Avainsana-arkisto: Harry Truman

Ufologian lyhyt historia 1940-1989

            SALAINEN SOPIMUS


       Yhdysvaltain Hallituksen

                   ja      

        Avaruusolentojen välillä

              kirjoittanut

            Richard K. Wilson 

                   ja

              Sylvan Burns
          Historiallista Dataa

  Koskien Valtiota ja Avaruusolentoja

Tämän aiheen tutkimus on varsin vaativaa ja vaatii hirvittävästi aikaa, sekä yhteistyötä monien mukana olevien tutkien välillä. Koko ”ufologian” idea tieteenä ei ole mitenkään tarkka. Se on tieteenalan tarkastelua, joka on syntynyt ihmisten ja ei-ihmisten petkutuksesta, joka ulottuu aivan sivilisaatiomme ytimeen.

Mitä ympärillämme oikeastaan tapahtuu? Vastaus tuohon kysymykseen on laajuudeltaan melkein sietämätön, mutta ei mahdoton. Johtuen todella monen tutkijan sinnikkäistä ponnisteluista informaatiota on tullut esiin, joka valaisee paljon sitä mitä nyt tapahtuu. Valitettavasti osa tuosta tiedosta on varsin järkyttävää; eri yhteiskunnan rakenteet pitävät ihmisiä erittäin haavoittuvaisessa tilassa, ja tuohon muottiin mahtumattomat universumin aspektit usein kykenevät murtautumaan näiden muurien läpi ja löytämään joitain vastauksia ilman negatiivisista vaikutuksista kärsimistä.

Tässä esitetään teille informaatiota siinä toivossa, että tarkastelisitte sitä oman kokemuksenne valossa. Teitä ei pyydetä ”uskomaan” mihinkään, sillä se vaatisi uskoa johonkin millä ei olisi perustaa yhteisessä kokemuspohjassanne. Kuitenkin, tässä esitetty data perustuu kokemuspohjaan, joka on yhteinen miljardeille olennoille maailmassa, jotka eivät ole Maapallon ihmisiä. Mutta se on toinen tarina.

Tarkastellaan tilannetta. Aikaväli, jolloin yhteiskuntien manipulointi alkoi käydä selväksi yhteiskunnalle itselleen alkaa jostain 1800-luvun lopulta. Eliittiluokkarakenteet synnyttivät ryhmiä kuten Illuminati, joka käytti rahoitusjärjestelmää kontrolloimaan planeetan populaatiota.

Planeetan populaation kontrolli vaati seuraavia toimenpiteitä:

  • Tahallisen konfliktin suunnittelu ja toteutus hajottamaan, pirstaloimaan ja rajaamaan populaatiota kontrolloitaville tasoille.
  • Konstruktiivisen teknologian, mm. terveysteknologian, haltuunotto jotta varmistetaan riippuvuus yhteiskuntarakenteista, joka tukisi ja ylläpitäisi valtarakennetta.
  • Tahallinen planeetan valtarakenteiden manipulointi kaikissa raha-asioissa; suunnittelu ja kontrolli talous”kriisien” avulla.

Historialliset kommentit

”Modernin” interaktion aika Maassa ja toisilla planeetoilla elävien ei-ihmisolentojen kanssa alkoi myös 1800-luvun lopulla. Eläinten abduktiot alkoivat 1890-luvulla. On monia kertomuksia ihmisten abduktioista, sekä lasten että aikuisten, tuolta aikakaudelta. Eri metsästäjä-keräilijäyhteisöjen legendat ja kirjoitukset sisältävät informaatiota varhaisista ihmisten abduktioista.

                   1928 - 1944

Vuonna 1928 Thomas Brown sai selville sähköisen kapasitenssin ja gravitaation hallinnan välillä olevan suhteen. Tämän jälkeen valtio takavarikoi hänen työnsä. Vuonna 1930 tri. Henry Coanda alkoi työstää ilma-alusta, joka oli lautasen muotoinen. Vuonna 1932 Adolf Hitler sai Saksan yhteiskunnan sen verran hyvään haltuun, että hän kykeni pakottamaan tiedemiehet työstämään laboratorioissa kehittyneitä lentokonemalleja. Viktor Schaubergerin keksimän pyörreteknologian avulla, sekä tiedemiesten kuten Schriever, Habermohl, Ballenzo ja Miethe teknisen osaamisen avulla saksalaiset aloittivat lentokoneiden lentämisen jo vuonna 1938. On myös joitain viitteitä siitä, että saksalaiset olisivat saaneet haltuunsa Maahan törmänneiden avaruusolentojen aluksen vuonna 1937.

Kaiken tämän teknologian seurauksena saksalainen tiede puski eteenpäin jättiharppauksin, ja sitä edistettiin useissa maanalaisissa tutkimuslaitoksissa Reinickendorfissa, Kummersdorfissa ja Thüringenissa. Ensimmäisen ”miehittämättömät lentokoneet” tuotettiin vuonna 1934, ja ne onnistuivat jonkin verran hommassaan. Yhdysvallat oli varsin tietoinen Saksan teknisestä kehityksestä ja lähetti amerikkalaisen nimeltä Wilson Saksaan ”antamaan teknistä tukea” ja yleisesti pitämään silmällä saksalaista teknologiaa. Mahdollisesti Wilsonin takia saksalaiset eivät koskaan käyttäneet heidän gravitaatioalustaan sodassa sen yleisemmin, sillä Wilson saavutti korkean aseman Saksan teknisen yhteisön piirissä ja vaihtoi työntövoimamenetelmän gravitaatiosta kehittyneeseen suihkumoottoriin pyrkimyksenään ”saada teknologia pois sodasta”. Tästä johtuen Saksan gravitaatiotutkimus pysyi laboratorioissa ja kehitysvaiheessa vuoteen 1941 asti, jolloin Schriever/Miethe-malleja testattiin onnistuneesti.

Selvästikin kyseessä oli tilanne jossa sota edistyi nopeammin kuin saksalaiset kykenivät kehittämään mallejaan. Sabotaasin ja tahallisen Wilsonin teknisen harhaanjohtamisen höynäyttäminä, sekä myös metallurgian tutkimuksen joka ei johtanut hyväksyttävään magnesiumin ja alumiinin metalliseokseen ennen vuotta 1944, saksalaiset jatkoivat liittoutuneiden pilottien ahdistelua ”tulipalloilla”, vuodesta 1942 asti kehitetyillä ja käytössä olleilla miehittämättömillä aluksilla, jotka emittoivat sähkökenttiä jotka häiritsivät lentokoneiden moottoreiden toimintaa.

                          1945

Vuonna 1945 brittiläisten tajutessa saksalaisten kehittyneiden lentokoneiden suunnitelmat, he liittivät voimansa yhteen Yhdysvaltojen kanssa lopettaakseen Saksan ohjelman. Helmikuun 16. päivänä 1945, huolimatta liittoutuneiden ponnisteluista, saksalaiset menestyksekkäästi lensivät ”tulipallon” miehistöä kuljettavaa versiota Thüringenin maanalaisista laitoksista. Miehistön huippunopeus oli yli 1250 mailia tunnissa. Aluksen nimi oli ”Kugelblitz”.

Saksan tiedeyhteisö tiesi, että sota oli hävitty jo vuonna 1942. He päättivät kehitellä suunnitelman jatkaa Kolmannen Valtakunnan unelmaansa sodasta huolimatta. He päättivät, että erillisen geneettisen rotupuhtauden natsiperiaatteille rakentuvan yhteiskunnan perustaminen oli ratkaisu. Gravitaatioteknologian kehittäminen auttoi suunnitelmassa. Helmikuun 23. päivänä 1945 uusimman Kugelblitzin moottorit testattiin ja sitten irroitettiin aluksesta. SS-miehistö ja tiedemiehet räjäyttivät Kugelblitzin suunnitelmat ja moottorit kuljetettiin ulos Saksasta Etelänavan alueelle, jossa saksalaisilla oli maanalaista rakennustoimintaa ollut jo vuodesta 1941. Kaksi päivää myöhemmin helmikuun 25. päivänä 1943 maanalinen laitos Khalassa suljettiin ja kaikki työntekijät lähetettiin Buchenwaldiin kaasutettavaksi.

Saksalaiset lähettivät myös ”arjalaiseliittinsä” lapset ja muut yhteiskunnalliset elementtinsä maanalaiseen tukikohtaan. Kenraali Hans Kammler, joka katosi huhtikuussa 1945, oli keskeinen evakuointioperaatiossa, kuten myös kenraali Nebe. Täten saksalaiset kehittivät eugenisen yhteiskunnan, joka ilmeisesti rajoittui vain tiettyyn määrään ihmisiä. He ovat edelleen täällä. Ilmeisesti heillä on teknisiä siirtokuntia Etelä-Afrikassa.

Toukokuun 7. päivänä 1945 Saksa antautui. Sekä amerikkalaiset että venäläiset saivat pääsyn Saksan levyteknologiaan ja tiedemiehiin, joita saksalaiset eivät tajunneet eliminoida ennen heidän nopeaa lähtöään sodan lopulla. Kanadalaiset myös pääsivät käsiksi johonkin dataan, jonka USA oli saanut haltuunsa, sekä johonkin dataan suoraan saksalaisilta.

Heinäkuun 16. päivänä 1945 Yhdysvallat räjäytti ensimmäisen atomipomminsa New Mexicossa. Elokuun 15. päivään mennessä 1945 japanilaiset olivat ”saatu antautumaan”, huolimatta siitä että Japanin hallitus oli ehdottanut antautumista helmikuun 14. päivänä 1945 ja toiseen kertaan kesäkuussa 1945. Yhdysvallat kieltäyty molemmista tarjouksista, joka mieluummin halusi käyttää ydinasetta kaksi kuukautta myöhemmin, niinkuin oli suunniteltu. On varmaa, että ydinräjäytykset saivat myös ei-ihmisolentojen huomion.

                          1946

Vuonna 1946 Yhdysvallat toivat saksalaisia SS-tiedustelu-upseereita maahan myöhemmin tarkoituksenaan muodostaa CIA. Tämä oli osa Allen Dullesin suunnitelmaa vuonna 1943, kun saksalaisen tiedustelun kanssa saatiin tehtyä sopimus, jolla antaa USA:lle käyttöön tiedustelutoiminta sekä antaa saksalaiselle tiedustelulle paikka minne mennä sodan jälkeen. Hyvin hoidettu, todellakin.

                          1947

Vuonna 1947 voimakas tutkajärjestelmä saa aikaan usean avaruusolentojen lautasen törmääisen maahan keskilännessä, joista kaikkein tunnetuimpia olivat Roswellissa ja New Mexicon Aztecissa. Haltuun saadut lautaset sisälsivät reptiliaanilajin sekä Yhdysvaltain ilmavoimien pilottien ruumiita. Todisteita oli siitä, että ruumiita oltiin silvottu. Kesäkuussa 1947 Kenneth Arnold ottaa käyttöön termin lentävä lautanen.

Saksalaiset, joilla on ollut kaksi vuotta aikaa ottaa itseään niskasta kiinni sodan jälkeen, alkoivat lentää Yhdysvaltojen ilmatilassa lautasillaan, jotka silloin olivat kehittyneet huomattavasti. Tämä sai USA:n luomaan suunnitelmat Saksan tukikohdan tarkan sijainnin paikallistamiselle Etelänavalla sekä niiden teknisten kyvykkyyksien selvittämiselle. Vuonna 1947 suoritettin Operation High-jump Etelänavalla pyrkimyksenä paikallistaa saksalaiset. Se epäonnistui. Saksalaiset käyttivät teknologiaansa jallittamaan USA:ta. Vasta vuonna 1958 kansainvälisenä geofysiikan vuonna saksalaiset suorittivat toisen operaation. Vuosien 1947-1958 välillä suoritetut napatutkimusretket olivat osittain tiedusteluretkiä, ja ne myös saivat aikaan Maapallon sisällä olevien voimien ja olentojen toimintaa. On myös viitteitä siitä, että saksalaiset saivat planeetan sisältä kontaktin Maan ulkopuoliseen voimaan navalla tapahtuneen episodin seurauksena.

Vuonna 1947 Yhdysvallat päätti, että ongelma sekä saksalaisten että avaruusolentojen kanssa alkoi muuttua jokseenkin vaaralliseksi, ja siksipä oli tarpeen toteuttaa useita vakavia toimia joilla piilottaa totuus avaruusolentojen läsnäolosta. Saksalaisongelma oli helpompi kontrolloida mitä kansan tietoon tulee. Syyskuussa 1947 Truman sai vietyä National Security Actin läpi jolla piilottaa valtion ja CIA:n toiminta sekä avaruusolentokysymys. CIA:n mielenhallintaprojektit alkoivat Bethesda Naval Hospitalissa vuonna 1947, Saksan SS-tiedustelun datalla. Truman loi tutkimusryhmän jolla kontrolloida avaruusolento-ongelmaa. Liuta National Security Councilin (NSC) muistioita poisti CIA:lta sen ainoan ulkomaisen tiedustelutiedon keräämisen tehtävän ja hitaasti laillisti suoran toiminnan salaoperaatioiden muodossa. Muistiot, mukaanlukien NSC-10/1 ja NSC-10/2, loivat puskurin Yhdysvaltain presidentin ja käynnissä olevien toimien välille, sekä tarjosivat presidentille keinon kieltää kaikki tietämänsä salaoperaatioista.

Päätettiin, että avaruusolentojen aluksista tarvittiin enemmän tietoa. Project Sign, joka perustettiin joulukuun 30. päivä 1947 Wright Fieldiin, tutkisi lautasten teknisiä kyvykkyyksiä ja toimintaa. Silti ongelmana oli arvioida talteen saadut lautaset. Päätettiin, että laivaston yleisalue Groom Mountainsilla Nevadassa olisi ideaalinen paikka toteuttaa testaaminen.

                          1948

Elokuussa 1948 Project Sign valmisteli huippusalaista tilannearviota, joka sai nimen Air Intelligence Report 100-203-79.

Kenraali Hoyt Vandenburg, käytyään raportin läpi, komensi raportin tuhottavaksi. Kaikkia kopioita raportista ei tuhottu, ainakin yksi jäi jäljelle. Joulukuussa 1948 Project Sign nimettiin uudelleen Project Grudgeksi, jonka julkinen versio tunnettiin nimellä Project Bluebook. Grudgen ja MJ-12:n välinen kontakti oli ilmavoimien Bluebookista vastaava upseeri kapteeni Edward Ruppelt.

                          1949

1949 oli vuosi jolloin AEC-tilojen rakentaminen alkoi Nellisin ilmatukikohdassa. Kompleksin tarkoitus oli testata avaruusolentojen teknologiaa. Se oli myös vuosi, jolloin saksalaisten levyt lensivät USA:n yllä. Vastauksena tähän toimintaan sekä yleiseen avaruusolentojen ongelmaan vuonna 1949 saatettiin voimaan CIA Act, joka antoi enemmän kyvykkyyksiä toimia sen takaamiseksi että avaruusolento-ongelma pidettäisiin valtion sisällä. Siinä kohtaa CIA:n tieteellisen tiedustelun osasto alkoi käydä läpi siviiliraportteja havainnoista määrittääkseen kieltämisen laajuuden.

Vuonna 1949 Neuvostoliitto teki ensimmäisen maanpäällisen ydinkokeensa. On epävarmaa auttoiko Neuvostoliiton aietta tuottaa ydinase USA:n toimittama yhden kilon uraanilasti vuonna 1943 vaiko sen jälkeiset ydinaseiden rakennusohjeet, jotka toimitettiin samana vuonna presidentti Rooseveltin Lend-Lease-ohjelman alaisuudessa. Lend-Lease -varusteiden toimittamisesta vastannut majuri huomasi, että ainakin kolme uraanilastia, yhteensä 0.75 tonnia, sekä dokumentteja ja raportteja oltiin lähetetty venäläisille.

Julius & Ethel Rosenburg saivat syyt niskoilleen Neuvostoliiton asehankinnasta seuraavana vuonna, ja heidät summanmutikassa teloitettiin teknologiavaihdannan peittelemiseksi. Presidentti Rooseveltin poika James kirjoitti kirjan ”A Family Matter”, jossa hän kuvaa Rooseveltin ”rohkeaa päätöstä” jakaa ydinsalaisuudet Neuvostoliiton kanssa.

Vuonna 1949 avaruusolentojen aluksia nähtiin usein leijailemassa arkaluontoisten ydinaselaitosten yllä, erityisesti New Mexicossa, ja ”vihreinä tulipalloina” tunnettuja luotaimia usein havaittiin ympäri osavaltiota; ne oletettavasti monitoroivat jotain säteilyyn liittyvää. Lautasen törmäys Roswellissa, New Mexicossa tuotti elävän avaruusolennon, nimeltään EBE (Extra-terrestrial Biological Entity). Nimen otti käyttöön tutkimusryhmän jäsen Detlev Bronk.

Puolustusministeri James Forrestal ei tykännyt yhtään koko avaruusolento-ongelman käsittelystä. Hän kertoi huolistaan presidentti Trumanille, joka pyysi häntä eroamaan maaliskuun 3. päivänä 1949. Kuukauden päästä Valkoinen Talo sai 3000 sivua James Forrestalin päiväkirjoja talteen Valkoisen Talon kassakaappiin ja hänet lähetettiin tri. Rainesin hoitoon Bethesda Naval Hospitaliin. Forrestalin veli päätti viedä hänet pois sairaalasta peläten hänen henkensä puolesta. Samana päivänä kun hänen veljensä oli määrä hakea hänet, James Forrestal löydettiin roikkumasta 16. kerroksen sairaalan ikkunasta lakana hänen kaulansa ympärillä. Lakana repeytyi ja Forrestal putosi kuolemaansa.

Joulukuuhun 1949 mennessä valtio päätti lopettaa Project Grudgen ja suunnata huomionsa muualle.

                          1950

Vuonna 1950 kanadalainen tiedemies Wilber Smith raportoi kirjeessä, että lautaset olivat Yhdysvaltain hallituksessa mitä salaisin aihe, ”jopa salaisempi kuin vetypommi”, jonka presidentti Truman oli määrännyt tuotantoon tammikuussa 1950. Vuonna 1950 avaruusolentojen lautasten aiheuttamat ongelmat jatkuivat. Matkustajalennot ajautuivat läheltäpititilanteisiin ja ylilentoja tehtiin edlleen arkaluontoisten armeijan laitosten yllä. Elokuuhun 1950 mennessä päätettiin antaa kenraali Walter B. Smithin ottaa Forrestalin tyhjäksi jättämä paikka tutkimusryhmässä. Samassa kuussa baltio päätti ottaa kaikki USA:n rautatiet haltuunsa estääkseen yleislakon.

Joulukuussa 1950 yksikkö nimeltään IPU, Interplanetary Phenomenon Unit, perustettiin käsittelemään aina vain lisääntyvien törmänneiden lautasten ja avaruusolentojen skenaarioita. Samassa kuussa lautanen törmäsi Meksikon El Indio-Guerro -alueelle, ja se vietiin AEC-tiloihin New Mexicon Sandiaan.

                          1951

Vuonna 1951 Groom Laken juurelle alettiin rakentaa tukikohtaa Project Redlightin myötä. Informaatiota vuosi ulos, että lautasia on viety talteen Wright Pattersonin ilmatukikohtaan Daytoniin, Ohioon. Viking Press julkaisi Forrestalin päiväkirjoista version.

Siivekäs lentävä alus nähtiin Albuquerquen yllä. EBE-niminen avaruusolento yhtäkkiä sairastui. Tri. Mendoza työskenteli sen kanssa melkein vuoden, kunnes vuonna 1952 se kuoli.

Kenraali MacArthur, joka tunnetaan kommenteistaan koskien planeettainvälistä välttämättömyyttä, sai jättää tehtävänsä presidentti Trumanin käskystä.

Vuonna 1951 CIA kertoi kansalle, että se sulki ”UFO”-ongelmaa koskevat kirjansa. Presidentti Truman loi National Security Agencyn (NSA) vuonna 1952 monitoroimaan ja pitämään aisoissa avaruusolentojen läsnäolon salaisuutta, purkamaan avaruusolentojen viestintää ja lopulta luomaan dialogi minkä tahansa avaruusolentojen lajin kanssa se sitten olikin kommunikaatiossa. Presidentin päiväkäsky antaa NSA:lle immuniteetin kaikista muista laeista, paitsi niistä jotka erikseen mainitsevat NSA:n nimeltä.

                          1952

Presidentti Truman piti USA:n liittolaiset, mukaanlukien Neuvostoliiton, kartalla avaruusolentojen ongelmasta aina siitä asti kun Roswellin lautanen saatiin talteen, siltä varalta että avaruusolennot osoittautuisivat uhaksi. Ongelm oli, että avaruusolennot olivat yhä vain kasvava turvallisuusuhka. Tuon ongelman ratkaisemiseksi perustettiin ryhmä nimeltä Bilderberg, jotta avaruusolentojen ongelma ja muut kansainväliset kysymykset voitaisiin saada pois valtioiden hallitusten niskoilta. Bilderbergin päämaja on Genevessä, ja siitä kehittyi salainen eliittielin, joka edelleen pitää huolta kansainvälisistä tilanteista. Nelson Rockefeller, Gerald Ford, Henry Kissinger ja George Bush ovat mukana maailmanhallintaryhmissä, ja ovat olleet monia vuosia.

                          1953

Vuonna 1953 Thomas Brown demonstroi sähkögravitaatiovaikutustaan ilmavoimille, joka kasuaalisti otti projektin haltuunsa. Samana vuonna myös Eisenhower valittiin presidentiksi. Eisenhower nimitti Rockefellerin vetämään ryhmää joka ehdottaisi hallituksen uudelleenorganisointia. Eisenhowerin lempikommentti tuntui olevan ”tee mitä tahansa se vaatiikin”. Tuo kommentti tuntui muodostavan perustan hänen kaikkia avaruusolentojen ongelmaa koskettaville toimilleen tuosta lähtien.

Project Sigma, joka luotiin vuonna 1953 ja jota NSA pyöritti, sieppasi ja purki avaruusolentojen kommunikaatioita. Kymmenen lautasen törmättyä pyrkimys säilyttää salaisuus vaati varsin paljon vaivannäköä.

Eisenhower vuonna 1953 pyysi Rockefellerilta apua avaruusolento-ongelmaan. Tässä kohtaa idea MJ-12:sta syntyy. Se oli mahdollisesti kriittinen virhe pyytää kontrolliryhmän jäseneltä apua avaruusolentojen kanssa.

Astronomit vuonna 1953 tekivät varsin häiritsevän löydön suuresta aurinkokuntaan saapuvasta kappaleesta, joka myöhemmin osoittautui älykkäästi ohjatuksi ja joka emittoi kommunikaatiosignaaleja. Ilmavoimat, samana vuonna, löysivät suuria Maata kiertäviä kappaleita 100-500 mailin etäisyydellä. Ne olivat avaruusolentojen aluksia.

Project Plato, jota NSA pyöritti, koitti saada aikaan diplomaattisuhteita esiin tulleisiin avaruusolentolajeihin. Vuonna 1953 NSA onnistui tehtävässään ja CIA, jonka mielestä kansa tarvitsi lisää väärää tietoa, laittoi pystyyn Robertsonin paneelin. Loppuraportissa, joka on julkaistu tammikuussa 1956, esitetään että ”UFOista ei ole minkäänlaista uhkaa kansalliselle turvallisuudelle”. Tähän mennessä jotkut avaruusolennoista olivat jo TUNNETTUJA, ja täten ”tunnistamattomien” lentävien esineiden semantiikkaa pystyttiin totuudenmukaisesti käyttämään. Kontakti saatiin vuonna 1953 lajin kanssa, joka tästä eteenpäin tunnetaan nimellä Isonenäiset Harmaat, ja tapaaminen järjestettiin Hollomanin ilmatukikohtaan New Mexicoon vuodelle 1954. Salainen sopimus solmittiin, jossa avaruusolennot eivät sekaantuisi elämäämme emmekä me sekaantuisi heidän. Me antaisimme tehdä sen mitä he haluavat ja perustaa maanalaisia tukikohtia tänne vastalahjana avaruusolentojen teknologiasta.

Huoli tai julkinen kysely ”UFO”-kysymykseen sai aikaan sen, että valtio keksi idean lautasten kehittämisestä käyttäen perinteistä teknologiaa ja sitten näyttää niitä kansalle. Tämä veisi huomion pois todellisista ohjelmista. Project Snowbird luotiin tähän tarkoitukseen. Myös sen päämaja sijaitsi Nevadassa.

Amerikkalaiset ja kanadalaiset olivat tehneet yhteistyötä jonkin aikaa lautasteknologian parissa, ja vuonna 1954 menestyksekkäästi testattiin joitain yhdessä kehitettyjä malleja. Project Redlight sai ensimmäisen kuolonuhrinsa ilmavoimien pilotin testatessa avaruusolentojen alusta Nevadassa. Project Pounce luotiin yleisprosessiksi lautasten ja niiden sisälläolijoiden noutamiseen, sekä peitetarinoiden tarjoamiseksi. Myös sitä pyöritti NSA. Project Plato, toinen NSA:n projekti, perustettiin avaruusolentojen lautasten jatkuvaksi teknologian arviointiohjelmaksi.

Yhä useammat ihmiset kansasta alkoivat kohdata avaruusolentoja. Salaisuuden ylläpitämiseksi ilmavoimat perustivat useita ”briiffaussiirtokuntia” USA:n kontaktihenkilöille ja heidän perheilleen — käytäntö joka on jatkunut 1960-luvulle ja siitä eteenpäin.

Hallitus oli saanut yhteyden myös toiseen avaruusolentojen rotuun vuonna 1953. Tämä rotu ei antanut omaa teknologiaansa hallitukselle, ja huolimatta heidän varoituksistaan koskien Isonenäisiä Harmaita, hallitus pani kontaktin poikki, ja mieluummin salli Harmaiden jakaa omaa mielenhallinnan, sädeaseiden ja gravitaatioon liittyvää teknologiaansa maksuksi Yhdysvaltain hiljaisuudesta abduktioista ja silvonnasta.

                          1954

Vuonna 1954 tri. Wilhelm Reich aloitti kokeensa pilvenhajottamislaitteilla, ja havaitsi että hän kykeni vaikuttamaan joidenkin avaruusolentojen lautasalusten työntövoimalaitteistoon. Reichin keksintöihin kuului myös tautien selättäminen biologisen energian manipulaatiolla. Ei kestänyt kauaakaan kun valtio tajusi mikä uhka Reich oli vakiintuneelle järjestykselle, ja Reich joutui valtion vainon kohteeksi ja vankilaan. Hänet murhattiin Lewisburgin vankilassa marraskuussa 1957.

                          1955

Vuonna 1955 Hollywoodin UFO-dokumentaari pyrki vähentämään mystisyyttä UFOjen ympärillä kansan silmissä. CIA:n mielenhallintaohjelma, joka sai luvan vuonna 1953 kun Allan Dulles hyväksyi projektin MKDELTA, sai uuden karmivan käänteen kun mielenhallintahuumeita alettiin antaa koehenkilöille normaaleissa olosuhteissa niiden vaikutusten selvittämiseksi. Myöhemmin vuonna 1956 mielenhallintahuumeiden testaaminen vangeilla hyväksyttiin.

National Security Council oli saanut aikaan ”diilin” Isonenäisten Harmaiden kanssa. Harmaat varmistaisivat, että ne antaisivat tietyin väliajoin listan abduktiohenkilöistä NSC:lle. Huhtikuuhun 1954 mennessä Eisenhowerin hallinnolle kävi ilmi, että Harmaat olivat rikkoneet lupauksensa ja abduktoivat paljon enemmän ihmisiä kuin oltiin raportoitu, mm. suuria määriä lapsia.

Lisäksi vuonna 1955 Henry Kissinger valittiin johtamaan avaruusolentojen tutkimusryhmää, joka tunnettiin nimellä JASON society, National Security Councilin muistion NSC 5411 alaisuudessa. NSC:n muistio 5412/2 perusti alkuperäisen tutkimuskomitean. Vuonna 1956 ryhmä, johon julkisesti viitattiin nimellä Quantico-ryhmä, lopetettiin. 5412 tuli kansan tietoon, mutta ryhmän tarkoitus pysyi edelleen salassa.

                          1956 

Vuonna 1956 Captain Ruppelt, joka lähti ilmavoimista vuonna 1953, kirjoitti ja julkaisi tunnetun kirjansa ”Report on Unidentified Flying Objects”. Hän myös teki lausunnon samana vuonna koskien ”ryhmää saksalaisia joilla on kehittyneitä lentokoneita”.

                          1957

Vuoteen 1957 mennessä Joseph McCarthy oli muuttumassa ongelmaksi. Hänet otettiin hoitoon Bethesda Naval Hospitaliin, jossa hän kuoli mystisesti, tottakai.

Vuonna 1957 päätettiin, että ihmisevoluutio tekisi planeetasta asumiskelvottoman vuoteen 2000 mennessä, joten piti keskustella erilaisista ”Vaihtoehdoista”. Vaihtoehto 1 oli, että sallitaan asioiden jatkua samalla tavalla kuin ennenkin ja toivoa että ne voidaan korjata. Vaihtoehto 2 oli rakentaa maanalaisia kaupunkeja ja laitoksia joilla taata valittujen henkilöiden selviäminen. Vaihtoehto 3 oli muutto toisille planeetoille. Vaihtoehtoja 2 ja 3 pidettiin kaikkein kelvoimpina. Molempia alettiin edistämään tuolloin. Vaihtoehdon 3 toteuttamiseksi tarvittaisiin avaruusolentojen teknologiaa. Oli myös tarpeen puskea tehokkaampia mielenhallinnan muotoja jotta toiminnan sujuva eteneminen varmistettaisiin huolimatta mahdollisesta vastarinnasta, jota voisi esiintyä.

Vuonna 1957 Project Redlightin työ lähti käyntiin Nevadassa. Koodinimellä DREAMLAND rakennettiin laitos avaruusolentojen maanalaisen tukikohdan S-4 viereen. Siellä aloitettiin avaruusolentojen teknologian vaihdanta.

                          1958

Vuonna 1958, kansainvälisenä geofysiikan vuonna, tehtiin tutkimusretkiä Pohjois- ja Etelänavalle arvioimaan saksalaisten ongelmaa sekä eri sortin avaruusolennoista aiheutuvaa, joita havaittiin tulevan Maapallon sisältä. Vaihtoehtojen 2 ja 3 parissa tehtävä työ jatkui.

                          1959

Vuonna 1959 RAND Corporation piti useita konferensseja maanalaisesta syvärakentamisesta. Näihin konferensseihin otti osaa eri aselajien edustajat sekä rakennusalan suurkorporaatiot kuten Bechtel. Maanalaiset rakennusprojektit alkoivat vuoden sisään. Olemassaolevia maanalaisia laitoksia laajennettiin ja uusia aloitettiin rakentaa. Rahoitus maanalaisille tukikohdille tuli ”presidentin suojarahastosta”, sekä salaisista huumeiden myyntioperaatioista, joita CIA toteutti yhdessä MJ-12:n kanssa. Tämä proseduuri vaikuttaa olevan edelleen käynnissä kun tätä kirjoitetaan heinäkuussa 1989. Yli 75 maanalaista laitosta on rakennettu eri ohjelmien alaisuudessa.

Lisäksi vuonna 1959 Joseph Bryan, CIA:n psykologisen sodankäynnin johtaja, tapasi majuri Major Donald Keyhoen tapaamisten läpikäymiseksi. Keyhoe kieltäytyi. Kapteeni Ruppelt, tyytymättömänä valtion toimintaan ”UFO-tutkimuksissa”, on muuttumassa yhä ongelmallisemmaksi.

                          1960

Vuonna 1960 Edward Ruppelt mystisesti kuolee sydänkohtaukseen. Sinä vuonna Project Aquarius käynnistetään keräämään lääketieteellistä ja teknistä tietoa avaruusolentojen teknologiasta. Se oli toinen NSA:n sponsoroima projekti. Ronald Reagan on Kalifornian kuvernööri. Hänen henkilökohtainen sihteerinsä oli entinen kääntäjä Eichmannin saksalaisille toisen maailmansodan aikana.

                          1961

Vuonna 1961 Cape Canaveral/Kennedyn tutka lukkiutui esineeseen, joka seurasi polaris-ohjusta valtameren yli. Varapresidentti Johnsonin yksityiskone törmää maahan. Tutkassa näkyy UFOja alueella.

John Kennedy valittiin presidentiksi 1961. Hän komensi NORADin olemaan paljastamatta tietoja ulkomaisista avaruusaluksista. Yliopistoissa tehdään kokeita yliäänillä ja aivojen leesioilla. Donald Keyhoe aloittaa todisteiden lähettämisen hänen sensuroinnistaan kongressiin. Fort Ordissa 221 armeijan henkilöä abduktoidaan ja heihin asennetaan impantteja. He ja heidän perheensä eristettiin ulkomaailmalta.

Toukokuuhun 1961 mennessä parlamentin alakomitea oli muodostettu tutkimaan UFO-asiaa. Jälleen se jätettiin sikseen ja ongelma tuntui ’katoavan’ hetkeksi. Kennedy, tyytymättömänä joihinkin salaisen hallituksen rakenteisiin, uhkasi tehdä asioista julkisia. Ongelmasta keskusteltiin vuoden 1962 Bilderberg-kokouksessa.

                          1962

1962 oli vuosi jolloin Amerikan kansa katsoi kun John Glenn kiersi Maapallon miehitetyn ”avaruusohjelman” kyydissä, joka oli julkinen ohjelma rahoituksen keräämiseksi salaisiin projekteihin. Jotkut projekteista liittyivät avaruusolentojen teknologian kehittämiseen.

1962 oli myös vuosi jolloin avaruusluotain laskeutui Marsiin. Se vahvisti, että planeetalla on elinkelpoinen ilmakehä ja lisäksi vahvisti Vaihtoehdon 3 kehitystä. Kansa näki lautasia Dulcen ympärillä New Mexicossa, alueella joka myöhemmin tulisi tunnetuksi avaruusolentojen ja ihmishallituksen yhteisestä laitoksesta.

                          1963

Vuonna 1963 Kennedy todisteiden mukaan uhkasi MJ-12:a ja he päättivät, että Kennedy tulisi lopettaa — tappamalla. Tämä oli aikaa jolloin USA:lla alkoi olla ensimmäisiä toimivia omia levyaluksia. Vuosi 1963 oli ensimmäisiä jolloin abduktiohenkilö vieraili yhteistukikohdassa, ja selvisi elävänä takaisin kertomaan siitä. Se on ensimmäinen vihje maanalaisista risteyttämislaitoksista, jotka kuvataan Dulcen Papereissa, Paul Bennewitzin ja Thunder Scientific Corporationin tapauksen yhteydessä Albuquerquessa, New Mexicossa, sekä muissa kuvottavissa kokemuksissa, joita useat ihmiset ovat raportoineet vuodesta 1963 vuoteen 1989 (suom. huom. 1989 jolloin tämä kirjan kappale kirjoitettiin).

Kuukauden päästä Kennedyn murhasta Bilderberg-kokous pidettiin jälleen jossa suunnitella asioita. Englannissa alkoivat mielenhallintakokeet Warminsterissa. Lonnie Zamoran abduktiotapaus antkoi kansalle lisätietoa avaruusolentojen abduktioista.

                          1964

Huhtikuussa 1964 Cape Kennedyn tutkateknikot seuraavat levyaluksia kun ne seuraavat Gemini-kapselia. Huhtikuun 15. päivänä kaksi tiedusteluhenkilöä tapaavat Project Platon nimissä avaruusolentojen kanssa New Mexicon erämaassa ja järjestävät tapaamisen huhtikuun 25. päiväksi Hollomanin ilmatukikohtaan Nex Mexicoon ”uusimaan” sopimuksen psykologisena temppuna jolla ostaa lisää aikaa ratkaista Harmaiden ongelma.

Toukokuussa 1964 kirja ”The Invisible Government” julkaistiin, ja monia tärkeitä yksityiskohtia CIA:sta levitettiin kansalle.

Kesällä 1964 väitettyjä metallinäytteitä Socorron tapauksesta analysoitiin. Tiedemies Ray Stanford esittää, että näytteet ovat tuntematonta lejeerinkiä. Elokuun 20. päivänä 1964, 15 päivää Standfordin lausuntojen jälkeen, NASAn tiedemies Sciacca esittää, että Socorron näyte on piitä.

Syyskuun 17. päivänä 1964 Warrenin komissio julkaisi raportin Kennedyn salamurhasta, mikä oli tarkoitettu rauhoittamaan kansaa tapahtumista ja piilottamaan salamurhan yksityiskohdat. Joulukuussa levyaluksia näkyi jälleen, ja ne pörräsivät Pautexentin laivaston lentokentällä Marylandissa.

                          1965

Vuonna 1965 pidettiin jälleen Bilderberg-kokous. George Adamski ottaa videokuvaa esineestä Silver Springissä, Marylandissa helmikuun 26. päivänä 1965. Maalikuun 18. päivänä neuvosoliittolaiset antavat vähemmän riittävän esityksen Leonivin ”avaruuskävelystä”. Selvästikin se oli järjestetty tapaus, joka ei ollut avaruudessa. Kesäkuussa astronautti James McDivitt näkee esineen avaruudessa ja kertoo siitä. Valtio alkaa käydä läpi dataa Maapallon energiahilajärjestelmästä, jonka tri. Bruce Cathie kuvaa Uudessa Seelannissa. Uskottiin, että energiahila tarjoaa energiaa joillekin implanttijärjestelmille ja muulle laitteistolle jota avaruusolennot käyttävät. Se myös tarjoaa (jos Maan kallistuskulma on oikea) voimaa energisoida ”ikkuna-alueita” planeetalla ja avata dimensionaalisia portteja.

                          1966

Vuonna 1966 aluksissa käytetty teknologia ylitti huomattavasti sen mitä tehtiin kansalle saatavaksi. Uskottiin, että tutkimuslaboratorio Piilaaksossa oli kehittänyt 3-ulotteisen television ja että se toimi hyvin. Videonauhaa kehitettiin myös julkaistavaksi SR-71 Blackbird, lentokone jonka design oli kehittynyt ja sen erikoislejeerinkipinta mahdollisti sen matkata avaruuden rajoilla, suunniteltiin ja rakennettiin. Näihin aikoihin ihmiset tulivat tietoisiksi liudasta maanalaisia tunnelijärjestelmiä, jotka sijaitsevat Kalifornian alla ja muissa länsivaltioissa, jotka yhdistävät korporaatiot ja muut laitokset toisiinsa.

Vuonna 1966 Englannin Warminsterin mielenhallintakokeet lopetettiin. Cheyenne Mountain ja sen NORAD-laitos otettiin käyttöön, ja Bilderberg-kokous pidettiin jälleen. Henry Kissinger, Olof Palme (joka myöhemmin sallisi vuonna 1971 ottaa käyttöön implantit Ruotsissa ja joka murhattiin), Gerald Ford ja Saksan Schmidt ottivat osaa kokoukseen. NASAn budjetti oli paisunut yli $572 miljoonaan dollariin.

Vuoden 1966 gallup esitti, että yli 8 miljoonaa ihmistä oli nähnyt UFOn USA:ssa. Kansan kiinnostus lisääntyi. Oli aika manipuloida kansan mielipidettä jälleen. Condonin komitea perustettiin, jota johti Edward Condon, joka myönsi hänen tekaistun päätelmänsä siitä, että UFOja ei ole olemassa. Condonin komitea julisti sen tulokset julkisiksi, julistaen että UFOilla ei oikeasti ollut mitään todellisuuspohjaa. Tämä oli alkua debunkkausprosessille, joka kulminoituisi vuonna 1969 kun ilmavoimat teki julkisesti ilmoituksen, että he ”sulkevat Project Bluebookin”. Kongressiedustaja Gerald Ford julistaa kongressille, että heidän tulisi tutkia UFO-aihetta. Kaksi kuukautta myöhemmin kesäkuussa 1966 levyalukset keskeyttävät kokeet Pine Gapin laitoksella Alice Springsin lähellä Australiassa.

Elokuussa 1966 tri. J. Allen Hynek julkisesti kritisoi tieteentekijöitä siitä, että he eivät tutki UFO-raportteja.

                          1967

Vuonna 1967 astronomi James E. MacDonald näkee salaisen version vuoden 1953 Robertsonin raportista, ja alkaa kritisoida ilmavoimia ja CIA:ta. MacDonald esittää, että UFOt oivat olla vierailijoita toisilta planeetoilta. Lisäksi vuonna 1967 suuri kultalasti lähtee Fort Know’sta, kukaan ei tiedä minne.

Lokakuussa 1967 Britanniassa nähdään suuri sarja lautashavaintoja. Joulukuussa Schirmierin tapaus Nebraskassa muuttuu erääksi vuoden kiinnostavimmista abduktiotapauksista. Schirmer viedään maanalaiseen tukikohtaan ja hän kertoo yksityiskohdista myöhemmin.

                          1968

Vuonna 1969 Richard Nixonista tulee presidentti. Edward Condon julkaisee kirjan ”Scientific Study of UFOs” yrityksenään lisää harhauttaa ihmisiä aiheesta. USA:n armeijan kielikoulun tutkimusosasto tuottaa aivojen sekoituslaitteen. Ilmavoimat julistavat Project Bluebookin hylätyksi ”kansan kiinnostuksen puutteen” vuoksi. Brasilian ilmavoimat ottavat käyttöön direktiivin, joka kieltää UFO-informaation julkaisun lehdistölle. Donald Keyhoe, pitkäaikainen valtion vihollinen, hiillostetaan NICAPista ja hänet korvaa CIA-mies John Acuff.

Toukokuun 28. päivänä 1969 entinen presidentti Eisenhower kuolee, mikä on viimeinen kerta kun presidentillä on täysi tieto koko avaruusolentotilanteesta ennen Bushin valintaa vuonna 1988.

Kesäkuun 20-21. päivinä 1969 kansa näkee kun Neil Armstrong laskeutuu Kuuhun (väärään paikkaan). Armstrong ja hänen miehistönsä näkevät jättiläismäisen avaruusolentojen aluksen heidän laskeutumispaikkansa lähellä. Radioamatöörit kuulevat tapaukseen liittyvää hälinää.

Vuonna 1969 syntyy kiista vuoden 1950 Internal Security Actista, joka sallii sisäisten keskitysleirien pystyttämisen Yhdysvaltoihin. Senaattori Daniel Inouye esitteli lain jolla kumota keskitysleireistä puhuva lainkohta, ja se pian hyväksyttiinkin. Huolimatta valtion virallisesta politiikasta, jotkut uskovat että lakia rikottiin.

Vuosia myöhemmin Houstonissa käytiin liikemies William Pabstin oikeusjuttu, joka haastoi liittovaltion hallituksen oikeuteen salaisten keskitysleirien ja mielisairaaloiden perustamisesta tarkoituksenaan laittaa väärien poliittisten mielipiteiden edustajat vankilaan. Pabst sanoi, että massiivisia tietokonejärjestelmiä on olemassa joiden avulla valtion viranomaiset saavat pääsyn kansalaisten nimiin joita pidättää ja kontrolloida.

Vuoteen 1969 mennessä NASAn budjetti oli kutistunut $44 miljoonaan. He eivät halunneet, että Kuussa pyörivää operaatiota häirittäisiin. Lokakuussa 1969 Jimmy Carter raportoi nähneensä UFOn.

                          1970

Vuonna 1970 pidettiin Bilderberg-kokous. Maailman väkiluku on 3.6 miljardia. Lokakuussa 1970 Kanadan pääministeri Trudeau kumoaa Kanadan perustuslain Kansalaisoikeudet, joka mahdollistaa ihmisten koteihin menon ilman kotietsintälupaa.

                          1971

Vuonna 1971 pidettiin jälleen Bilderberg-kokous, tällä kertaa Vermontin Woodstockissa. Ilmavoimat edelleen jatkavat Project Bluebookia. Lakiehdotus esitellään, joka kumoaisi Internal Security Actin kohdan 2 mitä keskitysleireihin tulee. Tällähetkellä kirjoissa on hätätilanteita koskettavia lisäyksiä.

Kesäkuussa 1971 tri. James E. MacDonald mystisesti ajaa aavikolle ja ampuu itseään päähän.

                          1972

Vuonna 1972 Central Security Service (CSS) luotiin Fort Meadessa. Sen tarkoitus: kommunikaation sieppaaminen. Project Redlight siirtyy uuteen vaiheeseen Nevadassa. Ensimmäinen Watergate-vuoto tapahtuu. Tieteilijä Rene Hardy, joka on myös tunnettu ufologi, löydetään kuolleena; ilmeisesti itsemurha. CIA:n mielenhallintaprojekti Bethesda Naval Hospitalissa päättyy. Kesäkuun 12. päivänä 1972 toinen ja tärkein Watergate-vuoto tulee julki. Joulukuussa astronautti Edgar Mitchell myöntää, että NASAlla on lupa kohdata Maan ulkopuolisia elämänmuotoja. Joulukuun 25. päivänä 1972 presidentti Truman kuolee.

                          1973

Vuonna 1973 nähdään yhä enemmän aluksia ilmassa. Ilmavoimien edustaja kertoo vierailustaan maanalaiseen tukikohtaan Twentynine Palmsissa, ja ottaa valokuvia avaruusolentojen ruumiinavauksesta ja aluksesta, joka on suurempi sisältä kuin mitä se on ulkoa. Brasilian valtiondirektiivi no. 5 kieltää UFOihin liittyvän informaation levittämisen. Hynekin Center for UFO Studies ottaa haltuunsa NICAPin UFO-tutkimukset. Tieteentekijät jälleen kerran löytävät suuren esineen, joka liikkuu kohti Maapalloa. Se varmistuu toiseksi avaruusolentojen alukseksi.

                          1974

Vuonna 1974 alkaa esiintyä suuri määrä eläinten silpomisia Teksasissa. Hynek vierailee APROn päämajassa ja häneltä evätään pääsy heidän tietoihinsa. Nelson Rockefellerista tulee varapresidentti. Neuvostoliitto aloittaa säänmuokkaustutkimuksensa. Ilmailuvalokuvaaja ottaa valokuvan levystä Nellisin ilmatukikohdassa Nevadassa. Helmikuussa 1974 Robert Galley, Ranskan puolustusministeri, esiintyy TV:ssä ja julkisesti sanoo että lautaset ovat todellisia.

                          1975

Vuonna 1975 NASAn budjetti on jälleen $121 miljardia erilaisiin tutkimusprojekteihin. New Mexicon Dulcen alue kokee jälleen intensiivisen eläinten silpomisaallon. NICAPin rahoitus alkaa laskea. George Bushista tulee CIA:n johtaja. Dokumenteista käy ilmi, että yliäänitutkimusta on tehty ainakin 20 vuotta. Huhtikuussa 1976 NSC:n direktiivi 4A sallii salaiset psykologiset operaatiot joita toteuttaa amerikkalaisia vastaan. Toukokuussa 1976 Illuminatin perustamisesta on kulunut 200 vuotta.

                          1977

Vuonna 1977 Yhdysvallat lähettää Neuvostoliitolle super-supermagneetin, jota he käyttävät säänmuokkaukseen. Presidentti Carter valitaan ja hän sanoo, että hän tuo saataville kaiken mahdollisen UFO-tiedon kansalle. Carterille näytetään levyalus ja hän muuttaa mieltään. Vuonna 1977 kuninkaallisten ilmavoimien haara päättää lopettaa julkaisemasta UFO-raporttitilastoja. Freedom of Information Act saatetaan voimaan 1977. Toukokuussa Jack Acuff, CIA:n edustaja NICAPissa, saa neuvostoliittolaisilta KGB-agenteilta pyynnon koskien UFOja. Syyskuussa 1977 Red Flag -pilotti harhautuu Dreamlandiin ja hänet siirretään nopeasti palvelukseen 48 tunnissa toiseen tukikohtaan. Lisäksi syyskuussa ilmavoimien eversti Senn lähettää kirjeen NASAn kenraali Crow’lle ja ilmaisee toiveensa siitä, että UFO-tutkimukset lakkaisivat.

                          1978

Vuonna 1978 havaintojen aalto alkaa Englannissa, joka kestää vuoteen 1983, ja yli 3 tuhatta havaintoa dokumentoidaan. Vuonna 1978 NSA:n työntekijä antaa CIA NICAPin Jack Acuffille salaisia UFOihin liittyviä raportteja. Elokuva ”Close Encounters” julkaistaan; uusi pyrkimys siedättää kansaa pseudoystävällisillä avaruusolennoilla. Vuonna 1978 Yhdysvallat lähettää F-16 -hävittäjän NATO-liittolaisille Neuvostoliiton aluksilla. Entinen CIA-työntekijä vahvistaa piirrokset avaruusolentojen käsistä, jotka on tehty ruumiinavauksien aikaan. Leonard Stringfield julkaisee kirjan ”Situation Red”. ”Harrisburg”-lehti ennustaa Three Mile Islandin ydinonnettomuuden maaliskuun 28. päivälle 1979.

Maaliskuun 18. päivänä 1978 William Herman abduktoidaan ja avaruusolennot sanovat hänelle, että on olemassa sivilisaatioiden ”verkosto”. He myös vahvistavat aluksien menetyksen 1940-luvulla johtuen tutkista. Kesäkuun 19. päivänä 1978 presidentti Carter luo päiväkäskyllään Federal Emergency Management Agencyn (FEMA); teko jota jotkut pitävät epäperustuslaillisena.

Syyskuussa 1978 tiedemies Paul Bennewitz saa selville avaruusolentojen aluksen toiminnan Manzanon asevarastolla New Mexicon Albuquerquessa. Bennewitz lähettää raportin nimeltä Project Beta valtiolle ja häntä aletaan tarkkailla. Hänelle ilmeisesti annettiin kolmena kertana sähköshokkihoitoa vuodesta 1979 eteenpäin, ja hänet jätettiin sekä valtion että avaruusolentojen tarkkailtavaksi, joiden kanssa hän oli kommunikoinut tietokonelaitteistolla.

Lisäksi vuonna 1978 FEMA suorittaa ensimmäisen Rex-harjoituksensa Rex-78.

                          1979

Vuonna 1979 senaattorit Smith ja Domenici järjestivät konferenssin eläinten silpomisista, ja tiedemies Henry Montieth osallistui, joka oli juuri saanut loppuun 10-vuotisen tutkimuksensa aiheesta. Konferenssin johtopäätös oli, että eläinten silpomistapauksissa oli jonkin verran substanssia, mutta että niitä ei voitu selittää.

1979 oli vuosi jolloin vittuuntunut tiedemies Dulcen geenilaitokselta lähti kävelemään mukanaan videoita, kuvia ja muistiinpanoja, ja hän vannoi paljastavansa sieltä löydetyt kaameudet.

Presidenttiehdokas Ronald Reagan vierailee NORADissa Cheyenne Mountainilla vuonna 1979. CIA-agentti John Acuff NICAPista korvataan eläköityneellä agentti Hallilla.

Vuonna 1979 eläköitynyt OSS-agentti väittää haastattelussa, että häntä pyydettiin tappamaan kenraali Patton. Tammikuun 18. päivänä 1979 käydään debatti UFOista Englannin parlamentin ylähuoneessa. Maaliskuun 28. päivänä 1979, aivan kuten ennustettiin, Three Mile Islandin onnettomuus tapahtui. Lokakuussa 1979 sattuu välikohtaus valtion tieteentekijöiden, armeijan henkilökunnan sekä täälläolevien avaruusolentojen välillä. 66 henkilöä saa surmansa.

                          1980

Vuonna 1980 valintansa jälkeen Ronald Reagan muuttaa ’Ilmapuolustuksen’ (Air Defense) NORADissa ”Avaruuspuolustukseksi” (Aerospace Defense). William Mooren kirja The ’Roswell Incident’ julkaistaan. MUFON Journal julkaisee artikkelin Project Redlightista. FEMA suorittaa Rex-80 harjoitukset, joissa he siirtävät kuubalaisia pakolaisia osana massojen pakkosiirtokoetta.

Tammikuussa 1980 Peter Gersten saa haltuunsa kaksi dokumenttia NSA:lta FOIA-tietopyynnön avulla. Gerstenin onnistui saada selville, että huhtikuun 27. päivänä 1982 noin 238 NSA:n dokumentin sijainti saatiin selville valtion tekemässä etsinnässä.

Toukokuussa 1980 psykologi ja tutkija Leo Sprinkle suorittaa regressioterapian Myrna Hansonille, joka kertoo informaatiota maanalaisista tukikohdista. Lisäksi toukokuussa Judy Doraty ja hänen poikansa näkevät omin silmin karjan silpomistapauksen ja heidät abduktoidaan ja implantoidaan.

Elokuussa 1980 levyalukset tunkeutuvat Manzanon asevarikolle New Mexicoon. Elokuun 8. päivänä Sandian vartija löytää levyaluksen HQ CR44:n varaston viereltä, jossa säilytetään ydinmateriaalia. Elokuun 9. päivänä vartija tarkastaa Coyote Canyon Roadin ja löytää levyaluksen.

Marraskuussa 1980 tutkija Paul Bennewitz on edelleen NSA:n tarkkailtavana, Joulukuussa Cash-Landrumin tapaus sattuu, jossa molemmat naiset saavat vakavia säteilyvammoja kohdatessaan amerikkalaisen levyaluksen, jota kuljetetaan pois 23 helikopterin voimin kahden naisen silmien alla.

                          1981

Vuonna 1981 George Bushista (entinen CIA:n johtaja) tulee varapresidentti ja Ronald Reaganista presidentti. NASAn tutkimusbudjettin on $109 miljardia. Ronald Reagania ammutaan salamurhayrityksessä, joka halusi George Bushista presidentin hieman aiemmin.

Vuonna 1981 Floridan yliopisto aloittaa tutkimukset ajatuksen voimalla käytettävästä tietokoneesta. Stealth 117A -lentokone koelennetään ensikertaa. Tammikuussa 1980 saadaan selville Bentwaters/Woodbridgen tapaus, joka liittyy maanalaiseen toimintaan.

Tammikuun 13. päivänä 1981 eversti Charles J. Halt kirjoittaa muiston Britannian ilmavoimissa avaruusolentojen kohtaamisesta Rendleshamin metsässä.

                          1982

Vuonna 1982 Peter Gersten CAUS:sta lähettää pyynnön korkeimpaan oikeuteen NSA:n mukanaolosta UFO-toiminnassa.

MJ-12:n väitetään ottaneen yhteyttä tutkija Linda Hoween (A Strange Harvest) ideasta tehdä dokumentaari jolla julkistaa tietoa — he muuttivat mieltään myöhemmin. Vuonna 1982 planeetan populaatio ylittää 4.8 miljardia ihmistä. Maaliskuun 10. päivänä 1982 Britannian parlamentin ylähuone piti toisen debattinsa UFOista, eivätkä edelleenkään päässeet lopputulokseen. FEMA piti Rex-82 harjoitukset, joka testasi kansakunnan kyvykkyyttä nopeaan liikekannallepanoon sodan uhatessa. Teollisuus epäonnistui surkeasti.

                          1983

Vuonna 1983 nevadalainen tutkija löytää metallisauvan geomagneettisen pyörteen keskeltä Blue Diamondissa, Nevadassa. Britannian hallitus aloittaa UFO-tietojen julkistamisen ensikertaa.

Vuonna 1983 Stealth 117A -hävittäjä otetaan käyttöön salaa. Vuonna 1983 Colorado Advanced Technology Institute luotiin tulevan avaruustutkimuksen perusrakenteeksi, joka alkaisi vuosina 1988-90. Eversti Charles Haitin muistio Bentwatersista julkaistaan USA:ssa. Pentagonin sisäinen dokumentti päivämäärällä joulukuun 1. 1983 kuvaa yksityiskohtaisesti armeijaan ohjeita vetää sotilaat pois määrittämättömän hätätapauksen seurauksena. Dokumentti listaa Posse Comitatus Actin poikkeustapauksia, liittovaltion lain joka kieltää armeijaa toimimasta USA:ssa. Dokumentti puhuu valtuutuksesta sellaiselle toiminnalle: ”USA:n valtion laillinen oikeus varmistaa yhteiskunnallinen järjestys… voimalla jos tarpeen”, väite jonka korkein oikeus oli kumonnut kun presidentti Truman yritti käyttää sitä oikeuttamaan terästehtaiden haltuunoton 1950-luvun alussa. On viitteitä siitä, että armeijan uusilla divisioonilla, kuten Fort Lewis Washingtonissa, on kaksoisrooli sekä kotimaassa että ulkomailla. Toinen divisioona on suunniteltu Fort Ordiin, Kaliforniaan. FEMAlla on käyttöönottamatonta lainsäädäntöä laissa, joka on nimetty ”Puolustusresurssilaiksi” (Defense Resources Act). Laki kumoaisi kansalaisoikeudet, hävittäisi vapaan yrittämisen, eliminoisi yksityisomaisuuden ja yleisesti saattaisi kansan totalitarismiin. Kohta 202 laista, esimerkiksi, sallii presidentin välittömästi takavarikoida mikä tahansa yksityisomaisuus ”joka pidetään tarpeellisena kansallisen turvallisuuden puolustamiseksi”. Kohta 501 valtuuttaa minkä tahansa teollisuuden haltuunoton jonka Valkoinen Talo määrää. Kohta 1213 kieltää kaiken lakkoilun. Käyttöönottamaton laki myös sisältää ”Viestinnän sensuurin”, joka sallii presidentin, milloin ”yleinen turvallisuus sitä vaatii”, sensuroida ”postilla, kaapelilla, radiolla, televisiolla tai muilla viestintäkeinoilla tapahtuvaa viestintää”. ”COG” (Continuity of Government, Hallinnon Jatkuvuus) on myös olemassa. Se on salainen varjohallitus, joka on koolla ja valmiina pyörittämään maata.

Vuodesta 1980 eteenpäin tämä ennennäkemätön elin on perustettu ajamaan USA sotilasvallankaappaukseen joko presidentin yhteistyöllä tai ilman sitä, kaikki demokratian säilyttämisen nimissä jotain nimeämätöntä uhkaa vastaan.

Arvaa mikä tuo uhka voisi olla?

                          1984

Elokuva ”V” esitetään kansalle, jossa kuvataan reptiliaaniavaruusolentoja, jotka syövät ihmisten lihaa, säilyttävät ihmisiä ruoaksi, jne. Elokuvassa/sarjassa on myös aktiivisia vastarintaryhmiä. Fawcett ja Greenwood julkaisevat kirjan ”Clear Intent”. Neuvostoliitto toteuttaa kansallisen gallupin UFO-kokemuksista, johon 30 tuhatta ihmistä vastaa. FEMA pitää Res-84 harjoitukset. Nämä harjoitukset liittyvät suurten ihmismassojen pidättämiseen ja käsittelyyn. Suuria määriä ihmisiä saatetaan oletettavasti joutua käsittelemään valtion kiisteltyjen toimien jälkeen.

Onko arvauksia minkä?

Huhtikuun 26. päivänä 1984 kenraali Bond kuolee lentäessään Area 51:ssa salaisen lentokokeen aikana. Joulukuussa USA:n US Space Foundation piti ensimmäisen vuosittaisen symposiuminsa Coloradossa.

                          1985

Vuonna 1985 McDonnel Douglas saa uunituoretta teknologiaa tyhjästä. John Herringtonista tulee energiaministeri. Neuvostoliitto julkistaa paljon UFO-kohtaamisdataa. Kirjailija Ralph Noyes julkaisee kirjan ”A Secret Property” Britannian hallituksesta ja UFOista. Lawrence Livermore Labs alkaa valmistaa keinotekoista verta, josta osan on määrä mennä Dulcen geenilaitokseen New Mexicossa. Karjansilvonta alkaa vähentyä keskilännessä.

Lokakuussa 1985 Aries Properties hankkii 21 tuhatta eekkeriä maata Colorado Springsin vierestä, joka on tarkoitettu tulevaa avaruustutkimuskeskusta varten.

Marraskuussa 1985 NBC lähettää ohjelman ”tunnistamattomista mustista helikoptereista, salaisista projekteista, ja likaisesta rahasta”. Joulukuun 4. päivä 1985 presidentti Reagan kertoo huolistaan avaruudesta saapuvista Maan ulkopuolisista voimista lukiolaisille.

                          1986

Vuonna 1986 julkaistaan Jenny Randlesin kirja ”Sky Crash” ja Steinman & Stevensin kirja ”UFO Crash at Aztec”. Brasilian ilmavoimat, tietopyynnön perusteella julkistetun valtion dokumentin mukaan, jahtaavat UFOja. Project Snowbird siirtyy seuraavaan vaiheeseen kehittämään lentokonetta perinteisellä teknologialla, jota näytetään kansalle.

Heinäkuun 26. päivänä 1986 tri. Robert I. Sarbacher kuolee.

                          1987

Vuonna 1987 avaruustaistelun budjetti on £4.2 miljardia. Puolustusministeriö rahoittaa 75% kaikesta liittovaltion tutkimuksesta ja kehityksestä.

Losangelesilainen poliisi kuolee löydettyään suuren CIA:n levityspaikan heroiinille ja kokaiinille Los Angelesissa sijaitsevan hotellin Staffers Concourse Hotel huipulta. Hänet tapetaan. Viraston rahoja kanavoidaan salaisiin projekteihin. Toisia levityspaikkoja on Wyomingin Rivertonissa ja Arizonassa Lagunan intiaanireservaatissa. Delta-joukot suojaavat toimintaa.

”Dulcen Paperit” julkaistaan ensikerran vuonna 1987. Dataa viidestä sisäänkäynnistä Dulcen laboratorioihin vuodetaan. Valtio huolehtii asiasta tuhoamalla rakennukset ja rakentamalla uusia omituisiin paikkoihin ilman mitään syytä. Helmikuussa 1987 USA:ssa on 102 toimivaa ydinlaitosta. Helmikuun 15. päivänä San Josen ’Mercury’ raportoi Pentagonin ”pimeän budjetin” ohjelmasta. Huhtikuun 27. päivänä 1987 geenimuunneltu bakteeri päästetään kansan pariin. Bakteeri on luotu vaikuttamaan ”kylmyyden aiheuttamiin vaurioihin sitrushedelmien satoon”.

Syyskuussa 1987 lähetetään 16 hertsin aaltoja lähettimistä neljän kuukauden ajan ennen George Bushin valintaa. ELF (extremely low frequency) -aallot saavat aikaan vaikutuksia miljooniin amerikkalaisiin, mikä mahdollisesti vaikutti vaalien lopptulokseen. Väitetään, että päälähetin sijaitsi Nevadassa. Syyskuun 4. 1987 ryhmä nimeltä ”Oikeutta Armeijan Henkilökunnalle” (Justice for Military Personnel, JMP) lähettää kirjeen presidentille, joka yksityiskohtaisesti kuvaa niitä rikoksia joita armeijan on käsketty suorittamaan yksityisiä kansalaisia kohtaan avaruusolentokysymyksessä.

Syyskuun 21. päivänä 1987 Reagan jälleen kerran kertoo Maapalloa uhkaavien avaruusolentojen huolestaan puheessaan YK:ssa.

Lokakuun 11. päivä Las Vegas Review Journal raportoi Area 51/Dreamlandista Nevadassa. 17 .päivä suuri määrä B-52 nähtiin nousevan Hickemin ilmatukikohdasta Hawaiilta. 20. päivä William Moore vierailee Albuquerquessa, New Mexicossa.

Marraskuun 21. päivänä Parkenson Institute alkaa pyytää kansalta ihmisten sikiöitä tutkimukseen. Sairaaloille lähetetään pyyntöjä. 27. päivä USA:n armeijan kommandot yrittävät ja ilmeisesti tyrivät yrityksensä päästä sisään avaruusolentojen yhteiseen laitokseen New Mexicossa. Joulukuussa CIA alkaa otta yhteyttä kaikkiin jotka ovat koskaan olleet sen palkkalistoilla jotka koskaan ovat liittyneet avaruusolentokysymykseen. Nainen piirtää mustapintaisen pyöreän aluksen kuvan, jonka hän sanoo kuuluvan NSA:lle. 14. joulukuuta John Lear tarjoutuu isännöimään MUFONin kokousta Las Vegasissa heinäkuussa 1989.

                          1988

George Bushista tulee viimein presidentti. Avaruusolentojen kanssa yhteinen tukikohta Floridan rannikolla otetaan käyttöön uudelleen, minkä johdosta Gulf Breezellä nähdään paljon havaintoja aluksista. Maaliskuun 25. päivänä John Lear julkaisee lausuntonsa kansalle avaruusolentojen tilanteesta. Huhtikuun 27. Leonard Stringfield puhuu kirjastossa Ohion Milfordissa.

Toukokuussa 1988 Reagan jälleen pitää puheen jossa hän viittaa ”tämän maailman ulkopuoleiseen avaruusolentojen uhkaan”. Sanomalehdet raportoivat Reaganin saaneen ”varoituksen” astrologeilta, että vuoteen 1993 mennessä tulee avaruusolentojen invaasio. Saatiin selville, että EBEt ovat herkkiä mille tahansa materiaalille, jolla on vasenkätinen spin. Toukokuun 5. päivänä Leonard Stringfield julkistaa artikkelin Illinoisin Bataviassa avaruusolennoista.

Kesäkuunna 1988 senaattori Cranstonille väitetään näytetyn lautasaluksen Nortonin ilmatukikohdassa. ”NASA Techbriefs”-julkaisu näyttää valokuvan EBEstä ilman kuvatekstiä tai selitystä. New Mexicosta tulee viesti tutkijoille, että Los Alamos on kehittänyt antimateria-aseen, jota väitetään käytettävän viimeisenä oljenkortena jos ”Harmaita ei voi ajaa pois tältä planeetalta”. Harmaiden määrä Maapallolla arvioidaan 20 miljoonaksi. Joulukuussa Steve White (Bechtel Investmentsin johtaja) kuolee. Bechtel on ollut vahvasti mukana maanalaisissa rakennushommissa.

                          1989

Vuodesta 1989 miljardeja dollareita kulutetaan NORADin modernisoimiseen. Project Excaliberin dataa julkaistaan. Projekti liittyy ohjuskärjen kehittämiseen, joka voi penetroitua 1000 metriä maan sisään ja räjähtää. Käyttökelpoinen jos pitää tuhota maanalainen tukikohta.

Zbigniew Brzezinski ennusti, että USA:n perustuslaki kirjoitettaisiin uuusiksi vuonna 1989. Tammikuussa 1989 William Cooper ja John Lear lähettävät kirjeen presidentille koskien avaruusolentokysymystä. Mitään vastausta ei koskaan kuulunut.

Artikkelin julkaissut The Watcher Files

Bill Cooper: MJ-12:n Alkuperä, Identiteetti ja Tarkoitus

                  SALAINEN HALLITUS
      MJ-12:n Alkuperä, Identiteetti ja Tarkoitus

           Hypotheesi, jonka on kirjoittanut
                 Milton William Cooper
                  Toukokuun 23. 1989

HUOM….Monia informaation lähteitä on käytetty tämän tutkielman taustatutkimuksissa. Suurin osa tästä tiedosta tulee suoraan tai on seurausta omista TOP SECRET/MAJIC-materiaalin tutkimuksistani, jonka henkilökohtaisesti näin ja luin vuosien 1970 ja 1973 välillä Tyynenmeren laivaston komentajan tiedustelubriiffaustiimin jäsenenä. Koska osa tästä informaatiosta on johdettu lähteistä joita en voi ilmiselvistä syistä paljastaa, sekä julkaistuista lähteistä joiden puolesta henkilökohtaisesti en voi puhua, tämä tutkielma tulee käsitellä hypoteesina. Vaikkakin vakaasti uskon, että tämä on todellinen Pedon luonne. Se on ainoa skenaario, joka on kyennyt johdonmukaisesti sitomaan kaikki eri elementit, jotka ovat saattaneet tutkijoita kyyneliin heidän etsiessään vastauksia. Se on ainoa elitys joka näyttää tapahtumien kronologisen järjestyksen ja näyttää, että eri kronologiat yhteenliitettyinä sopivat yhteen täydellisesti. Suurimman osan tästä tiedän todeksi. Lopusta en mene takuuseen, ja siksi tällä tutkielmalla tulee lukea otsikossa hypoteesi.


Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina Yhdysvaltain hallitus koki sarjan tapahtumia, jotka tulisivat muuttamaan sen tulevaisuuden suunnan, ja samalla koko ihmiskunnan tulevaisuuden, ennustamattomaksi. Nämä tapahtumat olivat niin uskomattomia, että ne uhmasivat uskoa. Hämmästynyt presidentti Truman ja hänen huippusotilasjohtajansa tajusivat olevansa käytännössä kyvyttömiä toimimaan voitettuaan juuri kaikkein tuhoisimman ja kalleimman sodan koko historiassa. Yhdysvallat oli kehittänyt, käyttänyt ja ainoa maa maailmassa jolla oli hallussaan atomipommi, jolla yksin oli potentiaali tuhota mikä tahansa vihollinen, ja jopa Maapallo itsessään. Samaan aikaan USA:lla oli paras talous, kehittynein teknologia, korkein elintaso, sillä oli eniten vaikutusvaltaa, ja sillä oli suurin ja voimakkain sotilasvoima historiassa. Me voimme vain kuvitella hämmennyksen ja huolet kun Yhdysvaltain hallituksen asioista perillä oleva eliitti tajusi, että avaruusolentojen alus, jota ohjasti hyönteisen kaltaiset olennot täysin käsittämättömästä kulttuurista, oli törmännyt New Mexicon erämaahan-

Tammikuun 1947 ja joulukuun 1952 välillä vähintään 16 haaksirikkoutunutta tai alas ammuttua avaruusolentojen alusta, 65 avaruusolentojen ruumista ja 1 elävä avaruusolento saatiin talteen. Lisäksi avaruusolentojen alus oli räjähtänyt eikä mitään saatu tästä tapauksesta talteen. Näistä tapauksista 13 sattui USA:n rajojen sisäpuolella, joihin ei kuulu alus joka tuhoutui ilmassa. Näistä 13:sta 1 oli Arizonassa, 11 New Mexicossa ja 1 Nevadassa. Kolme oli ulkomailla. Noista 1 oli Norjassa ja 2 Meksikossa. UFO-havaintoja tehtiin niin useita, että vakavat tutkimukset ja jokaisen raportin debunkkaaminen oli mahdotonta käyttäen olemassaolevia tiedusteluresursseja.

Avaruusolentojen alus löydettiin helmikuun 13. päivä 1948 läheltä Aztecia, New Mexicossa. Toinen alus paikallistettiin maaliskuun 25. päivä 1949 Hart Canyonista lähellä Aztecia, New Mexicossa. Se oli 30 metriä läpimitaltaan. Yhteensä 17 avaruusolentojen ruumista saatiin talteen noista kahdesta aluksesta. Vieläkin merkittävämpää oli löytää suuri ihmisruumiin palasten määrä, jotka oli säilötty näihin molempiin aluksiin. Demoni nosti rumaa päätään ja paranoia nopeasti sai haltuunsa kaikki, jotka tuolloin tiesivät jostain jotain. Salaisesta korkista tuli yhtäkkiä Huippusalainen korkki, joka ruuvattiin todella tiukalle. Turvallisuuspeite oli vieläkin tiukemmalla kuin Manhattan Projectin päällä ollut. Tulevina vuosina nämä tapahtumat muuttuisivat maailman vartioiduimmaksi salaisuudeksi koko maailman historiassa.

Amerikan huipputieteilijöiden erikoisryhmä järjestäytyi Project Sign -nimen alaisuudessa joulukuussa 1947 tutkimaan ilmiötä. Koko ilkeä homma verhottiin salaisuuden huntuun. Project Sign kehittyi Project Grudgeksi joulukuussa 1948. Matalan tason disinformaatioprojekti nimeltään Blue Book muodostettiin Grudgen alaisuuteen. 16 kirjaa julkaistiin Grudgen alaisuudessa, mm. ristiriitainen ”Grudge 13” jonka minä ja Bill English näimme, luimme ja paljastimme kansalle. ”Siniset Tiimit” kasattiin noutamaan törmänneitä lautasia ja kuolleita tai eläviä avaruusolentoja. Siniset Tiimit myöhemmin kehittyivät Alfa-tiimeiksi Project Pouncen alaisuudessa.

Näinä alkuvuosina USA:n ilmavoimat ja CIA olivat täydessä kontrollissa avaruusolentojen salaisuudesta. Itse asiassa CIA muodostettiin presidentin päiväkäskyllä ensin keskustiedusteluryhmäksi ainoana tehtävänään käsitellä avaruusolentojen läsnäoloa. Myöhemmin National Security Act saatettiin voimaan ja se teki siitä CIAn. Kansallisen turvallisuuden neuvosto perustettiin valvomaan tiedusteluyhteisöä ja erityisesti avaruusolentojen toimia. Liuta neuvoston muistioita ja päiväkäskyjä otti pois CIA:lta sen ainoan tehtävän kerätä ulkomaista tiedustelutietoa ja hitaasti mutta varmasti ’laillisti’ suoran toiminnan salaisten aktiviteettien muodossa koti- ja ulkomailla.

Joulukuun 9. päivänä 1947 Truman hyväksyi National Security Councilin päätöksen NSC-4 otsikolla ”Ulkomaisten tiedustelutoimien koordinointi” usuttaen ministereitä Marshall, Forrestal, Patterson, sekä ulkoministeriön kansliapäällikköä Kennania.

Ulkomaiden ja sotilastiedustelun kirja 1, ”Komitean loppuraportti valtion toimista tiedustelutehtävissä”, Yhdysvaltain senaatti, 94. kongressi, 2. sessio, raportti no. 94-755, huhtikuun 26. päivänä 1976, s. 49 esittää: ”Tämä direktiivi valtuuttaa ulkoministeriön koordinoimaan ulkomaiden informaatiotoimintaa, jonka tehtävänä on kommunismin vastustaminen. Huippusalainen NSC-4:n lisäpöytäkirja, NSC-4A, ohjeisti keskustiedustelun johtajaa (DCI) ryhtymään salaisiin psykologisiin toimenpiteisiin NSC-4:ssä esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. CIA:n saama alkuvaiheen valtuutus salaisiin operaatioihin NSC-4A:n alaisuudessa ei puhunut muodollisista proseduureista näiden operaatioiden koordinoimiseksi eikä hyväksymiseksi. Se yksinkertaisesti ohjeisti DCI:a ’ryhtymään salaisiin toimiin ja varmistamaan, yhdessä valtion ja puolustusvoimien kanssa, että toteutetut operaatiot ovat yhdenmukaiset Amerikan politiikan kanssa.'”

Myöhemmin NSC-10/1 ja NSC-10/2 korvasivat NSC-4:n ja NSC-4A:n ja laajensivat salaisia kyvykkyyksiä lisää. Office of Policy Coordinationin (OPC) tehtäväksi annettiin toteuttaa laajennettu salaisten aktiviteettien ohjelma. NSC-10/1 ja NSC-10/2 vahvistivat laittomat ja lain ulkopuoliset käytänteet ja proseduurit hyväksyttäviksi kansallisen turvallisuuden johdolle. Reaktio oli nopea. Tiedusteluyhteisön silmissä ”kaikki oli sallittua”. NSC-10/1:n alaisuudessa perustettiin koordinaattoriryhmä (ECG) käsittelemään, mutta ei hyväksymään, salaisia projektiehdotuksia. ECG sai salaa tehtäväkseen koordinoida avaruusolentoihin liittyviä projekteja. NSC-10/2 ja /2 tulkittiin tarkoittavan, että kukaan huipulla ei halunnut tietää mitään ennenkuin se oli ohi ja menestyksekäs. Nämä toimet saivat aikaan puskurin presidentin ja informaation välille. Tämän puskurin tarkoitus oli toimia keinona presidentille kieltää tieto jos tieto vuotaisi julkisuuteen. Tämä puskuri oli käytössä myöhempinä vuosina tehokkaasti eristämässä seuraavilta presidenteiltä kaikki tieto avaruusolentojen läsnäolosta muuten kuin mitä Salainen Hallitus ja tiedusteluyhteisö halusivat heidän tietää. NSC-10/2 perusti tutkimuspaneelin, joka tapasi salassa ja joka koostui aikansa parhaista tieteentekijöistä. Tutkimuspaneelin nimi ei ollut MJ-12. Toinen NSC-muistio, NSC-10/5 lisäksi kuvasi tutkimuspaneelin tehtävät. Nämä NSC-muistiot ja salaiset päiväkäskyt valmistelivat näyttämön MJ-12:n luomiselle vain 4 vuotta tämän jälkeen.

Puolustusministeri James Forrestal alkoi vastustaa salailua. Hän oli erittäin idealistinen ja uskonnollinen mies, joka uskoi että kansalle tulisi kertoa. Kun hän alkoi puhua oppositiopuolueelle ja kongressin johtajille avaruusolentojen ongelmasta, Truman pyysi häntä eroamaan. Hän ilmaisi pelkonsa monille ja aivan oikeutetusti uskoi, että häntä tarkkaillaan. Ne, jotka eivät tienneet faktoja, tulkitsivat tämän paranoiaksi. Forrestalin sanottiin myöhemmin kärsineen hermoromahduksesta ja hänet otettiin hoitoon Bethesda Naval Hospitaliin. Itse asiassa pelättiin, että Forrestal alkaisi puhua jälleen, ja hänet piti eristää ja mustamaalata. Aikaisin aamulla toukokuun 22. päivänä 1949 CIA-agentit sitoivat lakanan hänen kaulansa ympärille, kiinnittivät toisen pään kiinnikkeeseen huoneessa ja heittivät James Forrestalin ikkunasta. Lakana repesi ja hän putosi alas kuolemaan. Hänestä tuli ensimmäisiä salailun uhreja.

Elävä avaruusolento, joka oltiin saatu talteen vuoden 1949 Roswellin törmäyksestä, sai nimen EBE. Nimeä oli ehdottanut tri. Vannever Bush ja se oli lyhenne sanoista Extraterrestrial Biological Entity. EBEllä oli taipumus valehdella, ja vuoden aikana vastasi vain halutulla tavalla esitettyihin kysymyksiin. Ne kysymykset, jotka eivät johtaisi haluttuun vastaukseen jäivät vastaamatta. Jossain kohtaa toisena vankeuden vuonna hän alkoi avautua, ja EBEltä saatu informaatio oli vähintäänkin huikeaa. Tämä kokoelma hänen paljastuksiaan myöhemmin loi perustan sille mikä tunnettaisiin ”Keltaisena Kirjana” (Yellow Book). EBEstä otettiin valokuvia, jotka muiden lisäksi minä ja Bill English näimme vuosia myöhemmin GRUDGE 13:ssa.

Vuoden 1951 lopulla EBE sairastui. Lääkintähenkilöstö ei kyennyt määrittämään EBEn sairauden syytä, eikä sillä ollut mitään taustaa mistä ammentaa. EBEn keho perustui klorofylliin ja hän prosessoi ruokaa energiaksi paljon samaan tapaan kuin kasvit. Jätemateriaali tuli ulos samoin kuin kasveilla. Päätettiin, että kutsuttaisiin koolle kasvitieteen asiantuntija. Kasvitieteilijä tri. Guillermo Mendoza tuotiin yrittämään auttaa häntä selviämään. Tri. Mendoza työskenteli pelastaakseen EBEn kunnes vuoden 1952 puolessa välissä EBE kuoli. Tri. Mendozasta tuli asiantuntija avaruusolentojen biologiassa.

Turhassa yrityksessä pelastaa EBE ja päästä väleihin teknologisesti ylempänä olevan avaruusolentorodun kanssa Yhdysvaltain hallitus alkoi lähettää avunpyyntöä vuonna 1952 kauas avaruuteen. Kutsuun ei vastattu, mutta projekti jatkui hyvän toivon eleenä.

Presidentti Truman loi supersalaisen National Security Agencyn (NSA) salaisella päiväkäskyllä marraskuun 4. päivänä 1952. Sen pääasiallinen tarkoitus oli tulkata avaruusolentojen kommunikaatiota ja kieltä ja saada aikaan dialogi avaruusolentojen kanssa. Tämä mitä kiireellisin tehtävä oli jatkumoa aiemmista pyrkimyksistä ja se sai koodinimen SIGMA. Toinen NSA:n tarkoitus oli monitoroida kaikkea viestintää ja lähetyksiä mistä tahansa laitteesta maailmassa tiedustelutiedon keräämiseksi, sekä ihmisten että avaruusolentojen. Project Sigma oli menestys. NSA ylläpitää yhteyksiä myös Kuutukikohtaan ja muihin Salaisiin Avaruusohjelmiin. Päiväkäskyllä NSA on kaikkien muiden lakien ulottumattomissa, paitsi niiden jotka erityisesti mainitsevat NSA:n lakitekstissä sitä koskevana. Tämä tarkoittaa, että jos viraston nimi ei ole kirjoitettu minkään kongressin säätämän lain tekstiin, laki ei kosketa NSA:ta. NSA suorittaa nyt muitakin tehtäviä ja itse asiassa se on päätiedustelupalvelu koko tiedusteluyhteisössä. Nykyään NSA saa 75% kaikista rahoista, jotka menevät tiedusteluyhteisölle. Vanha sanonta ”minne rahat menee, siellä valta lepää” pitää paikkansa. DCI nykyään on pesti pelkkää julkisuutta varten. Pääasiallinen NSA:n tehtävä on edelleen avaruusolennoille kommunikointi, mutta nyt sillä on myös muita avaruusolentoprojekteja.

Presidentti Truman on pitänyt liittolaisemme, mukaanlukien Neuvostoliiton, informoituna avaruusolentojen ongelman kehittymisestä Roswellin haltuunotosta eteenpäin. Tämä on tehty sitä varten mikäli avaruusolennot osoittautuisivat uhaksi ihmiskunnalle. Suunnitelmia luotiin puolustaa Maapalloa hyökkäyksen varalta. Kansainvälisen salaisuuden säilyttäminen osoittautui erittäin vaikeaksi. Päätettiin, että ulkoinen ryhmittymä oli tarpeen koordinoida ja kontrolloida kansainvälisiä pyrkimyksiä, jotta piilotettaisiin salaisuudet normaalilta vallan vahtikoiran valvonnalta. Lopputuloksena muodostettiin salaseura, joka sai nimen ”Bilderberg”. Päämaja on Sveitsissä, Genevessä. Bilderberg kehittyi salaiseksi maailmanhallitukseksi, joka nyt kontrolloi kaikkea. YK oli silloin, ja on edelleenkin, kansainvälinen vitsi.

Vuonna 1953 uusi presidentti istui Valkoisessa Talossa. Hän oli mies, joka oli tottunut kurinalaiseen henkilöstöorganisaatioon, jolla on komentoketju. Hänen metodinsa oli delegoida vastuuta ja hallita komitealla. Hän teki suuria päätöksiä mutta vain kun hänen neuvonantajansa eivät kyenneet pääsemään konsensukseen. Hänen normaali menetelmänsä oli lukea läpi tai kuunnella useita vaihtoehtoja ja sitten hyväksyä yksi niistä. Ne, jotka työskentelivät hänen lähellään, ovat sanoneet että hänen suosikkikommenttinsa oli, ”tee mitä tahansa se vaatiikin”. Hän käytti paljon aikaa golf-kentällä. Tämä ei ollut mitenkään omituista miehelle, jolla oli ura armeijassa ja jonka korkein asema siellä oli ollut Liittoutuneiden Komentaja sodan aikaan. Pesti, joka toi mukanaan 5 tähteä. Tämä presidentti oli armeijan kenraali Dwight David Eisenhower.

Ensimmäisenä virkavuotenaan, 1953, ainakin 10 muuta törmännyttä lautasta saatiin talteen kera 26 kuolleen ja 4 elävän avaruusolennon. Kymmenestä neljä löytyi Arizonasta, 2 Teksasista, 1 New Mexicosta, 1 Louisianasta, 1 Montanasta ja 1 Etelä-Afrikasta. Havaintoja oli satoja.

Eisenhower tiesi, että hän joutui kamppailemaan ja ratkaisemaan avaruusolento-ongelman. Hän tiesi, että hän ei voisi tehdä sitä paljastamalla salaisuutta kongressille. Alkuvuonna 1953 uusi presidentti kääntyi ystävänsä ja komiteatoverinsa Council on Foreign Relationsissa, Nelson Rockefellerin, puoleen saamaan apua avaruusolentokysymykseen. Eisenhower ja Rockefeller alkoivat suunnitella salaista struktuuria jolla valvoa avaruusolentotehtävien suorittamista, jonka oli määrä olla todellisuutta vuoden päästä. Idea MJ-12:sta sai näin syntynsä. Se oli Nelsonin setä Winthrop Aldrich joka oli ollut kriittinen vakuuttaessaan Eisenhowerin mukaan presidenttikisaan. Koko Rockefellerien perhe ja heidän mukanaan Rockefellerien imperiumi oli yksissä tuumin tukenut Ikea. Avunpyyntö Rockefellereilta avaruusolentoasiassa tuli olemaan Eisenhowerin suurin USA:n tulevaisuutta koskien tekemä virhe koskaan, sekä varmasti suurin koko ihmiskunnan tulevaisuutta koskeva virhe.

Viikon sisään Eisenhowerin valinnasta hän oli nimittänyt Nelson Rockefellerin presidentin valtiojärjestyksen neuvonantajakomitean puheenjohtajaksi. Rockefeller vastasi valtion uudelleenorganisoinnin suunnittelusta. New Deal -ohjelmia lähetettiin yhdelle yksittäiselle kabinettiviralle nimeltä Terveys-, Koulutus- ja Hyvinvointiministeriö. Kun kongressi hyväksyi uuden kabinettiroolin huhtikuussa 1953, Nelson nimettiin aliministeriksi Oveta Culp Hobbylle.

Vuonna 1953 astronomit löysivät suuria esineitä avaruudesta, jotka liikkuivat kohti Maapalloa. Aluksi uskottiin, että ne olivat asteroideja. Myöhempi todistusaineisto osoitti esineiden olevan mahdollisesti avaruusaluksia. Project Sigma sieppasi avaruusolentojen radiokommunikaatiota. Kun esineet saavuttivat Maapallon, ne siirtyivät korkealle kiertoradalle päiväntasaajalle. Siellä oli useita suuria aluksia, ja niiden oikeat aikeet eivät olleet tiedossa. Project Sigma, ja uusi projekti nimeltään Plato, radioviestinnän avulla käyttäen tietokoneen binäärikieltä, kykeni järjestämään laskeutumisen, joka johti kasvokkain kohtaamiseen avaruusolentojen kanssa toiselta planeetalta. Project Plato sai tehtäväkseen solmia diplomaattisuhteet tämän avaruusolentojen rodun kanssa.

Samaan aikaan ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen rotu otti yhteyttä Yhdysvaltain hallitukseen. Tämä avaruusolentojen ryhmä varoitti meitä avaruusolennoista, jotka kiersivät päiväntasaajaa, ja tarjosivat apuaan henkisessä kehityksessä. He ainoana suurena ehtonaan vaativat, että riisumme ja tuhoamme ydinaseemme. He kieltäytyivät vaihtamasta teknologiaa sanoen, että me emme olleet henkisesti kyvykkäitä käsittelemään teknologiaa, joka meillä silloin oli hallussa. He uskoivat, että me käyttäisimme mitä tahansa uutta teknologiaa tuhoamaan toisemme. Tämä rotu sanoi, että me olimme matkalla itsetuhoon ja että meidän tulee lopettaa toistemme tappaminen, lopettaa Maapallon saastuttaminen, lopettaa Maapallon luonnonvarojen raiskaaminen ja oppia elämään harmoniassa. Nämä ehdot herättivät suurta epäilyä, erityisesti ydinaseiden purkamisen vaade. Uskottiin, että tapaaminen näillä ehdoilla jättäisi meidät turvattomaksi avaruusolentojen uhkaa vastaan. Meillä ei myöskään ollut historiassamme mitään aiempaa joka olisi auttanut tässä päätöksessä. Ydinaseista riisuntaa ei pidetty Yhdysvaltain parhaana etuna. Tarjouksista kieltäydyttiin.

Myöhemmin vuonna 1954 suurinenäisten Harmaiden Avaruusolentojen rotu, joka oli kiertänyt Maapalloa, laskeutui Hollomanin ilmatukikohtaan. Päästiin perussopimukseen. Tämä rotu esittäytyi olevansa kotoisin Orionin vyön punaista tähteä, jota me kutsumme nimellä Betelgeuse, kiertävältä planeetalta. He esittivät, että heidän planeettansa on kuolemassa ja että tulevana tuntemattomana aikana he eivät enää kykenisi siellä selviämään. Tämä johti toiseen laskeutumiseen Edwardsin ilmatukikohtaan. Historiallista tapahtumaa oltiin suunniteltu etukäteen ja tämän sopimuksen yksityiskohdista päästiin yksimielisyyteen. Eisenhower järjesti loman itselleen Palm Springsiin. Sovittuna päivänä presidentti suuntasi tukikohtaan ja tekosyy oli, että hänen piti vierailla hammaslääkärissä.

Presidentti Eisenhower tapasi avaruusolennot ja Yhdysvaltojen sekä avaruusolentojen kansan välillä allekirjoitettiin muodollinen sopimus. Sitten saimme ensimmäisen avaruusolentojen suurlähettilään ulkoavaruudesta. Hänen nimensä ja tittelinsä oli Hänen ”Kaikkivoipa Korkeutensa Krlll”, joka lausuttiin Krill. Amerikkalaisessa perinteessä pilkata kuninkaallisia titteleitä häntä salaa kutsuttiin nimellä ”Alkuperäinen Panttivanki Krlll”. Sinun tulisi tietää, että avaruusolentojen lippu tunnetaan nimellä ”Trilateraalinen Merkki” ja se näkyy heidän aluksissaan ja on päällä heidän univormuissaan. Molemmat nämä laskeutumiset sekä jälkimmäinen tapaaminen filmattiin. Filmit ovat olemassa tänäkin päivänä.

Sopimuksessa luki: Avaruusolennot eivät sekaantuisi elämäämme emmekä me sekaantuisi heidän. Me pitäisimme heidän läsnäolonsa Maassa salaisuutena. He antaisivat meille kehittynyttä teknologiaa, ja auttaisivat teknologisessa kehityksessämme. He eivät tekisi yhtään sopimusta minkään muun Maan valtion kanssa. He voisivat abduktoida ihmisiä rajoitetusti ja tietyin väliajoin lääketieteellisesti tutkiakseen ja tarkkaillakseen kehitystämme sillä ehdolla, että ihmisille ei aiheutuisi haittaa, ja heidät palautettaisiin abduktiopaikalle, että ihmisillä ei olisi muistikuvaa tapahtuneesta ja että avaruusolentojen kansa antaisivat listan MJ-12:lle kaikista ihmiskontakteista sekä abduktiohenkilöistä tasaisin väliajoin. Sovittiin, että sopimuksen osapuolet vastaanottaisivat vastapuolen suurlähettilään niin kauan kun sopimus on voimassa. Lisäksi sovittiin, että avaruusolentojen kansakunta ja USA vaihtaisivat 16 henkilöä keskenään tarkoituksenaan oppia toinen toisiltaan. Avaruusolentojen ”Kutsuvieraat” pysyisivät Maassa ja ihmisten ”Kutsuvieraat” matkustaisivat avaruusolentojen alkupisteeseen tietyksi ajaksi ja sitten palaisivat, jossa kohtaa henkilöt vaihdettaisiin uudelleen. Sovittiin myös, että tukikohtia rakennettaisiin maan alle avaruusolentojen kansakunnan käyttöön ja että 2 tukikohtaa rakennettaisiin yhteiskäyttöön avaruusolennoille ja USA:n valtiolle. Teknologian vaihdantaa tapahtuisi yhteisissä tukikohdissa. Nämä avaruusolentojen tukikohdat rakennettaisiin intiaanireservaattien alle Utahiin, Coloradoon, New Mexicoon, Arizonaan ja 1 rakennettaisiin Nevadaan alueelle nimeltään S-4, joka sijaitsee arviolta 7 mailia etelään Area 51:n länsirajasta, joka tunnetaan nimellä Dreamland. Kaikki avaruusolentojen alueet ovat laivaston alaisuudessa ja kaikki näissä työskentelevät henkilöt saavat palkkansa laivastolta. Näiden tukikohtien rakentaminen alkoi välittömästi, mutta edistys oli hidasta kunnes suuria määriä rahaa tuotiin saataville vuonna 1957. Työ ”Keltaisen Kirjan” parissa jatkui.

Project REDLIGHT käynnistettiin ja koelennot avaruusolentojen aluksella aloitettiin. Super-HUIPPUSALAINEN laitos rakennettiin Nevadan Groom Lakeen aseiden testausalueen keskelle. Sen koodinimi oli DREAMLAND. Laitos sijoitettiin laivaston alaisuuteen, ja kaikilta henkilöitä vaadittiin turvaluokituksena ”Q” sekä presidentin hyväksyntä. Tämä on ironista johtuen siitä seikasta, että Yhdysvaltain presidentillä itsellään ei ole turvaluokitusta vierailla alueella. Avaruusolentojen tukikohta ja teknologian vaihdanta tapahtui alueella nimeltä S-4. Alue S-4:n koodinimi oli ”The Dark Side of the Moon” (Kuun Pimeä Puoli).

Maavoimille annettiin tehtäväksi muodostaa supersalainen organisaatio, jolla ylläpitää turvallisuutta kaikissa avaruusolentojen toimeksiantamissa projekteissa. Tämä organisaatio muuttui National Reconnaissance Organizationiksi (NRO), joka sijaitsi Fort Carsonissa, Coloradossa. Erikoisjoukkoja nimeltään Delta koulutettiin turvaamaan projekteja.

Toinen projekti sai koodinimen SNOWBIRD, ja se perustettiin selittämään kaikki REDLIGHTin testialuksista tehdyt havainnot ilmavoimien kokeina. SNOWBIRDin alukset valmistettiin käyttäen perinteistä teknologiaa ja niitä lennettiin lehdistön mieliksi useaan otteeseen. Project SNOWBIRDia käytettiin myös debunkkaamaan legitiimit julkiset havainnot avaruusolentojen aluksista (UFOt). Project SNOWBIRD menestyi erittäin hyvin ja kansan tekemiä havaintoraportteja esiintyi jatkuvasti vähemmän aivan viime vuosiin saakka.

Usean miljoonan dollarin SALAINEN rahasto järjestettiin ja pidettiin Valkoisen Talon Asevoimien osastolla. Tätä rahastoa käytettiin rakentamaan 75 laitosta syvälle maan alle. Presidentit, jotka kysyivät jotain, saivat kuulla rahastoa käytettävän rakentamaan syviä maanalaisia väestönsuojia presidenteille sodan varalta. Vain muutamat rakennettiin presidenteille. Miljoonia dollareita kanavoitiin tämän osaston läpi MJ-12:lle ja siitä sitten alihankkijoille. Sitä käytettiin rakentamaan HUIPPUSALAISIA avaruusolentojen tukikohtia sekä HUIPPUSALAISIA DUMBeja (Deep Underground Military Bases), ja laitoksia joita ”Alternative 2” käytti ympäri maan. Presidentti Johnson käytti tätä rahastoa rakentamaan elokuvateatterin ja raivaamaan tien hänen ranchilleen. Hänellä ei ollut ideaa sen todellisesta tarkoituksesta.

Salainen Valkoisen Talon maanalainen rakennusrahasto perustettiin vuonna 1957 presidentti Eisenhowerin toimeksiannosta. Rahoitus tuli kongressilta tarkoitukseen ”salaisten tilojen rakentaminen ja ylläpito, jonne presidentti voidaan viedä sotilashyökkäyksen tapauksessa: Presidentin Hätätilat”. Tilat olivat kirjaimellisesti reikiä maassa, tarpeeksi syvällä kestääkseen ydinräjähdyksen ja niihin laitettiin aikansa parasta kommunikaatiolaitteistoa. Tähän päivään asti sellaisia paikkoja on 75 ympäri maata, jotka rakennettiin tämän rahaston rahoilla. Atomienergiakomissio on rakentanut ainakin 22 lisätilaa maan alle.

Kaikkien näiden salaisten paikkojen sijainti ja muu niihin liittyvä on HUIPPUSALAISTA. Rahat olivat ja ovat edelleen Valkoisen Talon Asevoimien osaston kontrollissa, ja niitä pestiin ja pestään edelleen pitkän verkoston läpi, jota edes kaikkein asiasta perillä olevin vakooja tai kirjanpitäjä ei kykenisi seuraamaan. Vuonna 1980 vain muutamat tämän verkoston alku- ja loppupäissä tiesivät mitä varten rahat olivat. Alkupäässä olivat edustaja George Mahon Teksasista, edustajainhuoneen budjetointikomitean ja sen puolustusalakomitean puheenjohtajaM sekä edustaja Robert Sikes Floridasta, edustajainhuoneen sotilasrakentamisen alakomitean puheenjohtaja. Nykyään huhutaan, että edustajainhuoneen puhemies Jim Wright kontrolloisi rahaa kongressissa, ja että kamppailu vallasta on käynnissä hänen syrjään sysäämiseksi. Toisessa päässä olivat presidentti, MJ-12, Asevoimain osaston johtaja ja Washingtonin laivaston telakan komentaja.

Rahat antoi budjetointikomitea, joka allokoi ne puolustusministeriölle HUIPPUSALAISENA merkintänä maavoimien rakennusohjelmaan. Maavoimat, kuitenkaan, ei kyennyt sitä käyttämään eikä itse asiassa tiennyt mitä tarkoitusta varten se oli. Valtuutus käyttää rahat olivat tosiasiassa annettu laivastolle. Rahat kanavoitiin laivaston insinööreille Chesapeakeen, jotka eivät myöskään tienneet mitä varten ne olivat. Vain yksi mies, laivaston komentaja, joka oli Chesapeaken divisioonassa kirjoilla, mutta todellisuudessa vastasi ainoastaan Asevoimien osastolle Valkoisessa Talossa, tiesi HUIPPUSALAISTEN rahojen todellisen tarkoituksen, suuruuden ja lopullisen kohteen. Täydellinen salaisuus rahaston ympärillä tarkoitti, että lähes kaikki jäljet siitä voitaisiin hävittää niiden muutaman kynällä jotka sitä kontrolloivat. Näitä salaisia rahoja ei ole koskaan eikä niitä tuskin tulla koskaan tilintarkastamaan.

Suuria määriä rahaa siirrettiin HUIPPUSALAISEEN rahastoon Floridan Palm Beachissa, joka kuuluu rannikkovartiostolle, paikassa nimeltä Peanut Island. Saari sijaitsee Joseph Kennedyn omistaman kiinteistön vieressä. Rahojen sanotaan käytetyn maisemanrakennukseen ja yleiseen kaunistamiseen. Jokin aika sitten TV-uutisten erikoislähetys Kennedyn salamurhasta sanoi rannikkovartioston upseerin kuljettaneen rahaa salkussa Kennedyn työntekijälle tämän kiinteistöalueen läpi. Voisiko tämä olla ollut salainen maksu Kennedyn perheelle heidän poikansa John F. Kennedyn menetyksestä? Maksut jatkuivat vuoden 1967 ajan ja sitten lakkasivat. Siirretty rahojen kokonaismäärä ei ole tiedossa, eikä rahojen käyttökohteista tiedetä myöskään.

Sillä aikaa Nelson Rockefeller muuttaisi jälleen pestiään. Tällä kertaa hän ottaisi C. D. Jacksonin vanhan duunin joka oli ollut psykologisen strategian erikoisassistentti. Nelsonin nimittäminen virkaansa muutti hänen tittelinsä kylmän sodan strategian erikoisassistentiksi. Tämä virka kehittyisi vuosien mittaan samaksi tehtäväksi joka Henry Kissingerillä oli lopulta presidentti Nixonin alaisuudessa. Virallisesti hänen oli tarkoitus antaa ”neuvoja ja apua kaikkien ihmisten välillä tapahtuvan yhteistyön ja ymmärryksen lisäämiseksi”. Virallinen kuvaus oli savuverho, sillä salaa hän oli presidentin tiedusteluyhteisön koordinaattori. Uudessa pestissään Rockefeller raportoi suoraan ja ainoastaan presidentille. Hän otti osaa kabinetin, ulkomaisen talouspolitiikan neuvoston ja kansallisen turvallisuuden neuvoston tapaamisiin, joka oli korkein politiikan suuntaviivoja vetelevä elin valtiossa.

Nelson Rockefeller sai myös toisen tärkeän tehtävän salaisen yksikön nimeltä Planning Coordination Group johtajana, joka muodostettiin NSC 5412/1:n päätöksellä maaliskuussa 1955. Ryhmä koostui eri ad hoc -jäsenistä riippuen agendalla olevasta asiasta. Perusjäsenet olviat Rockefeller, puolustusministeriön edustaja, ulkoministeriön edustaja sekä keskustiedustelun johtaja. Pian sitä nimitettiin ”5412-komiteaksi” tai ”Erikoisryhmäksi”. NSC 5412/1 saattoi voimaan säännön, että salaiset operaatiot piti hyväksyttää hallintokomitealla, kun aiemmin nämä operaatiot käynnistettiin ainoastaan keskustiedustelun auktoriteetilla.

Salaisen muistion NSC 5410:n avulla Eisenhower edelsi vuoden 1954 NSC 5412/1-muistiota, jolla perustettiin pysyvä komitea (ei ad hoc), joka tultaisiin tuntemaan nimellä Majority Twelve (MJ-12) joka valvoisi ja toteuttaisi kaikki salaiset toimet, jotka liittyivät avaruusolentokysymykseen. NSC 5412/1 luotiin selittämään näiden tapaamisten tarkoitus kun kongressi tai lehdistö kiinnostui niistä. Majority Twelve koostui henkilöistä Nelson Rockefeller, keskustiedustelun johtaja Allen Welsh Dulles, ulkoministeri John Foster Dulles, puolustusministeri Charles E. Wilson, pääesikunnan johtaja amiraali Arthur W. Radford, FBI:n johtaja J. Edgar Hoover sekä kuudesta Council on Foreign Relationsin johtokunnan miehestä, jotka tunnettiin nimellä ”Viisaat Miehet” (Wise Men). Nämä kaikki miehet olivat oppineiden salaseuran jäseniä, joka kutsui itseään nimellä ”The Jason Society”, tai ”The Jason Scholars”, jotka rekrytoivat jäsenensä muiden Harvardin ja Yalen salaseuroista ”Skull and Bones” sekä ”Scroll and Key”.

Viisaat Miehet olivat Council on Foreign Relationsin ydinjäseniä. Jäseniä oli 12, mukaanlukien ensimmäiset 6 hallituksen viroista. Tämä ryhmä koostui vuosien varrella Council on Foreign Relationsin ja myöhemmin Trilateral Commissionin huippuviranomaisista ja johtajista. Gordon Dean, George Bush ja Zbigniew Brzezinski olivat heidän joukossaan. Kaikkein tärkeimmät ja vaikutusvaltaisimmat ”Viisaista Miehistä”, jotka MJ-12:ssa oli mukana, olivat John McCloy, Robert Lovett, Averell Harriman, Charles Bohlen, George Kennan sekä Dean Acheson. Heidän politiikkansa suuntaviivat kestäisivät pitkälle 70-luvulle. On merkittävää, että presidentti Eisenhower sekä ensimmäiset 6 MJ-12 -jäsentä hallituksesta olivat myös Council on Foreign Relationsin jäseniä.

Hommansa hyvin tekevät tutkijat tulevat pian havaitsemaan, että aivan kaikki ”Viisaat Miehet” eivät käyneet Harvardia tai Yalea, eivätkä kaikki heistä saaneet jäsenyyttä ”Skull and Bones” tai ”Scroll and Key” -salaseuroihin yliopistovuosinaan. Viisaiden Miesten mysteerin voi nopeasti selvittää kirjan ”The Wise Men” avulla, jonka ovat kirjoittaneet Walter Isaacson & Evan Thomas (Simon and Schuster, New York). Kuvan #9 alla kirjan keskiosassa löytyy kuvateksti: ”Lovett Yalen yksikön kanssa, oikealla ylhäällä, ja rannalla: Hänen initiaationsa Skull and Bonesiin tapahtui ilmatukikohdassa lähellä Dunkirkia”. Olen havainnut, että jäseniä valittiin jatkuvasti kutsumalla heitä meriittiensä mukaan yliopisto-opintojen jälkeen, eikä se rajoittunut mitenkään Harvardiin tai Yaleen.

Muutamat valitut myöhemmin initioitiin Jason Societyyn. He ovat kaikki Council on Foreign Relationsin jäseniä, ja tuohon aikaan ryhmä tunnettiin nimellä ”Eastern Establishment”. Tämän tulisi antaa vihje siitä kauaskantoisesta ja vakavasta luonteesta, joka suurimmalla osalla näitä yliopistojen opiskelijajärjestöjä on. Järjestö elää ja voi hyvin tänä päivänä, mutta siinä on nyt mukana jäseniä myös Triteral Commissionista. Trilateralistit ovat olleet olemassa salaa vuosia ENNEN vuotta 1973. Nimi Trilateral Commission otettiin avaruusolentojen lipusta, joka tunnetaan nimellä Trilateraalinen Merkki.

Majority Twelve tulisi selviämään nykypäivään asti. Eisenhowerin ja Kennedyn alaisuudessa sitä nimitettiin erheellisesti ”5412-komiteaksi” tai tarkemmin ”Erikoisryhmäksi”. Johnsonin hallinnon aikaan sen nimi muuttui ”303-komiteaksi”, koska nimi 5412 oli vaarantunut kirjassa ”The Secret Government”. Itse asiassa NSC 5412/1 vuodettiin julki sen kirjoittajalle peittämään NSC 5410:n olemassaolo. Nixonin, Fordin ja Carterin alaisuudessa sitä kutsuttiin nimellä ”40-komitea”, ja Reagainin alaisuudessa nimellä ”PI-40 komitea”. Kaikkien niiden vuosien aikana ainoastaan nimi muuttui.

Vuoteen 1955 mennessä kävi selväksi, että avaruusolennot olivat petkuttaneet Eisenhoweria ja rikkoneet sopimuksen. Silvottuja ihmisiä löytyi yhdessä silvottujen eläinten kanssa ympäri Yhdysvaltoja. Epäiltiin, että avaruusolennot eivät lähettäneet täyttä listaa ihmiskontakteista ja abduktiohenkilöistä MJ-12:lle ja epäiltiin, että kaikkia abduktiohenkilöitä ei oltu palautettu. Neuvostoliittoa epäiltiin toimimisesta heidän kanssaan, ja tämä osoittautui todeksi. Saatiin selville, että avaruusolennot olivat manipuloineet suuria määriä ihmisiä salaseurojen, noituuden, magian, okkultismin ja uskonnon avulla. Usean ilmavoimien taistelutilanteen avaruusolentojen kanssa jälkeen kävi myös selväksi, että aseistamme ei ollut heille vastusta.

Marraskuussa 1955 NSC-5412/2 perusti komitean tutkimaan ”kaikkia tekijöitä, jotka liittyivät ulkopolitiikan tekoon ja toteuttamiseen ydinaseaikana”. Tämä oli pelkkä peitetarina jolla salattiin todellinen aihe, avaruusolentokysymys.

Salaisella presidentin muistiolla NSC 5411 vuonna 1954, Eisenhower oli komentanut tutkimusryhmän ”käymään läpi kaikki faktat, todisteet, valheet ja petkutuksen ja löytämään totuuden avaruusolentokysymykseen”. NSC 5412/2 oli pelkkä peite joka oli muuttunut tarpeelliseksi kun lehdistö alkoi kysellä todellsita tarkoitusta niin tärkeiden miesten kokoontumiselle. Ensimmäiset tapaamiset pidettiin vuonna 1954 ja niitä nimitettiin Quantico-tapaamisiksi, koska ne pidettiin Quanticon laivastotukikohdassa. Tutkimusryhmä koostui yksinomaan Council on Foreign Relationsin 35 jäsenestä, jotka olivat ”The Jason Societyn” jäseniä, eli ”The Jason Scholars”. Tri. Edward Teller sai pyynnön osallistua. Tri. Zbigniew Brzezinski oli tutkimusjohtaja ensimmäiset 18 kuukautta. Tri. Henry Kissinger valittiin ryhmän vetäjäksi seuraavaksi 18 kuukaudeksi alkaen marraskuusta 1955. Nelson Rockefeller oli tutkimuksien aikana usein mukana vierailemassa.

                TUTKIMUSRYHMÄN JÄSENET




                Gordon Dean, puheenjohtaja

         Tri. Henry Kissinger, tutkimusjohtaja
Tri. Edward Teller             Frank Altschul
Maj. Gen. Richard C. Lindsay   Hamilton Fish Armstrong
Hanson W. Baldwin              Maj. Gen. James McCormack, Jr.
Lloyd V. Berkner               Robert R. Bowie
Frank C. Nash                  McGeorge Bundy
Paul H. Nitze                  William A. M. Burden
Charles P. Noyes               John C. Campbell
Frank Pace, Jr.                Thomas K. Finletter
James A. Perkins               George S. Franklin, Jr.
Don K. Price                   I. I. Rabi
David Rockefeller              Roswell L. Gilpatric
Oscar M. Ruebhausen            N. E. Halaby
Lt. Gen. James M. Gavin        Gen. Walter Bedell Smith
Caryl P. haskins               Henry DeWolf Smyth
James T. Hill, Jr.             Shields Warren
Joseph E. Johnson              Carroll L Wilson
Mervin J. Kelly                Arnold Wolfers

  Artikkelin julkaissut textfiles.com