesivuun:"

http://www.digibarn.com/collections/systems/xerox860/index.html

Päivitys Isaacilta 27.7.2007

heinäkuun 27. 2007 Albuquerque, New Mexico - Kun Isaacin kirje ja CARET-asiakirja julkaistiin 26. kesäkuuta 2007, yksi kritiikin kohteista ilmaistiin seuraavasti:

"Kun tarkastelee näiden materiaalien mukana tulevaa niin sanottua ”dokumentaatiota”, tekstin muotoilu on selvästi tehty suhteellisen uudella sivuntaitto-ohjelmistolla. Sen huomaa siitä, kuinka täydellisesti teksti on tasattu.

"Tällainen äärimmäisen tarkka (jopa sanavälejä myöten), todellakin täydellinen tekstin muotoilu EI OLLUT OLEmassa VUONNA 1985, etenkään laboratoriossa tai edes yritysympäristössä. Tutkittuani kaikki nämä hienot ”asiakirjat”, mukaan lukien Macromedia Freehandilla tai Adobe Illustratorilla suunnitellut ”avaruusolentojen kaaviot”, totean nyt ja PÖYTÄKIRJAAN, että koko tämä juttu on HUIPUTUS, ja se tullaan todistamaan sellaiseksi."

Toinen kriitikko ihmetteli, miksi avaruusolentoja esittävät kaaviot oli muotoiltu 8,5 x 11 -kokoiselle paperille? Toinen toistuva kritiikin aihe oli se, että jos Isaac todella halusi yleisön näkevän joitakin ilmatilan ”droonien” taustalla olevia tutkimustietoja, miksi hän mustasi osan CARET-asiakirjan tekstistä?

Yksi monista kriitikoista lähetti nämä kommentit sähköpostitse, joihin Isaac vastasi alla olevassa toisessa vastauksessaan:

"Tämä on suuri huijaus. Ensinnäkin Yhdysvaltain hallitus ei KOSKAAN sallisi tällaisten tietojen jäämistä jonkun työntekijän käsiin. Toiseksi käyttöohje ei myöskään näytä lainkaan lailliselta NASA:n tai hallituksen asiakirjalta. Kuvat ”löydöksestä” on muokattu Photoshopilla, ja voin kertoa, että avaruusolennot EIVÄT merkitse jokaista yksittäistä osaa kuvan mukaisesti. Kuvassa näkyvä painovoimattomuusyksikkö on väärennös. Kuvat lattialla olevasta lennokista ovat mallin osia. Teille ja muille lähetettyjen lennokkien rakenne on sellainen, jota avaruusolennot eivät ikinä suunnittelisi, sillä kaikki kuvatut mallit osoittavat tilan törkeää tuhlausta. Kaikki heidän aluksensa perustuvat tilan tehokkaaseen hyödyntämiseen. He eivät tuhlaa yhtään tuumaa, ja jos tarkastellaan EBEjen lähettämien ”luotainten” historiaa, ne ovat PIENIÄ ja nopeita. Luulen, että teitä on huijattu. Olen yllättynyt siitä, että te ja George Noory jne. menette niin helposti lankaan tässä asiassa. Tarkistaisin ehdottomasti asian luotettavilta yhteyshenkilöiltänne, joilla on syvällistä tietoa asiasta, ja selvittäisin asian itse."

Lähetin nämä asiat sähköpostitse Isaacille, ja 27. kesäkuuta 2007 sain hänen vastauksensa kahdessa erillisessä sähköpostiviestissä, joiden vastaanottoajat on merkitty. Isaac antoi minulle luvan julkaista ne Earthfiles-julkaisun seurantaraportissa. Viivästyin näiden sähköpostien julkaisemisessa, koska Isaac oli antanut ymmärtää, että voisin ehkä haastatella häntä puhelimitse. Joten odotin toivoen, että haastattelu toteutuisi. Mutta tähän mennessä sitä ei ole tapahtunut.

Viestintä Isaacilta loppui 27.7.2007 jälkeen

Isaac aloitti paljastuksensa kesäkuussa 2007. Se herätti myrskyn, jossa häntä syytettiin ja pilkattiin. Yhtäkkiä heinäkuun 2007 lopussa kaikki viestintä loppui äkillisesti. Kaikki vaikenivat 4–5 viikon kuluttua ensimmäisestä paljastuksesta.

Noin 4–5 kuukautta myöhemmin CARET-kuvista tehdyt CGI-versiot nähtiin ensimmäistä kertaa. Vuoden loppuun mennessä julkaistiin musiikkivideo, jota valtamediassa mainostettiin voimakkaasti. Tämä toiminta eteni rinnakkain NSA:n toteuttaman paljastuksen debunkkauskampanjan kanssa. Tutkiessaan verkkosivustojen arkistoja voi helposti havaita, että paljastuksen debunkkaamiseen tähtäävät sivustot ilmestyivät kaikki suunnilleen samaan aikaan (muutaman viikon sisällä) ja olivat erittäin aktiivisia koko vuoden 2008 ajan yrittäen tehokkaasti kirjoittaa historiaa uusiksi ja vähätellä paljastusta.

Vaikka Isaac ei ollut samassa ohjelmassa kuin minä, ei ole epäilystäkään siitä, että hän rikkoi salassapitovelvoitteita, joihin hän oli sitoutunut jo 1980-luvulla. Olen varma, että hän joutui kantamaan tämän paljastuksen seuraukset. Suren hänen menettämistään. Meidän kaikkien tulisi ymmärtää, että jos meillä on tietoja, meidän on toimittava kuten Edward Snowden ja huolehdittava siitä, että kaikki tiedot voidaan levittää asianmukaisesti kuolemamme jälkeen.

Sivut Q4-86-tutkimusraportista

Cover page Q4-86 Research Report
”C.A.R.E.T.-paljastuksen” pääasiallisena kohteena ollut raportti oli Palo Alto Caret -laboratorion PACL-henkilökunnan joulukuussa 1986 julkaisema Q4-86-tutkimusraportti, joka koski ”Commercial Applications Research for Extraterrestrial Technology” (C.A.R.E.T.) -hanketta. Raportti esiteltiin kolmirengaskansiossa. Huomaa, että tekijän nimi sekä Palo Alto Caret -laboratorion osoite on peitetty.
CARET scan page 2
Tämä on Palo Alto CARET -laboratorion vuoden 1986 neljännen kvartaalin raportin ensimmäinen sivu. Siinä on hankkeiden ”tiivistelmä” sekä yleiskatsaus muuhun dokumentaatioon. Tutkimuksen tavoitteena on ollut ”…saavuttaa parempi ymmärrys avaruusolentojen teknologiasta kaupallisten sovellusten ja siviilikäytön kontekstissa”. Siinä kuvataan sitä, mitä yleisesti kutsutaan avaruusolentojen teknologian takaisinmallinnukseksi, joka tunnetaan nimellä ”extraction”. Siinä määritellään konkreettiseksi tavoitteeksi ”extraction-paketti”, jota voidaan käyttää eräänlaisena rakennuspalikkana, jonka pohjalta muita teknologioita voidaan kehittää.
CARET scan page 3
Tämä on Palo Alto Caret -laboratorion PACL-henkilökunnan laatiman ”Commercial Applications Research for Extraterrestrial Technology” (C.A.R.E.T.) -tutkimusraportin (Q4-86) joulukuun 1986 numeron kolmas sivu. Se sisältää yhteenvedon raportin sisällöstä. ”…lähes kaikkiin avaruusaluksiin liittyviin näkökohtiin näyttää sisältyvän sen käyttö jollain tavalla.”
CARET scan page 4
Tämä on sivu 4 Palo Alto Caret -laboratorion PACL-henkilökunnan laatimasta ”Commercial Applications Research for Extraterrestrial Technology” (C.A.R.E.T.) -tutkimusraportista, joulukuu 1986 (Q4-86). ”Lisäksi PACL:lle on toimitettu pieni laite, jolla voidaan ohjata A1:tä kytkemällä se päälle ja pois päältä sekä vaihtamalla sen kolmen päätoimintatilan välillä. Tämä laite, jolle on annettu tunnuskoodi S1, on erityisen tärkeä, sillä se on ainoa tunnettu tapa ohjata A1:tä.”
CARET scan page 5
Tämä on sivu 5 Palo Alto Caret -laboratorion PACL-henkilökunnan laatimasta joulukuun 1986 (Q4-86) tutkimusraportista, jonka aiheena on ”Maapallon ulkopuolisen teknologian kaupallisten sovellusten tutkimus” (C.A.R.E.T.).
CARET Scan page 6.
Tämä on sivu 6 Palo Alto Caret -laboratorion PACL-henkilökunnan laatimasta joulukuun 1986 Q4-86-tutkimusraportista, jonka aiheena on ”Maapallon ulkopuolisen teknologian kaupallisten sovellusten tutkimus” (C.A.R.E.T.). ”A1:n sisäisen toiminnan tutkimus alkoi vuoden 1986 lopulla, joten siitä tiedetään tällä hetkellä vain vähän. Varmaa on kuitenkin se, että laitteessa ei ole lainkaan liikkuvia osia, siinä ei ole minkäänlaista painikkeiden, kytkimien tai vipujen muodossa olevaa ohjausliittymää, ja sitä voidaan ilmeisesti ohjata ainoastaan S1:ssä olevan teknologian avulla.”
CARET Scan page 7
”Vaikka alustavat kokeet viittasivat siihen, että esineet koostuivat yhtenäisestä kiinteästä materiaalista, A1-tilassa tehdyt kokeet viittaavat siihen, että esineiden rakenne on sisäisesti monimutkaisempi…” Sivu 7, Palo Alto CARET -laboratorion vuoden 1986 neljännen vuosineljänneksen tutkimusraportista.
CARET scan page 8
Tämä on sivu 8 Palo Alto Caret -laboratorion PACL-henkilökunnan joulukuussa 1986 julkaisemasta Q4-86-tutkimusraportista, jonka aiheena on ”Maapallon ulkopuolisen teknologian kaupallisten sovellusten tutkimus” (C.A.R.E.T.). Suurin osa tekstistä on poistettu käsikirjoituksesta, ja jäljellä on vain yksi näkyvä valokuva.
CARET scan page 9
Tämä on sivu 9 Palo Alto Caret -laboratorion PACL-henkilökunnan joulukuussa 1986 julkaisemasta Q4-86-tutkimusraportista, jonka aiheena on ”Maapallon ulkopuolisen teknologian kaupallisten sovellusten tutkimus” (C.A.R.E.T.). Suurin osa tekstistä on poistettu käsikirjoituksesta, ja jäljellä on vain yksi näkyvä valokuva.

Sivuja Q3-85-varastoinventaarista

Page 56
Julkistettuun aineistoon sisältyi myös otteita muista asiakirjoista. Tämä on sivu vuoden 1985 kolmannen neljänneksen varastotarkastuksesta, joka koskee CARETin PACL-yksikössä takaisinmallinnettavia komponentteja. Minun on muistutettava lukijaa NSA:n pyrkimyksistä vähätellä tai halventaa tätä julkistusta. Loppujen lopuksi he kehittivät yleisölle esitettävän täydellisen MTV Video Music -kappaleen ja sitä tukevat CAD-mallit ”todistaakseen”, että hänen julkaisemansa tiedot eivät olleet muuta kuin pelkkä ”mainostemppu”. Toivon, että lukija tietää toisin. Katsokaa yllä olevia kuvia. Näyttääkö tämä ”raportista irrotettu sivu” ”mainostempulta”? Näyttävätkö nämä esineet CAD-tiedostoilta, jotka on asetettu valokuvattuun taustaan? Ajatelkaa, ihmiset! Ajatelkaa!

Pages from the Linguistic Primer

CARET page 119 from the linguistic primer
Tämä on sivu 119 PACL:n CARET-projektia varten laatimasta kielitieteen oppaasta. Tällä sivulla on kuva 14.11, joka on kaavion D39-08-117c kokonaisnäkymä. Sivulle on kirjoitettu yhden tutkijan tekemiä merkintöjä. Merkintöjä tehnyt tutkija oli ilmeisesti eurooppalainen, sillä hän ei käyttänyt amerikkalaista numeroiden merkintätapaa. (Luvut seitsemän ja yksi on selvästi kirjoitettu eurooppalaiseen tyyliin.)
Page 120 from the linguist primer.
Tämä on sivu 120 PACL:n laatimasta kielitieteen oppaasta, joka on tarkoitettu CARET-tutkimushankkeelle. Siinä kuvassa 14.12 kuvataan ”eristetty näkymä kolmen solmun AB-tyyppisestä semaforikaskadista, joka ulottuu kahdeksankulmaisen risteyksen ulommasta solmusta”.
Page 121 from the linguistics primer
Tämä on sivu 121 PACL:n CARET-projektia varten laatimasta kielitieteen oppaasta. Siinä kuvassa 14.13 kuvataan selkeästi ”kiertoliitin, jossa on orbitaalinen aliliitin, joka on kytketty oktaaliseen kytkimeen”.
Page 122 from the Linguistic Primer
Tämä on sivu 122 PACL:n CARET-projektille laatimasta kielitieteen oppaasta. Siinä kuvataan kuviota 14.14: ”Yhdistelmäliitos kaksoisliitoksessa, jossa on raskaan tilan kolmikytkin ja diffuusori”. Lukijan on syytä huomata, että kolmikytkin on epäsymmetrinen. Kolmen ”haaran” väliset kulmat eivät ole 33,3333 astetta. Itse asiassa kolmikytkin on ehkä tämän raportin mielenkiintoisin kohde.
Page 123 of the Linguistics Primer.
Tämä on sivu 123 PACL:n CARET-projektille laatimasta kielitieteen oppaasta. Siinä kuvataan kuviota 14.15: ”Emoliitos, jossa on kolme ei-orbitaalista alaliitosta”. Tällä sivulla esitetään sarja liitoksia kolmiliitoksen alapuolella. Minua kiinnostaa erityisesti oktaaliliitoksen oikeassa alakulmassa oleva rajapinta.

Valokuvat

CARET Photograph 1
Lukijan on syytä huomata, että NSA ei missään vaiheessa C.A.R.E.T.-kertomuksen uudelleenkirjoittamisen aikana toimittanut fyysistä mallia tästä laitteesta, joka näkyy yllä olevassa kuvassa. Se ei myöskään toimittanut oletettuja CAD-piirustuksia, joissa laite olisi kuvattu. Jälleen kerran tämän paljastuksen debunkkaaminen oli ”täysimittaista”, äänekästä ja myrskyisää, mutta puutteellista. Debunkkauspyrkimyksissä oli vakavia puutteita.
CARET photograph 2
Jos koko C.A.R.E.T.-paljastus oli pelkkä CGI-mainostemppu, missä ovat sitten edellä mainitun kohteen CGI-mallit? Missä ovat ne todelliset fyysiset mallit, joista tämä valokuva on peräisin? Ilmeisesti heidän olisi pitänyt toimittaa mallit ja ohjelmistotiedostot. Mutta he eivät tehneet niin, koska se olisi ollut liian monimutkaista ja kallista. Usko siihen, että he voisivat hukuttaa suuren yleisön disinformaatioon, osoittautui suurelta osin oikeaksi. Mikään ei ole koskaan 100-prosenttisesti onnistunutta, ja MAJestic sekä NSA ymmärtävät tämän. He pyrkivät vain 80-prosenttiseen onnistumiseen. Heidän tavoitteenaan on estää paljastuksen pääseminen suurimman osan amerikkalaisväestön tietoon. He eivät ole huolissaan kourallisesta ”todellisia” uskovia, sillä he pitävät heitä suurelta osin voimattomina.
CARET photograph 3
Tässä on lähikuva kahdesta I-palkista, jotka on kiinnitetty painovoiman vastustavaan laitteeseen.
CARET photograph 4
Tämä on neljäs valokuva, joka sisältyi julkistettuun aineistoon. Tässä on jälleen lähikuva kahdesta I-palkkirakenteesta, jotka kuuluvat painovoimaa vastustavaan laitteeseen.
CARET photograph 5
Tässä on viides valokuva henkilökohtaisesta painovoiman vastaisesta mekanismista, jossa näkyy kaksi I-palkkirakennetta. Huomaa, että molemmat I-palkkirakenteet ”leijuvat” pinnan yläpuolella ja ovat yhteydessä pääyksikköön ilman minkäänlaista fyysistä kiinnitystä.

Muita mielipiteitä

Paljastuksen yhteydessä esiin astui monia erilaisia todistajia, jotka edustivat kaikenlaisia ammatteja ja elämänaloja, ja havainnot ulottuivat jopa vuoteen 1985 asti. Näiden henkilöiden todistuksia on erittäin vaikea sivuuttaa. Aihe on kuitenkin jäänyt suurelta osin huomiotta tarkoituksellisen debunkkauskampanjan vuoksi. Kampanja keskittyi väärään tietoon, jonka mukaan nämä alukset olivat pelkästään CGI-manipulaation tulosta. Silti todistajien kertomusten vilpittömyys, syvyys ja laajuus kumoavat teorian, jonka mukaan kyseessä olisi CGI-grafiikka ja/tai viraalimarkkinointi. Joitakin CGI-videoita ilmestyi, mutta ne olivat ilmeisiä väärennöksiä, joilla ei ole mitään tekemistä tämän aiheen totuuden kanssa.

Jopa jotkut vankkumattomat uskovat lankesivat skeptikoiden propagandaan, ja vielä tänäkin päivänä SUURIN OSA ihmisistä ei tunne niitä lukuisia tunteja, jotka Linda Moulton-Howe on nauhoittanut aiheesta, joten he vain viittaavat ”johonkin, mistä kuulivat keskustelufoorumilla” tai ”kuulin, että…”. Kehotan näitä ihmisiä AJATTELEMAAN ITSE.

Internet-haut

Tämä saattaa olla maailman viimeinen tietolähde, joka koskee C.A.R.E.T.-paljastusta. NSA on tehnyt kovasti töitä poistaakseen kaikki todisteet tästä paljastuksesta. Nykyään on lähes mahdotonta löytää mitään tähän liittyvää. (Yhdysvalloissa. Muualla maailmassa on edelleen mahdollista kaivaa esiin joitakin tietoja. Mutta se ei ole lainkaan helppoa.)

Aika uskomatonta ”huijaukselta”.

Yleensä NSA haluaa, että mahdollisimman monta huijausta leviää itsestään internetissä. Tällä on tärkeä tarkoitus: ”todistaa”, ettei avaruusolentoja koskevissa paljastuksissa ja muissa tiedoissa ole mitään perää. On selvää, että NSA ei pidä tätä paljastusta huijauksena, vaan pyrkii pikemminkin tuhoamaan kaikki todisteet sen olemassaolosta. On selvää, että Yhdysvaltain hallitus on käyttänyt aikaa, rahaa ja kaikkia käytettävissään olevia mediaresursseja tämän paljastuksen halventamiseen.

 Vain ystävällinen muistutus, ikään kuin lukija ei olisi vielä huomannut tätä. Media itsessään on osa Deep Statea. He ovat kaikki saaneet koulutuksensa samoissa yliopistoissa professoreilta, joilla on kauhistuttavat arvot, ja heille on opetettu samoja asioita. He käyvät samoissa klubeissa. He seurustelevat keskenään. Heillä on samat psykologiset, poliittiset, taloudelliset ja filosofiset perusajatukset. Joten tietysti he katsovat maailmaa saman linssin läpi. Ja välttävät mainitsemasta asioita, jotka saattaisivat olla hankalia tai ristiriidassa heidän maailmankuvansa kanssa.

Bing

Yhdysvalloista käsin toimiva Microsoftin hakukone, Bing.com, ei löydä lainkaan mitään C.A.R.E.T.:iin liittyvää! Tämä pätee kaikkiin hakumuotoihin, joita kokeilin. Tämä on todella hämmästyttävää. Tuloksia ei tule lainkaan. Itse asiassa tulosten puuttuminen viittaa jonkinlaiseen suodatus- tai poisto-ohjelmistoon, joka sensuroi nimenomaan tiettyä sanaa tai ilmausta. Jos lukija uskaltaa tutkia asiaa tarkemmin, hän löytää sivun alareunasta tekstin, jossa lukee: ”Osa tuloksista on poistettu paikallisen lainsäädännön vaatimusten mukaisesti.”

Päättelen, että verkkosivusto kohdistuu nimenomaan tiettyihin sanamuotoihin ja jättää kaikki löydökset julkistamatta. Näin ollen joku henkilö tai organisaatio sensuroi nimenomaan Bing-hakukonetta C.A.R.E.T.-termejä, -sanoja ja -lauseita koskien.

Tähän kuuluivat ”CARET”, ”C.A.R.E.T.”, Isaac, UFO, avaruusolento, ”määrittelemätön” takaisinmallinnus sekä kaikenlaiset edellä mainitun lausuman yhdistelmät.

Wikipedia

Aiemmin Wikipediassa oli C.A.R.E.T.:ia käsittelevä sivu, mutta se on sittemmin kadonnut. Alun perin luulin, että se oli siirretty jollekin toiselle aiheeseen liittyvälle sivulle, mutta näin ei ollut.

Joku poisti tiedot Wikipediasta. Se tehtiin ammattitaitoisesti. Lähetin Wikipedialle sähköpostia poistosta. (Kaikki poistot eivät suju yhtä ammattitaitoisesti. Koodiin jää usein jälkiä raakalinkkeistä.)

Ei tässä tapauksessa. Tämä verkkosivusto TYHJENNETTIIN TÄYSIN, minkä jälkeen se PUHDISTETTIIN, DESINFIOITIIN ja lopuksi KIILLOTETTIIN.) Kun kysyin sivustolta poistosta, en saanut vastausta. Se on sinänsä epätavallista, sillä Wikipedia on aiemmin aina vastannut kyselyihini. Lukijan on syytä huomata, että he eivät koskaan vastanneet minulle. Siksi minulla ei ole aavistustakaan, mitä asiassa tapahtui.

Voit vierailla Wikipediassa ja etsiä tämän merkinnän TÄÄLTÄ.

Google

  • Vuonna 2011 C.A.R.E.T.:tä koskevien tietojen löytäminen internetistä sujui täysin ongelmitta. Tuolloin en edes kuvitellut, että Yhdysvaltain hallitus sensuroisi niitä.
  • Vuonna 2013, kun keräsin tietoja, huomasin, että niiden löytäminen oli alkanut vaikeutua. Googlen hakutuloksissa näkyi lähes poikkeuksetta jokaisessa tuloksessa C.A.R.E.T.:tä kyseenalaistavia lausuntoja.
  • Vuonna 2014 C.A.R.E.T.:tä koskevia tietoja oli vielä löydettävissä Googlesta, mutta piti selata vähintään kolme sivua, ennen kuin löysi mitään kiinnostavaa.
  • Vuodesta 2015 lähtien kaikki jäljet C.A.R.E.T.:stä ovat kadonneet Googlesta, eikä niitä löydy kyseisen hakukoneen avulla.
  • Vuonna 2016 yritin jälleen käyttää Googlea. Tuloksia ei löytynyt lainkaan.

Yahoo

Yahoo on erittäin tunnettu verkkosivusto. Se tarjoaa uutisia, sähköpostipalveluja ja monia muita palveluita, kuten Yahoo! Answers. Vähemmän tiedetään, että se toimii myös hakukoneena. Koska se ei ole ”ensisijainen” hakukone, on täysin uskottavaa, että sieltä voisi löytää tietoa tästä aiheesta. Yllätyksekseni tämä osoittautui totta. Amerikkalainen hakukone Yahoo onnistui erinomaisesti löytämään osumia tästä aiheesta.

Arvelen, että NSA ei enää pidä Yahooa käyttökelpoisena hakukoneena.

Muut lähteet

Lukijan ei tarvitse turvautua Yhdysvalloissa sensuroituihin Internet-hakukoneisiin löytääkseen tietoa tästä paljastuksesta. Tässä on kokoelma sivustoja ja lähteitä, joita voi käyttää suoraan. Toivon vilpittömästi, että niitä ei ole estetty Yhdysvalloissa. Jos ne ovat estettyjä, kehotan lukijaa voimakkaasti lähtemään lomalle toiseen maahan ja käyttämään siellä Internetiä (sekä paikallisia hakukoneita. Älä käytä Googlea.).

Lue Isaacin alkuperäinen ilmiantajan todistus C.A.R.E.T-ohjelmasta. Tämä on paras sivusto, josta saat täysresoluutioiset skannaukset kaikista hänen toimittamistaan asiakirjoista.

http://droneteam.com/isaaccaret.fortunecity.com/index.html

Tuntikausia todistajien lausuntoja sisältäviä podcasteja

http://www.earthfiles333.com/

Wiki Drone -sivusto ja -foorumi

http://www.droneteam.com

CARET Dragonfly -dronet – Havainto Lake Tahoella

http://truthfall.com/caret-dragonfly-drones-lake-tahoe-sighting/

Weird Dragonfly Aerial Drones – The Chad Photos

http://truthfall.com/weird-dragonfly-aerial-drones-the-chad-photos/

Lukijan on syytä olla tietoinen siitä, että saatat joutua käyttämään VPN:ää kiertääksesi Internetin estämisohjelmiston, joka on nykyään asennettu useimpiin Yhdysvaltojen Internet-palveluntarjoajiin. Vaihtoehtoisesti voit vierailla jossakin muussa maassa kuin Yhdysvalloissa ja käyttää näitä sivustoja sieltä käsin. Yhdysvaltojen hallitus estää EHDOTTOMASTI verkkosivustoja, joita se pitää ”kansallisten etujen” kannalta ”vihamielisinä”. En tiedä, kuuluvatko nämä verkkosivustot tämän luokituksen piiriin, mutta en missään nimessä sulkisi niitä pois tästä ryhmästä.

Our rulers
Tässä ovat ne ihmiset, jotka pyörittävät Yhdysvaltojen valtavaa byrokratiaa. Tiedättehän, ne, jotka sanovat yhtä ja tekevät toista. John Brennan, James Clapper ja heidän kaltaisensa.

Alienware

“Entä ne hahmot, jotka näkyvät Dellin Alienware-tietokonesarjan mainonnassa käytetyissä droneissa? Olen aina ollut taipuvainen ajattelemaan, että hallitus otti yhteyttä Delliin ja käytti sitä osana disinformaatiokampanjaansa. Yrityksellä meni huonosti ennen Alienwaren julkaisua; jos hallitus tai joku sijoittajaksi tekeytynyt henkilö olisi lähestynyt Delliä tarjoten suuren summan käynnistysrahaa tytäryhtiölle sillä ehdolla, että nimeä Alienware ja tiettyä ”fonttia” käytettäisiin, miten he olisivat voineet kieltäytyä? Tietääkö kukaan mitään tästä?”

-Jonas heinäkuun 1. 2014 kello 8:58
“Tiesin, että Alienware käytti Caret-tuotteiden symboleja ja grafiikkaa. Se oli selvä esimerkki siitä, miten yritykset hyödyntävät tällä hetkellä tämän ilmiön ympärillä vallitsevaa mysteeriä.”

-truthseeking2015 heinäkuun 27. 2014 kello 22:51

Alienware-yritys käyttää C.A.R.E.T.-paljastusta näytönsäästäjänä ja taustakuvana. Kiva juttu, mutta se saa ihmiset helposti ajattelemaan, ettei kyseessä ole oikea paljastus. (Muuten, heidän tarjoamansa sisältö on kaikkea muuta kuin tarkkaa. Kuvitus on irrallista hölynpölyä, jolla ei ole mitään rakentavaa tarkoitusta. Se vain näyttää houkuttelevalta. Se muistuttaa käytettyä tekstiä, mutta ei ole millään tavalla toimiva.)

Alienware fake CARET image
CARET-kuvia käytetään voitontavoittelun tarkoituksiin.

On tärkeää huomata, että yleisesti ottaen C.A.R.E.T.:n harhautus- ja disinformaatiostrategia oli menestys.

Monet ihmiset, jopa ne, joiden luulisi tietävän paremmin, menivät lankaan. Heti kun esitettiin jonkinlainen ”järkevä tekosyy”, kaikki tarttuivat siihen ratkaisuun ajattelematta.

Yhteenveto

1980-luvulta vuoteen 2007 asti taivaalla havaittiin erilaisia outoja esineitä, jotka leijuivat, kelluivat ja liikkuivat äänettömästi. Näitä esineitä valokuvattiin ja niistä keskusteltiin.

Odd object or drone.
Outo esine, joka löydettiin kellumasta ja leijumasta äänettömästi taivaalla. Se kuvattiin kuvan mukaisesti.

Kattava selvitys näiden lennokkien erilaisista havainnoista löytyy TRUTHFALL-sivustolta. Ne saivat käytännössä kaikki, jotka kohtasivat ne, täysin hämilleen. Kukaan ei tiennyt, mitä ne olivat. Ne näyttävät kyllä mekaanisilta laitteilta, mutta niissä ei ole tunnettuja merkintöjä tai mitään muuta, minkä avulla ne voitaisiin tunnistaa.

Hovering drone photo from underneath.
Toinen kuva tästä salaperäisestä drone-esineestä. Kuvan on ottanut eri henkilö eri paikassa eri aikaan.

Sitten eräs Isaac-niminen mies sanoi tietävänsä, mitä nämä esineet olivat. Hän toimitti valokuvat, asiakirjat ja tässä julkaistun tekstin. Myös muut ovat lähettäneet erilaisia mielenkiintoisia löytöjä…

“En muista, kertoivatko he hänelle, miten se toimi, vai keksikö hän sen itse, mutta hän sanoi, että merkkien piti olla tällä metallilla, tässä järjestyksessä, ja tietyssä sähkömagneettisessa kentässä ne muuttuivat näkymättömiksi. Hän sanoi, että se toimi taivuttamalla valoa. Hän sanoi, että se, minkä olin kuvannut, oli yksinkertaisesti viallinen, ja siksi näin osan siitä hetken ajan. Hän sanoi, että se vaikutti silmiemme sauvoihin ja tappiin taivuttamalla valoa. Hän sanoi, että jotkut eläimet pystyivät silti näkemään ne, mutta jos laite toimisi oikein, ne olisivat lähes näkymättömiä. Hän kutsui sitä ”läpinäkyväksi hyytelöksi”.

Eräs toinen kommentoi…

“Isaacin kanssa käymästäni sähköpostikirjeenvaihdosta päätellen hän viittasi siihen, että näin ne vain siksi, että Yhdysvallat oli testaamassa niitä, ja jos ne olisivat toimineet kunnolla, en olisi koskaan nähnyt niitä. Hän sanoi, että jotkut ihmiset näkevät vain puomin tai häkin, koska laite, joka taivuttaa valoa niiden ympärille, toimii virheellisesti; hän sanoi, että siksi joskus voimme vannoa, että näimme juuri jotain ilmassa, ja sitten se on yhtäkkiä poissa. Hän mainitsi myös, että koirat saattavat nähdä ne jopa näkymättöminä, ja kun katsomme, mitä ne haukkuvat, emme näe mitään.”

Kun havainnot yleistyivät vuonna 2007, YouTubeen ilmestyi joukko huolimattomasti kyhättyjä CGI-videoita ja valokuvia. Osa niistä oli kuuluisuutta havittelevien Photoshop-fanaatikoiden tuotantoa, jotka halusivat epätoivoisesti esitellä ”kykyjään”, osa jäljittelijöiden ja niiden tekemiä, jotka halusivat videonsa leviävän viraalisti. Yksikään näistä CGI-huijareista ei kuitenkaan edes etäisesti muistuttanut alkuperäisiä kuvia. He eivät myöskään pystyneet selittämään todistajien jatkuvasti kasvavaa määrää, jotka edustivat kaikkia ikäryhmiä ja yhteiskuntaluokkia sekä olivat kotoisin eri puolilta Yhdysvaltoja.

On olemassa verkkosivustoja, jotka todella tekevät kaikkensa vakuuttaakseen kaikki siitä, että kyseessä on pelkkä huijaus. Voit käydä niillä, jos haluat. Ne ovat väärässä.

Kyseessä on todellinen julkistus teknisistä tiedoista, jotka liittyvät 40 vuotta sitten suoritettuun avaruusolentojen teknologian takaisinmallintamiseen. Jotta voisit ymmärtää, millaisella teknologian tasolla MAJestic toimii, pyydän sinua ystävällisesti tutustumaan hetken ajan kielelliseen oppaaseen.

Mysterious drone.
Outo drone-kuva, jonka on ottanut eri henkilö eri aikaan ja eri paikassa.

Tiivistetysti

  • 1980-luvulla tehdyt Maan ulkopuolisen teknologian takaisinmallinnusyritykset paljastuivat.
  • Tämä paljastus sisälsi otteita useista asiakirjoista, valokuvia ja selityksen.
  • Paljastuksen jälkeen järjestettiin laaja debunkkausyritys, johon osallistui kaikenlaista useista verkkosivustoista pieneen trolliarmeijaan ja CGI-tehosteilla varustettuun musiikkivideoon. Nykyään useimmat tunnetut UFO- ja vastaavat verkkosivustot pitävät tätä huijauksena.
  • Tämä EI OLE huijaus. Se on todellinen paljastus.

UKK/FAQ

K: Onko CARET ja PACL huijausta?
V: Ei. 1980-luvulla MAJesticilla oli käynnissä lukuisia takaisinmallintamisen hankkeita. Oli myös ponnisteluja, jotka liittyivät Maan ulkopuolisten hyväntekijöidemme tukemiseen. En voi kommentoida suoraan tiettyjä asioita, mutta voin vahvistaa, että Isaacin vuonna 2007 antamat tiedot pitävät paikkansa kokemusteni perusteella.

K:  Mitä Isaacille tapahtui?
V: Hän on luultavasti kuollut. Hän jakoi ja julkaisi tunnustamattoman erityiskäyttöoikeusohjelman dokumentaatiota. Hän oletti, että pahinta, mitä hänelle tapahtuisi, olisi Yhdysvaltain veroviraston tarkastus. Ei. Pelkään, että hän on luultavasti kuollut.

K: Entäpä Metallicmanin paljastukset?
V: Minun roolini tällä hetkellä on tehdä juuri niin kuin minulle käsketään. En voisi estää sitä, vaikka haluaisinkin. Ja olipa se mitä tahansa, vihaan asioiden tekemistä ilmaiseksi. Silti minun on vitun pakko tehdä sitä, mitä teen. Jos MAJestic haluaisi minun lopettavan, he tekisivät niin.

MAJesticiin liittyvät postaukset: Koulutus

Nämä ovat kirjoituksia ja artikkeleita, jotka käsittelevät sitä, miten minut rekrytoitiin MAJesticiin ja koulutuksestani. Niissä käsitellään myös salaisten ohjelmien luonnetta. En todellakaan tiedä, miksi organisaatio pidettiin niin salassa. Se ei todellakaan johtunut mistään sotilaallisesta syystä, ja teknologiat olivat aivan liian monimutkaisia ​​minkäänlaiseen tiedonsiirtoon. Ainoa johtopäätös, johon voin tulla, on se, että meidän oli pakko pitää yllä salassa maan ulkopuolisten hyväntekijöidemme puolesta.

How to tell if someone is in MAJestic (Part One)

How to tell if someone is in MAJestic (Part Two)

Top Secrets and Flying Pigs

The “Sales Pitch” Used to Ask Naval Aviators to Give Up Everything for MAJestic

Feducial Training for ELF-Based MWI Access

MAJestic Mandated ELF Probe Implantation

My Very First MWI Portal Egress

First Egress Destination – EBP Implantation & Entanglement

Post EBP Reconstruction -Return To The Navy Barracks

After Implantation – Lost as an Autonomous Vagabond

Rescue from the Wilderness – A Special Assignment

Probe Calibration and World-line Training (Part One)

Probe Calibration and World-line Training (Part Two)

Adventures in World-Line Travel

MAJestic Mission Shut-down & Retirement

The Ultimate Method to Make Your Computer Safe and Secure

What life is like inside the ADC Prison in Arkansas

What it was like for me to leave America for China.

MAJesticiin liittyviä postauksia: Universumimme

Nämä ovat kirjoituksia ja artikkeleita, jotka käsittelevät sitä, miten minut rekrytoitiin MAJesticiin ja koulutuksestani. Niissä käsitellään myös salaisten ohjelmien luonnetta. En todellakaan tiedä, miksi organisaatio pidettiin niin salassa. Se ei todellakaan johtunut mistään sotilaallisesta syystä, ja teknologiat olivat aivan liian monimutkaisia ​​minkäänlaiseen tiedonsiirtoon. Ainoa johtopäätös, johon voin tulla, on se, että meidän oli pakko pitää yllä salassa maan ulkopuolisten hyväntekijöidemme puolesta.

Nauttikaa.

Here are the Secrets of the Universe.

The Drake Equation as viewed by MAJestic

Our Galaxy as Presented to MAJestic

Sirius is not the home of the Enlightened Extraterrestrials

The Alpha Centauri Solar System

The Fuselage embedded within the rocks of Victoria Falls

The Hammer inside the Rock – The “London Hammer”

The Hollow Moon

The Mystery of the Lapulapu Ridge

The Mystery of the Baltic UFO

The Mystery of the Bronze Bell encased within a Block of Coal

The Oil Lamp Discovered inside a Block of Coal

https://metallicman.com/laoban4site/did-extraterrestrials-set-up-a-colony-in-pennsylvania/”

The Oxia Palus Facility

Let’s Chat about Brown Dwarf Solar Systems

NASA Manned Space Exploration – What Happened?

The Disclosure of the CARET program at PACL

Yes, We Do Live in a Multidimensional Universe

The True Nature of the Universe

Why our Understanding of Reality is False

Evolution of the First Sentient Life on Earth

Transport of an Extraterrestrial Modular Structure

The Frightening Possibility of Genetic Social Stratification

The most common extraterrestrial species that interacts with Americans

The Mystery of the Dellschau Flying Contraptions

MAJesticiin liittyviä postauksia: Todellisuusmatkailu

Nämä julkaisut liittyvät ”todellisuusliukuihin”. Muita yleisempiä termejä ovat ”maailmanrajamatkailu” eli MWI. Ihmiset eivät ymmärrä, että kun ihmisellä on kyky liukua toiseen todellisuuteen (siirtyä toiseen maailmanrajaan), hän pystyy jossain määrin ”koskettamaan” taivasta. Tässä on julkaisuja, jotka käsittelevät tätä aihetta.

Some True Stories of Cat Heaven

Consciousness Migration for World-Line Travel

What I miss from my original World-Line.

Graphic on how world-line travel is possible

An Observed World Line Switch – The Aluminum Foil Lady

World-Line Travel Using Vehicles – Some Examples

A World-Line where the Beatles Never Broke Up

World-Line Creation and Stability Considerations

ProfessorPhate as an Example of MWI Crossover

The “Passage of Time” is actually Observed MWI World-line Slides

What is the Color of Chartreuse; is it Red or Green?

Mandela Effect – A System of Soul Management

What the difference is between Soul and Consciousness

John Titor Related Posts

Eräs toinen henkilö, joka tunnetaan nimellä ”John Titor”, väitti käyttäneensä maailmanlinjaa (MWI:n uloskäynti) kerätäkseen esineitä menneisyydestä. Hän on mielenkiintoinen keskustelunaihe. Meillä on useita viestejä tästä aiheesta.

Ne ovat;

John Titor and World-Line Travel as Time-Travel (Part 1)

John Titor and his Predictions Relative to our World-line (Part 2)

John Titor and Details on his Time-Machine (Part 3)

John Titor and our Reactions to his Disclosure (Part 4)

https://metallicman.com/laoban4site/john-titor—full-text-of-his-transcripts-part-5

https://metallicman.com/laoban4site/john-titor—full-text-of-his-transcripts-part-6

https://metallicman.com/laoban4site/john-titor—full-text-of-his-transcripts-part-7

John Titor – Full Text of his TTI Board Transcripts (Part 8)

Artikkeleita & Linkkejä

  • Voit aloittaa lukemalla artikkelit täältä.
  • Voit vierailla etusivulla täällä josta pääsee eri aiheisiin.
  • Voit myös kysyä kirjoittajalta kysymyksiä. Voit mennä tänne saadaksesi tietää lisää.
  • Voit saada lisätietoja kirjoittajasta täältä.
  • Jos sinulla on huolia tai murheita, voit mennä tänne.
  • Jos haluat lahjoittaa, tee se täällä.

Artikkelin julkaissut metallicman.com

Siepattiinko minut?

kirjoittanut Chris Sargent

Kolme viikkoa sitten lähdin leirimatkalle parhaan ystäväni kanssa – sen erityisen ystävän, jolle voi kertoa mitä tahansa, olipa se kuinka uskomatonta tahansa. Olin suunnitellut viikonlopun huolellisesti; vietimme kaksi yötä vanhan punapuumetsän sydämessä ympäristöystävällisellä leirintäalueella, kaukana tavallisen elämämme häiriötekijöistä ja muista meluisista leiriytyjistä.

Erämaisen ympäristömme suojaisassa ja mukavassa tunnelmassa kerroin hänelle tarkalleen, mitä mielessäni oli: ”Luulen, että avaruusolennot ovat saattaneet siepata minut!” Alkujärkytyksestä toivuttuaan hän kuunteli, kun kerroin perusteellisesti lukuisia tapahtumia, jotka johtivat minut harkitsemaan tällaista järjetöntä ajatusta. Yritin valaista kokemuksiani vetämällä yhtäläisyyksiä aiheesta viime aikoina kirjoitettuihin kirjoihin, koska ystäväni oli täysin tietämätön asiasta. Nuotion lähestyessä loppuaan, kehoni väsyessä tuntikausien keskustelun jälkeen, hän jätti minulle yhden perusajatuksen tarinani päätyttyä: ”Whitley Streiberin ja Bud Hopkinsin kaltaisten ihmisten kirjat myyvät niin hyvin, koska ihmiset samaistuvat päähenkilöön.”

He ovat ihmisiä, jotka haluavat epätoivoisesti uskoa, että hekin ovat olleet osa kokemusta ja koskettaneet tuntematonta.” Ystäväni selvästikin tunsi minun pettävän itseäni. On totta, että olen ollut elinikäisesti kiinnostunut UFOista. Olen lukenut valtavan määrän aiheesta kirjoitettuja kirjoja viimeisten kymmenen vuoden aikana. Ensimmäinen UFO-kirja, jonka luin, oli kahdeksannella luokalla, ja se käsitteli George Adamskia. Vielä aikaisemmin, vuonna 1969, olin uppoutunut piirtämään kuvia ”avaruusolennoista” ensimmäisen luokan taidetunnilla.

Muistini äärirajoille asti muistan, kuinka vuonna 1964 tai 1965, 3-vuotiaana, juoksin kirkuen ulos luokasta kauhuissani nähdessäni ”avaruusolennon” Munsterit-jaksossa. Mielenkiintoista on, että en ollut koskaan pelännyt lainkaan tavallisia Munsterin hahmoja, mutta avaruusolentoon näkeminen kauhistutti minua täysin.

Elämäni on ollut täynnä pieniä outoja poikkeavuuksia, jotka kaikki olen arkistoinut ”ratkaisemattomiksi mysteereiksi” ja unohtanut. Yleensä käsittelen ongelmat tällä tavalla. Kun elämässäni ilmenee konflikti, jätän sen ensin huomiotta toivoen, että mikä tahansa se sitten onkin, se menee ohi, jotta voin unohtaa sen. Jos ensimmäinen askel epäonnistuu, yritän yleensä löytää aiheesta kirjan tai kaksi, jotka voisivat auttaa minua. Kun kirja ei anna minulle tarvittavia työkaluja, keskustelen yleensä ongelmasta ystävän kanssa. Vaikuttaa siltä, ​​että minulla on nyt sellainen ongelma, ja keskustelen siitä kanssasi. Jokin on nakertanut minua viimeiset kuusi kuukautta, enkä ole varma, mikä se on. Yhden lukukauden aikana keskiarvoni on laskenut erinomaisesta 3,56:sta viimeisten 76,5 lukukauden aikana yliopistossa pohjalukemiin 0,00:aan kevätlukukaudella 1990; reputin joka kurssilla! Olen myös alkanut juoda paljon useammin kuin pitäisi. Minulla on tämä fantasia, että jos olen juonut muutaman lasillisen viiniä ennen nukkumaanmenoa, olen hyödytön yöllisille vierailijoille, eivätkä he häiritse minua. Siltä se saattaa vaikuttaa, koska en ole koskaan kokenut epätavallista yöllistä kokemusta juomisen jälkeen. (Tietenkin ymmärrän, että New Yorkissa on luultavasti ihmisiä, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että sormien pitäminen ristissä pitää villileijonat loitolla! Toisin sanoen väitteeni on epälooginen päätelmä, jonka lähtökohdat eivät oikeuta tällaista johtopäätöstä.) Lisäksi nukkumistottumukseni ovat muuttuneet rajusti. Viimeisen kuuden kuukauden aikana olen välttänyt nukkumista joka yö, kunnes olen täysin uupunut. Tällä hetkellä valvon noin kello 5.00 asti ja nukun kello 13.00 asti. Vaikka tarvitsen kipeästi kesätyön tuomia lisätuloja, olen välttänyt sellaisen hankkimista, koska tiesin, että se tarkoittaisi paluuta normaaliin nukkumisrytmiin.

Esitän teille seuraavan dilemman: Onko elinikäinen kiinnostukseni UFOihin lopulta johtanut siihen, että olen eksynyt uskomaan, että minulla on saattanut olla lukuisia sieppauksia? Vai olenko todella ollut lukuisten sieppausten kohteena elämäni aikana ja olen selvinnyt niistä tutkimalla ilmiöitä? Tässä vaiheessa harkitsisin kumpaakin hypoteesia tasavertaisesti, mutta haluan epätoivoisesti tietää, kumpi on syy ja kumpi seuraus! Seuraavissa kappaleissa kerron kokemuksistani niin tarkasti ja puolueettomasti kuin pystyn. Toivon, että joku tämän lukeva antaa minulle lisää näkemyksiä tai että tämä dokumentti herättää lisätutkimuksia, jotta voin vihdoin selvittää lopullisen totuuden kaiken takana, ei vain oman mielenrauhani vuoksi, vaan myös muiden samanlaisessa tilanteessa olevien mielenrauhan vuoksi.

Huhtikuun 3. päivänä 1990 päätin soittaa vanhalle ystävälleni, josta en ollut kuullut yli kahteen vuoteen. Ystäväni Carolina on lahjakas meedio ja hyvin varjeltu salaisuus. Santa Rosassa on omat kädestäennustajansa ja ennustajansa, mutta Carolina on täysin eri luokassa. Syvästi hengellisenä ihmisenä Carolina ei ole koskaan tavoitellut tunnustusta, julkisuutta tai mainetta kyvyistään, eikä hän ole koskaan ottanut minulta rahaa palveluistaan. En ole aivan varma, miksi tunsin pakkoa tavata hänet sinä päivänä; minulla ei ollut mitään erityistä mielessäni. Se oli miellyttävä jälleennäkeminen. Juttelimme jonkin aikaa, ja sitten Carolina päätti katsoa, ​​oliko ”jossain” jotain, mitä hän voisi ”poimia” minulle. Hän jatkoi antamalla minulle lähes tunnin kestäneen ennusteen. Sen on täytynyt olla poikkeuksellisen hyvä päivä hänelle, koska ”jossain” oli paljon ja se oli hämmästyttävän tarkka. Muun muassa hän kertoi minulle, että minulla oli verisairaus ja että hän näki jatkuvasti ”liikaa punaista”; Hän aavisti, että lopettaisin tupakoinnin pian, ja ilmoitti minulle, että onnistuisin; hän kertoi minulle, että äitini oli sairastumassa; hän kertoi, että isäni saattaisi menettää varpaan kuolion vuoksi; ja mikä hämmästyttävää, hän kysyi minulta yllättyneenä ja kyselevänä ilmeenä: ”Oletko äskettäin ollut yhteydessä Maan ulkopuolisiin olentoihin?” Siihen asti kaikki, mitä hän minulle kertoi, oli muotoiltu lausunnoksi, mutta tämä oli ilmeisesti niin järjetöntä, että jopa hän epäili sitä ja muotoili sen kysymykseksi.

Olin täysin hämmentynyt hänen kysymyksestään – en ollut ajatellut avaruusolentoja tai UFOja vuosiin. Carolinalla ei ollut aavistustakaan, että ne olivat olleet aiemmin kiinnostuksen kohteeni. Aika tuntui pysähtyvän hetkeksi – sisimmässäni ajattelin, että hän oli täysin hakoteillä, ja olin valmis kertomaan sen hänelle, mutta kehoni tuntui toimivan omalla tavallaan, kun näin itseni mumisevan: ”En tiedä.” Mietin edelleen, miksi sanoin niin, koska se todella paljasti, mitä tunsin sillä hetkellä. Hän vastasi heti: ”Luulen, että tiedät, koska näen tämän nyt hyvin selvästi.”

Tuon lausunnon kuultuani tunsin vihan aaltoilevan läpi kehoni. Tunsin itseni mieheksi, jolle oli juuri kerrottu, että hän oli kuolemaisillaan ja hänelle oli annettu tarkka päivämäärä. Puuskahdin: ”En usko, että sinun pitäisi kertoa minulle tätä! Jos tietäisit, että minut tapetaan ensi viikolla, kertoisitko minulle senkin?” Carolina hymyili ja sanoi: ”He näyttävät minulle vain sen, mitä voin kertoa ihmiselle. Jos sinun ei ole tarkoitus tietää, oppaani eivät näytä minulle.” Vatsani puristui ja sydämeni hakkasi, kun vastasin: ”Mutta eikö tämä ole sinusta vähän liian pelottavaa?” Hän sanoi jälleen hymyillen: ”Voi, se on pelottavaa vain hauskalla tavalla.” Hetken luulin hänen olevan sarkastinen. ”Kuinka hän voi olla niin tunteeton ahdistukselleni?”, ajattelin. Tunsin vihan nousevan jälleen sisältäni. ”Hauskaa!,”

”Mitä ihmettä on niin hauskaa tulla tökityksi, tönittyksi ja hyväksikäytetyksi kamalan rumien otuksen toimesta keskellä yötä!”, ajattelin itsekseni. Ja sitten jokin napsahti. Ajattelin itsekseni: ”Mitä ihmettä minä oikein ajattelen? Miksi Carolinan noin viaton lausunto on aiheuttanut minussa sellaista pelkoa ja vihaa? Mitä tämä tökkiminen, töniminen ja hyväksikäyttö oikein on? Mistä minä tuon olen saanut? Carolina ei koskaan sanonut siitä mitään!” Ja sitten tajusin, että ulkonäköni paljasti sisäisen ahdistukseni.

Uskollisena englantilaiselle verelleni näytin Carolinalle melko rauhalliselta ja tyyneltä, vaikka mieleni ja sydämeni jyskyttivät. Hän ei ilmeisesti ymmärtänyt paljastuksensa vaikutuksia ja seurauksia. ”Tämä on minulle ensimmäinen kerta”, hän sanoi. ”Kaikkien vuosieni aikana en ole koskaan oppinut mitään Maan ulkopuolisista olennoista keneltäkään ihmiseltä.” ”Varmasti olet lukenut ainakin kirjan tai kaksi aiheesta”, vastasin. ”En ole koskaan”, hän sanoi. ”Se ei ole koskaan kiinnostanut minua lainkaan. Täällä alhaalla on liian paljon ongelmia, jotta minun kannattaisi murehtia siitä, mitä siellä ylhäällä saattaa tapahtua tai olla menemättä.”

Olin hämmästynyt. Kuin muistojeni edestä nousisi esirippu, muistin yhtäkkiä noin kaksi viikkoa aiemman yön, jonka aikana oli sattunut epätavallinen tapahtuma. Yllätyin, etten ollut aiemmin huomannut yhteyttä. Olin varma, että hän viittasi juuri tähän! (Tästä keskustellaan myöhemmin) Carolina jatkoi lukemistaan ​​eikä jäänyt miettimään avaruusolentoja, ikään kuin ne olisivat suhteellisen merkityksettömiä. Tunnin aikana hän viittasi niihin vielä kahdesti, vaikka hänellä ei ollut aavistustakaan tekevänsä niin. Hän sanoi, että hänellä oli mielessään kuva suurisilmäisestä hyönteisestä, mutta että se oli symbolinen ja että minä tietäisin, mitä se tarkoittaa. (Olen varma, että tämä on symbolinen asia avaruusolennon kohdalla.) Myöhemmin hän viittasi ”kaivautumiseen”, mutta ei saanut siitä mitään irti. (Muistutukseni mukaan tämäkin liittyy heihin, mutta en ole varma miksi tai miten.)

Seuraavalla viikolla ajattelin paljon käyntiäni Carolinan luona, kun katselin hänen lyhyen aikavälin ennustustensa toteutuvan yksi kerrallaan. Vaikka hän ei tiennyt, että aikoisin lopettaa tupakoinnin, olin lähes kuukautta aiemmin suostunut osallistumaan kliiniseen tutkimukseen Stanford Medical Centerissä, jossa FDA hyväksyisi uuden lääkkeen. Kyseessä oli kaksoissokkoutettu, lumelääke vs. todellinen lääke -tutkimus, jossa testattiin nikotiinilaastarin tehokkuutta tupakoinnin lopettamisessa. Tutkimukseen osallistumisen edellytyksenä oli täydellinen terveystarkastus ensimmäisellä käynnilläni 28. maaliskuuta. 5. huhtikuuta palasin hakemaan nikotiinilaastareitani, mutta järkytyin kuullessani, että olin reputtanut verikokeessa! Vaikka minua ei hylätty tutkimuksesta, tohtori Sachs ilmoitti minulle, että minulla oli tila nimeltä ”polysytemia”, ja neuvoi minua käymään hematologin vastaanotolla. Polysytemia, anemian täydellinen vastakohta, on tila, jossa punasoluja on liikaa. Vaikka tupakoitsijoilla on lähes aina hieman kohonnut hemoglobiini ja punasolujen määrä, minun sairaudeni oli aivan liian korkea selitettäväksi sillä. Lääkäri selitti, että sen voi aiheuttaa pernan toimintahäiriö, mutta se ei näyttänyt pitävän paikkaansa minun tapauksessani, kuten muista terveystarkastuksistani kävi ilmi. Hän kertoi minulle, että liian monien happea kuljettavien punasolujen määrä on yleensä seurausta pitkäaikaisesta altistumisesta ohuelle ilmakehälle ja että urheilijat joskus käyttävät laittomia huumeita saavuttaakseen tällaisen vaikutuksen parantaakseen kestävyyttään korkealla (kuten jokavuotisessa Pike’s Peakin maratonjuoksussa). Lisäksi hän kertoi minulle, että punertava ihonvärini johtui todennäköisimmin verisairaudesta.

Olin järkyttynyt! Carolina ei ollut ainoastaan ​​oikeassa, vaan aloin myös vakavasti miettiä, oliko tällä mitään tekemistä mahdollisen kontaktin kanssa avaruusolentojen kanssa ja ”ohuen ilmakehän” kanssa. Lähes vuoden ajan ystäväni olivat kyselleet minulta, olinko palanut auringossa, mutta olen aina sivuuttanut asian.

Perjantaina 6. huhtikuuta lopetin tupakoinnin. Myöhemmin samana päivänä isäni soitti minulle Indianasta ja kertoi, että äitini oli sairastunut ja oli sairaalassa. Hänen mitraaliläppävikansa oli pahentunut, hänellä oli virtsarakon tulehdus ja vaikea vyöruusu. Keskustelumme aikana isäni kertoi minulle, ettei hän itsekään voinut hyvin; hänellä oli diabetes ja hänen isovarpaansa oli muuttunut täysin mustaksi! ”Voi luoja, voi luoja, voi luoja…”, mielessäni pyöri, ”kuinka Carolina voi olla niin oikeassa kaikessa!”, ajattelin itsekseni: ”Jos hän on ollut oikeassa kaikessa tähän asti, mitä minun pitäisi ajatella hänen väitteestään, että olen ollut yhteydessä Maan ulkopuolisiin olentoihin?” Kuten olen aiemmin tässä artikkelissa maininnut, Carolinan luona vieraillessani muistin yhtäkkiä yön joskus maaliskuussa, jolloin oli sattunut epätavallinen tapahtuma.

En muista tarkalleen mikä päivä se oli, mutta Jim, rakastajani ja kymmenen vuoden kumppanini, kohtasi minut heti herättyään: ”Et ole mennyt ulos tänä aamuna mihinkään, vai mitä?” ”En, kulta”, vastasin yhä yöpaitani yllä ja tietokoneen ääressä istuen, ”näyttääkö siltä?” ”No, ovi on lukitsematta”, hän ilmoitti minulle. Nousin heti ylös, ja Jim osoitti, että sekä turvasalpa että ovenkahvan salpa olivat auki. Mietin asiaa hetken ja sanoin: ”Oletko varma, ettet avannut sitä herätessäsi? Muistan tarkistaneeni sen kahdesti ennen nukkumaanmenoa, ja se oli jo lukossa.” Jim vastasi: ”Muistan tarkistaneeni sen myös ennen nukkumaanmenoa, ja se oli silloinkin lukossa.” Hetken kuluttua hän lisäsi: ”On mahdollista, että olen avannut turvasalvan ajattelemattani, mutta se ei selitä, miksi ovenkahvan salpa on auki.” (Oven avaamiseksi sisältäpäin on käännettävä ovenkahvaa ennen kuin salpa avataan, emmekä koskaan avaa etuovea aamulla ennen kuin olemme valmiita lähtemään ulos, koska emme tilaa sanomalehtiä. Jos jostain syystä haluamme tarkistaa sään, avaamme aina liukuvan parvekkeen oven. Emme Jimin tai minun mielestämme avaisi etuovea vielä yöasuissamme.) Asia oli poissa mielestäni muutamassa minuutissa, mutta Jim ei aikonut antaa aiheen olla. Hän pakotti minut soittamaan isännöitsijälle samana iltapäivänä kysyäkseen, olivatko he tai joku huoltomies käyneet asunnossamme ilman lupaamme. Isännöitsijä vakuutti minulle, etteivät he olleet, ja sanoi, että he kysyisivät aina meiltä ennen tällaista tunkeutumista.

Jimille asiasta tuli pakkomielle ja hän pakotti minut toistamaan jokaisen edellisenä iltana ottamani askeleen. Kaiken sen ajattelun jälkeen, mitä hän pakotti minut tekemään, olin entistä varmempi siitä, että olin tarkistanut lukon yöllä enkä todellakaan ollut avannut sitä aamulla. Ennen nukkumaanmenoa seuraavana iltana Jim laittoi kaksi ylimääräistä stereokaiutinta etuoven viereen, jotta jos joku avaisi sen, hän kaatuisi alas ja hälyttäisi hänet. Jim nukkuu hyvin kevyesti; hän oli palvellut asevoimissa Vietnamin sodan aikana ja hänen isänsä oli poliisi, mikä saattaa selittää, miksi ajatus jonkun murtautumisesta asuntoomme häiritsi häntä niin paljon. Huomasin myös, että hän piti huolen siitä, että pesäpallomaila oli sängyn ulottuvilla sinä yönä.

Seuraavana aamuna heräsin ensimmäisenä. Kompuroin sängystä ja suuntasin tietokoneelle, aamurituaalilleni. Matkalla työhuoneeseen huomasin, että Jimin edellisenä iltana huolellisesti asentamat stereokaiuttimet lojuivat lattialla. Tilanteen vakavuus ei varmaankaan aluksi iskenyt minuun. Kesti muutaman minuutin ennen kuin päätin palata olohuoneeseen tarkistamaan lukon. Voisi luulla, että minun olisi pitänyt säikähtää ajatuksesta, että joku murtautuu sisään, mutta rehellisesti sanottuna ajatukseni pyörivät vain siinä, kuinka säikähtänyt Jim tulisi olemaan, kun hän saisi tietää tilanteesta. Tarkistin oven, ja se oli lukossa. Sanoin itselleni, että kaiuttimet olivat jotenkin vahingossa kaatuneet yön aikana, ja pinosin ne takaisin päällekäin toivoen, että voisin piilottaa sen Jimiltä.

Palasin tietokoneen ääreen, mutta en pystynyt keskittymään tekemisiini; omatuntoni vaivasi minua. Jimin ja minulla on äärimmäisen avoin ja rehellinen suhde, paljon avoimempi kuin kenelläkään avioparilla, jonka olen koskaan tavannut. Menin takaisin ulos ja laitoin kaiuttimet paikoilleen sellaisiksi kuin olin ne löytänyt, päättäen kertoa hänelle totuuden. En ole varma, mitä Jim todella ajatteli. Hänen oli vaikea hyväksyä, että kaiuttimet olivat kaatuneet kuulematta niitä. Lisäksi hän kyseenalaisti, miksi ovi oli lukittu sisältäpäin, ja silti kaiuttimet oli kaatuneet. Hän piti käytöstäni erityisen outona, koska olin aluksi yrittänyt piilottaa kaatuneet kaiuttimet, mutta sitten laittanut ne takaisin sellaisiksi kuin olin ne löytänyt. Joka tapauksessa emme enää koskaan keskustelleet aiheesta, ja olin iloinen! Halusin vain unohtaa koko asian. Joka ilta useiden viikkojen ajan Jim työnsi muovikiskon etuovea vasten, mutta mitään muuta epätavallista ei tapahtunut.

Myöhemmin samalla viikolla minulle kehittyi hieman kivulias ihonalainen finni häpykarvojen alueelle. En ajatellut sitä tuolloin paljon, paitsi että minulla ei ollut koskaan aiemmin ollut finniä tuolla alueella, eikä yhtä syvällä ihon alla ja yhtä kivuliasta. Unohdin koko asian, kunnes aivan äskettäin, 19. heinäkuuta, minulle kehittyi toinen finni samalle alueelle, juuri toisen epätavallisen yöllisen kokemuksen jälkeen. Kesti jonkin aikaa ennen kuin pystyin tarkasti määrittämään aikajanan ensimmäisen finnini ilmestymiselle.

Huhtikuun 11. päivänä lensin Chicagoon tapaamaan äitiäni sairaalassa ja pakotin isäni tutkittamaan huonon varpaansa. Jossain vaiheessa poissaoloani Jim lakkasi suojelemasta ovea joka yö ja lopulta unohti sen. Palasin kotiin 18. huhtikuuta, juuri ajoissa tervehtimään Los Angelesista tullutta vierastamme, hyvää ystäväämme Davea. Hänen vierailunsa aikana otin Daven sivuun ja kerroin hänelle maaliskuun oudoista tapahtumista ja siitä, mitä Carolina oli sanonut. Sain hänet yrittämään hypnotisoida minut, jotta voisin muistaa tapahtumat selkeämmin. Hänen suostuttelunsa vaati paljon, koska hän sanoi, ettei hänellä ollut kokemusta hypnoosista eikä hän ollut innokas yrittämään. Lopulta hän kuitenkin antoi periksi, mutta tulokset olivat vaihtelevia. Mitään mielenkiintoista ei oikeastaan ​​tapahtunut, paitsi että seuraavana aamuna tunsin oloni todella negatiiviseksi koko asiasta ja tuhosin hypnoosi-istunnon nauhoitetun litteroinnin. En muistanut, mitä olin sanonut, enkä siinä vaiheessa halunnutkaan. En koskaan myöntänyt Davelle, mitä nauhalle oli tapahtunut. Ennen lähtöään Los Angelesiin Dave varoitti minua, että kaikki, mitä yrittäisin selvittää mahdollisesta sieppauskokemuksestani, olisi todennäköisesti kaikkien lukemieni kirjojen saastuttamaa.

Elämä jatkui enemmän tai vähemmän tavalliseen tapaan seuraavien kuukausien ajan. Aloitin tupakoinnin uudelleen, koulumenestykseni laski jyrkästi ja aloin juoda ennen nukkumaanmenoa. Kesän koittaessa välttelin työpaikan saamista ja valvoin yhä myöhempään joka ilta. Yritin saada UFOt pois mielestäni, mutta vain marginaalisella menestyksellä. Suhtautumiseni aiheeseen vaihteli toivosta, että voisin unohtaa kaiken, siihen, että avoimesti kutsuin mukaan uuteen kokemukseen. Kahdesti menin tarkoituksella leiriytymään erittäin syrjäisille alueille toivoen, että voisin saada aikaan sieppauksen. Sanomattakin selvää, että ponnisteluni olivat turhia (ainakin muistini mukaan). Jos avaruusolennot sieppasivat minut, heillä oli oma aikataulunsa, eikä kutsullani ollut mitään merkitystä.

Sitten 17. heinäkuuta se tapahtui taas. Minua oli vaivannut levoton olo koko illan. Ajattelin ottaa lasillisen viiniä, mutta Jim houkutteli minut sänkyyn aikaisin sinä iltana (noin kello 2 aamuyöllä) ja sanoi, että meidän pitäisi herätä kohtuulliseen aikaan seuraavana päivänä. Nukun yleensä hyvin sikeästi ja nukahdan nopeasti, mutta tuo yö oli poikkeus. Makasin sängyssä pyörien ja kääntyillen tuntikausia, enkä koskaan kunnolla nukahtanut. Muistan kuunnelleeni Jimin hidasta, syvää hengitysrytmiä ja yllättyneeni siitä, ettei levottomuuteni häirinnyt häntä. Viimeinen asia, jonka muistan, on sydämeni jyskytys, kun äärimmäinen pelko valtasi minut. Ja sitten yhtäkkiä ulkona oli valoisaa! Ajatus tuli mieleeni, mutta ennen kuin ehdin ajatella pidemmälle: ”Rap Rap Rap”, kolme kovaa pamausta kajahti läpi asunnon, ja pelkäsin, että olimme keskellä uutta maanjäristystä. Katsoin kelloa ja järkytyin huomatessani, että kello oli jo yli kuusi aamulla. Olipa ensimmäinen ajatukseni mikä tahansa, se katosi täysin välittömässä hämmennyksessä. Huomasin, että rakkoni oli tuskallisen täynnä, ja nousin varovasti ylös herättämättä Jimiä, joka nukkui edelleen sikeästi vieressäni. Kun palasin sänkyyn, Jim kysyi minulta, mitä olin jo tehnyt hereillä. Ilmeisesti niin hiljainen kuin olinkin ollut, liikkeeni oli herättänyt hänet, vaikka kolme kovaa pamausta eivät olleet. Lisäksi kyseenalaistin, miksi aiempi levottomuuteni ei ollut häirinnyt hänen untaan, mutta tämä oli.

Minun ei ole tarvinnut nousta tyhjentämään rakkoani keskellä yötä lapsuuden jälkeen, ja aloin miettiä, miksi se oli niin äärimmäisen täysi, varsinkin kun en ollut juonut mitään edellisenä iltana. Olin varma, etten ollut koskaan oikeasti nukahtanut, mutta silti näytin ”herääväni” auringon jo paistaessa. Laitoin yönaamarini päälle estääkseni päivänvalon pääsyn ja palasin sänkyyn. Ja sitten muistin jotakin… Yhtä selkeästi kuin mikä tahansa omin silmin näkemäni kuva, näin avaruusolennon näköisen. Sieluni silmin pidin tuon näyn mielessäni ja tutkin sitä. Kun tarkastelin hänen kaljun kallonsa pyöreyttä, hämmästyin siitä, kuinka todelliselta ja kolmiulotteiselta kuva näytti, paljon enemmän kuin mikään valokuva voisi koskaan saavuttaa. Tarkkailin hänen ihonsa väriä ja yllätyin kuullessani, että aiemmat käsitykseni olivat kaikki vääriä. Aiemmat käsitykseni siitä, miltä avaruusolennon pitäisi näyttää, perustuivat Whitley Strieberin kirjan Communion kansikuvaan ja The Interrupted Journeyn televisioelokuvaan. Hänen ihonsa oli kermanharmaa, paljon vähemmän harmaa kuin olin aiemmin kuvitellut. Siinä oli vihertävä vivahde, mutta yhtä hienovarainen kuin mustan ihmisen ihon vihreä. Ajattelin itsekseni, ettei hienostunut silmä edes huomaisi vihreää. Kaiken kaikkiaan kuvailisin hänen ihoaan yksinkertaisesti kalpeaksi. Vain jos haluaisin korostaa sen epätavallista luonnetta, käyttäisin sanaa ”harmaa”.

Sitten keskityin hänen silmiinsä. Meillä oli aiemmin kaksi lemmikkikakadua, molukki ja rikkiharjakakadu, joilla molemmilla oli hiilenmustat silmät. Sanotaan, että lintujen sukupuoli voidaan määrittää tutkimalla niiden silmissä hienovaraista ruskean sävyä, ja ajattelin niitä monia kertoja, kun olin tuijottanut intensiivisesti lintujen silmiin. Se oli kuin déjà vu -tunne, sillä olin varma, että avaruusolennon silmissä pystyin havaitsemaan erittäin hienovaraisia ​​värisävyjä. Lisäksi nämä hyvin hienovaraiset värivaihtelut näyttivät viittaavan siihen, ettei kummassakin silmässä ollut vain yhtä pyöreää iiristä, vaan ehkä kahta tai useampaa, vaikka jotenkin ”tiesin”, että niiden silmät olivat enemmän kuin vain näköelimiä, ja että ei-ensisijaiset pyöreät merkinnät eivät oikeastaan ​​olleet visuaalinen iiris. (…että niillä oli vain yksi todellinen visuaalinen iiris kummassakin silmässä). Lisäksi minua hämmästytti se, kuinka paljon vähemmän mantelinmuotoiset ja vähemmän kaartuvat kuin olin aiemmin luullut. Se sai minut ajattelemaan, että ehtoollisella olevan avaruusolennon kuvaus oli analoginen Kroftin nukketeatteritaiteilijan Ronald Reaganin version kanssa: erittäin tyylitelty karikatyyri.

Sitten kuva heräsi eloon! Mieleeni välittyi jotenkin ajatus, että hän oli huomannut oikomishoidon oikomisraudat hampaissani. Aivan kuten sanoin ”Olen nähnyt sinun, joten nyt näytän sinulle omani”, hän avasi pienen pyöreän suunsa ja antoi minun katsoa sisään. Kun hänen lähes huuleton suunsa oli kiinni, se ei näyttänyt herättävän huomiota, mutta avattuaan sen huomasin, että hänellä, kuten meilläkin, oli lihaksia ihon alla. Nähtyäni kiristyneet lihakset hänen ihon alla saivat minut ajattelemaan, että hän kykeni ilmaisemaan itseään muuten ilmeettömillä kasvoilla. Suun sisällä havaitsin puoliympyrän muotoisen kovettuneesta kudoksesta koostuvan harjanteen, jota hän kutsui ”primaariseksi pureskeluksi” (substantiivi).

Vaikutti siltä, ​​että hän käytti telepatiaa kommunikoidakseen, ja mieleni oli vastuussa käännöksistä englannin kielelle. ”SUBSTANTIIVI” kantoi merkitystä kuten ”elin”, ”uloke” tai ”laite”, mutta tarkka sana välittämään todellisen merkityksen ei kuulu sanavarastooni, ja se turhauttaa minua suuresti kirjoittaessani tätä. Jotenkin minusta tuntui, että ”tietäisin”, että he syövät hyvin pehmeää ruokaa, kuten kasvissyöjät Englannissa. Kovettunut kudosreunus oli jakaantumaton, toisin kuin tavallisten ihmisten hampaat. Tämän myötä kuva haihtui mielestäni. Se, minkä kirjoittamiseen minulta on kulunut kaksi pitkää kappaletta, tapahtui vain muutamassa sekunnissa. Kuva oli ehdottomasti muisto, eikä jotain, joka tapahtui sillä hetkellä. Onko muisto unesta vai todellisuudesta, en luultavasti koskaan saa tietää.

Muisteltuani yllä mainittua epätavallista kokemusta, tyytyväisyyden tunne valtasi minut. Virtsarakkoni oli nyt tyhjä ja Jimin lämmin ruumis vieressäni, ja nukahdin heti sikeästi. Heräsin vasta yhdentoista jälkeen seuraavana aamuna ja olin helpottunut, että olin vihdoin (kello kuuden jälkeen) saanut nukuttua normaalin yön. Täysin tietoisena edellä mainitusta kokemuksesta menin heti tietokoneelle ja kirjoitin kaiken muistiin. Istuessani näppäimistön ääressä ja tiedostamattani raapien hilseläiskääni, huomasin, että hilseeni oli pahentunut pahasti ja että sen viereen oli muodostunut kivulias paukama!

Noin vuoden ajan, enemmän tai vähemmän samaan aikaan kun ihmiset kertoivat minulle saaneensa auringonpolttaman (polysytemian), minulla on ollut paikallinen hilseläiskä kallonpohjassa. Tarkemmin sanottuna, jos kuljetat sormeasi ylös kaulanikamia pitkin, löydät pienen koveran kohdan kahden lihaksen välissä kohdassa, jossa niska kohtaa pään, kallon takaraivossa. Juuri siinä kohdassa minulla on hilseläiskä. Käytän sanaa ”hilse” paremman puutteessa, koska se on todennäköisesti jokin muu ihosairaus, koska minulla on muuten rasvoittuva päänahka. Olen kokeillut kaikkia merkkituotteiden hilseshampoita, eikä mikään tunnu auttavan, mutta onneksi se ei ole levinnyt tuon hyvin paikallisen alueen ulkopuolelle. Tänä päivänä, 18. heinäkuuta, ja useita päiviä sen jälkeen, laikusta näytti vuotavan jonkinlaista nestettä kivuliaasta paukamasta, joka oli juuri laikun yläpuolella ja vasemmalla puolella. Tämän kirjoitushetkellä (7. elokuuta) tuo paukama ei ole kokonaan hävinnyt. Seuraavana päivänä, 19. heinäkuuta, minulle kehittyi uusi kivulias paukama hilseläiskän oikealle puolelle, lähes peilikuva siitä. Hilseläiskän ja polykytemian kehittymisen kanssa samaan aikaan minua on vaivannut liiallinen hikoilu noin vuoden ajan. Ilman näkyvää syytä hikoilin kainaloistani ilmiömäisiä määriä.

Hermostuneisuus, kuumuus tai fyysinen ponnistus eivät näyttäneet olevan syynä. Kaikki hyvät paidat ovat pysyvästi tahraisia. Kun kainaloni olivat tihkusaippualla, hiki valui ulos suunnilleen itkemisen veroista vauhtia; ehkä 110–225 grammaa puolessa tunnissa. Tämä oli ollut minulle kiusallinen tilanne jo jonkin aikaa, ja kun mainitsin siitä Carolinalle käynnilläni hänen luonaan, hän käski minun juoda kokonaisen sitruunan mehun lämpimässä vedessä joka päivä. Yritin sitä muutaman kerran ilman huomattavaa menestystä, joten luovutin. Olin myös sijoittanut pienen omaisuuden laajaan valikoimaan merkkiantiperspirantteja, mutta tuloksetta. Nyt yhtäkkiä, 18. heinäkuuta, hikoilu lakkasi, mutta en tajunnut sitä ennen kuin 19. heinäkuuta. Olipa tämä psykosomaattista tai totta, olen ikuisesti kiitollinen siitä, että hikoilukoettelemukseni on vihdoin ohi! Kiitos!!!

Heinäkuun 19. päivänä minulle ilmestyi melko kivulias finni syvälle ihon alle häpykarvojen alueelle. Minusta tuntui todella oudolta, että minulle ilmestyi toinen finni samalle alueelle näin pian ensimmäisen jälkeen. Ennen ensimmäistä, jonka laitoin muutama kuukausi aiemmin, minulla ei ollut koskaan ollut mitään vastaavaa. Ihoni tuolla alueella ei ole lainkaan samanlainen kuin otsan tai yläselän iho, jotka ovat yleensä rasvaisempia. Lisäksi tämä ei ollut tavallinen finni; se oli hyvin syvä ja kivulias. Suurimman osan loppupäivästä yritin asettaa aikajanan ensimmäisen finnin ilmestymiselle. Lopulta tulin siihen tulokseen, että se oli tapahtunut joskus maaliskuun puolivälissä tai loppupuolella, käyttäen päiväkirjaani ja tietokoneen kalenteria viitteenä. Pidin tätä jossain määrin huomionarvoisena, koska se osui samaan aikaan ensimmäisen epätavallisen yöllisen kokemukseni kanssa.

Seuraavien päivien aikana Goodyear-ilmalaiva lensi ylitsemme. Istuin tietokoneen ääressä, kun Jim kutsui minut olohuoneeseen ja kiinnitti huomioni siihen. Sanoisin, että tapahtuma oli hieman epätavallinen, koska en ole koskaan nähnyt ilmalaivaa näin kaukana suurkaupunkialueelta; olemme noin 80 kilometriä San Franciscosta pohjoiseen. Se liikkui kaakosta luoteeseen, suoraan meitä kohti rauhalliseen tahtiin. Juoksin, nappasin videokameran ja tallensin sen, kun ilmalaiva jatkoi lentoaan suoraan ylitsemme. Kuulimme selvästi sen moottoreiden hurinan, kun se ylitti tarkalleen huippumme. En liioittele sanoessani suoraan ylitsemme! Mietimme molemmat, minne se mahtoi olla menossa, sillä nykyisellä kurssilla se olisi meren yllä muutamassa minuutissa, ja lähin suuri kaupunki pohjoiseen on Portland, Oregon, lähes 960 kilometrin päässä. Olen varma, että tämä tapahtuma voidaan selittää järkevästi, mutta päätin mainita sen sen epätavallisen luonteen ja ajallisen läheisyyden vuoksi oudon yöllisen tapahtumani kanssa.

Tämän dokumentin kirjoittamisen aikana olen saanut useita takaumia outoihin muistoihin. Yhdessä muistossa olen ilmeisesti turhautunut, koska en näe niin selvästi kuin haluaisin, koska en käytä silmälasejani. Luulin tämän tapahtuvan avaruusolentojen aluksessa. Toisessa muistossa olen ilmeisesti kuunnellut luentoa avaruusolentojen aivojen ja meidän aivojemme anatomisista eroista. Hän oli hyvin kiinnostunut pienestä osasta aivojani, joka sijaitsi niiden keskellä ja jota hän kuvaili ”primitiiviseksi”. Luulen, että sillä saattoi olla jotain tekemistä tunteiden kanssa, eikä heillä ollut tuota aivojen osaa. Sitä vastoin hän näytti minulle kuvan heidän aivojensa osasta, jota meillä ei ole; se oli pieni ylimääräinen lohko takaraivossa, joka peitti sekä oikean että vasemman aivopuoliskon yhtä paljon. Minulla on tunne, että sitä käytettiin kommunikointiin. En tiedä, kuinka vanhoja nämä muistot ovat, enkä tiedä, ovatko ne muistoja unista vai todellisuudesta. Alan vakavasti epäillä mielenterveyttäni. Kuten aiemmin kirjoitin, elämääni ovat täplittänyt pienet outot poikkeamat, joista useimmat olen arkistoinut ”ratkaisemattomiksi mysteereiksi” ja unohtanut.

Minulla on useita varhaisia ​​muistoja, jotka keskittyvät noin kolmen vuoden ikään, ja jotka saattavat viitata varhaiseen sieppauskokemukseen. Sitten murrosiän aikaan alkoi tapahtua paljon outoja asioita. Myös lukioaikoinani ja aikuisuuteen asti on tapahtunut muutamia tapahtumia. Yhteenveto näistä poikkeavista kokemuksista on tulevan esseen aihe. Haluan korostaa rehellisyyttäni kaikesta tässä kertomuksessa esitetystä. En ole sepitellyt tai liioitellut yhtäkään sanaa kokemuksesta. Pidän itseäni onnellisena ja sopeutuvaisena ihmisenä. Minulla on pieni läheinen ystäväpiiri ja terve perhe-elämä. Olen yleensä menestyvä sekä työssä että koulussa. Yritän tasapainottaa älyllisen elämäntapani terveellisellä ulkoilma-aktiviteettien osuudella. En ole koskaan tarvinnut psykologin palveluita, eikä perheessäni ole ollut mielenterveysongelmia. Vasta viime kuukausina elämäni on alkanut luisua alamäkeen. Haluaisin ratkaista tämän tilanteen tekemällä jonkinlaisen johtopäätöksen kokemusteni todellisuudesta, jotta voin jatkaa elämääni. Haluaisin tietää, olenko tulossa hulluksi, kenties jonkin löytämättömän aivokasvaimen vuoksi, vai voisiko tämä olla totta. Tämä essee on epätoivoinen avunpyyntö.

Jos on päteviä UFO-tutkijoita, psykologeja tai muuten kiinnostuneita osapuolia, jotka katsovat, että tapaukseni vaatii lisätutkimuksia ja haluaisivat auttaa minua käsittelemään kokemuksiani, minuun voi ottaa yhteyttä osoitteessa: Chris Sargent (707) 585-8076 WWIV Verkko: 82@7706 Pidätän kaikki oikeudet tähän esseeseen. Mitään osaa siitä ei saa käyttää tai jäljentää millään tavalla ilman kirjoittajan kirjallista lupaa. Annan täten luvan siirtää tämän tiedoston sähköisesti muihin sähköisiin ilmoitustaulujärjestelmiin edellyttäen, että tämä tiedosto pysyy muuttumattomana ja ehjänä.

**********************************************
* THE U.F.O. BBS - http://www.ufobbs.com/ufo *
**********************************************

 

Artikkelin julkaissut UFOBBS / preterhuman.net

Wikipedian sekoilu ja Project Mogul

kirjoittanut Kevin Randle

No, se tapahtui taas. Juuri kun luulin voivani sivuuttaa Project Mogul -hölynpölyn, jouduin taas sen pyörteisiin. Yritin oppia jotain muuta, kun törmäsin Wikipedian Roswell-artikkeliin. Siinä näkyi puolueellisuutta, kun teorioita ja spekulaatioita esitettiin ikään kuin ne olisivat vakiintuneita tosiasioita. Nämä väitetyt tosiasiat ovat yksinkertaisesti vääriä.

En edes vaivautuisi tästä, mutta Mogul-artikkelin keskustelun uusi ensimmäinen lause on nyt täynnä virheitä. Siinä sanottiin: ”Vuoteen 1947 mennessä Yhdysvallat oli laukaissut tuhansia salaisimpia Project Mogul -ilmapalloja, jotka kantoivat laitteita Neuvostoliiton ydinkokeiden kuuntelemiseksi.”

Minun täytyy kai tässä vaiheessa huomauttaa, että aiemmin tuossa ensimmäisessä lauseessa todettiin seuraavasti: ”Vuonna 1947 Project Mogul -hankkeen ilmapallo NYU Flight 4, joka laukaistiin 4. kesäkuuta, syöksyi maahan aavikolle lähellä Roswellia, New Mexicossa.”

Miksi tämä muutos? Koska joku huomasi, että NYU:n lento 4 oli peruutettu aamunkoitteessa. Se ei lentänyt, ja jos se ei lentänyt, se ei tietenkään voinut pudottaa mitään Brazelin (Fosterin) tilalle, joka ei ole kovinkaan lähellä Roswellia.

Toinen ongelma on se, että väite oli liian tarkka. Se antaa meille tietoa, jonka voi tarkistaa internetistä löytyvän aineiston avulla, ilmavoimien raportista The Roswell Report: Fact vs Fiction in the New Mexican Desert, Karl Pflockin kirjasta Roswell: Inconvenient Facts and the Will to Believe sekä omasta kirjastani Roswell in the 21st Century. Toisin sanoen, jo pieni tutkimus asettaa lento nro 4:n selityksen vakavasti kyseenalaiseksi, ja olen siteerannut sekä skeptisiä että myönteisiä lähteitä.

Nyt meillä on siis yleisluontoisempi aloituslause, joka on täynnä niitä aiemmin mainitsemiani keksittyjä tarinoita. Kesäkuussa 1947 laukaistiin ensimmäinen New Mexicon ilmapalloryhmä Alamogordon armeijan lentokentältä. Vuoteen 1947 mennessä niitä ei ollut vielä tuhansia, ja syyskuuhun 1947 mennessä laukaisuja oli ollut vain seitsemäntoista, joista kolme tapahtui itärannikolla ja kaksi peruutettiin.

New Mexicossa ei ollut vuonna 1947 mitään erittäin salaisia Project Mogul -ilmapalloja, koska sellaista ei ollut olemassa eikä erittäin salaista Mogul-ilmapalloa ole koskaan ollutkaan. Charles Moore, joka toimi insinöörinä New Mexicon ilmapalloprojektissa, teki minulle selväksi, että heidän laitteistonsa koostui tavallisista sääilmapalloista, aivan kuten niistä, joita laukaistiin useita kertoja päivässä säähavaintoasemilta ympäri Yhdysvaltoja. Heidän tutkimuksessaan ei ollut mitään salaiseksi luokiteltua. Vaikka hän väitti, ettei tiennyt projektin nimeä vuonna 1947, Mogul-nimi esiintyy tohtori Albert Craryn kenttämuistiinpanoissa ja päiväkirjassa, mikä osoittaa, että nimi oli tutkimusryhmän jäsenten tiedossa.

Virallinen luettelo New Mexicossa kesäkuussa 1947 tehdyistä ilmapallolennöistä.
Virallinen luettelo New Mexicossa kesäkuussa 1947 tehdyistä ilmapallolennöistä.

On vielä yksi seikka, joka on melko hienovarainen, mutta kuitenkin tärkeä. New Mexicossa NYU:n ilmapallolentojen yhteydessä tapahtunut toiminta ei ollut salaiseksi luokiteltua. Sen perimmäinen tarkoitus, Neuvostoliiton vakoilu, oli salaiseksi luokiteltu. Tiedämme tämän, koska 10. heinäkuuta Alamogordo News julkaisi artikkelin Alamogordon armeijan lentokentällä käynnissä olevasta tutkimuksesta, johon oli liitetty kuvia yhdestä esillä olleesta pitkästä laitteistosta. Moore kertoi minulle, että yhdessä kuvista näkyvä tikkaat olivat hänen pienkassasta ostamansa tikkaat, mikä yhdistää kaikki nämä seikat toisiinsa.

Lehtiartikkeli NYU:n ilmapallolaukaisuista heinäkuussa 1947. Erittäin perusteellinen tapa käsitellä ”erittäin salaisia” tietoja.
Lehtiartikkeli NYU:n ilmapallolaukaisuista heinäkuussa 1947. Erittäin perusteellinen tapa käsitellä ”erittäin salaisia” tietoja.

Lennon 4 todellinen tarina

Wikipedian artikkelissa kerrottiin seuraavaa: ”4. kesäkuuta tutkijat Alamogordon armeijan lentokentällä New Mexicossa laukaisivat pitkän ketjun tällaisia ilmapalloja; he menettivät yhteyden ilmapalloihin ja niissä kuljetettuihin laitteisiin 17 mailin (27 km) päässä W. W. ”Mac” [sic] Brazelin hoitamasta karjatilasta Coronan lähellä New Mexicossa, jonne ilmapalloketju myöhemmin syöksyi.”

Craryn muistiinpanojen mukaan 4. kesäkuuta suunniteltu laukaisu, jota tässä pidetään syyllisenä, peruutettiin kyseisenä aamuna aamunkoitteessa pilvisen sään vuoksi. Alamogordossa toimivat tahot noudattivat tiukkoja viranomaismääräyksiä, koska laukaisujonot saattoivat muodostaa vaaran ilmailulle. Heidän oli julkaistava NOTAM-ilmoitus, jossa varoitettiin lentäjiä kyseisestä vaarasta, mikä korostaa näiden pitkien laukaisujonojen vaarallisuutta.

Crary kirjoitti kenttämuistiinpanoihinsa, jotka myöhemmin siirrettiin hänen päiväkirjaansa: ”4. kesäkuuta, ke. Lähdin Tularosa Rangeen ja laukaisin panoksia klo 00 [keskiyö] ja 06 välillä tänä aamuna. Ilmapallolentoa ei jälleen kerran voitu suorittaa pilvien takia [korostus lisätty].” Jostain syystä skeptikot näyttävät sivuuttavan tämän lausunnon ja keksivät sille vaihtoehtoisia merkityksiä. Uskon, että tämä on tuhoisaa Mogul-selitykselle, koska 4. kesäkuuta ei suoritettu täyden laitteiston laukaisua.

Rehellisyyden nimissä – koska pidän tätä tutkimuksena enkä keskusteluna – huomautan, että Craryn muistiinpanojen mukaan ”lennätettiin tavallinen sonarpoiju ilmapalloryhmän mukana, ja vastaanottimen toiminta oli hyvää maassa, mutta huonoa lentokoneessa”.

Tämä on Karl Pflockin ja muiden skeptikoiden mukaan se ”todellinen” lento nro 4. Charles Moore väitti, että tämä ilmapalloryhmä oli täydellinen kokoonpano, jonka hän väitti olleen ensimmäinen onnistunut lento New Mexicossa. Hän sanoi, että se oli konfiguroitu samalla tavalla kuin lento nro 5, mutta siitä ei tallennettu mitään tietoja. On syytä miettiä, miten se laukaistiin ennen kuin se peruutettiin ja miksi asiakirjojen mukaan ilmapalloryhmä laukaistiin myöhemmin samana päivänä. Ennen kaikkea on kuitenkin syytä miettiä, että jos lento nro 4 oli niin onnistunut, miksi siitä ei tallennettu lainkaan tietoja.

Charles Moore tarkastelee toimittamiani korkean ilman kerroksen tuulitietoja. Kuva: Kevin Randle
Charles Moore tarkastelee toimittamiani korkean ilman kerroksen tuulitietoja. Kuva: Kevin Randle

Moore kertoi minulle, että lento nro 4 oli yhtä onnistunut kuin lento nro 5. Hän kertoi saman valheen myös muille. Tämä väite on selvässä ristiriidassa saatavilla olevan dokumentaation kanssa, sillä jos lennolta olisi kerätty tietoja, ne olisi mainittu luettelossa.

Tähän kysymykseen liittyy myös se, miksi lento nro 5, joka todellakin lennettiin seuraavana päivänä, on merkitty merkinnällä ”Ensimmäinen onnistunut lento raskaan kuorman kanssa”?

Seuraava merkintä, päivätty 5. kesäkuuta, selventää tilannetta. Crary kirjoitti: ”Heräsin klo 4 ampumaan kaksi panosta ilmapallolentoa varten. Koko vakiokorkeusilmapallojen kokoonpano oli pystytetty klo 05.00.” Tämä korostaa, että lento nro 5 oli ensimmäinen New Mexicossa laukaistu täysimittainen kokoonpano.

New York Times tuki näkemystä, jonka mukaan Mogul-kokoonpanoissa oli jotain äärimmäisen epätavallista. Lehden artikkelin mukaan ””… suurten ilmapallojen laivueita … Se oli kuin olisi takapihalla elefantti ja toivoisi, ettei kukaan huomaisi sitä. … Kouluttamattomalle silmälle heijastimet näyttivät erittäin omituisilta, geometriselta sekamelskalta kevyitä tikkuja ja teräviä kulmia, jotka oli valmistettu metallifoliosta. … siitä vuonna 1947 otetut ja sanomalehdissä julkaistut valokuvat näyttävät palasia, jotka ovat selvästi romahtaneita ilmapalloja ja tutkaheijastimia.”

Tämä viittaa valokuviin, jotka otettiin prikaatikenraali Roger Rameyn toimistossa 8. heinäkuuta. Ramey oli 8. ilmavoimien komentaja vuonna 1947 ja oli eri lähteiden mukaan määrännyt, että jäänteiden näytteitä tuodaan hänen toimistoonsa. Majuri Jesse Marcel, joka oli kerännyt osan jäänteistä 7. heinäkuuta, oli se henkilö, joka toi ne sinne. Kuvissa näkyykin neopreenisen sääpallon jäännöksiä ja Rawin-tutkakohteen jäänteitä. Kuitenkin sekä Marcel että eversti Thomas Dubose, jotka näkyvät kuvissa, ovat todistaneet, että kuvissa näkyvä materiaali ei ollut samaa kuin se, joka oli kerätty jäänteiden löytöpaikalta. Molemmat sanoivat, että todellinen materiaali oli vaihdettu sääpallon ja tutkaheijastimen jäänteisiin ennen kuin se näytettiin Fort Worth Star Telegram -lehden J. Bond Johnsonille, joka otti kuvat.

Jesse Marcel Rawin-tutkan heijastimen hylyn äärellä. Ilmapallon kuori on musta kappale hänen takanaan. 8. heinäkuuta 1947
Jesse Marcel Rawin-tutkan heijastimen hylyn äärellä. Ilmapallon kuori on musta kappale hänen takanaan. 8. heinäkuuta 1947

Tiedämme nyt, ettei kyseessä ollut The New York Timesin uutisoimien kaltaisia suurten ilmapallojen laivueita, vaan joukko tavallisia sääpalloja, jotka olivat tunnistettavissa jopa pitkänä rivinä järjestettyinä. Ilmapalloissa ei ollut mitään, mikä olisi tehnyt niistä tunnistamattomia. Sherman Campbellin tytär näkyi valokuvissa sanomalehdissä ympäri maata esittelemässä rawin-kohteen jäännöksiä, jotka hänen isänsä oli löytänyt maatilaltaan Circlevillen läheltä Ohiosta suunnilleen samaan aikaan. Vaikuttaa siltä, että maanviljelijät, joilla ei ollut kokemusta sääpalloista tai tutkakohteista, pystyivät tunnistamaan jäänteet sellaisiksi, kun taas koulutettu tiedustelu-upseeri ja kahdeksannen ilmavoimien esikuntapäällikkö eivät siihen kyenneet.

Sanomalehtikuva, jossa Sherman Campbellin tytär poseeraa isänsä vuonna 1947 löytämän rawin-maalitaulun kanssa.
Sanomalehtikuva, jossa Sherman Campbellin tytär poseeraa isänsä vuonna 1947 löytämän rawin-maalitaulun kanssa.

Tässä on toinen ongelma Mogul-selitykselle. Sen mukaan, mitä Moore kertoi minulle, kun vierailin hänen luonaan Socorrossa, New Mexicossa, myyttinen lento nro 4 oli varustettu täsmälleen samalla tavalla kuin lento nro 5. Ongelmana on siis se, että lennon nro 5 kaaviossa ei ole rawin-kohteita, joita The New York Times kuvaili seuraavasti: ”heijastimet näyttivät erittäin omituisilta, kevyiden sauvojen ja terävien kulmien geometriselta sekamelskalta, jotka oli valmistettu metallifoliosta.”

Kaiken tämän perusteella Mogul-ilmapallot eivät pitäisi tulla kyseeseen. Ne ovat kuitenkin ainoa jäljellä oleva maallinen selitys jäänteille. Ilmavoimat osoittivat tämän raportissaan todetessaan, että muut vaihtoehtoiset selitykset oli suljettu pois. Jos tämä vaihtoehto poistetaan, ei ole enää muuta syyllistä.

Mack Brazel, karjatilallinen, joka löysi jäänteet

Yksi seikka, jota keskustelun skeptinen puoli mainitsee harvoin, on se, että Mack Brazel, joka vei näytteet Chavesin piirikunnan sheriffille George Wilcoxille, tiesi miltä sääpallot näyttävät. 9. heinäkuuta julkaistussa Roswell Daily Record -lehden artikkelissa Brazel kertoi löytäneensä sääpalloja myös aiemmin, mutta nämä eivät olleet samanlaisia kuin ne.

Toinen ongelma tässä on se, että lento nro 4 laukaistiin väitetysti 4. kesäkuuta, mutta Brazel vei romunäytteet sheriffille vasta yli kuukautta myöhemmin. Laitumelle hajonneesta romusta annetut kuvaukset viittaavat siihen, että romua oli niin paljon, että lampaat kieltäytyivät ylittämästä peltoa päästäkseen juomaan. Mackin pojan Bill Brazelin ja satunnaisesti tilalla työskennelleen Tommy Tyreen mukaan Mack oli pellolla vähintään joka toinen päivä, mikä tarkoittaa, että hän olisi löytänyt jäänteet 5. tai 6. kesäkuuta, jos uskomme sanomalehden juttuun. Jäänteiden sijainti ja vesilähde huomioon ottaen Brazel olisi ilmoittanut asiasta päivän tai kahden kuluessa. Hän halusi, että roskien levittämisestä vastuussa olevat siivoaisivat ne pois, sillä Tommy Tyreen, Proctorien, Bill Brazelin ja Bessie Brazel Schreiberin mukaan roskat olivat niin tiheästi pakkautuneina tai tuulen pyörittämiä, että lampaat kieltäytyivät ylittämästä niitä. Brazel halusi tietää, kuka siivoaisi sotkun. Naapurit ehdottivat armeijaa. Tämä pieni tieto on vain yksi syy lisää hylätä Mogul-selitys.

Bill Brazel vuonna 1989. Kuva: Kevin Randle
Bill Brazel vuonna 1989. Kuva: Kevin Randle

Bessie Brazel Schreiber oli 14-vuotias vuonna 1947, ja 9. syyskuuta 1993 allekirjoitetussa valaehtoisessa lausunnossa hän esitti näkemyksensä tapahtumista. Hän kertoi, että hän, hänen nuorempi veljensä ja isänsä olivat karjatilalla heinäkuussa 1947. Hän sanoi, että juuri neljännen päivän tienoilla hänen isänsä oli ”löytänyt paljon roskia hajallaan laitumella jonkin matkan päässä talosta… Kukaan meistä ei ollut ratsastamassa hänen kanssaan, kun hän löysi ne esineet…”

Huomioi päivämäärä. Roswell Daily Record -lehti kertoi, että Brazel oli löytänyt jäänteet kesäkuun puolivälissä. Tässä Schreiber totesi, että hänen isänsä löysi jäänteet paljon myöhemmin kuin sanomalehdessä väitettiin, mikä sulkisi pois Mogul-selityksen.

Hän sanoi: ”Alueella oli paljon roskia, jotka olivat hajallaan harvakseltaan alueella, joka minusta nyt tuntuu olleen noin jalkapallokentän kokoinen. Tuuli puhalsi melko voimakkaasti, joten se saattoi levittää lisää materiaalia laajemmalle alueelle.”

Kiinnostuneille tiedoksi: jalkapallokenttä on kooltaan noin yksi eekkeri. Se on paljon suurempi kuin Cavittin väittämä noin 200 jalkaa ja pienempi kuin Marcelin mainitsema kolme neljäsosaa mailia, jonka hän arvioi roskien leviämisalueen kooksi.

Olisi huolimatonta, jos en huomauttaisi hänen käyttämistään kiertelevistä ilmaisuista. Hän sanoi, että alue näytti olleen ja että siellä saattoi olla… Kumpikaan näistä väitteistä ei viittaa vahvaan muistoon tapahtumasta, vaan ne perustuvat todennäköisesti tietoihin, jotka hän on kuullut myöhemmin perheeltään sekä erilaisista artikkeleista, dokumenttiohjelmista ja kirjoista.

Tärkeä seikka on, että hän kertoi isänsä löytäneen jäänteet 4. heinäkuuta viikonloppuna, mikä kumoaa Daily Record -lehden artikkelin, jossa väitetään löytöpäiväksi kesäkuun puoliväliä. Totuus on se, että olen haluton lainaamaan hänen valaehtoista lausuntoaan, koska myöhemmin keskusteluissa veljensä Billin kanssa hän kiisti kaiken ja vihjasi, että hän saattoi muistaa jonkin toisen tapahtuman. Koen velvollisuudekseni mainita hänen valaehtoisen lausuntonsa, koska se on osa tutkimusta ja tarjoaa tietoa, joka tukee molempia näkökantoja. Sen sivuuttaminen merkitsisi sen osan tarinasta hylkäämistä, josta en ole samaa mieltä.

Romut saapuvat Roswelliin

Kun Brazel meni Roswelliin etsimään apua sotkun siivoamiseen, hän pysähtyi ensin sheriffin toimistossa. Sheriffin tyttären Phyllis McGuiren mukaan – joka oli paikalla, kun Brazel saapui – tämä toi mukanaan näytteitä romusta. Vaikka McGuiren läsnäolo toimistossa saattaa tuntua oudolta, sheriffin perhe asui vankilan yläpuolella sijaitsevassa asunnossa. Oli varhainen sunnuntai-iltapäivä, kun Brazel saapui. Hän näki materiaalin nipun.

Marcelin saapumisen jälkeen kyseiset jäänteet vietiin tukikohtaan ja sieltä lennätettiin Fort Worthiin. Eversti Dubose kertoi, että kenraali Clements McMullenin käskystä jäänteet lennätettiin SAC:n päämajaan. Eversti Al Clark, joka toimi Fort Worthissa huollon apulaisesikuntapäällikkönä (G4), lennätti aineiston edelleen SAC:n päämajaan. On mahdotonta uskoa, että nämä jäänteet olisivat kulkeneet niin monen käden kautta ilman, että niitä olisi tunnistettu ilmapallon ja rawinin jäänteiksi, jos ne sellaisia olivat. Muistakaa, että Sheridan Cavitt kertoi eversti Richard Weaverille 1990-luvun puolivälissä tunnistaneensa ne ilmapallon jäänteiksi, kun hän näki ne ensimmäisen kerran kentällä.

Sheridan Cavitt vuonna 1990. kuva: Kevin Randle
Sheridan Cavitt vuonna 1990. kuva: Kevin Randle

Cavitt kertoi tietenkin Donille ja minulle, että heinäkuussa 1947 hänellä oli liian kiire osallistua mihinkään ilmapallon noutoon. Hän kiisti käyneensä putoamispaikalla, vaikka Bill Rickett kertoikin meille toisin. Rickett sanoi, että paikka sijaitsi alle tunnin matkan päässä Roswellista ja että useat korkea-arvoiset upseerit olivat paikalla.

Mutta Cavitt muutti kertomustaan ja kertoi Weaverille, että hän oli ollut romualueella. Hän ei muistanut, oliko Marcel siellä vai ei, mutta että hän, Cavitt, tiesi sen olleen ilmapallo. Hän ei selittänyt, miksi hän ei ollut maininnut sitä Marcelille, eikä hän selittänyt, miksi hän oli salannut tämän tärkeän tiedon Blanchardilta tai muilta Roswellin esikuntaupseereilta.

Tämän kaiken tarkoituksena on tuoda esiin näkökulmaa ehdotukseeni, jonka mukaan Wikipedian puolueellisuus on ilmeistä. Lähes kaikki alaviitteissä mainitut lähteet ovat peräisin skeptisistä julkaisuista tai kirjoittajilta, joilla on skeptinen näkökulma. Tarkastellessani osaa käytetystä lähdemateriaalista voin osoittaa toistuvia virheitä. Donovan Webster tarjoaa meille monia esimerkkejä tästä, alkaen väitteestä, että Mac [sic] Brazel olisi ollut 80 mailin päässä Roswellista, aina seuraavaan raporttiin asti: ”Vastauksia etsiessään hän otti yhteyttä eversti ’Butch’ Blanchardiin, joka oli kaupungin laitamilla sijaitsevan Roswellin armeijan lentokentän 509. yhdistelmäryhmän komentaja. Blanchard oli pulassa. Hän eteni komentoketjua ylöspäin ja päätti ottaa yhteyttä esimieheensä, kenraali Roger W. Rameyyn, joka oli 8. ilmavoimien komentaja Fort Worthissa, Texasissa.”

Eversti William Butch Blanchard
Eversti William Butch Blanchard

Vaikka ei ole selvää, kuka tämä ”hän” on, tieto välitettiin Marcelille eikä Blanchardille. Juuri Marcel joutui pulaan ja saattoi Brazelin takaisin ranchille yhdessä vastatiedusteluyksikön Cavittin kanssa. Sheriffi Wilcox ei ollut Marcelin seurassa.

Tässä kohdin törmäämme asian toiseen näkökohtaan, nimittäin romualueen kokoon. Marcel kertoi tutkijoille, että alue oli noin kolme neljäsosaa mailia pitkä ja kaksisataa jalkaa leveä. Marcel sanoi, että tilanne näytti siltä, kuin jokin olisi räjähtänyt ilmassa, eikä hän maininnut mitään syvennystä. Hän sanoi, ettei nähnyt mitään merkkejä siitä, että jokin olisi osunut maahan.

Cavitt sanoi kuitenkin, että romualue oli kooltaan vain noin 60-metrinen neliö, mikä viittaa Mogul-lennon jäännöksiin. Hänen mielestään romualueessa ei ollut mitään epätavallista, mutta hän vietti siellä kuitenkin pari tuntia. Marcel ehdotti, että Cavitt palaisi takaisin tukikohtaan, kun taas hän, Marcel, keräisi osan romusta vietäväksi Roswelliin.

Bill Brazel ja Don Schmitt romualueella vuonna 1989. Kuva: Kevin Randle
Bill Brazel ja Don Schmitt romualueella vuonna 1989. Kuva: Kevin Randle

Vaikka Marcel ei maininnutkaan uomaa, Bill Brazel mainitsi sen. Hän sanoi, että se kulki pitkin sitä, mikä olisi ollut romualueen keskiviivaa. Sen mukaan, mitä hän kertoi Donille ja minulle, se oli alussa kapea, leveni noin kymmeneen jalkaan ja kapeni sitten toisessa päässä. Se viittasi siihen, että jokin oli pomppinut ja jatkanut lentoaan vielä viisitoista tai kaksikymmentä mailia. Arvelen tässä vaiheessa, että Marcel etsi iskukraatteria, johon esine oli osunut. Nähtyään romualueen hän muisti, että esine oli räjähtänyt ilmassa.

Prikaatinkenraali Arthur Exon ja Roswellin tapaus

Yksi kaikkein törkeimmistä väärän tiedon esimerkeistä oli se, että Wikipedia väitti: ”Kirjassa [UFO Crash at Roswell] väitettiin, että kenraali Arthur Exon olisi ollut tietoinen jäännöksistä ja ruumiista, mutta Exon kiisti tämän kuvauksen.”

Prikaatinkenraali Arthur Exon
Prikaatinkenraali Arthur Exon

Karl Pflock on luultavasti tämän tiedon lähde, mutta Pflock ei itse asiassa kirjoita niin. Hän kirjoitti: ”Kuten tulemme näkemään, kenraali Exonilla on aivan erilainen näkemys siitä, mitä hän todellisuudessa sanoi ja mitä hän tarkoitti.”

Mutta todellisuudessa Stanton Friedman esitti alkuperäisen syytöksen Donia ja minua vastaan, koska Exon oli puhunut valvontaryhmästä, jonka hän oli nimittänyt ”The Unholy Thirteeniksi”. Tämä tieto, joka oli peräisin paikalla olleelta elävältä lähteeltä, oli ristiriidassa Friedmanin MJ-12-asiakirjoja puolustavan kannan kanssa. Jos Exonin kuvaama ryhmä oli olemassa, se heikensi MJ-12:n uskottavuutta. Friedman sanoi, että Exon oli kertonut hänelle, että me – tai tässä tapauksessa tarkemmin sanottuna minä – olimme siteeranneet häntä väärin.

Mutta Exon ei alun perin sanonut niin. 24. marraskuuta 1991 päivätyssä käsinkirjoitetussa kirjeessä Exon oikaisi tämän asian. Hän kirjoitti:

Olen pahoillani, että osa haastattelustani on aiheuttanut sinulle ongelmia. Myönnän, että ”pikaisissa” lainauksissa sanon, että myöhemmät, paljon myöhemmät [korostus alkuperäisessä tekstissä] lentoni vahvistivat kohteen mahdollisen lentosuunnan…

Lisäksi te molemmat luultavasti muistatte, että monissa tilanteissa, kun vierailin luonanne henkilökohtaisesti tai puhuimme puhelimessa ja halusitte minun tapaavan muita – en tiennyt mitään omakohtaisesti. Vaikka uskonkin, että siteerasitte minua tarkasti, [korostus lisätty], olen kuitenkin sitä mieltä, että kirjoituksenne antoivat minusta uskottavamman kuvan ja vaikutelman henkilökohtaisesta ja suorasta tiedosta kuin mitä äänitallenteeni yksinään antaisivat ymmärtää! [Korostus alkuperäisessä tekstissä]. Minusta tuntui, että kaikissa kohdissa, joissa nimeäni käytettiin, lainaukset olivat kunnossa, mutta auktoriteettinen painotus oli teidän. Haluan sanoa, että toistaiseksi nimeni käyttö ja keskustelut eivät ole aiheuttaneet minulle mitään ongelmia. Jätetään asia siis tähän. Nautin todellakin teidän ja Donaldin ponnisteluista selvittää, kuka tietää mitä!

Palautan teidän kirjanne. Maksan mielelläni siitä, mutta olisin kiitollinen, jos saisin siihen nimikirjoituksen.

Jos haluatte lukea kattavamman analyysin koko tilanteesta, löydätte sen täältä:

https://kevinrandle.blogspot.com/2020/07/the-general-exon-quotes-again.html

Ja täältä:

https://kevinrandle.blogspot.com/2007/04/i-havent-wanted-to-turn-this-blog-into.html

Täältä löydät kopion Exonin minulle lähettämästä kirjeestä sekä Greg Sandowin analyysin Exonin todistuksen merkityksestä:

https://kevinrandle.blogspot.com/2022/03/the-general-exon-quotes-are-accurate.html

Karl Pflock jatkoi myöhemmin kirjassaan tuota aiemmassa luvussa esitettyä heikkoa lausetta erillisellä kappaleella. Hän kirjoitti:

…Mutta entä ne muistelmat, jotka Kevin Randle ja Don Schmitt ovat omistaneet eläkkeellä olevalle ilmavoimien prikaatikenraalille Arthur E. Exonille?

Kun asia tuli ensimmäisen kerran julkisuuteen vuonna 1991, näytti siltä, että Exonin muistot siitä, että ruumiita olisi kuljetettu lentokoneella Roswellista Wright Fieldiin vuonna 1947, saattaisivat perustua ensikäden tietoihin. Jos näin olisi, sillä olisi erittäin suuri merkitys, varsinkin kun Exonilla näytti olevan myös ensikäden tietoa romualueesta ja onnettomuuspaikasta sekä salaperäisestä korkean tason ryhmästä, joka oli perustettu pitämään Roswellin totuus salassa. Kuitenkin syyskuussa 1992 käydyssä pitkässä puhelinkeskustelussa Exon kertoi minulle [Pflockille], että hänen kommenttinsa ruumiista ja jäänteistä Wright Fieldissä perustuivat yksinomaan huhuihin, joita hän oli kuullut Wright Fieldin kollegoiltaan, eikä mihinkään muuhun. Mitä tulee ”ohjausryhmään”, hän sanoi vain esittäneensä perusteltuja arvauksia siitä, ketkä todennäköisesti olisi valittu tällaiseen ryhmään. Lopuksi, mitä tulee hänen väitettyyn tietoonsa jäännealueesta ja törmäyspaikoista, hän kertoi minulle muistavansa lentäneensä useiden paikkojen yli New Mexicossa jonkin aikaa heinäkuun 1947 jälkeen tehtävissä, joilla ei ollut mitään tekemistä Roswellin tapauksen kanssa. Yksi tällainen paikka saattoi sopia siihen, mitä ufologit olivat kertoneet hänelle törmäyspaikasta, koska sinne johti ajoneuvojen jälkiä.

Mielestäni termin ”huhu” käyttö on hieman yksinkertaistavaa. Yksi huhun määritelmä on: ”tieto tai tarina, joka välittyy ihmiseltä toiselle, mutta jonka totuudellisuutta ei ole todistettu”.

Voin väittää, että Exonin kertomuksessa on osia, jotka ovat totta muiden todistusten ja asiakirjojen perusteella. Exon oli lähteemme, mutta hän ei ollut ainoa lähde, joka kertoi siitä, mitä hän oli saanut tietää niiltä, jotka olivat nähneet ruumiit ja tutkineet Wright Fieldiin toimitettua outoa metallia.

On totta, että tiedot olivat Exonilta saatua toisen käden tietoa, mutta niiden kutsuminen ”huhuksi” – kuten tässä yhteydessä tehtiin – on venytettyä. Exon teki selväksi, että hän tunsi ne henkilöt, jotka kertoivat hänelle ruumiista ja metallista. Kyse ei ollut juoruista, joita hän olisi kuullut upseeriklubilla, tai koulun ulkopuolella kerrotuista tarinoista. Nämä olivat miehiä, joihin hän luotti, ja he kertoivat hänelle nimenomaan romualueelta löydetystä oudosta metallista sekä myöhemmin valokuvaajalta, joka kertoi hänelle ruumiista.

Todellinen ongelma tässä on se, että olen julkaissut useissa yhteyksissä transkriptiot siitä, mitä Exon kertoi minulle ja myöhemmin Donille. Jaoin nämä transkriptiot sekä Pflockin että Philip Klassin kanssa. Pflock tiesi Exonin minulle lähettämästä kirjeestä, mutta se ei estänyt häntä väittämästä, että olisimme esittäneet Exonin sanat väärin. Sekä kirje että kirjamme sävy viittasivat siihen, että Exon kertoi meille, mitä hän oli saanut tietää kollegoiltaan, ja että hänen omat havainnot perustuivat lentoon romualueen ja törmäyspaikan yli. Sekä Friedman että Pflock tiesivät totuuden tietolähteestä, ja molemmat vääristelivät kyseistä tietoa omia tarkoituksiaan varten.

Haluan huomauttaa, että Pflock ei toimittanut Exonin kanssa tekemänsä haastattelun transkriptiota. Hän esitti asian omasta näkökulmastaan, mutta Exon kertoi minulle kirjeessään, mitä hän tarkoitti. Kuten sanoin, tämä nostaa asian huhun tasolta korkeammalle tiedon tasolle.

Tein teoksessani UFO Crash at Roswell selväksi, että tiedot eivät perustuneet Exonin suoraan havaintoon, vaan ne olivat peräisin keskusteluista suoraan asiaan liittyvien henkilöiden kanssa. Tiedot ylittävät huhun määritelmän, mutta ne ovat silti toisen käden tietoa.

Mutta Exon puhui myös kahdesta erillisestä paikasta, joita olemme pitäneet romukenttänä Coronan lähellä New Mexicossa ja törmäyspaikkana, joka sijaitsee paljon lähempänä Roswellia. Kuten aiemmin mainittiin, Rickett kuvaili yksityiskohtaisesti matkansa törmäyspaikalle Cavittin kanssa. Toisin kuin Pflockin raportissa väitetään, Exon lensi näiden paikkojen yli, mikä vahvistaa tämän silminnäkijätodistuksen muiden antamilla vahvistavilla lausunnoilla. Ja mikä tärkeintä, hän mainitsi kaksi paikkaa, ei useita eri paikkoja. Exon kertoi Donille ja minulle kahdesta erillisestä paikasta.

On vielä yksi mielenkiintoinen seikka, jota ei ole mainittu. Vaikka meitä kritisoitiin Exonin sanojen ja tekojen vuoksi, kirjan kyseisen osan lopussa Exon totesi: ”Roswell oli avaruudesta peräisin olevan aluksen talteenotto.” Muiden tekemissä muistiinpanoissa tai haastatteluissa ei ole mitään, mikä viittaisi siihen, että tämä lausunto olisi kiistanalainen.

Mielenkiintoinen sivuhuomautus, jolla on jonkin verran merkitystä tässä keskustelussa, on se, että Exonilla oli kirjan kappale. Hän oli lukenut itsestään kertovat kohdat eikä kiistänyt minkään väittämän olevan virheellinen. Hän kyseenalaisti antamiensa lainausten merkityksen, mutta kirjoitti, että lainaukset olivat paikkansapitäviä, mukaan lukien viimeinenkin hänelle attribuoitava lainaus. ”Roswell oli avaruudesta peräisin olevan aluksen talteenotto.”

Lopuksi

Tästä on tullut paljon pidempi teksti kuin olin aikonut. Alkuperäinen tarkoitukseni oli tuoda esiin Wikipedian puolueellisuus Roswellin onnettomuuden ja löydösten suhteen. Lähes kaikki lähteet, joita he siteerasivat, edustivat keskustelussa skeptistä näkökulmaa. Uskon, että korjaamalla joitakin tehtyjä virheitä olen osoittanut tämän puolueellisuuden. Jopa neljännesvuosisadan kuluttua siitä, kun päivitimme Mack Brazelin nimen kirjoitusasun, he eivät vieläkään osaa kirjoittaa sitä oikein. Vaikka olemme jo kolmenkymmenen vuoden ajan selittäneet, ettei Alamogordon operaatio ollut erittäin salainen, ja esittäneet kuvia, jotka ilmestyivät aikakauden sanomalehdissä, meille väitetään edelleen, että se oli erittäin salainen. Ja Wikipedian artikkelin uusimmassa versiossa on julkaistu ”tosiasioita”, jotka on helppo tarkistaa, mutta kukaan ei ole vaivautunut tekemään niin.

Voisin jopa huomauttaa, että niistä kolmesta tuhannesta dollarista, joita tarjottiin lentävän kiekon todisteesta, osa tiedoista tuli yleisesti saataville vasta sen jälkeen, kun Brazel oli saapunut Roswelliin. Tuhat dollaria oli tarjolla vain 4. heinäkuuta viikonlopun ajan, ja ilmoitus toisesta tuhannen dollarin palkkiosta julkaistiin vasta maanantaina, kun Brazel oli palannut Roswellista.

En usko, että Wikipedia korjaa virheitä ja esittää asian toiselta kannalta. Haluan kuitenkin tuoda esiin vielä yhden seikan. Suuri osa Wikipedian tiedoista on peräisin julkaistuista lähteistä, jotka puolestaan ovat siteeranneet muita lähteitä. Donin, Tom Careyn ja minun esittämät tiedot kerättiin haastattelemalla tapahtuman osallistujia. Emme lukeneet lukuisia kirjoja ja artikkeleita, vaan puhuimme ihmisten kanssa, jotka olivat paikalla ja mukana tapahtumassa. Sen pitäisi merkitä jotain.

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

David Grusch paljasti kaiken: Hän sanoo nähneensä kuvia ja videoita väitetyistä kuolleista avaruusolennoista, mukaan lukien eläviä olentoja, jotka kommunikoivat telepaattisesti

David Grusch on esittänyt tähän mennessä vahvimpia ja yksityiskohtaisimpia julkisia väitteitään väitetysti löydetyistä miehittämättömistä ilma-aluksista, niiden ei-inhimillisistä matkustajista, salaisista hallituksen ohjelmista ja yrityksistä takaisinmallintaa tuntematonta teknologiaa.

Haastattelussa Dr. Philin kanssa entinen Yhdysvaltain tiedustelu-upseeri Grusch väitti henkilökohtaisesti nähneensä väitettyihin etsintäoperaatioihin liittyviä valokuvia ja videoita, mukaan lukien kuvia löydetyistä aluksista ja kuolleista matkustajista. Hän sanoi myös, että hänen tietääkseen jotkut aluksen matkustajat oli löydetty elossa.

Vielä merkittävämpää on ehkä se, että Grusch väitti näihin ohjelmiin osallistuneiden ihmisten kokeneen oudon ”tietoisuuskommunikaation” muodon olentojen kanssa – jota hän myönsi useimpien ihmisten kutsuvan yksinkertaisesti telepatiaksi.

Grusch ei julkisesti esittänyt väitettyä alusta, ruumiita, valokuvia, videoita tai salaisia ​​asiakirjoja haastattelun aikana. Hänen lausuntonsa ovat siksi edelleen väitteitä, jotka vaativat riippumattoman vahvistuksen.

Grusch sanoo nähneensä henkilökohtaisesti kuvia ja videon löydetystä aluksesta

Yksi haastattelun tärkeimmistä osista koskee sitä, minkä tyyppistä todistusaineistoa Grusch sanoo henkilökohtaisesti nähneensä.

Grusch selitti, että hänen kuvailemaansa nouto-ohjelmaan liittyvät ihmiset toivat audiovisuaalista materiaalia tavallisten kanavien ulkopuolelta, jotta hän voisi tutkia sitä. Hänen mukaansa tähän sisältyi sekä valokuvia että videoita.

Hän sanoi, että materiaalissa näkyi nostettuja ajoneuvoja ja joitakin niiden mukana nostettuja kuolleita matkustajia.

Grusch myönsi haastattelussa, ettei hän ollut fyysisesti läsnä alkuperäisten noutotoimien aikana eikä käsitellyt henkilökohtaisesti väitettyjä ruumiita tai aluksia. Hän kuitenkin sanoo, että näihin ohjelmiin osallistuneet ihmiset näyttivät hänelle valokuva- ja videomateriaalia.

Hän sanoi myös haastatelleensa lukuisia henkilöitä, jotka olivat suoraan tekemisissä aiheen kanssa, mukaan lukien hallinnon korkeita tasoja. Gruschin mukaan hän toi joitakin näistä henkilöistä tiedusteluyhteisön päätarkastajan puheille, jotta tutkijat voisivat kuulla heidän todistuksensa suoraan sen sijaan, että he olisivat luottaneet vain hänen kertomukseensa.

Miltä väitetyt matkustajat näyttivät?

Tohtori Phil kysyi Gruschilta suoraan, oliko tämä nähnyt kuvia olennoista, joiden väitetään löytyneen löydettyjen alusten mukana. Grusch vastasi myöntävästi.

Hän väitti, että jotkut löydetyistä aluksista näyttivät olleen tyhjiä, mikä hänen mukaansa voisi tarkoittaa, että ne olivat droneja tai kauko-ohjattavia ajoneuvoja. Toisia aluksia sen sijaan väitetään ohjattavan.

Grusch esitti sitten yhden haastattelun oudoimmista väitteistä: jotkut väitetyistä matkustajista muistuttavat UFO-kulttuurissa vuosikymmeniä vallinneen klassisen kuvan mukaisia ​​pieniä ”harmaita” olentoja.

Hän viittasi silminnäkijöiden raportteihin, joissa he olivat kuvailleet pieniä harmaita humanoidihahmoja, ja sanoi, että jotkut hänelle näytettyistä olennoista näyttivät samankaltaisilta kuin nuo kuvaukset.

Haastattelusta tuli entistäkin erikoisempi, kun tohtori Phil esitti yksinkertaisen kysymyksen: oliko ketään lentäjiä tai matkustajia löydetty hengissä? Grusch vastasi kyllä.

Hän väitti tuntevansa henkilöitä, jotka olivat olleet suorassa vuorovaikutuksessa elävien olentojen kanssa hänen kuvailemansa ”pidätystilanteen” aikana.

Grusch itse myönsi, että lausunto kuulostaa tieteiskirjallisuudelta. Hän kuitenkin vakuutti, että näin oli tapahtunut hänen käytettävissään olevien tietojen mukaan.

Hän sanoi myös keskustelleensa asiasta entisen kabinettitason virkamiehen kanssa, joka oli työskennellyt suoraan asian parissa entiselle varapresidentille. Hän ei julkisesti nimeänyt kaikkia asianosaisia, toimittanut tietoja väitetystä pidätyksestä tai esittänyt fyysisiä todisteita siitä, että Yhdysvaltain hallitus olisi koskaan pitänyt elävää ei-ihmistä olentoa vangittuna.

Tämä on kuitenkin yksi Gruschin julkisesti esittämistä vahvimmista väitteistä, koska se menee pidemmälle kuin pelkkään biologisen materiaalin tai ruumiiden talteenottoon. Hän väittää nyt, että eläviä matkustajia on tavattu ja pidätetty.

Hän väittää ihmisten kommunikoineen heidän kanssaan

Tohtori Phil kysyi sitten, pystyivätkö ihmiset kommunikoimaan väitettyjen matkustajien kanssa. Grusch vastasi jälleen kyllä. Mutta hänen mukaansa kommunikaatio ei välttämättä ollut tavallista puhetta.

Hän kuvaili jonkinlaista ”tietoisuuden kommunikaatiota” ja lisäsi, että useimmat ihmiset luultavasti kutsuisivat sitä telepatiaksi. Grusch oli varovainen sanoessaan, ettei hän ymmärrä, miten tällainen prosessi toimisi. Hän sanoi myös, ettei ole koskaan henkilökohtaisesti kokenut mitään vastaavaa.

Sen sijaan hän väittää, että hänen tuntemansa ihmiset, jotka olivat osallistuneet nouto-operaatioihin, kertoivat kokeneensa tämän epätavallisen kommunikaatiomuodon. Gruschin mukaan jotkut ihmiset tunsivat sen lähestyessään nostettua ajoneuvoa paikan varmistamisen ja kuljetusta odottaessaan.

Tämä on merkittävä väite, koska se viittaa siihen, että ilmiöön – jos Gruschin lähteet ovat oikeassa – saattaa liittyä jotain huomattavasti oudompaa kuin ilmakehän läpi kulkevat edistyneet koneet.

Samaan aikaan tämä on yksi alue, jolla suoran ja toisen käden todistusaineiston välinen ero on erityisen tärkeä. Grusch sanoo, ettei hän henkilökohtaisesti kokenut telepaattista kommunikaatiota. Hän välittää tietoa siitä, mitä väitetyissä pelastusoperaatioissa mukana olleet ihmiset kertoivat hänelle.

Kuinka monta alusta Gruschin mukaan on löydetty?

Toinen merkittävä hetki koitti, kun tohtori Phil pyysi Gruschia arvioimaan vuosien varrella takaisin löydettyjen ajoneuvojen lukumäärän. Gruschin mukaan luku oli ”yli 25, mutta alle 100”. Grusch kuitenkin sanoi, että jopa tuon arvion tarkka määrittäminen on vaikeaa, koska hän uskoo, ettei hallituksella ole enää täydellistä luetteloa.

Hänen kertomuksensa mukaan suuret puolustusalan urakoitsijat ryhtyivät 2000-luvun alkupuolelta lähtien suorittamaan joitakin keräysoperaatioita ”kirjanpidon ulkopuolella” toimien tiettyjen valtion virastojen valvonnassa.

Grusch ehdotti, että tämän seurauksena osa kerätystä materiaalista päätyi hänen kuvailemaansa yksityisomistukseen puolustusalan urakoitsijoiden maailmassa.

Jos hänen kertomuksensa pitää paikkansa, se aiheuttaisi merkittävän valvontaongelman, koska kongressi ja jopa toimeenpanovallan osat eivät välttämättä tiedä tarkalleen, mitä on olemassa tai missä kaikki sijaitsee.

Jälleen kerran, haastattelun aikana ei julkaistu luetteloa näistä kymmenistä väitetyistä ajoneuvoista.

Kiekot, Tic Tacit, bumerangit ja munanmuotoiset alukset

Grusch sanoi myös, että väitetysti löydetyt esineet eivät kaikki näytä samanlaisilta. Hän kuvaili yllättävän laajan valikoiman muotoja.

Näihin väitetään kuuluvan klassisia kiekonmuotoisia ajoneuvoja, Tic Tacin muotoisia esineitä, bumerangeja, puolikuun muotoisia aluksia, munanmuotoisia ajoneuvoja ja toinen muotoilu, jota hän vertasi ”möhkäkalaan” tai ”saappaankorkoon”. Gruschin mukaan monimuotoisuus tekee niiden alkuperän määrittämisen erittäin vaikeaksi.

Hän sanoi, että tutkijat eivät voi yksinkertaisesti osoittaa paikkaa avaruudessa ja selvittää, mistä tietty esine on peräisin. Hän ehdotti myös, että erityyppisiin aluksiin saattaa liittyä erityyppisiä matkustajia.

Tämä herättää mahdollisuuden, johon Grusch palasi toistuvasti haastattelun aikana: ehkä UAP-ilmiöllä ei ole yhtä ainoaa selitystä. Sen sijaan, että yksi sivilisaatio käyttäisi yhtä tyyppistä alusta, hän ehdotti, että voisi olla useita poikkeavan älykkyyden luokkia.

Grusch varoittaa kutsumasta kaikkea Maan ulkopuoliseksi

Yksi keskustelun kiehtovimmista osista oli Gruschin kieltäytyminen sanomasta, että kaikki UAP:hin liittyvä välttämättä tulee toiselta planeetalta. Hän myönsi, että maan ulkopuolinen selitys voisi selittää osan ilmiöstä.

Mutta hän uskoo, että ihmisten tulisi pysyä avoimina muille mahdollisuuksille.

Grusch käytti termiä ”ultraterrestriaalinen” ja ehdotti, että jonkinlainen älykkyys on saattanut syntyä Maassa, lähteä sieltä ja myöhemmin palata. Hän keskusteli myös ajatuksesta piilotetusta ”varjobiomista” – pohjimmiltaan jonkinlaisesta ihmiskunnan rinnalla olevasta älykkyyden muodosta, jota emme kunnolla ymmärrä.

Sitten hän otti esiin valtameret.

Grusch huomautti, kuinka paljon on vielä tuntematonta Maan syvissä valtamerissä, ja pohti, olisiko merenpohjaan tai sen ympärille voinut kehittyä jonkinlaista edistynyttä älykkyyttä. Hän jopa lisäsi leikkisän ”wink wink” -lauseen keskustellessaan tästä mahdollisuudesta.

Tätä ei pidä ymmärtää väärin Gruschin todisteena siitä, että meren alla elää kehittynyt sivilisaatio. Hän tarjosi sen yhtenä mahdollisena selityksenä useiden joukossa.

Hänen laajempi argumenttinsa oli, että jokaisen selittämättömän kohteen automaattinen merkitseminen avaruusolentojen avaruusalukseksi voisi itsessään olla oletus.

Outoja valopalloja ja plasman kaltaisia ​​ilmiöitä

Grusch ehdotti, että jotkin epätavalliset havainnot näyttävät vähemmän perinteisiltä kiinteiltä ajoneuvoilta ja enemmän plasmalta tai älykkäästi käyttäytyviltä valoisilta esineiltä.

Hän kuitenkin tarjosi toisen mahdollisuuden. Näkyvän plasman takana voisi mahdollisesti olla strukturoitu alus, jonka hehkuvan vaikutuksen tuottaa tuntematon propulsiojärjestelmä.

Grusch myönsi avoimesti, että joitakin näistä ilmiöistä on äärimmäisen vaikea ymmärtää ilman niiden haltuunottoa tai tieteellistä tutkimista.

Tämä haastattelun osa erottuu edukseen, koska Grusch ei teeskennellyt tietävänsä vastausta kaikkeen. Hän sanoi useaan otteeseen, että ilmiössä oli merkittäviä osia, joita hän ei yksinkertaisesti ymmärtänyt.

Kuinka Yhdysvaltojen väitetään seuraavan UAP:tä

Hänen mukaansa hänet päästettiin kerran ohjelmaan, jonka avulla hän sai selville väitetyn aluksen lähettämiä tiettyjä ”allekirjoituksia” ja sitä, miten Yhdysvallat niitä seuraa.

Hän väitti, että miehittämättömien ilma-alusten havaitseminen on piilossa ”näkyvillä” laajemman kansallisen tiedusteluarkkitehtuurin sisällä.

Yksinkertaisesti sanottuna Grusch näytti vihjaavan, että olemassa olevat tiedustelu- ja valvontajärjestelmät voivat kerätä miehittämättömien ilma-alusten kannalta olennaisia ​​tietoja, kun taas taustalla olevat erikoistuneet laitteistot ja ohjelmistot suorittavat lisäkäsittelyä.

Tavallinen laajemman tiedustelujärjestelmän käyttäjä ei välttämättä tiedä, että joitakin komponentteja käytetään UAP:iden havaitsemiseen. Grusch ei paljastanut tarkkoja sensoreita, teknisiä allekirjoituksia tai ohjelmistoja, ja sanoi, että osa kohteesta on edelleen salainen.

Grusch sanoo, että hän sai alun perin tietää väitetystä palautus- ja takaisinmallinnusyrityksestä. Hän väitti saaneensa pääsyn ulkomaisen vastustajan tiedustelutietoihin, jotka koskivat sitä, mitä kyseinen maa uskoi Yhdysvaltojen tekevän UAP:iden kanssa.

Merkillepantavaa kyllä, Grusch sanoi aluksi oppineensa enemmän ulkomaisten tiedustelupalveluiden raporteista väitetystä Yhdysvaltojen tiedonkeruusta ja takaisinmallintamisesta kuin virallisesti omalta hallitukseltaan.

Tohtori Phil kysyi myös yrityksistä ymmärtää väitettyjen ajoneuvojen takana olevia käyttövoimajärjestelmiä. Grusch vahvisti, että takaisinmallintaminen oli tärkeä osa asiaa. Sitten hän sanoi, että hänelle oli henkilökohtaisesti selvitetty niinkutsuttuja ”työmme hedelmiä”.

Toisin sanoen Grusch väittää altistuneensa salaiselle teknologialle, joka jollain tavalla liittyy näiden väitettyjen materiaalien tai ajoneuvojen tutkimukseen. Hän kieltäytyi nimeämästä tarkkaa teknologiaa, koska hän sanoi, että osa siitä on edelleen tunnustamatonta ja salaista.

Gruschin mukaan tietyt kehitysaskeleet voisivat hyödyttää ihmiskuntaa, ne voitaisiin ottaa vastuullisesti käyttöön yhteiskunnassa ja ne voisivat luoda taloudellisia mahdollisuuksia.

Hän väitti myös, että näiden teknologioiden pitäminen piilossa voisi johtaa amerikkalaisten veronmaksajien huijaamiseen, jos kongressi jatkaa perinteisen salaiseksi luokitellun tutkimuksen rahoittamista samalla kun toinen, edistyneempi teknologiakokoelma pysyy erillään normaalista valvonnasta.

Haastattelusta tuli erityisen mielenkiintoinen, kun tohtori Phil kysyi Gruschilta, tiesikö hän, missä väitettyjä aluksia tällä hetkellä säilytetään. Grusch sanoi tietävänsä historialliset paikat siihen asti, kunnes hänen lähteensä lakkasivat työskentelemästä näissä laitoksissa.

Hän väitti olleensa pari vuotta sitten tietoinen Yhdysvaltain hallituksen ja urakoitsijoiden tiloista, joissa oli dokumentteja, fyysistä materiaalia ja ruumiita. Hän kuitenkin korosti, että materiaalia voidaan siirtää, jos viranomaiset uskovat jonkin paikan paljastuneen.

Koska hän ei enää ole hallituksen sisällä eikä hänellä ole jatkuvasti lähteitä raportoimassa näistä tiloista, Grusch sanoi, ettei hän voi taata, että kaikki on edelleen siinä missä se oli useita vuosia sitten.

Hän väitti, että valtuutettujen viranomaisten olisi fyysisesti tarkastettava tilat, kuulusteltava todistajia ja mahdollisesti suoritettava etsintä- ja takavarikointioperaatioita selvittääkseen, mitä jäljellä on.

Tohtori Phil kysyi, voisiko Grusch, jos presidentti antaisi tarvittavan luvan, viedä hänet henkilökohtaisesti paikkaan, jossa he voisivat nähdä väitetyn aluksen ja ruumiin. Grusch vastasi heti, että hän voi. Hän sanoi, että he voisivat tehdä ”pienen retken länteen”.

Tohtori Phil jatkoi kysymällä, olisiko olemassa jotain fyysistä – todellinen kolmiulotteinen esine, jonka luo he voisivat kävellä ja koskettaa. Grusch vastasi jälleen myöntävästi.

Grusch pohjimmiltaan sanoo tietävänsä paikkoja, joita valtuutetut tutkijat voisivat tarkastaa.

Hän on avoimesti keskustellut asepalvelukseensa liittyvästä traumaperäisestä stressihäiriöstä. Hän sanoi, että viranomaiset yrittivät tarkistaa uudelleen, oliko hän kertonut mielenterveyshistoriastaan ​​asianmukaisesti, mikä johti laajaan tutkintaan.

Gruschin mukaan hän luovutti potilastietonsa ja hänet vapautettiin syytteistä. Hän sanoo, että häntä ja joitakin hänen yhteistyökumppaneitaan vastaan ​​aloitettiin rikostutkinta, mutta hänet vapautettiin myös niistä väärinkäytöksistä.

Grusch väitti myös, että tietoja hänen traumaperäisestä stressihäiriöstään vuodettiin hallituksen turvallisuustiedostoista toimittajalle pian hänen kongressissa antamansa todistuksen jälkeen vuonna 2023. Uskoipa joku David Gruschiin tai pysyykö hänestä syvästi skeptisenä, tällä haastattelulla on merkitystä, koska jotkut hänen väitteistään ovat tulleet yksityiskohtaisiksi.

Hän ei enää puhu vain epämääräisistä huhuista piilotetuista UFO-ohjelmista.

Grusch sanoo nyt henkilökohtaisesti nähneensä valokuvia ja videoita, joiden väitetään esittävän löydettyjä aluksia ja kuolleita matkustajia. Hän väittää, että yli 25 ajoneuvoa on löydetty. Hän sanoo, että elossa olevia matkustajia on pidätetty. Hän väittää ihmisten kommunikoineen joidenkin heistä kanssa tietoisuuteen perustuvan vuorovaikutuksen muodon kautta.

Hän sanoo, että Yhdysvallat pystyy havaitsemaan tiettyjä aluksen tuottamia tunnisteita. Hän väittää nähneensä joitakin salaiseksi luokiteltuja tuloksia takaisinmallinnuksesta. Ja ehkä tärkeintä, hän sanoo tietävänsä tiloja, joita valtuutetut tutkijat voisivat fyysisesti tarkastaa.

 

Artikkelin julkaissut howandwhys.com

Entinen CIA-pilotti väitti saaneensa 25 CIA-muistiota avaruusolennoista

Entinen CIA:n lentäjä John Lear menehtyi 29. maaliskuuta 2022 jättäen jälkensä ilmailumaailmaan ja salaliittoteorioihin. Hänet tunnettiin laajalti väitteistään koskien Area51:tä sekä tunnistamattomia ilmiöitä ilmassa, mutta myös elämänsä aikana tekemistään rohkeista uroteoista kaikilla lentävillä aluksilla. Hän oli amerikkalaisen keksijän Bill Learin poika, joka kehitti Lear-suihkukoneen ja keksi 8-raitaisen kasettijärjestelmän.

Oma polkunsa kulkemiseen omistautunut Lear syventyi ilmailuun, ja hänestä tuli jo nuorena taitava lentäjä, joka saavutti useita maailmanennätyksiä erilaisilla lentokoneilla. Saavutuksistaan huolimatta hänen hurjapäinen elämäntapansa johti vakaviin vammoihin lentokoneonnettomuuksissa, joista hänen ei olisi pitänyt selvitä hengissä.

Vietnamin sodan aikana Lear lensi rahtikoneita CIA:n palveluksessa ja jatkoi vaaran etsimistä lentämällä muihin kriisialueisiin ja sieltä pois. Hänellä oli lukuisia kontakteja ilmailu- ja avaruusteollisuudessa, ja hän kiinnostui salaisista lentokoneista ja projekteista.

1980-luvulla Lear ja muutama ystävä alkoivat tutkia Nevadan aavikolla sijaitsevia salaperäisiä tukikohtia, jotka myöhemmin tulivat tunnetuiksi. Hänen väitteensä UFOista ja Area 51:stä sekä hänen koko elämänsä kestäneet rohkeat uroteot taivaalla jäävät ikuisesti muistiin.

Learin esiintyminen ”On the Record” -ohjelmassa, joka esitettiin 28. tammikuuta 1988 KLAS TV:ssä Las Vegasissa, herätti uutta keskustelua UFOista, ja hän kertoi tutkivalle journalistille George Knappille, että hallitus jopa majoitti avaruusolentoja kahdessa paikassa Yhdysvalloissa. Lear sanoi, että hallitus oli käynnistänyt ohjelman, jonka tarkoituksena oli kertoa yleisölle asteittain jo tapahtuneista kohtaamisista.

John Lear moon civilization
George Knapp haastattelee John Learia vuonna 1987 lähetetyssä ”On the Record” -ohjelmassa. Kuvan lähde: KLAS-TV

Learin mukaan avaruusolentoja on ainakin 70 eri lajia. Hän mainitsi nimenomaisesti ”pienten vihreiden miesten” sekä ”pienten harmaiden” olemassaolon; nämä ovat noin 4 ja puoli jalkaa pitkiä. Hän puhui myös ”pohjoismaalaisten” olemassaolosta; nämä ovat ulkonäöltään ihmisten kaltaisia, mutta pidempiä, ja heillä on vaaleat hiukset ja siniset silmät. Hän totesi, että yksi näistä lajeista oli löydetty onnettomuuspaikalta ja säilytetty jäässä.

Lear väitti, että avaruusolentoja on sekä hyviä että pahoja ja että heillä on monenlaisia tapoja olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. ”Ja mitkä ovat syitä? Miksi he olisivat täällä?” Knapp kysyi. Lear vastasi: ”Geneettiset kokeet.” Hän sanoi lisäksi, että ”elokuvia kuten E.T. ja Kolmannen asteen yhteys ohjattiin huolellisesti MJ-12:n edustajien toimesta – tämä organisaatio vastaa salailusta – jotta meidät saataisiin valmiiksi siihen, että tieto avaruusolentojen olemassaolosta julkistetaan.”

Lear uskoi, että kaikki alkoi Roswellin onnettomuudesta vuonna 1947. Hän väitti, että syyskuussa 1945 presidentti Truman perusti MJ-12-ryhmän, jonka tarkoituksena oli tutkia lentäviä lautasia ja salata ufojen olemassaolo. Hän kertoi Knappille, että onnettomuuspaikalta löydettiin neljä avaruusolennon ruumista, joille tohtori Detlev Bronk suoritti ruumiinavauksen.

Niitä kutsuttiin nimellä ”EBE” (Extraterrestrial Biological Entities, Maapallon ulkopuoliset biologiset olennot), ja kolme elävää EBE:ä saatiin kiinni eri onnettomuuksissa. EBE1 asui ilmavoimien everstin luona vuosina 1949–1952. EBE:t pidettiin sähkömagneettisessa laitoksessa nimeltä YY-2, jonka oli suunnitellut tohtori Eric Wang, joka työskenteli tohtori Kissingerin alaisuudessa ja oli alusta asti mukana tapahtuman salailussa.

Lear sanoi: ”Syy siihen, miksi heidän on rakennettava sähkömagneettinen laitos, on se, että EBE:t ovat niin kehittyneitä – ne ovat vähintään puoli miljardia vuotta meitä edellä, ja luultavasti vieläkin enemmän… Ja ne pystyvät myös katoamaan. Ne eivät kuitenkaan voi liikkua ajatuksen voimalla sähkömagneettisen laitoksen läpi, joten he rakensivat tämän laitoksen. Niitä oli kaksi: yksi Los Alamosissa ja toinen joko Edwardsin lentotukikohdassa (AFB) tai koekentällä.”

Lear puhui Maapallon ulkopuolisten olentojen olemassaolosta Groom Lakessa Nevadassa, joka tunnetaan myös nimellä Area 51. Hän totesi, että siellä oli edelleen elossa oleva Maapallon ulkopuolinen biologinen olento (EBE), joka tunnetaan nimellä EBE3, ja että tästä olennosta oli olemassa haastattelunauhoitus. Lear ei kuitenkaan ollut nähnyt nauhaa eikä tiennyt, mitä kieltä haastattelijat olivat käyttäneet. Hän mainitsi myös, että hänelle oli annettu 25 salaista CIA:n muistioa tiedonkeruumatkallaan, ja yhdessä muistiossa mainittiin, että EBE3 halusi nähdä meren ja että asiaa varten oli tehtävä järjestelyjä, muuten EBE ”katoaisi jälleen”.

Knapp kysyi, voivatko nämä olennot elää keskuudessamme ja tarvitsevatko ne erityisen elinympäristön. Lear totesi, että niillä on erityinen elinympäristö ja erityinen ilma, ja että ne pystyvät selviytymään Maapallon ilmassa vain noin 20 minuuttia.

Lear väitti myös, että harmaat avaruusolennot ovat niitä, joita nähdään yleisimmin, ja että niiden läsnäololla Maapallolla on erilaisia motiiveja. Hän esitti, että niiden kanssa on tehty sopimus, sillä ne yrittävät elvyttää omaa rotuaan. Tämä johtuu siitä, että niiden ruoansulatusjärjestelmä on surkastunut eivätkä ne enää pysty syömään suun kautta. Sen sijaan ne hankkivat hormoneja ja entsyymejä karjasta ja levittävät niitä iholleen ravintoaineiksi, erittäen aineenvaihdunnan jätteet takaisin iholleen.

29. maaliskuuta 1989 Lear ja hänen ystävänsä, mukaan lukien Bob Lazar, kuvasivat videon kohteesta, joka oli hohtava kiekko ja nousi ilmaan Area 51:n laitokselta, jota virallisesti ei ollut olemassa. Ironista kyllä, 29. maaliskuuta oli sama päivämäärä, jona Lear kuoli kotonaan Las Vegasissa, vaikkakin monta vuotta myöhemmin.  (lähde)

Haastattelussa Lear kertoi tietämyksestään kahdesta UFO-tapauksesta. Ensimmäinen tapaus sattui heinäkuussa 1987, jolloin valtavan UFOn kerrotaan seuranneen rahtikonetta Anchoragen yläpuolella Alaskassa. Toinen tapaus tapahtui vuonna 1975, jolloin UFOja kerrotaan nähty leijumassa Strategic Air Commandin tukikohtien yläpuolella.

Knapp: Olet aiemmin sanonut, että mielestäsi monet heidän aikeistaan olivat vihamielisiä, ja olet maininnut, että havaintoja on tehty paljon sotilastukikohtien ympäristössä. Miksi emme näe heitä täällä? Las Vegasissa on paljon sotilastukikohtia.

Lear: No, itse asiassa Las Vegasin ympäristössä on raportoitu todella paljon UFO-havaintoja, vaikkakaan ei nimenomaan ilmavoimien tukikohtien yläpuolella. Siellä on testialue, ja tietenkään emme tiedä, mitä siellä tapahtuu, ja lisäksi on Nellis-ilmavoimien tukikohta. Mutta siellä ei ole oikeastaan tehty kovin paljon havaintoja. Tärkeimmät ilmavoimien havainnot tehtiin vuonna 1975. Tuolloin UFOt laskeutuivat jokaiselle strategisen ilmavoimakomennon tukikohdalle, jotka vartioivat Yhdysvaltojen pohjoisosan raja-aluetta. Ne leijuivat ydinaseiden varastointialueen yläpuolella ja pysyivät siellä koskemattomina jopa kaksi tai kolme tuntia kolmen päivän aikana.

”Ongelmana ei ole pelkästään se, että meillä vierailee viisi tai jopa kymmenen erilaista sivilisaatiota. Ilmeisesti – ja tämä perustuu tekemiini tutkimuksiin – vähintään 90 prosenttia niistä on vihamielisiä. Ja kun sanon vihamielisiä, tarkoitan, että vaikka ne eivät olisikaan vihamielisiä, niiden moraalikäsitykset poikkeavat täysin omistamme”, hän lisäsi.

Myös seuraava entisen CIA-lentäjän lausunto on huomionarvoinen: ”Kuu on keinotekoinen taivaankappale, joka vedettiin planeettamme luokse, minkä seurauksena Maassa puhkesi jääkausi, joka tuhosi kaiken elävän.” Itse asiassa Kuun ilmestymisen olosuhteita avaruudessa ei tunneta tarkasti, eikä kukaan ole nähnyt Kuun kääntöpuolta.

Lear kertoi haastattelussaan myös, kuinka Kuu oli syntynyt Jupiterissa ja tuotu Maan kiertoradalle noin 15 000 vuotta sitten, eli lähes viimeisen jääkauden aikoihin. Lisäksi hän sanoi, että harmaat olennot ovat myös Kuussa, mutta pysyttelevät pääasiassa maan alla valtavissa laboratorioissa.

John Lear väitti, että NASA lähetti astronautteja Marsiin vuonna 1966 ja että astronautit olivat käyneet läpi perusteellisen valmistautumisen tehtävää varten, mukaan lukien lääkkeiden ottamisen sopeutuakseen Marsin ilmastoon. Hän väitti myös, että kyseiset astronautit pystyivät hengittämään Marsin ohutta ilmakehää, mikä mahdollisti pidemmät tehtävät planeetalla.

Lear mainitsi, että useat eri alojen, kuten sotilasalan, vakoilun ja ilmailun, merkittävät henkilöt ovat vahvistaneet nämä väitteet. Heidän joukossaan ovat muun muassa eversti Philip Corso, David Wilcock, Glen Steckling, Henry Deacon, Barr Digregorio ja Gilbert Levin, joita ei pidetä hulluina, vaan avainhenkilöinä avaruustutkimuksessa.

 

Artikkelin julkaissut howandwhys.com

Hänen kätensä olivat sidotut

kirjoittanut red pill junkie

Yksi ufologian alakulttuurin paradoksaalisimmista piirteistä on se, että huolimatta sen ikonoklastisesta luonteesta – joka johtuu siitä, että se on aina syrjäytetty yhteiskunnan marginaaliin – se on aina tuntenut heikkoutta kaikkea kohtaan, mistä haisee virallisuus. Jos alalle saapuva uusi tulokas esittää todisteita siitä, että hän on ollut mukana jossakin hallinnon haarassa, hänen todistukselleen ja/tai mielipiteelleen annetaan välittömästi enemmän painoarvoa kuin muiden ihmisten todistuksille ja mielipiteille riippumatta näiden koulutuksesta ja aiemmista ansioista.

Näiden ”g-men-VIP-henkilöiden” joukossa (joista suurin osa onkin miehiä) kukaan ei nauti niin erityisiä etuoikeuksia kuin tietovuotajat – ihmiset, jotka väittävät saaneensa erityisen pääsyn UFOja koskeviin salaisiin virallisiin tietoihin. Syy siihen, miksi nämä henkilöt ovat niin suosittuja ufologian piirissä, on kaksijakoinen: (a) heidän väitteensä vahvistavat alalla vallitsevia epäilyjä siitä, että hallituksen salaisissa piireissä varjellaan innokkaasti räjähtävää tietoa; ja (b) heidän paljastuksensa tehdään oletettavasti suurella henkilökohtaisella uhrauksella – työpaikan menetyksellä, avioliitto-ongelmilla, kuolemanuhkauksilla jne. – minkä vuoksi heitä ylistetään marttyyreina, jotka taistelevat hallituksen Goljatia vastaan pelkällä paljastusten lingolla paljastaakseen UFO-totuuden ihmiskunnalle.

On jotain erityistä siinä, että ulkopuoliset kannustavat aina altavastaajia missä tahansa taistelussa.

Jos oletettaisiin, että UFO-ilmiantajat olisivat jotain uutta, se osoittaisi suurta tietämättömyyttä ufologian historiasta. Lähes siitä lähtien, kun termi ”lentävä lautanen” keksittiin, alasta on vuosikymmenien ajan muodostunut hedelmällinen maaperä ilmiantajien syntymiselle. Myös populaarikulttuuri hyödynsi tätä luodessaan ikonisia hahmoja, kuten ”Syväkurkku” Chris Carterin sarjassa Salaiset Kansiot – nimi on suora viittaus yhteen Yhdysvaltain historian menestyneimmistä ilmiantotapauksista, Watergate-skandaaliin, joka päätti Richard Nixonin presidenttikautta (ja osoittaa myös, kuinka suorat viittaukset eivät olleet paheksuttuja 1970-luvun edistyksellisempinä vuosina).

Mutta ei voida kiistää, että vuoden 2017 NYT-artikkelin julkaisun myötä termi saavutti entistä suuremman kulttuurisen merkityksen, mikä nosti Lue Elizondon ja Dave Gruschin kaltaiset henkilöt kansainväliseen kuuluisuuteen. Steven Spielbergin kesän elokuva Disclosure Day olisi voitu nähdä UFO-ilmiantajan ikonin lopullisena rasitteena, yhteiskunnallisen paradigman yksin muuttavana voimana… ellei elokuva olisi osoittautunut niin keskinkertaiseksi.

…Ja silti Spielberg oli oikeassa yhdessä asiassa: ilmiantajan väitteen arvo mitataan hänen esittämiensä todisteiden painoarvon perusteella. Kuten Watergate-skandaalin Syväkurkun tai Pentagon-papereiden Daniel Ellsbergin tapauksessa, todisteet toimitetaan yleensä heti alusta alkaen; sen jälkeen on niiden toimittajien tehtävä, joiden kanssa he päättävät tehdä yhteistyötä, tarkistaa todisteet ja löytää paras tapa julkaista ne yleisölle. Tämä on journalismin voima demokraattisessa yhteiskunnassa, jota aliarvioimme omalla vastuullamme.

UFO-ilmiantajien kohdalla tilanne on sen sijaan yleensä päinvastainen: he ryntäävät alalle järisyttävillä tarinoilla ja vahvistamattomilla paljastuksilla, mutta kun on aika näyttää todisteet tai vaieta, käy usein ilmi, että suurinta osaa heidän väitteistään ei voida kumota – he eivät voi tukea todistustaan konkreettisilla tiedoilla, he sanovat, koska salailun järjestäjät ovat sensuroineet kaiken. Muilla tieteenaloilla tämä noidankehä johtaisi välittömästi siihen, että heidät potkittaisiin huolettomasti ulos huoneesta; mutta ufologiassa sillä on päinvastainen vaikutus – sillä nyt muut jäsenet tuntevat kutsun ryhmittyä ilmiantajan taisteluhuudon taakse ja yhdistää äänensä vaatiakseen hallitukselta läpinäkyvyyttä.

Esimerkiksi Lue Elizondo nousi etusijalle muihin häntä edeltäneisiin ilmiantajiin nähden, koska hänen väitteitään näytti tukevan jonkinlainen aineellinen näyttö – pari epäselvää laivaston infrapunavideota sekä (merkittävämmin) niiden lentäjien todistukset, jotka olivat valmiita tulemaan esiin antamaan inhimillisen ulottuvuuden noille epäselville videonpätkille. Alussa Elizondon sanat olivat vakuuttavia paitsi hänen (väitetyn) asemansa vuoksi hallituksen AATIP-ohjelman entisenä johtajana, myös siksi, että hänen väitteensä olivat hyvin maltillisia ja varovaisia – kyse ei oikeastaan ole ”pienten vihreiden miesten” etsimisestä, hän vakuutti toistuvasti toimittajille, vaan yritys parantaa Yhdysvaltojen kykyä havaita ja arvioida tuntemattomien ilmatilaan tunkeutuvien kohteiden ”mahdollisia uhkia”; nämä voivat hyvinkin olla ulkomaisten vastustajien, kuten Kiinan tai Venäjän, kehittämiä uusia teknologioita.

Mutta ajan myötä tämä tiedotuspolitiikan pidättyvyys mureni, ja Elizondon väitteet muuttuivat yhä rohkeammiksi: uhka näytti loppujen lopuksi tulevan maailmamme ulkopuolelta – eikä vain sitä, vaan se oli ilmeisesti vieläkin oudompi ja kauheampi kuin me siviilit voisimme edes kuvitella. Ja mitä rohkeammaksi hän tuli, sitä enemmän hän väitti, ettei voinut kertoa kaikkea, mitä todella tiesi, koska häntä sitoivat edelleen salassapitosopimukset (NDA:t), jotka hän oli allekirjoittanut ollessaan vielä liittovaltion virkamies.

New York Timesin paljastusten jälkeen Yhdysvaltain hallituksessa toteutettiin useita liittovaltiotason aloitteita, joiden tarkoituksena oli helpottaa raporttien keräämistä sotilashenkilöstöltä ja muiden viranomaishaarojen jäseniltä. Ensinnäkin ryhdyttiin toimenpiteisiin, jotta sotilaat voisivat ilmoittaa havainnoistaan pelkäämättä pilkkaa tai uransa vaarantumista – toimenpide on itse asiassa ollut niin menestyksekäs, että nyt näyttää siltä, että AARO (Yhdysvaltain hallituksen nykyinen virallinen UFO-virasto) on kirjaimellisesti tulvinut sadoista havainnoista, joiden merkitys vaihtelee (triviaaleista ilmapallojen ja muiden arkisten esineiden havainnoista muutamaan aitoon tapaukseen, jotka ansaitsevat jatkotutkimuksen). Tämä on luonnollinen lopputulos siitä, kun heitetään laajempi verkko ilman, että tiedetään tarkalleen, mitä oikeastaan etsitään.

Myös muita aloitteita on käynnistetty, joilla on pyritty kannustamaan ”ilmiantajia” tulemaan esiin. Viimeisin niistä on Trumpin itsensä allekirjoittama laki (mitä enemmän se vie yleisön huomion pois hänen lukuisista oikeudellisista ongelmistaan, sitä parempi). Silti Elizondo väittää yhä, että ei, hän ei vieläkään voi tulla esiin ja paljastaa asioita täysimääräisesti. Sori siitä!

On vuosi 2026. Kuinka kauan tämä kaveri vielä aikoo jatkaa tätä ”salaisuus” -leikkiä?

Tämän viikon sunnuntaisarjakuvan lähtökohtana on se, että olen usein miettinyt, mitä olisi tapahtunut, jos sisäpiiriläisillä olisi ollut tietoa, jolla olisi voitu estää Pearl Harborin kaltaiset tragediat, JFK:n salamurha tai 9/11, mutta he olisivat päättäneet olla puuttumatta asiaan, koska pelko omasta turvallisuudestaan olisi ollut suurempi kuin hiljaisuuden seuraukset. Jos kaikki nämä UFO-ilmiantajat odottavat yhä täydellistä tilaisuutta, jolloin kaikki planeetat ovat oikeassa asennossa ja kaikki lakimuutokset on hyväksytty, jotta he voivat vihdoin tulla esiin, niin eihän UFOjen aiheuttama uhka voi olla niin kauheaa tai välitöntä, vai voiko?

Mielestäni viimeiset todelliset ilmiantajat, jotka asettivat totuuden paljastamisen yleisölle tärkeämmäksi kuin oman turvallisuutensa, olivat Edward Snowden, Joseph Darby ja Chelsea Manning.

Kaikille UFO-ilmiantajille: Pallo on ollut teillä jo kymmenen hiton vuotta. On aika tehdä siirto, tai häipykää täältä.

 

Artikkelin julkaissut dailygrail.com

Ufouskomusten naurunalaisuudesta

Tämä on yhdeksäs luku Jaakko Närvän ja Jussi Sohlbergin toimittamasta  kirjasta Arvoituksia avaruudesta: Näkökulmia ufouskomuksiin. Kirjoittaneet Elisa Järnefelt ja Jaakko Närvä.


Ufouskomuksia voidaan tarkastella esimerkkinä uskonnollisista uskomuksista. Uskonnollisuutta ei yleensä koeta korostuneesti huumorin aiheeksi, mutta ufouskomusten tapauksessa näin kuitenkin usein on. Mutta miten ja miksi ufouskomuksia pidetään niin herkästi naurunalaisina ja millä eri tavoilla kulttuurinen keskustelu voi vaikuttaa käsitykseemme eri uskonnollisten uskomusten tai yliluonnollisten olentojen luonteesta? Epäsuorat puhetavat ja eri asiayhteydet vaikuttavat siihen, minkä tyyppiseksi tiedoksi uskomus ymmärretään. Erilaiset historialliset ja kulttuuriset tekijät näyttävät osaltaan johtaneen ufouskomusten tietynlaiseen kulttuuriseen kohteluun länsimaissa.

Ymmärsitkö vitsin?

Huumoria tutkivat käyttäytymistieteilijät Caleb Warren ja A. Peter McGraw kutsuvat huumorin kokemista ”hyväntahtoisen rikkomuksen” havaitsemiseksi. [56] Tällä he tarkoittavat, että kertomus tai tapahtuma koetaan humoristiseksi, jos se herättää uhan tunteita tai loukkaa odotuksiamme tilanteessa, joka on samanaikaisesti hyväntahtoinen. Huumorista tekee kuitenkin kaksijakoisen se, että vitsin vastaanottajan näkökulmasta riippuen eri asiat näyttäytyvät eri ihmisille uhkaavina, väärinä, odotuksia loukkaavina ja hyväntahtoisina. Vaikka profeetta Muhammadin löytäminen sarjakuvasta saattaa monelle olla odotustenvastaista — jokin asia yllättävässä yhteydessä usein naurattaa — niin kuva ei näyttäydy hyväntahtoisena eikä huumori välity, jos sarjakuvan lukija ajattelee, ettei uskonnollisia profeettoja saa kuvata. Tällöin sarjakuva ei tunnu hyväntahtoiselta rikkomukselta vaan loukkaukselta. Vitsin suuri suosio ei siis välttämättä kerro siitä, että tietty vitsi olisi jotenkin objektiivisesti hauska. Suosio ilmentää sen sijaan sitä, että monella vitsin vastaanottajalla on yhtäläinen käsitys siitä, mikä on samanaikaisesti odottamatonta ja hyväntahtoista. Vitsin suosio ja huumorin välittyminen voivatkin tarjota vihjeitä erilaisista kulttuurisista valtasuhteista: kuka nauraa ja kenen kustannuksella?

Warrenin ja McGraw’n mittarilla tarkasteltuna komediasarja Frasier onnistui loistavasti jäljittämään ”hyväntahtoisten rikkomusten” anatomiaa ja ennakoimaan asioiden huumoriarvoa länsimaisessa kulttuurissa. Frasieria, jossa seurattiin radiopsykiatri Frasier Cranen ja hänen perheensä elämää Seattlessa, tehtiin kymmenen tuotantokauden ajan. Se oli yksi yhdysvaltalaisen televisiohistorian menestyksekkäimmistä sarjoista, jolla riitti miljoonia katsojia paitsi Yhdysvalloissa myös sen ulkopuolella, kuten Suomessa.

Sarjan toisella tuotantokaudella, jaksossa nimeltä ”Ehdokas”, Frasier päättää lähteä mukaan paikallisen poliitikon Phil Pattersonin vaalikampanjaan. Frasier esittäytyy televisiomainoksessa huolestuneena kansalaisena ja mielenterveyden asiantuntijana, joka pitää siitä, miten Philin mieli toimii ja millainen visionääri hän on sekä siitä, miten Phil huolehtii ”pienistä ihmisistä”. Frasier päättää puheensa mainoslauseeseen ”Phil Patterson — täysjärkinen valinta”. Jakson huumori — tai odotuksia rikkova käänne — tapahtuu, kun mainoksen kuvaustauolla Phil avautuu Frasierille luottamuksellisesti. Phil kertoo, että kuusi vuotta aiemmin hänelle tapahtui ufosieppauskokemus, josta hän ei ole koskaan kertonut kenellekään. Frasier vaivaantuu tiedosta ja pelkää nyt oman maineensa puolesta kannattaessaan Philiä. Hän päättelee nyt Philin ”selvästi tarvitsevan mielenterveydellistä apua”. Frasier kuitenkin palaa mainoksen kuvauksiin. Tällä kertaa katsojan näkökulma Philiin on muuttunut. Ufosieppauksesta kertominen on tehnyt hänestä hahmon, joka rikkoo (yhdysvaltalaista) sosiaalista normia siitä, millainen johtavan poliitikon oletetaan olevan. Frasierin mainoslauseet Philin mielestä, pienistä ihmisistä ja täysjärkisyydestä saavat uuden vivahteen, jonka naurettavuutta taustalla kuuluva naurunremakka korostaa. Lopulta viattoman väärinkäsityksen vuoksi Frasier vuotaa julkisuuteen tiedon Philin ufokokemuksesta radio-ohjelmassaan ja Phil kokee vaaleissa murskatappion.

Jakso on hauska, jos katsoja jakaa sen taustalla olevat sosiaaliset ja kulttuuriset normit, joita siinä rikotaan, ja kokee rikkomukset hyväntahtoisiksi. Johtavien poliitikkojen ei odoteta olevan ufouskovaisia, eivätkä psykiatrit julkisesti kampanjoi sieppauskokemuksen kokeneita mieleltään visionäärisinä. Mutta onko jakso ufouskovan mielestä hauska? Entä säilyisikö jakson huumoriarvo ja sen esittämät ristiriidat yhtäläisinä, jos Phil olisi luottamuksellisesti kertonut Frasierille kohdanneensa Jeesuksen? Miksi jälkimmäinen kysymys voi tuntua kaukaa haetulta tai jopa ärsyttävältä?

Ufouskomus uskonnollisten uskomusten kontekstissa

Kuten monien muidenkin uskomusten kohdalla, ufouskomukset ja ufouskojat muodostavat hyvin monimuotoisen joukon. Osa uskoo esimerkiksi tulleensa humanoidien sieppaamaksi ja osa taas kommunikoivansa avaruusolentojen kanssa telepaattisesti. Toisaalta, monien uskojien usko ei perustu omakohtaiseen ufokokemukseen. Myös totena pitämisen vahvuus ja laatu voivat vaihdella ihmisten välillä paljonkin. Osalle ufousko on ehdotonta. Jotkut sen sijaan lähestyvät ilmiötä pohtien ja toiset huumorisävytteisesti, vaikka silti yhden tai useamman ufoilmiöluokan todellisuuteen uskoen. Jotkut uskovat ufojen todellisuuteen pelonsekaisin tuntemuksin. Sosiaalista tukea uskomuksille löytyy erilaisista ufouskojien ryhmistä. Mikä tekee ufouskomuksesta uskonnollisen? Miksi ufouskomusta voidaan tarkastella uskonnollisena uskomuksena muiden uskonnollisten uskomusten joukossa?

Uskontotieteessä eri perinteiden uskomuksia tarkastellaan uskontoperinteiden ulkopuolisesta, kulttuuritieteellisestä perspektiivistä. Uskonnollisten totuuksien paikkansapitävyyteen ei yleensä suoranaisesti oteta kantaa. Tutkijan näkökulmasta riippuen tarkastelun lähtökohta voi vaihdella paljonkin, esimerkiksi eri uskomusten sosiaalisten merkitysten tutkimisesta uskomusten rakenteen samankaltaisuuden tai erilaisuuden tarkasteluun.

Ufouskomukset sisältävät uskonnollisten uskomusten tapaan ajatuksen yli-inhimillisestä tai yliluonnollisesta olennosta tai neutraalimmin sanottuna toimijasta. Yliluonnolliset toimijat ja niiden teot ovat ”mysteerin säilyttäviä” eli viime kädessä aistihavaintojemme ulkopuolella. [57] Toisin sanoen vaikka uskomus tuntuu sen uskojasta tunneperäisesti hyvin todelta ja tietyn asian tai ilmiön jopa täydellisesti selittävältä, olentojen tekoja ja niiden väitettyjä seurauksia ei voida aistihavainnollisesti tai tieteellisin syy-seuraussuhtein selittää. Uskonnollista yliluonnollista maailmaa ei ole mahdollista hahmottaa mekaanisesti samalla tavoin kuin auton koneiston toimintaa tai ihmisen hermojärjestelmää. Vaikka auton koneiston tai hermojärjestelmän ymmärtäminen pelkästään arkiajatteluun nojautumalla on vaikeaa, kummankin toiminta on mahdollista selittää loogisesti kohta kohdalta, ja tämän selityksen voi jokainen havaintoperusteisesti oppia ymmärtämään. Uskonnollisten uskomusten viittauskohteet jäävät sen sijaan aina järkiperäistä selitystä pakenevaksi mysteeriksi, metafyysiseksi opiksi. Yliluonnollisen käsite voidaan puolestaan neutraalisti ja selventävästi tarkentaa intuitionvastaisuudella.

Ufouskomukset eivät tässä merkityksessä näytä poikkeavan muista uskonnollisina pidetyistä uskomuksista. Niitä ei myöskään voida ohittaa pelkästään epänormaalin tai sairaan mielen tuotoksina. On tietysti myös esimerkiksi skitsofreenisia ufouskomuksia, ufoaiheisia tietoisia valheita ja tarkoituksellista fiktiota. Ne ovat ilmipiirteiltään tai pinnalliselta muodoltaan vastaavalla tavoin yliluonnollisia (intuitionvastaisia) kuin uskonnolliset ufouskomukset. Olentojen kerrotaan esimerkiksi tulevan seinien läpi ja lukevan ajatuksia. Paitsi sairaudet myös tietoiset valheet ja fiktio on kuitenkin erotettava inhimilliseen kokemusmaailmaan normaalisti kuuluvista, yleensä sosiaalisesti jaetuista ja vakavasti otetuista ufoja koskevista yliluonnollisista (uskonnollisista) ajatuksista. Vaikka näiden kaikkien ulkoinen rakenne on samankaltainen, yksilön sairauden tuottaman hallusinaation, tietoisen valheen tai fiktion psykologinen ja sosiaalinen syntytapa osin poikkeaa uskonnollisen uskomuksen muodostumisesta. Ufouskomukset ankkuroituvat muiden uskonnollisten uskomusten tapaan sosiaalisesti ja kulttuurisesti ylläpidettyihin uskomusperinteisiin. Ufouskoja voi jakaa kokemuksensa, tavata muita uskojia ja oppia liittämään ideansa tiettyyn kulttuuriseen kehykseen tai kertomukseen esimerkiksi humanoidien tarkemmasta ulkomuodosta, toimintatavoista ja päämääristä. [58]

Jos ufouskomukset ovat rakenteeltaan ja sosiaalisilta ulottuvuuksiltaan samanlaisia kuin muut uskonnolliset uskomukset, miksi sitten juuri ne esitetään usein naurunalaisina tai naurettavina? Löytääksemme lisää vihjeitä mahdollisesta vastauksesta pohdimme seuraavassa ihmisten välillä tapahtuvaa tiedonjakoa ja vuorovaikutusta eli kulttuurista kommunikaatiota. Esittelemme esimerkkejä aiemmasta tutkimuksesta, jossa on tarkasteltu, millä tavoilla pienetkin erot tiedon jakamisen tavoissa voivat vaikuttaa siihen, miten vakavasti tarjolla oleva tieto otetaan.

Tosista ja epätosina pidetyistä asioista puhuminen

Sosiaalipsykologit Will M. Gervais ja Joseph Henrich ovat todenneet, ettei pelkkä uskonnollisten uskomusten rakenne vielä riitä selittämään, miksi ihmiset uskovat herkemmin yhdenlaiseen yliluonnolliseen olentoon toisenlaisen sijaan. [59] Gervaisin ja Henrichin mukaan uskon muodostumisen keskeisenä lähtökohtana on kulttuurinen oppiminen ja sosiaaliset tavat, joilla uskomuksia kohdellaan. Esimerkiksi länsimaisessa kulttuurissa pienet lapset voivat kuulla puhuttavan sekä Jumalasta että joulupukista, joista kumpikin esitetään olentoina, joilla on mystisiä ja yliluonnollisia kykyjä. Ajan kuluessa lasten usko joulupukkiin kuitenkin heikkenee nopeammin ja varmemmin kuin usko Jumalaan. Tämä tapahtuu todennäköisesti siksi, että vuosien kuluessa lapsen saama sosiaalinen vertaistuki joulupukin olemassaolosta (esimerkiksi samanikäisten lasten todistukset ja vanhempien vaivannäkö ylläpitää uskomusta) aina vähenee, kun taas sosiaalinen yksimielisyys Jumalan olemassaolosta vaihtelee enemmän.

Tällaisen sosiaalisen näkökulman huomioon ottaminen on olennaista, koska ihminen on laji, joka laajalti tukeutuu kulttuurisesti välitettyyn tietoon. Tietomme asioista ja ympäristöstämme ei perustu pelkästään omakohtaiseen kokemukseemme, vaan tukeudumme laajasti ja hyvin usein toisten ihmisten välittämään ja jakamaan tietoon maailmasta. Näin käy esimerkiksi silloin, kun opimme historiasta eli menneistä tapahtumista, joita emme ole voineet olla todistamassa (esimerkiksi Pähkinäsaaren rauha), tieteellisistä havainnoista eli asioista, joita emme voi itse paljaalla silmällä nähdä mutta joiden olemassaoloa saatetaan empiirisesti tutkia (esimerkiksi maapallon muoto), tai uskomuksista, jotka koskevat kiistanalaisia tai empiirisesti kyseenalaisia olentoja ja ilmiöitä (esimerkiksi Jumala tai kuoleman jälkeinen elämä). [60]

Vaikka tietotulva täyttää arkielämämme, meistä itsestämme se ei välttämättä tunnu kaoottiselta informaatiosekamelskalta. Tämä johtuu siitä, että ihmiset eivät kohtele kaikkea tietoa tasa-arvoisesti eivätkä usko kaikkea, mitä heille kerrotaan. Vastaanottaessaan uutta tietoa ihmiset peilaavat tietoa suhteessa jo olemassa oleviin käsityksiinsä ja arvioivat kriittisesti kertojan luotettavuutta. Tätä he tekevät jo hyvin nuoresta lähtien. Lapset uskovat esimerkiksi herkemmin tietoa, jonka esittää samaa niin sanottua sisäryhmää edustava aikuinen (joka esimerkiksi puhuu samaa murretta), kuin aikuista, joka edustaa ulkoryhmää (esimerkiksi puhuu eri tavalla). Toisaalta lapset myös hylkäävät tarjotun tiedon, jos se selkeästi on vastoin heidän omaa havaintoaan ympäristöstä. Sen lisäksi, että ihmiset nuoresta iästä lähtien aktiivisesti arvioivat heille kerrottua tietoa, myös tiedon kertoja voi vaikuttaa siihen, miten hänen jakamaansa tietoon suhtaudutaan. Tämä tapahtuu usein epäsuorasti ja jopa kertojan itsensä tiedostamatta sitä.

Kehityspsykologit Caitlin F. Canfield ja Patricia A. Ganea tutkivat kielellisiä tapoja ja vihjeitä, joilla vanhemmat viittaavat erilaisiin arkihavainnon ulottumattomissa oleviin asioihin tai olentoihin, kun he puhuvat lapsilleen. [61] He pyysivät vanhempia kertomaan 3-5-vuotiaille lapsilleen neljään eri kategoriaan kuuluvista asioista tai olennoista: (1) tieteellisistä asioista (aivot, bakteerit ja virukset, sähkö, magnetismi), (2) historiallisista hahmoista (Kristoffer Kolumbus, äiti Teresa, prinsessa Diana, John F. Kennedy), (3) yhdysvaltalaisessa kulttuurissa tuetuista tai totena pidetyistä olennoista (Jumala, joulupukki, pääsiäispupu, hammaskeiju) sekä (4) olennoista, joiden olemassaolon todellisuutta eivät kulttuuriset uskomuksemme tue (yksisarvinen, merenneito, lohikäärme, noita). Osoittautui, että kielelliset tavat ja vihjeet, joilla näistä eri asioista tai olennoista puhuttiin, olivat erilaisia ja riippuivat paljolti siitä, miten totena vanhemmat asioita tai olentoja pitivät.

Toisin kuin puhuessaan tieteellisistä asioista tai historiallisista hahmoista, puhuessaan sekä kulttuurisesti tuetuista että tukemattomista olennoista (joulupukki, lohikäärme, jne.), vanhemmat viittasivat usein selkeästi näiden olentojen kuvitteellisuuteen. Suorien kommenttien lisäksi he tarjosivat runsaasti epäsuoria vihjeitä eri olentojen olemassaolosta tai olemattomuudesta. Niiden olentojen tapauksessa, joiden olemassaoloa kulttuuriset uskomuksemme eivät tue, vanhemmat käyttivät enemmän analogioita ja esimerkiksi sanoivat, että tämä olento on vähän niin kuin todellinen olento mutta ei kuitenkaan, sekä viittasivat useammin pinnallisesti pelkästään olentojen ulkonäköön. Sen sijaan historiallisista hahmoista puhuessaan vanhemmat kertoivat enemmän teoista, joita nämä olivat tehneet, sekä maantieteellisistä paikoista, joista nämä olivat kotoisin. Puhuessaan tieteellisistä asioista sekä totena pidetyistä olennoista vanhemmat tarjosivat lapsille enemmän esimerkkejä. He toisin sanoen sitoivat kertomansa asian konkreettisemmin todellisuuteen. Heidän tapansa kertoa näistä kahdesta eri kategoriasta myös erosi toisistaan: toisin kuin puhuessaan tieteellisistä asioista, viitatessaan totenakin pidettyihin yliluonnollisiin olentoihin (esimerkiksi Jumalaan) vanhemmat usein korostivat, että asiasta ei tiedetä riittävästi tai että siitä on eri mielipiteitä. Erilaisilla puhetavoilla ja kielellisillä vihjeillä voidaan siis välittää paljonkin epäsuoraa tietoa siitä, miten uskottavana eri asioiden olemassaoloa tulisi pitää tai miten totena asioita kulttuurissa yleensä pidetään.

Tutkimus myös herättää kysymyksiä ufouskomusten naurunalaisuudesta. Kulttuurinen kommunikaatio sekä epäsuorat ja hyvinkin hienovaraiset kielelliset vihjeet vaikuttavat siihen, miten totena eri uskomuksia pidetään. Esimerkiksi, millaisissa yhteyksissä ja millä tavoin ufoista tai ufouskomuksista puhutaan suomalaisessa julkisessa kulttuurisessa keskustelussa?

Miten ufoista puhutaan?

Muodostaaksemme käsityksen suomalaisesta ufoihin tai ufouskomuksiin liittyvästä keskustelusta tutkimme, miten ja millaisissa yhteyksissä Helsingin Sanomat mainitsi hakusanan ”ufo” viiden vuoden aikana, vuosina 2012—2016. Tarkastelumme on ajalliselta rajaukseltaan sekä aineistoltaan hyvin suppea, minkä takia se tulee ymmärtää esimerkinomaisena katsauksena aiheeseen. Kuitenkin jo rajallisenkin aineiston perusteella löysimme toistuvia puhetapoja ja asiayhteyksiä, jotka voivat tarjota vihjeitä siitä, miten ufouskomusten naurunalaisuus sosiaalisessa kontekstissa epäsuorasti rakentuu.

Helsingin Sanomat viittasi ufo-sanaan muun muassa artikkeleissaan ja tapahtumailmoituksissaan viiden vuoden aikana kaikkiaan 165 kertaa (näiden osumiin eivät sisälly yhdeksän artikkelia, joissa lentoyhtiö Lufthansan lakon uutisoinnin yhteydessä käytettiin kirjainyhdistelmää UFO, kun viitattiin saksalaista lentohenkilökuntaa edustavaan ammattiliittoon Unabhängige Flugbegleiter Organisation). Osumista 57 (34,5%) oli artikkeleissa, joissa jollain tavalla käsiteltiin ufouskomuksia, ufohavaintoja tai ufotutkimusta. Loput 108 osumaa (65,5 %) viittasivat sanaan ”ufo” tai mainitsivat sen mutta liittivät sen asiayhteyteen, jossa ei sinänsä ollut kyse ufouskomuksista tai ufohavaintoista. Näistä suurin osa eli 85 osumaa liittyi jollain tavalla taiteeseen, viihteeseen tai vapaa-ajan tapahtumiin, kuten elokuviin, televisio- ja radio-ohjelmiin ja taidetapahtumiin. Osumista 23:ssa ”ufo” mainittiin vertailevana kielellisenä tehokeinona eli kielikuvana tai adjektiivin tavoin. Seuraavaksi pohdimme yksityiskohtaisemmin näitä kolmea asiayhteyttä.

Ufouskomusten, -havaintojen ja -tutkimuksen kontekstissa 57 osumasta 12 artikkelia (21%) käsitteli ufoa tai viittasi lyhyesti ufoon sanan kirjaimellisessa merkityksessä eli tunnistamattomana lentävänä kohteena (unidentified flying object). Seitsemän artikkelia (12 %) käsitteli ufohavaintoa tai ufo-tutkimusta. Tällöin ufolla viitattiin laajempaan joukkoon paranormaaleja ilmiöitä. Ufohavainnosta keskusteltiin esimerkiksi ilmakehässä tai järven selällä havaitun outouden ja ”erikoisten valoilmiöiden” yhteydessä sekä kuvailtaessa tundrahanhen kilkattavaa ääntä, jota jotkut olivat luulleet ”avaruuden muukalaisten puheeksi”. Mukana oli myös suomalaisen ufotutkija Björn Borgin haastattelu, jossa Borg selventää, kuinka moni ufohavainto jää selittämättä ja kuinka ufotutkimus eroaa ”ufojen ympärillä vellovasta pupusta” ja väitteistä, joissa ihmiset kertovat tekevänsä ”rutiininomaisia matkoja Marsiin ja Siriukseen”. Viidessä artikkelissa (9%) ufohavainto tai -tutkimus tuli esille Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun eli CIA:n yhteydessä. Tällöin artikkeleissa uutisoitiin esimerkiksi CIA:n julkaisemista vanhoista ufoarkistoista ja heidän vahvistuksestaan sille, että Alue 51 on olemassa.

Artikkeleista 19 (33%) käsitteli jollain tavalla ihmisten uskoa ufoihin tai avaruusolentoihin. Kymmenessä artikkelissa ufouskomuksista tai uskosta avaruusolentoihin kirjoitettiin muiden yliluonnollisten uskomusten yhteydessä. Näistä vain yhdessä ufouskomus rinnastettiin neutraalisti uskonnolliseen uskoon yleisesti. Lopuissa artikkeleista ufouskomus luokiteltiin osaksi niin sanotusti vaihtoehtouskoa (kuten enkeliuskoa, aaveuskoa, telepatiaa, horoskooppeja ja kansanparannusta), joka kulttuurisesti ymmärretään erillisenä valtauskonnosta tai institutionalisoituneesta uskonnollisuudesta. Seitsemässä artikkelissa ufouskomuksista kirjoitettiin ei-vakavasti otettavana mielen tuotteena, kritiikittömyytenä tai vähätellen. Näissä tapauksissa ufouskomus tuli esille yhteydessä, joissa viitattiin uskontoparodioihin, niin sanotusti taikauskoon, huuhaaseen, valemuistoihin tai siihen, miten jotkut uskovat ”mitä tahansa”. Kahdessa artikkelissa, joista kumpikin käsitteli samaa murhaoikeudenkäyntiä, ufouskomus tuli esille, kun murhasta syytetty selitti tekoaan sillä, että hän oli ”luullut uhrejaan ufoiksi”.

Viidessä (9%) ufouskomuksiin, -havaintoihin ja -tutkimuksiin liittyvässä artikkelissa kiinnostus ufouskomuksiin tai ufotutkimukseen tuli esille lyhyenä viittauksena osana laajempaa henkilökuvaa tai haastattelua. Neljässä osumassa (7%) kyseessä oli ufouskomuksia tai ufotutkimusta käsittelevän tilaisuuden tapahtumailmoitus. Kolme artikkelia (5%) käsitteli hakkeri Gary McKinnonia, joka oli puolustanut murtautumistaan Yhdysvaltain puolustusministeriön ja avaruushallinto Nasan koneisiin vuonna 2001 pyrkimyksellään etsiä tietoa ufoista. Kahdessa artikkelissa (4%) sana ”ufo” mainittiin viitattaessa salaliittoteorioihin.

Kun ufot mainittiin taiteen, viihteen ja vapaa-ajan yhteydessä, suurin osa 85 osumasta viittasi joko elokuviin, televisio- tai radio-ohjelmiin ja dokumentteihin (23 osumaa eli 27%) tai musiikkiin (28 osumaa eli 33 %). Elokuvien, televisio-ohjelmien ja dokumenttien asiasisältö käsitteli usein joitain tavalla ufoja, kuten scifielokuvaa ufojen hyökkäyksestä tai dokumenttia ufokontaktihenkilöstä. Musiikin kontekstissa sana ”ufo” toistui artistien yhtyeiden ja klubien nimissä: esimerkiksi muusikko Ufo Mustonen, Ufo-rockyhtye ja tokiolainen psykedeeliseen rockiin erikoistunut UFO-klubi.

Yhdeksässä osumassa (11%) sana ufo viittasi käsityötapahtumaan tai -näyttelyyn (esimerkiksi keskeneräisten käsitöiden paja Ufo-klinikka keskeneräisten käsitöiden näyttely Ufot liikkeelle, askarteluteemainen Stadi-päivä ”Ihan ufo juttu!”) tai itse käsityöhön (esimerkiksi piparkakku ufoaiheinen joulukoriste, ”ufo-olentoa” esittävä kierrätystaideteos). Seitsemässä osumassa (83%) ufolla viitattiin muotoiluun tai arkkitehtuuriin, jolloin esineen (esimerkiksi Ufox-ilmankostutin ja UFO-musiikinohjauslaite) tai rakennuksen (esimerkiksi Futuro-talo ja bratislavalainen Ufo-ravintola) muoto muistutti lentävää lautasta. Kolmessa osumassa (4%) ufo tuli esille puhuttaessa kirjallisuudesta, joka jollain tavalla käsitteli ufoja tai ufouskovia. Kolme osumaa (4%) viittasi vapaa-ajan luentoihin ( Jaakko Närvän luento ufoelokuvista ufosieppauskokemusten lähteenä tai luentojen nimiin ( Jussi Tuovisen luento ”Diskoa, ufoja ja epävarmuutta 1970-79”). Kaksi osumaa (2%) viittasi sarjakuviin, yksi muotiin, yksi peleihin ja kahdeksan samaan teatteriesitykseen (Camping 11 — ufot, uskonto ja pakolainen).

Suurimmassa osassa (70%) artikkeleista, joissa sanaan ufo viitattiin kielellisenä tehokeinona, ”ufo” esitettiin usein synonyymina oudolle, vieraalle ja mahdottomalle, usein haastateltavan suorassa lainauksessa.

Vartin joukkoliikenneyhteys Suomesta Ruotsiin saattaa silti toteutua. ”Ei se mikään ufo-juttu ole”, Nyberg kertoo. (HS, HS Ilta, 11.11.2016.)

Adham muutti Suomeen yli 20 vuotta sitten, ja Helsingissä häntä katsottiin ”kuin ufoa” (HS, Kaupunki, 13.9.2015).

”Motörhead on mun suuri suosikkini, mutta suurilta osin tää meininki on mulle ihan ufoa” (HS, Kulttuuri, 26.9.2013).

[Michael] Monroe on erikoisin ihminen, johon [Timo] Sarkoja on koskaan törmännyt. ”Niin kuin joku ufo.” (HS, Ihmiset, 17.1.2015.)

”Suomi on kulttuurinen ufo, todellinen outo lintu. Kuin Euroopan Japani”, Lorenzo sanoo. (HS, Sunnuntai, 18.5.2014.)

Korviini on kantautunut sellainen ihan ufo väite, että minä muka kuorsaan (HS, Elämä, 7.2.2013).

VR:n pilkkomista [Antti] Rinne pitää järjettömänä ja liikenneverkon yhtiöittämisen hän tyrmää täysin. ”Se on ufo-juttu. Siitä ei tule mitään, jos Sdp on hallituksessa.” (HS, Kotimaa, 13.8.2016.)

Outouden kuvailun lisäksi ”ufo” tuli esille myös muutamassa muussa vertauksessa ja rinnastuksessa. Kirjoitettaessa jääkiekosta ”grogilasinkorkuinen syöttö laskeutuu B-pisteen kaarelle kuin minikokoinen ufo”; ajatus ilmaantuu mieleen ”kirkkaana kuin ufo marraskuiselle taivaalle” ; tunnelma romanialaisessa kylässä on ”aivan kuin kylään olisi laskeutunut ufo. Tulijoita on vaikea bongata, mutta kaikilla on heistä tarinoita”.

Yhteenvetona ja johtopäätöksenä edellä esitetystä voidaan ensiksikin todeta se, kuinka huomattavan usein (65,5%) osumien viittauskontekstina olivat viihde, vapaa-aika ja kielikuvat eivätkä niinkään ufouskomukset sinänsä. Toinen keskeinen huomio on se, miten pieni osa aineiston artikkeleista viittasi ufouskomuksiin uskonnollisuuden tai yliluonnollisen uskon kontekstissa (11,5 %). Vain yhdessä kirjoituksessa ufouskomuksista puhuttiin uskonnollisen uskon yhteydessä yleisesti, arvottamatta tai sijoittamatta ufouskoa tietynlaisten yliluonnollisten uskomusten kulttuuriseen sategoriaan — esimerkiksi asettamatta sitä vaihtoehtouskonnollisuutena vastakkain institutionalisoituneen uskonnollisuuden kanssa — tai viittaamatta ufouskon yhteydessä epäsuorasti taikauskoon, huuhaaseen tai kritiikittömyyteen.

Ufouskomuksia koskevan puheen ensisijainen konteksti suomalaisessa vulttuurissa on tämän aineiston perusteella viihde eli kulttuuriset tilat, issa tuotetaan fiktioita, kuten elokuvia, ja joissa ihminen voi kuvitella ja luoda vapaasti, esimerkiksi musiikin tai käsitöiden alalla. Puhetavat, joilla ufouskomuksiin viitataan, vahvistavat käsitystä uskomuksen kuvitteellisesta luonteesta edelleen. Esimerkiksi kuvaillessaan dokumenttiohjaaja Nina Pulkkisen päätymistä alalleen toimittaja kirjoittaa: ”Ensimmäinen työpaikka oli avaruusolennoista ja salaliittoteorioista dokumentteja tekevän Juhan af Grannin firmassa. Af Grannille Pulkkis teki ohjelmaa ufoista. Pestin jälkeen todellisuus on kiehtonut häntä kuvitelmia enemmän.” Suoranaisten rinnastusten lisäksi ufouskomuksista puhuttaessa monessa artikkelissa viitataan samassa tekstissä vähätteleviin käsitteisiin ”taikausko” ja ”huuhaa” Ufouskon valtakulttuurisesta ymmärryksestä kuvitteellisena uskomuksena kertoo sekin, että ihmiset poliitikoista taiteilijoihin käyttävät sanaa ”ufo” synonyymina oudolle, vieraalle ja mahdottomalle. Toisin sanoen Helsingin Sanomissa vuosina 2012-2016 tapahtuneen kulttuurisen keskustelun perusteella ufouskomuksista ei kommunikoitu uskonnollisuutena vaan ensisijaisesti kuvitteellisena ajatuksena.

Naurunalaisuuden kulttuurisista juurista

Ei ole sattumaa, että ufot herättävät hilpeyttä ja ne tulkitaan korostuneesti kuvitelmaksi, viihteeksi ja outoudeksi. Vastaavanlaisen skeptisen käsittelytavan perinne ulottuu ainakin 1800-luvun loppupuolelle, jolloin havaintoja mystisistä ilmalaivoista kommentoitiin usein vitsailevasti. Modernin ufotradition synnyttyä vuonna 1947 kriittiset äänensävyt voimistuivat nopeasti, ja 1950-luvun alkupuolella Yhdysvaltain ilmavoimien ufoprojekti aloitti ufokiinnostuksen vaimentamiskampanjan. Pelättiin ufoilmoitteluun ja vihollisen ufoaiheen hyödyntämiseen liittyviä psykologisen sodankäynnin riskejä, informaatiokanavien tukkeutumista ufoilmoituksista ja virheellisten ilmoitusten tulvaa oikeiden viholliskonehavaintojen kustannuksella. Ilmavoimien ufotutkimukset olivat huonolaatuisia, ja ufohavaintoja vähäteltiin. Ufohavaitsijoista syntyi kuva, että he ovat herkkäuskoisia, naiiveja, tasapainottomia tai huijareita siinä missä ufokontaktihenkilötkin ilmeisen fantasianomaisten tarinoidensa kanssa. Tätä käsitystä painottavista vitsailevista skeptisistä lausunnoista muodostui vallitseva puhetapa ja ufouskomusten kulttuurinen tulkintamalli, jota lehdistö välitti eteenpäin ja piti yllä.

Nykyään media ja populaarikulttuuri paljolti jatkavat ja ylläpitävät asenneilmapiiriä, jossa ufoja pidetään huumorina. Samalla korostetaan ufologien osaamattomuutta ja ufokokijoiden tietämättömyyttä. Ufoja pidetään paljolti viihteenä. Ne yhdistetään kaikenlaiseen huvittavana ja epäuskottavana pidettyyn, kuten lumimiehiin, ja kauhutarinoiden tyyppisiin esityksiin, kuten vuonna 1993 aloittaneessa Salaiset kansiot -televisiosarjassa. Usein ufoaiheen tieteellisinä asiantuntijoina on pidetty skeptikkoja eikä vaikkapa kulttuurintutkijoita. Tällöin ufoista on monesti keskusteltu käyttäen vähätteleviä sanoja, kuten ”hölynpöly”. Ufoteema on niin ikään iso kaupallinen bisnes muun muassa lelujen ja hauskojen esineiden muodossa. Ufoilmiöille on länsimaisessa kontekstissa totuttu antamaan vitsin ja viihteen rooli ja opittu hymyilemään niille epäuskoisesti. Niin tuttavat, media kuin tieteilijätkin ovat monesti virnuilleet ufoharrastajille.

Vitsailu ufoista saattaa olla myös eräänlainen väline pelottavalta asialta suojautumiseksi ja sen sivuuttamiseksi. Ufouskomuksiin liittyy pelon, jännityksen ja häiritsevyyden tuntemuksia. Vuonna 1969 psykologi Aldora Lee esitteli Coloradon yliopiston ufohavaintojen tutkimusprojektin (niin sanottu Condonin raportti) yhteydessä psykologi William A. Scottin kokeen, jonka mukaan ufot olivat aiheena tabun kaltainen. Tutkimuksessa selvitettiin ihmisten halukkuutta liittää itsensä julkisesti ufoihin, tabuihin ja neutraaleihin asioihin. Koehenkilöiden käyttäytymisen mukaan käsitteet ”lentävä lautanen” ja ”ufo” olivat melkein yhtä voimakkaita tabukäsitteitä kuin varsinaisia tunnettuja tabuja ilmaisevat sanat. [62] Ufoaihe vaikutti siis olevan vältettävä, vaaraan viittaava ja sosiaalisesti riskialtis asia — juuri kuten aluksi esittelemämme Frasier-sarjan jakso ilmensi.

Scottin testistä on jo vuosikymmeniä, mutta nykyäänkin ufot selvästi herättävät tunnereaktioita, jotka vaikuttavat perustuvan pelkoon: hämmennystä, jännitystä ja ärtymystä. Ufoista on vaikea jutustella leppoisan asiallisesti, rentoon ja neutraaliin tyyliin. Omasta ufokokemuksesta tai -kiinnostuksesta ei noin vain uskalleta puhella työpaikoilla ja harrastepiireissä. Ufokokijat ovatkin kerran toisensa jälkeen huomauttaneet pelkäävänsä pilkkaa, joka kokemuksen julkisesta jakamisesta seuraisi, ja kokemuksen jakaminen on monesti jännitteistä myös kokijan lähipiirille tai ufotutkijalle. Asialla on taipumus olla sosiaalisesti leimaava.

Ahdistavuutta ja tabumaisuutta selittänee se, että ufohistoriaan liittyy pelon ja vierastamisen tuntemuksia ufouskomuksia kohtaan. Ajatukseen ufoista linkittyy samaten näkyvästi väkivallan, ihmisten kärsimyksen ja tuhon teema. Aivan aluksi, vainoharhaisissa tunnelmissa toisen maailmansodan jälkeen, lentävät lautaset käsitettiin mahdolliseksi vihollisteknolosiaksi. Keskeinen ajatus vielä 1950-luvun alun Yhdysvalloissa oli, että lentävät lautaset ovat Neuvostoliiton huipputekninen ase (oletus avaruusaluksista yleistyi länsimaissa pääasialliseksi vuosikymmenen edetessä). Tähyiltiin taivaalta tulevaa uhkaa.

Kuva 14. Ufoaiheinen joulukoriste.
Kuva 14. Ufoaiheinen joulukoriste.

Vaikka tulkinnat ufoista ovat nykyään moninaiset, ajatus ufojen vaarallisuudesta sekä niiden liittymisestä valloitukseen ja tuhoon elää edelleen. Tämä näkyy esimerkiksi kielteisissä sieppauskertomuksissa ja pahaenteisissä salaliittoväitteissä. Ufosieppaukset ovat usein pelottavia väkivaltaisten ja kammottavan kuuloisten, pakottavien ja tuskallisten elementtiensä vuoksi. Psykiatrinen tulkintamalli, joka tulee oivallisesti esille myös edellä mainitussa Frasier-jaksossa, on tästäkin syystä ymmärrettävä, joskin oletus siepattujen tasapainottomuudesta on liioiteltu. Sen sijaan, että utokokemuksia tarkasteltaisiin oireina psykiatrisesta sairaudesta, niitä on mielekästä tarkastella uskonnollisen kokemisen näkökulmasta. Salaliittoteoriat puolestaan uskottelevat monille vakuuttavan tuntuisesti, että olemme vääjäämättömän valvonnan, kontrollin ja manipuloinnin alaisia, vailla omaa tahtoa ja alttiina mielivaltaisille kidutuksille, kokeille ja sodalle.

Toinen syy ufouskomusten ahdistavuudelle ja tabumaisuudelle voi yksinkertaisesti olla niiden outouden tuntu. On tyypillistä vierastaa ja pelätä sitä, mikä on outoa ja mistä ei tiedetä tai mitä ei ymmärretä. Ufoilmiöt ja keskeiset tulkinnat niistä eivät monin osin ole sopineet vallitseviin länsimaisiin maailmankuviin ja -katsomuksiin: kristillisyyteen ja perinteiseen tieteeseen nojaavaan rationalismiin.

Hyvänä ja luotettavana kansalaisena näyttäytyminen on länsimaissa usein vaatinut uskonnollisen valtavirran näkemys- ja arvopohjan ilmentämistä. Koska tutun, turvallisen ja moraalisen kristillisyyden näkökulmasta ufouskomukset edustavat vierasta ja arveluttavaa yliluonnollista, ne ovat tästäkin syystä voineet herättää vieroksuntaa ja outouden tuntemuksia. Heti 1950-luvun alkupuolelta lähtien esimerkiksi ufokontaktikertomukset ovat olleet esoteerissisältöisiä eivätkä kristillisiksi tunnistettavia esityksiä. Niiden yhteydessä on puhuttu muun muassa astraalikehosta, todellisuuden eri ulottuvuuksista tai maailmoista sekä jälleensyntymästä. Kristillisessä maailmassa keskeisesti 1960-luvulta lähtien länsimaissa jalansijaa saanut esoteerinen ja itämaisperäinen uusi uskonnollisuus sekä niihin liittyvät elämäntavat ovat vuosikymmenien saatossa ylipäänsä herättäneet huomattavasti epäilyksiä, kuten ”kulttien” pelkoja, aivopesusyytöksiä ja saatanallisiksi demonisointia. Usein ufot ja humanoidit muistuttavat myös olemukseltaan, käyttäytymiseltään ja vaikutuksiltaan monenlaisia ”pakanallisia” uskomusolentoja, esimerkiksi keijuja. Ihmiset vähintäänkin tiedostavat ufo- ja humanoidikuvausten vierauden ja sen, etteivät ne kuulu perinteiseen kristilliseen ajattelu- ja arvomaailmaan vaan ovat jotain muuta ja outoa.

Yliluonnollisiksi kuvatut ufoilmiöt eivät myöskään sovi perinteiseen tieteellispohjaiseen maailmankuvaan. Olivatpa ihmisten maailmankuvat millaisia tahansa, niiden kyseenalaistukset vaativat aina kannattajiltaan paljon. Tieteeseen pohjaavaan maailmankuvaan uskovat eivät ole poikkeus, vaikka heillä onkin valmiuksia tutkailla käsitystensä perusteita. Tieteellisen maailmankuvan kyseenalaistamiseen saatetaan reagoida äkäisestikin. Koetaanhan tieteellinen maailmankuva kunniakkaaksi sivistyksen saavutukseksi, jonka kannattajat toki vähintään toivovat, että he tietäisivät todellisuuden luonteesta eniten ja ymmärtäisivät sitä parhaiten. Etenkin väitteistä, joihin liittyy oletuksia tieteellisesti radikaaleista ilmiöistä, on aina ollut vaikea keskustella. Keskustelu uusista löydöistä on tyypillisesti ollut tunnepitoista sarkasmeineen ja nokkeline herjoineen. On mahdollista, että pelko oman maailmankuvan rakoilemisesta on vaikuttanut myös ufoista aikojen kuluessa esitettyjen pilkallisten skeptisten lausuntojen taustalla.

Pelkoa ja jännitystä voi syntyä esimerkiksi katsellessa kauhuelokuvaa, jonka tietää fiktioksi. Ufoilmiöiden — osin kauhistuttavine sisältöineenkin — väitetään kiivaasti olevan tosia. Moni uskoo, epäilee tai pelkää näin olevan. Ufologisiin argumentteihin ja ufoväitteiden populaareihin esityksiin liittyykin tietynlaista vetoavuutta ja vakuuttavuutta — riippumatta siitä, ovatko ufoilmiöt todellisia. Lukuisten ufokertomusten toden vaikutelman ja virallisten ufotutkimusten ja rationaalisesti puhuttelevien ufologisten perustelujen vuoksi ufoilmiöt saattavat monien mielestä tuntua tulevan ikään kuin liian todeksi ja liian lähelle. Ufologian tieteellistyyppisiin elementteihin, joita ei ole helppo noin vain kumota tai sivuuttaa, saatetaan kokea tarvetta reagoida ärhäkkäällä vasta-argumentaatiolla ja vitsailulla. Ufoilmiöiden uskottavuutta lisää myös se, etteivät ihmiset aina huomaa tehdä eroa vieraan älyn käsitteen ja ufoväitteiden välillä. Niinpä vierasta älyä koskevien tieteellisten pohdiskelujen SETI-ohjelmineen saatetaan kokea tukevan ufoilmiöiden todellisuutta.

Ufo on käsitteenä myös tunteellisesti vetoava, koska se linkittyy populaarin avaruuden tunteellisesti kiehtovaan käsitteeseen. Tämäkin voi olla osatekijä ristiriitaisissa tuntemuksissa ufoaihetta kohtaan. Ehkä lisäksi vaistomainen pelko mahdollista vahvempaa lajia kohtaan edellisiin seikkoihin yhdistettynä tuottaa epävarmuutta ja naureskelua ufouskomuksia kohtaan, mikä luo tarvetta kommentoida sitä vitsailevasti.

Uskomus, valhe vai vitsi?

Antropologi Joseph Henrich on tutkinut sitä, mikä tekee eri uskomuksista uskottavia. [63] Hän on erityisesti kiinnittänyt huomiota käyttäytymiseen, joka vahvistaa tiettyjen ideoiden tosissaan otettavuutta tai vakuuttavuutta (credibility enhancing displays). Henrich toteaa, että uskottavat uskomukset kytkeytyvät usein niitä tukevaan helposti havaittavaan käytökseen, mikä edelleen viestii siitä, että uskova ottaa oman uskomuksensa vakavasti eikä esimerkiksi huijaa tai hassuttele. Muslimi esimerkiksi sitoutuu rukoilemaan viisi kertaa päivässä, juutalainen pyhittää lauantain sapatille ja kristitty varaa sunnuntaiaamun jumalanpalvelukselle. Käytös siis paljastaa yksilön identiteetin ja vakaumuksen sekä viestii ympäristölle, että ihmiset uskovat omiin uskomuksiinsa. Varmistus toisten sitoutumisesta samoihin uskomuksiin puolestaan lisää ryhmän yhteenkuuluvuutta ja uskomusten välittymistä yksilöltä tai sukupolvelta toiselle.

Tästä näkökulmasta tarkasteltuna on mahdollista, että vaikka ufouskomukset uskontotieteellisesti tulkittuina ovat sisältönsä puolesta uskonnollisia uskomuksia siinä missä Jumala-uskokin, ufouskomukset eivät kytkeydy erityiseen ennakoitavaan käytökseen. Niitä ei liitetä esimerkiksi rituaaleihin, jotka viestisivät ufouskojien identiteetistä ja vakaumuksesta ja yhdistäisivät ufouskojia. Tämä voi olla yksi syy siihen, miksi ufouskomukset eivät vakuuta vaan herättävät erilaisia muita reaktioita hassuttelusta ja vitsailusta epäuskoon ja pelkoon. Toisille ihmisille jää epäselväksi, esittääkö uskoja heille totena pitämänsä uskomuksen, valheen vai vitsin. Tämä epäselvyys voisi edelleen auttaa selittämään kulttuuristen reaktioiden kirjavuutta sekä modernissa ufohistoriassa että Helsingin Sanomien tavassa kirjoittaa ufouskomuksista. Ufouskomuksista ei puhuta esimerkkinä uskonnollisesta uskomuksesta vaan kuvitelmana, viihteenä tai synonyymina oudolle, vieraalle ja mahdottomalle.

Lähdeviitteet

56. Warren, Calec & A. Peter McGraw (2015). Opinion. What makes things humorous? PNAS 112:23, 7105—7106.

57. Sperber, Daniel (1996). Explaining Culture. A Naturalistic Approach. Oxford: Blackwell.

58. Ks. lisätietoa Närvä (2008). Ufologia ja ufokokemukset uskonnollisina ilmiöinä. Teoreettinen tutkimus. Helsinki: Helsingin yliopisto; Pyysiäinen, Ilkka (2006). Jumalten keinu. Helsinki: Gaudeamus.

59. Gervais, Will M. & Joseph Henrich (2011). The Zeus problem. Why representational content biases cannot explain faith in gods. Journal of Cognition and Culture 10, 383-389.

60. Ks. lisää Clement, Fabrice, Melissa Koenig & Paul Harris (2004). The ontogenesis of trust. Mind & Language 19:4, 360—379.

61. Canfield, Caitlin F. & Patricia A. Ganea (2014). ”You could call it magic”. What parents and siblings tell preschoolers about unobservable entities. Journal of Cognition and Development 15:2, 269—286.

62. Lee, Aldora (1969). Public attitudes toward UFO phenomena. Teoksessa Edward U. Condon (projektin johtaja) & Daniel S. Gillmor (toim.): Scientific Study of Unidentified Flying Objects. New York: Bantam Books, 209—243.

63. Henrich, Joseph (2009). The evolution of costly displays, cooperation and religion. Credibility enhancing displays and their implications for cultural evolution. Evolution and Human Behavior 30, 244—260.

Roswellilainen hoitaja valokuvasi avaruusolennon — niin varmaan juu!

kirjoittanut Kevin Randle

Sattumalta törmäsin YouTube-videoon, jossa väitettiin esitettävän haastattelua naisen kanssa, joka oli toiminut leikkaussalihoitajana Roswellissa vuonna 1947. Väitteen mukaan Margaret Ellen Doddille oli annettu tehtäväksi ottaa valokuvia löydetyistä avaruusolentojen ruumiista. Hän kertoi, että häntä oli pyydetty tekemään tämä, koska leikkaussalihoitajana hän ei järkyttyisi tilanteesta. Vuonna 1985 hän kertoi tarinan eräälle Albuquerquen UFO-tutkijalle. Se oli ainoa kerta, kun hän puhui kyseisistä tapahtumista. Voit katsoa videon täältä, vaikka epäröinkin antaa linkkiä… tätä ei todellakaan pitäisi palkita, kun otetaan huomioon olosuhteet.

No, luonnollisesti tämä herätti huomioni, sillä vuosikymmenten mittaisen tutkimustyöni aikana en ollut koskaan törmännyt tähän sairaanhoitajaan. Muistin hämärästi, että Tom Carey saattoi mainita sairaanhoitajan, jolla oli tuo tai samankaltainen nimi, joten lähetin hänelle sähköpostia. Odotellessani vastausta tein tavanomaiset tarkistukset. Hän ei esiinny Walter Hautin kesällä 1947 laatimassa vuosikirjassa. Hän ei myöskään esiinny kyseisen vuoden aamuraporteissa. Aina kun sotilaan osalta tapahtuu jotain – hän liittyy yksikköön, lähtee siitä, lähtee lomalle tai palaa lomalta tai on poissa palveluksesta tai vastaavaa – kyseisen sotilaan nimi, tai tässä tapauksessa kyseisen sairaanhoitajan nimi, näkyy rekisterissä. Hänen nimeään ei näkynyt.

Tom Carey Roswellin UFO-museossa
Tom Carey Roswellin UFO-museossa

Hänen kerrottiin olevan luutnantti. Tämä tarkoitti, ettei hän ollut siviili, joka oli jotenkin päätynyt tuohon outoon tehtävään… puhumattakaan siitä, miksi he olisivat halunneet sairaanhoitajan ottamaan valokuvia. Tukikohdassa oli oma valokuvauslaboratorio, ja jos he tarvitsivat valokuvaajaa, joku siellä työskentelevistä miehistä olisi ollut parempi valinta. Jotkut heistä olivat jopa kuvanneet lentokoneonnettomuuksien raakoja jäänteitä.

En ollut odottanut vastausta kyselyyni aivan niin nopeasti kuin se saapui. Tom vastasi seuraavasti:

Vietin juuri koko aamun tutkimalla alla olevassa sähköpostissasi mainittuja nimiä, mutta en löytänyt käytännössä mitään, koska: he ovat todennäköisesti kaikki kuolleet; heidän ikänsä on tai oli tuntematon, mikä olisi ollut suuri apu etsinnässä; ja oletetun sairaanhoitajan sukunimi [”Dodd”] – oletin sen olevan hänen tyttönimensä, mutta se saattoi olla myös hänen avioliiton jälkeinen sukunimensä? En tiedä.

Joka tapauksessa, tässä on se, mitä sain selville, vaikka se ei lopulta johtanutkaan ratkaisuun. Vuoden 1947 RAAF:n vuosikirjassa on kuva ”Pfc. Willy Doddista” ”Squadron S:ssä”, joka koostuu kokonaan mustista lentäjistä. Koska väitetty sairaanhoitaja Margaret Ellen Dodd oli upseeri, pidin sukulaisuussuhdetta epätodennäköisenä.

Vielä mielenkiintoisempi oli kuitenkin maininta vuoden 1947 Roswellin kaupungin hakemistosta, jonka kopioin: siinä mainittiin ”Harry Dodd”, jonka ammatiksi oli merkitty ”hoitaja Saint Mary’s -sairaalassa” Roswellissa. Vaikka minulla ei ollut aavistustakaan hänen iästään, tämä oli tarpeeksi mielenkiintoista kannustamaan minua kokeilemaan, löytäisinkö tämän miehen hakukoneellani käyttämällä erilaisia ikäryhmiä. Rajoitin hakukoneeni haun koskemaan vain New Mexicoa ja Arizonaa tämän miehen osalta. Lyhyesti sanottuna en löytänyt yhteyttä minkään hakutuloksena saadun nimen ja sairaanhoitajan mahdollisten nimien välillä.

Lopulta löysin ”M.E. Heidin” omasta kappaleestani vuoden 1993/1994 Roswellin puhelinluettelosta, mutta sähköpostiviestisi mukaan hän kuoli vuonna 1991 Tucsonissa, Arizonassa.

Se oli periaatteessa sama, mitä minäkin olin saanut tietää. Tälle tarinalle ei ole riippumatonta vahvistusta. Videolla kerrotaan, että sairaanhoitaja puhui albuquerquelaisen tutkijan kanssa vain kerran eikä koskaan maininnut asiasta enää mitään. Videon mukaan hän oli kuollut vuonna 1991 67-vuotiaana.

Videolla kuitenkin väitetään, että tutkija laati raportin, mutta hallitus takavarikoi sen lopulta hänen kuollessaan vuonna 1993, myös 67-vuotiaana. Hän ehti kuitenkin tehdä siitä yksitoista kopiota ja lähettää ne useille UFO-tutkijoille. Mietin, miksi Stan Friedman ei ollut yksi heistä. Jos hänellä olisi ollut kyseinen raportti, hänen yhdessä Don Berlinerin kanssa kirjoittamassaan kirjassa olisi mainittu tämä tarina. Niin ei kuitenkaan tapahtunut.

Itse asiassa ihmettelin, miksi yksikään noista tutkijoista ei koskaan tuonut esiin omaa kopiotaan. Tällainen asiakirja, joka oli laadittu vuonna 1985 ennen kuin tapaus nousi esiin 1990-luvulla, olisi ollut erittäin arvokas.

Oli myös muita varoitusmerkkejä, asioita, jotka vain me, jotka olimme tutkineet tapausta vuosikymmenten ajan, tiesimme. Tukikohdan sairaala ei vuonna 1947 ollut se hieno tiilirakennus, joka rakennettiin 1950-luvulla. Se koostui useista rakennuksista, joissa sijaitsivat eri erikoisalat ja toiminnot. Sinne sijoitettu sairaanhoitaja olisi tiennyt tämän.

Viimeinen alkuperäisistä sairaalan päärakennuksista. Muut ovat jo kauan sitten purettu.
Viimeinen alkuperäisistä sairaalan päärakennuksista. Muut ovat jo kauan sitten purettu.

Tom teki vielä yhden asian. Hän lähetti kopion sähköpostistani Tony Bragialalle selvittääkseen, mitä tästä voisi saada selville. Hän toimitti seuraavat tiedot sisällöntuottajalta, jonka nimi on poistettu, ja Tony oli korostanut niissä tärkeät kohdat:

Olen aina ollut kiinnostunut avaruusolioista, UFOista, salaisista raporteista ja niitä ympäröivistä mysteereistä, mukaan lukien väitetyt sieppaus- ja kontaktikertomukset. Tällä kanavalla tarkastelemme todistusaineistoa ja tutkimme, mitä on mahdollisesti kadonnut, pyyhitty pois tai pidetty salassa. Vastuuvapauslauseke: Tämä kanava sisältää tulkintoja ja spekulaatioita selittämättömistä ilmiöistä, jotka esitetään tutkivan kerronnan muodossa eikä vakiintuneina tosiasioina. Näkökulmat ja visuaaliset esitykset on dramatisoitu tai luotu luovasti tarinankerronnan tarpeisiin. Osa kuvamateriaalista on saatettu luoda, parantaa, muokata tai rekonstruoida automaattisten tai generatiivisten tekoälytyökalujen avulla, jotta katselukokemus olisi entistä mukaansatempaavampi. Täällä esitettyä sisältöä ei tule pitää totena, vaan se on tarkoitettu yksinomaan kommentointia ja viihdettä varten.

Tämän pitäisi siis lopettaa tarinan pitämisen totena. Sisällöntuottaja kertoo, ettei sisältöä pidä pitää faktuaalisena. Ilmeisesti ne, jotka ovat jättäneet kommentteja videoon, eivät vaivautuneet tarkistamaan hänen profiiliaan ja huomaamaan, että hän on (tämän kirjoituksen hetkellä) julkaissut kolme muuta samantyyppistä videota.

Tämän pitäisi olla tämän asian loppu. Tarina, joka on kerrottu viihteen vuoksi, mutta joka ei kuulu Roswellin tapauksen historiaan. Mutta sitten katsoin kommentteja ja järkytyin entisestään siitä, mitä jotkut niistä sanoivat. He kohtelivat tarinaa ikään kuin se olisi totta, mutta lisäsivät siihen omia keksintöjään. Glenn Dennis mainittiin useita kertoja, mutta Dennis keksi itse yhteytensä Roswellin onnettomuuteen ja kadonneen sairaanhoitajan tarinan. Dennis oli sanonut, että nainen oli kuollut lento-onnettomuudessa, jossa menehtyi neljä muuta sairaanhoitajaa.

Glenn Dennis 1990-luvun puolivälissä.
Glenn Dennis 1990-luvun puolivälissä.

1990-luvun alkupuolella sekä Don Berliner että minä etsimme todisteita kyseisestä lentokoneonnettomuudesta. En aio mennä yksityiskohtiin, koska olen kertonut asiasta useita kertoja kirjoissani, artikkeleissani ja tässä blogissa. Tällaisesta onnettomuudesta ei löytynyt mitään todisteita.

Asia on niin, että näyttää siltä, että moni pitää edelleen Dennisin tarinaa totuudenmukaisena, vaikka totuus on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä. On ihmisiä, jotka esittävät arvauksia siitä, kuka Dennisin hoitaja saattoi olla, ja mainitsevat todellisia hoitajia, jotka olivat Roswellissa vuonna 1947, mutta sekään ei ole pitänyt paikkaansa. Ja kun Vic Golubic kysyi Dennisiltä tämän antaman hoitajan nimen (Naomi Self tai Selff) tarkkuudesta, Dennis sanoi, ettei se ollut tämän oikea nimi. Golubic onnistui hankkimaan luettelon noin 125 000 armeijassa palvelleesta sairaanhoitajasta, mutta Naomi Self ei löytynyt tuosta valtavasta luettelosta.

Kun Dennis aloitti tarinan kertomisen, hän kertoi minulle, että hän oli varoittanut meitä siitä, ettei aio paljastaa oikeaa nimeä. Mutta hän ei koskaan sanonut sitä minulle, eikä hän kertonut sitä myöskään muille, kuten Karl Pflockille ja Philip Klassille. Jos Klassilla olisi ollut kyseinen tieto jo 1990-luvun alussa, hän olisi levittänyt sitä laajalle. Nyt, kun jouduttiin kohtaamaan se tosiasia, että olimme todellakin todistaneet väitteen vääräksi – että kukaan nimeltä Naomi Self ei ollut ollut sijoitettuna Roswelliin – hän muutti nimen. Minulle valhe hänen nimestään oli se viimeinen pisara, joka sai maljan vuotamaan yli. Vuonna 1997 teoksessani The Roswell Report esitin kaiken tämän, mikä tarkoittaa, että tieto on ollut saatavilla jo kolmen vuosikymmenen ajan. Glenn Dennisin valheet eivät vain suostu kuolemaan.

Olen juuttunut loputtomaan kierteeseen, jossa yritän julkaista tarkkoja tietoja Roswellin tapauksesta, mutta meille kerrotut valheet ja epärehelliset todistajat nousevat esiin yhä uudelleen. Dennis keksi tuon tarinan. Nyt Contact Redacted keksii uuden tarinan, joka hyväksytään välittömästi totuudeksi.

Ennen kuin lopetan tämän kirjoituksen, haluan vain todeta, että kuka tahansa olisi voinut yrittää selvittää asiaa Internetistä löytyvien lähteiden avulla. Jokaisen, joka on perehtynyt asiaan, olisi pitänyt huomata varoitusmerkit… todistajat, jotka ovat kuolleet eikä heitä siis voida kuulustella, henkilöiden nimet, jotka eivät olleet Roswellissa vuonna 1947, sotilasprotokollan ymmärtämättömyys sekä se, ettei ole esitetty väitettyä nauhoitettua haastattelua yhden todistajan kanssa tai kopiota alkuperäisestä raportista, josta on olemassa yksitoista kappaletta jossain.

Valitettavasti helpoin tapa tarkistaa asia oli klikata sisällöntuottajan nimeä, mikä olisi vienyt sinut hänen verkkosivuilleen, jossa hän kertoo, että kyseessä on hänen keksimänsä tarina. Tämän pitäisi olla tämän tekstin viimeinen lause, mutta Tom ja minä halusimme lyödä naulan tämän tarinan sydämeen. En malta odottaa, milloin joku seuraavan kerran mainitsee tämän tärkeänä uutisena, vaikka se vain hämärtää totuutta.

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

Valkoisen talon oma ’Disclosure Day’

kirjoittanut Dave Hahn

Jos skeptisyydellä voidaan sanoa olevan pääaineita kuten yliopistossa, UFO-skeptisyys kuuluu varmasti sen peruspilareihin yhdessä paranormaalin, CAM:n (täydentävän ja vaihtoehtoisen lääketieteen) sekä salaliittoteorioiden (oma erikoisalani) kanssa.

On tietysti olemassa Venn-diagrammi, jossa nämä pääalat limittyvät. Käsittelen ufologiaa vain silloin, kun se limittyy salaliittoteorioiden maailmaani, mikä tapahtuu varsin helposti. Pysyn erossa avaruusolentojen etsinnästä, koska pohjimmiltaan se ei häiritse minua lainkaan. Henkilö, joka tuijottaa taivasta etsien uusia asioita, tekee samaa työtä kuin tähtitieteilijä. Joissakin suhteissa ufologit ovat hyvin tieteellisiä – kunhan he eivät anna Fox Mulderin mantran, jonka mukaan halutaan uskoa, ohittaa kriittistä ajatteluaan nähdessään pisteen taivaalla.

UFO-harrastajien keskeinen uskomus on, että ihmiskunta ei ole yksin maailmankaikkeudessa. Tämä vaikuttaa harmittomalta uskomukselta, ja jopa kaikkein kovimmat skeptikot myöntäisivät todennäköisesti tämän näkemyksen. Ajatus siitä, että ainoa elämä kosmoksen valtavissa avaruuksissa olisi Maassa, vaatisi varsin monimutkaisen perustelun, jotta voisin myöntää tuon johtopäätöksen mahdollisuuden.

UFO-tutkijoiden seuraava johtopäätös on, että avaruudessa on olemassa muita tietoisia elämänmuotoja. Pidän tätäkin oletusta uskottavana. Kun otetaan huomioon, että evoluutiopoluilla on lähes ääretön määrä mahdollisia ”heittoja”, nopat ovat todennäköisesti tuottaneet tietoisuuden useammin kuin kerran. Tämän väitteen esittäminen on hieman kiistanalaisempaa, mutta en katso, että se rikkoisi syytä hyväksyä sitä.

Viimeinen vaihe on se, että tällainen älykäs elämä on vieraillut Maassa. Tässä vaiheessa skeptikot pystyttävät vankan muurin, jonka oven voi avata vain kiistattomat todisteet.

Jopa nuo ”Stanton Friedmanin” kaltaiset tyypit ovat melko harmittomia. Totta, hän päätyi lopulliseen johtopäätökseen, että Roswellissa oli syöksynyt maahan avaruusolio eikä kyseessä ollut hallituksen salainen projekti ydinräjähdysten seurantaa varten. Hän on jossain määrin vastuussa siitä, että tapahtuma, jota pidettiin merkityksettömänä, nousi julkisuuteen. Hän oli myös yksi niistä, jotka olivat erittäin kiinnostuneita Area 51:stä, ja paljasti, että Bob Lazarin lukuisilla väitteillä ei ollut minkäänlaista tukevaa näyttöä.

Ehkä olen liian suopea Stanton Friedmanin ja muiden ufologien kaltaisia ihmisiä kohtaan: Friedman on ehdottomasti edistänyt kulttuuria, jossa hyvää tarinaa arvostetaan enemmän kuin hyviä todisteita, ja tässä tapauksessa hän oli se ensimmäinen kivi, joka laukaisi sen väärän tiedon vyöryn, joka nyt hukuttaa nykymaailmamme.

UFO-harrastajat muuttuvat salaliittoteoreetikoiksi varsin nopeasti. On vaikeaa vain havaita taivaalla vilkkuvia valoja ja jättää asia siihen. Valot olivat siellä, eikä paikallisuutisissa kerrota asiasta… joten on pakko olla jokin syy, miksi he sivuuttavat tämän kaikkien aikojen uutisen. Kyse ei ole siitä, että kuva olisi epäselvä, että kyseessä olisi väärin tunnistettu drone tai pelkkä lentokone; syynä on se, että ”he” eivät anna uutisten kertoa siitä.

Tiede tuijottaa taivasta ja löytää sieltä huomionarvoisia, outoja ilmiöitä. Se on tiukkaa, toistavaa ja tavallaan tylsää, kunnes saamme jotain WOW-signaalin kaltaista. Samaan aikaan UFO-salaliittoteoreetikot – ne, jotka ovat jo täysin vakuuttuneita älykkäiden avaruusolentojen vierailuista – elävät uskomusjärjestelmässä, joka kukoistaa suuren salailun varjossa. Kuten muutkin salaliittoteoreetikot, jotka ovat luottaneet nykyisen Yhdysvaltain hallinnon paljastaviin toimiin, he eivät olleet valmiita saamaan sitä, mitä olivat pyytäneet jo vuosikymmenten ajan. Vaikka UFO-salaliittoteoreetikot tarvitsevat salailun verhoa, sen avaaminen vie osan heidän terävyydestään.

Kyseessä on kompromissi: salaliittoteoreetikko haluaa tietojen julkistamista, mutta tarvitsee myös mahdollisuuden paljastaa salailun. Rehellinen ufologi toivoisi ennen kaikkea tietojen julkistamista, sillä se valottaa ihmisen olemassaolon perustavanlaatuista kysymystä… mikä johdattaa meidät nykyhallinnon ”sotaministeriöön”, jonka puitteissa on luotu verkkosivusto, jolla julkistetaan suuri määrä UFO- ja UAP-tutkimuksiin liittyviä asiakirjoja.

Ehkä olet kuullut siitä, jos ”pääaineesi” on UFO-skeptisyys; mutta jos et ole ollut erityisen kiinnostunut aiheesta, algoritmisi ei todennäköisesti tuonut tätä uutista sinulle esille. Minä, joka sekä opetan että kirjoitan tällaisista asioista, jouduin etsimään sen itse, kun kuulin siitä ohimennen maininnan aiheeseen liittymättömässä podcastissa. Tämän tarinan kirjoittamisen vaikeus piilee siinä, kuinka vähän valtavirran tiedotusvälineet ovat siitä uutisoineet. Edes ne skeptikot, joita seuraan, eivät ole juurikaan maininneet sitä. Tämä on varsin outoa, sillä tällaisen aineiston virallinen julkaiseminen Yhdysvaltojen kaltaisen valtion toimesta olisi pitänyt aiheuttaa valtavan kohun.

Jos vierailet verkkosivustolla, voit selata erilaisia kuvia ja videoita ja päättää itse. Videot herättävät eniten huomiota, mutta mielestäni vain siksi, että ne ovat näyttävin. Niiden katsominen oli minulle pettymys tavalla, jota en ole kokenut sitten Star Wars -jatko-osan.

Suurin osa videoista on otettu infrapunakameroilla, jotka seuraavat pikseliä, mikä tarkoittaa, että kohde on joko todella suuri ja kaukana tai todella pieni ja lähellä. Toisen videon väitetään esittävän F-16-hävittäjää, joka ampuu alas tuntemattoman ilmiön (UAP), mutta videota katsomalla on ilmeistä, että ammuttu kohde on jonkinlainen ilmapallo.

UFO-yhteisölle tämä on varmasti pettymys. Kyse ei ole edes salailuun liittyvästä pettymyksestä. Se on vain: ”No niin, tässä se on”… ja sitten huomaa, että käteen annettu laatikko on tyhjä.

Tiedostojen tärkein paljastus on se, kuinka monta kertaa FBI tai jokin muu Yhdysvaltain hallituksen virasto on tutkinut näitä väitteitä. Joka tapauksessa UFO-harrastajien tulisi pitää tätä voittona, sillä vaikka viralliset tutkimukset todennäköisesti tehtiin kylmän sodan aikaisen vainoharhaisuuden vuoksi, ne otettiin kuitenkin riittävän vakavasti, jotta paikalle lähetettiin oikeita tutkijoita. Se on ainoa voitto, jonka voin kohtuudella myöntää, sillä suurin osa tästä osoittautui tyhjäksi.

Mutta jos kyseessä ei ole mitään, miksi sitten polttaa pikselit sen päälle? No, se johtuu demoneista. Yhdysvaltain nykyinen varapresidentti vieraili Benny Show -podcastissa, jossa häneltä kysyttiin tästä julkaisusta, ja hän vastasi: ”En usko, että ne ovat avaruusolentoja, mielestäni ne ovat joka tapauksessa demoneja, mutta se on pidempi keskustelu…” Sen jälkeen hän jatkoi toteamalla, että maailmassa on paljon pahuutta, ennen kuin päätti puheenvuoronsa lainauksella Verbal Kintiltä elokuvasta ”The Usual Suspects”. Kun kerran olemme tuttujen nimien aiheessa, Coloradon edustaja Lauren Boebert väitti, että äskettäin salaisuudesta vapautetut asiakirjat todistavat, että UAP:t ovat joko langenneita enkeleitä tai nefilimejä (tai David Icken kielenkäytössä anunnakeja).

Olen myöntänyt aiemmissa artikkeleissa, että olin aikoinaan salaliittoteoreetikko, ja UFO-salaliittoteoria oli juuri minun makuuni. Olin juuri sopivassa iässä jäädäkseni koukkuun Salaisten Kansioiden ensimmäiseen jaksoon. Joten kun katson hallituksen virkamiehiä, jotka ylistävät tätä virallista julkaisua historiallisen merkittävänä, tunnen hieman haikeutta menneisyyttäni kohtaan. Kun sitten kuulen Yhdysvaltain varapresidentin sanovan meille, että ”ei, ne ovat demoneja, kerron teille, kun olen käynyt tarkistamassa Area 51:n”, tunnen itseni loukatuksi.

FBI:n All-domain Anomaly Resolution Office -toimistolle toimittama UAP-tapaus. Tapahtuman päivämäärää ja paikkaa ei ole ilmoitettu. Kuva: Yhdysvaltain puolustusministeriö
FBI:n All-domain Anomaly Resolution Office -toimistolle toimittama UAP-tapaus. Tapahtuman päivämäärää ja paikkaa ei ole ilmoitettu. Kuva: Yhdysvaltain puolustusministeriö

Usko salaliittoteorioihin vie ihmiseltä kriittisen ajattelukyvyn. Salaliittoteoreetikoiden on löydettävä keino erottautua joukosta. Jotain, mikä erottaa heidät muista. Bill Moorella (tai ehkä Timothy Goodilla) oli Majestic 12, alkuperäinen salainen UFO-seura. Bill Cooperilla oli kokemusta työskentelystä merivoimien tiedustelupalvelussa, mikä erotti hänet muista. Stanton Friedman oli oikea tiedemies ennen kuin hän ryhtyi ufologiksi. Enää ei ole mitään, millä nostaa panoksia. Meillä on nyt vain David Grusch, jonka suurin paljastus on edelleen se, että muut ihmiset kertoivat hänelle kerran oikeista avaruusolioista.

UFO-uskovien pitäisi raivostua siitä, että tämä demonien esiin tuominen saa heidät näyttämään hölmöiltä. UFOjen – eli todellisten avaruusolentojen alusten – pitäisi perustua luonnonilmiöihin. Siksi UFO-salaliittoteorioita on niin kiehtovaa lukea. Niiden tekijöiden on keksittävä monenlaisia selityksiä tähtienvälisen matkustamisen ja liikkumisen perustelemiseksi, mutta nyt heille tarjotaan selityksiä, jotka perustuvat taikuuteen.

Maailman nykytilanne on luonut outoja liittolaisia. Ateistit ovat olleet nykyisen paavin puolella useammissa kysymyksissä kuin olisin uskonut mahdolliseksi, ja nyt tunnen velvollisuuteni tuntea itseni loukatuksi UFO-yhteisön puolesta.

 

Artikkelin julkaissut skeptic.org.uk

Avaruusolentojen sieppauksia piparkakkutalossa, osa 2

kirjoittanut Karla Turner, jatkoa ensimmäiselle osalle


Mutta useiden viimeaikaisten tapausten perusteella on ilmeistä, että nämä palautetut muistot saattavat hyvinkin olla myös jälleen yksi verho, joka peittää paljon moitittavampia tapahtumia. Selitän yhden tällaisen tapauksen asian selventämiseksi.

Omituinen raportti

Lähes viisikymppinen mies tuli luoksemme keskustelemaan useista avaruusolentojen maailmaan liittyvistä tapahtumista elämässään. Haastattelussa hän kertoi oudosta, vaikkakaan ei ilmeisesti avaruusolentojen maailmaan liittyvästä, episodista, joka oli kummitellut häntä lapsuudesta asti. Kun hän oli kymmenen vuotta vanha, hänen isoäitinsä tuli käymään hänen kotonaan, ja koska talo oli pieni, hän jakoi hänen sängyn vierailunsa ensimmäisenä iltana.

Yöllä poika heräsi kovaan miehen ääneen. Hän ei ymmärtänyt, mitä ääni sanoi, mutta se kuulosti vihaiselta ja puhui vieressään makaavalle isoäidille.

Seuraavana aamuna hän kysyi isoäidiltään: ”Mikä ääni makuuhuoneessa kuului eilen illalla?”

Kyyneleet silmissään isoäiti veti pojan tiukasti itseensä ja sanoi: ”Se oli paholainen.” Isoäiti ei sanonut enempää tapahtuneesta, mutta vaati poikaansa viemään hänet välittömästi takaisin kotiinsa. Se oli kohtuuton pyyntö, ja poika yritti puhua häntä pois siitä. Mutta isoäiti oli peräänantamaton, ja lopulta hänen poikansa suostui viemään hänet kotiin seuraavana päivänä.

Koko perhe matkusti yli sadan mailin matkan takaisin isoäidin maatilalle, ja tunnin sisällä heidän saapumisestaan isoäiti sai vakavan aivohalvauksen ja kuoli. Tuosta tapahtumasta lähtien mies oli tuntenut raskaan syyllisyyden taakan isoäitinsä kuolemaan liittyen. Silti hänellä ei ollut mitään tietoista syytä tuntea niin. Koko tapahtuma oli koskettava ja hämmentävä, mutta kaikissa myöhemmin kokemissaan kohtaamisissa avaruusolentojen kanssa hän oli tuntenut, että avaruusolennot olivat hänen ystäviään ja auttoivat häntä laajentamalla hänen psyykkisiä kykyjään.

Järjestettiin regressioistunto, ja hypnoosin aikana häntä pyydettiin tarkastelemaan tuota lapsuuden kokemusta. Hän muisti sieppauksen, jossa hänet ja hänen isoäitinsä vietiin avaruusalukselle reptiliaaniavaruusolentojen seurassa. Hän muisti avaruusolentojen kertoneen hänen isoäidilleen olevansa kiinnostuneita oppimaan tämän tietämyksestä lääkekasveista.

Ja he tarjoutuivat vaihtamaan omia lääketieteellisiä tietojaan.

He antoivat pojalle ja isoäidille nestettä juotavaksi selittäen, että se oli hyödyllistä ja saisi isoäidin tuntemaan itsensä jälleen nuoreksi ja viehättäväksi. Niinpä molemmat joivat nesteen, ja mies muisti nähneensä isoäitinsä todellakin näyttävän paljon nuoremmalta. Siinä oli hänen muistikuvansa.

Sekä hän että regressiota suorittava neiti Bartholic olivat tästä hämmentyneitä, koska episodissa ei ollut mitään, mikä olisi selittänyt hänen isoäidin kuolemasta tuntemaansa syyllisyyttä. Niinpä neiti Bartholic syvensi miehen transsitilaa ja pyysi tätä katsomaan sitä uudelleen paljon selkeämmin. Ja se, mitä hän sitten muisti, oli paljon häiritsevämpää.

* * * * *

POISTETTU KOHTIA, KOSKA NIITÄ EI PIDETÄ SOPIVINA

LÄHETETTÄVÄKSI AMATÖÖRIRADION KAUTTA. (1)

* * * * *

Sen täytyi olla väärin sanoa, sillä reptiliaani suuttui kovasti ja uhkasi häntä. ”Sinä kuolet tuon takia!” hän sanoi, ja kaksi ihmistä palautettiin makuuhuoneeseen, josta heidät oli viety. Seuraavana aamuna isoäiti kertoi pienelle pojalle, että paholainen oli ollut siellä edellisenä yönä, ja silloin hän vaati päästä kotiin. Ja kuten kävi ilmi, hän kuolikin heti sen jälkeen.

Tämä oli siis syynä miehen elinikäiseen syyllisyydentunteeseen naisen kuolemasta. SENSUROITU (2), ja naisen kuolema oli seurannut pian sen jälkeen. Mutta mikään tästä tarinasta ei olisi tullut ilmi, jos rouva Bartholic olisi tehnyt kuten useimmat tutkijat tekevät ja pysäyttänyt regression paljastettuaan tarinan lääketieteellisen tiedon vaihdosta.

Tiedostoissamme on muitakin tapauksia, jotka osoittavat samanlaista petosta toiminnassa alkuperäisessä hypnoottisessa muistikuvassa. Emme voi luottaa tähän ensimmäiseen muistikuvaan, se on selvää, sillä kuten niin monessa muussakin sieppauskokemuksessa, tapahtumia voi hyvinkin peitellä lisää.

Ennen kuin annamme itsemme uskoa avaruusolentojen hyväntahtoisuuteen, meidän pitäisi kysyä: tarvitsevatko valaistuneet olennot yön suojaa tehdäkseen hyviä tekoja? Tarvitseeko heidän lamauttaa meidät ja tehdä meistä kykenemättömiä vastustamaan? Tarvitseeko enkelien varastaa sikiömme? Tarvitseeko heidän manipuloida lastemme sukupuolielimiä ja tutkia peräsuoliamme? Ovatko pelko, kipu ja petos sopusoinnussa korkeiden hengellisten motiivien kanssa?

Kohtausilmiöt uhmaavat ”asetettua kaavaa”

On myytti, että avaruusolentojen tekemät ihmissieppaukset noudattavat tiettyä kaavaa tai agendaa. Ehkä tunnetuin tämän teorian kannattaja on Budd Hopkins, joka kirjoissaan teki genetiikan ja risteytymisen skenaarion tutuksi suurelle yleisölle. Kuitenkin, kun luet näitä kirjoja uudelleen, huomaat, että useilla avaruusolentojen kohtaamisilla näyttää olevan hyvin vähän ilmeistä yhteyttä lisääntymiseen tai DNA:han kohdistuvaan kiinnostukseen. Ja jopa Hopkinsin on viime vuosina täytynyt laajentaa teoriansa sisällyttämällä siihen selvä avaruusolentojen kiinnostus joihinkin muihin asioihin, kuten ihmisten tuomaan nautintoon ja kipuun.

Myös muut tunnetut UFO-tutkijat esittävät rajoittavia teorioita sieppausilmiöstä. Jacques Vallee, David Jacobs, Whitley Strieber, Brad Steiger, John Lear, Raymond Fowler, Jenny Randles, Kevin Randle, John Keel ja muut kirjoittajat esittävät erilaisia ​​älykkäitä ja usein nerokkaita teorioita, mutta jokainen tekee saman virheen. He jättävät huomiotta osia sieppaustodisteista – mitkä tahansa yksityiskohdat eivät tue heidän ajatuksiaan.

Silti on oltava selvää, että mikään nykyinen teoria, joka ei pysty selittämään kaikkea tunnettua todistusaineistoa, ei ole hyväksyttävä. Parhaimmillaan se voi olla harhaanjohtava, erityisesti sieppausten uhreille, jotka kääntyvät näiden merkittävien tutkijoiden puoleen etsien vastauksia.

Eräs esimerkkitapaus sattui keskustelussani erään merkittävän tutkijan kanssa vuonna 1989. Luennoillaan tämä tutkija sanoi aina, että hänellä oli tiettyjä tapoja testata mahdollisten uusien sieppaustapausten pätevyyttä, ja yksi näistä tavoista oli tiettyjen arpien esiintyminen uhrien kehoissa. Kysyin häneltä erityyppisestä arvesta, jonka tiesin usein esiintyvän omien tuntemieni siepattujen kohdalla, ja tutkija kielsi, että tällaista merkkiä olisi näkynyt hänen tapauksissaan.

– Oletko varma? kysyin epäuskoisena. – Tämä jälki on aika yleinen täälläpäin, ja luulisin, että sitä näkyisi muuallakin. Itse asiassa tiedän, että se on näkynyt.

– Ei, hän vakuutti pudistellen päätään, – ainoat löytämäni jäljet ​​ovat samanlaisia ​​kuin ne, jotka olen jo kuvaillut.

– Ja tätä toista jälkiä ei ole näkynyt ollenkaan? kysyin.

– Ei, hän toisti.

– En kertaakaan? jatkoin.

– No, hän sanoi vastahakoisesti madaltaen ääntään, – on ollut pari tapausta. Sillä lapsella, josta puhuin tänä iltana, oli kaksi sellaista jälkiä, ja luulen, että oli toinenkin tapaus. Mutta ne ovat niin harvinaisia, että minun on jätettävä ne huomiotta. Kun sinulla on kaksisataa tapausta arven A kanssa ja vain kaksi tapausta arven B kanssa, luotat lukuihin.

Ja se oli viesti, jonka hän välitti yleisölle, jossa ahdistuneet siepatut saatiin miettimään, tarkoittivatko heidän poikkeavat merkkinsä loppujen lopuksi mitään, vai olivatko ne, kuten niin monet heidän ystävistään tuntuivat ajattelevan, levottoman mielen harhaluuloja.

Totuus kuitenkin on, että vaikka sieppausilmiössä on toistuvia tapahtumia, ei ole olemassa yhtä ainoaa kaavaa tai rakennetta. Ja ennen kuin tiedämme, mitä kaikki tapahtumat tarkoittavat, emme voi jättää yhtäkään niistä huomiotta.

Mitä ajatella esimerkiksi Maan ulkopuolisen olennon ja ihmisen välisestä kohtaamisesta, jossa kaksi neljästä avaruusolennosta auttoi siepattua valmistamaan paistia illalliseksi? Toki tässä tapauksessa tapahtui muitakin tapahtumia, mutta illallinen todellakin valmistettiin, tarjoiltiin ja syötiin siepatun perheen toimesta alle kaksi tuntia Maan ulkopuolisten lähdön jälkeen.

Muita kohtaamisen yksityiskohtia olivat siepatun kaulan manipulointi ”opetustarkoituksessa” sekä keskustelu geneettisesti tallennetuista muistoista ja tiedosta, joita voidaan avata ihmisillä. Mutta lääketieteellistä tutkimusta, risteytystoimintaa ei tehty eikä varoituksia tulevasta katastrofista ollut, vaikka kaikkia näitä tapahtumia on käytetty sieppausteorioiden rakentamiseen. Tiedän tämän olevan totta, koska se tapahtui minulle.

Toinen poikkeava tapahtuma liittyy ihmisen kopioimiseen tai korvaamiseen avaruusolennolla. Eräässä tapauksessa nuori mies ja hänen kihlattunsa olivat autossaan, kun ”hohtava voima” kietoi hänet ympärilleen. Hän menetti tajuntansa, mutta hetkeä myöhemmin hän alkoi liikkua, käyttäytyä ja puhua täysin eri tavalla. Hänen kihlattunsa kauhistui, kun mies yritti raahata hänet ulos pimeälle takapihalle, jossa hän sanoi tälle: ”Jokin haluaa nähdä sinut siellä.” Ja vasta kun ystävä ajoi pihalle, nuori mies palasi normaaliksi, eikä hänellä ollut muistikuvia poikkeavasta käytöksestään viimeisten kymmenen minuutin ajalta.

Hypnoottisen regression aikana kihlattu kuvaili nuorta miestä pidetyksi autossa, kun ”toinen” otti oman muotonsa ja yritti hallita häntä. Hän kutsui ”toista” ”hologrammiksi” ja viittasi siihen johdonmukaisesti pronominillä ”se”, ei ”hän”. Itse asiassa hän sanoi kamppailleensa päästäkseen pois ”siitä” ja takaisin autoon, jossa ”oikea” nuori mies vielä odotti.

Erillisessä regressiossa nuori mies muisti oman versionsa illasta ja sanoi, että jossain vaiheessa hänet ”sammutettiin” ja ”irrotettiin sähköverkosta”, mutta hän ei osannut sanoa, millainen voima silloin toimi hänen kehossaan.

Vieläkin omituisempi tapahtuma tapahtui lounaisosassa sijaitsevalle naiselle hänen kohtaamisensa aikana. Hän sanoi, että hänet ”irrotettiin” ruumiistaan ​​ja varastoitiin jollain selittämättömällä tavalla, mutta hän oli edelleen tietoinen ja pystyi kommunikoimaan vangitsijoidensa kanssa. He kertoivat hänelle, että toinen olento käytti nyt hänen ruumistaan, että se suoritti kaikki hänen normaalit toimintonsa, eikä kukaan pystyisi erottamaan heitä toisistaan. Sieppauksen jälkeisenä päivänä, kun hän palasi työhönsä, hän huomasi, että hänen ruumiinsa oli todellakin ollut työpaikalla, vaikka hän itse oli jossain muualla.

Nämä avaruusolento-tunkeilijat voivat ilmeisesti käyttäytyä ja esiintyä monin eri tavoin. Erään miehen kokemuksessa ihmismäinen nainen ilmestyi usein, vaikka hän väitti olevansa moniulotteinen olento, jonka todellinen ulkonäkö ei ollut se, mitä siepattu näki. Välillä hän oli ”täysin läsnä” ja hyvin kolmiulotteinen, mutta toisinaan vain hänen päänsä oli näkyvissä tai hänen päänsä ja kätensä.

Useiden tapausten todisteet osoittavat myös, että avaruusolennot ovat omituisesti kiinnostuneita eläimistämme, mutta tätä tuskin mainitaan tavanomaisessa sieppaustutkimuksessa. Esimerkiksi perheeni elämässä intensiivisen Maan ulkopuolisen toiminnan aikana koiramme siirrettiin jotenkin eräänä yönä aidatulta takapihalta lukittuun autotalliin. Ja sama koira puolestaan ​​herätti meidät eräänä aamuna haukkuen takapihalla, vaikka se oli laitettu lukittuun autotalliin edellisenä yönä. Kummassakaan tapauksessa ei ollut merkkiä siitä, että porttia tai autotallin ovea olisi avattu. Vanha koira oli joka tapauksessa melko sokea, ja sillä olisi ollut vaikeuksia päästä minnekään, vaikka molemmat käytävät olisivat olleet vapaat.

Koirien kuljetus tuli jälleen esiin erään UFO-tutkijan tapauksessa. Hänen koiransa nukkui ulkona, mutta keskellä yötä hänet herätti koiran märkä kieli kasvoillaan. Hän ja koira olivat hänen sängyssään, mutta makuuhuoneen ovi oli edelleen lukossa, kuten myös ulko-ovi, ja niiden välissä oli kaksi muuta ovea kiinni.

Myös hevosia on siirretty, ja niiden siepattujen omistajien on täytynyt jäljittää niitä aitauksiin, jotka ovat kaukana eläimistä, jotka oli lukittu yöksi. On vaikea kuvitella tällaisten tapahtumien tarkoitusta, mutta ne ovat osa suurempaa ilmiötä ja niillä täytyy olla jokin merkitys.

Näyttää myös olevan yhteys sieppausten ja omaisuuden ja muiden esineiden katoamisen tai ilmestymisen välillä. Yksi humoristisimmista episodeista sattui, kun tutkija oli vierailulla toisessa kaupungissa ja yöpyi vieraana kodissamme. Päivä oli vietetty työskennellen muiden siepattujen kanssa, ja sinä iltana ryhmä tilasi kiinalaista ruokaa.

Kun istuimme syömässä ruokaa, tutkija huomautti, että hän söisi mieluummin kiinalaista ruokaa syömäpuikoilla, mutta meillä ei ollut niitä. Aterian jälkeen tutkija meni huoneeseensa ja palasi hetkeä myöhemmin hyvin hämmentyneenä. ”Luulin, ettei sinulla ollut syömäpuikkoja”, hän kertoi miehelleni. ”Enkä todellakaan tarkoittanut, että menisit ostamaan niitä! Mutta kiitos joka tapauksessa huomaavaisuudestasi.” Hän ojensi minulle paperiin käärityt syömäpuikot ja hymyili.

”Mistä sait ne?” hän kysyi hämmästyneenä.

”Ne olivat sängylläni”, hän vastasi. ”Etkö sinä laittanut niitä sinne?”

”Ei tietenkään!” hän huudahti.  ”Talossa ei ole – ei ollut – syömäpuikkoja, lupaan. Enkä ole lähtenyt minnekään!”

Muita esineitä on ilmestynyt tyhjästä, kuten metallipalloja, jotka ovat pudonneet siepattujen ruumiista heidän noustessaan sängystään kohtaamisen jälkeisenä aamuna. Eräässä toisessa tapauksessa äiti näki poikansa makuuhuoneessa vaakasuorassa kelluvan valkoisen kirjan näköisen esineen, mutta sisään mennessään kirjaa ei näkynyt. Yhden siepatun kotona akvaariosta katosi kala, joka ilmestyi uudelleen kymmenen päivää myöhemmin kaksi kertaa suurempana kuin aiemmin. 24 tunnin kuluessa se kuitenkin kuoli, kuten kaikki muutkin akvaarion kalat.

Ehkä merkittävin ja häiritsevin tapaussarja koski kahta tuntemaani naista, jotka eivät tunne toisiaan. Ensimmäinen nainen heräsi eräänä aamuna ja huomasi sänkynsä olevan verestä läpimärkä. Se oli hänen kuukautiskierronsa aikana, mutta hän yllättyi siitä, että oli vuotanut niin runsaasti verta, että se oli kastunut läpi tamponin, jonka hän oli asettanut ennen nukkumaanmenoa. Kun hän meni kylpyhuoneeseen siivoamaan, hän ei löytänyt poistettavaa tamponia. Hän etsi kuumeisesti sänkyään, makuuhuonetta ja lopulta koko asuntoaan, mutta tamponi oli kadonnut. Muutamaa päivää myöhemmin hän kertoi tapauksesta minulle, mutta kumpikaan meistä ei tiennyt, mitä ajatella siitä.

Kuukausi kului, ja sain puhelun toiselta naiselta, joka asui kaukana minusta. Hän oli hämmentynyt edellisyön tapahtumasta ja halusi kertoa siitä jollekulle. Tällä naisellakin oli kuukautiset, ja edellisenä iltana hän oli laittanut terveyssiteen ennen nukkumaanmenoa. Muutamaa tuntia myöhemmin hän heräsi ja päätti mennä vaihtamaan siteen, koska hänellä oli epätavallisen runsas vuoto. Yllättyneenä hän kuitenkin huomasi, että side oli tahraton, ja sitten hän tunsi jotain sisällään. Hän kertoi minulle poistaneensa tamponin, mutta ei ymmärtänyt, miten se oli sinne joutunut. ”En ole käyttänyt tamponeja kymmeneen vuoteen”, hän sanoi, ”joten tässä ei ole mitään järkeä.”

Poikkeavuuksia ’tyypillisissä’ raporteissa

Joissakin tapauksissa on ilmennyt poikkeavuuksia, jotka muutoin saattaisivat näyttää seuraavan ”tyypillistä” sieppausjärjestystä, jossa mennään ”alukseen”, suoritetaan tutkimus ja palautetaan vähäisten muistikuvien kera. Joskus esimerkiksi ”aluksen” ympäristöä kuvataan sotkuiseksi tai likaiseksi, ja siellä on pahanhajuisia hajuja ja merkkejä huolimattomasta siivouksesta. Joskus sisätilojen sanotaan olevan täynnä, täynnä lukuisia olentoja, jotka liikkuvat nopeasti ja selittämättömästi paikasta toiseen.

Vielä epätavallisempia ovat kertomukset sieppauksista sisäavaruuteen ulkoavaruuden sijaan. Näissä tapauksissa siepatut kertovat tulleensa vietyiksi suuriin maanalaisiin komplekseihin, ja heidän kuvauksiinsa sisältyy usein maallisia – ehkä sotilaallisia – laitteita sekä ihmisten ja avaruusolentojen yhteistyötä. Siepattujen mukaan näille maanalaisille alueille pääsee pitkien pystysuorien tai kierteisten tunnelien kautta, ja yhdessä tapauksessa paikka näytti vanhan länsimaisen kaupungin elokuvalavasteelta.

Kolmas poikkeava episodi, joka on saattanut tapahtua aluksella tai maanalaisessa ympäristössä, sisältää siepattujen viemisen ”vessoihin”. Siellä heidät pakotetaan ”kojuihin”, joissa on tai ei ole wc:tä, ja useimmissa tapauksissa siepatut pelästyvät perusteellisesti näissä ympäristöissä tapahtuvista tapahtumista, jotka usein liittyvät heidän sukupuolielintensa tutkimiseen.

Suurin osa näistä poikkeavista yksityiskohdista on peräisin suhteellisen pieneltä ryhmältä siepattuja, mutta vastaavia tapauksia tunnetaan muualtakin. Oudon arven tapauksessa, josta tämä keskustelu alkoi, on tapauksia, joissa kolmiomainen kuvio ilmestyy ympäri maailmaa, mutta yksikään merkittävä tutkija ei ole myöntänyt tätä. Kuoppamaiset ihojäljet ​​ja suoraviivaiset viillot ovat hyvin tunnettuja, mutta yhtä yleisiä ovat vähemmän pysyvät arvet ja jäljet. Siepattujen kehoon ilmestyy yksittäisiä, kaksinkertaisia ​​ja useita pistojälkiä, samoin kuin leveitä ihonalaisia ​​violetteja tahroja, kolmioita ja muita muotoja, jotka ovat syntyneet ihon värjäytymisestä pikemminkin kuin pistoista, sekä pitkiä kynsien jälkiä, joita on yleensä useita, ja joihin liittyy vielä pidempiä ehjän ihon paukamia.

Haaste ’positiivisille’ teorioille

Mitä tulee tutkijoihin, jotka väittävät, että Maan ulkopuoliset ovat täällä auttamassa meitä kehittämään korkeampaa tietoisuutta tai että he ovat täällä jostain muusta myönteisestä tarkoituksesta – pelastaakseen kasvimme, edistääkseen maailmanrauhaa jne. – haastan heidät sisällyttämään poikkeavaa dataa tähän näkemykseen.

Entä ne ihmiset, jotka kärsivät täydellisistä romahduksista kokemustensa jälkeen? Entä ne, jotka käyvät läpi villejä persoonallisuuden muutoksia, jotka huomaavat olevansa pakkomielteisiä poikkeavasta seksuaalikäyttäytymisestä, jollaista heillä ei ole koskaan ennen ollut, mikä usein johtaa avioliittojen ja ystävyyssuhteiden päättymiseen? Näitä asioita on tapahtunut lukuisia kertoja, mutta yksikään tutkija ei ole vielä selittänyt tällaisten tulosten taustalla olevaa korkeampaa tarkoitusta.

Erityisen huolestuttavia ovat tapaukset, joissa aiemmin terveet yksilöt kohtaavat Maan ulkopuolisen avaruusolennon ja sairastuvat myöhemmin heikentävästi tai parantumattomasti. On hyvin tiedossa, että monet naiset kärsivät kokemustensa jälkeen gynekologisista ongelmista, jotka usein johtavat kohdunpoistoon. Mutta muissa tapauksissa on havaittu voimakasta väsymystä, kamalaa turvotusta ja kutinaa ja jopa syöpää. Missä ovat näiden tapausten myönteiset vaikutukset?

Teoriat ovat tutkimuksen lähtökohtia, eivät todistettuja johtopäätöksiä, ja UFO-tutkijoiden on oltava valmiita laajentamaan ja muuttamaan suosikkiteorioitaan löytämänsä tiedon perusteella. Olisi hienoa, jos voisimme muokata Maan ulkopuolisten kokemuksia joksikin positiiviseksi, mutta ennen kuin sieppauskohtaamisten yksityiskohtia – kaikkia yksityiskohtia – ei ole vakavasti harkittu, mielestäni on vaarallista takertua teorioihin, jotka jättävät huomiotta tiedot, jotka eivät sovi yhteen. Olemme velkaa itsellemme etsiä koko totuutta.

(Karla Turner, Ph.D., suoritti tohtorin tutkinnon englanninkielessä  Pohjois-Texasin yliopistossa ja työskenteli yliopiston opettajana yli vuosikymmenen ajan. Äskettäin julkaistun Into the Fringe -kirjan kirjoittajana hän on tutkinut UFO-ilmiötä ja työskennellyt siepattujen kanssa vuodesta 1988.)

 

Artikkelin julkaissut UFOBBS / praeterhuman.net