Toukokuun 14. päivän 1958 iltana, noin kello 19 aikaan, kun Arthur Berlet palasi töistä kotiin ja ohitti tri. Dionisio Perettin asunnon, hän näki omituisen valon kiinteistön puskissa, noin 200 metrin päässä.
Vaikka hän pelkäsi mitä valot voisivat olla, kiinnostus voitti ja hän hyppäsi kiinteistön aidan yli päästäkseen lähemmäksi valoja puskissa. Muutaman metrin päähän kirkkaista puskista päästyään hän näki massiivisen 30 metrin kokoisen koneen leijailevan puskien takana.
Hän aluksi meinasi juosta pakoon, mutta mielenkiinto oli vahvempi, ja hän tuli lähemmäksi. Pian alkoi näkyä silhuetteja. Häneen kuitenkin heti osui valonsäde ja hän pyörtyi. Kun hän heräsi, hänet oli sidottu sänkyyn joka muistutti sairaalan sänkyä, ja hänen ympärillään oli kaikenlaisia omituisia olentoja, jotka muistuttivat ihmisiä mutta eivät olleet ihmisiä.
Nämä olennot olivat paljon ihmisiä pidempiä, läpinäkyviä ja niiden päät oli täynnä oljen väristä tukkaa.
Arthur Berlet (oikealla)
“Sanoin heille muutaman sanan, jopa muutaman sanan muilla kielillä, jotka muistin koulusta ja näkemistäni elokuvista, mutta minua ei huomioitu.” Pian kaksi olentoa päästi hänen siteensä irti ja johti hänet huoneeseen, jossa hänelle annettiin puettavaksi eräänlainen pitkä viitta.
Molemmilta sivuilta auttoi olento, koska häntä pyörrytti, olennot avasivat muutaman oven kunnes he pääsivät ulos siitä koneesta jossa he olivat. Hän ei kuitenkaan tiennyt missä he olivat.
“Minulla oli kuva että painostani oli kadonnut puolet ja kasvoin kooltani, erittäin omituinen tunne. Kahden olennot tukemana astuin ulos avaruusaluksesta. Se näytti olevan kapealla kadulla, jonka vieressä oli korkeita, kirkkaita ja melkein läpinäkyviä rakennuksia.”
Sitten he astuivat massiiviseen rakennukseen, jossa, kirkkaidenn ja lasilta näyttävien seinien sisällä, pöydällä joka tuntui olevan samaa materiaalia kuin seinät, he tarjosivat hänelle syötäväksi jotain joka näytti lihalta ja leivältä. Hänen ruokansa tarjoiltiin läpinäkyvästä astiasta, josta hän söi käsillään sen jälkeen kun hänelle oltiin käsimerkein osoitettu syödä.
Ruoan jälkeen hänet vietiin toiseen huoneeseen joka oli täynnä olentoja. Omituiset olennot olivat yrittäneet kommunikoida hänen kanssaan käsittämättömillä kielillä, ilman menestystä. Arthur sanoi muutaman sanan portugaliksi, espanjaksi ja saksaksi. Kun hän sanoi sanan saksaksi, eräs olennoista alkoi huutaa iloisena “Deutsch, Deutsch”. Tämän tapaamisen jälkeen se joka osasi muutaman sanan saksaa ryhtyi hänen isännäkseen vierailulla omituiseen maailmaan. Tässä kohtaa hän ei vielä tiennyt, että he olivat toisella planeetalla.
Isäntä selitti, enemmänkin viittomakielellä, että he ovat 62 miljoonan valovuoden päässä oleva sivilisaatio, ja he kutsuivat itseään nimellä Acarccieni, planeetan nimi on Acarc. Sitten hänet majoitettiin yksiöön toisessa omituisessa lasiseinäisessä rakennuksessa. Siellä oli lasisänky, pöytä ja sisennys eräässä seinistä, joka näytti vessalta, jossa oli pytty, allas ja jopa suihku. Kun hänelle oltiin näytetty miten kaikki toimii, häntä pyydettiin käymään suihkussa, minkä hän tekikin.
VIDEO 1:Arthur Berletin kuvaus
Vesi vaikutti enemmän kaasumaiselta virtaukselta kuin normaalilta vedeltä.
Hänen vierailunsa aikana acarccialainen isäntä tarjosi hänelle kaksi kertaa päivässä erilaisia ruokia, jotka on häntä varten suunniteltu sopimaan hänen ruoansulatusjärjestelmälleen. Se tarjoiltiin eri värisinä nesteinä, jotka kaikki maistuivat makeilta, lasikarahveista. Acarcialaiset ovat tutkineet Maata ilmeisesti kauan, sillä hänelle oli selitetty, että acarcialaisilla ei ole ongelmaa työttömyyden kanssa koska kaiki joutuvat tekemään töitä, eivätkä he käytä rahaa ostaakseen tarvitsemiaan asioita. Hän oppi myös, että Acarcilla ei ole rikoksia, että acarccialaiset ovat omasta mielestään väkivallaton laji.
Acarccialaisten suuri ongelma oli heidän planeettansa ylikansoitus, vaikka hän ei tätä omin silmin nähnytkään, ja selitettiin että erittäin pian acarccialaiset yrittäisivät muuttaa Maahan, mutta he eivät vielä olleet valmiita tähän. Acarcian hallinto on hallitus, jossa on pääministeri täysillä valtuutuksilla, mutta joka vaihtuu vaaleilla joka kolmas Maan vuosi. Teknologian kehittymisestä johtuen acarccialaiset elävät satoja vuosia, eikä heillä ole sairautta.
Arthur ei ymmärtänyt miten he lisääntyivät. Acarc on osa aurinkokuntaa, jossa on vain 3 planeettaa, mutta erittäin kirkas aurinko eikä ollenkaan kuita.
VIDEO 2:
11 päivänä jälkeen Arthur tuotiin takaisin samaan paikkaan mistä hänet vietiin. Pian epätavallisen seikkailun jälkeen, samana vuonna, Arthur lukkiutui huoneeseensa muutamaksi päiväksi, jolloin hän kirjoitti 422-sivuisen kirjan hänen seikkailustaan.
Tapauksen aitoutta korostaa se, että Arthur sanoo nähneensä Maan avaruudesta olevan suurimmaksi osaksi sininen planeetta, ja että tuohon aikaan kukaan ei tiennyt miltä se näyttää avaruudesta, sillä ensimmäinen ihminen avaruudessa tuli olemaan Juri Gagarin vuonna 1961. Arthur sanoo myös, että hänen vierailunsa aikana Acarcilla hän ei koskaan tuntenut itseään uhatuksi tai stressaantuneeksi.
Vaikka hänen tarinansa herätti kysymyksiä hänen kyläläisiltään, hänen perheensä ja ystävänsä aina tukivat häntä, sillä Arthur tunnettiin erittäin vakavana henkilönä yhteisössään. Arthur, taas yksi tavallinen mies jonka “avaruusolennot kidnappasivat” sai etuoikeuden matkata toiselle planeetalle ystävällisten avaruusolentojen kanssa, ja tämä on vain yksi tuhansista samanlaisista kokemuksista.
“Ennen tätä kokemusta, olen luullut että Jumala on pieni koska hän on luonut vain meidät, mutta nyt tajuan hänen suuruutensa ja sen, että universumissa on monia asioita joita me emme ole edes miettineet.”
Tieteentekijät tekevät tutkimuksia mahdollisista Maan ulkopuolisista sivilisaatioista.
Tutkimukseen kuuluu “teknomerkkien” etsintä, kuten ilmansaasteet, joiden ilmeneminen voisi tarkoittaa kehittyneen elämän olemassaoloa planeetalla aurinkokuntamme ulkopuolella.
RT American Natasha Sweatte raportoi yhdessä Rick Sanchezin kanssa.
Useista riippumattomista lähteistä on saatu hämmästyttäviä todisteita siitä, että ‘ihmiseltä näyttävät’ vierailijat Maan ulkopuolelta ovat jo integroituneet ja eläneet suurimmissa asutuskeskittymissä, ja tämän tietävät useat valtioiden virastot ja armeijan osastot. Liuta erittäin salaisia valtiondokumentteja ja armeijan ohjelmia antaa tälle ilmiölle uskottavuutta, kuten monet sisäpiiriläiset ovat paljastaneet. Komentajamajuri Robert Dean, esimerkiksi, väittää, että huippusalainen hänen omin silmin näkemä NATOn dokumentti vuodelta 1964 kuvaa miten korkea poliittinen ja sotilaallinen johto on kokenut vierailuja ja olleet tekemisissä ‘ihmisiltä näyttävien’ avaruusolentojen kanssa, jotka helposti sulautuvat ihmisyhteiskuntaan. Se mikä todella huoletti NATO-johtajia, Deanin mukaan, oli että avaruusolennot saattavat käyskennellä keskeisten poliittisten ja sotilaallisten instituutioiden käytävillä. Sisäpiirin todistusten lisäksi useat yksityishenkilöt ovat väittäneet kohdanneensa avaruusolentoja, jotka esiintyivät tavallisina kansalaisina monissa planeettamme suurkaupungeissa.
George Adamski oli ensimmäinen, joka kirjoitti ihmispopulaation keskuudessa elävistä avaruusolennoista. Toisessa tietokirjassaan Inside theFlying Saucers, joka kuvaa avaruusolentokontaktikokemuksia, Adamski käsittelee sitä miten ihmisiltä näyttävillä avaruusolennoilla on läsnäolo ihmispopulaatiossa. He ilmeisesti näyttävät niin paljon meiltä, että he kykenivät hankkimaan töitä, elämään naapurustossa, ajamaan autoa ja he sulautuivat muihin ihmisiin helposti. Adamski kirjoitti siitä, miten he ottivat häneen yhteyden pitääkseen tapaamisia jotka johtivat hänen kuuluisiin lentoihinsa avaruusolentojen aluksilla. Vaikka Adamskin kontaktikokemuksista ja hänen uskottavuudestaan käytävä debatti edelleen jatkuu, Adamskin UFO-havainnot ja kontaktit avaruusolentoihin saivat tukea huomattavalta määrältä silminnäkijöitä, valokuvia ja elokuvia, joista useat riippumattomat tutkijat ovat sanoneet niiden olevan aitoja. [1]
Adamskin todistus tarjoaa tärkeitä näkökulmia siihen miten avaruusolennot voivat elää incognito ihmispopulaatiossa. Sen jälkeen kun olen käsitellyt Adamskin tapausta ja sen tärkeimpiä todisteita, käsittelen toisia kontaktihenkilöitä, jotka ovat samalla tavalla väittäneet kohdanneensa tavallaisen kansalaisen tapaan käyttäytyviä avaruusolentoja. Lopuksi tarkastelen useita tietovuotajia, jotka väittävät todistaneensa dokumentteja ja tapahtumia mitkä vahvistavat virallisen valtion tiedon siitä, että avaruusolennot elävät tavallisten kansalaisten keskuudessa.
Adamskin kuuluisalla Desert Center -tapaamisella avaruusolennon kanssa, joka astui esiin ‘partioaluksesta’ marraskuun 20. päivänä 1952, on kuusi silminnäkijää, jotka kirjoittivat kirjallisen vahvistuksen Adamskin kertomukselle tapahtumista hänen sen jälkeen ilmestyneessä kirjassaan The Flying Saucers have Landed (1953). Itse asiassa neljä silminnäkijää välittömästi raportoi sen mitä oli tapahtunut lähimmälle sanomalehdelle, Phoenix Gazettelle, joka julkaisi jutun marraskuun 24. päivänä valokuvien ja piirrosten kera. Desert Centerin kohtaaminen oli Adamskin niiden avaruusolentojen tapaamista koskevien väitteiden joukossa, jotka UFO-tutkija Timothy Goodin mukaan olivat “tarkkaan raportoitu” ja “järkeviä ja varmistettavia”. [2] Ottaen huomioon selvät tukevat todisteet Adamskin ensimmäiselle tapaamiselle partioaluksessa matkanneen avaruusolennon kanssa, kannattaa tarkastella lähemmin hänen väitteitään sen jälkeen tapahtuneista tapaamisista Maassa asuvien avaruusolentojen kanssa.
Ensimmäisessä kirjan Inside the Flying Saucers kappaleessa Adamski käy uudelleen läpi tapaamisensa kahden avaruusolennon kanssa hänen istuessaan Los Angeles Hotellin aulassa helmikuun 18. päivä 1953.
Katsoin rannekelloani ja näin sen osoittavan puoli yksitoista. Illan myöhäisyys, kun mitään merkittävää ei ollut tapahtunut, lähetti lävitseni pettymyksen aallon. Ja juuri sillä masennuksen hetkellä kaksi miestä lähestyi, joista toinen kutsui minua nimeltä. Molemmat olivat minulle täysin vieraita, mutta heidän lähestymisessään ei ollut epäröintiä, eikä mikään heidän ulkomuodossaan kertonut heidän olevan muuta kuin nuoria keskivertoliikemiehiä… Huomasin molempien miesten kehon suhteet tasapainoisiksi. Yksi oli hieman yli kuusi jalkaa pitkä ja hän näytti olevan iältään kolmissakymmenissä. Hänen ihonsa oli punakka, silmänsä tummanruskeat, sellaisella kimalluksella joka viittaa suureen nautintoon elämästä. Hänen katseensa oli poikkeuksellisen läpitunkeva. Hänen mustat hiuksensa aaltoilivat ja ne oli leikattu tyylimme mukaan. Hänellä oli tummanruskea liikepuku, mutta ei hattua. Lyhyempi mies näytti nuoremmalta ja arvioin hänen korkeutensa olevan noin viisi jalkaa, yhdeksän tuumaa. Hänellä oli pyöreät poikamaiset kasvot, vaalea ihonväri ja harmaansiniset silmät. Hänen hiuksensa, myös aaltoilevat ja tyylimme mukaiset, olivat hiekkaväriä. Hän oli pukeutunut harmaaseen pukuun eikä hänelläkään ollut hattua. Hän hymyili, kun hän kutsui minua nimeltä. Kun tunnustin tervehdyksen, puhuja ojensi kättään ja kun se kosketti omaani, suuri ilo täytti minut. Signaali oli sama, jonka oli antanut mies, jonka olin tavannut autiomaassa tuona ikimuistoisena päivänä 20. marraskuuta 1952. (Kuvailtu kirjassa Flying Saucers Have Landed.) [3]
Merkittävää Adamskin kuvaukselle on se miten kaksi avaruusolentoa voivat esittää liikemiehiä. Läpitunkevan katseen lisäksi mikään heidän ulkomuodossaan ei vaikuttanut epätavalliselta. Adamski jatkaa selittämällä miten hän lähti heidän mukaansa heidän autoonsa kulkeakseen kaukaiseen erämaapaikkaan:
Yhdessä lähdimme aulasta, minä heidän keskellään kävellen. Noin korttelin päässä pohjoiseen hotellista he kääntyivät parkkipaikalle, jossa heillä oli auto odottamassa. He eivät sanoneet mitään tänä lyhyenä aikana, ja kuitenkin sisäisesti tiesin, että nämä miehet olivat todellisia ystäviä. En tuntenut pakkoa kysyä minne he aikoivat viedä minut, eikä se näyttänyt omituiselta että he eivät tarjonneet mitään informaatiota. Apupoika toi auton, ja nuorempi mies sujahti kuskin paikalle, viitaten minua hänen viereensä istumaan. Toinen istui myös etupenkille meidän kanssamme. Auto oli neliovinen musta Pontiac sedan. Mies, joka oli ottanut kuskin paikan näytti tietävän tasan tarkkaan minne hän oli ajamassa, ja hän ajoi osaavasti. En ole tietoinen kaikista uusista valtateistä, jotka Los Angelesista vievät pois, joten minulla ei ollut ideaa minne suuntaan olimme menossa. Me ajoimme hiljaisuudessa ja pysyin täysin tyytyväisenä odottaessani kanssamatkustajiani identifioimaan itsensä ja selittämään syyn tapaamiselleni. [4]
Tässä merkittävää on, että kahdella avaruusolennolla oli auto hallussaan ja he tiesivät miten navigoida juuri valmistuneilla Los Angelesin valtateillä. Tämä ei ole mitenkään helppoa ja viittaa siihen, että avaruusolennot olivat käyttäneet aikaa opetellakseen liikennessäännöt ja sen miten navigoida Los Angelesissa. Seuraava kappale on varsin häikäisevää Adamskin paljastamaa informaatiota:
Valot ja asunnot hälvenivät meidän poistuessamme kaupungin ulkopuolelle. Pidempi mies puhui ensimmäistä kertaa ja hän sanoi, “Olet ollut erittäin kärsivällinen. Me tiedämme miten paljon sinä pohdit sitä keitä me olemme ja minne me viemme sinua.” Tunnustin, että tottakai olen pohtinut, mutta lisäsin vielä että olin täysin tyytyväinen odottamaan tätä informaatiota kunnes he sen valitsivat minulle antaa. Puhuja hymyili ja viittasi kuskiin. “Hän on planeetalta jota te kutsutte nimellä Mars. Minä olen planeetalta jota te kutsutte nimellä Saturnus.” Hänen äänensä oli pehmeä ja englantinsa täydellistä. Huomasin, että nuorempi mies myös puhui pehmeästi, vaikka hänen äänensä oli hieman korkeampi. Aloin pohtia miten ja missä he olivat oppineet puhumaan kieltämme niin hyvin. [5]
Adamskin havainnossa tässä on kiinnostavaa, että kaksi avaruusolentoa kykenivät puhumaan englantia niin hyvin ilman mitään viitettä aksentista. Seuraava kappale on todella huikea sen paljastaessa sen laajuuden, jolla avaruusolennot todella ovat sulautuneet tavalliseen ihmispopulaatioon.
Ajatuksen lipuessa mielessäni, he tunnistivat sen välittömästi. Marsilainen puhui nyt ensimmäistä kertaa hotellitapaamisemme jälkeen. “Me olemme teidän termein ‘Kontaktihenkilöitä.’ Me elämme ja teemme työtä täällä, koska, kuten tiedätte, on Maassa on tarpeen tienata rahaa jolla ostaa ruokaa, vaatteita ja monia muita asioita joita ihmisillä pitää olla. Me olemme eläneet planeetallanne nyt useita vuosia. Aluksi meillä oli pieni aksentti. Mutta se on voitettu ja, kuten näet, meitä ei tunnisteta muiksi kuin Maan ihmisiksi. Työssämme ja vapaa-ajallamme me tapaamme ihmisiänne täällä Maassa, emmekä koskaan kerro salaisuutta että me olemme muiden planeettojen asukkeja. Se voisi olla vaarallista, kuten hyvin tiedät. Me ymmärrämme teitä ihmisiä paremmin kuin suurin osa teistä tuntee itsensä ja voimme helposti nähdä ne syyt niihin moniin epäonnisiin olosuhteisiin, jotka teitä ympäröivät.“ [6]
Tämä kappale on mitä merkittävin, sillä se kuvaa sen miten avaruusolennot ovat asuneet Maassa jo vuosia, opiskellen kieltämme, hankkien duuneja ja sekoittuen ihmispopulaatioon. Lisäksi vaikuttaa siltä, että ihmisten keskuudessa elävät avaruusolennot saattavat työskennellä pareittain, eräänlaisessa työparijärjestelmässä joka olisi järkeenkäypää turvallisuuden ja kotimaailmaan lähetettävän kommunikaation mielessä jos koskaan sattuisi hätätila. Jos Adamski on muistoissaan tarkka ja avaruusolennot kertovat totuuden, silloin vaikuttaisi siltä että avaruusolentoja voisi olla merkittävä määrä, jotka elävät salaa normaalin populaation keskuudessa planeetan suurimmissa kaupungeissa. Toisia kontaktitapauksia ja tietovuotajien todistuksia tarkasteltaessa todellakin vaikuttaa siltä niinkuin asia olisi näin.
Adamski ei ollut ainoa kontaktihenkilöistä, joka väitti että avaruusolennot sulautuvat ihmispopulaatioon. Howard Menger myös väitti, että avaruusolennot ovat ottaneet häneen yhteyden ja esiintyneet tavallisina ihmisinä kun hän kouluttautui avaruusveljiemme edustajaksi. Eräässä tapauksessa avaruusolento esitti kiinteistövälittäjää ja pyysi Mengeriä mukaansa avaruusolentojen autoon, jossa hänet vietiin uuteen kontaktipaikkaan kohtaamaan tiettyinä aikoina avaruusolentojen aluksia. Menger kuvaa tapausta seuraavasti:
Syksyllä 1947 nuori mies, komeasti syysvaatteisiin puettu, astui liikkeeseen. Vaikka hän sanoi olevansa kiinteistövälittäjä, hänessä oli jotakin outoa. Ja hän ei käyttäytynyt kuin muut ekstrovertit, toisia selkään taputtelevat kiinteistövälittäjät joita tunsin… Hän kertoi minulle, että hän ajatteli laittaa joitain “Myytävänä”-kylttejä Pleasant Grove -nimisen paikan lähettyville, noin kahdeksan mailia kaupasta, ja haluaisi jotain neuvoja…. Suostuin lähtemään hänen matkaansa. Hän ei esitellyt minua nuorelle neidolle joka odotti autossa… Puolimatkassa keskustelu lakkasi ja tuli hiljaisuus. Erittäin yhtäkkisesti mies vaihtoi aihetta. “Howard, me tiedämme että pidät yhteytesi veljiimme salassa niinkuin sinulle on annettu ohjeeksi.” En tiennyt pitäisikö minun esittää yllättynyttä vaiko ei sillä olin havainnut jotain omituista heti alusta lähtien…. “Ai, te OLETTE…” ja minä naurahdin. Hän yksinkertaisesti otti leveän hymyn ja ajoi muutaman sata metriä sanomatta sanaakaan. ”Katsos, Howard, minulle on opetettu paljon kiinteistöistä, mutta ei paljoakaan näyttelemisestä.” [7]
Mengerin Maan ulkopuoliset ystävät kuvasivat salaisen sijainnin jossa he myöhemmin tapaisivat avaruusolentojen aluksia ennaltamäärättyinä aikoina. Mengerin kontaktikokemukset ja UFO-havainnot saavat tukea riippumattomilta silminnäkijöiltä, valokuvista, filmeistä ja jopa väitetystä Kuussa kasvatetun perunan tieteellisestä analyysista. Timothy Good teki läpikotaisen tutkimuksen Mengeristä ja tuli tulokseen, että jotkut hänen avaruusolentokontaktikokemuksensa ja valokuvat/filmit olivat aitoja. [8]
Se tapa jolla Mengeriin saatiin yhteys vuonna 1947 on se mikä herättää meidät avaruusolentojen sulautumiseen ihmispopulaatioon. Avaruusolennot olivat oppineet kiinteistönvälitystä, ajoivat tavallisia autija, ja heidän mukanaan oli nainen. Molemmat avaruusolennot olivat ottaneet kiinteistönvälittäjän identiteetin ja sillä tavoin voisivat välttää paljastumasta, samalla kun he oppivat ihmisyhteiskunnasta. Jälleen kerran, kuten myös Adamskin tapauksen kaksi avaruusolentoa, he työskentelivät pareittain mikä viittaa työparijärjestelmään.
Eräässä Howard Mengerin ‘kokouksista’ hänen kotonaan huhtikuussa 1957 kolme vierailijaa Venukselta väitetään valokuvatun. Useat valokuvista annettiin tri. Frank Strangesille, joka näytti valokuvia hänen UFO-luennoillaan. Eräällä näistä luennoista joulukuussa 1959 tri. Stranges väitti, että Pentagonin viranomainen oli lähestynyt häntä, joka tarjosi hänelle mahdollisuutta tavata erään näistä venuslaisista. Tri. Stranges sitten kuvaa yksityiskohtaisesti turvajärjestelyjä, jotka hänen oli läpikäytävä, sekä hänen tämän jälkeistä tapaamistaan Valiant Thorin kanssa Pentagonissa 30 minuutin ajan. Thor oli ilmeisesti USA:n hallituksen vieras kolmen vuoden ajan, ja hän toistuvasti tapasi ylempiä virkamiehiä, mm. presidentti Eisenhowerin ja varapresidentti Nixonin. Tri. Stranges väittää, että hänelle sanottiin ettei hän saa koskaan paljastaa mitä tapahtui. Hän kuitenkin tästä huolimatta kirjoitti kirjan avaruusolentokohtaamisistaan, Stranger at the Pentagon (1967). Hänen kirjassaan sekä tämän jälkeisissä haastatteluissaan hän kuvaa maailmanrauhan ja henkisyyden viestiä, jonka Thor heille ja amerikkalaisille viranomaisille välitti.
Arvattavasti Strangesin väitteitä pilkattiin laajalti UFO-tutkijoiden keskuudessa hänen todisteiden puutteestaan että sellainen tapaaminen olisi koskaan pidetty. Kuitenkin tri. Strangesin tausta poliisivoimissa, hänen koulutuksensa sekä hänen nimekkyytensä evankelisena teologina kaikki viittaavat henkilöön, jonka nuhteeton suoraselkäisyys ei antaisi myöden kehitellä päästään tällaista kusetusta. Jos tri. Strangesin kredenssit ja rehellisyys hyväksytään, silloin vaikuttaa siltä kuin Pentagonilla olisi ollut vierailija Venukselta kolmen vuoden ajan, jonka väitetään tavanneen korkeampia viranomaisia ja joka kykeni matkaamaan UFO-tapaamisiin kuten Mengerin oma. Voidaan todeta, että Valiant Thor (ja hänen kumppaninsa) kykenivät olemaan yhteydessä laajalti eri yksityisiin kansalaisiin tämän kolmen vuoden täälläolonsa aikana, tiedustelupalvelut valvoivat näitä interaktioita tarkkaan, ja henkilöitä patistettiin vannomaan salaisuuden puolesta.
Toinen kontaktihenkilö, joka on väittänyt tavanneensa avaruusolentoja, jotka esiintyvät tavallisina siviileinä, liittyy Mexicon yliopistion lääketieteellisen professoriin joka oli myös samalla Meksikon atomienergiakomission ylempi jäsen. Professori käytti pseudonyymiä ‘Prof Hernandez’ ja työskenteli meksikolaisen journalistin, Zitha Rodriguezin, kanssa kertoakseen hänen uskomattoman tarinansa. [9] Hän puhui siitä miten erittäin houkuttelevan näköinen avaruusolentonaaras, Elyense (professori kutsui häntä nimellä ‘Lya’), Andromedan tähtikuviosta esiintyi opiskelijana ja vieraili hänen luennoillaan useaan otteeseen vuosina 1972-1974. Tajutessaan että hän ei ollutkaan yksi tämän oppilaista, hän lopulta kohtasi tämän ja kysyi miksi hän tulee luennoille. Usean keskustelun jälkeen, joissa hän näytti omaavan uskomattomat tiedot fysiikasta sekä paranormaaleista kyvyistä, Hernandez lopulta sai kuulla Lyalta että hän on toisesta maailmasta. Vuonna 1975 tapahtuneiden lisätapaamisten jälkeen Lya sai puhuttua hänet mukaan toiseksi pilotiksi hänen avaruusalukselleen. Tämä on se miten Hernandez kuvaa tapausta 22. huhtikuuta 1975 hänen päiväkirjassaan:
Olin osallistunut konferenssiin anestesian tehokkaiden neutralisoijien aiheesta. Tuona iltapäivänä tunsin oloni erityisen väsyneeksi…. Kävellessäni parkkipaikalle, hätäisesti kuvittelin että Lya odotti minua autossa… “Hei”, hän sanoi tervehtien… “Oletko kiireinen?” “En, haluan vain levätä”, sanoin. “Haluaisitko tulla toiseksi pilotikseni?” … “Tänään on ollut erityisen raskas päivä… voisiko joku toinen päivä?” kysyin melkein anoen. “Se on tärkeää, en voi taata että sinulla on toista tällaista tilaisuutta….” “Olkoon….” sanoin lukitessani oven, “jos se ei ole liian kaukana, niin hyväksyn….” [10]
Tässä kohtaa Hernandez ajoi autonsa etäiseen paikkaan, jonka Lya osoitti. Sitten hän kuvaa sen miten he astuivat Lyan alukseen ja lähtivät Maan ilmakehästä.
Pyöreä kappale, enemmän tai vähemmän kolme metriä läpimitaltaan, oli edessämme. Lya otti metallisen laitteen joak oli kuin pieni tupakkarasia ja painoi nappia. Sillä hetkellä aluksen ovi avautui alapuolella, ja hän meni sisälle pienistä tikkaista… Hän kosketti pientä kahvaa jossa oli nappeja ja painoi yhtä. Alus nousi hiljalleen ilmaan…. Maapallo vetäytyi enemmän ja enemmän ja näin saatoin pohtia iltaa, tähtiä ja kymmeniä satelliitteja, jotka kaikki kiersivät Maata. [11]
Hernandezin tarinaa tutki everstiluutnantti Wendelle Stevens, joka kävi kirjeenvaihtoa Zitha Rodriquezin kanssa. Stevens löysi monia samankaltaisuuksia toisten kontaktitapausten kanssa, vaikka Hernandez ei olisi voinut olla kaikista näistä tietoinen. Hän päätti kääntää Rodriquezin kirjan Hernandezin kokemuksista ja lopulta tuli päätelmään, että Hernandez oli uskottava. Kuten Adamskin ja Mengerin tapauksissa, Hernandez paljastaa että avaruusolentokontakti kykeni helposti sulautumaan meksikolaisten keskuuteen. Adamskin ja Mengerin tapausten vastaisesti Lya oli yksin eikä hänellä näyttänyt olevan työparia. Vaikka hänellä ei ollutkaan autoa, hän tiesi miten navigoida Mexico Cityn tiejärjestelmää varmistaakseen, että Hernandez voisi saavuttaa hänen lentävän aluksen määränpäänsä. Hänen kykynsä kohdata Hernandez kaupungin eri paikoissa ja tietonsa siitä miten matkata maaseudulla, jälleen, viittaavat siihen että hän tiesi natiivin populaation paikoista ja tavoista. Kontaktihenkilöt eivät ole ainoita jotka ovat puhuneet keskuudessamme elävistä avaruusolennoista, on myös todistuksia erittäin uskottavilta sisäpiiriläisiltä, jotka ovat tehneet samanlaisia väitteitä.
Kontaktihenkilöiden väitteet siitä, että avaruusolennot elävät keskuudessamme, saivat merkittävän vahvistuksen majuri Robert Deanin todistuksesta. Dean työskenteli NATOn päämajassa vuosina 1963-1967, ja tänä aikana hän teki töitä operaatiokeskuksessa Cosmic Top Secret -turvaluokituksella. Hän väittää nähneensä salaisen NATOn tutkimuksen, joka analysoi UFOjen uhkaa NATOn operaatioille Itä-Euroopassa. Salaisen raportin otsikko oli “An Assessment: An Evaluation of a Possible Military threat to Allied Forces in Europe.” Se keskittyi UFOjen vaaroihin, jotka erehdyksessä identifioidaan Neuvostoliiton ballistiseksi ohjushyökkäykseksi. Dean väitti, että NATOn tutkimus identifioi neljä erilaista avaruusolentojen sivilisaatiota, jotka vierailivat Maapallolla. Hän sanoi, että se mikä NATOn johtoa todella huoletti oli, että jotkut vierailijoista näyttivät paljon meiltä, niin että heitä ei käytännössä voisi erottaa. Dean sanoo, että NATOn kenraalit olivat paranoideja siitä mahdollisuudesta, että jotkut Maan ulkopuoliset vierailijat voisivat kävellä NATOon tai Pentagonin käytävillä, tai jopa itse Valkoisen Talon. Haastattelussa hän sanoi:
Oli ihmisten ryhmä joka näytti paljon meiltä, jotka todella ajoivat amiraalit ja kenraalit hulluuden partaalle, koska heidän mielestään, ja he olivat nähneet heitä usein, heillä oli ollut kontakti heihin… Nämä tyypit näyttivät niin paljon meiltä, että he voisivat istua vieressäsi lentokoneessa tai ravintolassa etkä tietäisi siitä mitään. Ja kenraalit ja amiraalit, koska he olivat armeijassa ja koska he olivat pääosin paranoideja, olivat tästä varsin huolissaan. Se seikka,että nämä älykkäät olennot voisivat olla tekemisissä kanssamme, kävellä SHAPEn ja Pentagonin käytävillä. Voi Jumala, pari näistä tajusi, että he saattaisivat olla jopa Valkoisessa Talossa! Tottakai, kuten sanoin, noiden vuosien paranoia sekoitti asioita hieman. [12]
Deanin todistus on keskeinen etsittäessä totuutta keskuudessamme elävistä avaruusolennoista. Hänen todistuksensa näyttää sen, että armeijan ja valtion virastojen viranomaiset ovat tietoisia tästä mahdollisuudesta, ja itse asiassa epäilemättä olisivat kehittäneet strategioita sellaiselle tapahtumalle. Vaikka NATO piti keskuudessamme eläviä avaruusolentoja, salaisen UFO-arvioinnin kontekstissa, potentiaalisena turvallisuusuhkana, perustuen kontaktihenkilöiden todistuksiin, vaikuttaa siltä että Maan ulkopuoliset vierailijat sulautuvat joukkoomme oppiakseen ihmispopulaatiosta. Ihmisten arvoista ja sivilisaatiosta oppimisen lisäksi vaikuttaa siltä kuin vierailijat antaisivat ruohonjuuritason koulutusta edistääkseen tietoisuutta heidän läsnäolostaan rajatulle määrälle yksittäisiä ‘kontaktihenkilöitä’.
Toinen tärkeä sisäpiiriläisen todistus keskuudessamme elävistä avaruusolennoista on Ingo Swann. Swann oli ensimmäinen meedio, joka oli CIA:n vuonna 1975 alkaneessa kaukokatseluohjelmassa Project Star Gate. Swannin osuessa oikeaan niin useasti hänet palkkasi vuoteen 1975 mennessä valtion salainen operatiivi, “Mr Axelrod”, vakoilemaan avaruusolentoja. Swann kaukokatseli avaruusolentoja Kuussa, joilla oli tukikohtia pimeällä puolella. Myöhemmissä haastatteluissa ja hänen kirjassaan Penetration Swann väitti, että hän oli katsellut erilaisia rakenteita pinnalla ja havainnut avaruusolentoja niiden lähellä, jotka kykenivät hengittämään ilman apuvälineitä, mikä viittaa siihen että Kuussa on ilmakehä. [13] Axelrod vahvisti Swannin kaukokatselun, joka lähetti Swannille George Leonardin kirjan, joka kuvaa samanlaisia rakenteita joita hän kaukokatseli analysoimalla NASAn valokuvia. [14] Swannin ja Project Star Gaten menestys tarkan kaukokatselutiedon keräämisessä tiedustelupalveluille nopeasti johti siihen, että armeijan eri virastot pyysivät Swannia kehittämään tarpeelliset protokollat sotilaskaukokatselijoiden kouluttamiseksi. [15] Swannin mukanaolo “Mr Axelrodin” salaisissa tehtävissä tarjoaa arvokasta todistusaineistoa keskuudessamme elävistä avaruusolennoista.
Eräässä tapauksessa Swann kuvaa sitä miten Axelrod vei hänet kaukaiseen paikkaan, Alaskalta näyttävään, jossa he matkasivat järvelle katselemaan UFO-aktiviteettia. Swannin tavoitteena oli psyykkisesti saada informaatiota siitä mitä avaruusolennot tekivät siellä olleessa mitä ilmeisimmin salaisessa UFO-tutkikohdassa. Swann kuvasi yksityiskohtaisesti tapauksen, jossa UFO nousee järvestä, vetää sisään järven vettä, ja kasvaa suuremmaksi kooltaan pienestä pisteestä suureksi kolmioalukseksi. Hän antoi tiedot Axelrodille ennen kuin he nopeasti lähtivät alueelta jotteivat paljastuisi UFOlle. Swannin Axelrodille työstään antaman todistuksen huomattavin tapaus on supermarket-tapaus, jossa hän kohtasi häikäisevän hyvännäköisen naisen, jonka hän psyykkisesti aisti olevan avaruusolento.
Swann väittää, että hän oli kaupoilla Los Angelesissa supermarketissa, kun hän havaitsi erittäin puoleensavetävän, hyvinpukeutuneen naisen. Hän väittää, että häne kehonsa alkoi fyysisesti surista häne katsellessaan tätä silmäkulmastaan ja intuitiivisesti saadessaan informaatiota siitä, että nainen oli avaruusolento. Ensin hän sivuutti idean, mutta hän sai riippumattoman varmistuksen naisen identiteetistä tarkkailemalla naista kun Axelrodin operatiivit seurasivat tätä, jotka myös olivat supermarketissa. Axelrodin operatiiveista pelästyneenä Swann nopeasti lähti pois paikalta, sillä hän pelkäsi sitä mitä saattaisi tapahtua. Viimeisin varmistus siitä, että nainen oli avaruusolento, seurasi pian tämän jälkeen kun Axelrod soitti Swannille puhuakseen siitä oliko avaruusolentonainen telepaattisesti kommunikoinut hänelle. Hänen kaksi operatiiviaan olivat kertoneet Axelrodille, että Swann oli ollut avaruusolennon läheisyydessä, ja että tämä oli mahdollisesti kommunikoinut naiselle. Axelrod oli huolissaan tästä mahdollisuudesta ja Swann vakuutti hänelle, että mitään telepaattista kommunikaatiota ei ollut tapahtunut. Tutkiva journalisti Garry Bekkum kuvaa tapahtunutta:
Seuraava puhelinsoitto Axelrodilta ei ollut mitenkään tavallinen. Ensin Swann sai mystisen puhelinsoiton naisoperatiivilta, joka ohjasi hänet toiseen puhelimeen. Puhelu loppui hiljaisuuteen, mikä viittasi siihen että puhelinlinja oli leikattu poikki ja jokin muu oli tullut väliin. Kun hän pääsi osoitetulle puhelimelle, Swann kävi salatun keskustelun Axelrodin kanssa, joka kysyi häneltä seksikkäältä naiselta supermarketissa. Axelrod varoitti, ”Tunnen velvoitetuksi kertoa sinulle, että hän on todella vaarallinen.” Ilmeisesti Swann uskoi, että Axelrodin varoitukset olivat vahvistaneet hänen pahimmat pelkonsa. Avaruusolentoja oli ei ainoastaan Kuussa, vaan niillä oli operatiiveja myös täällä Maassa, tavallisen kansan keskuudessa. Jos Axelrodia oli uskominen, heitä tulisi välttää kaikin mahdollisin keinoin. [16]
Axelrodin yritykset tarkkailla avaruusolentonaista, hänen huolensa Swannin telepaattisesta yhteydestä naiseen, sekä hänen varoituksensa siitä että hän oli vaarallinen viittaisivat siihen, että Axelrodin yritykset olivat osa virallista linjausta jolla estää kaikkia tavallisia siviilejä veljeilemästä avaruusolentojen kanssa.
Ylläoleva supermarket-episodi auttaa vahvistamaan Deanin, Adamskin, Mengerin ja Hernandezin todistukset siitä, että avaruusolennot elävät ihmispopulaation keskuudessa. Vaikka he normaalisti ovat erittäin puoleensavetäviä, he voivat sulautua kansaan ilman että he pistävät sieltä pahemmin silmään. Yhtä kaikki, vaikuttaa siltä kuin varjohallituksen virastot kykenisivät identifioimaan heidät, jotka ilmeisesti yrittävät tarkkailla keskuudessamme eläviä avaruusolentoja. Swannin episodi näyttää, että avaruusolennot eivät ainoastaan sulaudu yleisesti populaatioon, vaan salaiset valtion virastot näkevät paljon vaivaa valvoakseen avaruusolentoja, ja estääkseen yksityisiä kansalaisia olemasta tekemisissä avaruusolentojen kanssa.
Toinen huomionarvoinen aspekti Swannin kohtaamisessa avaruusolennon kanssa on, että naista seurasi kaksi Axelrodin salaista operatiivia. Tämä auttaa vahvistamaan sen, että kansan keskuudessa käyskentelevät avaruusolennot joutuvat salaisen palvelun valvonnan kohteeksi, joita otetaan palvelukseen erilaisista erikoisjoukoista armeijassa ja tiedustelupalveluissa. Toinen tietovuototapaus, joka auttaa meitä kuvaamaan erikoisjoukkojen käyttöä tällaisessa valvonnassa on todistus väitetyltä entiseltä Britannian erikoisjoukkojen henkilöltä, joka tänen työssäoloaikanaan joutui pidättämään kaksi naista, joiden hän uskoi olevan avaruusolentoja. Näin hän sanoi kolmannen osapuolen muistinvaraisen keskustelun mukaan UFO-tutkijoiden luottamuksellisessa kokoontumisessa:
Hän väitti joskus olleensa S.B.S.:ssä, eli ’Special Boat Servicessa’, joka on vähemmän tunnettu tiedustelupalvelu kuten S.A.S. Britanniassa. Hänen käskettiin matkata Lontoon metrolla, South Kensingtonin asemalle, jos muistan oikein. Hän nousi metroon, ja hänen mukanaan ollut esimies näytti hänelle kaksi naista metrossa, jotka hänet komennettiin pidättämään. Nämä naiset olivat pitkiä, blondeja ja sinisilmäisiä, ja he näyttivät kaksosilta. Hän kuvasi heillä olevan varsin korkea otsa, ja että he olivat mitä kauneimpia naisia hän oli koskaan nähnyt, täydellisellä ulkomuodolla. Hän kuvasi sitä miten kaikki muut metrossa tuntuivat olevan jonkinlaisessa transsissa, eivätkä he reagoineet millään tavalla kahden ihmisen viemiseen julkisesta kulkuvälineestä. Hänelle ei kerrottu miksi heidät vietiin, ja häntä huoletti heidän turvallisuutensa. Hänen viedessään heidät mukanaan hän sanoi, että heistä heijastui turvallisuudentunne hänelle. Mies sanoi olleensa huolissaan siitä, että hän olisi saattanut olla epäsuorasti vastuussa näiden kahden naisen saattamisesta vaaraan. Noin viikon tai parin jälkeen hän istui ravintolassa Lontoon Canary Wharfissa, ja toinen hänen pidättämistään naisista tuli hänen pöydän luokse ja hymyili hänelle, ja yleisesti välitti hänelle tunteen siitä että naiset olivat turvassa eikä hänen tarvinnut huolehtia heistä. [17]
Ylläoleva tapaus antaa arvokkaan esimerkin siitä miten eri tiedustelupalvelut tarkkailevat keskuudessamme eläviä avaruusolentoja, mm. erikoisjoukkojen henkilöstö. Ilmeisesti avaruusolentoja voidaan ottaa haltuun saamaan heidän aktiviteeteista tiedustelutietoa, ja sen jälkeen vapauttaa. Sellainen linjaus viittaa siihen, että vastuulliset valtion auktoriteetit ovat päättäneet, että vaikka avruusolennot itsessään eivät ole uhka kansalliselle turvallisuudelle, heidän läsnäolonsa luvaton paljastaminen olisi turvallisuusuhka. Toisen naisista käyttäytyminen, joka vakuutti hänet pidättäneelle tiedusteluhenkilölle olevansa turvassa, auttaa kuvaamaan keskuudessamme elävien avaruusolentojen hyväntahtoista luonnetta ja sitä miten ne eivät ole suoraan kansallisen turvallisuuden uhka.
Axelrodin huoli avaruusolentonaisesta, joka oli saanut yhteyden Swanniin, viittaa siihen että avaruusolentoja on ohjeistettu olemaan kertomatta todellista alkuperäänsä yksityisille kansalaisille. Lisäksi Axelrodin ‘äärimmäinen huoli’ siitä että Swann oli saanut telepaattisen yhteyden kertoo siitä että ketä tahansa henkilö, joka saa selville avaruusolentojen oikean identiteetin, voidaan viedä kuulusteltavaksi tai muihin pakkokeinoihin. Täten on hyvä puhua valtion lakien ja säädösten tärkeydestä kun käsitellään kansalaisia, joilla on laiton kontakti avaruusolentoihin.
Extraterrestrial Exposure Law
Vuonna 1969 NASA saattoi voimaan liittovaltiollisen lain, joka liittyi “Maan ulkopuoliselle altistumiseen”. Laki maan ulkopuoliselle altistumisesta tarjoaa laillisen ennakkotapauksen kenen tahansa henkilön pidättämisestä ja määräajattomasta vangitsemisesta, joka kohtaa avaruusolentoja. [18] Kaikkein relevanteimmat kohdat käsittelevät NASAn johtajan, tai hänen nimittämänsä henkilön, valtaa tehdä seuraavaa:
Määrittää onko tietty henkilö, kiinteistö, eläin tai muu elämän tai materian muoto altistunut Maan ulkopuoliselle ja laittaa sellainen henkilö, kiinteistö, eläin tai muu elämän tai materian muoto karanteeniin. Karanteeni voi perustua ainoastaan määritykseen, joko kuulusteluilla tai ilman, siitä että on todennäköinen syy uskoa, että sellainen henkilö, kiinteistö, eläin tai muu elämän tai materian muoto on altistunut Maan ulkopuoliselle. [19]
Kaikkein häiritsevintä tässä liittovaltion laissa on se, että sellaisesta eristyksestä ei voi valittaa juridisen oikeusprosessin avulla, joka voitaisiin evätä kansalaisilta “todennäköisen syyn” perusteella että he ovat altistuneet Maan ulkopuoliselle. Ottaen huomioon sen, että yleisö ja valitut edustajat eivät ole tietoisia Maan ulkopuolisesta läsnäolosta, tämä NASAn säädös antaa vihreää valoa Maan ulkopuolisen altistuksen käytänteille ja päätöksille, jotka eivät kuulu kongressin tai median valvonnan alaisuuteen. Vaikka Laki Maan ulkopuoliselle altistumisesta “virallisesti kumottiin” ja laitettiin reservistatukselle vuonna 1991, yhtä kaikki se luo ennakkotapauksen jossa minkä tahansa valtion viraston tai armeijan haaran lakiosasto voi esittää mahdollisia pakkokeinoja henkilöitä vastaan, joilla on kontakti avaruusolentoihin. NASAn säädökset ja samankaltaiset lait tai säädökset toisissa maissa ovat tehokas keino hiljentää henkilöt, jotka kohtaavat populaatioon sulautuneita avaruusolentoja. Olennaisesti kuka tahansa, joka kohtaa sellaisia avaruusolentoja, voidaan pidättää määräämättömän pituiseksi ajaksi ilman lainsuojaa. Tämä ei ainoastaan estäisi sellaisia henkilöitä paljastamasta interaktioitaan avaruusolentojen kanssa, vaan se myös estäisi avaruusolentoja paljastamasta alkuperäänsä tavallisille kansalaisille.
Yhdysvalloissa ja muualla voimaansaatetut lait ja säädökset voidaan ottaa käyttöön juridisina keinoina pakottaa yksityisiä kansalaisia, jotka saavat selville keskuudessamme elävien avaruusolentojen todellisen identiteetin. Jos hyväksymme todisteet siitä, että avaruusolentoja valvotaan tarkasti ja että salaiset palvelut ovat vastuussa tämän informaation pitämisestä poissa kansalta, johtopäätöks on, että yksityiset kansalaiset ovat suuressa vaarassa jos he saavat yhteyden ja valtion virastot haluavat estää tämän. Yksityisiltä kansalaisilta voidaan evätä heidän perustuslailliset oikeutensa huolimatta sellaisten lakien tai säädöksien, jotka kieltävät luvattoman kontaktin avaruusolentojen kanssa, hyllyttämisestä ja reservistatukselle siirrosta.
Loppusanat
Yllä esitetyt todisteet eri kontaktihenkilöiden ja sisäpiiriläisten todistusten muodossa viittaavat siihen, että Maan ulkopuoliset vierailijat, jotka ovat käytännössä erottamattomissa ihmisistä, elävät keskuudessamme. Nämä Maan ulkopuoliset vierailijat vaikuttavat olevan puoleensavetäviä ulkoisilta piirteiltään, ja avaruusolentonaisia kuvataan mitä kauniimmiksi naisiksi joita mieshavaitsijat ovat koskaan nähneet. Avaruusolennot näkevät suuren vaivan oppiakseen heidän ympäröimänsä kulttuurin alkuperäisen kielen, oppiakseen miten ajaa ja navigoida valtateillä, ja ottaessaan perusduuneja useiksi vuosiksi. Se seikka, että nämä avaruusolentovierailijat joutuvat valvonnan kohteiksi ja jopa pidätetään ennen vapauttamistaan kertoo suuresta salaisesta valvontajärjestelmästä.
Keskuudessamme elävät avaruusolennot vaikuttavat operoivan taivaallisten rauhanjoukkojen tapaan heidän sulautuessaan kulttuuriimme. He oletettavasti haluavat oppia Maan kulttuurista ja tavoista; ja mahdollisesti avustaa informaationvälityksessä tietyille henkilöille. Se seikka, että näitä avaruusolentoja valvotaan ensin pidättämistä viittaa siihen, että vastuulliset valtion virastot ovat tehneet päätöksen sietää sellaista avaruusolentojen läsnäoloa. Valiant Thorin tapaus kertoo siitä, että tällainen valvontajärjestelmä ulottuu jopa VIP-statuksen antamiseen ja sallii toistuvasti tavata korkeampia virkamiehiä. Voidaan todeta, että sellaiset avaruusolennot eivät ole suora uhka kansalliselle turvallisuudelle, vaikka tieto heidän alkuperästään tulkitaan sellaiseksi, jolloin henkilöitä vannotetaan pysymään hiljaisina. Tämä tarkoittaisi suurta vaikeutta saada informaatiota avaruusolennoista, jotka ovat sulautuneet kansaan, kun otetan huomioon korkea turvallisuusluokitus, joka tähän ilmiöön liittyy.
Mitä “Maan ulkopuolista altistusta” koskeviin kansallisiin lakeihin ja säädöksiin tulee, ainoa tapa varmistaa ykstyisten kansalaisten suojelu jos he kohtaavat avaruusolentoja on, että heidän oikeutensa olla tekemisissä avaruusolentojen kanssa tunnustetaan muodollisesti. Vaikka tietoisuus tarpeesta tällaiselle oikeudelle kasvaakin, joka perustuu lopulta valtion tunnustukseen UFOjen olemassaolosta ja niiden avaruudellisesta alkuperästä, se voi vaatia yhteistyötä kansalta saada tämä oikeus taattua itselle. Tätä tavoitetta kohden on edistytty hieman kun Hawaiilla kesäkuun 11. päivänä 2005 tehtiin “Julistus Rauhallisista Suhteista Maan Ulkopuolisten Sivilisaatioiden Kanssa”, joka viittaa eksplisiittisesti sellaiseen oikeuteen. [20] Julistuksen kolmas artikla sanoo, että me allekirjoittajat ja tukijat: “Vakuutamme kaikilla kansalaisilla olevan luonnollinen oikeus avoimeen kontaktiin Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden edustajien kanssa kaikissa tapauksissa, ja osallistua epäviralliseen diplomatiaan.” Toinen aloite esittää Yhdysvaltain kongressin hyväksyttäväksi lakiluonnoksen Laiksi Kontaktista Avaruusolentojen Kanssa, joka suojelisi kansalaisia, jotka altistuvat Maan ulkopuoliselle. [21] On todennäköistä, että samanlaisia lakeja jossain kohtaa esitetään useimmissa kansallisissa parlamenteissa.
Se seikka, että useat avaruusolennot ovat valinneet sulautua kansan keskuuteen, tulee olemaan suuri yllätys monille jotka edelleen ovat epävarmoja UFO-ilmiön todellisuudesta ja avaruusolentohypoteesista. Vielä hämmentävä on mahdollisuus sille, että avaruusolentovierailijoille annettaisiin VIP-status ja että he tapaisivat USA:n korkeita virkamiehiä. Ihmisten kieliä, kulttuuria, politiikkaa ja tiedettä hiljaksiin tutkivien avaruusolentovierailijoiden läsnäolo tulee antamaan monille suuren vakuutuksen siitä, että ihmiskuntaa hiljalleen avustetaan valmistautumaan tulevaan avoimeen kontaktiin avaruusolentojen kanssa. Monille muille mahdollisuus löytää avaruusolentoja keskuudestamme motivoi ihmisiä hiljalleen tutkimaan tätä mahdollisuutta ystävien tai tuttavien kanssa, joiden käytös voi olla vihje toismaailmallisesta alkuperästä.
***
Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.
Lähdeviitteet
[1] Adamskin tapauksen tasapuolinen käsittely löytyy Lou Zinsstagin ja Timothy Goodin kirjasta George Adamski- The Untold Story (Ceti Publications, 1983).
[13] Ingo Swann, Penetration: The Question of Extraterrestrial and Human Telepathy (Ingo Swann Books, 1999) ja tri Bob Hieronimuksen haastattelu, 28 February, 1999.
[14] Leonard, Somebody Else is On the Moon (Pocket Books, 1977).
”Komitea tukee Unidentified Aerial Phenomenon Task Forcen pyrkimyksiä Office of Naval Intelligencessa standardoida tunnistamattomien ilmailmiöiden raportointi ja tiedonkeruu, sekä raportointi ja tiedonkeruu kaikista yhteyksistä, joita heillä on vihollisvaltoihin, sekä raportointi ja tiedonkeruu siitä uhasta, mikä niillä on Yhdysvaltain armeijan varoille ja tukikohdille.”
“Kuten olemme aiemmin sanoneet, puolustusministeriö ja kaikki asevoimien haarat ottavat kaikki luvattomien alusten tunkeutumiset harjoittelualueillemme tai määrättyyn ilmatilaamme erittäin vakavasti, ja tutkivat jokaisen raportin. Tähän kuuluu tunkeutumisten tarkastelu, jotka alunperin on raportoitu “tunnistamattomiksi ilmailmiöiksi” (UAP), kun havainnoija ei voi välittömästi identifioida sitä minkä tai kenet hän näkee.
Kaikkien koulutusalueillemme tai määrättyyn ilmatilaan tunkeutumisten läpikotainen tutkinta usein pitää sisällään arviointeja eri asevoimien haarojen edustajilta, ja, silloin kun asianmukaista, konsultaatiota toisilta Yhdysvaltain ministeriöiltä ja virastoilta. Henkilöstömme ja operaatioidemme turvallisuus on päällimmäinen huolemme. Suojellaksemme kansaamme ja ylläpitääksemme operaatioidemme turvallisuutta, mihin kuuluu informaation salassapito silloin kun se voisi olla käyttökelpoista vihollisillemme, puolustusministeriö ei puhu julkisesti yksityiskohdista koskien havaintoja tai raportoituja tunkeutumisia koulutusalueillemme tai määrättyyn ilmatilaan, mukaan lukien niistä jotka alunperin on nimitetty UAP:ksi.
Mitä tulee toimikuntaan, joka mainittiin artikkelissa, voin sanoa että ministeriö on luomassa toimikuntaa, joka kerää tietoa ja ideoita UAP:den luonteesta ja alkuperästä, sekä niiden toiminnasta, kyvykkyyksistä, ja/tai tunnusmerkeistä. Toimikunnan tehtävä on havainnoida, analysoida, luetteloida, yhdistellä tietoa ja hyödyntää ei-perinteisiä ilmassa lentäviä aluksia / UAP:ta, jotka uhkaavat Yhdysvaltain kansallista turvallisuutta ja välttää strateginen yllätetyksi tuleminen.”
Analyysia lausunnosta
1. ”…luvattomien alusten tunkeutumiset…”
Puolustusministeriö on yksikantaan käyttänyt termiä ”luvattomat alukset” puhuessaan tunkeutumisista; eikä niinkään käyttänyt termejä ”dronet”, ”miehittämättömät ilmassa lentävät järjestelmät”, ”miehittämättömät ilma-alukset” jne. Näin painetaan villasella viittaus siihen, että tunkeutujat mahdollisesti johtuisivat muusta syystä kuin maallisista aluksista.
2. ”…koulutusalueillemme tai määrättyyn ilmatilaan…”
Kuten tiedämme, useita havaintoja on raportoitu tunkeutumisista puolustusministeriön harjoitusalueille sekä itä- että länsirannikoilla USA:ssa. Kuitenkin huomautan, että ”määrätty ilmatila” voi viitata mihin tahansa USA:n alueeseen, ei ainoastaan koulutusalueeseen.
3. ”Tähän kuuluu tunkeutumisten tarkastelu, jotka alunperin on raportoitu “tunnistamattomiksi ilmailmiöiksi” (UAP), kun havainnoija ei voi välittömästi identifioida sitä minkä tai kenet hän näkee.”
Tämä, ainakin minulle, tarkoittaa sitä että he tarkastelevat raportteja havainnoista koskien sekä ”luvattomia aluksia” että ”tunnistamattomia ilmailmiöitä”, näennäisesti tehden eron näiden kahden välillä. Raportti dronenkaltaisesta esineestä, jolla on siivet ja joka kulkee aliäänennopeudella, on eri asia kuin valkoinen, Tic Tacin kaltainen esine kulkemassa yliäänennopeudella.
4. ”…konsultaatiota toisilta Yhdysvaltain ministeriöiltä ja virastoilta.”
Siispä se seikka, että tämä on toimikunta, eli ryhmä henkilöitä eri virastoista, joita koordinoi yksi tietty virasto; tässä tapauksessa ONI.
5. ”Suojellaksemme kansaamme ja ylläpitääksemme operaatioidemme turvallisuutta, mihin kuuluu informaation salassapito silloin kun se voisi olla käyttökelpoista vihollisillemme, puolustusministeriö ei puhu julkisesti yksityiskohdista koskien havaintoja tai raportoituja tunkeutumisia koulutusalueillemme tai määrättyyn ilmatilaan, mukaan lukien niistä jotka alunperin on nimitetty UAP:ksi.”
Tämä on yhdenmukaista aiemman julkisen puolustusministeriön lausunnon kanssa, että mitään yksityiskohtia tunkeutumisista tai niiden tutkinnoista ei anneta julki. Toiminnan turvallisuuden näkökulmasta tämä on täysin järkeenkäypää. Jos ilmoitat, että olet havainnut tunnistamattoman esineen 36,5 kilometrin etäisyydellä tietystä tutka-asemasta, silloin tulee kertoneeksi viholliselle että meillä on tutka tällä etäisyydellä. Kuitenkin tuntuu siltä kuin ONI julkistaisi jotain yksityiskohtia, eli useita havaintoja tietyltä aikaväliltä; joitain kuvauksia siitä mitä on nähty, ja siitä paljastiko heidän tutkimuksensa havainnolle mitään syytä tai että pysyikö havainto pitkällisten tutkimusten jälkeen UAP-kategoriassa.
6. ”Voin sanoa että ministeriö on luomassa toimikuntaa.”
Luis Elizondo on viitannut siihen seikkaan, että AATIP tai sen seuraaja on jo/edelleen olemassa. Tarkoittaako tämä sitä, että toimikunta on jo olemassa, tai niinkuin puolustusministeriön lausunto sanoo, sitä ollaan ”luomassa?”
7. ”Toimikunnan tehtävä on havainnoida, analysoida, luetteloida, yhdistellä tietoa ja hyödyntää ei-perinteisiä ilmassa lentäviä aluksia / UAP:ta, jotka uhkaavat Yhdysvaltain kansallista turvallisuutta ja välttää strateginen yllätetyksi tuleminen.”
a. ”havainnoida”
Tämä, ainakin minulle, on kiinnostava sana tässä kontekstissa. Olisin odottanut toimikunnan päällimmäisen tehtävän olevan havaintojen keruu ja sen jälkeen datan tarkastelu. Kuitenkin puolustusministeriön lausunto erityisesti käyttää sanaa ”havainnoida.” Viittaako tämä siihen, että toimikunta itsessään tulee olemaan kentällä pyrkimässä tarkkailemaan esineitä, jotka tunkeutuvat amerikkalaisten harjoitusalueille ja määrättyihin ilmatiloihin? Tämä eroaa todella paljon havaintojen keräämisestä muilta.
b. ”analysoida”
Kun data on kerätty, joko omista lähteistä tai muilta, luonnollisesti se halutaan analysoida. Muista, että vaikka AATIP tekee tätä jo, mutta ainoastaan Elizondo viittaamien viiden observaabelin suhteen, joita he etsivät datasta. Keksiikö toimikunta pyörän uudestaan, vai tuovatko he pöytään jotain täysin uutta?
c. ”yhdistellä”
Toinen omituinen sana käyttää, yhdistellä mitä? Yleensä kerätään, yhdistellään/luetteloidaan, sitten analysoidaan. En ole varma mitä se tarkoittaa kun se esiintyy järjestyksessä havainnoida, analysoida, luetteloida, yhdistellä.
d. ”hyödyntää”
Hyödyntää mitä? Analyysista saatua informaatiota? Minkä tekemiseksi, oman UAP:n rakentamiseksi datan pohjalta?
e. ”…ei-perinteisiä ilmassa lentäviä aluksia / UAP:ta”
Joten tässä myönnetään, että puolustusministeriö jo tietää jonkinlaisista tunkeutumisista, jotka ovat johtuneet ”ei-perinteisistä ilmassa lentävistä aluksista”?
f. ”…ja välttää strateginen yllätetyksi tuleminen.”
Järkevä konsepti, välttää kehittyneen ilma-aluksen yllättmäksi tuleminen.
Muita kommentteja
Lausunto ei kuvaa toimikunnan koostumusta, muuten kuin että ONI johtaa sitä. Onko sillä edustuksensa ilmavoimissa? NORADissa? jne.
Kaiken kaikkiaan mitä puolustusministeriön lausuntoon tulee koskien UAP:ta, lausunnon sisältö herättää enemmän kysymyksiä kuin mihin se vastaa.
Tämä on John Learin postaus Mysteria-nimisessä BBS:ssä vuodelta 1991. Lear vahvistaa sen mikä kävi ilmi Bob Lazarin haastattelussa Joe Roganin kanssa Alkuaineesta 115.
To: All Message #: 2196
From: Dali Moyzes Submitted: 20 Nov 91 23:37:00
Subject: Lear Status: Public
Received: No Group: UFO (15)
MSGID: 1:102/943 4ec98f48
ALIEN EXPLORATION
Interplanetary Business Deals by John Lear
Olen lentokapteeni suurelle lastifirmalle; olen lentänyt noin 160 eri konetyypillä yli 50 eri massa. Minulla on 17 nopeusennätystä Lear Jetilla, ja olen pilotti jolla on eniten FAA-sertifikaatteja, joita kenellekään yksilölle on annettu. Olen ollut kaupallinen pilotti 30 vuotta; olen lentänyt 35 vuotta. Minulla on Air Traffic Controllers award for Outstanding Airmanship -palkinto, jonka sain vuonna 1968, sekä Symons Wave Memorial. Olen lentänyt tehtävissä ympäri maailman eri valtioiden virastoille, olen lentänyt Kaakkois-AAsiaan vuosina 1966-73, olen lentänyt sekä kokeellisilla että testikoneilla. Olen lentänyt 28 eri firmalle ja yli 16 tuhatta tuntia lentoajassa, joista 12 tuhatta on suihkumoottoreilla. Olin nuorin amerikkalainen joka on kiivennyt Matterhornille Sveitsissä vuonna 1959, ja olen vanhempi varakomentaja Amerikan Postilegioonassa no. 1. Minulla on neljä tytärtä ja olen elänyt Las Vegasissa noin 20 vuotta. Kasvoin Santa Monicassa. Opiskelin teollista suunnittelua Los Angelesin Art Center Collegessa ja olin ehdolla senaattiin Nevadasta vuonna 1980. Isäni William P. Lear, Sr. on sekä auttanut kehittämään ensimmäisen autoradion, 8-raiturin ja automaattipilotin ensimmäisiin suihkukoneisiin että kehittänyt Lear Jetin, erään ensimmäisistä ja menestyksekkäimmistä kuljetusssuihkukoneista.
Noin kuusi vuotta sitten törmäsin päätä pahkaa UFO-aiheeseen. Aloin etsiä totuutta, ja sen mitä sain selville on tämä. Me olemme saaneet haltuumme noin 40 lautasta, jotka kuuluvat Maan ulkopuolisille sivilisaatioille kaukana aurinkokuntamme ulkopuolella. USA:n laivasto on menestyksekkäästi lentänyt useita niistä salaisen avaruusohjelman nimissä, joka aloitettiin 1950-luvun puolivälissä. USA:n valtiolla on kryogeenisessa varastossa ainakin 25, mutta varmaan lähemmäs 100 avaruusolennon ruumista, niinkin montaa kuin 15 eri lajia. Ainakin kolme näistä on siepattu elävänä, yksi niistä on Nevadan testialue S-4:llä. Valtiomme on ollut liiketoimissa pienten harmaiden avaruusolentojen kanssa vuosia, ja että se on huijattu luulemaan, että heillä on jonkinlainen sopimus jossa antaisimme luvan tehdä abduktioita ja saisimme jonkinlaista superkehittynyttä teknologiaa. Ihmisen on geneettisesti manipuloinut huomattavasti kehittyneempi avaruusolentojen rotu usean tuhannen vuoden aikavälillä, ja johon on tehty 64 erillistä ulkoista korjausta sellaisessa projektissa joka olennaisesti on koe, tehdäkseen ihmisestä sen mikä se on nykypäivänä, ja miksi häntä salaisissa valtion dokumenteissa kutsutaan on astia. Me olemme yksinkertaisesti astioita. Astioita täynnä fyysistä materiaa, verta, entsyymejä, hormoneja, sieluja, ajatuksia, emootioita… kaikki se on manipuloitu, monistettu, kasvatettu, ja prosessoitu korkeamman olennon käsin, ja heidän luvallaan.
Astian fyysisen elämän lopussa sielu kerätään ja talletetaan tulevaa käyttöä varten tai viedään sikiöastiaan. Mitä tarkoitusta varten? Se ei mahdollisesti ole kenenkään teidän asia enempää kuin lehmän asia on se mitä varten he ovat täällä. Jos olet miettinyt miksi valtio ei koskaan ole kertonut totuutta lentävistä lautasista, ehkä kannattaisi mietti miksi me emme koskaan vaivaudu briiffaamaan lehmiä niiden olemassaolon syystä.
Näiden ihmematkojen sponsorit matkaavat tähtijärjestelmien välillä suuremmilla nopeuksilla kuin tuhat kertaa valonnopeus. Suurten matkojen matkaamiseksi avaruudessa ilman fysiikan lakien rikkomista, joka hyvin sanoo ettei mikään voi kulkea valoa nopeampaa, täytyy ensin ymmärtää, että gravitaatio on välitöntä, ja että kun gravitaation ottaa käyttöön, voi kontrolloida kaikkea. Täytyy myös visualisoida avaruus materiana, väliaineena. Se mitä me pidämme tyhjänä tilana voidaan vetää tähän tai tuohon suuntaan voimakkaalla gravitaatiolla. Jos tarpeeksi suuren gravitaatiovoiman saa aikaan pieneen tilaan, silloin voi vetää sen kohti itseä, astua niinsanotusti sen sisään. Se osa avaruutta johon astuit sisään napsahtaa takaisin vanhaan sijaintiinsa, ja sinä olet sisässä, ilman että rikot fysiikan lakeja ja ilman että aikaa on kulunut.
Tapa, jolla vahva gravitaatiovoima luodaan aluksessa, on antimateriareaktori. Reaktori on noin puolikkaan koripallon kokoinen ja muotoinen ja se lepää metallialustalla. Sen sisällä puolikas pallo on vastaanotin, jossa on ohut, nuolen muotoinen, 233 gramman painoinen pala Alkuaine 115:tä. Tämän pienen alkuaineen 115 palasta pommitetaan protoneilla, ja se muuttuu Alkuaineeksi 166, joka välittömästi hajoaa Alkuaineeksi 115. Tämän reaktion tuote on antimateria, ja antimateriaa voidaan käyttää kahteen tarkoitukseen. Ensimmäinen tarkoitus on luoda vahva gravitaatiokenttä, joka sitten kanavoidaan ja vahvistetaan luomaan lähes käsittämättömiä määriä gravitaatiovetovoimaa. Toinen tarkoitus antimaterialle on luoda positiivinen jännite thermionigeneraattorilla antamaan voimaa muulle aluksen laitteistolle.
Luotu painovoima fokusoidaan ja kanavoidaan ja vahvistetaan kolmen gravitaatiovahvistimen avulla, jotka kun niitä suuntaa haluttuun kohteeseen, oli se sitten 100 mailia tai 100 valovuotta, vetää osan avaruuden rakenteesta kohdepisteestä lähtöpisteeseen. Kun gravitaatio laitetaan pois päältä ja vetovoimaa ei enää esiinny, mikä tahansa mikä tuon lähtöpisteeseen vedetyn avaruusvaipan sisällä oli, on nyt kohteessa. Tämä konsepti on yhtä vaikeaa selittää kuin televisio on selittää luolamiehelle.
USA:lla ei ole salaisia tukikohtia kuussa. NASAn projektit Mercury, Gemini, Apollo, Spacelab ja Shuttle ovat kaikki vain peitettä sille mitä oikeasti on meneillään. USA:lla on myös salaisia tukikohtia Marsissa. Ja on olemassa marsilaisia. Ne vain näyttävät meiltä ja ovat hieman kehittyneempiä. Ilmaston tuhoutumisen jälkeen monta vuotta sitten Marsissa marsilaiset ovat siirtyneet maanpinnan alle.
Mieti jotain kotia lähempää. On olemassa ainakin 70 eri lajia avaruusolentoja täällä lukemattomissa tehtävissä. Ja on olemassa useita salaisia maanalaisia tukikohtia, joita pyörittävät yhdessä me ja avaruusolennot. Yksi suurimmista on Dulcessa, New Mexicossa. Ja kyllä, on olemassa salainen testilaitos, jossa testataan avaruusolentojen lentäviä lautasia Area 51:ssa Nevadassa. Jos haluat nähdä sen itse, he edelleen testaavat auringonlaskun aikaan keskiviikkoisin; viime kerran kun näin oli huhtikuun 3. päivä 1991. Ota I-15 muutama maili Las Vegasista pohjoiseen ja mene pohjoiseen tietä 93. Ash Springsin jälkeen käänny vasemmalle tietä, joka on valtatie 357, ja sen jälkeen tulet alas Hancock Passia laaksoon, jossa näet 10 mailia pitkän suoran hiekkatien. Se on Groom Laken koillispääty. Muutaman sadan metrin jälkeen sammuta auto ja katso etelään auringonlaskuun tai vähän sen jälkeen. Sinulla pitää olla teleskooppi tai kiikarit nähdäksesi lautasmuodon, mutta näet aluksen paljaalla silmällä, noin 12 mailin päässä. Älä mene eteenpäin kuin noin 5 mailia tuota tietä, sillä se on erittäin salaista aluetta. Antelope Valleyssa on myös useita maanalaisia tukikohtia. Jos olet kiinnostunut näkemään yhtään tästä, aja Tehachapi-vuorille, itään Lancasterista, tai kierrä El Mirage Dry Lake viikolla iltaisin.
Ja kyllä, aidsin on kehittänyt USA:n laivasto vuosina 1969-1972. Kunnia viruksen loppuunsaattamisesta ja parannuksen siihen keksimisestä menee R. M. Donnerille. Virus vapautettiin ensin Afrikkaan vuonna 1975 pienen tuhkarokkorokotteessa. Afrikka on nyt melkein 100% infektoitunut. Aids-virus tuotiin Yhdysvaltoihin vuonna 1978 New Yorkiin, San Fransiscoon ja Los Angelesiin Hepatitis B -rokotteissa joita CDC antoi, joka erityisesti otti kohteekseen valkoiset homoseksuaalimiehet. Tämä tehtiin niin, että aidsia levitettäisiin nopeasti ilman että ketään kiinnostaa, sillä he sivuuttaisivat taudin homojen ja nistien tautina. Populaatiolle on uskoteltu, että aids-virus voidaan estää kondomeilla ja/tai kumihanskoilla, kun itse asiassa HTLV 1, eräs aidsin muoto, on levinnyt pisaratartuntana Kaakkois-Aasiassa jo monta vuotta. Laivaston tavoite oli levittää aidsia 75%:n maailman kansasta ennen vuotta 1995. Jos tämä kuulostaa uskomattomalta, se johtuu siitä että on useita asioita joita et ymmärrä maailman populaation kasvusta suhteessa ruoan kulutukseen. Syy sille miksi et ymmärrä näitä asioita on, että sinulle ei ole kerrottu tällaista informaatiota koska se ei kuulu sinulle. Ja jos edelleen luulet, että hallituksemme on kansan hallitus kansaa varten, olet yhtä tietämätön kuin mitä sinulla on väärää tietoa. Huomiosi on ohjattu sotilaiden takaisin kotiin tuomiseen hallituksen toimilla, joka on käyttänyt 75 miljardia dollaria pommittaen 100 tuhatta paljasjalkaista irakilaista, joista suurimmalla osalla ei ole ollut mitään kinaa USA:n kanssa. He vain sattuivat väärään paikkaan väärään aikaan. Me vapautimme erään 1900-luvun kaameimmista sheikeistä ja samalla tehokkaasti estimme Irakia saamasta 200 miljardin barrelin öljyvaroja, joka olisi voinut leikata öljyn hinnan puoleen. Me käytimme 8-9 kuukautta opettaen Bagdadin teurastajalle, että kaikkein voimakkain valta maailmassa ei edelleenkään kykene etsimään ja löytämään yhtä ainutta henkilöä. Poikkeuksia tähän sääntöön: Willie Nelson, Pee Wee Herman, JFK, John Lennon, Charlie Chaplin, Marylin Monroe, ja kaikki CIA:n tuhoamat ja tappamat.
Entäpä valtion viranomaiset, jotka ovat mukana? Miksi mikään ei vuoda? No, jos todella uskoo että valtio ei osaa säilyttää salaisuutta silloin kun se haluaa, silloin on huonompi kuin ikuisesti tietämätön. Olet omasta tahdostasi tietämätön.
Tiedän että tämä on totta ja sinä et tiedä. Sinulla ei ole pääsyä informaatioon. Ja jos kaivat vain tarpeeksi informaatiota itse, alat uskoa siihen! Etsi ystävä valtion projektissa ilmailualalla. Kysy häneltä tämä kysymys, joka ei mitenkään vaaranna hänen vannomaansa valaa. Kysy, ”Löisitkö oman elämäsi pantiksi, että John Lear on väärässä?” —
* Origin: Mysteria * Home of the Tesla Echo * 818-353-8891 (1:102/943.0)
=-=-=-=-=
53-sivuinen paperi vuodelta 2009, jonka on kirjoittanut tri. Christopher (Kit) Green, otsikolla “Kliiniset akuutit lääketieteelliset & Aliakuutit kenttävaikutukset ihmisen ihon ja hermoston kudoksiin” on juuri paljastettu tutkija Tim McMillanin artikkelissa.
Tutkimuksen etusivu
Se vaikuttaa olevan dokumentti, jonka puolustustiedustelupalvelu (Defense Intelligence Agency, DIA) on listannut yhdeksi 38:sta puolustustiedustelun referenssiasiakirjasta (Defense Intelligence Reference Documents, DIRD) koskien heidän vuosien 2008-2012 tuotteitaan Advanced Aerospace Weapon System Applications Programissa (AAWSAP). Se ei ole AAWSAP DIA DIRDin muodossa, joista useat on julkaistu aiemmin.
DIAn julkaisema DIRD
Kuitenkin dokumentti vaikuttaa olevan tutkielma, jonka Green on lähettänyt julkaistavaksi, joka myöhemmin on julkaistu DIA DIRDina. Saadessani kokonaisen kopion Greenin DIRDista, tämän blogipostauksen tarkoitus on tarkastella sen sisältöä ja kommentoida sitä. Lainaukset ovat tutkielmasta, kommentit ovat minun.
Tutkielma
Kappale yksi: “Aihepiirin määrittely ja tutkimuksen aihealue.”
“Ohjelman, johon tämä tutkielma on valmisteltu, yleisenä tarkoituksena on ymmärtää tulevaisuuden kehittyneen ilmailuasejärjestelmän fysiikkaa ja tekniikkaa, esim. nykyhetkestä vuoteen 2050. Tämä tutkielma ottaa kantaa lääketieteellisiin merkkeihin, oireisiin ja vaurioon, jonka tiedetään seuranneen tai odotetaan seuraavan lähikentästä (yleensä ultrataajuuksisesta), NIEMR-mikroaalloista, lämpöaltistuksesta aiheettomasta altistuksesta anomaalisille järjestelmille.” (s. 6.)
Huom 1: Tämä selvästi viittaa DIAn AAWSAPiin joka tuli kilpailutettavaksi elokuussa 2008.
DIA-tarjouspyynnön ensimmäinen sivu
Kappale 2: “Taustaa: Minkä ajatellaan aiheuttavan haittaa?” “Varsin kattavasti kirjallisuutta löytyy lähietäisyyden altistuksesta aiheutuneille havaitun anomaalisen ilmeisen kehittynyttä teknologiaa olevan lentokoneen negatiivisille vaikutuksille.” (s. 9)
“Eli, erityisen kiinnostavaa on uhka-analyysiohjelma, huolimatta siitä ovatko anomaalisen aluksen aiheuttamat fysiologiset vaikutukset ihmisille aiottuja vaiko ei, määrittääksemme mahdolliset mekanismit…” (s. 10)
Huom 3: “Uhka-analyysiohjelma.” Missään kohtaa tässä tutkielmassa Green ei viittaa Advanced Aerospace Threat Identification Programiin (AATIP). Viittaukset ohjelmaan on tehty selvästi AAWSAPin suhteen.
Selvä viittaus AAWSAPiin
Toinen selvä viittaus AAWSAPiin on sivulla 12:
”Kuitenkin, vaikka se suuntaa-antavasti kuvaakin kiinnostusta ja aikomusta, jota meidän tulisi ymmärtää, materiaali ei pääse ADVANCED AEROSPACE WEAPON SYSTEM APPLICATIONS PROGRAMin aloitteen laadun tasolle, josta tämä tutkielma on yksi kymmenistä analyyttisistä esimerkeistä.”
Salaiset tutkimukset
Puhuessaan salaisista tutkimuksista, joita on tehty sähkömagneettisen säteilyn vaikutuksista ihmisiin, Green kirjoittaa:
“On olemassa salaista informaatiota, joka erittäin vahvasti liittyy tämän aiheen tutkimukseen, ja ainoastaan pieni osa salatusta kirjallisuudesta on julkistettu.”
Green jatkaa läpikäyntiään suuresta määrästa avoimen kirjallisuuden tutkimuksia vaikutuksista, jotka aiheutuvat altistumisesta tietyille säteilylähteille. Hän päättelee:
“Lopputiivistelmänä todisteet ovat pitävät siitä, että armeijan ja ilmaiulteollisuuden omat salaiset, yksityiset ja julkiseksi tehdyt tutkimukset, sekä tietyt todisteet monista ilmailualan onnettomuuksista liittyen sähkömagneettiseen säteilyyn, mikroaaltoihin, antenneihin, korkeatehoisiin mikroaaltoihin (HP), infraääni/äänitaajuuksiin ja energiasiirron lämpövaikutuksiin (mistä tahansa lähteestä) ovat yhdenmukaisia anomaalisen aluksen raportteihin. Tämä tarkoittaa, että ei voida jättää huomiotta väitettyjä ja usein havaittuja kuvia oikean elämän (vaikka ne ovatkin nykyisiä ja todennäköisesti kehittyneempiä kuin mitä julkisesti kansalla on tiedossa) teknologioista, ja jotka ovat näiden vaikutusten ja vammojen aiheuttajia.” (s. 18)
Huom 4: Lyhyesti, vaikutukset lähietäisyyden kohtaamisista UAP:n kanssa sopivat niihin vaikutuksiin, jotka aiheutuvat tunnetuista säteilylähteistä.
Kappale kolme: “Miten vahinko aiheutuu.”
Tässä Green tutkii sitä miten vahinko aiheutuu altistumalla perinteiselle sähkömagneettisen energian lähteelle. Esimerkkejä vahingoista ovat lämpeneminen, palovammat, päänsärky, pyörrytys, sydämentykytykset, paha ahdistus jne.
“Useita tutkimuksia on tehty (jotka kattavat noin 100 raportoitua tapausta akuutin vahingossa tapahtuneen altistuksen johdosta sotilaslentokoneissa ja viestintätilanteissa) jotka ovat keränneet dataa ihmisten altistumisesta sähkömagneettiselle säteilylle kiinteillä ja leveillä taajuuskaistoilla. Tämän vertaaminen lääketieteen kirjallisuuteen esittää huomattavia samankaltaisuuksia väitettyihin kliinisiin vammautumistapoihin useasta sadasta anomaalisen ja vihamielisen tapauksen aiheuttamasta lähikenttäaltistuksesta, joita tällä hetkellä analysoidaan tämän tutkimuksen rinnakkaistutkimukseen, jota on kuvattu liitteissä 1, 2 & 3.” (s. 23)
Huom 5: Liite 1 on lyhyt läpikäynti Schuesslerin katalogista, jossa on mukana “Taulukko vaikutusten toistuvuudesta.” Vuonna 1996 Schuessler tuotti katalogin 365:sta valikoidusta tapauksesta vuosilta 1873-1994.
Liite 2 on osittainen listaus 96 tapauksesta UFO-kirjallisuudesta, jonka on tuottanut “Green/Morris” aikaväliltä 1952 – syyskuu 1971 UAP-tapauksista jotka kirjoittajat ovat kirjanneet ICD-koodein [International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems]. Tämä lähes varmasti liittyy sellaisten tapausten tietokantaa, jota Green vuoden 2018 haastattelussa kirjailija Annie Jacobsenin kanssa sanoi, että hän on ollut koostamassa. Kolme australialaista tapausta löytyy listasta (s. 49 ja 50), namely: 1. 1952/07/22 Australia, NSW, Sydney. 93. 70/8 tai 9 Australia, Sydney, New South Wales 95. 1971/08/01 Australia, Gladstone, Australia 1.
Tapaus 1 oli laajalti nähty vihreä valopallo taivaalla. Etsin sanomalehtiraportin sydneylaisesta “Daily Telegraph” -sanomalehdesta tiistailta 22. heinäkuuta 1952 sivulta 3. Siellä lukee;
“Sydneyssa, Albert Thomas, Regent Street 33ssa, Redfern:ssa NSW:n junaradan vartija Enfieldissa sijaitsevassa tehtaassa sanoo hänen uskovan, että valo oli lentävä lautanen. “Heti kun astuin ulos huoneestani käteni alkoivat kutista. Sitten sähköshokki kiisi koko kehoni läpi.”
Kuitenkaan artikkelin lukemalla vaikuttaisi, että vihreä valopallo oli tulipallo, ja näin se ei täyttäisi Greenin vaatimusta lähikentäst kymmenien metrien säteellä.
Tapaus 93 oli ilmeisesti abduktio, jota tämän tekstin kirjoittaja on tutkinut. Siihen liittyi mies, joka koki ajan menetystä nähtyään punaisen-oranssin valon vaikeasti määriteltävällä etäisyydellä. Lääketieteellisiä vammoja ei liittynyt tapaukseen.
Tapaus 95 oli abduktio, jossa moottoriajoneuvo koki vaikutusta ja silminnäkijä “ajan vääristymä”. En löytänyt mitään fyysisten vammojen yksityiskohtia, joita silminnäkijät olisivat raportoineet.
Yksikään näistä kolmesta Australian tapauksesta ei oikeastaan kuuluisi olla tällaisessa katalogissa.
Liite 3 esittää kommentteja ICD-koodeista, ja sen jälkeen Valleen luokittelujärjestelmän kuvauksen anomaalisille ilmiöille.
“Ei voida liikaa korostaa, että kun tarkastellaan anomaalisten tapausten kirjallisuutta, mukaanlukien UFO-väitteitä kaikkein luotettavimmista lähteistä, akuutisti korkean mutta ei välttämättä kroonisen matalan tason vammojen määrä on yhdenmukainen vammautuneiden potilaiden kanssa, verrattuna kaukokentän silminnäkijöihin, jotka eivät saa vammoja.” (s. 27)
Huom 6: Lähikentällä Green tarkoittaa sivun 28 määritelmän mukaan “kymmenien metrien läheisyydessä.”
“Ei ole merkittävää eroa joko raportoitujen akuuttien vaikutusten (oireet) tai lääkärin havaitsemien (merkit) välillä kolmen antenniteknikon tai Cash-Landrumin tapauksissa.” (s. 27)
Huom 7: Läpikotaisempi arvio Cash-Landrumin tapauksesta löytyy Curt Collinsin työstä Blue BlurryLines blogista.
Kappale neljä: “Sovellettavat aliakuutit vammavaikutukset.” Tässä Green tarkastelee kirjallisuutta syvemmin mitä jo asiasta tiedetään.
Kappale viisi: “Kognitiiviset ja hermostovammojen mekanismit ja vaikutukset.” Green tarkastelee kirjallisuutta mahdollisille mekanismeille joila sähkömagneettinen säteily voi muuttaa neurokemiallisia prosesseja.
Lopuksi
Tässä tutkielmassa Green tutkii sitä mitä lääketieteellisesti tiedetään altistumisesta erilaisille radiotaajuusenergialähteille; ja sen vaikutuksia ihmisiin, eläimiin ja kudosnäytteisiin. Sitten hän vertaa noita vaikutuksia henkilöiden raportoimiin vaikutuksiin, jotka ovat kohdanneet läheltä UAP:n.
Tutkielman esipuhe
Huom 8: Dokumentin “Esipuheessa” Green esittää seuraavan lainauksen ja siteeraa marraskuun 2007 “Ehdotusta analysoida mahdollisia avaruusolentojen aikaansaamia erikoisia sähkömagneettisia lähikenttäemissioita”. Ehdotus oli esitetty “Puthoffille/Hathawaylle”. En ole törmännyt tähän ehdotukseen ennen. Internet ei auttanut sellaisen tutkielman löytämisessä.
“Esimerkkinä tutkimuksen laajuudesta, tietyt kenttien karakteristiikat, jotka liittyvät eksoottisiin työntövoimalaitteisiin, voidaan lähes varmuudella pyyhkiä pois ihmisfysiologialle aiheutuneiden vaikutusten tietokannoista. Täten tarkastelun kohteena on tietokantadatan lääketieteellisen analyysin ulkoistaminen, jolla määrittää mahdolliset mekanismit, kenttien voimakkuudet jne. jotka liittyvät raportoitujen fysiologisten vaikutusten syntyyn.
Aikeena on selittää kytkösmekanismi jolla kommunikoidaan ihmiskudokselle mahdollisesti eksogeenisista lähteistä peräisin olevan perinteisen fysiikan kontekstissa, jolla on vielä tuntematon signaalin generaatio ja fokusointi. Ehdotettu pilottiprojekti ei vaadi, että aiheeseen liittyvää fysiikkaa selitetään, ainoastaan mallinnetaan.”
George D.Hathaway on kanadalainen insinööri, joka pyörittää Hathaway Research Internationalia. Hathaway on kirjoittanut kaksi 38:sta DIAn DIRDista, “Superjohtavuus gravitaatiotutkimuksessa” ja “Itsenäinen vs korporaatioiden tutkimuskulttuuri.”
Loppukommentti
Koska tämä on vuoden 2009 tutkielma, se valaisee hieman lisää Greenin tekemää työtä vuosina 2005-2009, tarkemmin, se tutkii UAP-lähikohtaamisten vaikutuksia ihmisiin.
Se myös esittää, että AAWSAP liittyi sittenkin UAP-aiheeseen. Green hänen DIRDissään käyttää seitsemää erilaista termiä:
* Anomaalinen lentokone * Anomaalinen alus * Anomaalinen kulkuväline * UFO * Esine ilmassa * Anomaaliset esineet ilmassa * Anomaaliset kulkuvälineet ilmassa.
Tämän Aquarius-projektia käsittelevän tekstin on kirjoittanut Christian P. Lambright. Se havainnollistaa Richard Dotyn osuutta UFO-tutkijoiden harhaanjohtajana aikana, jolloin elektroniset kommunikaatiovälineet mahdollistivat keskustelufoorumien pitämisen ensi kertaa ja tiedon levittämisen tätä kautta 1980-luvulla, ja jolloin kertoman mukaan Richard Dotyn aktiivinen rooli väärän tiedon levittäjänä on ollut suurimmillaan.
On sanottu, että on kolmenlaisia ihmisiä, niitä jotka saavat asioita aikaan, niitä jotka katsovat kun ne tapahtuu ja niitä jotka miettivät mitä tapahtui. Suntuu siltä, niinkuin mikään ei kuvaisi paremmin UFO-aiheesta kiinnostuneita. Viimeaikainen haloo koskien väitettyä projektia nimeltä ”AQUARIUS” sekä kontrolliryhmää nimeltä ”MJ-12” tuntuvat loistavilta esimerkeiltä siitä hämmennyksestä, joka seuraa kommunikaation puutteesta osapuolten välillä. Onko UFOja käsittelevää projektia nimeltä AQUARIUS olemassa? Kuka ensinnä sai tietää, että sellainen on olemassa? Jos on olemassa dokumentaatiota, joka tukee ”MJ-12” ryhmän olemassaoloa, niinkuin jotkut esittävät, silloin miksi se tuntuu olevan täynnä ristiriitoja? Nämä ovat kysymyksiä joihin tulee vastata ennenkuin yritetään arvioida ongelmaa.
Kuten kuka tahansa salapoliisi voi kertoa, motivaatio on avuksi selvitettäessä mitä tahansa rikosta tai mysteeriä. Kuka saisi etua tilanteessa? Ehkäpä hieman tämänkaltainen ajattelu auttaisi ratkomaan nykyistä AQUARIUS/MJ-12:n mysteeriä. UFOihin liittyvän AQUARIUS-nimisen projektin paljastus ensi kerran ilmaantui niinkutsutussa ”NASA-telexissa” [AQUARIUS.DOC]. Tämän väitetään olevan aito dokumentti, joka kuvaa useita valokuvafilmejä, jotka liittyvät Kirtlandin ilmatukikohdassa tapahtuneisiin asioihin sekä Paul Bennewitzin tapaukseen. Kuten asioista eniten tietoiset ihmiset tietävät, tämä dokumentti kertoo varsin paljon mielenkiintoista tietoa liittyen viranomaisten UFO-kiinnostukseen, ja mainitsee projektin nimelt AQUARIUS sekä jotain nimeltä ”MJ-12”. Kuitenkin useita keskeisiä osia tästä dokumentista poistettiin joko alkuperäisen lähettäjän tai vastanottajan kädellä. On kiinnostavaa huomata, että dokumentista on olemassa uudelleenkirjoitettu versio, joka kiertää ympäriinsä ja jossa poistetut osat ovat tallella, mutta mitään selitystä ei anneta sille kuka kirjoitti dokumentin uudelleen tai miten aiemmin poistetut osat saatiin tietoon.
On raportoitu, että Peter Gersten on näyttänyt tämän dokumentin vuonna 1983 ja niin vaikuttaisi siltä, että se on ollut liikenteessä ainakin useita vuosia. Mutta jos Gersten oli alkuperäinen vastaanottaja, hän ei ole paljastanut sitä mistä hän on saanut sen tai keneltä. Tämä dokumentti näyttää olevan läheisessä yhteydessä Kirtlandin ilmatukikohdan tapahtumiin vuonna 1980 siten kuin Bennewitz ja ilmavoimien kiinnostus UFO-havaintoihin tukikohtien yllä siinä mainitaan. Voisiko tämän dokumentin julkaisiu liittyä Kirtlandin tapauksesta kertovien dokumenttien julkaisuun? [KIRTLND1.DOC, KIRTLND2.DOC] William Moore on sanonut, että hänelle annetoi nimetön lähde ensimmäiset Kirtland-dokumentit ensimmäisenä Washington DC:ssa alkuvuonna 1982. Ja että monia huhuja on liikkunut Mooren ja Gerstenin välisistä kiivaista kiistoista liittyen siihen miten Gersten sai nämä dokumentit haltuunsa. Huhut sikseen, jos Moore sai dokumentit vuosi sen jälkeen kun tapaukset sattuivat, silloin kenellä tahansa joka hänelle ne antoikin on pakostakin ollut pääsy joko AFOSIn tietoihin Washingtonissa tai alkuperäisen lähettäjän tietoihin Kirtlandissa. On viitteitä siitä, että William Moore sai kopionsa Richard Dotylta, AFOSIn erikoisagentilta Kirtlandissa. Toiset lähteet ovat myös raportoineet, että Doty oli mukana pyrkimyksissä saada tämänluonteista informaatiota ulos tietyille henkilöille tuntemattomista syistä. Ja niin vaikuttaa mahdolliselta, että Doty oli vastuussa Kirtlandin dokumenttien lähettämisestä ja mahdollisesti ”NASA-telexin” lähettämisestä, sillä hän olisi ollut asemassa saada käsiinsä sellaista informaatiota. Kaikesta huolimatta jäisi vakavien UFO-tutkijoiden käsiin pyrkiä varmentamaan josko dokumenteissa esitetty informaatio on validia, tai väärää.
Kiinnostuksen lisääntyessä AQUARIUSta ja MJ-12:ta kohtaan, useita tietopyyntöjä lähetettiin eri valtion virastoille joilla saada informaatiota näistä aiheista, mutta niinkin myöhään kuin 1986 johtavat ufologian alan henkilöt ovat olleet vakuuttuneita siitä, että dokumentti oli väärennös ja AQUARIUS-projektia ei ollut koskaan olemassa. Vuonna 1985 olin lähettänyt useita tietopyyntöjä valtion virastoille ja pyytänyt informaatiota kolmesta projektista: Sigma, Snowbird & Aquarius; sekä mitä tahansa informaatiota MJ-12:n tai Majestic-12:n sitten liittyikään. Erityisesti en maininnut mitään yhteyttä tai kiinnostusta UFOihin näissä pyynnöissä. Poislukien NSA, jokainen saamani vastaus kielsi minkäänlaisen informaation näistä aiheista. Vaikka niissä sanottiinkin, että Sigma ja Snowbird ”eivät olleet tämän viraston projekteja”, ja että heillä ei ollut tietoa MJ-12:sta, he arvioivat, että etsintäkulut kaikelle informaatiolle AQUARIUS-projektiin liittyen olisivat $15,000! Vaikuttaisi siltä, että kyseessä oli varsin suuri projekti. Useiden selventävien tietopyyntöjen, sekä pyynnön saada pelkästään ensimmäinen dokumentti jossa projekti laitettiin käyntiin, jälkeen NSA sanoi että projekti ei käsitellyt ”UFOja” ja että koska en maksaisi kuluja, he eivät tekisi pyynnölleni mitään. Tämän jälkeiset vetoomukset ainoastaan selvittivät sen, että AQUARIUS oli luokiteltu Huippusalaiseksi ja että minkään osan julkistaminen voisi olla ”suureksi vaaraksi kansalliselle turvallisuudelle”. [AQUANSA.DOC]
Useat henkilöt ovat pitäneet NSA:n lausuntoa siitä, että AQUARIUS ei käsittele UFOja pelkästään rehellisenä, ja mahdollisesti tämä onkin totuus. Kuitenkin uskon, että jos olisi odottanut NSA:n ”kääntävän kelkkansa” ja avoimesti paljastavan kaiken olisi vähintäänkin naiivia. Tuntuu paradoksaaliselta, että jotkut ”tutkijat” sekä odottavat näiden virastojen olevan petollisia että suoraan hyväksyvät niiden lausunnot täysin oikeellisina. Uskon, että on riittävät syyt olettaa, että NSA:n projekti voi itse asiassa olla se projekti, josta ”NASA-telexissä” puhutaan ja joka mainitsi myös MJ-12:n.
Ylläolevan dokumentin verifioimisen prosessissa olin jo kirjoittanut sarjan kirjeitä 7602 Air Intelligence Groupille (7602 AINTELG), joka on vuodesta 1983 tunnettu nimellä Air Force Special Activities Center. Osana ilmavoimien tiedustelupalvelua, 7602 AINTELG käsittelee HR-tiedustelua, paljon samaan tapaan kuin 4602 AINTELG, joka tunnetusti on auttanut Edward Ruppeltia hänen tutkimuksissaan useita vuosia sitten. Tämä voi olla sattumaa tai sitten ei ja se voisi olla mielenkiintoinen lisätutkimusten suunta. Yhtä kaikki, prosessissa yrittäessäni saada informaatiota tältä ryhmältä sain jonkin verran välttelevän vastauksen AFISilta. Keskusteluissa ilmavoimien lähteen kanssa, jossa mainitsin ongelmistani saada informaatiota tästä ryhmästä, minulle sanottiin että ehkäpä tämä johtuu siitä että ”he ovat NSA:n haara!” Tämä ensimmäistä kertaa oli viite siitä, että NSA saattaisi olla jollain tavalla mukana, ja oli jo ennen kirjeitäni NSA:lle itselleen. Muutamassa kuukaudessa sain tietää toisesta kiinnostavasta seikasta, joka osoitti NSA:n suuntaan.
Tunnetun tutkijan Thomas Adamsin avulla sain tietää henkilöstä, joka oli raportoinut kuulleensa kiinnostavan väitteen koskien ensimmäistä AQUARIUS/MJ-12 -dokumenttia. Puhuttuani tämän herrasmiehen kanssa henkilökohtaisesti, vakuutuin siitä että hänen kertomansa informaatio oli oikein ja että se oli kerrottu hänelle. Hän kertoi, että hänelle oltiin henkilökohtaisesti kerrottu, että tämä dokumentti oli peukaloitu kahdella tavalla, ja että hänelle tämän oli kertonut henkilö joka muutokset oli tehnyt. Vaikka kumpaakaan muutosta ei paljastettu, hänelle oltiin kerrottu, että viittaus dokumentissa ”NASAan” oli alunperin ollu ”NSA”! Ja se kuka tämän oli tehnyt, oli kukapa muukaan kuin William Moore. Lyhyessä keskustelussa Mooren kanssa tämän jälkeen kysyin häneltä oliko hänellä tietoa tästä, ja hän yksinkertaisesti sanoi ”En kommentoi.”
JUST CAUSEn tuoreessa numerossa oli myös lausunto Larry Fawcettilta ja Barry Greenwoodilta siitä, että heille oltiin kerrottu että tämä dokumentti on itse asiassa uudelleenkirjoitettu versio. Tämä seikka paljastettiin vuonna 1983 Peter Gerstenille ilmavoimien upseerin suulla ja se joko oli unohtunut tai jätetty sikseen aivan viime päiviin asti. Kuitenkin siteeratuksi ilmavoimien lähteksi on ilmoitettu kukapa muukaan kuin Richard Doty itse.
Tämän seikan valossa, että on hiljattain muuttunut yleiseksi tiedoksi että Moore (omista syistään) muokkaa saamiaan dokumentteja, ja että hän on varsin aggressiivinen tutkimuksissaan, uskon että Moore itse asiassa kirjoittikin uusiksi tämän dokumentin, tai on joskus tehnyt niin. Mutta vähentääkö tämä dokumentin arvoa, vai kertooko se siitä että se on väärennös? Ehkäpä tämä selittää sen miksi kukaan ei voi varmistaa dokumentin olevan aito, koska teknisesti se on väärennös. Vaikuttaa siltä, että Mooren tehtävänä on nyt paljastaa selvä, tarkka versio siitä ja lopultakin paljastaa faktat sen saamisesta.
Elokuvatuottaja Linda Moulton Howen mukaan hänellä on riippumaton varmistus MJ-12:sta ja hänelle on kertoman mukaan näytetty liuta dokumentteja, joissa on samanlainen, ellei identtinen, informaatio. Kuitenkin kyseessä olevan ryhmän oikea nimi ei ollut ”Majestic” vaan samanlaiselta kuulostava nimi, jossa oli kirjaimet M ja J. Voisiko olla, että termi ”Majestic” on substituutti, joka välkyllä tavalla yrittää siivota pois informaatiota, jonka joku ainoastaan sisäpiirin todellisella informaatiolla kykenisi identifioimaan?
Jos on syy kyseenalaistaa alkuperäisessä AQUARIUS/MJ-12 -dokumentissa sekä myöhemmissä sitä koskevissa papereissa esitetyn informaation tarkkuutta, tarkoittaako tämä loogisesti sitä, että vuoden 1980 Kirtland/Bennewitz-tapauksia tulisi aina pitää kyseenalaisina? Mikä tahansa yksittäisen silminnäkijän UFO-havainto on aina jonkinverran kyseenalainen, tämän takia me etsimme useita silminnäkijöitä ja muuta tukevaa todistusaineistoa. Jos Richard Doty, tai Paul Bennewitz olivat yksin raportoidessaan näitä tapauksia, silloin Kirtlandin tapaukset eivät koskaan olisi muuttuneet niin suuriksi kysymyksiksi kuin ne ovat. Silloin oli useita henkilöitä mukana sekä dokumenteissa kerrotuissa tapahtumissa että dokumenttien valmistelussa itsessään. Lyhyt tiivistelmä tapauksesta kuuluu seuraavasti:
Alkuvuonna 1980 Paul Bennewitz tarkkailee ja filmaa kappaletta, jonka hän on havainnut maassa ja ilmassa Kirtlandin ilmatukikohdassa sekä Manzanon koealueella. On raportoitu, että hänen vaimonsa oli myös mukana näkemässä omin silmin ensimmäiset laskeutumiset, jotka Paul näki ja kuvasi Coyote Canyonin alueella. Tämän jälkeen Paul otti yhteyttä Earnest Edwardsiin Kirtlandin turvallisuuspoliisissa, joka seuraavan muutaman kuukauden ajan huolestui ja pyysi Manzanon asevaraston alueen vartijoita raportoimaan hänelle kaikista ilmassa näkyvien valojen epätavallisista havainnoista. Elokuussa 1980 kolme vartijaa raportoivat havainneensa ilmavaloja, jotka laskeutuivat Sandian sotilasalueelle. Tämä on ensimmäinen havainto, joka on kuvailtu Richard Dotyn allekirjoittamassa valituslomakkeessa. Edwards raportoi havainnon Dotylle tietämättä siitä, että Doty oli jo kuullut siitä Russ Curtisilta (Sandian turvallisuuspäällikkö), että Sandian vartija havaitsi levynmuotoisen kappaleen erään rakennuksen lähellä minuutteja sen jälkeen kun kolme Manzanon vartijaa tekivät havainnon. Doty otti nämä raportit ja useita muita hänen valituslomakkeeseensa ja lähetti raportin AFOSIn päämajaan Washingtoniin.
Tästä eteenpäin monia muita henkilöitä tulee mukaan. Bennewitz kutsuttiin tapaamiseen Kirtlandin ilmatukikohtaan, jossa useat korkea-arvoiset ilmavoimien upseerit ja Sandian viranomaiset olivat paikalla. Heihin kuului mm. prikaatinkenraali. Earnest Edwards on varmentanut, että kolme vartijaa hänen komennossaan ovat raportoineet kuvatun tapauksen, ja että tapaaminen pidettiin. Bennewitz varmensi, että Doty ja Jerry Miller tulivat hänen kotiinsa katselemaan materiaaleja, ja että tämän saattoi varmentaa myös Thomas A. Csehin allekirjoittamalla dokumentilla, joka on tukikohdan tutkimusosaston johtaja. Lopuksi mainittakoon, että on olemassa kokonainen dokumenttipino, jonka AFOSIn päämaja on julkaissut ilmavoimien peiteidentiteetillä, joka kuvaa näitä tapahtumia.
Näyttää siltä, että on vain kaksi mahdollisuutta. Yksi: että tämä on yksi syvimmälle menevistä petoksista joita ilmavoimat ovat koskaan suorittaneet, jossa mukana on myös siviili, tarkoituksia varten joita voidaan vain arvailla. Toinen: että kuvatut tapahtumat ja välissä olevat vuodet, sen jälkeiset kehityskulut ja harhaanjohdetut tutkijat ovat vain sekoittaneet faktoja. Ehkäpä oli myös jonkin sortin yritys virallisella tasolla peitellä tapahtumien arkaluontoisuutta.
Olisiko Richard Doty ajanut tekaistua asiaa, ottanut mukaan viranomaisia häneen petkutukseensa, lähettänyt tekaisun AFOSIn päämajaan, ja sitten levittänyt tiettyä informaatiota siviili-UFOtutkijoille? Mitä tarkoitusta varten? Ja olisiko hän silti ilmavoimissa jos hänet paljastettaisiin, tietäen sen PR-katastrofin joka seuraisi AFOSIn julkistaessa Washingtonissa lisädokumentteja? Tuntuu käsittämättömältä, että tukikohdan tutkimusosasto ja ilmavoimien osasto eivät olisi nopeasti ja helposti saaneet selville petkutusta ja pian tämän jälkeen nimenneet koko asiaa sellaiseksi, tietäen heidän aiemmat edesottamuksensa tehdä juuri niin.
Muutama yksinkertainen puhelu on auttanut selventämään paljon totuutta alkuvaiheen tapahtumista. Meidän tulee välttää ajoittaista houkutusta ”ampua ensin ja kysyä kysymyksiä vasta sitten”, joka voi johtaa väärän informaation levittämiseen. On suotavaa pitää pää kylmänä lähestyessään silminnäkijöitä, sillä meillä ei ole Jumalan suomaa oikeutta soittaa tuntemattomille henkilöille ja vaatia heitä vastaamaan kysymyksiin, etenkään kun asiaan saattaa liittyä arkaluonteisia yksityiskohtia. Onko yllätys, että jotkut näistä ihmisistä eivät halua tulla jokaisen henkilön vaivaamaksi, jolla olisi tälle esittää kysymyksiä?
Erittäin omituinen mutta kiinnostava kirje lähetettiin APROlle joko vuoden 1980 lopulla tai 1981 alussa, ja siihen yleisesti viitataan lähettäjän nimellä, Craig Weitzel. Tämä kirje viittaa sarjaan tapahtumia, jotka sattuivat puolivälissä vuotta 1980 sekä Kirtlandissa että Pecosin lähellä olevalla alueella New Mexicossa, ja se esittää useita väitteitä että UFO-tutkimuksen sivuosasto on asettunut Kirtlandiin tai sen lähelle. Kirjoittaja mainitsee myös, muun muassa, että ainakin yksi ”esine” on tallessa Manzanon varastoalueella. Sen, että kirjeen on ainakin legitiimisti vastaanottanut APRO, voi varmentaa Jim Lorenzenin vimmatusta kirjeestä joka lähetettiin sättimään herrasmiestä, joka tämän kirjeen oli julkistanut ilman virallista lupaa APROlta. Voimmeko kuitenkaan määrittää onko tämä kirje täysin tekaistu vai onko siinä edes vähänkään totuuden siementä sen välittämässä informaatiossa? Käymässäni keskustelussa Craig Weitzelin kanssa hän väitti, että hän ei tiedä mitään kirjeeseen liittyvistä yksityiskohdista, ja hän kiisti ottaneensa yhtään valokuvaa. Omituista kyllä, kuitenkin hän kyllä esitti, että hän ja muut näkivät omituisen hopeisen kappaleen leijailevan korkealla taivaalla, joka sitten poistui alueelta, hänen sanojensa mukaan, ”eksponentiaalisesti”! Hän oli ollut koulutuksessa vuoripelastustoiminnasta ja hän sekä muut esittivät S-O-S merkin vuorenrinteessä käyttäen laskuvarjoja ja odottivat helikoptereiden löytävän heidät. Etsiessään näitä helikoptereita he havaitsivat hopeisen ”UFOn”. Jos tämä on kaikki mikä tapahtui, mikä olisi syy tuulesta temmata sellainen kirja ja kuitenkkin antaa silminnäkijän nimi ja osoite, joka varmasti tulisi tällaiset väitteet kiistämään? Oliko kyse hämärästä teekkarijäynästä? Anonyymin kirjeen kirjoittaja väittää, että sen jälkeen kun Weitzel oli puhunut AFOSIn agentille nimeltä Dody (sic), hän ei halunnut liittyä asiaan enää mitenkään ja siitä eteenpäin Dodyn hahmo kiisti, että mitään valokuvia oli koskaan ollutkaan. Oliko tämä olosuhde, jota oltaisiin voitu odottaa perustuen aiempaan kokemukseen ilmavoimien tällaisten asioiden hoitamisesta? Monet valtion ja armeijan silminnäkijät usein kieltäytyvät puhumasta heidän kokemuksistaan tuntemattomille joko johtuen virallisesta painostuksesta, tai yksinkertaisesti oman yksityisyytensä säilyttämiseksi. Motiovaatiota jälleen pitää tarkastella löytääksemme lopullinen totuus.
Lokakuun alussa 1987 minulla oli omituinen keskustelu henkilön kanssa, joka on minulle muuten tuntematon kuin etunimeltä ja joka aluksi ei tiennyt mitään UFO-kiinnostuksestani. Puhelinkeskustelussa, joka sattui aivan vahingossa, ydinaseiden aihe tuli esiin tämän henkilön antaessa ymmärtää tietävänsä siitä jotain, koska hän tuolloin oli ollut ilmavoimissa. Vitsaillen pyysin häneltä saada tietää kaiken mitä Kirtlandin ilmatukikohdassa tapahtui, ei siksi että olin kiinnostunut ydinaseista vaan jostain muusta jonka ajattelin olevan Manzanossa varastossa joka ”ei ole ydinase”. Hetken naureskeltuaan tämä henkilö sanoi, ”kyllä… UFOja!” Hämmästyneenä pyysin saada hieman lisäselvitystä, ja kerrottuani kiinnostuksestani minulle sanottin että kaksi ”esinettä” oli tallessa Manzanon alueella perustuen keskusteluun, jonka tämä henkilö oli kuullut ilmavoimien henkilöiden välillä Saksassa. Jotain keskustelua oli ollut UFO-tapaukseen liittyen, joka oltiin laajalti raportoitu sanomalehdissä Saksassa vuonna 1981, joka olisi samanlainen kuin jotain mikä ”heillä” oli ”siellä”. Johtuen olosuhteista joiden alaisuudessa tämä keskustelu käytiin sekä siitä seikasta etten ollut millään muotoa viitannut aiheeseen, uskon tämän olevan jonkinlaista tukea joillekin väitteille, joita on esitetty anonyymissä ”Weitzelin” kirjeessä.
Viimeinen kiinnostuksen kohde esiintyi juuri julkaistussa kirjassa, joka kertoo ”lentävistä bumerangeista” joita on raportoitu viime vuosina New Yorkin osavaltiossa [NIGHT SIEGE, Ballantine 1987]. Näiden ilmiöiden tutkimusprosessissa Hynekiin ja Imbrognoon otti yhteyden eräs henkilö, joka väittää työskennelleensä NSA:lle. He ilmeisesti varmensivat tämän itsensä takia, ja vaikka henkilö väitti että hänen kiinnostuksensa oli ainoastaan henkilökohtaista, he yllättyivät tämän henkilön siitä epätavallisen suuresta kiinnostuksen määrästä heidän tutkimuksiaan ja heidän löytämiään todisteita kohtaan. On jopa viitteitä siitä, että heidän puhelimiaan salakuunneltiin. Vaikka ei olekaan tiedossa oliko tämän henkilön kiinnostus laajempikin kuin pelkkä henkilökohtainen kuriositeetti, on selvää että tutkijat tunsivat siinä olevan jotain epätavallista. Yhtä kaikki, tässä on toinen tapaus jossa NSA tuntuu olevan hiipinyt mukaan kuvioihin.
Heittävätkö tässä esitetyt faktat epäilyksen varjon NSA:n ylle sen osuudesta virallisten etujen varjelussa koskien UFOja? Uskon, että ne niin tekevät ja että on oikeutetusti aihetta epäillä, että AQUARIUS-projekti, joka (ainakin jollain tavalla) liittyy UFOihin, on mahdollisesti NSA:n oma tai siihen liittyvä projekti. Silti tuntuu siltä huolimatta dokumentteja koskevasta hämmennyksestä ja argumenteista, että nimitystä ”MJ-12” tulee pitää, jos nyt ei varmuutena, niin ainakin potentiaalisesti kelpona. Ne jotka ovat käyttäneet aikaa saadakseen yhteyden silminnäköihin ja heiltä lausunnot ja apua, ovat parhaassa asemassa muodostaakseen mielipiteensä itse, huolimatta sekaannuksesta koskien dokumenttien muokkausta, joka tuntuu olevan vimmatusti käynnissä. Me emme halua heittää lasta pesuveden mukana yksinkertaisesti siksi, että faktat näyttävät hämmentäviltä. Ehkäpä hämmennystä joku jopa ohjailee jossain. Meidän tulisi pitää katseemme kiinnitettynä suuriin kysymyksiin ja faktoihin jotka me voimme osoittaa tosiksi pyrkiessämme saamaan selville totuuden.
LOPPU
Kiitos kaikille lähteille, sekä nimetyille että nimettömille, jotka ovat auttaneet tässä esitettyjen faktojen selvittämisessä.
Tämä tieto on peräisin tutkija Melinda Leslieltä, joka omistaa Sedona UFO Sighting Toursin Arizonassa. Haastattelin häntä ensimmäisen kerran koskien MILAB-ilmiötä 90-luvun lopulla Tampa Public Access Televisionin show’huni “The UfoJoe Show.” Hänen bionsa mukaan Melinda on tutkinut henkilöitä, jotka ovat olleet mukana UFO-”salailussa”, jo yli 28 vuoden ajan.
Koska Melinda ei nauhoittanut haastattelua, kysyin häneltä hänen muistiinpanojensa tarkkuudesta. Hän sanoi minulle, ”Nuo olivat aika tasan tarkkaan suorat lainaukset. Kirjoitin ylös kun hän puhui, ja puhtaaksikirjoitin ne heti puhelun lopettamisen jälkeen.”
Verkkosivujensa mukaan Semivan on yksi perustajajäsenistä, hallituksen jäsen ja varatoiminnanjohtaja “To The Stars Academy of Arts and Sciencessa.” Hän on ollut 25 vuoden ajan urastaan CIA:n operaatiojohdossa. Hän on myös tiedustelumaailman ja CIA-toiminnan konsultti ja työskentelee massatuhoaseita vastaan.
Semivan eläköityi vuonna 2007 25 vuoden uran jälkeen CIA:n salaisessa palvelussa. Hänen eläköitymisensä aikaan hän oli jäsen CIA:n ylemmässä tiedustelussa. Jim palveli ulkomailla ja kotimaassa CIA:lla ylemmän johdon tehtävissä. Hän on saanut CIA:n Career Intelligence Medalin.
Tämä on toinen julkinen kommentti Wilson/Davis-dokumenteista joltain, joka on ollut tekemisissä TTSA:n kanssa. Hal Puthoff, PhD, oli ensimmäinen.
Jos haluat tietää miksi Semivan on kiinnostunut UFO/UAP-aiheesta, suosittelen lukemaan hänen esipuheensa Tom Delongen ja A.J. Hartleyn kirjaan “Sekret Machines: Chasing Shadows.”
Pitäen mielessä hänen CV:nsä, tässä on lainaus siitä mitä pidän tärkeänä hänen esipuheessaan:
“Mitä tulee muodolliseen tähän ilmiöön tutustumiseeni, niinkuin me sen tunnemme nykypäivän kontekstissa, se tuli yllättäen ja yhtäkkiä. En yritä mennä sisään kokemukseen tässä, mutta sanon, että se oli yksi elämän muutostekijöistä sekä minulle että vaimolleni. Kokemus oli samaan aikaan pelottava, hämmentävä, turhauttava ja absurdi. Se oli sekä fyysinen että emotionaalinen, vaikka en osaa päättää oliko siinä lisänä vielä spirituaalinen komponentti. Melkein 30 vuotta myöhemmin, en edelleenkään tiedä mitä kokemuksesta pitäisi ajatella. Sen mitä tiedän, kuitenkin, on että tämä tapaus muutti näkökantani siitä mitä kollektiiviseen todellisuutemme versioon kuuluu.”
Melinda Leslie
Kirjoittanut Melinda Leslie
Minulla oli 43-minuuttinen puhelinkeskustelu Jim Semivanin kanssa koskien Wilson/Davis-dokumentteja. Se oli olennaisesti 43 minuuttia kestävä, harkitun sanamuotoinen epäkiistäminen. Annoin hänelle keskustelumme aikana monia mahdollisuuksia kiistää ne ja niiden sisältö, mutta hän ei koskaan tehnyt niin. Hänen tarinaansa tarkastellessani tuntuu siltä kuin tämä olisi osa sitä samalla tavalla kuin muiden vastaukset, joilta on kysytty samasta aiheesta. Jimin äänensävy, intonaatio ja tarve selittää (överin) läpikotaisesti turvallisuusvalat sekä hänen toistuva ”ei kommenttia” tai ”ei kantaa” selityksensä koko keskustelun ajan kertovat paljon minulle siitä, että he ovat itse asiassa erittäin huolestuneita ja että he ovat kierrelleet sitä kuin kissa kuumaa puuroa. Vaikka en tehnytkään paljoa muistiinpanoja haastiksen aikaan (minun mokani), tässä on se mitä minulla on, jotka ovat eksakteja lainauksia. Nämä eivät ole missään järjestyksessä. Minusta ensimmäsiet ovat tärkeimpiä.
Jim Semivan – JS
Melinda Leslie – ML
JS: “Meidän täytyy sanoa ei kommenttia, johtuen edelleenkin turvallisuusluvista. Valat sitovat meitä. Meillä on nuo valat kuolemaamme saakka.”
JS: “Vaikka vain yksi lause dokumentissa olisi salainen, tai käsittelisi jotain joka on salaista, me emme voi kommentoida koko dokumenttia.”
JS: “Me olemme ystäviä monien mainittujen henkilöiden kanssa. Me emme halua luoda ongelmia, vaikeuksia heille. (Kertoo omin sanoin) Se olisi nöyryyttävää heille, aiheuttaisi heille murhetta, syntyisi juridisia ongelmia, se olisi kohtalokasta heidän työlleen, asemalleen, projekteilleen.”
ML: “Mikä on TTSA:n kanta Wilsonin dokumenttiin?”
JS: “Meillä ei ole kantaa. Me emme voi yksinkertaisesti kommentoida johtuen salassapitovalasta, me emme saa vaikka me tietäisimmekin jotain tai haluaisimme sanoa.”
ML: “Mikä on TTSA:n toimintasuunnitelma (koskien dokumentteja)”
JS: “TTSA:lla ei ole mitään suunnitelmaa. Me katsomme mihin tämä johtaa.”
ML: “Kirjoittiko Eric sen?”
JS: “Ei kommenttia”
ML: “Nauhoittiko hän sen?”
JS: “En tiedä”
ML: “Mitä Eric sanoi tästä?”
JS: “En ole puhunut hänelle, oletan että Hal on.”
(Annoin Semivanille toistuvasti mahdollisuuden kiistää kaiken, eikä hän tehnyt niin milloinkaan. Yksi esimerkki:)
ML: “Haaskaako ufologia aikaansa?”
JS: (pitkän paussin jälkeen) “Taaskin, ei kommenttia”
Entinen Nevadan senaattori Harry Reid antoi George Knappille yksinoikeudellisen haastattelun koskien salaista USA:n hallituksen UFO-tutkimusta vuosina 2007-2012.
“Eräs tutkimuksen tavoite oli selvittää alusten alkuperä. Tiedustelu-upseerit sulkivat pois venäläiset ja kiinalaiset, mutta Reid sanoo, että vihollisemme ovat todennäköisesti meitä edellä yrittäessään kopioida paljon kehittyneempää teknologiaa.”
Toinen UFO-tapauksien aikaansaama huolenaihe liittyi “selviin kansallisen turvallisuuden seuraamuksiin, kuten kylmääviin raportteihin joissa UFOt leijailivat amerikkalaisten ydinasetukikohtien yllä.”
Ex-senaattorin mukaan:
“Tämä kaikki on dokumentoitu. Lukemattomat ihmiset ovat astuneet esiin, katsoneet arvuutellen ja ihmetellen mikä se on. Ne eivät poistuneet. Kommunikaatiot ohjusjärjestelmien kanssa pantiin poikki. Se ei tapahtunut ainoastaan yhden kerran. Se tapahtui useamman kerran.”
Huolimatta vaikutuksista kansalliselle turvallisuudelle, jotkut viranomaiset ovat nolostuneet havaitessaan, että valtio oli salaa rahoittanut UFO-tutkimusta. Oli myös muita huolia:
“Reid sanoo tutkimusten saaneen aikaan suuria määriä raportteja, mutta se lopetettiin johtuen tiedusteluyhteisön pelkotiloista, peloista että tarina vuotaisi ulkopuolelle sekä uskonnollisiin uskomuksiin perustuvista peloista, että UFOt olisivatkin saatanasta. Reportteri George Knapp: “Kuulitko sinä sellaista että ne olisivat pahoja? Harry Reid: “Kyllä. Mielestäni on monia ihmisiä jotka eivät pidä niistä useista syistä ja heidän uskonnollisten näkökantojensa takia. Se ei sopinut siihen mihin he halusivat kuluttaa rahaa.”
Myöhemmässä haastattelussa George Knapp avasi lisää näiden tiedusteluyhteisön jäsenten taikauskoisia uskomuksia ja heidän identiteettiään:
“…fundamentalistikristityt; joiden mielestä mikä tahansa UFOihin liittyvä ja paranormaali on saatanallista, että tutkimalla niitä me kutsumme paholaista tähän maailmaan, ja he halusivat sen lopetettavan näistä syistä. Tiedän miltä tämä kuulostaa, en vähättele kenenkään uskonnollisia katsomuksia, mutta ei huhhuh, tuonkaltainen päätöksenteko, että päätetään lakkauttaa ohjelma joka saa aikaan hyvää sen takia että paholainen saattaisi olla mukana, minusta ei Pentagon kuulosta yhtään paremmalta tämän jälkeen, mutta se on totta.”
Luonnollisesti päätin tsekata Gary Batesin mielipiteen tähän uutiseen. Olihan hän kirjoittanut kirjan Alien Instrusion, joka on yksi kaikkein suosituimmista UFOjen demoonihypoteesin esityksistä kristillisissä piireissä.
Kesken kaiken sitä mikä osoittautui olevan pelkkä iso mainos tulevalle kirjan elokuvaversiolle, Bates esittää erittäin harhaanjohtavan väitteen:
“Valtio ei virallisesti tunnusta yliluonnollisten tapahtumien kategoriaa, mikä tulee vaikuttamaan heidän kykyynsä tulkita tätä informaatiota. Kuten olemme kirjoittaneet aiemmin teoksessa Prepare ye the way: aliens are coming!, meitä ei yllättäisi yhtään jos jokin virallinen ilmoitus tulisi joltain maailman valtiolta, että Maapallo on kokenut UFO-aktiviteettia jonka ‘täytyy olla’ kehittynyttä ja Maan ulkopuolelta. Mitä muutakaan se voisi heille olla?
Ja kuitenkin jos Knappin lähteet ovat oikeassa, valtion rahoituksen tälle UFO-tutkimusprojektille otti pois sellaiset viranomaiset, joiden mielestä nämä voisivat olla ennemmin demoonisia kuin Maan ulkopuolelta! En usko, että Bates olisi tietämätön Knappin tarinasta. Ehkäpä se ei sovi hänen haluamaansa narratiiviin.
Oli miten oli, Knapp päätti haastattelun aivan oikein sanomalla, että rahoituksen evääminen tutkimukselta oli nihkeää sen takia, että he uskoivat paholaisen olevan UFO-ilmiön taustalla:
“Kun joku sössöttää ja käyttää kummitusjuttuja ja uskonnollisia kantoja siivoamaan maton alle tieteellisen tutkimuksen tai legitiimin virkamiespyynnön, se on ongelmallista. Tiedätkö, ehkäpä kyseessä onkin perkele. Ehkäpä ne ovatkin demoneja. En tiedä mikä tässä nyt on. Ulottuvuuksienvälinen matkailu, ulottuuvusolennot, aikamatkaajat, kaikki nämä jo mainitut, tai kryptoalienit, tai Maan sisällä asuvat. En tiedä. Mutta meidän tulee selvittää tämä. Jos ei kansallisen tai henkilökohtaisen turvallisuuden takia, niin pelkästään siitä puhtaasta selville saamisen ilosta. On erittäin perseestä kansallisen turvallisuuden politiikalle sanoa ettemme halua tietää jotain asiaa. Siinä ei ole mitään järkeä.”
Sosiaalisessa mediassa on ollut paljon puhetta vuoden 2002 muistiinpanoista koskien väitettyä keskustelua tri Eric Davisin ja amiraali Thomas Wilsonin välillä. Useat tutkijat ja journalistit ovat hiki hatussa määrittämässä ovatko muistiinpanot a) aitoja ja b) onko dokumenttien sisältö aito.
Kaikesta näkemästäni näytöstä päätellen Wilson/Davis-dokumentti löytyi tri. Edgar Mitchellin kuolinpesän jäämistöstä hänen poistumisensa jälkeen, ja ne päätyivät nimettömälle (mutta tiedossa olevalle) välittäjälle, sitten australialaiselle tutkijalle James Rigneylle, sitten kanadalaiselle tutkijalle Grant Cameronille ja sitten mystisesti internetiin. Ketju yhdestä päästä toiseen on nyt tiedossa.
Tämän postauksen tarkoituksena on kysyä miksi Edgar Mitchell sai kopion Wilson/Davisin muistiinpanoista? Miksi he pysyivät hänen papereinaan hänen kuolemaansa asti vuonna 2016?
Taustaa
Jos haluat taustaa Wilson/Davis-dokumentista, katso postaukseni 12. kesäkuuta 2019. Osa postauksesta lainasi artikkelia päivämäärällä 6. elokuuta 2008, jonka on kirjoittanut amerikkalainen journalisti Billy Cox. Cox otti yhteyttä Wilsoniin ja kirjoituksessa mainitaan myös Mitchell:
”Mitchell sanoi De Voidille, että hän ei ole koskaan kuullut suoraan Wilsonista mitään tämän alkutapaamisen (1997-) jälkeen, mutta hän sanoo luottavansa nimettömän lähteen totuudenmukaisuuteen, joka kertoi hänelle Wilsonin kyvyttömyydestä päästä turvatoimien ohi.”
Wilson/Davis-dokumentti
15-sivuisen dokumentin ydin on seuraavat lainaukset:
Sivu 8: EWD ”Kuka oli projektin alihankkija tai USA:n valtion virasto, joka pyörittää ohjelmaa?”
TW ”Ilmailualan teknologia-alihankkija — eräs suurimmista USA:ssa.”
Sivu 9: TW ”T sanoi, että luin heidän ohjelmansa dokumenteista OUSDATin erikoisohjelman arkistossa ja halusin tietää lisää heidän UFO-törmäysohjelmastaan, mikä niiden rooli oli, mitä heillä oli jne.”
Kun Wilson kuvasi tapaamista kolmen alihankkijan työntekijän kanssa:
Sivu 12: TW ”Ne olivat takaisinmallinnusohjelmia. Jotain löydettiin vuosia sitten. Teknologiaa saatiin talteen… Heillä oli (ohjelman johtaja puhumassa) alus — ehjä alus, jonka he uskoivat kykenevän lentämään (avaruuteen? ilmaan? vedessä? ulottuvuuksissa?) Oliko se peräisin toiselta mantereelta vai ei? Sanoin EI! Ei voisi olla — ei mahdollista!! Ohjelman johtaja sanoi, että he eivät tienneet mistä se oli (heillä oli idea siitä) — se oli teknologiaa — se ei ollut Maapallolta peräisin — sitä ei ihminen ollut tehnyt — ei ihmiskädet. Hän sanoi, että he yrittivät ymmärtää sitä ja käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa; heidän ohjelmansa oli käynnissä vuosia ja vuosia ja edistys oli hidasta.”’
Tiivistelmänä muistiinpanot sanovat, että Wilson sanoo hänen löytäneensä amerikkalaisalihankkijan salaisen ohjelman, jolla oli ehjä, ei Maapallolta peräisin oleva, alus, ja he yrittivät takaisinmallintaa sitä.
Miksi erityisesti tämä dokumentti, joka esittää tällaisia väitteitä, olisi Edgar Mitchellin kiinnostuksen kohteena, joka sai hänet pitämään dokumentin itsellään, joka sitten löydettiin kuolinpesän papereista?
Mitchellin uskomuksia UFOista
Mitä me tiedämme Mitchellin uskomuksista koskien UFOja ennen vuoden 2002 Wilson/Davis-muistiinpanoja?
1996. NBC:n ohjelmassa ”Dateline” 19. huhtikuuta 1996 Dennis Murphy haastatteli Edgar Mitchellia. Lainauksia:
DM: ”Onko mielestäsi todennäköisempää kuin ei, että avaruusolennot ovat käyneet planeetallamme?
EM: ”Mitä ymmärrän nyt ja olen kokenut ja nähnyt todisteita, mielestäni näyttö on varsin vahvaa, ja iso osa siitä on salaista.”
DM ”Kuka sen on salannut?”
EM ”Valtiot.”
DM ”Sanot, että se ei ainoastaan ole tapahtunut, vaan että todisteita on myös salattu?”
EM ”Voi, minä… mielestäni se on tapahtunut niinkuin se on tuntunut tapahtuneen, aivan varmasti on salailua.”
DM (Lukija) Mitchell ei suostunut sanomaan nimiä, mutta hän sanoo, että hänen informaationsa on peräisin erittäin korkeilta valtion entisiltä työntekijöiltä, ihmisiltä jotka sanovat valtiomme saaneen selville teknologiasalaisuuksia UFOista.”
1997. Kirjasta ”Forbidden Science: Volume Four” sivu 368, kirjoittanut Jacques Vallee. Vallee & Mitchell olivat molemmat Science Advisory Board for the National Institute for Discovery Sciencessa. Toukokuun 3. päivänä 1997 Valleella oli mahdollisuus yksityiskeskusteluun Mitchellin kanssa. Valleen päiväkirja kertoo seuraavaa:
”Autossa minulla oli mahdollisuus puhua Edgar Mitchellin kanssa eri teorioista. Hänen mielestään UFO-ilmiössä on tapahtunut muutos 1940-luvun alku- ja loppupuolten välillä. Hän uskoo, että salaisella ryhmittymällä, joka on irtaantunut Yhdysvaltain valtiosta, on pääsy kaapattuun teknologiaan. Se on takaisinmallintanut alusta ja on kiireisenä luomassa feikkiuhkaa, joka liitettäisiin ’pahoihin avaruusolentoihin’, hän sanoo, tai saatanallisiin voimiin. Mutta muistelen, että Steven Greer on vaikuttanut Edin ajatteluun.”
1998. Toukokuun 1998 haastattelussa James Foxin ja Edgar Mitchellin välillä, kuten on lainattu sivuilla 59-60 Steven M. Greerin kirjassa ”Disclosure”, Mitchell sanoo:
”Kyllä, avaruusolennot ovat vierailleet. Kyllä, aluksia on syöksynyt maahan. Materiaalia ja ruumiita on saatu haltuun. Ja jokin ryhmä ihmisiä jossain, joka saattaa liittyä valtioon tällä hetkellä… tietää kaiken tämän. He ovat yrittäneet salata tätä tietoa eikä sallia sen laajaa levitystä… Takaisinmallinnusta on tapahtunut, joka on mahdollistanut osan näiden aluksten, tai tiettyjen niiden komponenttien kopioinnin. Ja että on joitain Maan asukkeja, jotka käyttävät tätä laitteistoa tietyin tavoin.”
Vastaus kysymyksiin
Joten voimme nähdä, että Mitchellin aiemmat uskomukset sopivat hyvin Wilson/Davisin keskeisiin ajatuksiin. Se olisi riittävä syy sille miksi Mitchell olisi saanut kopion dokumentista vuoden 2002 aikoihin, ja miksi se löytyi hänen kuolinpesänsä papereista vuonna 2016.
Varoituksen sana
Olettakaamme nyt, että Davis ja Wilson oikeasti tapasivat vuonna 2002. Lisäksi olettakaamme, että Wilson oikeasti sanoi nuo asiat. Mitä meillä oikeastaan onkaan?
Meillä on näyttöä, että Wilson tapasi joitain henkilöitä, jotka kertoivat hänelle tarinan Maan ulkopuolisen aluksen takaisinmallintamisesta. Kuitenkaan Wilson ei sano, että hänelle näytetiin alusta? Ei, hän ei sano. Onko Wilsonilla mitään näyttöä siitä, että sellainen alus on fyysisesti olemassa? Ei, hänellä ei ole. Onko Wilsonilla tuntematon palanen, joka on analysoitu ja osoitettu avaruusaluksen palaseksi? Ei, hänellä ei ole. Meillä on yksinkertaisesti tarina, jonka on kertonut Yhdysvaltain valtion viranomainen. Jos Edgar Mitchelliä ei olisi, meillä ei olisi edes tuota tarinaa. Mutta tällä hetkelä se pysyy, minun mielessäni, yksinkertaisesti tarinana.
