Tutkielma #8
Tarkistettu helmikuun 12. 2004, julkaistu ensikerran tammikuun 28. 2004
Exopolitics Article Archives
© Michael E. Salla, PhD
Tiivistelmä
Helmikuun 20-21. päivien välisenä yönä 1954, ollessaan ’lomalla’ Kalifornian Palm Springsissa, presidentti Dwight Eisenhower katosi ja väitetysti hänet vietiin Edwardsin ilmatukikohtaan salaiseen tapaamiseen. Kun hän löytyi seuraavana aamuna jumalanpalveluksesta kirkossa Los Angelesissa, toimittajille sanottiin, että hän oli joutunut hammaslääkärin hätäpäivystykseen aiempana iltana paikalliselle hammaslääkärille. Eisenhoweria hoitanut hammaslääkäri myöhemmin esiteltiin samana iltana. Yö ja aamu kadoksissa ruokkivat huhuja siitä, että Eisenhower käytti hammaslääkärikertomusta peitetarinana avaruusolentojen tapaamiselle. Tapaaminen mahdollisesti on kaikkein merkittävin mitä kukaan presidentti on koskaan tehnyt: väitetty ’Ensikontakti’ avaruusolentojen kanssa Edwardsin ilmatukikohdassa (aiemmin tunnettiin nimellä Murocin lentokenttä), josta sai alkunsa sarja tapaamisia eri avaruusolentojen rotujen kanssa, mikä johti lopulta ’sopimuksen’ allekirjoittamiseen. Tämä huikea Ensikontaktitapahtuma, mikäli se on oikeasti pidetty, viettää vuosijuhlaansa helmikuun 20-21. päivinä 2004.
Tässä tutkielmassa käydään läpi todisteita Ensikontaktitapahtumalle avaruusolentojen kanssa, jotka ulkonäöltään näyttivät erehdyttävästi ’pohjoismaisilta’, sopimukselle ’pohjoismaisen’ avaruusolentojen rodun kanssa, sarjalle tapaamisia jotka lopulta johtivat sopimuksen allekirjoittamiseen toisen ’Harmaina’ tunnetun avaruusolentojen rodun kanssa sekä näiden sopimusneuvotteluissa mukana olleiden eri avaruusolentojen rotujen motivaatioille. Tämä tutkielma lisäksi tarkastelee sitä miksi tapahtumat pidettiin salassa niin pitkään, Eisenhowerin avaruusolentotapaamisen 50-vuotisjuhlan merkitystä sekä tulemmeko kuulemaan piakkoin lähitulevaisuudessa ilmoituksen UFO-paljastuksesta.
Eisenhowerin tapaaminen 1954 avaruusolentojen kanssa: Ensikontaktin vuosijuhla?
Johdanto [1]
Helmikuun 20-21. päivien välisenä yönä 1954, ollessaan ’lomalla’ Kalifornian Palm Springsissa, presidentti Dwight Eisenhower katosi ja väitetysti hänet vietiin Edwardsin ilmatukikohtaan salaiseen tapaamiseen. Kun hän löytyi seuraavana aamuna jumalanpalveluksesta kirkossa Los Angelesissa, toimittajille sanottiin, että hän oli joutunut hammaslääkärin hätäpäivystykseen aiempana iltana paikalliselle hammaslääkärille. Eisenhoweria hoitanut hammaslääkäri myöhemmin esiteltiin samana iltana. Yö ja aamu kadoksissa ruokkivat huhuja siitä, että Eisenhower käytti hammaslääkärikertomusta peitetarinana avaruusolentojen tapaamiselle. Tapaaminen mahdollisesti on kaikkein merkittävin mitä kukaan presidentti on koskaan tehnyt: väitetty ’Ensikontakti’ avaruusolentojen kanssa Edwardsin ilmatukikohdassa (aiemmin tunnettiin nimellä Murocin lentokenttä), josta sai alkunsa sarja tapaamisia eri avaruusolentojen rotujen kanssa, mikä johti lopulta ’sopimuksen’ allekirjoittamiseen. Tämä huikea Ensikontaktitapahtuma, mikäli se on oikeasti pidetty, viettää vuosijuhlaansa helmikuun 20-21. päivinä 2004.
Tässä tutkielmassa käydään läpi todisteita Ensikontaktitapahtumalle avaruusolentojen kanssa, jotka ulkonäöltään näyttivät erehdyttävästi ’pohjoismaisilta’, sopimukselle ’pohjoismaisen’ avaruusolentojen rodun kanssa, sarjalle tapaamisia jotka lopulta johtivat sopimuksen allekirjoittamiseen toisen ’Harmaina’ tunnetun avaruusolentojen rodun kanssa sekä näiden sopimusneuvotteluissa mukana olleiden eri avaruusolentojen rotujen motivaatioille. Tämä tutkielma lisäksi tarkastelee sitä miksi tapahtumat pidettiin salassa niin pitkään, Eisenhowerin avaruusolentotapaamisen 50-vuotisjuhlan merkitystä sekä tulemmeko kuulemaan piakkoin lähitulevaisuudessa ilmoituksen UFO-paljastuksesta.
Eisenhowerin ‘Ensikontaktitapaamista’ avaruusolentojen kanssa tukevat aihetodisteet
Eisenhowerin tapaamisesta avaruusolentojen kanssa on olemassa aihetodisteita ja todistajanlausuntoja, kuten on myös sarjasta tapaamisia, jotka kulminoituivat eri avaruusolentoryhmittymän kanssa solmittuun sopimukseen. Kaikkein kiinnostavimmat ovat väitteet koskien Eisenhowerin väitettyä talvilomaa Palm Springsissä, Kaliforniassa helmikuun 17-24. päivinä 1954. Ensinnäkin, ”presidentin lomasta” ilmoitettiin varsin yhtäkkisesti ja se tapahtui alle viikko sen jälkeen kun Eisenhower oli ollut lomalla Georgiassa ‘ampumassa viiriäisiä’. UFO-tutkija William Mooren mukaan kaikki tämä oli epätavallista ja viittasi siihen, että Palm Springsin visiitti oli paljon muutakin kuin pelkkä loma. [2]
Toiseksi, helmikuun 20. päivän lauantai-iltana presidentti Eisenhower katosi, mikä ruokki spekulaatioita lehdistössä, että hän olisi sairastunut tai jopa kuollut. Hätäisesti järjestetyssä lehdistötilaisuudessa Eisenhowerin lehdistösihteeri ilmoitti, että Eisenhowerin paikka hampaassa oli irronnut hänen syödessään kanaa, ja että hänet piti kiidättää hammaslääkärille. Paikallinen hammaslääkäri esiteltiin sunnuntaina 21. helmikuuta pidetyssä virallisessa tilaisuudessa ”presidenttiä hoitaneena hammaslääkärinä”. [3] Mooren tutkimukset tapauksesta tulivat siihen tulokseen, että hammaslääkärivierailua käytettiin peitetarinana Eisenhowerin todelliselle sijainnille.
Eisenhower oli kadoksissa kokonaisen illan, ja hänet olisi aivan hyvin voitu viedä pois Palm Springsista läheiselle Murocin lentokentälle, joka myöhemmin nimettiin Edwardsin ilmatukikohdaksi. Presidentin loman ennaltasopimaton luonne, presidentin katoaminen ja hammaslääkäripeitetarina tarjoavat aihetodisteita siitä, että hänen Palm Springsin loman todellinen päämäärä oli, että hän ottaisi osaa tapaamiseen, joka oli niin tärkeä, että sitä ei voitu paljastaa kansalle. Tapaaminen avaruusolentojen kanssa on hyvinkin voinut olla hänen vierailunsa todellinen tarkoitus.
Gerald Lightin kirje, jossa mainittiin Eisenhowerin tapaaminen avaruusolentojen kanssa
Ensimmäinen henkilö, joka julkisesti väitti Eisenhowerin tavanneen avaruusolentoja, oli Gerald Light, joka kirjeessä Meade Laynelle, silloiselle Borderland Sciences -tutkimusjärjestön johtajalle, päivämäärällä 16. huhtikuuta 1954 väitti hänen olleen mukana delegaatiossa, jossa johtajia vietiin tapaamaan avaruusolentoja Edwardsin ilmatukikohtaan. Myöhemmässä artikkelissa Mayde Layne kuvasi Lightia ”lahjakkaaksi ja erittäin koulutetuksi kirjoittajaksi ja luennoitsijaksi”, joka hallitsi sekä okkultismia että selvänäkötaidon. [4] Light oli tunnettu metafysiikan hahmo Etelä-Kalifornian alueella. Hänen ja muiden delegaation jäsenten tavoitteena oli testata kansan reaktioita avaruusolentojen läsnäoloon. Light kuvasi tapaamisen tilanteita seuraavasti:
’Rakkaat ystävät: Olen juuri palannut Murocista [Edwardsin ilmatukikohdasta]. Raportti on totta — musertavan totta! Tein matkan yhdessä Franklin Allenin kanssa Hearst Papersista ja Edwin Nourse Brookingsin instituutista (Trumanin entinen taloudellinen neuvonantaja) sekä piispa MacIntyren kanssa Los Angelesista (nimet ovat toistaiseksi luottamuksellisia). Kun meidän sallittiin päästä rajatulle alueelle (arviolta 6 tuntia sen jälkeen, kun meidät oli tarkastettu kaikenlaisten esineiden, tapahtumien ja henkilökohtaisen ja työelämän aspektien varalta), minulla oli omituinen tunne, että maailma oli lopettanut fantastisessa realismissa elämisen. Sillä en ollut koskaan nähnyt niin monia ihmisiä täydellisen romahduksen ja hämmennyksen tilassa, kun he tajusivat että heidän maailmansa todellakin oli päättynyt niin lopullisesti, että sitä ei pysty edes kuvaamaan. Todellisuus ’toisen tason’ taivaan muodoista on nyt ja ikuisesti siirtynyt pois spekulaatioiden maailmasta ja siitä on tullut varsin tuskallinen osa jokaisen vastuullisen tieteellisen ja poliittisen ryhmittymän tietoisuutta. Kahden päivän vierailuni aikana näin ilmavoimien upseerien tutkivan ja käsittelevän viitenä eri kertana viiden tyyppisiä lentokoneita — Eetteriolentojen avustuksella ja luvalla! Minulla ei ole sanoja joilla kuvata reaktiotani. Se lopultakin tapahtui. Nyt se on historiaa. Kuten ehkä jo tiedätte, presidentti Eisenhower vietiin Murociin eräänä iltana hänen vieraillessaan Palm Springsissä hiljattain. Ja olen vakuuttunut siitä, että hän jättää huomiotta eri ”viranomaisten” välisen hirvittävän konfliktin ja kääntyy suoraan ihmisten puoleen radion ja television välityksellä — jos pattitilanne jatkuu vielä kauan. Sen perusteella, mitä olen saanut selville, virallista julkilausumaa maalle valmistellaan toimitettavaksi toukokuun puolivälin tienoilla. [5]
Tietenkään mitään muodollista ilmoitusta ei koskaan tehty, ja Lightin oletettu tapaaminen on ollut joko 1900-luvun parhaiten varjeltu salaisuus tai ruumiistapoistumiskokemuksista tunnetun vanhemman mystikon sepite. Lightin kuvaamat tapahtumat hänen tapaamisesta, läsnäolijoiden paniikki ja hämmennys, väitetyn laskeutumisen emotionaalinen vaikutus, suuret mielipide-erot siitä pitäisikö avaruusolentojen vierailusta kertoa kansalle ovat uskottavia kuvauksia siitä mitä on voinut tapahtua. Ligthin kuvaamat psykologiset ja emotionaaliset vaikutukset korkea-arvoisiin upseereihin tapaamisessa ovat yhdenmukaisia sen kanssa mitä voitaisiin odottaa ’elämää mullistavalta tapahtumalta’. Toinen tapa arvioida Lightin väitettä on tutkia hänen nimeämiä hahmoja, jotka olivat hänen mukanaan osana delegaatiota, sekä sitä olisivatko he voineet olla mahdollisesti kandidaatteja tällaiseen tapaamiseen.
Tohtori Edwin Nourse (1883-1974) oli presidentti Trumanin taloudellisten neuvonantajien neuvoston ensimmäinen puheenjohtaja (1944-1953) sekä presidentti Trumanin taloudellinen pääneuvonantaja. [6] Nourse virallisesti jäi eläkkeelle vuonna 1953 ja olisi varmasti ollut hyvä valinta henkilöksi, joka voisi antaa luottamuksellisesti taloudellisia neuvoja Eisenhowerin hallinnolle. Mikäli tri. Nourse oli ollut läsnä tällaisessa tapaamisessa, hän teki sen jotta hän olisi voinut tarjota asiantuntemustaan avaruusolentojen Ensikontaktin mahdollisista taloudellisista vaikutuksista. toinen Lightin mainitsema henkilö oli piispa MacIntyre.
Kardinaali James Francis MacIntyre oli Los Angelesin katolisen kirkon piispa ja johtaja (1948-1970) ja hän olisi ollut tärkeä nimi jolta kysyä jotain mahdollisista uskonnollisten henkilöiden reaktioista yleisesti sekä erityisesti planeettamme kaikkein vaikutusvaltaisimman ja voimakkaimman uskonnollisen instituution reaktioista — roomalaiskatolisen kirkon. Erityisesti, kardinaali MacIntyre olisi ollut hyvä alinta Vatikaanin edustajaksi, sillä paavi Pius XII nimitti hänet Länsi-USA:n ensimmäiseksi kardinaaliksi 1952. Kaikki kardinaali MacIntyren kirjeenvaihto on suljettu tutkijoilta, mikä tekee mahdottomaksi vahvistaa sen mitkä hänen Murocin vierailunsa vaikutukset ovat olleet häneen sekä sitä mitä hän kommunikoi kollegoilleen Vatikaaniin. [7] Kardinaali MacIntyre oli riittävän korkea-arvoinen edustaakseen katolista kirkkoa ja uskonnollista yhteisöä johtajien delegaatiossa. Neljäs johtajien delegaation jäsen oli Franklin Winthrop Allen, entinen Hearst Newspapers Groupin toimittaja. [8] Allen oli 80-vuotias tuohon aikaan, ja hän oli kirjoittanut kirjan jossa ohjeistettiin toimittajia siitä miten käsitellä kongressin komiteakuulemisia, ja hän olisi ollut hyvä valinta lehdistön jäseneksi joka osaa säilyttää luottamuksellisuuden. Nämä neljä henkilöä edustivat uskonnollista, henkistä, taloudellista ja median yhteisöä ja he kaikki olivat riittävän iäkkäitä ja hyvämaineisia. He varmasti olisivat olleet hyviä kandidaatteja johtajien delegaatioon, joka olisi osannut antaa luottamuksellisesti neuvoja mahdollisesta kansan reaktiosta Ensikontaktiin avaruusolentojen kanssa. Sellainen valikoima olisi ollut ’viisaiden miesten’ ryhmä, joka olisi kuvannut hyvin Amerikan yhteiskunnan konservatiivista luonnetta 1954. Vaikka Light on saattanut hyvinkin keksiä tällaisen luettelon keksityssä kertomuksessa tai ruumiin ulkopuolisessa kokemuksessa, kuten Moore analyysissään antaa ymmärtää, Lightin valinnassa ei ole mitään sellaista, mikä sulkee pois sen mahdollisuuden, että he olisivat olleet uskottavia tällaisen valtuuskunnan jäseniä. [9] Näin ollen tällaisen ”viisaiden miesten” ryhmän valinta antaa jonkin verran uskottavuutta Lightin väitteelle.
Voidaan siis päätellä, että seuraavat seikat muodostavat aihetodisteet siitä, että tapaaminen avaruusolentojen kanssa on tapahtunut. Ensimmäinen on Eisenhowerin kadonnut yö. Toinen on heikko ”peitetarina”, jota käytettiin Eisenhowerin poissaoloon. Kolmas on Lightin kuvaus tapaamisen todellisista tapahtumista, sillä kuvatun tapaamisen psykologinen ja emotionaalinen vaikutus vastaa sitä, mitä oli odotettavissa. Viimeisenä on Lightin kuvaus yhteisön johtajien tai ”viisaiden miesten” kokoonpanosta kokouksessa. Nämä neljä seikkaa yhdessä tarjoavat aihetodisteita siitä, että tapaaminen avaruusolentojen kanssa tapahtui ja että Eisenhower oli läsnä.
Todistukset, jotka tukevat Eisenhowerin tapaamista avaruusolentojen kanssa
On olemassa useita muita lähteitä, jotka väittävät, että Edwardsin lentotukikohdassa olisi pidetty avaruusolentojen kokous, joka vastasi virallista ensikontaktitapahtumaa. Nämä lähteet perustuvat sellaisten ”ilmiantajien” todistuksiin, jotka ovat nähneet asiakirjoja tai jotka ovat saaneet tietää tällaisesta tapaamisesta ”sisäpiirikontakteiltaan”. Näissä todistuksissa kuvataan, että näyttäisi olevan kyse kahdesta erillisestä tapaamiskerrasta, joihin osallistui eri avaruusolentoryhmiä, jotka tapasivat joko presidentti Eisenhowerin ja/tai Eisenhowerin hallinnon virkamiehiä lyhyen ajanjakson aikana. Ensimmäinen näistä tapaamisista, varsinainen ”Ensikontakti”, ei johtanut sopimukseen, ja avaruusolennot torjuttiin käytännössä. Toinen näistä tapaamisista johti sopimukseen, ja siitä on ilmeisesti tullut perusta myöhemmille salaisille vuorovaikutustapaamisille allekirjoitettuun ”sopimukseen” osallistuneiden Maan ulkopuolisten rotujen kanssa. Tapaamisten järjestyksessä ja niiden pitopaikoissa on jonkin verran ristiriitaisuuksia, mutta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että presidentti Eisenhowerin osallistuminen ”ensikontaktikokoukseen” tapahtui ja että yksi näistä tapaamisista tapahtui hänen vieraillessaan helmikuussa 1954 Edwardsin lentotukikohdassa.
Ensimmäisen version Eisenhowerin tapaamisesta on kuvannut yksi ”kiistellyimmistä” ilmiantajista, joka on koskaan tullut julkisuuteen kuvaamaan Maan ulkopuolisten läsnäoloa. William Cooper kuului Tyynenmeren laivaston komentajan tiedusteluryhmään vuosina 1970-73, ja hänellä oli pääsy salaisiin asiakirjoihin, jotka hänen oli tarkistettava täyttääkseen tiedotustehtävänsä. Hän kuvailee maan ulkopuolisten kanssa tapahtuneen ”ensikontaktin” taustaa ja luonnetta seuraavasti:
Vuonna 1953 tähtitieteilijät havaitsivat avaruudessa suuria kohteita, jotka liikkuivat kohti Maata. Aluksi uskottiin, että ne olivat asteroideja. Myöhemmin todisteet osoittivat, että esineet saattoivat olla vain avaruusaluksia. Sigma-projekti sieppasi avaruusolentojen radioviestintää. Kun esineet saavuttivat Maan, ne asettuivat hyvin korkealle kiertoradalle päiväntasaajan ympärille. Niitä oli useita valtavia aluksia, ja niiden varsinaista tarkoitusta ei tiedetty. Project Sigma ja uusi Project Plato pystyivät tietokoneen binäärikieltä käyttävän radioviestinnän avulla järjestämään laskeutumisen, joka johti kasvokkain tapahtuvaan kontaktiin toiselta planeetalta tulleiden avaruusolentojen kanssa. Plato-projektin tehtävänä oli luoda diplomaattiset suhteet tähän avaruusolentojen rotuun. Sillä välin ihmisen näköisten avaruusolentojen rotu otti yhteyttä Yhdysvaltain hallitukseen. Tämä avaruusolentoryhmä varoitti meitä päiväntasaajaa kiertävistä avaruusolennoista ja tarjoutui auttamaan meitä henkisessä kehityksessämme. Tärkeimpänä ehtona he vaativat, että puramme ja tuhoamme ydinaseemme. He kieltäytyivät teknologian vaihdosta vedoten siihen, että olimme henkisesti kykenemättömiä käsittelemään hallussamme olevaa teknologiaa. He uskoivat, että käyttäisimme kaikkea uutta teknologiaa toisiamme tuhoamaan. Tämä rotu totesi, että olimme itsetuhon tiellä ja että meidän on lakattava tappamasta toisiamme, lakattava saastuttamasta maapalloa, lakattava raiskaamasta maapallon luonnonvaroja ja opittava elämään harmoniassa. Näihin ehtoihin suhtauduttiin äärimmäisen epäluuloisesti, erityisesti tärkeimpänä ehtona oli ydinaseriisunta. Uskottiin, että tämän ehdon täyttäminen jättäisi meidät avuttomiksi ilmeisen muukalaisuhan edessä. Meillä ei myöskään ollut mitään historiaa, mikä olisi auttanut päätöksenteossa. Ydinaseriisunnan ei katsottu olevan Yhdysvaltojen etujen mukaista. Ehdotukset hylättiin. [10]
Cooperin versiossa merkittävää on se, että humanoidi-avaruusrotu ei ollut halukas osallistumaan teknologianvaihtoon, joka voisi auttaa aseiden kehittämisessä, vaan keskittyi sen sijaan hengelliseen kehitykseen. Merkittävää on, että näiden avaruusolentojen tarjoukset torjuttiin.
Vahvistus siitä, että Ensimmäisen kosketuksen tapaamiseen osallistui avaruusolentoja, joita käytännössä torjuttiin, koska he ottivat periaatteellisen kannan teknologia-apuun ja ydinaseisiin, tulee entisen laivaston komentajan pojalta, joka väitti, että hänen isänsä oli ollut läsnä 20.-21. helmikuuta 1954 pidetyssä Ensimmäisen kosketuksen tapahtumassa. Yhdysvaltain merijalkaväen eläkkeellä olevan kersantti Charles L. Suggsin mukaan hänen isänsä Charles L. Suggs (1909-1987) oli Yhdysvaltain merivoimien entinen komentaja, joka osallistui Edwardsin lentotukikohdassa pidettyyn kokoukseen Eisenhowerin kanssa. [11] Kersantti Suggs kertoi isänsä kokemuksista kokouksesta vuonna 1991 erään tunnetun ufotutkijan haastattelussa:
Charlien isä, merivoimien komentaja Charles Suggs oli presidentin mukana muiden mukana 20. helmikuuta. He tapasivat ja keskustelivat kahden valkotukkaisen pohjoismaalaisen kanssa, joilla oli vaaleansiniset silmät ja värittömät huulet. Tiedottaja seisoi muutaman metrin päässä Ike:stä eikä antanut tämän lähestyä lähemmäs. Toinen pohjoismaalainen seisoi kaksoiskuperan lautasen pidennetyllä rampilla, joka seisoi kolmijalkaisilla laskutelineillä laskukiitotien päällä. Charlien mukaan kentällä oli B-58 Hustlereita, vaikka ensimmäinen niistä lensi virallisesti vasta vuonna 1956. Nämä vierailijat sanoivat tulleensa toisesta aurinkokunnasta. He esittivät yksityiskohtaisia kysymyksiä ydinkokeistamme. [12]
Toinen ”ilmiantaja”, joka vahvistaa, että Ensikontaktiin liittyi Maan ulkopuolinen rotu, joka hylättiin heidän periaatteellisen teknologiansiirtoa koskevan kantansa vuoksi, on Lear-suihkukoneen kuuluisan luojan William Learin poika. John Lear on entinen Lockheed L-1011 -lentokoneen kapteeni, joka lensi yli 150 testilentokonetta ja piti hallussaan 18 nopeusennätystä. 1960-luvun lopulla, 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa hän oli CIA:n sopimuslentäjä. Learilla oli läheiset suhteet CIA:n johtajaan William Colbyyn, joka vastasi Vietnamin salaisista operaatioista ennen kuin hänestä tuli CIA:n johtaja. Learin mukaan eräs toinen rotu oli tosiaan varoittanut häntä ennen kuin sopimus lopulta allekirjoitettiin, ja hän väitti, että he kävivät Murocissa/Edwardissa ja että tapahtui seuraavaa:
Vuonna 1954 presidentti Eisenhower tapasi toisen muukalaislajin edustajan Murocin testikeskuksessa, joka nykyään on nimeltään Edwardsin lentotukikohta. Tämä muukalainen ehdotti, että he voisivat auttaa meitä pääsemään eroon Harmaista, mutta Eisenhower hylkäsi heidän tarjouksensa, koska he eivät tarjonneet teknologiaa. [13]
Cooperin ja Learin ajatusta useamman kuin yhden Maan ulkopuolisen rodun yhteistoiminnasta Eisenhowerin hallinnon kanssa tukevat muut ilmiantajat, kuten entinen kersantti Robert Dean, joka Cooperin tavoin pääsi käsiksi huippusalaisiin asiakirjoihin työskennellessään erään suuren yhdysvaltalaisen sotilasjohdon ylipäällikön tiedusteluosastolla. Deanin 27-vuotisen ansiokkaan sotilasuran aikana hän palveli liittoutuneiden Euroopan ylimmässä päämajassa, jossa hän näki nämä asiakirjat palvellessaan Euroopan ylimmän liittoutuneiden komentajan alaisuudessa. Dean väitti:
Ryhmiä oli tuolloin vain neljä, joista he tiesivät varmasti, ja harmaat olivat yksi niistä. Oli ryhmä, joka näytti täsmälleen samalta kuin me. Oli ihmisryhmä, joka näytti niin paljon meiltä, että se todella teki amiraalit ja kenraalit hulluiksi, koska he totesivat, että nämä ihmiset, ja he olivat nähneet heidät toistuvasti, he olivat olleet yhteydessä heihin, oli ollut sieppauksia, oli ollut yhteyksiä… Kaksi muuta ryhmää, oli hyvin suuri ryhmä, sanon suuri, he olivat 6-8 ehkä joskus 9 jalkaa pitkiä ja he olivat humanoidisia, mutta he olivat hyvin kalpeita, hyvin valkoisia, eikä heillä ollut lainkaan karvoja kehossaan. Ja sitten oli toinen ryhmä, joka oli jotenkin matelijamainen. Olimme kohdanneet heitä, sotilaat ja poliisit ympäri maailmaa ovat törmänneet näihin tyyppeihin. Heidän silmissään oli pystysuorat pupillit, ja heidän ihonsa näytti olevan laadultaan hyvin paljon liskon vatsan kaltainen. Nämä olivat siis ne neljä, joista he tiesivät vuonna 1964. [14]
Todistajalausunnoissa on jonkin verran ristiriitaisuutta sen suhteen, missä ilmavoimien tukikohdassa hylätyt avaruusolennot tapasivat presidentti Eisenhowerin ja/tai Eisenhowerin hallinnon virkamiehiä. Cooper väittää, että tämä tapahtui Homesteadin ilmavoimien tukikohdassa Floridassa eikä Edwardsissa. [15] Toisaalta Lear ja Suggs väittävät, että se tapahtui Edwardsissa. Kirjeessään Gerald Light huomautti Eisenhowerin virkamiesten voimakkaista erimielisyyksistä, jotka koskivat avaruusolentojen vastaamista Edwardsin lentotukikohdan kokouksessa. Tällaisia voimakkaita erimielisyyksiä saattoi ennakoitavasti esiintyä, jos kansallisen turvallisuuden virkamiehet vastasivat avaruusolentojen pyyntöön luopua aseteknologian tavoittelusta. Kun otetaan huomioon kylmän sodan intensiivisyys, läsnä olleet kansallisen turvallisuuden virkamiehet saattoivat hyvinkin päättää, että oli järkevämpää etsiä parempia ehtoja ennen kuin suostuivat avaruusolentojen pyyntöön. Lightin todistus antaa ymmärtää, että Edwardsissa pidetty kokous ei johtanut sopimukseen, vaan sen sijaan Eishenhowerin virkamiesten välille syntyi kiistoja. Näin ollen päättelen, että Learin ja Suggsin versio on oikeampi ja että ”ensimmäinen kontakti” tapahtui Edwardsin lentotukikohdassa 20.-21. helmikuuta 1954.
Vuoden 1954 sopimus avaruusolentojen kanssa
Tähän mennessä tutkittujen todistusten mukaan 20.-21. helmikuuta 1954 pidetty kokous ei ollut menestyksekäs, ja avaruusolennot torjuttiin, koska ne kieltäytyivät teknologiavaihdosta ja koska Yhdysvallat ja oletettavasti muut maailman suurvallat vaativat ydinaseriisuntaa. Cooper kuvailee olosuhteita, jotka johtivat myöhempään sopimukseen, joka saavutettiin ensimmäisen kokouksen epäonnistumisen jälkeen. Vaikka Cooperilla on erilainen versio vuoden 1954 tapaamisten päivämääristä ja kellonajoista, hän on samaa mieltä siitä, että tapaamisia oli kaksi ja että eri avaruusolennot tapasivat presidentti Eisenhowerin ja/tai hänen hallinnon virkamiehiä. [16]
Myöhemmin vuonna 1954 maapalloa kiertäneet isonenäiset Harmaat avaruusolennot laskeutuivat Hollomanin lentotukikohtaan. Perussopimus saatiin aikaan. Tämä rotu ilmoitti olevansa peräisin Orionin tähdistössä olevan punaisen tähden ympärillä olevalta planeetalta, jota kutsuimme Betelgeuseksi. He totesivat, että heidän planeettansa oli kuolemassa ja että jonain tuntemattomana tulevana ajankohtana he eivät enää pystyisi selviytymään siellä. [17]
Hollomanin ilmavoimien tukikohdassa New Mexicossa pidetyn kokouksen on raportoitu olleen myöhempien Maan ulkopuolisten tapaamisten tapahtumapaikka samojen Maan ulkopuolisten kanssa, jotka todistettavasti allekirjoittivat vuoden 1954 sopimuksen. Esimerkiksi vuosina 1972-73 tuottajille Robert Emenegger ja Allan Sandler oli väitetysti tarjottu ja he olivat todistaneet todellista ilmavoimien filmimateriaalia tapaamisesta, johon osallistui Harmaita avaruusolentoja ja joka tapahtui Hollomanin ilmavoimien tukikohdassa vuonna 1971. [18] Cooper selitti Harmaiden avaruusolentojen kanssa vuonna 1954 tehdyn sopimuksen ehdot seuraavasti:
Sopimuksessa todettiin, että muukalaiset eivät sekaantuisi meidän asioihimme, emmekä me sekaantuisi heidän asioihinsa. Pitäisimme heidän läsnäolonsa Maan päällä salassa. He toimittaisivat meille kehittynyttä teknologiaa ja auttaisivat meitä teknologisessa kehityksessämme. He eivät tekisi mitään sopimusta minkään muun maan kansakunnan kanssa. Ne voisivat kaapata ihmisiä rajoitetusti ja säännöllisesti lääketieteellisiä tutkimuksia ja kehitystemme seurantaa varten sillä ehdolla, että ihmisiä ei vahingoitettaisi, että heidät palautettaisiin kaappauspaikkaan, että heillä ei olisi mitään muistikuvaa tapahtumasta ja että muukalaiskansakunta toimittaisi MJ-12:lle säännöllisesti luettelon kaikista ihmiskontakteista ja siepatuista. [19]
Toinen ilmiantaja, joka on lähde sopimuksen allekirjoittamisesta, on Phil Schneider, entinen geologinen insinööri, joka työskenteli maanalaisten tukikohtien rakentamista varten tehdyissä sopimuksissa ja joka työskenteli laajalti mustien projektien parissa, joihin liittyy avaruusolentoja. Hän paljasti oman tietonsa sopimuksesta seuraavassa:
Vuonna 1954 Eisenhowerin hallinnon aikana liittovaltion hallitus päätti kiertää Yhdysvaltojen perustuslakia ja tehdä sopimuksen ulkomaalaisten yhteisöjen kanssa. Sitä kutsuttiin vuoden 1954 Greada-sopimukseksi, jossa periaatteessa sovittiin, että avaruusolennot voivat ottaa muutaman lehmän ja testata istutustekniikkaansa muutamaan ihmiseen, mutta että niiden oli annettava yksityiskohtaiset tiedot asianomaisista ihmisistä. [20]
Schneiderin tietämys sopimuksesta olisi ollut peräisin hänen perehtyneisyydestään erilaisiin siiloutettuihin mustiin projekteihin ja vuorovaikutuksesta muiden avaruusolentojen kanssa työskentelevien henkilöiden kanssa. Vielä yksi ilmiantaja, joka on lähde sopimuksen allekirjoittamisesta, on tohtori Michael Wolf, joka väittää toimineensa eri poliittisissa komiteoissa, jotka ovat olleet vastuussa maan ulkopuolisista asioista 25 vuoden ajan. [21] Hän väittää, että Eisenhowerin hallinto teki sopimuksen maan ulkopuolisen rodun kanssa ja että tätä sopimusta ei koskaan ratifioitu perustuslain edellyttämällä tavalla. [22]
Merkittävää on, että monet ilmiantajat väittävät, että allekirjoitettuun sopimukseen liittyi jonkinlaista pakottamista avaruusolentojen taholta. Don Phillips on entinen ilmavoimien sotilas ja salaisiin ilmailuhankkeisiin osallistunut työntekijä, joka todisti nähneensä asiakirjoja, joissa kuvataan presidentti Eisenhowerin ja avaruusolentojen tapaamista ja myöhemmän sopimuksen taustoja:
Meillä on tallenteita vuodelta 1954, jotka ovat tämän maan omien johtajien ja täällä Kaliforniassa olevien avaruusolentojen välisiä tapaamisia. Ja kuten kirjallisista asiakirjoista ymmärrän, meiltä kysyttiin, antaisimmeko heidän olla täällä ja tehdä tutkimusta. Olen lukenut, että vastauksemme oli, no, miten voisimme estää teitä? Olette niin kehittyneitä. Ja tämän kameran ja äänen perusteella sanon, että presidentti Eisenhower piti tämän kokouksen. [23]
Eversti Phillip Corso, Eisenhowerin kansallisessa turvallisuusneuvostossa palvellut korkeasti palkittu upseeri, viittasi muistelmissaan Eisenhowerin hallinnon Maan ulkopuolisten kanssa allekirjoittamaan sopimukseen. Hän kirjoitti: ”Olimme neuvotelleet heidän [avaruusolentojen] kanssa eräänlaisen antautumisen niin kauan kuin emme voineet taistella heitä vastaan. He sanelivat ehdot, koska tiesivät, että se, mitä eniten pelkäsimme, oli paljastus.” [24] Corson väite ”neuvotellusta antautumisesta” viittaa siihen, että saavutettiin jonkinlainen sopimus tai ”sopimus”, johon hän ei ollut tyytyväinen.
Mitä tiedämme sopimuksen allekirjoittaneista Harmaista avaruusolennoista?
Cooperin mukaan sopimuksen allekirjoittaneet Harmaat avaruusolennot eivät olleet luotettavia:
Vuoteen 1955 mennessä tuli ilmeiseksi, että avaruusolennot olivat pettäneet Eisenhoweria ja rikkoneet sopimuksen….. Epäiltiin, että avaruusolennot eivät toimittaneet MJ-12:lle täydellistä luetteloa ihmiskontakteista ja kaapatuista, ja epäiltiin, että kaikkia kaapattuja ei ollut palautettu. [25]
Vastaavasti Lear väitti, että harmaat avaruusolennot rikkoivat sopimuksen nopeasti, eikä heihin voitu luottaa:
… tehtiin sopimus, jonka mukaan vastineeksi avaruusolentojen kehittyneestä teknologiasta antaisimme heidän siepata hyvin pienen määrän ihmisiä, ja meille annettaisiin määräajoin luettelo siepatuista henkilöistä. Saimme jotain vähemmän kuin mitä sovimme teknologiasta, ja huomasimme, että sieppaukset ylittivät miljoonakertaisesti sen, mihin olimme naiivisti suostuneet. [26]
Muut ilmiantajat ehdottivat myös, että Eisenhowerin kanssa sopimuksen allekirjoittaneisiin avaruusolentoihin ei voitu luottaa. Schneider väitti, että huolimatta sopimuksen määräyksistä, jotka koskivat kokeita varten ”siepattavien” ihmisten määrää, ”avaruusolennot muuttivat sopimusta, kunnes päättivät, etteivät ne noudattaisi sitä lainkaan”. [27]
Kuten aiemmin mainittiin, eversti Phillip Corso uskoi samalla tavoin, että Eisenhowerin hallinnon kanssa sopimuksia tehneisiin avaruusolentoihin ei voitu luottaa. Corso uskoi, että nämä pakottivat ”neuvoteltuun antautumiseen”, mikä viittasi epäilyttävään ulkoavaruuden agendaan. Vaikka kenraali Douglas Macarthur ei suoraan maininnut mitään hallituksen sopimusta avaruusolentojen kanssa, hän antoi lokakuussa 1955 kuuluisan varoituksen, jossa hän vihjasi, että avaruusolentojen läsnäolo uhkasi ihmisten suvereniteettia:
Sinulla on nyt edessäsi uusi maailma, muutoksen maailma. Puhumme oudoilla termeillä kosmisen energian valjastamisesta, lopullisesta konfliktista yhdistyneen ihmiskunnan ja jonkin toisen planeettagalaksin pahaenteisten voimien välillä.” ”Maailman kansojen on yhdistyttävä, sillä seuraava sota on planeettojen välinen sota. Maapallon kansojen on jonain päivänä muodostettava yhteinen rintama muilta planeetoilta tulevien ihmisten hyökkäyksiä vastaan. [28]
Macarthur saattoi hyvinkin viitata samoihin avaruusolentoihin, joiden Corso, Cooper ja Lear uskoivat tehneen sopimuksen Eisenhowerin hallinnon kanssa. Merkittävää on, että raportit yhteydenotoista avaruusolentoihin alkoivat muuttua, kun väitettyä sopimusta alettiin panna täytäntöön. Ystävälliset ”avaruusveljien” kertomukset, joissa oli mukana 1950-luvun kontaktihenkilöitä, muuttuivat, kun raportteja sieppauksista alkoi ilmaantua sen jälkeen, kun Barney ja Betty Hillin ensimmäinen kirjattu tapaus vuonna 1961 oli tapahtunut:
Toinen ilmeinen kaava, joka on esiintynyt ufologiassa, on avaruusveljesten valta-asema 1950-luvulla. He olivat ystävällisiä, olivat vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, jotka tulivat tunnetuiksi kontaktihenkilöinä, ja ottivat ihmisiä kyytiin avaruusaluksillaan. Tämä malli muuttui dramaattisesti Betty ja Barney Hillin sieppauksen myötä 1960-luvun alussa. 1950-luvun avaruusveljen ihmistyypit näyttivät katoavan, ja ne korvattiin UFO-kirjallisuudessa toisenlaisella muukalaisella. Kuusikymmenluvun alussa Hillien ensimmäinen sieppaus aloitti uuden mallin, jossa avaruusolennot olivat harmaita ”pahoja” muukalaisia, jotka sieppasivat ihmisiä vastoin heidän tahtoaan ja tekivät heille lääketieteellisiä toimenpiteitä. Tämän kirjoittajan tietääkseni 1950-luvulla ei ollut yhtään vahvistettua tapausta ”klassisista” sieppauksista. Toisin kuin 1950-luvun ”hyviä” avaruusveljiä, kaikki, joilla oli tarpeeksi epäonnea tavatakseen heidät, kuvailivat näitä harmaita avaruusolentoja etäisiksi ja tunteettomiksi. [29]
Wolfin mukaan avaruusolennot olivat harmaita Zeta Reticulum -tähtijärjestelmän neljänneltä planeetalta, kun taas Cooper väittää, että ne olivat pitkiä harmaita Betelgeusesta, Orionilta. Wolfin ja Cooperin toisistaan poikkeavat versiot kuvastavat todennäköisesti Rigelin ja Betelguesen Harmaiden läheistä suhdetta ja sitä, että sopimus on saattanut koskea useampaa kuin yhtä lajia avaruusolentoja. Wolf on kuvannut, että Harmailla on myönteisiä motiiveja niiden läsnäoloon maapallolla, mutta Yhdysvaltain armeijan sekopääelementit ovat estäneet niitä ja ottaneet ne kohteekseen. [30] Vastaavasti Robert Dean uskoo, että Maassa vierailevat avaruusolennot ovat ystävällisiä. [31] Tämä on ristiriidassa Cooperin, Learin, Schneiderin, Corson ja luultavasti jopa Macarthurin todistusten kanssa Harmaiden todellisista motiiveista. On syytä toistaa Gerald Lightin väite ”hirvittävästä ristiriidasta eri ‘viranomaisten’ välillä” siitä, pitäisikö yleisölle tiedottaa vai ei. On todennäköistä, että nämä erilaiset näkemykset Harmaiden motiiveista heijastivat epävarmuutta, joka on jakanut päättäjiä voimakkaasti aina nykypäivään asti siitä, miten parhaiten vastata Maan ulkopuolisten läsnäoloon ja mitä yleisölle pitäisi kertoa. [32]
Salaisuuden ja todistajien uskottavuuden säilyttäminen
Epävarmuus harmaiden avaruusolentojen motiiveista ja käyttäytymisestä näyttää vaikuttaneen suuresti hallituksen päätökseen olla paljastamatta avaruusolentojen läsnäoloa ja Eisenhowerin heidän kanssaan allekirjoittamaa sopimusta. Seuraavassa UFO-tutkijoille vuotaneessa ”väitetyssä virallisessa asiakirjassa” kuvataan virallista salassapitopolitiikkaa, joka hyväksyttiin huhtikuussa 1954, kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Eisenhower oli saanut ”ensikontaktin” avaruusolentoihin, jotka Eisenhowerin hallinto torjui:
Kaikkia kohtaamisia, joiden tiedetään olevan peräisin Maan ulkopuolelta, on pidettävä kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeinä, ja ne on siksi luokiteltava TOP SECRET -turvaluokitelluiksi. Yleisö tai lehdistö ei saa missään tapauksessa saada tietää näiden olentojen olemassaolosta. Hallituksen virallinen politiikka on, että tällaisia olentoja ei ole olemassa ja että mikään liittovaltion hallituksen virasto ei tällä hetkellä tutki avaruusolentoja tai niiden esineitä. Kaikki poikkeaminen tästä ilmoitetusta politiikasta on ehdottomasti kielletty. [33]
Rangaistukset maan ulkopuolisia ihmisiä koskevien salaisten tietojen paljastamisesta ovat varsin ankaria. Joulukuussa 1953 yleisesikuntapäälliköt antoivat armeijan, laivaston ja ilmavoimien julkaisun 146, jonka mukaan UFOja koskevien tietojen luvaton luovuttaminen on vakoilulain mukainen rikos, josta voi seurata jopa 10 vuoden vankeusrangaistus ja 10 000 dollarin sakko. [34] Robert Deanin mukaan tämä ankara rangaistus estää useimpia entisiä sotilaita paljastamasta tietoja. [35]
Strategiat, joilla käsitellään niitä entisiä sotilaita, yritysten työntekijöitä tai todistajia, jotka ovat tarpeeksi rohkeita tai ”typeriä” paljastamaan salaisia tietoja, ovat näiden henkilöiden pelottelu, hiljentäminen, eliminointi tai mustamaalaaminen. Tähän politiikkaan kuuluu sellaisia strategioita kuin kaikkien julkisten tietojen poistaminen entisistä sotilashenkilöistä tai yritysten työntekijöistä, henkilöiden pakottaminen vetäytymään, henkilöiden lausuntojen tarkoituksellinen vääristely tai henkilöiden mustamaalaaminen. Esimerkiksi Bob Lazar väitti olevansa entinen fyysikko, joka työskenteli maan ulkopuolisten alusten käänteistekniikan parissa. Hän kuvaili, että kaikki hänen yliopistonsa ja julkiset tietonsa katosivat, mikä osoittaa, miten sotilastiedustelupalvelut aktiivisesti mustamaalaavat ilmiantajia. [36]
Tähän mennessä mainittujen todistajien, Cooperin, Schneiderin, Learin ja Wolfin, kohdalla on käytetty joitakin tai kaikkia näistä strategioista, mikä vaikeuttaa varmojen johtopäätösten tekemistä heidän lausunnoistaan. Koska ristiriitojen, epävarmuuden ja hämmennyksen luominen on sotilastiedustelupalvelujen toimintatapa, jolla ne pyrkivät pitämään maan ulkopuolisten läsnäolon salassa, entisten virkamiesten/työntekijöiden/todistajien lausuntoja on tarkasteltava niiden ansioiden perusteella. Vaikka uskottavuuteen, luotettavuuteen ja disinformaatioon liittyvät kysymykset ovat tärkeitä tutkittaessa avaruusolentojen läsnäoloa, ei ole vielä kehitetty tiukkaa menetelmää, jolla voitaisiin käsitellä sotilas- ja tiedustelupalvelujen pyrkimyksiä mustamaalata, pelotella tai luoda kiistaa tiettyjen todistajien ympärille. Esimerkiksi lukuisat yritykset mustamaalata Cooperia erityisesti viittaamalla hänen lausunnoissaan esiintyviin epäjohdonmukaisuuksiin, vetäytymisiin, törkeään käytökseen ja ilmaistuihin kannanottoihin voivat johtua osittain tai kokonaan sotilastiedustelun virkamiesten politiikasta, jonka tarkoituksena on mustamaalata ja/tai pelotella Cooperia, jotta hän ei vuotaisi salaisia tietoja, joita hän on hyvinkin voinut todistaa virka-asemassaan. Koska Cooperin sotilasrekisteri osoittaa, että hän palveli virallisessa ominaisuudessa Tyynenmeren laivaston komentajan tiedotusryhmässä, on hyvin todennäköistä, että suuri osa hänen lausunnostaan on uskottava. Mahdolliset epätarkkuudet, jotka koskevat hänen muistikuviaan Eisenhowerin hallinnon ja avaruusolentojen välisten tapaamisten ajoituksesta, voivat johtua joko muistivirheistä tai kenties tarkoituksellisesta itsesuojelumekanismista. Jotkut ”ilmiantajat” ovat huomauttaneet, että peruuttaminen tai epätarkkuuksien kylväminen todistuksiin on joskus välttämätöntä tiedon levittämiseksi ilman fyysistä vahinkoa. [37] Kiistelty Cooper oli epäilemättä joutunut pisimpien ja intensiivisimpien sotilastiedustelun pyrkimysten kohteeksi, joiden tarkoituksena oli mustamaalata tai pelotella ketään salaisia tietoja paljastavaa ilmiantajaa.
Maan ulkopuolisten läsnäoloa varten kehitetty salassapitopolitiikka johtuu mitä todennäköisimmin siitä, että vastuussa olevat kansalliset turvallisuusviranomaiset ovat joutuneet syvään poliittiseen dilemmaan. Tämä dilemma johtuu epävarmuudesta sen suhteen, mitä todellisia hyötyjä vuoden 1954 väitetyllä sopimuksella oli ja mitä seurauksia sopimuksella olisi. Vaikka sopimuksen allekirjoittaminen tarjosi Yhdysvaltojen kansallisille turvallisuusviranomaisille mahdollisuuden tutkia maan ulkopuolisten teknologioita ja tarkkailla maan ulkopuolisten biologista ohjelmaa siepattujen siviilien avulla, osoittautui, että sopimus ei ollut niin hyödyllinen kuin aluksi luultiin, koska yhdysvaltalaisia siviilejä siepattiin liikaa.
Harmaiden myöhempi käyttäytyminen vuorovaikutuksessa Yhdysvaltain kansallisten turvallisuusviranomaisten kanssa oli todennäköisin syy lykätä päätöstä julkaista uutinen sopimuksesta ja avaruusolentojen läsnäolosta maailmanlaajuiselle yleisölle. Lightin todistajanlausunnon mukaan Eisenhower oli ilmoittanut 20.-21. helmikuuta 1954 läsnäolijoille, että ilmoitus tehtäisiin pian ensikontaktitapahtuman jälkeen. Koska näin ei tapahtunut ja sopimus allekirjoitettiin lopulta toisen Maan ulkopuolisten ryhmän, harmaiden, kanssa, tämä viittasi siihen, että kansalliset turvallisuusvirastot olivat syvästi eri mieltä siitä, oliko tämän tiedon julkistaminen viisasta, ja että ne olivat huolestuneita mahdollisesta julkisesta reaktiosta Harmaiden toimintaan.
Jäähyväispuheessaan vuonna 1961 presidentti Eisenhower viittasi mahdollisesti niiden kansallisten turvallisuusvirastojen kasvavaan valtaan, jotka käsittelivät avaruusolentojen läsnäoloa ja jotka olivat saamassa paljon valtaa sen dilemman seurauksena, mitä tehdä avaruusolentojen läsnäolon kanssa:
Hallituksen neuvostoissa meidän on varottava, ettei sotateollinen kompleksi hanki tarpeetonta vaikutusvaltaa, olipa se sitten haluttua tai toivottua. Väärin sijoitetun vallan katastrofaalisen nousun mahdollisuus on olemassa, ja se tulee jatkumaan. Emme saa koskaan antaa tämän yhdistelmän painon vaarantaa vapauksiamme tai demokraattisia prosessejamme. Meidän ei pitäisi pitää mitään itsestäänselvyytenä. Vain valppaat ja tietävät kansalaiset voivat pakottaa valtavan teollisen ja sotilaallisen puolustuskoneiston sovittamaan yhteen rauhanomaiset menetelmämme ja tavoitteemme, jotta turvallisuus ja vapaus voivat kukoistaa yhdessä.
Jos presidentti oli tyytymätön siihen, että Maan ulkopuolisten läsnäolosta ei kerrottu, hänen puheensa osoitti, että vastuussa olevat kansalliset turvallisuusviranomaiset hallitsevat julkista politiikkaa ja omaksuvat ”kovan linjan lähestymistavan”, joka ei ole sopusoinnussa Yhdysvaltojen demokraattisten ihanteiden kanssa.
Seuraavina vuosikymmeninä näyttää siltä, että virallista julkistamista harkittiin vakavasti useaan otteeseen. Esimerkiksi Robert Emenegger ja Allan Sandler väittivät, että Pentagon lähestyi heitä vuonna 1972, jotta he tuottaisivat virallisesti hyväksytyn videon, jota käytettäisiin Maan ulkopuolisten läsnäolon viralliseen julkistamiseen. Kun tarjous myöhemmin peruttiin, syyksi ilmoitettiin, että aika ei ollut enää sopiva Watergate-skandaalin vuoksi. Vaikka on epäilemättä totta, että poliittiset tekijät vaikuttivat virallisen ilmoituksen tekemiseen, on todennäköisempää, että ilmoittamatta jättäminen johtui epäselvyydestä sen suhteen, mitkä olivat Maan ulkopuolisten todelliset motiivit ja millainen vaikutus ilmoituksella olisi Maan ulkopuoliseen toimintaan. Maan ulkopuolisten läsnäolosta ilmoittaminen olisi luonnollisesti johtanut kysymyksiin maan ulkopuolisten motiiveista ja toiminnasta. Jos virkamiehet eivät päässeet sopuun asianmukaisista vastauksista, he todennäköisesti päättivät, että oli parempi lykätä julkistamista kuin uhata kansallista turvallisuutta tekemällä epätarkkoja ilmoituksia.
Useat UFO-tutkijat ovat tutkineet ja keskustelleet laajasti Maan ulkopuolisten sieppausten ja harmaiden toteuttamien lääketieteellisten ohjelmien tarkasta luonteesta. Heidän johtopäätöksensä vaihtelevat suuresti, mikä viittaa siihen, että yksityisten UFO-tutkijoiden syvät erimielisyydet Harmaiden motiiveista ja toiminnasta heijastavat hyvin todennäköisesti virallisten hallituslähteiden erimielisyyksiä. [38] Niin kauan kuin tällainen epävarmuus jatkuu, näyttää siltä, että tietojen julkistamista voidaan edelleen lykätä, kunnes keskeiset maailmanlaajuiset tapahtumat eivät enää tee salassapitopolitiikkaa kannattavaksi.
Yhteenveto
Tässä tekstissä esitettyjen todisteiden tarkastelu ilmiantajien tai todistajien lausuntojen muodossa tuo esiin valtavia ongelmia, jotka vaikeuttavat lopullisen mielipiteen muodostamista: ensinnäkin Eisenhowerin ja avaruusolentojen väitetystä ”Ensikontaktitapaamisesta”, toiseksi väitteistä, joiden mukaan useammat kuin yksi joukko avaruusolentoja olisi tavannut Eisenhowerin hallinnon, ja kolmanneksi erilaisista poliittisista kysymyksistä, jotka johtuvat tapaamisista ja sen jälkeen väitetysti allekirjoitetusta sopimuksesta. Eniten hämmennystä herättää se, miten suhtautua sellaisten ilmiantajien todistuksiin, jotka vaikuttavat vilpittömiltä, myönteisesti motivoituneilta ja joilla on uskottavia tarinoita, mutta joita kuitenkin vaivaavat kiistat, petossyytökset, epäjohdonmukaisuudet ja muut väärinkäytökset. Koska Maan ulkopuolisten läsnäoloon on sovellettu virallista salassapitopolitiikkaa, voidaan päätellä, että sotilas- ja tiedustelupalvelut ovat aiheuttaneet osan, ellei jopa suurimman osan, näitä henkilöitä ympäröivistä kiistoista, joiden tarkoituksena on mustamaalata ilmiantajien tai todistajien kertomukset.
Vaikka ilmiantajien todistuksiin liittyvät kiistat ja sotilastiedustelupalvelujen rooli kiistan synnyttämisessä aiheuttavat edelleen epävarmuutta, suurin osa todisteista viittaa siihen, että ”ensikontakti”-kokous pidettiin Eisenhowerin Palm Springin lomalla 20.-21. helmikuuta 1954. Todistusten mukaan ensimmäisen kosketuksen tapahtumassa olleet avaruusolennot, pitkien ”pohjoismaisten” avaruusolentojen rotu, hylättiin, koska ne olivat haluttomia tarjoamaan kehittynyttä teknologiaa sopimuksessa. Myöhemmin järjestettiin tapaaminen ja allekirjoitettiin sopimus toisenlaisten avaruusolentojen, joita kutsutaan yleisesti harmaiksi, kanssa, jotka eivät olleet yhtä vastahakoisia maan ulkopuolisen teknologian vaihtamiseen osana sopimusta.
Suurin osa julkisuuteen päätyneistä todisteista viittaa siihen, että Maan ulkopuolinen rotu, jonka kanssa sopimus allekirjoitettiin, eli Harmaat, ovat parhaimmillaan arvoitus ja pahimmillaan yksinkertaisesti epäluotettavia kaapattujen siviilien kohtelussa. Todistajaraporttien myöhempi siirtyminen ystävällisistä avaruusolentojen ”kontakteista” häiritseviin ”sieppauksiin” viittaa siihen, että Eisenhowerin hallinto oli allekirjoittanut sopimuksen sellaisten avaruusolentojen kanssa, joiden motiivit ja toiminta ovat arvoituksellisia yleisen edun kannalta. Harmaiden avaruusolentojen toiminta herättää ilmeisesti edelleen epävarmuutta Yhdysvaltojen kansallisissa turvallisuusviranomaisissa asianmukaisen strategisen vastauksen osalta. [39] Sen sijaan ystävällismieliset pohjoismaiset ”avaruusveljet” häipyivät kuvioista, koska Eisenhowerin hallinto katsoi, etteivät he olleet riittävän motivoituneita palvelemaan Yhdysvaltain kansallisten turvallisuusvirastojen teknologisia ja strategisia tavoitteita.
Kysymystä siitä, milloin Eisenhowerin allekirjoittama sopimus ja avaruusolentojen läsnäolo saatetaan paljastaa, on odotettu jo pitkään. Viimeaikainen taloudellinen tapahtuma saattaa olla merkki siitä, että jonkinlainen julkistaminen on mahdollista lähitulevaisuudessa. Bloomberg Newsin Pariisin kirjeenvaihtajan Craig Copetasin mukaan Sveitsin Davosissa 21.-25. tammikuuta 2004 pidetyssä Maailman talousfoorumissa keskusteltiin avaruusolennoista yhdessä tai useammassa suljetussa istunnossa. Tammikuun 21. päivänä julkaistussa jutussa Copetas väitti, että ”foorumin virkamiehet väittävät, että heidän viisipäiväinen ohjelmansa kumppanuudesta turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi edellyttää yksiselitteistä tutkimusta avaruusolentojen läsnäolosta maapallolla”. [40] Davosin foorumi on maailmantalouden trendien mittari, ja siellä keskustellaan erilaisista aiheista, joilla on pitkän aikavälin vaikutus liiketoimintaan. Maan ulkopuolisten läsnäoloa ja teknologiaa koskevien salaliittoteorioiden sisällyttämisellä viralliseen asialistaan on merkitystä paljon muutakin kuin keskustelun hypoteettinen luonne. Eri maiden hallitukset saattavat hyvinkin hiljaisesti antaa ”liike-elämän ystävilleen” ymmärtää, että niiden on parasta alkaa tutkia, miten Maan ulkopuolisten läsnäolo ja teknologia vaikuttavat liike-elämään. Kun otetaan huomioon Davosissa 21. tammikuuta 2004 käyty keskustelu mahdollisesta avaruusolentojen läsnäolosta ja Eisenhowerin sopimuksen 50-vuotisjuhla 20.-21. helmikuuta, voidaan olettaa, että pian saatetaan tehdä ilmoitus avaruusolentojen läsnäolosta.
Lähestyessämme Yhdysvaltojen ja avaruusrodun välisen ensikontaktin tapaamisen 50-vuotispäivää meidän on ihmeteltävä tämän tapahtuman mahtavaa luonnetta. Samaan aikaan meidän on tehtävä kaikki tarpeellinen, jotta voimme julkistaa koko tapaamisen kaikki yksityiskohdat ja sen, että näennäisesti periaatteelliselta vaikuttava Maan ulkopuolinen rotu, joka hylkäsi teknologian siirrot, kun Yhdysvalloissa ja muualla planeetalla oli käynnissä vaarallisia aseohjelmia, ilmeisesti torjui sen. Myöhemmin tapahtuva sopimuksen allekirjoittaminen sellaisen avaruusrodun kanssa, joka on valmis vaihtamaan teknologiaa vastineeksi ”rajoitetuista lääketieteellisistä kokeista” siviileillä, jää varmasti historiaan syvästi merkittävänä tapahtumana, jonka vaikutukset heijastuvat edelleen ihmisyhteiskuntaan. Lopuksi meidän on oltava valppaina, kun otetaan huomioon lisääntyvät todisteet siitä, että vaikka sopimus allekirjoitettiin vuoden 1954 ”ensimmäisen kosketuksen” tapahtuman jälkeen, se saatettiin hyvinkin allekirjoittaa ”väärien avaruusolentojen” kanssa, ja että tämä saattaa vaikuttaa haitallisesti ihmiskuntaan, jos asiaa ei käsitellä avoimesti, läpinäkyvästi ja totuudenmukaisesti. Elämme rohkean uuden tulevaisuuden kynnyksellä, jossa on monia epävarmuustekijöitä maan ulkopuolisten läsnäoloa ympäröivän salaisuuden vuoksi. Uskomme, demokraattiset arvomme ja omistautumisemme totuudelle valmistavat meitä parhaiten, kun tämä tieto tulee julkisuuteen.
Lähdeviitteet
[1] Kiitän vilpittömästi H.M:ää hänen anteliaasta tuestaan tutkimukselleni ja siitä, että hän on tarjonnut älyllisesti stimuloivan ympäristön monien tässä asiakirjassa esitettyjen ajatusten kehittämiselle. Kiitokset myös George Arnoldille ja kahdelle muulle American Universityn pääkirjaston kirjastonhoitajalle, jotka avustivat tutkimustyössä. Olen kiitollinen myös William Hamiltonille luvasta siteerata hänen henkilökohtaisia muistiinpanojaan kersantti Charles L. Suggsin haastattelusta vuodelta 1991. Lopuksi kiitokset Claylle ja Shawn Pickeringille haastattelujen järjestämisestä sellaisten henkilöiden kanssa, joilla oli henkilökohtaista tietoa Eisenhowerin hallinnon ja avaruusolentojen välisistä tapaamisista.
[2] William Moore, “UFO’s: Exploring the ET Phenomenon,” Gazette (Hollywood, CA., March 29, 1989). Saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.com/ike&the.htm
[3] William Moore, “UFO’s: Exploring the ET Phenomenon,” http://www.presidentialufo.com/ike&the.htm
[4] John Spencer, “Light, Gerald,” The UFO Encyclopedia: Inexplicable Sightings, Alien Abductions, Close Encounters, Brilliant Hoaxes (Avon Books, 1991) 188.
[5] “A Covenant With Death by Bill Cooper,” http://www.alienshift.com/id40.html Myös kirjassa William Cooper, Behold a Pale Horse (Light Technology Publishing 1991), 203.
[6] Edwin G. Noursen, Ph.D. (1883-1974), biografia: http://www.coopheroes.org/inductees/nourse.html
[7] Kardinaali McIntyren asiakirjojen sulkeminen, katso Los Angelesin katolisen arkiston pääsyä koskevat säännöt. http://www.archivalcenter.org/Archival_Regulations/arcreg.html
[8] Franklin Winthrop Allen kirjoitti teoksen Instructions for Reporters for Hearings Before the Interstate Commerce Committee (Dispatch Press, 1918).
[9] Kts. William Moore, “UFO’s: Exploring the ET Phenomenon,” http://www.presidentialufo.com/ike&the.htm
[10] Cooper, “Origin, Identity, and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html
[11] Bill Hamiltonin henkilökohtaisia muistiinpanoja kersantti Suggsin haastattelusta vuodelta 1991.
[12] William Hamiltonin henkilökohtaisia muistiinpanoja ylikonstaapeli Suggsin haastattelusta vuodelta 1991. Katso myös William Hamilton, Cosmic Top Secret (Inner Light, 1992).
[13] “John Lear Disclosure Briefing,” Coast to Coast Radio (November, 2003) http://www.coasttocoastam.com/shows/2003/11/02.html
[14] 21st Century Radio’s Hieronimus & Co. “Transcript of Interview with Bob Dean, March 24, 1996,” http://www.planetarymysteries.com/hieronimus/bobdean.html . Katso myös Larry Lowe, “Perspective on Robert O. Dean: Let’s Listen to the Man,” (CNI News, 1995) http://www.reptilianagenda.com/research/r110199j.html
[15] Milton William Cooper, “Origin, Identity, and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html . Katso myös Cooper, Behold A Pale Horse, 202.
[16] Milton William Cooper, “Origin, Identity, and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html
[17] Milton William Cooper, “Origin, Identity, and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html
[18] “1972 Film Disclosure Offer,” http://www.presidentialufo.com/disclosure_72-75.htm
[19] Milton William Cooper, “Origin, Identity, and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html, katso myös Cooper, Behold a Pale Horse, 203-04.
[20] Phil Schneider, “MUFON Conference Presentation, 1995,” saatavilla verkossa: http://www.anomalous-images.com/text/schneid.html
[21] Kts. Chris Stoner, ’The Revelations of Dr Michael Wolf on the UFO Cover Up and ET Reality,” (October 2000)http://www3.mistral.co.uk/futurepositive/mdrwolf.htm
[22] Kts. Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html
[23] “Testimony of Don Phillips,” Disclosure, ed., Stephen Greer (Crossing Point, 2001) 379
[24] Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997) 292.
[25] Milton William Cooper, “Origin, Identity, and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html, katso myös Cooper, Behold a Pale Horse, 209.
[26] “John Lear Disclosure Briefing,” Coast to Coast Radio (November, 2003) http://www.coasttocoastam.com/shows/2003/11/02.html
[27] Phil Schneider, MUFON Conference Presentation, 1995, saatavilla verkossa: http://www.anomalous-images.com/text/schneid.html
[28] “UFO Quotes by Astronauts and Cosmonauts,” http://ufos.my100megs.com/ufoquotes.htm
[29] “’Good’ versus ‘Bad Alien’, http://www.presidentialufo.com/good_bad_alien.htm
[30] Kts. Chris Stoner, ’The Revelations of Dr Michael Wolf on the UFO Cover Up and ET Reality,” (October 2000)http://www3.mistral.co.uk/futurepositive/mdrwolf.htm
[31] 21st Century Radio’s Hieronimus & Co. “Transcript of Interview with Bob Dean, March 24, 1996,” http://www.planetarymysteries.com/hieronimus/bobdean.html
[32] Kuvaus Wolfin yhteydestä harmaasieluihin, katso Chris Stoner, ’The Revelations of Dr Michael Wolf on the UFO Cover Up and ET Reality,’ (lokakuu 2000) http://www3.mistral.co.uk/futurepositive/mdrwolf.htm
[33] Majestic 12 Group, “Special Operations Manual, SOM1-01 – Extraterrestrial Entities and Technology, Recovery and Disposal,” April 1954 Part 2 http://209.132.68.98/pdf/som101_part2.pdf
[34] 21st Century Radio’s Hieronimus & Co. “Transcript of Interview with Bob Dean, March 24, 1996,” http://www.planetarymysteries.com/hieronimus/bobdean.html
[35] Kts. 21st Century Radio’s Hieronimus & Co. “Transcript of Interview with Bob Dean, March 24, 1996,” http://www.planetarymysteries.com/hieronimus/bobdean.html
[36] “Bob Lazar on the Billy Goodman Happening” December 20, 1989 http://www.swa-home.de/lazar3.htm
[37] Nimettömien ilmiantajien haastattelut.
[38] Kts. Michael Salla, “Disinformation, Extraterrestrial Subversion & Psychological Reductionism – A Reply to Dr Richard Boylan,” www.exopolitics.org January 7, 2004. http://exopolitics.org/Exo-Comment-11.htm
[39] Keskustelua Yhdysvaltojen strategiasta avaruusolentojen suhteen, katso Michael Salla, Valtapolitiikan epäonnistuminen vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon — Inhimillisten voimavarojen kehittäminen kelvollisena globaalina puolustusstrategiana, www.exopolitics.org (1. tammikuuta 2004). https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/valtapolitiikan-epaonnistuminen-vastaamaan-avaruusolentojen-lasnaoloon/
[40] A. CRAIG COPETAS, “Extraterrestrial edge helps the balance sheet,” Bloomberg News (01/21/04). Saatavilla verkossa: http://www.chron.com/cs/CDA/ssistory.mpl/business/2365195 Artikkelin julkaissut exopolitics.net
