Avainsana-arkisto: Michael Salla

Eisenhowerin tapaaminen 1954 avaruusolentojen kanssa: Ensikontaktin vuosijuhla?

14.9.2025 paatoimittaja Kommentoi

Tutkielma #8

Tarkistettu helmikuun 12. 2004, julkaistu ensikerran tammikuun 28. 2004

Exopolitics Article Archives


© Michael E. Salla, PhD

Tiivistelmä

Helmikuun 20-21. päivien välisenä yönä 1954, ollessaan ’lomalla’ Kalifornian Palm Springsissa, presidentti Dwight Eisenhower katosi ja väitetysti hänet vietiin Edwardsin ilmatukikohtaan salaiseen tapaamiseen. Kun hän löytyi seuraavana aamuna jumalanpalveluksesta kirkossa Los Angelesissa, toimittajille sanottiin, että hän oli joutunut hammaslääkärin hätäpäivystykseen aiempana iltana paikalliselle hammaslääkärille. Eisenhoweria hoitanut hammaslääkäri myöhemmin esiteltiin samana iltana. Yö ja aamu kadoksissa ruokkivat huhuja siitä, että Eisenhower käytti hammaslääkärikertomusta peitetarinana avaruusolentojen tapaamiselle. Tapaaminen mahdollisesti on kaikkein merkittävin mitä kukaan presidentti on koskaan tehnyt: väitetty ’Ensikontakti’ avaruusolentojen kanssa Edwardsin ilmatukikohdassa (aiemmin tunnettiin nimellä Murocin lentokenttä), josta sai alkunsa sarja tapaamisia eri avaruusolentojen rotujen kanssa, mikä johti lopulta ’sopimuksen’ allekirjoittamiseen. Tämä huikea Ensikontaktitapahtuma, mikäli se on oikeasti pidetty, viettää vuosijuhlaansa helmikuun 20-21. päivinä 2004.

Tässä tutkielmassa käydään läpi todisteita Ensikontaktitapahtumalle avaruusolentojen kanssa, jotka ulkonäöltään näyttivät erehdyttävästi ’pohjoismaisilta’, sopimukselle ’pohjoismaisen’ avaruusolentojen rodun kanssa, sarjalle tapaamisia jotka lopulta johtivat sopimuksen allekirjoittamiseen toisen ’Harmaina’ tunnetun avaruusolentojen rodun kanssa sekä näiden sopimusneuvotteluissa mukana olleiden eri avaruusolentojen rotujen motivaatioille. Tämä tutkielma lisäksi tarkastelee sitä miksi tapahtumat pidettiin salassa niin pitkään, Eisenhowerin avaruusolentotapaamisen 50-vuotisjuhlan merkitystä sekä tulemmeko kuulemaan piakkoin lähitulevaisuudessa ilmoituksen UFO-paljastuksesta.

Eisenhowerin tapaaminen 1954 avaruusolentojen kanssa: Ensikontaktin vuosijuhla?

Johdanto [1]

Eisenhowerin ‘Ensikontaktitapaamista’ avaruusolentojen kanssa tukevat aihetodisteet

Eisenhowerin tapaamisesta avaruusolentojen kanssa on olemassa aihetodisteita ja todistajanlausuntoja, kuten on myös sarjasta tapaamisia, jotka kulminoituivat eri avaruusolentoryhmittymän kanssa solmittuun sopimukseen. Kaikkein kiinnostavimmat ovat väitteet koskien Eisenhowerin väitettyä talvilomaa Palm Springsissä, Kaliforniassa helmikuun 17-24. päivinä 1954. Ensinnäkin, ”presidentin lomasta” ilmoitettiin varsin yhtäkkisesti ja se tapahtui alle viikko sen jälkeen kun Eisenhower oli ollut lomalla Georgiassa ‘ampumassa viiriäisiä’. UFO-tutkija William Mooren mukaan kaikki tämä oli epätavallista ja viittasi siihen, että Palm Springsin visiitti oli paljon muutakin kuin pelkkä loma. [2]

Toiseksi, helmikuun 20. päivän lauantai-iltana presidentti Eisenhower katosi, mikä ruokki spekulaatioita lehdistössä, että hän olisi sairastunut tai jopa kuollut. Hätäisesti järjestetyssä lehdistötilaisuudessa Eisenhowerin lehdistösihteeri ilmoitti, että Eisenhowerin paikka hampaassa oli irronnut hänen syödessään kanaa, ja että hänet piti kiidättää hammaslääkärille. Paikallinen hammaslääkäri esiteltiin sunnuntaina 21. helmikuuta pidetyssä virallisessa tilaisuudessa ”presidenttiä hoitaneena hammaslääkärinä”. [3] Mooren tutkimukset tapauksesta tulivat siihen tulokseen, että hammaslääkärivierailua käytettiin peitetarinana Eisenhowerin todelliselle sijainnille.

Eisenhower oli kadoksissa kokonaisen illan, ja hänet olisi aivan hyvin voitu viedä pois Palm Springsista läheiselle Murocin lentokentälle, joka myöhemmin nimettiin Edwardsin ilmatukikohdaksi. Presidentin loman ennaltasopimaton luonne, presidentin katoaminen ja hammaslääkäripeitetarina tarjoavat aihetodisteita siitä, että hänen Palm Springsin loman todellinen päämäärä oli, että hän ottaisi osaa tapaamiseen, joka oli niin tärkeä, että sitä ei voitu paljastaa kansalle. Tapaaminen avaruusolentojen kanssa on hyvinkin voinut olla hänen vierailunsa todellinen tarkoitus.

Gerald Lightin kirje, jossa mainittiin Eisenhowerin tapaaminen avaruusolentojen kanssa

Ensimmäinen henkilö, joka julkisesti väitti Eisenhowerin tavanneen avaruusolentoja, oli Gerald Light, joka kirjeessä Meade Laynelle, silloiselle Borderland Sciences -tutkimusjärjestön johtajalle, päivämäärällä 16. huhtikuuta 1954 väitti hänen olleen mukana delegaatiossa, jossa johtajia vietiin tapaamaan avaruusolentoja Edwardsin ilmatukikohtaan. Myöhemmässä artikkelissa Mayde Layne kuvasi Lightia ”lahjakkaaksi ja erittäin koulutetuksi kirjoittajaksi ja luennoitsijaksi”, joka hallitsi sekä okkultismia että selvänäkötaidon. [4] Light oli tunnettu metafysiikan hahmo Etelä-Kalifornian alueella. Hänen ja muiden delegaation jäsenten tavoitteena oli testata kansan reaktioita avaruusolentojen läsnäoloon. Light kuvasi tapaamisen tilanteita seuraavasti:

’Rakkaat ystävät: Olen juuri palannut Murocista [Edwardsin ilmatukikohdasta]. Raportti on totta — musertavan totta! Tein matkan yhdessä Franklin Allenin kanssa Hearst Papersista ja Edwin Nourse Brookingsin instituutista (Trumanin entinen taloudellinen neuvonantaja) sekä piispa MacIntyren kanssa Los Angelesista (nimet ovat toistaiseksi luottamuksellisia). Kun meidän sallittiin päästä rajatulle alueelle (arviolta 6 tuntia sen jälkeen, kun meidät oli tarkastettu kaikenlaisten esineiden, tapahtumien ja henkilökohtaisen ja työelämän aspektien varalta), minulla oli omituinen tunne, että maailma oli lopettanut fantastisessa realismissa elämisen. Sillä en ollut koskaan nähnyt niin monia ihmisiä täydellisen romahduksen ja hämmennyksen tilassa, kun he tajusivat että heidän maailmansa todellakin oli päättynyt niin lopullisesti, että sitä ei pysty edes kuvaamaan. Todellisuus ’toisen tason’ taivaan muodoista on nyt ja ikuisesti siirtynyt pois spekulaatioiden maailmasta ja siitä on tullut varsin tuskallinen osa jokaisen vastuullisen tieteellisen ja poliittisen ryhmittymän tietoisuutta. Kahden päivän vierailuni aikana näin ilmavoimien upseerien tutkivan ja käsittelevän viitenä eri kertana viiden tyyppisiä lentokoneita — Eetteriolentojen avustuksella ja luvalla! Minulla ei ole sanoja joilla kuvata reaktiotani. Se lopultakin tapahtui. Nyt se on historiaa. Kuten ehkä jo tiedätte, presidentti Eisenhower vietiin Murociin eräänä iltana hänen vieraillessaan Palm Springsissä hiljattain. Ja olen vakuuttunut siitä, että hän jättää huomiotta eri ”viranomaisten” välisen hirvittävän konfliktin ja kääntyy suoraan ihmisten puoleen radion ja television välityksellä — jos pattitilanne jatkuu vielä kauan. Sen perusteella, mitä olen saanut selville, virallista julkilausumaa maalle valmistellaan toimitettavaksi toukokuun puolivälin tienoilla. [5]

Tietenkään mitään muodollista ilmoitusta ei koskaan tehty, ja Lightin oletettu tapaaminen on ollut joko 1900-luvun parhaiten varjeltu salaisuus tai ruumiistapoistumiskokemuksista tunnetun vanhemman mystikon sepite. Lightin kuvaamat tapahtumat hänen tapaamisesta, läsnäolijoiden paniikki ja hämmennys, väitetyn laskeutumisen emotionaalinen vaikutus, suuret mielipide-erot siitä pitäisikö avaruusolentojen vierailusta kertoa kansalle ovat uskottavia kuvauksia siitä mitä on voinut tapahtua. Ligthin kuvaamat psykologiset ja emotionaaliset vaikutukset korkea-arvoisiin upseereihin tapaamisessa ovat yhdenmukaisia sen kanssa mitä voitaisiin odottaa ’elämää mullistavalta tapahtumalta’. Toinen tapa arvioida Lightin väitettä on tutkia hänen nimeämiä hahmoja, jotka olivat hänen mukanaan osana delegaatiota, sekä sitä olisivatko he voineet olla mahdollisesti kandidaatteja tällaiseen tapaamiseen.

Tohtori Edwin Nourse (1883-1974) oli presidentti Trumanin taloudellisten neuvonantajien neuvoston ensimmäinen puheenjohtaja (1944-1953) sekä presidentti Trumanin taloudellinen pääneuvonantaja. [6] Nourse virallisesti jäi eläkkeelle vuonna 1953 ja olisi varmasti ollut hyvä valinta henkilöksi, joka voisi antaa luottamuksellisesti taloudellisia neuvoja Eisenhowerin hallinnolle. Mikäli tri. Nourse oli ollut läsnä tällaisessa tapaamisessa, hän teki sen jotta hän olisi voinut tarjota asiantuntemustaan avaruusolentojen Ensikontaktin mahdollisista taloudellisista vaikutuksista. toinen Lightin mainitsema henkilö oli piispa MacIntyre.

Kardinaali James Francis MacIntyre oli Los Angelesin katolisen kirkon piispa ja johtaja (1948-1970) ja hän olisi ollut tärkeä nimi jolta kysyä jotain mahdollisista uskonnollisten henkilöiden reaktioista yleisesti sekä erityisesti planeettamme kaikkein vaikutusvaltaisimman ja voimakkaimman uskonnollisen instituution reaktioista — roomalaiskatolisen kirkon. Erityisesti, kardinaali MacIntyre olisi ollut hyvä alinta Vatikaanin edustajaksi, sillä paavi Pius XII nimitti hänet Länsi-USA:n ensimmäiseksi kardinaaliksi 1952. Kaikki kardinaali MacIntyren kirjeenvaihto on suljettu tutkijoilta, mikä tekee mahdottomaksi vahvistaa sen mitkä hänen Murocin vierailunsa vaikutukset ovat olleet häneen sekä sitä mitä hän kommunikoi kollegoilleen Vatikaaniin. [7] Kardinaali MacIntyre oli riittävän korkea-arvoinen edustaakseen katolista kirkkoa ja uskonnollista yhteisöä johtajien delegaatiossa. Neljäs johtajien delegaation jäsen oli Franklin Winthrop Allen, entinen Hearst Newspapers Groupin toimittaja. [8] Allen oli 80-vuotias tuohon aikaan, ja hän oli kirjoittanut kirjan jossa ohjeistettiin toimittajia siitä miten käsitellä kongressin komiteakuulemisia, ja hän olisi ollut hyvä valinta lehdistön jäseneksi joka osaa säilyttää luottamuksellisuuden. Nämä neljä henkilöä edustivat uskonnollista, henkistä, taloudellista ja median yhteisöä ja he kaikki olivat riittävän iäkkäitä ja hyvämaineisia. He varmasti olisivat olleet hyviä kandidaatteja johtajien delegaatioon, joka olisi osannut antaa luottamuksellisesti neuvoja mahdollisesta kansan reaktiosta Ensikontaktiin avaruusolentojen kanssa. Sellainen valikoima olisi ollut ’viisaiden miesten’ ryhmä, joka olisi kuvannut hyvin Amerikan yhteiskunnan konservatiivista luonnetta 1954. Vaikka Light on saattanut hyvinkin keksiä tällaisen luettelon keksityssä kertomuksessa tai ruumiin ulkopuolisessa kokemuksessa, kuten Moore analyysissään antaa ymmärtää, Lightin valinnassa ei ole mitään sellaista, mikä sulkee pois sen mahdollisuuden, että he olisivat olleet uskottavia tällaisen valtuuskunnan jäseniä. [9] Näin ollen tällaisen ”viisaiden miesten” ryhmän valinta antaa jonkin verran uskottavuutta Lightin väitteelle.

Voidaan siis päätellä, että seuraavat seikat muodostavat aihetodisteet siitä, että tapaaminen avaruusolentojen kanssa on tapahtunut. Ensimmäinen on Eisenhowerin kadonnut yö. Toinen on heikko ”peitetarina”, jota käytettiin Eisenhowerin poissaoloon. Kolmas on Lightin kuvaus tapaamisen todellisista tapahtumista, sillä kuvatun tapaamisen psykologinen ja emotionaalinen vaikutus vastaa sitä, mitä oli odotettavissa. Viimeisenä on Lightin kuvaus yhteisön johtajien tai ”viisaiden miesten” kokoonpanosta kokouksessa. Nämä neljä seikkaa yhdessä tarjoavat aihetodisteita siitä, että tapaaminen avaruusolentojen kanssa tapahtui ja että Eisenhower oli läsnä.

Todistukset, jotka tukevat Eisenhowerin tapaamista avaruusolentojen kanssa

On olemassa useita muita lähteitä, jotka väittävät, että Edwardsin lentotukikohdassa olisi pidetty avaruusolentojen kokous, joka vastasi virallista ensikontaktitapahtumaa. Nämä lähteet perustuvat sellaisten ”ilmiantajien” todistuksiin, jotka ovat nähneet asiakirjoja tai jotka ovat saaneet tietää tällaisesta tapaamisesta ”sisäpiirikontakteiltaan”. Näissä todistuksissa kuvataan, että näyttäisi olevan kyse kahdesta erillisestä tapaamiskerrasta, joihin osallistui eri avaruusolentoryhmiä, jotka tapasivat joko presidentti Eisenhowerin ja/tai Eisenhowerin hallinnon virkamiehiä lyhyen ajanjakson aikana. Ensimmäinen näistä tapaamisista, varsinainen ”Ensikontakti”, ei johtanut sopimukseen, ja avaruusolennot torjuttiin käytännössä. Toinen näistä tapaamisista johti sopimukseen, ja siitä on ilmeisesti tullut perusta myöhemmille salaisille vuorovaikutustapaamisille allekirjoitettuun ”sopimukseen” osallistuneiden Maan ulkopuolisten rotujen kanssa. Tapaamisten järjestyksessä ja niiden pitopaikoissa on jonkin verran ristiriitaisuuksia, mutta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että presidentti Eisenhowerin osallistuminen ”ensikontaktikokoukseen” tapahtui ja että yksi näistä tapaamisista tapahtui hänen vieraillessaan helmikuussa 1954 Edwardsin lentotukikohdassa.

Ensimmäisen version Eisenhowerin tapaamisesta on kuvannut yksi ”kiistellyimmistä” ilmiantajista, joka on koskaan tullut julkisuuteen kuvaamaan Maan ulkopuolisten läsnäoloa. William Cooper kuului Tyynenmeren laivaston komentajan tiedusteluryhmään vuosina 1970-73, ja hänellä oli pääsy salaisiin asiakirjoihin, jotka hänen oli tarkistettava täyttääkseen tiedotustehtävänsä. Hän kuvailee maan ulkopuolisten kanssa tapahtuneen ”ensikontaktin” taustaa ja luonnetta seuraavasti:

Vuonna 1953 tähtitieteilijät havaitsivat avaruudessa suuria kohteita, jotka liikkuivat kohti Maata. Aluksi uskottiin, että ne olivat asteroideja. Myöhemmin todisteet osoittivat, että esineet saattoivat olla vain avaruusaluksia. Sigma-projekti sieppasi avaruusolentojen radioviestintää. Kun esineet saavuttivat Maan, ne asettuivat hyvin korkealle kiertoradalle päiväntasaajan ympärille. Niitä oli useita valtavia aluksia, ja niiden varsinaista tarkoitusta ei tiedetty. Project Sigma ja uusi Project Plato pystyivät tietokoneen binäärikieltä käyttävän radioviestinnän avulla järjestämään laskeutumisen, joka johti kasvokkain tapahtuvaan kontaktiin toiselta planeetalta tulleiden avaruusolentojen kanssa. Plato-projektin tehtävänä oli luoda diplomaattiset suhteet tähän avaruusolentojen rotuun. Sillä välin ihmisen näköisten avaruusolentojen rotu otti yhteyttä Yhdysvaltain hallitukseen. Tämä avaruusolentoryhmä varoitti meitä päiväntasaajaa kiertävistä avaruusolennoista ja tarjoutui auttamaan meitä henkisessä kehityksessämme. Tärkeimpänä ehtona he vaativat, että puramme ja tuhoamme ydinaseemme. He kieltäytyivät teknologian vaihdosta vedoten siihen, että olimme henkisesti kykenemättömiä käsittelemään hallussamme olevaa teknologiaa. He uskoivat, että käyttäisimme kaikkea uutta teknologiaa toisiamme tuhoamaan. Tämä rotu totesi, että olimme itsetuhon tiellä ja että meidän on lakattava tappamasta toisiamme, lakattava saastuttamasta maapalloa, lakattava raiskaamasta maapallon luonnonvaroja ja opittava elämään harmoniassa. Näihin ehtoihin suhtauduttiin äärimmäisen epäluuloisesti, erityisesti tärkeimpänä ehtona oli ydinaseriisunta. Uskottiin, että tämän ehdon täyttäminen jättäisi meidät avuttomiksi ilmeisen muukalaisuhan edessä. Meillä ei myöskään ollut mitään historiaa, mikä olisi auttanut päätöksenteossa. Ydinaseriisunnan ei katsottu olevan Yhdysvaltojen etujen mukaista. Ehdotukset hylättiin. [10]

Cooperin versiossa merkittävää on se, että humanoidi-avaruusrotu ei ollut halukas osallistumaan teknologianvaihtoon, joka voisi auttaa aseiden kehittämisessä, vaan keskittyi sen sijaan hengelliseen kehitykseen. Merkittävää on, että näiden avaruusolentojen tarjoukset torjuttiin.

Vahvistus siitä, että Ensimmäisen kosketuksen tapaamiseen osallistui avaruusolentoja, joita käytännössä torjuttiin, koska he ottivat periaatteellisen kannan teknologia-apuun ja ydinaseisiin, tulee entisen laivaston komentajan pojalta, joka väitti, että hänen isänsä oli ollut läsnä 20.-21. helmikuuta 1954 pidetyssä Ensimmäisen kosketuksen tapahtumassa. Yhdysvaltain merijalkaväen eläkkeellä olevan kersantti Charles L. Suggsin mukaan hänen isänsä Charles L. Suggs (1909-1987) oli Yhdysvaltain merivoimien entinen komentaja, joka osallistui Edwardsin lentotukikohdassa pidettyyn kokoukseen Eisenhowerin kanssa. [11] Kersantti Suggs kertoi isänsä kokemuksista kokouksesta vuonna 1991 erään tunnetun ufotutkijan haastattelussa:

Charlien isä, merivoimien komentaja Charles Suggs oli presidentin mukana muiden mukana 20. helmikuuta. He tapasivat ja keskustelivat kahden valkotukkaisen pohjoismaalaisen kanssa, joilla oli vaaleansiniset silmät ja värittömät huulet. Tiedottaja seisoi muutaman metrin päässä Ike:stä eikä antanut tämän lähestyä lähemmäs. Toinen pohjoismaalainen seisoi kaksoiskuperan lautasen pidennetyllä rampilla, joka seisoi kolmijalkaisilla laskutelineillä laskukiitotien päällä. Charlien mukaan kentällä oli B-58 Hustlereita, vaikka ensimmäinen niistä lensi virallisesti vasta vuonna 1956. Nämä vierailijat sanoivat tulleensa toisesta aurinkokunnasta. He esittivät yksityiskohtaisia kysymyksiä ydinkokeistamme. [12]

Toinen ”ilmiantaja”, joka vahvistaa, että Ensikontaktiin liittyi Maan ulkopuolinen rotu, joka hylättiin heidän periaatteellisen teknologiansiirtoa koskevan kantansa vuoksi, on Lear-suihkukoneen kuuluisan luojan William Learin poika. John Lear on entinen Lockheed L-1011 -lentokoneen kapteeni, joka lensi yli 150 testilentokonetta ja piti hallussaan 18 nopeusennätystä. 1960-luvun lopulla, 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa hän oli CIA:n sopimuslentäjä. Learilla oli läheiset suhteet CIA:n johtajaan William Colbyyn, joka vastasi Vietnamin salaisista operaatioista ennen kuin hänestä tuli CIA:n johtaja. Learin mukaan eräs toinen rotu oli tosiaan varoittanut häntä ennen kuin sopimus lopulta allekirjoitettiin, ja hän väitti, että he kävivät Murocissa/Edwardissa ja että tapahtui seuraavaa:

Vuonna 1954 presidentti Eisenhower tapasi toisen muukalaislajin edustajan Murocin testikeskuksessa, joka nykyään on nimeltään Edwardsin lentotukikohta. Tämä muukalainen ehdotti, että he voisivat auttaa meitä pääsemään eroon Harmaista, mutta Eisenhower hylkäsi heidän tarjouksensa, koska he eivät tarjonneet teknologiaa. [13]

Cooperin ja Learin ajatusta useamman kuin yhden Maan ulkopuolisen rodun yhteistoiminnasta Eisenhowerin hallinnon kanssa tukevat muut ilmiantajat, kuten entinen kersantti Robert Dean, joka Cooperin tavoin pääsi käsiksi huippusalaisiin asiakirjoihin työskennellessään erään suuren yhdysvaltalaisen sotilasjohdon ylipäällikön tiedusteluosastolla. Deanin 27-vuotisen ansiokkaan sotilasuran aikana hän palveli liittoutuneiden Euroopan ylimmässä päämajassa, jossa hän näki nämä asiakirjat palvellessaan Euroopan ylimmän liittoutuneiden komentajan alaisuudessa. Dean väitti:

Ryhmiä oli tuolloin vain neljä, joista he tiesivät varmasti, ja harmaat olivat yksi niistä. Oli ryhmä, joka näytti täsmälleen samalta kuin me. Oli ihmisryhmä, joka näytti niin paljon meiltä, että se todella teki amiraalit ja kenraalit hulluiksi, koska he totesivat, että nämä ihmiset, ja he olivat nähneet heidät toistuvasti, he olivat olleet yhteydessä heihin, oli ollut sieppauksia, oli ollut yhteyksiä… Kaksi muuta ryhmää, oli hyvin suuri ryhmä, sanon suuri, he olivat 6-8 ehkä joskus 9 jalkaa pitkiä ja he olivat humanoidisia, mutta he olivat hyvin kalpeita, hyvin valkoisia, eikä heillä ollut lainkaan karvoja kehossaan. Ja sitten oli toinen ryhmä, joka oli jotenkin matelijamainen. Olimme kohdanneet heitä, sotilaat ja poliisit ympäri maailmaa ovat törmänneet näihin tyyppeihin. Heidän silmissään oli pystysuorat pupillit, ja heidän ihonsa näytti olevan laadultaan hyvin paljon liskon vatsan kaltainen. Nämä olivat siis ne neljä, joista he tiesivät vuonna 1964. [14]

Todistajalausunnoissa on jonkin verran ristiriitaisuutta sen suhteen, missä ilmavoimien tukikohdassa hylätyt avaruusolennot tapasivat presidentti Eisenhowerin ja/tai Eisenhowerin hallinnon virkamiehiä. Cooper väittää, että tämä tapahtui Homesteadin ilmavoimien tukikohdassa Floridassa eikä Edwardsissa. [15] Toisaalta Lear ja Suggs väittävät, että se tapahtui Edwardsissa. Kirjeessään Gerald Light huomautti Eisenhowerin virkamiesten voimakkaista erimielisyyksistä, jotka koskivat avaruusolentojen vastaamista Edwardsin lentotukikohdan kokouksessa. Tällaisia voimakkaita erimielisyyksiä saattoi ennakoitavasti esiintyä, jos kansallisen turvallisuuden virkamiehet vastasivat avaruusolentojen pyyntöön luopua aseteknologian tavoittelusta. Kun otetaan huomioon kylmän sodan intensiivisyys, läsnä olleet kansallisen turvallisuuden virkamiehet saattoivat hyvinkin päättää, että oli järkevämpää etsiä parempia ehtoja ennen kuin suostuivat avaruusolentojen pyyntöön. Lightin todistus antaa ymmärtää, että Edwardsissa pidetty kokous ei johtanut sopimukseen, vaan sen sijaan Eishenhowerin virkamiesten välille syntyi kiistoja. Näin ollen päättelen, että Learin ja Suggsin versio on oikeampi ja että ”ensimmäinen kontakti” tapahtui Edwardsin lentotukikohdassa 20.-21. helmikuuta 1954.

Vuoden 1954 sopimus avaruusolentojen kanssa

Tähän mennessä tutkittujen todistusten mukaan 20.-21. helmikuuta 1954 pidetty kokous ei ollut menestyksekäs, ja avaruusolennot torjuttiin, koska ne kieltäytyivät teknologiavaihdosta ja koska Yhdysvallat ja oletettavasti muut maailman suurvallat vaativat ydinaseriisuntaa. Cooper kuvailee olosuhteita, jotka johtivat myöhempään sopimukseen, joka saavutettiin ensimmäisen kokouksen epäonnistumisen jälkeen. Vaikka Cooperilla on erilainen versio vuoden 1954 tapaamisten päivämääristä ja kellonajoista, hän on samaa mieltä siitä, että tapaamisia oli kaksi ja että eri avaruusolennot tapasivat presidentti Eisenhowerin ja/tai hänen hallinnon virkamiehiä. [16]

Myöhemmin vuonna 1954 maapalloa kiertäneet isonenäiset Harmaat avaruusolennot laskeutuivat Hollomanin lentotukikohtaan. Perussopimus saatiin aikaan. Tämä rotu ilmoitti olevansa peräisin Orionin tähdistössä olevan punaisen tähden ympärillä olevalta planeetalta, jota kutsuimme Betelgeuseksi. He totesivat, että heidän planeettansa oli kuolemassa ja että jonain tuntemattomana tulevana ajankohtana he eivät enää pystyisi selviytymään siellä. [17]

Hollomanin ilmavoimien tukikohdassa New Mexicossa pidetyn kokouksen on raportoitu olleen myöhempien Maan ulkopuolisten tapaamisten tapahtumapaikka samojen Maan ulkopuolisten kanssa, jotka todistettavasti allekirjoittivat vuoden 1954 sopimuksen. Esimerkiksi vuosina 1972-73 tuottajille Robert Emenegger ja Allan Sandler oli väitetysti tarjottu ja he olivat todistaneet todellista ilmavoimien filmimateriaalia tapaamisesta, johon osallistui Harmaita avaruusolentoja ja joka tapahtui Hollomanin ilmavoimien tukikohdassa vuonna 1971. [18] Cooper selitti Harmaiden avaruusolentojen kanssa vuonna 1954 tehdyn sopimuksen ehdot seuraavasti:

Sopimuksessa todettiin, että muukalaiset eivät sekaantuisi meidän asioihimme, emmekä me sekaantuisi heidän asioihinsa. Pitäisimme heidän läsnäolonsa Maan päällä salassa. He toimittaisivat meille kehittynyttä teknologiaa ja auttaisivat meitä teknologisessa kehityksessämme. He eivät tekisi mitään sopimusta minkään muun maan kansakunnan kanssa. Ne voisivat kaapata ihmisiä rajoitetusti ja säännöllisesti lääketieteellisiä tutkimuksia ja kehitystemme seurantaa varten sillä ehdolla, että ihmisiä ei vahingoitettaisi, että heidät palautettaisiin kaappauspaikkaan, että heillä ei olisi mitään muistikuvaa tapahtumasta ja että muukalaiskansakunta toimittaisi MJ-12:lle säännöllisesti luettelon kaikista ihmiskontakteista ja siepatuista. [19]

Toinen ilmiantaja, joka on lähde sopimuksen allekirjoittamisesta, on Phil Schneider, entinen geologinen insinööri, joka työskenteli maanalaisten tukikohtien rakentamista varten tehdyissä sopimuksissa ja joka työskenteli laajalti mustien projektien parissa, joihin liittyy avaruusolentoja. Hän paljasti oman tietonsa sopimuksesta seuraavassa:

Vuonna 1954 Eisenhowerin hallinnon aikana liittovaltion hallitus päätti kiertää Yhdysvaltojen perustuslakia ja tehdä sopimuksen ulkomaalaisten yhteisöjen kanssa. Sitä kutsuttiin vuoden 1954 Greada-sopimukseksi, jossa periaatteessa sovittiin, että avaruusolennot voivat ottaa muutaman lehmän ja testata istutustekniikkaansa muutamaan ihmiseen, mutta että niiden oli annettava yksityiskohtaiset tiedot asianomaisista ihmisistä. [20]

Schneiderin tietämys sopimuksesta olisi ollut peräisin hänen perehtyneisyydestään erilaisiin siiloutettuihin mustiin projekteihin ja vuorovaikutuksesta muiden avaruusolentojen kanssa työskentelevien henkilöiden kanssa. Vielä yksi ilmiantaja, joka on lähde sopimuksen allekirjoittamisesta, on tohtori Michael Wolf, joka väittää toimineensa eri poliittisissa komiteoissa, jotka ovat olleet vastuussa maan ulkopuolisista asioista 25 vuoden ajan. [21] Hän väittää, että Eisenhowerin hallinto teki sopimuksen maan ulkopuolisen rodun kanssa ja että tätä sopimusta ei koskaan ratifioitu perustuslain edellyttämällä tavalla. [22]

Merkittävää on, että monet ilmiantajat väittävät, että allekirjoitettuun sopimukseen liittyi jonkinlaista pakottamista avaruusolentojen taholta. Don Phillips on entinen ilmavoimien sotilas ja salaisiin ilmailuhankkeisiin osallistunut työntekijä, joka todisti nähneensä asiakirjoja, joissa kuvataan presidentti Eisenhowerin ja avaruusolentojen tapaamista ja myöhemmän sopimuksen taustoja:

Meillä on tallenteita vuodelta 1954, jotka ovat tämän maan omien johtajien ja täällä Kaliforniassa olevien avaruusolentojen välisiä tapaamisia. Ja kuten kirjallisista asiakirjoista ymmärrän, meiltä kysyttiin, antaisimmeko heidän olla täällä ja tehdä tutkimusta. Olen lukenut, että vastauksemme oli, no, miten voisimme estää teitä? Olette niin kehittyneitä. Ja tämän kameran ja äänen perusteella sanon, että presidentti Eisenhower piti tämän kokouksen. [23]

Eversti Phillip Corso, Eisenhowerin kansallisessa turvallisuusneuvostossa palvellut korkeasti palkittu upseeri, viittasi muistelmissaan Eisenhowerin hallinnon Maan ulkopuolisten kanssa allekirjoittamaan sopimukseen. Hän kirjoitti: ”Olimme neuvotelleet heidän [avaruusolentojen] kanssa eräänlaisen antautumisen niin kauan kuin emme voineet taistella heitä vastaan. He sanelivat ehdot, koska tiesivät, että se, mitä eniten pelkäsimme, oli paljastus.” [24] Corson väite ”neuvotellusta antautumisesta” viittaa siihen, että saavutettiin jonkinlainen sopimus tai ”sopimus”, johon hän ei ollut tyytyväinen.

Mitä tiedämme sopimuksen allekirjoittaneista Harmaista avaruusolennoista?

Cooperin mukaan sopimuksen allekirjoittaneet Harmaat avaruusolennot eivät olleet luotettavia:

Vuoteen 1955 mennessä tuli ilmeiseksi, että avaruusolennot olivat pettäneet Eisenhoweria ja rikkoneet sopimuksen….. Epäiltiin, että avaruusolennot eivät toimittaneet MJ-12:lle täydellistä luetteloa ihmiskontakteista ja kaapatuista, ja epäiltiin, että kaikkia kaapattuja ei ollut palautettu. [25]

Vastaavasti Lear väitti, että harmaat avaruusolennot rikkoivat sopimuksen nopeasti, eikä heihin voitu luottaa:

… tehtiin sopimus, jonka mukaan vastineeksi avaruusolentojen kehittyneestä teknologiasta antaisimme heidän siepata hyvin pienen määrän ihmisiä, ja meille annettaisiin määräajoin luettelo siepatuista henkilöistä. Saimme jotain vähemmän kuin mitä sovimme teknologiasta, ja huomasimme, että sieppaukset ylittivät miljoonakertaisesti sen, mihin olimme naiivisti suostuneet. [26]

Muut ilmiantajat ehdottivat myös, että Eisenhowerin kanssa sopimuksen allekirjoittaneisiin avaruusolentoihin ei voitu luottaa. Schneider väitti, että huolimatta sopimuksen määräyksistä, jotka koskivat kokeita varten ”siepattavien” ihmisten määrää, ”avaruusolennot muuttivat sopimusta, kunnes päättivät, etteivät ne noudattaisi sitä lainkaan”. [27]

Kuten aiemmin mainittiin, eversti Phillip Corso uskoi samalla tavoin, että Eisenhowerin hallinnon kanssa sopimuksia tehneisiin avaruusolentoihin ei voitu luottaa. Corso uskoi, että nämä pakottivat ”neuvoteltuun antautumiseen”, mikä viittasi epäilyttävään ulkoavaruuden agendaan. Vaikka kenraali Douglas Macarthur ei suoraan maininnut mitään hallituksen sopimusta avaruusolentojen kanssa, hän antoi lokakuussa 1955 kuuluisan varoituksen, jossa hän vihjasi, että avaruusolentojen läsnäolo uhkasi ihmisten suvereniteettia:

Sinulla on nyt edessäsi uusi maailma, muutoksen maailma. Puhumme oudoilla termeillä kosmisen energian valjastamisesta, lopullisesta konfliktista yhdistyneen ihmiskunnan ja jonkin toisen planeettagalaksin pahaenteisten voimien välillä.” ”Maailman kansojen on yhdistyttävä, sillä seuraava sota on planeettojen välinen sota. Maapallon kansojen on jonain päivänä muodostettava yhteinen rintama muilta planeetoilta tulevien ihmisten hyökkäyksiä vastaan. [28]

Macarthur saattoi hyvinkin viitata samoihin avaruusolentoihin, joiden Corso, Cooper ja Lear uskoivat tehneen sopimuksen Eisenhowerin hallinnon kanssa. Merkittävää on, että raportit yhteydenotoista avaruusolentoihin alkoivat muuttua, kun väitettyä sopimusta alettiin panna täytäntöön. Ystävälliset ”avaruusveljien” kertomukset, joissa oli mukana 1950-luvun kontaktihenkilöitä, muuttuivat, kun raportteja sieppauksista alkoi ilmaantua sen jälkeen, kun Barney ja Betty Hillin ensimmäinen kirjattu tapaus vuonna 1961 oli tapahtunut:

Toinen ilmeinen kaava, joka on esiintynyt ufologiassa, on avaruusveljesten valta-asema 1950-luvulla. He olivat ystävällisiä, olivat vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, jotka tulivat tunnetuiksi kontaktihenkilöinä, ja ottivat ihmisiä kyytiin avaruusaluksillaan. Tämä malli muuttui dramaattisesti Betty ja Barney Hillin sieppauksen myötä 1960-luvun alussa. 1950-luvun avaruusveljen ihmistyypit näyttivät katoavan, ja ne korvattiin UFO-kirjallisuudessa toisenlaisella muukalaisella. Kuusikymmenluvun alussa Hillien ensimmäinen sieppaus aloitti uuden mallin, jossa avaruusolennot olivat harmaita ”pahoja” muukalaisia, jotka sieppasivat ihmisiä vastoin heidän tahtoaan ja tekivät heille lääketieteellisiä toimenpiteitä. Tämän kirjoittajan tietääkseni 1950-luvulla ei ollut yhtään vahvistettua tapausta ”klassisista” sieppauksista. Toisin kuin 1950-luvun ”hyviä” avaruusveljiä, kaikki, joilla oli tarpeeksi epäonnea tavatakseen heidät, kuvailivat näitä harmaita avaruusolentoja etäisiksi ja tunteettomiksi. [29]

Wolfin mukaan avaruusolennot olivat harmaita Zeta Reticulum -tähtijärjestelmän neljänneltä planeetalta, kun taas Cooper väittää, että ne olivat pitkiä harmaita Betelgeusesta, Orionilta. Wolfin ja Cooperin toisistaan poikkeavat versiot kuvastavat todennäköisesti Rigelin ja Betelguesen Harmaiden läheistä suhdetta ja sitä, että sopimus on saattanut koskea useampaa kuin yhtä lajia avaruusolentoja. Wolf on kuvannut, että Harmailla on myönteisiä motiiveja niiden läsnäoloon maapallolla, mutta Yhdysvaltain armeijan sekopääelementit ovat estäneet niitä ja ottaneet ne kohteekseen. [30] Vastaavasti Robert Dean uskoo, että Maassa vierailevat avaruusolennot ovat ystävällisiä. [31] Tämä on ristiriidassa Cooperin, Learin, Schneiderin, Corson ja luultavasti jopa Macarthurin todistusten kanssa Harmaiden todellisista motiiveista. On syytä toistaa Gerald Lightin väite ”hirvittävästä ristiriidasta eri ‘viranomaisten’ välillä” siitä, pitäisikö yleisölle tiedottaa vai ei. On todennäköistä, että nämä erilaiset näkemykset Harmaiden motiiveista heijastivat epävarmuutta, joka on jakanut päättäjiä voimakkaasti aina nykypäivään asti siitä, miten parhaiten vastata Maan ulkopuolisten läsnäoloon ja mitä yleisölle pitäisi kertoa. [32]

Salaisuuden ja todistajien uskottavuuden säilyttäminen

Epävarmuus harmaiden avaruusolentojen motiiveista ja käyttäytymisestä näyttää vaikuttaneen suuresti hallituksen päätökseen olla paljastamatta avaruusolentojen läsnäoloa ja Eisenhowerin heidän kanssaan allekirjoittamaa sopimusta. Seuraavassa UFO-tutkijoille vuotaneessa ”väitetyssä virallisessa asiakirjassa” kuvataan virallista salassapitopolitiikkaa, joka hyväksyttiin huhtikuussa 1954, kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Eisenhower oli saanut ”ensikontaktin” avaruusolentoihin, jotka Eisenhowerin hallinto torjui:

Kaikkia kohtaamisia, joiden tiedetään olevan peräisin Maan ulkopuolelta, on pidettävä kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeinä, ja ne on siksi luokiteltava TOP SECRET -turvaluokitelluiksi. Yleisö tai lehdistö ei saa missään tapauksessa saada tietää näiden olentojen olemassaolosta. Hallituksen virallinen politiikka on, että tällaisia olentoja ei ole olemassa ja että mikään liittovaltion hallituksen virasto ei tällä hetkellä tutki avaruusolentoja tai niiden esineitä. Kaikki poikkeaminen tästä ilmoitetusta politiikasta on ehdottomasti kielletty. [33]

Rangaistukset maan ulkopuolisia ihmisiä koskevien salaisten tietojen paljastamisesta ovat varsin ankaria. Joulukuussa 1953 yleisesikuntapäälliköt antoivat armeijan, laivaston ja ilmavoimien julkaisun 146, jonka mukaan UFOja koskevien tietojen luvaton luovuttaminen on vakoilulain mukainen rikos, josta voi seurata jopa 10 vuoden vankeusrangaistus ja 10 000 dollarin sakko. [34] Robert Deanin mukaan tämä ankara rangaistus estää useimpia entisiä sotilaita paljastamasta tietoja. [35]

Strategiat, joilla käsitellään niitä entisiä sotilaita, yritysten työntekijöitä tai todistajia, jotka ovat tarpeeksi rohkeita tai ”typeriä” paljastamaan salaisia tietoja, ovat näiden henkilöiden pelottelu, hiljentäminen, eliminointi tai mustamaalaaminen. Tähän politiikkaan kuuluu sellaisia strategioita kuin kaikkien julkisten tietojen poistaminen entisistä sotilashenkilöistä tai yritysten työntekijöistä, henkilöiden pakottaminen vetäytymään, henkilöiden lausuntojen tarkoituksellinen vääristely tai henkilöiden mustamaalaaminen. Esimerkiksi Bob Lazar väitti olevansa entinen fyysikko, joka työskenteli maan ulkopuolisten alusten käänteistekniikan parissa. Hän kuvaili, että kaikki hänen yliopistonsa ja julkiset tietonsa katosivat, mikä osoittaa, miten sotilastiedustelupalvelut aktiivisesti mustamaalaavat ilmiantajia. [36]

Tähän mennessä mainittujen todistajien, Cooperin, Schneiderin, Learin ja Wolfin, kohdalla on käytetty joitakin tai kaikkia näistä strategioista, mikä vaikeuttaa varmojen johtopäätösten tekemistä heidän lausunnoistaan. Koska ristiriitojen, epävarmuuden ja hämmennyksen luominen on sotilastiedustelupalvelujen toimintatapa, jolla ne pyrkivät pitämään maan ulkopuolisten läsnäolon salassa, entisten virkamiesten/työntekijöiden/todistajien lausuntoja on tarkasteltava niiden ansioiden perusteella. Vaikka uskottavuuteen, luotettavuuteen ja disinformaatioon liittyvät kysymykset ovat tärkeitä tutkittaessa avaruusolentojen läsnäoloa, ei ole vielä kehitetty tiukkaa menetelmää, jolla voitaisiin käsitellä sotilas- ja tiedustelupalvelujen pyrkimyksiä mustamaalata, pelotella tai luoda kiistaa tiettyjen todistajien ympärille. Esimerkiksi lukuisat yritykset mustamaalata Cooperia erityisesti viittaamalla hänen lausunnoissaan esiintyviin epäjohdonmukaisuuksiin, vetäytymisiin, törkeään käytökseen ja ilmaistuihin kannanottoihin voivat johtua osittain tai kokonaan sotilastiedustelun virkamiesten politiikasta, jonka tarkoituksena on mustamaalata ja/tai pelotella Cooperia, jotta hän ei vuotaisi salaisia tietoja, joita hän on hyvinkin voinut todistaa virka-asemassaan. Koska Cooperin sotilasrekisteri osoittaa, että hän palveli virallisessa ominaisuudessa Tyynenmeren laivaston komentajan tiedotusryhmässä, on hyvin todennäköistä, että suuri osa hänen lausunnostaan on uskottava. Mahdolliset epätarkkuudet, jotka koskevat hänen muistikuviaan Eisenhowerin hallinnon ja avaruusolentojen välisten tapaamisten ajoituksesta, voivat johtua joko muistivirheistä tai kenties tarkoituksellisesta itsesuojelumekanismista. Jotkut ”ilmiantajat” ovat huomauttaneet, että peruuttaminen tai epätarkkuuksien kylväminen todistuksiin on joskus välttämätöntä tiedon levittämiseksi ilman fyysistä vahinkoa. [37] Kiistelty Cooper oli epäilemättä joutunut pisimpien ja intensiivisimpien sotilastiedustelun pyrkimysten kohteeksi, joiden tarkoituksena oli mustamaalata tai pelotella ketään salaisia tietoja paljastavaa ilmiantajaa.

Maan ulkopuolisten läsnäoloa varten kehitetty salassapitopolitiikka johtuu mitä todennäköisimmin siitä, että vastuussa olevat kansalliset turvallisuusviranomaiset ovat joutuneet syvään poliittiseen dilemmaan. Tämä dilemma johtuu epävarmuudesta sen suhteen, mitä todellisia hyötyjä vuoden 1954 väitetyllä sopimuksella oli ja mitä seurauksia sopimuksella olisi. Vaikka sopimuksen allekirjoittaminen tarjosi Yhdysvaltojen kansallisille turvallisuusviranomaisille mahdollisuuden tutkia maan ulkopuolisten teknologioita ja tarkkailla maan ulkopuolisten biologista ohjelmaa siepattujen siviilien avulla, osoittautui, että sopimus ei ollut niin hyödyllinen kuin aluksi luultiin, koska yhdysvaltalaisia siviilejä siepattiin liikaa.

Harmaiden myöhempi käyttäytyminen vuorovaikutuksessa Yhdysvaltain kansallisten turvallisuusviranomaisten kanssa oli todennäköisin syy lykätä päätöstä julkaista uutinen sopimuksesta ja avaruusolentojen läsnäolosta maailmanlaajuiselle yleisölle. Lightin todistajanlausunnon mukaan Eisenhower oli ilmoittanut 20.-21. helmikuuta 1954 läsnäolijoille, että ilmoitus tehtäisiin pian ensikontaktitapahtuman jälkeen. Koska näin ei tapahtunut ja sopimus allekirjoitettiin lopulta toisen Maan ulkopuolisten ryhmän, harmaiden, kanssa, tämä viittasi siihen, että kansalliset turvallisuusvirastot olivat syvästi eri mieltä siitä, oliko tämän tiedon julkistaminen viisasta, ja että ne olivat huolestuneita mahdollisesta julkisesta reaktiosta Harmaiden toimintaan.

Jäähyväispuheessaan vuonna 1961 presidentti Eisenhower viittasi mahdollisesti niiden kansallisten turvallisuusvirastojen kasvavaan valtaan, jotka käsittelivät avaruusolentojen läsnäoloa ja jotka olivat saamassa paljon valtaa sen dilemman seurauksena, mitä tehdä avaruusolentojen läsnäolon kanssa:

Hallituksen neuvostoissa meidän on varottava, ettei sotateollinen kompleksi hanki tarpeetonta vaikutusvaltaa, olipa se sitten haluttua tai toivottua. Väärin sijoitetun vallan katastrofaalisen nousun mahdollisuus on olemassa, ja se tulee jatkumaan. Emme saa koskaan antaa tämän yhdistelmän painon vaarantaa vapauksiamme tai demokraattisia prosessejamme. Meidän ei pitäisi pitää mitään itsestäänselvyytenä. Vain valppaat ja tietävät kansalaiset voivat pakottaa valtavan teollisen ja sotilaallisen puolustuskoneiston sovittamaan yhteen rauhanomaiset menetelmämme ja tavoitteemme, jotta turvallisuus ja vapaus voivat kukoistaa yhdessä.

Jos presidentti oli tyytymätön siihen, että Maan ulkopuolisten läsnäolosta ei kerrottu, hänen puheensa osoitti, että vastuussa olevat kansalliset turvallisuusviranomaiset hallitsevat julkista politiikkaa ja omaksuvat ”kovan linjan lähestymistavan”, joka ei ole sopusoinnussa Yhdysvaltojen demokraattisten ihanteiden kanssa.

Seuraavina vuosikymmeninä näyttää siltä, että virallista julkistamista harkittiin vakavasti useaan otteeseen. Esimerkiksi Robert Emenegger ja Allan Sandler väittivät, että Pentagon lähestyi heitä vuonna 1972, jotta he tuottaisivat virallisesti hyväksytyn videon, jota käytettäisiin Maan ulkopuolisten läsnäolon viralliseen julkistamiseen. Kun tarjous myöhemmin peruttiin, syyksi ilmoitettiin, että aika ei ollut enää sopiva Watergate-skandaalin vuoksi. Vaikka on epäilemättä totta, että poliittiset tekijät vaikuttivat virallisen ilmoituksen tekemiseen, on todennäköisempää, että ilmoittamatta jättäminen johtui epäselvyydestä sen suhteen, mitkä olivat Maan ulkopuolisten todelliset motiivit ja millainen vaikutus ilmoituksella olisi Maan ulkopuoliseen toimintaan. Maan ulkopuolisten läsnäolosta ilmoittaminen olisi luonnollisesti johtanut kysymyksiin maan ulkopuolisten motiiveista ja toiminnasta. Jos virkamiehet eivät päässeet sopuun asianmukaisista vastauksista, he todennäköisesti päättivät, että oli parempi lykätä julkistamista kuin uhata kansallista turvallisuutta tekemällä epätarkkoja ilmoituksia.

Useat UFO-tutkijat ovat tutkineet ja keskustelleet laajasti Maan ulkopuolisten sieppausten ja harmaiden toteuttamien lääketieteellisten ohjelmien tarkasta luonteesta. Heidän johtopäätöksensä vaihtelevat suuresti, mikä viittaa siihen, että yksityisten UFO-tutkijoiden syvät erimielisyydet Harmaiden motiiveista ja toiminnasta heijastavat hyvin todennäköisesti virallisten hallituslähteiden erimielisyyksiä. [38] Niin kauan kuin tällainen epävarmuus jatkuu, näyttää siltä, että tietojen julkistamista voidaan edelleen lykätä, kunnes keskeiset maailmanlaajuiset tapahtumat eivät enää tee salassapitopolitiikkaa kannattavaksi.

Yhteenveto

Tässä tekstissä esitettyjen todisteiden tarkastelu ilmiantajien tai todistajien lausuntojen muodossa tuo esiin valtavia ongelmia, jotka vaikeuttavat lopullisen mielipiteen muodostamista: ensinnäkin Eisenhowerin ja avaruusolentojen väitetystä ”Ensikontaktitapaamisesta”, toiseksi väitteistä, joiden mukaan useammat kuin yksi joukko avaruusolentoja olisi tavannut Eisenhowerin hallinnon, ja kolmanneksi erilaisista poliittisista kysymyksistä, jotka johtuvat tapaamisista ja sen jälkeen väitetysti allekirjoitetusta sopimuksesta. Eniten hämmennystä herättää se, miten suhtautua sellaisten ilmiantajien todistuksiin, jotka vaikuttavat vilpittömiltä, myönteisesti motivoituneilta ja joilla on uskottavia tarinoita, mutta joita kuitenkin vaivaavat kiistat, petossyytökset, epäjohdonmukaisuudet ja muut väärinkäytökset. Koska Maan ulkopuolisten läsnäoloon on sovellettu virallista salassapitopolitiikkaa, voidaan päätellä, että sotilas- ja tiedustelupalvelut ovat aiheuttaneet osan, ellei jopa suurimman osan, näitä henkilöitä ympäröivistä kiistoista, joiden tarkoituksena on mustamaalata ilmiantajien tai todistajien kertomukset.

Vaikka ilmiantajien todistuksiin liittyvät kiistat ja sotilastiedustelupalvelujen rooli kiistan synnyttämisessä aiheuttavat edelleen epävarmuutta, suurin osa todisteista viittaa siihen, että ”ensikontakti”-kokous pidettiin Eisenhowerin Palm Springin lomalla 20.-21. helmikuuta 1954. Todistusten mukaan ensimmäisen kosketuksen tapahtumassa olleet avaruusolennot, pitkien ”pohjoismaisten” avaruusolentojen rotu, hylättiin, koska ne olivat haluttomia tarjoamaan kehittynyttä teknologiaa sopimuksessa. Myöhemmin järjestettiin tapaaminen ja allekirjoitettiin sopimus toisenlaisten avaruusolentojen, joita kutsutaan yleisesti harmaiksi, kanssa, jotka eivät olleet yhtä vastahakoisia maan ulkopuolisen teknologian vaihtamiseen osana sopimusta.

Suurin osa julkisuuteen päätyneistä todisteista viittaa siihen, että Maan ulkopuolinen rotu, jonka kanssa sopimus allekirjoitettiin, eli Harmaat, ovat parhaimmillaan arvoitus ja pahimmillaan yksinkertaisesti epäluotettavia kaapattujen siviilien kohtelussa. Todistajaraporttien myöhempi siirtyminen ystävällisistä avaruusolentojen ”kontakteista” häiritseviin ”sieppauksiin” viittaa siihen, että Eisenhowerin hallinto oli allekirjoittanut sopimuksen sellaisten avaruusolentojen kanssa, joiden motiivit ja toiminta ovat arvoituksellisia yleisen edun kannalta. Harmaiden avaruusolentojen toiminta herättää ilmeisesti edelleen epävarmuutta Yhdysvaltojen kansallisissa turvallisuusviranomaisissa asianmukaisen strategisen vastauksen osalta. [39] Sen sijaan ystävällismieliset pohjoismaiset ”avaruusveljet” häipyivät kuvioista, koska Eisenhowerin hallinto katsoi, etteivät he olleet riittävän motivoituneita palvelemaan Yhdysvaltain kansallisten turvallisuusvirastojen teknologisia ja strategisia tavoitteita.

Kysymystä siitä, milloin Eisenhowerin allekirjoittama sopimus ja avaruusolentojen läsnäolo saatetaan paljastaa, on odotettu jo pitkään. Viimeaikainen taloudellinen tapahtuma saattaa olla merkki siitä, että jonkinlainen julkistaminen on mahdollista lähitulevaisuudessa. Bloomberg Newsin Pariisin kirjeenvaihtajan Craig Copetasin mukaan Sveitsin Davosissa 21.-25. tammikuuta 2004 pidetyssä Maailman talousfoorumissa keskusteltiin avaruusolennoista yhdessä tai useammassa suljetussa istunnossa. Tammikuun 21. päivänä julkaistussa jutussa Copetas väitti, että ”foorumin virkamiehet väittävät, että heidän viisipäiväinen ohjelmansa kumppanuudesta turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi edellyttää yksiselitteistä tutkimusta avaruusolentojen läsnäolosta maapallolla”. [40] Davosin foorumi on maailmantalouden trendien mittari, ja siellä keskustellaan erilaisista aiheista, joilla on pitkän aikavälin vaikutus liiketoimintaan. Maan ulkopuolisten läsnäoloa ja teknologiaa koskevien salaliittoteorioiden sisällyttämisellä viralliseen asialistaan on merkitystä paljon muutakin kuin keskustelun hypoteettinen luonne. Eri maiden hallitukset saattavat hyvinkin hiljaisesti antaa ”liike-elämän ystävilleen” ymmärtää, että niiden on parasta alkaa tutkia, miten Maan ulkopuolisten läsnäolo ja teknologia vaikuttavat liike-elämään. Kun otetaan huomioon Davosissa 21. tammikuuta 2004 käyty keskustelu mahdollisesta avaruusolentojen läsnäolosta ja Eisenhowerin sopimuksen 50-vuotisjuhla 20.-21. helmikuuta, voidaan olettaa, että pian saatetaan tehdä ilmoitus avaruusolentojen läsnäolosta.

Lähestyessämme Yhdysvaltojen ja avaruusrodun välisen ensikontaktin tapaamisen 50-vuotispäivää meidän on ihmeteltävä tämän tapahtuman mahtavaa luonnetta. Samaan aikaan meidän on tehtävä kaikki tarpeellinen, jotta voimme julkistaa koko tapaamisen kaikki yksityiskohdat ja sen, että näennäisesti periaatteelliselta vaikuttava Maan ulkopuolinen rotu, joka hylkäsi teknologian siirrot, kun Yhdysvalloissa ja muualla planeetalla oli käynnissä vaarallisia aseohjelmia, ilmeisesti torjui sen. Myöhemmin tapahtuva sopimuksen allekirjoittaminen sellaisen avaruusrodun kanssa, joka on valmis vaihtamaan teknologiaa vastineeksi ”rajoitetuista lääketieteellisistä kokeista” siviileillä, jää varmasti historiaan syvästi merkittävänä tapahtumana, jonka vaikutukset heijastuvat edelleen ihmisyhteiskuntaan. Lopuksi meidän on oltava valppaina, kun otetaan huomioon lisääntyvät todisteet siitä, että vaikka sopimus allekirjoitettiin vuoden 1954 ”ensimmäisen kosketuksen” tapahtuman jälkeen, se saatettiin hyvinkin allekirjoittaa ”väärien avaruusolentojen” kanssa, ja että tämä saattaa vaikuttaa haitallisesti ihmiskuntaan, jos asiaa ei käsitellä avoimesti, läpinäkyvästi ja totuudenmukaisesti. Elämme rohkean uuden tulevaisuuden kynnyksellä, jossa on monia epävarmuustekijöitä maan ulkopuolisten läsnäoloa ympäröivän salaisuuden vuoksi. Uskomme, demokraattiset arvomme ja omistautumisemme totuudelle valmistavat meitä parhaiten, kun tämä tieto tulee julkisuuteen.

Lähdeviitteet

[1] Kiitän vilpittömästi H.M:ää hänen anteliaasta tuestaan tutkimukselleni ja siitä, että hän on tarjonnut älyllisesti stimuloivan ympäristön monien tässä asiakirjassa esitettyjen ajatusten kehittämiselle. Kiitokset myös George Arnoldille ja kahdelle muulle American Universityn pääkirjaston kirjastonhoitajalle, jotka avustivat tutkimustyössä. Olen kiitollinen myös William Hamiltonille luvasta siteerata hänen henkilökohtaisia muistiinpanojaan kersantti Charles L. Suggsin haastattelusta vuodelta 1991. Lopuksi kiitokset Claylle ja Shawn Pickeringille haastattelujen järjestämisestä sellaisten henkilöiden kanssa, joilla oli henkilökohtaista tietoa Eisenhowerin hallinnon ja avaruusolentojen välisistä tapaamisista.

[2] William Moore, “UFO’s: Exploring the ET Phenomenon,” Gazette (Hollywood, CA., March 29, 1989). Saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.com/ike&the.htm

[3] William Moore, “UFO’s: Exploring the ET Phenomenon,” http://www.presidentialufo.com/ike&the.htm

[4] John Spencer, “Light, Gerald,” The UFO Encyclopedia: Inexplicable Sightings, Alien Abductions, Close Encounters, Brilliant Hoaxes (Avon Books, 1991) 188.

[5] “A Covenant With Death by Bill Cooper,” http://www.alienshift.com/id40.html Myös kirjassa William Cooper, Behold a Pale Horse (Light Technology Publishing 1991), 203.

[6] Edwin G. Noursen, Ph.D. (1883-1974), biografia: http://www.coopheroes.org/inductees/nourse.html

[7] Kardinaali McIntyren asiakirjojen sulkeminen, katso Los Angelesin katolisen arkiston pääsyä koskevat säännöt. http://www.archivalcenter.org/Archival_Regulations/arcreg.html

[8] Franklin Winthrop Allen kirjoitti teoksen Instructions for Reporters for Hearings Before the Interstate Commerce Committee (Dispatch Press, 1918).

[9] Kts. William Moore, “UFO’s: Exploring the ET Phenomenon,” http://www.presidentialufo.com/ike&the.htm

[10] Cooper, “Origin, Identity, and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html

[11] Bill Hamiltonin henkilökohtaisia muistiinpanoja kersantti Suggsin haastattelusta vuodelta 1991.

[12] William Hamiltonin henkilökohtaisia muistiinpanoja ylikonstaapeli Suggsin haastattelusta vuodelta 1991. Katso myös William Hamilton, Cosmic Top Secret (Inner Light, 1992).

[13] “John Lear Disclosure Briefing,” Coast to Coast Radio (November, 2003) http://www.coasttocoastam.com/shows/2003/11/02.html

[14] 21st Century Radio’s Hieronimus & Co. “Transcript of Interview with Bob Dean, March 24, 1996,” http://www.planetarymysteries.com/hieronimus/bobdean.html . Katso myös Larry Lowe, “Perspective on Robert O. Dean: Let’s Listen to the Man,” (CNI News, 1995) http://www.reptilianagenda.com/research/r110199j.html

[15] Milton William Cooper, “Origin, Identity, and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html . Katso myös Cooper, Behold A Pale Horse, 202.

[16] Milton William Cooper, “Origin, Identity, and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html

[17] Milton William Cooper, “Origin, Identity, and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html

[18] “1972 Film Disclosure Offer,” http://www.presidentialufo.com/disclosure_72-75.htm

[19] Milton William Cooper, “Origin, Identity, and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html, katso myös Cooper, Behold a Pale Horse, 203-04.

[20] Phil Schneider, “MUFON Conference Presentation, 1995,” saatavilla verkossa: http://www.anomalous-images.com/text/schneid.html

[21] Kts. Chris Stoner, ’The Revelations of Dr Michael Wolf on the UFO Cover Up and ET Reality,” (October 2000)http://www3.mistral.co.uk/futurepositive/mdrwolf.htm

[22] Kts. Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html

[23] “Testimony of Don Phillips,” Disclosure, ed., Stephen Greer (Crossing Point, 2001) 379

[24] Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997) 292.

[25] Milton William Cooper, “Origin, Identity, and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html, katso myös Cooper, Behold a Pale Horse, 209.

[26] “John Lear Disclosure Briefing,” Coast to Coast Radio (November, 2003) http://www.coasttocoastam.com/shows/2003/11/02.html

[27] Phil Schneider, MUFON Conference Presentation, 1995, saatavilla verkossa: http://www.anomalous-images.com/text/schneid.html

[28] “UFO Quotes by Astronauts and Cosmonauts,” http://ufos.my100megs.com/ufoquotes.htm

[29] “’Good’ versus ‘Bad Alien’, http://www.presidentialufo.com/good_bad_alien.htm

[30] Kts. Chris Stoner, ’The Revelations of Dr Michael Wolf on the UFO Cover Up and ET Reality,” (October 2000)http://www3.mistral.co.uk/futurepositive/mdrwolf.htm

[31] 21st Century Radio’s Hieronimus & Co. “Transcript of Interview with Bob Dean, March 24, 1996,” http://www.planetarymysteries.com/hieronimus/bobdean.html

[32] Kuvaus Wolfin yhteydestä harmaasieluihin, katso Chris Stoner, ’The Revelations of Dr Michael Wolf on the UFO Cover Up and ET Reality,’ (lokakuu 2000) http://www3.mistral.co.uk/futurepositive/mdrwolf.htm

[33] Majestic 12 Group, “Special Operations Manual, SOM1-01 – Extraterrestrial Entities and Technology, Recovery and Disposal,” April 1954 Part 2 http://209.132.68.98/pdf/som101_part2.pdf

[34] 21st Century Radio’s Hieronimus & Co. “Transcript of Interview with Bob Dean, March 24, 1996,” http://www.planetarymysteries.com/hieronimus/bobdean.html

[35] Kts. 21st Century Radio’s Hieronimus & Co. “Transcript of Interview with Bob Dean, March 24, 1996,” http://www.planetarymysteries.com/hieronimus/bobdean.html

[36] “Bob Lazar on the Billy Goodman Happening” December 20, 1989 http://www.swa-home.de/lazar3.htm

[37] Nimettömien ilmiantajien haastattelut.

[38] Kts. Michael Salla, “Disinformation, Extraterrestrial Subversion & Psychological Reductionism – A Reply to Dr Richard Boylan,” www.exopolitics.org January 7, 2004. http://exopolitics.org/Exo-Comment-11.htm

[39] Keskustelua Yhdysvaltojen strategiasta avaruusolentojen suhteen, katso Michael Salla, Valtapolitiikan epäonnistuminen vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon — Inhimillisten voimavarojen kehittäminen kelvollisena globaalina puolustusstrategiana, www.exopolitics.org (1. tammikuuta 2004). https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/valtapolitiikan-epaonnistuminen-vastaamaan-avaruusolentojen-lasnaoloon/

[40] A. CRAIG COPETAS, “Extraterrestrial edge helps the balance sheet,” Bloomberg News (01/21/04). Saatavilla verkossa: http://www.chron.com/cs/CDA/ssistory.mpl/business/2365195 Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Eksopolitiikka

Valtapolitiikan epäonnistuminen vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon — Inhimillisten voimavarojen kehittäminen kelvollisena globaalina puolustusstrategiana

24.6.2025 paatoimittaja Kommentoi

Tutkielma #7




Julkaistu tammikuun 1. päivä 2004, www.exopolitics.org




© Michael E. Salla, PhD



.

Tiivistelmä

Tämä tutkielma analysoi valtapolitiikan strategisia vaikutuksia, jotka on mallinnettu Bismarckin Preussin/Saksan mallin mukaan, joka on asetettu vastaamaan avaruusolentojen paljastamattomaan läsnäoloon, siitä syntyneeseen salaiseen puolustusjärjestelmään sekä kansan täydelliseen pimentoon jättämiseen koskien avaruusolentokysymystä ja sivuuttamiseen planeetan puolustuksen merkittävästä roolista. Sen sijaan, että kansa nähtäisiin strategisena voimavarana kehitettäessä toimivaa vastausta avaruusolentojen läsnäoloon, poliittiset päättäjät ovat nähneet kansan strategisena kulueränä, joka täytyy pitää tietämättömänä avaruusolentojen läsnäolosta. Kansan rooli muuttui passiiviseksi pelkkien resurssien tarjoajaksi laajalle salaisten pimeiden projektien verkostolle, joka on suunniteltu vastaamaan menestyksekkäästi avaruusolentojen läsnäoloon.

Tässä tutkielmassa esitetään, että valtapolitiikan strategiassa on sisäänrakennettu heikkous, joka siirtää kansan passiiviseen rooliin globaaleissa puolustusjärjestelmissä. Sen sijaan esitetään, että on tarve paljastaa avaruusolentojen läsnäolo täydellisesti, jotta globaali ihmiskunta voi ottaa aktiivisen roolin globaalissa puolustusjärjestelmässä kehittämällä inhimillisiä kyvykkyyksiä useilla kriittisillä aloilla: ‘tietoisuuden kohottaminen’, galaktinen historia ja koulutus, terveys, köyhyys ja ympäristöystävällisten avaruusolentojen teknologioiden käyttöönotto. Nämä avaruusolentojen tarjoaman avunannon alat ovat saaneet osakseen vain marginaalista kiinnostusta mustien projektien kansallisen turvallisuuden viranomaisilta. Tekemällä yhteistyötä avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka ovat kiinnostuneita avustamaan globaalia ihmiskuntaa näillä ‘tietoisuuden kohottamisen’ ja ‘ystävällisen teknologian’ voimavara-aloilla, ruohonjuuritason organisaatioilla ja yksityishenkilöillä on merkittävä strateginen vaikutus siihen miten avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan ja globaali puolustus luodaan. Lopulta tämä tulee mahdollistamaan ihmisyhteisöjen valmistautua paremmin vastaamaan niiden avaruusolentojen mukanaantuomiin epävarmuuksiin, jotka pyrkivät heikentämään ihmiskunnan suvereniteettia ja vapautta.

Lisäksi esitetään, että planeetan globaalin puolustuksen strateginen doktriini on epätasapainoinen ja pahasti vinossa sotilaallisen ja teknologisen reaktion suuntaan ilmiötä vastaan, joka vaatii sotilaallisten/teknologisten projektien tasapainottamista ruohonjuuritason inhimillisten voimavarojen kehittämisellä. Tämän tasapainon löytäminen mahdollistaa poliittisten päättäjien ja kansan hoitaa useita globaaleja ongelmia, jotka tarjoavat Maapallon ihmispopulaatioiden ja resurssien kontrollia tavoitteleville avaruusolennoille naamion puuttua ihmisten asioihin. Valtapolitiikan epäonnistumisen vastata strategisesti avaruusolentojen läsnäoloon sivuuttaminen tarkoittaa, että tehdään samat poliittiset virheet, jotka johtivat ensimmäiseen mailmansotaan, mutta tällä kertaa koko planeetan mittakaavassa, mikä olisi suora uhka ihmiskunnan suvereniteetille ja vapaudelle.

Valtapolitiikan epäonnistuminen vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon — Inhimillisten voimavarojen kehittäminen kelvollisena globaalina puolustusstrategiana

Johdanto*

Maapallolla on ollut salassapidetty avaruusolentojen läsnäolo ainakin toisen maailmansodan ajoista lähtien, josta suurvaltojen kansallisen turvallisuuden organisaatioiden korkeat viranomaiset ovat olleet tietoisia, jotka ovat yrittäneet kehittää menestyksekästä strategiaa vastineeksi. On olemassa uskottavia ilmiantajatodistuksia siitä, että eri avaruusolentojen ryhmittymät ovat saapuneet juttelemaan korkea-arvoisille kansallisen turvallisuuden viranomaisille USA:ssa ja tarjoamaan erilaisia teknologioita, ohjelmia ja avun muotoja. Nämä kansallisen turvallisuuden viranomaiset päättivät solmia salaisen sopimuksen avaruusolentojen kanssa, jotka tarjosivat sotilaskäyttöön soveltuvia teknologioita.

Solmimalla näitä sopimuksia amerikkalaiset päättäjät tarkoituksella ottivat käyttöön samanlaisen strategisen politiikan kuin 1800-luvun Preussilla/Saksalla. Sen voimakkaan kanslerin Otto von Bismarckin alaisuudessa Preussi muutti itsensä keskikokoisesta saksalaisesta läänistä, joka oli haavoittuvainen eurooppalaisnaapuriensa keskuudessa, yhdistetyksi Saksan keisarikunnaksi, joka nopeasti muuttui Euroopan suurvallaksi. Samoin amerikkalaispäättäjät ovat sunnitelleet emuloivansa Preussin/Saksan roolia kehittäessään strategiaa Maapallon suvereenien valtojen koordinointiin Yhdysvaltain alaisuudessa, jotta voitaisiin asianmukaisesti vastata avaruusolentojen läsnäoloon.

Kieltäytymällä avaruusolentojen rotujen tarjoamasta avusta, jotka olivat keskittyneet ruohonjuuritason ’inhimillisten kyvykkyyksien’ ja ’planeetan puhdistamisen’ kehittämiseen, avaruusolentokysymyksen kanssa painiskelleet päättäjät viestivät, että he pitivät tätä strategisesti vaarallisena valintana, kun otetaan huomioon avaruusolentojen läsnäoloon liittyvä epävarmuus. Sen jälkeen on ollut salainen pyrkimys kehittää laajan siiloutettujen ’mustien projektien’ verkoston avulla kehittynyt planetaarinen puolustusmekanismi, jolla varmistetaan suurvaltojen kuten Yhdysvallat, Venäjä, Britannia, Ranska ja Kiina selviytyminen, sekä yleisemmin ihmiskunnan globaali suvereniteetti. Projektiverkostoa on alunperin tuettu ’pimeästä budjetista’, joka pelkästään USA:ssa arvioidaan olevan vuosittain yli biljoona dollaria, ja jota pidetään seuraavana ’Manhattan-projektina’. [1]

Tämä tutkielma analysoi Bismarckin Preussin/Saksan politiikalle perustuvan valtapolitiikan strategisia seuraamuksia, avaruusolentojen läsnäoloon reagoimiseksi asetettua salaista puolustusjärjestelmää sekä kansan täydellistä sivussa ja pimennossa pitämistä koskien avaruusolentojen läsnäoloa ja planeetan globaalia puolustamista. Sen sijaan, että kansaa pidettäisiin strategisena voimavarana kehitettäessä menestyksekästä vastatointa avaruusolentojen läsnäoloon, päättäjät ovat nähneet kansan strategisena velvoitteena, joka tulee pitää tietämättömänä avaruusolentojen läsnäolosta. Kansan rooli on muuttunut passiiviseksi, pelkäksi resurssien tarjoajaksi laajalle salaiselle siiloutettujen mustien projektien verkostolle, joiden tarkoitus on tarjota menestyksekäs vastatoimi avaruusolentojen läsnäololle.

Tämä tutkielma esittää, että valtapolitiikan strategiassa on sisäänrakennettu heikkous, joka alentaa kansan passiiviseen rooliin kaikissa globaaleissa puolustusjärjestelmissä. Tässä esitetään, että on tarve paljastaa avaruusolentojen läsnäolo kokonaan globaalisti niin, että ihmiskunta voi ottaa aktiivisen roolin globaalissa puolustuksessa kehittämällä inhimillisiä kyvykkyyksiä useilla kriittisillä aloilla: ‘tietoisuuden kohottamisessa’; galaktisessa historiassa ja koulutuksessa; terveydenhuollossa; köyhyyden lievittämisessä; sekä ottamalla käyttöön ympäristöystävällisiä Maan ulkopuolisia teknologioita. Nämä avunannon alat, joita avaruusolentojen rodut ovat tarjonneet, ovat tähän asti houkutelleet ainoastaan marginaalista kiinnostusta mustien projektien kansallisen turvallisuuden toimihenkilöiltä. Tekemällä yhteistyötä niiden avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka ovat kiinnostuneita avustamaan ihmiskuntaa globaalisti näissä ‘tietoisuutta kohottavissa’ ja ‘ystävällisen teknologian’ kyvykkyyksissä, ruohonjuuritason organisaatiot ja henkilöt voivat saada aikaan strategisesti merkittäviä vaikutuksia siihen miten avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan ja globaalia puolustusta rakennetaan. Tämä lopulta mahdollistaa ihmisyhteisön olla paremmin valmiina vastaamaan mihin tahansa ongelmaan, joita ihmisten suvereniteettia ja vapautta toiminnallaan uhkaavat avaruusolennot saavat aikaan.

Lisäksi esitetään, että planeetan globaalin puolustuksen strateginen doktriini on epätasapainoinen ja vinoutunut kohti sotilaallisia ja teknologisia vastatoimia ilmiöön, joka vaatii sotilaallisten/teknologisten projektien tasapainottamista ruohonjuuritason ihmiskyvykkyyksillä. Tämän tasapainon löytäminen mahdollistaa päättäjien ja kansan vastata useisiin globaaleihin ongelmiin, jotka toimivat peitteenä kontrollia ihmiskunnasta ja planeetan resursseja tavoitteleville avaruusolennoille jonka avulla puuttua ihmisten asioihin. Valtapolitiikan epäonnistumisen sivuuttaminen asianmukaisena strategisena vastatoimena avaruusolentojen läsnäoloon tarkoittaa samojen poliittisten virheiden toistamista, jotka johtivat ensimmäiseen maailmansotaan, mutta tällä kertaa planeettainvälisellä tasolla, mikä olisi suora uhka ihmiskunnan suvereniteetille ja vapaudelle.

Strateginen dilemma: Strategisten liittolaisten löytäminen avaruusolentojen rotujen keskuudesta

Virallinen vahvistus avaruusolentojen läsnäolosta tapahtui toisen maailmansodan aikana, jolloin USA:n ja liittoutuneiden poliittiset päättäjät joutuivat suuren dilemman eteen sen suhteen mikä olisi paras mahdollinen vastine. [2] He olivat lopullisesti saaneet tietää, että on olemassa avaruusolentoja joilla on kehittyneitä teknologioita, jotka olivat liittoutuneiden kaikkein kehittyneimpien asejärjestelmien edellä satoja ellei tuhansia vuosia. Vieläkin häiritsevämpää oli se, että avaruusolennoilla oli kehittyneitä mentaalisia ja psyykkisiä voimia, joilla oli potentiaali vaikuttaa hienovaraisesti kaikkein hienostuneimpiinkin poliittisiin päättäjiin puhumattakaan kansasta. Esimerkki näiden rotujen mentaalisista kyvyistä tulee eräältä tietovuotajalta, joka väitti, että avaruusolentojen rodut kuten ’Harmaat’ käyttivät ’suggestiivista telepatiaa’, joka sallii heidän manipuloida hienovaraisesti ihmisiä kaikessa viestinnässsä:

Harmaat, ja useimmat muutkin avaruusolennot kommunikoivat ihmisten kanssa yksinomaan eräänlaisella telepatialla, jota me kutsumme suggestiiviseksi telepatiaksi, koska meille se näytti siltä kuin Harmaat kommunikoisivat tavalla, jolla he yrittäisivät johdatella keskustelua tiettyyn suuntaan. Toisin sanoen, heillä oli aina agenda, ja me emme koskaan voineet olla varmoja olimmeko pelinappula heidän agendassaan vai olimmeko tulleet johtopäätökseen, joka oli oikeasti meidän omamme. [3]

Näiden teknologisesti ja mentaalisesti kehittyneiden avaruusolentojen ilmaantumista monimutkaisti se seikka, että ilmeisesti rotuja oli useita, jotka kilpailivat keskenään toisiaan vastaan Maapallon tarkkailemisesta ja/tai sen kanssa kommunikoinnista. Näiden avaruusolentojen rotujen aikeita, aktivitetteja ja agendoja ei ollut mahdollista saada selville lopullisesti. Jotkut vaikuttivat ystävällisiltä, toiset epäystävällisiltä ja monet neutraaleilta. [4] Tämä oli massiivinen poliittinen dilemma kansallisen turvallisuuden viranomaisille, jotka arvioivat globaalia poliittista ympäristöä toisen maailmansodan loputtua. Minkä rotujen kanssa päättäjät voisivat tehdä yhteistyötä ja oppia enemmän avaruusolennoista yleisesti ja kehittää asianmukaisen strategisen vasteen? Päättäjien piti ensin identifioida ja kategorisoida eri avaruusolentojen rodut niihin joiden kanssa voitaisiin solmia yhteistyösopimuksia; rotuihin jotka voitaisiin turvallisesti sivuuttaa niiden strategisen vaikutuksen vuoksi; sekä rotuihin joita piti tarkkailla ja jopa vastustaa strategisina kilpailijoina Maapallon populaation ja resurssien kontrollista.

Avaruusolentojen rotujen välillä oli suuri poliittinen ero siinä miten he antavat vaihdossa Maan ulkopuolista teknologiaa, jolla on asekäyttösovellutuksia. Jotkut rodut ovat halukkaita käymään vaihtokauppaa teknologiasta, jolla on sotilaskäyttösovelluksia, vaihdossa luvasta tehdä biologisia kokeita, joiden tarkoituksena on parantaa rotua geneettisesti. Rotu, joka yleisesti tunnetaan nimellä ‘Harmaat’, väitetysti ovat tulleet Zeta Reticulumin tähtijärjestelmästä ja niiden sanotaan liikakäyttäneen kloonausteknologiaa lisääntymiseen niin, että niiden perimä on kärsinyt. [5] Sitä vastoin ihmisiltä näyttävä avaruusolentojen rotu tarjoutui avustamaan planeetan asukkaiden ‘tietoisuuden kohottamisessa’ ja kehittämään ympäristöystävällisiä teknologioita. Nämä humanoidit eivät tarjonneet aseita ja sen sijaan pyysivät ydinaseideriisuntaa, sillä he pitivät ydinaseita äärimmäisen vaarallisina. [6]

Tässä poliittisten päättäjien valinnan strategista dilemmaa pahensi monimutkaiselta näyttävä avaruusolentojen suhteiden verkosto, jossa osa oli ystävällisiä, osa neutraaleja ja osa vihamielisiä. Kaukokatselija tohtori Courtney Brownin mukaan Maan ulkopuolisia tähtirotuja on useita, joilla on lukemattomia eri faktioita, mikä tekee vaikeaksi luokitella niiden pitkäaikaisia tavoitteita ja agendoja. [7] Avaruusolentojen faktioiden ja niiden keskinäisten sotien monimuotoisuus saa historiallista tukea Sumerian nuolenpääteksteistä, joissa kuvataan muinaisten Anunnakien (Maan ulkopuolinen rotu mystiseltä Nibiru-planeetalta) rooli Maapallon kolonisoinnissa.[8] Maan ulkopuolisten suhteiden ja faktioiden monimuotoisuus teki vaikeaksi arvioida mitä strategisia vaikutuksia olisi minkäkin rodun kanssa yhteistyön tekemisellä, sillä nämä Maan ulkopuoliset suhteet vaikuttivat olevan jatkuvassa muutoksessa. Oli olemassa näyttöä, esimerkiksi, että piilotteleva ja Maapallolla alkuperäinen ’Reptiliaanien’ rotu teki yhteistyötä dominantimman siivekkään reptiliaanirodun kanssa Alpha Draconikselta, joilla molemmilla oli historiansa Harmaiden kanssa sekä yhteistyössä niiden kanssa että taistelussa niitä vastaan. [9] Harmaiden suhde näihin Reptiliaaneihin piti ottaa huomioon kaikissa sopimuksissa, sillä teknologianvaihdanta vaikuttaisi suhteeseen ihmisten ja piilottelevan alkuperäisreptiliaanirodun välillä Maapallolla.

Voidaan päätellä, että ennen sopimusta, jossa kansallisvaltiot vaihtoivat teknologiaa geenikokeisiin, Harmaat olivat päätyneet sopimukseen Reptiliaanien kanssa, jotka olivat olleet Maapallolla pitkään, väitetysti kauemmin kuin ihmiset.[10] Tämä tarkoitti, että kaikki sopimukset Harmaiden kanssa toisivat implisiittisesti mukaan luvan saamisen tai yhteistyön tekemisen Reptiliaanien kanssa, joilla on historiallisesti ollut paljon valtaa, ehkä jopa salainen kontrolli, keskeisistä kansallisvaltioiden instituutioista.[11]

Mullistavassa, vaikkakin salaisessa, poliittisessa päätöksessä koko planeetan puolesta Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden järjestöt ja muut suurvaltojen hallitukset päättivät muodostaa strategisen liiton Harmaiden ja Reptiliaanien kanssa, joiden kanssa Harmaat olivat tekemisissä. Tämän liiton päätavoite oli mahdollistaa salaisten kansallisen turvallisuuden järjestöjen käytännössä rakentaa laaja ’mustien projektien’ verkosto, joiden tarkoituksena oli tarjota riittävä puolustusinfrastruktuuri planeetalle käyttäen Maan ulkopuolista teknologiaa ja informaatiota. Nämä salaiset sopimukset ovat johtaneet useiden maanalaisten tukikohtien rakentamiseen, jotka on kytketty toisiinsa kehittyneillä kuljetusjärjestelmillä ja tukipalveluilla.[12] Jotkut näistä ovat ihmisten ja avaruusolentojen yhteisiä tukikohtia paikoissa kuten New Mexicon Dulce ja Australian Pine Gap. [13]

Useat tietovuotajat ovat väittäneet, että sekä Harmaat että Reptiliaanit ovat työskennelleen rinta rinnan ihmistyöntekijöiden kanssa eri korporaatioiden leipiin, ja että tätä työtä valvoo Yhdysvaltain erikoisjoukot, ja että tavalliset siviilit ovat joutuneet monenlaisten ihmisoikeusloukkausten uhreiksi.[14] Liitto tarkoitti, että muut rodut, jotka olivat halukkaampia avustamaan ihmiskuntaa ennemminkin yhteiskunnallisten ja ympäristöongelmien parissa, joutuivat sivustakatsojiksi johtuen heidän strategisen merkityksen puutteesta päättäjille, jotka avaruusolentoasiaa hoitivat. Malli, jossa kansallisen turvallisuuden organisaatioita Yhdysvalloissa käytettiin kehittämään ‘toimiva strategia’, perustui Realpolitikiin eli ‘valtapolitiikkaan’. ‘Valtapolitiikkaa’ käytettiin onnistuneesti 1800-luvun Preussissa kehittämään sotilaallista ja teollista kapasiteettia samalla, kun alueen pikkuvaltiot yhdistyivät Saksaksi, ilman että sen naapurivaltiot yhdistyivät estämään Preussin nopeaa vaikutusvallan ja vallan laajentumista.

’Valtapolitiikka’, Yhdysvallat & avaruusolentojen läsnäolo

‘Valtapolitiikka’ viittaa Realpolitikiin, jota on harjoittanut monen moiset kansalliset johtajat lähtien aina Ranskan pääministeri kardinaali Richelieusta (1624-42), mutta kaikkein menestyksekkäimpänä Otto Von Bismarck, Preussin viimeinen pääministeri ja Saksan ensimmäinen kansleri (1862-90) [15] Bismarckin valtapolitiikka perustui kahteen oletukseen kansainvälisen politiikan luonteesta. Ensinnäkin, valtioiden tulisi käyttää kaikkia niille saatavilla olevia keinoja omien kansallisten ’etujensa’ edistämiseen. Ja toisena, ’vallan tasapaino’ oli avain rauhaan ja vakauteen, ja valtioiden piti kunnioittaa tätä samalla kun ne kilpailivat omista kansallisista intresseistään.[16] Eettiset ja/tai universaalit periaatteet olivat parhaimmillaankin irrelevantteja valtapolitiikan harjoittamiselle; tai pahimmillaan, johtivat kansalliseen tuhoon.[17] Tällä tavoin ‘valtapolitiikka’ oli keskiaikaisen teoreetikon, Niccolo Machiavellin, poliittisen filosofian jatke, jossa laajennettiin itsevaltiaan valtaa ja jossa moraalilla ei ollut mitään itseisarvoa muutoin kuin hyödyllisenä välineenä oman äärimmäisen tavoitteen saavuttamiseksi: poliittinen valta. [18]

Valtapolitiikka tarkoitti muiden valtioiden kilpailevien intressien virrassa seilaamista tavalla, joka asteittain kasvatti omaa kansallista etua kilpailijoiden kustannuksella ilman, että häirittiin näitä kilpailijoita liittoutumaan muiden kanssa ja muuttamaan status quoa. Preussin tapauksessa tämä tarkoitti Preussin vaikutusvallan kasvattamista Euroopassa Itävallan ja Ranskan kustannuksella ilman, että yllytettäisiin Britanniaa tai Venäjää reagoimaan niin, että se johtaisi liittoumiin jotka uhkaisivat Preussin kansallisia etuja. Suhteellisen lyhyessä ajassa valtaan astumisen jälkeen Bismarckin Preussi menestyksekkäästi selätti Itävallan (1866) ja Ranskan (1970-71) kahdessa lyhyessä sodassa. Preussin onnistui yhdistää pohjoiset saksalaisvaltiot vuonna 1866 liitoksi, jota Preussi johti (1866) ja sitten ottaa nämä alueet mukaan Saksan keisarikuntaan 1981 Preussin kuningas Wilhelm I:n alaisuuteen, jossa Bismarck oli kansleri. Bismarckin kyky puljata Preussin kansallisten kilpailijoiden välillä tavalla, joka asteittaisesti kasvatti Preussin/Saksan etuja ilman suurempaa vastaiskua kilpailijoilta, muuttui malliksi sille miten valtio voisi strategisesti käyttää resurssejaan ja muuttua dominantiksi toimijaksi alueellisessa järjestelmässä.

Bismarckin valtapolitiikkaa on käytetty esimerkkimallina kehitettäessä strategiaa sille miten kansallisen turvallisuuden virastot Yhdysvalloissa ja muualla voisivat reagoida avaruusolentojen läsnäoloon. Eräs henkilö, joka on ollut kaikkein eniten vastuuussa valtapoliittisen strategian luonnostelusta, oli tohtori Henry Kissinger, joka tunnetusti kannatti realpolitikia hänen kiistellyn uransa aikana.[19] Vähemmän tunnettua on se, että Kissinger nousi johtoasemiin salaisiin komiteoihin, jotka oli perustettu hallinnoimaan Maan ulkopuolisia suhteita, kuten Majestic 12/PI 40/Committee of the Majority Yhdysvalloissa sekä Bilderberg-ryhmään ja Trilateraaliseen komissioon kansainvälisesti. [20] Strateginen vastatoimi, jonka Yhdysvallat valitsivat avaruusolentojen läsnäoloon reagoimiseen oli versio valtapolitiikasta, josta Kissinger oli suurelta osin vastuussa. Tämä tarkoitti, että amerikkalaispäättäjät näkivät muut valtiot ja eri avaruusolentojen faktiot strategisina liittolaisina ja/tai kilpailijoina Maapallon resursseista ja populaatiosta. Yhdysvalloissa Kissingerin holhouksessa käyttöön otetun valtapolitiikan tavoite oli rakentaa sen toisen maailmansodan jälkeiselle statukselle kaikkein voimakkaimpana valtana planeetalla ja näyttää tietä salaiseen koordinoituun globaaliin vastineeseen avaruusolentojen läsnäoloon. [21]

Valtapolitiikan harjoittajat pyrkivät identifioimaan ne avaruusolennot, joiden kanssa voitaisiin parhaiten tehdä yhteistyötä kansallisten etujen edistämiseksi samalla, kun varmistettaisiin että valtatasapaino voitaisiin säilyttää, millä ehkäistäisiin ‘maailmojen sota’ eli sota suurvaltojen kesken avaruusolentokysymyksissä. Eettiset tai universaalit periaatteet kuten ‘galaktinen veljeys’, ‘universaali rauha’ tai ‘kosminen laki’ olivat joko irrelevantteja tai niitä pidettiin katastrofin aineksina kansallisten etujen ja globaalin puolustuksen mielessä. Ne avaruusolentojen ryhmät, jotka harjoittivat näitä eettisiä/universaaleja periaatteita, sivuutettiin sillä ne eivät edistäisi suurvaltojen kansallisia etuja päättäjien mielestä. Maan ulkopuolisista roduista, jotka olivat halukkaita tekemään sopimuksia, jotka edistivät suurten valtioiden kansallisia etuja, kuten yhteisiä tukikohtaoikeuksia, kauppaa Maan ulkopuolisella teknologialla, ihmisen geenimateriaalilla tehtäviä kokeita ja käyttäytymisen muokkaustekniikoita, tuli näin ollen Yhdysvaltojen ja muiden suurvaltojen salaisia liittolaisia.

Valtapolitiikkaa avaruusolentokysymykseen soveltavat päättäjät näkivät heidän ’kansalliset etunsa’ kapeassa rajoittavassa merkityksessä puhuttaessa sotilaallisista, teollisista ja tieteellisistä kyvykkyyksistä, joita vaadittiin tehokkaan armeijan rakentamiseen, joka toimisi pelotteena mahdolliselle ei-toivotulle avaruusolentojen puuttumiselle ihmisten asioihin. Tämä nähtiin parhaana keinona suojella Yhdysvaltain ja muiden suurvaltojen kansallisia etuja. Todisteita tästä valtapolitiikan strategiasta tulee tietovuotajien todistuksista, jotka ovat ottaneet osaa salaisiin takaisinmallinnusohjelmiin asekehityksessä, joita ei ole paljastettu kansalle ja vaaleilla valituille edustajille. [22]

Yhdysvaltain nousun tapauksessa dominantiksi globaaliksi valtioksi, sopimuksia solmittiin niiden avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka auttaisivat Yhdysvaltoja sen strategisissa tavoitteissa, ja sotilaskonflikteja esiintyisi niiden rotujen kanssa, joilta voitaisiin voittaa strategisesti merkittäviä resursseja. Useiden tietovuotajien mukaan Eisenhowerin hallinto solmi sopimuksia avaruusolentojen rotujen kanssa. Eversti Philip Corso, erittäin ansioitunut upseeri, joka palveli Eisenhowerin Kansallisen turvallisuuden neuvostossa, kirjoitti: “Olimme neuvotelleet eräänlaisen antautumisen niiden [avaruusolennot] kanssa, kunhan me emme taistelisi niitä vastaan. Ne sanelivat ehdot, koska ne tiesivät mitä me pelkäsimme eniten, ja se oli UFO-paljastus.” [23] Tohtori Michael Wolfin, entisen kansallisen turvallisuuden neuvoston konsultin ja tietovuotajan, mukaan Eisenhowerin hallinto solmi sopimuksen niinkutstuttujen Harmaiden avaruusolentojen kanssa Zeta Reticulumin neljänneltä planeetalta, mutta tätä sopimusta ei koskaan ratifioitu, mitä perustuslaki edellyttää. [24]

Salaisen sopimuksen Eisenhowerin hallinnon ja avaruusolentojen rotujen välillä on paljastanut useat muut ’tietovuotajat’, jotka ovat väittäneet heillä olleen pääsyn salaisiin dokumentteihin, jotka ovat paljastaneet tällaisen sopimuksen olemassaolon. [25]

Molemmat osapuolet ovat ilmeisesti rikkoneet sopimuksen ehtoja. Avaruusolentojen rodut salaa sieppasivat ja tekivät kokeita suuremmalla määrällä ihmisiä kuin mitä he raportoivat sotilastiedusteluviranomaisille. [26] CIA:lle töitä tehneen John Learin mukaan, joka on kuuluisan Lear Jetin suunnittelijan poika,

...solmittiin sopimus, että vaihdossa avaruusolentojen kehittyneestä teknologiasta me sallisimme heidän siepata pienen määrän ihmisiä ja meille annettaisiin ajoittain lista siepattujen henkilöiden nimistä. Me emme saaneet sitä teknologiaa mitä neuvottelimme ja saimme selville, että sieppauksia oli tehty miljoonittain enemmän kuin mihin olimme naiivisti suostuneet. [27]

Yhdysvaltain armeija sen jälkeen alkoi ottaa kohteekseen avaruusolentojen aluksia, joissa oli kehittynyttä aseteknologiaa, ja kerätä talteen aluksia ja niiden matkustajia. [28]

On olemassa näyttöä siitä, että HAARP (High-frequency Active Auroral Research Program) on itse asiassa partikkelisäde, joka kykenee tuottamaan globaalin suojakentän, jossa korkeataajuisia ioneita ammutaan magnetosfääriin ja näin tuhotaan kaikkien Maapallon ilmakehään saapumista yrittävien alusten sähköiset järjestelmät. [29] Tämä salainen sodankäynti saapumisestaan ilmoittamatta jättäneitä avaruusolentoja vastaan muuttui keinoksi saada avaruusolentojen teknologiaa, jota ei muuten saataisi neuvoteltujen sopimusten kautta. Joten samaan tapaan kuin Bismarck Preussissa/Saksassa, Yhdysvaltain ja sen liittolaisten harjoittama valtapolitiikka samaan aikaan tavoitteli vallan tasapainoa, joka varmistaisi ettei mitään planeettainvälistä sotaa syttyisi, mutta myös rajoittaisi sotilaskonfliktia niiden avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka vahvistavat Yhdysvaltain strategista asemaa.

Globaalilla tasolla on edelleen pyrkimys koordinoida sotilasvoiman käyttöä multilateraalisten instituutioiden kautta, kuten YK:n hyväksymä interventio Irakiin/Kuwaitiin 1991; tai NATOn sotilasinterventio Kosovoon 1999; tai Yhdysvaltain johtaman koalition hyökkäys Irakiin 2003. Valtapolitiikan strategia oli, että globaali ihmiskunta Yhdysvaltain ja muiden suurvaltojen avulla kykenisi käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa voimallisesta asemasta. Lopullisena tavoitteena on rakentaa linnake planeetalle avaruusolentojen interventiota ja/tai kumouksellista toimintaa vastaan.

On olemassa selkeää näyttöä siitä, että Yhdysvaltain ja sen liittolaisten toteuttamalla valtapolitiikalla reaktiona avaruusolentoihin on suurena komponenttina globaalin valvontajärjestelmän ja eksoottisten asejärjestelmien rakentaminen sekä planeetan taivaille että valtameriin. Yhdysvaltain laivaston merivalvonnassa käyttämät matalataajuisiset aktiiviset kaikuluotainaallot, näennäisesti sukellusveneiden varalta, mutta tarkemmin avaruusolentojen alusten, ovat vaikuttaneet planeetan valaseläimiin vahingollisesti. [30] Sittemmin USA:ssa on pantu vireille oikeusjuttuja, joilla lopetetaan laivaston valvontatoiminta, mutta on edelleen kyseenalaista haluaako laivasto lopettaa toiminnan johtuen sen kokemasta tarpeesta tarkkailla avaruusolentojen toimintaa maailman valtamerissä. Valtameret kattavan valvontajärjestelmän lisäksi planeetan ympärille tulisi globaali elektromagneettinen kilpi. Tämän globaalin kilven prototyyppi on HAARP, jota voidaan käyttää partikkeligeneraattorina ionien lähettämiseksi magnetosfääriin, jotka nopeasti ympäröivät Maapallon ja luovat sähkömagneettisen kilven, joka estää avaruusolentojen alusten saapumisen. [31]

Maapallosta tulisi käytännöllisesti katsoen planetaarinen linnake. ‘Planeettalinnakkeen’ politiikan strategiset seuraamukset olisivat, että ainoat avaruusolentojen ryhmät, joilla on lupa ‘näyttäytyä’ globaalille populaatiolle ovat ne, jotka palvelevat Yhdysvaltain ja liittolaisten ‘kansallisia etuja’, jotka pieni avaruusolentokysymyksistä vastaavien päättäjien ryhmä on määritellyt. Tämä rajaisi kanssakäymisten määrää ja laatua avaruusolentojen kanssa kontaktin jälkeisessä maailmassa tiettyihin tahoihin, joille päättäjät ovat antaneet luvan, jotka ovat solmineet salaisia sopimuksia tiettyjen avaruusolentojen rotujen kanssa. Näin voitaisiin ennustaa, että massakontaktitapahtuman varsinaiset olosuhteet olisi keksitty tai lavastettu tavalla, joka palvelisi poliittisen eliitin päättäjien ja heidän kanssaan yhteistyötä tekevien avaruusolentoryhmien etuja. [32]

Valtapolitiikan ja keskitetyn globaalin puolustuksen epäonnistuminen avaruusolentojen interventiota ja kumouksellisuutta vastaan

Preussin/Saksan historialliseen kokemukseen perustuva valtapolitiikka vaikuttaa erittäin ymmärrettävältä ja jopa ansiokkaalta perusstrategiana säilyttää ihmiskunnan suvereniteetti ja itsenäisyys reaktiona teknologisesti kehittyneempiin avaruusolentojen rotuihin. Historialliset mallit kuten Amerikan valloitus ovat todistus perusteettomien oletusten tekemisen vaarasta koskien teknologisesti kehittyneempien vierailijoiden hyväntahtoisista aikeista. Strateginen politiikka, jossa edistetään kansallisia etuja käsittelemällä Maan ulkopuolisia rotuja konkreettisella tuella nopealle sotilaalliselle nykyaikaistamisohjelmalle ja poliittiselle koordinoinnille suurimpien valtioiden välillä, voi vaikuttaa järkevältä tavalta edetä tuntemattomien Maan ulkopuolisten toimijoiden moninaisuuden ja niiden ihmisten suvereniteetille mahdollisesti aiheuttamien uhkien käsittelyssä.

On olemassa näyttöä siitä, että iso osa kylmän sodan pintapuolisesta vihamielisyydestä oli lavastettu naamioimaan todellinen suurvaltojen välillä tapahtunut strateginen yhteistyö sekä tarve pitää tämä salassa näiden maiden kansalaisilta. [33] Keskeinen oletus tässä yhteistyöstrategiassa oli, että kansa globaalisti ei kykenisi käsittelemään avaruusolentojen läsnäolon aiheuttamia yhteiskunnallisia, poliittisia ja taloudellisia seuraamuksia ja että ennenaikainen paljastaminen aiheuttaisi yhteiskunnan rakenteen hajoamisen riskin. Tämä johti nopeaan modernisaatio-ohjelmaan, joka perustui sille, että avaruusolentojen teknologiasta ja niiden kanssa solmituista sopimuksista tehtäisiin erittäin varjeltuja valtionsalaisuuksia, mikä estäisi kansaa saamasta mitään virallista tietoa avaruusolentojen läsnäolosta. Vaaleilla valitut edustajat saivat tietoa vain siinä määrin kuin heidän asemansa oli keskeinen siiloutettuja mustia projekteja sekä niitä rahoittavaa mustaa budjettia koskevan lainsäädännön läpiviemiseksi. [34]

Tämä rinnastuu Bismarckin Preussissa/Saksassa harjoitettuun valtapolitiikkaan, jossa Saksan keisarikunta oli demokraattinen ainoastaan nimellisesti ja jossa parlamentti sai läpi ainoastaan ei-sitovia päätöksiä, eikä sillä ollut kontrollia päätöksentekoprosessista. Saksan parlamentti ja kansa näin eivät voineet toimia rajoittavana tekijänä uuden Saksan keisarin, Wilhelm II:n pyrkimyksille sen jälkeen, kun varovainen Bismarck oli pakotettu eläkkeelle 1890. Tämä lopulta osoittautui tuhoisaksi ja oli suoraan vastuussa ensimmäiseen maailmansotaan johtaneiden jännitteiden kiristymisestä Euroopassa, ja se paljasti valtapolitiikan sisäänrakennetut heikkoudet. Saksan kansan poissulkeminen todelliselta vaikutusvallalta poliittisessa prosessissa tarkoitti keskitetyn poliittisen järjestelmän holtittoman kansallisen johdon ainoan rajoittavan tekijän poistoa. Perinteinen selitys kuuluu, että ensimmäinen maailmansota aiheutui Wilhelm II:n holtittomasta politiikasta, ja että varovaisempi Bismarck ei koskaan olisi antanut sodan tapahtua. [35] Tämä selitys naamioi syvemmän syyn, joka oli keskitetty poliittinen prosessi jonka Bismarck oli luonut, joka eliminoi kaikki rajoitteet tavalta jolla politiikkaa tehtiin kansallisella tasolla. Vaikka sellainen systeemi saattaisi toimia varovaisten päättäjien kuten Bismarckin ohjauksessa, se olisi tuhoisa vastuuttomampien päättäjien käsissä. Historia on osoittanut, että valtapolitiikka on luonnostaan virheellistä strategisena doktriinina, sillä se rohkaisee keskitettyyn poliittiseen järjestelmään, jossa on vain vähän rajoitteita vastuuttomille johtajille ja heidän politiikalleen.

Vaikuttaa siltä, että nyt on esiintymässä samanlainen tilanne siinä tavassa, jolla johto hoitaa avaruusolentokysymystä USA:ssa. Kissingerin varovaisempi valtapolitiikan tyyli perustui hänen omaan strategiseen ymmärrykseensä eri Maan ulkopuolisista toimijoista, joutui nyt uuden sukupolven päättäjien hampaisiin. Tämä uusi avaruusolentoasioita hoitava päättäjien sukupolvi on rohkeampi ja vähemmän riskejä välttelevä kuin Kissingerin sukupolvi, joka hyvin muisti toisen maailmansodan kauhut ja tarpeen estää sellaisen tapahtuminen enää koskaan uudelleen. Tietovuotajat kuten Michael Wolf puhuvat ’kabaalin’ johtamistyylistä, joilla on ksenofobinen pelko avaruusolentovierailijoita kohtaan ja jotka aikovat aseellista yhteenottoa niitä vastaan. [36] Aivan kuten Bismarckin vaikutusvalta Saksan ulkopolitiikkaan jäi uuden riskejä ottavan päättäjien sukupolven varjoon Wilhelm II:n alaisuudessa, niin myös Kissingerin vaikutusvalta avaruusolentokysymyksessä jäi nyt varjoon. Tämä johtaa vaarallisempaan aikaan, jossa heikot poliittiset valinnat voivat johtaa vallankahvassaolijoiden sotilaalliseen seikkailupolitiikkaan avaruusolentokysymyksessä ja olla pitkällä tähtäimellä uhka ihmiskunnan suvereniteetille. Tiivistettynä, valtapolitiikan strategia, joka on ollut dominantti avaruusolentokysymyksen hoidossa on luonut perustan sen tuhoisalle hajoamiselle.

Valtapolitiikan epäonnistuminen vastata koherenttina strategiana avaruusolentojen läsnäoloon juontuu informoidun kansan roolin sivuuttamisesta avaruusolentokysymyksen hoidossa. Erityisesti sen idean sivuuttaminen, että ihmiskyvykkyyksien kehittäminen tarjoaisi elintärkeän voimavaran avaruusolentokysymyksen hoitoon. Tämä sisäänrakennettu heikkous valtapolitiikan lähestymistavassa avaruusolentoihin perustuu oletukseen siitä, että kansa on ’pehmeä kohde’, jonka avaruusolentojen rodut saattaisivat helposti kukistaa ja näin uhata kaikkia käynnissä olevia modernisaatio-ohjelmia ja koordinoitua toimintaa, joka kohdistuu avaruusolentojen läsnäoloon. Uskotaan, että salaisen siilotun kansallisen turvallisuuden järjestelmän luominen olisi paras suoja avaruusolentojen kumouksellisuutta vastaan samalla kun kehitetään sotilaallisia, teknologisia ja tieteellisiä kyvykkyyksiä vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon. Tiivistettynä, salainen siilottu kansallisen turvallisuuden järjestelmä muodostaa ’kovan kohteen’ kumouksellista toimintaa vastaan, kun taas kansa on ’pehmeä kohde’. On olemassa näyttöä siitä, että Yhdysvalloissa tämä salainen siilottu kansallisen turvallisuuden järjestelmä muodostaa toisen ’Manhattan-projektin’, jolle edes ensimmäinen Manhattan-projekti ja ydinaseiden valmistaminen eivät vedä vertoja. [37]

Valitettavasti tietovuotajien todistukset ovat osoittaneet vrheelliseksi oletuksen siitä, että siilottu kansallisen turvallisuuden järjestelmä muodostaisi kovan kohteen avaruusolentojen kumoukselliselle toiminnalle. Avaruusolentojen soluttautumista ja vallasta suistamista on tapahtunut: sotilastiedusteluyhteisössä; korporaatioissa jotka salaa toimivat alihankkijoina avaruusolentojen läsnäoloa koskevissa sopimuksissa; sekä keskeisissä koulutus- ja tutkimusinstituutioissa. [38] Phil Schneider, entinen siviili-insinööri, joka oli työssä mustissa projekteissa rakentamassa maanalaisia tukikohtia, tarjosi usean julkisen luennon muodossa yksityiskohtaisen todistuksen siitä laajuudesta, jolla avaruusolennot nakertavat valtaa, ennen kuin hänet löydettiin kuolleena kyseenalaisissa olosuhteissa. [39] Muita tietovuotajien todistuksia ovat tarjonneet tutkijat, joilla on informaatiota avaruusolentojen rotujen historiallisesta ja nykyisestä roolista ihmisten asioiden sotkemisessa. [40] Poislukien ilmiantajatodistukset, on myös ’salaliittoteoreetikoita’ kuten Jim Marrs, David Icke, Lynne Picknett ja Clive Prince, joka kuvaa sitä kuinka avaruusolennot ovat kyenneet tunkeutumaan päättäjien yhteisöihin kaikkein korkeimmilla tasoilla sekä nykyaikana että historiallisesti. [41]

Avaruusolentojen kumouksellinen toiminta nykyaikana on tullut mahdolliseksi salailun ja siilouttamisen myötä, joka on otettu käyttöön kaikissa avaruusolentojen läsnäoloon liittyvissä asioissa. Lisäksi on näyttöä siitä, että kehittyneitä teknologioita, joihin liittyy mielenhallintaa, implantteja, huumeita ja psykotroniikkaa, on käytetty kontrolloimaan ihmisiä. [42] Todistukset henkilöiltä, jotka ovat olleet mukana salaisissa siiloutetuissa valtion projekteissa, kuten Preston Nichols, Al Bielek ja Stewart Swerdlow viittaavat näiden teknologioiden yleiseen käyttöön ja jopa Maan ulkopuolisten rotujen käyttämään aikamatkustus- ja kloonaustekniikkaan. [43] Sellaiset teknologiat tarjoavat mahdollisuuden avaruusolennoille heikentää keskitettyä päätöksentekoprosessia, sillä vaaditaan ainoastaan muutaman keskeisen päättäjän korruptoiminen kansallisen turvallisuuden viraston kaatamiseksi. Voidaan sanoa, että kumouksellista toimintaa tavoittelevat avaruusolennot rohkaisevat keskittämään kansalliseen turvallisuuteen liittyvää päätöksentekoprosessia. Salaisia sopimuksia solmivat avaruusolentojen rodut saattavat pitää tavoitteenaan kansallisvaltion koko kansallisen turvallisuuden järjestelmän kumoamista, ja saattavat teeskennellä yhteistyötä, vaikka todellinen tarkoitus on pikemminkin horjuttaa kuin saada ihmisten apua avaruusolentoja kiinnostavilla aloilla. Salaisissa siiloutetuissa mustissa projekteissa yhteistyön tekeminen tarjoaa mahdollisuuden avaruusolentojen kumoukselliselle toiminnalle tapahtua hiljaksiin, millä on valtavat pitkän aikavälin kustannukset ihmiskunnan suvereniteetille ja vapaudelle.

Avaruusolentojen kumouksellisen toiminnan ongelman ratkaiseminen päätöksentekoprosessissa vaatii laajaa valvontaa ja tasapainoa, jotka ovat osa vankkaa demokraattista prosessia, joka perustuu läpinäkyvyyteen, avoimuuteen ja tilivelvollisuuteen eikä salaiseen siiloutettuun kansallisen turvallisuuden järjestelmään. Läpinäkyvyys, avoimuus ja tilivelvollisuus, joita tarvitaan avaruusolentojen kumouksellisen toiminnan identifioinnissa ja eliminoinnissa ihmisyhteiskunnasta, eivät ole olleet mahdollisia johtuen jatkuvasta salailupolitiikasta avaruusolentojen läsnäolon ympärillä. Sellaiset demokraattiset prosessit, jotka lisäävät valvontaa ja tasapainoa vastuuttomiin valtion käytänteisiin, eivät ole sallittuja avaruusolentojen läsnäoloon vastaavien kansallisen turvallisuuden organisaatioiden tapauksessa. Tämä demokraattisten prosessien puute on pahentanut eikä niinkään suitsinut avaruusolentojen soluttautumista ja kumouksellista toimintaa avaruusolentokysymystä hoitavassa kansallisen turvallisuuden järjestelmässä.

Valtapolitiikan strategian lisäheikkous on, että avaruusolentojen rotuja, joilla ei ole mitään kiinnostusta tarjota teknologiaa asekäyttöön, pidettiin strategisesti epärelevantteina eikä niiden sallittu avoimesti avustaa ihmiskapasiteetin kehittämisessä. Tämä käytännössä eliminoi merkittävänä tekijänä ihmisten asioista ne avaruusolentojen rodut, joiden periaatteellinen käytös kertoi siitä, että he olivat mieluummin aikeissa kehittää ihmiskyvykkyyksiä kuin tarjota teknologista apua sotilaskäyttöön kansallisen turvallisuuden järjestöille. Tämä johti epäonniseen tilanteeseen, jossa ainoat avaruusolennot, jotka virallisesti saivat luvan olla tekemisissä ihmisyhteisöjen kanssa, olivat ne jotka osallistuivat suurvaltojen kansallisia etuja palveleviin salaisiin sopimuksiin, joilla rakennettiin sotilaallista, teollista ja tieteellistä kapasiteettia. Ihmisten sieppaamista käsitelleiden laajojen todistusten mukaan tämän seuraukset olivat ristiriitaiset. Joidenkin tutkijoiden mukaan näillä oli positiivinen vaikutus, kun taas toiset sanovat näiden jatkuvasti rikkovan siviilien oikeuksia, jotka pakotetaan osallistumaan näihin avaruusolentojen ohjelmiin. [44] Lisäksi on olemassa vakuuttavaa näyttöä siitä, että avaruusolentojen tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia on tapahtunut laajalti ihmisten ja avaruusolentojen yhteisissä tukikohdissa, mikä osoittaa, että viralliset tahot/yritykset ovat suuressa määrin osallisina. [45]

Kanssakäyminen ihmiskyvykkyyksien kehittämistä aikovien avaruusolentojen kanssa on rajoittunut yksittäisiin tapauksiin, eikä niiden ole sallittu yleistyä riittävästi, että sillä olisi vaikutusta ihmisten yhteiskuntaan laajemmalti. Kaikkein tunnetuin näistä tapauksista on Billy Meierin tapaus sekä hänen tarjoama suuri määrä valokuva-, video- ja äänitodisteita Pleiadekselta tulleista vierailevista avaruusolennoista. [46] Toinen esimerkki on James Gilliland Washingtonin osavaltiosta USA:sta, joka on tarjonnut myös paljon valokuva-, filmi- ja äänitodisteita vierailevista avaruusolennoista sekä hänen viestinnästään näiden kanssa. [47] Meierin ja Gillilandin interaktiot tarjoavat esimerkin sellaisen tyyppisestä tietoisuuden kokottamisesta ja kouluttamisesta, jota tämä avaruusolentojen ryhmä ottaisi käyttöön ihmisyhteiskunnan valmiuksien kehittämisessä.

Avaruusolentojen läsnäoloon strategisen vastaamisen taustalla oleva valtapolitiikka on johtanut keskitettyyn siiloutettuun globaaliin puolustuspolitiikkaan, joka ei riittävästi käytä hyödyksi parhaita resursseja avaruusolentojen kumouksellista ja soluttautumistoimintaa vastaan, joka on informoitu ja voimaantunut globaali ihmiskunta. Sellainen itsensä voimaannuttanut ihmiskunta vaikuttaisi sekä siihen kuinka avaruusolentojen läsnäoloa hallitaan että toteuttamiskelpoisen globaalin puolustuksen luomiseen, jolla vastataan kaikkiin mahdollisiin avaruusolentojen aiheuttamiin ongelmiin. Globaali ihmiskunta tarjoaa mahdollisuuksia tasapainottaa globaali puolustus käyttämään kaikkia mahdollisia strategisia voimavaroja mikäli avaruusolentojen kumouksellinen toiminta ja ei-toivottu interventio aiotaan estää. Valtapolitiikka siis epäonnistuu olemaan sopiva strateginen vastaus avaruusolentojen läsnäoloon, ja vaihtoehtoa kaivataan kiireellisesti.

Vaihtoehtoisen strategian kehittäminen avaruusolentojen läsnäoloon vastaamiseen

Tällä hetkellä Yhdysvallat ja muut suurvallat ovat solmineet salaisia sopimuksia eri avaruusolentojen rotujen kanssa, joiden perusteella vaihtaa teknologiaa, jolla on sovelluskäyttöä sotilastiedustelussa. Kaikki kaupalliset sovellukset vapautetaan niin hitaasti että niillä on vain marginaalinen vaikutus maailman väestöön näennäisesti sillä perusteella, että kaksikäyttöinen Maan ulkopuolinen teknologia saattaisi auttaa roistovaltioita alueellisissa konflikteissa. Eversti Phillip Corson, armeijan tutkimus- ja kehityskeskuksen teknologiaosaston entisen päällikön, mukaan hän johti huippusalaista projektia takaisinmallintaa Roswellin maahansyöksystä haltuunsaatua avaruusolentojen teknologiaa. [48] Hän kirjoitti, että hänen projektinsa menestyksekkäästi julkisti useita näistä takaisinmallinnetuista teknologioista sekä sotilas- että siviilisektoreille. Corso väittää, että nopea teknologinen kehitys 50 viime vuoden aikana kuituoptiikassa, integroiduissa piireissä, yönäkölaitteistossa ja superkuiduissa kuten kevlarissa olivat suora seuraus näistä salaisista projekteista.

Avaruusolentojen läsnäoloa ja teknologiaa hallinnoimaan on pantu erittäin keskitetty ja siiloutettu järjestelmä, ja sitä rahoitetaan rahavirroilla, jotka ohittavat valtiorahoitteisten projektien normaalit auditointi- ja tilintarkastusprosessit. [49] Avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoimaan luodun salaisen, keskitetyn ja siiloutetun järjestelmän tarkoitus on kehittää tehokas puolustusjärjestelmä ei-haluttuja avaruusolentojen interventioita vastaan, jotka uhkaavat kansallista ja ihmiskunnan suvereniteettia. On täten vaivan arvoista tutkia löytyykö tällaiselle salaiselle, keskitetylle ja siiloutetulle puolustusjärjestelmälle vaihtoehtoa, joka voisi parantaa ihmiskunnan suvereniteettia ja vapautta.

Eisenhowerin hallinnon alkuvuosina, kun ryhmä ‘palvelualttiita’ avaruusolentoja tapasi Yhdysvaltain hallituksen viranomaisia, jotka oli nimitetty hoitamaan avaruusolentojen läsnäoloa, avaruusolennot tarjosivat apua useissa ympäristön, teknologian, politiikan ja yhteiskunnan ongelmissa sillä ainoalla ehdolla, että Yhdysvallat riisuisi itsensä ydinaseista. [50] Kun valtion viranomaiset kieltäytyivät, tämä ryhmä avaruusolentoja sen jälkeen vetäytyi pois eikä ollut enää missään roolissa valtion salaisissa projekteissa takaisinmallintaa avaruusolentojen teknologiaa kehittyneiksi aseiksi. On olemassa näyttöä siitä, että nämä ‘palvelualttiit’ eli ‘hyväntahtoiset’ avaruusolennot sen jälkeen keskittivät toimensa kansan tietoisuuden kohottamiseen; ydinaseiden ja muiden avaruusolentojen teknologiasta takaisinmallinnettujen ’eksoottisten’ aseiden vaaroista tiedottamiseen; salaisten projektien ympäristövaikutusten rajoittamiseen; fossiilisille polttoaineille vaihtoehdon kehittämisen rohkaisemiseen; ja kansan valmistelemiseen tulevaan avaruusolentojen läsnäolon paljastamiseen. [51] Minkään näistä avun muodoista ei tulkittu olevan strategisesti merkittävä avaruusolentoasioita hoitavien päättäjien perspektiivistä, jotka pohjasivat politiikkansa Kissingerin ja muiden ajamaan valtapolitiikkaan.

Esimerkiksi entiset armeijan ja valtion ‘tietovuotajat’ ovat paljastaneet salaisten valtion virastojen aktiviteetit sekä eturyhmät, jotka aikovat ottaa avaruusolentojen teknologiaa julkisesti käyttöön [52] Näillä ’ruohonjuuritason’ avun muodoilla on kuitenkin strateginen merkitys ruohonjuuritason yhteiskunnallisen puolustuksen organisoinnissa ei-haluttua avaruusolentojen interventiota ja/tai kumouksellista toimintaa ihmisten asioissa vastaan. Tämän muotoinen yhteiskunnallinen puolustus on jopa relevantimpaa, kun otetaan huomioon erittäin todennäköinen mahdollisuus sille, että avaruusolentojen rodut ovat jo soluttautuneet/nakertaneet sotilastiedustelun organisaatioita ja vakavasti saattaneet vaaraan kansallisen turvallisuuden järjestelmät. [53] Avaruusolentojen eri roduista täysin tietoinen globaali populaatio, jolla on ruohonjuuritason teknologiaa jolla tyydyttää omat tarpeensa, kykenisi tarjoamaan toisen kerroksen planeetan puolustukselle. Lisäksi tietoinen ja voimaantunut populaatio kykenisi tarjoamaan keinon demokraattisemmalle järjestelmälle, jossa olisi valvontaa ja tasapainoa siinä tavassa, jolla avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan.

Valtapolitiikan epäonnistuminen menestyksekkäänä strategiana vastata avaruusolentojen läsnäoloon on johtanut vastuuttomiin käytänteisiin avaruusolentoja koskien. Tämä johtuu valvonnan ja tasapainon puutteesta, jotka suodattaisivat pois ei-halutut Maan ulkopuoliset vaikutteet aidosti demokraattisesta päätöksentekoprosessista. Tietoisen ja voimaantuneen ihmiskunnan kasvattaminen alkaa niillä ’strategisesti merkityksettömillä’ aloilla toimimisesta, jotka kansallisen turvallisuuden organisaatiot ovat sivuuttaneet. Se mitä kiireellisesti tarvitaan on toimintaohjelma, jossa ruohonjuuritason kansalaiset alkavat toimia niiden avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka ovat kiinnostuneita ihmiskapasiteetin kehittämisestä. Kehitettäessä ihmiskapasiteettia yhteistyössä sellaisten rotujen kanssa, avaruusolentojen läsnäolon kaikista monimutkaisuuksista koskien eri rotujen agendoja ja aktiviteetteja syntyy laajempi tietoisuus. Ihmiskyvykkyyksien kehittäminen auttaa ehkäisemään rohkeampien ja itsevarmempien johtajien tekemää vastuutonta politiikkaa, jotka ovat joutuneet vaaraan keskitetyssä, siiloutetussa kansallisen turvallisuuden järjestelmässä hoitaessaan avaruusolentoasioita. Ruohonjuuritason yhteiskunnallisen puolustuksen vahvistaminen ei-haluttua avaruusolentojen interventio- ja kumoustoimintaa vastaan globaaleissa asioissa on paras keino säilyttää ihmiskunnan suvereniteetti ja itsenäisyys maailmassa, joka hiljalleen herää totuuteen avaruusolentojen läsnäolosta.

Lähdeviitteet

* Kiitokseni H.M.:lle hänen anteliaasta tuestaan tutkimukselleni avaruusolentojen läsnäolon strategisista näkökohdista, sekä hänen tarjoamastaan intellektuaalisesti stimuloivasta ympäristöstä tälle tutkimukselle.

[1] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project,” saatavilla verkossa: http://www.american.edu/salla/Articles/BB-CIA.htm

[2] Viittaus avaruusolentojen läsnäoloon toisen maailmansodan aikana, kts. Michael Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) 109-48. Alunperin julkaistu nimellä: “Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta: Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välinen yhteys” Exopolitics.org, heinäkuu 27, 2003. Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/avaruusolentokysymyksen-hallinnoinnin-globaali-perusta-natsi-saksan-ja-avaruusolentojen-valinen-yhteys/

[3] Kts. Jamisson Neruda, “Neruda Interview – #1”. Saatavilla verkossa: www.wingmakers.com

[4] Avaruusolentojen rotujen eri motivaatioista, kts. Michael Salla, Exopolitics, 1-58. Alunperin julkaistu nimellä “Tarve Eksopolitiikalle: Avaruusolentosalaliittoteorioiden vaikutukset politiikkaan ja globaaliin rauhaan”, Exopolitics.org, tammikuu 21, 2003. Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/tarve-eksopolitiikalle-avaruusolentosalaliittoteorioiden-vaikutukset-politiikkaan-ja-globaaliin-rauhaan/

[5] Keskustelua Harmaista ja niiden toiminnasta Maapallolla, kts. Courtney Brown, Cosmic Voyage (Onyx Books, 1997).

[6] Kts. William Cooper, Beyond a Pale Horse & Michael Wolf, Catchers of Heaven

[7] Tietoa eri avaruusolentojen rotujen välisistä suhteista, kts. Courtney Brown, Cosmic Explorers (Signet 2000).

[8] Kts. Zecharia Sitchin, The Wars of Gods and Men: Book III of the Earth Chronicles (Avon 1999)

[9] Näyttöä eri reptiliaanirotujen ja Harmaiden välisestä yhteistyöstä löytyy Dulcen tukikohdan ilmiantajatodistuksista. Kts. Branton, The Dulce Wars: Underground Alien Bases and the Battle for Planet Earth (Inner Light Publications, 1999); sekä Val Valerian, Matrix II: The Abduction and Manipulation of Humans Using Advanced Technology (Leading Edge Research Group, 1989/90). Sivu verkossa http://www.trufax.org/catalog/m2.html.

[10] R. A. Boulay, Flying Serpents and Dragons: The Story of Mankind’s Reptillian Past (Book Tree, 1999).

[11] Keskustelua reptiliaanien läsnäolosta, kts. Jim Marrs, Rule by Secrecy: The Hidden History That Connects the Trilateral Commission, the Freemasons, and the Great Pyramids (Perennial, 2001); ja David Icke, The Biggest Secret: The Book That Will Change the World, Bridge of Love Publications, 2nd ed. (January 1999).

[12] Kts. Richard Sauders, Underwater and Underground Bases (Adventures Unlimited Press, 2001).

[13] Kts. Michael Salla, “Dulce-raportti: Ihmisoikeusrikkomukset Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisessä tukikohdassa Dulcessa, New Mexicossa”, eksopolitiikka.fi (Syyskuu 25, 2003); kts. myös Whitley Streiber, “The Mystery of Pine Gap,” http://www.unknowncountry.com/mindframe/opinion/?id=64

[14] Kts. Salla, “Dulce-raportti” https://eksopolitiikka.fi/ufologia/dulce-raportti-ihmisoikeusrikkomukset-yhdysvaltain-ja-avaruusolentojen-yhteisessa-tukikohdassa-dulcessa-new-mexicossa/

[15] Kuvaus valtapolitiikasta ja siitä miten se on historiallisesti kehittynyt kardinaali Richelieun politiikasta, kts. Henry Kissinger, Diplomacy (Touchstone Books, 1995)

[16] Hans Morgenthau, Politics among nations : the struggle for power and peace (Alfred Knopf, 1985)

[17] Henry Kissinger, Does America Need a Foreign Policy (Touchstone Book, 2001)

[18] Niccolo Machiavelli, Ruhtinas.

[19] Hersh, Seymour M. The Price of Power: Kissinger in the Nixon White House (Summit Books, 1983).

[20] Kts. Michael Salla, Exopolitics, 59-108. Alunperin julkaistu nimellä “Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta: Haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa” eksopolitiikka.fi (heinäkuu 4, 2003).

[21] Kuvaus siitä miten suurvallat tekivät yhteistyötä toisen maailmansodan aikaan, kts. Michael Salla, Exopolitics, 109-48. Alunperin julkaistu nimellä: “Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta: Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välinen yhteys” Exopolitics.org, heinäkuu 27, 2003. Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/avaruusolentokysymyksen-hallinnoinnin-globaali-perusta-natsi-saksan-ja-avaruusolentojen-valinen-yhteys/

[22] Kts. Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997).

[23] Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997) 292.

[24] Kts. Richard Boylan, “MJ-12 komitean sisäpiiriläinen paljastaa salaisuudet” https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/mj-12-komitean-sisapiirilainen-paljastaa-salaisuudet/

[25] Kts. William Cooper, “MJ-12:n Alkuperä, Identiteetti ja Tarkoitus” http://www.geocities.com/area51/shadowlands/6583/maji007.html ; kts. myös Phil Schneider, MUFON Conference Presentation, 1995, saatavilla verkossa: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm ; Katso myös Nerudan haastattelu #1, http://www.wingmakers.com ; viimeisenä, tri. Richard Boylan antaa laajemman selonteon tapahtumista sopimusta solmittaessa, “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954,” http://drboylan.com/basespst2.html

[26] William Cooper, Behold a Pale Horse.

[27] “John Lear’s Disclosure Briefing,” Coast to Coast Radio (Nov 2, 2003) http://www.coasttocoastam.com/shows/2003/11/02.html

[28] Kts. Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf, http://www.drboylan.com/wolfqut2.html ; kts. myös Richard Boylan, “Colonel Steve Wilson, USAF (ret.) Reveals UFO-oriented Project Pounce,” http://drboylan.com/swilson2.html .

[29] Brother Jonathan, “What Is HAARP? What it looks and Sounds Like,” Brother Jonathan News 12/15/00 http://www.brojon.org/frontpage/bj1203.html

[30] Verkkoartikkeli, joka puhuu LFA-kaikuluotauksesta ja sen aiheuttamasta vahingosta valaseläimiin, John Roach, “Military Sonar May Give Whales the Bends, Study Says,” National Geographic News (lokakuu 8, 2003) http://news.nationalgeographic.com/news/2003/10/1008_031008_whalebends.html

[31] Kts. Brother Jonathan, “What Is HAARP? What it looks and Sounds Like,” Brother Jonathan News 12/15/00 http://www.brojon.org/frontpage/bj1203.html

[32] Keskustelua kontaktiskenaarioista, kts. Michael Salla, “The Race for First Contact – Shaping Public Opinion for the Open Appearance of Extraterrestrial Races,” www.exopolitics.org (December 8, 2003). http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-9.htm

[33] Kts. Michael Salla, Exopolitics, 109-48. Alunperin julkaistu nimellä “Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta: Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välinen yhteys” Exopolitics.org, heinäkuu 27, 2003. Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/avaruusolentokysymyksen-hallinnoinnin-globaali-perusta-natsi-saksan-ja-avaruusolentojen-valinen-yhteys/

[34] Keskustelua pimeistä budjeteista ja mustista operaatioista, kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project” (11/23/2003). Saatavilla verkossa http://www.american.edu/salla/

[35] Kts. Kissinger, Diplomacy.

[36] Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf,” http://www.drboylan.com/wolfqut2.html

[37] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project” (11/23/2003). Saatavilla verkossa http://www.american.edu/salla/

[38] Kts. M. Salla Exopolitics, 149-90. Alunperin julkaistu nimellä “Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä” eksopolitiikka.fi , toukokuu 30, 2003.

[39] Phil Schneider piti luennon vuonna 1995, joka on saatavilla useilla verkkosivuilla nimellä “Phil Schneiderin luento – toukokuu, 1995” Eräs sivusto on http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html

[40] Kts. Val Valerian, Matrix II: The Abduction and Manipulation of Humans Using Advanced Technology (Leading Edge Research Group, 1989/90). Sivusto verkossa http://www.trufax.org/catalog/m2.html

[41] Jim Marrs, Rule by Secrecy: The Hidden History That Connects the Trilateral Commission, the Freemasons, and the Great Pyramids (Perennial, 2001); David Icke, The Biggest Secret: The Book That Will Change the World, (Bridge of Love Publications, 2nd ed. January 1999); sekä Lynne Picknett & Clive Prince, The Stargate Conspiracy: The Truth About Extraterrestrial Life and the Mysteries of Ancient Egypt (Berkley Pub Group, 2001).

[42] Kts. Alex Constantine, Psychic Dictatorship in the USA (Feral House, 1995).

[43] Kts. Preston Nichols, Montauk Project: Experiments in Time (Sky Books, 1999); Al Bielek & Brad Steiger, The Philadelphia Experiment and Other UFO Conspiracies (Innerlight Publications, 1991); Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection (Expansions Publishing Co. 2002); Wade Gordon, The Brookhaven Connection (Sky Books, 2001). Al Bielekin haastattelu, https://eksopolitiikka.fi/ufologia/montauk-projekti-ja-philadelphia-koe/

[44] Positiivisia kohtaamisia, kts. John Mack, Abduction: Human Encounters with Aliens (New York: Ballantine Books, 1994); sekä Mack, Passport to the Cosmos: Human Transformation and Alien Encounters (Three Rivers Press, 2000). Kuumottavammista kohtaamisista kts. David Jacobs, The Threat: Revealing the Secret Alien Agenda (Simon and Schuster, 1998). Budd Hopkins, Missing Time (Ballantine Books, 1990);

[45] Kts. Michael Salla, “Dulce-raportti: Ihmisoikeusrikkomukset Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisessä tukikohdassa Dulcessa, New Mexicossa”, eksopolitiikka.fi (Syyskuu 25, 2003).

[46] Kaikkein kuuluisimmat näistä olivat Billy Meierin vierailut, joista oli todisteena monenlaista valokuvaa. Kts. Michael Horn, “Professional Skeptics Group Proves UFOs Real Organization expected to retract defamatory claims, facilitate $1,000,000 award to Swiss man,” http://www.rense.com/general45/org.htm

[47] Gilliland on kirjoittanut kirjan Becoming Gods II: Interdimensional Mind Earth Changes & The Quickening UFOs Their Origins and Intentions (Self-Mastery Earth Institute, 1997) ja hänen verkkosivunsa on http://www.eceti.org/

[48] . Corso, The Day After Roswell (Pocket Star, 1997).

[49] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project” (11/23/2003). Saatavilla verkossa http://www.american.edu/salla/

[50] . Kts. Michael Wolf, Catchers of Heaven; sekä Bill Cooper, Beyond a Pale Horse. Cooper kirjoitti verkkoartikkelissa: Samaan aikaan ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen rotu otti yhteyttä Yhdysvaltain hallitukseen. Tämä avaruusolentojen ryhmä varoitti meitä avaruusolennoista, jotka kiersivät päiväntasaajaa, ja tarjosivat apuaan henkisessä kehityksessä. He ainoana suurena ehtonaan vaativat, että riisumme ja tuhoamme ydinaseemme. He kieltäytyivät vaihtamasta teknologiaa sanoen, että me emme olleet henkisesti kyvykkäitä käsittelemään teknologiaa, joka meillä silloin oli hallussa. He uskoivat, että me käyttäisimme mitä tahansa uutta teknologiaa tuhoamaan toisemme. Tämä rotu sanoi, että me olimme matkalla itsetuhoon ja että meidän tulee lopettaa toistemme tappaminen, lopettaa Maapallon saastuttaminen, lopettaa Maapallon luonnonvarojen raiskaaminen ja oppia elämään harmoniassa. Nämä ehdot herättivät suurta epäilyä, erityisesti ydinaseiden purkamisen vaade. Uskottiin, että tapaaminen näillä ehdoilla jättäisi meidät turvattomaksi avaruusolentojen uhkaa vastaan. Meillä ei myöskään ollut historiassamme mitään aiempaa joka olisi auttanut tässä päätöksessä. Ydinaseista riisuntaa ei pidetty Yhdysvaltain parhaana etuna. Tarjouksista kieltäydyttiin. Verkkosivu: http://www.abovetopsecret.com/pages/mj12.html

[51] Yksityiskohtaisempi kuvaus ‘auttaja-avaruusolennoista’, kts. Michael Salla, Exopolitics, 1-58.

[52] . Kts. Steven M. Greer, Extraterrestrial Contact : The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999).

[53] Kts. M. Salla, Exopolitics, 149-90. Alunperin julkaistu nimellä “Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä” eksopolitiikka.fi , toukokuu 30, 2003.

Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Eksopolitiikka

Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta: Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välinen yhteys

1.5.2025 paatoimittaja Kommentoi

Tutkielma #6

Julkaistu 27.7.2003, www.exopolitics.org

kirjoittanut Michael E. Salla, PhD

Tiivistelmä

On olemassa uskottavaa näyttöä siitä, että 1930-luvun alkupuolella Natsi-Saksa sai tietää yhden tai useamman avaruusolentojen lajin teknologiasta ja läsnäolosta, joka ryhtyi kunnianhimoisiin toimiin kommunikoidakseen näiden rotujen kanssa tarkoituksenaan hankkia heiltä kehittynyttä teknologiaa. Käyttäen viestintäkeinoja, joka nykyisin tunnetaan ‘psyykkisenä kanavointina’, on näyttöä siitä, että tämänkaltaiseen viestintään erikoistuneet natsien okkulttiset salaseurat saivat yhteyden näihin rotuihin ja onnistuivat saamaan informaatiota, joka tuotti nopeita teknologisia läpimurtoja, jotka lopulta päätyivät Britannian, Ranskan, Neuvostoliiton ja USA:n tiedustelupalvelujen tietoon. Vaikka he ennustettavasti väheksyivät tällaisia natsien esoteerisia harjoituksia, kukin suuren vallan tiedustelupalvelu ryhtyi toimiin saadakseen tiedustelutietoa siitä mitä informaatiota natsit olivat viestinnällään avaruusolentojen roduilta saaneet, samalla kun he pitivät silmällä Natsi-Saksan kehittämää ‘avaruusolentojen inspiroimaa’ teknologiaa.

Tässä tutkielmassa analysoin sitä miten niinkutsuttujen ‘Maan ulkopuolisten asioiden’ — valtion politiikkatoimet liittyen avaruusolentojen rotujen olemassaoloon ja heidän inspiroimaan teknologiaan — hoito globaalisti perustuu 1930-luvulla sattuneisiin tapahtumiin, jolloin avaruusolennot alkoivat viestiä ensi kerran suurten maailmamme valtojen johdon kanssa. Se seikka, että tämä valta oli Natsi-Saksa, joka pian sen jälkeen aloitti kampanjan Euroopan sotilaalliseksi valloittamiseksi, oli merkittävä sen suhteen miten avaruusolentojen läsnäolo tämän jälkeen siirtyisi voitokkaiden liittoutuneiden maiden hallintaan, jotka nousivat toisen maailmansodan tuhkasta. Aloitan analysoimalla Natsi-Saksan ‘menestystä’ avaruusolentojen roduille kommunikoinnissa ja saataessa näiltä tietoa avaruusolentojen inspiroiman teknologian kehittämiseen, jota tultaisiin käyttämään hyökkäysaseita natsien sodankäyntiin. Esitän, että toisen maailmansodan ‘menestyksekäs’ lopputulema johti liittoutuneiden tylyyn herätykseen koskien natsien menestyksekästä avaruusolentojen teknologian kehittämistä. Natsi-Saksalla oli sekä menestyksekkäästi kehitettyjä ja/tai takaisinmallinnettua avaruusolentojen teknologiaa, joka oli saatu kyseenalaisin psyykkisen kanavoinnin keinoin, ja noudettuja avaruusolentojen aluksia ja artifakteja, että merkittävä määrä natsieliittiä, joka pakeni heidän kaikkein edistyneimmän avaruusolentojen inspiroiman teknologiansa kanssa salaisiin kohteisiin Antarktikselle ja Etelä-Amerikkaan. Tämä tarkoitti, että toisin kuin julkisesti tiedetään toisen maailmansodan lopputulemasta, merkittävä osuus Natsi-Saksan kaikkein kehittyneimmistä teknologioista ja sotatieteellisestä eliitistä oli voitokkaiden liittoutuneiden tavoittamattomissa.

Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta: Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välinen yhteys

Johdanto [1]

Aikana, jolloin kansainväliset jännitteet kiristyivät Euroopan toisen suuren sodan siintäessä horisontissa (toinen maailmansota), suurvallat olivat huolissaan Natsi-Saksan esoteerisin viestintämuodoin avaruusolennoilta saadun teknologian kehittämispyrkimyksien seurauksista. Vaikka UFO-alukset olivat suhteellisen harvinaisia 1930-luvulla, historiallisesti havaintoja oli tehty riittävästi, jotta avaruusolentojen läsnäolon mahdollisuus olisi ollut poliittisten johtajien tiedossa. [2] Natsi-Saksa oli sekä aktiivisesti kehittämässä tällaisen viestinnän inspiroimaa teknologiaa että saanut myös tietää kaukaisista sijaintipaikoista planeetallamme, josta se voisi noutaa avaruusolentojen artifakteja. Natsit sponsoroivat lukuisia retkikuntia kaukaisiin sijaintipaikkoihin, jotka olivat länsimaiden tiedustelupalveluille suurelta osin tuntemattomia. [3] Oli myös näyttöä siitä, että Natsi-Saksa kykeni lopulta noutamaan toimivan ‘avaruusolentojen aluksen’, mikä viittaisi siihen, että yksi tai useampi avaruusolentojen laji avusti natseja. [4]

Tässä tutkielmassa analysoin sitä miten niinkutsuttujen ‘Maan ulkopuolisten asioiden’ — valtion politiikkatoimet liittyen avaruusolentojen rotujen olemassaoloon ja heidän inspiroimaan teknologiaan — hoito globaalisti perustuu 1930-luvulla sattuneisiin tapahtumiin, jolloin avaruusolennot alkoivat viestiä ensi kerran suurten maailmamme valtojen johdon kanssa. Se seikka, että tämä valta oli Natsi-Saksa, joka pian sen jälkeen aloitti kampanjan Euroopan sotilaalliseksi valloittamiseksi, oli merkittävä sen suhteen miten avaruusolentojen läsnäolo tämän jälkeen siirtyisi voitokkaiden liittoutuneiden maiden hallintaan, jotka nousivat toisen maailmansodan tuhkasta. Aloitan analysoimalla Natsi-Saksan ‘menestystä’ avaruusolentojen roduille kommunikoinnissa ja saataessa näiltä tietoa avaruusolentojen inspiroiman teknologian kehittämiseen, jota tultaisiin käyttämään hyökkäysaseita natsien sodankäyntiin. Esitän, että toisen maailmansodan ‘menestyksekäs’ lopputulema johti liittoutuneiden tylyyn herätykseen koskien natsien menestyksekästä avaruusolentojen teknologian kehittämistä. Natsi-Saksalla oli sekä menestyksekkäästi kehitettyä ja/tai takaisinmallinnettua avaruusolentojen teknologiaa, joka oli saatu kyseenalaisin psyykkisen kanavoinnin keinoin, ja noudettuja avaruusolentojen aluksia ja artifakteja, että merkittävä määrä natsieliittiä, joka pakeni heidän kaikkein edistyneimmän avaruusolentojen inspiroiman teknologiansa kanssa salaisiin kohteisiin Antarktikselle ja Etelä-Amerikkaan. Tämä tarkoitti, että toisin kuin julkisesti tiedetään toisen maailmansodan lopputulemasta, merkittävä osuus Natsi-Saksan kaikkein kehittyneimmistä teknologioista ja sotatieteellisestä eliitistä oli voitokkaiden liittoutuneiden tavoittamattomissa.

Liittoutuneiden kohtaamisen ja Antarktiksen sekä Etelä-Amerikan natsiregiimien jäänteiden jatkamisen dilemmaa politiikassa kärjisti avaruusolentojen rotujen fyysinen interventio, joka vaikutti vakavasti tarpeeseen hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa globaalisti. Vielä häiritsevämpää oli mahdollisuus sille, että natsiregiimin eliittijäänteet saivat apua yhdeltä tai useammalta avaruusolentojen rodulta, mikä teki näin mahdottomaksi täysin hävittää natsien olemassaolo. Alla pyritään selvittämään suurvaltojen pääpolitiikat koskien avaruusolentojen teknologian hankintaa ja kehittämistä, avaruusolentojen läsnäoloon vastaamista sekä käsittelemään poliittisia seuraamuksia, jotka johtuivat Antarktiksella ja Etelä-Amerikassa salaisissa tukikohdissa piileskelevistä natsieliiteistä.

Natsi-Saksan sotaa edeltäneet ohjelmat kehittää avaruusolentojen inspiroimaa teknologiaa

Adolf Hitlerin kiinnostus okkultistisia tieteitä, esoteerisia filosofioita ja eksoottisia teknologioita kohtaan johti hänet hyödyntämään kaikkia mahdollisia keinoja, joiden avulla hän saisi pääsyn ja voisi kehittää aseteknologiaa, joka voisi auttaa Natsi-Saksaa saamaan oikeutetun paikkansa, Hitlerin näkökulmasta, johtavana globaalina valtana. [5] Okkulttisten tieteiden opiskelijana Hitler oli tietoinen mahdollisuudesta kommunikoida avaruusolentojen roduille menetelmillä kuten ‘psyykkinen kanavointi’, jossa henkilö saa yhteyden ei-fyysiseen ja/tai kaukaiseen elämänmuotoon ja välittää informaatiota. Sellainen viestintä oli okkultistiryhmien tiedossa pitkin Pohjois-Eurooppaa, jotka kaikki tutkivat Helena Blavatskyn kaltaisten mystikkojen töitä. Blavatsky kirjoitti laajasti hänen esoteerisesta viestinnästään muiden ‘elämänmuotojen’ kanssa ja siitä kuinka kehittää näitä viestintätaitoja. [6]

Vaikka sellainen ilmiö nykyajan väännöissä jääkin ottamatta vakavasti, on silti olemassa näyttöä siitä, että Hitler sekä otti sen vakavasti että omisti huomattavia resursseja sille, natsivaltio muuttaisi saamansa tiedot teknologiseksi kehitykseksi ja aseiden tuotannoksi. [7] ‘Psyykkisellä viestinnällä’ saadut tiedot johtivat natsit lähettämään retkikuntia aikana ennen toista maailmansotaa kaukaisiin paikkoihin kuten Tiibetiin, Antarktikselle, Etelä-Amerikkaan, Irakiin ja muualle etsimään haudattuja avaruusolentojen artifakteja ja menneitä sivilisaatioita.

Yksi suurimmista Hitlerin tukemista okkulttisista järjestöistä oli Vril-seura, jonka “väitettiin ‘kanavoivan’ viestejä avaruusolentojen sivilisaatiolta Aldebaranin tähtijärjestelmästä ja suunnittelevan aluksen kehittämistä, joka voisi tehdä mahdolliseksi fyysisen kontaktin siellä olevan sivilisaation kanssa.” [8] Toinen merkittävä okkultistinen ryhmä oli Thule-seura, joka samalla tavoin väitti olevansa viestintäyhteydessä kehittyneeseen rotuun; Maan ulkopuolisen avaruusolentojen rodun sijaan, tämä rotu oli muinainen rotu Maapallolta, joka ulkoisesti näytti pohjoismaalaiselta ja joka eli maanpinnan alla alueilla, jonne pääsi Maapallon napaseuduilta ja muilta syrjäisiltä paikoilta. [9]

Hitlerin vakava suhtautuminen ja hänen antamansa tuki tällaisille viesteille näkyy näiden okkultistisalaseurojen saamassa tuessa, mm. materiaalisten resurssien muodossa ‘avaruusolentojen inspiroimien’ teknologioiden kehitykseen. Vuoteen 1934 mennessä “Vril-seura oli ilmeisesti kehittänyt ensimmäisen UFOn muotoisen lentävän aluksensa, nimeltään Vril 1, joka toimi antigravitaation avulla.” [10] Vaikka perinteisempien saksalaisten sotilasjärjestöjen keskuudessa esiintyikin odotetusti skeptisismiä tällaista ‘kanavoitua’ informaatiota kohtaan, natsien SS-joukot olivat tämän teknologian kehityksen eturintamassa. Myöhemmin toisen maailmansodan aikaan natsien SS-joukot ottivat Hitlerin ‘tieteellis-sotilaallis-okkultistisen kompleksin’ täysin omaan haltuunsa ja näin varmistivat, että avaruusolentojen inspiroimaa teknologiaa kehitettiin kaikkein tiukinta salaisuutta noudattaen.

Tärkeä yksityiskohta Hitleriin liittyen oli, että hän piti tällaisia teknologioita osana ‘luonnollista järjestystä’, jonka hän toivoi saavansa aikaan, minkä paljasti Hitlerin ja Viktor Schaubergerin pojan välinen haastattelu, joka oli ilmailualan pioneeri gravitaation kumoavissa teknologioissa:

Kesäkuussa 1934 isäni sai kutsun valtakunnankansleri Adolf Hitlerin luo keskustelemaan hänen työstään. Hitler halusi tietää hänen löydöksistään ja puhua eri mahdollisuuksista sekä siitä mikä hänen suuri suunnitelmansa oli. Ja hän sanoi ‘kyllä, tutkin uutta teknologiaa, joka tulee jälleen kerran harmonisoimaan asioiden  luonnollisen järjestyksen ja tämä on minun todellinen ohjelmani. [11]

Hitler antoi tuntuvaa materiaalista tukea Schaubergerille, mikä vihjasi siitä miten teknologioita, jotka olivat harmoniassa Hitlerin okkultistisen/naturalistisen maailmankuvansa kanssa, saisivat tukea:

Schaubergerille annettiin tiedemiesten tiimi auttamaan häntä hänen työssään... he kehittivät ‘lentävän kiekon’, joka toimi  Schaubergerin turbiinin avulla, joka pyöritti ilmaa pyörremäiseksi oskillaatioksi, joka johti suuren tehon syntymiseen ja tämä sai aikaan levitaation [antigravitaatiovoima]. Schaubergerin prototyyppi kehitettiin alukseksi nimeltä Belluzzo-Schriever-Miethe Diskus, kone joka oli läpimitaltaan yli 6.5 metriä. Nämä alukset kulkivat yli 2000 kilometrin tuntinopeudella ja tavoitteena oli päästä yli 4000 km/h. Vuoteen 1945 ne kykenivät saavuttamaan 12 kilometrin korkeuden alle kolmessa minuutissa. Aluksen havaittiin myös hehkuvan sinivihreänä sen noustessa ja se jätti jälkeensä hopeisen hehkun. [12]

Useat amerikkalaislähteet todistivat, että Natsi-Saksa oli kuin olikin kehittänyt teknologiaa, joka muistuttaa nykypäivän UFOja. Virgil Armstrongin, entisen CIA-agentin mukaan:

Me tiedämme, että sodan alkuvaiheessa liittoutuneiden kesken oli selviä faktioita, jotka eivät uskoneet hänellä [Hitler] olevan salaista asetta, ja vasta kun amerikkalaiset painottivat niin kovasti tätä he alkoivat ottaa sen vakavasti, ja he niinpä he saivatkin selville, että Hitlerillä ei ainoastaan ollut salaista asetta, vaan että se oli avaruusalus, mitä me nykyään kutsuisimme UFOksi. [13]

Toinen maineikas amerikkalaisupseeri, joka todisti natsien teknologiasta, oli kapteeni Ed Ruppelt, joka oli alkuvaiheessa Project Blue Bookin päätutkija: ”Kun toinen maailmansota päättyi, saksalaisilla oli useita radikaaleja lentokonetyyppejä ja ohjattavia ohjuksia kehityksen alla. Suurin osa oli alkuvaiheessa, mutta ne olivat ainoita tunnettuja aluksia, jotka kykenisivät UFO-havaintojen kohteiden kaltaisiin suorituksiin…” [14] Astronautti Edgar Mitchell vahvisti vuonna 1991, että suurin osa UFO-salailusta on perua toisen maailmansodan ajoilta. [15]

On ollut myös raportteja siitä, että Natsi-Saksa on noutanut ‘maahansyöksyneen’ aluksen. [16] Eversti Phillip Corso, joka oli vanhempi avaruusolentojen teknologian takaisinmallinnuksesta vastaava upseeri Eisenhowerin ja Kennedyn hallinnoissa, tukee tällaisen tapahtuman ideaa haastattelussa:

Maahansyöksyjä oli muualla, ja he [saksalaiset] keräsivät myös materiaalia. Saksalaiset työskentelivät sen parissa. He eivät ratkaisseet voimanlähdekysymystä. He tekivät paljon kokeita lentävillä lautasilla. Heillä oli yksi mikä lensi 3.5 kilometriin. Mutta me kaikki, he ja me, meiltä puuttui ohjausjärjestelmä. Kehitystyössä me aloimme tajuta, että olento itse [avaruusolento] oli itse osa ohjausjärjestelmää, osa konetta." [17]

Mikäli tällainen maahansyöksy olisi oikeasti tapahtunut, sen lisäksi mitä me tiedämme natsien okkulttisten järjestöjen viestinnästä avaruusolentojen kanssa, silloin tämä olisi huomattavasti puskenut eteenpäin Natsi-Saksan toimia kehittää avaruusolentojen teknologiaa Euroopan valloittamista varten.

On erittäin todennäköistä, että jossain kohtaa ennen toisen maailmansodan syttymistä vuonna 1939 sotilastiedustelu-upseerit länsimaista ja Neuvostoliitosta arvasivat saatavilla olevasta todistusaineistosta — natsien okkulttisten järjestöjen tiedusteluarvioista, Hitlerin esoteeristen filosofioiden ja käytäntöjen kannatuksesta, täysin rahoitetuista natsien retkikunnista kaukaisiin paikkoihin ympäri planeettaa ja natsien tiedelaboratorioiden teknologisista innovaatioista — että Natsi-Saksa oli vakavissaan aikeissa kehittää teknologiaa, jota Hitler ja hänen korkeat upseerinsa olivat saaneet avaruusolentojen kanssa käydyistä okkultistisista keskusteluista.

Sekä länsidemokratioiden tiedeperinteet, jotka perustuvat eurooppalaisen valistuksen ajan ‘tieteelliseen rationalismiin’, että Neuvostoliiton tiedeperinteet, jossa marxilainen historiallinen materialismi oli dominantti, olisivat johtaneet siihen, että näiden maiden tiedustelupalvelut olisivat sivuuttaneet Hitlerin okkultistisen viestinnän merkityksen. Siitä huolimatta, se seikka että Hitler aktiivisesti tuki tällaista viestintää natsivaltion tiederesursseilla olisi ansainnut lähempää tilanteen tarkastelua. Kun enemmän tietoa UFOjen läsnäolosta paljastui myöhemmin 1930-luvulla, länsivallat ja neuvostotiedustelu olisivat odotetusti olleet huolissaan siitä, että Hitlerin okkultistiset keskustelut avaruusolentojen kanssa antaisivat Natsi-Saksalle tärkeän sotilaallisen edun tulevissa sodissa.

Vieläkin kuumottavampaa länsimaiden tiedustelulähteiden kannalta oli mahdollisuus sille, että avaruusolentojen rotu antaisi Natsi-Saksalle hiljaista tukea näissä kommunikaatioissa huolimatta Hitlerin militaristisesta politiikasta Euroopassa. Se, että Natsi-Saksa sai tukea avaruusolennoilta, tuli modernin rakettitieteen keksijän, Hermann Oberthin, suusta, joka vahvisti natsien ja avaruusolentojen välisen yhteyden sanoessaan ”me emme voi yksin ottaa kunniaa tiettyjen tieteenalojen ennätyksellisestä edistämisestä. Me saimme apua.” Kun häneltä kysyttiin keneltä, hän vastasi, ”kansoilta toisista maailmoista.” [18] Se, että Natsi-Saksa olisi saanut haltuunsa ‘maahansyöksyneen’ avaruusolentojen aluksen, saattaa olla näyttöä eräistä Natsi-Saksan yhdeltä tai usemmalta avaruusolentojen rodulta saamista hiljaisen tuen muodoista.

Avaruusolentojen rodun, joka kommunikoi ja on jopa saattanut vierailla Maapallolla 1930-luvulla, kannalta Natsi-Saksa olisi ollut looginen valinta sellaiselle ‘avulle’. Hitler oli avoin esoteerisille harjoituksille ja teknologioille, mikä tarkoitti, että sellaisella avaruusolentojen rodulla oli keino kommunikoida suurvallan kanssa aikana, jolloin muut valtiot olivat epäileväisiä vierailevien avaruusolentojen rotujen politiikasta ja tuntemattomien viestintäkanavien avaamisesta yhdelle tai useammalle niistä. Idea luoda kommunikaatioyhteys esoteerisillä harjoituksilla kuten ‘psyykkisellä kanavoinnilla’ olisi länsimaissa ja Neuvostoliitossa sivuutettu naurettavana ja jopa vaarallisena poliittisten päättäjien toimesta, jotka edelleen yrittivät saada tietää niin paljon kuin he pystyivät avaruusolentojen läsnäolosta perinteisempien sotilastiedustelun kanavien ja tieteellisten keinojen avulla. Paljon myöhemmin Yhdysvallat ja muut liittoutuneet kehittivät omat protokollat ja standardit avaruusolentojen kanssa viestintään samanlaisten psyykkisten kanavointitekniikoiden avulla, joiden edelläkävijoinä okkultistiset natsiryhmät olivat toimineet. Entinen ilmavoimien kersantti Dan Sherman paljasti NSA:lla saamansa telepaattisen/psyykkisen viestinnän koulutuksen. NSA on avaruusolentojen rotujen kanssa käydyn viestinnän kärkinimi. [19]

Antamalla kaiken mahdollisen avun Natsi-Saksalle, olettaen että kehittyneiden avaruusolentojen rotujen kanssa käytyyn viestintään on olemassa protokollat maailmoissa, joilla ei vielä ole olemassa yhtä ainoaa maailmanhallitusta, natsien kanssa kommunikoineet avaruusolennot ovat mahdollisesti saaneet jonkinlaista hyötyä maksuna, joka on voinut huolestuttaa liittoutuneita. Mahdollisuudet hiljaiselle liitolle Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välillä, vaikka se olisi ollut pelkästään natsien avaruusolentojen kanssa käymää keskustelua psyykkisesti, olisi muodostanut tärkeän kysymyksen liittoutuneille. Riskeeraisiko Hitler globaalin ihmiskunnan korkeimman hyvän vaihdossa jostain mikä auttaisi Saksaa muuttumaan maailman suurvallaksi? [20] Todennäköisesti he olisivat vastanneet kyllä ja pelanneet aikaa päättääkseen miten vastata Hitlerin aggressiiviseen nationalistiseen politiikkaan, Hitlerin ‘sotilaallis-tieteellis-okkultistisen’ kompleksin kehittämään teknologiaan, sekä avaruusolentojen ‘uhan’ luonteeseen, mikäli sellaista olisi ollenkaan, ihmisten itsevaltiudelle planeetallamme.

Natsien menestymisen mahdollisuus saada jonkinlainen kommunikaatioyhteys avaruusolentojen rodun kanssa ja jopa suora pääsy avaruusolentojen teknologiaan olisi varmasti vaikuttanut Britannian innokkuuteen Natsien menestymisen mahdollisuus saada jonkinlainen kommunikaatioyhteys avaruusolentojen rodun kanssa ja jopa suora pääsy avaruusolentojen teknologiaan olisi varmasti vaikuttanut Britannian innokkuuteen ottaa huomioon Saksan huolenaiheet Versaillesin rauhansopimuksesta johtuvien epäkohtien korjaamiseksi. Kaikki poliittinen ja diplomaattinen keskustelu näiden epäkohtien korjaamiseksi, vaikka se olisi suututtanut Britannian pääliittolaisen Ranskan, olisi antanut Britannialle paljon tarvittua aikaa voittaa Hitlerin regiimin ja hänen eksoottisten aseohjelmien turvallisuusuhka. Münchenin sopimus Britannian pääministerin Neville Chamberlainin ja Hitlerin välillä vuoden 1938 sudeettikriisin ratkaisemiseksi tarkoitti, että Tsekkoslovakia menettäisi alueet ja sille tärkeät maanpuolustusvarat. Britannian ja Ranskan perspektiivistä sellainen strateginen uhkapeli oli tarpeen mikäli Natsi-Saksalle aiottaisiin uskotella, että se voisi hyötyä suuresti siitä että se valitsee tehdä yhteistyötä Lännen kanssa vastuullisesti avaruusolentojen läsnäolon ja teknologian kysymyksissä.

Yhteistyö Lännen kanssa rahallisen tuen ja länsifirmojen tekemien investointien muodossa oli jo tarjonnut Natsi-Saksalle suuren osan sen uudelleenteollistamisesta. Suuret amerikkalaiset ja brittiläiset korporaatiot investoivat vahvasti Natsi-Saksan teollisuuteen ja loivat tärkeitä suhteita korkeisiin natsijohtajiin. [21] Kyseessä ei ollut pelkkä tilapäinen ilmiö, jonka oli tehnyt mahdolliseksi lyhyt länsivaltojen kuten Britannian ja Yhdysvaltojen sympatian ajanjakso natsien toimille poistaa Versaillesin rauhansopimuksen epäsuhdat, [22] vaan on olemassa uskottavaa näyttöä siitä, että tällaiset suhteet jatkuivat myös sodan aikana. Rockefellerien kontrolloima Standard Oil -yhtiö, esimerkiksi, teki laajalti yhteistyötä Saksan petrokemiajätti I.G. Farbenin kanssa öljy- ja kemian alalla, ja heidän väliset suhteensa jatkuivat jopa silloinkin kun Yhdysvallat liittyi mukaan sotaan joulukuussa 1941. Toukokuussa 1942 Standard Oilin johtajia vastaan nostettiin syytteet, jotka myöhemmin kumottiin, mutta sen touhut I.G. Farbenin kanssa joutuivat Harry Trumanin johtaman senaatin komitean hampaisiin. [23]

Toinen maailmansota, natsien ja avaruusolentojen välinen yhteys sekä natsien salainen maastapako

Vuonna 1939 Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto solmivat sopimuksen, jolla jakaa Puola keskenään, ja tämä käynnisti toisen maailmansodan. Britannialle ja Ranskalle se tarkoitti, että Natsi-Saksa oli keskittynyt kampanjaan Euroopan valloittamiseksi huolimatta mistään Saksan poliittisista myönnytyksistä rauhalle. Mikäli se olisi totta, että Saksa oli todellakin saanut hiljaista apua avaruusolentojen rodulta ja/tai saanut avaruusolentojen inspiroimaa teknolgiaa, Saksan hyökkäyksellä Puolaan olisi suuret seuraukset. Tämä tarkoitti, että Saksa täytyisi nopeasti kukistaa ennen kuin se voisi ottaa käyttöön hyökkäysaseisiinsa avaruusolennoilta saamaansa teknologiaa tai informaatiota. Yhtään ei säästelty sodan päätavoitteen saavuttamiseksi, akselivaltojen kukistamiseksi. Akselivallat olivat pitkäaikainen uhka Euroopan demokratioille sekä globaalin ihmiskunnan suvereniteetille, mikäli yksi tai useampi avaruusolentojen rotu avusti hiljaisesti Natsi-Saksaa. Winston Churchill, Britannian konservatiivipääministeri, torjui kaikki yritykset saada aikaan rauhansopimus Natsi-Saksan kanssa huolimatta Hitlerin anteliaista ehdoista. [24]

Ranskan nopean tappion jälkeen 1940, tämä tarkoitti että Britannia joutui varmistamaan, että Yhdysvallat lähtisi mukaan sotaan niin pian kuin mahdollista avustaakseen Saksan kukistamisessa. Vaikka tämä epäilemättä oli looginen veto Britannialta tai miltä tahansa epätoivoiselta maalta, joka on kamppailemassa voimakasta vastustajaa vastaan, Saksan teknologiaohjelmien luonne ja mahdolliset yhteydet avaruusolentoihin vaativat välitöntä toimintaa ei-taistelevilta mailta kuten Yhdysvalloilta. Sodan alkuvaiheissa presidentti Roosevelt sai tietää avaruusolentojen läsnäolosta sekä mahdollisuudesta sille, että Natsi-Saksa oli kehittelemässä hyökkäysaseita avaruusolentojen teknologian ja avun pohjalta. Tohtori Michael Wolfin mukaan, joka väittää olleensa jäsen kansallisen turvallisuuden neuvostossa, joka valvoo avaruusolentojen toimia USA:ssa, ”Ensimmäinen UFO syöksyi alas mereen 1941 San Diegon rannikolta länteen, ja laivasto nouti sen talteen. [25] Toinen päivämäärä tälle löydölle on saatu nyt edesmenneeltä eversti Willian Brophylta, 25. helmikuuta 1942. [26] Mitkään sotaan mukaan lähtemisen oikeutuksista eivät saaneet päätyä kansan tai Yhdysvaltain kongressin tietoon. Tämä pakotti amerikkalaispäättäjät muuttamaan toimintasuunnitelmaansa. On erittäin todennäköistä, että presidentti Roosevelt ja pääministeri Churchill kärjistivät poliittisia tapahtumia Tyynellä valtamerellä niin, että keisarillisen Japanin olisi ollut pakko hyökätä Amerikan laivaston kimppuun Pearl Harborissa. [27] Sellainen kärjistys olisi ollut tarpeen, kun otetaan huomioon, että Hitler oli tehnyt kaiken mahdollisen varmistaakseen, että Yhdysvallat ei lähtisi mukaan sotaan Britannian puolelle. [28] Olennaisesti amerikkalaista kansaa ei ollut tarpeen taivutella Britannian puolelle, kun Natsi-Saksa selvästi vältteli ensimmäisen maailmansodan virhettään, jolloin sen sukellusvenesodankäynti toi Yhdysvallat mukaan sotaan.

Todisteet Yhdysvaltain alas ampumasta avaruusolentojen aluksesta vuonna 1941/1942 on voinut olla avaruusolentojen keino tasoittaa puolia tarjoamalla samanlaista avaruusolentojen teknologia-apua molemmille sodan osapuolille. Hitlerin hyökkäys Neuvostoliittoon 1941 oli todistus Hitlerin itseluottamuksesta siihen, että salaiset aseteknologiaohjelmat olisivat menestyksekkäästi tuottaneet hyökkäysaseita, joilla natsit saisivat voiton Euroopasta.

Sodan loputtua Natsi-Saksan teknologinen ylivertaisuus paljastui kenraalimajuri Hugh Knerrin ja kenraaliluutnantti Carl Spatzin käymästä kirjeenvaihdosta 1945. Knerr oli Yhdysvaltain strategisten joukkojen hallinnon apulaispäällikkö Euroopassa:

Saksan tieteellisten ja teollisten instituutioiden miehitys on paljastanut, että olemme olleet hälyttävästi jäljessä monilla tutkimusaloilla, ja jos emme käytä tätä tilaisuutta hyväksenne tarttumalla laitteistoon ja sen kehittäneisiin aivoihin ja laittamalla tätä yhdistelmää pikaisesti takaisin töihin, jäämme useita vuosia jälkeen yrittäessämme kurota umpeen alaa, jota on jo hyödynnetty. [29]

Tämä viittaa siihen, että ne vuodet, joita Natsi-Saksa kehitti avaruusolentojen inspiroimaa teknologiaa, kun liittoutuneet olivat skeptisiä natsien okkulttisissa järjestöissä käyttämien viestintäkeinojen suhteen, olivat kriittisiä. Sen jälkeen kun tuli tietoon, että Natsi-Saksan hyökkäysaseet oli kehitetty avaruusolentojen kanssa käytyjen keskustelujen ja todennäköisen avaruusolentojen teknologian pohjalta, Britannia, Yhdysvallat ja jopa Neuvostoliitto olivat jo kaukana jäljessä teknologisessa kehityksessä natseihin verrattuna. Edes Yhdysvaltojen 1941/1942 noutaman avaruusaluksen avullakaan liittoutuneet eivät olisi voineet kuroa umpeen Natsi-Saksan teknologista etumatkaa.

Natsien pako Antarktikselle, ‘Operation High Jump’ ja avaruusolentojen apu

Natsi-Saksan ja keisarillisen Japanin ‘virallinen’ tappio 1945 oli itse asiassa ‘taktinen voitto’, joka naamioi suuren ‘voitokkaiden liittoutuneiden’ strategisen tappion, joka pidettiin visusti kansalta salasa. Merkittävä osuus Natsi-Saksan poliittista eliittiä, kaikkein kehittyneintä avaruusolentojen teknologiaa ja täysin toimivia ‘lautasaluksia’ pääsi pakoon liittoutuneilta. [30] Natsi-Saksan kehittyneistä aseohjelmista jäljelle jäänyt osuus oli jotain häiritsevää, mitä tulee natsien saavuttamaan teknologiseen kehitykseen monilla asetuotannon aloilla. [31] Se seikka, että natsit olivat siivonneet kehittyneimmät salaisuutensa, teknologiansa ja henkilöstönsä Saksan lopullisen tappion hetkellä, oli ollut suuri shokki liittoutuneille sen käydessä selväksi mitä oli tapahtunut. [32] Toisen maailmansodan viimeiset kuukaudet eivät olleet tappiota hyväksymään kykenemättömän, megalomaanisen natsijohdon uhkapeliä, vaan se oli itse asiassa systemaattista natsien kaikkein arvokkaimpien resurssien ja henkilöstön valmistelua, jotka valmistautuivat siirtymään kaukaisiin sijaintipaikkoihin Antarktikselle ja Etelä-Amerikkaan. Tämä mahdollisti natsien jatkaa uniikkia yhteiskuntajärjestelmäänsä ja suunnitella tulevaa tärkeää, ellei jopa dominanttia, roolia kansainvälisissä tapahtumissa.

Natseilla oli riittävästi aikaa ja resursseja valmistella sellainen siirtyminen, kun otetaan huomioon heidän laajat bisneskontaktit, pöytälaatikkofirmat ja yhteydet Etelä-Amerikan hallituksiin ja yrityksiin. Hyvin varustautuneet natsiretkikunnat Antarktikselle sotien välisenä aikana mahdollistivat natseille tutustua Antarktiksen maastoon ja luoda perustukset mahdolliselle sodanjälkeiselle roolille näillä alueilla. Kaikkein kunnianhimoisin natsiretkikunta oli vuonna 1938, kun Antarktiksen maista natsihallituksen leipiin kartoitti suuria alueita kapteeni Alfred Ritscher. Lentotukialus Schwabenland lähetti lentokoneita laajoihin ilmavalvontatehtäviin alueelle, jonka Natsi-Saksa oli lähettänyt valtaamilleen alueille, joita kutsuttiin nimellä Neuschwabenland. [33] Sodan aikainen sukellusvenetoiminta Antarktiksella kertoi siitä, että natsit ovat saattaneet rakentaa sinne tukikohtia. Tällainen mahdollisuus sai lisäpontta Natsi-Saksan sukellusvenelaivaston komentajan, amiraali Karl Donitzin kommentista vuonna 1943, jolloin hän väitti, että hänen laivastonsa oli “rakentanut toiselle puolen maailmaa Shangri-La:n — voittamattoman linnoituksen.” [34] Saksan antauduttua ehdottmasti toukokuun 8. päivänä 1945 natsien sukellusvenetoiminta Antarktiksen alueella jatkui, mikä kävi ilmi Agence Pressen raportista syyskuun 25. päivä 1946: “jatkuvat huhut saksalaisten sukellusvenetoiminnasta Tulimaan alueella Etelä-Amerikan kaikkein eteläisimmässä kärjessä sekä Antarktiksella perustuvat todellisiin tapahtumiin.” [35]

Huhuja natsieliitin pakomatkasta Antarktikselle kärjisti liittoutuneiden käsitys nyt kiistämättömästä näytöstä siitä, että avaruusolentojen rodut todellakin vierailivat Maapallolla. Avaruusolentojen läsnäolo oli tekijä liittoutuneiden tavoitellessa ja hävittäessä Natsi-Saksan jäänteitä, jotka olivat muuttaneet Antarktikselle ja Etelä-Amerikkaan, ja jotka nyt käyttivät täysin toimivia ‘lautasaluksia’ liikkumaan ympäri planeettaa ja jopa lentämään syväavaruuteen. Monet välittömästi sodan jälkeen havaitut UFOt ovat useiden natsien teknologian kehittyneestä luonteesta tietoisien sotilasupseerien raporttien mukaan täysin toimivia natsien avaruusaluksia. [36]

Vähemmän tunnettu toimi lopettaa natsien uhka lopullisesti oli amiraali Richard Byrdin vetämä laivaston retkikunta Antarktikselle 1946/1947. Byrdin sotilasretkikunta sai nimen “Operation High Jump”, ja se koostui “4700:sta sotilaasta, kuudesta helikopterista, kuudesta Martin PBM -lentokoneesta, kahdesta vesiliitokoneiden tukialuksesta, viidestätoista muusta lentokoneesta, 30:sta laivaston tukialuksesta ja yhdestä lentotukialuksesta (USS Philippine Sea).“ [37] Amiraali Byrd sai käskyksi Yhdysvaltain laivaston komentajalta, amiraali Chester Nimitziltä: “(b) konsolidoida ja laajentaa Amerikan suvereniteettia Etelänapamantereen suurimmalle mahdolliselle alueelle; (c) määrittää Antarktikselle tukikohtien perustamisen ja niiden ylläpidon mahdollisuus ja tutkia mahdollisia paikkoja tukikohdille”. [38] Ironista kyllä, se oli juuri amiraali Byrd joka oli puhutellut kapteeni Ritscherin natsiretkikuntaa ennen lähtöään Antarktikselle vuonna 1938/39. Nyt amiraali Byrd oli amerikkalaisen retkikunnan johdossa, jonka tehtävä oli etsiä ja eliminoida Schwabenlandin retkikunnan aikana löytyneisiin tai rakennettuihin tukikohtiin paennut natsieliitti.

Antarktiksen kesä 1946/1947 oli ensimmäinen mahdollisuus viedä tällainen suuri retkikunta Antarktiksen karuille seuduille. Koska se tuli niin nopeasti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, sitä kovasti ihmeteltiin miksi niin suuri armada matkaisi Antarktikselle kiristyvän kylmän sodan jännitteiden aikaan, ellei retkikunta lähetetty sinne hoitamaan sotilaallisesti jotain itse sodan keskeneräistä ongelmaa — natsieliittiä, joka piileksi maanalaisissa tai ennen sotaa ‘löydetyissä’ tukikohdissa. Hitler oli valtuuttanut useita sotilastehtäviä Antarktikselle ennen sotaa, mikä teki mahdolliseksi yhden tai useamman tukikohdan perustamisen tai löytymisen. [39] Byrdin tehtävä oli suunniteltu kestämään puoli vuotta, mutta se päättyi kahdeksan viikon jälkeen, koska se oli Chilen sanomalehdistön raporttien mukaan “ajautunut ongelmiin” ja oli kärsinyt “monia kuolonuhreja”. [40] Jos tehtävän todellinen tavoite oli paikallistaa ja hävittää natsien tukikohdat, sanomalehdistön raportit ja tehtävän ennenaikainen keskeytyminen kertoivat karmeasta epäonnistumisesta ja amerikkalaislaivaston karusta herätyksestä.

Maaliskuun 5. päivänä 1947 chileläisen sanomalehden haastattelussa amiraali Byrd, Operation High Jumpin päätyttyä ennenaikaisesti, vihjasi, että tappio oli kuin olikin kärsitty ja etelänavalla oli uusi uhka:

Amiraali Byrd julisti tänään, että Yhdysvalloille oli tärkeää välittömästi ryhtyä puolustustoimiin vihollisalueita vastaan. Amiraali lisäsi, ettei hän halunnut pelotella ketään turhaan, mutta että se oli katkera todellisuus, että uuden mahdollisen sodan uhatessa USAa vastaan hyökättäisiin lentävillä esineillä, jotka kykenivät lentämään navalta navalle uskomattomilla nopeuksilla. [41]

Oli selvää, että amerikkalaisten paraskaan laivue ei kykenisi voittamaan pientä mutta hyvinvarusteltua natsieliittiä, joka oli selvinnyt sodasta syrjäisessä Antarktiksen sijainnissaan. Taaskaan mahdollisuutta sille, että natsit olivat saaneet apua avaruusolennoilta amerikkalaisten hyökkäyksen pysäyttämiseksi, ei voitaisi sulkea pois. Natsien toimet okkultistiryhmissä kuten Thule-seura, jossa viestittiin kehittyneelle maanalaiselle ihmissivilisaatiolle, nimeltään ‘Thule’, on saattanut johtaa siihen, että natsieliitti sai apua siirtyäkseen salaiseen tukikohtaan Antarktiksella ja mahdollisesti sai merkittävää tukea avaruusolennoilta amerikkalaisten ja sen liittolaisten hyökkäystä vastaan.

Amiraali Byrdin vähemmän tunnettu retkikunta pohjoisnavalle Operation High Jumpin aikaan, jossa hän törmäsi kehittyneeseen pohjoismaiseen avaruusolentojen rotuun, viittaa siihen, että Thule-seura oli kuin olikin ollut oikeassa arviossaan sellaisen rodun olemassaolosta. Amiraali Byrd paljasti tämän kohtaamisen olosuhteet jälkikäteen julkaistuissa päiväkirjoissaan, jossa tämän kehittyneen maanalaisen rodun johtaja tervehti häntä:

"Me olemme antaneet teidän tulla tänne, koska olette luonteeltanne jalo ja hyvin tunnettu Pintamaailmassa, amiraali... olette nyt Ariannin kotimaassa, Maapallon Sisämaailmassa... Amiraali, kerron teille nyt miksi olen pyytänyt teidät tänne. Kiinnostuksemme saa aivan oikeutetusti alkunsa sen jälkeen, kun rotunne räjäytti ensimmäiset atomipommit Hiroshimassa ja Nagasakissa, Japanissa. Tuona hädän hetkenä me lähetimme omat lentävät koneemme, 'Flugelradit', pintamaailmaanne tutkimaan mitä rotunne oli tehnyt... Katsokaas, me emme koskaan ole aiemmin puuttuneet rotunne sotiin tai barbaarisuuteen, mutta nyt meidän pitää, sillä olette oppineet pelleilemään voimilla, jotka eivät ole ihmistä varten, nimittäin atomivoima. Lähettiläämme ovat jo toimittaneet viestit maailmanne valloille, ja kuitenkaan ette ota opiksenne. Nyt olette valinneet olla todistaja täällä sille, että maailmamme todellakin on olemassa. Katsokaas, kulttuurimme ja tieteemme on tuhansia vuosia rotuanne edellä, amiraali. [42]

Byrdin päiväkirjan totuudenmukaisuudesta keskustellaan edelleenkin, mutta Byrdin kommentit Chilen lehdistössä viittaavat siihen, että hän oli riittävän hermostunut naparetkensä tapahtumista 1946/47, että tällainen kohtaaminen mahdollisesti on tapahtunut. Myöhemmät raportit UFO-aktiviteetista Antarktiksen alueella ovat vahvistus siitä, että uusi vihollinen käytti Antarktista tukikohtana operaatioille, joka hermostutti amiraali Byrdiä niin kovasti — natsit ja/tai yksi tai useampi avaruusolentojen rotu. [43]

Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta

‘Voitokkaiden’ liittoutuneiden (jotka nimittivät itseään yhdistyneiksi kansakunniksi, josta tuli virallinen nimi uudelle Kansainliiton korvanneelle organisaatiolle 1945) muodostivat perustan toisen maailmansodan jälkeiselle vastaukselle tapahtumiin, jotka tapahtuivat ennen sotaa ja sen aikana. Jos ei huomioida avaruusolentojen itsensä vierailua, kaikkein tärkein tapahtuma oli Natsi-Saksan nopea teknologinen kehitys, joka oli seurausta avaruusolentojen kanssa käydyistä keskusteluista esoteerisin viestintäkeinoin. Natsien ja avaruusolentojen väliset yhteydet opettavat meille seuraavaa:

- Maapallolla vierailleet avaruusolentojen rodut olivat innokkaita saamaan viestintäyhteyden suurvaltojen poliittisiin johtajiin.

- Avaruusolentojen kanssa käyty psyykkinen viestintä oli merkittävässä roolissa Natsi-Saksan nopeassa teknologisessa kehityksessä.

- Antiikin aikaan asti ajoittuvia avaruusolentojen artifakteja on mahdollista löytää syrjäisistä sijainneista planeetallamme, ja niillä on potentiaali edistää löytäjänsä teknologista kehitystä nopeasti.

- Yksi tai useampi avaruusolentojen rotu hiljaisesti tuki Natsi-Saksan asehankintaohjelmia.

- Avaruusolentojen rodut eivät puuttuneet suoraan väkivaltaisiin konflikteihin ja näyttivät tasapuolisesti avustavan sotaa käyviä maita kaikilta osin kehittämään avaruusolentojen teknologiaa joko hyökkäys- tai puolustustarkoituksiin.

- Natsi-Saksan eliitit selvisivät sodasta syrjäisissä sijainneissa Antarktiksella ja Etelä-Amerikassa, ja he jatkavat edelleen rooleissaan maailman tapahtumissa.

Avaruusolentokysymyksen globaalin hallinnoinnin perusta toisen maailmansodan jälkeen perustui oppeihin, jotka opittiin toisen maailmansodan aikana. On olemassa huomattavaa näyttöä siitä, että Yhdysvallat, Neuvostoliitto, Britannia ja Ranska ovat ‘tehneet yhteistyötä’ tarkkaillessaan ja toteuttaessaan näitä globaaleja hallintokäytänteitä huolimatta kiistakysymyksistä. Yhteistyö Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä perustui suurelta osin yhteiseen käsitykseen tarpeesta tehdä yhteistyötä koskien avaruusolentojen läsnäoloa ja natsien tukikohtia, sekä perustavanlaatuisiin oppeihin, jotka saatiin natsien kokemuksista kun suurvalta lähti sotilaallisesti seikkailemaan perustuen omaan itseluottamukseensa siitä, että se voisi käyttää avaruusolentojen teknologiaa hyökkäystarkoituksiin.

Kaikkein tärkein tekijä, joka tätä globaalia yhteistyötä leimaa, oli selkeät ideologiset erot länsimaiden ja neuvostoblokin välillä, joilla oli vastakkaisia näkemyksiä siitä miten parhaiten organisoida yhteiskunta ja planeetta. Tämä tarkoitti, että kukin blokki samaan aikaan sekä teki yhteistyötä vastatakseen avaruusolentojen läsnäoloon ja natsitukikohtien olemassaoloon että kilpaili maksimoidakseen oman vaikutusvaltansa planeetalla. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ottivat johtoaseman ja loivat poliittiset, sotilaalliset ja taloudelliset rakenteet, joita kukin ideologinen blokki käytti. Kukin ideologinen blokki hoiti omia poliittisia ongelmiaan, jotka syntyivät avaruusolentojen läsnäolosta ja heidän teknologiastaan käyttäen omia rakenteitaan tätä kysymystä hoitamaan. Kukin blokki kuitenkin teki yhteistyötä avaruusolentojen läsnäolon tiimoilta pitämällä poliittisen johdon kokouksia aiheesta sekä viestimällä kunkin blokin sotilas- ja tiedusteluyhteisöille.

Kiinan kansantasavallan tunnustaminen pysyväksi turvallisuusneuvoston jäseneksi vuonna 1972 merkitsi sen nousua suurvaltioksi, joka olisi myös merkittävässä roolissa avaruusolentokysymyksen hallinnoinnissa luomalla vaikutusalueen, joka omalla tavallaan hankkii avaruusolentojen teknologiaa ja vastaa avaruusolentojen läsnäoloon. Ei ole olemassa näyttöä siitä, että 1960-luvulla noussut liittoutumattomien maiden ryhmä olisi ollut merkittävässä roolissa avaruusolentojen läsnäolon tai teknologian hallinnoinnissa globaalisti. Perustuen instituutiorakenteisiin, suhteisiin ja yhteistyösopimuksiin liittoutuneiden maiden välillä koskien avaruusolentojen teknologiaa ja läsnäoloa planeetallamme, voidaan identifioida liittoutuneiden ottaneen käyttöön viisi poliittista toimenpidettä hallinnoimaan avaruusolentokysymystä.

1. Totuuden salaaminen avaruusolennoista

Ensimmäinen politiikkatoimi avaruusolentokysymyksen globaalissa hallinnoinnissa oli, että asiaa ei tulisi paljastaa kansalle tai vaaleilla valituille edustajille ennen kuin jossain vaiheessa tulevaisuudessa, jolloin avaruusolentojen läsnäolon ja teknologian poliittiset seuraamukset olisi selvästi määritetty. Yhdysvaltain tapauksessa presidentti Roosevelt otti päätti salata avaruusolennot kansalta. Trumanin ja Eisenhowerin hallinnot myöhemmin institutionalisoivat tämän tavalla, joka mahdollistaisi jatkaa salailua määrittelemättömän pitkän ajan. [44] Kukin länsimaa, jolla oli suurempi rooli avaruusolentokysymyksen globaalissa hallintamekanismissa muodosti omat institutionaaliset struktuurinsa koordinoimaan avaruusolentopolitiikkaa ja varmistamaan salassapidon. [45] Kukin kansallisvaltio antoi kaikelle avaruusolentoihin liittyville projekteilleen ja informaatiolle tarpeeksi korkean turvaluokituksen, jotta siitä tulisi rikos sotilas- ja tiedusteluviranomaisille paljastaa osallisuutensa avaruusolentojen läsnäoloon ja teknologiaan liittyvissä projekteissa. [46] Tämä oli tehokas keino rajata käytyä julkista keskustelua avaruusolentokysymyksissä, mikä käy ilmi jatkuvasta median pimennosta avaruusolentoja koskien. [47]

Salaamisstrategian menestys vaatii tiukkaa kansallisen turvallisuuden lakien valvontaa ja muiden valtioiden painostamista, joilla ei ole pääsyä kaikkeen tietoon koskien avaruusolentokysymyksen eri aspekteja, antamaan kaikki hallussaan olevat tietonsa, artifaktinsa tai teknologiansa yhdelle tai useammalle suurvallalle helmikuun 1945 Yaltan sopimuksen mukaisesti, jonka Franklin D. Roosevelt, Winston Churchilla ja Josif Stalin solmivat. Yaltan sopimus on merkittävä, sillä se luo sekä vaikutusalueet liittoutuneiden vapauttamia alueita koskien että myös on todennäköisesti säätänyt salassapitovelvollisuudesta avaruusolentojen läsnäoloa ja natsien ja avaruusolentojen välistä yhteyttä koskien. Tämä viittaa siihen, että liittoutuneet joutuivat tekemään yhteistyötä varmistaakseen avaruusolentokysymyksen salassapidon kansallisen turvallisuuden asiana, jonka paljastaminen tarkoittaisi vakavia rangaistuksia julkishallinnon viranomaisille. Neuvostoblokin ja myöhemmin Kiinan tapauksessa laadittiin vieläkin drakonisempia lakeja, jotta varmistettaisiin kaikkein rohkeimpienkin viranomaisten hiljaisuus, jotka olivat tietoisia valtion/asevoimien projekteista koskien avaruusolentojen teknologiaa ja heidän läsnäoloaan.

Poliittinen johto valtioissa, jotka eivät olleet nimekkäässä roolissa avaruusolentokysymyksen globaalissa hallinnoinnissa, olivat ainoastaan riittävän tietoisia avaruusolentojen läsnäolosta delegoidakseen asian oman maansa kansallisen turvallisuuden elimelle. Vaikuttaa siltä, että tapauksissa joissa on löydetty avaruusolentojen artifakteja, tai joissa avaruusolentojen alukset ovat laskeutuneet ja/tai joissa on tapahtunut kohtaaminen avaruusolennon kanssa, nämä hoidettiin valtion kansallisen turvallisuuden elimen kautta, joka teki yhteistyötä suurvallan kanssa, jolla oli vaikutusvaltaa kyseiseen valtioon. Tohtori Jamisson Neruda, joka väittää olevansa loikkari NSA:n sisäisestä salaisesta organisaatiosta, joka erikoistuu avaruusolentojen viestintään ja teknologiaan, kuvaa olosuhteita, joissa Bolivian armeija nouti hänen isänsä löytämän avaruusolennon ohjastaman aluksen:

Vuosi 1956. Isäni löysi vaurioituneen avaruusaluksen Bolivian viidakoista metsästysreissulla. Se oli kolmion muotoinen alus, arviolta 70 metriä nurkasta nurkkaan, lähes tasasivuinen. Siellä oli 26 miehistön jäsentä. Kaikki kuolleita... Isäni sai haltuunsa teknologiaa aluksesta, ja sitten otti yhteyttä Bolivian hallinnon sotilasviranomaiseen, joka oli hänen luotettu ystävänsä. Aluksi isäni oli kiinnostunut myymään aluksen Bolivian armeijalle, mutta pian siitä tuli Yhdysvaltain armeijan ongelma -- erityisesti SPL:n [Special Projects Laboratory]. SPL:n johtaja tapasi isäni, määritti aluksen sijainnin ja nouti aluksen kolmessa päivässä. [48]

Salainen globaali noutojärjestelmä maita varten, jotka ovat Yhdysvaltain vaikutuspiirissä, oli nimeltään ‘Project Pounce’. Eversti Steve Wilson, entinen salaisen asiantuntijaryhmän johtaja, johon kuului Yhdysvaltain armeijan eri haarojen henkilöstöä, paljasti salaisen projektin toiminnan sarjassa haastatteluja:

Project Pounce on ilmavoimien mustien barettien ja tiedemiesten eliittiryhmä, jotka ryntäävät UFO-maahansyöksypaikalle, rajaavat alueen, noutavat Maan ulkopuolisen aluksen ja mahdolliset matkustajat, sitten "siivoavat" syöksypaikan sen syöksyä edeltäneeseen kuntoon ja pelottelevat kaikkia silminnäkijöitä pysymään hiljaa. [49]

Voitokkaat YK:n muodostaneet liittoutuneet, joiden pääjäsenistä tuli pysyviä YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä, tekivät yhteistyötä varmistaen, että avaruusolentojen läsnäolo pysyisi salassa kansalta ja muiden maiden hallituksilta. Tämä viittasi siihen, että YK:n turvallisuusneuvsto tarjosi tärkeän foorumin pysyville jäsenille koordinoida omia kansallisia politiikkatoimiaan avaruusolentoja koskien ja varmistaa avaruusolentojen läsnäoloa ja/tai teknologiaa koskeva salassapito.

3. Natsien ja avaruusolentojen välisen yhteyden salassapito ja natsien vaikutusvallan torjuminen Etelä-Amerikassa

Toinen merkittävä politiikkatoimi avaruusolentokysymyksen globaalissa hallinnoinnissa oli, että avaruusolentojen yhteys Natsi-Saksaan ja natsieliitin selviytyminen Antarktiksen ja Etelä-Amerikan syrjäseuduilla pidettäisiin salassa kansalta ja vaaleilla valituilta edustajilta niiden toimesta, jotka olivat tietoisia natsien exoduksesta. Tällä varmistettaisiin, että natsi-ideologia ei nousisi enää uudestaan minkään kansallisvaltion perustaksi, ja että natsieliitit eivät ottaisi haltuun kansallisvaltiota natsien uskomusjärjestelmien levittämiseksi. Tämä osoittautui huomattavan vaikeaksi Etelä-Amerikassa, jossa monet valtioista olivat natsimielisiä ja oli tarjonnut materiaalista tukea ja turvapaikkaa akselivalloille. Maat kuten Argentiina, Paraguay, Chile ja Brasilia joutuivat tarkkailuun näiden maiden poliittisten eliittien natsimielisyyden johdosta ja koska näillä mailla oli potentiaali toimia natsismin/fasismin levittäjinä Etelä-Amerikan mantereella. [50]

Kylmän sodan kamppailu Etelä-Ameikassa oli pyrkimys rajata natsismin/fasismin leviäminen ja tarve tarve hillitä mantereen hallituksiin vaikuttaneiden natsiryhmien vaikutusvaltaa. Pelkona oli, että Etelä-Amerikka joku päivä muuttuisi jäljelle jääneiden natsieliittien välineeksi päästä valtaan alueellisesti, jos ei sitten globaalisti. Kylmän sodan kamppailu Etelä-Amerikassa oli salainen keino Neuvostoliitolle ja Yhdysvalloille minimoida paenneiden natsieliittien uhka aiheuttamalla Etelä-Amerikan valtioissa poliittisia ja taloudellisia kriisejä. Nämä kriisit varmistaisivat, että mikään Etelä-Amerikan valtio ei koskaan voisi saavuttaa sellaista taloudellista potentiaalia, joka mahdollistaisi valtion kehittää sellaista teollista ja teknologista pohjaa, joka mahdollistaisi natsieliittien saavuttaa johtava rooli alueellisesti ja/tai globaalisti. Esimerkiksi IMF:n päätös vuonna 2002 jättää antamatta rahaa Argentiinalle johti helposti ennustettavaan talousromahdukseen, joka johti pankkien sulkemiseen, valtion tarjoamien palvelujen leikkauksiin ja nopeaan työttömyyden nousuun. [51] Sen sijaan, että tämä olisi seurausta Bushin hallinnon erilaisesta makrotaloudellisesta filosofiasta Clintoniin verrattuna, voidaan spekuloida että todellinen syy evätä Argentiinalta resurssit oli ettei se pääsisi suureen poliittiseen asemaan alueella. Lopputuloksena oli kieltää natsieliittien vallan kasvattaminen, jotka jatkoivat vallankäyttöä kulisseissa Argentiinan ja muiden Etelä-Amerikan valtioiden poliittisesta järjestelmästä. Henkilö, jonka vastuulla oli kylmän sodan strategia Etelä-Amerikassa Trumanin hallinnon aikaan, oli Nelson Rockefeller, jonka Eisenhower myöhemmin nimitti salaa avaruusolentoasioiden johtoon. [52]

3. Natsitiedemiesten ja -teknologioiden kotiuttaminen ja natsien sponsoroimien ihmiskokeiden jatkaminen

Kolmas avaruusolentokysymyksen globaaliin hallinnointiin valittu politiikkatoimi oli, että Natsi-Saksan jälkeensä jättämä avaruusolentojen inspiroima teknologia jaettaisiin eri liittoutuneiden maiden kesken (Yhdysvallat, Britannia, Ranska ja Neuvostoliitto) sen mukaan kenellä on hallussaan teknologiaa tai tiedemiehiä omilla kontrollialueillaan Saksassa ja entisillä natsien miehittämillä alueilla. Kukin maa otti tämän teknologian käyttöön omiin salaisiin tiedustelu- ja asekehitysprojekteihinsa. Kullakin liittoutuneella maalla oli oma versionsa ‘Operation Paperclipistä’, jossa natsitiedemiehiä siirrettiin USA:n, jopa silloin kun heillä oli vahva natsihistoria, mikä rikkoi Yhdysvaltain maahanmuuttolainsäädäntöä. [53] Natsitiedemiesten rekrytointi näkyi USA:ssa ja Neuvostoliitossa jatkettujen natsiprojektien muodossa.

Natsitiedemiesten siirtäminen oli tärkeää useilla aloilla, joissa natsit käyttivät orjatyövoimaa ja/tai vastentahtoisia ihmiskoehenkilöitä avaruusolentojen inspiroiman teknologian testaamiseen ja kehitykseen. Tällaisten kokeiden rajoittaminen Yhdysvalloissa ja muissa demokraattisissa valtioissa tarkoitti, että natsitiedemiehillä oli paljon kokemusta, jota ei voitu heti replikoida USA:ssa ja muualla. Alat, joista avaruusolentojen läsnäolosta tietoiset länsimaat olivat erityisen kiinnostuneita liittyivät geenimanipulaatioon ja mielenhallintaan, joilla optimoitiin ihmisten toimintakykyä ääriolosuhteissa. Nämä kokeet jatkuivat salaa USA:ssa ja muissa entisissä liittoutuneissa maissa, joiden tarkoituksena oli biologisesti manipuloida ‘supersotilaita’, joilla oli äärimmäisiä sotilaallisia suorituksia ulkoavaruudessa mahdollistavia geneettisiä ja mentaalisia ominaisuuksia. Näihin kokeisiin osallistuneiden entisten koehenkilöiden todistukset viittaavat siihen, että monien entisten natsien geenimanipulaatio- ja mielenhallintaohjelmien tarkoitus oli kuin olikin ‘supersotilaiden’ tuottaminen. [54]

Toisen maailmansodan jälkeen useat natsitiedemiehet, jotka olivat työskennelleet mielenhallintatutkimuksessa keskitysleireillä, tuotiin USA:aan omien tiedustelupalvelujemme avulla. Uskon, että he ovat jäänteitä natsipuolueesta, joka työskenteli yhdessä Yhdysvaltain hallituksen ja asevoimien eri haarojen kanssa. Monet koulutus- ja kidutussessioistani pidettiin täällä Rochesterin yliopistossa New Yorkissa. He veivät minut yksityishuoneeseen ullakolla tai kirjaston ylimpään kerrokseen. Iso laboratorio, jossa suurin osa ohjelmoinnistani tehtiin oli Rome National Air Basessa, New Yorkin Romessa. Olen istunut myös Montauk-istuimella Camp Herossa, Montaukissa, New Yorkissa sekä myös toisella istuimella Atlantassa, Georgisassa Dobbinsin ilmatukikohdassa.... Kouluttajat laittoivat minut transsiin, jossa minulle sanottiin että voisin hyppätä alas tikkailta. Mielessäni kuvittelin, että hyppäsin alas pieneltä korokkeelta tai jakkaralta. Oikeasti minut pistettiin hyppäämään korkeammalta ja korkeammalta niin, että lopuksi hyppäsin rakennuksien katoilta alas ja jopa lentokoneesta ilman laskuvarjoa. Mielenhallinnan alaisena kykenin tekemään sen mitä minun käskettiin tehdä niin kauan kuin uskoin itse siihen. Tein 200 etunojapunnerrusta täydellisesti, joskus puoli tuntia putkeen, tai siihen asti kunnes minun käskettiin lopettaa. Nostin 250 kiloa tangolla ja tein kyykkyjä ja paljon muuta mielenhallinnan alaisena koelaboratoriossa, joka oli lähellä Rochesteria New Yorkissa. [55]

Muita kokeiden aiheita olivat psykometristen aseiden kehitys ja kokeet liittyen aika/ulottuvuusmatkailuun. [56] Useat näihin asevoimien ja tiedustelupalvelujen salaisiin kokeisiin osallistuneet ovat astuneet esiin todistaakseen näistä projekteista. Preston Nichols väittää olleensa entinen johtaja eräässä näistä projekteista ja todistaa käyttäneensä lapsia ja kodittomia sekä muita tahdonvastaisia koehenkilöitä. Hän kuvasi Montauk-projektin historiaa seuraavasti:

Vuosien mittaan Montauk-tutkijat hioivat mielenhallintatekniikoitaan ja jatkoivat syventymistä ihmispotentiaalin ulottuvuuksiin. Kehittämällä eri henkilöiden psyykkisiä kyvykkyyksiä päästiin lopulta siihen pisteeseen, jossa psyykkisiä ajatuksia kyettiin vahvistamaan sähköisillä laitteilla, ja illuusioita kyettiin tuottamaan subjektiivisesti sekä objektiivisesti. Näihin kuului materian luominen virtuaalisesti. Kaikki tämä oli historiassa ennennäkemätöntä "normaalissa ihmiskokemuksessa", mutta Montauk-projektin vetäjät eivät aikoneet lopettaa. He tavoittelivat vieläkin hämmästyttävämpiä asioita. Kun saatiin selville, että meedio kykeni manifestoimaan materiaa, huomattiin että se saattoi ilmestyä eri aikoina, riippuen siitä mitä meedio ajatteli. Mitä tapahtuisi, jos meedio ajattelisi ilmentävänsä kirjan, mutta eilispäivänä? Tällainen ajattelu ja kokeilu johti ideaan siitä, että olisi mahdollista taivuttaa itse aikaa. Vuosien empiiristen tutkimusten jälkeen avattiin aikaportaaleja ja tehtiin massiivisia ja härskejä kokeita. [57]

Ihmisten suoriutumiskyvyn parantamiskokeet ja ja mielenhallinta otettiin käyttöön jokaisessa valtiossa niiden hallitusten toimesta, jotka olivat kiinnostuneita natsitieteilijöiden työstä, avaruuden olosuhteiden vaatimuksista tulevaisuuden ihmisille ja mahdollisesta tulevasta konfliktista avaruusolentojen rotujen kanssa. [58] Nämä kokeet jatkuvat nykypäivänäkin ja ovat edelleen avaruusolentojen läsnäoloa, teknologiaa ja Natsi-Saksan perintöä globaalisti hallinnoivien suurvaltojen kaikkein salaisimpia projekteja.

4. Eri puolilta planeettaamme löytyneiden avaruusolentojen artifaktien hallinnointi

Neljäs avaruusolentokysymyksen globaalin hallinnoinnin politiikkatoimi oli se, että ympäri planeettaa löydetyt avaruusolentojen artifaktit tuotaisiin yhden tai useamman ‘voittajavallan’ (Yhdysvallat, Britannia, Neuvostoliitto ja Ranska) kontrolliin. Tämä tarkoitti sitä, että Yaltan sopimuksessa sovitun sodanjälkeisen maailman jakaminen eri ‘vaikutuspiireihin’ toisi lopulta avaruusolentojen teknologian liittoutuneiden maiden salaisiin sotilasohjelmiin, tai ainakin olisi näiden maiden valvonnassa. Kiinan tultua pysyväksi YK:n jäseneksi tämä tarkoitti että tunnustettiin, että myös Kiinalla oli legitiimiä vaikutusvaltaa, jossa se voisi saada pääsyn, hallita ja/tai tarkkailla löydettyjä avaruusolentojen artifakteja. 1945 Yaltan sopimuksen periaatteiden, jossa planeetta jaetaan eri vaikutuspiireihin, ylläpito auttoi varmistamaan, että avaruusolentojen inspiroiman teknologian leviämistä ei tapahtuisi, koska suurvalta tunnustettaisiin oikeutetuksi puuttumaan, valvomaan ja/tai tarkkailemaan avaruusolentojen artifakteja. Tämä auttaisi minimoimaan mahdollisuuden sille, että natsien kokemukset toistuisivat, jossa tyytymätön aluevalta saattaisi käyttää avaruusolentojen teknologiaa aseiden kehitykseen ja ryhtyä ohjelmaan, jossa otetaan alueita sotilaallisesti haltuun, mikä jälleen kerran uhkaisi alueen ja planeetan rauhaa ja vakautta.

Tämä avaruusolentokysymyksen globaalin hallinnoinnin perusperiaate oli erityisen täkeä niille osille planeettaa, joissa on ollut muinaisia sivilisaatioita ja jonne on todennäköisesti piilotettu avaruusolentojen artifakteja syrjäisille tai vielä tuntemattomille alueille. Alueet kuten Tiibet, Egypti, Irak, Afganistan, Indokiina, Etelä- ja Keski-Amerikka ja eräät muut olivat arvostettuja johtuen mahdollisuudesta, että niistä löytyy avaruusolentojen artifakteja. Globaali yhteistyö Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä sekä muiden YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten, vastattaessa avaruusolentojen läsnäoloon ja hankittaessa pääsy avaruusolentojen artifakteihin, tuotti intensiivisen strategisen kilpailun näiden alueiden sekä niiden aarteiden hallinnasta. Kylmän sodan ideologinen konflikti peitti alleen todellisen jokaisen suurvallan valtakilpailun, jossa maksimoitiin valtaa joka voitaisiin saada avaruusolentojen artifakteihin perustuvista teknologisista läpimurroista. On olemassa näyttöä siitä, että nykyinen sota Irakissa on viimeisin sarjassa alueellisia konflikteja, joiden lopullinen palkinto on avaruusolentojen artifaktit, jotka vaikuttaisivat avaruusolentokysymystä hallinnoivien suurvaltojen teknologisiin ohjelmiin ympäri planeettaa. [59] NATO-maiden Saksan ja Ranskan erkaantuminen Yhdysvalloista ja Britanniasta koskien Irakin sotilashyökkäyksen legitimiteettiä ja ajoitusta kertoo siitä, että

NATO-maiden Saksan ja Ranskan erkaantuminen Yhdysvalloista ja Britanniasta koskien Irakin sotilashyökkäyksen legitimiteettiä ja ajoitusta kertoo siitä, että avaruusolentokysymyksen hallinnoinnissa on tapahtunut perustavanlaatuinen muutos, kun Ranska ja Saksa ottivat Venäjän ja jopa Kiinan kanssa saman kannan halutessaan toppuutella Yhdysvaltoja. Tämä viittasi siihen, että toisen maailmansodan jälkeinen yhteistyö avaruusolentokysymyksen hallinnoimiseksi oli vakavan rasituksen alainen, ja että kansainvälisen diplomatian kielen alla esiintyi todellisia jännitteitä. [60]

5. Natsien uhan lopettamiseksi tehty yhteistyö

Viides suuri käyttöön otettu politiikkatoimi avaruusolentojen teknologian ja läsnäolon globaaliksi hallinnoimiseksi oli se, että suurvallat tekivät yhteistyötä vastatessaan sekä Natsi-Saksan jäänteiden uhkaan niiden piilotetuissa sotilastukikohdissa Antarktiksella ja Etelä-Amerikassa että yhden tai useamman avaruusolentojen rodun uhkaan, jotka olivat jatkaneet natsieliittien avustamista. Tämä yhteistyös suurvaltojen välillä näkyi sopimuksissa, joissa sovittiin tämän informaation salassapidosta kunkin maan kansalaisilta ja heidän vaaleilla valituilta edustajiltaan. Liittoutuneita varmasti kuumotti natsieliittien onnistunut lautasaluksen kehitys, joka toimi antigravitaatiogeneraattoreilla ja navigaatiojärjestelmillä, jollaisia Yhdysvallat tai Neuvostoliitto ei edelleenkään ollut kyennyt kehittämään, kuten eversti Corso mainitsi haastattelussaan hänen muistellessaan omaa palvelusaikaansa (hän jäi eläkkeelle palveluksesta vuonna 1963). [61] Tämä natsien onnistuminen on tapahtunut paljon ennen kuin liittoutuneet kykenivät kehittämään omia lautasaluslaivastojaan.

Eversti Steve Wilsonin mukaan ”ensimmäinen amerikkalainen antigravitaatiolento tapahtui 18.7.1971 S-4:llä Dreamlandin alueella (Area 51), jossa esiteltiin myös valon taivuttamiskykyjä, jolla saavutetaan näkymättömyys.” [62] Useat sotilastietovuotajat vihjaavat siihen, että Yhdysvalloilla on tällä hetkellä avaruusolentojen teknologiasta takaisinmallinnettujen alusten laivasto, joka toimii antigravitaatiolla, ja että miehitetyt Kuu- ja Mars-lennot ovat arkipäivää tällaista teknologiaa kehittäneiden salaisten organisaatioiden toiminnassa. [63]

Jos Wilsonin päivämäärät ja kuvaukset pitävät paikkaansa, se viittaa siihen, että Yhdysvallat on saavuttanut Natsi-Saksaan verrattavan teknologian asteen. Natsit oletettavasti saavuttivat tämän joskus ennen toista maailmansotaa, mikä käy ilmi Foo-hävittäjien ilmaantumisesta hämmentyneiden liittoutuneiden pilottien eteen heidän lentäessään pommitustehtävissä Saksassa. [64] Tutkittuaan läpikotaisesti tätä ilmiötä brittitutkija Mark Birdsall totesi: “Epäilemättä lähes kaikki raportoidut Foo-hävittäjät ja kummitusraketit voidaan kategorisoida… saksalaisten toisen maailmansodan tieteellisistä salaisuuksista kanavoiduksi kehittyneeksi teknologiaksi.” [65] Tämä viittaa siihen, että Yhdysvaltojen/Neuvostoliiton teknologinen taso oli merkittävästi jäljessä natsieliiteistä, jotka pakenivat Antarktikselle avaruusolentojen kanssa käytyjen okkulttisten keskustelujen avulla kehitetyn teknologian ja informaation kanssa.

Hyvin aseistautuneen ja kukistamattoman natsijoukon läsnäolo Antarktiksella ja Etelä-Amerikassa pidettäisiin salassa suurimalta osalta yleisöä ja vaaleilla valittuja edustajia. Todisteet tällaisen salassapitopolitiikan olemassaolosta löytyvät 1946/47 amiraali Byrdin Antarktis-tehtävän todellisia päämääriä ympäröivästä salamyhkäisyydestä sekä Antarktiksella ja Etelä-Amerikassa myöhemmin esiintyneistä konflikteista. Salailun määrä jopa korkeille viranomaisille käy selväksi sellaisten henkilöiden kuten senaattori Barry Goldwaterin kommenteista, joka toimi senaatin tiedustelukomitean puheenjohtajana. Vastatessaan UFO-tutkijan kysymykseen hän sanoi: “Tämä asia [avaruusolentokysymys] on muuttunut niin salaiseksi… että siitä on mahdotonta saada mitään tietoa.” [66]

Natsien saavuttama avaruusolentojen inspiroima ylivertainen teknologia, joka mahdollisti heidän jatkaa toimintaansa kaukaisissa tukikohdissa, varmasti on häirinnyt Yhdysvaltoja ja Neuvostoliittoa. Tämä auttaa ymmärtämään länsivaltojen ja neuvostoblokin välisen yhteistyön perustaa hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa ja heidän teknologiaansa globaalisti läpi kylmän sodan ja piilottaa totuus Natsi-Saksan jäänteiden uhasta.

Yhteenveto: Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta sekä Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välinen yhteys

Liittoutuneiden avaruusolentokysymystä hoitamaan suunnitteleman hallinnointijärjestelmän sekä natsien ja avaruusolentojen välisen yhteyden perusta on olosuhteissa, jotka juontuvat suoraan toisesta maailmansodasta. Halu pitää salassa merkittävien natsitukikohtien olemassaolo Antarktiksella ja muualla ymmärrettävästi perustui liittoutuneiden johdon näkemyksiin siitä, että tämä johtaisi paljastukseen tiedosta, että avaruusolennot ovat auttaneet Natsi-Saksaa. Johtuen tämän avaruusolentojen läsnäoloa koskettavan tiedon potentiaalista, sodan jälkeen avaruusolentokysymyksen globaalin hallinnoinnin perustaksi muuttunut politiikka saneli, että totuutta natsien tukikohdista ei paljastettaisi. Lisäksi se seikka, että natsien tukikohtiin Antarktiksella ei voi hyökätä viittasi siihen, että natsien aseet olivat teknologisesti ylivertaisia, ja että oli todennäköistä, että yksi tai useampi avaruusolentojen rotu antoi natseille edelleen apua heidän tukikohtien tuhoamisen estämiseksi. Kun otetaan huomioon globaali näkemys liittoutuneiden ‘täydellisestä voitosta’ toisessa maailmansodassa, liittoutuneet eivät halunneet omien maiden kansojen saavan tietää liittoutuneiden kärsimästä suuresta strategisesta tappiosta natsien onnistuttua perustamaan tukikohtansa Antarktikselle ja Etelä-Amerikkaan tai natsien ja avaruusolentojen välisestä yhteydestä. Tämä tarkoitti, että nämä teknologisesti kehittyneet natsijoukot olisivat suora sotilaallinen uhka maailman hallituksille. Ehkäpä vielä tärkeämpää oli, että natsi-ideologian keskeiset periaatteet kuten että vain eliitit tekevät päätöksiä, eugeniikka ja militarismi olisivat uhka ‘demokraattisille’ arvoille ympäri planeettaa sekä sille miten hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa globaalisti.

Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välisen yhteyden perintö on, että natsijoukot jatkavat edelleen vaikuttamista tämän planeetan asioihin Etelä-Amerikassa, mikä johtaa useisiin poliittisiin ja taloudellisiin kriiseihin mantereella, mikä vaikuttaa edelleen useiden Etelä-Amerikan kansojen elämään. Lisäksi useat tutkijat ovat esittäneet väitteitä, että natsismi jatkaa salaa vaikuttamista politiikkaan kaikkein korkeimmilla tasoilla maissa kuten USA ja Venäjä, ja hieman vähemmän maissa kuten Britannia ja Ranska, natsitiedemiesten avulla, jotka siirrettiin toisen maailmansodan lopulla näihin maihin. Nämä natsitiedemiehet ovat saaneet korkean aseman salaisissa projekteissa, joissa kehitetään avaruusolentojen inspiroimaa teknologiaa, ja näin niistä on tullut Troijan hevosia natsiperiaatteille ja -uskomuksille valtioiden ja korporaatioiden sisällä, jotka työskentelevät useiden sopimusten parissa asevoimille ja tiedustelupalveluille USA:ssa. Tämä on erityisesti asian laita projekteissa, jotka liittyvät ‘mielenhallintaan’ ja ‘geenikokeisiin’, joissa käytetään avaruusolentojen inspiroimaa teknologiaa erilaisiin tarkoituksiin, jotka eivät ole läpinäkyviä ja jotka rikkovat ihmiskoehenkilöiden ihmisoikeuksia. Tämä on näyttöä siitä, että natsien soluttautuminen avaruusolentokysymystä hoitavaan sotateolliseen kompleksiin on suora uhka demokratialle ja vapaudelle USA:ssa ja muissa suurvalloissa.

On edelleen tarve paljastaa avaruusolentokysymys täysin kansalle, jotta tehdään ihmiskunnalle mahdolliseksi siirtyä avaruusolentojen olemassaolon todellisuuteen, sekä paljastaa avaruusolentokysymystä ympäröivät poliittiset ongelmat. Nämä ovat eettisiä ja poliittisia periaatteita, jotka motivoivat täyttä paljastusta, mutta kyse on myös merkittävistä kansallisen turvallisuuden periaatteista. Yhdysvaltojen selviäminen vapauden ja demokratian linnakkeena on vaakalaudalla jos salaiset avaruusolentokysymystä hallinnoimaan perustettuja projekteja ja natsien jatkuvaa vaikutusvaltaa ei saada asiaankuuluvan kongressin ja toimeenpanovallan komitean alaisuuteen, jotka ovat läpinäkyviä toimissaan ja raporteissaan. [67] Natsieliittien pakenemista ja heidän Antarktikselle ja muualle perustamia tukikohtia koskeva täysimittainen kongressin ja muiden parlamentaaristen elinten kuuleminen vaaditaan välittömästi. Sellaisia kuulemisia tarvitaan, jotta kansa tulee tietoisemmaksi siitä miten natsiperiaatteet ovat soluttautuneet keskeisiin kansallisiin instituutioihin, joiden vastuulla on avaruusolentokysymyksen hallinnointi, sekä siitä uhasta joka tällä on demokraattisia arvoja ja instituutioita kohtaan. Näyttöä natsiperiaatteiden soluttautumisesta keskeisiin päätöksentekoelimiin koskien avaruusolentokysymystä saadaan mm. tohtori Michael Wolfilta, joka väittää, että “UFO-salailun taustalla on pimeä, salainen roistojärjestö nimeltään ‘Kabaali’” Hän kuvaa sitä ”hyvin orkestroiduksi salaliittojuonittelijoiden joukoksi … joka oli täynnä sotilaita ja jota johti (merivoimien alivaltiosihteeri).” Hän väittää, että ”paranoidinen Kabaali työskentelee rauhallisia avaruusolentojen kanssa käytävien neuvottelujen tavoitteita vastaan.” [68]

Globaalilla tasolla on olemassa samanlainen uhka keskeisille instituutioille, jotka hallinnoivat avaruusolentokysymystä, joihin natsieliitit ja/tai natsiperiaatteet ovat soluttautuneet. On välttämätöntä, että kansa saa kaikki tiedot eri avaruusolentojen roduista, niiden aktiviteeteista ja agendoista, ja että sellaiset rodut identifioidaan, jotka ovat kaikkein aktiivisimmin tukeneet natsieliittejä ja heidän toimiaan toisen maailmansodan päättymisestä lähtien. Vaikka läpinäkyvyyden saavuttaminen avaruusolentojen rotujen kaikkien toimien, agendojen ja motivaatioiden suhteen onkin äärimmäisen monimutkaista, on kuitenkin sen arvoista selvittää miksi yksi tai useampi avaruusolentojen rotu avusti natsien kehittyneen teknologian kehittämisessä ja miksi se saattaa olla natsiperiaatteiden leviämisessä avaruusolentokysymyksen kansalliseen ja globaaliin hallinnointiin. On edelleen olemassa vaara tarpeettomasta sotilasvälikohtauksesta avaruusolentojen rotujen kanssa, joiden väitetään tietovuotajien paljastuksissa ilmaisevan vain vähän vihamielisiä aikeita ja jotka ovat tähän asti olleet todella pitkäpinnaisia ja jättäneet vastaamasta salaisten valtion organisaatioiden niitä kohtaan tekemiin hyökkäyksiin. [69] Viive natsieliittien vaikutukseen vastaamisessa ja/tai natsiperiaatteiden leviämisessä avaruusolentokysymyksen globaaliin hallinnointiin voi johtaa sarjaan tapahtumia, joilla on traagisia seuraamuksia ihmiskunnan tulevien sukupolvien vapaudelle ja itsevaltiudelle.

Lähdeviitteet

[1] Olen suuresti kiitollisuudenvelassa hyvälle ystävälleni tohtori K:lle, joka ystävällisesti antoi minun käyttää hänen loma-asuntoaan tämän tutkimusasiakirjan kirjoittamiseen.

[2] Keskustelua historiallisista UFO-havainnoista, kts. Richard Dolan, UFO’s and the National Security State: Chronology of a Cover-up (Hampton Roads, 2002) 1-3; sekä Jim Marrs, Alien Agenda: Investigating the Extraterrestrial Presence Among Us (Harper Paperbacks, 1997) xxvi-xxx.

[3] Keskustelua natsien retkikunnista, kts. Christof Friedrich, Secret Nazi polar expeditions (Samisdat, 1976); Christopher Hale, Himmler’s Crusade : The Nazi Expedition to Find the Origins of the Aryan Race (John Wiley & Sons, 2003). Verkkoartikkeli natsiretkikunnista Antarktikselle, “The Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind1.htm

[4] Viitteitä Natsi-Saksan avaruusolentojen aluksen haltuunsaamisesta joskus vuosina 1937-38, kts. Robert K. Leśniakiewicz, “The UFO Crashes in Poland,” http://www.notizieufo.com/pol5.htm ; ja “The Omega File: Nazi History,” http://www.think-aboutit.com/Omega/files/omega3.htm

[5] Kts. Peter Levenda, Peter Lavenda, Norman Mailer, Unholy Alliance: History of the Nazi Involvement With the Occult Continuum Pub Group; 2nd edition, 2002; Trevor Ravenscroft, Spear of Destiny (Red Wheel 1987); ja Nicholas Goodrick-Clark, The Occult Roots of Nazism: Secret Aryan Cults and Their Influence on Nazi Ideology: The Arisophists of Austria and Germany, 1890-1935. Verkkoartikkeli Hitleristä ja okkultismista, “Hitler, German Nazi Beliefs and Tibet,” http://www.geocities.com/okar_review/hitlertibet.html

[6] Kts. Helena Petrovna Blavatsky, Salainen Oppi 1 & 2 (Theosophical University Press, 1999). https://www.teosofia.net/e-kirjat/Salainen_oppi_1.pdf & https://www.teosofia.net/e-kirjat/Salainen_oppi_2.pdf

[7] Keskustelua näistä teknologioista, kts. Henry Stevens, Hitler’s Flying Saucers: A Guide to German Flying Discs of the Second World War (Adventures Unlimited Press, 2003); Gary Hyland & Anton Gill, Last Talons of the Eagle: Secret Nazi Technology Which Could Have Changed the Course of World War II (Headline Book Publishing Co., 2000). Kts. myös “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart1.htm

[8] “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart2.htm

[9] Kts. Joscelyn Godwin, Arktos: The Polar Myth in Science, Symbolism, and Nazi Survival (Adventures Unlimited, 1996). Hitleristä ja Thule-seurasta, kts. “Hitler, German Nazi Beliefs and Tibet,” http://www.geocities.com/okar_review/hitlertibet.html

[10] “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart2.htm . Keskustelua antigravitaatioteknologiasta, kts. David Hatcher Childress, ed., Anti-Gravity and the Unified Field (Adventures Unlimited, 1990); & Nick Cook, The Hunt for Zero Point: Inside the Classified World of Antigravity Technology (Broadway Books, 2003).

[11] “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart1.htm

[12] “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart1.htm

[13] “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart1.htm

[14] “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart1.htm

[15] Marrs, Alien Agenda, 27.

[16] Viitteitä Natsi-Saksan avaruusolentojen aluksen haltuunsaamisesta joskus vuosina 1937-38, kts. Robert K. Leśniakiewicz, “The UFO Crashes in Poland,” http://www.notizieufo.com/pol5.htm ; ja “The Omega File: Nazi History,” http://www.think-aboutit.com/Omega/files/omega3.htm

[17] Quoted in “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart3.htm

[18] Robin Collyns, ‘Did Spacemen Colonise the Earth?’ (Pelham Books, 1974) 236. Lainattu myös tekstissä “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart3.htm

[19] Dan Sherman, Above Black: Project Preserve Destiny, Insider Account of Alien Contact and Government Cover-up (One Team Publishing, 1997). Verkkosivu http://www.aboveblack.com

[20] Keskustelua avaruusolentojen rotuista, joiden kerrotaan olevan vihamielisiä ihmisiä kohtaan, kts. Michael Salla, “Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä”, Tutkielma #4 (30.5.2003) https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/reagointi-avaruusolentojen-soluttautumiseen-salaisiin-jarjestoihin/

[21] Keskustelua amerikkalaiskorporaatioiden roolista avustamassa Natsi-Saksaa teollistumaan, kts. Charles Higham, Trading with the Enemy: An Expose of the Nazi-American Money Plot, 1933-1949 (Doubleday Press, 1982); Antony C. Sutton, Wall Street & the Rise of Hitler (GSG & Associates, 1976). Verkkoartikkeli “Documented Evidence of a Secret Business and Political Alliance Between the U.S ‘Establishment’ and the Nazis, Before, During and After World War II, up to the present.” http://thewebfairy.com/nwo/

[22] Keskustelua Versaillesin rauhansopimuksen eriarvoisuuksista, kts. Michael Salla, The Hero’s Journey Toward a Second American Century (Praeger Press, 2002).

[23] Charles Higham, Trading with the Enemy: An Expose of the Nazi-American Money Plot, 1933-1949 (Doubleday Press, 1982) Tiivistelmä verkossa, http://thewebfairy.com/nwo/standard.html

[24] John Costello, Ten Days to Destiny: The Secret Story of the Hess Peace Initiative and British Efforts to Strike a Deal With Hitler (Quill, 1993).

[25] Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf,” http://drboylan.com/wolfqut2.html .

[26] Eversti Brophyn pojan henkilökohtainen haastattelu tri. Richard Boylanin kanssa, “Air Force Colonel’s Son Reveals 1940s U.S.-UFO/Star Visitor Encounters,” UFOfacts, July 21, 2003 http://groups.yahoo.com/group/UFOFacts/message/10345

[27] Kts. George Morgenstern, Pearl Harbor, The Story of The Secret War (Cossta Mesa, 1991); kts. myös David Icken keskustelu koskien Yhdysvaltain mukaanlähtöä toiseen maailmansotaan, “and the truth shall set you free” 118-22.

[28] Keskustelua Hitlerin pyrkimyksestä välttää Yhdysvaltain mukaantulo sotaan, kts. Michael Salla, The Hero’s Journey towards the Second American Century.

[29] “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart2.htm

[30] Laaja keskustelu tällaisesta exoduksesta Antarktikselle ja Etelä-Amerikkaan, kts. Joscelyn Godwin, Arktos: The Polar Myth in Science, Symbolism, and Nazi Survival. Kts. myös Jim Marrs, Alien Agenda, 107-13.

[31] Laaja keskustelu kehittyneestä teknologiasta Natsi-Saksassa, kts. “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart1.htm

[32] Keskustelua siitä miten natsit alkoivat siirtää rahoja ja resursseja Etelä-Amerikkaan, kts. Marrs, Alien Agenda, 107-113.

[33] Kts. “Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm

[34] “Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm

[35] “Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm

[36] Keskustelua natsien kehittämistä lautasaluksista sodanjälkeisenä aikana, kts. “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart3.htm .

[37] “The Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm Viittaus Operation High Jumpiin kts., “The Omega File: Nazi History,” http://www.think-aboutit.com/Omega/files/omega3.htm

[38] “The Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm

[39] Viittaus natsien retkikuntiin Antarktikselle, kts. “The Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm. Mahdollisuus sille, että natsit olivat ’löytäneet’ maanalaisia tukikohtia Antarktikselta viittaa siihen, että Thule-seura oli kuin olikin onnistunut saamaan yhteyden muinaiseen maanalaiseen rotuun.

[40] Kts. “The Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm . Lisäviittauksia tähän taisteluun, kts. “The Omega File: Nazi History,” http://www.think-aboutit.com/Omega/files/omega3.htm

[41] Lainattu Lee van Attan tekemästä haastattelusta amiraali Byrdin kanssa, “On Board the Mount Olympus on the High Seas” El Mercurio, (Santiago, Chile, March 5, 1947). Kts. “The Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm

[42] Richard Byrd, The Missing Diary of Admiral Richard Byrd (Inner Light Publications, 1992). Amiraali Byrdin päiväkirja on verkossa, http://www.v-j-enterprises.com/byrdiar.html .

[43] Kts. Raymond W. Bernard, The hollow Earth : the greatest geographical discovery in history made by Admiral Richard E. Byrd in the mysterious land beyond the Poles–the true origin of the flying saucers (Bell Publishing Co.). UFO-havainnoista Antarktiksella kts. “Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm

[44] Analyysia amerikkalaisten salailusta, kts. Michael Salla, “Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta: Haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa”, Tutkielma #5. https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/avaruusolentojen-lasnaolon-poliittinen-hallinta-haaste-demokratialle-ja-vapaudelle-amerikassa/

[45] Keskustelu Amerikan institutionaalisesta rakenteesta, kts. Salla, “Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta: Haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa”, Tutkielma #5. https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/avaruusolentojen-lasnaolon-poliittinen-hallinta-haaste-demokratialle-ja-vapaudelle-amerikassa/

[46] Yksityiskohtainen keskustelu globaalista avaruusolentojen läsnäolon ja teknologian salaamisesta, kts. Timothy Good, Above Top Secret : The Worldwide UFO Coverup (Acacia Press, 1989); ja Dolan, UFO’s and the National Security State.

[47] Keskustelua mediapimennosta, kts. Terry Hanson, The Missing Times (Xlibris Corporation, 2001)

[48] “Neruda Interviews,” http://www.wingmakers.com/neruda3.html

[49] Richard Boylan, “The Man Who ”Outed” the U.S. Saucer Program: Colonel Steve Wilson,” http://www.drboylan.com/colbirb2.html

[50] Lähteitä natsismiin Etelä-Amerikassa: Ronald C. Newton, The Nazi Menace in Argentina, 1931-1947 (Stanford University Press, 1992; Uki Goni, Yuki Goni, The Real Odessa: Smuggling the Nazis to Peron’s Argentina (Granta Books, 2002); ja Graeme Stewart Mount, Chile and the Nazis: From Hitler to Pinochet (Black Rose Books, 2001)

[51] Kuvaus Argentiinan talouskriisistä, kts. “A Rich Country Goes Bust Again: Those Who Ruined Argentina,” World Press Review (March 2002) http://www.worldpress.org/americas/0302observateur.htm

[52] Kriittinen kuvaus Nelson Rockefellerin yhteyksistä natsismiin ja siitä miten se vaikutti kylmän sodan aikaiseen kamppailuun Etelä-Amerikassa, kts. “Rockefeller: A Traitor For President,” http://home.att.net/~m.standridge/rocky.htm Neutraalimpi kuvaus kylmän sodan Etelä-Amerikasta, kts. http://www.csupomona.edu/~jmvadi/454/The%20Cold%20War.html

[53] Yksityiskohtainen kuvaus Project Paperclipista, kts. Linda Hunt, Secret Agenda: The United States Government, Nazi Scientists, and Project Paperclip, 1945 to 1990 (St Martins Press, 1991); ja Clarence G. Lasby, Project Paperclip: German Scientists and the Cold War (Scribner 1975). Verkkokeskustelu Operation Paperclipista, kts. “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart2.htm

[54] Näitten supersotilaiden haastatteluja on saatavilla verkossa useita: http://www.hostileinvader.com/CampHero.html

[55] Andy Peron haastattelu, “Project Superman,” http://www.hostileinvader.com/ProjectSuperman.html

[56] Keskustelua näistä eri teknologioista ja miten niitä käytettiin kuuluisassa Montaukin ilmavoimien/laivaston laitoksessa, kts. Preston Nichols, Montauk Project: Experiments in Time (Sky Books, 1999); Al Bielek & Brad Steiger, The Philadelphia Experiment and Other UFO Conspiracies (Innerlight Publications, 1991); Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection (Expansions Publishing Co. 2002); Wade Gordon, The Brookhaven Connection (Sky Books, 2001). Al Bielekin haastattelu, http://psychicspy.com/montauk1.html Viittauksia aikamatkailuun, kts. Richard Boylan, “Colonel Steve Wilson, USAF (ret.) Reveals UFO-oriented Project Pounce”: http://www.drboylan.com/swilson2.html

[57] Preston Nichols & Peter Moon, Montauk: Explorations in Consciousness (Sky Books, 1995). Verkossa http://psychicspy.com/montauk1.html

[58] Mielenhallintakokeiden historiasta kts. Jim Keith, Mind Control, World Control (Adventures Unlimited Press, 1999); kts. myös John Marks, The Search for the Manchurian Candidate: The CIA and Mind Control (Norton and Co., 1991).

[59] Keskustelua Irakin avaruusolentoartifakteista, jotka ovat Yhdysvaltain Irakin hyökkäyksen taustalla, kts. Michael Salla, “Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä”, Tutkielma #3, 27.3.2003, https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/salainen-kisa-kontrolloida-irakin-avaruusperintoa/

[60] Keskustelua avaruusolentojen läsnäolon hallinnoinnin taustalla olevista muuttuvista liitoista, kts. Michael Salla, “Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä”, Tutkielma #3, 27.3.2003, https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/salainen-kisa-kontrolloida-irakin-avaruusperintoa/

[61] Lainaus tekstissä “Secrets of the Third Reich”. http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart3.htm

[62] Quoted in Richard Boylan, “Colonel Steve Wilson, USAF (ret.) Reveals UFO-oriented Project Pounce” http://www.drboylan.com/swilson2.html

[63] Kts. Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf”, http://www.drboylan.com/wolfqut2.html ; ja Richard Boylan, “Secret Air Force Mach-50 Plane, Other Exotic Classified Aerospacecraft, And the U.S. Antigravity Fighter Discs Deployed With Star Wars Weapons To Fight In the Gulf War,” http://www.drboylan.com/xplanes2.html

[64] Jim Marrs, Alien Agenda, 95-97. and Dolan, UFOs and the National Security State, 5-11.

[65] Lainattu kirjassa Marrs, Alien Agenda, 114.

[66] Marrs, Alien Agenda, 201.

[67] Laaja keskustelu miten amerikkalainen ulkopolitiikka on kehittynyt demokratian, vapauden ja lain voiman keskeisten periaatteiden ympärille, kts. Michael Salla, The Hero’s Journey Toward the Second American Century.

[68] Haastattelu tri. Richard Boylanin kanssa, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” http://drboylan.com/wolfdoc2.html

[69] Keskustelua hyväntahtoisten avaruusolentojen aikeista, kts. Steven Greer, Extraterrestrial Contact: The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999); ja Richard Boylan & Lee K. Boylan, Close Extraterrestrial Encounters: Positive Experiences With Mysterious Visitors (Wildflower, 1994).

Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Eksopolitiikka

Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta: Haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa

21.2.2025 paatoimittaja Kommentoi

Tutkielma # 5

Julkaistu heinäkuun 4. päivänä 2003, www.exopolitics.org

kirjoittanut Michael E. Salla, PhD

Tiivistelmä

Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta Maapallolla on kehittynyt toinen toistaan seuranneiden Amerikan presidenttien hallintojen myötä, jotka ovat joutuneet käsittelemään poliittisia ongelmia, jotka ovat syntyneet, kun poliittisille päättäjille on tuotu tietoon kiistämättömiä todisteista tämänkaltaisesta läsnäolosta. Tämä presidentin kanslioiden reaktioiden evoluutio voidaan jakaa viiteen historialliseen vaiheeseen, jotka kertovat asteittaisesta presidentin/ministeriöiden valvonnan rapautumisesta sekä kasvavasta sotateolliseen kompleksiin ja kansallisen turvallisuuden organisaatioihin upotettujen salaisten organisaatioiden autonomiasta/itsenäisyydestä. Presidentin/ministeriöiden valvonnan eroosio näkyy avaruusolentojen läsnäolon täydellisenä hallintana, joka asteittain vietiin vaaleilla valituilta poliittisilta päättäjiltä, ja sillä näyttää olleen kaikki ’poliittisen vallankaappauksen’ tunnusmerkit. Presidentit, republikaanien tapauksessa, ovat muuttuneet avaruusolentoasioissa poliittista hallintaa harjoittavien pelkiksi kumileimasimiksi, tai demokraattien tapauksessa poliittiseksi merkityksettömyydeksi.

Tässä tutkielmassa identifioin poliittisen johtamisen lähestymistavan, jonka kukin Amerikan presidentti/salainen organisaatio on ottanut reagoidessaan avaruusolentojen läsnäoloon. Analysoin näiden salaisten organisaatioiden toimeenpanovallan valvonnan asteittaista rapautumista sekä niiden kasvavaa vaikutusvaltaa valtionhallinnon toimeenpanevista elimistä. Kuvaan myös amerikkalaisten korporaatioiden ja Council on Foreign Relationsin kasvanutta roolia avaruusolentojen läsnäolon poliittista johtamistapaa. Lisäksi tarkastelen kaikkein tuoreinta poliittista johtamistapaa, joka käy ilmi Amerikan sotavoimien tekemästä interventiosta Irakiin ja siitä mitä se kertoo avaruusolentojen läsnäolon poliittisesta hallinnoinnista tulevaisuudessa. Päätän identifioimalla miten avaruusolentojen läsnäolon poliittista johtamistapaa on toteutettu tavalla, joka on uhka demokratian ja vapauden periaatteille USA:ssa.

Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta: Haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa [1]

Johdanto

Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta Maapallolla on kehittynyt toinen toistaan seuranneiden Amerikan presidenttien hallintojen myötä, jotka ovat joutuneet käsittelemään poliittisia ongelmia, jotka ovat syntyneet, kun poliittisille päättäjille on tuotu tietoon kiistämättömiä todisteista tämänkaltaisesta läsnäolosta. Tämä presidentin kanslioiden reaktioiden evoluutio voidaan jakaa viiteen historialliseen vaiheeseen, jotka kertovat asteittaisesta presidentin/ministeriöiden valvonnan rapautumisesta sekä kasvavasta sotateolliseen kompleksiin ja kansallisen turvallisuuden organisaatioihin upotettujen salaisten organisaatioiden autonomiasta/itsenäisyydestä. Presidentin/ministeriöiden valvonnan eroosio näkyy avaruusolentojen läsnäolon täydellisenä hallintana, joka asteittain vietiin vaaleilla valituilta poliittisilta päättäjiltä, ja sillä näyttää olleen kaikki ’poliittisen vallankaappauksen’ tunnusmerkit. [2] Presidentit, republikaanien tapauksessa, ovat muuttuneet avaruusolentoasioissa poliittista hallintaa harjoittavien pelkiksi kumileimasimiksi, tai demokraattien tapauksessa poliittiseksi merkityksettömyydeksi.

Ensimmäinen poliittisen johtamistavan vaihe oli Rooseveltin hallinnon aikainen kriisijohtaminen, jolloin avaruusolentojen läsnäolo sekoittui toisen maailmansodan aikaiseen ulkopoliittiseen kriisiin, ja sitä käytännössä kontrolloi tieteellis-teknologisten instituutioiden kompleksi, joka oli pystytetty toimeenpanovallan alle sotatoimia suorittamaan.

Toinen vaihe oli sodanjälkeisen ajan Trumanin hallinnon pyrkimys luoda viitekehys poliittisesti hallinnoimaan avaruusolentojen läsnäoloa erinäisten ad hoc -komiteoiden avulla, jotka vastasivat tiedustelu-sotilaallis-tieteellisten yhteisöjen politiikan asettamisesta ja toimien koordinoinnista.

Kolmas vaihe oli Eisenhowerin hallinnon kattava panostus hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa parantamalla polittista koordinaatiota eri sotateolliseen kompleksiin upotettujen sotilaallisissa ja kansallisen turvallisuuden organisaatioissa piileskelevien salaisten organisaatioiden välillä, sekä esittelemällä nimekkäämpiä rooleja amerikkalaiskorporaatioille ja ulkopoliittisille eliiteille avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa.

Neljäs vaihe oli presidentin/toimeenpanovallan valvontakyvyn käytännössä suora menettäminen Eisenhowerin hallinnon loppupuolella ja Kennedyn hallinnon aikana, sekä avaruusolentojen läsnäoloa hoitavien salaisten organisaatioiden riippumattomuus.

On olemassa näyttöä siitä, että tuore Yhdysvaltain hyökkäys Irakiin on kuumottava viides vaihe avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa, jossa salaiset organisaatiot käytännössä ottavat ulkovallan hallituksen haltuun aivan erityisenä tarkoituksenaan hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa.

Tässä tutkielmassa ‘poliittinen hallinnointi/johtamistapa’ määritellään koordinoiduksi politiikkatoimien sarjaksi, joilla ratkotaan ongelmia ja joilla on tärkeitä vaikutuksia yleiseen politiikkaan. Avaruusolentojen läsnäolon poliittisen hallinnoinnin tapauksessa tämä viittaa tarpeeseen kehittää koordinoitu ja strateginen lähestymistapa avaruusolentojen läsnäoloon, joka tyydyttävästi ratkaisisi kaikki yleisen politiikan dimensiot. Avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen johtamistapaan liittyy tärkeämpänä seikkana eri agendojen koordinointi, takaisinmallintaohjelmat, salaiset sotilasoperaatiot, tiedustelutiedon keräysoperaatiot ja eri armeijan, tiedustelun ja kansallisen turvallisuuden haarojen salaisten organisaatioiden poliittiset selvitykset.

Keskeisimpänä avaruusolentojen läsnäoloa Amerikassa hallinnoivien salaisten organisaatioiden joukossa on Majestic 12 (MJ-12 eli ‘PI-40’ eli ‘Special Studies Group’), joka on upotettu kansallisen turvallisuuden neuvoston salaoperaatioiden komiteaan. [3] Nelson Rockefellerin ja tohtori Henry Kissingerin maine vaikuttaa näihin salaisiin organisaatioihin sekä korporaatioille annetut tukiroolit ja eliittien politiikkaselvitysryhmät kuten Council on Foreign Relations antavat tärkeitä oivalluksia siihen miten UFO-asiaa on hoidettu poliittisesti aiemmin. Tämä valaisee merkittävällä tavalla Irakin hyökkäyssodan motivaatioita sekä todennäköisyyttä sille, että tämä olisi merkittävä vedenjakaja avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa johtamistavassa.

Ensimmäinen vaihe: Avaruusolentojen läsnäolon kriisinhallinta

Näyttöä avaruusolentojen ohjastamien alusten saapumisesta USA:n taivaille on esitetty jo 1800-luvulla. [4] Poliittista johtamista vaativan avaruusolentojen läsnäolon ilmaantuminen ilmiönä voidaan ajoittaa ensimmäiseen hetkeen, jolloin amerikkalaiset poliittiset päättäjät joutuivat kamppailemaan avaruusolentojen läsnäolosta kertovien kiistämättömien todisteiden sekä niiden valtavien poliittisten implikaatioiden kanssa. On olemassa näyttöä salaisten valtion organisaatioiden ‘ilmiantajatodistuksista’, että avaruusolentojen alus törmäsi maahan Kalifornian rannikolle vuonna 1941, ja se noudettiin salassa talteen, joka on alunperin käynnistänyt Rooseveltin hallinnon toimet poliittisesti hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa. [5] Kuuluisa vuoden 1942 tapaus sattui, kun laivasto pommitti kohdetta, jonka he luulivat olevan japanilainen ilmahyökkäys, mutta joka lähemmällä tarkastelulla osoittautui olevan älykkäässä ohjauksessa oleva UFO. [6] Amerikkalaisten osallistuminen toiseen mailmansotaan vuonna 1942 tarkoitti, että nämä huikeat tapahtumat, joissa avaruusolento lensi avaruusalusta, piti poliittisesti hallinnoida globaalin sotilaskonfliktin kontekstissa, mikä vaati koordinoituja politiikkatoimia.

Rooseveltin hallinnon valitsema tulokulma asiaan perustui tiukan salaisuuden ylläpitoon, jossa oletettiin ‘vihollisen’ — Japani ja Natsi-Saksa — hyödyntävän avaruusolentojen läsnäoloa, jonka se voisi saada selville tiedustelun avulla, auttamaan voittamaan amerikkalaisjoukot taistelukentällä. Rooseveltin hallinto delegoi avaruusolentojen läsnäolon hoitamisen Yhdysvaltain sotaministeriölle (nimettiin uudelleen puolustusministeriöksi), joka oli välittömästi tietoinen sellaisen kehityskulun sotilaallisesta merkityksestä. Kaikki mahdollinen teknologia ja tieto, jota saataisiin haltuun avaruusolennoilta, otettaisiin käyttöön aseteknologian kehitykseen, mikä voisi auttaa tuomaan voiton rintamalla.

On olemassa huomattavan paljon todistusaineistoa silminnäkijätodistusten muodossa, että Yhdysvaltain laivasto veti tätä salaista sotilasoperaatiota, jossa pyrittiin kehittämään ‘stealth-teknologiaa’ laivaston aluksiin jo vuonna 1943. [7] Tämä projekti, nimeltään ‘Philadelphia-koe’, antoi laivastolle johtoaseman avaruusolentojen teknologian takaisinmallintamisessa, ja koko avaruusolentokysymys annettiin laivaston osastojen alaisuuteen. Tämän vaiheen avaruusolentokysymyksen poliittisen hallinnoinnin tärkeä ominaisuus oli asevoimien rahoittamien tieteellisten laboratorioiden johtava rooli, jotka olivat keskeisessä asemassa avaruusolentojen teknologian takaisinmallinnuksessa. Tämä ‘sotatieteellinen kompleksi’ oli kriittisessä roolissa sotatoimissa ja avaruusolentojen läsnäoloon reagoinnissa.

Sodan ajan ylipäällikkönä presidentti Rooseveltin avaruusolentokysymyksen poliittinen johtamistapa oli sama kuin Manhattan-projektin poliittinen johtamistyyli, joka tuotti ensimmäiset atomipommit sekä muut sodan aikaiset sotateknologiset salaisuudet. Vaadittiin sekä salassapitoa että selkeää komentoketjua, ja asevoimien alaisuudessa toimivien laboratorioiden piti saada rahoitusta joka välissä, jotta he voisivat hyödyntää tätä avaruusolentojen ‘läsnäoloa’ rintamalla menestyksekkäästi. Ei ole olemassa näyttöä siitä, että Rooseveltin hallinto olisi kehittänyt mitään erityisiä organisaatiorakenteita avaruusolentokysymyksen ratkaisemiseksi, muuta kuin yksinkertaisesti antaa koko avaruusolentokysymys sotaministeriön alaisuuteen, joka hoiti sotatoimia. Ylipäällikkö Roosevelt ja hänen kaikkein korkea-arvoisimmat neuvonantajansa saivat laajalti tietoa ja olivat keskeisessä roolissa suorittamassa tarpeellista valvontaa sotilasprojekteista, jotka käyttävät avaruusolentolähteistä saatuja tiedustelutietoja ja teknologiaa. Toinen maailmansota tarkoitti, että avaruusolentojen läsnäoloa ei valvottaisi mitenkään, sillä avaruusolentojen olemassaolo ja sen sotilaallinen merkitys vaativat äärimmäistä salaisuuden ylläpitoa johtuen niiden vaikutuksista kansalliseen turvallisuuteen sodan takia.

Toinen vaihe: Trumanin hallinto ja päätös säilyttää salassapito

Kun Harry Trumanista tuli presidentti vuonna 1945, toisen maailmansodan ‘menestyksekäs’ lopputulos oli jo selvä. Tämä tarkoitti, että yhä järjestäytyneempi instituutiorakenne voitaisiin kehittää poliittisesti hallinnoimaan avaruusolentokysymystä. Uhka Amerikan kansalliselle turvallisuudelle oli nyt ohi, mitä tulee kansaan, mikä tarkoitti sitä, että pian alkaisi painostus saada kongressi valvomaan ja paljastamaan kansalle armeijan ja tiedustelupalvelujen salaiset ohjelmat. Koska amerikkalaisjoukoilla oli täydellinen operationaalinen ja logistinen kontrolli kaikista avaruusolentojen läsnäolon aspekteista sodan aikana, tarvittiin prosessi jolla päätettäisiin miten poliittisesti hallinnoitaisiin sellaisen läsnäolon laajoja poliittisia vaikutuksia. Epäilemättä ensimmäinen poliittinen ongelma oli se miten laajalti avaruusolentojen läsnäolo tulisi paljastaa kongressille ja kansalle. Oli tarve luoda instituutio, joka varmistaisi poliittisen koordinoinnin eri tiedustelu- ja sotilasyksiköiden välillä, jotka kaikki työskentelivät avaruusolentokysymyksen eri aspektien parissa; ja tarvittiin keino varmistaa, että presidentti ja hänen pääneuvonantajansa saisivat riittävästi tietoa, jotta he voisivat valvoa avaruusolentokysymystä hoitavien sotilaallisen/tieteellisen/tiedusteluyhteisöjen toimeenpanovaltaa.

Truman antoi muistiomuotoisen hyväksynnän vuonna 1947 silloiselle puolustusministeri James Forrestalille luoda salainen komitea, joka olisi kolmenlaisessa tärkeässä roolissa: hallinnoida avararuusolentojen läsnäolon julkista paljastusta, koordinoida avaruusolentokysymyksen ympärille syntyneiden projektien politiikkatoimia, ja toimia avaruusolentojen läsnäoloa hoitavien salaisten organisaatioiden toimeenpanovallan valvojana. [8] Tämä ryhmä, nimeltään Majestic 12 (MJ-12), koostui alunperin 12 korkea-arvoisesta armeijan, tiedustelun ja siviilisektorin henkilöstä, jotka muodostivat ad hoc -komitean. MJ-12 oli täten salainen poliittinen elin, joka oli luotu poliittisesti hallinnoimaan kaikkea avaruusolentojen läsnäoloon liittyvää, jotta presidentti saisi toimiinsa parhaat mahdolliset neuvot. MJ-12 oli upotettu kansallisen turvallisuuden neuvoston sisään, joka muodostettiin samaan aikaan koordinoimaan politiikkasuosituksia valtion, asevoimien ja tiedusteluelinten välillä koherentiksi politiikkatoimisuositusten joukoksi, josta presidentti sitten voisi valita. Tapa jolla politiikkasuosituksia kerättäisiin olisi sarja ad hoc -komiteoita, jotka muodostettaisiin tutkimaan avaruusolentokysymyksen tiettyjä aspekteja ja jotka antaisivat suosituksia. Eräs tunnetuimmista oli ad hoc -komitea, jossa jäseninä olivat Albert Einstein ja Robert Oppenheimer, jotka julkaisivat huippusalaisen raportin “Relationships with Inhabitants of Celestial Bodies” kesäkuussa 1947, jossa listattiin useita suosituksia reagoida avaruusolentojen läsnäoloon niiden ulkopoliittisten vaikutusten perusteella. [9] Näin avaruusolentokysymyksen toimeenpanovallan valvontaa suoritettiin presidentin, hänen neuvonantajiensa ja nimitettyjen virkamiesten kautta, jotka ohjasivat Yhdysvaltain avaruusolentojen läsnäoloon liittyvien kriittisten poliittisten kysymysten politiikkaa salaisten ad hoc -komiteoiden suositusten pohjalta.

Eräs tekijä, joka vaikutti enemmän ja enemmän avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen johtamistapaan, oli UFO-alusten julkiset havainnot sodanjälkeisenä aikana, mitkä tekivät asian salassapidosta vaikeaa. Vuonna 1947 julkisuudessa tehtyjen UFO-havaintojen määrä kasvoi ällistyttävästi, mikä johti siihen, että viralliset toimet ja avaruusolentojen läsnäolon julkinen paljastaminen saivat kannatusta. [10] Kaikkein kuuluisin näistä oli vuoden 1947 Roswellin tapaus, joka on saanut aikaan useita kirjoja ja todistuksia eri henkilöiltä ja viranomaisilta. [11] Tämä johti siihen, että ilmavoimat päätti käynnistää virallisen UFO-tutkimuksen. Project Blue Book alkoi vuonna 1952 ja se oli ilmavoimien aiempien UFO-tutkimusten, Project Signin (1947-48) ja Project Grudgen (1948-52) jatkaja. [12]

UFO-uutisten aiheuttaman julkisen hässäkän keskellä Trumanin hallinto sai MJ-12 -komitealta neuvoa pitää avaruusolentojen läsnäolo tiukasti salassa samalla kun he jatkoivat avaruusolentojen aktiviteetteihin ja heidän teknologiaansa liittyvien teknologiaprojektien valvontaa. Todisteet avaruusolentojen läsnäolon toimeenpanovallan valvonnan luonteesta ja MJ-12:n päätöksestä pitää tiedot salassa kansalta löytyvät James Forrestalin vuoden 1949 erottamisen Trumanin puolustusministerin pestistä ja kuoleman epäselvistä olosuhteista. Ministeri Forrestalille oli, tietovuotajien paljastusten mukaan, kehittynyt selkeä mielipide siitä miten avaruusolentojen läsnäoloa tulisi poliittisesti hallinnoida, ja hänen sanottiin olevan julkisen paljastuksen puolella. [13] Presidentti Truman ja hänen MJ-12 -neuvonantajansa potkivat Forrestalin, joka oli MJ-12 -komitean jäsen, komiteasta pellolle. Presidentti oli päättänyt, että koko avaruusolentokysymys tulisi hallinnoida poliittisesti niin, että kaikki pidettiin visusti salassa, ja näin kansalle tai kongressille ei myönnettäisi mitään avaruusolentojen läsnäolosta. Forrestal sai potkut virallisesti ‘hermoromahduksen’ takia ja hän myöhemmin ‘teki itsemurhan’ hyppäämällä Bethesda Naval Hospitalin kuudennen kerroksen ikkunasta. [14] Usean ‘ilmiantajan’ mukaan Forrestal murhattiin. [15]

Trumanin hallinnon poliittinen johtamistapa avaruusolentokysymyksessä oli tiukkaa toimeenpanovallan valvontaa, jossa hän sai neuvoja avaruusolentokysymykseen hänen nimittämiltään komiteoilta kuten MJ-12. MJ-12 antoi politiikkatoimisuosituksia asevoimiin ja tiedusteluun upotettujen salaisten organisaatioiden valvontaan ja koordinointiin, ja asevoimat rahoitti tieteellisiä laboratorioita, joiden tavoitteena oli takaisinmallintaohjelmat ja kommunikointi avaruusolentojen kanssa.

Kolmas vaihe: Salaisten organisaatioiden toimeenpanovallan valvonnan rapautuminen

Dwight Eisenhowerin valinta presidentiksi 1952 toi mukanaan sekä republikaanihallinnon että myös merkittävän poliittisen muutoksen siinä miten hallinnoida avaruusolentokysymystä — amerikkalaisten korporaatioiden ja Council on Foreign Relationsin muodollinen mukaantuominen hallinnoimaan avaruusolentojen läsnäoloa. Eisenhower oli saanut tukea presidentinkampanjaansa Rockefellerin suvulta, eikä siten ollut kauhean yllättävää, että hän valitsi Nelson Rockefellerin valtionhallinnon uudelleenorganisoijaksi. Rockefeller oli vuosina 1953-59 presidentin valtionhallinnon uudelleenjärjestämistä koskevan neuvoa-antavan komitean puheenjohtaja. Lisäksi hänestä tuli presidentin erikoisavustaja kylmän sodan strategiassa (1954-55) ja hän oli keskeinen hahmo, joka muokkasi Eisenhowerin avaruusolentojen läsnäoloa koskevia mielipiteitä ja reaktioita.

Rockefellerin suku oli saanut omaisuutensa ja vaikutusvaltansa John Rockefellerin perustamasta Standard Oil Companysta, joka loi voimakkaan monopolin amerikkalaiseen öljyteollisuuteen, jonka perintö jatkuu nykypäivänä Exxon/Mobil/Chevronin alaisuudessa. [16] Nelson Rockefeller, John Rockefellerin pojanpoika, oli ‘maltillinen republikaani’, joka oli liberaali poliittisissa asioissa ja tuki vahvasti liberaalia ideaa globaaleista poliittisista instituutioista, mutta konservatiivi talousasioissa. [17] Pyytäessään Nelson Rockefelleria neuvonantajaksi ja valtionhallinnon uudelleenjärjestelijäksi, sekä erityisesti avaruusolentojen läsnäoloon liittyvän poliittiseen infrastruktuuriin liittyen, Eisenhower antoi jenkkikorporaatioille keskeisen roolin siinä miten valtio yritti hoitaa poliittisia kysymyksiä — näkökulma, joka on johdonmukaisesti koko amerikkalaisella republikaanipuolueella.

Mitä avaruusolentokysymykseen tulee, tämä tarkoitti amerikkalaiskorporaatioiden keskeistä roolia avaruusolentojen teknologian salaisessa takaisinmallinnuksessa. [18] Tämän välitön seuraus oli, että tieteelliset laboratoriot, jotka aiemmin saivat suoraa rahoitusta Pentagonilta, uudelleenorganisoitiin niiden sijainnin ja rahoitusaseman suhteen. Nämä laboratoriot nyt saivat korporaatiorahaa sotilasorganisaatioilta saatujen sopimusten kautta, eikä niinkään suoraa rahoitusta asevoimilta, kuten oli asian laita toisen maailmansodan ja Trumanin hallinnon aikaan. Korporaatiot tarjosivat tärkeän hyödyn luotaessa asiaan ylimääräistä salailun verhoa, joka pitäisi kongressiedustajat poissa urkkimasta totuutta avaruusolentojen läsnäolosta. Kongressin valvonta, joka ainakin teoriassa oli mahdollista valtion/armeijan rahoittamien, avaruusolentojen takaisinmallintaa suorittavien tiedelaboratorioiden tapauksessa, olisi mahdotonta avaruusolentojen teknologiaa takaisinmallintaa suorittavien korporaatioiden tapauksessa, jotka olivat ottaneet johtoonsa samat tiedelaboratoriot, jotka työskentelivät samoissa salaisissa sotilasprojekteissa, saman henkilöstön voimin, samalla rahoituksella ja resursseilla. Project Blue Bookin ollessa käynnissä ja kongressin yrittäessä saada tietoonsa mitä avaruusolentojen läsnäoloon oikein kuuluu, tarvittiin Rockefellerin mielestä läpikotainen uudelleenjärjestely, jossa korporaatiot olivat keskeisessä roolissa, mikäli salassapitoa haluttaisiin kunnolla jatkaa. Jenkkikorporaatioiden ‘silmänkääntötemppu’ tarjosi tärkeän keinon hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa poliittisesti — olisi mahdollista pitää asia salassa täydellisesti yksinkertaisesti vetoamalla yksityisen sektorin markkinavoimiin, ja näin saatiin pidettyä kongressi poissa tutkimasta asiaa.

Toinen tärkeä politiikkamuutos oli Council on Foreign Relationsin mukaantuominen huippusalaisen komitean henkilöstön rekrytointikanavaksi, jonka tehtävä oli tarjota politiikkatoimien suosituksia eri poliittisista, taloudellisista, yhteiskunnallisista, uskonnollisista ja juridisista kysymyksistä avaruusolentojen läsnäoloa koskien. Rockefellerien suvusta tuli tärkeä hyväntekijä Council on Foreign Relationsin perustamisessa vuonna 1921 antamalla merkittävän vuosittaisen $1500:n lahjoituksen, antamalla yksittäisen suuren $50000:n lahjoituksen neuvoston uutta päämajaa varten 1929, sekä lahjoittamalla rakennuksen josta tuli vuonna 1945 neuvoston uusi päämaja. [19] Rockefellerien vaikutusvalta näkyi siinä miten he tukivat tiettyjen henkilöiden nimittämistä korkeisiin asemiin. 1970-luvun alkupuolella, esimerkiksi, David Rockefeller, josta lopulta tuli CFR:n puheenjohtaja, nimitti nimityskomitean toiveiden vastaisesti William Bundyn merkittävän julkaisun, Foreign Affairsin, päätoimittajaksi. [20] Tuomalla CFR:n Eisenhowerin hallinnon avaruusolentokysymystä hoitavien salaisten organisaatioiden rekrytointikanavaksi, Nelson Rockefeller oli veivannut itsensä ja sukunsa avaruusolentokysymyksen poliittisen hallinnoinnin keskiöön.

Kaikkein merkittävimmät organisatoriset uudistukset mitä tulee avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen hallinnointiin olivat MJ-12:n virallistaminen ja laajentaminen autonomiseksi instituutioksi, jolla oli täydet valtuudet tehdä päätöksiä koskien avaruusolentojen läsnäoloa. MJ-12:sta tuli muodollisesti kansallisen turvallisuuden neuvoston salaisten operaatioiden komitean sisäinen järjestö — Committee 5412 — joka sai nimensä kansallisen turvallisuuden neuvoston ediktistä 5412. MJ-12:n aiempi olemassaolo toimeenpanovallan nimittämänä ad hoc -komiteana oli nyt muuttunut pysyväksi alikomiteaksi, joka sijaitsi kansallisen turvallisuuden neuvoston kaikkein salamyhkäisimmän komitean sisällä. Ilmiantajatodistusten tarjoaman näytön perusteella Trumanin ad hoc -komitea MJ-12 uudelleenorganisoitiin niin, että siinä oli nyt kaksi piiriä. [21] Ulompi piiri oli 40:n henkilön ryhmä, jotka muodostivat Study Groupin (minkä johdosta nimet kuten PI-40 ja Special Studies Group on myös liitetty MJ-12:n), jonka funktio oli tarjota erityisselvityksiä ja politiikkasuosituksia koskien avaruusolentokysymystä pienemmälle päätöksentekijöiden ryhmälle (MJ-12), joka tekisi varsinaiset toteutettavat politiikkasuositukset saatuaan toimeenpanovallan hyväksynnän Eisenhowerilta.

Eisenhowerin alaisuudessa perustettu Special Studies Group/PI-40 piti ensimmäisen tapaamisensa Quanticon rannikkojääkäritukikohdassa Virginiassa, ja sen 35 jäsentä valittiin yksinomaan Council of Foreign Relationsista. Ryhmällä oli kaksi johtajaa, Henry Kissinger ja Zbigniew Brzezinski, ja se koostui nimekkäistä henkilöistä kuten tri. Edward Teller, Paul Nitze, David Rockefeller ja McGeorge Bundy (myöhemmin Kennedyn ulkoasiain erikoisassistentti). [22] William Cooperin mukaan, Rockefellerit rakensivat loisteliaat tilat ryhmälle omille maille Marylandiin. [23]

MJ-12 koostui 19 henkilöstä, jotka arvioivat eri tutkimuksia ja pohtivat poliittisia kysymyksiä koskien avaruusolentojen läsnäoloa perustuen 12 äänen enemmistöäänestykseen, mikäli jokin asia haluttiin saada hyväksytyksi. [24] William Cooperin mukaan, joka palveli laivastotiedustelun Tyynenmeren laivaston komentajan briiffaustiimissä, tätä pienempää ryhmää johti presidentin ulkoasiain erikoisedustaja, ja sen jäsenistö oli seuraava. Presidentin kylmän sodan strategian erikoisedustaja (eli kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Nelson Rockefeller), keskustiedustelupalvelun johtaja (Allen Welsh Dulles), ulkoministeri (John Foster Dulles), pääesikunnan johtaja (amiraali Arthur Radford), FBI:n johtaja (J. Edgar Hoover), kuusi henkilöä CFR:n johdosta (’viisaat miehet’) ja kuusi henkilöä salaisesta tieteellisestä järjestöstä nimeltä JASON Group (jota johti tohtori Edward Teller), jotka olivat kaikki Council on Foreign Relationsin jäseniä. [25] On todennäköistä, että MJ-12:n/PI-40:n säännöt koskien jäsenyyttä sanoivat, että jokaisen jäsenen piti olla MJ-12:n hyväksymä, että jäsenet eivät saaneet kuulua yhtä aikaa sekä MJ-12:n että PI-40:n, että heidän MJ-12 -jäsenyytensä pituus on rajoitettu ja että PI-40 -jäsenyyden pituutta ei ole rajoitettu.

Kuten oli kansallisen turvallisuuden neuvoston poliittisen roolin laita sen tarjotessa neuvoja presidentille, MJ-12:lla oli samanlainen funktio koordinoitaessa politiikkatoimia koskien eri salaisia organisaatioita, jotka olivat mukana avaruusolentojen läsnäolon eri aspektien hoidossa. Organisaation kehittyessä tutkimaan tiettyjä poliittisia ongelmia koskien avaruusolentojen läsnäoloa, PI-40:llä oli merkittävä rooli poliittisten kysymysten muotoilussa ja prioriteettien määrittämisessä, jotka vaikuttaisivat tapaan jolla MJ-12 teki politiikkatoimien suosituksia. MJ-12:n laajentumiseen johtaneen institutionaalisen uudelleenorganisoinnin arkkitehtinä ja presidentin neuvonantajana Rockefeller otti kriittisen roolin MJ-12:n johdossa. Lisäksi Rockefeller hänen perheensä suhteiden avulla kykeni myös vaikuttamaan CFR:n ja JASON-ryhmän jäsenien nimittämiseen PI-40:n hyväksi. Rockefeller oli keskeisessä asemassa vaikuttamassa strategisiin periaatteisiin ja imperatiiveihin, jotka myöhemmin ohjaisivat avaruusolentojen läsnäolosta tehtäviä politiikkasuosituksia. Rockefellerin vaikutusvalta asteittain johti hänen vieraantumiseensa Eisenhowerista jälkimmäisen tajuttua, että avaruusolentojen läsnäolon valvonta rapautui Rockefellerin uudelleenjärjestelyjen takia. Eisenhowerin huoli oli perua kahdesta päätavasta, joilla toimeenpanovallan valvonta rapautui: korporaatioiden roolista Amerikassa sekä tavasta, jolla informaatiota annettiin MJ-12/PI-40:lle avaruusolentokysymyksessä.

Siirtymä Rooseveltin/Trumanin hallintomallista, jossa valtio rahoitti sotilaallisia/tieteellisiä laboratorioita, jotka pyörittivät salaisia sotilasprojekteja, malliin, jossa amerikkalaiskorporaatiot olivat nimellisesti näistä projekteista vastuussa, johti yhteistyöhön jonka Eisenhower uskoi muuttuneen uhaksi toimeenpanovallalle. Tämä ikuistettiin Eisenhowerin kuuluisassa jäähyväispuheessa tammikuussa 1961, jossa hän varoitti ‘sotateollisesta kompleksista’:

Hallituksen neuvostoissa meidän on varottava antamasta perusteetonta vaikutusvaltaa, olipa sotateollinen kompleksi sitten halunnut sitä tai ei. Vääriin käsiin sijoitetun vallan katastrofaalisen nousun mahdollisuus on olemassa, ja se pysyy. Emme saa koskaan antaa tämän yhdistelmän painon vaarantaa vapauksiamme tai demokraattisia prosessejamme. Meidän ei pitäisi pitää mitään itsestäänselvyytenä. Vain valppaat ja tiedostavat kansalaiset voivat pakottaa valtavan teollisen ja sotilaallisen puolustuskoneiston sovittamaan yhteen rauhanomaiset menetelmämme ja tavoitteemme, jotta turvallisuus ja vapaus voivat kukoistaa yhdessä. [26]

Hallintonsa lopussa Eisenhower selvästi oli sitä mieltä, että sotateollinen kompleksi oli muuttunut liian voimakkaaksi ja livahtanut hänen ja hänen pääneuvonantajansa kontrollista siinä miten avaruusolentojen läsnäoloa pitäisi poliittisesti hallinnoida. Amerikkalaiskorporaatioiden salaiset sotilasprojektit saivat rahoitusta asevoimien tekemien sopimusten kautta, mikä tarkoitti että presidentti ja hänen pääneuvonantajansa olivat menettäneet hallinnan siitä mitä tapahtui näissä salaisissa projekteissa ja organisaatioissa, jotka muodostivat eri sotilaallisten ja tiedusteluorganisaatioiden läpi kudotun ‘sotateollisen kompleksin’, joka työskenteli avaruusolentojen läsnäolon eri aspektien parissa. Kontrollin menetys siitä mitä sotateollisissa laboratorioissa tapahtui toi mukanaan kontrollin menettämisen tiedustelutiedon laadusta ja tarkkuudesta, jota presidentti ja hänen neuvonantajansa tilanteesta saivat. ‘Sotateollinen kompleksi’ selvästi kykeni muotoilemaan avaruusolentojen läsnäoloa koskevat politiikkakysymykset ja ennakoimattomat tilanteet tavoilla, jotka sanelivat valtion politiikan niin, että Eisenhower ja hänen neuvonantajansa kokivat olonsa turhautuneeksi ja hätäiseksi. Tämä viittaa siihen, että sotateollinen kompleksi oli soluttautunut MJ-12:n ja/tai PI-40:n ja että se muotoili politiikkakysymykset ja imperatiivit tavoilla, jotka rapauttivat näiden salaisten organisaatioiden toimeenpanovallan valvontaa.

Nelson Rockefeller, amerikkalaiskorporaatiot mukaan avaruusolentokysymyksen poliittiseen johtamiseen ottanut uudelleenorganisoinnin arkkitehti, irtisanoutui pestistään presidentin erikoisassistenttina valtion uudelleenjärjestelyssä vuonna 1959 ja siirtyi kampanjoimaan menestyksekkäästi itsensä New Yorkin kuvernööriksi. Rockefellerin maine sekä korporaatiomaailmassa että MJ-12/PI-40:ssä varmisti sekä kontrollin siitä miten avaruusolentojen läsnäoloa tulisi poliittisesti hallinnoida yhä enenevässä määrin MJ-12/PI-40:n ja tiedustelupalvelujen kautta ja miten sotateollisen kompleksin tulisi yhä enenevissä määrin takaisinmallintaa avaruusolentojen teknologiaa. Eisenhower viittasi jäähyväispuheessaan, että ainakin mitä tulee avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen hallinnointiin, poliittinen vallankaappaus oli jo tapahtunut. [27] Eisenhower oli sysätty rooliin, jolle oli annettu pelkästään perustuslaillinen validiteetti saada politiikkasuosituksia, jotka perustuivat informaatioon jota presidentillä ei ollut oikeutta riippumattomasti varmistaa todeksi. Se, että Eisenhower oli tätä mieltä, näkyy Eisenhowerin alaisuudessa palvelleen upseerin, prikaatikenraali Stephen Lovekinin, raporteista:

Mutta kävi niin, että Eisenhower ostettiin pihalle. Koska hän ei enää tiennyt tätä, hän menetti hallinnan siitä mitä koko UFO-tilanteessa oikein tapahtui. Hänen viimeisessä puheessaan kansakunnalle hän mielestäni kertoi meille miten sotateollinen kompleksi puukottaisi selkää jos ei ole täysin valppaana... Ja mielestäni hän tajusi, että yhtäkkiä kaikki nämä materiaalit ovat menossa korporaatioiden haltuun, mikä voi olla maallemme vahingoksi. Tämä turhautuminen, mitä muistan siitä, kesti kuukausia. Hän tajusi, että hän oli menettämässä UFO-asian hallinnan. Hän tajusi, että tämä ilmiö tai mikä tahansa sitten hänellä olikaan vastassaan ei olisi menossa parhaisiin käsiin. Ja mitä muistan, hän käytti ilmaisua “Se ei tule olemaan parhaissa käsissä". [28]

Kennedyn hallinto merkitsi tärkeää merkkipaalua avaruusolentokysymyksen toimeenpanovallan valvonnan rapautumisessa. Kennedylle paljastettiin avaruusolentojen läsnäolo, kun hän nuorena senaattorina palvellessaan ulkosuhteiden komiteassa sai kuulla avaruusolentojen läsnäolosta. Kuten hänen republikaaniedeltäjänsä, uusi demokraattipresidentti Kennedy sai tietää, että avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoivat salaiset armeijan ja tiedustelun organisaatiot yhdessä MJ-12:n/PI-40:n kanssa, jotka julkistivat tietoja avaruusolennoista tavoilla, jotka olivat puolueellisia tiettyä lopputulemaa kohtaan, mistä kaikkein selvin esimerkki on tarve jatkuvasti rahoittaa kyseisiä ohjelmia. Jos informaatiota todellakin ‘spinnattaisiin’, tämä kun on juuri se mitä Eisenhower ehdottaa, silloin avaruusolentojen läsnäolo olisi pysyvästi kansallisen turvallisuuden uhkien kategoriassa, joka vaatii tiukkaa salassapitoa, minimaalista valtion valvontaa ja törkeitä budjettisummia. Amerikkalaiskorporaatioiden mukaantulo asevoimien sopimuksiin tarkoitti, että toimeenpanovallan valvonta ei enää onnistuisi löytämään todellista avaruusolentojen läsnäolon merkitystä tai mitä salaiset organisaatiot oikeasti olivat tekemässä. Se, ettei mitenkään pysty tarkistamaan tai varmistamaan salaisten organisaatioiden toimittamaa informaatiota, joiden epäiltiin ‘spinnaavan’ sitä tavalla, joka tuki tiettyjä lopputulemia, oli varmastikin Eisenhowerin huolenaiheena ja ongelma, jonka Kennedy myös sai vastaansa.

Kennedy ja hänen luotettavimmat neuvonantajansa selvästi näkivät kovasti vaivaa saadakseen toimeenpanovallan jälleen valvontansa alle, mutta olivat samalla tavoin turhautuneita kuten Eisenhower ja hänen neuvonantajansa. Kennedyn kansainvälisten asioiden erikoisassistentti (eli kansallisen turvallisuuden neuvonantaja) McGeorge Bundy ja muut kabinetin jäsenet puolustus- ja ulkoministeriöistä, CIA:n johtaja ja pääesikunnan päällikkö olivat todennäköisimmät MJ-12:n jäösenet, mutta tämä ei ilmeisesti auttanut Kennedyä saamaan aikaan hänen vaatimia muutoksia. Entisen Air Force Onen stuertin Bill Holdenin mukaan hän ja Kennedy kävivät seuraavanlaisen keskustelun lentäessään Eurooppaan kesällä 1963: ”Mitä mieltä olette UFOista, hra presidentti?” Kennedy vakavoitui hetkeksi ja vastasi, ”Haluaisin kertoa kansalle UFO-tilanteesta… mutta käteni ovat sidotut.” [29] Rockefellerin institutionaaliset reformit tekivät mahdottomaksi kenellekään, edes istuvalle presidentille, saada haltuunsa avaruusolentojen läsnäolon poliittista päätöksentekoprosessia.

Kennedyn toimet saada toimeenpanovallan valvonta ja kumota häiritsevä todellisuus, jossa sotateollinen kompleksi toimi ilman valvontaa avaruusolentojen läsnäolon parissa sekä vaikutti siihen miten avaruusolentokysymystä hallinnoitiin poliittisesti johti eskaloituneeseen sarjaan yhteydenottoja. Esimerkiksi Kennedyn aloite parantaa suhteita Neuvostoliittoon Nikita Hruštšovin alaisuudessa ja tehdä yhteistyötä enemmän avaruusolentojen läsnäoloon vastaamisessa selvästi häiritsivät niitä salaisia organisaatioita, joilla oli todellista vaikutusvaltaa siihen miten poliittisesti hallinnoida avaruusolentokysymystä. On löydetty dokumentteja, jotka tukevat ideaa siitä, että Kennedy halusi saada aikaan laajempaa yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa, ja että sotateollinen kompleksi vastusti tätä. [30] Lisäksi on väitetty, että Kennedy antoi ultimaatumin MJ-12:lle, jossa “hän aikoi paljastaa avaruusolentojen läsnäolon Amerikan kansalle seuraavana vuonna [1964], ja määräsi suunnitelman kehitettäväksi hänen päätöksen toteuttamiseksi.” [31]

Rockefellerin alaisuudessa toteutettu institutionaalinen uudelleenjärjestely teki mahdolliseksi amerikkalaiskorporaatioille osallistua erittäin salaisiin ohjelmiin asevoimiin ja tiedustelupalveluihin upotettujen salaisten organisaatioiden kanssa, ja tätä demokraattien nousukaspresidentin ei annettu kumota, joka oli sitoutunut kansallisesti ja kansainvälisesti läpinäkyvämpään ja yhteistyöllisempään toimintaan poliittisesti hallinnoida avaruusolentokysymykstä. On todennäköistä, että Kennedyn salamurha oli osittain kytköksissä hänen pyrkimyksiinsä saada takaisin kontrolli avaruusolentokysymyksestä. [32] Vastuuhenkilöt ovat voineet olla minkä tahansa salaisen organisaation jäseniä, joiden mielestä Kennedyn politiikka uhkasi niiden operaatioita. Tämän Kennedyn hallinnon kriisin lopputulema olisi ollut se, että muodollinen politiikasta päättävä ryhmä, MJ-12, olisi alkanut tehdä politiikkasuosituksia ilman presidentin hyväksyntää. Tämä merkitsi irtaantumista Eisenhowein hallinnon toimintatavasta, jossa Eisenhowerilla oli ainakin muodollinen velvollisuus antaa hyväksyntänsä toteutettaville suurille MJ-12:n politiikkasuosituksille.

Kennedyn salamurha merkitsi kulminaatiota prosessissa, joka oli ‘de facto poliittinen vallankaappaus’, jossa avaruusolentojen läsnäolon toimeenpanovallan valvonta loppui alle vuosikymmenessä. Eisenhowerin republikaanikytkökset ja Rockefellerin valinta uudelleenorganisoimaan valtionhallinnon rakenteita sekä hänen roolinsa avaruusolentojen läsnäolon poliittisen hallinnoinnin reformoinnissa johti käytännössä toimeenpanovallan valvonnan rapautumiseen avaruusolentokysymyksessä. Eisenhower sai tietää myöhemmin, että hänen hallintonsa oli menettänyt kontrollin, ja että käynnissä oli ‘hiljainen poliittinen vallankaappaus’. Kennedyn epäonnistuneet pyrkimykset saada takaisin kontrolli sekä hänen salamurhansa merkitsivät käännekohtaa toimeenpanovallan valvonnan rapautumisessa. Rooseveltin ja Trumanin hallintojen kaltainen toimeenpanovallan valvonta, jossa presidentti ja hänen vanhemmat neuvonantajansa olivat täysin tietoisia ja kontrolloivat avaruusolentojen läsnäolon poliittista johtamistapaa oli nyt kaukainen muisto vain. Todellinen kontrolli siitä miten poliittisesti hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa oli livahtanut salaisten organisaatioiden käsiin, jotka toimivat salassa ilman toimeenpanovallan valvontaa ja ylellisillä budjeteilla. On täten ymmärrettävää miksi, ainakin byrokraattisesta katsantokannasta jos ei niinkään kansallisen turvallisuuden näkökulmasta, että salaisilla organisaatioilla oli vahva intressi ylläpitää status quoa ja vastustaa pyrkimyksiä, jotka johtaisivat suurempaan läpinäkyvyyteen ja toimeenpanovallan valvontaan.

Keskeisenä politiikkaa koordinoivana ryhmänä MJ-12/PI-40 oli selvästi ollut tietoinen tällaisen ‘de facto poliittisen vallankaappauksen’ eduista ja todennäköisesti ollut roolissa tukemassa, jos ei sitten päävastuullisena, avaruusolentokysymyksen kaikkien aspektien toimeenpanovallan rapauttamista. MJ-12/PI-40 oli institutionaalisesti asemoitu hyötymään suuresti toimeenpanovallan valvonnan vähenemisestä, mikä tarkoitti että presidentin hallinnot tiesivät vähemmän siitä mitä avaruusolentokysymyksissä tapahtuu, ja he olisivat joutuneet luottamaan MJ-12:n/PI-40:n saadakseen tarkkaa informaatiota siitä mitä sotateollisessa kompleksissa tapahtuu. MJ-12/PI-40 voisi olla roolissa koordinoimassa politiikkaa, eikä presidentti tai hänen neuvonantajansa valvoisi tai vastustaisi sitä mitenkään, eikä heillä ollut minkäänlaista keinoa vahvistaa tai haastaa heille avaruusolentokysymystä hoitavien salaisten organisaatioiden tarjoamaa informaatiota ja/tai MJ-12/PI-40:n heille tarjoamia politiikkasuosituksia. Presidentin hallintojen kyvyttömyys saada itsenäistä ja tarkkaa informaatiota avaruusolentojen läsnäolosta tarkoitti, että MJ-12/PI-40 kykenisi spinnaamaan saatavilla olevaa informaatiota omaan suuntaansa tuottaakseen poliittisia lopputulemia, jotka olivat linjassa MJ-12/PI-40:n prioriteettien ja tarpeiden kanssa. Yksi näistä tarpeista oli varmistaa autonomian aste, joka minimoisi toimeenpanovallan puuttumisen toimiin, joiden MJ-12/PI-40 oli todennäköisesti päättänyt olevan presidenttien kanslioiden kokemuksen ja kyvykkyyksien ulkopuolella, jotka parhaimmillaankin olivat vain tilapäisiä toimijoita avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa. Toimeenpanovallan valvonnan menettäminen tarkoitti, että MJ-12/PI-40 muuttui pääpeluriksi määritettäessä sitä miten avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoitaisiin poliittisesti. [33] Tämä johti neljänteen vaiheeseen avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa johtamisessa — salaisten organisaatioiden autonomian ja rankaisematta jättämisen aikaan.

Neljäs vaihe: Salaisten organisaatioiden autonomian ja rankaisematta jättämisen aika

Presidentti Lyndon Johnson, kuten Kennedy, ei saanut MJ-12:n/PI-40:n luottamusta ja häneltä yksinkertaisesti evättiin tieto koskien avaruusolentojen läsnäoloa. [34] MJ-12/PI-40 operoi Johnsonin hallinnon aikaan ilman toimeenpanovallan valvontaa ja poliittisesti hallinnoi avaruusolentojen läsnäoloa koordinoimalla neljän pääalueen välillä. Ensimmäinen oli eri asevoimain haaroihin upotetut salaiset organisaatiot, jotka ovat osa avaruusolentojen teknologiaa aseisiin takaisinmallintavaa sotateollista kompleksia. Toinen oli tiedusteluorganisaatiot, jotka yrittivät kerätä informaatiota avaruusolentojen toiminnasta, avaruusolentojen agendasta, perustaa kommunikaatiokanavia avaruusolennoille, ja jotka on upotettu CIA:n, NSA:n ja DIA:n. Kolmas oli presudentti ja hänen neuvonantajansa, jotka eivät ole täysin tietoisia avaruusolentojen läsnäolon täydestä laajuudesta, jotka olivat kuitenkin ainakin tietoisia näiden salaisten organisaatioiden olemassaolosta ja MJ-12/PI-40:n roolista politiikan koordinoinnissa. [35] Neljäs ja viimeinen alue oli kongressi ja kansa, jotka on pidetty kaikkein eniten pimennossa ihaeesta, jotka eivät yksinkertaisesti tiedä avaruusolentojen läsnäoloa hoitamaan perustetuista salaisista organisaatioista.

Ilmavoimien tutkimus Project Blue Book alkoi Trumanin hallinnon lopulla, ja se oli, eversti Philip Corson mukaan, joka palveli Eisenhowerin hallinnossa ja joka oli myös saanut briiffausta Pentagonin salaisesta avaruusolentojen teknologian takaisinmallinnusprojektista, “alusta lähtien puhdasta mediapeliä”, joka oli suunniteltu pitämään kansan huomio keskustelussa siitä oliko UFOja ohjanneiden avaruusolentojen olemassaolosta olemassa riittävästi todistusaineistoa. [36] Project Blue Bookin päättyminen vuonna 1969 kertoi avaruusolentojen läsnäoloa poliittisesti hallinnoivien luottamuksesta, että lukemattomat UFO-havainnot ja julkiset raportit kohtaamisista avaruusolentojen kanssa eivät olisi enää uhka viralliselle linjalle, avaruusolentojen läsnäolon paljastamatta jättämiselle.

Roolissaan keskeisenä politiikkaa koordinoivana elimenä avaruusolentojen läsnäoloa hoitavien salaisten organisaatioiden verkostossa MJ-12/PI-40 nyt otti tiukasti kontrolliinsa sen miten avaruusolentojen läsnäoloa poliittisesti hallinnoitaisiin. MJ-12/PI-40:n päätehtävän ja sen keskeisten pelurien identifioiminen on täten keskeistä ymmärrettäessä sitä miten avaruusolentojen läsnäoloa poliittisesti johdettiin ja kuinka avaruusolentokysymyksen toimeenpanovallan valvonnan rapautuminen ja MJ-12/PI-40:n autonomia vaikuttaisivat tulevien presidenttien hallintoihin. MJ-12/PI-40:n organisatorinen funktio voidaan rinnastaa shakkipelaajaan, joka joutuu hoitelemaan koko joukon nappuloita, joilla kaikilla on eri funktio, arvot ja vahvuudet, päästäkseen lopulliseen tavoitteeseen: voittoon. Tämä tarkoittaa, että MJ-12/PI-40:n päärooli oli kehittää suuri strategia avaruusolentokysymyksen hoitoon mitä tulee avaruusolentojen rotujen moninaisuuteen, niiden eri agendoihin ja aktiviteetteihin sekä ulkovaltojen hallituksiin ja salaisiin organisaatioihin shakkilaudan yhdellä puolella (vastustaja), ja toisella puolella neljään pääalueeseen, joista laudan toisen puolen nappulat koostuivat. MJ-12/PI-40:n strategisen roolin arkkitehti oli Nelson Rockefeller ja Council on Foreign Relations, joka olennaisesti suunnitteli institutionaaliset säännöt, joiden mukaan MJ-12/PI-40 olisi kanssakäymisissä muiden avaruusolentokysymyksen eri aspekteja hoitavien tahojen kanssa. On olemassa vahvaa näyttöä ilmiantajatodistuksien perusteella, että Special Studies Groupin, joka oli MJ-12/PI-40:n ulkopiiri, mestaristrategi oli Rockefellerin suojatti tohtori Henry Kissinger, jonka kokemus avaruusolentojen läsnäolon hoidosta meni pidemmälle kuin mitä julkisuudessa kerrotaan. [37]

Henry Kissingerin merkittävyys PI-40:n mestaristrategina

On olemassa merkittävää näyttöä siitä, että Natsi-Saksa oli osittain onnistunut takaisimallintamaan alasammutun avaruusolentojen aluksen, jonka natsit löysivät 1930-luvulla. [38] Natsitiedemiesten osittain menestyksekäs pyrkimys ymmärtää ja takaisinmallintaa tätä avaruusolentojen teknologiaa oli tärkeä tekijä Natsi-Saksan aseteknologian kehitysohjelmassa ja sodankäynnin pitkittämisessä, jonka aikana näitä uusia asejärjestelmiä otettiin käyttöön. Toisen maailmansodan päättyessä Yhdysvaltain armeijan vastatiedustelujoukot käynnistivät huippusalaisen projektin, jolla siirtää maasta toiseen samat natsitiedemiehet, jotta he voisivat käyttää natsien osaamista hyödykseen. ‘Operation Paperclip’, kuten tätä operaatiota kutsuttiin, siirsi satoja natsitiedemiehiä hyvinrahoitettuihin sotatieteellisiin laboratorioihin, jotka oli luotu valmistamaan aseita sotaan. [39] ‘Operation Paperclipin’ vähemmän tunnettu nimi oli nuori, saksaa puhuva, juutalaistaustainen, amerikkalainen tiedustelu-upseeri Henry Kissinger.

Kissinger syntyi toukokuun 27. päivä 1923 Baijerissa, Fürthissa, ja palveli armeijan vastatiedustelujoukoissa vuosina 1943-46. Toisen maailmansodan lopulla hän pysyi aktiivipalveluksessa Länsi-Saksassa. Hänet siirrettiin 970. vastatiedustelujoukkueeseen, jonka ‘virallisiin’ tehtäviin kuului entisten natsien rekrytointi neuvostovastaisiin operaatioihin Neuvostomaihin. [40] Kissingerin puolueettomuus oli todellisuudessa keskeisessä asemassa ‘Operation Paperclipissa’ — rooli, joka leimasi häntä armeijan tiedustelupiireissä henkilönä, joka oli älykäs ja osasi strategisen ajattelun kuinka parhaiten hoitaa tärkeimpiä Yhdysvaltaa koskettavia strategiakysymyksiä — siinä miten parhaiten vastata avaruusolentojen läsnäoloon. [41]

Kissinger palasi USA:n ja vuonna 1947 meni Harvardin yliopistoon kandiopiskelijaksi. Kissinger kuitenkin piti yhteytensä armeijaan ja toimi kapteenina sotilastiedustelureservissä. Tämä mahdollisti hänen jatkaa keskeisessä roolissa avaruusolentokysymyksessä, kun Trumanin hallinto linjasi korkeimman tason politiikkaa. Vuoteen 1950 mennessä Kissinger oli nyt valmistunut ja työskenteli osa-aikaisena Pentagonille. Hän kulki toistamiseen Washingtoniin — konsulttina operaatiotutkimuslaitokselle, joka oli pääesikunnan suorassa alaisuudessa. Operaatiotutkimuslaitos ‘virallisesti’ teki huippusalaista tutkimusta aiheista kuten entisten saksalaisten agenttien ja natsipuolueiden kannattajien hyödyntämisestä CIA:n salaisessa toiminnassa. Kissingerin viralliset tehtävät olivat jälleen kerran pelkkä peite hänen roolilleen koordinoida entisiä natsitiedemiehiä salaisiin projekteihin takaisinmallintamaan avaruusolentojen teknologiaa ja hoitamaan monenmoisia tiedustelullisia ja strategisia kysymyksiä avaruusolentojen läsnäoloon liittyen.

Vuonna 1952, saatuaan tohtorin paperit, Kissinger ryhtyi Psychological Strategy Boardin johtajan konsultiksi, joka oli kansallisen turvallisuuden neuvoston toimeenpaneva haara monissa salaisissa psykologisissa ja puolisotilaallisissa operaatioissa. Näin Kissingerin rooli laajeni käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa ympäröiviä lukuisia poliittisia kysymyksiä. Kissingerin sisäpiirin tietämys Operation Paperclipistä ja avaruusolentojen läsnäolosta, yhdistettynä hänen strategiseen ajattelukykyynsä, teki hänestä sellaisen joka voisi nopeasti ottaa nimekkään aseman avaruusolentojen läsnäoloa ympäröivässä päätöksentekohierarkiassa. Council on Foreign Relationsin jäsenenä Kissinger oli epäilemättä tullut muiden nimekkäiden jäsenten tietoon henkilönä, joka kykeni johtajuuteen avaruusolentokysymyksessä. Vuonna 1954 presidentti Eisenhower nimitti Nelson Rockefellerin hänen kylmän sodan erikoisassistentikseen, pestiin joka virallisesti liittyi ‘CIA:n salaoperaatioiden valvontaan ja hyväksyntään‘. Tämä oli peite Rockefellerin todelliselle roolille MJ-12:n johdossa sekä Yhdysvaltain ulkopolitiikan johdossa uunituoreiden Orionin tähdistöstä tulleiden avaruusolentojen kanssa solmittujen ‘salaisten sopimusten’ jälkimainingeissa. [42] ‘Sopimus’ on ollut monenlaisen spekuloinnin kohteena, mutta useat entiset armeijan ja tiedustelupalvelujen ‘tietovuotajat’ ovat paljastaneet sen olemassaolon ja sisällön. [43]

Vuonna 1955 Kissinger ryhtyi kansallisen turvallisuuden neuvoston operaatioita koordinoivan lautakunnan — ulkovaltoja vastaan tehtyjen operaatioiden kaikkein korkein poliittinen elin — konsultiksi. Kissingerin analyyttiset ja strategiset kyvyt olivat käytössä sekä Yhdysvaltain politiikassa koskien ulkovaltoja vastaan toteutettuja salaisia operaatioita että avaruusolentoja vastaan toteutettuja salaisia operaatioita. [44] Kissingerin rooli salaisissa operaatioissa, hänen läheinen suhteensa Nelson Rockefelleriin, hänen intellektuaaliset kyvykkyytensä, kaikki yhdessä johtivat hänen vaikutusvaltansa tasaiseen kasvuun. Rockefeller ja muut salaisissa organisaatioissa toimivat ymmärsivät vaaran, joka syntyi kun ei koordinoitu avaruusolentoja ja takaisinmallinnusta koskevaa salaista politiikkaa yhdessä perinteisempien ulkopolitiikan ongelmien kanssa, jotka olivat kansan huomion keskipisteenä.

Useiden laajojen ongelmien koordinointi vaatii jonkun, jolla on strategista ajattelukykyä koordinoida näitä kahta alaa. Kissingerin kyvyt saivat Rockefellerin, Council on Foreign Relationsin johtokunnan ja sotilastiedustelun huomion sopivana henkilönä tähän hommaan. Rockefeller oli keskeinen hahmo nimitettäessä Kissingeriä PI-40:n johtoasemaan, Study Groupiin joka tarjosi politiikkasuosituksia MJ-12:lle erityisesti reaktiona Orionin tähdistöstä saapuneiden avaruusolentojen kanssa solmitulle sopimukselle ja yleisesti koko avaruusolentojen läsnäoloon. [45]

PI-40:n johtajana ja keskeisenä strategistina Kissinger on varmasti ollut tietoinen tarpeesta hallinnoida poliittisesti avaruusolentojen läsnäoloa varmistamalla MJ-12:n ja PI-40:n autonomia ja koittaa tehdä toimeenpanovallan valvonnasta tehotonta. MJ-12/PI-40 oli kasvattanut institutionaalista valtaansa niin, että se kykeni nyt vaikuttamaan poliittisesti koko valtionhallinnon toimeenpanovaltaan. Voimakkaalla vaikutusvallalla, jos ei suoraan täysin kontrolloiden, presidentinkansliat toisensa jälkeen nähtiin kriittiseksi osaksi sitä miten avaruusolentojen läsnäoloa tulisi poliittisesti hallinnoida, ja Rooseveltin ja Trumanin hallintojen merkittävä piirre, toimeenpanovallan valvonta, käytännössä lakkautettiin.

MJ-12:n tarvetta kontrolloida/vaikuttaa tuleviin hallintoihin kärjisti ironia siitä, että vaikka useimmat kansallisen turvallisuuden viranomaiset, poliitikot, uutismedia ja kansa uskoivat, että Neuvostoliitto oli suurin uhka Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle, Yhdysvallat itse asiassa teki salaa yhteistyötä laajalti Neuvostoliiton kanssa avaruusolentokysymyksen parissa. Tämä tarkoitti, että kylmän sodan retoriikan ja kansan huomion ja resurssit vaatineiden sotilaskonfliktien alla tehtiin salaisia operaatioita näiden osapuolten yhteisenä uhkana pitämää tahoa vastaan. [46] Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat strategisia kumppaneita mitä tulee avaruusolentokysymyksen hoitoon, kun taas ne samalla olivat strategisia kilpailijoita kylmän sodan geopolitiikassa. Tämä tarkoitti, että kylmän sodan vihamielisyydet olivat suurelta osin teatteria, joka auttoi suuntaamaan kansan huomion pois siitä mitä oikeasti tapahtui. Tällainen teatteri toimisi ainoastaan, jos kaikkein korkeimmat viranomaset presidentinkansliassa olivat tietoisia avaruusolentojen läsnäolosta, ikään kuin lepyttelemässä kovalinjaisempia politiikanlaatijoita, jotka uskoivat kylmän sodan olevan totta ja jotka olivat oikeasti valmiita käyttämään ydinaseita Neuvostoliittoa vastaan sen hyökätessä.

Tuleviin presidentinkanslioihin vaikuttaminen onnistuisi vain sijoittamalla PI-40:n ydinjäseniä tulevien presidentinkanslioiden korkeisiin asemiin, jotta varmistettaisiin ettei avaruusolentojen läsnäoloa paljastettaisi ja jotta lepyteltäisiin kylmän sodan vihamielisyyksiä. Kennedyn/Johnsonin hallinnoissa tämä henkilö oli McGeorge Bundy, yksi alkuperäisistä PI-40:n jäsenistä, joka kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi päästyään istui myös MJ-12:n puheenjohtajan paikalle. [47] Nixonin hallinnon tapauksessa tämä saavutettaisiin vieläkin nimekkäämpien PI-40 -jäsenten sijoittamisella, jotka kontrolloivat presidentti Nixonia tarpeen tullen.

Nixonin hallinnossa tämä henkilö oli kukas muukaan kuin Henry Kissinger, joka astui julkisuuteen vuonna 1968 nimitettäväksi juuri vaaleilla valitun Nixonin kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi. Kissingerin nimityksessä keskeinen hahmo oli Nelson Rockefeller, joka oli hävinnyt Nixonille vuoden 1968 republikaanien ehdokasnimityksen, ja tämän jälkeen järjestellyt suojattinsa Nixonin tiimiin. [48] Kissinger aikoi keskittää ulkopolitiikan teon Valkoiseen taloon ja kansallisen turvallisuuden neuvostoon, mikä näin varmistaisi hänelle keskeisen roolin sekä Yhdysvaltojen ulkopolitiikan muokkaajana että myös avaruusolentokysymyksen politiikan muokkaajana hänen roolissaan MJ-12:n johtajana. Kun otetaan huomioon hänen pitkä historiansa Special Studies Groupissa/PI-40:ssä niiden perustamisesta lähtien, Kissinger olisi kaikkein kokenein ja voimakkain MJ-12:n johtaja Nelson Rockefellerin jälkeen. [49]

Seymour Hershin kriittisessä Kissingerin elämänkerrassa koskien hänen Vietnamin sodan aikaista johtamistapaansa käy ilmi, että Kissinger aikoi hamuta niin paljon valtaa kuin vain mahdollista hoitamalla kansainvälisiä asioita. [50] Kissinger systemaattisesti kaivoi maata muiden jalkojen alta, jotka uhkasivat hänen kontrolliaan kansainvälisistä asioista, erityisesti uuden ulkoministerin William Rogersin ja muiden Nixonin hallinnon keskeisten poliittisten päätöksentekijöiden alta. [51] Kissinger kuvataan Hershin elämänkerrassa paranoidina poliitikkona, joka aikoo viedä vallan muilta, joilta hänen mukaansa puuttui hienovaraisuus ja terävyys ulkopoliittisten kysymysten hoidossa. Kissingerin johtamistyyli oli varmistaa, että kaikki informaatio kulki hänen kauttaan ja että hän toimi Nixonin ulkopolitiikan prioriteettien ja ajattelun pääsuodattimena. Kissingerin entisen avustajan Morton Halperinin kirjoittama kappale kertoo Kissingerin poliittisesta johtamistavasta:

Tammikuun 25. päivänä 1969, viisi päivää presidentin astuttua valtaan, kansallisen turvallisuuden neuvosto kokoontui ensimmäiseen kokoukseensa. Asialistalla oli Vietnam, ja Halperin, joka nyt oli selkeästi Kissingerin avustajien ykkösnimi, nimitettiin tekemään tiivistelmät kaikista tutkielmista ja valmistelemaan muistiota näiden pohjalta presidentille. Hän huolellisesti listasi eri vaihtoehtoja kahden tai kolmen sivun tiivistelmässä, jätti tilaa presidentille merkitä hänen vaihtoehtonsa. Idea oli pienentää presidentin työtaakkaa: jos Nixon valitsi lukea liitteenä olevat dokumentit, hän voisi vain läpikäydä Halperinin tiivistelmän (joka toki sai Kissingerin julkaisuluvan) ja tehdä päätöksensä. Henry rakasti tiivistelmää ja piti sitä loistavana. Mutta ‘Mort’, hän sanoi, ‘et ole sanonut presidentille mitä vaihtoehtoja meidän pitäisi valita.’”

“Ajattelin itselleni”, Halperin muistelee, “että meidän ei pitäisi valita puoliamme; meidän pitäisi vain lähettää tiivistelmät vaihtoehdoista.” Vuosia myöhemmin Halperin tajusi miten naiivi hän oli ollut: “Henry oli julkisesti sanonut, että me aiomme hoitaa presidentin asiat. En tiennyt, että Henry halusi antaa hänelle vaihtoehdot, joista presidentti päättäisi. Olin yllättynyt -- koska edelleen uskoin mitä Henry oli sanonut.” Kissingerin tiivistelmäpaperit, suosituksineen, muuttuivat kaikkein salaisimmiksi dokumenteiksi Nixonin Valkoisessa talossa. [52]

Kissingerin poliittinen johtamistyyli hallinnossa oli merkittävä, sillä se tarjoaa oivallusta PI-40:n päätöksentekotyyliin Kissingerin alaisuudessa hänen ollessaan Study Groupin johtaja, ja myöhemmin MJ-12:n kun hänestä tuli sen johtaja Nixonin/Fordin hallinnoissa. [53]

Kissingerin roolia Yhdysvaltain ulkopolitiikan ohjaksissa saneli hänen ‘realpolitik’-periaatteensa. Realpolitik oli malli hänen lempivaltiomiehensä toiminnasta, 1800-luvun saksan kanslerin, Otto Von Bismarkin, joka taidokkaasti hoiteli kansainvälisiä liittoja ja rajoitettuja sotia muuttaakseen Preussin/Saksan suurvallaksi ilman, että Saksaa vastaan oltaisiin liittouduttu kansainvälisesti. [54] Bismarkille kansainvälineen politiikka oli suurta shakkipeliä, jossa moraali ja tunteet olivat sivuroolissa, ja mikä oikeasti merkitsi oli omien resurssien taidokas käyttö omien strategisten päämäärien saavuttamiseksi oman vallan maksimoimiseksi. [55] ‘Realpolitik’ dominoi Kissingerin näkökulmaa kansainvälisessä politiikassa paikoissa kuten Laos, Kamputsea, Chile ja Itä-Timor, joissa moraali ja tunteet eivät olleet minkäänlaisessa asemassa kohdeltaessa näitä maita puhtaina pelinappuloina kansainvälisessä shakkipelissä, jossa Yhdysvallat kilpaili Neuvostoliittoa vastaan ja maksimoi geopoliittista valtaansa, jossa samaan aikaan tehtiin strategista yhteistyötä ja vastattiin avaruusolentojen läsnäoloon. Yleisesti ei ole kuitenkaan tiedossa, että Kissinger otti käyttöön saman roolin Yhdysvaltain politiikkaa ohjaillessaan siihen miten se vastaisi avaruusolentojen läsnäoloon. Moraali ja tunteet olivat parhaimmillaankin toisarvoisia, kun Yhdysvallat asteittain paransi resurssejaan strategista asemaansa parantaakseen puhuttaessa avaruusolentojen vierailusta Maapallolle. Näiden ihmiskunnan kanssa kanssakäymisessä olleiden avaruusolentojen sekä niiden toiminnasta tietoisia olevien salaisten organisaatioiden moraalinen suuntautuminen eivät saaneet Kissingerin realpolitikissa paljoakaan painoarvoa. Se, mikä oli merkitsevää, oli se miten paljon avaruusolennot tarjoaisivat resursseja amerikkalaisille salaisille organisaatioille parantamaan aseteknologiaa ja näin amerikkalaisten strategista asemaa avaruusolentoihin verrattuna. Kissingerin realpolitik oli tapa jolla monimutkaiset poliittiset, yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristölliset ongelmat voitiin ratkaista avaruusolentojen läsnäolosta puhuttaessa. Kissingerin rooli oli samanlainen kuin hänen 1800-luvun sankarin, Bismarkin. Kissinger olisi muuttamassa Yhdysvaltoja dominantiksi globaaliksi vallaksi, joka käsittelisi avaruusolentoja samanarvoisina, synnyttämättä planeettainvälistä sotaa yhden tai useamman avaruusolentojen rodun kanssa, mikä tarkoittaisi loppua Yhdysvaltain suvereniteetille ja vapaudelle. Kissingerin läheiset suhteet Rockefellerin sukuun varmistivat, että amerikkalaiskorporaatiot jatkaisivat keskeisessä roolissa avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa.

Kissinger Nixonin hallinnossa samanaikaisesti oli korkeassa asemassa Yhdysvaltain ulkopolitiikassa ja sen salaisessa ‘ulkoplanetaarisessa’ politiikassa MJ-12/PI-40:n kautta, ja tästä seuraa, että avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinnointi oli muutaman harvan käsissä, joiden aikeena oli hamuta niin paljon valtaa kuin mahdollista, eikä heidän aikeena ollut hetkeäkään jakaa sitä MJ-12:n/PI-40:n ulkopuolisille, joita pidettiin kokemattomina ja joilta puuttui poliittinen hienovaraisuus ja äly käsitellä avaruusolentokysymyksen monimutkaisuuksia. Eisenhowerin varoitus siitä, että avaruusolentokysymyksen poliittinen hallinnointi “ei olisi parhaissa käsissä” vaikutti yhtäkkiä profetialta.

Carterin ja Clintonin hallintojen poliittinen kyvyttömyys ja Reaganin uhka

Jimmy Carterin vaalivoitto vuonna 1976 toi mukanaan demokraattipresidentin, joka oli julistanut paljastavansa maailmalle totuuden avaruusolentojen läsnäolosta heti valtaan päästyään. Carter oli ensimmäinen amerikkalaispresidentti, joka oli julkisesti sanonut nähneensä UFOn. [56] Carter kuitenkin sai tietää, että presidenttinä hän olisi kyvytön saamaan tietää koko totuutta amerikkalaisten avaruusolentojen läsnäoloon liittyvistä salaisista ohjelmista, ja vielä vähemmän vaikuttaa siihen miten avaruusolentojen läsnäoloa poliittisesti hallinnoitaisiin. Vaikka hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa Zbigniew Brzezinski olikin eräs PI-40:n ensimmäisistä johtajista ja nyt saisi MJ-12:n johtajan paikan Kissingeriltä, Carter ja hänen pääneuvonantajansa saivat tietää, että heiltä yksinkertaisesti evättiin pääsy tarpeelliseen avaruusolentojen läsnäoloa koskevaan tietoon, mikä teki tuskallisen selväksi, että avaruusolentojen läsnäoloa ei toimeenpanovalta valvonut. [57]

Carterin hallinnon rahoittama projekti Stanford Research Institutessa toukokuussa 1977, jossa tutkittiin viestintää avaruusolentojen kanssa, lopetettiin neljäkuukautta myöhemmin Pentagonin painostuksesta. Pentagon yksinkertaisesti uhkaili SRI:n johtoa, että se lakkauttaisi SRI:n rahoituksen mikäli SRI jatkaisi toimintaa Valkoisen talon kanssa. [58] Avaruusolentojen viestintäprojektin häslingin jälkeen Carter ja hänen neuvonantajansa pian tunnustivat, että he olivat ‘pikkupelureita’ avaruusolentokysymyksessä. Tämä kyvyttömyys poliittisesti hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa on hyvin voinut olla kriittinen tekijä Iranin vallankumouksessa, joka niin kovasti nakersi Carterin uudelleenvalintamahdollisuuksia. [59]

Republikaanien valintakampanja vuonna 1980 toi mukanaan uuden ulottuvuuden avaruusolentojen läsnäolon polittiseen johtamistapaan. Ronald Reagan esiintyi kampanjassa kommunisminvastaisena ristiretkeläisenä, jonka näkemys oli, että ainoastaan voimakkaan sotilaallisen aseman avulla neuvottelu oli keino vastustaa Neuvostoliiton uhkaa globaalille demokratialle. Yksityisyydessä Reaganilla oli kuitenkin samanlaisia näkemyksiä avaruusolentojen läsnäolosta sekä siitä miten hänen mielestään ‘avaruusolentojen ihmiskunnalle aiheuttamasta uhasta’ tulisi neuvotella voimakkaasta sotilaallisesta asemasta. [60] Kuten hänen edeltäjänsä presidentti Carter, Reagan oli kohdannut UFOja. [61] Toisin kuin Carter, kuitenkin, hän kehitti vahvan uskomuksen siitä, että avaruusolentojen läsnäolo oli uhka ihmiskunnalle ja että se tuli pitää kurissa sotilaallisen mahdin avulla. Sitä vastoin hänen republikaanien ehdokasvaalien vastustajansa entinen CIA-johtaja George Bush toi mukanaan maltillisen republikaani-ideologian — ideologian joka oli johdonmukaisempi hänen näkemystensä kanssa MJ-12:sta/PI-40:stä, joiden jäsen Bush oli aiemmin ollut, sekä Henry Kissingerin näkemysten kanssa, joka nyt oli MJ-12/PI-40:n kiistämätön mestaristrategi, jolla oli yli 40 vuotta kokemusta avaruusolentojen läsnäolon hoidosta. Reaganin valinta Bushin ohi on varmasti ollut pettymys Kissingerille ja MJ-12/PI-40:lle sekä sen suhteen miten mukaan tuotiin ‘ulkopuolinen’, joka vaikutti MJ-12/PI-40:n kykyyn poliittisesti hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa, mutta myös siksi, koska se mahdollisti vaarallisten elementtien syntyä tätä läsnäoloa hallinnoiviin salaisiin pyrkimyksiin.

MJ-12/PI-40 Kissingerin alaisuudessa oli täysin tietoinen avaruusolentojen läsnäolon monimutkaisuuksista liittyen eri rotuihin ja orientaatioihin sekä sen varmistamiseen, että useiden asevoimiin ja tiedustelupalveluihin upotettujen salaisten organisaatioiden toimintaa koordinoitaisiin tavalla, joka piti yllä ‘globaalia valtatasapainoa’. Kissinger ja MJ-12/PI-40 oli eniten huolissaan amerikkalaisten asevoimien ja/tai tiedustelupalvelujen salaisten organisaatioiden riskistä ottaa yhteen avaruusolentojen rotujen kanssa, joka voisi taantua suuren mittakaavan konfliktiksi, mikä johtaisi ‘maailmojen sotaan’. ‘Bismarkilainen’ mestaristrategi Kissinger oli huolissaan ‘valtatasapainon’ ylläpitämisestä samalla, kun hän paransi Yhdysvaltain strategista asemaa avaruusolentoja vastaan. PI-40, joka jälleen kerran oli Kissingerin hallinnassa hänen palveltuaan täyden kauden MJ-12:ssa, pyrki näin ollen hillitsemään Yhdysvaltain asevoimien sisäisten salaisten organisaatioiden ‘sotilaallista seikkailua’, joka parhaimmillaankin oli liian hyökkäävä ja pahimmillaan globaalia aseellista konfliktia tavoittelevat avaruusolentojen rodut saattaisivat soluttautua niihin. [62] MJ-12/PI-40 oli eniten huolissaan mahdollisuudesta, että salaiset sotilasorganisaatiot, jotka olivat taipuvaisia sotilaalliseen seikkailuun ja/tai avaruusolennot olivat niihin soluttautuneet, vaikuttaisivat presidentin kansliaan kohtuuttomasti.

Pian valintansa jälkeen Reagan osoitti avaruusolentouhkauskomuksensa luonteen olevan jäykkä, ja hän töksäytti monia julkisia lausuntoja avaruusolentojen läsnäolosta ja sen uhasta ihmiskunnalle. [63] Dixon Davisin, toisen kahdesta Reagania briiffannesta CIA-agentista, mukaan: ”Ronald Reaganin ongelma oli, että kaikki hänen ideansa olivat kiveen hakattuja. Hän ajatteli, että hän tiesi kaikesta kaiken — hän oli vanha koira.” [64]

Reaganin kommunisminvastainen retoriikka ja mssiivinen sotilasjoukkojen varustaminen oli vain peite Reaganin todellisesta halusta hyökätä avaruusolentojen kimppuun sotilaallisesti. [65] Hänen ensimmäinen julkinen kommenttinsa avaruusolentojen uhasta esitettiin vuoden 1985 Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välisessä huippukokouksessa Mihail Gorbatshovin kanssa Genevessä, jolloin hän sanoi:

En voinut sille mitään -- kun lakkaa ajattelemasta, että me olemme kaikki Jumalan lapsia, missä me sitten asummekin maailmassa, en voinut muuta kuin sanoa hänelle (Gorbatshov) miten helppo hänen ja minun tehtävä olisi, jos yhtäkkiä lajiamme uhkaisi uhka toisesta maailmasta universumissamme. Me unohtaisimme kaikki paikalliset erimielisyytemme, joita maidemme välillä olisi, ja me lopullisesti toteaisimme, että me olemme kaikki ihmisiä ja me olemme Maapallolla yhdessä. Kaipa voimme odottaa jonkin avaruusolentojen rodun tuloa alas uhkaamaan meitä, mutta mielestäni me voimme itse saada aikaan tuon realisaation keskenämme. [66]

Jos hänen odottamaton kommenttinsa huippukokouksessa ei ollut tarpeeksi provokatiivinen ilmaisu Reaganin näkemyksistä koskien avaruusolentojen läsnäolon mahdollista uhkaa, niin hänen puheensa YK:n 42. yleiskokouksessa syyskuun 21. päivä 1987 oli vieläkin provokatiivisempi ja implikaatioiltaan häiritsevämpi:

Nykyhetken vastakkainasettelujen pakkomielteissämme me usein unohdamme miten paljon kaikki ihmiskuntaa yhdistää. Ehkäpä tarvitsemme jonkin ulkopuolisen, universaalin uhan, joka saa meidät tunnustamaan tämän yhteisen siteen. Joskus mietin miten nopeasti maailmanlaajuiset eromme katoaisivat jos meillä olisi vastassamme avaruusolentojen uhka maailmamme ulkopuolelta. Ja kuitenkin minä kysyn: eivätkö avaruusolennot ole jo keskuudessamme? [67]

Eversti Phillip Corsolle ja muille konservatiiviupseereille Reagan oli sankari, joka tiesi miten parhaiten vastata avaruusolentojen uhkaan — globaalilla suojakilvellä, joka ampuisi alas avaruusolentojen alukset missä päin planeettaa tahansa. [68] Strategic Defense Initiative ei liittynyt niinkään ballististen ydinohjusten alas ampumiseen, oikeasti se oli planetaarinen suojakilpi, jonka armeijan salaiset organisaatiot olivat suunnitelleet, jotka halusivat sotilaskonfliktia avaruusolentojen kanssa.

Reaganin konservatiivinen poliittinen filosofia ja julkiset lausunnot tarpeesta massiivisesti varustautua Neuvostoliiton uhkaa vastaan olivat vihjailuja avaruusolentojen mahdollisen hyökkäyksen vaarasta. Kissinger, Brzezinski ja muut MJ-12/PI-40:ssä pitivät Reagania ja hänen poliittisia neuvonantajiaan uhkana avaruusolentojen läsnäolon hallinnoinnille ja häilyvälle rauhalle, joka salaisten organisaatioiden ja avaruusolentojen rotujen välillä oli ympäri planeettaa. Kun otetaan huomioon Reaganin kiveen hakatut näkemykset ja avaruusolentojen läsnäolon hallinnoinnin merkitys, on erittäin todennäköistä, että PI-40:n huoliin reagoineet ryhmät olivat roolissa yrittäessään saada Reagan syrjäytetyksi pestistään ja korvatuksi MJ-12/PI-40:n jäsen George Bushilla, silloisella varapresidentillä ja CIA:n johtajalla. Hinkleyn salamurhayritys vuonna 1981 oli mahdollisesti yritys PI-40:n löyhästi liittyviltä organisaatioilta joko syrjäyttää Reagan kokonaan tai pelotella tätä, jotta estettäisiin globaalin avaruusolentojen läsnäolon hallinnointiin liittyvän salaisen yhteistyön tuhoisa purkautuminen. [69] Salamurhayrityksen lopputulema oli, että Reaganin hallinnon sotilaalliset impulssit saatiin riittävästi hallintaan, että varmistettiin se ettei avaruusolentojen rotujen kanssa syntyisi minkäänlaista hallitsematonta sotilaskonfliktia.

George Bushin valinta vuonna 1988 jälleen kerran salli MJ-12/PI-40:n dominoida presidentin kanslian strategista ajattelua. Entisenä MJ-12/PI-40:n jäsenenä Bush oli liiankin tietoinen tarpeesta hallinnoida poliittisesti avaruusolentojen läsnäoloa Kissingerin Nixonin hallinnon aikaan sanelemalla muotilla. Kissingerin tuki oli kriittistä Bushin pääsylle CIA:n johtoon vuonna 1975 sekä hänen ‘ylennykselleen’ PI-40:stä MJ-12:n, pian sen jälkeen kun Watergate-skandaalin pöly oli alkanut laskeutua. [70] Julkinen salailu, päätöksentekovallan monopolisointi MJ-12/PI-40:lle, vallan tasapainon ylläpitäminen ja avaruusolentojen teknologian jatkuva takaisinmallintaminen aseiksi sekä amerikkalaiskorporaatioiden roolin ylläpito avaruusolentokysymyksessä olivat avaruusolentojen läsnäolon poliittisen johtamistavan avaimia.

MJ-12/PI-40 oli varmasti tyytyväinen sen vaikutusvaltaan Bushin hallinnon alaisuudessa, ja on olemassa näyttöä siitä, että kansainvälisiä tapahtumia hoidettiin tavoilla, jotka tukivat Bushin uudelleenvalintaa vuonna 1992. ‘Kylmän sodan päättyminen’ oli varmastikin ‘lahja’ Bushin hallinnolle, joka normaalisti olisi varmistanut toisen presidenttikauden hallinnolle, joka nautti niin suuresta ulkopoliittisesta menestyksestä. [71] Persianlahden sodan voitto 1991 oli samanlainen tapaus, joka normaalisti olisi varmistanut uudelleenvalinnan presidentiksi. Vuoden 1992 presidentinvaalien lopputulos vaikutti niin varmalta, että nimekkäät demokraatit päättivät jättää kisan sikseen ja pitivät vuotta 1996 parhaana aikana presidentinvaalikampanjalle.

Presidentti Clintonin valinta oli varmasti yllätys MJ-12/PI-40:lle ja taas kerran tällä oli vaikutus, jossa ‘ulkopuolinen’ asetettiin Valkoiseen taloon. Clinton, kuten Carter häntä ennen, pian huomasi, että hänellä ei ollut juurikaan sanomista avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen johtamistapaan. Hänen poliittiset neuvonantajansa CIA-johtaja James Woolsey ja puolustusministeri William Cohen eivät kumpikaan päässeet käsiksi tietoon avaruusolentojen läsnäolosta.. [72] Stephen Greer kertoi seuraavasta sananvaihdosta kuuluisan astronautin kanssa:

Jokin aika sitten olin Washingtonissa tapaamassa erästä kuuluisaa astronauttia. Jokainen tietää tämän henkilön nimen... Tämä astronautti oli uransa aikana saanut haltuunsa kiistämätöntä todistusaineistoa UFOista. Se on sellaista, että jos se paljastettaisiin, se olisi selvää ja kiistämätöntä näyttöä. Tämä astronautti kuvasi miten hän oli lähestynyt ja työskennellyt suoraan presidentti Clintonin puolustusministeri William Cohenin kanssa noutaakseen tämän tietyn todisteen salaisista projekteista -- meillä on siitä kaikki yksityiskohdat... Tämä astronautti sanoi minulle "puolustusministeri William Cohen käytti kohtuuttoman suuria summia rahaa ja aikaa tämän todisteen hankkimiseksi, eikä hänelle annettu pääsyä siihen". [73]

Tämä vihjasi siihen, että monet MJ-12/PI-40:ssä istuvista olivat jääneet sinne roikkumaan Bushin hallinnosta, ja Clintonin poliittisiin nimityksiin ei luotettu salaisuuden säilyttäjinä. Clintonin toimet saada informaatiota salaisilta organisaatioilta osoittautuivat hedelmättömiksi, kuten käy ilmi William Laparlin sanomisista, joka työskenteli CIA:lle Clintonin hallinnon alussa:

Korkea-arvoisten CIA-henkilöiden sekä näihin henkilöihin yhteyttä pitävien kesken oli tiedossa, että Clintonit olivat UFOjen jäljillä. Bill Clinton oli pyytänyt kaikilta häntä kuuntelevilta paljastamaan hänelle salaisuuden. Hän otti jonkun amiraalin jostain ja sanoi "muuten, kerro minulle UFOjen salaisuus". He vain katsoivat häntä ilmeellä, joka sanoi kuin "Mistä planeetalta sinä olet?" [74]

Clintonin kiinnostus ja toimet avaruusolentojen läsnäoloa ja salaisia projekteja koskevan tiedon saamiseksi olivat MJ-12/PI-40:lle uhka mitä tulee Clintonin aloitteisiin, jotka uhkasivat 1940-luvulta asti säilynyttä salaisuuden verhoa. Clintonin toimet on saatettu nähdä alkuvaiheen pyrkimyksenä toimeenpanovallan valvonnan palauttamiseksi. Ei oel vaikeaa tulla päätelmään, että monet Clintonin poliittiset ongelmat olivat seurausta salaisista vehkeilyistä harhauttaa Clintonin hallintoa ja varmistaa, että hänen kotimaan politiikkansa saisi mahdollisimman vähän tukea. Clinton päätti kautensa vain vähäisellä tiedolla avaruusolentojen läsnäolosta, eikä hänellä ollut merkittävää poliittista vaikutusta avaruusolentojen läsnäolon johtamistapaan. Hänen kommenttinsa marraskuussa 1995 pohjoisirlantilaiselle teinille kertovat hänen kyvyttömyydestää avaruusolentokysymystä koskien:

Sain kirjeen 13-vuotiaalta Ryanilta Belfastista. Ryan, jos olet kuulolla tänään, tässä on vastaus kysymykseesi. Ei, sikäli kun tiedän, avaruusolentojen alus ei törmännyt maahan Roswellissa, New Mexicossa vuonna 1947. (Naurua.) Ja, Ryan, jos Yhdysvaltain ilmavoimat saivat avaruusolentojen ruumiita talteen, he eivät kertoneet minulle siitä myöskään, ja minäkin haluaisin tietää. (Aplodit.) [75]

George W. Bushin valinta presidentiksi vuonna 2000 jälleen kerran johti siihen, että sisäpiiriläinen, tai ainakin sisäpiiriläisen uskollinen poika, oli Valkoisessa talossa. George Bush vanhempi näin oli keskeisessä roolissa poikaansa ohjastamassa, jolta puuttui samanlaiset älylliset ominaisuudet, joita vaadittiin PI-40:n tai Council on Foreign Relationsin jäsenyyteen, mutta joka oli hyödyllinen keulahahmo, joka sai Amerikan kansan tuen eri tavoin, kuin urbaani ja sofistikoituneempi Bush vanhempi tai häntä edeltänyt Nelson Rockefeller koskaan saivat. Tämä oli avaruusolentojen poliittisen johtamistavan uusi vaihe, ulkomaan haltuunotto siinä yksinomaisessa tarkoituksessa, että sillä saisi strategisen edun avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa.

Viides vaihe: Irakin ja sen muinaisen avaruusolentoteknologian poliittinen hallinta

Vuoden 2000 presidentinvaalikampanjassa George Bush vitsaillen vastasi kysymykseen koskien avaruusolentojen läsnäoloa sanomalla, että se oli Richard Cheneyn osaamisalaa. [76] Cheney palveli puolustusministerinä ensimmäisen Bushin hallinnossa ja samalla kaavalla, jota käytettiin Eisenhowerin hallinnossa määrittämään MJ-12:n jäsenet, hän oli entinen MJ-12:n aktiivijäsen ja erittäin todennäköisesti nykyinen PI-40:n jäsen. Cheney ja/tai vanhempi Bush on todennäköisesti briiffannut nuorempaa Bushia jossain kohtaa avaruusolentojen läsnäolosta, ja hän yksinkertaisesti sanoi Cheneyllä olevan enemmän kokemusta asiasta. Toiset Bushin hallinnon keskeiset nimet kuten Fordin hallinnon aikainen puolustusministeri Donald Rumsfeld ovat myös olleet Eisenhowerin aikaisen kaavan mukaan PI-40:n jäseniä ja sen jälkeen saaneet ylennyksen MJ-12:n. Muut Bushin hallinnon nimet kuten Paul Wolfowitz ja Richard Perle, jotka molemmat ovat aiemmin olleet korkeassa asemassa Pentagonilla, todennäköisesti olivat molemmat saaneet tietoa avaruusolentojen läsnäolosta virkansa aikana.

Bushin hallinnon henkilöstö erottui heidän Pentagonin taustoillaan ja ‘haukkamaisella’ republikaanimaailmankuvalla, joka kannatti uusia kansainvälisiä teorioita, kuten ennaltaehkäisevää sotilaallista väliintuloa roistovaltioita vastaan ja maailmanlaajuisen puolustuskilven luomista niitä vastaan. Kun sellainen teoria keskittyy uhkaan, joka aiheutuu tällaisista valtioista mikäli niillä on hallussaan massatuhoaseita, se tieto mikä näillä henkilöillä oli avaruusolentojen läsnäoloa koskien vihjasi, että he pelkästään jatkoivat avaruusolentojen läsnäolon uhkiin perustuvaa arviointia, joka Reaganin aiempaa hallintoa oli dominoinut. Globaali suojakilpi ydinaseita käyttäviä roistovaltioita vastaan oli kätevä peite todellisille aikeille sotilaallisesti iskeä minkä tahansa avaruusolentojen aluksen kimppuun missä tahansa päin planeettaa. Bushin hallinnon ‘haukkojen’ läheisten Pentagonin suhteiden lisäksi joillain heistä oli hyvät suhteet sotilasurakoitsijoihin, jotka työskentelivät eri salaisissa projekteissa avaruusolentojen läsnäolon parissa. Bushin hallinnon ‘haukkojen’ ammattitausta ja politiikat puhuvat siitä, että he muodostavat korkea-arvoisten viranomaisten ‘kabaalin’ julkisen pään, joka toimii salaisissa organisaatioissa ja yrittää edistää sotilaallisia iskuja avaruusolentoja vastaan. [77] Sellaiset viranomaiset epäilemättä ovat olleet tietoisia muiden maiden salaisista organisaatioista, joiden kanssa he ovat kilpailleet/tehneet yhteistyötä saadakseen maksimaalisen strategisen edun avaruusolentojen läsnäolosta, sekä tietoisia eri roistovaltioiden strategisesta merkityksestä hauraassa valtatasapainossa, joka planeetalla vallitsi eri avaruusolentojen faktioiden ja salaisten valtion organisaatioiden kesken. Keskeinen roistovaltio tällaisessa strategisessa kamppailussa oli Saddam Husseinin johtama Irak.

On olemassa näyttöä siitä, että Irakissa on joskus ollut muinainen sivilisaatio, joka on ollut tiiviisti yhteyksissä avaruusolentojen rotuihin. [78] Todennäköisyys sille, että tämä yhteys on johtanut joko avaruusolentojen taakseen jättämän teknologian tai avaruusolentojen teknologian kehitykseen, joka on haudattu Irakin aavikolle, on esitetty pääasialliseksi motivaatioksi Yhdysvaltain johtamalle sotilashyökkäykselle vuoden 2003 Persianlahden sodassa. [79] Kun tarve vallata Irak syntyi syistä, jotka pääosin koskettivat avaruusolentojen läsnäolon poliittista hallinnointia ja Irakin strategista tärkeyttä, oli tärkeää hoitaa tämä tavalla, joka minimoisi globaalin kaaoksen. Tämä oli erityisen tärkeää, koska salaiset organisaatiot USA:ssa kilpailivat samanlaisten organisaatioiden kanssa Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä, jopa Kiinassa, jotka oletettavasti olivat jo saaneet jonkinlaisen käsityksen siitä mitä Irakissa odotti sekä sen strategisesta merkityksestä globaalille valtatasapainolle.

Keskeisten Bushin hallinnon ‘haukkojen’, Donald Rumsfeldin, Paul Wolfowitzin, Richard Cheneyn, Richard Perlen ja muiden vaikutusvalta nähtiin MJ-12/PI-40:ssä todennäköisesti käyttökelpoisena poliittisena työkaluna, jolla saataisiin pääsy Irakin strategisiin avaruusolentoresurssreihin. Tämä piti hoitaa tavalla, joka kuitenkin säilyttäisi globaalin konsensuksen eikä saisi aikaan konfliktia, joka voisi helposti lähteä lapasesta ja johtaa avaruusolentojen rotujen tekemään interventioon. Kuten Reaganin hallinnon kanssa aiemmin, MJ-12/PI-40:n piti pitää aisoissa Bushin hallinnon sotaisat puuskat jos he aikoivat saada pääsyn Irakin avaruusolentoresursseihin Ranskan, Saksan ja Kiinan salaisten organisaatioiden vastustuksesta huolimatta.

Elokuussa 2002, kun debatti ennakoivasta amerikkalaisten sotilashyökkäyksestä oli kuumimmillaan, Kissinger julkaisi merkittävän poliittisen lausunnon, jossa hän varoitti Bushin hallintoa vieraannuttamasta sen historiallisia liittolaisia Irakin kysymyksen hoidossa. Hän väitti, että “oikeutetun ennakoivan hyökkäyksen käsite menee kaikkea modernia kansainvälistä lakia vastaan, joka sallii sotilasvoiman käytön ainoastaan itsepuolustuksessa, eikä potentiaalisia uhkia vastaan.” [80] Tämä yhdessä muiden republikaanihallintojen korkeiden viranomaisten, kuten vanhemman Bushin sekä kansallisen turvallisuuden neuvonantaja ja PI-40 -jäsen Bren Scowcroftin lausuntojen kanssa johti siihen, että presidentti Bush siirtyi internationalistisempaan agendaan, joka painotti YK:n roolia. [81] Tämä kulminoitui Bushin pitämään puheeseen YK:n edessä syyskuun 11. hyökkäysten vuosipäivän jälkeisenä päivänä, jolloin hän painotti Saddam Husseinin kohtaamista ja YK:n johtavaa roolia roistovaltioiden uhan hillitsemisessä. [82] Kissinger ja Scowcroft edustivat MJ-12/PI-40:n näkyvää aloitetta karsinoida Bushin haukkoja mitä tulee globaalin konsensuksen säilyttämiseen keskeisenä strategisena tavoitteena Irakin sotilashyökkäyksessä ja Saddamin syrjäyttämisessä vallasta ja pääsyn saamisessa Irakiin piilotettuun avaruusolentojen teknologiaan. Republikaanihaukat Bushin hallinnossa olivat tilapäisesti tulleet Kissingerin ja maltillisten republikaanien ja MJ-12/PI-40 -jäsenien päihittämiksi. Salaiset organisaatiot Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä näin saivat enemmän aikaa tavoitella sopua Bushin hallinnon kanssa. Turvallisuusneuvston päätös 1441 oli Kissingerin lähestymistavan voitto avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa johtamistavassa.

Helmikuuhun 2003 mennessä oli käynyt selväksi, että Saksa, Ranska ja Venäjä olivat aikeissa estää Yhdysvaltain hyökkäyksen. Syy ei niinkään ollut puhtaan altruistinen halu säilyttää globaali rauha oikeudettoman amerikkalaishyökkäyksen uhatessa tuhota ’olemattomat’ massatuhoaseet Irakissa, vaan nämä eurooppalaismaat halusivat pitää Yhdysvallat poissa Irakista johtuen kasvaneesta strategisesta vallasta, jonka amerikkalaiset salaiset organisaatiot tällä saisivat. Kissingerin rooli kertoo Irakin avaruusolentoteknologiasta kulisseissa käydystä strategisesta kamppailusta sekä liitoissa tapahtuneista muutoksista. Kissinger myöhemmin piti poliittisen linjapuheen, jossa hän kritisoi NATO-liittoa uhkaavaa Ranskaa ja Saksaa. [83] Hänen puheensa vihjasi, että aika oli kypsä amerikkalaisten sotilashyökkäykselle. Kissinger ja MJ-12/PI-40 olivat saaneet siunauksen hyökkäykselle, joka oli nyt peruuttamaton. Alunperin pelätyn suuren paikallisen tuhon sijaan tapahtui Saddamin hallinnon nopea alastulo. Salaiset amerikkalaisorganisaatiot olivat nyt saavuttaneet sotilaalliset tavoitteensa aiheuttamatta alueellista tai globaalia kaaosta. YK:n turvallisuusneuvoston uuden päätöslauselman läpimeno toukokuussa 2003 äänin 14-0 suistutti Yhdysvaltain hallintoa ja Irakin sodanjälkeistä jälleenrakentamista. Se oli merkittävä voitto Bushin hallinnolle sekä MJ-12/PI-40:n vaikutusvallalle avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa.

Sodanjälkeisen Irakin hallinnossa merkittävää oli Pentagonin nimittämän siviilihallintovirkamies Jay Garnerin nopea irtisanoutuminen ja hänen korvaamisensa Paul Bremerilla, entisellä ulkoministeriön terrorismilähettiläällä, Kissingeriin vahvat yhteydet säilyttäneellä henkilöllä, joka muodollisesti oli vastuussa Irakin siviilihallinnosta. Tämä kertoi Kissingerin tukemasta maltillisemmasta politiikasta avaruusolentojen läsnäolon hoidossa, joka oli säilynyt Bushin haukkojen aggressiivisemman tyylin yli. Valtakamppailu maltillisempien ja haukkamaisten faktioiden välillä MJ-12/PI-40:ssä oli käynnissä kulisseissa, ja Kissingerin tuki maltillisille oli ollut menestys.

Bremerin toteuttama politiikka viivästyttää Irakin väliaikaishallinnon vaalien aikataulua kertoi siitä, että Yhdysvallat aikoi pitää Irakin vahvasti omassa kontrollissaan useita vuosia. Irakin rooli muinaisen avaruusolentojen teknologian sijaintipaikkana sekä analyyseissa, joissa puhuttiin sen olleen merkittävässä roolissa muinaisen Sumerian sivilisaation perustaneiden avaruusolentojen rotujen mahdollisessa palaamisessa Maapallolle, tekee Irakista merkittävän tekijän avaruusolentokysymyksen poliittisessa hoidossa.

Yhteenveto: Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinnointi ja haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa

Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinnointi on kehittynyt kovasti toisen maailmansodan ajoista. Alkaen aluksi prosessina, joka oli vankasti presidentin kanslian toimeenpanovallan valvonnan alainen, mikä näin teki siitä osan demokraattista prosessia huolimatta salailusta ja kongressin ulkopuolelle jättämisestä, poliittinen hallinnointi on kehittynyt pisteeseen, jossa presidenttien kansliat eivät ole saaneet täyttä tietoa tai toimeenpanovallan kontrollia monista avaruusolentojen läsnäolon aspekteista. Tämä tarkoitti sitä, että poliittisen johtamisen prosessilla oli kyseenalainen perustuslaillinen validiteetti ja sitä kontrolloi toimijat, jotka voitiin jäljittää Rockefeller-Kissinger -akselille sekä heidän suhteisiinsa amerikkalaiskorporaatioihin ja ulkopoliittisiin eliittiryhmiin kuten Council on Foreign Relations. Amerikkalais-brittiläis-australialainen hyökkäys Irakiin kertoo siitä, että avaruusolentokysymyksen poliittinen hallinnointiprosessi on kehittynyt jälleen toiselle tasolle. Nyt amerikkalaiset ja heidän liittolaisensa ovat valmiita sotilaallisesti puuttumaan muiden maiden asioihin saadakseen strategista etua avaruusolentokysymyksessä. Kaikkein tärkein näistä on ylläpitää avaruusolentojen läsnäolo virallisesti salassa, pitää kansa tietämättömänä avaruusolentojen todellisesta roolista muinaisten sivilisaatioiden historiassa ja saada kaikki mahdollinen sotilaallinen etu takaisinmallintamalla maista kuten Irak löydettyä avaruusolentojen teknologiaa, joissa avaruusolennoilla on historiallisesti ollut toimintaa. Tietovuotajalähteiden mukaan muinaisia avaruusolentojen tukikohtia on löydetty planeetaltamme useita. [84] Tämän johdosta on todennäköistä, että hyökkäys Irakiin on ennakkotapaus samanlaisista hyökkäyksistä muualle päin planeettaa syistä, jotka yhä enemmän liittyvät avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen johtamistapaan.

Organisaatioiden kuten MJ-12/PI-40 strateginen ajattelu perustuu käsitykseen siitä, että avaruusolentoprosessia hallinnoi parhaat analyyttiset mielet ja strategiset ajattelijat, ja että vaikka tämä ei ole demokratian, joka painottaa toimeenpanovallan tai kongressin valvontaa kaikista valtion toimista, kannalta hyväksyttävää, se on hyväksyttävää kansallisen turvallisuuden kannalta. Voidaan todeta, että näkemys siitä, että ‘parhaat mielet’ ovat avaruusolentojen läsnäolon poliittisen johtamistavan ohjaksissa on väärä. Avaruusolentojen läsnäoloa koskevaa informaatiota kontrolloidaan ja spinnataan yhä enemmän tavoilla, joka viittaa siihen, että todellinen päätöksentekovalta on vääjäämättä valunut yhä harvempien käsiin, joiden ajattelutapa on konservatiivinen ja tyypillisesti republikaanipuolueeseen liittyvä. Vaikka on mahdotonta sanoa kuinka monta henkilöä oikeasti vastaa avaruusolentojen läsnäolon poliittisesta hallinnoinnista, Rockefeller-Kissingerin mukanaolon historia sekä amerikkalaiskorporaatioiden ja Council on Foreign Relationsin näkyvä rooli viittaavat siihen, että tämä vaikutusvalta on rajattu hyvin harvoille.

Eisenhowerin varoitus siitä, että ‘parhaat mielet’ eivät ole vallan kahvassa viittaa siihen, että ‘asiantuntijoiden‘ eliittiklubi, joka sanelee miten avaruusolentojen läsnäolon poliittista hallinnointia tulisi toteuttaa, on liiallisesti sotateollista kompleksia symppaavien korporaatio- ja eliitti-intressien vaikutuksen alainen. Suuremman läpinäkyvyyden tuominen kaikkiin avaruusolentojen läsnäolon hallinnoinnin aspekteihin tekee mahdolliseksi laajentaa rajoittunutta valtapiiriä, mikä kontrolloi informaatiota avaruusolentojen läsnäolosta tavalla, joka todellakin mahdollistaa parhaiden mielten olla muodollisesti avaruusolentojen läsnäolon poliittisen hallinnoinnin johdossa.

Toimeenpanovallan valvonnan rapautuminen avaruusolentojen läsnäolon poliittisesta johtamistavasta on tehnyt presidenteistä parhaimmillaankin pelkkiä MJ-12/PI-40:n politiikkasuositusten kumileimasimia (tämä vaikuttaa pätevän Nixonin, Fordin, Reaganin ja molempien Bushien hallintoihin), tai pahimmillaan tehnyt heistä poliittisesti kyvyttömiä, kuten vaikuttaa olevan asian laita Carterin ja Clintonin hallintojen tapauksessa. Tämän hetken Bushin hallinnon politiikka kertoo siitä, että Amerikan presidentti ei ole muuta kuin väline kyseenalaisten politiikkojen toteuttamiselle koskien avaruusolentojen läsnäolon hallinnointia. Tämä yhdistettynä salailun peitteeseen, joka on estänyt Yhdysvaltain kongressia ja Amerikan kansaa olemasta mielekkäässä roolissa avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa nykytila on perustavanlaatuisella tavalla ongelmallinen niille, jotka todella ovat sitoutuneet demokraattisen hallinnoinnin ja vapauden periaatteisiin USA:ssa ja muualla päin planeettaa. Presidentti Eisenhower näytti tulleensa aivan liian tietoiseksi todellisesta Amerikkaa kohtaavasta ongelmasta avaruusolentokysymyksessä: amerikkalaiskorporaatioiden ja sotateollisen kompleksin intressejä noudattavien de facto poliittisesta vallankaappauksesta. Amerikan kansan on aika ymmärtää Eisenhowerin todellinen varoitus ja aloittaa laajamittaiset poliittiset reformit, joilla vastata vapauden uhkaan, johon presidentti puheessaan viittasi.

Lähdeviitteet

[1] Olen hyvin kiitollinen Elizabeth O’Rourkelle toimitusavusta ja oikolukuehdotuksista tätä tutkielmaa kirjoitettaessa.

[2] Lisää tällaisesta vallankaappauksesta, katso Steven Greer, Extraterrestrial Contact: The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999).

[4] Kts. Richard Dolan, UFO’s and the National Security State: Chronology of a Cover-up 1941-1973 (Hampton Roads, 2002) 1-3.

[6] Kts. Jim Marrs, Alien Agenda: Investigating the Extraterrestrial Presence Among Us (HarperPaperbacks, 1997) 92-95; & Richard Dolan, UFO’s and the National Security State, 5-6.

[7] Kts. Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection (Expansions Publishing Co. 2002); Preston Nichols & Peter Moon, Montauk Revisited: Adventures in Synchronicity (Sky Books, 1991); Wade Gordon, The Brookhaven Connection (Sky Books, 2001).

[10] Kts. Dolan, UFOs and the National Security State, 16-35; and Marrs, Alien Agenda, 132-49.

[11] Kts. Kevin Randle & Donald Schmitt, The Truth About the UFO Crash at Roswell (Avon Books, 1994) Phillip

[12] Laaja keskustelu näistä projekteista ja niiden vaikutuksesta politiikkaan, kts. Dolan, UFOs and the National Security State.

[13] Kts. Cooper, Behold a Pale Horse, 198-99.

[14] Keskustelu Forrestalin ‘hermoromahduksesta’ ja ‘itsemurhasta’, kts. Dolan, UFO’s and the National Security State, 70-76.

[15] Kts., “Testimony of Master Sergent, Dan Morris,” Disclosure, toim., Greer, 359; & Cooper, Behold a Pale Horse, 198-99.

[16] Kts. Marrs, Rule By Secrecy, 46.

[17] Keskustelua Rockefellerin tuesta liberaalille internationalismille, kts. Will Banyan, “Rockefeller Internationalism”, Nexus Magazine, May-June 2003, 19-22, 74. http://www.nexusmagazine.com

[18] Kts. Corso, The Day After Roswell. Katso myös useiden ilmiantajien todistukset huippusalaisista korporaatioiden projekteista takaisinmallintaa avaruusolentojen teknologiaa teoksessa Greer, Disclosure.

[19] Kts. Banyan, “Rockefeller Internationalism”, Nexus Magazine, 22; & Jim Marrs, Rule by Secrecy ( Harper Collins, 2000) 31-38.

[20] Marrs, Rule by Secrecy, 36.

[21] Kts. Cooper, Behold a Pale Horse, 207-10. Kts. myös Michael Wolfe, Catchers of Heaven: A Trilogy (Dorrance Publishing Co., 1996).

[22] Cooper, Behold a Pale Horse, 209-210. Toinen lähde Kissingerin johtoasemalle on entinen ilmavoimien eversti Steve Wilson, joka kuvasi Kissingeria MJ-12/PI-40:n valvojana. Katso haastattelu tohtori Richard Boylanin sivuilta: http://www.drboylan.com/mj12org2.html

[23] Behold a Pale Horse, 210.

[24] Tästä syystä William Cooper väittää, että hänen näkemissään papereissa tämä ryhmä oli nimeltään Majority 12. Behold a Pale Horse, 208

[25] Cooper, Behold a Pale Horse, 208-10. Hooverin tunnustuksesta ETs/UFO-asiassa, katso Marrs, Alien Agenda, 180-81.

[26] Eisenhowerin jäähyväispuhe presidenttinä, tammikuu 1961.

[27] Steven Greer on tunnetuin keulahahmo näkemykselle, jonka mukaan kongressin/toimeenpanovallan valvonnan puute salaisista sotilasprojekteista ja päätöksentekoprosesseista on selvää näyttöä siitä, että on tapahtunut hiljainen vallankaappaus. Kts. Greer, Extraterrestrial Contact.

[28] Lainattu “Testimony of Brigadier General Steven Lovekin” teoksessa Disclosure, toim. Greer, 235.

[29] Saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/johnf.htm

[31] Cooper, Behold a Pale Horse, 215. Viittaus Kennedyn ultimaatumiin ja tätä tukeviin dokumenttilähteisiin, katso Linda Moulton Howe, JFK, MJ-12 and Outer Space, saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/kennedy&1.htm

[32] Eräs kovimmista tämän näkemyksen kannattajista oli Cooper, Behold a Pale Horse, 215-20. Samanlaisia näkemyksiä valtion/asevoimien sisäpiiriläisiltä, kts.Linda Moulton Howe, JFK, MJ-12 and Outer Space, http://www.presidentialufo.8m.com/kennedy&1.htm

[33] Tietovuotajatodistus sotilasurakoitsijalta toimeenpanovallan valvonnan rapautumisesta, kts. “Testimony of A.H. Boeing Aerospace”, Disclosure, toim. Greer, 401.

[35] Steven Greerin kuvaus eri hallinnoista, joilla ei ollut tätä tietoa, kts. Extaterrestrial Contact.

[36] Corso, The Day After After Roswell, 290. Katso myös “Testimony of Master Sergeant Dan Morris, US Airforce” teoksessa Disclosure, toim., Steven Greer, 358.

[37] Kuten mainittua, Cooper uskoo Kissingerin olleen toinen kahdesta PI-40:n johtajasta. Behold A Pale Horse, 210.

[38] Katso Richard Dolan, UFO’s and the National Security State, 4-15. Marrs, Alien Agenda, 98-107.

[39] Kts. Dolan, UFO’s and the National Security State, 4-15. Katso myös “Testimony of Master Sergeant Dan Morris”, Disclosure, toim., Greer, 363.

[40] Lyhyt Kissingerin biografiatiivistelmä, kts. Seymour Hersh, The Price of Power: Kissinger in the Nixon Whitehouse (Summit Books, 1983) 25-27

[41] Näyttöä armeijan vastaatiedustelujoukkojen ja avaruusolentojen välisestä suhteesta, katso raportti Roswellin tapauksesta päivämäärällä 22. heinäkuuta 1947. http://209.132.68.98/pdf/ipu_report.pdf

[42] Katso Cooper, Behold a Pale Horse, 207.

[43] Katso Cooper, Behold a Pale Horse, 202-04; Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html ; Phil Schneider, MUFON Conference Presentation, 1995, available online at: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm ; Kts. Neruda Interview #1, http://www.wingmakers.com ; Boylan käsittelee laajemmin sopimuksen allekirjoittamisen aikaisia tapahtumia “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954,” http://drboylan.com/basespst2.html ; Katso myös Corso, The Day After Roswell, 292

[44] Katso A.H. Boeingin todistus, Disclosure, Greer, 400; Cooper, Behold a Pale Horse, 210.

[45] See Testimony of A.H. Boeing Aerospace, Disclosure, Greer, 400; Cooper, Behold a Pale Horse, 210.

[46] Kts. Phillip Corso, The Day After Roswell, 287-95.

[47] Cooper, Behold a Pale Horse, 210.

[48] Kts. Seymour Hersh, The Price of Power, 18.

[49] Secret Studies Groupista katso Richard Boylan https://www.drboylan.com/

[50] Seymour M. Hersh, The Price of Power.

[51] Kts. Hersh, The Price of Power, 32-34.

[52] Hersh, The Price of Power, 36.

[53] Eversti Steve Wilsonin mukaan Kissinger valvoi MJ-12/PI-40:a. Katso haastattelu tri Richard Boylanin kanssa http://www.drboylan.com/mj12org2.html

[54] Kissingerin mieltymyksestä Bismarkiin ja realpolitikiin katso Kissinger, Diplomacy (Simon and Shuster, 1994). Katso myös Kissinger, Does America Need a Foreign Policy: Toward a Diplomacy for the 21^st Century (Touchstone, 2002).

[55] Molemmat sekä Kissinger että Bismark ihailivat renesanssioppinut Nicholo Machiavellia, jonka moraalinen katsantokanta käy ilmi hänen kuuluisasta teoksestaan Ruhtinas.

[56] Carterin raportin kopio löytyy teoksesta Greer, toim., Disclosure, 448-50.

[57] Katso “Testimony of A.H. Boeing Aerospace”, teoksessa Disclosure, toim. Greer, 400-01; ja “Testimony of Mr John Maynard, (ret) Defense Intelligence Agency,” Disclosure, toim. Greer 426; ja “Testimony of Phillip Corso, Jr.”, teoksessa Disclosure, toim. Greer, 469.

[58] Katso “Testimony of Dr Alfred Webre, Senior Policy Analyst”, teoksessa Disclosure, toim. Greer, 441-44

[59] Katso Tutkielma #3! https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/salainen-kisa-kontrolloida-irakin-avaruusperintoa/

[60] Viitteitä Reaganin avaruusolentojen vastaiseen retoriikkaan, katso “Ronald Reagan, 40^th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[61] Kts. “Ronald Reagan, 40^th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[62] Keskustelua avaruusolentojen soluttautumisesta salaisiin organisaatioihin, katso Michael Salla, “Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä, Tutkielma 4”, https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/reagointi-avaruusolentojen-soluttautumiseen-salaisiin-jarjestoihin, www.exopolitics.org 31.5.2003.

[63] Oiavllus hänen ajattelunsa jäykkyydestä, kts. hänen vastineensa CIA-briiffiin koskien Palestiinan ongelmaa hänen tultuaan valituksi presidentiksi. “Ronald Reagan, 40^th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[64] “Ronald Reagan, 40^th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[65] Kts. “Ronald Reagan, 40^th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[66] “Ronald Reagan, 40^th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[67] “Ronald Reagan, 40^th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[68] Corso, The Day After Roswell, 291-93.

[69] Katso Glenn Krawczyk, “Mind Control and the New World Order,” Nexus Magazine (Feb/March 1993), josta osa luettavissa: http://www.projectfreedom.cng1.com/mc_nwo.html

[70] Katso Webster G. Tarpley & Anton Chaitkin, George Bush: The Unauthorized Biography, julkaistu verkossa http://www.kmf.org/williams/bushbook/bush15.html

[71] Analyysi kylmän sodan päättymisen tekijöistä, kts. Ralph Summy & Michael Salla, toim., Why the Cold War Ended (Greenwood Press, 1995)

[72] Tämä on Steven Greerin näkemys hänen haastateltuaan useita Clintonin hallinnon viranomaisia. Extraterrestrial Contact.

[73] Tri. Steven Greerin haastattelu Art Bellin kanssa 30.8.2001, saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/part5.htm

[74] Saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/part5.htm

[75] “Remarks by the President and the First Lady at a the Lighting of the City Christmas Tree,” Belfast City Hall, Belfast, Northern Ireland, November 1995. Saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/part8.htm

[77] Michael Wolf puhuu tällaisen kabaalin vaikutusvallasta kirjassa Catchers of Heaven, 382-83; katso myös haastattelu Richard Boylanin kanssa, http://www.boylan.com/wlfk2a.html

[78] Kts. Zecharia Sitchin, The 12^th Planet (Avon Books, 1976)

[79] Kts. Michael Salla, “Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä”, Tutkielma No. 3, https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/salainen-kisa-kontrolloida-irakin-avaruusperintoa/

[81] Katso Brent Scowcroft, “Don’t Attack Saddam: It would undermine our antiterror efforts.” Wall Street Journal, 15.8.2002; http://opinionjournal.com/editorial/feature.html?id=110002133

[82] President George Bush, “Address to the United Nations General Assembly,” New York, NY September 12, 2002. Saatavilla verkossa: http://www.cfr.org/publication.php?id=4834.xml

[83] Kts. “Transatlantic anger” Daily Telegraph, 11/02/2003, http://www.telegraph.co.uk/news/main.jhtml?xml=/news/2003/02/11/wirq211a.xml

[84] Kts. “Testimony of A.H. Boeing Aerospace,” Disclosure, 401.

Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Eksopolitiikka

Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin

3.11.2024 paatoimittaja Kommentoi

Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä

Tutkielma # 4

Julkaistu toukokuun 30. päivänä 2003, www.exopolitics.org

Johdanto

Tämä tutkielma analysoi sitä kuinka laajalti eri avaruusolentojen faktiot ovat soluttautuneet valtion sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sisällä toimiviin salaisiin organisaatioihin, sekä sen aiheuttamaa uhkaa ihmiskunnan suvereniteetille. Tutkielma alkaa kuvaamalla eri salaisten organisaatioiden ja avaruusolentojen rotujen välisen kanssakäymisen dynamiikkaa. Painotus tulee pysymään avaruusolentojen rotujen eri interventiofilosofioiden ja aktiviteettien kuvaamisessa ja sen identifioinnissa, miten tämä vaikuttaa Yhdysvaltain sotilas- ja tiedusteluosastojen sekä muiden kansallisvaltioiden päätöksentekoon ja organisaatiorakenteisiin. Tässä tutkielmassa esitetty analyysi käyttää todisteinaan pääosin salaisten organisaatioiden toimintaan osallistuneiden henkilöiden todistuksia muotoilemaan analyysia. Todistukset palvelevat kaikkein painavimpana todistelähteenä analyysissa avaruusolentojen läsnäolosta. Nämä henkilöt olivat mukana ‘mustissa projekteissa’, joilla on kaikkein korkein turvaluokitus Yhdysvalloissa ja muissa maissa, ja he ovat kärsineet monia rangaistuksia näiden paljastamisesta kansalle. Se seikka, että monet näistä tietovuotajista ovat kyenneet todistamaan julkisuudessa erilaisten luentojen, videoiden, verkkosivujen ja kirjojen muodossa viittaa siihen, että tällä hetkellä on käynnissä ‘siedätysohjelma’, jossa kansaa valmistellaan avaruusolentojen läsnäolon häiritsevämpiin aspekteihin. Tämän tutkielman lopussa esitetään suosituksia, joiden on tarkoitus avustaa kehitettäessä reaktiota avaruusolentojen eri faktioiden salaisiin organisaatioihin soluttautumiselle.

Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä [1]

Sotilaallisissa, tiedustelun tai valtionhallinnon instituutioissa palvelleiden henkilöiden joukossa on kasvava määrä ihmisiä, jotka ovat astuneet todistamaan avaruusolentojen rotujen läsnäolosta. Rodut kilpailevat keskenään ja salaisten (ihmisten) organisaatioiden kanssa globaalin ihmiskunnan vaikutusvallasta. [2] Tohtori Steven Greer on kerännyt yli sadalta tällaiselta todistajalta kirjallisen ja/tai videomuotoisen suullisen todistuksen, ja tuonut nämä koko kansan saataville ja kongressin tutkintaa varten. Hän väittää, että tämän lisäksi on 300 muuta, jotka ovat halukkaita astumaan esiin antamaan todistuksensa, mikäli heille annetaan lainsuoja heidän valojensa rikkomiselta. [3] Salaiset organisaatiot koostuvat henkilöistä, jotka toimivat eri kansallisvaltojen sotilas- ja tiedustelupalveluissa ja valtionhallinnossa, joiden rooli on käsitellä kaikkia avaruusolentojen läsnäoloon liittyviä kysymyksiä. Eri avaruusolentojen rodut käsittävät koko spektrin lähtien roduista, joiden filosofian mukaan he eivät saa puuttua ihmisten asioihin tai vapaaseen tahtoon olemalla ihmisten kanssa tekemisissä tai vaikuttamassa ihmisyksilöiden, -organisaatioiden ja -yhteisöjen toimintaan; aina rotuihin, jotka puuttuvat ihmisten asioihin ihmisten vapaata tahtoa kunnioittamatta, joiden motivaationa voi olla ’itseään palveleva’ halu ’korjata’ globaalin ihmiskunnan resurssit itselleen tai altruistinen halu avustaa ihmiskuntaa kehittymään sen korkeimpaan potentiaaliin. Kaikkein uskottavimmat lähteet tarjoavat näyttöä näistä salaisista organisaatioista ja avaruusolentojen ryhmittymistä. He ovat ‘tietovuotajia’, jotka osallistuvat erilaisiin salaisiin sotilaallisiin/tiedusteluprojekteihin. [4] Toinen tärkeä lähde on henkilöt, jotka ovat suoraan kokeneet kontaktin eri avaruusolentojen rotujen faktioihin ja/tai olleet tahtomattaan salaisissa/avaruusolentojen projekteissa koehenkilöinä. [5]

Nämä salaisten organisaatioiden pyörittämiin projekteihin aiemmin osallistuneet ovat todistaneet ihmiskunnan ja eri avaruusolentojen rotujen välisestä suhteesta koskien mm. avaruusolentojen motivaatioita, aktiviteetteja, moraalista filosofiaa sekä heidän muiden ’salaisten organisaatioiden’ kanssa muodostamia liittoja, jotka sijaitsevat sotilas- ja tiedustelu- sekä turvallisuusorganisaatioiden sisällä, joiden tehtävänä on olla tekemisissä eri avaruusolentojen rotujen kanssa. Näiden liittojen luonne vaikuttaa olevan erittäin vaihteleva sen suhteen miten avaruusolennot ja eliitit toimivat keskenään sekä sen suhteen millaiset eliitit nousevat näiden organisaatioiden johtoon. Vaikuttaa siltä, että avaruusolentojen rotujen eri faktioiden välillä käydään kamppailua. Faktiot ovat eri mieltä siitä tulisiko ihmiskunnan asioihin puuttua (interventionistiset faktiot) vaiko ei (ei-interventionistiset faktiot), ja nämä näkökannat ovat vaikuttaneet eri salaisten organisaatioiden toimintaan, jotka avaruusolentojen kanssa ovat kanssakäymisissä ja jotka sanelevat politiikan globaalisti. Nämä faktioiden väliset erot näkyvät sekä näiden salaisten organisaatioiden välisissä suhteissa että myös sisäisessä dynamiikassa.

Tämä tutkielma kuvaa eri salaisten organisaatioiden ja avaruusolentojen rotujen välisten interaktioiden dynamiikkaa. Paino tulee olemaan avaruusolentojen rotujen eri interventiofilosofioiden kuvaamisessa sekä siinä miten ne vaikuttavat Yhdysvaltain ja muiden maiden sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sisällä toimivien salaisten organisaatioiden päätöksentekoon ja organisaatiorakenteeseen. Lopuksi tutkielmassa kuvataan sitä miten laajalti eri avaruusolentojen rotujen faktiot ovat soluttautuneet salaisiin organisaatioihin sekä millaisen uhan tämä asettaa ihmiskunnan suvereniteetille.

Tässä tutkielmassa esitetty analyysi tukeutuu todisteisiin, jotka ammentavat pääosin salaisten organisaatioiden toiminnassa mukana olleilta ihmisiltä, mikä palvelee kaikkein painavimpana todistelähteenä analyysissa avaruusolentojen läsnäolosta. [6] Kaikki nämä henkilöt ovat olleet mukana ‘mustissa projekteissa’, joilla on kaikkein korkein turvaluokitus Yhdysvalloissa ja muissa maissa, ja he ovat kärsineet pahoja rangaistuksia näiden paljastamisesta kansalle. Se seikka, että monet näistä tietovuotajista ovat kyenneet julkisesti esittämään todistuksensa eri luentojen, videoiden, verkkosivujen ja kirjojen muodossa viittaa siihen, että käynnissä on ‘siedätysohjelma’, jossa kansaa valmistellaan kohtaamaan avaruusolentojen läsnäolon häiritsevämpiä puolia. [7] Tämän tutkielman lopussa esitettyjen suositusten tarkoituksena on auttaa kehittämään asianmukaisia vastatoimia eri avaruusolentojen faktioiden soluttautuessa salaisiin järjestöihin.

Eri avaruusolentojen faktioiden ja ihmiskunnan välisen kanssakäymisen dynamiikan ymmärtäminen

Kiistelty sumeriankielen kääntäjä Zecharia Sitchin kuvaa yksityiskohtaisesti kahden eri avaruusolentojen faktion välistä kamppailua, joita sumerialaiset kutsuivat Anunnakeiksi. [8] Hän kuvaa sitä miten tämä avaruusolentojen rotu tarjosi biologisen materiaalin ihmislajin geneettiseen suunnitteluun. Ihmislaji luotiin kädellisten biologisen materiaalin ja tämän ryhmän geneettisen materiaalin fuusiosta. [9] Sitchin kuvaa sitä miten Enlilin johtama avaruusolentojen faktio palveli itseään ja periaatteessa näki ihmiset uhrattavana resurssina, joka on luotu Anunnakien käyttöön tarjoamaan heille resursseja eri tarkoituksiin. Toista faktiota johti Enki, jolla oli paljon altruistisempi näkemys ihmiskunnasta, jota luonnehti syvä kiintymys ihmiskuntaa kohtaan ja halu kehittää ihmiskuntaa lajina. Muinainen sumerialainen faktioiden välinen kamppailu avaruusolentojen välillä siitä miten ihmiskunta tuli nähdä ja miten sitä tuli kohdella heijastuu myöhempien sivilisaatioiden mytologioiden uskomusjärjestelmissä keskenään sotivista jumalista. Tämä viittaa siihen, että muinainen ‘jumalten sota’ on arkketyyppinen tapahtuma, joka on pitkään ollut ihmiskollektiivin tietoisuudessa ja rotumuistissa kiivaasta historiallisesta konfliktista eri avaruusolentojen faktioiden välillä. [10]

Eri avaruusolentojen faktioiden välinen historialline konflikti on useimmiten esitetty dualistisen moraaliviitekehyksen muotoisena ilmaisuna, jossa nämä avaruusolentojen faktiot kuvataan motivaatioiltaan ja aktiviteeteiltaan joko ‘hyväntahtoisina’ tai ‘pahantahtoisina’. Sumerian tallenteissa Enlil on voitu nähdä pahantahtoisena ihmiskuntaa kohtaan, kun taas hänen veljensä Enki oli hyväntahtoinen. Tämä on Sitchinin kuvaama skenaario hänen kääntämässä kuvauksessaan ‘suuresta tulvasta’, jossa Enlil käski, että ihmiskuntaa ei tulisi varoittaa ennalta suuresta tulvasta johtuen uskomuksesta, että ihmiskunta oli korruptoitunut ja uhrattavissa, kun taas Enki varoitti ihmiskunnan kaikkein valistuneimpia, Utnapishtim/Noaa. [11] Samanlainen tarina esiintyy Kreikan muinaisessa myytissa Prometeuksesta ja Zeuksesta, mikä viittaa siihen, että avaruusolentojen välinen ryhmittymäkonflikti siitä, miten olla vuorovaikutuksessa ihmiskunnan kanssa, oli syvällä ihmiskunnan kollektiivisessa alitajunnassa.

Tämä havaittu faktioiden välinen kamppailu ihmiskunnan luojajumalien välillä on uskontojen areenalla synnyttänyt dualistisia uskontoja kuten zarathustralaisuuden ja manikealaisuuden, joissa korkea Valon jumala on lukkiutunut suureen kosmiseen kamppailuun Pimeyden jumalaa vastaan. Abrahamilaisten uskontojen perinteessä tämä kamppailu kuvataan kahden enkelijoukon välisenä kamppailuna, jossa yhtä puolta johtaa arkkienkelit Mikael ja toista Lucifer. Eenokin apokryfikirjassa kuvataan tätä uskonnollista kamppailua kaikkein lähimmin, kuinka kapinoivat enkelit/nefilimit, joita johti ‘Semjasa’, korruptoivat Maapallon ja kuinka arkkienkeli Mikael karkoitti heidät, minkä jälkeen suuri tulva puhdisti Maapallon. [12]

Dualistinen moraaliviitekehys kuitenkaan ei ole tarkka perusta avaruusolentojen pyrkimysten ymmärtämiselle kuinka he vaikuttavat ja/tai kontrolloivat ihmisten asioita erilaisten salaisten organisaatioiden kanssa tehtyjen liittojen avulla. Eri lähteiden kuvaamien avaruusolentojen interaktioiden monimutkaisuus viittaa siihen, että käynnissä on monimutkaisempi dynamiikka eir avaruusolentojen faktioiden välillä, ja että yksinkertaisemmat moraalikategoriat kuten hyväntahtoinen/hyvä ja pahantahtoinen/paha ovat harhaanjohtavia. Esimerkiksi, tohtori Jamisson Neruda väittää olevansa ‘tietovuotaja’, joka loikkasi NSA:n sisällä olevasta salaisesta organisaatiosta. Organisaatiossa oli useita avaruusolentojen rotuja, jotka olivat puuttumassa Maapallon sisäisiin asioihin monenlaisilla agendoilla, joihin simppelit moraalikategoriat yksinkertaisesti eivät ole riittäviä täysin ymmärtämään heidän aktiviteettien ja vaikutusvallan seuraamuksia. [13] Tämän seurauksena on tarpeen ottaa käyttöön ‘kolmikantainen viitekehys’, joka ei käytä tällaisia harhaanjohtavia moraalikategorioita, sillä se kuvaa tarkemmin niiden tapojen dynamiikkaa, joilla avaruusolennot ovat keskenään kanssakäymisissä, rotujen asettamia ja noudattamia interventiosääntöjä sekä näiden rotujen ‘poliittisia filosofioita’.

Tämän kolmikantaisen avaruusolentojen vaikutuksen dynamiikkaan vaikuttavat pääseikat ovat näiden rotujen interventionistiset filosofiat koskien ihmisten vapaata tahtoa, sitä kuinka paljon avaruusolentojen ‘poliittinen filosofia’ sivuuttaa tai hyväksyy idean siitä, että ihmiset ovat saavuttaneet tarvittavan ‘lajikypsyyden’, jolla kehittyä ja kukoistaa ilman, että kehittyneet avaruusolentojen rodut kontrolloivat heitä; sekä koskien sitä kuinka paljon ihmiskunnan kanssakäyminen avaruusolentojen rotujen kanssa on palvelee avaruusolentojen agendaa tai ihmisten intressejä joko itseään palvelevalla tai altruistisella tavalla. Nämä tekijät synnyttävät kolme mallia, joita käytetään kuvaamaan päätekijät sille kuinka avaruusolennot kontrolloivat ja/tai vaikuttavat ihmisyhteisöjen ja avaruusolentojen kanssa tekemisissä olevien salaisten organisaatioiden kehitykseen. Nämä mallit ovat nimeltään ‘hyvä paimen’, ‘suojeleva vanhempi’, ja ‘viisas mentori’. Vaikka näitten kategorioiden avulla kuvattu lista avaruusolentojen roduista ei olekaan kaikenkattava verrattuna joihinkin muihin internetissä kiertäviin luokittelujärjestelmiin, joiden luojat väittävät kommunikoineensa avaruusolentojen kanssa tai kanavoineen heitä, seuraava lista kattaa kaikkein merkittävimmät rodut tietovuotajien todistuksissa sekä rodut, joiden vaikutusvalta tuntuu kaikkein eniten politiikantekoprosessissa.

‘Hyvät paimenet’

Interventionistisen näkökannan ottaneet avaruusolentojen rodut ovat näkemykseltään ‘pessimistisiä’ heidän arvioidessaan ihmiskunnan ‘lajikypsyyttä’. Heidän moraalista orientaatiotaan voidaan pitää itseään palvelevana ja se voidaan tulkita ‘hyvän paimenen’ analogian avulla. ‘Hyvä paimen’-avaruusolennoilla on samankaltaisia näkökulmia kuin lammaslaumaansa paimentavilla paimenilla. Lampailla ja paimenilla on sisäisesti eri arvot. Paimenen ylivertaisuus ja oikeus omistaa ja käyttää hänen laumaansa on paimenelle itsestäänselvyys ja luonnollinen osa hänen olemassaoloaan. Siispä paimenella ei ole minkäänlaista moraalista varausta kontrolloida ja käyttää laumaansa resurssina. ‘Hyvä paimen’ saattaa kehittää kiintymyssuhteen joihinkin laumansa jäseniin, erityisesti niihin joilla on paimenen arvostamia ominaisuuksia, kuten älykkyys. Nämä ‘lauman jäsenet’ voivat saada avokätisiä palkkioita ominaisuuksistaan, kuten parhaat ruokapaikat ja lisääntymismahdollisuudet, mutta lauman vähemmän ansiokkaat jäsenet nähdään uhrattavissa olevana resurssina, joka palvelee ‘hyvän paimenen’ ja tämän yhteisön intressejä. Paimenelle ei tule mieleenkään, että ‘lampaalta’ odotettaisiin yksin toimeentulemista, sillä toiset ‘paimenet’ saattavat varastaa tämän ja/tai se saattaa jäädä petojen hampaisiin, mikä köyhdyttää paimenen resurssivarantoa.

Jos ‘hyvän paimenen analogiaa’ laajennetaan ihmisiin, voidaan todeta, että ‘hyvä paimen’-avaruusolennoilla osa heidän uskomusjärjestelmäänsä on näkemys siitä, että ihmiset ovat liian ‘epäkypsiä’ lajina, jotta heille voitaisiin sallia kehitys ilman, että läheisesti pidetään silmällä sitä kuka heitä johtaa ja käyttää planeetan resursseja. Ylenpalttisen pessimistinen näkemys ihmisluonnosta johtaa haluun kontrolloida ihmisten instituutioita niin, että ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen rodut voivat tarkkailla ja rajoittaa ihmiskunnan evoluution kehitystä, jotta he voisivat ‘korjata sadon’ ihmiskunnasta ja/tai (Maapallon) biosfääristä avaruusolentojen rotujen uusiutuvana resurssina. Sitchinin sumerilaisten nuolenpäätekstien käännösten mukaan, sekä eräiden uskonnollisten traditioiden mukaan, on olemassa näyttöä biologisesta yhteydestä ihmiskunnan ja ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen välillä, ja että jälkimmäiset ovat olleet keskeisessä roolissa ihmisrodun biologisessa suunnittelussa. ‘Hyvät paimenet’ vastaavat Sumerian tallenteiden mukaan Enlilin Anunnaki-faktiota. Puhuttaessa tietovuotajien kuvaamista eri avaruusolentojen roduista, ‘hyvä paimen’-rotuihin kuuluu Zeta Reticulumin Harmaat, Orionin Pitkät Harmaat, (Maapallon) Reptiliaanit, Orionin Draco-Reptiliaanit sekä Anunnakit (jättiläishumanoidit Nibirulta). [14]

‘Hyvä paimen’-avaruusolentojen käyttämä kaikkein yleisin strategia on kontrolloida ihmiskuntaa luomaan illuusio ‘susista’ vaarallisten yksilöiden, organisaatioiden tai muiden ulkoisten uhkien muodossa, mikä mahdollistaa henkilöiden ja yhteisöjen antaa pois suvereniteettinsa poliittisille instituutioille. Tämä olennaisesti replikoi poliittisen prosessin, jonka 1600-luvun englantilaisfilosofi Thomas Hobbes kuvasi Leviathanissa, jossa ‘luonnontilassa’ olevat henkilöt (anarkistisessa/laittomassa ympäristössä) antavat pois yksilöllisen suvereniteettinssa suvereenille johtajalle suojellakseen itseään potentiaaliselta aggressiolta, ryöstöiltä tai raiskauksilta. [15] Samalla tavoin hyvä paimen -avaruusolennot luovat riittävästi ‘illuusiosusia’, jotka uhkaavat lakia ja järjestystä, taivutellakseen henkilöitä antamaan pois henkilökohtaisen suvereniteettinsä voimakkaille poliittisille instituutioille. Tästä seuraa, että ‘hyvä paimen’-avaruusolennot solmivat kollektiivisia ‘faustilaisia sopimuksia’ poliittisten eliittien kanssa, jotka suoraan hyötyvät mikäli he hyväksyvät yhteistoiminnan näiden avaruusolentojen rotujen kanssa kontrolloidakseen kaikkia elämän osa-alueita: politiikkaa, uskontoa, taloutta ja armeijaa. [16] Tällaiseen ‘faustilaiseen’ prosessiin viitataan muinaishistorioitsijoiden kuten Manetho kirjoituksissa. Manetho kronikoi Egyptin 30 ihmisdynastiaa, jotka syntyivät jumalten/puolijumalten antaessa vallan ihmiskunnalle. [17] Näiden ihmiseliittien motivaatio oli samanlainen kuin yhteistyötä tekevillä valloitetuissa maissa, he yksinkertaisesti näkevät itsensä niin, että he tunnustavat poliittisen todellisuuden ja menevät elämässä eteenpäin siinä toivossa, että olosuhteet paranevat tulevaisuudessa. Ihmiseliittien ja ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen välillä on ollut historiallisia liittoja/sopimuksia, jotka ovat olleet Jim Marrsin ja David Icken kaltaisten salaliittoteoreetikoiden tutkimusten kohteena. [18]

Avaruusolentojen ‘hyvä paimen’-faktiolla on kolme alaryhmää, jotka ovat strategisia kilpailijoita mutta myös tekevät yhteistyötä minimoidakseen kahden muun dominantin avaruusolentojen faktion vaikutusvallan. Kaksi muuta faktiota ovat omistautuneet ihmislajin evoluutiolle. Ensimmäinen on Maapallolla elävät ‘Reptiliaanit’, jotka ovat piilotelleet planeetalla vuosituhansia ja jotka ovat hallinneet ihmiskuntaa resurssina sellaisella tavalla, ettei ihmiskunta kuluttaisi kaikkia planeetan resursseja loppuun tai uhkaisi planeetan biosfääriä. [19] Tämä alaryhmä ei varsinaisesti ole toiselta planeetalta, vaan se on kehittynyt ei-ihmisrotu joka asuu maanpinnan alapuolisissa maailmoissa. Jotkut kirjoittajat väittävät tämän reptiliaani/ei-ihmisrodun asuvneen Maapallon pinnan alla kauan ennen ihmisiä, ja että heidän piti jättää pinnalla elo pahan ympäristökatastrofin ja/tai planeettojenvälisen sodan takia. [20]

Tämä meidän planeettamme reptiliaanirotu, johtuen sen pitkästä läsnäolosta Maapallolla ja pyrkimyksistä rajoittaa ihmiskunnan tuhoisampia taipumuksia, on historiallisesti saanut ‘valvojarodun’ myytin. Monien eurooppalaiskirkkojen goottilaisessa arkkitehtuurissa on nähtävissä useita ‘Gargoyle’-patsaita, jotka symboloivat ihmiskunnan kasvua varjelevaa voimaa kohti uskonnollista totuutta. Tämä alaryhmä siksi osittain vastaa Sitchinin kuvaamaa Enkin Anunnaki-faktiota. Tämä alaryhmä ei halua antaa kontrollia ihmisrodusta muille avaruusolennoille ja yrittää estää avaruusolentojen Maan ulkopuolisen intervention (joka on uhka Maassa olevien reptiliaanien kyvylle hallinnoida ihmiskuntaa) joko auttamalla ihmiskuntaa useiden ongelmien kanssa, mm. ympäristön pilaantuminen, ydinsodan uhka ja ylikansoitus, jotka kaikki uhkaavat tämän ‘hyvä paimen’-alaryhmän resursseja. Siksi tämä alaryhmä avustaa yhden maailmanhallituksen synnyttämisprosessissa, joka keskittää poliittisen vallan ja rajaa ihmiskunnan suvereniteetin ja vapauden ilman kokonaan eliminoimatta sitä. Tälle skenaariolle uskottavuutta antaa Phil Schneider, siviili-insinööri, joka sai toimeksiannon rakentaa salaisia maanalaisia tukikohtia salaisille organisaatioille. Schneider kuvasi todisteita, joita hän oli kohdannut siitä, miten avaruusolennot olisivat maailmanhallituksen todellisia johtajia, sekä miksi hän ja monet muut olivat jättäneet taakseen amerikkalaisorganisaatioiden ‘palveluksen’. [21]

Toinen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmä on Maan ulkopuolinen rotu, joka on solminut sopimuksia salaisten organisaatioiden kanssa kehittyneen teknologian vaihdannasta oikeuksiin saapua planeetallemme ja tehdä yhteistyötä avaruusolentojen ja ihmisten yhteisprojekteissa. Eisenhowerin hallinto allekirjoitti vuonna 1954 salaisen sopimuksen avaruusolentojen rodun kanssa, minkä William Cooper ja muut ‘tietovuotajat’ ovat paljastaneet. [22] Cooper kertoo tämän sopimuksen syntymisen yksityiskohdat, jotka hän sai tietää dokumenteista, joita hänen piti lukea palvellessaan laivaston tiedustelupalvelussa osana Tyynenmeren laivueen komentajan tiimiä:

Myöhemmin vuonna 1954 suurinenäisten Harmaiden Avaruusolentojen rotu, joka oli kiertänyt Maapalloa, laskeutui Hollomanin ilmatukikohtaan. Päästiin perussopimukseen. Tämä rotu esittäytyi olevansa kotoisin Orionin vyön punaista tähteä, jota me kutsumme nimellä Betelgeuse, kiertävältä planeetalta. He esittivät, että heidän planeettansa on kuolemassa ja että tulevana tuntemattomana aikana he eivät enää kykenisi siellä selviämään. Tämä johti toiseen laskeutumiseen Edwardsin ilmatukikohtaan. Historiallista tapahtumaa oltiin suunniteltu etukäteen ja tämän sopimuksen yksityiskohdista päästiin yksimielisyyteen. Eisenhower järjesti loman itselleen Palm Springsiin. Sovittuna päivänä presidentti suuntasi tukikohtaan ja tekosyy oli, että hänen piti vierailla hammaslääkärissä. Presidentti Eisenhower tapasi avaruusolennot ja Yhdysvaltojen sekä avaruusolentojen kansan välillä allekirjoitettiin muodollinen sopimus. [23]

Viitaten samaan Eisenhowerin hallinnon allekirjoittamaan sopimukseen eversti Philip Corso, korkea-arvoinen upseeri, joka palveli Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden neuvostossa, kirjoitti: “Me olimme neuvottelleet eräänlaisen antautumisen heidän kanssaan kunhan vain emme taistelisi heitä vastaan. He sanelivat ehdot, koska he tiesivät että kaikkein pelätyin asia olisi paljastus.” [24]

Teknologianvaihdanta suoraan edistää erittäin kehittyneiden asejärjestelmien kehittämistä, joita amerikkalaiset salaiset organisaatiot halajavat ylläpitääkseen vaikutusvaltaansa, torjuakseen ja rajoittaakseen avaruusolentojen läsnäoloa ja kilpaillakseen keskenään strategisesta edusta ympäri planeettaa. Tämä alaryhmä tyypillisesti kuvataan koostuvan Zeta Reticulumilta tulleista ‘Harmaista’, jotka haluavat käyttää ihmiskunnan ja biosfäärin resursseja palauttamaan oman rotunsa geneettisen eheyden. Eversti Corson mukaan Harmaat “eivät olleet hyväntahtoinen avaruusolentojen rotu, joka oli tullut tänne valistamaan ihmisolentoja. He… keräsivät biologisia näytteitä Maapallolta omiin kokeisiinsa.” [25] Tämä alaryhmä löyhästi tekee yhteistyötä ensimmäisen alaryhmän kanssa keskitetyn maailmanhallituksen luomiseksi, joka sitten solmisi sopimuksia tämän toisen alaryhmän kanssa, jotta se voisi paremmin käyttää hyödyksi ihmisten ja planeetan resursseja. Kun ensimmäinen alaryhmä haluaa maailmanhallitusta sen takia, että se tarjoaa paremmat mahdollisuudet hallita ihmiskuntaa globaalisti, toinen alaryhmä haluaa sitä siksi, että se on johdonmukaisempi heidän filosofisen uskomuksen kanssa siitä, että yksilön intressit ovat alisteisia kollektiivin tarpeille.

Kolmas alaryhmä koostuu kahdesta rodusta, joilla on pessimistisempi näkökanta ihmisten sopivuuteen olla vastuussa planeetan resursseista. Historiallisesti ne ovat muodostaneet liiton kontrolloidakseen ihmiskuntaa. Ensimmäinen on erittäin suurten humanoidien rotu, jota kuvataan 1. Mooseksen kirjassa nimellä Nefilim (kirjaimellisesti jättiläiset), jotka saattoivat tiineeksi ihmisnaisia, jotka synnyttivät jättiläisiä. [26] Tämä rotu on raportoitu olevan peräisin Lyran tähtikuviosta ja he asuvat mystisellä Nibiru-planeetalla (sumeriankieltä, tarkoittaa ‘siirtymäplaneettaa’), joka Sitchinin kääntämien sumerialaisten lähteiden mukaan palaa aina 3600 vuoden välein aurinkokuntamme läheisyyteen. [27] Toinen ryhmä kuvataan koostuvan Orionin Draco-järjestelmästä kotoisin olevista reptiliaanilajeista, jotka ovat geneettistä sukua Maapallon reptiliaaneille, mutta jotka ovat dominantimpia ja kehittyneempiä teknologisesti. [28]

Kolmannen alaryhmän kaksi rotua vastaavat Sitchinin sumerialaislähteiden käännösten kuvaamaa Anunnakien Enlilin faktiota. Tämä ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmä on luonteeltaan erittäin hierarkkinen ja näkee yhden lajin ylivallan toisesta kaikkein luonnollisimpana ja tehokkaimpana tapana hallinnoida planeetan resursseja. Heidän rotunäkökulmansa on erittäin samanlainen kuin Natsi-Saksalla oli ja on esitetty, että tämä ‘hyvien paimenten ryhmä’ auttoi joitain natsieliittejä pakenemaan liittoutuneiden hyökkäystä Etelänavalle ja muille alueille Etelä-Atlantilla perustaakseen salaisia tukikohtia. [29] Kolmannen ‘hyvä paimen’-alaryhmän itseään palveleva agenda on rohkaista sotilas

Tämän kolmannen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen itsekäs agenda on rohkaista sotilastoimia eri salaisten organisaatioiden keskuudessa, jotka sekä epävakauttavat globaalia ihmiskuntaa kanavoimalla resursseja ja vaikutusvaltaa sotateolliselle kompleksille eri valtioissa, mutta niin että nämä salaiset organisaatiot ulottavat itsensä sotilaskonfliktiin Harmaiden Zeta Reticulin avaruusolentojen kanssa (toinen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmä). Sellainen skenaario on ilmiselvästi nähtävissä eversti Philip Corson paljastuksesta, että “nyt jo yli viidenkymmenen vuoden ajan, sota UFOja [Zeta Harmaita] vastaan on jatkunut meidän yrittäessä puolustaa itseämme heidän tunkeutumisiaan vastaan.” [30]

Eskaloituva sotilaskonflikti Zeta Harmaiden ja salaisten organisaatioiden välillä voisi lopulta kulminoitua kolmannen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen ryhmän interventioon — Draco Reptiliaanit/jättiläishumanoidit, jotka vastaavat Anunnakien Enlilin faktiota. Anunnaki-Enlilin ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen faktion interventio tapahtuisi globaaleina ympäristökatastrofeina ja/tai sotilaskonfliktina Zeta Reticulilaisia vastaan siinä mittakaavassa, että tämä tarjoaa näille kahdelle avaruusolentojen rodulle mahdollisuuden tulla väliin ihmiskunnan ‘pelastajina’ ja ‘takaisin palaavina Elohimeina’. [31] Kehittyneen holografiteknologian, aikamatkailun ja muodonmuuttamiskykyjen avulla, joita tällä avaruusolentojen rodulla raportoidaan olevan, se voisi kehitellä ‘Toisen Tulemisen’, jossa geneettisesti manipuloitu ‘Jeesus’ yhdessä ‘Ylösnousseiden Mestareiden’ ja ‘Enkelijoukon’ kanssa olisi kaiken huomion keskipisteenä Jumalan Valtakunnan kannattajien keskuudessa. [32] Pelastajina esiintyvät kaksi liitossa toimivaa avaruusolentojen rotua, Draco Reptiliaanit/jättiläishumanoidit, käytännössä ottaisivat heikentyneen globaalin ihmiskunnan haltuunsa ympäristökatastrofien ja sotilasvälikohtausten sarjan jälkeen ja he toisivat mukanaan ‘rauhan ajan’ yhden maailmanhallituksen nimissä, jonka johto on tämän ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmän kontrollissa. He saisivat apua kahdelta häviävältä ‘hyvä paimen’-alaryhmältä heidän estäessä muita avaruusolentojen faktioita avustamasta globaalia ihmiskuntaa sen ongelmissa.

Yleisesti avaruusolennot ‘hyvä paimen’-kategorian ensimmäisessä ja kolmannessa alaryhmässä haluavat olla paljastamatta avaruusolentojen läsnäoloa ja tehdä kaikkensa häiritäkseen, hiljentääkseen ja eliminoidakseen henkilöitä, jotka ovat osallistuneet salaisten organisaatioiden estämiseen paljastamasta heidän toimintansa koko laajuutta. Kaikkien ‘hyvä paimen’-kategorioiden alaryhmien päätavoitteena on ‘korjata itselleen’ ihmiskunnan resurssit ilman biosfäärin vahingoittamista ja avaruusolentojen kontrollin paljastamista globaalista ihmiskunnasta. Näin näiden ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen moraalinen suuntaus on analoginen niiden historiallisten tapojen kanssa, joilla siirtomaavallat hallinnoivat ja assimiloivat alkuperäiskansojen yhteisöjä. Vaikka nämä ‘hyvä paimen’-alaryhmien faktiot ovat strategisia kilpailijoita siitä kenellä on kontrolli globaalista ihmiskunnasta, heillä on yhteinen tavoite rajoittaa ihmislajin suvereniteettiä ja itsenäisyyttä niin, että sitä voidaan käyttää globaalina resurssina. Vaikka kaksi ensimmäistä alaryhmää (Maassa olevat Reptiliaanit ja Zeta Harmaat) menettäisivät osittain vaikutusvaltaansa ja otettaan ihmiskunnasta jos Draco Reptiliaanit/jättiläishumanoidit ottaisivat ihmiskunnan suoraan hallintaansa, he menettäisivät vielä enemmän kykyään vaikuttaa ja kontrolloida ihmiskuntaan jos allaoleva avaruusolentojen faktio puuttuisi asioihin. Tämä takaa löyhän liiton näiden kolmen ‘hyvä paimen’-alaryhmän välille.

Suojelevat Vanhemmat

Toinen analogia jota käytetään kuvaamaan eri avaruusolentojen rotujen motivaatioita ja aktiviteetteja on ‘suojelevan vanhemman’ malli. ‘Suojelevan vanhemman’-avaruusolentokategoria haluaa suojata ihmiskuntaa sen ollessa ‘kasvunsa murrosiässä’ niin paljon kuin mahdollista olemassaolevilta vaaroilta. Tämän kategorian avaruusolennoilla on moraalinen suuntaus auttaa ihmiskuntaa tulemaan tietoiseksi muiden avaruusolentojen rotujen olemassaolosta galaksissa ja tehdä yhteistyötä näiden rotujen kanssa liitossa, jota tietovuotajat ja muut lähteet ovat usein kuvanneet Galaktiseksi Liitoksi. [33] Star Trekissa kuvattu Galaktinen Liitto on suhteellisen lähellä näiden avaruusolentojen rotujen liittoa. He kunnioittavat ihmiskunnan suvereniteettiä ja haluavat auttaa ihmiskuntaa yhdistymään ja integroimaan kehittynyttä teknologiaa, jotta se olisi valmiina liittymään Galaktiseen Liittoon. Tohtori Nerudan sanoin:

Jokaisessa galaksissa on Liitto tai löyhästi yhdessä toimiva organisaatio, johon kuuluu tietoinen elämä kaikilla planeetoilla galaksissa. Se on verrattavissa galaksitason Yhdistyneisiin Kansakuntiin. Tässä Liitossa on sekä kutsuttuja jäseniä että tarkkailujäseniä. Kutsumajäsenet ovat niitä lajeja, jotka ovat onnistuneet käyttäytymään vastuullisella tavalla oman planeettansa isäntinä ja yhdistämään teknologian, filosofian ja kulttuurin niin, että heidän on mahdollista kommunikoida globaalina yksikkönä, jolla on yhtenäinen agenda. Tarkkailujäsenet ovat lajeja, jotka ovat sirpaloituneet ja edelleen kiistelevät keskenään maa-alueista, vallasta, rahasta, kulttuurikysymyksistä ja muista asioita, mitkä estävät heitä yhdistymään ja muodostamaan yhtenäistä maailmanhallitusta. Ihmisrotu Maapallolla on sellainen laji, ja tällä hetkellä Liitto yksinkertaisesti tarkkailee sitä, mutta ei kutsu sitä mukaansa tekemään päätöksiä tai toimimaan talousjärjestelmissä. [34]

Nämä avaruusolentojen rodut eivät solmi sopimuksia tarjotakseen kehittynyttä teknologiaa aseisiin salaisille organisaatioille, mikä asettaa nämä avaruusolentojen rodut huomattavasti heikompaan asemaan ‘hyvä paimen’-rotuihin nähden. On esimerkiksi kerrottu siitä, että presidentti Eisenhower tapasi näiden rotujen edustajia vuonna 1953 (ennen vuoden 1954 sopimusta Zeta Reticulin avaruusolentoryhmän kanssa), mikä ei johtanut sopimukseen, sillä nämä avaruusolentojen rodut uskovat ihmiskunnan olevan liian epäkypsä kaipaamaansa teknologiaan, ja että ydinaseet esimerkiksi pitäisi hävittää. [35] Cooper kuvaa tapaamisen yksityiskohtia:

Sillävälin ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen rotu otti yhteyttä Yhdysvaltain hallitukseen. Tämä avaruusolentojen rotu varoitti meitä avaruusolennoista, jotka kiersivät päiväntasaajaa (ne joiden kanssa Eisenhower lopulta solmi sopimuksen) ja tarjoutuivat auttamaan meitä henkisessä kehityksessämme. He vaativat ehtona, että hävitämme ja tuhoamme ydinaseemme. He kieltäytyivät vaihtamasta teknologiaa sanoen, että me olimme henkisesti kykenemättömiä käsittelemään teknologiaa, jota meillä oli jo silloin hallussamme. He uskoivat, että käyttäisimme kaikkea uutta teknologiaa tuhoamaan toinen toisemme. Tämä rotu sanoi, että me olimme itsetuhon polulla ja että meidän tulee lopettaa toistemme tappaminen, lopettaa Maapallon saastuttaminen, lopettaa Maapallon luonnonvarojen raiskaaminen ja oppia elämään harmoniassa. Nämä ehdot saivat osakseen äärimmäistä epäilystä, erityisesti ydinaseiden hävittämisen osalta. Uskottiin, että tuo ehto saattaisi meidät avuttomaksi ilmiselvän avaruusolentojen uhan edessä… Ydinaseistariisuntaa ei pidetty Yhdysvaltain parhaana etuna. Ehdotukset hylättiin. [36]

‘Suojelevat vanhemmat’ avaruusolentojen rodut käyttävät huomattavasti aikaa eri avustamaan eri ihmisorganisaatioita kumoamaan ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen agendoja, jotka yrittävät aktiivisesti kontrolloida globaalia ihmiskuntaa tarkoituksenaan kerätä itselleen ihmiskunnan ja planeetan resursseja. Tämä avaruusolentojen kategoria ajaa täyden UFO-paljastuksen agendaa, ja he ovat omistautuneet palvelemaan ihmiskunnan korkeinta hyvää siten kuin ihmiskunnan biologisena lähteenä toimivat ‘suojelevat vanhemmat’ näkevät tuon hyvän. [37] Täten ‘suojelevien vanhempien’ avaruusolennot vastaavat läheisemmin Enkin Anunnaki-faktiota, jota kuvataan Sitchinin sumerilaisten nuolenpäätekstien käännöksissä. Jotkut näistä avaruusolentojen roduista, jotka menevät tuohon kategoriaan, tyypillisesti kuvataan olevan pohjoismaalaisia (Lyra); siriuslaisia (Sirius B); plejadilaisia, orionilaisia ja alphacentaurilaisia. [38]

On olemassa kaksi alaryhmää, jotka voidaan identifioida näihin Suojelevien Vanhempien avaruusolentoihin yhteydessä olleiden kertomuksista. Ensimmäinen on planeetallamme läsnäoleva humanoidirotu, joka on historiallisesti auttanut ihmiskuntaa sen evoluution kehityksessä. Useat kirjoittajat ovat sanoneet tämän rodun olevan muinaisen Lemurian ja Atlantiksen sivilisaatioiden jäänne. Nämä sivilisaatiot perustivat suuria kristallikaupunkeja Maapallon kuoren sisään heidän hylättyä omat kaupunkinsa Maapallon pinnalla. [39] Salamyhkäisellä lennolla Antarktikselle vuonna 1947 amiraali Byrd raportoi hänen päiväkirjassaan — jonka todenmukaisuudesta käydään edelleen debattia [40] — kohtaamisesta pitkän pohjoismaisen rodun kanssa maanalaisessa kaupungissa etelänavan alla, jossa käytiin seuraava keskustelu kaupungin johtajan kanssa:

”Me olemme antaneet teidän tulla tänne, koska olette jaloluonteinen ja hyvin tunnettu Pintamaailmassa, amiraali… olette nyt Ariannien maailmassa, Maapallon sisällä… Amiraali, kerron teille miksi olen pyytänyt teitä tänne. Kiinnostuksemme aivan oikein sai alkunsa heti kun rotunne räjäytti ensimmäisen atomipommin Hiroshimassa ja Nagasakissa Japanissa. Hälytysnopeudella me lähetimme omat lentävät koneemme, ”Flugelradit” pintamaailmaanne tutkimaan mitä rotunne oli tehnyt… Katsokaas, me emme koskaan ole puuttuneet aiemmin rotunne sotiin ja barbaarisuuteen, mutta nyt meidän on pakko, sillä te olette oppineet peukaloimaan tiettyjä voimia, joita ei ole ihmisille tarkoitettu, nimittäin atomienergiaa. Lähettiläämme ovat jo toimittaneet viestimme maailmanne hallituksille, eivätkä he vastaa. Nyt teidät on valittu todistamaan omin silmin täällä, että maailmamme on kuin onkin olemassa. Katsokaas, kulttuurimme ja tieteemme on monia tuhansia vuosia teidän rotuanne edellä.” [41]

Tarkasti ottaen tämä alaryhmä ei ole Maan ulkopuolinen alkuperältään, vaan yksinkertaisesti maanalainen humanoidirotu, joka on geneettisesti yhteydessä ihmiskuntaan. Useat arkeologit/historioitsijat uskovat, että nämä muinaiset avaruusolentojen rodut ovat useiden myyttien taustalla puhuttaessa mystisistä ‘valkoisista veljistä/jumalista’, jotka ovat osallistuneet planeetan sivilisaation kehitykseen. [42] Atsteekit ja Inkat, esimerkiksi, aluksi uskoivat, että espanjalaiset konkistadorit olivat heidän ‘valkoisia veljiä/jumalia’, jotka olivat palaamassa takaisin. Nämä pinnan alla olevat lemurialaiset kaupungit jatkavat interaktiota avaruusolentojen rotujen kanssa, heillä on kehittynyttä teknologiaa ja he avustavat ihmiskuntaa monenmoisissa sosiaalisissa, taloudellisissa, poliittisissa ja ympäristöongelmissa. Lähteet kuvaavat näiden lemurialaisten maanpinnan alla elävien olentojen käyttävän psykotronista kristalliteknologiaa rauhanomaisiin tarkoituksiin. [43]

Tämä pinnan alla elävä rotu löyhästi tekee yhteistyötä ensimmäisen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmän kanssa (Maapallolla elävät Reptiliaanit) varmistaakseen, että ihmiskunta ei tuhoa sen pintamaailmaa. Kuitenkin he ovat strategisia kilpailijoita mitä tulee ihmiskunnan evoluutiokehitykseen, mitä tämä alaryhmä (lemurialaiset/atlantislaiset) tukee mutta mitä Maassa asuvat Reptiliaanit rajoittavat. Tämä löyhä liitto Maapallolla elävien avaruusolentojen välillä vaikuttaa/kontrolloi salaseurojen johtajia, jotka ovat historiallisesti hallinneet ihmiskuntaa. Näin vapaamuurarien, illuminatin, temppeliritarien jne. johtajat kaikki heijastelevat löyhää Maapallolla elävien avaruusolentojen rotujen kanssa tehtävää yhteistyötä, jossa kaikilla on yhteinen intressi estää planeetan globaali katastrofi, mutta perustavanlaatuisella tavalla eriävät mielipiteet ihmislajin evoluutiosta ja siitä tulisiko ‘Maan ulkopuolisten’ avaruusolentojen rotujen puuttua Maapallon tilanteeseen. [44]

Suojelevien Vanhempien mallin toinen alaryhmä ovat Maan ulkopuoliset avaruusolennot, jotka puuttuvat ihmiskunnan asioihin auttaakseen heidän kanssakäymisissä Maan ulkopuolisten rotujen kanssa. Tätä kategoriaa kuvataan yleisesti Sirius B:ltä, Seulasista, Altair Alpha Centaurista ja Andromedalta saapuneiksi (vaaleaihoisiksi) avaruusolennoiksi, jotka ovat ulkonäöltään humanoideja, pituudeltaan arviolta parimetrisiä ja heidän strategiansa käsitellä toisen ja kolmannen ‘hyvä paimen’-alaryhmän epävakauttavia strategioita on interventionistinen. Tohtori Michael Wolf, entinen kansallisen turvallisuusneuvoston konsultti, joka tuli mukaan uuteen ‘siedätysohjelmaan’, kertoo tohtori Richard Boylanin mukaan seuraavaa:

Wolf oli huoleton ihmisten ja avaruusolentojen välisistä interaktioista, olihan hän itse työskennellyt rinta rinnan salaisissa valtion laboratorioissa ihmiseltä näyttävien avaruusolentojen kanssa, jotka olivat tulleet Altairin järjestelmästä, sekä ”harmaiden” humanoiditieteilijoiden kanssa Zeta Reticulin järjestelmästä. ”Altairin neljäs ja viides planeetta ovat asutettuja. Itse asiassa Altairin olennot kolonisoivat Seulasten järjestelmän kauan sitten. Ihmiseltä näyttävät plejadilaiset avaruusolennot, joita ihmiset tapaavat, ovat itse asiassa perimältään altairilaisia. Heitä on kahta varianttia, seemiläiseltä näyttävät ja pohjoismaiselta näyttävät. Seemiläiset ovat rotu, joka laskeutui Hollomanin ilmatukikohtaan (New Mexicossa) 1960-luvulla ja keskusteli siellä joidenkin kenraalien kanssa.” [45]

Eräät niistä tavoista, joilla nämä ‘pohjoismaalaiset/seemiläiset’ avaruusolennot avustavat ihmiskuntaa, ovat esimerkiksi haitallisten ympäristövaikutusten torjuminen kehittyneistä aseteknologioista, joita salaiset organisaatiot kehittävät ja käyttävät. Lisäksi pohjoismaalaiset/seemiläiset rodut lieventävät tai estävät ‘hyvä paimen’-avaruusolentofaktion sponsoroimia merkittäviä terroritekoja. [46] Esimerkiksi syyskuun 11. päivän 2001 hyökkäyksen jälkeisiä terroritekoja on saatettu estää planeetan eri puolilla olevien turvallisuusjoukkojen ja heidän näiltä roduilta saamansa salaisen avun voimin, mikä on auttanut vakauttamaan Maapallon turvallisuustilannetta.

Nämä pohjoismaalaiset/seemiläiset Maan ulkopuoliset rodut eivät solmi sopimuksia aseteknologioista, mutta he avustavat kehoittamalla kehittämään kehittynyttä teknologiaa, jolla ei ole sotilaskäyttösovellutuksia. Tohtori Wolf esimerkiksi on nähnyt pitkien ‘pohjoismaalaisten/seemiläisten’ avaruusolentojen ja valtion salaisia yhdessä ylläpitämiä laitoksia. [47] Jotkut ovat kuvanneet kokemuksia, joita heillä on ollut näiden avaruusolentojen rotujen kanssa, positiivisiksi verrattuna ‘hyvä paimen’-rotujen kuumottavampiin kohtaamisiin. [48] Tämä alaryhmä on strateginen vastapaino Maan ulkopuolisten ‘hyvä paimen’-faktioiden vaikuttamisyrityksille. ‘Maan ulkopuoliset’ ‘hyvä paimen’-alaryhmät näkevät Maan ulkopuoliset ‘suojelevat vanhemmat’-alaryhmät niiden vihollisina, sillä jälkimmäiset ovat uhka ensiksimainittujen kyvylle puuttua ihmisten asioihin ja kontrolloida ihmisiä resurssina.

Viisaat Mentorit

Kolmas analogia, jota käytetään kuvaamaan avaruusolentojen kontrollia ja vaikutusvaltaa, on ‘viisaiden mentorien’ kategoria. Näillä roduilla on käytännönläheinen lähestymistapa globaaliin ihmiskuntaan ja he tarjoavat apua ainoastaan jos sellainen interventio on kaikkien osapuolten korkeimmaksi parhaaksi. He ajavat ‘tietoisuuden kohottamista’ ja heidän moraalinen orientaationsa on syvän henkinen, joka pitää kaikkea elämää yhtenä ja kunnioittaa kaikkien ihmiskunnan evoluutiokehitykseen osallistuvia voimia. He eivät tarjoa teknologiaa perinteisessä mielessä, vaan kehittynyttä ‘valokieliteknologiaa’, joka koostuu pyhän geometrian muodoista, joita löytyy kaikkialta universumista, atomista ja ihmisen energiakentästä. He opettavat, että pyhän geometrian valokuvioiden ymmärtäminen kaikessa elämässä johtaa yksilöiden ja kaiken planeetan elämän vapautumiseen.

Viisaat mentoriavaruusoleennot eivät mene suoraan kohtaamaan tai vastustamaan ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen vaikutusvaltaa, mikä erottaa tämän kategorian ‘suojelevista vanhemmista’. ‘Viisaat mentorit’ varoittavat kaikista intervention vaaroista, sillä sellainen voi taannuttaa ihmiskunnan evoluutiokasvun. Yksinkertaisesti ilmaistuna, viisaat mentoriavaruusolennot näkevät ihmiskunnan kohtaamat takaiskut ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen kanssa osana lajien evoluutioprosessia, eivätkä he täten puutu siihen. Sitä vastoin ihmiskunnan suojeleminen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen kanssa kohdatuilta vastoinkäymisiltä on tärkeä ‘suojelevien vanhempien’ tavoite. Filosofiset ongelmat tässä ovat samat puhuttaessa ‘energiaparannuksesta’. Jos vaihtoehtolääketieteen harjoittaja yksinkertaisesti parantaa sairauden ilman potilaan aktiivista osallistumista, silloin potilas paranee, mutta on altis tuleville sairauden toistumisille. Osaava vaihtoehtolääketieteen harjoittaja yksinkertaisesti näyttää potilaalle kuinka parantaa itsensä ja näin minimoi tulevat sairauden uusiutumiset. [49]

‘Viisaiden mentorien’ faktiossa on kaksi alaryhmää. Ensimmäinen on ei-humanoidit Arcuturukselta, Sirius A:lta ja Orionista. Toista ryhmää kuvataan Nerudan haastatteluissa ‘Keskusroduksi’, joka on kylvänyt elämän galaksiimme lukemattomia vuosituhansia sitten. [50] Ensimmäinen alaryhmä koostuu ‘Neuvostoista’, jotka viestivät vastaanottavaisille ihmisille ja organisaatioille tarjoten apua ja opastusta silloin kun sitä pyydetään. Suurin osa tällaisten avaruusolentoneuvostojen olemassaolon todisteista tulee raporteista koskien telepaattista viestintää näiden olentojen kanssa, joiden olemusta tyypillisesti kuvataan humanoidiksi, jolla on linnun tai kissan pää. [51] Vaikuttaa siltä, että nämä olennot ovat saaneet inspiraatiota muinaisen Egyptin patsaista, joissa kuvataan eläinpäisiä ihmisiä, kuten Thoth-jumalaa, jolla oli ibiksen pää.

Toista alaryhmää kuvataan Nerudan haastatteluissa ‘Keskusroduksi’. Nerudan mukaan nämä rodut asuvat keskusgalaksien alueella universumissa ja he ovat kylväneet galaksit miljardeja vuosia sitten ja jättäneet ‘hienovaraisia sormenjälkiä’ olemassaolostaan. Näitä jälkiä tulkitsemalla voi avata portin, jonka avulla toinen laji pääsee kommunikaatioon heidän kanssaan. [52] Neruda pitää näitä olentoja samana kuin muinaisten uskonnollisten tekstien Elohim, ja esittää, että ne toimivat hiljaisina ihmiskunnan evoluution avustajina niille, jotka valitsevat ‘ottaa yhteyden uudelleen’ heihin.

Idea juuriroduista, jotka ovat kylväneet elämän galaksiin, löytyy ‘neuvoa-antavista elimistä’ kuten ‘Yhdeksän Neuvosto’, jonka tulkitaan antavan opastusta ihmiskunnalle sen evoluutiossa niille, jotka siihen saavat yhteyden. [53]

Salaisten organisaatioiden rakenne

Avain sen ymmärtämiseen miten yllä esitetyt avaruusolentojen kategoriat vaikuttavat salaisiin organisaatioihin on, että jälkimmäiset yleisesti ovat tietoisia eri avaruusolentojen rotujen ja muiden salaisten organisaatioiden poliittisista, moraalisista ja filosofisista orientaatioista. Salaiset organisaatiot voivat täten yrittää ohjata jotain asiaa näiden eri avaruusolentojen interventiofilosofioiden ja strategioiden avulla niiden toimiessa ja kilpaillessa keskenään tavoilla, jotka maksimoivat salaisten organisaatioiden vallan ilman, että eri avaruusolentojen faktioiden ‘soluttautuminen’ paljastaa niiden toimintaa liiaksi. Salaisten organisaatioiden johtajille kyse on useampiulotteisesta shakkipelistä, jossa on mukana useita eri pelaajia ja tavoitteita, jotka vaikuttavat salaisten organisaatioiden toiminnan dynamiikkaan.

Avaruusolentojen läsnäoloon keskittyneet salaiset organisaatiot perustettiin ensikerran, kun eri tiedustelupalvelut ja sotilasorganisaatiot tulivat tieotisiksi avaruusolentojen läsnäolosta vuonna 1941, kun he löysivät alas ammutun avaruusolentojen aluksen matalasta rannikkovedestä San Diegosta länteen. [54] Laivasto otti vastuun tutkinnasta ja otti johtavan roolin, joka sillä on ollut nykypäivään saakka. Ajan mittaan tuli tarve salata asioita kansalta, jotta Yhdysvaltain hallinto voisi samaan aikaan kehittää asianmukaista vastetta tapahtumiin. Tämä on johtanut siihen, että eri sotilas-, tiedustelu- ja poliittisiin päätöksentekohaaroihin on syntynyt salaisia organisaatioita, joilla kaikilla on erilaisia, joskin päällekkäisiä tehtäviä osaston laajempien tavoitteiden mukaisesti, jolloin ”emo-osaston” jäsenet eivät ole tietoisia näiden salaisen organisaation toiminnan ja vaikutusten koko laajuudesta, vaikka ne jakavat saman yleistehtävän. [55] Esimerkiksi, Yhdysvaltain asevoimain kolmella päähaaralla — laivasto, maavoimat ja ilmavoimat — on jjokaisella omat asekehityksensä ja tiedusteluosastonsa, jotka kaikki on suunniteltu suojelemaan Yhdysvaltain kansallista turvallisuutta. Jokaisessa näistä on omia erikoisosastojaan, joissa on salainen organisaatio, jonka vastuulla on avaruusolentojen teknologian takaisinmallintaminen asekehitystarkoituksiin ja hankkimaan tiedustelutietoa avaruusolentojen operaatioista planeetallamme puolustuspolitiikan kehittämiseksi. [56] Näin Yhdysvaltain laivaston sisällä oleva salainen organisaatio on, esimerkiksi, tuntematon muille laivaston yksiköille, jotka ovat keskittyneet asekehityksen ja tiedustelun laajempiin ongelmiin, ja joiden matalampi turvaluokitus tekisi siitä rikoksen laivaston henkilöstolle kerätä salaista tietoa näistä salaisista organisaatioista. [57] Tämä käytännössä johtaa laivaston sisälle rakentuneisiin salaisiin organisaatioihin, joilla on tietyn verran autonomiaa, valtaa ja resursseja joista muu laivaston henkilöstö ei ole tietoisia edes korkeammilla tasoilla.

Tapaa jolla nämä salaiset organisaatiot ovat rakentuneet eri armeijan/tiedustelun organisaatioiden sisälle ilman, että nuuskivat kongressiedustajat ovat niitä löytäneet, kuvaa entinen ilmavoimien kersantti Dan Sherman hänen muistellessaan kapteenin hänelle pitämää briiffausta:

Mustat tehtävät, joita me kutsumme Tason 2 tehtäviksi, ovat avaruusolentoprojekteja, jotka on käytännössä piilotettu. Mustien tehtävien olemassaolosta tietää ainoastaan kourallinen kongressiedustajia ja presidentti. Nämä mustat tehtävät ovat avaruusolentoprojektien viimeinen puolustuslinja. Aina kun avaruusolentoprojekti perustetaan, on oltava musta tehtävä, joka peittää sen olemassaolon muiden silmiltä. Se luo erittäin hienostuneen kilven, jonka tehtävä on piilottaa harmaiden projektien olemassaolo korkean tason virkamiehiltä, joilla ei ole tarvetta tietää. Avaruusolentoprojektit joutuisivat muuten jonkun virallisen tahon syynättäväksi. Jos nykyisessä systeemissä nenäkäs kongressiedustaja alkaa penkoa asioita silloin kun hänellä ei ole tarvetta tietää, hän voi saada briiffauksen mustasta tehtävästä, hänen tärkeydentunnettaan korostetaan ja näin saadaan hiljennettyä lisätietojen etsiminen. Se on erittäin tehokas menetelmä piilottaa avaruusolentotehtävät ja se on syy sille, miksi ne ovat pysyneet piilossa niin pitkään. [58]

Kansallinen turvallisuusvirasto NSA luotiin 1952 sen päätarkoituksena tiedustelutiedon keruu. NSA:nsisällä on salaineen organisaatio, jonka vastuulla on tiedustelutiedon keruu avaruusolentojen roduista ja kontaktin ottaminen näihin rotuihin. Tohtori Nerudan mukaaan NSA:n sisäiset salaiset organisaatiot ovat nimeltään ‘Advanced Contact Intelligence Organization’ ja se on perustettu Special Projects Laboratoryn sisällee. Kuten oli laivaston tapauksessa, NSA:n muu henkilöstö ei ole tietoinen sisäpuolisesta salaisesta organisaatiosta johtuen jälkimmäisen korkeammasta turvaluokituksesta. Kersantti Sherman muistaa kuinka hänen kapteeninsa briiffasi häntä siitä, että hän oli osa NSA:n salaista projektia nimeltään ‘Project Preserve Destiny’, jossa hän oli seurausta kokeesta, joka oli suunniteltu parantamaan telepaattista kommunikaatiota ‘Harmaiden’ kanssa: “Koe johon viittaan, joka oli ja edelleen on nimeltään ‘Project Preserve Destiny.’ Se sai alkunsa vuonna 1960 ja se oli täydessä toiminnassa vuonna 1963. Se oli geenimanipulaatioprojekti, jonka ainoa tavoite oli luoda ihmisjälkeläisiä, joilla olisi ollut kyky kommunikoida harmaiden kanssa.” [59]

Kaikkein tärkein kaikista amerikkalaisista salaisista organisaatioista oli kansallisen turvallisuusneuvoston (National Security Council, NSC) sisällä. Presidentti Truman perusti NSC:n vuonna 1947. Sen tehtävä oli koordinoida eri valtionhallinnon, asevoimain ja tiedustelyhteisöjen haarojen politiikkasuosituksia johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi, joista presidentti voisi valita. [60] Tämä NSC:n koordinointifunktio kopioitiin NSC:n sisällä olleeseen salaiseen organisaatioon, joka on tunnettu monilla eri nimillä, mm. Majestic-12, joka on peräisin presidentti Trumanin vuonna 1947 allekirjoittamasta asiakirjasta. [61] Truman loi MJ-12:n avaruusolentojen läsnäoloon keskittyvän presidenttipolitiikan koordinaatiokomiteaksi, ja se liitettiin virallisesti NSC:hen vuonna 1954 NSC:n määräyksellä, jolla luotiin emo-organisaatio, johon se liitettäisiin. ‘Virallinen’ versio koskien tätä osaa NSC:n historiasta kuuluu seuraavasti:

Vuonna 1954 NSC 5412/1 perusti paneelin, jossa persidentin ja ulkoministerin ja puolustusministerin nimittäneet edustajat tapaisivat keskenään toisiaan ja kävisivät läpi salaisia operaatioita. Gordon Gray sai ”5412-komitean” puheenjohtajuuden, ja kaikki hänen jälkeensä tulleet kansallisen turvallisuuden neuvonantajat ovat olleet samanlaisissa komiteoissa, joilla on ollut erilaisia nimiä kuten ”303”, ”40”, ”Special Coordinating Committee”, joka myöhempien presidenttien hallinnoissa sai tehtäväkseen tutkia CIA:n salaisia operaatioita. [62]

5412-komitea pitää sisällään alakomitean nimeltään PI 40, jonka rooli on koordinoida informaatiota kaikista muista avaruusolentojen läsnäoloon keskittyneistä salaisista organisaatioista niin, että voidaan kehittää yhdenmukainen politiikkasuositusten joukko. [63] Yksityisiin organisaatioihin kuten Council of Foreign Affairs sisäänrakennetut salaiset organisaatiot tarjoavat parasta mahdollista henkilöstöä ja resursseja PI-40:n rekrytointeihin ja politiikkakeskusteluihin. Kuvatessaan MJ-12:n varhaista koostumusta William Cooper huomautti Council on Foreign Relationsin sisäisen ryhmän saaneen nimityksen ‘viisaat miehet’:

”Viisaat Miehet” olivat Council on Foreign Relationsin keskeisiä jäseniä. Siihen kuului 12 jäsentä. Tämä ryhmä koostui vuosien mittaan Council on Foreign Relationsin ja myöhemmin Trilateraalisen Komission johtoryhmäläisistä. Gordon Dean, George Bush ja Zbigniew Brzezinski olivat heidän joukossaan. Kaikkein tärkeimpiä ja vaikutusvaltaisimpia MJ-12:ssa palvelleita ”Viisaita Miehiä” oli John McCloy, Robert Lovett, Averell Harriman, Charles Bohlen, George Kennan ja Dean Acheson. Heidän politiikkansa kesti pitkälle 1970-luvulle asti. On merkittävää, että presidentti Eisenhower sekä kuusi MJ-12:n jäsentä valtiolta olivat myös Council on Foreign Relationsin jäseniä. [64]

Teoria siis kuuluu, että PI-40 tulisi olla vallan keskiössä mitä tulee avaruusolentojen läsnäoloon ja koordinoituun vasteeseen sitä koskien. Todellisuudessa kuitenkin, johtuen byrokratian jäykkyydestä, eri agendoista ja ‘täysin kontrolloimattomista’ yksilöistä, eri salaiset organisaatiot ovat haluttomia jakamaan informaatiota joka voisi uhata niiden valta-asemaa, resursseja tai vaikutusvaltaa. [65] Esimerkki tästä on tohtori Nerudan sanomiset siitä miten salainen organisaatio, jonka jäsen hän oli, kieltäytyi jakamasta informaatiota emo-organisaatiolle jonka sisällä se on, NSA:lle. Kuten voisi kuvitella, nämä ongelmat pahenevat vielä enemmän globaalilla tasolla, kun ylin salainen organisaatio kansallisella tasolla kokoontuu keskustelemaan ja koordinoimaan politiikkaa koskien avaruusolentojen läsnäoloa.

‘Sisäpiiriläistodistuksen’ mukaan vuosittainen ‘Bilderberg-kokous’ on ottanut osakseen salaisen organisaation, jonka tavoite on koordinoida avaruusolentojen läsnäolon kansallista politiikkaa. [66] Tällainen väite saa suurempaa painoarvoa Nelson Rockefellerin roolista vuosittaisissa Bilderberg-kokouksissa. Vuonna 1954 presidentti Eisenhower nimitti Rockefellerin hänen ‘kylmän sodan suunnittelun erikoisasavustajaksi’, homma joka viralliseesti liittyi ‘CIA:n salaisten operaatioiden tarkkailuun ja hyväksyntään’. Tämä oli pelkkä peitetarina Rockefellerin todelliselle roolille Yhdysvaltain ulkopolitiikan johtajana ‘salaisen sopimuksen’ oltua juuri allekirjoitettu Zeta Reticulin avaruusolentojen ja Yhdysvaltojen välillä. Rockefellerin päähuolenaihe oli avaruusolentojen läsnäoloon vastaamiseen tarkoitettujen sotilaallisten ja tiedusteluohjelmien suunnittelu, toteutus ja seuranta. Rockefeller oli keskeisessä roolissa ‘koordinoimassa’ NSC:n sisäistä salaista organisaatiota — Majestic 12:a. Bilderbergin vuosittaisessa tapaamisessa Rockefeller oli samanlaisessa roolissa varmistamassa, että länsimaiden hallitusten blokki koordinoisi resurssinsa sekä Varsovan liiton että avaruusolentojen läsnäolon aiheuttamien haasteiden vastaamiseen.

Vaikka salaisten organisaatioiden tulisi teoriassa toimia samalla tavalla kuin emo-organisaationsa, jotka koordinoivat ja jakavat resursseja keskenään Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden säilyttämiseksi, totuus on, että nämä salaiset organisaatiot tekevät yhteistyötä minimaalisen vähän. Niiden ‘yhteistyö’ rajoittuu keskenään käytävään nollasummapeliin vaikutusvallasta, maineesta ja resursseista. Esimerkiksi asevoimain haarojen salaiset organisaatiot työskentelevät integroidakseen avaruusolentojen teknologian asejärjestelmiinsä, mutta ne kilpailevat keskenään siitä mitkä asejärjestelmät ansaitsevat saada rahoitusta sekä mitkä uhkakuvat oikeuttavat tällaiset investoinnit. Toisin kuin perinteisistä aseista käytävä intensiivinen debatti, joka saa näkyvyyttä julkisuudessa, avaruusolentojen teknologian hankinnat ja käyttöönotto ovat erittäin salaisia. Näiden organisaatioiden siiloutunut luonne, turvaluokitukset jotka asettavat ne kongressin/ministeriöiden valvonnan ulkopuolelle sekä interaktiot avaruusolentojen rotujen kanssa niiden teknologiaa koskien tekevät näistä salaisista organisaatioista pääasiallisia avaruusolentojen soluttautumisen kohteita.

Avaruusolentojen soluttautuminen salaisiin organisaatioihin

Soluttautuminen salaisiin organisaatioihin tapahtuu teknologianvaihdannalla/kehitysohjelmilla sekä tiedustelunkeruutekniikoilla, mitkä oletettavasti auttavat näitä salaisia organisaatioita tekemään tiettyjä toimia, mutta mitkä todellisuudessa tekevät niistä alttiita avaruusolentojen soluttautumiselle. Eräs yleinen näiden organisaatioiden käyttämä teknologia, joka on erittäin kyseenalainen mitä tulee sen väärinkäyttömahdollisuuksiin, on ‘aivojen ehostusteknologia’, joka tohtori Wolfin mukaan ”mahdollistaa aivojen käyttökapasiteetin huomattavan kasvattamisen, jotta ihmiset voisivat olla avaruusolentojen kanssa täydessä telepaattisessa vaihdannassa mentaalisesti.” Teknologian toimintaan kuuluu ”aivojen avaaminen ja neuronien stimulointi, joka mahdollistaa miljardien synapsien muodostamisen.” [67] Tohtori Wolfin mukaan hän kävi läpi mentaalisen ehostusprosessin, jossa hänen älykkyysosamääränsä nousi 141:sta 186:n. [68] Samoin tohtori Neruda kuvaa aivojen ehostusteknologiaa, jota käytettiin NSA:n sisäisessä salaisessa Labyrinth-organisaatiossa, sekä odotusta siitä, että kaikki tarpeeksi korkean turvallisuusluokituksen saaneet “saivat kutsun läpikäydä prosessin”. [69] Al Bielek, joka osallistui kuuluisaan amerikkalaislaivaston Montauk-ohjelmaan, raportoi myös NSA:n aivojen ehostusteknologiasta. [70] Sen sijaan, että tällainen teknologia pelkästään lisäisi älykkyysosamäärää ja aivokapasiteettia, se herättää vakavia huolenaiheita sen kyvystä ohjelmoida vastaanottajille kognitiivisia ja käyttäytymismalleja, jotka tukevat avaruusolentojen vaikutusvaltaa ja tunkeutumista korkeimpiin poliittisiin päätöksentekosfääreihin.

Näiden useiden salaisten organisaatioiden eri toimintojen ja avaruusolentojen teknologioiden kanssa olleiden interaktioiden seuraus on se, että ne aiheuttavat suurta epäluottamusta ja kilpailua salaisten amerikkalaisorganisaatioiden kesken, jotka pintapuolisesti tekevät yhteistyötä mutta jotka kyräilevät toisiaan niin paljon, että avaruusolennot ovat jo soluttautuneet niiden ‘kumppaniorganisaatioihin’. Tähän avaruusolentojen soluttaumiseen viittaa eversti Philip Corson analyysi amerikkalaisten sotavoimien, CIA:n ja muiden maiden tiedustelupalvelujen välinen yhteys:

CIA, KGB, Britannian salainen palvelu ja monet muut ulkomaiset tiedustelupalvelut olivat ensin kuuliaisia itselleen ja omalle ammattikunnalleen ja vasta sitten oman maansa valtiolle… CIA:n ja KGB:n kaltaiset vakoiluorganisaatiot tuppaavat olemaan olemassa ainoastaan säilyttääkseen oman olemassaolonsa ja siksi ei kumpikaan, ei USA:n eikä Venäjän armeija luota niihin… KGB:n soluttautuminen CIA:han ja niiden yhteinen armeijan vakoilu oli fakta 1950- ja 1960-luvuilla… [71]

Vaikka Corso viittasikin kylmän sodan kamppailuun, hänen kirjansa Päivä Roswellin jälkeen avaruusolentoihin keskittyminen rivien välistä vihjaa, että tämä soluttautumisongelma pätee myös avaruusolentojen kanssakäymiseen eri salaisissa organisaatioissa. Paljastava tekijä Corson kommenteissa on, että instituutiokulttuurilla on rooli siinä miten eri avaruusolentojen faktiot ja alaryhmät voivat soluttautua salaisiin organisaatioihin. Yhdysvaltain asevoimain eri haarat painottavat lojaaliutta, kurinalaisuutta, hierarkista päätöksentekoa ja asejärjestelmieen kehitystä, mikä tekee niistä alttiita avaruusolentojen soluttautumiselle mikäli avaruusolennoilla on samat arvot. Siksi on todennäköistä, että Reptiliaanien alaryhmät ‘hyvä paimen’-avaruusolentokategoriasta ovat todennäköisesti soluttautuneet eri Yhdysvaltain armeijan haaroihin, sillä ne ovat tunnettuja sotilaallisista kulttuureistaan. [72] Tällainen soluttautuminen ilmentyisi äärimmäisen aggressiivisena käyttäytymisenä Zetan Harmaiden rotua kohtaan. Soluttautumisväitteitä tukee tohtori Wolfin todistus tohtori Richard Boylanin haastattelussa koskien ryhmää, jota hän nimittää ‘kabaaliksi’:

Wolf on kutsunut tätä salaliittoilijoiden ryhmää nimellä ”kabaali”. Se koostuu ekstrmisteistä, fundamentalisteista, ksenofoobikoista, rasisteista ja paranoideista viranomaisista. Kabaali pelkää ja vihaa avaruusolentoja. Ja ilman minkään presidentin tai kongressin valtuutusta kabaali komentaa avaruustaistelusodankäynnin aseita, joilla he ampuvat alas UFOja, vievät selviytyvät avaruusolennot vangeiksi ja pyrkivät puristamaan heistä irti tietoa väkivalloin. [73]

Vahvistus sille, että Yhdysvaltain armeijan haarat käyvät salaista sotaa kehittynein asein Zetoja vastaan tulee eversti Steve Wilsonilta, ansioituneelta upseerilta, joka väittää johtaneensa salaista projektia (Project Pounce), jossa noudettiin alas ammuttuja avaruusolentojen aluksia. [74] Tiedustelupalvelujen kuten CIA tai NSA tapauksessa, jotka keskittyvät tiedustelutiedon keräämiseen, informaation jakamiseen, viestintäyhteys avaruusolentoihin tekee niistä alttiimpia Zeta Harmaiden soluttautumiselle, joille tämä instituutiokulttuuri on yhteistä. [75]

Se miten paljon nämä salaiset organisaatiot ovat vaarantuneet ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen toimista käy selväksi tietovuotajien kuten Phil Schneider todistuksista. Schneider näki omin silmin ihmisten ja avaruusolentojen yhteisen salaisen laitoksen, ja hän tajusi näiden avaruusolentojen keskeisen roolin Uuden Maailmanjärjestyksen aikaansaamisessa. [76] Schneider kuvasi kuinka salaiset organisaatiot, joiden leipiin hän työskenteli, olivat vaarantuneet ‘pitkien Greys’/’Reptiliaanien’ toiminnasta ja kuinka nämä valmistelivat ‘yhtä maailmanhallitusta’. Samalla tavoin tohtori Neruda kuvaa ‘Corteum’-nimisen avaruusolentojen ryhmän olemassaoloa, joka liittyy läheisesti salaiseen ‘Labyrinth’-organisaatioon, jossa toimii 1800 ihmistä ja 200 avaruusolentoa NSA:n sisällä. [77] Labyrinthin paranoia, hierarkkinen kontrolli ja salamyhkäinen toimintatapa viittaavat siihen, että ‘Corteum’ koostuu Maan ulkopuolisten Reptiliaanien ‘hyvä paimen’-alaryhmästä. [78] Salaisiin ohjelmiin osallistuu myös useita, jotka ovat mukana avaruusolentojen ja ihmisten yhteistoiminnassa testaamassa ja kehittämässä uusia teknologioita laivaston, maavoimien ja ilmavoimien sisäisissä salaisissa organisaatioissa. [79] Stewart Swerdlow’n ja muiden erittäin salaiseen ‘Montauk Projectiin’ osallistuneiden mukaan salaiset organisaatiot ovat mukana kidnappaamassa amerikkalaisia mielenhallintakokeisiin ja tekemässä yhteistyötä Harmaiden/Reptiliaanien kanssa heidän yrittäessään oppia enemmän ihmisten tunteista ja käyttäytymisestä. [80] Viimeisenä, Bill Cooper uskoo, että on olemassa ihmisten ja avaruusolentojen yhteinen valtarakenne, jonka agendana on ottaa ihmisten instituutiot ja populaatiot täydellisesti haltuun. [81]

‘Suojeleva vanhempi’-roduilla on erityinen selvä haitta heidän pyrkiessään toimimaan salaisten organisaatioiden kanssa, sillä he eivät ole halukkaita vaihtamaan sotilaskäyttöön sopivaa teknologiaa, ja kehittyneiden aseiden käyttörajoitteet johtavat siihen, että heillä on rajallinen vaikutusvalta salaisissa organisaatioissa. Kuten aiemmin mainittua, presidentti Eisenhowerin tapaaminen tämän humanoidiolentojen faktion kanssa johti epäonnistumiseen johtuen mielipide-eroista koskien Yhdysvaltain ydinaseohjelmaa. [82] Tämän seurauksena ‘suojeleva vanhempi’-rodut keskittävät voimansa minimoimaan globaalin sodan mahdollisuuden, minimoimaan kehittyneiden aseiden testauksesta aiheutuneet haitalliset ympäristövaikutukset, ehkäisemään ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen epävakauttavia agendoja ja torjumaan ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen soluttautumista salaisiin organisaatioihin. [83]

‘Viisaat mentorit’-rotujen vaikutusvalta salaisiin organisaatioihin on vieläkin rajoittaneempi, sillä heidän ‘henkinen neuvonta’ on salaisissa organisaatioissa vain vähäisessä huudossa byrokraattisten instituutioiden ollessa lukittuneena vallan, resurssien ja vaikutusvallan nollasummapeliin. Tohtori Neruda kuvaa haastatteluissaan sitä miten hänet pakotettiin loikkaamaan NSA:n sisällä olevasta salaisesta organisaatiosta, sillä ‘keskusrodun’ neuvontaa filosofian, taiteen ja musiikin muodossa pidettiin riittämättömänä tarjoamaan minkäänlaista aseteknologiaa, jota tarvittiin avaruusolentojen intervention varalta puolustautumisessa. Kun Nerudan epäiltiin olevan näiden ‘viisaiden mentorien’ rodun vaikutuksen alaisuudessa, Neruda joutui loikkaamaan ettei hän joutuisi invasiivisten muistiteknologioiden kohteeksi, joilla poistettaisiin kaikki hänen muistonsa interaktioista tämän rodun kanssa. Näiden ‘viisaat mentorit’-rotujen vaikutusvallalla tuntuu olevan suuri vaikutus niihin salaisten organisaatioiden henkilöihin, jotka ovat avoimia ensiksimainittujen vaikutteille. [84] Nämä henkilöt muuttuvat edistysmieliseksi UFO-paljastuksen puolesta puhuvaksi voimaksi asteittaisen ‘siedätysohjelman’ avulla, ja avaruusolentojen interventioihin liittyvän hyväntahtoisemman sotilaallisen reaktion puolesta, mutta he ovat edelleen vähemmistönä poliittisessa päätöksentekoprosessissa. [85]

Yhteenveto: Avaruusolentojen salaisiin organisaatioihin soluttautumiseen reagointi

Salaisten organisaatioiden siiloutunut luonne ja niiden erikoistuneet funktiot koskien teknologianvaihdantaa, tiedustelutiedon keräämistä ja edistyksellisten aseiden kehittämistää tekee niistä haavoittuvaisia sellaisten avaruusolentojen soluttautumiselle, jotka eivät palvele globaalin ihmiskunnan korkeinta hyvää kehittyvänä lajina. Sellaisen soluttautumisen vaarana on, että politiikan linjaamisesta kansallisella ja globaalilla tasolla koskien avaruusolentojen läsnäoloa tulee vääristynyttä ja se korostaa tietyn avaruusolentojen faktion intressejä, joita tässä on kutsuttu nimellä ‘hyvä paimen’, joiden tavoitteena on käyttää ihmiskuntaa ja Maapallon biosfääriä resurssina palvelemaan eri ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmien agendoja. Ne avaruusolentojen ryhmittymät, jotka voivat olla paremmassa tukiroolissa koskien globaalin ihmiskunnan kehitystä (avaruusolentojen faktiot nimeltään ‘suojelevat vanhemmat’ ja ‘viisaat mentorit’) on marginalisoitu sivuun päätöksentekoprosessista johtuen siitä tavasta, jolla salaisia organisaatioita ajaa niiden halu saada lisää teknologiaa ja tiedustelutietoa. Tällainen vimmaisella tavalla teknologian ja tiedustelutiedon hankkimiseen keskittyminen pelaa suoraan ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen pussiin, joiden motivaationa voi olla ’itseään palveleva’ halu ’korjata’ globaalin ihmiskunnan resurssit itselleen samalla, kun ne marginalisoivat avaruusolentojen ryhmiä, jotka voisivat tarjota parempaa apua globaalille ihmiskunnalle sen evoluutiossa. Siksi rohkaistaan seuraavia politiikkasuosituksia:

- Täysi paljastus avaruusolentojen läsnäolosta, jotta kansa saa tiedon eri avaruusolentojen faktioista sekä siitä laajuudesta, joilla nämä ovat vaikuttaneet salaisiin organisaatioihin.

- Salaisten organisaatioiden ja avaruusolentoihin liittyvien operaatioiden valvonta erityisellä kongressin/lainsäädännön määräämällä elimellä, jonka tarkoitus on tarjota informaatiota näiden teknologioiden ja aktiviteettien laajuudesta ja vaikutuksista.

- Täydet ja ‘avoimet’ diplomaattisuhteet avaruusolentoedustajiin, mikä takaa rauhanomaiset suhteet ja interaktiot globaalin ihmiskunnan ja avaruusolentojen rotujen välillä.

- ‘Hyvä paimen’-avaruusolentojen soluttamien salaisten aseohjelmien eliminointi, joiden aikeena on epävakauttaa kansallisvaltioita ja rohkaista sotilaallista reagointia avaruusolentojen läsnäoloon.

- Läpinäkyvyys kaikessa globaalissa päätöksenteossa organisaatioissa kuten Bilderberg-ryhmä, joka yrittää koordinoida avaruusolentojen läsnäoloa koskevaa kansainvälistä politiikkaa.

- ‘Aivojen ehostamisteknologian’ valvonta sen suhteen miten laajalti se uhkaa avaruusolentojen läsnäoloa koskevia tärkeitä päätöksiä tekevien henkilöiden riippumattomuutta.

Avaruusolentojen soluttautuminen salaisiin organisaatioihin tulee tunnustaa ilmiönä, joka vaatii välitöntä päätöksentekijöiden ja globaalin ihmiskunnan reagointia. Sellainen soluttautuminen tekee vaikeaksi jos ei mahdottomaksi tehokkaasti koordinoida kansallista ja/tai globaalia päätöksentekoa koskien avaruusolentojen läsnäoloa huolimatta koordinoivassa roolissa olevien pätevyydestä. Arkailu asianmukaisen vasteen kehittämiseksi tällaiseen soluttautumiseen uhkaa globaalin ihmiskunnan suvereniteettiä lyhyellä aikavälillä ja pidemmällä aikavälillä ihmiskuntaa planeetan asukkaina. Totuus, läpinäkyvyys ja kaikkien avaruusolentojen toimien läheinen valvonta on paras politiikkasuositus päätöksentekijöille ja globaalille ihmiskunnalle niihin haasteisiin, jotka tulevaisuudessa odottavat integroitaessa avaruusolentojen läsnäolosta aiheutuvaa tietoa, mahdollisuuksia ja teknologiaa.

Lähdeviitteet

[1] Paljon kiitoksia Elizabeth O’Rourkelle hänen avustaan tämän tutkielman oikolukemisessa ja editoinnissa.

[2] Ks. Michael Wolf, Catchers of Heaven: A Trilogy (Dorrance Publishing Co., 1996); Dan Sherman, Above Black: Project Preserve Destiny (Oneteam Press, 1997); Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection (Expansions Publishing Co. 2002); Preston Nichols & Peter Moon, Montauk Revisited: Adventures in Synchronicity (Sky Books, 1991); Wade Gordon, The Brookhaven Connection (Sky Books, 2001). Ks. myös Steven Greer, Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History (Crossing Point Pub., 2001). Kansalliseen turvallisuusvirastoon kuuluvan korkean tason loikkarin, tohtori Nerudan, haastattelujen kokoelma on saatavilla Internetissä osoitteessa: http://www.wingmakers.com. Verkkosivut, joilla on linkkejä useiden hallituksen entisten osallistujien artikkeleihin, löytyvät osoitteesta http://www.drboylan.com;

[3] Ks. Stephen Greer, Executive Summary of the Disclosure Project (Crozet, VA.: Disclosure Project, huhtikuu 2001). Verkkosivusto: www.disclosureproject.com

[4] Keskustelua avaruusolentojen läsnäoloa koskevista erilaisista todistuslähteistä, ks. ”Tarve Eksopolitiikalle”, Tutkielma 1 (20.1.2003), http://www.exopolitics.org. Yksityiskohtaisin verkkolähde ilmiantajien lausunnoista on osoitteessa http://www.disclosureproject.com

[5] Syvällistä keskustelua tästä ET-kokemusten ilmiöstä on esitetty C.D.B. Bryan, Close Encounters of the Fourth Kind: Alien Abduction, UFO’s, and the Conference at M.I.T. (Alfred Knopf, New York, 1995); John E. Mack, Human Encounters with Aliens (Ballantine Books, 1994); Linda Moulton Howe & Jacques Vallee, Alien Harvest: Further Evidence Linking Animal Mutilations and Human Abductions to Alien Life Forms (Linda Moulton Howe, 1993).

[6] ET:n eri todistuslähteitä koskeva analyysi on esitetty: Salla, “Tarve Eksopolitiikalle,” Tutkielma #1, www.exopolitics.org

[7] Viittaus hallituksen salaiseen sopeuttamisohjelmaan, ks. Richard Boylan, ”Government’s Unacknowledged Acclimation Program”, http://www.drboylan.com/aclmatn2.html. Vuonna 1990 laadittu asiakirja, jossa väitetään kuvatun virallista sopeuttamisohjelmaa, ks. http://www.swa-home.de/acclima.htm

[8] Sitchinin käännökset on koottu kuuteen kirjaan nimeltään Earth Chronicles (Avon Books)

[9] Sitchin, The 12th Planet: Book 1 of the Earth Chronicles (Avon Books, 1976) 336-61.

[10] Ks. Carl Jung, The Archetypes and the Collective Unconscious: Collected Works of C.G.Jung, nide 9, osa 1 (Princeton University Press, 1981)

[11] Sitchin, The 12th Planet, 381-86.

[12] Eenokin kirjan verkkoversio: http://wesley.nnu.edu/noncanon/ot/pseudo/enoch.htm, suomeksi: https://www.apokryfikirjat.com/eenok1.htm

[13] Kts. Nerudan haastattelut, http://www.wingmakers.com

[14] Erilaisia luetteloita ET-roduista, ks. Richard Boylan, ”The Various Kinds of Star Visitors”, http://www.drboylan.com/etraces.html; Boylan, ”Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets”, saatavilla osoitteessa http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html ; ks. myös Robert Dean, haastattelu, http://www.extraterrestrial-aliens.com/32.htm ; ks. myös http://www.extraterrestrial-aliens.com/.

[15] Thomas Hobbes, Leviathan (Oxford University Press, 1998).

[16] Faust oli Thomas Marlow’n ja Goethen näytelmissä esiintyvä saksalainen professori, joka luovutti sielunsa paholaiselle saadakseen maallista mainetta.

[17] Kts. Manetho, Manetho, tr., Waddell (Harvard University Press, 1940).

[18] Jim Marrs, Rule by Secrecy: The Hidden History that Connects the Trilateral Commission, the Freemasons, and the Great Pyramids (Perennial 2001); David Icke, The Biggest Secret, 2nd ed. (Bridge of Love Publications, 1999).

[19] Haastattelu, jossa eräs henkilö tapasi tämän ’hyvän paimenen’ ET:iden alaryhmän valtuuskunnan, on Linda Moulton Howe, ”Interview with Jim Sparx”, Nexus Magazine 7:2 (2000). Saatavilla verkossa osoitteessa http://www.nexusmagazine.com/jimsparx.html

[20] Kts. Linda Moulton Howe, “Interview with Jim Sparx,” Nexus Magazine 7:2 (2000) http://www.nexusmagazine.com/jimsparx.html

[21] Phil Schneider, MUFON-konferenssiesitys, 1995, saatavilla verkossa osoitteessa: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm Kuvaus hänen havainnostaan 12 pitkästä harmaasta/reptiliaanista, ks. Mars Records, s. 301, verkossa osoitteessa http://www.metatech.org/TheMarsRecords.pdf

[22] Kts. Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html ; William Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus” http://www.geocities.com/area51/shadowlands/6583/maji007.html ja Phil Schneider, MUFON-konferenssiesitys, 1995, saatavilla verkossa: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm ; Kts. Neruda-haastattelu #1, http://www.wingmakers.com ; Boylan antaa laajemman tulkinnan tapahtumista koskien sopimuksen allekirjoittamista artikkelissa “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954,” http://drboylan.com/basespst2.html

[23] Cooper, Behold A Pale Horse (Light Technology Publications, 1991). Kts. myös Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus”, vuoden 1989 MUFON-konferenssissa julkaistu tutkielma, saatavilla verkossa http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html

[24] Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997) s. 292.

[25] Corso, The Day After Roswell, s. 292.

[26] Kts. 1. Mooseksen kirja, 6.

[27] Kts. Sitchin, The 12th Planet.

[28] Draco-teknologiasta ks. Stewart Swerdlow, Montauk the Alien Connection, s. 137-43; ks. myös Courtney Brown, Cosmic Explorers: Scientific Remote Viewing, Extraterrestrials, and a Message for Mankind (Signet 2000) s. 170-202.

[29] Operation Paperclipia koskevista tiedoista, kts. Richard Boylan, http://www.drboylan.com ja Nerudan haastattelut, http://www.wingermakers.com

[30] Corso, The Day After Roswell, s. 290.

[31] Yksityiskohtaisempaa keskustelua näistä skenaarioista on Eksopoliittisessa kommentaarissa nro 6. http://www.exopolitics.org

[32] Keskustelua tekaistusta Kristuksesta ks. Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection, s. 145-52. Keskustelua ET:iden aikamatkustuksesta ja hologrammiteknologiasta sekä salaisista organisaatioista, ks. Preston Nichols & Peter Moon, Montauk Revisited; Wade Gordon, The Brookhaven Connection; ja Nerudan haastattelut #3: 1-3. http://www.wingmakers.com ; katso myös seuraava Bob Lazarin haastattelu, jossa käsitellään aikamatkailua http://www.swa-home.de/lazar3.htm ; lopuksi kts. tri. Boylan, “U.S. Government, Dimensional Portals and Dr. Wen Ho Lee,” http://drboylan.com/wenhlee2.html

[33] Kts. Richard Boylan, “Further Disclosures by Wolf, http://www.drboylan.com/wlflkla.html; ja “Nerudan haastattelu” #1, 24-25; http://www.wingmakers.com

[34] #1, 24-25; http://www.wingmakers.com

[35] Kts. William Cooper, Behold a Pale Horse; ja Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus” http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html . Kts. myös Michael Wolf, The Catchers of Heaven; ja Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets” osoitteessa http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html

[36] Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus”, http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html .

[37] Stephen Greer, Disclosure Projectin johtaja, väittää saaneensa yhteyden tähän ET-ryhmään pyrkimyksillään luoda viestintäprotokollia kehittyneille ET-rotuille. Siirry osoitteeseen http://www.cseti.org

[38] Keskustelua eri avaruusolentojen roduista, kts. Richard Boylan, “The Various Kinds of Star Visitors,” http://www.drboylan.com/etraces.html; Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets” osoitteessa http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html ; kts. myös Robert Dean, http://www.extraterrestrial-aliens.com/32.htm ; kts. myös Al Bielek 1991 haastattelu, http://www.bielek.com ; sekä http://www.extraterrestrial-aliens.com/

[39] Maanalaisia kaupunkeja koskevaa verkkotietoa on osoitteessa http://www.crystalinks.com/agartha.html .

[40] Verkkotietoa amiraali Byrdistä on osoitteessa http://www.crystalinks.com/agartha.html. Kritiikkiä amiraali Byrdin päiväkirjan todenperäisyydestä on esitetty Dennis Crenshaw’n artikkelissa ”The Missing Secret Diary of Admiral Byrd: Fact or Fiction?”. The Hollow Earth Insider, 22. kesäkuuta 2001. Saatavilla verkossa osoitteessa http://www.thehollowearthinsider.com/news/wmview.php?ArtID=6

[41] Amiraali Byrdin päiväkirja on saatavilla verkossa osoitteessa, http://www.v-j-enterprises.com/byrdiar.html

[42] Kts. David Hatcher Childress, Technology of the Gods: The Incredible Sciences of the Ancients (Adventures Unlimited Press, 2000).

[43] Kuvauksia näistä vuorovaikutustilanteista muinaisten lemurialaisten kanssa on Don ja Carol Croftin verkkomateriaalissa, http://www.educate-yourself.com

[44] Tohtori Neruda keskustelee laajasti salaisten järjestöjen perustamisesta haastattelussa nro 4, s. 4. 9-40. Hän jakaa ne kolmeen pääryhmään. Isolationistit/Illuminati (taloudellinen valta – esim. Bilderbergit); sotilaallinen valta, esim. ulkosuhteiden neuvosto; Tavistock-instituutti; ja Icunabala (mestaristrategit – salaiset).

[45] Richard Boylan, “Latest Revelations by NSC Consultant Dr Michael Wolf,” http://www.drboylan.com/wlflk2a.html

[46] Keskustelua siitä miten plejadilaiset puuttuivat toiseen maailmansotaan, kts. Al Bielek, 1991 haastattelu, http://www.freezone.org/mc/e_conv02.htm

[47] Richard Boylan, “Latest Revelations by NSC Consultant Dr Michael Wolf,” http://www.drboylan.com/wlflk2a.html

[48] Kts. Stewart Swerdlow, The Montauk: The Alien Connection.

[49] See Carolyn Myss, Anatomy of the Spirit : the Seven Stages of Power and Healing (Random House, 1997)

[50] Kts. Nerudan haastattelut 1-4. http://www.wingmakers.com

[51] Tri. Nerudan mukaan kaikki kehittyneet avaruusolentojen rodut kommunikoivat telepaattisesti. Kts. Nerudan haastattelu #1, http://www.wingmakers.com

[52] Kts. Nerudan haastattelu #1, 10-12 http://www.wingmakers.com

[53] Kts. Phyllis Schlemmer, The Only Planet of Choice: Essential Briefings from Deep Space, 2nd ed. (Gateway Books, 1995).

[54] Kts. “Quotations from Chairman Wolf,” http://www.drboylan.com/wolfqut2.html ; ja tri. Nerudan haastattelu #1. http://www.wingmakers.com

[55] Näiden organisaatioiden luokittelu ja analyysi, kts. Richard Boylan, “The Shadow Government: Its Identification and Analysis,” http://www.drboylan.com/shadgovt2.html

[56] Kts. Phillip Corso, Beyond Roswell, jossa keskustelua hänen mukanaolostaan armeijan salaisissa avaruusolentojen teknologiaa takaisinmallintavissa projekteissa.

[57] William Cooper toimi Tyynenmeren laivaston komentajan tiedotusryhmässä ja kertoi, että hänen oli tutkittava ja raportoitava useista erittäin salaisista avaruusolentojen läsnäoloa koskevista raporteista. Katso Cooper, Behold a Pale Horse. Verkkosivuston osoite: http://www.williamcooper.com . Vaikka Cooper ei aiemmin kuulunutkaan salaiseen organisaatioon, ET-materiaalin korkean turvaluokituksen vuoksi vain hyvin harvat laivaston työntekijät saivat koskaan tietää sen olemassaolosta.

[58] Dan Sherman, Above Black:Project Preserve Destiny, Insider Account of Alien Contact and Government Cover-up (One Team Publishing, 1997) luku 3. Verkkosivu http://www.aboveblack.com

[59] Sherman, Above Black, luku 2. Verkkosivu http://www.aboveblack.com

[60] Kansallisen turvallisuusneuvoston historiaa koskevia tietoja on osoitteessa www.nsc.gov

[61] Verkkokopio Trumanin kirjeestä, jossa hän antoi luvan Majestic 12:n perustamiseen, on saatavilla Internet-osoitteessa: http://209.132.68.98/pdf/truman_forrestal.pdf .

[62] Kts. http://www.whitehouse.gov/nsc/history.html

[63] Muita ilmiantajalähteitä MJ-12:n todellisesta toiminnasta ovat eversti Steve Wilsonin haastattelut (saatavilla verkossa osoitteessa http://www.drboylan.com/mj12org2.html) ja tri. Michael Wolf (saatavilla osoitteessa http://www.drboylan.com/wolfqut2.html)

[64] Behold A Pale Horse. Kts. myös Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus”

[65] Kts. Nerudan haastattelut 1-4.

[66] Kts. Richard Boyland, “The Shadow Government,” http://www.drboylan.com/shadgovt2.html ; ja Richard Wilson & Silvia Burns, “The US Government and Extraterrestrial Entities,” http://www.extraterrestrial-aliens.com/31.htm

[67] Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf,” http://www.drboylan.com/wolfqut2.html

[68] Katso Wolf, Catchers of Heaven.

[69] Nerudan haastattelu #3, 38-39; http://www.wingmakers.com

[70] Katso Al Bielekin haastattelu 1991, http://www.freezone.org/mc/e_conv06.htm

[71] The Day After Roswell, 93.

[72] Reptiliaanien institutionaalisen kulttuurin analyysi, kts. Courtney Brown, Cosmic Explorers, s. 178-224.

[73] “Quotations from Chairman Wolf, http://www.drboylan.com/wolfqut2.html

[74] Kts. Richard Boylan, “Colonel Steve Wilson, USAF (ret.) Reveals UFO-oriented Project Pounce,” http://drboylan.com/swilson2.html

[75] Reptiliaanien institutionaalisen kulttuurin analyysi, kts. Courtney Brown, Cosmic Explorers, s. 243-51.

[76] Phil Schneider, MUFON-konferenssiesitys, 1995: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm

[77] Nerudan haastattelu #1, 17.

[78] Keskustelua vainoharhaisuudesta Labyrintissa ks. Nerudan haastattelu nro 1, 18; keskustelua siitä, että Labyrintin johtajat ovat ”kontrollifriikkejä” ks. Nerudan haastattelu nro 2, 46. http://www.wingmakers.com

[79] Kts. Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection; Preston Nichols & Peter Moon, Montauk Revisited; & Wade Gordon, The Brookhaven Connection.

[80] Kts. Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection; Preston Nichols & Peter Moon, Montauk Revisited: Adventures in Synchronicity; ja Wade Gordon, The Brookhaven Connection.

[81] Cooper, Behold a Pale Horse. Kts. myös Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus”

[82] Kts. William Cooper, Behold a Pale Horse; and Cooper, “Origin, Identity and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html . Katso myös Michael Wolf, The Catchers of Heaven; & Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets”, http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html

[83] Katso Michael Wolf, Catchers of Heaven

[84] PI40-ryhmän edistyksellisempiä ryhmittymiä käsitellään Richard Boylanin tekstissä. http://www.drboylan.com/mj12org2.html

[85] Katso Richard Boylan, Birds of a Feather No Longer: Policy Split Divides ”Aviary” UFO-Secrecy Group, http://www.drboylan.com/aviary2.html

Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Eksopolitiikka

Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä

3.6.2024 paatoimittaja Kommentoi

Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä

Tutkielma # 3

Julkaistu 27.3.2003, www.exopolitics.org

kirjoittanut Dr Michael E. Salla

Tiivistelmä

Tämä tutkielma tarkastelee sitä miten tarve saada rajoittamaton pääsy Irakin avaruusolentoihin (ET) liittyvään perintöön on ollut kriittisessä roolissa vaikuttamassa Amerikan ulkopolitiikkaan Persianlahden alueella aina Carterin hallinnosta lähtien. Tutkielma analysoi sitä miten salaiset amerikkalaiset, eurooppalaiset ja venäläiset organisaatiot ovat historiallisesti temppuilleet keskenään saadakseen kaikkein suurimman strategisen edun Irakiin piilotetun avaruusolentojen teknologian käytöstä ja siihen pääsystä. Tutkielma esittää, että diplomaattisen ratkaisun tarve Irakin kriisiin sai alkunsa Euroopan ja Venäjän salaisten ryhmien halusta rajoittaa amerikkalaisten organisaatioiden pääsyä näihin paikkoihin, jotka ovat saaneet nopeasti valtaa ja näyttäneet imperialistisia taipumuksia, jotka johtavat niin suureen ahdistukseen eurooppalaisissa sisarjärjestöissään.

Tutkielma lisäksi väittää, että planeetalla koetaan ’eksoottisten aseiden’ käyttöä salaisten ryhmien välillä, jotka taistelevat keskenään siitä miten jakaa pääsy ja kontrolli Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologiaan samalla, kun salataan konfliktin todellinen luonne yleisöltä ja vaaleilla valituilta edustajilta. Tutkielma myös esittää, että sodan jälkeen tehtävä sopimus jälleenrakentaa Irak YK:n mandaatilla on uusi vaihe salaisten organisaatioiden pyrkimyksissä koordinoida Irakin avaruusolentoperinnön hyväksikäyttöpyrkimyksiä. Viimeisenä, tutkielma esittää, että amerikkalaisten voitto heidän hyökätessään Irakiin saa aikaan eurooppalaisissa salaisissa järjestöissä ahdistusta, joita huolettaa amerikkalaisten sisarjärjestöjen kasvanutn valta ja imperialistinen mahtailu.

Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä

Azoreilla hätäisesti järjestetyn kokouksen jälkeen maaliskuun 16. päivänä presidentti George Bush eurooppalaisten liittolaistensa kanssa päätti hylätä diplomaattipyrkimykset saada YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsemaan Irakin edistyksen puute nykyisten turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täyttämisessä, jotka koskevat Irakin hallussa olevia joukkotuhoaseita. Televisioidussa puheessa maaliskuun 17. päivä presidentti Bush antoi Irakin presidentti Saddam Husseinille 48 tuntia aikaa pooistua Irakista yhdessä poikansa kanssa jos he haluaisivat, että Yhdysvallat ei hyökkää maahan. Maaliskuun 19. päivänä pian aikarajan umpeuduttua presidentti Bush komensi ilmaiskut Baghdadiin ja ’toinen Persianlahden sota’ oli muodollisesti alkanut.

Azorin tapaamisen jälkitunnelmissa osoiteltiin sormella syyllisiä diplomaattipyrkimysten epäonnistumisesta ylläpitää globaalia konsensusta siitä miten vastata Irakin toimiin. Eurooppa ja maailma katseli ahdistuneina, kun Yhdysvallat, Britannia ja Australia tekivät aseellisen hyökkäyksen Irakiin. (1) On tarpeen analysoida diplomatian epäonnistumisen ja siitä seuranneen sotilashyökkäyksen seuraamuksia ’eksopoliittisesta perspektiivistä’, sillä Irakilla on erikoismerkitys kansana, jossa joskus on elänyt kehittynyt avaruusolentojen rotu, jonka perintöä ei ole paljastettu yleisölle tai vaaleilla valituille edustajille. (2)

Irakin avaruusolentoperintö ja salainen poliittinen agenda

Muinaisia sumerialaisia nuolenpäätekstejä tutkinut tutkija julkaisi vuonna 1976 ensimmäisen kirjansa The 12th Planet. (3) Hänen uraauurtavissa käännöksissään Sitchin kuvasi suurella tieteellisellä tarkkuudella muinaisen Sumerian sivilisaation teknologiset ihmeet ja tiedon. Hänen työstään teki kyseenalaisempaa se, että hän väitti sumerialaisten saaneen apua sivilisaationsa alkuvaiheissa kehittyneeltä avaruusolentojen rodulta nimeltään Anunnaki (sumeriaksi ’ne, jotka tulivat taivaasta Maan päälle’). Hän kuvasi Anunnakeilla olevan teknologisia ihmeitä, sekä Anunnakien faktioiden välistä sotaa, jotka lopulta poistuivat planeetaltamme joskus vuoden 1700 e.Kr. aikoihin. Lisäksi Sitchin kuvasi näiden olentojen kotimaailmaa mystiseksi planeetaksi, joka palaa aurinkokuntamme lähelle aina 3600 vuoden välein. Sitchinin käännökset, kun ne yhdistää raamatullisiin ja historiallisiin tietoihin avaruusolentojen olemassaolosta ihmisten keskuudessa, tekevät selväksi tämän muinaisen avaruusolentojen rodun roolin ihmiskunnan synnyssä. (4) Sitchinin käännökset osoittautuivat kiistanalaissiksi ja valtavirran arkeologit sivuuttivat hänen työnsä liian spekulatiivisena puhuttaessa sen määritelmistä, oletuksista ja johtopäätöksistä. (5) Kuitenkin, Sitchinin työn otti paljon vakavammin eräät salaiset organisaatiot.

Aina vuodesta 1947 lähtien amerikkalaiset salaiset organisaatiot ovat takaisinmallintaneet maahansyöksynyttä ET-alusta ja kommunikoineet eri ET-rotujen kanssa. (6) Kaikkein nimekkäin näistä organisaatioista liittyi salaiseen Majestic-nimiseen projektiin, jonka presidentti Truman loi salaisella vuonna 1947 allekirjoittamallaan muistiolla, jossa hän kirjoitti: ”Tässä asiaan viitataan ainoastaan nimellä Operation Majestic Twelve.” (7) Majestic alunperin koostui 12 jäsenestä, jotka olivat pääosin puolustus- ja tiedusteluyhteisöstä. Ajan mittaan salaiset organisaatio kasvoivat nopeasti johtuen avaruusolentojen läsnäolon monimutkaisuudesta ja laajuudesta, ja ne pysyivät julkisena salaisuutena, eikä niiden olemassaoloa ja koostumusta paljastettu suurelle yleisölle eikä useimmille vaaleilla valituille virkamiehille. (8)

Kaikkein nimekkäin salaisten organisaatioiden takaisinmallinnusprojekti liittyi ET-rotuun nimeltä ’Harmaat’, jotka ulkoisesti näyttävät Steven Spielbergin kuuluisan Close Encounters of the Third Kind -elokuvan avaruusolennoilta. Harmaiden teknologia oli paljon kehittyneempää kuin ihmisillä, ja välittömästi luotiin suunnitelmat oppia siitä ja takaisinmallintaa tätä teknologiaa. (9) Sitchinin työ kuvaa muinaisen ET-rodun, joka on varmasti herrättänyt mielenkiintoa salaisissa organisaatioissa USA:ssa ja muualla. Mahdollisuus sille, että Sitchinin kuvaamat Anunnakit olisivat saavuttaneet vielä Harmaitakin korkeamman teknologian tason, oli jotain mitä tulisi vakavasti tutkia. Varmasti jättiläiskehoissa elävä muinaisten avaruusolentojen rotu, Anunnaki, viittasi siihen, että ne olivat saavuttaneet evoluutiossaan tason, joka oli geeniongelmista kärsiviä Harmaita kehittyneempi.

Jos Anunnakien teknologiset saavutukset olisivat heidän biologisen evoluution vertaisia, silloin Anunnakien teknologia ylittäisi kaiken mitä nykyään kenelläkään avaruusolentojen teknologiaa tutkimaan ja takaisinmallintamaan perustetulla salaisella organisaatiolla on hallussaan planeetallamme. Vieläkin hämmentävämpää näille organisaatioille oli idea siitä, että kehittynyt rotu voisi joku päivä palata Maapallolle ja jälleen olla tekemisissä ihmiskunnan kanssa niinkuin ne olivat muinaisessa menneisyydessä. Idea siitä, että Anunnakien kotimaailma toistuvasti palaisi aurinkokuntaamme on varmastikin saanut huomiota puhuttaessa ihmiskunnan aikalinjoista ja siitä, mitä se ihmiskunnalle merkitsee.

Eräs tapa varmistaa Sitchinin hypoteesi olisi käyttää ’kaukokatseluohjelmia’, joita on salaa käytetty 1970-luvulta lähtien useissa amerikkalaisissa valtion ja armeijan tiedusteluorganisaatioissa. (10) On todennäköistä, että nämä ja muut tiedustelutiedonkeruumenetelmät vahvistivat jotkut tai kaikki Sitchinin hypoteesit. Jos niin, silloin sillä olisi valtavia ulkopoliittisia seuraamuksia. Yhdysvaltain ja Euroopan salaisten organisaatioiden olisi epäilemättä tehtävä ykkösprioriteetti näihin eteläisen Irakin avaruusolentopaikkoihin pääsystä, jotta he voisivat mennä sinne oppimaan Anunnakien käyttämästä kehittyneestä teknologiasta. Lisäksi heitä kiinnostaisi saada tietää lisää Anunnakien kotiplaneetasta siltä varalta, että ne todellakin palaisivat aurinkokuntamme läheisyyteen lähitulevaisuudessa.

Ongelma on, että Sitchinin ensimmäisen kirjan julkaisun aikaan kylmä sota oli edelleen valloillaan ja Irak oli visusti Neuvostoliiton vaikutuspiirissä. Vuoden 11958 vasemmistovallankaappauksen jälkeen, joka syrjäytti lännen suuntaan kallellaan olevan kuninkaan, Irak kansallisti öljyteollisuutensa ja siirtyi neuvostoliittolaisten leiriin. Vuonna 1968 radikaalisosialistinen Ba’ath-puolue tuli valtaan ja tiivisti välejään Neuvostoliiton kanssa kehittäen sosialistisen järjestlemän, joka oli sekulaari ja riippuvainen Varsovan liiton maista. Moskova olisi epäilemättä saanut tietää Sitchinin työstä ja vahvistanut Sitchinin hypoteeseja mikäli ne olisivat totta. Neuvostoliitolla oli voimakas poliittinen etu näihin avaruusolentojen paikkojen käsiksipääsyssä jos ja kun ne löydettäisiin ja niistä löytyvää mitä tahansa teknologiaa otettaisiin hyötykäyttöön.

Olisi epätodennäköistä, että Irak oli tehnyt yhteistyötä amerikkalaisten/eurooppalaisten salaisten järjestöjen kanssa päästääkseen ne näihin paikkoihin, ja salaisilla organisaatioilla USA:ssa ja Euroopassa oli häiritsevä poliittinen dilemma vastassaan. Jos kansainvälinen status quo pysyy, silloin jossain kohtaa Neuvostoliitto saattaisi löytää nämä avaruusolentojen paikat ja takaisinmallintaa mitä tahansa siellä olevaa teknologiaa ja näin kuroa umpeen lännen saamat kaikki edut. Lisäksi jos tämän rodun kotimaailma todellakin palaisi, silloin Neuvostoliitto olisi parhaassa paikassa vastaamaan kaikkiin tämän luomiin ennakoimattomiin tilanteisiin.

Yllä esitetty skenaario huomioonottaen olisi ollut vaikeaa kuvitella, että Yhdysvaltojen ja Euroopan salaiset organisaatiot eivät olisi kehittäneet huippusalaisia ulkopoliittisia tavoitteita, joiden tarkoituksena oli saada pääsy näille valtioille Irakin haudattuun avaruusolentoteknologiaan. Tämä saavutettaisiin ilman kylmän sodan konfliktin kärjistämistä Neuvostoliiton kanssa, joka olisi ollut tietoinen lännen tavoitteista ja vimmatusti vastustanut länsivaltojen pääsyä.

Salainen agenda päästä käsiksi Maan ulkopuoliseen teknologiaan Irakissa

Yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset salaiset organisaatiot ovat ainakin toisen maailmansodan päättymisestä asti koordinoineet keskenään yhteispolitiikkaa, jolla saada pääsy ympäri planeettaa sijaitsevaan avaruusolentojen teknologiaan ja takaisinmallintaa sitä. Kaikkein nimekkäin kansainvälinen foorumi on epäilemättä Bilderberg-ryhmä, joka pitää salaisia vuosittaisia tapaamisia suljettujen ovien takana. (11) Nämä tapaamiset tarjoavat mahdollisuuksia eri länsivaltojen yritysjohtajille, poliitikoille, megiamoguleille ja sotilashenkilöille tavata ja koordinoida keskenään politiikkaa, jolla on kansainvälistä globaalia merkitystä lähtien talouspolitiikasta aina poliittisten tapahtumien vehkeilyyn, joilla saada aikaan suotuisia kansainvälisiä olosuhteita heidän eri agendoilleen. Vähemmän tunnettua on, että Bilderberg-ryhmä on ollut keskeisessä roolissa globaalin avaruusolentojen läsnäolon paljastamisen viivästyttämisessä ja avaruusolentojen ihmisasioihin puuttumisen todellisen laajuuden paljastamista yrittäneiden henkilöiden ja organisaatioiden maineen pilaamisessa. (12)

Organisaatiot kuten Bilderberg-ryhmä ja muut salaiset ryhmittymät laativat ulkopoliittisia tavoitteita, jotka ovat ’salaisia’ siinä mielessä, että niitä ei paljasteta vaaleilla valituille edustajille, vaan ainoastaan niille, jotka ovat vannoneet pysyvänsä hiljaa avaruusolentojen läsnäolosta ja salaisesta politiikasta koskien pääsyä avaruusolentojen teknologiaan. Tällä tavoin on aivan oikein raportoitu, että salaiset organisaatiot ovat pitkään kyenneet vehkeilemään kansainvälisiä kriisejä, joilla saada aikaan heidän omat tavoitteensa tyydyttäviä poliittisia olosuhteita. (13)

Amerikan/Euroopan salaisten organisaatioiden salaisten ulkopoliittisten tavoitteiden menestys pääsyn saamisessa Irakin avaruusolentoperintöön ja valmistelemaan mahdollista Anunnakien paluuta perustuu kansainvälisten olosuhteiden edistämiseen, jotka mahdollistaisivat Amerikan/Euroopan saada rajoittamaton pääsy Irakiin provosoimatta Neuvostoliiton interventiota ja täysimittaista kriisiä kylmän sodan keskellä. Tapa jolla tämä voitaisiin saada aikaan on provosoida useita paikallisia kriisejä, jotka pakottaisivat Irakin vankkumattoman sekulaarin sosialistihallinnon hankkimaan sotilaallinen etu näistä kriiseistä. Lopputulemana olisi, että Irakista tulisi yhä enemmän riippuvainen länsivalloista ja se liukuisi pois Neuvostoliiton läheisyydestä, jolla olisi kädet täynnä omien alueellisten kriisiensä kanssa. Ratkaisu Yhdysvaltain/Euroopan poliittiseen dilemmaan on sponsoroida kansannousuja Irakin tärkeimmän kilpailijan ja alueellisen voimanpesän, Iranin sisällä, jotka väistämättä pakottaisivat Irakin sotilaalliseen konfliktiin sen voimakkaamman naapurin kanssa ja näin loisivat mahdollisuuksia suuremmalle Amerikan ja Euroopan vaikutusvallalle Irakista.

Tämän salaisen agendan pääfokus oli Iranin shaahin suistaminen vallasta ja korvaaminen fundamentalistisella islamilaisella regiimillä, joka saisi aikaan tuhoa ja epävarmuutta Persianlahden alueelle. Tämän radikaalin suunnitelman menestys perustui kaksiosaiseen strategiaan, jossa ensin vedettäisiin pois perinteinen Yhdysvaltain tuki Iranin shaahilta, joka piti tiukkaa otetta poliittisesta vallasta voimakkaalla salaisella palvelulla; ja toisena, lietsottaisiin islamilaista vallankumousta sallimalla johtavan maanpaossa olevan iranilaisen papin tuottaa vallankumousta kirjallisuutta Iraniin vietäväksi. Tämän kaksiosaisen strategian ensimmäisen osan mahdollisti Carterin hallinto, joka oli alkanut puhua ihmisoikeuksista tärkeänä Yhdysvaltain ulkopolitiikan periaatteena Carterin tultua valtaan tammikuussa 1977. (14) Carterin ihmisoikeusaloite asetti painetta shaahille suorittaa poliittisia reformeja, jotka heikensivät hänen tiukkaa otettaan poliittisesta vallasta ja estivät häntä käyttämästä sotilaallista voimaa pysyäkseen vallassa. Shaahin kyvyttömyys saada ajettua läpi sellaisia reformeja lepytelläkseen kasvavaa iranilaista keskiluokkaa johti poliittisen toisinajattelun nopeaan kasvuun.

Kaksiosaisen strategian toisessa osassa Ranska antoi turvapaikan lokakuussa 1978 maanpakoon joutuneelle islamilaiselle papille ajatollah Ruhollah Khomeinille, jolle annettaisiin vapaat kädet epävakauttaa aluetta ajamalla Iraniin radikaalia islamistivaltiota ja heikentää Iranin reformistien pyrkimyksiä luoda liberaalia, sekulaaria valtiota. Ranska suostui antamaan turvapaikan Khomeinille sen jälkeen, kun Irakin regiimi ajoi hänet maanpakoon Najafista, Irakista. Iran painosti Irakin hallintoa olemaan hiljaa äänekkäästä papista. Ranskan rooli oli antaa Khomeinille pääsy Ranskaan ja käyttää sitä tukikohtana, jossa tuottaa useita tulikivenkatkuisia nauhoja ja kirjoitettuja pamfletteja, joissa shaahin regiimin tuomitseminen osoittautui kriittiseksi kipinäksi, joka sytytti islamilaisen kiihkon ja heikensi edistysmielisten reformoijien pyrkimyksiä muodostaa sekulaari, liberaali hallinto shaahin alaisuuteen. (15)

Tämän salaisen kaksiosaisen strategian menestys lopulta johti shaahin regiimin romahtamiseen, joka joutui pakenemaan Iranista tammikuun 16. päivänä 1979. Edistysmielisten iranilaisten reformoijien pyrkimykset saada aikaan moderni liberaalivaltio olivat tuhoon tuomittuja Ranskan salliessa ajatollah Khomeinin palata Iraniin tänä kriittisenä aikana. Kolme päivää shaahin poistumisen jälkeen ajatollah Khomeini voitokkaasti lensi Ranskasta miljoonien ihastelevien tukijoiden keskelle Iraniin ilmoittamaan uuden hallituksen muodostamisesta ja muodollisesti Iranin vallankumouksen aloittamisesta. Iranin shaahi oli ’uhrattu’ ja liberaalit iranilaiset reformoijat ’petetty’ niin, että Yhdysvaltojen/Euroopan salaiset organisaatiot pystyivät vehkeilemään Persianlahden alueelle sarjan alueellisia kriisejä, joilla he saisivat strategisen otteen Irakista.

Iranin vallankumouksen vaikutus alueellisesti oli pahaenteinen ’sunnien’ hallitsemille alueille, jotka ympäröivät ’shiiojen’ hallitsemaa Iranin islamilaista tasavaltaa. (16) Sunnien hallinnoimalle Irakin sosialistihallinnolle (Irakin presidentti Al-Bakr joutui eroamaan heinäkuun 16. päivänä 1979 ja hänen seuraajansa oli voimakas varapresidentti Saddam Hussein) islamilainen vallankumous oli väijyvä uhka Irakin alueelliselle eheydelle ja jopa sen sosialistihallinnon eloonjäämiselle. Irak oli kaikkein kehittynein yhteiskunta arabimaailmassa, sen bruttokansantuote oli suurin henkeä kohden terveydenhuollossa, koulutuksessa ja julkispalveluissa. Irakin poliittista järjestelmää hallitsi sosialistiset periaatteet, mikä teki siitä erittäin sekulaarin ja edistysmielisen hallinnon alueella. Irakilla oli kuitenkin erittäin suuri shiia-populaatio maan eteläosissa (entisisten sumerian kaupunkien alueilla, joihin oli haudattu kaikki se, mitä muinaiset Anunnakit olivat jättäneet).

Irakin pyrkimykset saada sotilaallinen etu Iranin vallankumouksesta

Uusi Iranin islamilainen tasavalta oli suora uhka Irakin alueelliselle eheydelle, sillä se epäilemättä käyttäisi vaikutusvaltaa Irakin shiia-populaatioon, joka oli 60% koko Irakin asukkaista ja joka inhosi Irakia hallitsevia sunni-eliittejä (20%). (17) Lisäksi Iranin islamilainen valtio oli ideologinen kilpailija Irakissa olevalle Ba’ath-sosialistijärjestelmälle. Saddam Hussein vaistomaisesti ymmärsi vallankumouksellisen Iranin uhan Irakille, ja päätti toimia kun islamilainen regiimi oli edelleen lapsenkengissään ja Iranilla oli kädet täynnä sen regiimin rivien suoristamisessa. Saddamille vielä tärkeämpää oli, että Iranin armeija ja sen osaavimmat ja vanhimmat upseerit oli tuhottu vallankumouksessa joko ajamalla heidät pakoon uutta hallintoa tai Iranin uuden viranomaisten rivien siivouksella. Mahtavalla Iranin armeijalla, joka oli hetken aikaa sitten alueen kaikkein voimakkain, yhtäkkiä oli vaikeuksia löytää riittävästi koulutettuja pilotteja ja ylijäämäosia sen kehittyneille Yhdysvaltain antamille lentokoneille.

Uusi Irakin hallinto Saddam Husseinin alaisuudessa päätti hyökätä ja se teki tuhoisan iskun syyskuussa 1980 sen suurempaa ja voimakkaampaa naapuria Irania vastaan. Isku johti pitkään kahdeksanvuotiseen sotaan, joka nopeasti muuttui asemasodaksi. Länsivallat rikkaiden arabivaltojen kanssa alkoivat tukea Saddamin hallintoa teknologialla, rahalla ja salaisilla aselähetyksillä. (18) Neuvostoliitto, jolla oli kädet täynnä omien sotilasvaikeuksiensa kanssa Afganistanin islamilaista vallankumousta vastaan taistellessaan, ei kyennyt tarjoamaan riittävästi resursseja Irakille auttaakseen sen sodan kanssa. Iranin ja Irakin välisen sodan loppu vuonna 1988 oli melkein yhtäkkinen ja nopea muutos globaalissa poliittisessa ilmapiirissä. Varsovan liittoon kuuluneet itäblokin maat alkoivat romahtaa ja mahtava Neuvostoliitto oli myös sen hajoamisensa alkuvaiheissa 15 riippumattomaksi tasavallaksi. Moskovan nopeasti menettäessä globaalia vaikutusvaltaa, länsivallat saivat Irakissa paremman aseman. Tämä oli erityisen totta Saksan ja Ranskan tapauksessa, jotka molemmat olivat tärkeässä roolissa Irakin suorassa rahoittamisessa ja auttamisessa sen pitkän sodan aikana. Ranskalla oli suora rooli Osirakin ydinvoimalaitosten rakentamisessa, jotka israelilaiset pommittivat vuonna 1981. Irak ei enää kyennyt luottamaan Ranskan ja Saksan apuun, jotta se olisi voinut kuroa umpeen Neuvostoliiton hajoamisen vaikutukset.

Ranska, Saksa ja Neuvostovenäjä olisivat myös auttaneet Irakia rakentamaan hienostuneen tunneli- ja bunkkeriverkoston, jota Irakin johto käytti. Nämä rakentelut tehtiin pian Saddamin valtaantulon jälkeen ja niitä on motivoinut sekä Iranin ohjusiskun uhka että Saddamin tietoisuus Irakin muinaisesta avaruusolentoperinnöstä, joka on suurin osa haudattuna maan alla, joka on Saddamin avain hänen suureellisiin suunnitelmiinsa alueen hallitsemiseksi. (19) On erittäin todennäköistä, että jossain kohtaa näiden maanalaisten rakennelmien rakentamista ympäri Irakia todisteet Irakin maanalaisista avaruusolentojen sivilisaatioista löydettiin ensi kerran. Näiden avaruusolentojen varojen monimutkainen tutkimus- ja takaisinmallinnusprosessi oli alkanut. Näitä alkuvaiheen ponnisteluja kuitenkin on haitannut Iranin ja Irakin välinen sota, näiden teknologioiden kehittynyt luonne ja Irakin pyrkimykset saada mahdollisimman paljon myönnytyksiä neuvostoliittolaisilta/venäläisiltä ja eurooppalaisilta tutkia ja hyödyntää tätä teknologiaa. On syytä painottaa, että maat, jotka aktiivisesti avustivat Irakia tässä rakennusprosessissa, ovat niitä jotka kaikkein eniten vaativat diplomaattista ratkaisua kriisiin: Venäjä, Ranska ja Saksa.

Amerikkalainen ulkopolitiikka ja ensimmäinen Persianlahden sota

Huolimatta Irakille antamastaan hiljaisesta tuesta Irakin ja Iranin välisessä sodassa, Yhdysvalloilla oli selvä altavastaajan asema eurooppalaisiin kilpakumppaneihinsa nähden puhuttaessa pääsyn saamisesta Irakin muinaiseen avaruusolentojen teknologian sijaintipaikkaan, joilla on pitkät historiansa Irakin sosialistihallinnon avustamisessa. Irakin sosialistinen järjestelmä, sen ihmisoikeusrikkomusten historia, Saddamin brutaalit säännöt, joihin kuului kilpailijoiden salamurhaaminen ja kemiallisten aseiden käyttäminen Irakin kurdivähemmistöä vastaan, Irakin vahvat siteet Neuvostoliittoon ja vahva Israelin valtion vastustus tekivät Yhdysvaltain muodollisesta lähentymisestä Irakin hallinnon kanssa vaikeaa. Yhdysvaltain kongressi, kuten useimmat vaaleilla valittujen edustajien instituutiot, eivät yksinkertaisesti tienneet amerikkalaisen ulkopolitiikan tarpeesta tehdä yhteistyötä Saddamin hallinnon kanssa, jotta he olisivat päässeet hyödyntämään Irakin avaruusolentovaroja. Kongressi olisi estänyt kaikki pyrkimykset avoimesti auttaa despoottisen hallitsijan johtamaa brutaalia valtiota. Tämä tarkoitti, että USA:n salaiset organisaatiot joutuivat ’vehkeilemään’ kansainvälisiä tapahtumia tavoilla, jotka tyydyttäisivät salaisen tavoitteen saada rajoittamaton pääsy Irakin avaruusolentoperintöön.

Presidentti Bushin alaisuudessa Irak ja Kuwait ajautuivat diplomaattiseen kriisiin Kuwaitin öljyn ylituotannosta vuonna 1991. Kuwaitin ylituotanto tarkoitti, että maailman öljyn hinnat laskivat ja Irakin öljyntuotanto ei riittäisi tuottamaan tarvittavaa kassavirtaa Irakille aloittaa vaikea jälleenrakennusprosessi sen hintavan Irania vastaan käydyn sodan jälkeen. Tämä johti siihen, että Irakista tuli riippuvaisempi länsivalloista ja salaisista organisaatioista, mistä Saddam ei olisi pitänyt, ottaen huomioon hänen varmuutensa siitä, että rahoituksellinen riippumattomuus antaisi hänelle maksimaalisen neuvotteluvoiman niistä, joiden hän antaisi tulla maahan hyödyntämään avaruusolentoresursseja hänen maillaan. Vieläkin kiusallisempaa Saddam Husseinin regiimille oli se, että Kuwait vaati takaisinmaksua sotalainoista, jotka se oli antanut Irakille kahdeksanvuotisen Irakin ja Iranin välisen sodan aikana. Saddamille tämä oli äärimmäinen loukkaus, kun otetaan huomioon että Irakin sota oli suoraan hyödyttänyt Kuwaitia ja muita sunnivaltaisia maita Persianlahdella. Mitä Saddamiin tulee, Kuwaitin olisi pitänyt osoittaa enemmän kiitollisuutta Irakin tekemistä uhrauksista rahallisten ja ihmisresurssien muodossa sen näännyttävässä sodassa Irania vastaan. On erittäin epätodennäköistä, että Kuwait olisi lähtenyt sellaiseen riskaabeliin politiikkaan sen voimakkaamman naapurin kanssa, ellei se olisi saanut vakuutusta sen pääsponsori Britannualta, että Kuwaitia ei hylättäisi konfliktissa Irakin kanssa.

Irakin pitkään kestänyt kauna Britanniaa kohtaan sen Kuwaitin sponsoroimisesta ulottuu vuoteen 1899, jolloin Britannia otti Kuwaitin ”suojelukseensa”. Ongelma oli, että Kuwait oli silloin osa Irakin Basra-aluetta, jota romahtava ottomaanien imperiumi hallinnoi. Kun Irak itsenäistyi vuonna 1932, Basra oli juuri itsenäistyneen maan tärkein satama, ja Kuwait ei siihen enää kuulunut. Joten Irak tunsi, että siltä oli huijattu sekä meriyhteys että vauraus, jonka Kuwaitin alue tarjoaa. Tämä Britannian politiikka oli niin vastenmielinen Irakin poliittiselle eliitille, että itsenäistymisestä lähtien Irakin johtajat ovat kieltäytyneet tunnustamasta Kuwaitin itsenäisyyttä ja jatkaneet peräänkuuluttamista sen liittämisestä Irakiin. Irakin poliittisen eliitin silmissä Kuwaitin öljyntuotannon kasvattaminen, sotalainojen takaisinmaksun vaatiminen ja sen kyseenalainen poliittinen historia saivat Kuwaitin toimimaan riskaabelilla ja vihamielisellä tavalla.

Pakottaessaan muutosta Kuwaitin ’vihamieliseen’ politiikkaan Irak päätti ottaa käyttöön brinkmanship-politiikan ja kutsui koolle suuren armeijan sen Kuwaitin rajalle. Tässä kriittisessä kohdassa, jossa Irak ilmaisi sen mahdollisesti miehittävän Kuwaitin jos se ei muuttaisi politiikkaansa, Yhdysvaltain Irakin suurlähettiläs April Glaspie teki ilmeisen ’kriittisen virheen’. Neuvoessaan Irakia Yhdysvaltain näkemyksestä tilanteeseen, hän sanoi seuraavaa:

”Meillä ei ole mielipidettä arabien välisistä konflikteista … kuten kiistastanne Kuwaitin kanssa. Ulkoministeri [James] Baker on määrännyt minut korostamaan ohjetta … että Kuwait ei ole yhteydessä Amerikkaan.” (20)

Kun otetaan huomioon Irakin historialliset suhteet Kuwaitiin, Saddam Husseinin henkilökohtainen ’riskinottamisen’ psykologia sekä Kuwaitin johdon vihamieliset kannat, Saddamin on voitu hyvin tulkita pitävän tätä vihreänä valona miehittämiselle. April Glaspie sai asianmukaisesti ’sapiskaa’ hänen ’kriittisestä virheestään’. (21) Mitä jos kuitenkin tämä senioridiplomaatin traaginen virhe ei ollutkaan virhe? Mitä jos ministeri Bakerin käsky olikin tarjota Saddamille uskomus siitä, että Yhdysvallat katsoisi vierestä, kun hän miehittäisi Kuwaitin ja lopulta pakottaisi diplomaattiratkaisun joihinkin Irakin historiallisiin epäkohtiin Kuwaitin kanssa. Saddam on hyvin voinut tulkita sellaisen politiikan Yhdysvaltain keinoksi mielistellä hänen hallintoaan saadakseen pääsyn Irakin strategisiin resursseihin ja löydettyyn avaruusolentojen teknologiaan. Saddam on hyvin voinut pitää tätä quid pro quona, jolla sallittaisiin Yhdysvaltain saada enemmän vaikutusvaltaa Irakissa ja pääsy piilotettuun/löydettyyn avaruusolentojen teknologiaan. Saddam luontaisena riskinottajana on hyvin saattanut tulla Yhdysvaltain virkamiesten hienovaraisten signaalien huijaamaksi ja uskoa, että hänen regiiminsä hyötyisi hyökkäyksestä.

Presidentti Bush oli entinen CIA:n johtaja ja täten tietoinen ja myös todennäköinen jäsen Yhdysvaltalaisissa salaisissa organisaatioissa, jotka on perustettu takaisinmallintamaan avaruusolentojen teknologiaa. On epäilemättä niin, että ministeri Baker presidentti Bushin läheisenä ystävänä ja entisenä esikuntapäällikkönä olisi myös ollut tietoinen Yhdysvaltain tarpeesta päästä Irakiin takaisinmallintamaan mitä avaruusolentojen teknologiaa siellä sitten olikin. Bushin hallinnon keskeiset hahmot olivat todennäköisesti tietoisia Anunnakien paluun aikalinjoista. Kuwaitin konflikti oli ideaalinen mahdollisuus houkutella Saddam ottamaan sotilasmiehityksen riski, jotta saataisiin aikaan haluttu Yhdysvaltain väliintulo, joka johtaisi Yhdysvaltain suurempaan pääsyyn ja kontrolliin avaruusolentojen teknologian sijaintipaikoista Irakissa. Näin yhdysvaltalaiset salaiset organisaatiot, jotka halusivat rajattoman pääsyn länsivalloille Irakiin, vehkeilivät Irakin ja Kuwaitin yllä vaanivan poliittisen kriisin, joka sai Saddamin ottamaan riskin miehittää Kuwait.

Vaikka sellainen ’ensimmäiseen’ Persianlahden sotaan vuonna 1991 johtanut kansainvälisten tapahtumien salaliittojen vehkeily onkin epäilemättä kyseenalaista, se on erittäin johdonmukainen sen tavan kanssa, jolla avaruusolentojen läsnäoloa on systemaattisesti siivottu kansan silmistä globaalisti. Avaruusolentojen läsnäolon medialle ja poliitikoille paljastamatta jättämisen politiikka on mahdollistanut salaisten organisaatioiden kontrolloida massamediaa manipuloimalla todisteita, uhkailemalla toimittajia UFOjen tutkimisesta ja varmistaa päätoimittajien ja median omistajien tietojen sensurointi. (22) Samoilla salaisilla organisaatioilla, jotka ovat vastuussa tästä globaalista paljastamattomuuden politiikasta, on valta vehkeillä kansainvälisiä kriisejä ja tapahtumia, joilla saadaan aikaan suotuisia poliittisia lopputulemia. Tämä kyky suurelta osin johtuu siitä, että viranomaiset näissä salaisissa organisaatioissa lähinnä nimitään, ei valita vaaleilla. Tämä antaa heille suuren vapauden muotoilla ja toteuttaa julkishallinnon politiikkaa ilman valvontaa ja vastuuvelvollisuutta, toisin kuin vaaleilla valitut viranhaltijat. Lisäksi salaiset organisaatiot operoivat paljon pidemmällä aikavälillä kuin vaaleilla valitut edustajat, jotka tyypillisesti toimivat lyhyiden vaalikausien sykleissä, mikä on tärkeä ehdollistamistekijä ulkopoliittisia tavoitteita laadittaessa. Tiivistettynä, kansainvälisten tapahtumien järjestäminen tärkeimpien ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi kuuluu hyvin niiden valmiuksien, resurssien, vastuuvelvollisuuden ja valvonnan puutteen sekä pitkien aikasyklien piiriin, jotka ovat luonteenomaisia salaisten valtionorganisaatioiden poliittiselle päätöksentekoympäristölle.

Mahdollisuus sille, että Irakissa on piilotettua avaruusolentojen teknologiaa, joka on paljon kehittyneempää kuin mitä me olemme kyenneet vuodesta 1947 eteenpäin takaisinmallintamaan, olisi tehnyt rajoittamattoman pääsyn saamisesta Irakiin kriittisen poliittisen tavoitteen amerikkalaisille salaisille organisaatioille. Tilanne olisi kärjistynyt entisestään mikäli olisi vahvistettu, että Anunnakien kotimaailma pian palaisi Maapallon lähettyville aurinkokuntaan. Tällaisten avaruusolentojen teknologian paikkojen olemassaolo ja sijainti, jonka irakilaiset todennäköisimmin ovat löytäneet 1980-luvulla heidän maanalaisten rakennusprojektiensa seurauksena, olisi myös mahdollisesti sellaisten valtioiden tiedossa, jotka ovat pitkään tarjonneet teknistä tukea Irakille: Venäjä, Ranska ja Saksa. Amerikkalaiset salaiset organisaatiot olivat täten suhteellisessa altavastaajan asemassa suhteessa heidän eurooppalaisiin kumppaneihin/kilpailijoihin puhuttaessa pääsystä avaruusolentojen teknologiaan. Amerikkalaiset salaiset organisaatiot ovat vehkeilleet ensimmäisen Persianlahden sodan tarjotakseen Yhdysvalloille heidän haluamansa pääsyn.

Tämän johdosta Hussein lähti sotaan Kuwaitia vastaan elokuussa 1990, ja toisin kuin Glaspien toimittama viesti antaa ymmärtää, hän sai selville, että Yhdysvallat vakaasti vastustivat Irakin hyökkäystä ja eivät suostuneet mihinkään kompromissiin Kuwaitin alueellisesta koskemattomuudesta. Pitkittyneessä diplomaattisessa keskustelussa Irakin vetäytymisen varmistamiseksi Bushin ensimmäinen hallinto sulki pois kaikki myönnytykset Irakille. Tämä tarkoitti, että venäläinen diplomatia, jota motivoi tietoisuus siitä, että sota varmastikin pienentäisi Venäjän vaikutusvaltaa Irakissa ja sen suhteellista etua saada pääsy avaruusolentojen teknologiaan ja päästä takaisinmallintamaan sitä, tulisi lopulta epäonnistumaan. Bushin hallinnon epäonnistuminen minkään kasvoja pelastavan kompromissin tukemisessa varmisti, että Kuwaitin ’vapauttaminen’ olisi täysimittainen sota. Yhdysvallat johti kansainvälistä sotilasinterventiota, joka alkoi tammikuussa 1991 ja se johti Irakin poisajoon Kuwaitista ja siihen, että Yhdysvallat sai ensikertaa strategisen jalansijan Irakissa useiden YK:n turvallisuusneuvoston päätelauselmien antaessa amerikkalaisten läsnäololle legitimiteettiä.

Yhdysvaltain strateginen sitoutuminen ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen

Valitettavaa ensimmäisen Bushin hallinnon salaisille politiikkatavoitteille oli, että se ei kyennyt saamaan väkipakolla aikaan hallinnon vaihtoa Irakissa. Tämä tarkoitti amerikkalaisten salaisten organisaatioiden olevan nyt strategisesti sidottuja puhuttaessa pääsystä hyödyntämään Saddamin hallinnon kontrollissa olevaa avaruusolentojen teknologiaa. Yhdysvalloilla ei ollut kansainvälistä auktoriteettia väkivalloin vaihtaa Saddamin hallintoa ja Saddam epäilemättä tunsi tulleensa Yhdysvaltain pettämäksi. Hänen saatettiin odottaa toimivan tämän jälkeen yhtä enemmän yhteistyössä Venäjän ja Euroopan salaisten organisaatiodien kanssa avaruusolentojen teknologian hyödyntämisessä ja näin aiheuttaa amerikkalaisille turhautumista. Salaiset eurooppalaiset ryhmät yhdessä Venäjän kumppaneidensa kanssa olivat vahvemmassa strategisessa asemassa amerikkalaisiin kumppaneihin/kilpailijoihinsa nähden saamassa pääsyä Irakissa sijaitsevaan avaruusolentojen teknologiaan. Saddam oli aikeissa kostaa Yhdysvalloille ja Britannialle epäämällä heiltä kaikki pääsy.

Saddam oli aikeissa kostaa Yhdysvalloille ja Britannialle epäämällä heiltä pääsyn alueelle. Ottaen huomioon, että Yhdysvalloilla oli kehittynein takaisinmallinnusohjelma koko planeetalla ja oli nopeasti kehittelemässä ylivoimaa maailman ainoana supervaltana, tämä oli skenaario, joka häiritsi kovasti amerikkalaisviranomaisia, jotka olivat tietoisia Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologian mahdollisista implikaatioista globaalin valtatasapainon muuttamisessa. Samaan aikaan Euroopan/Venäjän salaiset ryhmät olivat huolissaan amerikkalaisten mahdollisesta teknologisen ylivoiman ja globaalin ylivallan keskittymisestä jos se saisi pääsyn Irakin avaruusolentoteknologiaan.

Toinen este amerikkalaisten salaisten organisaatioiden suunnitelmalle saada pääsy Irakin avaruusolentoteknologiaan oli presidentti Bill Clintonin yllätysvoitto vuonna 1992. Toisin kuin ensimmäinen Bush, Clinton ei ollut etuoikeutettu saamaan informaatiota salaisista ohjelmista, joissa käsiteltiin avaruusolentojen teknologiaa. (23) On olemassa viitteitä siitä, että aina Kennedyn hallinnosta lähtien on ollut käytössä menettelytapa, että ei paljasteta kaikkia tietoja takaisinmallinnetusta avaruusolentojen teknologiasta istuvalle presidentille, koska tämä uhkaa avaruusolentojen paljastamattomuuskäytäntöä sekä amerikkalaisten salaisten organisaatioiden nauttimaa valvonnan puutetta. (24) Entisenä CIA:n johtajana presidentti Bush sai tietoonsa tämän informaation jo ennen presidenttiyttään. Clinton varhain urallaan esitti kiinnostusta avaruusolentojen läsnäoloa kohtaan, mikä uhkasi salaisten organisaatioiden paljastamattomuuspolitiikkaa ja heidän poliittista agendaansa saada täysi pääsy Irakin avaruusolentoperintöön. Ennustettavasti tänä Clintonin hallinnon aikana tapahtui vain vähän rajoittamattoman pääsyn saamiseksi Irakin avaruusolentoperintöön.

Nuoremman Bushin hallinnon vaalivoitto tarkoitti, että amerikkalaisten salaisten järjestöjen agenda saada pääsy Irakin avaruusolentoperintöön voisi jatkua. Monet entiset viranomaiset ensimmäisestä Bushin hallituksesta ja aiemmista republikaanihallituksista tukivat regiimin vaihtamista Irakissa, ja heidät nimitettiin uuteen hallitukseen. Heidän puolustusministeriön kytköksistään johtuen melkein kaikki heistä olivat tietoisia salaisista toimista avaruusolentoteknologian takaisinmallintamiseksi sekä todellisesta syystä, joka motivoi regiimin vaihtamista Irakissa. Näihin viranomaisiin kuului puolustusministeri Donald Rumsfeld ja hänen varamiehensä Paul Wolfowitz, varaulkoministeri Richard Armitage, Richard Perle, Pentagonille neuvoja antavan puolustuspoliittisen valiokunnan puheenjohtaja, ja viimeisenä varapresidentti Richard Cheney, joka oli puolustusministeri ensimmäisessä Bushin hallituksessa. (25) Syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskut tarjosivat keinon Bushin hallinnolle saada tuki hävittää globaali terrorismi kaikkialla, jossa sitä esiintyi. Kun Bushin hallinto kykeni esittämään uskottavan casen siitä, että Irak tuki globaalia terrorismia ja että se oli salannut joukkotuhoaseita, mikä oli uhka Yhdysvalloille, se kykeni saamaan tarvittavan julkisen tuen Irakiin hyökkäämiselle.

Amerikkalaisten ja eurooppalaisten salaisten järjestöjen välinen vaarallinen erimielisyys

Irakia vastaan käytävän ennaltaehkäisevän sodan varusteluaikana sattui useita tapahtumia, jotka viittasivat siihenm että Euroopan/Venäjän salaiset organisaatiot olivat konfliktissa amerikkalaisia vastaan. Saksa oli ensimmäinen maa, joka julkisesti asettui ennaltaehkäisevää sotaa vastaan, huolimatta asetarkastusprosessista, joka oli käynnissä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1441 annon jälkeen marraskuun 8. päivänä 2002. Saksan ’äärimmäinen kanta’ teki Ranskalle ja myöhemmin Venäjälle mahdolliseksi ottaa lievempi kanta, jossa peräänkuulutettiin aseellista interventiota vain, jos Irak ei noudattaisi päätöslauselmaa 1441. Ranska ja Venäjä käytännössä tekivät tyhjäksi Yhdysvaltain toimet saada aikaan uusi päätöslauselma, jossa peräänkuulutettaisiin sotilaallista interventiota Irakiin poistamaan kaikki massatuhoaseet. Jos diplomaattiset peliliikkeet liittyivät pelkästään massatuhoaseisiin, silloin olisi reilua sanoa, että Yhdysvallat käyttäytyi sotaisalla ja imperialistisella tavalla vaatimmalla, että YK:n turvallisuusneuvoston lisäpäätökset saisivat jotain merkittävää aikaan asetarkastusprosessissa. Kuitenkin, koska länsimaiden tunkeutumista Irakiin on jo pitkään motivoinut pääsyn saaminen Irakin avaruusolentoteknologiaan, Ranskan, Venäjän ja Saksan diplomaattinen käyttäytyminen tulee ymmärtää tässä kontekstissa.

Monet ovat pitäneet Ranskan, Saksan ja Venäjän trion diplomaattista vastustusta Yhdysvaltain ennaltaehkäisevälle Irakin sodalle maailmanyhteisön yksimielisenä vastustuksena tarpeettomalle sodalle, joka tuhoaisi Persianlahden alueen ja saisi aikaan lisää terrorismia Lähi-Itään ja muualle. On kuitenkin olemassa näyttöä siitä, että näitä maita salaa motivoi tietoisuus siitä, että Yhdysvaltain pääsy Irakin avaruusolentoteknologiaan olisi uhka, kun amerikkalaiset salaiset järjestöt kasvattaisivat jo ennestään suurta valtaansa ja salaisia takaisinmallinnusohjelmiaan. Amerrikkalaisten teknologinen menestys avaruusolentojen teknologian takaisinmallintamisessa on varmastikin vähemmän teknisesti kehittyneiden ja rahoitusta saavien partneri/kilpailijoiden huolena Venäjällä, Ranskassa ja Saksassa. Lisäksi Saksan saama pääsy teknologiaan Irakissa antaisi heille jotain käsitystä tämän teknologian kyvykkyyksistä ja auttaisi tasapainottamaan amerikkalaisten teknologista etumatkaa. Vieläkin tärkeämpänä, eurooppalaiset/venäläiset organisaatiot kykenivät työskentelemään Saddam Husseinin regiimin asettamien rajoitteiden piirissä saadakseen ennakkokäsityksen tämän teknologian kyvykkyyksistä. Ennaltaehkäisevä sota, joka johti Irakin ajautumiseen yksinomaisesti Yhdysvaltojen ja Britannian haltuun, oli jotain mitä eurooppalaiset/venäläiset organisaatiot eivät tukeneet, kun otetaan huomioon lisämahdollisuudet, jotka se antaisi amerikkalaisille kasvattaa teknologista etumatkaansa ja globaalia ylivaltaa. Eurooppaa ahdisti kovin jo valmiiksi dominantin Amerikan kasvu vieläkin voimakkaammaksi hankkimalla kehittynyttä avaruusolentojen teknologiaa.

On erittäin todennäköistä, että Euroopan/Venäjän salaiset organisaatiot olivat ’julkisesti signaloineet’ amerikkalaisille kollegoilleen, että Irakin yksipuolinen valloittaminen ei olisi hyväksyttävää. Avaruussukkula Columbian tuhoutuminen helmikuun 1. päivänä oli todennäköisesti seurausta salaisesta kamppailusta siitä kenellä olisi p ääsy ja kontrolli Irakin avaruusolentoperinnöstä. (26) Columbian sukkulaturmaa tutkineen systeemivika-analyytikko Larry Parkin NASAlle tekemässä raportissa hän väittää, että turman aiheutti skalaarinen sähkömagneettinen energia mesosfäärissä, joka iski sukkulaan sen palatessa Maahan. (27) Parkin raportti vihjaa mahdollisuudesta käyttää ’skalaariaseita’ Columbian tuhoamiseen. Sellaiset aseet käyttävät innovatiivisia sähkömagneettisen energian muotoja, jotka eläköityneen Yhdysvaltain armeijan everstin ja tieteilijä Thomas Beardenin mukaan olivat käytössä myös Challenger-avaruussukkulan tuhoamisessa ja muissa USA:n ’ilmailuonnettomuuksissa’ viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana, jolloin näitä skalaariaseita on käytetty ja kehitetty. (28)

Toinen kyseenalainen tapahtuma oli, kun NEAT-komeetta ohitti Aurinkomme helmikuun 18.-20. päivinä 2002, mikä tuotti satelliittikuviin ’silmän’ muotoisen kuvion melkein samoihin aikoihin kun maailmanlaajuiset Irakin sotaa vastaan pidetyt mielenosoitukset. (29) Ottaen huomioon ’Horuksen silmän’ symbolismin kuvissa, tämä voi olla julkista kommunikaatiota, jota on tuottanut joko Euroopan salaiset järjestöt ja/tai avaruusolennot, jotka varoittavat amerikkalaisia yksipuolisesta Irakiin hyökkäämisestä. (30)

Maaliskuun 5. päivänä alkoi esiintyä epätavallista seismistä aktiviteettiä planeetallamme. (31) Vaikka näiden seismisten anomalioiden vakavuudesta ja syntymekanismista onkin ollut paljon spekulaatioita, kannattaa kuitenkin tutkia ovatko nämä anomaliat saanut aikaan kehittynyt aseteknologia, jota joko kokeiltiin tai käytettiin laajalti planeetalla. Planeetallamme seismistä aktiviteettiam tulivuoria ja vakavia sään ääri-ilmiöitä aikaansaavien kehittyneiden aseiden olemassaolo tunnustettiin puolustusministeri William Cohenin puheessa vuonna 1997, jolloin hän keskusteli globaalin terrorismin uhasta: ”Muut [terroristit] suorittavat jopa ekologistyylistä terrorismia, jossa he voivat muuttaa sääolosuhteita, aiheuttaa maanjäristyksiä ja aktivoida tulivuoria etäältä sähkömagneettisia aaltoja käyttäen…” (32) Cohenin puheesta ei keskusteltu laajemmin ja se on poistettu puolustusministeriön keskusarkistoista (toim. huom. löytyy kuitenkin internetistä edelleen), mikä viittaisi siihen, että sellaisen teknologian käyttö ja kehittäminen on erittäin salaista edelleen. Useassa kirjassa ja tutkielmassa, jossa puhutaan ’skalaariaseista’, jotka kykenevät Cohenin kuvaamiin vaikutuksiin, Tom Beardon esittää, että entinen Neuvostoliitto ja muut valtiot ovat kehitelleet sellaista teknologiaa vuosikymmenten ajan. (33) Hän tarjoaa laajaa näyttöä siitä, että vimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana esiintyneet seismiset ja sään ääri-ilmiöt ovat usein aiheutuneet skalaariaseiden käytöstä. (34) Beardon uskoo, että sellaista teknologiaa saatetaan hyvin käyttää tulevassa Irakin sodassa urbaaneihin populaatiokeskuksiin. (35)

Jos anomaalinen seisminen aktiviteetti helmikuun 5. päivän jälkeen aiheutui skalaariaseiden käytöstä, silloin on hyvin todennäköistä, että salaisten ryhmien kesken käydään salaista sotaa Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologian kontrollista. On todennäköistä, että Euroopan/Venäjän salaiset organisaatiot ovat aktiivisia tällaisessa sodassa, jota käytetään häiritsemään amerikkalaisten toimia ottaa Irakin avaruusolentoperintö täysin itselleen haltuun. Jos salaista sotaa todella käydään, silloin on todennäköistä, että ennen uuteen sopimukseen pääsyä Irakin avaruusolentoteknologian kontrollista salaisten organisaatioiden välillä jatkuu tiukka kamppailu, joka pidetään salassa kansalta. Ottaen huomioon ’eksoottisten’ aseiden voiman, joita salaisilla ryhmillä on käytössään, tämä tarkoittaa, että planeetta on astumassa erittäin vaaralliseen aikaan. Niin kauan kuin näiden ryhmien välillä on erimielisyyksiä ja amerikkalaiset jatkavat omaa vallankäyttöään planeetalla, ei-amerikkalaisten salaisten ryhmien taholta on odotettavissa voimakasta vastustusta.

Loppusanat: Vaarallisia aikoja edessäpäin

Irakin kriisin diplomaattiratkaisun epäonnistuminen on tuonut mukanaan intensiivisen konfliktin amerikkalaisten salaisten organisaatioiden ja heidän eurooppalaisten ja venäläisten sisarorganisaatioiden välillä. On näyttöä siitä, että voimakkaita eksoottisia aseita, kuten skalaarisähkömagneettiaseita, on käytetty ympäri planeettaa varoittamaan amerikkalaisia toimien överiksi vetämisestä ja ’rohkaisemaan’ diplomaattiratkaisua nykyiseen kriisiin Irakin avaruusolentoperinnöstä. Kiristyneiden välien ja Yhdysvaltojen Irakin hyökkäyksen aiheuttaman epävarmuuden kontekstissa voidaan esittää seuraavat politiikkasuositukset tulevien vaarallisten aikojen varalle.

Täysi julkinen paljastus avaruusolentojen läsnäolosta ihmisten keskellä ja eri avaruusolentojen rotujen historiallisesta roolista heidän kanssakäymisessä ihmiskunnan kanssa.
Täysi paljastus kaikesta astronomisesta datasta, joka vahvistaa onko aurinkokunnassamme olemassa kymmenes planeetta, jonka kiertorata on arviolta 3600 vuotta.
Välitön täysi paljastus takaisinmallinnetusta tai avaruusolentoihin perustuvasta teknologiasta, joka on tällä hetkellä salaisten organisaatioiden hallussa.
YK:n mandaatti sodanjälkeisen Irakin hallinnoinnille, jotta varmistetaan suurten pelureiden välinen yhteistyö ja konsensus siitä, miten Irakin avaruusolentoperintöä käytetään hyödyttämään koko ihmiskuntaa.
Salaisten organisaatioiden nimittämien virkamiesten tulee olla täysin tilivelvollisia tekemisistään ja käytännöistään heidän oman maansa kansalliselle lainsäädännölle ja/tai valtion toimeenpanevalle haaralle.
Vaaditaan amerikkalaisten salaisten järjestöjen toimeenpanevaa ja/tai kongressin valvontaa, jotta nämä organiisaatiot operoivat ohjeistuksen mukaan, joka on yhdenmukainen perustuslain proseduurien ja yhteiskunnan arvojen kanssa.

Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä, jossa Bushin hallinto vaikuttaa pyrkivän yksimieliseen ulkopoliittiseen linjavetoon, jota tukee pieni joukko lojaaleja liittolaisia, globaalille konfliktille on korostunut todennäköisyys, kun otetaan huomioon amerikkalaisten salaisten organisaatioiden uhka heidän saadessaan strategisen edun eurooppalaisista/venäläisistä kilpakumppaneista. Jos ennustukset siitä, että Sitchinin kuvaaman kehittyneen avaruusolentojen rodun kotimaailma on saapumassa pian pitävät paikkansa, (36) tämä voi auttaa selittämään kärjistyneen konfliktin amerikkalaisten ja eurooppalaisten/venäläisten salaisten organisaatioiden välillä. Kaikki salaiset ryhmät saattavat tavoitella parasta asemaa kisassa avaruusolentojen teknologiasta ja tiedosta, jota saatetaan vaatia tulevassa kohtaamisessa avaruusolentojen kanssa, joka määrittää ihmiskunnnan tulevaisuuden. Amerikkalaisten johtama Irakin invaasio on vuosikymmenten ajan kestäneen salaisen politiikan menestys, jonka tarkoitus on ollut saada Yhdysvalloille pääsy Irakin avaruusolentoperintöön. Amerikkalaisten voiton hinta on Euroopan ahdinko siitä mitä Yhdysvallat aikoo tehdä strategisella edullaan, joka sillä pian on sen saadessa pääsy Irakin avaruusolentoperintöön.

Lähdeviitteet

1. Nimekäs presidentti Bushin kriitikko oli Yhdysvaltain senaatin vähemmistöjohtaja, senaattori Tom Daschle, joka sanoi pistävänä vastauksena, että hän oli ”surullinen siitä, että presidentti oli epäonnistunut niin pahoin diplomatiassa, että me joudumme nyt sotaan.” CNN:n raportti Daschlen kommenteista: http://www.cnn.com/2003/ALLPOLITICS/03/18/sprj.irq.daschle.gop/index.html. Sitä vastoin Henry Kissinger kuvasi Ranskan ja Saksan vastustusta uuden päätöslauselman tukemisessa, joka olisi asettanut virallisen määräajan sille, että Irak noudattaa täysimääräisesti nykyisiä turvallisuusneuvoston päätöslauselmia, ”vakavimmaksi kriisiksi” Atlantin liiton historiassa. Kts. Henry Kissinger, ”The Atlantic Alliance in its Gravest Crisis,” helmikuu 9, 2003, http://globalresearch.ca/articles/STA303A.html

2. Johdanto eksopolitiikkaan, kts. Michael E. Salla, ”Tarve Eksopolitiikalle: Avaruusolentosalaliittoteorioiden vaikutukset politiikkaan ja globaaliin rauhaan”, Tutkimus #1, Exopolitics.org, tammikuu 20, 2003. http://www.exopolitics.org/Study-Paper1.htm

3. Zecharia Sitchin, The 12th Planet: Book 1 of the Earth Chronicles (Avon Books, 1976)

4. Kts. Michael E. Salla, ”Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan”, Tutkimus #2, www.exopolitics.org, helmikuu 3, 2003. http://www.exopolitics.org/studypaper-2.htm

5. Kritiikkiä Sitchinin käännöksistä, kts. Michael S. Heiser, ”Sitchin’s Mesopotamian Rocket Ships: How to Ignore Ancient Mesopotamian Dictionaries”, http://www.facadenovel.com/sitchinsrockets.htm

6. Informaatiota salaisten organisaatioiden takaisinmallinnustoimista puolustusministeriön piirissä, kts. Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Star, 1997). Kuvaus eri valtion virastojen mukanaolosta näissä pyrkimyksissä, kts. Steven M. Greer, Extraterrestrial Contact : The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999).

7. ”President Truman to Secretary of Defense James Forrestal,” 24. syyskuuta 1947 http://www.majesticdocuments.com/documents/pre1948.html

8. Asiakirjatodisteita monista näistä organisaatioista: http://www.majesticdocuments.com/ . Yksityiskohtainen analyysi amerikkalaisorganisaatioista, kts. Richard Boylan, ”The Shadow Government: Its Identification and Analysis,” http://www.drboylan.com/shadgovt2.html

9. Yksityiskohtainen analyysi takaisinmallinnusprojekteista, kts. Philip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997).

10. Yksityiskohtainen läpikäynti kaukokatselun tiedustelupotentiaalista, kts. Russell Targ & Harold Puthoff, Mind-Reach: Scientists Look at Psychic Ability (London: Jonathan Cape, 1977).

11. Kuvaus Bilderberg-ryhmästä, kts. Armen Victorian, ”The Bilderberg Group – The Invisible Power House,” Nexus Magazine, 3:1 (Dec ’95-Jan ’96). http://www.nexusmagazine.com/articles/Bilderbergers.html

12. Bilderberg-ryhmän fokuksesta avaruusolentokysymykseen liittyen, kts. Richard Boylan, ”Bilderberg Council’s Internal Struggle over UFO Disclosure,” http://www.drboylan.com/bldrbg2.html

13. Kts. Jim Marrs, Rule By Secrecy (Harper Collins, 2000).

14. Kuvaus siitä miten ihmisoikeuksissa päästiin uuteen vaiheeseen Yhdysvaltain ulkopolitiikassa, kts. Michael Salla, The Hero’s Journey Toward a Second American Century (Praeger Press, 2002).

15. Kuvaus Ayatollah Khomeinin toiminnasta Ranskassa ja sen vaikutuksista Shaahin regiimiin, kts. Mohsen M. Milani, The Making of Iran’s Islamic Revolution. (Westview Press, 1988).

16. Shiiat ja sunnit ovat eri mieltä siitä, kuka on profeetta Muhammedin legitiimi seuraaja, heidän välinsä on historiallisesti olleet vaikeat.

17. Verkkoanalyysi tekijöistä, jotka vaikuttivat Irakin päätökseen hyökätä Iraniin, kts. Federation of American Scientists – Military Analysis Network, ”Iran-Iraq War (1980-1988)”: http://www.fas.org/man/dod-101/ops/war/iran-iraq.htm

18. Kuvaus Yhdysvaltain tuesta Irakille sen sodan aikana, kts. Bruce W. Jentleson, With Friends Like These: Reagan, Bush, and Saddam 1982-1990 ( W.W. Norton & Company, October 1994). Läpikäynti länsivaltioiden tuesta, kts. Kathleen Knox, ”Iraq: Relations With The West Haven’t Always Been Contentious,” Radio Free Europe, maaliskuu 12, 2003: http://www.rferl.org/nca/features/2003/03/12032003160413.asp

19. William Henry kuvaa Saddamin kiinnostusta Irakin muinaiseen avaruusolentoperintöön kirjassaan Ark of the Christos: The Mythology, Symbolism and Prophecy of the Return of Planet X and the Age of Terror. Hänen pääteesinsä tiivistävä artikkeli, ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X” on hänen kotisivuillaan http://www.williamhenry.net.

20. Haastattelun koko puhtaaksikirjoitus: http://www.whatreallyhappened.com/ARTICLE5/april.html

21. Kuvaus Glaspien ’rangaistuksesta’, kts. Andrew I. Killgore, ”Special Report: Tales of the Foreign Service: In Defense of April Glaspie,” Washington Report on Middle East Affairs (August 2002) 49 http://www.wrmea.com/archives/august2002/0208049.html

22. Lisäkeskustelua siitä miten media vääristää UFO/ET-läsnäolosta uutisointia, kts. Terry Hansen, The Missing Times (Xlibris Corporation; 2001).

23. Todisteita siitä, että presidentti Clinton ei ollut täysin saanut tietoa avaruusolentojen läsnäolosta tai niiden läsnäoloon vastaamaan perustetuista eri amerikkalaisista salaisista organisaatioista, kts. Steven Greer, ”Who Are the Controllers?” CSETI Newsletter, 3:1 (May 1994): http://www.cseti.org/position/greer/who.htm. Katso myös Presidential UFOn tiedot koskien Clintonin tietoja avaruusolennoista: http://www.presidentialufo.8m.com/clinton.htm

24. Keskustelua näkemyksestä, että presidentti Kennedy aikoi paljastaa tietoja avaruusolennoista ja että tämä seikka oli yhtenä tekijänä hänen salamurhassaan ja sai aikaan hänen jälkeensä tulleen paljastamattomuuskäytännön, kts. Milton William Cooper, Behold a A Pale Horse (Light Technology Publications, 1991). Verkkosivu: http://www.williamcooper.com/william.htm.

25. Neokonservatiiviajattelijoiden noususta ja heidän Irak-mielipiteistään, kts. Steven Weisman, ”Pre-emption: Idea With a Lineage Whose Time Has Come,” New York Times; maaliskuu 22, 2003. http://www.nytimes.com/2003/03/23/international/worldspecial/23PREE.html

26. Kts. Michael E. Salla, ”Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan”, Tutkimus #2, www.exopolitics.org, helmikuu 3, 2003. http://www.exopolitics.org/studypaper-2.htm

27. Marshall Masters, ”Failure Analyst Identifies Cause of Columbia Disaster,” YOWUSA.com, March 24, 2003. http://www.yowusa.com/Archive/March2003/scalar1/scalar1.htm

28. Kts. T.E. Bearden, ”Historical Background of Scalar EM Weapons,” 1990 paper available online at: http://www.cheniere.org/books/analysis/history.htm.

29. Grafiikkaa silmästä: http://www.exopolitics.org/Eye-Horus.htm

30. Lisäkeskustelua, kts. ”The ’Eye of Horus’ – A Celestial Warning Against War in Iraq?”, Eksopoliittinen kommentti #4, Exopolitics.org ( 03/09/03) http://www.exopolitics.org/Why-Neat.htm

31. Seismisistä anomalioista ja niiden mahdollisista juurisyistät: http://www.godlikeproductions.com/bbs/message.php?message=12344&mpage=1&topic=3 Esimerkki seismisistä tallenteista tältä ajalta: http://wrightworld.net/other2.htm

32. Lainaus William S. Cohenilta, ”Q&A at the Conference on Terrorism, Weapons of Mass Destruction, and U.S. Strategy – University of Georgia, Athens.” DoD News Briefing. Apr. 28, 1997.

33. Thomas Bearden, Katsaus Neuvostoliiton sähkömagneettisiin skalaariaseisiin, 2nd ed., Cheniere Press, 2001. Lisää Beardenista: http://www.cheniere.org/

34. T.E. Bearden, ”Historical Background of Scalar EM Weapons,” 1990 saatavilla verkossa: http://www.cheniere.org/books/analysis/history.htm

35. Kirjeenvaihdossa Bearden puhuu mahdollisesta terrori-iskusta käyttäen skalaariaseita http://www.cheniere.org/correspondence/021203.htm. Lisää skalaariaseiden käytöstä Irakissa, kts. Bill Morgan, ”Iraq: World’s First Scalar War?” saatavilla verkossa http://216.247.92.101/pub/bearden/iraq.htm

36. Kts. Mark Hazlewood, Blindsided: Planet X Passes in 2003, (Firstpublish LLC, 2001). Hazlewood pitää verkkosivua, jossa puhutaan salahallituksen tiedon salaamisesta koskien Nibirua, http://www.planetx2003.com/index.html

Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Eksopolitiikka

Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan

14.5.2024 paatoimittaja Kommentoi

Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan (2003)

Tutkielma #2

helmikuun 3. 2003, www.exopolitics.org

kirjoittanut Dr Michael E. Salla

Tiivistelmä

Ellei kaikki niin useimmat kritiikit Bushin hallinnon motivaatioita kohtaan laukaista ennakoiva sota Irakia vastaan keskittyvät yhdistelmään Washingtonissa vallassa olevien konservatiivipoliitikkojen imperiaalista maailmankuvaa sekä Bushin hallintoa eteenpäin ajavia korporaatiointressejä. Tämä tutkielma tarjoaa radikaalisti erilaisen poliittisen analyysin Bushin hallinnon motivaatioista lähteä sotaan, sekä hänen kriitikkojen esittämistä selityksistä. Tämä tutkielma tarjoaa eksopoliittisen analyysin Irakissa esiintyvän historiallisen avaruusolentojen läsnäolon poliittisista ulottuvuuksista sekä amerikkalaisten suorittamasta ennakoivasta hyökkäyksestä. Tässä esitetään, että kilpailevat salaiset hallituksen organisaatiot kamppailevat proxy-sodassa ottaakseen haltuun Irakissa sijaitsevan muinaisen avaruusolentojen teknologian, jotta he voisivat valmistella sarjaa tapahtumia, jotka liittyvät kehittyneen avaruusolentojen rodun ’ennustettuun paluuseen’. Columbia-avaruussukkula on hyvin saattanut olla korkean profiilin uhri tällaisessa proxy-sodassa, jonka tarkoitus on lähettää viesti amerikkalaisille salajärjestöille ennakoivasta sodasta Irakia vastaan.

Tätä analyysia tehdessä tutkielma tarkastelee saatavilla olevia todisteita Irakissa esiintyvästä avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta ja soveltaa tätä näyttöä ymmärtämään paremmin nykyistä Irakin poliittista tilannetta. Tutkielma analysoi poliittisten päätoimijoiden motivaatioita Amerikan ennakoivassa sodassa Irakia vastaan. Tutkielma päättää analyysin suosittelemalla politiikkatoimia sille, miten vastata avaruusolentojen historialliseen läsnäoloon Irakissa, sekä sen nykyajan poliittiselle relevanssille.

Johdanto *

Vuoden 2003 State of the Union -puheessaan presidentti George W. Bush julisti, että ”Amerikkaa ja maailmaa kohtaava vakavin uhka on laittomat regiimit, jotka tavoittelevat ja joilla on hallussaan ydin-, kemiallisia ja biologisia aseita.” (1) Puheessaan Bush ilmaisi suurimmaksi motivaatiokseen hyökätä Irakiin ennenaikaisesti ”kauhun, jollaista kukaan ei ole koskaan tuntenut” estämisen. Bushin ennenaikaisen hyökkäyksen politiikkaa kritisoineet, joihin kuuluu mm. politiikan kommentaattori Robert Frisk, esittivät, että tuleva Amerikan sota Irakia vastaan ”ei liity kemiallisiin aseisiin tai ihmisoikeuksiin; se liittyy öljyyn.” (2) Toisen nimekkään politiikan kommentaattorin, Michael Lindin, mukaan motivaatio liittyi ennenaikaisen sodankäynnin doktriiniin, jota on ajanut ’neokonservatiivit’ kuten varapuolustusministeri Paul Wolfowitz, jonka politiikka pääsi parrasvaloihin syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen. (3)

Ellei kaikki niin useimmat kritiikit Bushin hallinnon motivaatioita kohtaan laukaista ennakoiva sota Irakia vastaan keskittyvät yhdistelmään Washingtonissa vallassa olevien konservatiivipoliitikkojen imperiaalista maailmankuvaa sekä Bushin hallintoa eteenpäin ajavia korporaatiointressejä. Tämä tutkielma tarjoaa radikaalisti erilaisen poliittisen analyysin Bushin hallinnon motivaatioista lähteä sotaan sekä kriitikoiden esittämistä selityksistä. Tässä tutkielmassa esitetään, että keskittyminen kumpaankaan tekijään, jotka tukevat ennenaikaista hyökkäystä massatuhoaseita käsittelevää Irakia vastaan, tai Amerikan imperialismia ja korporaatiointressejä vastaan esitettyihin kritiikkeihin, ei ole niinkään väärin, vaan yksinkertaisesti ne heijastelevat rajoittunutta poliittista paradigmaa ymmärtää Amerikan ulkomaanpolitiikan taustalla olevia motivaatioita.

Tässä tutkielmassa käytetty polittiinen paradigma perustuu ’eksopolitiikkaan’. (4) Paradigma lähtee oletuksesta, että Maapallolla on olemassa avaruusolentojen läsnäolo, josta salaiset valtion organisaatiot ovat pantanneet tietoa kansalta sekä vaaleilla valituilta edustajilta. Sen sijaan, että sitä pidettäisiin perustelemattomana ’salaliittoteoriana’, joka ei liity nykypäivän politiikan ongelmiin, kuten Amerikan ennakoivaan sotaan Irakia vastaan, mitenkään, tässä esitetään, että eksopoliittinen analyysi voi tarjota kattavamman ymmärryksen siitä mikä motivoi Bushin hallinnon ennenaikaista hyökkäystä Irakia vastaan.

Eksopolitiikka nousevana julkishallinnon alana perustuu pääosin eri lähteiden tarjoamiin todisteisiin, jotka tukevat ideaa avaruusolentojen läsnäolosta, josta kertovat tiedot salaiset valtion organisaatiot ovat piilottaneet kansalta ja vaaleilla valituilta edustajilta. (5) Kaikkein tärkein näyttö tulee entisiltä armeijan ja valtion viranomaisilta, jotka ovat tulleet julkisuuteen antamaan ’ilmiantajatodistuksen’ useissa erilaisissa valtioon liittymättömissä aloitteissa edistääkseen avaruusolentojen läsnäolon paljastamista. (6) Vaikka monet ovat eri mieltä saatavilla olevien todisteiden uskottavuudesta ja ottavat toisen kannan joko puolesta tai vastaan avaruusolentojen läsnäoloon ja valtion hiljaisuuteen tästä läsnäolosta, eksopolitiikka perustuu oletukseen siitä, että debatin ei tulisi sulkea pois keskustelua sellaisen läsnäolon vaikutuksista poliittisiin päättäjiin tai kansaan yleensä. Siispä, kun tarkastellaan nykypäivän kansainvälisiä ongelmia, kuten Amerikan ennakoivaa sotaa Irakia vastaan, voidaan tutkia eksopoliittista analyysia käyttävien näkökulmia sekä näiden ja muiden kattavampien ulkopolitiikan näkökantojen uskottavuutta, huolimatta käynnissä olevasta debatista saatavilla olevan näytön vakuuttavuudesta. Tämä on tarpeen, sillä aktiivisesti paljastuksen estämisessä mukana olevat käyttävät disinformaatiota, pelottelua ja muita strategioita joilla häiritä silminnäkijöitä, vääristellä todisteita ja suunnata kansan huomio pois avaruusolentojen läsnäolosta ja siitä miten se liittyy useisiin nykyajan poliittisiin ongelmiin. Viimeisenä, salainen kampanja UFO-paljastuksen estämiseksi tulee käsitellä eksopoliittisen analyysin termein todennäköisyytenä tällaiselle vaikuttamiselle ja/tai käytettävissä olevan empiirisen todistusaineiston vaarantamiselle, joka muuten vahvistaisi avaruusolentojen läsnäolon. Siksi eksopoliittisella analyysilla on joitain keskeisiä eroja perinteisempiin poliittisen analyysin näkökulmiin verrattuna, jotka perustuvat perinteiseen yhteiskuntatieteen arvovapaaseen, objektiivisen analyysin metodiin, jossa käsitellään saatavilla olevia prosesseja, instituutioita ja toimijoita julkishallinnon alalla.

Alla on esitetty Irakin avaruusolentojen historiallisen läsnäolon sekä Amerikan suorittaman Saddam Husseinin hallinnon vastaisen ennakoivan hyökkäyksen eksopoliittinen analyysi. Tässä analyysissa käsittelen saatavilla olevaa todistusaineistoa koskien avaruusolentojen historiallista läsnäoloa Irakissa; sitten sovellan tätä todistusaineistoa Irakin nykyisen poliittisen tilanteen ymmärtämiseksi; sitten analysoin poliittisten päätoimijoiden motivaatioita Amerikan ennakoivaan Irakia vastaan tehtyyn hyökkäykseen; ja lopuksi esitän joitain politiikkasuosituksia.

Mitä näyttöä löytyy avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta Irakissa?

Vahvin saatavilla oleva todistusaineisto avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta Irakissa on peräisin nuolenpääkirjoitustauluista, jotka suoraan ovat kirjanneet muinaisten sumerialaisten uskomukset ja aktiviteetit, joiden sivilisaatio sai alkunsa melkein yhdessä yössä 3800 e.Kr. Useimmat näistä nuolenpääkirjoitustauluista kertovat tarinoita sumerialaisten kanssakäymisistä ’jumalien’ kanssa. Useimmat arkeologit alunperin hyväksyivät, että nämä olivat pelkkiä myyttejä eivätkä he kiinnittäneet niihin enempää huomiota, kuin pelkästään oivalluksina sumerialaisten uskonnollismyyttisistä uskomuksista. Tuo näkökäanta haastettiin vuonnta 1976, kun sumeriatutkija Zecharia Sitchin julkaisi ensimmäiset kirjansa Sumerian taulujen käännöksistä. (7) Sen sijaan, että hän olisi käsitellyt tarinoita jumalista myytteinä, jotka eivät empiirisesti liittyneet juuri mihinkään, Sitchin tulkitsi taulujen tekstit kirjaimellisina kuvauksina tapahtumista siten kuin ne tapahtuivat menneinä aikoina.

Sitchinin käännökset Sumerian nuolenpääkirjoitustauluista paljastivat tarkkaa informaatiota useista eri aiheista, jotka hänen mukaansa eivät olisi olleet mahdollisia sivilisaatiolle, joka oli kehityksensä alkuvaiheessa ilman minkäännäköistä edeltäjää, jolta lainata vaikutteita. Sitchinin mukaan sumerialaisilla oli yksityiskohtaista tietoa kaikista aurinkokuntamme planeetoista, he ymmärsivät päiväntasauksen prekession ja lisäksi heillä oli ymmärrystä monimutkaisista lääketieteellisistä proseduureista. (8) Kysymykseen mistä he tämän tiedon olivat saaneet Sitchinin käännösten mukaan sumerialaisilla oli selvä vastaus alkulähteestä. He paljastivat kivitauluissaan, että kaikki hiedän tietonsa ovat peräisin Maan ulkopuolisilta vierailijoilta nimeltään ’Anunnaki’ (’ne jotka tulivat taivaasta Maahan’), jotka olivat sekä sumerialaisten opettajia että roolissa koko ihmisrotua luotaessa. Tämän avaruusolentojen rodun alkuperä on planeetalla nimeltä Nibiru, joka kiertää Aurinkoa elliptisellä radalla ja joka palaa aurinkokuntaamme aina 3600 vuoden välein. (9)

Kun Sitchinin innovatiivinen työ julkaistiin, se herätti suurta äläkkää ja intensiivistä debattia niiden keskuudessa, jotka kannattivat ja vastustivat hänen pääteesiään historiallisesta avaruusolentojen läsnäolosta Sumeriassa, joka oli vastuussa koko Sumerian sivilisaation aloittamista. Myönteisesti Sitchinin teesiin suhtautuneiden joukossa oli kuuluisia kirjailijoita, mm. Erik Von Däniken, joka itse oli kirjoittanut vuonna 1969 julkaistun kirjan Chariots of the Gods, joka ehdotti historiallista avaruusolentojen läsnäoloa eri puolille planeettaa. (10) Toinen suosittu kirjailija David Hatcher Childress kuvaa yksityiskohtaisesti avaruusolentojen teknologiaa muinaisten sivilisaatioiden käytössä hänen eri kirjoissa. (11) Vähemmän tunnetuista kirjoittajista sellainen nimi kuin William Henry on julkaissut kirjoja samanlaisista ajatuksista kuin Sitchinin teesi. (12)

Sitchinin teesin tueksi monet kirjoittajat usein siteeraavat raamattua, joka viittaa Maapallolla asuneisiin ’jumaliin’. Raamatun tekstit, joihin useimmiten viitataan ovat Eenokin apokryfikirjassa. (13) Vaikka Eenokin kirja on useimmista raamatun versioista jätetty pois, se on kuitenkin osa muinaista heprealaista tutkimusta ja on mukana etiopialaisissa ja slaavilaisissa Vanhan Testamentin versioissa. Eenokin kirja kuvaa enkelien kapinallisjoukkoa nimeltä ’Nephilim’, joita oli lukumäärältään 200, jotka asettuivat asumaan Maapallolle ja lisääntyivät ihmispopulaation kanssa ennen kuin heidän yläpuoliset olennot, ’Elohim’, karkoittivat heidät ja rankaisivat heitä. (14) Eenokin kirja tarjoaa kontekstia mystisille ensimmäisen Mooseksen kirjan kohdille, joissa kuvataan aikaa jolloin ’jumalten pojat’, Nephilim/Anunnaki, lisääntyivät ihmisten kanssa ja loivat jättiläisten rodun, joka hallitsi muuta ihmiskuntaa: ”Sijhen aican olit myös Sangarit maan päällä: sillä sijttecuin Jumalan pojat macaisit ihmisten tytärten cansa, ja sijtit lapsia, että nijstä tulit woimaliset miehet, jotca muinan olit sangen cuuluisat.” (15) Sitchinin teesin tukijat sanovat, että tämä kuuluu raamatulliseen näyttöön siitä, että kehittynyt avaruusolentojen rotu oli kuin olikin olemassa Maapallolla, oli pitkään ollut tekemisissä ihmisten kanssa ja jopa ollut roolissa ihmisrodun luomisessa.

Kirjailijoiden, riippumattomien arkeologien ja raamatun kommentaattoreiden kasvavan lukumäärän lisäksi Sitchinin teesiä tukee suuri määrä henkilöitä, jotka väittävät olevansa telepaattisessa yhteydessä avaruusolentoihin, jotka paljastavat informaatiota avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta Sumeriassa. Eräs näistä avaruusolentoja kanavoivista on Jelaila Starr, joka väittää olevansa yhteydessä olentoihin suoraa Nibirulla, ja hän julkaisee informaatiota tasaiseen tahtiin Anunnakeista verkkosivuillaan. (16) Toinen on Sheldan Nidle, joka ’kanavoi’ avaruusolentojen rotua Siriuksen tähtijärjestelmästä. Hän antaa paljon informaatiota Anunnakin historiallisesta läsnäolosta ja vaikutuksesta kirjoissaan ja verkkosivuillaan. (17)

On hyvin kiistanalaista, missä määrin näin hajanainen kokoelma todistusaineistoa voi perustella Sitchinin teesiä ET:n historiallisesta läsnäolosta Sumeriassa. Huolimatta sellaisten lähteiden aikaansaamasta kiistasta, ne tarjoavat laajalti informaatiota, joka ansaitsee lähemmän tarkastelun julkishallinnon politiikkaan liittyen. Kun otetaan huomioon, että eksopolitiikka perustuu oletukseen avaruusolentojen läsnäolosta, jota salaiset valtion organisaatiot eivät halua paljastaa, on mahdollista esittää eksopoliittinen näkökulma Sitchinin teesiin huolimatta käynnissä olevasta debatista koskien saatavilla olevan todistusaineiston johdonmukaisuutta ja tarkkuutta.

Miten avaruusolentojen historiallinen läsnäolo liittyy Amerikan Irak-politiikkaan?

Eräs riippumaton arkeologi, joka käsittelee Sumerian (eteläinen Irak) avaruusolentojen läsnäolon suoraa yhteyttä nykyiseen amerikkalaiseen vimmaan keskittyä Saddam Husseiniin, on nimeltään William Henry. Henryn pääteesi on, että Sumerian ajoista lähtien on ollut olemassa teknologinen laite, jota hän kutsuu ’Tähtiportiksi’, jota Anunnaki/Nephilim käyttivät matkustamaan edestakaisin kotimaailmansa ja Maapallon välillä. He myös matkustivat sillä ympäri galaksia. (18) Henry keskittyy alla kuvattuun kohtaan Sitchinin nuolenpääkirjoitusten tulkinnassa taulusta, joka kuvaa Urukin rituaalitekstiä:

On löydetty kuvauksia, joissa näytetään jumalallisia olentoja kärkkymässä temppelin sisäänkäynnillä ja pitelivät salkoja, joihin oli kiinnitetty rengasmaisia esineitä. Tämän tilanteen taivaallinen luonne käy ilmi Auringon ja Kuun symbolien mukaanotosta… joissa kuvataan Enlil ja Enki sisäänkäynnin luona, josta Anu tekee suuren sisääntulon. (19)

Sen sijaan, että kyse olisi yksinkertaisesta tapahtumasta, johon liittyy Anunnakien johtaja, Anu ja hänen kaksi poikaansa Enlil ja Enki, Henry ehdottaa, että yllä esitetty tilanne kuvaa siirtolaitetta, jota Anu ja muut Anunnaki-eliitit käyttivät. Jos näin, silloin sellainen laite sijaitsee todennäköisimmin Sumerian Uruk-kaupungissa, joka oli Sumerian sivilisaation ensimmäinen kaupunki ja Gilgameshin, kuuluisa Gilgameshin eepoksen kuningas, koti. (20)

Sitchin ja kirjoittajat kuten David Childress, joka käsittelee avaruusolentojen käyttämää teknologiaa ja muinaisia sivilisaatioita, ovat sivuuttaneet Tähtiportin merkityksen ja avaruusolentojen kuljetusvälineiden tutkimisen heidän omissa yllä esitettyjen tekstien käännöksissään. Molemmat elivät perinteisessä paradigmassa, jossa kuljetus tapahtuu rakettikäyttöisillä aluksilla. (21) Sitchin keskittyy rakettimoottorialuksiin hänen kuvauksessaan Anunnakeista ja heidän eri matkoistaan Maapallolle. Esimerkiksi kuvatessaan Anunnakien kulkupelejä, joita he käyttivät Maan ja avaruuden välillä liikkumiseen, Sitchin kirjoitti: ”Tekstit paljastavat, että kolmesataa heistä, ”Taivaan Anunnakit”, eli Igig, olivat todellisia astronautteja, jotka pysyivät avaruusaluksessa laskeutumatta Maapallolle. He kiersivät Maapalloa aluksissa, joista laukaistiin sukkuloita Maapallolle ja takaisin.” (22)

Täten on todettava, että Anunnakit käyttivät kahdenlaista kuljetusmuotoa. Yksi oli meille tuttu rakettiteknologian muoto, jota Maapallolla asuvat Anunnakit käyttivät, joita Sitchin kuvasi ”rivi-Anunnakeiksi”. He hallinnoivat Maapalloa ja ihmiskuntaa avaruudessa elävien maanmiestensä tahdon mukaisesti. (23) Toinen kuljetusteknologia oli Tähtiportti, jota oletettavasti käyttivät vain Anunnakien kaikkein korkein luokka. He antoivat avaruudessa eläville Anunnakeille tehtäväksi kerätä Maapallon resurssit. Tulkitsemalla Babylonian luomismyyttiä saadaan idea siitä miten tehtävät jaettiin ja miten ’ylijumala’ Mardukin tahdon mukaan toimiva Anunnaki-hierarkia jakeli tehtäviä Mardukin alaiselle Anulle, Anunnakien johtajalle:

Anulle annettiin tehtäväksi seurata ohjeita. Kolmesataa taivaassa hän asetti vartioon; Maapallon tavat erottivat heidät Taivaasta; ja Maapallolle kuusisataa hän asetti asumaan. Kun hän oli määrännyt kaikki heidän ohjeensa, hän jakoi Taivaan ja Maan Anunnakille heidän tehtävänsä. (24)

Näin Anunnakit pyörittivät toimintaa sekä Maapallolla että avaruudessa ja pitivät planeetan hallussaan. Kun otetaan huomioon Sitchinin kuvailema tiukka hierarkia hänen yksityiskohtaisessa analyysissaan Anunnakeista ja heidän interaktioistaan keskenään ja ihmiskunnan kanssa, on todennäköistä, että Tähtiportti olisi ollut ihmiskunnan ja planeetalla asuvan Anunnaki-porukan pelätty ja kunnioittama asia, ainakin heidän keskuudessaan jotka sen toimintaa kykenivät omin silmin näkemään, mutta eivät saaneet sitä itse käyttää. Sellaisenaan Tähtiportteja olisi ollut vain rajattu määrä ympäri planeettaa, ja Sumerian Tähtiportti sijaitsi kaikkein tärkeimmässä Sumerian muinaisessa kaupungissa — todennäköisimmin se oli Urukin muinainen pääkaupunki, muinaiskuninkaiden koti, joka sijaitsee Etelä-Irakissa. 12 vuoden tauon jälkeen kaivauksissa, saksalainen tutkijatiimi vuonna 2002 jatkoi kaivauksia Urukin hautautuneessa kaupungissa. Käyttämällä magnetometriä, joka kykenee havaitsemaan ihmistekoiset esineeet maan alla, ja tehokasta tietokonejärjestelmää Saksassa, saksalaiset geofyysikot kykenivät kartoittamaan hautautuneita rakenteita muinaisesta pääkaupungista 5.5 neliökilometrin alueelta, jossa Sumerian muinainen sivilisaatio oli saanut alkunsa. (25)

Sumerialaisten kuvauksissa Anunnakeista tärkeä tapahtuma oli Anunnakien viimeinen poistuminen planeetalta sarjassa tuhoisia katastrofeja, jotka kulminoituivat vuosiin 1800-1700 e.Kr. (26) Perinteiset arkeologit tukevat näkemystä siitä, että alueella sattui tuolloin katastrofaalinen tapahtuma. (27) Jos kuljetusmuotoja olikin kaksi Anunnakien käytössä, kun alemmat Anunnakit poistuivat raketeilla, Anunnaki-eliitti poistui todennäköisimmin Tähtiportilla ja sulki sen. Ennustettavasti, kun otetaan huomioon kunnioitus Tähtiporttia kohtaan, sitä ei olisi jätetty vartioimatta heidän poistumisen ja Anunnakien ennustettuun paluuseen liittyvän Tähtiportin uudelleenaktivoinnin välisenä aikana.

Useat lähteet kuvaavat nykyaikaa ’jumalten/Anunnakien ennustettuna paluuna’. ’Ennustetun paluun’ käsite Anunnakien läsnäolon kontekstissa vaihtelee tarkoitukseltaan riippuen kolmesta eri perspektiivistä. Ensimmäinen näkökanta perustuu yksinkertaisesti ideaan jumalista tai Anunnakista fyysisesti palaamassa ottamaan arvokkaan roolin ihmisten asioihin vaikuttamisessa ja valvomaan planeetan resurssienkäyttöä. (28) Sellaisessa skenaariossa Anunnakien ensimmäinen aalto saapuisi luomaan suotuisat olosuhteet odotetulle Anunnaki-eliitin paluulle. Tähän kuuluisi alempiarvoisten Anunnakien saapuminen ensin ja Sumerian Tähtiportin aktivoiminen, jota vaadittaisiin heidän johtajien paluuseen. Oletettavasti tätä pidettäisiin pyhänä tapahtumana, jota koko ihmiskunnan tulisi juhlistaa. Kirjoittajat Clive Prince ja Lyn Picknett esittävät, että ihmiskuntaa ovat valmistelleet sellaista paluuta varten keskeisten poliittisten ja uskonnollisten toimijoiden aikaansaama tunnistettava globaalien tapahtumien ketju. (29)

Toinen perspektiivi ”jumalten/Anunnakien paluuseen” on heidän kotimaailmansa Nibiru-planeetan paluu. Erilaiset Anunnakien kotiplaneetta Nibirun paluusta kertovat verkkosivut ja kirjat ovat herättäneet paljon kiinnostusta. Monet kirjoittajat siteeraavat astronomista näyttöä, joka tukee ideaa kymmenennestä planeetasta, jonka on pitkään spekuloitu vaikuttavan Uranuksen ja Neptunuksen kiertoratoihin aina siitä lähtien, kun havaittiin, että Pluto (joka löydettiin vuonna 1930) ei voisi selittää näitä häiriötekijöitä. 1970-luvun lopulla kaksi astronomia Yhdysvaltain laivaston observatoriosta Tom van Flandern ja Richard Harrington, alkoivat julkaista tutkielmia, joissa kannatettiin ideaa kymmenennen planeetan olemassaolosta. (30)

Laajimmin siteerattu viittaus, joka tukee teesiä kymmenennestä planeetasta, joka tunnetaan, mutta jota ei ole julkistettu suurelle yleisölle, on sarja lehdistötiedotteita, jotka ovat peräisin tähtitieteelliseltä ryhmältä, joka tutki taivaan osaa, joka van Flandernin ja Harringtonin laskelmien mukaan olisi kymmenennen planeetan sijaintipaikka. Joulukuussa 1983 Jet Propulsion Laboratoryn astronomisen infrapunasatelliitin (IRAS) vastuuastronomi tohtori Gerry Neugebauer ilmoitti mahdollisesta sellaisen planeetan olemassaolon vahvistuksesta. Washington Postin toimittaja tiivisti ilmoituksen kirjoittaen: ”taivaankappale, mahdollisesti yhtä suuri kuin… Jupiter ja mahdollisesti…. osa tätä aurinkokuntaa on löydetty Orionin tähtikuvion suunnasta Maata kiertävällä teleskoopilla…” (31) Yhteensä kuuden sanomalehden kirjoittaessa jotain ilmoituksesta, ilmoitus vedettiin takaisin ja astronomit hiljenivät julkisesti kymmenennen planeetan olemassaolosta. Huhuja alkoi liikkua salaisten valtion organisaatioiden aktiivisesta häirintäkampanjasta. (32) Esimerkiksi eräs Yhdysvaltain laivaston observatorion astronomi, tri. Richard Harrington, puhui julkisesti ja kirjoitti artikkeleita hypoteettisesta Planeetta X:stä ja on spekuloitu, että tämä on suoraan vaikuttanut hänen ennenaikaiseen kuolemaansa ’luonnollisistä syistä’ vuonna 1992. (33)

Kolmas perspektiivi ’jumalten/Anunnakien ennustettuun paluuseen’ löytyy kirjoittajilta, jotka keskittyvät Maya-intiaanien 5200-vuotisen syklin päättymisen tapahtumiin. John Major Jenkinsin mukaan Mayat olivat tietoisia tavasta, jolla Aurinko linjautuu muiden galaktisten tasojen kanssa periodisesti. Tämä mahdollistaa intensiivisempien kosmisten energioiden saapumisen Maapallolle galaksimme ytimestä. Sitten ihmistietoisuus nousee vastaavasti, eli osat aivoista joko kytkeytyvät päälle tai pois näiden syklien käydessä läpi vaiheitaan. Jenkinsin mukaan vuosi 2012 vastaa nykyisen Maya-syklin loppua ja johtaa nopeaan globaalin tietoisuuden transformaatioon. (34) Useat kirjoittajat viittaavat tähän Uutena Aikana, jolloin globaali ajattelu on valistuneempaa ja ihmispotentiaali lisäänttyy. (35) ’Jumalten ennustettu paluu’ voi siis merkitä nopeaa ihmistietoisuuden muutosta aivojen käyttämättömien osien aktivoituessa Auringon linjautuessa galaksin kanssa asemiin. Tässä selityksessä ihmiskunta itse kehittäisi ’jumalankaltaisia’ voimia, jotka spontaanisti tulisivat saataville suurille määrille ihmisiä. Useat kirjoittajat ovat esimerkiksi kuvanneet useiden lasten uskomattomia kykyjä ja psyykkisiä voimia ympäri maailmaa. (36)

Tiivistettynä, saatavilla oleva informaatio ’jumalten ennustetusta paluusta’ voidaan ymmärtää merkitsevän tärkeää merkkipaalua ihmissivilisaation kasvussa. ’Ennustettu paluu’ voidaan tulkita joko kirjaimellisesti tai metaforallisesti tarkoittamaan joko ’jumalten/Anunnakien’ fyysistä paluuta, mystisen kymmenennen aurinkokuntamme planeetan paluuta tai nopeaa kasvua ihmiskunnan tietoisuudessa Auringon linjautuessa galaktisen tason kanssa. Huolimatta kiistasta koskien mitä tämä ’ennustettu paluu’ tarkkanottaen tarkoittaa, tekijät sellaisessa paluussa, jotka liittyvät Irakin tämänhetkiseen poliittiseen tilanteeseen ja Amerikan ennakoivaan aseelliseen interventioon, voidaan identifioida. Ensimmäinen tekijä on, että avaruusolentojen kuljetuslaite, Tähtiportti, tai jokin muu tärkeä avaruusolentojen artifakti, saattaa sijaita haudattuna Etelä-Irakin autiomaahan, joka oletettavasti näyttelee osaa ’jumalten ennustetussa paluussa’. Toiseksi, on mahdollista, että kymmenes planeetta tulee palaamaan, joka on kriittisessä roolissa Anunnakien paluussa ja/tai joka merkittävästi vaikuttaa globaaliin ympäristöön. Viimeisenä, on potentiaalia ihmistietoisuuden nopealle kehitykselle Maya-kalenterin päättymisen aikaan (toim. huom. kalenteri päättyi 2012).

Amerikan Irak-politiikan eksopoliittinen analyysi

Jos Etelä-Irakissa on Tähtiportti, joka on roolissa tällaisessa ’jumalten ennustetussa paluussa’, silloin on todennäköistä, että salaiset valtion organisaatiot, jotka suuresti vaikuttavat tai kontrolloivat Bushin hallintoa, ovat tietoisia tämän Tähtiportin olemassaolosta ja roolista. Irakin presidentti Hussein todennäköisesti myös tietää sellaisen Tähtiportin olemassaolosta, kuten saattaa olla pääteltävissä hänen arkkitehtonisista projekteistaan, joiden tarkoitus on herättää vanhan Mesopotamian sivilisaation suuruuden henkeä ja sementoida hänen asemansa Irakin menneen kunnian palauttajana. (37) Vielä merkittävämmällä tavalla hänen luvatessaan saksalaisen arkeologitiimin jatkaa kaivauksia Urukin sumerialaiskaupungissa maanalaisten kartoitusten jälkeen viittaa siihen, että tämä saattaisi olla Sumerian Tähtiportin sijainti. Tämä tieto haudatusta Tähtiportista voi olla myös yksi syy sille miksi Saksan valtio on julkisesti vastustanut Amerikan ennakoivaa hyökkäystä Irakiin. Jos Husseinin hallinto ja Bushin hallinto uskovat, että Etelä-Irakin hiekassa lepää haudattuna Tähtiportti, silloin siellä kaikkein todennäköisimmin on olemassa rotu, joka siihen on pääsy ja joka sitä hallinnoi. William Henryn teesi on, että tämä on Irakin jatkuvan sotilaskonfliktin taustalla oleva poliittinen tekijä. (38)

Bushin hallinnon perspektiivistä Sumerian Tähtiportin kontrollointi mahdollistaisi valtion salaisille organisaatioille jatkaa heidän globaalia UFO-paljastuksen vastaista kampanjaansa. (39) Tämä on vahvasti luettavissa rivien välistä Bushin hallinnon salailumieltymyksessä ja monien FOIA-aloitteiden kieltämisessä aiemmalta Clintonin hallinnolta. Tähtiportin kontrollointi kaikkien muiden Tähtiporttien lisäksi, joita muiden sivilisaatioiden pääkaupungeissa on saattanut olla, esim. Egypti, Inka, Atsteekit; oletettavasti antaisi salaisille valtion organisaatioille suuremman vipuvarren avaruusolentojen roduista, jotka tällä hetkellä planeettamme kanssa ovat tekemisissä, tai joiden ennustetaan saapuvan näyttämölle jonkin tapahtuman siivittäminä, jotka liittyvät ’jumalten ennustettuun paluuseen’. Vähintäänkin Sumerian Tähtiportin kontrollointi sallisi salaisten valtion organisaatioiden sanella globaalin transformaation tahdon, jonka avaruusolentojen rodut ovat luvanneet tuoda Maapallolle heidän kehittyneellä teknologiallaan, ylivertaisella tiedollaan ja korostuneilla psyykkisillä kyvyillään.

Husseinin regiimin osalta Tähtiportin hallinta mahdollistaisi hänen aktivoida sen ja täyttää profetia auttamalla kehittyneen avaruusolentojen rodun, Anunnaki-eliitin, saapumista. Presidentti Hussein mahdollisesti kuvittelee, että palkkiona hänen lojaaliudestaan Anunnaki-eliitille hänet palkittaisiin korkealla asemalla suuressa globaalissa hierarkiassa. Ehkäpä hän näkee itsensä jopa jonkinlaisena ihmiskunnan pelastajana, joka auttaa jumalten saapumista takaisin, jotka ratkaisisivat kaikki ihmiskunnan ongelmat ja lopettaisivat salaisten valtion organisaatioiden, jotka jatkavat avaruusolentojen läsnäolon salailua, vallan. Merkittävällä tavalla Euroopan valtiot kuten Saksa ja ehkäpä jopa Ranska ja Venäjä saattavat saada suurempaa vipuvartta tulevaisuudessa Tähtiportin kontrollointiin tarjoamalla diplomaattista suojaa Husseinin regiimille quid pro quona sallimalla arkeologiset kaivaukset Urukissa. Nämä valtiot ja niihin liittyvät salaiset organisaatiot pääsevät käsiksi tietoon avaruusolentojen läsnäolosta, ja todennäköisimmin niitä epäilyttää jakaa tietoa Amerikalle Sumerian Tähtiportin kontrollista tai tulevaisuudesta tai mistään muustakaan Irakista löydetystä teknologiasta.

Sitchinin teesi muinaisen avaruusolentojen rodun läsnäolosta Sumeriassa yhdistettynä eri avaruusolentojen kuljetuslaitteisiin, joita muut kirjoittajat ovat kuvanneet muinaisten sivilisaatioiden tutkimuksissaan, sekä arkeologisten kaivausten jatkuminen Sumerian ensimmäisessä pääkaupungissa vuonna 2002 antavat tukea William Henryn teesille Tähtiportista, joka lepää hiekan alla eteläisessä Irakissa. Tämä tarjoaa tärkeää kontekstia, joka auttaa ymmärtämään Bushin hallinnon todellisia motivaatioita hyökätä ennakoivasti Irakiin.

Voidaan esittää väite, että Bushin hallinto ja Husseinin regiimi molemmat kilpailevat aikaa vastaan pääsystä hallitsemaan ja käyttämään Tähtiportin jäänteitä Urukin raunioiden keskellä tai muuallapäin Irakia ennen ennustettua Anunnakien paluuta. Tällä hetkellä kyseessä on pattitilanne. Hussein kontrolloi maata Etelä-Irakissa ja sallii saksalaisten tehdä kaivauksia Urukissa, kun taas Amerikan johtama koalitio kontrolloi ilmatilaa ja tarkkailee tilannetta. Bushin hallinto haluaa kontrolloida Irakin aluetta ja ottaa haltuunsa Urukin kaivaukset löytääkseen haudatun Tähtiportin ja tarkkailla ja hallita sitä. Sitä vastoin Hussein haluaa löytää ja aktivoida tähtiportin ihmiskunnan hyödyksi ja hänen maineen ja kunnian palauttamiseksi.

Pääasiallinen todistenäyttö yllä esitetylle on myönnettävästi aika hatara perinteisen politiikan asiantuntijoille ja se saattaisi paremmin sopia fiktionaaliseen trilleriin kuin vakavaan poliittiseen keskusteluun. Perinteisestä näkökulmasta riippumattomien arkeologien, radikaalien eksegetiikan tutkijoiden, avaruusolentojen tietoa ’kanavoineiden’ ja spekulatiivisten astronomien sekalainen sakki tuskin tarjoaa uskottavaa näyttöä ymmärtää Amerikan ulkopolitiikan motivaatioita. Bushin hallinnon antamat selitykset liittyvät joko massatuhoaseiden hävittämiseen ja/tai öljyintresseihin ja imperialistisiin tavoitteisiin, ja ne todennäköisesti voittavat niiden mielipiteen, jotka eivät ole asiasta vakuuttuneita.

Henryn teesille löytyy kuitenkin tärkeitä aihetodisteita, jotka antavat uskottavuutta teorialle Tähtiportista todellisena Bushin hallinnon tai sen taustalla olevien ryhmien tavoitteena. Ensimmäinen todiste ovat tietovuotajien todistusten hämmentävä lukumäärä, jotka vahvistavat salaisten valtion organisaatioiden olevan vastuussa avaruusolentojen läsnäoloa koskevan julkisen tiedon pimittämisestä. Organisaatiot kontrolloivat kaikkea virallista kanssakäymistä avaruusolentojen kanssa. (40) Eksopoliittisesta perspektiivistä avaruusolentojen nykyhetken läsnäolon salailu tukee johtopäätelmää siitä, että käynnissä on myös aktiivinen muinaisten avaruusolentojen läsnäolon peittely, millä on myös merkittäviä julkishallinnollisia vaikutuksia.

Toinen aihetodiste on Saksan ja Ranskan Husseinin hallinnolle antama voimakas diplomaattinen tuki. Tämä tuki on ollut niin voimakasta, että Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld, että halventavasti viittasi heihin ”Vanhana Eurooppana” vastineessaan toimittajille tammikuun 22. päivä 2003:

”Ajattelette Eurooppaa Saksana ja Ranskana. Minä en. Mielestäni se on ’vanhaa Eurooppaa’. Jos katsot koko Euroopan NATOa tällä hetkellä, painopiste on siirtymässä itään. Ja siellä on paljon uusia jäseniä. Ja jos otat listan kaikista NATO-jäsenistä ja niistä, jotka ovat saaneet viimeaikoina kutsun — paljonko niitä nyt on, 26, jotan sellaista? [Mutta] Olet oikeassa. Saksa on ollut ongelma, ja Ranska on ollut ongelma.” (41)

Sen sijaan, että he olisivat perääntyneet diplomaattisesta pommista, Bushin hallinto meni erittäin pitkälle eristääkseen Saksan ja Ranskan aseman Irakissa. Esimerkkinä, hallinto rohkaisi Espanjan, Portugalin, Italian, Britannian, Unkarin, Puolan, Tanskan ja Tsekin johtajia kirjoittamaan kirje Wall Street Journaliin tammikuun 30. päivä, jossa lukee ”Irakin regiimi ja sen massatuhoaseet edustavat selvää uhkaa maailman turvallisuudelle.” (42) Irakin politiikan eri kannoista keskustelevan intensiivisen diplomaattisen debatin sijaan käytettiin hyökkäävää kieltä ja kantoja, ja tämä kertoo syvemmästä konfliktista, jotka on pyyhitty pois yleisön silmiltä. On todennäköistä, että eri faktiot käyvät kamppailua salaisten valtion organisaatioiden avulla, jotka on perustettu käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa USA:ssa, ja joille on perustettu kilpailevia organisaatioita Saksaan, Ranskaan ja myös Venäjälle.

Kolmas aihetodiste on saksalaisten arkeologien kaivausten jatkaminen Urukissa, Sumeriassa vuonna 2002. Kun otetaan huomioon Urukin maine ja todennäköisyys sille, että alueella sijaitsee sumerialaisten Tähtiportti, silloin kaivausten jatkaminen herättää kysymyksiä siitä miksi niitä jatketaan tänä aikana ja mitä sieltä etsitään. Kun otetaan huomioon, että poliittiset jännitteet Irakissa eivät ole merkittävästi laantuneet vuonna 2002 alueen joutuessa todennäköisesti tulevaisuudessa konfliktiin Amerikan kanssa, voidaan esittää, että pinnan alla on voimakkaita piilomotiiveja, jotka päällipuolisesti vaikuttavat tieteelliseltä kaivaukselta muinaisessa Sumerian pääkaupungissa.

Neljäs aihetodiste on avaruussukkula Columbian tuhoutuminen sen laskeutumisessa helmikuun 1. päivänä 2003 arviolta 38 mailin etäisyydellä maanpinnasta, joka liikkui 18-kertaisella äänennopeudella. Ykksi astronauteista oli ensimmäinen israelilainen avaruudessa, eversti Ilan Ramon Israelin ilmavoimista. Eversti Ramon oli ilmeisesti roolissa Israelin hyökkäyksessä Irakin ydinvoimalaitokseen Osirakissa kesäkuussa 1981, ja on myös spekuloitu, että hänen tehtäväänsä on liittynyt tiedustelutietojen keruu Irakista sukkulan kiertäessä. Columbian tuho sattui 16 minuuttia ennen laskeutumista, kun sen bensatankit olivat käytännössä tyhjät. Todennäköinen sukkulan tuhoutumisen syy, kun otetaan huomioon Columbian nopeus ja korkeus olisi voinut olla jonkinlaisen terroristiryhmiä paremmin sotavarustellun valtion organisaation hyökkäys. Todennäköinen tuhoutumisen syy on ollut salainen valtion organisaatio, joka on halunnut lähettää tärkeän viestin amerikkalaiselle kilpailijalle heidän suunnitelmastaan hyökätä ennakoivasti Irakiin.

Kun kaikki todisteet esitetään yhdessä, syntyy erittäin uskottava tapaus, joka tukee Henryn teesiä valtakamppailusta, joka menee syvälle avaruusolentojen läsnäoloon ja salaisten valtion organisaatioiden jatkuvaan avaruusolentojen läsnäoloon liittyvien tietojen piilotteluun ja sen kaikkiin seuraamuksiin. Bushin hallinnon motivaatioiden tulkinnat hyökätä ennakoivasti Irakiin puhuttaessa Bushin vuoden 2003 State of the Union -puheesta tai hänen kriitikoidensa (kuten Robert Frisk ja Michael Lind) esittämät kritiikit koskien imperialistisia ja korporaatiointressejä voidaan kaikki kuvata osana Bushin hallintoa ajavien motivaatioiden pintakerrosta. Syvemmällä tasolla on todennäköistä, että salaiset valtion organisaatiot ovat ahdistuneita siitä mitä tapahtuisi jos Hussein Saksan tai muun Euroopan valtion tuella saisi pääsyn Sumerian Tähtiporttiin tai muuhun Urukiin haudattuun avaruusolentojen teknologiaan tai jos Tähtiportti jollain tavalla aktivoituisi uudelleen ilman salaisten valtion organisaatioiden henkilöstöä paikalla tarkkailemassa ja kontrolloimassa sitä. Bushin puhe linjasi tarvetta ennenaikaiselle hyökkäykselle Irakiin, mikä todennäköisimmin piilottaa salaisen agendan saada pääsyn Tähtiporttiin ja muuhun avaruusolentojen teknologiaan Urukissa ja muualla Irakissa. Sellainen pääsy oletettavasti pitkittäisi salaisten valtion organisaatioiden kontrollia globaaleista luonnonvaroista ja informaatiosta aikana, jolloin avaruusolentojen aktiviteetti ja vaikutusvalta lisääntyy.

Loppusanat: Poliittiset vaikutukset ja suositukset

Jos eksopoliittinen näkökulma on tarkempi kuvaus Bushin hallinnon motivaatioista ajaa ennakoivaa sotaa Irakia vastaan, silloin voidaan esittää seuraavat politiikkasuositukset. (43) Ensinnäkin, avaruusolentojen historiallisen läsnäolon ja valtion salaisten ryhmien peittelyn todistavan näytön laatu on uskottava ja vakuuttava. Se tukee uudenlaisen julkishallinnon alan, eksopolitiikan, luomista, jossa tutkittaisiin avaruusolentojen historiallista läsnäoloa ja sen vaikutuksia nykyiseen julkiseen politiikkaan.

Toisena, on tarpeen edistää valtion virallista paljastusta avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta ja/tai näiden avaruusolentojen lähestyvästä paluusta ja luoda edustavampia poliittisen päätöksenteon prosesseja, jotka on kehitetty valtion vastineeksi sellaiseen informaatioon.

Kolmantena, näyttö puhuu sen puolesta, että Irakia vastaan valmistellaan sotaa, joka ei liity mitenkään massatuhoaseisiin, vaan se on suunniteltu pitkittämään Yhdysvaltain salaista valtionkontrollia informaatiosta koskien avaruusolentojen historiallista ja nykyistä läsnäoloa. Sellainen ennakoiva sota täten tulisi pysäyttää ja tulisi rohkaista ratkaisua Yhdysvaltain, Irakin ja Euroopan valtioiden välillä.

Neljäntenä, näyttö kertoo siitä, että Irakin konflikti ja Columbia-avaruussukkulan tuho peittävät alleen syvän eri faktioiden välisen kamppailun eri kansallisvaltioiden salaisten organisaatioiden välillä, jotka on alunperin perustettu avaruusolentojen läsnäolon käsittelemiseksi. On suositeltavaa, että nämä organisaatiot ja niiden toimet tarkkailla ja vastata avaruusolentojen läsnäoloon paljastetaan, ja että nämä organisaatiot saatetaan tilivelvollisiksi vaaleilla valituille edustajille.

Viimeinen politiikkasuositus on, että tarvitaan enemmän työtä määrittämään se laajuus, jolla kongressin ja valvontaviranomaisten tulisi valvoa organisaatioita, jotka on luotu eri maissa vastaamaan kaikkiin avaruusolentojen läsnäolon aspekteihin, sekä menneinä aikoina että nykyään, sekä ihmisrodun luomisessa mukana olleen avaruusolentojen rodun ennustetun paluun implikaatioihin.

Tämä tutkielma ehdottaa, että paras mekanismi vastata muinaisen avaruusolentojen teknologian olemassaoloon muinaisen Sumerian pääkaupungissa Urukissa ja/tai muualla on maailman valtioiden ja niihin liittyvien salaisten organisaatioiden halukkuus jakaa informaatiota ja kontrollia avaruusolentojen omaisuudesta. Ennakoiva sota, joka toteutetaan suurelta osin Urukissa sijaitsevan ’Tähtiportin’ kontrolloimiseksi, asettaa Yhdysvallat ja sen liittolaiset Irakia vastaan, jota keskeiset Euroopan valtiot hiljaisesti tukevat, ja tämä voisi olla tuhoisaa jos todellakin oikeasti esiintyisi fyysinen tapahtuma, johon liittyy muinainen ihmisrodun luomisessa ja ihmissivilisaation perustamisessa mukana ollut avaruusolentojen rotu. Kilpailevat salaiset valtion organisaatiot, jotka kamppailevat proxysodassa muinaisten avaruusolentojen teknologian kontrolloimisesta valmistellakseen näitä ’jumalten ennustetun paluun’ tapahtumia varten tuskin antaisivat parasta esimerkkiä kypsästä ihmiskunnasta, joka on tarpeeksi vastuullinen jatkamaan omaa suvereeniuttaan Maapallon resursseista. Columbia-avaruussukkula on hyvin saattanut olla tällaisen proxysodan uhri, jonka tarkoituksena on ollut lähettää viesti amerikkalaisille salaisille järjestöille ennakoivasta sodasta Irakia vastaan. Ihmisten suvereenius voi täten olla vaakalaudalla aikana, jolloin on olemassa mahdollisuus nopealle eteenpäin vievälle kehitykselle ihmistietoisuuden evoluutiossa. On koko ihmiskunnan asia päättää miten vastaamme Irakin historiallisista resursseista kamppailevien salaisten valtion organisaatioiden haasteeseen edistää heidän omia agendojaan.

Alaviitteet

Haluaisin kiittää hyvää ystävääni Yazdi Kaleghia hänen oivalluksistaan koskien Columbian avaruussukkulatragediaa ja tätä tutkielmaa.

1. Vuoden 2003 tammikuun 28. päivän State of the Union -puheen koko teksti löytyy osoitteesta https://georgewbush-whitehouse.archives.gov/news/releases/2003/01/20030128-19.html

2. Robert Fisk, ”This looming war isn’t about chemical warheads or human rights: it’s about oil,” The Independent 18.1.2003. https://www.independent.co.uk/voices/commentators/fisk/robert-fisk-this-looming-war-isn-t-about-chemical-warheads-or-human-rights-it-s-about-oil-124738.html

3. Kts. Michael Lind, Made In Texas: George W. Bush and the Southern Takeover of American Politics (Basic Books, 2002)

4. Eksopolitiikan johdantoteksti, kts. Michael Salla, ”Tarve eksopolitiikalle: Avaruusolentosalaliittoteorioiden vaikutukset politiikkaan ja globaaliin rauhaan”, https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/tarve-eksopolitiikalle-avaruusolentosalaliittoteorioiden-vaikutukset-politiikkaan-ja-globaaliin-rauhaan/ .

5. Lisää keskustelua eksopolitiikasta, kts. Michael Salla, ”Tarve eksopolitiikalle”, eksopolitiikka.fi

6. 100 näistä viranomaisista ovat jo antaneet todistuksen, ja 300 heistä odottaa sellaisen antamista. Kts. Steven Greer, Executive Summary of the Disclosure Project (Crozet, VA.: Disclosure Project, April 2001). Verkkosivu: www.disclosureproject.com

7. Zecharia Sitchin, The Earth Chronicles, kirjat 1-6 (New York: Avon Books)

8. Kts. luku ”The Sudden Civilization,” The 12th Planet: Book 1 of the Earth Chronicles (Avon Books, 1976) 12-51.

9. Sitchin käsittelee planeettaa kirjassaan The 12th Planet: Book 1of the Earth Chronicles (Avon, 1976).

10. Erich von Däniken, Chariots of the Gods (New York: G.P. Putnam’s Sons, 1969).

11. David Hatcher Childress, Technology of the Gods: The Incredible Sciences of the Ancients, (Adventures Unlimited Press, 2000).

12. William Henry, One Foot in Atlantis. (Earthpulse Press, 1998).

13. Verkkoversio Eenokin kirjasta löytyy osoitteesta http://wesley.nnu.edu/noncanon/ot/pseudo/enoch.htm & suomeksi https://www.academia.edu/14465887/1_Eenokin_kirja_suomenkielinen_käännös_työpöydällä_valmis_luvut_1_16_

14. Sitchin kuvaa tämän tapahtuman sumerialaista versiota luvussa ”Mutiny of the Anunnaki,” The 12th Planet, 312-335.

15. Coco Pyhä Raamattu 1642 Vanha Testamentti, 1. Mooseksen kirja, luku 6, säe 4.

16. Jelaila Starr, We Are the Nibiruans: Return of the 12th Planet (New Leaf Distributing Co., 1999). Verkkosivu: http://www.nibiruancouncil.com/

17. Sheldan Nidle, First Contact (Vancouver: Blue Lodge Press, 2000). Verkkosivu: www.paoweb.com

18. Henry puhuu tästä artikkelissaan ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X”. Se perustuu hänen kirjaansa Ark of the Christos: The Mythology, Symbolism and Prophecy of the Return of Planet X and the Age of Terror. Verkkosivu: www.williamhenry.net

19. Sitchin, When Time Began: Book V of the Earth Chronicles (Avon, 1993) 113-14.

20. Sitä vastoin Henry uskoo, että Tähtiportin on haudannut salaiseen paikkaan Babylonian kuningas Nebuchadnezzar sen jälkeen, kun hän oli vienyt sen Jerusalemista. ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X”.

21. Sitchin kuvaa Nefilim/Anunnakien kuljetuslaitetta luvussa ”The Nefilim: People of the Fiery Rockets”, The 12th Planet, 128-72. KAtso myös Childressin luku ”Ancient Flight and Aerial Warfare,” Extraterrestrial Archeology, 147-210.

22. Sitchin, The 12th Planet, 327

23. Sitchin, The 12th Planet, 327

24. Sitchin, The 12th Planet, 327

25. Kuvaus arkeologisten kaivausten jatkamisesta Irakissa, kts. Charles Recknagel, ”Iraq: Archaeological Expedition Mapping Ancient City Of Uruk,” Radio Free Europe, 3.5.2002 https://www.rferl.org/a/1099592.html

26. Sitchin kuvaa näitä tapahtumia kolmannessa Earth Chronicles -kirjassaan The Wars of Gods and Men (Avon, 1999)

27. Viittaus tähän alueelliseen katastrofiin, kts. artikkeli Chicagon yliopiston pääarkeologilta Prof. McGuire Gibsonilta, ”Nippur – Sacred City of Enlil Supreme God of Sumer and Akkad.” Julkaistu alunperin Al-Rafidanissa, Vol. XIV (1993 ) ja tehty saataville verkkoon osoitteeseen http://asmar.uchicago.edu/OI/PROJ/NIP/PUB93/NSC/NSC.html

28. Sellaisen näkökulman on esittänyt usea kanava, mm. Sheldan Nidle, First Contact; ja Jelaila Star, We are the Niburuans. Heidän verkkosivunsa ovat www.paoweb.net & www.niburuancouncil.net

29. Lynn Picknett & Clive Prince, The Stargate Conspiracy: The Truth About Extraterrestrial Life and the Mysteries of Ancient Egypt (Berkley Books, 1999)

30. Planeetta X:n astronomisen etsinnän historiasta kts. William Graves Hoyt: Planet X and Pluto, (The University of Arizona Press 1980), Mark Littman: Planets Beyond – discovering the outer solar system, (John Wiley 1988); ja Tom van Flandern, Dark Matter, Missing Planets & New Comets. Paradoxes resolved, origins illuminated (North Atlantic Books 1993).

31. Thomas O’Toole, ”Mystery Heavenly Body Discovered: Possibly as Large as Jupiter,” Washington Post (December 31, 1983).

32. Kts. Mark Hazlewood, Blindsided: Planet X Passes in 2003, (Firstpublish LLC, 2001). Hazlewood ylläpitää verkkosivua, jossa on lainauksia salaisten valtion organisaatioiden totuuden hiljentämisestä koskien saapuvaa Planeetta X:ää, http://www.planetx2003.com/index.html

33. Kts. Hazlewood, Blindsided: Planet X Passes in 2003. Verkkosivu: http://www.planetx2003.com/index.html

34. Jenkins on kirjoittanut Maya Cosmogenesis 2012 (Santa Fe: Bear and Co., 1998); sekä Galactic Alignment: The Transformation of Consciousness According to Mayan, Egyptian, and Vedic Traditions (Inner Traditions International, 2002).

35. Ensimmäisten joukossa tämän tulevan siirtymän identifioinnissa olivat Jose Arguelles & Brian Swimme, The Mayan Factor: Path Beyond Technology (Bear and Co., 1987)

36. Kts. Lee Carroll & Jan Tober, The Indigo Children: The New Kids Have Arrived (Hay House, 1999); ja Drunvalo Melchizidek, The Ancient Secret of the Flower of Life (Light Technology Publications, 2000) Vol 2, 443-54.

37. Henry puhuu näistä projekteista kirjassa Ark of the Christos.

38. Henry kuvaa tämän artikkelissaan ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X”.

39. Lisää keskustelua paljastuksen viivyttelystä, kts. M. Salla, ”Tarve eksopolitiikalle”.

40. Kts. Salla, ”Tarve eksopolitiikalle”.

41. Keskustelua Rumsfeldin kommenteista ja Ranskan/Saksan vastauksesta, kts. Mark Baker, ”Rumsfeld’s ’Old’ And ’New’ Europe Touches On Uneasy Divide,” Radio Free Europe, 24.1.2003. Verkkosivu: http://www.rferl.org/nca/features/2003/01/24012003172118.asp

42. Wall Street Journal. 30.1.2003.

43. Kts. Salla, ”Tarve eksopolitiikalle”.

Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Eksopolitiikka

Ihmisfenotyypin geenimuokkaus alkoi 400 000 vuotta sitten

26.7.2023 paatoimittaja Kommentoi

Peter Moon puhuu matkastaan Romaniaan, jossa hän teki tutkimusta Transylvania Rising -kirjasarjaansa varten. Haastattelussa hän keskittyy puhumaan siitä mitä hän löysi luolasta Cioclovinassa, mikä hänen mukaansa on selvää näyttöä siitä, että luolassa on aikareaktori. Hän uskoo, että luola on erityisen merkityksellinen 20 vuoden planetaarisessa biorytmissa, josta on puhuttu myös Montauk-projektin yhteydessä, joka seuraavaksi esiintyy vuonna 2023.

Haastattelun jälkipuoliskolla Moon keskittyy sarjan kuudenteen kirjaan Forgotten Genesis, jossa ihmiskunnan geneettinen alkuperä paljastetaan. Moon käsittelee sitä miten sarjan päähenkilö Radu Cinamar pääsee käsiksi holografisiin tallenteisiin, jota auttaa ihmiskunnan alkuperän ymmärryksessä olennot, jotka ovat peräisin maanalaisesta sivilisaatiosta nimeltään Apellos.

Moon kertoo Cinamarin informaatiosta koskien kahta ihmisgenotyyppiä, joiden avulla siriuslaiset voivat inkarnoitua Maapallolle, ja heitä palvelevasta työläisrodusta.

Ensimmäinen genotyyppi on nimeltään E N L, ja sillä on avaruusolentojen geenejä ja näin paremmat psyykkiset ja mentaaliset kyvyt. Toinen genotyyppi E N K olisi robustimpi ja paremmin sopiva Maapallon olosuhteisiin. Moon puhuu siitä miten siriuslainen geenitieteilijä Tenekau (eli Enki) on vastuussa kahden ihmisgenotyypin luomisesta, joita sitten sekoitettaisiin keskenään ja luotaisiin pitkäikäinen hybridilaji, josta puhutaan muinaisissa teksteissä kuten luettelossa Sumerin kuninkaista sekä Manethon Egyptin historia.

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Eksopolitiikka

Selestiaalien rooli ihmiskunnan auttajina avaruusolentokontaktissa

30.5.2023 paatoimittaja Kommentoi

Tällä videolla, joka on tallenne Hawaiin Big Islandilla pidetystä tammikuun 2010 Earth Transformation Conferencesta, tohtori Michael Salla esittää tutkimustaan ’selestiaaleista’ — olennoista, jotka käyttävät pelkästään tietoisuuden voimaa avaruusmatkustamiseen. Hän paljastaa miten selestiaalit ovat historiallisesti auttaneet ihmiskuntaa avaruusolentojen teknologian väärinkäytöstä aiheutuneiden ongelmien kanssa. Hän selittää miten avaruusolennot nykyään auttavat ihmiskuntaa valtaeliitin kontrollijärjestelmän purussa, joka on alunperin pystytetty ehkäisemään ettei ihmiskunta koskaan saisi tietää totuutta Maan ulkopuolisestä elämästä, sekä miten paljon teknologioita on kehitetty salassa.

Eksopolitiikka

Entisen senaattorin poika kertoo Yhdysvaltain UFO-touhuista

2.4.2023 paatoimittaja Kommentoi

John Warner IV on edesmenneen amerikkalaissenaattorin John Warner III:n poika, joka oli myös laivastoministeri Gerald Fordin hallinnossa. Hänen äitinsä on Catherine Mellon, joka on kuuluisan pankkiirin ja filantropistin Andrew Mellonin lapsenlapsi. John Warner on ollut paljon matkoilla mukana isänsä kanssa ja tavannut monia tärkeitä ihmisiä ja nähnyt monia kiinnostavia asioita, minkä johdosta hänellä on uniikki näkökulma salaisiin avaruusohjelmiin ja UFOihin.

Tässä Exopolitics Todayn haastattelussa Warner puhuu hänen taustastaan ja kertoo UFO-näkemyksistään, laivaston salaisista avaruusohjelmista, William Tompkinsin paljastuksista, tekaistusta avaruusolentojen uhasta, siitä mitä presidentti Kennedy tiesi UFOista, sekä eri ryhmistä jotka ovat historiallisesti olleet mukana avaruusolentoasiassa.

Tiivistelmä

Eisenhowerin tapaaminen 1954 avaruusolentojen kanssa: Ensikontaktin vuosijuhla?

Johdanto [1]

Eisenhowerin ‘Ensikontaktitapaamista’ avaruusolentojen kanssa tukevat aihetodisteet

Gerald Lightin kirje, jossa mainittiin Eisenhowerin tapaaminen avaruusolentojen kanssa

Todistukset, jotka tukevat Eisenhowerin tapaamista avaruusolentojen kanssa

Vuoden 1954 sopimus avaruusolentojen kanssa

Mitä tiedämme sopimuksen allekirjoittaneista Harmaista avaruusolennoista?

Salaisuuden ja todistajien uskottavuuden säilyttäminen

Yhteenveto

Lähdeviitteet

Tiivistelmä

Valtapolitiikan epäonnistuminen vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon — Inhimillisten voimavarojen kehittäminen kelvollisena globaalina puolustusstrategiana

Johdanto*

Strateginen dilemma: Strategisten liittolaisten löytäminen avaruusolentojen rotujen keskuudesta

’Valtapolitiikka’, Yhdysvallat & avaruusolentojen läsnäolo

Valtapolitiikan ja keskitetyn globaalin puolustuksen epäonnistuminen avaruusolentojen interventiota ja kumouksellisuutta vastaan

Vaihtoehtoisen strategian kehittäminen avaruusolentojen läsnäoloon vastaamiseen

Lähdeviitteet

Tiivistelmä

Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta: Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välinen yhteys

Johdanto [1]

Natsi-Saksan sotaa edeltäneet ohjelmat kehittää avaruusolentojen inspiroimaa teknologiaa

Toinen maailmansota, natsien ja avaruusolentojen välinen yhteys sekä natsien salainen maastapako

Natsien pako Antarktikselle, ‘Operation High Jump’ ja avaruusolentojen apu

Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta

1. Totuuden salaaminen avaruusolennoista

3. Natsien ja avaruusolentojen välisen yhteyden salassapito ja natsien vaikutusvallan torjuminen Etelä-Amerikassa

3. Natsitiedemiesten ja -teknologioiden kotiuttaminen ja natsien sponsoroimien ihmiskokeiden jatkaminen

4. Eri puolilta planeettaamme löytyneiden avaruusolentojen artifaktien hallinnointi

5. Natsien uhan lopettamiseksi tehty yhteistyö

Yhteenveto: Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta sekä Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välinen yhteys

Lähdeviitteet

Tiivistelmä

Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta: Haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa [1]

Johdanto

Ensimmäinen vaihe: Avaruusolentojen läsnäolon kriisinhallinta

Toinen vaihe: Trumanin hallinto ja päätös säilyttää salassapito

Kolmas vaihe: Salaisten organisaatioiden toimeenpanovallan valvonnan rapautuminen

Neljäs vaihe: Salaisten organisaatioiden autonomian ja rankaisematta jättämisen aika

Henry Kissingerin merkittävyys PI-40:n mestaristrategina

Carterin ja Clintonin hallintojen poliittinen kyvyttömyys ja Reaganin uhka

Viides vaihe: Irakin ja sen muinaisen avaruusolentoteknologian poliittinen hallinta

Yhteenveto: Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinnointi ja haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa

Lähdeviitteet

Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä

Johdanto

Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä [1]

Eri avaruusolentojen faktioiden ja ihmiskunnan välisen kanssakäymisen dynamiikan ymmärtäminen

‘Hyvät paimenet’

Suojelevat Vanhemmat

Viisaat Mentorit

Salaisten organisaatioiden rakenne

Avaruusolentojen soluttautuminen salaisiin organisaatioihin

Yhteenveto: Avaruusolentojen salaisiin organisaatioihin soluttautumiseen reagointi

Lähdeviitteet

Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä

Tiivistelmä

Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä

Irakin avaruusolentoperintö ja salainen poliittinen agenda

Salainen agenda päästä käsiksi Maan ulkopuoliseen teknologiaan Irakissa

Irakin pyrkimykset saada sotilaallinen etu Iranin vallankumouksesta

Amerikkalainen ulkopolitiikka ja ensimmäinen Persianlahden sota

Yhdysvaltain strateginen sitoutuminen ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen

Amerikkalaisten ja eurooppalaisten salaisten järjestöjen välinen vaarallinen erimielisyys

Loppusanat: Vaarallisia aikoja edessäpäin

Lähdeviitteet

Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan (2003)

Tiivistelmä

Johdanto*

Mitä näyttöä löytyy avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta Irakissa?

Miten avaruusolentojen historiallinen läsnäolo liittyy Amerikan Irak-politiikkaan?

Amerikan Irak-politiikan eksopoliittinen analyysi

Loppusanat: Poliittiset vaikutukset ja suositukset

Alaviitteet

Eksopolitiikka, UFOt, Paranormaalit ilmiöt, Tietoisuus

Johdanto *