Avainsana-arkisto: AAWSAP

EU for UAP

Maahansyöksyneiden UFOjen nouto-ohjelmat

Useat Pentagonin ohjelman mukanaolijat, joilla on korkea-arvoiset turvaluokitukset ja jotka ovat olleet vuosikymmeniä mukana virallisissa UFO-tutkimuksissa, ovat sanoneet New York Timesille, että he ovat vakuuttuneita siitä, että UFOjen maahansyöksyjä on tapahtunut, perustuen tietoihin joihin he ovat päässeet käsiksi.

Vaikuttaa siltä, että Amerikan kansalla on aina ollut konsensus siitä, että Yhdysvaltain kongressia on pidetty pimennossa maahan syöksyneiden alusten noudoista, jos niitä on koskaan tapahtunut. Olisi vaikeaa kuvitella, että jos vaaleilla valitut viranomaiset olisivat saaneet tietoa tai fyysisiä todisteita “Maan ulkopuolelta tulleista aluksista”, joita Yhdysvaltain hallituksella (USG) on hallussaan, tätä tietoa ei oltaisi salattu Amerikan kansalta.

Amerikan kansa ja valtion liittolaiset ovat oikeutettuja odottamaan tiettyä läpinäkyvyyttä ja selkeyttä USG:lta kun puhutaan kysymyksestä olemmeko me yksin universumissa. Tekniset yksityiskohdat ja kaikenlainen työ eksoottisten materiaalien tai kehittyneen teknologian parissa ymmärretään kansallisen turvallisuuden ongelmana, sillä se liittyy armeijan toimialueeseen ja vaatii salassapitoa.

Kuitenkin, niinkuin monet nimekkäät ovat sanoneet, informaatio tyypillisesti turvaluokitellaan suojaamaan lähteitä ja metodeja, sitä miten informaatio on kerätty, kuka sitä kerää ja pitää hallussaan, niinkuin tässä tapauksessa on tarpeen, teknisiä yksityiskohtia omaa teknologiaamme huomattavan paljon kehittyneemmästä teknologiasta.

Kansallisen tiedustelun johtaja (DNI), Avril Haines
Kansallisen tiedustelun johtaja (DNI), Avril Haines

 

Niinkuin CNN raportoi kansallisen tiedustelun johtajan kongressille lähettämästä kirjeestä,  Avril Haines sanoi että valtionsalaisuuksien yliluokittelu sekä uhkaa kansallista turvallisuutta olemalla este tiedusteluyhteisön kyvylle jakaa kriittistä informaatiota, että “rapauttaa kansalaisten perusluottamusta omaan hallintoonsa.”

Kansan tulee saada tietää informaatiota, ja se voidaan esittää turvaluokittelemattomassa muodossa, suojaten myös kansallisen turvallisuuden etuja.

Kuitenkin, niinkuin kohta saatte lukea, on olemassa vakava huoli siitä miten hypoteettisia UAP-maahansyöksyjä koskevaa informaatiota on vääristelty, lähtien aina nimekkäistä sanomalehtijulkaisuista, ulottuen entisiin puolustusministeriön (DOD) viranomaisiin, entisiin DOD:n tiedustelu-upseereihin ja valtion alihankkijoihin joilla on turvaluokitus ja pääsy tietoihin.

Tri. Eric W. Davis

Tri. Eric W. Davis, fil.tri., on astrofyysikko (University of Arizona) jolla on taustaa kvanttikenttäteoriassa ja suhteellisuusteoriassa. Hän on myös ilmavoimien tutkimuslaboratorion (AFRL), DOD:n, energiaministeriön (DoE) ja NASAn konsultti sekä vanhempi neuvonantaja Austinin Institute for Advanced Studiesilla.

Tri. Eric W. Davis, fil. tri., astrofyysikko
Tri. Eric W. Davis, fil. tri., astrofyysikko

 

Lisäksi tri. Davis on ollut mukana Advanced Aerospace Weapons Systems Application Programin (AAWSAP), Advanced Aerospace Threat Identification Programin (AATIP) ja Unidentified Aerial Phenomenon Task Forcen (UAPTF) projekteissa, johtavana tiedeasiantuntijana Earth Techilla, jota tri. Harold Puthoff johtaa ja tällä hetkellä hän työskentelee Aerospace Corporationilla vanhempana projekti-insinöörinä avaruusydinvoiman parissa. Hänellä on myös aktiivinen USG:n turvaluokitus.

Alejandro Rojasin haastattelussa hänen Open Minds -podcastissa huhtikuun 30. päivänä 2019, hänen vieraana oli tri. Eric W. Davis, joka kuvasi USG:n käynnissä olevaa UFO-ohjelmaa, joka tutkii avaruusaluksia.

Davisia on kuvattu anteeksipyytelemättömäksi totuudenpuhujaksi. Hän paljastaa faktoja maahansyöksyneiden UAP-alusten noudoista jatkuvalla syötöllä, ja hän kertoo heidän vaikeuksistaan ymmärtää eksoottisia materiaaleja.

Open Mindsin  haastattelussa Davis sanoi, että kaikki maailman supervallat ovat saaneet osansa UAP-maahansyöksyistä, joita he tällä hetkellä yrittävät takaisinmallintaa. Lisäksi on viitteitä siitä, että joissain näistä aluksista oli kyydissä matkustajia.

Davisin mukaan ainoastaan pieni osa USG:stä on tietoinen näiden ohjelmien olemassaolosta, ja tieteellinen pyrkimys saada selko näistä teknologioista on todennäköisesti kovassa vajaamiehityksessä.

Lisäksi tieteellinen prosessi kärsii myös siiloutumisesta, jossa tietoja projektin sisällä eri vastuualueiden välillä ei saa jakaa, ja tämä estää heitä tekemästä yhteistyötä ja ymmärtää noudettuja eksoottisia materiaaleja.

Davis sanoi myös, että tämänhetkinen nouto-ohjelma on erittäin pieni ja resurssivajaa. Se on ollut toiminnassa vuosikymmeniä, ja yhdessä kohtaa se lakkautettiin vuonna 1989, koska eksoottisten materiaallien takaisinmallinnus ei ollut edistynyt. Tämän teknologian ymmärtämiseksi ohjelmat toistuvasti laitetaan takaisin pyörimään uuden rahoituksen kilahtaessa mustien ohjelmien tilille.

UAP:hin keskittyvät mustat ohjelmat todennäköisesti luokitellaan luovutetuiksi tunnustamattomiksi erityiskäyttöoikeusohjelmiksi (Waived Unacknowledged Special Access Programs, WUSAP), joita oletettavasti Kahdeksikkojengi valvoo, joka saa briiffauksia tiedusteluasioissa johdolta, ja heihin kuuluu kahden suuren puolueen johtajat sekä senaatista että edustajainhuoneesta, sekä senaatin tiedusteluvaliokunnan että edustajainhuoneen tiedusteluvaliokunnan vähemmistöön kuuluvat johtavat jäsenet. Idea siitä, että kongressi tietää ja rahoittaa UAP-projekteja tai mahdollisuus siitä että he eivät tiedä, on kumpikin yhtä huolestuttava, ja niiden seuraamukset valtaisia.

“Mustat projektit rajaavat tietojaan niin harvalle ihmiselle kuin mahdollista saadakseen aikaan maksimaalisen turvallisuuden ja suojan vakoilua vastaan ulkovalloilta” — Tri. Eric W. Davis

Davis jatkoi selittämällä, että erikoisohjelmista ollaan siirrytty pois, koska ne ovat todella kalliita ylläpitää. Davisin mukaan informaation, henkilöstön ja fyysisen turvallisuuden ylläpito erikoisohjelmassa voi olla kymmeniä kertoja suurempi kuin pelkän ohjelman hinta.

Davis puhui myös maahansyöksyneiden alusten noudoista. Hänen mukaansa on ollut pyrkimyksiä viedä kehitystä eteenpäin eksoottisen teknologian ymmärtämisessä.

Erityisesti Bigelow Aerospace on saanut puolustustiedusteluvirasto DIA:lta  Advanced Space Studies -sopimuksen, joka antoi toimeksi tuottaa 38 tutkielmaa, jotka tunnetaan nimellä Defense Intelligence Reference Documents (DIRD). Davisin mukaan nämä dokumentit annettiin toimeksi jotta voitaisiin pohtia sitä missä teknologia saattaa olla 50 vuoden päästä.

Lisäksi huoli ydinasetukikohdissa olleista tapauksista, joissa UAP on sammuttanut ydinkärjen navigaatiosysteemin useaan otteeseen, on antanut lisäpontta parantaa kykyämme saada eksoottista teknologiaa omaan käyttöön vuoteen 2050 mennessä.

Davisin mukaan Brasilian Colares-saarella oli dokumentoitu tapaus, jossa UAP oli aggressiivinen populaatiota kohtaan ja tappoi muutaman henkilön. Tämä on mahdollisesti näyttöä siitä, että jotkut UAP:t voivat olla pahantahtoisia.

Aerospace Corporationille myönnettiin syyskuun 20. 2019 miljardin dollarin arvoinen ilmavoimien alihankintasopimus, jossa heidän tulee tarjota tukipalveluja USG:lle.

Kuukautta myöhemmin lokakuun 23. päivä 2019 Davis pääsi uutisten otsikoihin New York Timesin kertoessa kuinka hän on briiffannut kongressin tiedustelukomiteaa  “selittämättömien kappaleiden noudoista”. Davis on töissä Earth Techilla, jota briiffauksen aikaan johti tri. Harold Puthoff.

Davis erosi pestistään Earth Techillä marraskuussa 2019 ja meni uusiin hommiin Aerospace Corporationille joulukuussa 2019, hieman ennen sitä kun hän piti salaisen briiffauksen tuntemattomalle DOD:n alaiselle virastolle maaliskuussa 2020 “Maan ulkopuolisista aluksista, joita ei ole valmistettu planeetallamme”, raportoi New York Times.

Sitten omituisessa juonenkäänteessä, mahdollisesti asiaan liittymättömästä syystä, maaliskuun 23. päivä 2020 Bigelow Aerospace antoi potkut koko henkilöstölleen ja lakkautti kaiken toimintansa.

New York Times

Heinäkuun 23. päivä 2020 Ralph Blumenthal ja Leslie Kean julkaisivat artikkelin New York Timesissa otsikolla “No Longer in Shadows, Pentagon’s U.F.O. Unit Will Make Some Findings Public”.

Artikkeli raportoi, että tri. Eric W. Davis oli antanut turvaluokitellun briiffauksen “puolustusministeriön alaiselle virastolle maaliskuussa Maan ulkopuolisista aluksista, joita ei ole valmistettu planeetallamme.”

New York Times Building, New York
New York Times Building, New York

 

Lisäksi Davis piti toisen salaisen briiffauksen “selittämättömien kappaleiden noudoista senaatin asevoimakomitean jäsenille lokakuun 21. 2019, sekä senaatin tiedustelukomitean jäsenille kaksi päivää sen jälkeen.”

Heinäkuun 28. päivä 2020 Blumenthal ja Kean jatkoivat artikkeliaan toisella artikkelilla otsikolla “Do We Believe in U.F.O.s? That’s the Wrong Question” ja kirjoittivat:

“Useat Pentagonin ohjelman mukanaolijat, joilla on korkea-arvoiset turvaluokitukset ja jotka ovat olleet vuosikymmeniä mukana virallisissa UFO-tutkimuksissa, ovat sanoneet meille, että he ovat vakuuttuneita siitä, että UFOjen maahansyöksyjä on tapahtunut, perustuen tietoihin joihin he ovat päässeet käsiksi. Mutta noudetut materiaalit itse, sekä kaikki niihin liittyvä data ovat täysin poissa kenenkään saatavilta joilla ei ole turvaluokitusta sekä tarvetta tietää asiasta.”

Esitelmä eksoottisista materiaaleista, NYT:n artikkeli
Esitelmä eksoottisista materiaaleista, NYT:n artikkeli

 

Melkein vuoden tuon jälkeen Ralph Blumenthal esiintyi Jimmy Churchin Fade to Blackissa, joka lähetettiin 3. kesäkuuta 2021, jossa hän selitti miksi Davisilta peräisin oleva lainaus oli mukana New York Timesin artikkelissa “No Longer in Shadows, Pentagon’s U.F.O. Unit Will Make Some Findings Public”. Hän sanoi:

“Se mitä me aiomme laittaa New York Timesiin, sen tulee olla läpiseulottua, se pitää olla virallista ja me joudumme olemaan tarkkoja mitä me sanomme ja mitä emme, mikä on spekulaatiota. Se minkä me kykenimme osoittamaan satavarmasti oli että nämä briiffaukset todellakin pidettiin.”

Blumenthal jatkoi.

“..Eric Davis, yhdessä usean muun ihmisen kanssa oli briiffannut kongressin komiteoita luentokalvoilla, jotka me saimme haltuun, materiaalien noudoista. Paras minkä me kykenemme toteamaan oli, että kongressin komiteat saivat briiffausta aiheesta varsin ylimalkaisesti, ja että noissa luentokalvoissa joita käytettiin komiteoiden briiffauksissa, senaatin asevoimakomiteassa sekä senaatin tiedustelukomiteassa erityisesti, kalvoissa oli viittaus Maan ulkopuolisiin aluksiin.”

Christopher Mellon

CNN:n haastattelussa huhtikuussa 2021 Christopher Mellonilta kysyttiin, “uskotko että meillä on hallussamme esineitä, laajasti määriteltynä, jotka ovat peräisin jostain muualta kuin Maapallolta?”

Mellon vastasi:

“Sanon sen, että mielestäni tuo väite tulisi ottaa vakavasti. Tunnen Ericin (Davis) varsin hyvin. Ymmärrän hänen argumenttejaan. Olin läsnä hänen briiffauksissaan Valkoisessa talossa ja hän koitti tarjota leadeja heille seurattavaksi jotta he voisivat itse potentiaalisesti vahvistaa tämän. Se on ongelma joka tulee ottaa vakavasti.”

Christopher Mellon, entinen puolustusministerin varatiedusteluavustaja
Christopher Mellon, entinen puolustusministerin varatiedusteluavustaja

 

Mellon jatkoi.

“Kiinnostavaa kyllä, presidentti Trump itse vihjasi niin televisiossa kun häntä kuvattiin, että hän sai turvaluokiteltua informaatiota New Mexicon Roswellin tapauksesta, joka on niinkuin ihmiset tietävät legendaarinen UFOn maahansyöksypaikka. Ja kun hänen poikansa kysyi informaation julkaisusta, hän sanoi: “Minun pitää miettiä sitä.”

Pian haastattelun jälkeen Mellon esiintyi Joe Rogan Showssa toukokuussa 2021, jossaa häneltä kysyttiin Roswellin tapauksesta. Hän sanoi: “Useat ihmiset, joilla on korkea luokitus ja pääsy tietoihin, ovat sanoneet minulle että näissä tarinoissa on totuuden siemen, enkä jätä tätä huomiotta.”

Lue Elizondo

New York Timesin artikkelissa “Glowing Auras and ‘Black Money’: The Pentagon’s Mysterious U.F.O. Program” oli osuus, joka on jäänyt monelta vähäisemmälle huomiolle. Siinä raportoitiin, että kongressin $22 miljoonan määräraha oli annettu Bigelow Aerospacelle käytettäväksi “ohjelman pyörittämiseen, tutkimukseen ja kohteiden aiheuttamien uhkien arviointiin.”

Lue Elizondo, entinen Advanced Aerospace Threat Identification Programin johtaja
Lue Elizondo, entinen Advanced Aerospace Threat Identification Programin johtaja

 

Kuitenkin, Timesin artikkelissa alempana lukee:

“Bigelowin ohjauksessa yhtiö remontoi rakennuksia Las Vegasissa säilöäkseen metallilejeerinkejä ja muita materiaaleja, joita Elizondo ja ohjelman alihankkijat olivat saaneet haltuunsa UFOista. Tutkijat myös ovat myös tutkineet ihmisiä, jotka ovat sanoneet kokeneensa fyysisen kohtaamisen kohteiden kanssa, ja käyneet läpi heidän saamiaan fyysisiä jälkiä. Lisäksi tutkijat puhuivat armeijan henkilöstölle, jotka ovat raportoineet omituisten alusten havainnoista.”

Times jatkoi tri. Harold Puthoffin sutkautuksella, Earth Techin johtajan sanomisilla jolle Davis työskenteli 11/2004-11/2019 välillä johtavana tiedeneuvonantajana. Puthoff sanoi:

“Me olemme tavallaan tilanteessa joka esiintyisi jos antaisi Leonardo da Vincille autotallin kauko-ohjattavan avaimen”, sanoo Harold E. Puthoff, insinööri joka on tehnyt tutkimusta yliaistillisesta havaitsemisesta CIA:lle ja myöhemmin työskennellyt sopimustyöntekijänä ohjelmassa. “Ensinnäkin, hän yrittäisi selvittää mitä kaikki tuo muovi on. Hän ei tietäisi mitään sähkömagneettisista signaaleista tai laitteen toiminnasta.”

Neljän viime vuoden ajan Lue Elizondo on esiintynyt useissa podcasteissa ja valtamedian haastatteluissa. Hän on kommentoinut tri. Davisia ainoastaan puhuttaessa hänen Davisin tieteellisen osaamisen arvostuksestaan sekä hänen kyvystään valehdella omasta tutkimuksestaan.

Mitä tämä on, se ei ole selvää

Tri. Davisin myöntämiset Open Mindsin haastattelussa ovat huikeita ja varsin hämmentäviä. Hänen tarjoamansa informaatio voisi olla varsin turvaluokiteltua jos se on totta, ja epäilemättä se vaarantaa hänen oman luokituksensa.

Kysymys kuuluukin nyt, miksi Davis ottaisi riskin menettää oman turvaluokituksensa ja hänen kykynsä jatkaa UFO-ohjelman parissa työskentelyä tekemällä tämänkaltaisia myöntöjä julkisesti?

Päähuoli vaikuttaa olevan betonoitu siiloutuminen, joka estää tieteellisen yhteistyön eri alojen välillä kun halutaan ratkoa teknisiä ongelmia UAP-teknologian takaisinmallintamisessa.

USG:n 9/11-komitean raportti totesi, että sen kyvyttömyys jakaa informaatiota eteenpäin eri virastojen välillä on pahentanut syyskuun 11. päivän katastrofin tiedusteluongelmaa.

Se seikka, että Davis on kyennyt säilyttämään turvaluokituksensa ja että hänet palkattiin Aerospace Corporationille haastattelujen jälkeen herättää lisäkysymyksiä.

Voitaisiin väittää, että kaikki mitä haastatteluissa on sanottu on ollut täyttä puppua. Kuitenkin, kysymys silloin on, miksi hän tarkoituksella yrittäisi tuhota uraansa valehtelemalla ohjelmasta joka ei ole koskaan ollut olemassa, vaarantaa turvaluokituksensa ja  oman julkisuuskuvansa, ellei sitten häntä ole käsketty niin tekemään.

Davis on työskennellyt AAWSAPissa, AATIPissa ja UAPTF:lla monien muiden valtion projektien lisäksi vuosikymmenten ajan.

New York Timesin artikkelien tiedoilla on asianmukaisuusvaatimukset sekä vaatimus osoittaa päätoimittajalle , että salaiset briiffaukset puolustusministeriön virastojen ja kongressin komiteoiden kanssa tapahtuivat oikeasti. Lisäksi tulee pitää mielessä, että kongressin komitean henkilöstön jäsenet eivät vastanneet kommenttipyyntöihin asiassa. Miksi eivät?

Davis saa edelleen suitsutusta entisiltä valtion virkamiehiltä puolustusministeriön tiedusteluyhteisössä, joilla on korkea turvallisuusluokitus ja pääsy tietoihin.

Vaikka meillä ei olekaan lopullisia vastauksia, ei ole vaikeaa nähdä että jotain on nyt käynnissä.

Additional research assistance for this article was provided by Richard Geldreich @richgel999.

Read UAP — CRASH RETRIEVALS Part 2

Artikkelin julkaissut Trail of the Saucers

DIA on nyt julkaissut 37kpl 38:sta DIRDista

Kirjoittanut Keith Basterfield

Advanced Aerospace Weapon System Applications Program (AAWSAP)

Bigelow Aerospace Advanced Space Studiesin (BAASS) tekemän sopimuksen  Defense Intelligence Agencyn (DIA,) kanssa, sopimuksen aikaan BAASS tilasi 38 teknistä raporttia ilmailualan asiantuntijoilta ja akateemikoilta. DIA:n James T. Lacatski teki näistä teknisistä dokumenteista Defense Intelligence Reference -dokumentteja (DIRD:it). UAP-tutkijat ja muut kiinnostuneet ovat saaneet niitä käsiinsä ja julkaisseet niitä, tähän asti laskelmieni mukaan yhteensä 13 kappaletta.

Kiitos DIA:n FOIA-tietopyyntövastauksen, UAP-tutkijat jotka haluavat tällä hetkellä pysytellä nimettöminä ovat jakaneet 37 kappaletta 38:sta DIRDista. Viimeinen jäljelle jäänyt DIRD oli ”salaiseksi luokiteltu” versio yhdestä toisesta listalla olevasta.

FOIA-tietopyyntö

Alla on kuva DIA:n lähettämästä FOIA-vastauksesta:

Itse dokumentit

DIA:lle lähetetyn kysymyksen vastauksena DIA kirjoitti:

”…me suunnittelemme julkaisvamme kaikki AATIP:n liittyvät dokumentit DIA:n FOIA Reading Roomiin. Minulla ei ole tarkkaa dokumenttien lukumäärää, mutta kuitenkin tiedän että niitä on enemmän kuin 37.”

Tässä on linkki niiin 37 dokumenttiin. Nautinnollisia lukuhetkiä.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com


Dokumentit yksittäin ladattavissa myös tästä

01 – Metalliset lasit, tri T Hufnagel, John Hopkins Univ.

02 – Ohjelmoitava aine, tri W McCarthy, Programmable Matter Corporation.

03 – Tehopulssimikroaaltoteknologia, tri James Wells, Northrop Grumman.

04 – Biomaterialit, tri Bruce Towe, Univ of Arizona.

05 – Materiaali kehittyneisiin ilma-alustoihin, tri J Williams, Ohio State Univ.

06 – Avaruuteen pääsy, tri P Czysz, HyperTech.

07 – Näkymättömäksi verhoutuminen, tri Ulf Leonhardt, Univ of St Andrews.

08 – Positronityöntövoima, tri Gerald Smith, Positronics Research.

09 – Liikemäärämomentin elektrostaattinen rajoitefuusio, tri George Miley, Univ. of Illinois.

10 – Metallinen spintroniikka, tri M Tsoi, Univ of Texas-Austin.

11 – Kehittynyt ydinvoima miehitetyille avaruuslennoille, tri F Winterberg, Univ of Nevada-Reno.

12 – Aivo-kone -käyttöliittymät, tri R Genik, Wayne State Univ.

13 – Warp-moottorit, pimeä energia ja ulottuvuudet, tri R Obousy, Obousy Consultants.

14 – Suprajohtimet gravitaatiotutkimuksessa, tri George Hathaway, Hathaway Consulting.

15 – Kehittynyt vakuumityöntövoima avaruuteen, tri Hal Puthoff, EarthTech International.

16 – Kvanttilomittumis-kommunikaatio,  tri J Cramer, Univ of Washington.

17 – Omaa tietään kulkeva keksijä vs. yrityskeksijä — mistä tulevat seuraavat innovaatiot?

18 – Madonreiät avaruusajassa, tri Eric Davis, EarthTech International.

19 – Antigravitiotutkimuksia, tri Eric Davis, EarthTech International.

20 – Biosensorit ja BioMEMS, tri Bruce Towe, Univ of Arizona.

21 – Gravitaatioaaltokommunikaatio, Dr Robert Baker, GravWave.

22 – Metamaterialit, tri G Shvets, Univ of Texas-Austin.

23 – Kehittyneet Laser-aseet, J Albertine, M.S., Directed Technologies.

24 – Vakuumienergian sovellutukset, tri Eric Davis, EarthTech International.

25 – Parannettu tilastollinen menetelmä Draken yhtälöön, tri Claudio Maccone, International Academy of Astronautics.

26 – Kenttävaikutukset biologisiin kudoksiin, tri Kit Green, Wayne State Univ.

27 – Laseranosatelliitit, tri E Davis, Earthtech.

28 – Ohjaamot läpimurtolentojen aikana, tri G Millis, Tau Zero.

29 – Negatiivinen massapropulsio, tri F Winterberg, Univ of Nevada_Reno.

30 – Aneutroninen fuusiotyöntövoima, tri V Teofilo, Lockheed Martin.

31 – Yliäänennopeudella kulkevien kulkuvälineiden  havaitseminen ja korkearesoluutioinen seuranta, tri W Culbreth, Univ of Nevada-Las Vegas.

32 – Ultrakondensaattorit energian ja voiman säilyttäjinä, tri J Golightly, Lockheed Martin.

33 – MHD Ilmaa hengittävä työntövoima ja Voimanlähde ilmailualan sovelluksille, tri S Macheret, Lockheed Martin.

34 – Miehittämättömien avaruusalusten samanaikaisen ohjauksen kognitiiviset rajoitteet, tri R Genik, Wayne State Univ.

35 – Kvanttilaskenta ja orgaanisten molekyylien käyttö automaatioteknologiassa, tri R Genik, Wayne State Univ.

36 – Kvanttitomografia ja negatiiviset energiatilat tyhjiössä, tri Eric Davis, Earthtech.

37 – Aneutroninen fuusiotyöntövoima, tri V Teofilo, Lockheed Martin.

Ilmailualan vuosikymmenien kiinnostus UFOihin

Kirjoittanut Keith Basterfield

Johdanto

Ilmailuyritykset, erityisesti USA:ssa, ovat pitkään olleet kiinnostuneita tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP). Tämä sopii luonnollisesti heille. UAP:lla on useita ”observaabeleita”, jotka ovat arvokkaita ilmailuyrityksille, kun puhutaan kehittyneen fysiikan ymmärryksestä, kehittyneistä voimanlähteistä ja yleisesti kehittyneestä teknologiasta.

Jotkut ovat ehdottaneet, että jos haluaisit takaisinmallintaa kehittynyttä laitetta, miksei piilottaisi sellaista yksityiseen ilmailualan yritykseen? Wilson/Davis -dokumentti, tottakai, vihjailee että tämä olisi jo tehty.

Tämän blogipostauksen tarkoitus on kasata yhteen informaatiota koskien ilmailualan yritysten kiinnostusta sellaisiin ilmiöihin, sekä joitain heidän työntekijöitään. Se ei ole tarkoitettu kaikenkattavaksi, mutta tarkoitus on tarjota yleisluontoinen katsaus aiheeseen.

Ensinnäkin jotain perustietoja muutamasta suuresta pelurista:

1921 Douglas Aircraft Company perustetaan.

1926 Lockheed Corporation perustetaan.

1939 McDonnell Aircraft Corporation perustetaan.

1961 The Martin Marietta Corporation perustetaan.

1967 McDonnell Aircraft Corporation ja Douglas Aircraft Company fuusioituvat McDonnell Douglasiksi.

1995 Lockheed Corporation ja Martin Marietta fuusioituvat Lockheed Martiniksi.

1997 McDonnell Douglas fuusioituu Boeingiin.

1947: Lockheedin lausunto

International UFO Reporterin vuosikerran 26 numeron 3 (sivut 3-9, 32) artikkelissa Joel Carpenter on kirjoittanut otsikolla ”The Lockheed UFO Case, 1953”.  Carpenter mainitsee 7. heinäkuuta 1947 tehdyn virallisen lausunnon Lockheedilta ”lentävien lautasten” aiheesta.

Hal Hibbard silloinen Lockheedin johtava insinööri, on raportoidusti sanonut Los Angeles Timesille:

”Ne ovat joko yksittäin tai muodostelmassa lentävien lentokoneiden heijastuksia, tai massahysteriaa ja eri henkilöiden halu saada nimensä lehteen. En tiedä mistään salaisesta ilmailuprojektista, joka vähääkään liittyisi näihin niinkutsuttuihin ilmiöihin.”

1949: Lockheedin työntekijän havainto

Toukokuun 2020 postaus ”Saucers that time forgot”-blogissa johti kuvaan osastojen välisestä viestistä Clarence L. (”Kelly”) Johnsonilta Lockheedilla John L. Hillille, päivämäärällä 8 heinäkuuta 1949, jossa Lockheedin työntekijän raportoidaan tehneen havainto 17. kesäkuuta 1949. Johnson kirjoitti:

”Kuten tiedät, olen ollut erittäin kiinnostunut sellaisten asioiden olemassaolon mahdollisuudesta, ja keskusteluni eräiden henkilöiden kanssa mm. ilmavoimissa sekä viimeaikaiset lehtiraportit viittaisivat siihen, että lentävissä levyissä on jotain.”

https://www.fold3.com/image/6314607

 

Project Blue Bookista (PBB) löytyy tapaus tästä havainnosta. Allaolevassa kuvassa on PBB:n hakemistokortti ja PBB:n johtopäätökset.

https://www.fold3.com/image/6314586

 

1951: Johnsonin havainto

Carpenterin vuoden 2001 IUR-artikkeli mainitsi myös Kelly Johnsonin itsensä tekemän havainnon ”arviolta marraskuussa 1951”. Alla on saatavilla olevat yksityiskohdat Johnsonin omin sanoin, vuodelta 1953:

”Minun tulisi lisätä, että arviolta kaksi vuotta sitten rva Johnson näki esineen, jonka uskoin tuohon aikaan, ja edelleen uskon, olevan lentävä lautanen, joka lensi länteen Brentsin risteyksestä Kaliforniassa erittäin pimeänä iltana. En nähnyt esinettä itsessään, mutta näin selvän liekin tai purkauksen, kuten liitteenä olevassa hahmotelmassa näkyy. Esine matkasi idästä länteen erittäin suurella nopeudella ilman ääntä. Liekki tai purkaus oli kauniin vaaleansininen, ja sillä oli erittäin tarkat reunat. Ensivaikutelmani oli, että se oli aluksen jälkipoltin, mutta äänen täydellinen puute ja tuprutuksen puhdas nopeus eliminoi tuon mahdollisuuden kokonaan.”

http://www.nicap.org/docs/lockufo2.pdf

 

Tammikuu 1953: Lockheedin patentti

Kiitos artikkelille ”Saucers that time forgot”–blogissa, me tiedämme nyt että Lockheedin työntekijä Nathan C. Price suunnitteli ja myöhemmin haki patenttia pystysuoraan ylös nousevalle ja laskeutuvalle ”lautasen” muotoiselle alukselle tammikuussa 1953. Kone oli suunniteltu pystysuoraan nousuun ja laskuun, ja pitkän matkan lentoihin Mach 4 -nopeuksilla, jonka lentokorkeus olisi ollut korkeimmillaan 30 kilometriä. Sitä ei koskaan rakennettu.

https://patentimages.storage.googleapis.com/86/8e/4b/c143e484f8dae6/US3066890.pdf

 

Joulukuu 1953: Johnsonin havainto

16. joulukuuta 1953 Kelly Johnson ja hänen vaimonsa havaitsivat mustan silhuetin ranch-rakennukselta länteen lähellä Agouraa, Kaliforniassa. Se oli näkyvillä viiden minuutin ajan sekä paljaalle silmälle että kiikareilla. Se vaikutti olevan liikkumatta, sitten kasvoi kooltaan ja katosi 90 sekunnissa pitkän, matalan kapuamisen jälkeen.

http://www.nicap.org/docs/lockufo2.pdf

 

Samaan aikaan ryhmä Lockheedin työntekijöitä, jotka olivat Lockheedin testikoneen kyydissä, Burbankin ulkopuolella Kaliforniassa, havaitsivat myös teräväreunaisen mustan silhuetin taivaalla, meren yllä. Noin viiden minuutin päästä se kutistui pois näkyvistä.

PBB-tapauskortti, joka kuvaa ilmiön syyksi mantelipilven, on luettavissa täällä. 

1954 – 1955: Douglas Aircraft Companyn tutkimus

Jacque Valleen kirjassa ”Forbidden Science: Volume 2” sivulla 336 on päiväkirjamerkintä:

”Belmont lauantai 15. toukokuuta 1976

…Sain kiinnostavan soiton Environmental Systemsin varajohtajalta Van Nuysista, joka oli lukenut Invisible Collegen. Niinkin varhain kuin vuonna 1955 hän oli kuulunut UFO-ryhmään  Douglas Aircraftilla Santa Monicassa. Hän työskenteli siellä Wheatenin (joka on nyt Lockheedilla sukellusvenedivisioonassa), Ted Gordonin, Klempererin ja Dave Crookin kanssa. McDonnellin johto pyysi heitä arvioimaan tapauksia Blue Bookista, valokuvineen ja filmeineen. Heidän johtopäätöksensä, mikä heitä pyydettiin ”unohtamaan”, oli että kappaleet käyttivät moniulotteista fysiikkaa. Hän nyt väittää, että he löysivät yli 2000 paikkaa Owenin laaksossa yksistään, mm. yhden jossa kappaleet näyttivät liikkuvan sisään ja ulos kiinteän maan läpi.”

Kuva PDF:stä

 

Tutkin tätä vuoden 1955 tutkimusta, ja lopulta kirjoitin siitä tänne ja tänne.  Sain kuin sainkin lopulta paikallistetuksi, kiitos bostonilaisen tutkijan Barry Greenwoodin, 100 sivua dokumentteja, jotka perustuivat tutkimukseen, joista muutama sivu on netissä luettavissa. Projektia veti Wolfgang Benjamin Klemperer, heidän ohjusdivisioonan johtaja, ja mukana oli  Elmer P Wheaton; Theodore Jay Gordon; Dave Crook sekä A M Rochlen. Ottaen huomioon, että Valleen listaamat nimet ovat kaikki vuoden 1955 dokumenteissa, poislukien Rochlen, mietin sitä oliko Rochlen Valleen tietolähde?

Kuva: Barry Greenwood

 

Swordsin ja kumppaneiden kirjoittamassa vuoden 2012 kirjassa ”UFOs and Government” (Anomalist Books, San Antonio) on seuraavaa:

”Douglasin ohjusosasto oli tehnyt analyysia Great Fallsissa, Montanassa, vuonna 1950 kuvatusta filmistä tutkiakseen epätavallisia voimanlähdejärjestelmiä… Douglasin analyysin teki tri. Robert L Baker.”

Memo – Klemperer Wheatonille 1. maaliskuuta  1955

 

Analyysi on julkaistu maaliskuussa 1956 otsikolla ”Fotogrammaattinen analyysi ’Montana’-filmistä, joka seuraa kahta UFOa”, jonka on kirjoittanut Baker, R.M.L.

1950-luvun puoliväli: Antigravitaatiotutkimus

Nick Cookin vuoden 2002 kirja ”The Hunt for Zero Point”  tutkii sitä miten antigravitaatiotutkimusta tehdään voimanlähdetutkimuksessa. Cook oli englantilaislehti ”Jane’s Defence Weeklyn” palkkalistoilla, ja hän kiinnostui antigravitaatiotutkimuksesta. Nopeasti hän sai selville, että 1950-luvun puolivälissä useat ilmailualan yritykset USA:ssa aktiivisesti tutkivat antigravitaatiota. Yksi kaikkein nimekkäimmistä oli George S. Trimble, Martin Aircraftin edistyneiden projektien johtaja ja G-projektin varajohtaja. Lue lisää Cookin työstä: klikkaa tästä.

1965: Martin Marietta

Jacques Valleen kirjassa ”Forbidden Science: Volume 1” on päiväkirjamerkintä päivämäärällä 17. toukokuuta 1965. Vallee kirjoittaa:

”Kiintoisa tapaus sattui tuoreeltaan käydessäni keskustelua Martin Mariettalla työskentelevän insinöörin kanssa, joka sanoo että hän koostaa kirjaa UFOista. Insinööri kierrätti mustaa vihkosta, jossa oli materiaalia, ja kun joku käänsi sivua, insinööri syöksähti penkistään kuin tiikeri ja otti vihkon pois, sylkien suustaan ’…toiset paperit eivät mitenkään liity tuohon.’ Me olimme varsin shokissa hänen väkivaltaisesta reaktiostaan. Tottakai me mietimme mitä muuta siinä vihkossa voisi olla. Oli huhuja siitä, että suuret lentoyhtiöt tekivät omia salaisia UFO-tutkimuksiaan.”

1967-1968: Presidentti Lyndon B. Johnson puolesta tehty tutkimus

Vuosina 1967-1968, Frank F. Rand Jnr. oli presidentti Lyndon B. Johnsonin avustaja. Presidentti Johnson oli saanut yhteydenoton tutkija James E. McDonaldilta UFOista. Presidentti Johnson itse oli aiheesta pitkään ollut kiinnostunut. Presidentti pyysi Randia tutkimaan asiaa ja raportoimaan hänelle; Rand ja hänen tiiminsä käyttivät yhdeksän kuukautta tehden tieteellistä tutkimusta aiheesta ja tuottivat vastauksena raportin Johnsonille.

Vuoteen 2001 mennessä Rand oli valmistellut kirjan pituisen käsikirjoituksen, sekä hänen urastaan että UFO-tutkimuksista. Sen nimi oli ”UFOs…Fact or Fiction” ja amerikkalaistutkija Michael Swords sai kopion haltuunsa, jonka minä olen lukenut. Käsikirjoitusta ei koskaan julkaistu ja harva on sen nähnyt.

Joitain Randin tiimin johtopäätelmiä:

”Ei ole epäilystäkään ettivätkö UFOt olisi olemassa ja kontrollissa. En myöskään epäile sitä, etteikö joitain luotaimia olisi lähetetty Maapallolle muista sivilisaatioista aurinkokuntamme ulkopuolelta.”

Muita Randin tiimin jäseniä ovat mm. Arthur Lundahl; General James T. Stewert; tri. Brockway McMillan; tri. ”Lee Brockings” (pseudonyymi); tri. Bleakley ja tri. Losh; plus tässä erityisen kiinnostava nimi, Clarence ”Kelly” Johnson.

1967-1970: McDonnell Douglasin ”salainen” tutkimus

Heinä/elokuun 1993  ”International UFO Reporterin” numerossa McDonnell Douglasin työntekijä Robert M. Wood paljasti, että hänen yrityksensä on tehnyt ”salaista” tutkimusta UFO-aiheesta.

Kuva PDF-tiedostosta

 

Wood suositti johdolle vaatimatonta puolen miljoonan dollarin projektia tutkimaan tuntemattomia teorioita, tekemään laboratoriokokeita ja arvioimaan hypoteeseja, tekemään kenttäkokeita ja käymään läpi UFO-kirjallisuutta. Yhdessä kohtaa projekti työllisti neljä ihmistä täysipäiväisesti ja kolme työntekijää osa-aikaisesti.

Kuva PDF-tiedostosta

 

Parempi kuvaus tehdystä työstä ilmestyi paljon myöhemmin toisessa Woodin artikkelissa, lokakuun 2008 ”MUFON Journalin” numerossa. Projektissa mukana oli tri. Joseph M. Brown; Chan Thomas; Paul Wilson; Stanton Friedman; tri. Darell Boyd Harmon; Leon A. Steinert ja Harvey C. Bjornlie. Kirjoitin pitkästi tästä projektista; sen paperityöstä ja sen löydöksistä blogipostauksessa päivämäärällä 22. syyskuuta 2020. Jos haluat lukea 275 sivua projektin dokumentaatiota, voit vierailla tällä verkkosivulla. 

Robert M. Wood vuoden 1993 artikkelissaan sanoi:

”Projekti lopetettiin vuonna  1969 minun suosituksestani johtuen kyvyttömyydestämme identifioida lopputilin maksupäivää… koodinimi oli  ”BITBR” — sanoista ”Boys in The back Room.”

Wood paljasti myös:

”Ainoat kontaktit valtiolla projektin tiimoilta syntyivät kevään 1970 lopulla, kun erään tiedustelupalvelun taholta ilmaistiin kiinnostus. Tämä johti luonnostelmaehdotukseen ”matkia, imitoida tai kopioida UFOihin liittyivä observaabeleita.” Me kutsuimme tätä potentiaalista mahdollisuutta nimellä Project Skylite ja valmistelimme hyvän määrän teknistä informaatiota odottaessamme sopimusta. Sitä ei koskaan tullut McDonnell Douglasilta minun tietääkseni.”

Tutkija Lois Taylor otti minuun yhteyttä ja tarjosi minulle useita dokumentteja, jtoka käsittelivät tätä projektia, josta kirjoitin blogiartikkelin 15. lokakuuta 2020.

Sisäinen memo päivämäärällä 2. toukokuuta 1968, otsikolla ”Kehittyneiden aluskonseptien tutkimus”, jonka on kirjoittanut Wood, Brown ja Harmon, kuvaa kappaleessa ”Kilpailijoiden pyrkimykset”:

”Hughes (10 miestä Fullertonissa Meierin komennossa); Lockheed Sunnyvale; Rand on ehdottanut projektia (kuten on monet muutkin yritykset); Useilla yrityksillä on UFOihin liittyviä pyrkimyksiä. Raytheonilla on ollut tietokoneprojekti  Condonissa (Coloradon yliopisto)”.

1973: Näyte vuoden 1897 ”törmäyksestä” Aurorassa, Teksasissa analysoitiin

MUFON ”Skylook” Journalissa, numero 70, syyskuussa 1973 (s.8) kirjoittaja Walt H. Andrus kirjoitti artikkelin otsikolla ”Raportti vuoden 1897 Auroran, Teksasin, tutkimuksista”. Raportissa todettiin, että materiaalinäytteitä oli löydetty väitetyltä ”törmäyspaikalta”, jotka lähetettiin:

”John F. Schuessler, MUFONin varajohtaja ja ilmailukonsultti, kesäkuun 15. Ne on lähetetty laboratorioon McDonnell Douglasille, St. Louisiin, asiantuntija-analyysia varten.”

Sen mitä sain selville, analyysin tuloksia ei koskaan julkaistu.

1974: UFO-tutkimusta CIA:lle?

Päiväkirjamerkintä 10. joulukuuta 1974 Valleen ”Forbidden Science: Volume Two”-kirjassa:

”Kit vastahakoisesti vahvisti, että 15 insinöörin ryhmä Keskilännestä (oletan, että kyseessä oli McDonnell St. Louisissa) ovat salaa tekemässä UFO-tutkimusta CIA:lle ’ilmailualan tutkimuksen’ verukkeella. He saavat dataa CUFOSin ja muiden amatöörien vuodoista.”

Huom: Kit viittaa Christopher ’Kit’ Greeniin.

1978: McDonnell Douglas jatkaa tutkimuksia

Kaksi muuta tiedonmurua Jacques Valleelta.

a. Päiväkirjamerkintä päivämäärällä 5. tammikuuta 1978

”Eilen sain puhelinsoiton henkilöltä, joka työskentelee McDonnell Douglas Aeronauticsilla. Hän sanoi minulle, että hän oli koostamassa uutta tietokantaa lähikontakteista. En ole tarpeeksi tyhmä uskoakseni, että hänen yrityksellään ei ole mitään intressiä tässä asiassa. Heillä on käynnissä oleva salainen projekti, jota CIA on avokätisesti rahoittanut ja jonka siunaus sillä on, ja he ovat varsin tiiviisti yhteydessä suurimpiin UFO-ryhmiin, jotka kaikki rakastavat salakontakteja vakoojiin, silloinkin kun he parjaavat valtiota sen salailusta julkisissa tiedonannoissaan.”

b. Päiväkirjamerkintä päivämäärällä 15. lokakuuta 1978

”McDonnell Douglas jatkaa hiljaa hyvin rahoitettua tutkimustaan John Schuesslerin kanssa, jota myös Virasto valvoo. He näyttävät etsivän eksoottisia lejeerinkejä. Kuka kusettaa ketä? Miksi tiedeyhteisöä pidetään pimennossa näistä projekteista? Miksi kaikki salailu? Minne tutkimustulokset katoavat?”

1979 -1986: McDonnell ja parapsykologia

Vuosina 1979-1986 McDonnell Foundation rahoitti pysyvää paranormaaleihin ilmiöihin erikoistunutta PSI-labraa St. Louisissa, Missourissa. James Smith McDonnell oli McDonnell Douglasin hallituksen puheenjohtaja.

1985: ATP

Edistynyt teoreettinen fysiikka (Advanced Theoretical Physics, ATP) -projekti oli  John B. Alexanderin ja tri. Ronald F.  Blackburnin yhdessä perustama. Blackburn oli mikroaaltospesialisti, aiemmin Lockheedin ”Skunk Worksilla” ja Jacques Valleen mukaan (”Forbidden Science: Volume 3” päiväkirjamerkintä 11. huhtikuuta 1989)  Blackburn vihjaili tutkivansa UFOja. Profiloin Blackburnia blogipostauksessa vuonna 2019.

ATP:lla oli useita osanottajia, jotka tapasivat ja keskustelivat tämänhetkisistä ja tulevista tutkimusaiheista. ATP-dokumenttipinon tarkastelua löytyy tästä linkistä.

ATP-osanottajien keskuudessa oli ainakin viisi henkilöä, jotka työskentelivät ilmailualan yrityksille. Nämä olivat Ron Blackburn, Milton Jantzen ja Don Keuble Lockheedilta; sekä Bill Souder ja Robert Wood  McDonnell Douglasilta.

Vaikka Alexander briffasi useita korkea-arvoisia valtion viranomaisia ATP:n ollessa käynnissä, lopulta rahaa ei herunut enää ATP:n tutkimusagendalle, ja se lakkautettiin.

1986: Ben Rich

Vuosien mittaan paljon on sanottu erään Lockheedin Ben Richin lausunnoista. Vuonna 1986 Ben Rich oli varatoimitusjohtaja ja yleinen johtaja edistyneissä kehitysprojekteissa Lockheed Aeronautical Systems Companylla. Kirjeessä päivämäärällä 10. heinäkuuta 1986 tutkija John Andrewsilta Richille Andrews kysyi uskoiko Rich sekä ihmisten tekemiin että avaruusolentojen tekemiin UFOihin? Vastauksessaan päivämäärällä 21. heinäkuuta 1986 Lockheedin kirjepaperissa Rich vastaa:

”Kyllä, olen molempien kategorioiden uskovainen. Mielestäni kaikki on mahdollista. Monet ihmisten tekemät UFOt ovat rahoittamattomia mahdollisuuksia (Un Funded Opportunities).”

Kuva kirjeenvaihdosta PDF-muodossa alla:


1992 – 2012: Robert Bigelow ja Bigelow Aerospace

Lasvegasilainen liikemies Robert T. Bigelow on ollut pitkään kiinnustunut sekä UAP:sta että paranormaalista. Hän on ilmaissut kiinnostuksensa monissa bisnesprojekteissaan, lähtien Bigelow Foundationista 1990-luvun alkupuolella; National Institute for Discovery Science (NIDS -1996-2004); ja lopulta Bigelow Aerospace Advanced Space Studies (BAASS) vuosina 2008-2012. Olen käynyt jokaisen näistä läpi sarjassa blogipostauksia, jotka löytyy blogini hakutoiminnolla. Iso osa NIDSiä koskettavasta informaatiosta löytyy edelleen heidän matalana olevalta verkkosivulta Wayback machinen avulla.  Bigelow Aerospace perustettiin vuonna 1998 ja BAASS vuonna 2008.

BAASS sai kaksivuotisen rahoituksen, $22 miljoonaa yhteensä, Yhdysvaltain puolustustiedustelupalvelu DIA:lta Advanced Aerospace Weapon System Applications Programin (AAWSAP) alaisena sopimuksena. Robert Bigelow  myös kaivoi omista taskuistaan DIA-rahojen päälle. Varsin vähän tietoja on julkisesti jaossa DIA:n tai BAASS:n touhuista AAWSAPissa.

1990-luvun puoliväli: Project Greenglow

1990-luvun puolivälissä ilmailuinsinööri tri. Ron Evans työskenteli British Aerospacelle (josta tuli BAE Systems vuonna 1999). Hän kysyi johdolta voisivatko he tutkia ”gravitaationhallintaa?” He sanoivat kyllä; antoivat hänelle toimiston ja pienen budjetin. Hän nimitti projektia nimellä Project Greenglow ja työskenteli sen parissa eläkkeelle lähtöön asti vuonna 2005. Vuonna 2015 hän julkaisi kirjan nimeltä ”Greenglow and the Search for Gravity Control”.

https://www.amazon.com/Greenglow-search-gravity-control-Ronald/dp/1784620238

 

2001: Donald Phillips

Steven M. Greerin mukaan hänen vuoden  2001 kirjassaan ”Disclosure Project Briefing Document”, Donald  Phillipsin sanotaan olleen ilmavoimissa, ja lisäksi hänen sanotaan työskennelleen Kelly Johnsonin kanssa Lockheedilla. Hänen todistuksessaan hän puhuu siitä miten avaruusolennot tapasivat Maapallolla johtajia vuonna 1954; mikä johti teknologiamme kehittymiseen. Phillips viittaa eversti Corson työhön näyttönä joka tukee hänen omaa todistustaan.

2014: Boyd B. Bushman

Boyd B. Bushman työskenteli Lockheed Martinille ja piti nimissään useita patentteja, jotka oli jätetty vuosina 1989-2002, jotka on myönnetty Lockheedille. Ennen kuolemaansa elokuussa 2014 häntä haastateltiin videolle hänen omista UAP-näkemyksistään. Videolla hän puhuu UFOista todellisina; että ne ovat vierailijoita toisista maailmoista ja että aluksia ja ruumiita on saatu haltuun. Hän kuvasi ja näytti valokuvia UFOista ja avaruusolennoista, joista hän puhui kuin hän olisi tavannut ne henkilökohtaisesti; sekä avaruusolentojen planeetasta. Hän väitti, että Venäjä ja Kiina molemmat työskentelivät Area 51:ssä.  Hän myös sanoi analysoineensa UFOn palasia, joilla oli ominaisuutena minkä tahansa palasen vieressä olevan materiaalin keveneminen. Videon kriitikot huomauttivat, että avaruusolento valokuvassa vahvasti muistuttaa Wal-Martissa myytävää lelua.

2016: William Tompkins

Kirja nimeltä ”Selected by Extraterrestrials”, kirjoittanut William Mills Tompkins, julkaistiin vuonna 2016. Kirjan sanotaan olleen omaelämänkerta, vaikka se on tyyliltään kuin B-luokan jännäri. Tompkins sanoo olleensa pitkäaikainen Douglas Aircraft Companyn työntekijä, vuodesta 1953.

https://www.amazon.com.au/Selected-Extraterrestrials-secret-think-tanks-secretaries/dp/1515217469

 

Hän esittää väitteitä kuten:

”Laajojen tutkimusten jälkeen vuonna 1953 Advanced Design tuli tulokseen, että UFOt olivat itse asiassa planeettainvälisiä avaruusaluksia, joita ohjastavat erittäin kehittyneet ulkoavaruudesta tulleet olennot.”

Lisää blogistani päivämäärällä 28. huhtikuuta 2016.

Entäpä nyt?

Pitkäaikainen ilmailualan kiinnostus aihetta kohtaan kertoisi minulle siitä, että on olemassa mitä todennäköisimmin ilmailualan yritys tai parikim, jotka tekevät UFO-tutkimusta. Kaiken kiinnostuksen myötä Nimitzin tapauksia ja muita kohtaan ehdottaisin, että yhdellä tai useammalla ilmailualan yrityksellä on oma UAP-tutkimusohjelmansa. Tämä on erillään kaikesta Yhdysvaltain hallinnon UAP-toimikuntatoiminnasta.

On esitetty dokumentoimattomia väitteitä useiden UAP-tutkijoiden suulla, että he ovat tietoisia neljästä muusta amerikkalaisesta tutkimusohjelmasta, jotka käsittelevät UAP:a. Kuitenkaan ei ole mitään viitteiti siitä, että nämä tutkimusohjelmat olisivat yksityisten ilmailualan yritysten projekteja. Ovatko blogin lukijat tietoisia sellaisista ilmailualan yritysten UFO-tutkimusprojekteista?

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Todellinen tarina FOIA&UFO-romutarinan taustalla

Kirjoittanut John Greenewald

On niin turhauttavaaa tehdä tällainen video, mutta kun julkisuus kasvaa eri sosiaalisen median alustoilla tarinasta, joka on tullut FOIA-tietopyynnön yhteydessä esiin, minun mielestäni video on tarpeen.

Villejä sensaatio-otsikoita ja väärintulkittuja FOIA-tietopyynnön tuloksia on reposteltu UFO-tarinassa, joka ei vain ole totta. Vaikka tätä nauhoitettaessa valtavirran median käsittely ei ole alkanut kunnolla, blogia itsessään on postattu eri puolille verkkoa, palveluihin kuten Reddit, Facebook ja Twitter; jotka kaikki ovat johtaneet moniin kysymyksiin.

Video vastaa huhuihin samalla kun käy läpi muutamia yksityiskohtia AAWSAPista, joista ette välttämättä ole tietoisia.

Linkkejä

Anthony Bragalia: PENTAGON ADMITS IT HAS UFO DEBRIS, RELEASES TEST RESULTS

DIRD-raportti

Wayback Machine: AAWSAP Bid Solicitation

Robert Bigelow – AAWSAP, the Tic Tac incident, Weird events on Skinwalker Ranch

Anthony Bragalian vastine

Tämä teksti postattiin Youtubeen. Reiluuden vuoksi twiittasin vastauksen ja halusin julkaista sen myös tässä. Vastinetta seuraa oma vastineeni sille.

John-

Tässä on Anthony Bragalia. Toivoin, että olisit kertonut minulle tekeväsi videota joka kritisoi artikkeliani. Olisin voinut vastata kaikkiin kohtiin erikseen.

Johdat harhaan katselijoita uskottelemalla heille, että DIA olisi vastannut mihinkään muuhun kuin erittäin spesifiin, selkeän rajattuun tietopyyntöön saada testituloksia UFO/UAP-materiaaleista, joita Bigelow Aerospacella on hallussaan. DIA:lta saamassani vastauksessa luvattiin tarjota minulle “yksityiskohtaisia teknisiä raportteja” huikeista materiaaleista. Huolimatta siitä mitä sinä vihjailet, se konteksti jossa dokumentit sain käsiini oli suora vastine tietopyyntöön UFO-romusta ja mahdollisesti Maan ulkopuolelta tulleen materiaalin testaamisesta. Naiivisti oletat, että sellaiset tekniset raportit oikeasti viittaisivat avaruusolentoihin, Roswelliin jne. Se ei toimi sillä tavalla ja ajatuksenkulkusi siitä, että raportit puhuisivat sellaisista asioista osoittaa, että sinulla ei ole mitään hajoa materiaalitieteestä tai teknisistä tutkimuksista.

Pyyntöni saada dokumentit oli osoitettu Advanced Aerospace Threat Identification Programille (AATIP). Mutta DIA tahallaan hämmentää asioita ja tarkoituksellisesti sekoittaa faktoja. Ohjelma toimi aiemmin toisella nimellä Advanced Aerospace Weapons Systems Applications program (AAWSA), ja dokumentit on leimattu tämän ohjelman alaisuuteen eikä AATIPin. Tämä mahdollistaa DIA:n väittää, että  tutkimukset liittyvät kehittyneisiin aseohjelmiin eikä niinkään ilmailmiöiden uhkiin ulkoavaruudesta tai lentävistä lautasista noudettuihin materiaaleihin. Olen ollut yhteydessä kahteen tutkimusten tieteentekijään ja heidän sanomisensa raportoidaan tulevassa artikkelissa. Tämä ei ole “virhe” DIA:n puolelta tarjota minulle raportteja kehittyneistä ilmapuolustusmateriaaleista UAP-materiaalien sijaan.

Vastasin pian tämän jälkeen ylläolevaan seuraavasti.

Hei Anthony,

Itse asiassa, minulla ei ollut tarvetta ottaa sinuun yhteyttä. Julkaisit FOIA-pyyntösi ja FOIA-vastauksesi, kokonaisina. Se on kaikki mitä tarvitaan.

Otin erityisesti kantaa sinun FOIA:n, sekä siihen että viides vaatimustesi kohta on todennäköisesti triggeröinyt heidät antamaan viisi vastaavaa dokumenttia niinkuin he nyt tekivät. Ei muuta. Olen työskennellyt DIA:n kanssa FOIA-juttujen parissa lähes 25 vuotta, ja olen oppinut sen miten he vastaavat pyyntöihin, mikä on monien FOIA-toimistojen tyyli. Raportit olivat lähellä viidettä kohtaasi, ja niille on annettu luokitus UNCLASS/FOUO, ne on julkaistu vastaamaan sitä kohtaa. Se, että sanoisit että tämä liittyy UAP-romuun, se on vähintäänkin harhaanjohtavaa.

Lisäksi, artikkelissasi on monia kohtia joihin en ottanut kantaa, siksi etten halua hyökätä kimppuusi millään tavalla. Sen sijaan otin kantaa  itse FOIA-materiaaliin. Kuitenkin, se että sinulla on kokonainen artikkelin kohta siitä miten raportit on julkaistu aiemmin, ja miten olit hämmentynyt siitä miten he sensuroivat asioita, se on taaskin harhaanjohtavaa ja faktisesti väärin. Et sanonut lukijoillesi, että ne olivat ilman lupaa VUODETTUA FUOU-materiaalia. Niitä ei julkaistu koskaan virallisesti, joten koko artikkelin pätkä siitä miten syyttelet ihmisiä on myös väärin. Jätin sen pois, koska en yritä antaa sapiskaa koko artikkelillesi.

Yksinkertaisesti, yksikään sivu julkaisussasi ei litty UAP:hin, UFOihin tai avaruusolentoihin tai keijukaisiin mitenkään. Ne vastaavat sitä mitä AAWSAP oli, ja otta sinulla olisi otsikko ja jotain kirjoitettavaa sisältöäkin, kuten tekstisi — se on täysin harhaanjohtavaa eikä se tee palvelusta keenellekään tällä alalla.

Muitakin faktisia virheitä artikkelissasi on, joista neuvoisin että käyt ne läpi. En ole täällä hyökkäämässä kimppuusi, vaan sen sijaan asettamassa FOIA-dokumentteja kontekstiinsa. Valitettavasti artikkelisi ei tehnyt niin. Sinulla oli hyvä tarina siitä mitä sait sieltä, mutta vääristelit sen tärkeyttä ja nyt sitä varjostaa spekulaatiot ja väärät väitteet. Se ei ole mielipiteeni vaan fakta, ja näyttämäsi dokumentit eivät osoita yhtäkään UFO-törmäyksestä noudetun romun tai analyysien tulosten väitettä todeksi.

Olen edelleen videoni kannalla…

 

Artikkelin julkaissut Black Vault

Robert Bigelow avautuu AAWSAPista ja Tic Tac -UFOista

MYSTERY WIRE — Avaruusyrittäjä Robert Bigelow teki kryptisen ilmoituksen syyskuussa 2008 radiohaastattelussa George Knappin kanssa. Bigelow oli juuri paljastanut, että hän oli luonut BAASS:n, Bigelow Aerospacen sivuliikkeen, ja että BAASS oli liittoutunut nimettömän tahon kanssa tutkimaan UFO-mysteeriä ja siihen liittyviä ilmiöitä.

Kansa ei tiennyt tuosta tuohon aikaan, mutta viikkoa aiemmin Bigelow oli allekirjoittanut sopimuksen puolustustiedusteluvirasto DIA:n (Defense Intelligence Agency) kanssa toteuttaa tutkimus AAWSAPin alaisuudessa (Advanced Aerospace Weapons Systems Application Program).

Ohjelman idea oli kehitetty vuotta aiemmin kun DIA:n vanhempi tieteentekijä vieraili Skinwalker Ranchilla ja oli kokenut erittäin epätavallisen kohtaamisen tuntemattoman älyn kanssa.

Tieteentekijä palasi Washingtoniin, tapasi senaattorit Harry Reid, Daniel Inouye ja Ted Stevens, ja hän ehdotti näille että luotaisiin erityinen, salainen UFO-ilmiöiden tutkimusohjelma. Kolme lainsäätäjää suostuivat sponsoroimaan sellaista ohjelmaa ja he saivatkin 22 miljoonaa dollaria rahaa. AAWSAP oli syntynyt.

Bigelow ja hänen tiiminsä palkkasivat kymmeniä tutkijoita, tieteentekijöitä ja tukihenkilöitä, jotka ryhtyivät hommiin aikeinaan luoda suuri tietokanta, joka koostuu alkuperäisistä tutkimuksista, sekä UFO-tiedoista jotia on saatu muista maista. BAASSin tutkimien tapausten joukossa oli nyt tunnettu Tic Tac -kohtaaminen Etelä-Kalifornian rannikolla vuonna 2004.

Tic Tac video

Tässä pätkässä Mystery Wiren haastattelua Bigelow puhuu ensimmäistä kertaa AAWSAPista, Tic Tacista ja hommista Lue Elizondon kanssa, Skinwalkerin roolista AAWSAP-tutkimuksissa ja siitä miten BAASSin tutkimukset suoraan liittyvät Bigelowin uuteen projektiin, kuoleman jälkeisen elämän tutkimukseen.

 

 

Artikkelin julkaissut Mystery Wire

AATIPin paljastaminen: UFOista irtoaa hyviä otsikoita

Valtion salaisuudet. Sen takia New York Times kiinnostui aiheesta. Ja juttu paljasti miljoonien dollarien hassauksen UFO-tutkimukseen — aiheeseen jota keskivertoveronmaksaja pitää ruokottomana alusta lähtien.

George Knapp työskenteli jutun parissa toisesta kulmasta. Hän oli huomioinut UFO-juttuja heti hänen uransa alusta alkaen CBS:n affiliaattina KLAS-TV:llä Las Vegasissa. Muu media tuskin koski pitkällä tikullakaan näihin aiheisiin.

AATIP AAWSAP BAASS dossier

Kaksi journalistista maailmaa törmäsi yhteen näiden salaisten organisaatioiden ytimessä:

AAWSAP, BAASS ja AATIP: Asiakirjat

  • AAWSAP — Advanced Aerospace Weapons Special Application Program
  • BAASS — Bigelow Aerospace Advanced Space Studies
  • AATIP — Advanced Aerospace Threat Identification Program

Katso Knappin kuvaus virastoista, kun hän kertaa tarinaansa hänen vuoden 2019 esityksessään Laughlinin UFO-megaconissa:

Kongressin johtajat — entinen senaatin enemmistöjohtaja Harry Reid Nevadasta, senaattori Ted Stevens Alaskasta ja senaattori Daniel Inouye Hawaiilta — salaa rahoittivat AAWSAPia vuonna 2007. BAASS voitti $10 miljoonan sopimuksen sinä vuonna ottaakseen vetovastuun osasta työsarkaa.

Vuonna 2018 lista rahoitetuista projekteista tehtiin julkiseksi.

Työ jatkui ja AAWSAP nimettiin uudelleen AATIPiksi joskus vuonna 2011, sanoo entinen puolustusministeriön viranomainen Luis Elizondo, joka lähti vetämään AATIPia vuonna 2012. Siihen mennessä ohjelma oli kaventanut fokustaan tutkimaan Yhdysvaltain armeijalle aiheutuneita uhkia.

Rahoitus kuivui kasaan vuonna 2013, mutta AATIP jatkoi toimimista DIA:n alaisuudessa — ja varmaankin edelleen toimii siellä Elizondon mukaan.

Tarina alkoi paljastua vuonna 2017 Elizondolla tullessa seinä vastaan hänen koittaessaan tuoda lisävaloa siihen mitä hän piti vakavana uhkana armeijalle. AATIPin johtajana Elizondo oli nähnyt teknologiaa, jota armeijalla ei ollut — eikä kukaan voinut selittää mistä se oli tullut.

Videoita

Knappin kertomuksen lisäksi tärkeitä tapahtumia liittyen AAWSAP:n, BAASS:n ja AATIPiin löytyy näistä:

Linkkejä

Elizondo uskoi, että paras tapa työskennellä teknologiaongelman parissa oli valtion ulkopuolella.

Niin hän liittyi uuteen projektiin: To The Stars Academy.

Tom DeLonge, joka tuli tunnetuksi Blink-182 -bändistään, perusti Elizondon kanssa To The Starsin. Heidän mukanaan oli tiedemies Hal Puthoff, joka oli ollut mukana valtion projekteissa tutkimassa kaukokatselua. Muita nimiä ovat mm. entinen CIA-operaatioupseeri Jim Semivan, entinen Lockheed Martin Skunk Worksin johtaja Steve Justice ja entinen varapuolustustiedusteluministeri  Chris Mellon.

Knapp käsitteli To The Stars Academya lokakuun 11. päivänä 2017, jolloin Mellon kuvaili Tic Tac -tapausta yksityiskohtaisesti.

Kaksi kuukautta myöhemmin New York Times julkaisi Tic Tac -videon verkossa huippuskuuppina, joka muutti koko mediakentän tavan käsitellä UFO-aihetta.

DeLongen kiinnostus UFOihin ja hänen periksiantamattomuutensa toi hänet kasvotusten monien UFO-viranomaisten kanssa, jotka muuttivat hänen maailmansa yksinkertaisella tiedolla: “Me löysimme elämänmuodon.“

Jos UFOjen tutkiminen juontaa juurensa valtioon, sillä voi olla kirkas tulevaisuus tieteenä ja ideoina Pentagonin ja byrokraattisten virastojen ulkopuolella, jotka rajoittavat sen mahdollisuuksia.

Aikajana

 

Artikkelin julkaissut Mysterywire

AAWSAP oli ”luottamuksellisesti kaupallinen” sopimus

Kirjoittanut Keith Basterfield

”Kaupallinen luottamuksella”

Tuoreessa Tim McMillanin artikkelissa hän esittää perustuen keräämiinsä todisteisiin, että AAWSAP (Advanced Aerospace Weapon System Applications Program) ohjelma oli ”luottamuksellisesti kaupallinen” (Commercial in confidence) sopimus USA:n puolustustiedustelupalvelun (DIA) ja Bigelow Aerospace Advanced Space Studiesin (BAASS) välillä.

Me olemme jonkin aikaa tienneet, että DIA on antanut toimeksi elokuussa 2008 työtä AAWSAPin alaisuudessa, ja että BAASS oli onnistuneesti tarjonnut sopimusta, joka oli voimassa 2008-2012.

McMillanin artikkelia lukiessa ensin mietin selittäisikä ”luottamuksellisesti kaupallinen” sopimus dokumentaation puutteen, mistä kävisi ilmi BAASSin saaneen sopimuksen itselleen? Federal Business Opportunities -verkkosivulla käynti, jossa DIA:n AAWSAP -tarjouspyyntö oli, näytti ettei BAASS:n kilpailutuksen voittoa ole ilmoitettu missään. Tiedossani ei ole että kukaan olisi koskaan löytänyt sellaista ilmoitusta.

Jack Brewerin työ

Tämä vei minut tarkastelemaan Jack Brewerin blogipostausta päivämäärällä 1. elokuuta 2019, otsikolla “DIA veti pois tiedon AAWSAP-sopimuksen menosta BAASSille vuoden 2011 tietopyynnössä.”

Vuoden 2011 DIA:n verkosta löytyvässä tietopyyntölogissa olen nähnyt henkilön nimeltä Quincy Wilkins pyytäneen kopion AAWSAPin sopimuksesta DIA:lta tietopyynnöllä. Jack Brewer sitten lähetti vuonna 2019 tietopyynnön ja pyysi saada DIA:lta kopion siitä mitä he antoivat Wilkinsille.

Kolme sivua kuudesta oltiin vastauksessa Brewerin vuoden 2019 tietopyyntöön vedetty pois, johtuen FOIA-tietopyyntöjen poikkeussäännöistä 3, 4 ja 6. Vastauksessaan tietopyyntöön DIA esitti, että “Poikkeussääntö 4 pätee informaatioon kuten kauppasalaisuudet ja kaupalliset tai rahoitustiedot, jotka on saatu henkilöltä etuoikeutetusti tai luottamuksella.” Huomaa, että yhdeksää erilaista poikkeuskohtaa oltaisiin voitu soveltaa, 3 vittaa poikkeuksiin muiden lakien alaisuudessa ja 6 viittaa henkilötietoihin ja terveystietoihin. Olisi voinut odottaa poikkeuksen 1, joka viittaa salaiseen informaatioon kansallisen turvallisuuden tai ulkopolitiikan perusteella, olevan tässä relevantti, mutta siihen ei viitattu.

Kuva: Jack Brewer

Huomaa miten sanaa “kaupallinen” käytetään.

Eräs Wilkinsin saamista dokumenteista oli DIA:n lähettämä kirje BAASSille heinäkuussa 2011. Se ohjeisti, että DIA:n sopimuksen voittotarjouksen tekijää ohjeistetaan kun DIA saa tietopyynnön koskien sopimusta.

Kuva: Jack Brewer

“Sopimuksen HHM402-08-C-0072 läpikäynnissä DIA on päättänyt että merkityt kohdat tulisi jättää pois pyydetystä dokumentista Freedom of Information Actin nojalla. Pyydämme kertoa mitä muita, jos mitään, lisäosioita tulisi jäättää paljastamatta tästä dokumentista. Vastauksessanne tulisi olla mukana yksityiskohtainen selitys kaikesta kilpailullisesta haitasta, joka aiheutuu yrityksellenne tämän materiaalin julkaisemisesta.”

Huomaa sanan “kilpailullinen” käyttö.

Ylläoleva vaikuttaa, ainakin minusta, tukevan McMillanin esitystä että DIA AAWSAP oli ”luottamuksellisesti kaupallinen” sopimus.

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Ehdokas Tom DeLongen ’avaruusolentojen johtajaksi’

Alla on Tom Delongen Instagram-postaus 14. syyskuuta 2019 (pointsit kuvasta @SilvaRecord). Siinä hän viittaa “Avaruusolentojen johtajaan”. Sitten hän omaan tyyliinsä nopeasti editoi postauksesta pois viittauksen “BossManiin”.

Image for post

Editoitu kuva ilman viittausta on alempana.

Kun nämä kuvakaappaukset löysivät tiensä Twitteriin, ihmiset alkoivat miettiä — kuka tämä ”avaruusolentojen johtaja” oikein on. Joten kaivelin hieman. Ja mielestäni olen saanut selville sen kuka Tomin johtaja on.

Image for post

Johdannossa kirjaan “Sekret Machines: Chasing Shadows”, Tom kirjoittaa seuraavaa:

“Tutkimusteni edetessä tuli vastaan mahdollisuuksia — jotkut niistä johtuivat tuosta tutkinnasta, mutta toiset olivat taas onnekkaita tapahtumia. Ja niin eräänä epätavallisena kesäaamuna vuonna 2015 sain soiton vanhalta ystävältäni, joka työskenteli eräässä kaikkein suurimmista ja eliiteimmistä puolustusalihankkijafirmoista USA:ssa. Vaikka hän oli juuri eläköitynyt, hän sanoi minulle, että ensimmäistä kertaa hänen yrityksensä oli avoin: päivä jolloin työntekijöiden sukulaiset saivat tulla paikan päälle ja juhlia heidän perheensä kanssa (aviomiehet, vaimot, äidit, isät) sitä mitä he tekevät muuten joka päivä täydellisen salaisuuden verhon suojassa. Hän kysyi minulta olisinko halukas esittelemään heidän ”ylimmän johtajansa”, kehittyneiden aseiden osaston johtajan (”BossMan”, niinkuin häntä nimitetään niille joiden ei tarvitse hänen identiteettiään tietää) yleisölle. Sanoin välittömästi kyllä, mutta sanoin että vain jos saan istua hänen seurassaan muutaman minuutin. En ollut varma miksi sanoin niin, tiesin vain että tämä oli mahdollisuus johon minun oli pakko tarttua.”

Palapelin seuraavaan palaan siirtyäksemme: Tyler Rogowayn kirjoittamaan artikkeliin The WarZonelle Thedrive.comissa. Rogoway oli nähnyt vaivaa ja kysellyt tietoja Lockheed Martin Skunk Worksilta, “globaalilta turvallisuus- ja ilmailualan yritykseltä… joka pääosin on mukana kehittyneiden asejärjestelmien tutkimuksessa, suunnittelussa, kehittämisessä, valmistamisessa, integroinnissa ja ylläpidossa”. Hänen mielessään oli ajatus, että Tom olisi puhunut tämän yrityksen tyypeille Sekret Machinesissa. Vaivannäkö kannatti hienosti:

“Tämä on Skunk Worksin antama virallinen lausunto The War Zonelle koskien Tomin aiempaa mukanaoloa yrityksessä lähes puoli vuosikymmentä sitten sekä sen aikaisia tilanteita:

‘Tom DeLonge otti yhteyttä Skunk Worksiin kiinnostuneena tekemään yhteistyötä dokumentin parissa koskien salaisia koneita ja huipputeknologian projekteja. Useat Skunk Worksin työntekijät tapasivat DeLongen kanssa nähdäkseen mikä hänen visionsa dokumentille oli, niinkuin mekin teimme kaikkien niiden kanssa, jotka olivat kiinnostuneita Skunk Worksin tarinasta ja teknologioista. Me lopulta päätimme, että emme lähde mukaan yhteistyöhön dokumenttiin.

Tämän suunnitteluvaiheen aikana DeLonge otti osaa Skunk Worksin työntekijätapaamiseen.’

Seuraavaksi tarkastelkaamme Podestan sähköpostivuotoja, joista käy ilmi, että Robert Weiss oli mukana Tomin “neuvonantajien” ryhmässä, joiden tarkoituksena oli tavata Podesta.

Image for post

Sekä lopulta se, kuka Weiss oikeasti on:

Image for post

(Tekstissä lukee: Weiss toimi myös ilmailun varajohtajana, jossa hänen vastuullaan oli $3 miljardin logistiikka, ylläpito ja lentokoneliiketoiminnan modernisointi. Hänen aikanaan hän kehitti ja johti strategioita, jotka kasvattivat bisnestä yli 30% yrityksen portfoliossa.)

Näyttää siltä, että Rob Weiss voi olla paras kandidaatti Tomin ”BossManiksi”. Ainakin siihen asti kunnes Tomin twiittejä deletoidaan taas uudelleen ja lisää johtolankoja tippuu. Yritetään ainakin vähintään lukea rivien välistä (Tomin ohjeiden mukaan) ja saada kuva käynnissä olevasta suunnitelmasta…

Artikkelin julkaissut medium.com

Kit Greenin puolustustiedusteluasiakirja löytyi

Kirjoittanut Keith Basterfield

53-sivuinen paperi vuodelta 2009, jonka on kirjoittanut tri. Christopher (Kit) Green, otsikolla “Kliiniset akuutit lääketieteelliset & Aliakuutit kenttävaikutukset ihmisen ihon ja hermoston kudoksiin” on juuri paljastettu tutkija Tim McMillanin artikkelissa.

Tutkimuksen etusivu

Se vaikuttaa olevan dokumentti, jonka puolustustiedustelupalvelu (Defense Intelligence Agency, DIA) on listannut yhdeksi 38:sta puolustustiedustelun referenssiasiakirjasta (Defense Intelligence Reference Documents, DIRD) koskien heidän vuosien 2008-2012 tuotteitaan Advanced Aerospace Weapon System Applications Programissa (AAWSAP). Se ei ole AAWSAP DIA DIRDin muodossa, joista useat on julkaistu aiemmin.

DIAn julkaisema DIRD

Kuitenkin dokumentti vaikuttaa olevan tutkielma, jonka Green on lähettänyt julkaistavaksi, joka myöhemmin on julkaistu DIA DIRDina. Saadessani kokonaisen kopion Greenin DIRDista, tämän blogipostauksen tarkoitus on tarkastella sen sisältöä ja kommentoida sitä. Lainaukset ovat tutkielmasta, kommentit ovat minun.

Tutkielma

Kappale yksi: “Aihepiirin määrittely ja tutkimuksen aihealue.”

“Ohjelman, johon tämä tutkielma on valmisteltu, yleisenä tarkoituksena on ymmärtää tulevaisuuden kehittyneen ilmailuasejärjestelmän fysiikkaa ja tekniikkaa, esim. nykyhetkestä vuoteen 2050. Tämä tutkielma ottaa kantaa lääketieteellisiin merkkeihin, oireisiin ja vaurioon, jonka tiedetään seuranneen tai odotetaan seuraavan lähikentästä (yleensä ultrataajuuksisesta), NIEMR-mikroaalloista, lämpöaltistuksesta aiheettomasta altistuksesta anomaalisille järjestelmille.” (s. 6.)

Huom 1: Tämä selvästi viittaa DIAn AAWSAPiin joka tuli kilpailutettavaksi elokuussa 2008.

DIA-tarjouspyynnön ensimmäinen sivu

Kappale 2: “Taustaa: Minkä ajatellaan aiheuttavan haittaa?” “Varsin kattavasti kirjallisuutta löytyy lähietäisyyden altistuksesta aiheutuneille havaitun anomaalisen ilmeisen kehittynyttä teknologiaa olevan lentokoneen negatiivisille vaikutuksille.” (s. 9)

Huom 2: Tässä Green viittaa John Schuesslerin työhön; mm. Cash-Landrum tapaukseen; ja hänen 1996 katalogiin “UFOihin littyvät ihmisille aiheutuvat fysiologiset vaikutukset.” Lisäksi viitataan Jim McCampbellin työhön samasta aiheesta.

“Eli, erityisen kiinnostavaa on uhka-analyysiohjelma, huolimatta siitä ovatko anomaalisen aluksen aiheuttamat fysiologiset vaikutukset ihmisille aiottuja vaiko ei, määrittääksemme mahdolliset mekanismit…” (s. 10)

Huom 3: “Uhka-analyysiohjelma.” Missään kohtaa tässä tutkielmassa Green ei viittaa Advanced Aerospace Threat Identification Programiin (AATIP). Viittaukset ohjelmaan on tehty selvästi AAWSAPin suhteen.

Selvä viittaus AAWSAPiin

Toinen selvä viittaus AAWSAPiin on sivulla 12:

”Kuitenkin, vaikka se suuntaa-antavasti kuvaakin kiinnostusta ja aikomusta, jota meidän tulisi ymmärtää, materiaali ei pääse ADVANCED AEROSPACE WEAPON SYSTEM APPLICATIONS PROGRAMin aloitteen laadun tasolle, josta tämä tutkielma on yksi kymmenistä analyyttisistä esimerkeistä.”

Salaiset tutkimukset

Puhuessaan salaisista tutkimuksista, joita on tehty sähkömagneettisen säteilyn vaikutuksista ihmisiin, Green kirjoittaa:

“On olemassa salaista informaatiota, joka erittäin vahvasti liittyy tämän aiheen tutkimukseen, ja ainoastaan pieni osa salatusta kirjallisuudesta on julkistettu.”

Green jatkaa läpikäyntiään suuresta määrästa avoimen kirjallisuuden tutkimuksia vaikutuksista, jotka aiheutuvat altistumisesta tietyille säteilylähteille. Hän päättelee:

“Lopputiivistelmänä todisteet ovat pitävät siitä, että armeijan ja ilmaiulteollisuuden omat salaiset, yksityiset ja julkiseksi tehdyt tutkimukset, sekä tietyt todisteet monista ilmailualan onnettomuuksista liittyen sähkömagneettiseen säteilyyn, mikroaaltoihin, antenneihin, korkeatehoisiin mikroaaltoihin (HP), infraääni/äänitaajuuksiin ja energiasiirron lämpövaikutuksiin (mistä tahansa lähteestä) ovat yhdenmukaisia anomaalisen aluksen raportteihin. Tämä tarkoittaa, että ei voida jättää huomiotta väitettyjä ja usein havaittuja kuvia oikean elämän (vaikka ne ovatkin nykyisiä ja todennäköisesti kehittyneempiä kuin mitä julkisesti kansalla on tiedossa) teknologioista, ja jotka ovat näiden vaikutusten ja vammojen aiheuttajia.” (s. 18)

Huom 4: Lyhyesti, vaikutukset lähietäisyyden kohtaamisista UAP:n kanssa sopivat niihin vaikutuksiin, jotka aiheutuvat tunnetuista säteilylähteistä.

Kappale kolme: “Miten vahinko aiheutuu.”

Tässä Green tutkii sitä miten vahinko aiheutuu altistumalla perinteiselle sähkömagneettisen energian lähteelle. Esimerkkejä vahingoista ovat lämpeneminen, palovammat, päänsärky, pyörrytys, sydämentykytykset, paha ahdistus jne.

“Useita tutkimuksia on tehty (jotka kattavat noin 100 raportoitua tapausta akuutin vahingossa tapahtuneen altistuksen johdosta sotilaslentokoneissa ja viestintätilanteissa) jotka ovat keränneet dataa ihmisten altistumisesta sähkömagneettiselle säteilylle kiinteillä ja leveillä taajuuskaistoilla. Tämän vertaaminen lääketieteen kirjallisuuteen esittää huomattavia samankaltaisuuksia väitettyihin kliinisiin vammautumistapoihin useasta sadasta anomaalisen ja vihamielisen tapauksen aiheuttamasta lähikenttäaltistuksesta, joita tällä hetkellä analysoidaan tämän tutkimuksen rinnakkaistutkimukseen, jota on kuvattu liitteissä 1, 2 & 3.” (s. 23)

Huom 5: Liite 1 on lyhyt läpikäynti Schuesslerin katalogista, jossa on mukana “Taulukko vaikutusten toistuvuudesta.” Vuonna 1996 Schuessler tuotti katalogin 365:sta valikoidusta tapauksesta vuosilta 1873-1994.

Liite 2 on osittainen listaus 96 tapauksesta UFO-kirjallisuudesta, jonka on tuottanut “Green/Morris” aikaväliltä 1952 – syyskuu 1971 UAP-tapauksista jotka kirjoittajat ovat kirjanneet ICD-koodein [International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems]. Tämä lähes varmasti liittyy sellaisten tapausten tietokantaa, jota Green vuoden 2018 haastattelussa kirjailija Annie Jacobsenin kanssa sanoi, että hän on ollut koostamassa. Kolme australialaista tapausta löytyy listasta (s. 49 ja 50), namely: 1. 1952/07/22 Australia, NSW, Sydney. 93. 70/8 tai 9 Australia, Sydney, New South Wales 95. 1971/08/01 Australia, Gladstone, Australia 1.

Tapaus 1 oli laajalti nähty vihreä valopallo taivaalla. Etsin sanomalehtiraportin sydneylaisesta “Daily Telegraph” -sanomalehdesta tiistailta 22. heinäkuuta 1952 sivulta 3. Siellä lukee;

“Sydneyssa, Albert Thomas, Regent Street 33ssa, Redfern:ssa NSW:n junaradan vartija Enfieldissa sijaitsevassa tehtaassa sanoo hänen uskovan, että valo oli lentävä lautanen. “Heti kun astuin ulos huoneestani käteni alkoivat kutista. Sitten sähköshokki kiisi koko kehoni läpi.”

Kuitenkaan artikkelin lukemalla vaikuttaisi, että vihreä valopallo oli tulipallo, ja näin se ei täyttäisi Greenin vaatimusta lähikentäst kymmenien metrien säteellä.

Tapaus 93 oli ilmeisesti abduktio, jota tämän tekstin kirjoittaja on tutkinut. Siihen liittyi mies, joka koki ajan menetystä nähtyään punaisen-oranssin valon vaikeasti määriteltävällä etäisyydellä. Lääketieteellisiä vammoja ei liittynyt tapaukseen.

Tapaus 95 oli abduktio, jossa moottoriajoneuvo koki vaikutusta ja silminnäkijä “ajan vääristymä”. En löytänyt mitään fyysisten vammojen yksityiskohtia, joita silminnäkijät olisivat raportoineet.

Yksikään näistä kolmesta Australian tapauksesta ei oikeastaan kuuluisi olla tällaisessa katalogissa.

Liite 3 esittää kommentteja ICD-koodeista, ja sen jälkeen Valleen luokittelujärjestelmän kuvauksen anomaalisille ilmiöille.

“Ei voida liikaa korostaa, että kun tarkastellaan anomaalisten tapausten kirjallisuutta, mukaanlukien UFO-väitteitä kaikkein luotettavimmista lähteistä, akuutisti korkean mutta ei välttämättä kroonisen matalan tason vammojen määrä on yhdenmukainen vammautuneiden potilaiden kanssa, verrattuna kaukokentän silminnäkijöihin, jotka eivät saa vammoja.” (s. 27)

Huom 6: Lähikentällä Green tarkoittaa sivun 28 määritelmän mukaan “kymmenien metrien läheisyydessä.”

“Ei ole merkittävää eroa joko raportoitujen akuuttien vaikutusten (oireet) tai lääkärin havaitsemien (merkit) välillä kolmen antenniteknikon tai Cash-Landrumin tapauksissa.” (s. 27)

Huom 7: Läpikotaisempi arvio Cash-Landrumin tapauksesta löytyy Curt Collinsin työstä Blue BlurryLines blogista.

Kappale neljä: “Sovellettavat aliakuutit vammavaikutukset.” Tässä Green tarkastelee kirjallisuutta syvemmin mitä jo asiasta tiedetään.

Kappale viisi: “Kognitiiviset ja hermostovammojen mekanismit ja vaikutukset.” Green tarkastelee kirjallisuutta mahdollisille mekanismeille joila sähkömagneettinen säteily voi muuttaa neurokemiallisia prosesseja.

Lopuksi

Tässä tutkielmassa Green tutkii sitä mitä lääketieteellisesti tiedetään altistumisesta erilaisille radiotaajuusenergialähteille; ja sen vaikutuksia ihmisiin, eläimiin ja kudosnäytteisiin. Sitten hän vertaa noita vaikutuksia henkilöiden raportoimiin vaikutuksiin, jotka ovat kohdanneet läheltä UAP:n.

Tutkielman esipuhe

Huom 8: Dokumentin “Esipuheessa” Green esittää seuraavan lainauksen ja siteeraa marraskuun 2007 “Ehdotusta analysoida mahdollisia avaruusolentojen aikaansaamia erikoisia sähkömagneettisia lähikenttäemissioita”. Ehdotus oli esitetty “Puthoffille/Hathawaylle”. En ole törmännyt tähän ehdotukseen ennen. Internet ei auttanut sellaisen tutkielman löytämisessä.

“Esimerkkinä tutkimuksen laajuudesta, tietyt kenttien karakteristiikat, jotka liittyvät eksoottisiin työntövoimalaitteisiin, voidaan lähes varmuudella pyyhkiä pois ihmisfysiologialle aiheutuneiden vaikutusten tietokannoista. Täten tarkastelun kohteena on tietokantadatan lääketieteellisen analyysin ulkoistaminen, jolla määrittää mahdolliset mekanismit, kenttien voimakkuudet jne. jotka liittyvät raportoitujen fysiologisten vaikutusten syntyyn.

Aikeena on selittää kytkösmekanismi jolla kommunikoidaan ihmiskudokselle mahdollisesti eksogeenisista lähteistä peräisin olevan perinteisen fysiikan kontekstissa, jolla on vielä tuntematon signaalin generaatio ja fokusointi. Ehdotettu pilottiprojekti ei vaadi, että aiheeseen liittyvää fysiikkaa selitetään, ainoastaan mallinnetaan.”

George D.Hathaway on kanadalainen insinööri, joka pyörittää Hathaway Research Internationalia. Hathaway on kirjoittanut kaksi 38:sta DIAn DIRDista, “Superjohtavuus gravitaatiotutkimuksessa” ja “Itsenäinen vs korporaatioiden tutkimuskulttuuri.”

Loppukommentti

Koska tämä on vuoden 2009 tutkielma, se valaisee hieman lisää Greenin tekemää työtä vuosina 2005-2009, tarkemmin, se tutkii UAP-lähikohtaamisten vaikutuksia ihmisiin.

Se myös esittää, että AAWSAP liittyi sittenkin UAP-aiheeseen. Green hänen DIRDissään käyttää seitsemää erilaista termiä:

* Anomaalinen lentokone * Anomaalinen alus * Anomaalinen kulkuväline * UFO * Esine ilmassa * Anomaaliset esineet ilmassa * Anomaaliset kulkuvälineet ilmassa.

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Tuore New York Timesin artikkeli valaisee valtion UFO-ohjelmaa

Mystery Wire on raportoinut osasta informaatiota aiemminkin ja aiheesta puhutaan tämän viikon Mystery Wire podcastissa.

Artikkelin otsikko on Ei enää varjoissa, Pentagonin UFO-yksikkö tekee julkiseksi osan löydöksistä.

Eräs uusista yksityiskohdista liittyy astrofyysikko Eric Davisiin. Times kertoo Davisin sanoneen, että hän on pitänyt salaisen briiffauksen puolustusministeriön virastolle maaliskuussa 2020, ja aihe käsitteli Maan ulkopuolelta tulleiden maahansyöksyneiden alusten noutoja.

Davis asui Las Vegasissa vuosia ja työskenteli Robert Bigelow’n National Institute for Discovery Science (NIDS) -organisaatiossa. Hän oli myös suoraan mukana Bigelow Aerospace Advanced Space Studiesissa (BAASS), joka oli luotu toteuttamaan Advanced Aerospace Weapon Systems Applications Programin (AAWSAP) sopimusta puolustusministeriön tiedustelupalvelulle (Defense Intelligence Agency, DIA).

Davis oli myös eräs päätutkijoista, joka tutki paranormaaleja ilmiöitä Skinwalker Ranchilla Utahissa.

Davis kertoi Timesille, että hän oli pitänyt salaisen briiffauksen samasta aiheesta senaatin asevoimakomitealle lokakuun 21. päivänä 2019, sekä senaatin tiedustelukomitealle kaksi päivää myöhemmin.

Senaatin tiedustelukomiteaa vetää senaattori Marco Rubio (R-FL). Sen. Rubio on päässyt otsikoihin myös viime aikoina puhumalla kameran edessä hänen pyynnöstään saada rahoitusta pyörittää tunnistamattomien ilmailmiöiden (Unidentified Aerial Phenomena, UAP) toimikuntaa Office of Naval Intelligencelle. Tämä paljastui kun Rubio oli laittanut pyynnön vuoden 2021 Intelligence Authorization Act -lakiesitykseen.

Times kirjoittaa, että se pyysi komitean jäseniltä kommenttia, mutta ei saanut vastausta.

Sen. Rubio oli tutkivan journalistin haastattelussa, joka työskentelee CBS-televisioyhtiölle Miamissa. Reportteri Jim DeFede kysyi senaattori Rubiolta “Olemmeko me yksin?” johon Rubio vastasi:

Sen. Marco Rubio (R-FL)

“Tässä on minulle mielenkiintoinen asia kaikessa tässä. Ja syy siihen miksi se on tärkeää, ok. Ja se on, että meillä lentää taivaalla tukikohtiemme yllä ja muualla paikoissa juttuja, missä me pidämme sotaharjoituksia, ja me emme tiedä mitä ne ovat, eivätkä ne ole omiamme. Joten se on legitiimi kysymys kysyttäväksi. Sanoisin suoraan, että jos se on jotain tämän planeetan ulkopuolista, se saattaisi olla parempi asia kuin että me näemme jotain teknologisesti kehittynyttä Kiinalta tai Venäjältä tai muilta vihollisilta, mikä sallii niiden tehdä tämänkaltaisia asioita. Mutta homman nimi on, että asioita lentää tukikohtiemme yllä, ja me emme tiedä mitä ne ovat, koska ne eivät ole omiamme. Ja niillä on mahdollisesti teknologiaa, joita meillä ei ole käytettävissämme. Se on minulle turvallisuusuhka ja sellainen jota meidän tulisi tutkia. Ja se on alkuoletuksemme.”

Times oli juurikin se media, joka toi valtion ohjelmat kaiken kansan tietoisuuteen vuonna 2017 sen julkaistessa artikkelin Advanced Aerospace Threat Identification Programista (AATIP).

AATIP sai osittain rahaa entisen senaatin enemmistöjohtajan Harry Reidin (D-NV) ansiosta.

Fmr. Senate Majority Leader. Harry Reid (D-NV)

Times ei puhunut Reidin kanssa uuteen artikkeliin. Reidia on siteerattu sanoneen, “Sen jälkeen kun tarkastelin tätä aihetta, tulin tulokseen että oli olemassa raportteja — jotkut olivat olennaisia, jotkut epäolennaisia — että oli olemassa itse asiassa materiaaleja, joita valtio ja yksityissektori piti hallussaan.”

Mutta ylemmässä kappaleessa kirjoitettu on se mikä sai yleisön huomion. Times kirjoittaa, että Reid sanoi uskovansa, että toisista maailmoista tulleita aluksia oli syöksynyt Maahan ja niistä oli noudettu materiaaleja, joita on tutkittu salaa vuosikaudet, usein ilmailualan yrityksissä, jotka tekivät hommia valtion sopimuksilla.

Osa tästä ansaitsee tulla toistetuksi uudelleen. Vaikka se ei ole painettu lainauksena, entinen amerikkalaissenaattori sanoo, että hän uskoo muista maailmoista tulleiden alusten syöksyneen alas Maahan.

Tämä menee nykyisen UFO-piirien keskustelun ytimeen. Todisteiden etsintä siitä, että valtiolla on materiaaleja Maahan syöksyneestä UFOsta. Todellakin tämä artikkeli vain lisää bensaa liekkeihin.

Reidin on myös sanottu sanonee, “On äärimmäisen tärkeää, että informaatio maahansyöksyneistä aluksista noudetuista materiaaleista tulee julki.”

Reid antoi Mystery Wirelle ensimmäisen haastattelunsa pian sen jälkeen kun ensimmäinen Timesin juttu tuli ulos joulukuussa 2017. Mystery Wire on raportoinut, että Reid yritti vuonna 2009 luoda salaisen erikoisohjelman (Special Access Program, SAP). Reid sanoo, että hän teki niin, jotta AAWSAP ja AATIP pääsisivät käsiksi “toisiin ohjelmiin ja materiaaleihin.”

Sen. Reid on ollut suuri puolestapuhuja siinä, että valtio julkaisisi lisää UFO-informaatiota julkisuuteen. Kun Mystery Wire tavoitteli senaattori Reidiä kommentoimaan UAP-toimikunnan tunnustamista, hän vastasi “Ylistän senaatin tiedustelukomiteaa tunnistamattomien ilmailmiöiden toistuvien havaintojen tutkimisesta.”

Valtion UFO-tutkimus, joita nykyään kutsutaan termillä UAP, näyttää olleen käynnissä vuosikymmenten ajan. Vuosien spekulaation jälkeen yksityiskohdat koskien Project Blue Bookia on julkaistu. Se pyöri vuodesta 1952 vuoteen 1969. Ennen Blue Bookia oli projektit Sign (1947) ja Grudge (1949).

Seuraava tunnettu projekti oli AATIP. Tämän projektin johtaja Luis Elizondo, entinen armeijan tiedustelu-upseeri, erosi lokakuussa 2017 10 vuotta projektissa palveltuaan.

Elizondo on avoimesti puhunut hänen mukanaolostaan ohjelmassa ja nyt työskentelee To the Stars Academylle (TTSA).

Elizondoa haastatteli George Knapp Coast to Coast radio-ohjelmaan. Ja hän muisti tapaamisen, joka hänellä oli Yhdysvaltain UFO-ohjelman aktiivin kanssa 1980-luvulla. Tämä oli ensimmäinen kerta jolloin Elizondo on julkisesti sanonut mitään tästä henkilöstä ja ohjelmasta. Alla on puhtaaksikirjoitus ohjelmasta:

“George, aion kertoa sinulle jotain ja muullekin Amerikalle. En ole koskaan kertonut sitä aiemmin. En aio mennä yksityiskohtiin, mutta ei niin kauhean kauan sitten minut tuotiin tapaamiseen Valkoiseen taloon ja eräät henkilöt, enkä sano ketkä, mutta istuin alas huoneeseen ja siellä oli herrasmies, vanhempi herrasmies istumassa nurkassa eikä hän esitellyt itseään ja en todellakaan aikonut kysyä häneltä koska sain kutsun tapaamiseen keskustellakseni salaisessa tapaamisessa, joten vastasin heidän kysymyksiinsä. Ja sitten henkilö astui esiin ja esittäytyi minulle ja sanoi, “Katsos, minulla oli sinun duuni”, ja minä sanoin, “Oliko? Mistä perspektiivistä?” koska minulla oli monta työtä valtiolla. En ollut kauhean varma siitä mitä hän tarkoitti ja hän sanoi, “Ei, minulla oli sinun duuni ja minulla oli sinun duuni (eräässä tietyssä haarassa, en sano missä)” ja hän sanoi, “ja minulla oli sinun duunisi 80-luvulla.” Ja se hämmensi minua. Siinä kohtaa… hän sanoi sen kaikkien muiden ihmisten läsnäollessa ja nuo tunnistivat jotenkin tai tunsivat hänet, TIESIVÄT että tämä äijä oli selvästikin varsin legitiimi ja hänellä oli salainen keskustelu juuri nyt minun ja monien muiden kanssa ja he tiesivät kuka hän oli. En tiennyt kuka hän oli. Se kertoo minulle, että on olemassa ainakin jonkinlainen perintö, että tätä aihetta on käsitelty aiemmin ja se on ollut jonkun korkea-arvoisen tutkalla. En halua spekuloida enempää, koska en tiedä. En aikonut kysyä häneltä enempää yksityiskohtia. En ollut siellä kysymässä häneltä kysymyksiä. Olin siellä, että he kysyisivät minulta kysymyksiä, mutta minulle oli selvää että AATIP ei ollut ensimmäinen laatuaan. 1980-luvulla oli erittäin organisoitu pyrkimys tehdä juuri samaa kuin nyt. Miten pitkälle he pääsivät? En tiedä koska minulle ei kerrottu, suora lainaus oli, “Me emme päässeet niin pitkälle kuin te.” En tiedä mitä hän tarkoitti sillä. En tiedä tarkoittiko hän sitä henkilöstön näkökulmasta vaiko poliittisen tuen näkökulmasta niinkuin me Harry Reidin ja Stevensin ja Inouyen kanssa, vai tarkoittiko hän sitä budjetin suhteen, vai tarkoittiko hän sitä löydösten perspektiivistä. En todellakaan tiedä, George, mutta että se oli totta ja sillä tapaamisella oli silminnäkijöitä. Joten se kertoo minulle, että ainakin jotkut ovat kiinnostuneita valtiolla aiheesta aina 1980-luvulla saakka, josta voin puhua faktana koska tapasin jonkun joka ilmeisesti teki sitä hommaa.”

Times kirjoitti myös tuoreesta presidentti Trumpin kampanjahaastattelusta, jonka hänen poikansa Trump Jr. teki.

Haastattelussa presidentti sanoi tietävänsä jotain “erittäin mielenkiintoisia” asioita Roswellista. Ja hän lisäsi häneltä kysyttäessä paljastaisiko hän mitään Roswell-tietoja, että hänen tulee miettiä sitä.

Vaikka vaikuttaa siltä, että tämä on pelkkä kampanjastuntti, se on silti istuva presidentti puhumassa avoimesti UFOista. Hän liittyy yhä vain kasvavaan joukkoon valittuja ja nimitettyjä valtion viranomiasia, jotka ovat astumassa esiin varjoista.

 

Artikkelin julkaissut Mystery Wire