Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2026

EU for UAP
Tiede

Ranskan parlamentti pitää UFO-kuulemisen 29.6.2026

Kommentoi

Pariisi, 29. kesäkuuta 2026 – Puolueiden rajat ylittävä parlamentaarinen tilaisuus kokoaa yhteen historioitsijoita, virallisia tutkijoita, armeijan edustajia, data-analyytikoita, erikoistuneita toimittajia ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita pohtimaan arkaluonteista kysymystä: miten tunnistamattomia ilmailu- ja avaruusilmiöitä voidaan tutkia ilman sensaatiohakuisuutta?

29. kesäkuuta 2026 Ranskan kansalliskokous järjestää Pariisissa julkisen parlamentaarisen seminaarin, jonka otsikkona on La recherche sur les phénomènes aérospatiaux non identifiés au-delà des fantasmes (Tunnistamattomien ilmailu- ja avaruusilmiöiden tutkimus – enemmän kuin pelkkää fantasiaa). Tapahtuman järjestävät yhdessä Arnaud Saint-Martin, La France insoumise – Nouveau Front Populaire -puolueen edustaja Seine-et-Marnen vaalipiiristä, ja Pierre Henriet, Horizons & Indépendants -puolueen edustaja Vendéen vaalipiiristä. Parlamentin ja lehdistön lähteiden mukaan tapahtumapaikkana on Victor-Hugo-sali Ranskan kansalliskokouksessa. [1][2][3][5][6]

Aihe on epätavallinen parlamentaarisessa yhteydessä. Se ei myöskään ole uusi asia Ranskassa. Vuodesta 1977 lähtien maassa on ollut virallinen institutionaalinen menettelytapa, jonka puitteissa kerätään ja analysoidaan ilmoituksia »phénomènes aérospatiaux non identifiés« -ilmiöistä, jotka ovat ranskankielinen vastine nykyisin käytetylle termille »Unidentified Aerial Phenomena« (UAP). Tämä historia alkoi Ranskan avaruusjärjestön CNES:n sisällä toimineesta erikoistuneesta yksiköstä, jota kutsuttiin aluksi GEPANiksi, sitten SEPRAksi ja nykyään GEIPANiksi (Groupe d’Études et d’Informations sur les phénomènes aérospatiaux non identifiés). [9][10]

Kollokvion nimi ilmaisee selvästi sen tavoitellun sävyn: fantasiasta eteenpäin. Alustavat lehtikirjoitukset ja järjestäjien lausunnot viittaavat asialliseen lähestymistapaan: kyseessä ei ole näyttävä paljastustapahtuma, vaan asiallinen keskustelu tutkimuksesta, institutionaalisista menetelmistä, todisteista, julkisesta vastuusta ja olosuhteista, joissa tätä aihetta voidaan käsitellä järkevästi. Pierre Henriet kertoi LCP:lle, että tavoitteena on osoittaa, että näitä ilmiöitä voidaan käsitellä järkevästi, ja tuoda esiin asiantuntijoiden työtä sen sijaan, että luotaisiin vaikutelmaa, että salaisuuksia pidetään piilossa. [1][2][4]

Alla esitetty ohjelma perustuu tällä hetkellä kiertäviin alustaviin tietoihin, jotka sisältyvät asiakirjaan. Siinä on lueteltu ilmoitetut puhujat, ei täydellinen vieras- tai osallistujaluettelo. Järjestäjät saattavat vielä päivittää useita yksityiskohtia ennen tapahtumaa. [5][6][7][8][44]

Mitä tällä hetkellä tiedetään

Seuraavat seikat ovat tällä hetkellä luotettavinta julkista tietoa tapahtumasta. [1][2][3][5][6][7][8]

Mitä Alustava tieto
Päivämäärä 29. kesäkuuta 2026 [1][2][3]
Paikka Ranskan kansalliskokous, Paris [1][2][3]
Sali Salle Victor-Hugo, LCP:n ilmoittama ja alustavassa ohjelmassa näkyvä [1][7][8]
Ilmoitettu aikataulu Esitteessä mainitaan kolme pyöreän pöydän keskustelua klo 15.10–18.40, LCP mainitsee laajemman aikavälin klo 15.00–19.00, ja Le Parisien ilmoitti aikaväliksi klo 15.00–18.30. [1][2][7][8]
Ranskankielinen tapahtumannimi La recherche sur les phénomènes aérospatiaux non identifiés au-delà des fantasmes
Nimi suomeksi  Tunnistamattomien ilmailu- ja avaruusilmiöiden tutkimus – enemmän kuin pelkkää fantasiaa
Järjestäjät Arnaud Saint-Martin & Pierre Henriet [1][2][3]
Tukea antavat instituutiot GEIPANin alustavat visuaaliset esitykset tukevat hanketta, ja julkisessa raportoinnissa kuvataan myös GEIPANin ja CNES:n osallistumista.
Ohjelma Alustava ohjelma on jaettu verkossa ja yksityisesti; lopullisessa virallisessa ohjelmassa otsikoihin, organisaatioihin tai aikatauluihin saattaa vielä tulla muutoksia. [5][6][7][8]

Alustava ohjelma: kolme paneelia

Tällä hetkellä levitettävänä oleva alustava ohjelma rakentuu kolmen pyöreän pöydän keskustelun ympärille. Ensimmäisessä tarkastellaan UAP-tutkimusta historiallisesta ja nykyisestä näkökulmasta. Toisessa keskitytään GEIPANin ja Ranskan ilma- ja avaruusvoimien viralliseen työhön. Kolmas laajentaa keskustelua viranomaisten ja kansainvälisten toimien suuntaan, mukaan lukien GEIPANin ja Pentagonin välinen vertailu. [7][8]

Johdannon ja päätelmät esittävät Arnaud Saint-Martin ja Pierre Henriet. Ohjelmassa käytetään visuaalisesti ranskankielistä lyhennettä PAN, mutta tässä artikkelissa käytetään kansainvälisten lukijoiden vuoksi myös lyhennettä UAP.

Aika Tilaisuus Teema Ilmoitetut puhujat
15:10-16:15 Paneeli 1 PAN-tutkimus: historia ja ajankohtaiset kysymykset Pierre Lagrange, Dominique Pinsolle, Luc Dini [7][8]
16:15-17:25 Paneeli 2 GEIPANin ja Ranskan ilmailu- ja avaruusvoimien virallinen toiminta UAP-ilmiöiden parissa Frédéric Courtade, Mathieu Courtaban, Jérémy Moyal, Gilles Munsch, Michaël Vaillant [7][8]
17:40-18:40 Paneeli 3 GEIPANista Pentagoniin: ajankohtaiset asiat ja viranomaisten vastaukset Philippe Ailleris, Sylvain Maisonneuve, Baptiste Friscourt [7][8]
Avaus ja lopetus Järjestäjät Johdanto ja yhteenveto Arnaud Saint-Martin, Pierre Henriet

Ranskalla on omaleimainen institutionaalinen historia UAP:n osalta

Kansainvälisille lukijoille on tärkeää ymmärtää Ranskan konteksti. Ranska on ainoa maa maailmassa, jossa kansallisen avaruusviraston yhteydessä on jo lähes neljän vuosikymmenen ajan toiminut yleisölle avoin yksikkö, joka keskittyy tunnistamattomista ilmailu- ja avaruusilmiöistä tehtyjen ilmoitusten keräämiseen ja analysointiin. CNES:n nykyisellä GEIPAN-sivulla kuvataan sen tehtävänä olevan UAP-ilmoitusten kerääminen, analysointi ja arkistointi sekä yleisön tiedottaminen. Sivulla esitetään myös organisaation aikajana: GEPAN perustettiin vuonna 1977, se korvattiin SEPRA:lla vuonna 1988, ja GEIPAN korvasi SEPRA:n vuonna 2005. [9][10]

Tämä historia ei tarkoita, että aihe olisi yksinkertainen tai kiistaton. Se tarkoittaa, että Ranskalla on takanaan pitkä hallinnollinen ja metodologinen historia, joka on ainutlaatuinen maailmanlaajuisesti. GEIPAN vastaanottaa ilmoituksia, tekee yhteistyötä todistajien ja kumppaniorganisaatioiden kanssa, julkaisee havaintoilmoituksia ja luokittelee tapaukset käytettävissä olevien tietojen laadun sekä tunnistamisen tai selittämisen todennäköisyyden perusteella. Pelkästään sen olemassaolo tarjoaa julkisen viitekehyksen aiheelle, joka muualla on usein hajallaan yksityisten tutkijoiden, sotilaskanavien, tiedustelumenettelyjen, toimittajien ja etujärjestöjen kesken. [9][10]

29. kesäkuuta järjestettävällä kollokviolla on siis kaksi tasoa. Pinnallisella tasolla se on julkinen tilaisuus, jossa käsitellään kiistanalaista aihetta. Syvemmällä tasolla se on koetinkivi sille, voidaanko Ranskan virallisia kokemuksia, akateemista tutkimusta, sotilaallisia yhteyksiä ja kansalaisyhteiskunnan aloitteita käsitellä yhdessä parlamentaarisessa ympäristössä ilman, että aihe pelkistetään joko uskomukseksi tai pilkan kohteeksi.

Otsikossa valitut sanat ”enemmän kuin pelkkää fantasiaa” ovat tässä suhteessa tärkeitä. Ne tunnustavat UFO-kertomusten kulttuurisen painoarvon, mutta kieltäytyvät antamasta sen määrittää koko alaa. UAP-ilmoitukset voivat koskea tavallisia tunnistamisvirheitä, epätavallisia ilmakehän ilmiöitä, ihmisen tekemiä esineitä, anturihäiriöitä, harvinaisia tapahtumia, puutteellisia tietoja sekä joitakin tapauksia, joita on mahdotonta luokitella mihinkään kategoriaan. Vakavasti otettava julkinen viitekehys ei vaadi poikkeuksellisia johtopäätöksiä: se vaatii jäljitettävää dataa, metodologista kurinalaisuutta ja halukkuutta jättää kysymykset avoimiksi, kun todisteet ovat riittämättömiä.

GEIPANista Pentagoniin — ja takaisin

Kollokvio järjestetään myös kansainvälisessä kontekstissa, jota Yhdysvallat on muokannut. Vuodesta 2017 lähtien UAP:t ovat nousseet toistuvaksi aiheeksi Yhdysvaltain poliittisessa ja mediaympäristössä: aiheesta on järjestetty kongressin kuulemistilaisuuksia, asetettu virallisia raportointivelvoitteita, julkaistu salaisuudesta vapautettuja videoita sekä perustettu erityisiä hallintorakenteita, kuten puolustusministeriön alainen All-domain Anomaly Resolution Office (AARO). Mitä mieltä tahansa olitkin Yhdysvalloissa käynnissä olevasta keskustelusta, se on tuonut aiheen esiin ja antanut sille enemmän poliittista legitimiteettiä kuin kymmenen vuotta sitten. [22][17][18]

Vuonna 2017 paljastuneiden, Pentagonin rahoittamaa UFO-/UAP-hanketta koskevien tietojen jälkeen Yhdysvallat on vähitellen siirtänyt aiheen virallisempaan julkiseen ja institutionaaliseen kehykseen. Kongressi asetti UAP-ilmoitusvelvollisuudet, vuonna 2022 perustettiin AARO keskittämään UAP-ilmoitusten keräämistä ja analysointia, NASA käynnisti vuonna 2022 riippumattoman UAP-tutkimuksen ja julkaisi raporttinsa vuonna 2023, ja vuoden 2024 puolustusbudjettilailla luotiin julkinen UAP-aineiston keräysprosessi Kansallisarkistoon. Viime aikoina virallisten UAP-kuvien ja -raporttien julkaiseminen AARO:n verkkosivustolla on tuonut tähän prosessiin konkreettisen, yleisölle suunnatun ulottuvuuden. [22][18][19][20][21][17]

Ranska ja Yhdysvallat edustavat erilaisia institutionaalisia malleja. Yhdysvaltain malli on vahvasti kansallisen turvallisuuden, sotilaallisen raportoinnin, tiedustelutoiminnan valvonnan ja tietojen julkistamispolitiikan muovaama. Ranskan malli on puolestaan kansalaisläheisempi ja historiallisesti sidoksissa kansalliseen avaruusvirastoon, siviiliraportointikanaviin ja tekniseen tutkimukseen. Tämä ei automaattisesti tee yhtä mallia toista paremmaksi: se tekee niiden vertailusta hyödyllistä. GEIPAN on kehittänyt erityisen kulttuurin poikkeavien ilmoitusten tutkimiseen, arviointiin ja luokitteluun. Sen tehtävänä ei ole pelkästään kerätä tapauksia, vaan myös rakentaa luotettavia tietokantoja ilmoituksista, jotka koskevat tuntemattomia tai riittämättömästi selitettyjä ilmiöitä. Se käyttää koulutettuja tutkijoita ja asiantuntijaverkostoja selvittääkseen, mitä voidaan todeta, mikä jää epäselväksi ja mitä ei pitäisi väittää käytettävissä olevien todisteiden perusteella. [9][17][23]

Kolmannen pyöreän pöydän keskustelun otsikko, ”GEIPANista Pentagoniin”, viittaa juuri tähän vertailuun. Vertailu pätee kuitenkin myös päinvastaiseen suuntaan: Pentagonista takaisin GEIPANiin. Yhdysvaltain kehityskulku on luonut voimakkaan kansainvälisen vaikutuksen, joka on vahvistanut poliittista ja mediakeskustelua, kun taas Ranskan kehityskulku tarjoaa pidemmälle vakiintuneen julkisen tutkimuksen mallin. Yhdessä nämä kaksi esimerkkiä herättävät yhteisen kysymyksen: miten viranomaiset voivat tuottaa luotettavaa tietoa UAP:ista tasapainottaen samalla tiedepolitiikkaa, sotilaallisia riskejä, julkista tiedotusta, salassapitovelvollisuutta, läpinäkyvyyttä, tietojen laatua ja demokraattista valvontaa?

Järjestäjät ja ilmoitetut puhujat

Seuraavissa henkilöesittelyissä on yhdistetty alustavassa ohjelmassa mainitut roolit ja julkisesti saatavilla olevat tiedot henkilöiden taustasta tai ammatista.

Järjestäjät ja isännät

Arnaud Saint-Martin

Tapahtuman järjestäjä, Seine-et-Marnen edustaja, La France insoumise – Nouveau Front Populaire

Arnaud Saint-Martin on Seine-et-Marnen 1. vaalipiirin kansanedustaja sekä tiede- ja teknologiasosiologi. Ennen parlamenttiin tuloaan vuonna 2024 hän toimi tutkijana Ranskan tärkeimmässä julkisessa tutkimuslaitoksessa, CNRS:ssä (Centre national de la recherche scientifique), jossa hänen tutkimuksensa keskittyi tieteen ja teknologian sosiologiaan ja historiaan, erityisesti avaruustoimintaan, tähtitieteeseen, avaruuspolitiikkaan sekä avaruustutkimukseen liittyviin kulttuurisiin ja poliittisiin mielikuvituksiin. Kansalliskokouksessa hän on kansallisen puolustuksen ja asevoimien valiokunnan (Commission de la défense nationale et des forces armées) jäsen, OPECST:n (Office parlementaire d’évaluation des choix scientifiques et technologiques, parlamentaarinen toimisto tieteellisten ja teknologisten valintojen arvioimiseksi) jäsen sekä ilmailu- ja avaruusasioita käsittelevän parlamentaarisen työryhmän varapuheenjohtaja. [11][13][14][15]

Hänen monipuolinen taustansa parlamentaarikkona ja tiedesosiologina on keskeinen tekijä kollokvion viitekehyksen muodostamisessa. Sen ansiosta UAP-ilmiöitä voidaan tarkastella paitsi raportoituina ilmiöinä myös julkisen tiedon, tieteellisen kiistan, institutionaalisen käsittelyn, teknisen asiantuntemuksen ja demokraattisen vastuun kohteina. Hänen kokemuksensa tiede- ja teknologiatutkimuksesta antaa hänelle erityisen terävän käsityksen aiheeseen liittyvistä haasteista: todisteista, asiantuntemuksesta, uskottavuudesta, julkisesta viestinnästä, institutionaaliseen luottamukseen sekä vakavan tutkimuksen ja sensaatiomaisuuden välisestä rajasta.

Pierre Henriet

Tapahtuman järjestäjä, Vendéen edustaja, Horizons & Indépendants -puolue

Pierre Henriet on Vendéen 5. vaalipiirin kansanedustaja, Horizons & Indépendants -ryhmän jäsen sekä Ranskan kansalliskokouksen sihteeri. Hän toimii tällä hetkellä OPECST:n (Office parlementaire d’évaluation des choix scientifiques et technologiques) ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Koulutukseltaan hän on lukion matematiikanopettaja, ja hänellä on myös akateeminen tausta tieteenfilosofiassa ja tietoteoriassa. [12][13][14]

Hänen osallistumisensa tuo kollokvioon puolueidenvälisen ja tiede-politiikan ulottuvuuden. Hän toimi OPECST:n puheenjohtajana vuosina 2022–2023 ja toimii nyt sen ensimmäisenä varapuheenjohtajana, joten hän tuo mukanaan parlamentaarista kokemusta tieteellisen asiantuntemuksen, teknologisten valintojen ja julkisen päätöksenteon risteyskohdasta. LCP:n raportoimissa julkisissa kommenteissa hän kuvaili tapahtumaa pyrkimykseksi osoittaa, että aihetta voidaan käsitellä rationaalisesti ja asiantuntijatyön avulla, eikä spekulaation tai sensaatiomaisuuden kautta. [1]

Paneeli 1 – PAN-tutkimus: historia ja ajankohtaiset kysymykset

Pierre Lagrange

Tiedeantropologi, EHESS (Yhteiskuntatieteiden korkeakoulu)

Pierre Lagrange on ranskalainen sosiologi ja tiedeantropologi, joka tunnetaan tutkimuksistaan, jotka käsittelevät kiistoja, paratieteitä, UFOja, paranormaaleja väitteitä sekä tieteen, uskomusten, todisteiden ja julkisen kulttuurin välisiä rajoja. Hän työskenteli useita vuosia Mines Parisin Centre de Sociologie de l’Innovation -keskuksessa tiede- ja teknologiasosiologiaan liittyvässä tutkimusympäristössä ja jatkoi myöhemmin tutkimustyötään antropologian ja kulttuurisosiologian aloilla. [24]

1980-luvulta lähtien Lagrange on tutkinut UFO-ilmiötä ensisijaisesti ei uskonkysymyksenä, vaan yhteiskunnallisena, historiallisena ja tietoteoreettisena kohteena: miten todistajat, tutkijat, skeptikot, instituutiot, tiedemiehet ja tiedotusvälineet suhtautuvat poikkeaviin väitteisiin. Hänen tärkeimpiin teoksiinsa kuuluvat La Rumeur de Roswell (1996), sosiologinen tutkimus Roswellin kiistasta, La Guerre des mondes a-t-elle eu lieu ? (2005), jossa tarkastellaan uudelleen Orson Wellesin vuoden 1938 radio-ohjelman ympärillä syntynyttä joukkopaniikin myyttiä, sekä Ovnis: ce qu’ils ne veulent pas que vous sachiez (2007), joka keskittyy salaliittokertomuksiin, salailuun ja UFO-kiistojen julkiseen rakentumiseen. Hänen osallistumisensa ensimmäiseen pyöreän pöydän keskusteluun tuo mukanaan pitkän aikavälin historiallisen ja antropologisen näkökulman UFO-/UAP-kiistan rakentumiseen Ranskassa ja ulkomailla. [24][25][26]

Dominique Pinsolle

Historioitsija, Université Bordeaux Montaigne CEMMC (nykyhistoria)

Dominique Pinsolle on nykyhistorian lehtori Bordeaux Montaigne -yliopistossa, ja hän toimii CEMMC:n (Centre d’Études des Mondes Moderne et Contemporain) yhteydessä. Hänellä on vuonna 2024 suoritettu habilitaatio (habilitation à diriger des recherches), ja hänen tutkimuksensa keskittyy viestintään, ammattiyhdistysliikkeeseen, sabotaasiin, mediahistoriaan sekä moderniin ja nykyiseen poliittiseen kulttuuriin. [27]

Hänen tutkimuksensa lehdistöstä, viestinnästä, yhteiskunnallisista konflikteista ja teknisestä demokratiasta tarjoaa hyödyllisen historiallisen näkökulman siihen, miten julkiset kiistat rakentuvat. UAP-kysymystä ovat muokanneet myös tiedotusvälineiden kertomukset, arkistot, viralliset lausunnot tai vaikeneminen, yleisön odotukset sekä muuttuvat viestintäympäristöt.

Luc Dini

Ilmailu- ja puolustusinsinööri Thales-yhtiössä, 3AF:n SIGMA2-komission puheenjohtaja

Luc Dini on ilmailu- ja puolustusinsinööri, jolla on pitkä ammatillinen kokemus ilmailun, avaruusteollisuuden ja puolustuksen aloilta, mukaan lukien ohjuspuolustus, ilmapuolustus, sähköinen sodankäynti, valvontajärjestelmät, suurten järjestelmien suunnittelu sekä kansainvälinen liiketoiminnan kehittäminen. Hänen uransa aikana hän on työskennellyt Ranskan puolustussektorilla sekä yrityksissä Thomson-CSF ja Thales Air Systems, joissa hän toimi johtavissa tehtävissä järjestelmä-, strategia- ja ohjuspuolustuksen liiketoiminnan kehittämisen parissa. [28]

Ranskan ilmailu- ja avaruustieteiden yhdistyksessä (Association Aéronautique et Astronautique de France, 3AF) hänestä tuli SIGMA2-teknisen komission puheenjohtaja vuodesta 2013 lähtien. SIGMA2 keskittyy UAP-tapauksien tekniseen tutkimukseen, erityisesti ”selkeästi havaittaviin seikkoihin”, kuten fyysisiin jälkiin, tutkatietoihin, anturitietoihin ja ilmailu- ja avaruusteollisuuteen liittyviin todisteisiin. Komissio on laatinut kattavia teknisiä ja toimintakertomuksia, ja Dinin mukanaolo tuo keskusteluun ilmailu- ja avaruusteollisuuden sekä puolustustekniikan näkökulman, joka täydentää historiallisia ja yhteiskuntatieteellisiä lähestymistapoja. [28]

Paneeli 2 – GEIPANin ja Ranskan ilma- ja avaruusvoimien virallinen toiminta UAP-ilmiöiden parissa

Frédéric Courtade

Insinööri, GEIPANin johtaja, CNES

Frédéric Courtade on toiminut GEIPANin johtajana vuodesta 2024 lähtien. Materiaalitieteen tutkinnon suorittanut Courtade on tehnyt sekä teknistä työtä että johtotehtäviä CNES:ssä, mukaan lukien kaksikymmentä vuotta asiantuntija- ja tutkimustyötä avaruuslaitteiden parissa CNES:n asiantuntijalaboratoriossa, viisi vuotta planeettatutkimuksen ja eksobiologian tieteellisten instrumenttien kehittämistä sekä neljä vuotta avaruusmekanismeista ja satelliittien asennonhallintalaitteista vastaavan yksikön johtajana. [9][10]

GEIPANissa hänen tehtävänään on paitsi johtaa CNES:n henkilöstöstä ja sitoutuneista vapaaehtoisista koostuvaa tiimiä, myös varmistaa tiukan ja läpinäkyvän työskentelytavan noudattaminen. Hänen julkinen asemansa korostaa teknistä ja tieteellistä todistettavuutta, menetelmien luotettavuutta, todistajien kunnioittamista sekä tutkimustulosten julkista saatavuutta. Hänen osallistumisensa sijoittaa toisen pyöreän pöydän keskustelun GEIPANin nykyisen työn käytännön kontekstiin: tapausten keräämiseen, tutkimiseen, luokitteluun, asiantuntija-arviointiin, koordinointiin institutionaalisten sidosryhmien (sekä sotilas- että tiedemaailman edustajien) kanssa, tiedottamiseen sekä ranskalaisiin UAP-havaintoihin liittyvän aineiston pitkäaikaiseen arkistointiin. [9]

Mathieu Courtaban

CAPCODA:n (Ilmapuolustusoperaatioiden suunnittelu- ja johtokeskus) edustaja

Mathieu Courtaban on mainittu alustavassa ohjelmassa GEIPANin ja Ranskan ilmailu- ja avaruusvoimien järjestämän toisen pyöreän pöydän keskustelun puhujaluettelossa, jossa käsitellään virallista toimintaa, ja hän edustaa CAPCODAa. CAPCODA on Ranskan ilmavoimien ilmapuolustusoperaatioiden suunnittelu- ja johtokeskus, joka sijaitsee Lyon-Mont Verdunin lentotukikohdassa. Se toimii CDAOA-kehyksen puitteissa ja syntyi Centre national des opérations aériennes (CNOA) -keskuksen ja Centre Air de Planification et de Conduite des Opérations (CAPCO) -keskuksen yhdistyessä. [29]

Hänen ilmoittamansa osallistuminen viittaa siihen, että mukaan otetaan myös operatiivinen ilmatila- ja ilmapuolustusnäkökulma. Tämä on tärkeää, koska joihinkin UAP-kysymyksiin liittyy paitsi tieteellistä tulkintaa myös lentoturvallisuutta, raportointiketjuja, anturitietoja, valvottua ilmatilaa sekä epätavallisten havaintojen operatiivista käsittelyä.

Jérémy Moyal

Ranskan ilmavoimien (Armée de l’Air et de l’Espace) edustaja

Jérémy Moyal on alustavassa ohjelmassa mainittu Ranskan ilma- ja avaruusvoimien edustajana. Saatavilla olevien tietojen mukaan hän on aktiivipalveluksessa oleva upseeri Armée de l’Air et de l’Espacessa. Tämä on Ranskan ilmailu- ja avaruusvoimat. Se vastaa Ranskan ilmailu- ja avaruusoperaatioista, mukaan lukien ilmatilan suvereniteetti, pysyvä ilmatilan turvallisuusvalmius, ilmailuoperaatioiden suunnittelu sekä, Commandement de l’Espacen perustamisesta lähtien, sotilaallisten avaruustehtävien integrointi ilmavoimien rakenteeseen. [30]

Hänen läsnäolonsa sijoittaa toisen pyöreän pöydän keskustelun siviililmoitusten, virallisten tutkimusten ja sotilaallisen ilmatilan seurannan risteyskohtaan. Yleisön kannalta tämä on merkittävää, koska UAP-aihe voi liittyä operatiiviseen raportointiin, lentoturvallisuuteen, lentäjiin, miehistöihin, tutka- tai anturitietoihin sekä valvottavan ilmatilan suojeluun.

Gilles Munsch

GEIPANin tutkija ja asiantuntija (kenttätutkimus), SCEAU:n ja CNEGU:n jäsen

Gilles Munsch on merkitty GEIPANin asiantuntijaksi ja tutkijaksi. Eläkkeellä oleva koneenrakennuksen opettaja on ollut jo vuosikymmenten ajan mukana kenttätutkimuksissa, tapausdokumentoinnissa ja ranskalaisissa UFO-tutkimusverkostoissa, mukaan lukien järjestöt kuten CVLDLN, CNEGU, SERPAN ja SCEAU, sekä GEIPANin tutkijana. [31][32]

Hänen asiantuntemuksensa perustuu pitkäaikaiseen kenttätutkimukseen ja raporttien käytännön arviointiin, ja hän on käsitellyt satoja tapauksia useiden vuosikymmenien aikana. Hänen osallistumisensa tuo mukanaan metodologisen ja tutkivan näkökulman: miten raportit dokumentoidaan, mikä tekee tapauksesta käyttökelpoisen tai käyttökelvottoman, miten asiantuntijaverkostot vaikuttavat tulkintaan ja miksi ”selittämätön” tarkoittaa usein sitä, että todistusaineisto on puutteellista, eikä sitä, että asiaan olisi jo päädytty johtopäätökseen.

Michaël Vaillant

Meta-Connexionsin perustaja, data-tutkija, GEIPAN-asiantuntija ja UAP Checkin puheenjohtaja

Michaël Vaillant on data-analyytikko, joka on toiminut GEIPAN-asiantuntijana lähes kaksikymmentä vuotta. Hän on vuonna 2006 perustetun Meta-Connexions-yrityksen perustaja sekä vuonna 2023 perustetun kansainvälisen UAP Check -aloitteen perustaja ja puheenjohtaja. Hänellä on maisterintutkinto innovaatiojohtamisesta ja toinen maisterintutkinto tietojärjestelmäarkkitehtuurista. Hänen työnsä on jo pitkään keskittynyt UAP-ilmiöihin liittyvien tietojen jäsentämiseen, analysointiin ja yhteentoimivuuteen, kiinnittäen erityistä huomiota jäljitettävyyteen, metodologiseen luotettavuuteen, tietokanta-arkkitehtuuriin sekä kumulatiivisen tieteellisen tutkimuksen edellytyksiin. [33][34][35]

Vuodesta 2006 lähtien hän on GEIPAN-työnsä kautta edistänyt palvelun virallisen verkkosivuston ja UAP-tietokannan kehittämistä sekä kehittänyt ohjelmistotyökaluja, joiden tarkoituksena on tukea metodologista tapausanalyysia ja samalla vähentää tutkimuksessa esiintyviä harhoja. Vuodesta 2023 lähtien hän on UAP Checkin kautta keskittynyt kansainvälisen yhteistyön vahvistamiseen ja luotettavan tieteen hyvien käytäntöjen edistämiseen: luotettaviin tietoihin, jäljitettävyyteen, yhteisiin standardeihin, yhteentoimiviin tietopalveluihin sekä vastuulliseen pääsyyn institutionaaliseen tietoon. Hän toimii myös UAP-tutkimusten yhdistyksen SUAPS:n (Society for UAP Studies) neuvottelukunnan jäsenenä. [9][36][37]

Paneeli 3 – GEIPANista Pentagoniin: ajankohtaiset asiat ja viranomaisten toimet

Philippe Ailleris

Vanhempi projektivalvoja Euroopan avaruusjärjestössä

Philippe Ailleris toimii vanhempana projektivalvojana Euroopan avaruusjärjestössä (ESA), jossa hän on työskennellyt yli kaksikymmentäkahdeksan vuotta. Hänen ammatillinen taustansa liittyy projektivalvontaan, kustannussuunnitteluun, taloudelliseen seurantaan, riskienhallintaan ja ohjelmaraportointiin Euroopan avaruusalalla, mukaan lukien Copernicus Sentinel -hankkeisiin liittyvät projektit.

ESA-uransa ohella hän on ollut jo vuosia aktiivinen UAP-alalla, ja hän on erityisen kiinnostunut havainto-standardeista, silminnäkijäraportoinnista, jäsennellystä tiedonkeruusta sekä epätavallisten ilmailu- ja avaruushavaintojen tieteellisestä dokumentoinnista. Hänen osallistumisensa kolmanteen pyöreän pöydän keskusteluun yhdistää ranskalaisen keskustelun laajempiin kansainvälisiin pyrkimyksiin parantaa UAP-raportointia, havainto-ohjeita ja tietojen laatua. [38][39]

Sylvain Maisonneuve

Prosolin strategiajohtaja, entinen ministeriön neuvonantaja, kirjailija

Sylvain Maisonneuve on entinen lakimies ja entinen ministeriön neuvonantaja. Hän on koulutukseltaan julkisoikeuden asiantuntija, ja hänellä on jatko-opintoja julkisten hankintojen ja julkisoikeuden alalta. Hän työskenteli asianajotoimistoissa ennen siirtymistään neuvonantajatehtäviin Ranskan talous- ja valtiovarainministeriöissä, erityisesti kaupan, vähittäiskaupan, kuluttaja-asioiden, yritysten, käsityön, matkailu- ja ravintola-alan, tapahtumien sekä markkinapalvelujen aloilla. Tällä hetkellä hän toimii Prosolin strategiajohtajana. [40]

Hän on äskettäin ilmestyneen kirjan Ovnis, l’enquête déclassifiée kirjoittaja. Kirja käsittelee tunnistamattomia ilmiöitä (UAP), salaisuudesta vapautettua aineistoa, Pentagonia, kongressin painostusta avoimuuden puolesta sekä aiheen institutionaalista käsittelyä. Hänen osallistumisensa kolmanteen pyöreän pöydän keskusteluun sopii hyvin keskusteluun siitä, miten viranomaiset reagoivat UAP-kysymyksiin teknisen tapausanalyysin ulkopuolella, mukaan lukien salassapito, kriisinhallinta, julkinen viestintä, demokraattinen valvonta ja tiedonsaanti. [40]

Baptiste Friscourt

Lukio-opettaja, Sentinel News -lehden kirjoittaja, The Debrief -lehden kirjeenvaihtaja

Baptiste Friscourt on kuvataiteen opettaja toisen asteen koulutuksessa. Hänellä on École nationale supérieure des beaux-arts -korkeakoulusta saatu Diplôme national d’arts plastiques -tutkinto, ja hän opiskelee parhaillaan informaatio- ja viestintätieteitä Université Bourgogne Europessa. [41][42] [43]

Näiden toimintojen ohella hän seuraa UAP-uutisia ja on toiminut aktiivisesti podcastaajana vuodesta 2020 lähtien, myöhemmin ranskalaisen Sentinel News -verkkokanavan kautta, jossa hän raportoi säännöllisesti UAP:hen liittyvistä tapahtumista Ranskassa ja ulkomailla. Lisäksi hän toimii tiede-, teknologia- ja puolustusuutissivusto The Debriefin Ranskan-kirjeenvaihtajana.

UAP-tieteen ja -tutkimuksen ensimmäinen julkinen parlamentaarinen esiintyminen Ranskassa

29. kesäkuuta järjestetyn kolokvion suurin merkitys ei piile pelkästään aiheessa itsessään, vaan sen järjestämisympäristössä: parlamentaarisessa tilassa, puolueiden rajat ylittävässä aloitteessa, ranskalaisviranomaisten, historioitsijoiden, yhteiskuntatieteilijöiden, data-asiantuntijoiden, erikoistuneiden mediatoimittajien ja kansalaisyhteiskunnan edustajien läsnäolossa sekä yleisölle avoimessa muodossa. Ranskassa on jo aiemminkin käsitelty tunnistamattomia tai huonosti tunnistettuja ilmiöitä ilmassa parlamentaarisissa yhteyksissä, mutta tämä kollokvio näyttää merkitsevän uutta käännekohtaa: avointa parlamentaarista tilaisuutta, joka on nimenomaisesti omistettu UAP-tutkimukselle, ilman fantasiaelementtejä, ja jossa aihe mainitaan suoraan ja yksiselitteisesti. [1][2][3][16]

Jo vuosikymmenten ajan UAP-ilmiöt ovat usein jääneet kahden haitallisen ääripään väliin. Toisaalta pilkka ja leimautuminen estävät todistajia, lentäjiä, tutkijoita ja instituutioita puhumasta avoimesti. Toisaalta sensaatiomaiset kertomukset voivat levitä todisteita nopeammin. Tällainen parlamentaarinen kollokvio voi tarjota tilaisuuden siirtää painopistettä: uskomuksista menetelmiin, salailusta vastuulliseen tiedon saatavuuteen, yksittäisistä aloitteista kertyvään tietoon ja kansallisista siiloista yhteentoimiviin kansainvälisiin puitteisiin.

Tapahtuma herättää myös käytännön kysymyksen, joka ulottuu Ranskan rajojen ulkopuolelle. GEIPAN on ranskalaisen lähestymistavan erityinen institutionaalinen piirre, mutta pieni viranomaisyksikkö ei voi yksin luoda kokonaista tieteenalaa. Merkittävä edistyminen edellyttää parempaa tietorakennetta, standardoitua raportointia, yhteistyötä sotilas- ja siviili-ilmailun kanssa, avoimia tieteellisiä menettelytapoja, akateemista osallistumista ja kansainvälistä vaihtoa. Tästä kollokviosta voi tulla merkittävä, jos se johtaa tapahtuman jälkeiseen jatkuvaan työhön: kuulemistilaisuuksiin, parlamentaariseen seurantaan, parempaan pääsyyn tietoihin, selkeämpiin institutionaalisiin vastuisiin tai uusiin tieteellisiin kumppanuuksiin. [9][10]

Kaikuja OPECST:n vuoden 2014 drone-kuulemisista

Marraskuussa 2014 OPECST — Office parlementaire d’évaluation des choix scientifiques et technologiques — järjesti kuulemistilaisuuksia, joissa käsiteltiin tunnistamattomien lennokkien ylilentoja Ranskan ydinlaitosten yli. Ranskan kansalliskokouksen ja senaatin yhteisenä elimenä OPECST:n tehtävänä on tiedottaa parlamentille tieteellisten ja teknologisten valintojen seurauksista. Vuoden 2014 drone-tapausta ei määritelty klassiseksi UAP-ongelmaksi, vaikka se liittyi suoraan siihen, sillä se herätti useita kysymyksiä, jotka koskivat suoraan tunnistamattomien ilmiöiden julkista käsittelyä: miten tutkia kohteita, joista on tehty ilmoituksia mutta joista on vain vähän dokumentaatiota, miten tasapainottaa julkista tiedottamista ja turvallisuusrajoituksia, miten koordinoida useita valtion virastoja ja miten kehittää havaitsemis- ja reagointivalmiuksia, kun ilmiöt eivät sovi olemassa oleviin operatiivisiin luokkiin. [16][13]

Vuoden 2014 kuulemistilaisuudet osoittivat, että tunnistamattomat ilmiöt ilmassa voivat nousta yhteiskunnallisiksi kysymyksiksi, kun ne liittyvät herkän infrastruktuurin, puolustuksen, kansalaisten huolenaiheiden ja teknologisen epävarmuuden risteyskohtaan. Ne toivat esiin myös toistuvan institutionaalisen ongelman: kun ilmiö ilmassa havaitaan, siitä ilmoitetaan tai se päätellään, mutta sitä ei ole selkeästi tunnistettu, vastuu voi hajautua turvallisuus-, sotilas-, tiede-, teknisten ja poliittisten toimijoiden kesken. Tässä mielessä vuoden 2026 kollokvio ei ole yksittäistapaus. Se on osa Ranskan parlamentin pitkää historiaa, jossa on pyritty käsittelemään tunnistamattomia ilmiöitä ilmassa tutkimuksen, asiantuntemuksen, julkisen vastuuvelvollisuuden ja institutionaalisen koordinoinnin avulla. [16]

Tällä vertailulla on tietenkin rajansa. Vuoden 2014 tapaus koski ydinlaitosten yläpuolella lentäviä droneja, kun taas vuoden 2026 kollokvio käsittelee UAP-tutkimusta laajemmin. Yhteinen kysymys on kuitenkin metodologinen ja institutionaalinen. Molemmissa tapauksissa viranomaiset joutuvat käsittelemään ilmiöitä, jotka edellyttävät dokumentointia, ristiintarkistusta, anturianalyysiä, todistajien arviointia, operatiivista koordinointia ja huolellista viestintää. Kysymys ei ole pelkästään siitä, mitä nämä kohteet ovat, vaan siitä, miten demokraattinen valtio voi järjestää tietoa tilanteessa, jossa tunnistamattomat ilmiöt ilmassa herättävät samanaikaisesti huolta kansalaisten, tiedeyhteisön ja turvallisuusviranomaisten keskuudessa. [16]

UAP Check mukana yhteistyössä

UAP Check toimii kansainvälisenä yhteistyökumppaneiden ja organisaatioiden verkostona. Arvomme perustuu toimijoiden verkottamiseen, alan dokumentointiin, standardien tukemiseen sekä tiedon jakamiseen eri kielillä. [33][45]

Kansainväliselle yleisölle ranskalaisen parlamentin UAP-aiheinen keskustelutilaisuus voi olla vaikea tulkita. Ranskankielinen terminologia eroaa englanninkielisestä. Institutionaalinen tausta on erityislaatuinen. GEIPAN-organisaatiolla ei ole tarkkaa vastinetta muissa maissa. Myös poliittinen konteksti – puolueiden välinen aloite kansalliskokouksessa – ansaitsee huolellisen selityksen. UAP Check voi auttaa täyttämään tämän aukon tarjoamalla todennetun, monikielisen ja kontekstuaalisen tietolähteen toimittajille, tutkijoille, instituutioille ja asiasta kiinnostuneelle yleisölle. [9][13]

Keskeinen kysymys ei ole se, esiintyykö vielä yksi UAP-tapaus. Kyse on siitä, voidaanko aiheesta luoda kestävä tutkimusalue. Se vaatii muutakin kuin yksittäisten tapausten näkyvyyttä. Se edellyttää yhteisiä menetelmiä, jäljitettävää dataa, varovaista kielenkäyttöä, avointa korjauskäytäntöä, institutionaalista muistia sekä kykyä tehdä yhteistyötä kansallisten ja ammatillisten rajojen yli.

Toimittajan huomautus

Tämä artikkeli perustuu julkisesti saatavilla oleviin tietoihin sekä alustavaan ohjelmaan, joka on tällä hetkellä (31. toukokuuta 2026) kierrossa. Koska tapahtuma on suunniteltu pidettäväksi tulevaisuudessa ja lopullinen virallinen ohjelma saattaa poiketa tästä, järjestäjät, aikataulut ja puhujien tittelit voivat muuttua myöhemmin. [5][6][7][8][1][2][3]

Mikäli tässä mainittu järjestäjä, puhuja tai laitos haluaa toimittaa oikaisun, vahvistuksen tai päivitetyn nimikkeen, UAP Check muokkaa artikkelia vastaavasti, päivittää sitä uusien tietojen tultua saataville ja kirjaa kunkin oikaisun tai olennaisen päivityksen päivämäärän. Tarkoituksena on ylläpitää julkista viitesivua, joka pysyy hyödyllisenä, tarkkana ja läpinäkyvänä ajan mittaan.

Lähdeviitteet

Seuraavassa listassa on koottu yhteen tämän tiedotusartikkelin laatimisen yhteydessä käytetyt tai käsitellyt linkit. Tekstissä suluissa olevat numerot viittaavat alla oleviin numeroituihin lähteisiin.

[1] LCP — Les Ovnis s’invitent à l’Assemblée le temps d’un colloque inédit. Parlamentin tiedote tapahtumasta, tapahtumapaikasta, järjestäjistä ja tapahtuman viitekehyksestä.

[2] Le Parisien — “Sortir du sensationnalisme”: les ovnis à l’affiche d’un colloque inédit à l’Assemblée nationale. Tietoa lehdistön ennakkonäytöksestä ja aikataulusta.

[3] La Dépêche du Midi — OVNI: le 29 juin, un colloque public organisé à l’Assemblée nationale. Paikallislehti.

[4] La Dépêche du Midi — Editorial: OVNI, sciences et fantasmes. Tieteen ja julkisen keskustelun toimituksellinen kehystys.

[5] Arnaud Saint-Martin — LinkedIn announcement of the colloquium. Järjestäjän julkinen tiedote.

[6] Arnaud Saint-Martin — LinkedIn registration / colloquium information post. Ilmoittautuminen ja käytännön tiedot.

[7] Facebook — public post displaying the preliminary programme visual. Ohjelman visuaalisen ilmeen julkinen esittely.

[8] Instagram — preliminary programme / visual post. Alustava ohjelmakuvitus.

[9] GEIPAN — official website. Ranskan virallinen viranomainen, joka vastaa PAN-raporteista.

[10] CNES — GEIPAN project page. CNES:n institutionaalinen konteksti GEIPANin osalta.

[11] Assemblée nationale — Arnaud Saint-Martin official profile. Virallinen parlamentaarinen profiili ja tehtävät.

[12] Assemblée nationale — Pierre Henriet official profile. Virallinen parlamentaarinen profiili ja tehtävät.

[13] Assemblée nationale — OPECST official presentation. OPECST:n rooli.

[14] Assemblée nationale — OPECST composition. OPECST:n nykyiset jäsenet ja toimihenkilöt.

[15] Assemblée nationale — Parliamentary study group on aeronautics and space. Parlamentaarisen työryhmän yhteys.

[16] Sénat / OPECST — Les drones et la sécurité des installations nucléaires, report no. 267 (2014-2015). Vuoden 2014 parlamentaarinen ennakkotapaus tunnistamattomista droneista ja kriittisestä infrastruktuurista.

[17] AARO — Official UAP imagery. Viralliset UAP-kuvat ja tapaustiedot.

[18] U.S. Department of Defense — Establishment of AARO. AARO:n perustaminen vuonna 2022.

[19] NASA — NASA Issues Report on Unidentified Anomalous Phenomena. NASA:n UAP-ilmiöitä koskevan riippumattoman tutkimuksen raportin julkaisu, 2023.

[20] NASA — UAP Independent Study Team Final Report. Loppuraportti PDF-muodossa.

[21] U.S. National Archives — Unidentified Anomalous Phenomena Records Collection. UAP-tietojen julkisen keräämisen prosessi.

[22] The New York Times — Glowing Auras and “Black Money”: The Pentagon’s Mysterious U.F.O. Program. Vuosi 2017 oli käännekohta Yhdysvaltojen julkisessa keskustelussa.

[23] AARO — Report on the Historical Record of U.S. Government Involvement with UAP, Volume I. AAROn historiallinen raportti.

[24] Pierre Lagrange — biographical and bibliographical overview. Yhteenveto urasta ja julkaisuista.

[25] La Rumeur de Roswell — bibliographical reference in the Roswell entry. Viite Lagrangen Roswellia käsittelevään kirjaan.

[26] La Guerre des mondes (radio, 1938) — context for Lagrange’s book on the alleged panic. Lagrangen Orson Wellesia koskevan tutkimuksen tausta.

[27] Université Bordeaux Montaigne / CEMMC — Dominique Pinsolle profile. Akateeminen tausta ja tutkimusprofiili; tarvittaessa korvataan profiilin suoralla URLillla.

[28] 3AF — Association Aéronautique et Astronautique de France. SIGMA2:n institutionaalinen konteksti.

[29] CDAOA / CAPCODA — air defense and air operations context. Tietoa Ranskan ilmapuolustuksen johtamisesta ja CAPCODA-kontekstista.

[30] Armée de l’Air et de l’Espace — official website. Ranskan ilmailu- ja avaruusvoimien institutionaalinen konteksti.

[31] SCEAU / Archives OVNI — preservation of ufological archives. Arkistojen säilyttämishanke.

[32] Jacques Scornaux — SCEAU / Archives OVNI background. Toissijainen lähde SCEAU:n historiasta ja arkistomateriaaleista.

[33] UAP Check — official website. Organisaatio ja julkaisualusta.

[34] Meta-Connexions — official website. Michaël Vaillantin perustama yritys.

[35] SUAPS — Our Team / Board of Advisors. SUAPS:n neuvoa-antava rooli.

[36] U-Sphere — Methodology of Analysis of Unexplained Phenomena. Menetelmätyökalu ja tapaustutkimuksen analyysikehys.

[37] GEIPAN / CNES — Spatial Point Pattern Analysis of the Unidentified Aerial Phenomena in France. GEIPAN-aineistoon perustuva tilastollinen analyysi.

[38] ADS — The New Science of Unidentified Aerospace-Undersea Phenomena (UAP). Tieteellinen katsausartikkeli.

[39] arXiv — The New Science of Unidentified Aerospace-Undersea Phenomena (UAP). Avoin preprint-versio.

[40] Albin Michel — Sylvain Maisonneuve author page. Kustantajan esittely ja kirjan tiedot.

[41] YouTube — Sentinel News channel. Sentinel Newsin videokanava.

[42] Sentinel News French — About. Verkkojulkaisun esittely.

[43] Sentinel News French — Archive. Julkaisujen arkisto.

[44] Sentinel News — L’Assemblée nationale accueillera…. Tapahtuman tiedote erikoislehdille.

[45] UAP Check — March 20, 2024: The First European UAP Day. UAP: Tarkista eurooppalainen toimintaympäristö.

Julkaisutilanne: Tämä tiedotusartikkeli perustuu alustavaan ohjelmaan ja julkisiin lähteisiin. Artikkelin tekstiä ja lähdeviitteitä päivitetään, kun järjestäjät julkaisevat lopullisen ohjelman tai virallisen lehdistötiedotteen.

 

Artikkelin julkaissut UAP Check

ufologia

Vicente Lucidon UFO-kohtaaminen 1939

Kommentoi

Epäilemättä yksi mielenkiintoisimmista ja ajatuksia herättävimmistä UFO- ja avaruusolentojen kohtaamisista tapahtui Brasiliassa lähes vuosikymmen ennen modernin UFO-aikakauden alkua 1930-luvun lopulla. Se ei ollut pelkkä outojen valojen havainto taivaalla, vaan lähistöllä havaittu alus, joka nopeasti kehittyi yhdeksi varhaisimmista kirjatuista avaruusolentojen sieppauksista.

Mielenkiintoista on myös se, että näiden ilmeisten avaruusolentojen kohtaaminen ei aiheuttanut todistajalle häiriötä tai ahdistusta tapahtumista, vaan he välittivät siepatulle henkilölle tietoa, joka johti taloudelliseen hyötyyn. Vaikka onkin houkuttelevaa sanoa, että tämä sieppaus oli edelläkävijä harmaiden avaruusolentojen toiminnalle, joka pyyhkäisi planeetan yli useita vuosikymmeniä myöhemmin, herää kysymys, olivatko nämä avaruusolennot – jos ne todella olivat sitä – kokonaan eri avaruusolentojen rotu.

Vaikka tapaus on ehkä vähemmän tunnettu Brasilian ulkopuolella, se on epäilemättä tapaus, jota ei pidä sivuuttaa ilman lisätutkimuksia.

Omituista sihinää yöllä

Abilio C. Coelhon vuonna 1982 julkaisemassa kirjassa The History of Occultism [1] ensimmäisen kerran laajemmalle yleisölle esitellyn kertomuksen mukaan tapahtuma sattui heinäkuussa 1939, useita kuukausia ennen toisen maailmansodan puhkeamista, Serra do Gordon kaupungissa Minas Geraisissa, jossa Lucindo-perhe etsi kiille-esiintymiä vientiä varten.

Tämä kaivosperhe koostui Joao Lucindosta, hänen kolmesta pojastaan ja vävystään, ja huolimatta useista yrityksistä löytää arvokasta malmia, he eivät olleet toistaiseksi onnistuneet. Kyseisenä iltana, kun perheen teltta oli pystytetty puoliväliin vuorenrinnettä, jossa he työskentelivät, Lucindon nuorin poika Vincente, joka toimi ryhmän kokkina, joutui laskeutumaan vuoren juurelle hakemaan vettä seuraavan päivän aamiaisen valmistusta varten.

Kun hän lähti matkaan mukanaan tyhjä vesisanko ja kivääri, taivas oli jo alkanut tummentua ja kuu nousemaan. Hän ei tiennyt, että tämä yleensä työläs ja yksitoikkoinen matka tulisi olemaan erilainen kuin mikään aiemmin tekemänsä matka.

Kun hän lähestyi vettä, hän kuuli outoa ja ”pitkittynyttä sihisevää ääntä” – niin outoa, että hän ei osannut edes kuvitella, mikä sen voisi aiheuttaa. Hän alkoi tarkkailla ympäristöään yrittäen löytää äänen lähteen, mutta ei nähnyt mitään epätavallista. Lopulta hän saapui lähteen reunalle, pysähtyi ja laski tyhjän ämpäri maahan.

Tähän mennessä oli jo paljon pimeämpää kuin hetki sitten, kun hän oli lähtenyt liikkeelle. Kuunvalo puiden latvojen yläpuolella riitti kuitenkin näkemiseen. Huolimatta jatkuvasta etsinnästä lähialueeltaan, hän ei kyennyt paikantamaan, mistä tämä huolestuttava sihisevä ääni tuli tai mikä se voisi olla. Tajuttuaan, että muut odottivat häntä, hän luopui etsinnästä ja otti kauhan käteensä.

“Valon keskellä”

Kun hän alkoi kaataa vettä lähteestä, toinen valo syttyi yhtäkkiä alueelle – ja tällä valolla oli outo ja luonnottoman oloinen ominaisuus. Vicente pudotti heti ämpäriin takaisin maahan ja tarttui haulikkoonsa.

Hän pyörähti ympäri, kivääri valmiina ampumaan, jos takanaan olisi vaaraa, ehkä siksi, että valo näytti olevan keinotekoisesti tuotettu, muiden, armottomampien kaivostyöläisten toimesta. Hän kuitenkin totesi nopeasti, että hänen takanaan ei ollut ketään ja että hän oli yksin. Hän kuitenkin huomasi, että riippumatta siitä, mihin hän liikkui, hän näytti aina olevan ”valon ympyrän keskellä”, jonka hän myöhemmin arvioi olevan halkaisijaltaan noin 15 jalkaa.

Hän kokeili tätä ajatusta siirtymällä hieman vasemmalle ja sitten oikealle. Joka kerta hän pysyi tarkalleen oudon valon keskellä, ikään kuin se olisi seurannut häntä. Sitten asiat muuttuivat vielä oudommiksi.

Kun hän jatkoi kävelemistä ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen, hän alkoi huomata, että jalkojen liikuttaminen oli yhä vaikeampaa, ikään kuin hänen ”jalkansa olisivat liimautuneet lattiaan”. Tämä jatkui, kunnes hän oli käytännössä jäätynyt paikoilleen.

Sitten hän huomasi kahden hahmon lähestyvän häntä pimeydestä.

Sisällä avaruusaluksessa

Edelleen kykenemättä liikkumaan, hän katseli, kun kaksi hahmoa – kumpikin noin 180 cm pitkiä ja pukeutuneina ”metallisesta verkosta jaloista kaulaan” – jatkoi kohti häntä. Vaikka hän ei voinut nähdä heidän kasvojensa yksityiskohtia kirkkaan valon vuoksi, ne näyttivät olevan normaaleja, ihmisen kasvoja.

Tässä vaiheessa hän tajusi, että hahmot viittilöivät häntä. Vaikka hän ei ymmärtänyt miksi, hänellä oli äkillinen tarve katsoa ylöspäin. Hänen yläpuolellaan, noin 45 metrin korkeudella, leijui ”valtavan lautasen” muotoinen esine. Se näytti pyörivän, ja Vicente tajusi yhtäkkiä, että tämä esine oli sekä valon että sihisevän äänen lähde.

Hän jatkoi pyöreän, tumman esineen katsomista ja huomasi, että sen alapuolella oli nyt avoinna jonkinlainen ”luukku”. Yhtäkkiä hän tajusi, että yksi hahmoista oli hänen vieressään ja piti kiinni hänen käsivarrestaan. Seuraavaksi hän tiesi, että he molemmat nousivat ylöspäin kohti outoa alusta, ja Vicente muisti, että hänellä oli tunne, että hänet ”imettiin sisään”. Hetkeä myöhemmin hän ja hahmo olivat ”mystisen aluksen” sisällä.

Kun hän katseli ympärilleen, hän näki jotain, joka näytti ”valtavalta laboratoriolta, jota voitaisiin käyttää lukemattomiin tarkoituksiin”. Hetkeä myöhemmin hän tunsi äkillisen ”tylsyyden” aisteissaan, ikään kuin hänelle olisi annettu jonkinlaista rauhoittavaa lääkettä. Hahmot alkoivat nyt riisua hänen vaatteitaan ja suorittivat useita testejä ja kokeita.

Kaiken tämän aikana, vaikka hän ei ymmärtänyt mistä tiesi, hän tajusi, että yksi hahmoista oli kertonut hänelle, ettei hänelle tapahtuisi mitään pahaa. Lisäksi hänelle kerrottiin, että ”he tarjoaisivat minulle ja perheelleni suuren edun”.

Sitten hänen ympäristönsä muuttui hetkessä.

Yhtäkkinen paluu

Seuraavaksi hän huomasi seisovansa perheen teltan ulkopuolella puolivälissä vuorenrinnettä. Lisäksi hänellä oli mukanaan ämpäri, joka oli täynnä vettä, ja kivääri oli pakattu melkein kokonaan hänen olkapäälleen. Outoa kyllä, huolimatta ilmeisestä pitkästä noususta lähteeltä teltalle, hänen jalkansa eivät tuntuneet kipeiltä tai väsyneiltä.

Sitten hän huomasi isänsä ja veljensä, jotka näyttivät siltä kuin olisivat valmistautumassa lähtemään etsimään häntä. Hän päätti nopeasti, että kertoisi heille olevansa myöhässä, koska oli ”jahdannut pacaa”, sen sijaan että olisi kertonut heille, mitä todella oli tapahtunut. Hän muisti myös, mitä hahmo oli sanonut hänelle siitä, että hän ja hänen perheensä saisivat suuren edun. Hän päätti, että jos tämä etu toteutui – mikä se sitten olikin – hän kertoisi heille, mitä todella oli tapahtunut.

Pian sen jälkeen, kun hän palasi teltalle, perhe päätti mennä nukkumaan. Ehkä ei ole yllättävää, että Vicenteella oli suuria vaikeuksia nukahtaa, sillä oudot tapahtumat pyörivät hänen mielessään. Hänellä oli jatkuva tunne, että hän oli juuri muistamassa yksityiskohtia aluksen sisällä tapahtuneista tapahtumista, mutta ne karkasivat häneltä jatkuvasti.

Se oli aamunkoitteessa, kun hän oli puoliksi unessa ja puoliksi hereillä, että yksi noista muistoista yhtäkkiä palasi hänen mieleensä – muisto hänen perheensä saamasta ”suuresta hyödystä”.

Informaation muistaminen

Hän muisti yhtäkkiä yhden hahmoista sanoneen, että hänen pitäisi ”avata tunneli vuoren toiselle puolelle” täsmälleen samalle tasolle, jolla hänen perheensä työskenteli nyt, ja he löytäisivät alueen, joka vaati vain vähän työtä. Hahmo jatkoi, että heidän pitäisi ”seurata tunnelia suorassa linjassa kohti vuoren sisusta”. Kun he saavuttaisivat 30 metrin syvyyden, he löytäisivät ”paljon malakacheta-malmia”.

Vicente tiesi, että vaikka malakacheta-malmia kutsuttiin malakacheta-malmiksi, se oli samaa kuin heidän etsimänsä kiille. Hän istuutui yhtäkkiä pystyyn tajuten, että hänen piti toimia saamansa tiedon perusteella, mutta hän ei ollut varma, miten kertoisi perheelleen, miksi hänen mielestään heidän pitäisi kaivaa vuoren toisella puolella. Hän päätti kertoa heille, että hänellä oli ollut outo uni paikasta, ja kehotti heitä tarkistamaan, oliko siellä todella runsaasti kiillettä.

Hänen yllätyksekseen isä suostui, ja vähän myöhemmin, juuri siinä paikassa, josta hänen oli käsketty kaivaa, he löysivät tunnelin. He aloittivat kaivamisen ja muutamassa viikossa saivat talteen runsaasti arvokasta malmia. Tässä vaiheessa Vicente paljasti perheelleen totuuden kohtaamisestaan outojen hahmojen kanssa ja kertoi, että juuri he olivat kertoneet hänelle paikan sijainnin. Vaikka perhe oli iloinen löydöstä, he eivät uskoneet Vicenten kertomusta, vaan väittivät, että se oli varmasti vain unta.

Vicente tiesi kuitenkin paremmin. Hän pysyi kertomuksessaan kuolemaansa asti vuonna 1970, vähän sen jälkeen, kun hän oli kertonut kohtaamisesta Abilio Coelholle.

Todiste avaruusolennoista ennen modernia UFO-aikaa?

Ei ole epäilystäkään siitä, että Vicente Lucindon kertomus on yksi ajatuksia herättävimmistä, joita on kirjattu, etenkin koska se tapahtui yli kolme neljännesvuosisataa sitten.

Itse asiassa, jos Vicente Lucindon kertomuksessa on mitään totuutta, se osoittaa, että nämä avaruusolennot – jos oletamme hetken, että ne ovat sitä, mitä yleisesti ymmärrämme sanalla – olivat läsnä planeetallamme kauan ennen Roswellin tapahtumaa ja modernin UFO-aikakauden alkua.

Mielenkiintoista tässä kohtaamisessa on se, että vaikka siellä näytti tapahtuvan jonkinlaisia kokeita tai testejä, jotka muistuttivat 1960-luvulta lähtien säännöllisesti raportoituja avaruusolentojen sieppauksia, oudot olennot tarjosivat Vicentelle tietoa, joka johti siihen, että hän ja hänen perheensä saivat taloudellisen korvauksen, melkein kuin jonkinlaisen omituisen hyvityksen.

Tämä ei ole yleisesti ottaen asia, joka tulisi esiin esimerkiksi harmaiden sieppausskenaarioissa, joten voimme pohtia, keitä Vicente tapasi, mistä he tulivat ja mitä he tavoittelivat. Nämä ovat kaikki kysymyksiä, joihin ei ole vielä saatu vastausta.

Alla olevassa lyhyessä videossa tarkastellaan joitakin mielenkiintoisimpia kirjattuja kohtaamisia avaruusolentojen kanssa.

Asiantuntijan mielipide

Brasilialaisen kaivostyöläisen Vicente Lucindon väitetty sieppaus vuonna 1939 kuvaa varhaista, erikoista tapausta, jossa oletetaan tapahtuneen kontakti avaruusolentoihin – vuosia ennen kuin UFO-havainnot yleistyivät. Kertomusten mukaan hän kohtasi leijuvan aluksen ja kaksi pitkää, ihmisen kaltaista hahmoa, jotka ilmeisesti tekivät hänelle kokeita ja antoivat sitten erittäin arvokasta tietoa piilotetuista mineraaliesiintymistä. Tällainen tapaus, jos se on totta, voisi haastaa yleisesti hyväksytyt aikajänteet avaruusolentojen vierailuista.

Vaikka Lucindon kertomuksessa on yksityiskohtaisia elementtejä – selittämätön valonlähde, fyysinen tutkimus ja salaperäinen kaivosneuvonta – hänen tarinaansa ei vahvista mikään vahvistava todistus tai virallinen asiakirja. Skeptikot ehdottavat, että kyseessä saattoi olla elävä unelma tai legenda, kun taas toiset huomauttavat, että se eroaa tyypillisistä sieppauskertomuksista, koska siihen liittyy hyödyllistä opastusta eikä pelkkää kokeilua. Lopulta tämän kertomuksen poikkeuksellinen luonne jättää tutkijat spekulaatioiden maailmaan.

Johtopäätös: Epäselvä

Tarinan ainutlaatuiset yksityiskohdat ovat edelleen kiehtovia, mutta riittämättömien todisteiden vuoksi lopullista johtopäätöstä ei voida tehdä.

 

Artikkelin julkaissut ufoinsight.com

Eksopolitiikka

Pätevätkö fysiikan, kemian, evoluution ja politiikan lait Maan ulkopuolella?

Kommentoi

kirjoittanut Ed Komarek

Ed Komarek on pitkän linjan ufologi, tutkija ja kirjailija. Hänen kirjansa UFOs Exopolitics and the New World Disorder, Enlightenment: The Long Hard Road ja Fire in Nature ovat saatavilla ilmaiseksi hänen verkkosivustollaan komarek.weebly.com tai painettuina tai Kindle-versioina Amazonista. Hän on aktiivinen verkossa, ja häneen voi ottaa yhteyttä sekä Facebookissa että Twitterissä.

Olen päättänyt kirjoittaa sarjan artikkeleita, joita toivon median, sosiaalisten verkostojen ja erityisesti valtamedian julkaisevan, jotta yleisö saisi paremmin tietoa UFOista/Maan ulkopuolisista olennoista. Minulle on nyt käymässä selväksi, että UFOjen/UAP:ien peittelypato on murtumassa 70–80 vuotta kestäneen tukahduttamisen paineesta, eikä viimeisten 80 vuoden aikana ole tapahtunut merkittävää tiedon vapautumista.

Brookings-instituutin vuosikymmeniä sitten julkaisemassa raportissa todettiin, että avaruusolentoja koskevan tiedon äkillinen julkaisu voisi romahduttaa yhteiskunnan. Meidän on kysyttävä, ovatko ne, jotka ovat järjestäneet ja ylläpitäneet salailua, luoneet oman pahimman painajaisensa viimeisten 80 vuoden aikana tapahtuneiden valistumattomien tekojensa ja tekojensa seurauksena. Annan luvan julkaista ja jakaa nämä 53 artikkelia vapaasti kaikilla lehdistöaloilla. Artikkelit ovat järkevimpiä, jos luet ne kirjoitusjärjestyksessä, kun syvennyn aiheeseen.

Pätevätkö fysiikan, kemian, evoluution ja politiikan lait Maan ulkopuolella?

Kymmenien tuhansien käytettävissämme olevien, hereillä tapahtuneiden kasvokkain tapahtuneiden avaruusolentojen kohtaamisten perusteella vastaus on ehdottomasti kyllä! Jotkut väittävät, ettei tällaiseen johtopäätökseen voi päätyä pelkästään yksittäisten silminnäkijöiden kertomusten perusteella, mutta olen eri mieltä. Ongelmana ei ole se, että niin suuren joukon ihmisten todistukset vaihtelevat luotettavista epäluotettaviin; kysymys on pikemminkin siitä, pystymmekö erottamaan signaalin kohinasta? Tutkittuani kohtaamistapauksia yli 50 vuoden ajan ja ollessani suoraan tekemisissä kohtaamisten todistajien kanssa omalla alueellani, uskon, että minä ja muutamat muut olemme pystyneet tekemään juuri niin. Uskomme, että spekulaatiomme ovat päteviä ja tarkkoja ja perustuvat todellisiin tietoihin, kun taas niin monien muiden ihmisten spekulaatiot perustuvat vain vähäisiin tai olemattomiin tietoihin eivätkä ole todellista arvoa.

Viimeisen sadan vuoden aikana tapahtuneet kohtaamiset kasvokkain valveilla ollessa vaihtelevat erittäin petomaisista erittäin altruistisiin. Nämä totuudenmukaiset todistajat kertovat, että monet lajit ovat kohdanneet ja kommunikoineet heidän kanssaan hoitaessaan avaruusolentojen asioitaan Maapallolla. Voimme nähdä, että elämä maailmankaikkeudessa on paitsi monimuotoista, myös noudattaa luonnonlakeja, joita näemme ympärillämme joka päivä. Pitäkää mielessä, että keskityn meidän kaltaisiin lihaa ja verta oleviin lajeihin, jotka ovat vain osa suurempaa kosmista kokonaisuutta. Juuri näihin lajeihin voimme parhaiten samaistua.

Kirjassani Exopolitics, UFOs and the New World Disorder on luku, jossa selitän, kuinka elämä muilla planeetoilla kehittyy pitkälti samalla tavalla kuin Maapallolla, kuten kanssamme vuorovaikutuksessa olevat avaruusmatkailijat osoittavat. Elämä kehittyy luoden yksisoluisia organismeja, jotka sitten ryhmittyvät yhteen muodostaen sieniä ja meduusoja. Siitä lähtien ryhmittyvien solujen määrän on pääasiassa kuljettava kahta polkua tukeakseen näitä soluja, erityisesti maalla, jossa tarvitaan pääasiassa sisäluurankoa ja ulkokuorta korkeamman älykkyyden saavuttamiseksi.

Toisaalta sisäluurankojen ansiosta vedessä elävät kalat siirtyvät maalle ja kehittyvät sammakkoeläimiksi, matelijoiksi, dinosauruksiksi, linnuiksi, nisäkkäiksi, kädellisiksi ja lopulta meiksi. Toisaalta ulkokuoren ansiosta syntyy rapuja ja niveljalkaisia, jotka siirtyvät maalle ja kehittyvät hyönteisiksi ja maakravuiksi. Maapallolla näyttää siltä, että ulkokuorelliset eivät pysty kasvamaan suuriksi ja älykkäiksi, koska ne eivät pysty käsittelemään happea riittävän hyvin, mutta muilla planeetoilla evoluutio näyttää voittaneen tämän esteen, kun mantis- ja heinäsirkka-tyyppiset avaruusolennot saapuvat tänne.

Ratkaisevana tekijänä siinä, minkä tyyppinen laji kehittyy evoluution huipulle ja laajentaa elinpiirinsä avaruuteen, näyttävät olevan sekä sisäiset että ulkoiset katastrofaaliset tapahtumat, jotka tuhoavat hallitsevan sukuhaaran ja avaavat elinympäristöjä muiden sukuhaarojen hyödynnettäväksi. 60 miljoonaa vuotta sitten Maahan törmännyt asteroidi tuhosi dinosaurukset ja hidasti matelijoiden evoluutiota lintuja lukuun ottamatta, mikä mahdollisti nisäkkäiden jatkokehityksen ja johti siihen, että meistä tuli huippupetoeläimiä. Jos asteroidi olisi ollut suurempi ja tuhonnut kaikki paitsi hyönteiset, älykäs hyönteinen olisi saattanut kehittyä meidän sijastamme ja siirtyä avaruuteen.

Meille on varmaan melko selvää, että kemian ja fysiikan lait pätevät kaikkialla maailmankaikkeudessa, koska voimme havaita tämän kaukoputkilla ja muilla antureilla. En ollut oikeastaan ajatellut paljoakaan siitä, miten talouden ja politiikan lait pätevät koko maailmankaikkeudessa, ennen kuin luin lentosotamies Charles Hallin kohtaamisista Pitkien Valkoisten olentojen kanssa. He kertoivat hänelle, että talouden lait pätevät paitsi täällä myös muualla. Heille oli paljon tehokkaampaa käydä kauppaa Nellisin ilmatukikohdan etuvartioaseman tarvikkeiden hankkimiseksi kuin kuljettaa niitä muualta.

Viime aikoina olen alkanut ymmärtää, että myös politiikan lait pätevät. Kun huomaa, kuinka valtava elämän monimuotoisuus on kaikkialla universumissa – aina äärimmäisen petomaisesta äärimmäisen altruistiseen – tajuaa, että tämä tarkoittaa sitä, että aivan kuten ympäröivässä luonnossa ja ihmiskunnassakin, myös muualla vallitsee sekä kilpailua että yhteistyötä. Loogisesti voimme päätellä, että organisaatiorakenteet, joita näemme Maapallon ihmiskunnan sivilisaatiossa ja joissa kilpailua, yhteistyötä ja konflikteja esiintyy, ovat varmasti samat myös muualla. Voimme odottaa joutuvamme osallisiksi liittoutumiin, konfederaatioihin, federaatioihin, NATO:n kaltaisiin organisaatioihin, sopimuksiin jne., aivan kuten näemme täällä Maapallolla, mutta paljon laajemmalla tasolla. Voimme myös odottaa, että tämä ajatus ”kuten alhaalla, niin ylhäälläkin” pätee holografisessa universumissa, joka syntyy kvanttialueelta, jossa pieni osa on makrokosmoksen mikrokosmos.

Siirrytäänpä nyt siihen kysymykseen, miksi niin monet näistä kohtaamistapauksista koskevat meidän kaltaisia ihmisiä tai humanoideja. Jotkut meistä ovat arvelleet, että nämä avaruusolentojen ihmiset ovat tulevaisuuden versioita itsestämme, mutta mielestäni asia ulottuu paljon pidemmälle. Kontakti-tapauksista käy ilmi, että avaruusolennot ovat kehittyneet digitaalisen aikakauden yli kvanttiaikaan ja ovat geenitekniikan mestareita. Onko mahdollista, että nämä GMO-ihmiset ovat jotenkin kietoutuneet ihmisen DNA:han koko universumin laajuisesti ja että se, mitä meille tapahtuu, tapahtuu heillekin kvanttikiintymän vuoksi? Ovatko me he ja he me, kaikki osa universaalista ihmisten ja humanoidien perhettä? Luulen, että joudun jättämään nämä spekulaatiot toiseen artikkeliin.

 

Artikkelin julkaissut komarek.weebly.com

ufologia

Tietojen julkistamisen pulma: Keneen luottaa, kun ei pitäisi luottaa keneenkään

Kommentoi

kirjoittanut Tanner Boyle

Tämä esitelmä pidettiin alun perin 13. kesäkuuta 2026 järjestetyssä PGH UFO Clubin konferenssissa ja kirjamessuilla. Kiitän kaikkia, jotka saapuivat Fungus Books & Records -kirjakauppaan viettämään upeaa iltapäivää puhujien ja samanhenkisten UFO-harrastajien seurassa. Seuraa PGH UFO Clubia Instagramissa saadaksesi tietoa tulevista tapahtumista ja tutustu ehdottomasti myös muiden osallistujien töihin.

Tämän kesän aikana ja oletettavasti edelleen Yhdysvaltain hallitus on alkanut julkaista osaa UFO- ja/tai UAP-asiakirjoistaan yleisölle presidentin määräyksellä. Vaikka ensimmäinen julkaisu sai jonkin verran myönteistä huomiota lehdistössä, jopa New York Timesin toimittaja Helene Cooper totesi, että julkaistut ”ensimmäiset asiakirjat ovat epäselviä kuvia, jotka voivat esittää mitä tahansa”. [1] On syytä huomata, että Cooper oli yhdessä toimittajien Ralph Blumenthalin ja Leslie Keanin kanssa yksi niistä, jotka kirjoittivat yhdessä sen NYT:n artikkelin, joka toi UFOt vuonna 2017 jälleen räikeästi yleiseen tietoisuuteen. Artikkelin otsikko oli ”Glowing Auras and ‘Black Money’”. [2] Lähes vuosikymmenen kuluttua tuosta kiistanalaisesta artikkelista näyttää siltä, että ihmiset ovat kyllästyneet UFOihin. Artikkelin saama huomio aiheutti lyhyen valtakunnallisen keskusteluvimman, ennen kuin tilanne rauhoittui hieman. Julkaisunsa jälkeen innokkaat kannattajat ovat kuitenkin pitäneet liekin palamassa koko seuraavan vuosikymmenen ajan. Harrastajien ja lobbaajien ponnistelujen ansiosta aihe nousee nyt toisinaan valtakunnallisiin uutisiin, mutta harvoin sillä on mitään pysyvää vaikutusta byrokraattisten paperipolkujen ulkopuolella.

UFO-kiinnostuksen uusi nousu on kuitenkin johtanut aiheesta järjestettyihin ensimmäisiin kongressin kuulemistilaisuuksiin yli 50 vuoteen, ikään kuin kyseessä olisi kylmän sodan aave, joka ei suostu katoamaan. Huolimatta armeijan ja tiedusteluyhteisön jäsenten hieman sensaatiomaisista väitteistä, usein mainittuja suoria todisteita pidetään liian arkaluonteisina julkistettaviksi. Sama pätee tärkeisiin todistajiin – jopa välilliset todistajat on pidettävä salassa, sillä he pelkäävät henkensä puolesta. [3] Julkisuuteen vuotaneet videot näyttävät kyllä jonkin verran merkittäviltä, mutta ne eivät anna juurikaan tai lainkaan vihjeitä siitä, mitä katsojat oikeastaan näkevät. Nopeasti liikkuvat möykyt ja tulkitsemattomat valot tarjoavat kyllä kiehtovaa katsottavaa ohjelmassa ”Paranormal Caught on Camera”, mutta ne eivät sinänsä aiheuta kansallisia turvallisuusuhkia, paitsi jos ne kuvastavat maallisia drone-parvia – mikä tuskin on se avaruusolentoihin tai ulottuvuuksien välisiin ilmiöihin liittyvä sensaatio, jota yleisö etsii. Selittämättömät, muodottomat taivaankappaleet ovat todisteita, vaikkakin todisteita jostakin tunnistamattomasta ja tuskin muuta.

Toisen julkaisukierroksen aikaan oli jo syntynyt tunne, että asiaa oli viety liian pitkälle. Tutkijat totesivat, ettei ensimmäisessä julkaisussa ollut juurikaan todella uutta tai merkittävää: ne olivat yksinkertaisesti uudelleenjulkaistuja asiakirjoja, selityskyvyltään vähäisiä silminnäkijäkertomuksia sekä videoita, jotka eivät olleet yhtä kiinnostavia kuin aiempina vuosina julkaistut. [4] Toinen julkaisukierros oli enemmän samaa vanhaa, jälleen ilman juurikaan selityksiä tai edes viitteitä merkityksellisyydestä. Videot ja asiakirjat olivat irrotettuja historiasta ja ajasta, ja niihin liitettiin puolustusministeriön lausunto, jossa yleisöä kehotettiin ”muodostamaan oma mielipiteensä näissä tiedostoissa olevista tiedoista”. [5] Kuten tiedetään, tämä menetelmä ei ole koskaan mennyt pieleen.

Kolmas asiakirjapaketti, joka julkaistiin päivää ennen tämän esitelmän pitämistä, sisälsi jälleen kerran aiemmin julkaistujen asiakirjojen uusintoja, joita sensaatiolehdistön toimittajat ja sensaatiohakuiset tutkijat, kuten Avi Loeb, olivat mainostaneet uutisina. [6] [Huomautus: Samanaikaisesti tämän puheen kanssa, huolimatta selvästä sensaatiohakuisuudesta ja vähäisestä historiallisesta perehtyneisyydestä ufologiassa, astrofyysikko Loeb nimitettiin ilmeisesti johtamaan uutta, useiden virastojen yhteistä UAP-hallintoneuvostoa. [7] Tämä tieto näytti saaneen vahvistuksen Kansallisen tiedustelujohtajan toimistolta (ODNI), vaikka kirjoitushetkellä vain harvat valtavirran julkaisut olivat kiinnittäneet huomiota sen paikkansapitävyyteen. ODNI kertoi The Liberation Timesin Christopher Sharpille, että UAP-hallintoneuvoston – johon neuvoa-antava elin kuuluu – perustaminen on osa käynnissä olevaa (ja varmasti erittäin menestyksekästä) avoimuuspyrkimystä. [8] Mukana oli myös kiehtovampaa, vaikkakin epäselvää kuvamateriaalia kirkkaista palloista, jotka ylittivät taivaan. Vaikka tuhannet ihmiset ovat todistaneet tämän tyyppisiä ilmiöitä, ”vähäisten konkreettisten tosiasioiden” vuoksi kyseessä on jälleen yksi selittämätön kohtaaminen, joka lisätään kasaan, joka ulottuu kirjallisen historian varhaisimpiin aikoihin – tuskin se ”paljastus”, jota yleisölle on luvattu. [9]

Tämä ”UFO-paljastus” -käsite on ollut UFO-yhteisön julistettu tavoite jo Donald Keyhoen alkuajoista lähtien, jolloin hän johti merkittävää UFO-tutkimusjärjestöä, National Investigations Committee on Aerial Phenomenon (NICAP). Keyhoe, entinen laivaston lentäjä ja viestinnän asiantuntija, joka oli menestyksekkäästi järjestänyt lentäjä Charles Lindberghin maailmankiertueen, hyödynsi osaamistaan taistellakseen UFO-ilmiöiden läpinäkyvyyden puolesta lentävien lautasten villityksen huipulla. Kuten jotkut ennen häntä ja monet hänen jälkeensä, hän lähti liikkeelle olettamuksesta, että Pentagon tiesi aiheesta enemmän kuin se antoi ymmärtää – pääasiassa siitä, että muista maailmoista peräisin olevat alukset olivat partioineet Yhdysvaltojen ilmatilassa ja että armeija yritti välttää täysimittaista paniikkia. UFO-salailu on edelleen estänyt kaikenlaisten tunnustusten tekemisen muualta peräisin olevista aluksista tai älykkäistä ei-ihmisolennoista, vaikka väitteet ovat kyteneet marginaalissa ja päässeet äskettäin jopa kongressin pöytäkirjoihin. Tämä kehitys on ollut pitkään tulossa: tutkija Jack Brewer kirjoittaa, että ”monet ovat jo vuosikymmenten ajan henkilökohtaisesti varoittaneet välittömästi lähestyvästä paljastuksesta.” [10] Tämän UFO-yhteisön ja Yhdysvaltain hallituksen välisen pitkän taistelun vuoksi viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet ennennäkemättömän merkittäviä. Harvoin Yhdysvaltain presidentti vaatii UFO-asiakirjojen välitöntä julkaisemista ja vihjaa maapallon ulkopuolisten, ööh, avaruusolentojen olemassaolosta.

Tietenkin nämä näennäiset ilmoitukset UFO- ja avaruusolentojen paljastamisesta menettivät välittömästi uskottavuutensa, kun paljastui, että äskettäin ostettu aliens.gov-verkkosivusto oli ”poliittista teatteria, jonka tarkoituksena oli riistää maahanmuuttajilta ihmisyytensä ja esittää Trumpin hallinnon pidättämät henkilöt UFO-salaliittoteorioiden salaisina avaruusvierailijoina”. [11] Tämä kehitys ei ole välttämättä yllättävää, sillä UFO-aiheen näkyvä asema Trumpin, republikaanien ja jopa joidenkin demokraattien poliittisessa ohjelmistossa on aina ollut eräänlaista teatteria. Olipa kyseessä sitten kömpelö yritys kääntää huomio pois Epstein-asiakirjoista, amerikkalaisten elämänlaadun nopeasta heikkenemisestä tai epäsuosituista ulkomaisista sodista, UFO:ista on tullut kyyninen ”leipää ja sirkushuveja” -tyyppinen työkalu poliitikoille ja kommentaattoreille. Useat uutissivustot ja riippumattomat tarkkailijat ovat huomanneet tämän, [12] jopa kommentaattorit, jotka olivat aiemmin suhtautuneet myönteisesti Trumpin hallintoon. [13]

Tietojen julkistaminen ei näytä sujuvan kovin hyvin. Julkaistut tiedostot olivat niin pettymys, että edustaja Tim Burchett – yksi hallituksen avoimuuden vankkumattomimmista kannattajista UFO-asioissa – varoitti ennalta, että ”tiedusteluyhteisö saattaisi” istuttaa vääriä tarinoita julkaisuihin ”koko UFO-keskustelun ’sotkemiseksi’”. [14] Mielenkiintoista on, että Burchett ei ota huomioon sitä, että juuri ne tarinat (joissa toisinaan esiintyy hybridejä tai vedenalaisia UFO-tukikohtia), jotka muuttivat hänet paljastusten ristiretkeläiseksi, olivat osa samaa tiedusteluyhteisön toimintaa – toimintaa, jota on dokumentoitu jo vuosikymmenten ajan. Sen sijaan armeijan ja tiedusteluyhteisön henkilöstöä, jotka kuuluvat kymmenien ”ilmiantajien” joukkoon tässä matkassa kohti UFO-totuutta, pidetään moitteettomina, eikä heitä epäillä siitä, että he saattaisivat olla soluttautuneita tai tarkoituksellisesti harhaanjohtavia. On itse asiassa todennäköistä, että Yhdysvaltain hallituksella on jotain salattavaa UFOjen suhteen, mutta juuri tämä ajatus on johtanut useisiin oletuksiin, jotka muuttuvat usein tuskin millään todisteilla perustelluiksi toimintakehotuksiksi. Siinä piilee niin sanotun paljastamisen ongelma: kuinka voi luottaa kehenkään yhteiskunnassa ja kulttuurissa, joka on niin usein väärinkäyttänyt luottamusta tai rankaissut luottamuksesta hallitukseen, mediaan tai muihin instituutioihin?

Uskonnontutkija D.W. Pasulka totesi The Washington Post -lehdessä, että vaikka usko UFOihin ulottuu monipuolisesti eri väestöryhmiin, suurin osa uskovista on ”syvästi instituutioita vastustavia” ja ”epäilee usein hallituksia, perinteisiä tiedotusvälineitä, tiedemaailmaa ja järjestäytynyttä uskontoa”. Tämän taipumuksen vuoksi UFO-asiakirjojen julkistaminen ”ruokkii sellaista uskomusmuotoa, joka kukoistaa epävarmuudessa”. [15] Vaikka Pasulka suhtautuu näihin kehityskulkuihin puolueettomasti, [16] hän väittää, että ”instituutioihin kohdistuva epäluottamus on vauhdittanut instituutioita vastustavien uskomusmuotojen nousua”, mikä on mahdollistanut ”uskonnollisten impulssien” suuntaamisen ”uusiin teknologisiin ja mediaympäristöihin, jotka ohittavat portinvartijat”. [17]

UFO-uskomukset ja itse ”UFO-paljastus”-käsite ovat kuitenkin edelleen täysin riippuvaisia portinvartijoista, nyt enemmän kuin koskaan. Nämä samat portinvartijat eivät suinkaan ole instituutioiden vastaisia, vaan he muodostavat osan maan merkittävimmistä instituutioista – heidän uskottavuutensa on suoraan sidoksissa juuri tähän institutionaaliseen auktoriteettiin. Jokainen uskonto tarvitsee keulakuvan, ja vuoden 2017 paljastusten jälkeen tätä roolia ovat hoitaneet erilaiset henkilöt armeijan, tiedusteluyhteisön tai puolustusteollisuuden piirissä. Pasulka, jonka vuonna 2019 ilmestynyt kirja American Cosmic edisti pinnan alla kuplivien UFO-huhujen jatkumista, kuvaa jopa omaa näennäistä ”vihkimystään” uskoon portinvartijan välityksellä: nimettömän Tyler D.:n kautta, joka vei hänet ja Stanfordin immunologin Garry Nolanin UFO:n ”lahjoituspaikalle”. Tyler osoittautui entiseksi NASA:n alihankkijaksi Timothy Tayloriksi, jonka motiivit ja tausta ovat parhaimmillaankin hämärät. Päälähteensä ristiriitaisuuksista ja oudosta käyttäytymisestä huolimatta Pasulka ja Nolan ovat olleet toistuvia hahmoja viimeaikaisessa taistelussa tietojen julkistamisen puolesta.

[Huomautus: Loebin tavoin myös Nolan ja Sol Foundationin toinen perustaja Peter Skafish olivat mukana ehdotetun uuden UAP-neuvottelukunnan jäsenluettelossa. Ei ole yllättävää, että tämä hanke on muotoiltu kansallisen turvallisuuden kannalta. Loeb kirjoittaa:

Realistisin tulkinta teknologisista UAP-ilmiöistä on, että ne ovat ihmisen luomia. Se, että tiedustelupalvelut ja Pentagon eivät kykene selvittämään niiden luonnetta, on vakava huolenaihe kansallisen turvallisuuden kannalta. (…) Presidentti Trumpin määräys UAP-asiakirjojen salassapitoluokituksen poistamisesta on siunaus, sillä se tarjoaa tilaisuuden tarkistaa, onko Yhdysvaltojen strategisten kohteiden suojauksessa aukkoja, jotka altistavat ne vihollismaiden kehittämien dronejen, ilmapallojen ja muiden laitteiden vakoilulle. Tutkijoiden ja insinöörien on kehitettävä parempia antureita ja tekoälypohjaisia analyysityökaluja auttaakseen Pentagonia sen tehtävässä. [18]

Loeb kirjoittaa ikään kuin yleisö olisi jo todistanut ”Yhdysvaltain hallituksen todellisen UAP-paljastuksen” Trumpin ansiosta, vaikka todellisia vastauksia voidaan saada vain laajemman, militaristisen globaalin valvontalaitteiston avulla. Tämä on toinen UFO-paljastusilmiön piirre – se on aina aivan kulman takana. Sen hyöty puolustusmenojen houkuttimena on itsestään selvä. UFOjen etsiminen on joukkotiedotusvälineille helpompi niellä, sillä se on pinnallisesti kaukana ohjelmista kuten puolustusministeriön Total Information Awareness -ohjelmasta, joka suljettiin osittain (vaikka sitä käytetään edelleen) sen jälkeen, kun sen liiallinen laajuus tuli selväksi. [19] ]

Tiedon suodattaminen ei ole ainoastaan olennainen osa päivitettyä lentävien lautasten perimätietoa, vaan se on myös keskeistä UFO-paljastusilmiölle – tapahtumalle, joka nojaa vahvasti hallituksen sisällä toimiviin ”valkohattuihin” tai luottamukseen siihen, että vallanpitäjät kuuntelevat äänestäjiään eivätkä valehtelisi amerikkalaiselle yleisölle. Kolme neljäsosaa vuosisadasta kestänyttä valehtelua UFOista (ainakin tarinoiden mukaan) ei voitaisi eikä sitä pitäisi voida antaa anteeksi kuin taikaiskulla, vaikka sotateollinen kompleksi vain tunnustaisi totuuden asiasta. Amerikan kansa on jo kaukana tilanteesta, jossa se suostuisi tulemaan huijatuksi kahdesti. Tällä tavoin UFO-paljastus on luonteeltaan epäkäytännöllinen tavoite, johon kenenkään yksilön tai organisaation ei kannata omistautua, ei siksi, ettei UFOista olisi saatavissa syvempiä totuuksia. Se on epäkäytännöllinen pikemminkin siksi, että UFOn kaltaisen ihmeellisen, toisinaan hengellisenkin symbolin olemassaolon vahvistaminen ei saisi riippua imperiumin voimista. UFOn tulisi olla olemassa synkän, lohduttoman ja yhä vihamielisemmän puolustusteollisuuden tai poliittisen sfäärin ulkopuolella.

Totta puhuen valtavirran huomio on vienyt kaiken hauskuuden UFO-aiheesta ja siirtänyt sen ulkopolitiikan analyytikoiden ja poliittisten paperinpyörittäjien piiriin. Vaikka lentävät lautaset on aina liitetty mahdollisiin kylmän sodan heijastumiin, samaa ei voi sanoa UFO:ista yleisemmin – eikä todellakaan selittämättömistä ilmiöistä. Kun Charles Fort kirjoitti 1920-luvulla mystiikan viehätyksestä, se oli vallitsevaa järjestelmää vastustava kannanotto. Vaikka hän ei rajoittunut taivaalla näkyviin tuntemattomiin esineisiin, vaan käsitteli kaikenlaisia paranormaaleja ilmiöitä, UFOt olivat osa hänen maailmankuvaansa. Toisin kuin nykyinen liike, Fort ei välttämättä pyrkinyt saamaan vallitsevia instituutioita hyväksymään järjestelmän vastustajien uskomuksia. Sen sijaan hän rohkaisi lukijoitaan olemaan ottamatta totuutta itsestäänselvyytenä, olemaan aina uteliaita, ja puolusti ajatusta siitä, että elämässämme on kyse jostakin suuremmasta kuin mitä tiedemiehet, poliitikot tai uskonnolliset opit voisivat koskaan kuvitella. Nykyään ufologiaa pidetään merkityksellisenä vain, jos nämä valtaapitävät tahot antavat sille legitimiteetin. Juuri niitä tiedemiehiä, teologeja ja poliittisia tahoja, joille Fort olisi näyttänyt kieltä, etsitään nyt aktiivisesti legitimiteetin lähteiksi.

Kun ajattelen ufologiaa, en ajattele merivoimien lentotukialukselle asennetulla FLIR-kameralla kuvattua ”Tic Tac” -objektia – kuvamateriaalia, joka muistuttaa nykyään liiankin paljon Karibialla siviileihin kohdistettuja laittomia iskuja. [20] En ajattele kävelevää sotilaskliseetä Lue Elizondoa ja hänen ”viittä observaabeliaan” – sanastoa, joka voisi olla peräisin suoraan Kansallisesta tiedustelutoimistosta. En ajattele ketään niistä sotilashenkilöistä, joille palveluksensa vuoksi annetaan eniten vapautta epäilyjen sivuuttamiseen. Olen usein toistanut, ettei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin yliluonnollisten ilmiöiden ”koulutettu tarkkailija” – ne ovat aivan liian vaikeasti tavoitettavia ja liian puhtaita ollakseen osa sotilaskoulun opetussuunnitelmaa.

Ei, sen sijaan mieleeni tulevat henkilöt kuten Lonnie Zamora, Socorron, New Mexicon poliisi, joka oli todella järkyttynyt nähdessään aavikolla munanmuotoisen lentävän aluksen, jossa ei ollut ikkunoita ja joka piti valtavaa pauhaavaa ääntä. Hän näki hetkellisesti kaksi pienikokoista humanoidia sen läheisyydessä. Zamora oli arvostettu, vakava henkilö – uskottava todistaja, vaikkakaan ei minkään epämääräisen viranomaisaseman vuoksi. Hän oli myös harras uskonnollinen mies, joka ”ei halunnut antaa haastattelua ennen kuin oli puhunut papin kanssa, koska hän ajatteli saattaneensa nähdä jotain pirullista”. [21] Zamoran tapaus, kuten muutkin, sisältyi uusiin UFO-tietojen julkistuksiin, vaikka suurin osa asiakirjoista oli ollut saatavilla jo aiemmin. Lonnie Zamora ei tarvitse viranomaisten vahvistusta havainnostaan, eikä yleisö tarvitse tätä vahvistusta uskoakseen siihen. Olipa kyseessä sitten avaruusolentojen, enkelien tai demonien havainto, opiskelijoiden kepponen tai sotilaallinen koe, uskon, että Lonnie Zamora näki jotain outoa.

Mieleeni tulee myös Woodrow Derenberger, joka näki oudon muotoisen harmaan aluksen Länsi-Virginian valtatien varrella ja tapasi sen ystävällisen matkustajan: ihmisen näköisen hahmon nimeltä Indrid Cold, joka oli kotoisin Lanulos-planeetalta. Vain kaksi viikkoa myöhemmin havainnot oudosta, harmaasta, punasilmäisestä olennosta ravistelivat uneliasta Länsi-Virginian kaupunkia. Kuuluisa UFO- ja paranormaali-ilmiöiden tutkija John Keel kirjoitti esipuheen Derenbergerin kokemuksista kertovaan kirjaan seuraavasti: ”Derenbergeria tullaan kutsumaan valehtelijaksi, psykopaatiksi ja moniksi muiksi epämiellyttäviksi asioiksi. Hän on jo joutunut huomattavan pilkan ja tuomion kohteeksi, jopa niiden taholta, jotka uskovat ’lentäviin lautasiin’, mutta eivät halua uskoa, että joku todella lentelee niillä ympäriinsä.” [22] Kaikesta huolimatta hän kertoi iloisesti matkoistaan avaruusaluksella Coldin kotimaailmaan, jossa kaikki olivat alastomia ja sodasta ei ollut tietoakaan.

I think of Leah Haley, a Southern abductee who lost everything

Mieleeni tulee Leah Haley, etelästä kotoisin oleva siepattu nainen, joka menetti kaiken – ”työpaikkansa, talonsa ja aviomiehensä” – koska hän alkoi uskoa, ettei häntä ollut siepannut pelkästään avaruusolennot, vaan myös Yhdysvaltain armeija. [23] Hän alkoi kutsua näitä armeijan sieppaajia nimellä ”OMAGS”, joka on lyhenne sanoista ”obnoxious military and government scoundrels” (ärsyttävät armeijan ja hallituksen roistot). [24] Kuten monien muidenkin siepattujen kohdalla, hänen tapaustaan koskevat asiakirjat ja hypnoosissa kerätyt muistelot myytiin kiinteistömoguli Robert Bigelow’lle 14 000 dollarilla – ilman heidän suostumustaan. [25]

Mieleeni tulevat ihmiset, jotka ovat lähempänä omaa kotikaupunkiani, kuten nuori Ronald Johnson Delphosista, Kansasista, joka eräänä iltana näki sienenmuotoisen lentävän esineen, joka poltti hänen silmiään. Häntä vaivasivat silmien ärsytys ja koiramaisia hahmoja sisältävät painajaiset seuraavien päivien ja viikkojen ajan. [26] Mieleeni tulevat Clarence Williams sekä Lerone ja Buddy Pryor – Kansas Cityn asukkaat, jotka näkivät suuren esineen, josta syöksyi ”vihreitä valopalloja” ja joka ”muutti muotoaan (…) samalla kun se näytti skannaavan tyhjää tonttia ja kaivosaluetta”. [27] Williams joutui myöhemmin ilmeisesti sieppauksien, transsitilojen ja jopa implanttien uhriksi. Huolimatta näiden tapahtumien toisinaan pelottavasta luonteesta Williams muuttui ”vihaisesta ja masentuneesta” ”rauhalliseksi, välittäväksi ihmiseksi”. [28] Hänen asenteensa muutos oli äärimmäinen: ”Juuri ennen tätä tapausta (Williams) joutui miehen ampumaksi, ja hän aikoi ehdottomasti kostaa, mutta havainnon jälkeen (Williams) meni miehen luo ja antoi hänelle anteeksi sanoen, että hän halusi lopettaa väkivallan.” [29]

Ufologian valtavirta on unohtanut sen outouden ja mystiikan, jotka tekivät siitä mielenkiintoisen: väitetyt sieppaukset, kohtaamiset outojen humanoidien kanssa sekä taivaalla nähtävät näyttävä näkymät, jotka muistuttavat enemmän voimakkaita hengellisiä ilmestyksiä kuin vihollissotilaita. Nykyinen UFO-kulttuuri on myös yhä enemmän unohtanut terveen epäluulon. Kaukana taistelukentistä tai ydinohjusten siiloista UFOt vaikuttavat tavallisten ihmisten elämään. Nämä ovat henkilöitä, joita pilkataan, joiden kertomuksia ei uskota, jotka ovat usein traumatisoituneita ja jotka lähes aina muuttuvat syvällisesti. Tämä trauma ei ole kansallinen turvallisuusuhka, eivätkä myöskään henkilökohtaiset muutokset. Juuri UFOjen inhimillinen ulottuvuus – nämä oudot esineet, jotka kimaltelevat, liukuvat ja syöksyvät Maapallon taivaalla – tekee aiheesta ylipäätään tutkimisen arvoisen. Vaikka armeijan kertomuksilla voi olla omat vaikutuksensa inhimilliseen ulottuvuuteen, on syy siihen, miksi nämä väitteet on asetettu etusijalle siviilien poikkeaviin kokemuksiin nähden. Nämä syyt ovat moninaisia, mutta niihin liittyy lähes aina jonkinlaista sotilaallista propagandaa tai poliittista taktikointia. Pahinta on, että Yhdysvaltain hallitus ja sen puolustuslaitos vaativat luottamusta – luottamusta, jota ei ole ansaittu ufologian piirissä eikä sen ulkopuolella.

Vaikka onkin houkuttelevaa omaksua Salaisten Kansioiden mantra ”älä luota kehenkään”, tämä lähestymistapa on toisinaan haitallista. Järkevämpi tapa on olla epäileväinen niitä kohtaan, jotka valehtelevat, ja olla aina valmis hyväksymään, että ihmiset, organisaatiot ja instituutiot valehtelevat. Ja he valehtelevat paljon, jopa silloin kun lupaavat kertoa totuuden – houkutteleva, kiusallinen, mutta harvoin tyydyttävä ajatus. Kuten Bob Dylan sanoi: ”Luota itseesi / Äläkä etsi vastauksia sieltä, mistä niitä ei löydy.” [30] Selvyyden vuoksi: tämä ei tarkoita, että vastauksien etsimistä pitäisi lopettaa. Pikemminkin aiheesta kiinnostuneiden tulisi olla entistä aktiivisempia UFO-totuuden etsimisessä – oppimalla, kasvamalla ja hankkimalla kyvyn luottaa omiin vaistoihinsa. UFO:t ovat luovuuden kipinä, raakaa tunnetta, jota koetaan katsellessa yötaivasta. Kaikki yritykset jäljitellä tätä ainutlaatuista inhimillistä kokemusta, etenkin niiden instituutioiden toimesta, jotka ovat jatkuvasti epäonnistuneet rehellisyydessä amerikkalaista yleisöä kohtaan, ovat julmaa pilkkaa, kaukana maassa olevan silminnäkijän kokemuksesta. Mikä tärkeintä, ole varovainen hyväksyessäsi paljastamisen lahjaa, kun lähettäjä on laiminlyönyt ruokkia, majoittaa ja kunnioittaa sen vastaanottajia. Epäluulo on aina perusteltua, mutta niin on myös ihmetys.

 

[1] Cooper, Helene. “Pentagon Releases Files on U.F.O.s.” The New York Times. 8 May 2026. https://www.nytimes.com/2026/05/08/us/politics/pentagon-ufo-files.html.

[2] Cooper, Helene, Ralph Blumenthal, and Leslie Kean. “Glowing Auras and ‘Black Money’: The Pentagon’s Mysterious U.F.O. Program.” The New York Times. 16 December 2017. https://www.nytimes.com/2017/12/16/us/politics/pentagon-program-ufo-harry-reid.html.

[3] Tucker, Patrick. “‘More capable than anything we have’: lawmakers, witnesses, express alarm on UFO phenomenon.” DefenseOne. 26 July 2023. https://www.defenseone.com/threats/2023/07/more-capable-anything-we-have-lawmakers-witnesses-express-alarm-ufo-phenomenon/388872/.

[4] Luscombe, Richard. “Pentagon releases first batch of previously secret files documenting reports of UFOs.” The Guardian. 8 May 2026. https://www.theguardian.com/us-news/2026/may/08/pentagon-ufo-files.

[5] Luscombe, Richard. “Pentagon releases second batch of UFO videos and first-hand testimony.” The Guardian. 22 May 2026. https://www.theguardian.com/world/2026/may/22/pentagon-ufo-videos-testimony-documents.

[6] Loeb, Avi. “UAP Disclosure #3 is the Most Intriguing Release Thus Far!” Medium. 12 June 2026. https://avi-loeb.medium.com/uap-disclosure-3-is-most-intriguing-release-thus-far-e4643013245b.

[7] Loeb, Avi. “A UAP Science Advisory Council to the U.S. Government: Keeping Our Eyes on the Orbs, Not the Audience!” Medium. 13 June 2026. https://avi-loeb.medium.com/a-uap-science-advisory-council-to-the-u-s-f7262e57b0df.

[8] Sharp, Christopher. “U.S. Government Establishes New Interagency UAP Governance Board to Coordinate Investigations and Declassification.” The Liberation Times. 16 June 2026. https://www.liberationtimes.com/home/us-establishes-new-interagency-uap-governance-board-to-coordinate-investigations-and-declassification.

[9] Luscombe, Richard. “Latest US release of UFO files reveals strange lights but few hard facts.” The Guardian. 12 June 2026. https://www.theguardian.com/world/2026/jun/12/ufo-uap-files-us-government-release.

[10] Brewer, Jack. “Oh, Disclosure, I Hear You Calling.” The UFO Trail. 6 June 2023. https://ufotrail.blogspot.com/2023/06/oh-disclosure-i-hear-you-calling.html.

[11] Varner, Maddy and Dell Cameron. “The White House’s Aliens.gov Site Brags That ICE Arrested More Than 700 US Citizens.” WIRED. 29 May 2026. https://archive.is/20260529205846/https://www.wired.com/story/white-house-aliens-gov-us-citizens-arrested/#selection-709.0-709.83.

[12] Ewall-Wice, Sarah. “Embattled Trump Tries New Distraction With UFO Files Dump.” The Daily Beast. 8 May 2026. https://archive.is/20260508155238/https://www.thedailybeast.com/embattled-trump-tries-new-distraction-with-ufo-files-dump/.

[13] Murray, Conor. “‘Nothing Burger’? Critics Disappointed With Trump’s UFO Files.” Forbes. 8 May 2026. https://www.forbes.com/sites/conormurray/2026/05/08/nothing-burger-critics-disappointed-with-trumps-ufo-files/.

[14] Longino, Crisnel. “UFO Representative Claims ‘Deep State’ Is Planting Fake Evidence in New Alien Files.” International Business Times. 22 May 2026. https://www.ibtimes.co.uk/ufo-disclosure-debate-fake-evidence-claims-1798303/.

[15] Pasulka, Diana Walsh. “The UFO files reveal a hidden truth about a growing religion.” The Washington Post. 15 May 2026. https://www.washingtonpost.com/opinions/2026/05/15/ufo-files-nod-growing-belief-aliens-mistrust-institutions/.

[16] This impartial stance did not last long, with Pasulka later told the Associated Press that “belief in UFOs is really one of the best things that’s happened to religion in a long time,” further elaborating that the developments are “a blow to the secular, materialist worldview.” (Fauria, Krysta. “As UFOs go mainstream, the jury is out on what the existence of alien life might mean for religion.” Associated Press. 12 June 2026. https://apnews.com/article/ufo-religion-aliens-demons-disclosure-day-500c2280dbdbcedfa09f3d2aa298f338.)

[17] Pasulka, Diana Walsh. “The UFO files reveal a hidden truth about a growing religion.” The Washington Post. 15 May 2026. https://www.washingtonpost.com/opinions/2026/05/15/ufo-files-nod-growing-belief-aliens-mistrust-institutions/.

[18] Loeb, Avi. “A UAP Science Advisory Council to the U.S. Government: Keeping Our Eyes on the Orbs, Not the Audience!” Medium. 13 June 2026. https://avi-loeb.medium.com/a-uap-science-advisory-council-to-the-u-s-f7262e57b0df.

[19] Harris, Shane and Tim Naftali. “Tinker, Tailor, Miner, Spy: Why the NSA’s snooping is unprecedented in scale and scope.” Slate. 3 January 2006. https://slate.com/news-and-politics/2006/01/why-the-nsa-s-snooping-is-unprecedented.html.

[20] Bearak, Max and José María León Cabrera. “The U.S. Boat Strike Campaign Has Now Killed Over 200 People.” The New York Times. 31 May 2026. https://www.nytimes.com/2026/05/31/world/americas/us-boat-strikes-colombia-ecuador.html.

[21] Vallée, Jacques. Forbidden Science 1: A Passion for Discovery – The Journals of Jacques Vallée, 1957-1969. San Antonio: Anomalist Books, 1992. Page 121.

[22] Skinner, Doug. “Visitors from Lanulos.” John Keel: Not an Authority on Anything. 14 October 2009. https://www.johnkeel.com/?p=73.

[23] Richtel, Matt. “Abductees Search for a Little Respect.” The New York Times. 5 July 1997. https://archive.nytimes.com/www.nytimes.com/library/cyber/week/070597roswell.html.

[24] Haley, Leah. Unlocking Alien Closets: Abductions, Mind Control, and Spirituality. Murfreesboro: Greenleaf Publications, 2003. Page 1.

[25] Brewer, Jack. “Leah Haley, MUFON and NIDS.” The UFO Trail. 11 April 2020. https://ufotrail.blogspot.com/2020/04/leah-haley-mufon-and-nids.html.

[26] Vallée, Jacques. The Invisible College: What a Group of Scientists Has Discovered About UFO Influences on the Human Race. New York: Dutton, 1975. Page 35-38.

[27] Kay, Margie. The Kansas City UFO Flaps. Independence: Un-X Magazine Publishers, 2017. Page 20.

[28] Ibid., page 26.

[29] Ibid.

[39] Dylan, Bob. “Trust Yourself.” Empire Burlesque, Columbia Records, 1985. Link.

 

Artikkelin julkaissut Getting Spooked

ufologia

Raëlin ufouskonto ja millennialistinen utopia

Kommentoi

Tämä on kahdeksas luku Jaakko Närvän ja Jussi Sohlbergin toimittamasta  kirjasta Arvoituksia avaruudesta: Näkökulmia ufouskomuksiin.

kirjoittanut Ilkka Niskanen

Vuosituhannen taite. Kirkkaan valkoiseen, kulmikasharteiseen asuun pukeutunut mies istuu jakkaralla esiintymislavan reunalla sähkökitara sylissään. Kaulassaan hänellä riippuu suurikokoinen metallinen symboli, kuin yhdistelmä hakaristiä ja Daavidin tähteä. lältään mies on jossain vaiheessa keski-ikää. Leukaa kiertää lincolnmainen parta, ja päältä kaljuuntunut kiharainen tukka on sidottu hapsottavaksi nutturaksi pään taakse. Kasvot ovat sopusuhtaiset ja lempeät. Silmät suljettuina hän alkaa laulaa mikrofoniin näppäillen samalla kitarasta mollivoittoista taustaa.

Je joue du sexophone 
Et je te fais chanter 
Comme un chat gui ronronne 
Et je te fais danser

Soitan seksofonia 
Ja saan sinut laulamaan 
Kuin kissa joka kehrää 
Ja saan sinut tanssimaan

Yleisön poikki kulkee ihastunut kohahdus. Sieltä täältä kuuluu innostuneita huudahduksia, jotka lisääntyvät kappaleen edetessä ja kiihdyttäessä tahtia. Välillä mies liikuttaa lantiotaan kitaran rytmittämänä kuin yhdynnässä työnnellen. Yleisö yltyy kovempiin kannustushuutoihin, joihin sekoittuu riemuisaa naurua.

Laulavan profeetan poikkeuksellinen ufokultti

13. joulukuuta 1973. Ranskalainen toimittaja, kilpa-autoilija, laulaja-lauluntekijä, aviomies ja isä Claude Vorilhon ajaa aamulla kohti Clermont-Ferrandin kylässä sijaitsevaa toimistoaan. Yhtäkkiä häneen iskee voimakas tunne, että hänen täytyy nousta kylän lähistöllä olevalle Puy de Lassolas’n sammuneelle tulivuorelle. Tietämättä itsekään, miksi, hän saapuu vuoren kraateriin. Silloin kirkas valo välähtää taivaalta ja Vorilhon näkee hopeanvärisen litistettyä kelloa muistuttavan esineen laskeutuvan häntä kohti. Valmiina pakenemaan hän jää katselemaan esinettä, joka jää leijumaan paikoilleen maanpinnan yläpuolelle. Esineen pohjasta aukeaa luukku, ja portaita pitkin ulos astuu mies — niin pienikokoinen, että Vorilhon aluksi luulee häntä lapseksi. Mies kävelee suoraan kohti Vorhilonia, ja hänen kasvonsa ovat täynnä rakkautta. Seuraa keskustelu. Mies kertoo tulleensa hyvin kaukaa tapaamaan juuri Vorilhonia, sillä hänellä on tärkeä viesti toimitettavana. Vieras kutsuu Vorilhonin alukseensa, jossa tälle seuraavien päivien aikana paljastetaan vastaukset ihmiskunnan perimmäisiin kysymyksiin. Käy ilmi, että ihmisen ovat luoneet elohim, Maan ulkopuolinen tiedemiesrotu, ja todellisuudessa Vorilhon on Raël, viimeinen 40 profeetasta, jotka elohim ovat lähettäneet julistamaan sanomaansa ihmiskunnalle. Ja hänellä on tärkeä tehtävä.

Raëlin ympärille rakentuneesta Raëlilaisesta liikkeestä on 2000-luvulla muotoutunut hyvin organisoitu liike, joka toimii useissa kymmenissä eri maissa. Arviot sen jäsenmäärästä vaihtelevat lähteestä toiseen. Joissakin liikkeen omissa internetvideoissa Raëlilaisia väitetään olevan jopa satoja tuhansia ympäri maailmaa, mutta tämä lienee vahvasti liioiteltu käsitys. Kuitenkin varmasti voidaan todeta puhuttavan ainakin kymmenistä tuhansista ihmisistä. Niinpä Raëlilaisuus painii kokoluokaltaan täysin eri sarjassa kuin pienet ”ufokultit”, jotka varmasti enemmän vastaavat stereotyyppistä mielikuvaa ufouskonnollisista liikkeistä. Kuitenkin myös organisoituneempien ufouskonnollisten liikkeiden piirissä Raëlilaisuus näyttäisi kyenneen menestyksekkäimmin sekä kasvamaan että kantamaan tarinaansa jo yli 40 vuoden ajan. Voidaankin kysyä, mikä Raëlin salaisuus on kentällä, jolla uskonnollisiksi katsottavat ilmiöt usein jäävät pienten piirien projekteiksi ja yleensä myös lyhytaikaisemmiksi.

Kysymystä on antoisaa lähestyä erityisesti Raëlilaisen liikkeen mytologian ja nelikymmenvuotisen historian käänteiden kautta. Tällöin kaksi keskeistä juonnetta punoutuvat näkökulmallisesti yhteen. Ensinnäkin Raëlilaisuus voidaan nähdä oppina, joka sulattaa yhteen vaikutteita ennen kaikkea kahdesta perinteestä. Toisaalta se on omalla persoonallisella tavallaan osa samaa toisen maailmansodan jälkeistä järkiajatteluun vetoavaa linjaa muiden ufouskontojen kanssa, ja toisaalta se taas ammentaa suuren osan narratiivistaan erityisesti Raamatusta heittäen sekaan viitteitä myös muihin maailmanuskontoihin. Tämä yhdistelmä tekeekin Raëlilaisuudesta ainutlaatuisen kokonaisuuden, joka ei lopulta asetu täysin luontevaksi osaksi muuta ufologista perinnettä. Järkevyyspyrkimyksessään etenkin esoteerisiin perusteluihin kallellaan olevat ufouskonnolliset liikkeet rakentavat käsityksensä todellisuudesta erityisesti teosofiasta ja new age -liikkeestä tulevien vaikutteiden pohjalle. Raë] kuitenkin nimenomaan pyrkii mahdollisimman kauaksi esoteriasta, mystiikasta ja okkultismista: hänen omien sanojensa mukaan tavoitteena on riisua maailman uskonnot kaikesta salaperäisyydestä. Tässä hän eroaa radikaalisti muista aikamme ufoprofeetoista, jotka ovat saaneet aikaan esimerkiksi sellaiset liikkeet kuin Unarius Academy of Science, Heaven’s Gate ja Ashtar Command. Niiden piirissä suhtaudutaan yleensä kriittisesti materialistiseen ja nykytieteelliseen maailmankuvaan, joiden katsotaan olevan kelvottomia tai vähintäänkin riittämättömiä todellisuuden luonteen ymmärtämiseksi (kun taas esoteerisen näkökulman ajatellaan olevan tieteellisesti edistyneempi). Raëlin ajattelussa sen sijaan kaikuu enemmänkin valistusajan filosofien perintö, ja merkittävää osaa hänen demystifioimisprojektissaan näyttelevät juuri normaalitiede ja sen tarjoamat mahdollisuudet.

Toiseksi, Raëlilainen liike on omintakeisesti apokalyptis-millennialistinen. Pessimistisesti se maalaa uhkakuvan ydintuhosta, joka pyyhkii koko ihmislajin unholaan, jos emme muuta kohtalokkaan väkivaltaisia tapojamme. Samaan aikaan se kuitenkin muistuttaa, että ihmisellä on mahdollisuus kulkea toiseenkin suuntaan. Se tarjoaa uskovalle pilkahduksen toivoa kaoottisen maailman keskellä antamalla lupauksen käsillä olevasta suuresta mullistuksesta, joka tuo tullessaan uuden paratiisimaisen maailmanjärjestyksen. Tällainen tematiikka ei ole ufologiassa mitenkään poikkeuksellista, mutta Raëlilaisuudessa se kietoutuu liikkeen muuhun mytologiaan — aina luomiskertomusta myöten — ainutlaatuisella tavalla, joka tuo mieleen kristinuskon käsitykset Jumalan tuomiopäivästä ja Jeesuksen tuhatvuotisesta valtakunnasta (mikä ei ole sattumaa). Apokalyptisen liikkeen kannalta on myös huomionarvoista, että Raël on onnistunut pitämään liikkeensä tasaisessa nousukiidossa jo yli 40 vuoden ajan. Profetioilla kun on jossain vaiheessa tapana osoittautua vääriksi.

Kaiken keskiössä touhuaa Raël, jonka hahmon merkitystä liikkeen elinvoimaisuudelle ei voi kieltää. Ura uskonnollisena profeettana ei ole saanut häntä unohtamaan aiempaa elämäänsä, vaan hän on valjastanut vanhat taitonsa osaksi uutta työnkuvaansa. Hän näyttäytyy seuraajiensa edessä ehtana showmiehenä, joka tanssii, laulaa ja kertoo vitsejä yleisölleen. Kuitenkaan hän ei ole pelkkä kukkoileva rocktähti, vaan liikkeen sisällä hänet tunnetaan myös tavallisena ja mukavana maanläheisenä miehenä. Karismaa Raëlilla ehdottomasti on, ja tässä mielessä hän onkin suorastaan apokalyptisen profeetan karikatyyri. Merkittävää osaa tuossa karismassa näyttelee seksuaalinen mystiikka, joka häntä on vuosien kuluessa yhä enemmän ympäröinyt. Jotta voisi ymmärtää näiden eri tekijöiden merkitystä Raëlilaisuudessa, on sukellettava syvemmälle siihen viestiin, jonka elohim antoivat Raëlin välitettäväksi ihmiskunnalle.

Kreationismia avaruusajan ateisteille

Joulukuu 1973. Avaruusaluksessa Raël saa kuulla ihmisen olevan elohimin luomus. Nämä elohim ovat tiedemiehiä, jotka kauan sitten omalla kaukaisella planeetallaan olivat saavuttaneet samantasoisen tieteellisen ymmärryksen kuin nykyihminen. Tieteen ilojen huumassa nämä tiedemiehet tekivät geneettisiä kokeita päämääränään luoda elollisia organismeja. Planeetan eettiset säädökset kuitenkin rajoittivat kokeiden tekemistä. Lisäksi myös Saatana, älyllisten elämänmuotojen luomista vastustavan poliittisen puolueen johtaja, oli tehokkaasti ajanut niiden lopettamista. Niinpä sinnikkäiden tutkijoiden oli pakko siirtyä muualle jatkamaan kokeitaan, ja lopulta ryhmä saapui Maahan, jonka koko pintaa peitti vesi. Suunnattomilla vedenalaisilla räjähdyksillä elohim synnyttivät merenpohjaan syvänteitä, jotka nielaisivat massoittain vettä työntäen samalla näkyviin maankamaran, alkuperäisen mantereen. Nyt kokeet saattoivat jatkua. Tutkijat jakaantuivat pieniin ryhmiin ympäri planeettaa. Kunkin tavoitteena oli luoda toinen toistaan ihmeellisempiä elollisia olentoja. Pikkuhiljaa kiusaus luoda ihminen kävi liian suureksi, ja tutkijoiden koeputkiin alkoi ilmaantua ihmislajin eri muotoja. Kokeissaan tiedemiehet käyttivät omaa geneettistä materiaaliaan tehden näin luomuksensa ”omaksi kuvakseen”. Nykyisen Jerusalemin alueella sijainneessa Eeden-testilaboratoriossa Lucifer-nimisen elohan johtama ryhmä onnistui lopulta luomaan älykkäimmän version ihmisestä.

Elohimin kotiplaneetalla luomistyötä oli seurattu kiinnostuneena ja innostuneena. Ihmisen luominen oli kuitenkin liikaa. Tämä yllätyskäänne nostatti pelon, että älyllinen laji muodostuisi lopulta vaaraksi luojilleen — olivathan kokeet alun perin saaneet jatkua sillä edellytyksellä, että ne eivät johtaisi älyllisten elämänmuotojen syntyyn. Niinpä turvallisuustoimenpiteenä kaikenlainen tieteellinen tieto päätettiin pitää pois ihmisen ulottuvilta. Asiaan kuitenkin reagoitiin liian hitaasti, sillä tiedemiesryhmä oli jo muodostanut tiiviin tunnesiteen luomuksiinsa. Mahdollistaakseen tasavertaisen kommunikaation luojien ja luotujen välillä Lucifer opetti ihmiselle tieteen salat ja paljasti myös, että elohimkin ovat samalla tavalla vieraan älyn luomia DNA-organismeja, eivätkä mitenkään jumalallista alkuperää.

Seuraukset tästä sääntöjen rikkomisesta olivat kovat. Luciferin ryhmä julistettiin maanpakoon, ja Saatana vakuutti elohimin johtajan, Jahven käyttämään ydinasetta elämän tuhoamiseksi maapallolla. Ydintuho pyyhki planeettaamme ja nostatti suuren tulvan. Lucifer tiimeineen onnistui kuitenkin pelastamaan riittävästi geneettistä materiaalia — yhden naaras- ja yhden urossolun kultakin lajilta — sekä osan ihmisistä avaruusalukseen. Aluksen rakentamisen pääarkkitehtina oli toiminut eloha nimeltä Nooa. Pelastettujen joukossa oli myös älyltään ylivertaisen ihmisrodun edustajia, jotka olivat syntyneet ihmisen ja Raamatussa Nephiliminä tunnettujen avaruusolentojen välisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä. Tämä korkeamman älykkyyden ihmisrotu olivat juutalaiset, ”valittu kansa”. (Raamatun suomennoksessa, 1. Moos. 6:4, Nephilim on käännetty sanalla ”jättiläiset” samaan tapaan kuin englanninkielisessä versiossa käytetään sanaa giants.)

Raëlilaisille ihminen on siis yksi lenkki galaksien välisessä luomisketjussa, jonka suurimpana polttovoimana on tieteellisen ymmärryksen kasvu. Tieteellinen edistys on ihmisen korkein päämäärä samoin kuin se on elohimille ja samoin kuin se on ollut heitä luojien ketjussa edeltäneille. Skeptisempi lukija saattaa tietysti pohtia, miksi ihmisen kehitys tieteen saralla on ollut niin verkkaista ja painottunut vain viime vuosisatoihin, jos eväät menestykseen oli annettu jo heti luomisen jälkeen. Raëlin mukaan tämä johtuu siitä, että varotoimenpiteenä elohim verhosivat tieteellisen osaamisensa mystiikkaan, joka esti ihmistä näkemästä luojiensa todellista luonnetta. Tämä harhautus taannutti ihmisen ymmärryksen maailmasta primitiivisemmälle tasolle: luojat alettiin nähdä jumalina ja heidän kehittynyt teknologiansa yliluonnollisina ilmiöinä. Nimi elohim on peräisin hepreankielisestä Raamatusta, josta se käännettiin latinankieliseen versioon muodossa Deus. Tämä oli Raëlin mukaan kuitenkin virhe, sillä elohim on sanan eloha monikkomuoto, joka todellisuudessa viittaa ”taivaalta tulleisiin” muukalaisiin. Elohim ovat kuitenkin vähitellen raottaneet salaisuuden verhoa. He ovat lähettäneet profeetan toisensa jälkeen paljastamaan totuudesta aina sen verran tietoa kuin ihmisen senhetkiselle käsityskyvylle on ollut soveliasta. Viittauksia näiden profeettojen viesteihin on löydettävissä maailman eri uskontojen teksteistä. Viimeisenä profeettana Raëlin tehtävä on tuoda totuus julki koko maailmalle. Niinpä Raëlilaiset itse määrittelevätkin liikkeensä uskonnoksi vain etymologisessa mielessä. Sana religion juontuu latinan sanasta religare, ”muodostaa yhteys”, ja juuri tästä heidän mukaansa on kyse — yhteydestä ihmisten ja taivaallisten luojien välillä.

Oppina Raëlilaisuus on siis puhtaasti ateistinen: se suorin sanoin kieltää jumalien olemassaolon. Opinjakeilla on lisäksi toinenkin kiinnostava seuraus. Niin paljon kuin Raëlilaiset ovatkin materialisteja ja korostavat tieteen merkitystä, he kuitenkin hylkäävät evoluutioteorian täysin. He ovat tiukasti kreationisteja, jotka uskovat Mooseksen ensimmäisen kirjan esittävän oikean — joskin väärin tulkitun — kuvauksen luomistapahtumasta. Ja koska myös ihmisellä on tieteellisen ymmärryksen lahja, ihmisenkin vuoro tulee toimia luojana, mistä lähimenneisyyden tieteelliset saavutukset antavatkin jo viitteitä. Vuosien varrella tämä ajatus on muodostunut yhdeksi keskeiseksi linjaksi Raëlin opetuksessa.

Apokalyptiset skenaariot, millenialistinen visio

Raëlin elohimiltä saaman viestin tarkasteluun liittyy olennaisesti kaksi käsitettä: apokalyptinen ja millennialistinen (tai milleniaarinen). Molempien termien juuret ovat Raamatun tutkimuksessa, mistä ne sittemmin ovat levinneet laajempaan käyttöön. Aihepiirin parissa askaroineet tutkijat totesivat, että vastaavanlaisia ilmiöitä on löydettävissä muistakin kulttuureista ja myös omasta länsimaisesta kulttuuripiiristä eri yhteyksistä. Tutkijat eivät ole täysin yksimielisiä näiden termien määrittelystä.

Arkipuheessa apokalyptisella tarkoitetaan usein jonkinlaista tuhoisaa maailmanloppua. Syy tähän löytyy raamatullisesta alkuperästä, Johanneksen ilmestyksestä, jossa ei lopunaikojen kuvauksessa ole säästelty tauteja, tulikiveä, sotaa eikä kuolemaa. Kristinuskon painolasti kuitenkin vääristää käsitystä siitä, mistä apokalyptisissa uskomuksissa käytännössä on kyse. Nämä uskomukset ovat tyypillisesti ihmiskeskeisiä. Meitä ei juurikaan kiinnosta esimerkiksi se, että viiden miljardin vuoden kuluttua Aurinko muuttuu novaksi ja samalla polttaa Maan. Sen sijaan jos puhe olisi viidestä vuodesta, huomiomme olisi taattu, koska liekehtivä Tellus merkitsisi loppua myös sille inhimilliselle todellisuudelle, jossa elämme.

Niinpä onkin hyödyllisempää ajatella apokalyptisella viitattavan yleisesti jonkinlaiseen ajallisesti käsillä olevaan mullistukseen, joka lopettaa nykyisen sosiaalisen ja poliittisen maailmanjärjestyksen, maailman sellaisena kuin sen tunnemme. Tällä tavalla ymmärrettynä apokalyptinen skenaario ei välttämättä tarkoita sotaa, tuhoa ja jokina virtaavaa verta, vaan se voi olla yhtä hyvin rauhanomainen mullistus, ihmisen vapaaehtoinen muutos hyvyyteen, oikeudenmukaisuuteen, veljeyteen ja tasa-arvoon. Samoin määrittely kattaa uskonnollisten lisäksi myös sekulaarit skenaariot. Olennaista on ”suuri käänne”, joka on pian tuova maailmantilaan radikaalin muutoksen, eikä niinkään se, minkälainen tuo käänne on.

Siinä missä apokalyptinen viittaa ajallisesti lähellä olevaan mullistukseen, millennialismi viittaa tuon mullituksen lopputulokseen maan päällä. Termin alkuperä on latinan vuosituhatta merkitsevässä sanassa millennium ja kristillisessä uskomuksessa, jonka mukaan lopunaikojen koittaessa Jeesus palaa maan päälle perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa. Laajemmassa merkityksessä millennialismilla onkin alettu tarkoittaa kaikenlaisia uskomuksia ”maanpäällisestä pelastuksesta”. Apokalyptinen mullistus synnyttää uudenlaisen maailmanjärjestyksen, jossa pahuus on kukistettu ja saanut palkkansa ja jossa vallitsevat oikeamielisyys, rauha ja yltäkylläisyys. Kuten apokalyptiset skenaariot, myös millennialistiset visiot voivat olla niin uskonnollisia kuin sekulaarejakin. Esimerkkejä sekulaareista millennialistisista visioista voivat olla esimerkiksi marxilainen utopia (kansojen veljeys, proletariaatin nousu) ja natsien kolmas valtakunta (paljon puhuvasti tunnettu myös nimellä Tausendjährige Reich). Apokalyptisen millennialismin rakenne näkyy Raëlilaisessa narratiivissa selkeästi.

Kuvat 13ab: Raölin teos Sensual Meditation (1980).
Kuvat 13ab: Raölin teos Sensual Meditation (1980).

Joulukuu 1973. Ensikohtaamisen jälkeisinä päivinä Raël tapaa muukalaisen tämän aluksessa kuusi kertaa. Tapaamisiin hän saapuu elohan käskystä Raamattu ja muistiinpanovälineet kourassaan, sillä tarkoituksena on käydä läpi, mikä on totuus pyhän kirjan kertomusten takana. Keskustelujen tuloksena syntyy Le livre qui dit la verite (1974), ”Kirja joka kertoo totuuden”, jonka Raël julkaisee seuraavana vuonna. Se sisältää paitsi elohimin viestin ”hmisen alkuperästä myös heidän käskynsä Raëlille suunnittelemastaan tärkeästä tehtävästä.

Luomiskertomuksen tapahtumien jälkeen maanpakoon ajetut tiedemiehet olivat vihdoin saaneet palata kotiplaneetalleen, ja sieltä käsin elohim seurasivat luomustensa elämää pysytellen pääosin mystiikan verhon takana. Tilanne kuitenkin muuttui äkillisesti 6. elokuuta 1945, kun Yhdysvallat pudotti atomipommin Hiroshimaan. Kun samaan aikaan geeniteknologia oli kehittynyt kloonauksen kynnykselle, ihminen oli saavuttanut teknologisen tason, joka saattoi mahdollisesti johtaa yhtä hyvin ikuisen elämän salaisuuksien paljastumiseen kuin massatuhoonkin; ihminen astui Hiroshiman myötä ”apokalypsin aikaan”. Elohimin oli toimittava ja johdatettava luomuksensa oikealle polulle. He lähettäisivät viimeisen profeetan.

Rael valikoitui työhön osin sen vuoksi, että hän oli syntynyt Hiroshiman pommituksen jälkeisenä vuonna. Hänen tehtävänään olisi saattaa totuus taivaallisista luojista riittävän monien ihmisten tietoon ja sitten rakentaa heidän taloudellisella tuellaan suurlähetystö, johon elohim voisivat laskeutua virallista tapaamista varten luomustensa kanssa. Tullessaan he toisivat myös 25000 vuotta vanhan tieteellisen perintönsä, jonka ihminen tulisi saamaan käyttöönsä osoittauduttuaan sen arvoiseksi. Alkaisi uusi auvoisa aika, jona luojat ja luodut eläisivät yhdessä rinnakkain rauhan vallitessa.

Sekä ihmisen eskatologinen tuhoutuminen että taivaalta saapuvat teknologisesti ylivertaiset muukalaiset ovat olleet ufologian kestoteemoja. Jälkimmäinen on myös herättänyt vertailuja kaksisataa vuotta vanhempaan ilmiöön. Tutkijat ovat nähneet millennialististen ufoliikkeiden uskomuksissa yhtäläisyyttä Tyynenmeren cargo-kultteihin (lastikultteihin). Cargo-kultit ovat erityisesti Melanesiassa 1800-luvun lopulta alkaen syntyneitä uskonnollisia liikkeitä, jotka saivat alkunsa teknologisesti edistyneiden eurooppalaisten saapuessa kolonisaation hengessä alkuperäiskansojen asuttamille saarille. Imperialistien mukanaan tuomat teknologiset vempeleet näyttivät saarten asukkaiden silloisessa maailmankuvassa taianomaisilta, ja kultit rakentuivat uskomukselle, että jonain päivänä laivat palaavat täynnä ihmeellistä (yliluonnollista) lastia. Lastin saapuminen toisi tullessaan saarten asukkaille turvallisuuden ja hyvinvoinnin ajan. Yhtäläisyydet Raëlilaisuuden narratiiviin ihmisen luo pian palaavista tieteellisesti ylivertaisista luojaolennoista, jotka tuovat hämmästyttävän teknologian autuudet mukanaan, ovat ilmeisiä. Raëlin välittämä viesti onkin malliesimerkki millennialismin alatyypistä, jota voimme kutsua innovatiiviseksi: syntymässä oleva paratiisimainen maailmanjärjestys ei tarkoita paluuta jonkinlaiseen maailman alkutilan puhtauteen (esimerkiksi Eedenin puutarhaan), vaan se on jotain täysin uutta ja ihmeellistä, jollaista maan päällä ei aiemmin ole nähty.

Raëlin apokalyptis-millennialistinen visio ei kuitenkaan perustu pelkästään taivaallisen lastin saapumiselle, vaan Le livre sisältää muutakin tietoa uudesta innovatiivisesta maailmanjärjestyksestä. Eräs välttämätön seuraus totuuden julkituomisesta on ”Kirkon” loppu, ainakin sellaisena kuin se on tähän asti ollut. Tällä Raël tarkoittaa erityisesti katolista kirkkoa, jonka elohim sanovat täyttäneen tehtävänsä sanoman levittäjänä mutta saaneen samalla aikaan paljon pahaa. Kirkko on levittänyt valheita oman auktoriteettinsa pönkittämiseksi ja kasvunsa turvaamiseksi. Raëlille kirkko siis edustaa sitä maailmaa vallassaan pitävää pahuutta, jonka olemassaoloon millennialistiset uskomukset tyypillisesti vastaavat. Vuosien varrella hän ei ole peitellyt inhoaan katolista kirkkoa kohtaan, ja Raëlilaiset ovatkin esimerkiksi järjestäneet kirkonvastaisia marsseja, joihin osallistujia on kutsuttu polttamaan krusifikseja. ”Operaatio Kondomi” (Operation Condom) -nimellä kulkeneessa projektissa taas vaaleanpunainen pakettiauto kiersi Montrealissa jakamassa jopa 10 000 kondomia vastatoimena katolisen koululautakunnan vetolle, joka esti kondomiautomaattien sijoittamisen lukioiden tiloihin. Mediahuomio on ollut taattu, varmasti myös toivottu.

Elohimin ohjeiden mukaan tulee myös koko maailma saattaa yhden hallintojärjestelmän alle. Tämä hallintomalli, jota Raël myöhemmin kuvailee tarkemmin teoksessaan Une autre voie : la géniocratie (1977), on käytössä myös heidän omalla planeetallaan. Muodoltaan se on geniokratia, jossa valtaa pitävät 50 prosenttia keskivertoa älykkäämmät tieteilijät ja taiteilijat. Äänioikeuskin on suotu vain niille yksilöille, joiden älykkyysosamäärä on kymmenen prosenttia keskiarvoa korkeampi. Uuden hallinnon tehtävänä on edistää tieteellistä ja teknologista kehitystä ja näin parantaa ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Ideassa kiteytyy Raëlilainen millennialistinen utopia. Hallintomallin käyttöönotto on merkki ihmiskunnan kehittymisestä riittävän korkealle ja arvokkaalle tasolle. (Ympäröivä yhteiskunta tosin ei ollut erityisen vastaanottavainen elohimin ohjeistamalle hallintomallille — sittemmin Raël on vihamielisen suhtautumisen vuoksi pitkälti hylännyt geniokratiasta saarnaamisen ja painottanut seuraajilleen sanoman levittämisen tärkeyttä.) Kun tuo taso on saavutettu, elohim palaavat Maahan mukanaan kaikki Raëlia edeltäneet 39 profeettaa.

Mutta milloin? Elohimin paluun ajan piti olla käsillä, mutta kuten apokalyptisia visioita elätteleville liikkeille tyypillistä on, profetiat muuttuvat ja luvatut ajankohdat ja suunnitelmat muuttuvat. Silloin joudutaan usein korottamaan panoksia.

Apokalyptisen odotuksen pitkitetty nautinto

7. lokakuuta 1975. Teos Avaruusolennot veivät minut planeetalleen (1975) kuvaa Raël toista, ensimmäisen tapailujatkumon jälkeistä kohtaamistaan saman ulkoavaruuden vieraan kanssa. Tällä kertaa luvassa ei kuitenkaan ole pelkkiä raamatullisia juttutuokioita, vaan hämmästynyt profeetta kyyditään elohimin kotiplaneetalle nauttimaan näiden vieraanvaraisuudesta ja tutustumaan yhteiskunnan toimintaan. Raëlin opas, eloha, jonka hän alun perin tapasi kaksi vuotta aiemmin Maassa, esittäytyy Jahveksi. Raël saa myös tavata 39 aiempaa profeettaa, joukossa esimerkiksi Jeesus, Buddha, Muhammad ja Mooses. Vierailun edetessä hänelle esitellään kloonaamiseen käytettävä laitteisto, jolla elohim näytöksenomaisesti pyöräyttävät Raëlista kloonin ja näin tekevät hänestä samalla kuolemattoman. Illan tullen ohjelmassa on vielä kiihkeää seksiä kuuden naisrobotin kanssa.

Vierailun aikana Raëlin saamat ohjeet tehtävästään tarkentuvat. Jahve kertoo juutalaisten olevan elohimin suoria jälkeläisiä, tulos siitä, ”kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia”, kuten asia Mooseksen ensimmäisessä kirjassa ilmaistaan. Tämän vuoksi elohimin suurlähetystö tulee rakentaa Israelin alueelle, Jerusalemin kaupunkiin. Israelin hallituksen on lahjoitettava maa-alue ja avustettava lähetystön rakentamisessa, tai elohim hylkäävät valitun kansansa samoin kuin he tekivät kaksi tuhatta vuotta sitten, kun juutalaiset edellisen kerran kieltäytyivät tunnustamasta luojiensa lähettämää profeettaa.

Toinen ihmisen keskeinen valmistautumistehtävä tulee olla pyrkimys päästä harmoniaan universumin kanssa. Tämän saavuttamiseksi ihmisen täytyy harjoittaa ”sensuaalista meditaatiota, jonka päämääränä on henkinen avautuminen, aivojen herättäminen olemaan yhtä maailmankaikkeuden kanssa. Sensuaalisessa meditaatiossa tämä tapahtuu saattamalla ihminen korkeammalle aistillisten nautintojen tasolle, sillä fyysinen kukoistus on portti myös henkiseen avautumiseen ja lopulta ”kosmiseen orgasmiin”. Tärkeintä tässä on sosiaalisista normeista vapautunut seksuaalisuus, josta tuleekin yksi Raëlin keskeisistä kiinnostuksenkohteista liikkeen toiminnassa.

Apokalyptisten liikkeiden olemassaolo on tyypillisesti varovaista tanssia veitsenterällä, tasapainoilua profetioiden ja mahdollisimman pitkän elinkaaren välillä. Apokalyptiset uskomukset ovat liikkeiden jäsenien maailmankuvan kannalta niin kokonaisvaltaisia, että niiden ylläpitäminen muodostuu päämääräksi itsessään. Sekä profetian toteutuminen että sen osoittautuminen vääräksi vetäisi käytännössä pohjan kaikelta siltä, jolle askova on omistanut koko elämänsä. Niinpä liikkeet tyypillisesti muodostavat erilaisia strategioita, joilla ne samaan aikaan pyrkivät pitkittämään lähestyvän mullistuksen synnyttämää euforiaa ja toisaalta selviytymään toteutumattomien ennustusten synnyttämästä kognitiivisesta dissonanssista eli tiedon ja uskomusten välisen ristiriidan aiheuttamasta ahdistuksesta. Klassinen esimerkki tällaisesta strategiasta on apokalypsin uudelleenaikatauluttaminen jonnekin (lähi)tulevaisuuteen: ”Profetia sinänsä ei ollut väärä, me vain laskimme ajankohdan väärin”.

Raëlilaisuus ei ole poikkeus strategioiden kehittelyssä. Liikkeen apokalyptisen toimintadynamiikan kannalta elohimin ohjeistamat keskeiset tehtävät — suurlähetystön rakentaminen ja henkisen avautumisen hekumallinen etsintä — punoutuvat yhteen. Israelin kansa ja hallitus, jotka eivät ole edistyneet edes Hesekielin kirjassa kuvatun Jerusalemin kolmannen temppelin rakentamisessa, eivät ole suuremmin osoittaneet kiinnostusta Raëlilaisen lähetystön pystyttämiseen. Elohim mitä ilmeisimmin ovat aavistelleet valitun kansansa saattavan heittäytyä tällä tavoin itsepäiseksi, sillä heidän ohjeistukseensa on sisällytetty myös maininta siitä, miten Raëlin tällaisessa tilanteessa tulee toimia. Juutalaisten nihkeän suhtautumisen jälkeen Raëlilaiset ovatkin tarjonneet myös muille valtioille mahdollisuutta saada taivaallisten luojaolentojen suurlähetystö maaperälleen ja päästä samalla näiden suosioon, mutta toistaiseksi kiinnostuneita tahoja ei ole ilmaantunut. Millennialistisen utopian toteutumisen kannalta tämä on ongelmallista.

Raëlilaisen käsityksen mukaan elämme monitasoisessa todellisuudessa. Atomit, tuntemamme mikrokosmoksen rakenneosaset, sisältävät toisia universumeja, kun taas oma universumimme on osa suurempaa universumien kehää. Tässä ajatuksessa Raëlilaisuus tulee poikkeuksellisen lähelle esoteerisesta perinteestä ammentavia ufouskontoja, joihin profeetta on muuten pyrkinyt tekemään eroa.

Todellisuuden luonteen ymmärtäminen, ”harmonia universumin kanssa”, tapahtuu tavoittelemalla mahdollisimman suurta nautinnon tasoa, erityisesti seksuaalisuuden kautta. Liike järjestääkin esimerkiksi erityisiä ”heräämisseminaareja”, joissa osallistujat pyrkivät vapautumaan syyllisyydestä ja muista aistillisuutta rajoittavista tekijöistä. Tällaiseen toimintaan keskittymisellä on (mahdollisten muiden tehtävien ohella) tärkeä tehtävä apokalypsin viivästyessä. Kun elohim antavat odottaa saapumistaan, vapaamieliset seksikokeilut kosmoksen perimmäisen luonteen ymmärtämiseksi tarjoavat oivallisen varaventtiilin odotuksen kasvattamien paineiden tasaamiseksi.

Raël itse vaikuttaisikin olleen alusta pitäen erityisen motivoitunut huolehtimaan siitä, että perinteisistä normeista vapaa parinmuodostus toteutuu hänen liikkeessään. Hänen mukaansa tällainen vapaa seksuaalisuus mukailee elohimin yhteiskunnan käytänteitä. Avaruusolentojen ohjeet ovat tältä osin yksiselitteiset: jos koet toisen ihmisen viehättäväksi ja tunne on molemminpuolinen, nauttikaa toisistanne kaikin mahdollisin tavoin mutta jos huomaat kiinnostuksesi alkavan hiipua, teidän on parempi lähteä eri teille ennen kuin suhteenne muuttuu helvetiksi.

Profeetta itse nauttii seuraajiensa varauksetonta ihailua, mikä näkyy hänen tavassaan esiintyä yleisölleen. Osa liikkeen kantavaa voimaa lieneekin hänen ympärillään leijuva seksuaalisen mystiikan verho, joka on omiaan vetämään puoleensa erityisesti liikkeen naisjäseniä. Vuonna 1985 profeetta ilmoitti illallispöydässä vaimolleen kahden lapsensa läsnä ollessa, että he eivät merkinneet hänelle mitään, sillä siitä lähtien vain liikkeellä olisi merkitystä. Raël ei ole salaillut arvostustaan kauneutta kohtaan, ja tiettävästi tie profeetallisten lakanoiden väliin on ollut avoinna erityisesti liikkeen nuorille naisille. Todettakoon kuitenkin, että Raëlia on luonnehdittu myös ”sarjayksiavioiseksi”, niin paljon kuin hänen toimintansa herättääkin stereotyyppisiä mielikuvia hyväksikäyttävästä lahkojohtajasta.

Puoliksi jumalten poika itsekin

Vuosi 1979. Raël julkaisee Elohimin viestiä välittävän kirjatrilogian kolmannen osan Accueillir les extra-terrestres, ”Tervetuloa vieraat avaruudesta” Siinä hän ensin tekee selvennyksiä joihinkin aiempien kirjojen väitettyihin ristiriitaisuuksiin, mutta varsinainen uutispommi kuitenkin seuraa hänen raportoidessaan lukijoilleen keskustelusta, jonka hän kävi Jahven kanssa jo kolme vuotta aiemmin vieraillessaan elohimin kotiplaneetalla. Suuren liikutuksen vallassa eloha paljasti tuolloin, että Jeesuksen ja Muhammadin tavoin myös Raël on ”jumalien pojan ja ihmisen tyttären” lapsi. Jeesuksen äidin tavoin Raëlinkin äiti siirrettiin avaruusalukseen, siitettiin ja palautettiin muisti pyyhittynä Maahan profeetanalku vatsassaan. Vaikka näiden kahden profeetan äitejä on maan päällä erottanut kaksi vuosituhatta, siittäjä on kuitenkin molemmissa tapauksissa ollut sama. Raëlin isä on Jahve itse, joten Jeesus on Raëlin velipuoli. Veljeskatraaseen kuuluvat myös esimerkiksi Buddha ja Mooseskin.

Profeetan avaruusmatkasta paljastuu myös muuta lisätietoa. Elohimin planeetalla Raël joutui suuren valinnan eteen. Jahve poliittisine puolueineen oli alusta pitäen uskonut ihmisen olevan pohjimmiltaan hyvä ja kykenevän välttämään nopeasti kehittyvän teknologian virittämän joukkotuhon ansan. Saatana omine puolueineen sen sijaan oli katsonut epäonnistuneen lajimme edustavan vain pahuutta ja olevan tuomittu pyyhkimään itsensä maan pinnalta. Vierailun aikana Saatana koettelikin profeettaamme. Luvaten rahaa ja valtaa hän yritti houkutella Raëlia edistämään tapahtumia, jotka johtaisivat ihmislajin tuhoon. Pitäen päänsä kylmänä kiusausten edessä Raël kuitenkin torjui tarjouksen ja osoitti näin sekä Jahvelle että Saatanalle ihmisen olevan elohimin luottamuksen arvoinen. Ihmiskunta saisi elää ja valita oman polkunsa.

Uudet käänteet havainnollistavat osuvasti, miten Raëlilaisuus jo ensimmäisinä vuosinaan kehittyy johdonmukaisesti. Asetelma on millennialistiselle maailmankuvalle ominaisella tavalla mustavalkoisen dualistinen. Millennialistien tavoitteena on hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden maailma, maanpäällinen paratiisi. Maailma nykytilassaan nähdään taistelukenttänä, jolla hyvä ja paha kamppailevat jatkuvasti vallasta. Ja kuten kiinnostavaan narratiiviin kuuluu, jossain vaiheessa kertomusta pahuuden voimat ovat niskan päällä. Raëlilaisuus ei tässäkään ole poikkeus millennialismin kentällä. Vaikka Saatana ei liikkeen mytologiassa edusta pahuutta vaan on pikemminkin vain pessimistinen skeptikko, hyvän ja pahan asetelma on kuitenkin olemassa: molemmat vaihtoehdot elävät ihmisessä itsessään. Jo Le livren sivuilla elohim viestittävät ihmislajin käyvän ikään kuin omaa sisäistä kamppailuaan, jonka lopputulos määrittää kohtalomme tästä ikuisuuteen. Käytämmekö tieteellisen ymmärryksemme suomat mahdollisuudet hyvyyden, yltäkylläisyyden, nautinnon ja ikuisen elämän tavoittelemiseen vai räjäytämmekö itsemme sienipilvenä taivaalle?

Ihmiskunnan valonpilkahdusta edustaa Raël itse. Profeetoista viimeinen seisoo hyvyyden eturintamassa kamppailtaessa pahaa vastaan. Raamatulliset elementit nousevat jälleen esiin, kun Saatana kiusaa profeettaamme kuin Jeesusta erämaassa. Mutta kuten velipuolensakin, Raël kykenee tekemään sellaisia valintoja, että elohim toteavat ihmisen luottamuksensa arvoiseksi ja palaavat luomustensa pariin taivaallisen lastinsa kanssa.

Liikkeen elinvoimaisuuden kannalta uusien, entistäkin suurellisempien väitteiden ilmestyminen on ymmärrettävää ja sopii hyvin kokonaiskuvaan. Tultaessa 1990-luvun puoliväliin yli kaksikymmentä vuotta ensimmäisen kohtaamisen jälkeen elohim eivät olleet vieläkään palanneet luomustensa pariin. Jo tässä vaiheessa aika oli apokalyptisen liikkeen elinkaareksi pitkä. Maailmanjärjestyksen mullistavan käänteen aktiivinen odottelu ja toiveiden elättely vuosikymmenien ajan ei ole mutkatonta. Liikkeen pitäminen elävänä vuodesta toiseen vaatii erityisiä toimenpiteitä. Yksi johdonmukainen kehityssuunta on ollut Raëlin henkilökohtaisen profeettabrändin määrätietoinen paisuminen. 1990-luvun lopulla tämä kehitys jatkui, kun elinvoimainen viisikymppinen palasi kilpa-auton rattiin kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Tempauksen seurauksena Raël ansaitsi paitsi muutaman kunnioitettavan sijoituksen GT-osakilpailuissa myös uuden tittelin ”viimeinen ja nopein profeetta”. Muillakin osa-alueilla suunta oli edelleen nousujohteinen. Peruutusvaihdetta ei ole, vaan Raël haluaa seuraajiensa pitävän tiukasti kiinni, kun hänen apokalyptinen kilpa-autonsa kiihdyttää vauhtia entisestään.

Enkeleitä ja klooneja

13. joulukuuta 1997. Elohim ottavat jälleen kerran yhteyttä Raëliin antaakseen taas tärkeitä lisäohjeita. Henkilökohtaiset tapaamiset ovat kuitenkin saaneet jäädä, ja viesti välittyy profeetalle kuten on tapahtunut jo aikaisemminkin — telepaattisesti, puhuvina ääninä. Elohim julistavat, että vaikka aika ei vielä olekaan tullut, ”Suuren Paluun aika on lähellä”, niin lähellä, että aina meditoidessaan Raëlilaisten on mahdollista tuntea heidän läsnäolonsa. Viestin saadessaan Raël näpyttelee sen paperille siinä muodossa kuin elohim ovat hänelle puhuneet.

Keskeisin osa telepaattista sanomaa kuitenkin saatetaan liikkeen jäsenten tietoon vasta seuraavan vuoden heinäkuussa Quebecin Valcourtissa järjestettävällä kesäleirillä. Raëlilaiset saavat luettavakseen elohimin käskyn perustaa liikkeen sisälle ”Raëlin enkelien sisarkunta” (The Order of Raël’s Angels). Elohim muistuttavat jälleen, että heidän paluunsa aika on käsillä, ja siksi Maan asukkaiden tulee ryhtyä tekemään tarvittavia valmisteluja. Taivaalliset luojat aikovat saapua seurassaan lukuisia robotteja. He eivät tarvitse ihmisiä palvelemaan itseään vaan haluavat kohdata luomuksensa vertaisinaan. Kuitenkin he tahtovat tarjota joukolle ihmisnaisia ainutkertaisen mahdollisuuden tehdä unelmistaan totta. Raëlin enkelien sisarkunnan tarkoituksena on luoda harjoitusohjelma, joka valmistaa sisarkuntaan liittyneitä toimimaan vierailuemäntinä elohimille. He ovat ainoat, joilla tulee olemaan pääsy suurlähetystöön, ja toimenkuvaan kuuluu toimiminen paitsi muukalaisten ja ihmisten yhteyshenkilöinä myös vieraiden seuralaisina ja seksikumppaneina. Elohim rakastavat kättensä työn tuloksia niin, että tällainen palvelualttius näiden taholta tuottaisi heille suurta iloa, ja erityisesti he nauttivat mahdollisimman kauniiden naisten seurasta. Kuitenkin sillä välin, kun ihmiskunta saa vielä hetken odotella vieraitaan avaruudesta, sisarkunnan tehtävänä on pitää ”rakastettu profeetta” tyytyväisenä, sillä hänessä elohim tavallaan jo ovat saapuneet.

Raëlin enkelien sisarkuntaan kuului vuosituhannen alussa kansainvälisesti lähemmäs 400 enkeliä. Sisarkunta jakautuu hieman toisistaan eroavien toimenkuvien mukaan kolmeen luokkaan (valkoinen, kultainen, vaaleanpunainen), jotka edelleen on jaettu kuuteen tasoon enkelien arvoasteikossa. Vaaleanpunaiset enkelit on varattu yksinomaan Raëlin iloksi ja nautinnoksi. Elohimin tarkoitusperistä tällaisten käskyjen antamiselle voidaan esittää erilaisia arvauksia, mutta ympäröimällä itsensä kauniilla naisilla Raël ainakin voimistaa omaa seksuaalista mystiikkaansa. Sosiologisesta näkökulmasta olisi mahdollista vakavamminkin teoretisoida, mikä merkitys tällaisella sisarkunnalla mahdollisesti on Raëlilaisen liikkeen toimintakyvylle. Apokalyptisen millennialismin perspektiivistä enkelien funktio kuitenkin näyttää selvältä, sillä sisarkunta auttaa Raëlia jatkamaan tasapainoilua elohimin paluun läheisyyden ja pitkittymisen välillä. Enkelien olemassaolo vahvistaa liikkeen millennialistista visiota heijastelemalla omalla hedonistisella tavallaan Raëlilaista utopiaa, jossa kuolemattomat luojat voivat keskittyä nauttimaan ruumiillisista iloista (yhteydestä universumin kanssa) teknologian hoitaessa kaikki muut elämään kuuluvat tehtävät.

Sisarkunnan perustaminen myös muutti liikkeen sisällä sukupuolten välistä roolitusta, joka siihen asti oli perustunut eräänlaiselle yhtenäisyyden ajatukselle. Yhtäkkiä naisille annettiin keskeinen asema millennialistisen vision toteuttamisessa. Tämä käänne auttoi Raëlia voimistamaan uskoa elohimin saapumisen läheisyyteen, joka oli jo aiemmin aikataulutettu vasta vuoden 2035 tienoille. Jos näin radikaaleja valmisteluja tehtiin jo nyt, ehkä ihmisen ei tarvitsisi odottaa niin kauan? Kyynisemmin taas voisi ajatella enkelien toimivan savuverhona profetioiden epäonnistumiselle. Raël on huolehtinut siitä, että elohimin paluun ajankohtaa koskevista profetioista ei jää kirjallisia dokumentteja, vaan nämä tiedot liikkuvat liikkeen sisällä suullisena kerrontana. Enkelien sisarkunta tuo liikkeeseen seksuaalista värinää, joka on omiaan ohjaamaan huomion pois kiusallisista viivästymisistä.

Seksikkäät enkelit eivät kuitenkaan ole olleet ainoa tapa, jolla Raël on pitänyt liikettään eloisana. Itse asiassa jo 2000-luvun alussa, melko pian perustamisen jälkeen, sisarkunta oli jäänyt liikkeen näkyvässä toiminnassa enemmän taustalle. Syynä lienee ainakin osittain toisen millennialistisen elementin voimistuminen 1990-luvun lopulta alkaen. Vuoden 1997 alussa joukko tiedemiehiä Skotlannissa ilmoitti onnistuneensa ensimmäistä kertaa kloonaamaan aikuissolusta elävän nisäkkään — lampaan, jonka maailma tuli tuntemaan Dollyna. Se loi jälleen uusia mahdollisuuksia jatkaa taiturointia tuskastuttavan pitkän odotuksen ja elohimin paluun läheisyyden välillä.

Jo vuonna 1973 kahlatessaan Jahven kanssa tämän avaruusaluksessa Raamattua läpi sivu toisensa jälkeen Raël oli saanut kuulla, että tiede ja erityisesti geeniteknologia ovat avainasemassa ihmisen kohtalon määräytymisessä. Kyse ei ole mistään vähemmästä kuin avaimesta ikuiseen elämään. Siinä missä vanhat maailmanuskonnot ovat pitäneet yllä käsitystä sielusta, joka elää ikuisesti ruumiista riippumattomana, Raëlin mukaan kuolemattomuus voidaan saavuttaa kloonaamalla parhaassa iässä oleva ja geneettisesti paranneltu ruumis kuolemaa tekevän tilalle. Tämä uusi ruumis toimii astiana, johon siirretään kuolevan ihmisen persoona kaikkine tietoineen ja muistoineen. Tieteellisessä kehityksessä ihmistä 25 000 vuotta edellä olevat elohim ovat tarvittavan teknologian kehittäneet jo kauan sitten, mutta nyt myös ihminen jo kolkuttelee ikuisuuden portteja.

Maaliskuu 1997. Kuukausi sen jälkeen, kun Skotlannista on kuultu ilmoitus Dolly-lampaan syntymästä, Raël pitää tiedotustilaisuuden Las Vegasissa kertoakseen perustamastaan uudesta yrityksestä Valiant Venturesta, joka myöhemmin tunnetaan nimellä Clonaid. Raëlin mukaan yrityksen tavoitteena on kehittää kloonausteknologiaa voidakseen tarjota esimerkiksi hedelmättömyydestä kärsiville ja homopareille turvallisen ratkaisun lapsettomuuden ongelmaan. Myös Clonaidin nettisivuille ilmestyy tietoja muista yrityksen tarjoamista palveluista. Näitä ovat esimerkiksi Insuraclone, kloonaamiskelpoisten solujen säilytyspalvelu ostajan lapsen kuoleman varalle, sekä samanhenkinen palvelu Clonapet varakkaille lemmikinomistajille. Lehdistötilaisuus nostaa pintaan jo 1980-luvun lopulta kuplineen keskustelun kloonaamisen turvallisuudesta, ja erityisesti uskonnolliset tahot pahoittavat mielensä.

Clonaidin johtajaksi Raël nostaa Brigitte Boisselierin, joka alkujaan on ranskalainen katolisen perheen tytär ja kaksinkertainen kemian tohtori sekä kääntynyt Raëlilaiseksi viisi vuotta aiemmin. Kun sidokset Clonaidiin tulevat julkisuuteen, Boisselierin toinen työnantaja, ranskalainen teollisuuskaasuyhtiö, irtisanoo hänet tutkimuskemistin tehtävästä. Boisselier alkaa aktiivisesti kiertää Pohjois-Amerikassa luennoimassa ihmiskloonaamisen hyödyistä. Puheissa kuullaan vihjauksia ja väitteitä Clonaidin salaisista laboratorioista Yhdysvaltojen ulkopuolella ja lahjoitusvaroin toimivasta kuusihenkisestä tutkimustiimistä.

Syyskuussa 2000 Raël ja Boisselier pitivät Montrealin Maritime Plaza Hotelissa lehdistötilaisuuden seurassaan viisi nuoremmanpuoleista kaunista naista. Tähän asti Clonaid on toiminut vain DNA-näytteitä säilövänä konsulttiyrityksenä, mutta nyt profeetta julistaa yrityksen pystyvän aloittamaan kloonaamisen. Ensimmäisen kokeen asiakkaat ovat nimettömänä pysyttelevä pariskunta, jonka kymmenkuukautinen lapsi on kuollut amerikkalaisessa sairaalassa. Pöydän taakse Raëlin ja Boisselierin ympärille asettuneet naiset ovat viisi viidestäkymmenestä sijaissynnyttäjästä, jotka ovat lupautuneet osallistumaan kokeeseen. Raël esittää toiveensa, että lapsi syntyisi jouluksi 2001, sillä se symboloisi uuden vuosisadan ja teknologian arvostuksen alkua. Lopulta kuitenkin nimettömänä pysytellyt amerikkalainen pariskunta tulee julkisuuteen ja sopimus Clonaidin kanssa purkautuu skandaalinkäryisesti, kun tutkivan journalismin valossa alkaa näyttää siltä, että yrityksen laboratoriossa ei todellisuudessa ole tehty mitään ihmisen kloonaamiseen liittyvää.

Vuosituhannen alussa ensimmäisen ihmiskloonin luomisen kunniasta näyttää muodostuvan tiukka kilpailu. Mediassa liikkuu väitteitä kiinalaisista ja venäläisistä kloonaustiimeistä. Clonaidissa ollaan kuitenkin tilanteen tasalla. Joulukuun 27. päivänä 2002 Boisselier pitää Floridassa Oscar-gaalan kiitospuhetta muistuttavan lehdistötilaisuuden, jossa hän ilmoittaa ensimmäisen kloonatun ihmislapsen, ”Baby Even” syntyneen edellisenä päivänä.

”Tiede on uskontomme” on ollut Raëlilaisuuden keskeinen teema aina sen alusta vuodesta 1973 lähtien. Tieteellinen edistys on myös ollut liikkeen millennialistisessa narratiivissa keskeisin tekijä, joka saattelee ihmisen tästä epäonnen maailmasta taivaaseen maan päällä.

Kaikki tieto Baby Even syntymästä viittaa siihen, että kyse oli huijauksesta. Epäselväksi kuitenkin jää, kuinka paljon Raël tiesi Clonaidin toiminnasta. Kysyttäessä aiheesta hän on haastatteluissa sanonut olevansa täysin pimennossa siitä, mitä yrityksessä tapahtui sen jälkeen, kun Boisselier oli ottanut ohjat. Mediamylläkkä aiheen ympärillä kuitenkin oli valtaisa — vaikka vastaanotto oli lähinnä kauhistunut ja skeptinen — ja sikäli Baby Even tarinan voidaan varmasti katsoa olevan menestys. Raël näyttäisi vuosien varrella harjaantuneen taitavaksi ohjailemaan mediaa. Yksi mahdollisuus onkin, että koko Clonaid-episodin tarkoitus oli maksimoida Raëlilaisen liikkeen medianäkyvyys. Siinä ainakin onnistuttiin, tarkoituksella tai vahingossa.

Menestyksekkään ufokultin resepti

Miksi Raëlilaisuus on onnistunut kasvamaan poikkeuksellisen suureksi ufokultiksi? Yksi tärkeä syy on varmasti profeetta itse. Kuten millennialistisissa liikkeissä monesti, karismaattisena johtajana Raël pystyy keräämään suuria seuraajajoukkoja maanläheisen rocktähden imagonsa taakse. Tärkeä osa tätä kokonaisuutta on häneen liittyvä seksuaalinen mystiikka, joka on ollut johdonmukainen osa Raëlilaisuuden narratiivia aina sen alkumetreiltä lähtien. Seksuaalisuus kantaa liikettä monella tapaa. Voikin olla, että Raëlin saarnaama seksuaalinen vapautuneisuus puhuttelee esimerkiksi sellaisia seksuaalivähemmistöihin kuuluvia, jotka eivät ole onnistuneet löytämään itselleen uskonnollista kotia perinteisempien uskonnollisten liikkeiden piiristä.

Myös Raëlilaisuuden muodostama opillinen kokonaisuus on todennäköisesti yksi liikkeen menestyksen avaintekijä. Tapa, jolla se omii käyttöönsä vanhojen uskontoperinteiden keskeisimpiä opinkappaleita, on takuuvarma keino saada suuret ihmisjoukot suhtautumaan liikkeeseen pilkallisesti, inhoten tai vihamielisesti. Kuitenkin kymmenet tuhannet raelilaiset ovat eri mieltä. Mahdollisesti juuri lainat maailmanuskontojen mytologioista tarjoavat riittävästi tutulta tuntuvaa tarttumapintaa yhdisteltäväksi kertomukseen avaruuden tiedesuuntautuneista luojaolennoista.

Edellä Raëlilaisuutta on lähestytty ensisijaisesti apokalyptis-millennialistisena liikkeenä. Kiinnostavaa on se, miten onnistuneesti liike on hallinnut elinkaarensa pitkittämisen horisontissa siintävän ja sieltä säännöllisesti karkaavan apokalypsin edellä. Vaikuttaisi siltä, että Raël on onnistunut löytämään toimivia strategioita profetioiden viivästymisen käsittelyyn liikkeessä. Kuvioon kuuluvat olennaisesti yhä mahtipontisemmaksi kokonaisuudeksi kumuloituvat kertomukset profeetan alkuperästä ja elohimin antamista tehtävistä.

Millennialistisia liikkeitä löytyy sekä uskonnollisista että sekulaareista konteksteista ympäri maailmaa. Tämä antaakin syyn uskoa, että ajatuksessa ”maanpäällisestä pelastuksesta” on jotain ihmisluonnolle mielekästä. Niinpä Raëlilaisen liikkeen millennialistinen luonne yhdistettynä sen tiettyihin opillisiin yksityiskohtiin voi vaikuttaa myönteisesti sen osakkeisiin uusien uskonnollisten liikkeiden markkinoilla. Sopivalla houkuttimella varustetut millennialistiset ideat voivat saada kokonaisia kansakuntia liikkeelle. Raëlin koukku (tai ainakin yksi niistä) epäilemättä on tiede. Se tekee Raëlilaisuudesta uskonnollisen liikkeen, joka elää tätä päivää ja itse asiassa yhä enemmän myös huomista. Tieteelliset saavutukset ja erityisesti geeniteknologian kehitys ovat vettä Raëlin myllyssä. Jokainen pienikin edistysaskel näet on merkki siitä, että elohimin paluu on taas hiukan lähempänä.

Eksopolitiikka

Sotaministeriö vetoaa kansalliseen turvallisuuteen salatakseen UAP-arvioinnin keskeiset yksityiskohdat

Kommentoi

kirjoittanut John Greenewald Jr.

Sotaministeriön tarkastusviraston (DoW OIG), joka aiemmin tunnettiin nimellä puolustusministeriön tarkastusvirasto, on julkaissut neljännen väliaikaisen asiakirjakokoelman, joka koskee sen arviointia armeijan tavasta käsitellä tunnistamattomia ilmiöitä ilmassa (UAP). Julkaisu on osa meneillään olevaa tiedonvapauslain (FOIA) mukaista menettelyä, jonka asianumero on DODOIG-2021-000806.

Vaikka tämän viisisivuisen tiedotteen julkinen teksti vastaa sitä, mitä yleisö jo tietää UAP-arvioinnista, äskettäin julkistettu asiakirja tuo esiin jyrkän ristiriidan. Huolimatta toistuvista julkisista ”avoimuus”-väitteistä ja viime vuosien laajasti julkisuudessa esitellyistä virallisista UAP-videoista, Yhdysvaltain hallituksen keskeiset menetelmät UAP-ilmiön tarkastelussa, seurannassa ja analysoinnissa ovat edelleen tiukasti salassa, turvaluokiteltuja ja piilotettuja yleisön silmiltä.

Julkaistu asiakirja on virallinen, omasta aloitteesta laadittu hanke-ehdotus, jonka otsikko on: ”Arviointi puolustusministeriön toimista tunnistamattomien ilmiöiden suhteen” (arviointiehdotuksen numero: 585).

”(U) Tämän arvioinnin tavoitteena on selvittää, missä määrin puolustusministeriö on toteuttanut tiedustelu- ja vastatiedustelutoimia tunnistamattomien ilmiöiden (UAP) havaitsemiseksi, keräämiseksi, hyödyntämiseksi, analysoimiseksi ja käsittelemiseksi puolustusministeriössä, puolustushaaroissa, taistelutukiorganisaatioissa ja sotilasrikostutkintaorganisaatioissa (MCIO).”

Silti se, miksi juuri tämä arviointi on tärkeä ja miten armeija arvioi uhkia, on täysin salassa.

Otsikolla ”Suorittamisen mahdolliset hyödyt” nimetty osio on kokonaan peitetty, ja perusteluna mainitaan FOIA:n poikkeussäännökset (b)(1) 1.4(a) ja 1.4(g). DoW:n OIG:n vastauskirjeen mukaan nämä poikkeukset koskevat suoraan ”sotilaallisia suunnitelmia, asejärjestelmiä tai operaatioita” sekä ”kansalliseen turvallisuuteen liittyvien järjestelmien, laitosten, infrastruktuurien, hankkeiden, suunnitelmien tai suojelupalvelujen haavoittuvuuksia tai valmiuksia”.

Lisäksi UAP-taustatietojen kaksi ensimmäistä osaa on kokonaan sensuroitu. Jokaisen tällaisen mustaksi peitetyn kappaleen edessä on merkintä ”(S)” tai ”(S//NF)”, mikä osoittaa, että sisältö on luokiteltu SECRET // NOFORN (ei julkistettavissa ulkomaalaisille).

Taustatekstin luokittelemattomat osat vahvistavat syvän sisäisen kitkan, joka on vaivannut Pentagonia UAP-tutkimuksen suhteen. Ehdotuksessa dokumentoidaan avoimesti julkista spekulaatiota, jota on ruokkinut virallisten selitysten puute 16 vuoden ajalta kertyneistä havainnoista, sekä poliittisia seurauksia, jotka johtivat vuonna 2017 puolustusministeriön tiedustelusta vastaavan alivaltiosihteerin toimiston kansallisten ohjelmien erityishallintayksikön johtajan Luis ”Lue” Elizondon eroon.

Ehdotuksessa siteerataan sanatarkasti hänen puolustusministerille osoittamaansa eroilmoitusta:

“Huolimatta sekä julkisten että salaisiksi luokiteltujen tietojen perusteella saatavilla olevista ylivoimaisista todisteista, tietyt ministeriön henkilöt vastustavat edelleen jyrkästi lisätutkimuksia, jotka koskisivat mahdollista taktista uhkaa lentäjillemme, merimiehillemme ja sotilaillemme – ja ehkä jopa olemassaolomme kannalta kriittistä uhkaa kansalliselle turvallisuudellemme.”

Elizondon mahdollisesta virallisesta roolista UAP-tutkimuksessa hänen toimiessaan Pentagonissa on käyty valtavaa kiistaa. Tässä äskettäin julkaistussa asiakirjassa, jossa Elizondo mainitaan virkanimikkeellä ja todetaan hänen ”tutkineen UAP:ta”, ei mainita AATIP:ia eikä mitään virallista ohjelmaa, jonka puitteissa hän olisi tehnyt tätä työtä. Tämä viittaus todennäköisesti innostaa hänen kannattajiaan, kun taas hänen arvostelijansa väittävät, että asiakirja, jonka kirjoittaja on tuntematon, saattaa yksinkertaisesti välittää sitä, mitä he ovat lukeneet lehtiartikkeleista, ilman että se perustuisi tosiasioihin.

Joka tapauksessa mysteeri säilyy paitsi Elizondon osalta myös niiden UAP-ilmiöiden todellisen luonteen suhteen, joita Yhdysvaltain hallitus ei ole vielä pystynyt tyydyttävästi selittämään.

Yhdysvaltain kongressin vuoden 2020 puolustusbudjettilain (National Defense Authorization Act) määräysten mukaisesti UAP-toimikunta perustettiin virallisesti elokuussa 2020.

Kun avaruus-, tiedustelu-, tekniikka- ja valvontayksiköiden johtajat kuitenkin lopulta tapasivat UAP-toimikunnan johtajan lokakuussa 2020, kyseisen kokouksen yksityiskohdat ja tulokset pidettiin kokonaan salassa poikkeuksen (b)(5) nojalla, joka suojaa sisäisiä päätöksentekoprosesseja.

Tämän arvioinnin laajuus oli valtava, ja se kattoi puolustusministerin kanslian, Yhdysvaltain erikoisoperaatiokomennon, Yhdysvaltain keskuskomennon, DIA:n, NSA:n, NGA:n, NRO:n, DARPA:n sekä eri puolustushaarojen rikostutkintayksiköt.

Asiakirjasta puuttuvat kuitenkin ne konkreettiset kysymykset, joihin tarkastusviranomainen aikoi vastata. Menetelmäosassa asiakirjassa kuvataan tietopyyntöjä, jotka koskevat viraston toimintaperiaatteita ja laadittuja UAP-raportteja, mutta kaikki yksittäiset mittarit on kokonaan peitetty.

Lisäksi menetelmän vaiheet 3, 4 ja 5, jotka on luokiteltu salaisiksi ja rajoitettu Yhdysvaltojen ja Five Eyes (FVEY) -maiden tiedustelutietojen jakamiseen, on pidetty kokonaan salassa yleisöltä, kun taas vaiheet 6, 7 ja 8 on myös kokonaan peitetty vedoten ”päätöksentekoprosessin salassapitovelvollisuuteen”.

The Black Vault on aina kannattanut hallinnon läpinäkyvyyttä, mutta samalla ymmärtänyt realistisesti, että satunnaisia, perusteltuja kansalliseen turvallisuuteen liittyviä salaisuuksia on säilytettävä. Tämän julkaisun sensurointien valtava määrä maalaa kuitenkin huolestuttavan kuvan.

Jos todella ei ole ”mitään salattavaa”, kuten erilaiset PR-kampanjat ja armeijan rajoitetut asiakirjajulkaisut yrittävät antaa ymmärtää, UAP-seurannan perusperiaatteet, mahdolliset hyödyt ja historiallinen tausta eivät vaatisi yleistä sensuuria.

Vaikka sotaministeriö mainostaa julkisesti avoimuustoimiaan tuomalla esiin salassapitovelvollisuudesta vapautettuja videoita, UAP-kysymyksen ytimeen pureutuvat keskeiset asiakirjat – kuten tiedot siitä, miten Yhdysvaltain puolustusvoimat suhtautuvat näihin ilmiöihin, raportoivat niistä ja käsittelevät niitä – pysyvät edelleen täysin varjoissa.

Tämä FOIA-tapaus on edelleen vireillä, ja arviolta 245 sivua mahdollisesti asiaan liittyviä asiakirjoja odottaa vielä käsittelyä ja tarkastelua. Jos ne julkaistaan, ne julkaistaan The Black Vault -sivustolla.

Dokumentit

DODOIG-2021-000806 Interim Release 4 Package [7 sivua, 1.2MB]

 

Artikkelin julkaissut The Black Vault

Uutiset

Entinen UAP-toimikunnan jäsen väittää kuulemma, että hän on saattanut kohdata kaksi ”maapallon ulkopuolista olentoa” julkisella paikalla

Kommentoi

kirjoittanut Ashley Fike

Viime viikolla Capitol Hillillä järjestetty UFO-tiedotustilaisuus nousi otsikoihin, mutta Joshua Golembesken mukaan kaikkein hämmästyttävin hetki ei päässyt lainkaan televisioon.

Golembeske, johtava UFO-tutkija, Gaia.comin sisältöpäällikkö ja Cosmic Disclosure -ohjelman juontaja, oli paikalla lehdistötilaisuudessa, jossa esiintyivät ilmiantaja David Grusch ja neljä istuvaa lainsäätäjää. Otin häneen yhteyttä saadakseni hänen kertomuksensa siitä, mitä todella tapahtui – ja se, mitä hän kuvaili, ylittää reilusti kaiken, mitä uutisissa kerrottiin.

“Puhuin suoraan UAP-toimikunnan entisen jäsenen kanssa, joka kertoi minulle jotain uskomatonta”, hän kertoi VICE-lehdelle. ”Hän uskoo, että hän on saattanut kohdata kaksi avaruusolentoa julkisella paikalla. Ne olivat riittävän ihmismäisiä sulautuakseen joukkoon, ja niillä oli naamioita, mutta kun ne paljastivat silmänsä, jotain oli selvästi vialla.” Hän jatkoi: ”Hän vahvisti tarinan omien kontaktiensa kautta – tietyissä paikoissa Yhdysvalloissa asuu ei-ihmisolentoja, jotka ovat riittävän ihmismäisiä voidakseen liikkua huomaamatta. Tarvitsen lisää todisteita ennen kuin voin kutsua tätä vahvistetuksi totuudeksi, mutta se on hämmästyttävä käänne.”

UFO-tutkija kertoo kuulleensa Capitol Hillin tiedotustilaisuudessa väitteitä naamioituneesta ei-ihmisälystä: ”Ihmiskunnan historian suurin uutinen”

Se tapahtui kameran ulkopuolella. Kameran edessä huoneen ilmapiiri oli Golembesken kertoman mukaan kauttaaltaan äärimmäisen vakava. ”Ilmiantajia uhkaillaan. Vanhoihin UAP-ohjelmiin liittyvät tutkijat katoavat – muun muassa kenraali McCasland. Ja nimettömät virkamiehet yrittävät aktiivisesti saada presidentti Trumpin estämään tietojen julkistamisen”, hän sanoi. ”Mielestäni tämä on ihmiskunnan historian suurin uutinen.”

Grusch, tiedustelu-upseeri, jonka vuonna 2023 kongressissa antama todistus avasi yleisen keskustelun UAP-nouto-ohjelmista, oli tiedotustilaisuuden keskeinen hahmo. Golembeske ei kiertänyt arviotaan. ”Tämä on mies, jonka tehtävänä oli toimittaa presidentille päivittäiset tiedusteluraportit. Hänen väitteitään ovat vahvistaneet useat muut ilmiantajat sekä julkisesti että kulissien takana. Mitä tahansa ajatteletkin aiheesta, David Grusch on amerikkalainen sankari, joka yrittää tehdä oikein vakavien henkilökohtaisten uhrausten hinnalla.”

Kun Gruschilta kysyttiin vuonna 2023, oliko Yhdysvallat ottanut yhteyttä muuhun kuin ihmisperäiseen älykkyyteen, hän vastasi, ettei voinut vastata julkisesti — vaan ainoastaan SCIF-tilassa. Kongressilta evättiin tämän jälkeen pääsy kyseiseen SCIF-tilaan. ”Jos vastaus olisi ollut yksinkertaisesti ’ei’, hän olisi vastannut kieltävästi heti paikan päällä”, Golembeske sanoi. ”Mutta hän ei tehnyt niin.”

Kielenkäyttö näissä tiedotustilaisuuksissa on muuttunut. Termit kuten ”ei-ihmismäinen äly” ja ”tietoinen plasmoidielämä” ovat nyt tulossa osaksi kongressin pöytäkirjoja ”kaksijalkaisen elämän” rinnalle, ja Golembeske sanoo, että tämä ero on tarkoituksellinen. ”Emme ole tekemisissä pelkästään toiselta planeetalta tulevien pienten vihreiden miesten kanssa. Samanaikaisesti tapahtuu todennäköisesti useita erillisiä ilmiöitä.”

Fyysisistä todisteista hän ei jättänyt epäselvyyttä. ”Sata prosenttia. Uskon, että hallussamme on sekä aluksia että ruumiita.” Hän mainitsi konkreettisia paikkoja – Wright-Pattersonin Ohion osavaltiossa, S-4:n Papoose-järvellä, jossa Bob Lazar väitti työskennelleensä yhdeksän ei-ihmismäisen aluksen käänteissuunnittelun parissa 1980-luvun lopulla, Dugway Proving Groundin Utahissa sekä Patuxent Riverin laivaston lentotukikohdan Marylandissa. Hän viittasi myös yksityiseen teollisuuteen. ”George Knapp todisti kongressin edessä, että Bigelow Aerospace oli tosiasiassa neuvotellut sopimuksen Lockheed Martinin kanssa hankkiakseen epätavallista materiaalia – jota kuvailtiin ’ei täällä valmistetuksi’ – joka oli varastoituna salaisessa laitoksessa Kaliforniassa. Suuret puolustusteollisuuden toimittajat ovat pysyneet täysin vaiti näistä väitteistä. Tuo hiljaisuus on oma vastauksensa.”

Kysymykseen siitä, voiko kongressi todella pakottaa tietojen julkistamiseen, Golembeske otti kantaa varauksetta. UAP Disclosure Act -lakiesitys esitettiin vuonna 2023 vakavasti otettavana lainsäädäntöaloitteena – se sisälsi riippumattoman arviointilautakunnan, pakollisen tietojen keräämisen ja jopa pakkolunastusoikeuden yksityisten ilmailu- ja avaruusteollisuuden urakoitsijoiden hallussa oleviin aineistoihin. Esitys siirtyi National Defense Authorization Act -lain neuvotteluprosessiin ja tuli sieltä ulos täysin tyhjennyttynä. ”Se on esitetty uudelleen vuonna 2024 ja jälleen vuonna 2025, ja se estetään yhä uudelleen”, hän sanoi. ”Puuttuu riippumaton arviointilautakunta, jolla on todellista valtaa – ei neuvoa-antava, ei neuvoa-antavaa lähentelevä, vaan elin, joka voi pakottaa tietojen julkistamiseen samalla tavalla kuin JFK Records Act teki.”

Hän lisäsi, että esitystä estävillä tahoilla saattaa olla suojeltavaa muutakin kuin salaisuuksia. ”He saattavat suojella itseään rikossyytteiltä.”

Golembeske ei jättänyt huomiotta sitä, että Steven Spielbergin elokuva Disclosure Day tuli teattereihin samana viikkona kuin Capitol Hillillä pidetty tiedotustilaisuus. ”Se ei tunnu sattumalta – ei kun otetaan huomioon tämän viikon lehdistötilaisuus ja puolustusministeriön julkaisemat lukuisat asiakirjat ja videot”, hän sanoi. ”Elokuva on fiktiota, mutta se perustuu todellisiin teemoihin: salaisiin teknologioihin, onnettomuuspaikoilta kerättyihin jäänteisiin, kontaktiin avaruusolentoihin ja tietoisuuteen. Aihepiiri on tarkka tavoilla, jotka menevät pidemmälle kuin mitä useimmat valtavirran tuotannot ovat käsitelleet.”

Jos täysi paljastaminen todella tapahtuu, hän odottaa sen tapahtuvan suunnitelman mukaisesti vaiheittain. Ensin virallinen tunnustus, sitten alusten kuvamateriaalia, sitten kuvamateriaalia avaruusolentojen roduista ja plasmoidi-ilmiöistä, ja lopulta kysymys, jonka hän uskoo muuttavan kaiken. ”Miksi he ovat täällä? Se on Pandoran laatikko. Kun se avautuu, mikään ei palaa entiselleen.”

Artikkelin julkaissut vice.com
ufologia

Olemmeko me kolonisoineet Marsin?

Kommentoi

kirjoittanut Sean Casteel

Salaliittoteorioiden mutkikkaassa verkossa on loputtomasti mukana pelon ja epäluottamuksen elementtejä. Kuka tuossa varjomaailmassa todella on vallassa, ja kuinka peloissamme meidän pitäisi olla menettämässä vapautemme ”syvävaltion” pyrkimyksille, joka toimii ilman julkista valvontaa ja pyrkii hallitsemaan kaikkia julkisen ja yksityisen elämämme osa-alueita?

Ja onko tällä varjohallituksella hallussaan edistynyttä teknologiaa, jota se pitää salassa alistaessaan koko planeetan hiljaa tahalliseen hallintaansa? Ovatko he valloittaneet ulkoavaruuden ja asuttaneet Kuun ja jopa Marsin luottavaisen nenämme edessä?

Tämä on yksi kysymyksistä, joita käsitellään teoksessa ”Nikola Tesla Journey To Mars Update: Exposing the Existence of the Secret Space Program”, jossa tiettyjä mahdollisuuksia käsitellään avoimesti ja ilman pelkoa paljastajista.

Olemme tässä kiinnostuneita salaisesta avaruusohjelmasta ja sen mahdollisesti mahdollistaneista keksijöistä. Teorian mukaan Nikola Tesla, yksi nykyajan suurimmista tiedemiehistä, kehitti antigravitaatiovoiman muodon, jota käytettiin Marsiin menemiseen.

Tim Swartz sai selville Tesla/Mars-yhteyden

Kirja sisältää kysymys- ja vastausosuuden, jonka tein Tesla-asiantuntija Tim R. Swartzin kanssa. Hän kertoi minulle oudosta lausunnosta, jonka hänelle oli antanut J. Allen Hynek, tähtitieteilijä ja UFOjen metsästäjä, joka oli aikoinaan ilmavoimien Project Blue Bookin päätutkija. Joitakin vuosia Project Blue Bookin sulkemisen jälkeen Swartz työskenteli toimittajana televisioasemalla Daytonissa, Ohiossa, jossa sijaitsi Wright Pattersonin lentotukikohta (jonka sanotaan säilyttävän Roswellin tapauksesta löydettyjä kuolleita avaruusolentojen ruumiita muiden UFO-legendojen ohella), kun Hynek ilmestyi sinne.

timTeslafiles2

Tim R. Swartz

Hynek oli tukikohdassa pitämässä puheen uudesta Project Blue Book -esineiden näyttelystä ja Swartz raportoi uutisesta televisioasemalleen. Swartzin pakkatessa kameravarusteitaan ja valmistautuessa lähtöön, miehet keskustelivat televisioteknologiasta, mikä johti jatkokeskusteluun Teslan roolista myöhemmin televisioksi muodostuneen laitteen kehittämisessä.

j-allen-hynek-1

J. Allen Hynek

”Hynek otti esiin Tesla/Mars-projektin”, Swartz sanoi. ”Ja minä olin että ’Mitä?’ Ja hän kertoi minulle, että ilmavoimilla oli hallussaan tiedostoja, joissa puhuttiin Teslan yrityksestä lähettää avaruusalus Marsiin. Se oli kaikki, mitä hän tiesi siitä. Mutta hän oli kuullut, sanojensa mukaan luotettavista lähteistä, että Tesla oli ollut mukana projektissa, johon osallistui joukko varakkaita itärannikon miehiä, jotka rakensivat lentokonetta 1800-luvun puolivälissä ja lopulla. Ja että nämä olivat ne lentokoneet, joista raportoitiin Kaliforniassa vuonna 1896 alkaneen ”lentävien koneiden aallon” aikana.

”Hynek kertoi minulle, että tämä oli yksi syy”, Swartz jatkoi, ”jotta Yhdysvaltain hallitus takavarikoi Teslan muistiinpanot hänen kuoltuaan. Ja Tesla oli sanonut keksineensä kuolemansäteen ja yrittäneensä myydä sitä korkeimman tarjouksen tehneelle.”

Teslan kuoltua monet hänen takavarikoiduista muistiinpanoistaan ​​ja papereistaan ​​päätyivät Wright-Pattersoniin, jossa materiaalia tutkittiin lisää.

Teknologiaa lähetetty eetterin läpi

Yllä mainittu varakas miesryhmä ei vain keksinyt uutta teknologiaa tyhjästä – vai keksivätkö? Swartz sanoi, että erään tarinan mukaan miehet saivat viestejä henkimaailmalta, luultavasti 1800-luvun puolivälin tienoilla. Tämä todellakin avaa mahdollisuuden yliluonnolliseen, ei-inhimilliseen tiedonlähteeseen, olentoon, jolla on omat intressinsä saada ihmiskunta Marsiin nopeasti ja ilman julkista fanfaarien häivää.

”He alkoivat saada viestejä hengiltä”, Swartz selitti, ”ja lopulta viestintää, joka väitti olevansa äly Mars-planeetalta. Nämä kanavoidut viestit alkoivat syöttää teknologista tietoa, joka johti varhaisten lentävien koneiden kehittämiseen.”

teslacolorado-springs-lab

Nikola Teslan laboratorio Colorado Springsissä, Coloradossa

Myöhemmin, vuonna 1899, Tesla rakensi kokeellisen laboratorion Colorado Springsiin, Coloradoon, jossa hän toivoi oppivansa valjastamaan salaman sähkönlähteeksi. Tesla alkoi kuulla outoja, rytmisiä radiosignaaleja matalataajuisessa radiovastaanottimessaan. Myöhemmin hän kirjoitti olevansa ensimmäinen ihminen, joka kuuli yhden planeetan tervehtivän toista.

”Kun sanomalehdet tarttuivat tarinaan”, Swartz sanoi, ”niin kutsutut ’Marsilaiset viestit’ loivat keskustelun myrskyn. Kukaan ei ollut koskaan kuullut säännöllisiä signaaleja avaruudesta, ja Tesla päätteli, että niiden täytyi olla peräisin eläviltä olennoilta läheisellä planeetalla, kuten Marsilla.”

Teslaan otti sitten yhteyttä salainen itärannikolla toimiva ryhmä, joka kutsui itseään Aero Clubiksi ja väitti vastaanottaneensa samoja salaperäisiä radiosignaaleja kuin Tesla.

”Teslan tehtävänä oli auttaa Aero Clubia kehittämään ilma-alus”, Swartz sanoi, ”joka voisi lennättää heidät avaruuteen ja Marsiin. Todennäköisesti Tesla piti tätä ryhmää itsemurha-aikeisten mielipuolten jenginä. Mutta ilmeisesti nähtyään aiempien onnistuneiden ilmalaivojensa tulokset Tesla olisi voinut innostua tällaisen suuren projektin toteuttamisesta.”

Kaikki nämä tiedot on otettu harvinaisesta käsikirjoituksesta, joka on kokonaisuudessaan julkaistu uudelleen teoksessa ”Nikola Tesla Journey To Mars Update”, ja ne ovat kiehtovaa luettavaa. Teslan/Marsin tarinassa on paljon muutakin löydettävää lukijoille itse.

Ei pelkkä kaunis arjalaistyttö

Samalla tavalla kuin Teslan värvännyt ryhmä, Vril-seuran germaaniset meediot, jotka koostuivat kauniista vaaleista naisista, jotka olivat arjalaisen ihanteen fyysinen ruumiillistuma, saivat edistynyttä teknologista tietoa Maan ulkopuoliselta sivilisaatiolta, joka oli valovuosien päässä Härän tähdistössä. Lähetykset olivat avain pyöreiden lentävien alusten rakentamiseen, jotka kykenisivät matkustamaan ympäri maailmaa suurella nopeudella sekä poistumaan Maan ilmakehän ylimmistä kerroksista.

nazi vril channel with long hair

Vril-seuran naisiin on viitattu todellisina“pohjoismaisina kaunottarina.”

Monet uskovat, että osa salaperäisten naisten 1900-luvun alussa keräämistä tiedoista päätyi Hitlerin lopulta hyväksikäyttöön sodankäynnissä ja diktatorisen valtansa ylläpitämisessä. Ja kuten Teslan tarinassa, natsit ovat saattaneet käyttää kanavoitua tietoa matkustaakseen Kuuhun ja Marsiin avaruusaluksilla, joista suuri yleisö ei ollut kuullut heidän aikanaan tai meidän aikanamme.

Tulisiko meidän uskoa salaiseen avaruusohjelmaan?

Tähän mennessä olemme esitelleet tässä kahden erillisen salaisen avaruusohjelman, Nikola Teslan ja natsien, ohjelman, raakileet. Nämä ohjelmat ovat historian verhoamia ja piilossa maailmalta, mutta silti vakuuttavan uskottavia. Mutta mitä tapahtuu tänä päivänä? Miksi uskoa salaiseen avaruusohjelmaan?

Richard Dolan

Richard Dolan

Tätä varten käännyimme Richard Dolanin puoleen, joka on yksi UFO-yhteisön arvostetuimmista henkilöistä. Yli-innokkaiden uskovien ja marginaalisten ”kontaktihenkilöiden” täyttämällä kentällä Dolan on vakiinnuttanut maineen tutkijana ja kirjailijana, joka luottaa ensisijaisesti julkisiin ja todistettuihin lähteisiin tai ainakin lähteisiin, joiden tausta voidaan varmistaa tosielämän termein. Hän on kirjoittanut kaksi erittäin vaikutusvaltaista kirjaa hallituksen UFO-ilmiön peittelystä, ”UFOs and the National Security State”, osat yksi ja kaksi, jotka tarjoavat perusteellista tutkimusta Yhdysvaltain armeijan ja tiedusteluyhteisön salaisen, mustan budjetin vastauksen historiasta avaruusolentojen läsnäoloon.

Kysyimme Dolanilta, miksi meidän pitäisi uskoa salaiseen avaruusohjelmaan?

Yksi Dolanin mukaan ratkaiseva tekijä on sekä amerikkalaisten että neuvostoliittolaisten astronauttien 1960-luvun puolivälistä lähtien todistamat monet poikkeavat tapahtumat. Meillä on myös todisteita niin kutsutuista DSP-satelliiteista eli puolustustukiohjelman satelliiteista.

”Nämä ovat sarja geosynkronisia satelliitteja Maan kiertoradalla”, Dolan selitti, ”joilla on pitkä historia ’pikakiitäjien’ seuraamisesta avaruudessa. Eli esineitä, jotka ovat kuin avaruus-UFOja.”

Dolanin mukaan vuosina 1973–1991 DSP-satelliitit rekisteröivät lähes 300 ”tuntematonta” tapahtumaa, joista monet olivat todella omituisia. Esimerkiksi noin vuonna 1984 yksi erikoissatelliiteista rekisteröi kohteen, joka lähestyi sitä hyvin läheltä ja sitten uhkaavasti siirtyi pois syvään avaruuteen. Tiedot tulevat meille lähes vahingossa. Dolanin ystävä, joka työskenteli useita vuosia ilmailualan yrityksessä, sai vahingossa, mutta ei laittomasti, tulosteen joistakin DSP:n ”pikakiitäjä”-tapahtumista.

Dolan sanoi, että hänen pointtinsa on yksinkertainen.

”Nämä tapahtumat ja melko monta muuta ovat kiehtovia”, Dolan sanoi, ”ja ne kertovat minulle, että Maan kiertoradalla tapahtuu jotain, mitä ei ole virallisesti selitetty. Minusta tuntuisi hyvin loogiselta, että aivan kuten Maan ilmakehässä ja maan päällä tapahtuvaa UFO-ilmiötä valvottaisiin salaa, jos avaruudessa tapahtuu poikkeavaa toimintaa, niin selvästikin haluttaisiin virasto, joka valvoisi myös sitä ja käsittelisi sitä. Ja se edellyttäisi erittäin salaisen osan luomista Yhdysvaltain avaruusohjelmaan.”

space-military

Richard Dolan uskoo, että salaisesta ohjelmasta on olemassa uskottavia todisteita.

Mutta entäpä jotkin villeimmät väitteet, kuten että olisimme matkustaneet kuuhun ja Marsiin salaa? Dolan sanoo puhuneensa uskottaviksi katsomiensa ihmisten kanssa, jotka vahvistavat, että Kuuhun liittyy salainen ohjelma. Marsin osalta hän sanoo, ettei ole koskaan saanut mitään, minkä perusteella hän voisi sanoa varmasti suuntaan tai toiseen, mutta hän lisäsi, ettei järkyttyisi kuullessaan, että olisimme matkustaneet Marsiin löydetyn avaruusolentojen teknologian avulla.

”Jokainen tieteellinen johtopäätös”, hän sanoi, ”on alustava ja riippuu uusista tiedoista, joita tulee.”

Dolanilla on myös mielipiteitä natsien kyvystä matkustaa tähtiin.

”Natsit olivat melko kehittyneitä”, hän sanoi, ”tieteessä, jota me kutsumme ’lentävien lautasten teknologiaksi’. Nyt tiedämme tämän.”

Mutta Dolan varoittaa myös, että niiden, jotka uskovat UFOjen olevan kaikki natsien teknologian tuotetta, on tehtävä hieman enemmän tutkimusta itse ilmiöstä. UFOja nähtiin kauan ennen kuin natsit nousivat valtaan 1930-luvulla, ja tosiasia on, että UFOja voivat ohjata ei-inhimilliset olennot, joilla ei ole erityistä poliittista suuntautumista.

”Se on joko hyvin, hyvin salainen ihmisäly, joka on olemassa pitkään toimineena salaseurana – tietenkin meidän on löydettävä heidän tuotantolaitoksensa ja missä ihmeessä he sijaitsevat – tai sitten olemme tekemisissä ei-ihmisten kanssa, jotka ovat vuorovaikutuksessa Maapallon kanssa. Itse asiassa pidän jälkimmäistä teoriaa todennäköisempänä, mutta salainen ihmisvaltarakenne on varmasti olemassa. En kiistä sitä.”

Breakaway-sivilisaatio

Kuinka tällainen tehokas teknologia voi olla olemassa aivan tietämättömien neniemme edessä? Kuka voisi pitää salaisuutena esimerkiksi Marsiin matkustamisen? Dolan vastaa käyttämällä termiä, jota hän kutsuu ”breakaway-sivilisaatioksi”.

”Mielestäni tämä on todellinen asia”, hän sanoi. ”Teoriani mukaan se sai alkunsa toisen maailmansodan jälkeisessä yhteiskunnassa, mutta mikään ei estä sitä tapahtumasta aiemmin. ’Breakaway-sivilisaation’ perusajatus on yksinkertaisesti se, että on olemassa salainen ryhmä, jolla on pääsy radikaalisti edistyneeseen teknologiaan, radikaalisti edistyneeseen tieteeseen, eivätkä he yksinkertaisesti jaa sitä muun maailman kanssa. Yksi tieteellinen läpimurto johtaa toiseen, ja se johtaa toiseen ja niin edelleen. Joten seuraavaksi on olemassa erillinen ihmisryhmä, joka on paljon muun maailman tuolla puolen.”

breakaway

”Breakaway-sivilisaation” ideana on, että on olemassa salainen ihmisryhmä, jolla on pääsy radikaalisti edistyneeseen teknologiaan ja tieteeseen, mutta he eivät vain jaa sitä muun maailman kanssa.

Dolan vertasi tilannetta esimerkiksi omaan ”viralliseen” maailmanhistoriaamme 200 vuotta sitten, jolloin Euroopan saavuttamaa teknologian tasoa verrattiin esimerkiksi Keski-Afrikan tasoon.

”Puhumme kahdesta hyvin erilaisesta tavasta ymmärtää maailmaa”, Dolan sanoi. ”Miksi siis oikeastaan ​​on vaikeaa ymmärtää, että salainen tiedeyhteisö tekisi radikaaleja läpimurtoja, joita se ei jakaisi? En pidä sitä mahdottomana, ja mielestäni näin on tapahtunut toisen maailmansodan jälkeen. Yksi heidän tekemistään läpimurroista on se, mitä kutsumme ’antigravitaatioteknologiaksi’. Olisiko tämä voinut tapahtua 1800-luvulla? En usko, että se on teoriassa mahdotonta.”

Dolan tunnusti joskus yksityisesti spekuloineensa, että tällainen salainen muusta yhteiskunnasta irtautunut ryhmä on ollut olemassa muinaisista ajoista lähtien. Jotkut historian hämmentävimmistä mysteereistä, kuten Gizan suuri pyramidi tai Machu Picchu, eivät ole arkkitehtuuriltaan kovin järkeviä ihmisyhteiskunnan kontekstissa kyseisinä aikakausina.

”Mietin, oliko tämä ihmisten rakentama tuolloin”, Dolan kysyi, ”ja mistä ihmissivilisaatiosta me tässä puhumme? Joten jätän avoimeksi mahdollisuuden, että jokin suuri salaisuus ymmärrettäisiin hyvin pienen, valitun ihmisryhmän toimesta. He haluaisivat piilottaa tämän muulta maailmalta ilmeisistä syistä – vallan ja yksinkertaisesti haluttomuuden jakaa sitä.”

Oliko Nikola Tesla yksi niistä harvoista, jotka pitivät tieteelliset edistysaskeleensa tarkoin varjeltuna salaisuutena? Johdattiko hän salaista varakkaiden suojelijoiden ryhmäänsä Marsiin antigravitaatioteknologian kanssa, jota hän tuskin itse ymmärsi? Implantoiko jokin ulkopuolinen sivilisaatio telepaattisesti avaruusmatkailuteknologiaa Teslaan tai Vril-seuraan? Käynnistettiinkö nykyinen avaruusaikamme viesteillä, joita annettiin meedioille meedioistuntojen aikana?

Julkisesti saatavilla olevien, kiistattomien ja absoluuttisten todisteiden puuttuessa voi vain spekuloida, kuten Richard Dolan tekee selväksi. Kaikki vaikuttaa hieman ”meidän kuolevaisten ulottumattomissa” olevalta, joltain, mitä mielemme ei pystyisi loihtimaan itsenäisesti. Mutta jos tieto tästä salaisesta ryhmästä lopulta vie meidät tähtiin, löydämme varmasti minkä tahansa ohjaavan voiman – tai irtautuneen sivilisaation – joka on kutsunut meidät liittymään heihin.

Suositeltua lukemistoa

NIKOLA TESLA JOURNEY TO MARS UPDATE: EXPOSING THE EXISTENCE OF THE SECRET SPACE PROGRAM

MEN OF MYSTERY: NIKOLA TESLA AND OTIS T. CARR

THE LOST JOURNALS OF NIKOLA TESLA

THE SECRET SPACE PROGRAM – WHO IS RESPONSIBLE?

NIKOLA TESLA, FREE ENERGY AND THE WHITE DOVE

 

Artikkelin julkaissut Spectral Vision

Eksopolitiikka

Yhdysvaltain hallitus perustaa uuden virastojen välisen UAP-hallintoneuvoston tutkimusten koordinoimiseksi ja salassapitoluokitusten poistamiseksi

Kommentoi

kirjoittanut Christopher Sharp – 16.6.2026

Yhdysvaltain hallitus on perustanut uuden virastojen välisen elimen koordinoimaan UAP-tutkimuksia, parantamaan asiaankuuluvien tietojen keräämistä ja analysointia sekä avustamaan UAP-tietoihin liittyvien tietojen salassapitoluokituksen poistamisessa, kertoo kansallisen tiedustelupäällikön toimiston (ODNI) virkamies.

ODNI:n virkamies kertoi Liberation Timesille:

”Tukeakseen presidentin UAP-ilmiöiden avoimuutta koskevaa ohjeistusta ODNI perusti yhdessä FBI:n ja DOW:n [sotaministeriön] kanssa UAP-hallintoneuvoston, jonka tehtävänä on antaa ohjeita ja suosituksia sekä huolehtia virastojen välisestä koordinoinnista. Neuvostoon kuuluu edustajia puolustusvoimista, lainvalvontaviranomaisista, tiedusteluyhteisöstä ja muista siviilivirastoista.”

Virkamies kertoi Liberation Timesille, että UAP-hallintoneuvosto kokoontui eilen ensimmäistä kertaa.

Liberation Timesin tietojen mukaan UAP-hallintoneuvostoa tukee useita neuvoa-antavia ryhmiä, joilla on asiantuntemusta Yhdysvaltain hallituksen ulkopuolelta.

Hallintoneuvoston virallinen tehtävä, sellaisena kuin se on määritelty hallintoneuvoston perussäännössä, on seuraava:

”Hallintoneuvoston tehtävänä on toimia virastojen välisenä elimenä, joka voi hyödyntää kunkin jäsenen kykyjä ja ainutlaatuisia valtuuksia käsitelläkseen yhtenäisesti UAP:n aiheuttamia kansallisia turvallisuusuhkia. Hallintoneuvosto myös integroi ja optimoi UAP-tapauksien tutkintaan liittyvät virastojen väliset prosessit sekä UAP-tietojen analysointiin käytettävät tiedonkeruumenettelyt varmistaakseen tehokkaamman tuen All-domain Anomaly Resolution Office -virastolle.”

“Hallintoneuvosto avustaa UAP-tietoihin liittyvän salassapitoluokituksen poistamisen oikea-aikaisessa koordinoinnissa presidentin asetuksen 13526, ’Classified National Security Information’, mukaisesti.”

Kaksi päivää sitten Harvardin astrofyysikko Avi Loeb ilmoitti, että hänelle oli ”annettu tehtäväksi Valkoisen talon, AARO:n, ODNI:n, FBI:n ja tiedusteluyhteisön toimesta johtaa ja koota tutkijoista ja asiantuntijoista koostuva tiimi” uuden tieteellisen neuvoa-antavan UAP-neuvoston perustamiseksi.

Liberation Timesin tietojen mukaan tieteellinen neuvoa-antava UAP-neuvosto on yksi useista ulkopuolisista asiantuntijaryhmistä, jotka tukevat UAP-hallintoneuvostoa.

Artikkelin julkaissut Liberation Times

Tiede

Topologinen Geometrodynamiikka for Dummies

Kommentoi

kirjoittanut Edward Halerewicz, Jr.

helmikuun 8. 2013

Johdanto

Suomalainen teoreettinen fyysikko, tohtori Matti Pitkänen, on työskennellyt yli kolmen vuosikymmenen ajan eristyksissä kaiken teorian, topologisen geometrodynamiikan (TGD), parissa. Yhden arvion mukaan teoria on yhteensä yli 10 000 sivua pitkä. Ongelmana on, että kukaan Pitkäsen lisäksi ei näytä ymmärtävän taustalla olevaa teoriaa. Tämä on saanut jotkut fyysikot päättelemään, että Pitkänen, vaikka hän onkin epätavanomainen ajattelija, ei todellakaan ole mikään hullu, mutta he pitävät silti etäisyyttä ja antavat Pitkäsen puhua puolestaan.

Tämä tilanne ei anna ammattifyysikoille juurikaan syytä vakavasti tutkia ja kehittää Pitkäsen ajatuksia pidemmälle. Tämä antaa myös polttoainetta muille, jotka eivät älykkäästi ymmärrä TGD:tä, hyökätä sitä vastaan ​​näennäistieteenä ja siten heittää sen teoreettisen fysiikan roskakoriin. Tämän tutkielman tarkoituksena ei ole käsitellä sitä, onko TGD pätevä fysikaalinen teoria, vaan pikemminkin selittää, mitä teoria on maallikkotermein, jotta sen eduista ja sudenkuopista voidaan älykkäästi keskustella.

Mitä nimi meinaa?

Motivaatio TGD:n hahmottelulle oli lupauksen pitäminen tämän kirjoittajan kirjekaverille, joka halusi tietää yksinkertaisesti, mitä TGD-teoria tarkalleen ottaen tarkoittaa ja mitkä ovat sen mahdolliset hyödyt. Näihin kysymyksiin voidaan vastata useilla eri lähestymistavoilla. Mutta tämän kirjoittajan mielestä paras lähestymistapa on pitää vastaukset yksinkertaisina ja sitten laajentaa niitä.

Laajimmassa merkityksessä TGD on yhdistetty gravitaatio- ja hiukkasfysiikan teoria, mikä tekee siitä tietyssä mielessä vaihtoehdon säieteorialle, mutta ripauksella lisäelementtejä. Ennen kuin siirrymme lisäelementteihin, jotka ovat oikeastaan ​​vain sovelluksia, voi olla hyödyllistä keskustella TGD:n määritelmästä.

Ensinnäkin topologia on matemaattinen termi, joka yhdistää geometrisia käsitteitä abstraktilla tavalla. Ota pala savea, josta ei puutu osia, ja muokkaa sitä. Se on yksi topologia.

Toinen tapa on tehdä reikä saveen. Savi voi silti muuttaa muotoaan, mutta siitä puuttuu aina reikä, mikä muodostaa uuden topologian. Yksi teorian tulkinta on siis, että se liittyy topologisten rakenteiden tutkimiseen.

Geometrodynamiikka on sitä vastoin hieman hankala aihe. Mutta todellisuudessa se on vain hienostunut tapa kuvata gravitaatiota (erityisesti Einsteinin painovoimateoriaa, joka käsittelee aika-avaruuskaarevuutta). TGD:n otsikko siis viittaa siihen, että se on painovoimateoria, jota hallitsevat topologiset näkökohdat, jotka tässä tapauksessa liittyvät alkeishiukkasten tunnettuihin ominaisuuksiin.

Tämä on hyvä lähtökohta TGD:n merkityksen selvittämiselle, jota voidaan pitää topologisten rakenteiden yhdistämänä hiukkasgravitaatioteoriana. Tärkein syy siihen, miksi TGD:tä voidaan pitää vaihtoehtona säieteorialle, on yksinkertainen tosiasia, että teoria ei perustu säikeisiin!

Tässä teoriassa hiukkaset koostuvat pohjimmiltaan kaksiulotteisista kiekon kaltaisista rakenteista, joita ympäröivät pallot, jotka toimivat eräänlaisena suljettuna maailmana teorian hiukkasille. Kiekoilla itsellään on topologisia ominaisuuksia ja ne on ryhmitelty erillisiin ryhmiin riippuen siitä, onko kiekkojen pinnalla reikiä vai ei. Niitä voidaan tietyssä mielessä pitää ensimmäisessä approksimaatiossa kiekkokvantisointeina, jotka ovat analogisia kvanttihiukkasten spin-ominaisuuksille. Mutta spinin kvantisoinnin sijaan kvantisoidaan itse asiassa hiukkasten ominaisuuksia.

Esimerkiksi hiukkasfysiikan standardimallissa on kolmenlaisia ​​alkeishiukkasia, joista kaksi on raskaita versioita vakaasta kevyemmästä hiukkasesta. Elektronilla on kaksi raskaamman ”makuista serkkua”, jotka tunnetaan ”painon” mukaan myoneina ja tauoneina. Voimme siis kuvitella elektronin yksilevyisenä kondensaattorina, jolla on negatiivinen varaus, myonin levykondensaattorina, jossa on reikä, ja tauonin levykondensaattorina, jossa on kaksi reikää.

Tällä tavoin voimaa voidaan kuvitella kaksiulotteisen kiekon kaltaisen kappaleen varauksen ja pinta-aaltojen yhdistelmänä, joka suuremman maailman tai muiden hiukkasten silmin näyttää siltä kuin voimaa kuljetettaisiin avaruudessa pienten energia- (esim. kvantit) ja massapallojen (esim. alkeishiukkaset) välityksellä. Tähän mennessä esitettyjen yleistysten pitäisi vastata muutamiin peruskysymyksiin TGD:n merkityksestä ja sen rakennuspalikoista. Mutta meiltä puuttuu edelleen sen dynamiikka ja teorian mahdolliset konkreettiset sovellukset (jos ne ovat päteviä).

Yleiskatsaus

Tavallaan TGD:tä voidaan pitää vaihtoehtona säieteorialle, jossa värähtelevät säikeet korvataan värähtelevillä, litteillä, kiekon kaltaisilla pinnoilla perusvuorovaikutuksena. Selvennykseksi Pitkänen viittaa kiekon kaltaisiin kappaleisiin historiallisista syistä avaruus-aika ”levyinä”. Näiden kappaleiden käsitteellistäminen ”levyiksi” oli kirjoittajan valinta visualisoimaan äärellisiä hiukkasten ja tiettyjen vuorovaikutusten kokoja. Joten ehkä litteät kiekot tai maailmakiekot olisivat parempia nimiä.

TGD:n kuvaamisessa käytetty nimikkeistö on tämän lyhyen ei-teknisen aihetta käsittelevän artikkelin todellinen lähtökohta, koska Pitkäsen käyttämä ylhäältä alas -lähestymistapa teoriansa kuvailemisessa voi jättää monille enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ylhäältä alas -lähestymistapa on yliopistotasolla yleinen toimintatapa. Alhaalta ylös -lähestymistapa on kuitenkin hyödyllisempi lähestymistapa aloittelevalle opiskelijalle, joten yritetäänpä hahmotella teoriaa tästä näkökulmasta ja katsotaan, toimivatko asiat.

Aiheen lähestyminen ei ole kovin vaikeaa, jos ymmärrät avaintermien merkitykset. Todennäköisesti kuka tahansa fysiikan tohtori pystyy helposti ymmärtämään TGD:n periaatteet ja arvioimaan, onko teoria hyödyllinen hänelle itselleen. Mutta jos luet tätä artikkelia, on todennäköistä, että et kuulu tähän erityisryhmään. On myös todennäköistä, että useimmat tohtorit eivät arvosta TGD:tä, koska (A) se ei ole säieteoriaa ja (B) sen ulottuvuudet ovat melko erilaiset ja heittävät M-teorian supersymmetrian romukoppaan. Näin ollen ne, jotka todennäköisimmin ymmärtävät TGD:n matematiikan selvästi, hylkäävät sen todennäköisesti todennäköisimmin suoralta kädeltä.

TGD holosfäärien teoriana

Jatkamme matkaamme tarkastelemalla esimerkkiä TGD:n ylhäältä alas -kuvauksesta. Aihetta käsittelevät ”yksinkertaiset” artikkelit alkavat terminologialla, joka viittaa teorian olevan H = M4 x CP2 -pohjainen. Ammattilainen ymmärtäisi tämän, mutta maallikot eivät selvästikään ymmärrä tätä. Tämä on valitettavaa, sillä H-termin luonne mahdollistaa TGD:n kattaa fysiikan epätyypillisiä aiheita, mutta sillä ei ole merkitystä kenellekään, jolla ei ole tietoa Minkowskin aika-avaruudesta ja komplekseisista projektioavaruuksista.

Yksinkertaisemmin sanottuna tämä tarkoittaa, että TGD-maailmaan sijoitetut tai upotetut objektit käyttäytyvät kahdeksanulotteisessa tilassa, joka on rakennettu komponenteista, jotka itse eivät ole kahdeksanulotteisia.

M4  voidaan ajatella neliulotteisena aika-avaruutena tai erityisen suhteellisuusteorian maailmana, jota varjostavat kahden piilotetun tason projektiot. Kvanttimekaniikka on CP2, joka liittyy hiukkasfysiikan Kaikkeuden teoria -malleihin. Yhdessä ne muuttavat säännöllisen neliulotteisen aika-avaruuden kahdeksanulotteiseksi abstraktissa matemaattisessa mielessä. Hyvin karkeasti sanottuna tulos on H = 4 x 2 = 8-ulotteinen aika-avaruus. Mitä tämä sitten kertoo meille teoriasta?

H-termiin liittyvät 8-ulotteiset upotussäännöt viittaavat enemmän tai vähemmän siihen, että näennäisesti 4-ulotteiseen objektiin voidaan koodata tietoa korkeammasta piilotetusta 8-ulotteisesta aika-avaruudesta, mikä mahdollistaa uudenlaisia ​​vuorovaikutuksia, jotka eivät ole mahdollisia erityisessä suhteellisuusteoriassa. Yksinkertainen esimerkki olisi visualisoida paperiarkki, joka on suunnilleen 2-ulotteinen objekti. Mutta kun sitä ”taivutetaan”, se tuottaa 3-ulotteisen pinnan, jolloin 2-ulotteisesta objektista tulee käytännössä 3-ulotteinen objekti.

Tämä liittyy aiemmin mainittuihin kondensaattorin kaltaisia ​​maailmankiekkoja ympäröiviin sfääreihin, sillä TGD sanelee, että kiekot ovat itse asiassa kolmipintoja; ts. ne näyttävät palloilta kenelle tahansa niillä kävelevälle, mutta ne voivat myös ”taittua” neljänteen ulottuvuuteen.

Nyt taikuuteen liittyen, tämä tarkoittaa sitä, että kaksiulotteiset maailmankiekot muuntuvat TGD:ssä kahdeksanulotteisiksi objekteiksi ja voivat projisoida ominaisuuksiaan tavallisille neliulotteisille palloille, kuten hologrammeille, jolloin syntyy hiukkasten maailma, joka on pohjimmiltaan rakennettu hologrammeista (tai ”holokiekoista”, jos niin haluatte sanoa). Koska nämä holografiset kiekot toimivat itsessään maailmoina, joissa paikallista aika-avaruutta voidaan käsitellä tasaisena, muodostaen kokoelman holokiekkoja, joita Pitkänen kutsuu ”klassisten maailmojen maailmaksi” (WCW).

Tässä kuvassa gravitaatiosta tulee holokiekkomaailman vuorovaikutusten summa. Voit sitten analogisesti ajatella, että elektronilla voisi olla X-aallonpituuksia, myoneilla Y-aallonpituuksia, tauoneilla Z-aallonpituuksia ja holografisessa maailmassa sillä voisi olla X+Y+Z-aallonpituuksien summa, jotka muodostavat gravitaation kudoksen.

Eikä tässä vielä kaikki! Koska alkeishiukkasten topologiset rakenteet eivät ole ainutlaatuisia, TGD viittaa siihen, että monia muita holografisia gravitaatiokerroksia tai ”maailmoja” on mahdollista eri energiaskaaloilla. Voidaan sitten kuvitella eksoottisia holografisia aika-avaruuskerroksia, joissa paikallinen positiivinen painovoiman kaarevuus nähdään nollana ja hiukkaslait poikkeavat omistamme. Joten nyt meillä on luokka holografisia aika-avaruusobjekteja, joita Pitkänen kuvailee ”monina kerroksina” olevaksi maailmankaikkeudeksi.

Miten tämä sitten vertautuu säieteoriaan? Koska yleisessä suhteellisuusteoriassa aika-avaruuskaarevuus on hyvin todellinen ilmiö. Voit arvioida aika-avaruuden olevan tasainen holokiekoissa vain, jos olet riittävän kaukana lähteestä, että sen kaarevuus näyttää nollalta, tai jos tarkastelet riittävän pieniä mittakaavoja, jotta kaarevuus laskee nollaan. Näissä lähestymistavoissa ei ole mitään vikaa. Sitä tehdään kosmologiassa ja hiukkasfysiikassa jatkuvasti. Tässä mielessä TGD eroaa radikaalisti säieteoriasta, koska kaarevuuden on kasvettava lähestyttäessä Planckin pituutta (ts. vuorovaikutus lisäulottuvuuksien kanssa ei välttämättä vaadi suuria energiatiheyksiä ja voimakasta aika-avaruuskaarevuutta).

Tällä hetkellä säieteoriaa tulkitaan osana laajempaa teoriaa, joka tunnetaan nimellä M-teoria 10-ulotteisessa avaruudessa. Tästä syystä useimmat ammattifyysikot, jotka ymmärtävät TGD-matematiikkaa, saattavat haluta hylätä sen. TGD:n monitasoinen luonne on se, missä sovellukset tulevat mukaan, ja tulosten löytäminen tunnettujen teorioiden ulkopuolelta tulee esiin. Numeeristen tulosten ja testattavien ennusteiden luomiseksi tarvitaan kuitenkin menetelmä ristiinvuorovaikuttavien holografisten tasojen välisten vuorovaikutusten skaalaamiseksi.

Syvässä päädyssä

TGD:n mittakaava määräytyy CP2-projektioiden perusteella, jotka ovat pohjimmiltaan suurten yhtenäisteorioiden (GUT) symmetrioita. Nämä teoriat yhdistävät sähköheikon voiman ja vahvan ydinvoiman kahdella ”raskaalla” havaitsemattomalla voimankuljettajalla (bosonilla). TGD-holokiekon peruspituusskaala on siis noin L = 10⁻⁷ metriä standardihiukkasfysiikan mukaisesti.

Mutta teorian dimensionaalisuuteen liittyy pieni haittapuoli. Syynä on se, että TGD perustuu 8-ulotteiseen avaruuteen, jota hallitsee oktonionialgebra. Näiden lukujen ongelmana on, että perinteinen algebra ei toimi reaaliluvuilla, ellei tiettyjä alkulukuja oteta huomioon.

Miten tämä on ongelma? Oletetaan, että pallon massa on 8,68 grammaa ja haluat tietää sen painon avaruudessa käyttämällä vain asteikkoa, joka mittaa vain viitosten tarkkuudella. Silloin sinulla on ongelmia tarkkojen lukemien saamisessa. Lyhyesti sanottuna TGD:llä on sama ongelma tunnettujen hiukkasten massojen yhteensovittamisessa asteikkojen ”puuttuvien numeroiden” vuoksi, ja se voi vain arvioida hiukkasten massoja, mikä tekee teorian kokeellisesta vahvistamisesta ongelmallista.

Teoria voitaisiin mahdollisesti sitoa tunnettuun teoriaan ja testata, jos olisi olemassa tapa kuroa umpeen kuilu reaalilukujärjestelmän ja ”puuttuvien lukujen” välillä. Tunnettujen hiukkasten ja energioiden termodynaamisten parametrien tilastollinen mallinnus osoitti, että jotkut niistä voisivat liittyä alkulukuihin, jotka ilmaistaan ​​luvun 2 potenssina. Tarkemmin sanottuna Mersennen lukuun Mp=2p-1 , jossa p on alkuluku, ja yrityksen ja erehdyksen kautta ne havaittiin määriteltäväksi p-adisilla luvuilla.

P-adimuodossa olevilla luvuilla on kantaluvut ja ne liittyvät rationaalilukuihin, kuten 1/7. Niitä kutsutaan yksinkertaisesti ”vasenkätisiksi” esitystapansa vuoksi, esim. 1/7 =… 143 p-adimuodossa, kun taas reaalilukujärjestelmässä 1/7 = 0,142… luvut ovat oikeakätisiä.

Mutta miksi vaivautua oudoilla vasenkätisillä p-adisilla luvuilla? Koska p-adiset alkuluvut takaavat silloin, että algebralliset säännöt pätevät tilanteissa, joissa reaaliluvut ovat määrittelemättömiä 8-ulotteisessa avaruudessa. Tämä TGD:n aspekti järjestää fysiikan lait lukujen perusteella, erityisesti p-adisten lukujen, joita Pitkänen käyttää kehystääkseen teorian ”yleistetyn lukuteorian” fysiikaksi. Vaikka ”yleistetyn lukuteorian” tulkinta kuulostaa numerologialta, se ei ole sen taianomaisempaa kuin kompleksilukujärjestelmän käyttö sähkömagneettisia aaltoja kuvaavien sini- ja kosinifunktioiden yhteenlaskussa.

Meillä on siis teoria, joka perustuu oudoihin vasenkätisiin Mersennen alkulukuihin. Mutta mitä tekemistä niillä on pituusasteikon kanssa? Oudot luvut vastaavat suurelta osin tunnettujen hiukkasten massasuhteita ja CP2-massaasteikkoa, joka tunnetaan myös nimellä GUT-asteikko, joka edustaa imaginääristä alkeishiukkasta, jonka massa on noin 10⁻⁴ kg.

Esimerkiksi hadronien massan ja  CP2:n massan välinen suhde laskettaisiin Mersennen alkuluvun neliöjuurena, tässä tapauksessa alkuluku sattuu olemaan p = 107 ja teorian muodostavien alkeellisten holokiekkomallien arvo on p = 113. Lisäksi tiettyjen vuorovaikutusten p-adiset alkuluvut vastasivat hyvin termodynaamisia yhtälöitä, mikä viittaa kenties syvälliseen merkitykseen oudoilla vasenkätisillä luvuilla, ellei kyseessä olisi ollut melko pieni kompastus.

Ongelmana on, että p-adisiin lukuihin liittyvä pituus tulee aivan liian suureksi tunnetulle hadronihiukkasten vuorovaikutusalueelle. Sen sijaan, että teoria olisi tässä vaiheessa hylätty, se muotoiltiin uudelleen siten, että ”epäfysikaaliset” suuret pituusasteikot voidaan tulkita yhdeksi monista holografisista aika-avaruuslevyistä teorian universumissa. Pitkänen kutsuu näitä liian suuria vuorovaikutusalueita ”kenttäkappaleiksi”. Käyttämällä tähänastista löyhää terminologiaa voimme kuvitella kenttäkappaleet ”hololevyiksi” ja että suurempi maailma rakentuu kokoelmasta näitä hololevyjä monikossa ”maailmanlevyinä”, jotka edustavat ei-lokaalista aika-avaruusdynamiikkaa.

Teoriassa on myös toinen numeerinen ongelma, jonka Pitkänen on päättänyt ratkaista. Se on oikeakätisten reaalilukujen ja vasenkätisten p-adisten lukujen välinen ero. Lyhyesti sanottuna oikea- ja vasenkätiset luvut eivät ole aina yhtä suuret, joten TGD-hiukkasten ja kokeellisesti havaittujen hiukkasten välillä on eroja. Tämä pakottaa TGD:n approksimoimaan tunnettuja hiukkasmassoja ja käytännössä poistaa teorian ennustuskyvyn ja tuhoaa sen kyvyn kuvata tunnettuja hiukkasvuorovaikutuksia todellisella tarkkuudella. Tämä on todennäköisesti vahva motivaatio ulkopuoliselle välttää TGD:n vakavaa tutkimusta.

Tätä tilannetta voidaan verrata Einsteinin yritykseen kuvata gravitaatiota ilman Riemannin geometrian tuntemusta. Hieno idea ilman todellista ennustusvoimaa. Jos matemaattiset ongelmat ratkaistaan ​​TGD:ssä, teoria saattaa pystyä kuvaamaan hiukkasten vuorovaikutuksia tarkasti tulevaisuudessa aivan kuten asianmukainen matematiikka mahdollisti yleisen suhteellisuusteorian luomisen ennustavana teoriana. Tähänastiset keskustelumme kuvaavat TGD:tä pähkinänkuoressa.

Mihin tätä voidaan käyttää?

Entäpä sitten mahdolliset sovellukset? Teorian kaksi pääsovellusta olisivat hiukkasfysiikan ja gravitaatiofysiikan kuvaaminen suurella tarkkuudella. Tämä olisi mahdollista, jos teorian numeeriset ongelmat voitaisiin ratkaista kunnolla. Nykymuodossaan standardimalli ja yleinen suhteellisuusteoria ovat näissä suhteissa tällä hetkellä parempia teorioita. Mutta on myös sivusovelluksia, joita kaksi muuta eivät kata.

TGD:n osoittamat tärkeimmät uudet vuorovaikutukset ovat ne, joihin liittyy ”kenttäkappaleita”, ”klassisten maailmojen maailmaa” tai kirjoittajan sanoin ”maailmanlevyjä”. Yksi mielenkiintoinen asia, jonka teoria sallii, on negatiivinen energia. Miten se on mahdollista? Siirtämällä energiaa tai hiukkasia yhdeltä hololevyltä toiselle. Tämä ei ole mitään uutta, koska Calabi-Yau-monistoilla on hyvin samanlainen ominaisuus säieteoriassa. Ero on siinä, että Kählerin TGD:ssä saavuttama ominaisuus ei vaadi säieteorian edellyttämää yhteensopivuutta ja energiatiheyksiä. Tämä tarkoittaa, että tällaisia ​​omituisia energiatiloja voitaisiin nähdä tavallisissa aika-avaruusulottuvuuksissa.

Toinen sovellus olisi vaihtoehtoinen selitys pimeälle aineelle. Erään toisen kirjoittajan spekulatiivisessa artikkelissa pimeää ainetta oli tulkittu aineen vuorovaikutukseksi, jossa suuri Planckin h0-arvo on korvattu h’:llä. TGD:ssä tämä suhde liittyisi neliulotteisen aika-avaruuden ja kvanttikompleksiprojektioiden välillä siten, että h’/h0=h'(M4)/h'(CP2). Siten pimeä aine olisi vuorovaikutusta, johon osallistuu kaksi tai useampia hololevyjä, jotka ovat havaitsemattomia, mutta joiden vaikutukset voidaan tuntea gravitaatiovoimin.

Lisäksi aika-avaruus saattaa liittyä p-adisiin lukuihin sidotun ”Planckin vakioiden hierarkian” kautta. TGD:llä on siis luonnollinen viitekehys pimeän aineen ja pimeän energian kuvaamiseen, mikä tarkoittaa, että sillä on potentiaalisia sovelluksia kosmologian kysymysten ratkaisemisessa.

Keho ja mieli

Lisäksi siinä on aineksia, jotka tekevät teoriasta kypsän hyökkäykselle pseudotieteenä, koska laajennetussa muodossaan se sisältää tietoisuuden. Perusajatuksena on, että näennäisesti toisiinsa liittymättömien prosessien aallot voidaan sitoa Planckin vakioon toisessa hololevyssä. Tässä skenaariossa voidaan korreloida 15 Hz:n taajuudella tapahtuvat aivoaaltojen EEG-värähtelyt hermovälitteisiin molekyyleihin, jotka myös värähtelevät 15 Hz:n taajuudella, mikä aiheuttaa informaation kietoutumisen toiseen hololevyyn ja tietoisuuden syntymisen, kuten Pitkänen ehdottaa.

Tämä kirjoittaja pitää teorian tietoisuusaspektia erittäin spekulatiivisena sovelluksena, joka voi pitää paikkansa tai olla pitämättä paikkaansa. Vähemmän metafyysinen lähestymistapa olisi tarkastella kvanttimekaniikan kaksoisrakokoetta ja löytää tapoja kietoa tai purkaa aaltofunktioita, jotta saadaan aikaan tuloksia, jotka poikkeavat vakiintuneesta teoriasta jo suunnittelunsa vuoksi. TGD:n yleiset sovellukset tekevät ennusteita, jotka poikkeavat standardifysiikasta ehdottamalla, että tietyt kohteet, joilla näyttää olevan vain tilastollisia yhteyksiä, voivat olla yhteydessä toisiinsa perustavanlaatuisemmilla tasoilla.

Yhteenveto

Yhteenvetona voidaan todeta, että TGD on säikeiden kaltainen teoria, jos säikeet korvataan holografisilla palloilla, aika-avaruusmitat pienennetään 10:stä 8:aan ja peruspituusskaala kasvaa 10 000-kertaisesti.

Teoria perustuu topologisiin ja numeerisiin periaatteisiin, jotka asettavat sen ristiriitaan havaintojen kanssa, ellei sitä muuteta voimakkaasti. Mutta siitä huolimatta se voi sisältää outoja vaikutuksia, jotka ovat yhteensopimattomia vakiintuneiden teorioiden kanssa. Sen houkuttelevin ominaisuus on nykyisten teorioiden laajentaminen niiden tunnettujen rajojen ulkopuolelle. Se ei kuitenkaan tarjoa mitään ennustavaa kokeellista testiä, joka antaisi ammattilaisille perusteen TGD:n soveltamiselle muiden teorioiden sijaan.

 

From: ”Edward Halerewicz, Jr.” <halgravity@yahoo.com>
To: Matti Pitkänen <matpitka@luukku.com>
Cc: ”kram@stealthskater.com” <kram@stealthskater.com>
Date: Sun, February 10, 2013 8:55 pm
Subject: Re: [Halerewicz] TGD For Dummies

Matti,

Kiitos, että käytit aikaa väärinkäsitysten oikaisemiseen. TGD on todellakin ymmärrykseni ulottumattomissa. Jos olisin ollut varma tulkinnoistani, olisin julkaissut esseeni. Mutta kuten viestissäni Markille viittasin, ajatukseni olivat vain parhaita arvauksia. Ymmärrän asioita epärelativistiseen kvanttimekaniikkaan ja GR:n eri näkökohtiin asti ja yritän tällä hetkellä ymmärtää Diracin yhtälöä. Jos ymmärrän mitä tahansa sen ulkopuolella, törmään matemaattisiin ja käsitteellisiin ongelmiin. Joten kommenttisi saattavat kiinnostaa Markia enemmän, koska hän on paljon kiinnostuneempi aiheesta kuin minä. Mutta on aina hyvä, että asiat ovat kunnossa. Teen korjaukset muistiinpanoihini ja välitän ne myös Markille.

Suoraan sanottuna minulla ei ole suurta kiinnostusta TGD:hen, koska sitä ei ole helppo ymmärtää. Jotta olisin siitä erittäin kiinnostunut, minulla pitäisi olla vahva motivaatio oppia sen vaikeudet. Näistä syistä olen ollut haluton antamaan Markille parasta mahdollista tulkintaa siitä, koska sen kunnollinen ymmärtäminen veisi vuosien opiskelun. Tarvitsen ”Dummies-oppaan”, kuten kyseinen kirjasarja, selittämään sen perusperiaatteet, syynä motivoidakseni sen matematiikan oppimista täydessä laajuudessa. Jos se on jotain, mikä ei kiinnosta minua tai joka voidaan selittää yksinkertaisemmalla teorialla, minulla ei yksinkertaisesti ole motivaatiota oppia sitä.

Jotta voisin motivoida kaltaisiani yksilöitä, teorian on oltava selitettävissä yhdellä lauseella (esim. Suhteellisuusteoria: valonnopeuden lähellä tapahtuva fysiikka; Kvanttimekaniikka: mikroskooppinen fysiikka; Yleinen suhteellisuusteoria: gravitaatio, Säieteoria: kvanttigravitaatio, Standardimalli: alkeishiukkasten vaihto) ja ehkä yhdellä kappaleella selitystä varten. Mukaillen vanhan professorin tai minun sanojani: ”Jos et pysty selittämään teoriaa yksinkertaisesti isoäidillesi, et oikeastaan ​​ymmärrä sitä itsekään”.

Jos TGD on niin monimutkainen, että sen ydinkäsitteiden selittämiseen tarvitaan 100 sivua ja matematiikan maisterin tutkinto, se ei täytä tuota arviointimatriisia eikä motivaatiotani oppia sen taustalla olevaa matematiikkaa. Tässä mielessä sekä Mark että minä (ja ehkä monet muutkin) olemme etsineet eri syistä alle sivun mittaista kuvausta TGD:stä, emmekä ole löytäneet sellaista. Jos sellainen olisi, voisit ehkä paremmin hajauttaa aiheen kiinnostavuutta ennakkoluulottomille ihmisille.

Tämä selittää kirjoittamani esseen muodon. Tiesin toki, että suuria osia on esitetty ilman kunnollista matematiikan ymmärrystä ja johtaisivat virheellisiin johtopäätöksiin. Minusta vain tuntui, että jos menen jatko-opintoihin lähitulevaisuudessa, minulla ei olisi koskaan aikaa vastata Markin kysymyksiin. Niinpä kokosin esseen pitkälti epätäydellisen käsityksen pohjalta TGD:stä, jonka tavoitteena oli yrittää kuvailla TGD:tä yhdellä sivulla ja laajentaa sen ydinkäsitteitä muutaman lyhyen sivun verran (kuulostaa siltä, ​​ettei se onnistunut kovin hyvin). Mutta kiitos vielä kerran aiheen selventämisestä.

Olen tällä hetkellä vain skannannut vastauksesi. Luen ne kokonaisuudessaan pian ja palaan kommentteihisi, jos minulla on kysyttävää tai vastauksia.

Edward Halerewicz, Jr.
Independent Researcher
BSc Geography & Env Res, ASc Physics
http://da_theoretical1.tripod.com
http://www.stealthskater.com/Science.htm#Halerewicz

From: Matti Pitkänen <matpitka@luukku.com>
To: ”Edward Halerewicz, Jr.” <halgravity@yahoo.com>
Sent: Sunday, February 10, 2013 1:21 AM
Subject: Re: [Halerewicz] TGD For Dummies

Hei Ed,

Mark lähetti minulle artikkelisi ”Topologinen geometrodynamiikka for Dummies”. Luin sen ja huomasin, että siinä on joitakin väärintulkintoja. Suurin osa niistä johtui hyvin todennäköisesti yrityksestäni havainnollistaa ideoita korvaamalla neliulotteinen aika-avaruus kaksiulotteisilla pinnoilla! Paras tapa välttää väärinkäsityksiä näyttää olevan välttää kuvituksia! Myös vahva holografia (joka on erittäin voimakas periaate) on saattanut johtaa tähän väärinkäsitykseen.

Myös vahvasti kielikeskeinen tapani ilmaista ideat mahdollisimman vähällä kuvituksella voi johtaa väärinymmärryksiin, jos lukija on tottunut kuviin. Syitä tähän ovat laiskuuteni ja ajanpuute kuvitusten tekemiseen. Vapaasti saatavilla olevat piirto-ohjelmat ovat melko alkeellisia.

Esseesi sisältää paljon oikeita tulkintoja. Mutta siinä on myös väärinkäsityksiä. Seuraavassa keskityn niihin. Toivon, ettei tämä anna harhaanjohtavaa kuvaa asenteestani!;-)

”Mitä nimi meinaa”

Olen kerännyt perusvirheelliset väittämät ja yritän selittää oikean tulkinnan.

1. TGD on todellakin vaihtoehto säieteorialle, mutta ei säieteoria ripauksella lisäelementtejä.

TGD yleistää säieteorian. Säieteoriassa säikeet liikkuvat 10-ulotteisessa avaruudessa ja määrittelevät tällä tavalla säiemaailman levyt 2-pinnoiksi.

TGD:ssä säikeet korvataan kolmiulotteisilla pinnoilla, jotka liikkuvat 8-ulotteisessa avaruudessa H = M4 x CP2 ja määrittelevät tällä tavoin 4-ulotteisia aika-avaruustauluja. Ero säiemalliin on siinä, että nämä 4-ulotteiset aika-avaruustaulut tulkitaan aika-avaruusalueiksi. Tämä pakottaa yhdistämään hiukkasen ja aika-avaruuden käsitteet. Hiukkasista tulee pieniä aika-avaruustauluja. Aika-avaruustauluja yhdistetään jopa makroskooppisiin ja astrofysikaalisiin kohteisiin. Se, puhutaanko hiukkasista vai hiukkasia sisältävistä aika-avaruuksista, riippuu resoluution mittakaavasta.

M-teorian vastine aika-avaruustaululle olisi 3-braani. Oletettavasti ”braanit” otettiin käyttöön, jotta vältettäisiin mainitsemasta TGD:tä, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1982, kun taas supersäievallankumous alkoi vuonna 1984 ja M-teoria noin vuonna 1993.

Peruskysymys on, mitä ali-monisto/pinta tarkoittaa? Ehkä voidaan aloittaa 2-ulotteisista saippuakalvoista 3D-avaruudessa. Ideaaliset saippuakalvot ovat äärettömän ohuita kappaleita. Säiemaailman levyt olisivat 2-ulotteisia saippuakalvoja 10-ulotteisessa aika-avaruudessa. Aika-avaruuspinnat olisivat 4-ulotteisia saippuakalvoja 8-ulotteisessa aika-avaruudessa H = M4 x CP2. Hauskasti tämä analogia on melko tarkka. Kyseessä ovat minimipinnat!

2. TGD ei ole vain hieno tapa kuvata Einsteinin painovoimaa.

TGD:n lähtökohtana oli GRT:n energiaongelma. GRT:ssä ei ole matemaattisesti johdonmukaista määritelmää energialle ja liikemäärälle. Yritän selittää.

Symmetriat ja säilymislait ovat Noetherin lauseen mukaan 1-1 vastaavuudessa. Kaarevassa aika-avaruudessa tyhjän Minkowski-avaruuden symmetriat (käännökset, rotaatiot, Lorentzin muunnokset) menetetään ja siten myös säilymislait ja jopa energian ja liikemäärän määritelmät. Painovoiman heikkoutta pidetään tekosyynä olla murehtimatta tätä ongelmaa.

Ongelman ratkaisu on olettaa, että tila-ajat ovat 4-pintoja M4 x S:ssä (S jokin kompakti avaruus). M4:n symmetrioista (tyhjä Minkowski-avaruus) tulee teorian symmetrioita. Esimerkiksi rotaatiot pyörittävät koko aika-avaruuspintaa sen sijaan, että ne osoittavat avaruus-aika-pintaa pitkin. Tämä yleinen tärkeä symmetrioiden uudelleentulkinta mahdollistaa klassisten säilymislakien pelastamisen.

Lyhyesti sanottuna TGD on alimonisto-painovoima.

(a) Alimonisto-ominaisuus rajoittaa valtavasti sallittujen tila-aikojen vaihtelua. Kaikkien yleisen suhteellisuusteorian ratkaisujen esittäminen vaatisi erittäin suuriulotteisen upotustilan.

(b) Kosmologiassa tällä on vain positiivisia seurauksia. Esimerkiksi ainoilla globaalisti upotettavissa olevilla kosmologioilla on alikriittinen massatiheys (ja siten ne aina laajenevat). Myös inflaatiokosmologiaa motivoivat perusongelmat voidaan ratkaista ja inflaatioskenaario korvataan skenaariolla, joka ei vaadi inflaatiokenttiä.

(c) Voidaan väittää, että tämä aika-avaruuden vaihtelu on aivan liian kapea. Tarkastele vaikka vain pyöriviä mustia reikiä, jotka eivät salli upottamista 4-pintoina. Erilaisia ​​vastalauseita voidaan kuitenkin välttää, koska aika-avaruuden moniarkkiisuus tuo mukanaan uusia vapausasteita. Tulos sironta-amplitudien tasolla on hyvin samanlainen kuin GRT.

(d)  Erityisesti aika-avaruuden muoto sellaisena kuin se on kuviteltuna havaittu 8-D-avaruudessa. Eräs erittäin tärkeä implikaatio on mittarikentän käsitteen geometrisointi ja myös alkuainehiukkasten kvanttilukujen geometrisointi. CP2 on ainutlaatuinen valinta tuottaa vakiomallikytkennät ja kvanttiluvut niin, että TGD (eli H= M4xS) on täysin kiinteä vain katsomalla hiukkastietotaulukoita! Tämä on vain toteutus Einsteinin unelmasta klassisen fysiikan geometrisoinnista!

(e) Eräs raskas vastalause alimonistopainovoimaa vastaan ​​on se, että Einsteinin yhtälöt (ja siten ekvivalenssiperiaate) menetetään. Viime vuoden aikana onnistuin osoittamaan melko vakuuttavasti, että Maxwell-Einstein-yhtälöt kosmologisilla vakioilla seuraavat
ratkaisuja. G ja lambda ovat nyt ennusteita pikemminkin kuin syötteitä ja voivat riippua aika-avaruuslevystä.

Sovellukset eivät siis ole lisäelementtejä, jotka erottavat TGD:n GRT- tai säiemalleista. Alimonistogeometria ja topologia ovat jotain täysin uutta, ja tämä johtaa siihen, että sovelluksissa ilmaantuu runsaasti uusia ilmiöitä.

”Mitkä ovat perusobjektit?”

”Mitä nimi meinaa?”-osion lopussa ja ”Yleiskatsauksessa” tarkastellaan TGD:n perusobjekteja ja sanotaan, että ne ovat 2-D-levyjä. Tämä ei ole totta. Hiukkasia ei rakenneta 2-ulotteisista levymäisistä rakenteista. Tällä väärinkäsityksellä voi olla kaksi syytä.

(1) Useimmat kuvat ovat välttämättä kaksiulotteisia. Käytin TGD:n kuvasivulla otsikkoa ”Kaksiulotteiset kuvat”. Mutta minun olisi pitänyt painottaa enemmän, että nämä ovat vain kuvia 2-D-, 3-D- tai 4-D-objekteista (riippuu kuvasta).

(2) Vahva holografian muoto mahdollistaa puhumisen partonisista 2-pinnoista, joissa on 4-D-tangenttiavaruusdataa, 3-pintoja tai 4-D-avaruus-aikapintoja perusesineinä. Tämä saattaa olla hämmennyksen lähde.

Jotta saadaan täydellinen fysiikka sisältäen myös kvanttimittausten kuvauksen klassisen fysiikan kielellä, täytyy käyttää kaikkia näitä kuvauksia (vaikka partoniset 2-pinnat tangenttiavaruusdatan kanssa riittäisivät puhtaasti laskennallisiin tarkoituksiin). Tämä on yksi tärkeä seikka holografiassa, joka yleensä unohdetaan.

Minun täytyy selittää, mitä holografia ja vahva holografian muoto tarkoittavat. Tarkastellaan ensin holografiaa:

(a) Jos holografiaa ei olisi, perusobjektit olisivat ainutlaatuisesti 3D-pintoja. Perusvaatimus on 4-D yleinen koordinaattiinvarianssi. 4-D-yleiset koordinaattimuunnokset toimivat kuin mittarisymmetriat, jotka eivät millään tavalla vaikuta fysiikkaan.

(b) Perusobjektit ovat kuitenkin kolmiulotteisia. Ja nämä muutokset eivät voi vaikuttaa niihin sellaisenaan. Näille 3D-pinnoille on määritettävä ainutlaatuiset 4D-pinnat, joilla 4-D-yleiset koordinaattimuunnokset vaikuttavat. WCW-geometrian määritelmä todellakin tekee tämän. Tämä ei ole muuta kuin holografiaa vakiomuodossa. Kun tunnet 3-D-pinnan, tiedät myös 4-pinnan. Ja neljä pinta todellakin koodaa kaiken geometrisoidun dynamiikan (gravitaatiokentät, mittarikentät jne.).

Vahva holografian muoto on syy puhua perusobjekteista 2-D-pintoina, joissa on 4-D-tangenttiavaruusdataa, 3-pinnoista ja 4-D-pinnoista perusobjekteina.

Selittääksesi vahvan holografian muodon, tarvitaan vielä yksi käsite, nollaenergiaontologia – Zero Energy Ontology. ZEO:ssa fysikaaliset tilat ovat positiivisten ja negatiivisten energiatilojen pareja, joilla on vastakkaiset kokonaiskvanttiluvut. Nollaenergiatilan positiivisen ja negatiivisen energian osat sijaitsevat CDxCP2:n vastakkaisilla valomaisilla rajoilla.

CD on kausaalitimantti ja tulevaisuuteen ja menneisyyteen suunnattujen valokartioiden leikkauspiste M4:ssä. Kaksoispyramidi on hyvä alemman ulottuvuuden analogia. CD:n dynaaminen tulkinta on valomaisen 3-pinnan sisäosa, jonka määrittelee valorintama, joka laajenee pisteestä johonkin säteeseen ja supistuu sitten takaisin pisteeseen valon nopeudella.

A. Nollaenergia-ontologiassa 3D-pinnat voidaan pitää avaruusmaisina 3-pinnoina CDxCP2:n valomaisten rajojen leikkauspisteiden määrittelemissä avaruus-ajan päissä. Fysikaalisen tilan positiivisen ja negatiivisen energian osat ovat CDxCP2:n vastakkaisilla valon valon kaltaisilla rajoilla (tai pikemminkin aika-avaruuspintojen ja näiden rajojen leikkauspisteissä).

B. Tämä ei ole ainoa valinta 3-pinnoille. Avaruus-aika-pinta hajoaa alueiksi, joilla on indusoidun metriikan Minkowskin signatuuri (muuten, yksi yleisistä tärkeistä avainkäsitteistä, jotka erottavat TGD:n GRT:stä!!). Kolmiulotteisilla pinnoilla, joilla metriikan signatuuri muuttuu minkowskilaisesta (1,-1,-1,-1) euklidiseksi (-1,-1,-1,-1), on signatuuri (0,-1,-1,-1). Nämä 3-pinnat ovat valomaisia ​​(etäisyys yhteen suuntaan häviää aivan kuten valonsäteitä pitkin) ja niitä voidaan pitää myös perusgeometrisinä esineinä.

Mikä on oikea valinta? Itse asiassa molemmat vaihtoehdot ovat yhtä hyviä! Jos holografian vahva muoto hyväksytään, ainoa mahdollinen johtopäätös on, että CDxCP2:n päissä olevien avaruusmaisten 3-pintojen ja valomaisten 3-pintojen leikkauspisteet sisältävät fysiikan koodauksen. Näitä kutsun 2-D-partonisiksi 2-pinnoiksi.

Mutta ne eivät aivan riitä. Tämän lisäksi avaruus-aika-pinnan 4-D tangenttiavaruudella partonisen 2-pinnan pisteissä on merkitystä, joten teoria on käytännössä vain 2-ulotteinen. Tämä on hyvin herkkä ero teoriaan, jossa perusobjekteina olisi kaksiulotteiset pinnat.

Kommentti: Puhut kiekoista. Itse asiassa kiekot eivät ole mahdollisia partonisina 2-pintoina, koska kiekko ei voi olla minkään rajana (rajan raja on tyhjä!). Vain pallot, torukset, 2-kahvaiset pallot ja niin edelleen. Tämä johtaa topologiseen selitykseen perheen replikaatioilmiöstä, jonka mainitset ”Mitä nimi meinaa”-osiossa. Elektroni, nu_e ja u,d vastaavat pallotopologiaa ensimmäisessä approksimaatiossa; muon ja nu_mu ja c,s torustopologiaa; ja niin edelleen.

”Yleiskatsaus”

1. Kommentoin jo perusobjektien virheellisestä tulkinnasta kiekkoina.

2. Toinen väärä väite on, että ”M-teorian supersymmetria heitetään pois”. Näin ei ole. Säieteorian superkonformisymmetria on korvattu paljon suuremmalla superkonformisella symmetrialla! Valomaisilla 3-pinnoilla on yksi valon kaltainen suunta ja ne mahdollistavat 2D-superkonformisen invarianssin laajentamisen 3D-pinnoille. Tämä superkonforminen invarianssi ulottuu itse asiassa superkonformisen invarianssin 4-D-yleistykseen.

Tämä tarkoittaa myös aika-avaruus-supersymmetriaa, mutta ei N=1-supersymmetriaa, joka vaatii Majorana-spinoreita, mikä ei ole mahdollista ulottuvuudessa D=8. On myös muita supersymmetrian oivalluksia.

N=2 on yksi erityinen toteutus, joka ei vaadi Majorana-spinoreita. Koska N=1 SUSY on yksinkertaisin, käytännössä kaikki fenomenologia on keskittynyt siihen ja nyt LHC on lähes sulkenut pois valtavan määrän N=1 SUSY-pohjaisia ​​malleja.

TGD:ssä tämä 4-D-superkonforminen symmetria toteutuu vain oikeakätisille neutriinoille ja muut fermionit sijaitsevat 2D-säiemaailmojen levyissä (tämä on ennuste, ei syöteoletus!) niin, että superkonforminen symmetria rikkoutuu heidän osaltaan sen tavalliseksi variantiksi. Olen käsitellyt skenaariota aineen synnystä eilisessä blogikirjoituksessa (http://matpitka.blogspot.com/2013/02/matter-antimatter-asymmetry-baryo.html) ja sanonut myös jotain tästä symmetrian rikkoutumisesta, kun se tapahtuu kosmisessa evoluutiossa.

LHC on nyt käytännössä sulkenut pois teoriat, jotka perustuvat N=1 SUSY:hen. Säiemallit sallivat myös muut SUSY-muunnelmat, jotta tämä ei vielä tapa säiemalleja (maisemakatastrofi on toki tehnyt tämän teoriassa kauan sitten!). TGD:n tapauksessa tilanne on avoin. En voi ennustaa tarpeeksi yksityiskohtia supersymmetriasta TGD:n mielessä. Jopa aika-avaruus-supersymmetrian olemassaolo superkonformisen symmetrian implikaationa on ollut kaikkea muuta kuin ilmeistä. Mutta on erittäin hyviä syitä uskoa, että se on olemassa.

”TGD Holosfäärien teoriana”

Mielestäni tämä osiosi pitäisi kirjoittaa voimakkaasti uudelleen, koska se heijastaa väärinkäsitystä siitä, mitä perusobjektit ovat. Siihen ei liity mitään mystistä. Kun olet saanut käsityksen siitä, mitä 4-ulotteisen pinnan käsite 8-D-avaruudessa todella tarkoittaa, kaikki on erittäin yksinkertaista.

On väärin sanoa, että ”kiekot ovat todella 3-pintoja”. Olen jo puhunut tästä, mutta toistetaan se, mitä sanoin. Partonisten 2-pintojen (4-D tangenttiavaruustiedolla), 3-pintojen ja 4-pintojen tulkinta vaihtoehtoisina, mutta vastaavina perusobjekteina on mahdollista, jos puhutaan vain teorian ennusteiden laskemisesta. Kun tiedät partonisen 2-pinnan fyysisen datan ja 4-D-tangenttiavaruuden datan, voit periaatteessa päätellä 4-pinnan. 4-D-avaruus-aika-pintaa tarvitaan mittaustulosten tulkitsemiseen. Klassinen 4-D fysiikka on välttämätön kvanttiteorian tulkinnassa ja kvanttimittausteoriassa. 2-D-partoniset pinnat tangenttiavaruusdatan kanssa riittävät, jos lasketaan vain teorian ennusteet.

Klassisten maailmojen maailma (WCW) syntyy kvanttiteorian rakentamisessa. Se on ääretönulotteinen avaruus, joka koostuu kaikista mahdollisista 3-pinnoista. Suljetussa säiemallissa se olisi säiekonfiguraatioiden tila (suljetut silmukat) ja se on melko hyvin ymmärretty matemaattinen objekti. Mittarikenttäteorioissa kaikkien mittarikenttäkonfiguraatioiden tila olisi WCW:n vastine, ja matemaatikot ovat tehneet sen kanssa paljon työtä. Yleisessä suhteellisuusteoriassa 3-metriikan avaruus (eli John Wheelerin superavaruus) olisi vastine. Mistään dramaattisesti uudesta ei siis ole kyse.

Uutta on Einsteinin geometrisointiohjelman laajentaminen klassisesta fysiikasta kvanttifysiikkaan. WCW-koodien geometria kvanttifysiikassa aivan kuten aika-avaruuskoodin geometria klassisessa fysiikassa.

”Syvässä päädyssä”

A. Voidaan sanoa, että CP2-asteikko on universumin perusasteikko. Se on noin 104 kertaa Planckin asteikko.

B. TGD ei vastaa GUT:a. TGD eroaa GUT:ista useissa olennaisissa suhteissa. GUT:n perusennuste on, että leptoni- ja baryonilukuja ei säilytetä erikseen. Tämä johtuu siitä, että leptonit ja kvarkit asetetaan samaan symmetriamultipletteihin. Protonien hajoaminen on perusennuste. Sitä ei ole havaittu, ja viimeaikaisista protonien eliniän alarajoista on tullut painajainen GUT-rakentajille. TGD:ssä perusennuste on, että B ja L säilytetään erikseen, joten hienosäätöä ei tarvita.

TGD sallii myös raskaat leptokvarkit. Mutta he käyttäytyvät hyvin eri tavalla kuin vastaavat GUT:issa. Katso postaus http://matpitka.blogspot.fi/2013/02/matter-antimatter-asymmetry-baryo.html .

C. Fysiikka yleisenä lukuteoriana ja fysiikka WCW:n geometriana ovat suuria perusnäkemyksiä TGD:stä. On 3 erillistä ajatusmallia.

(1) Fysiikan lukuteoreettinen universaalisuus saavutetaan liimaamalla yhteen reaalilukuja ja erilaisia ​​p-adisia lukukenttiä yhteisten rationaalilukujen mukaan. Tämä on täysin uusi periaate. Upoteavaruuden tasolla tämä tarkoittaa, että todellisen upotusavaruuden lisäksi on olemassa myös erilaisia ​​p-adisia upotusavaruuksia liimattuina yhteen yhteisiä rationaalisia pisteitä pitkin.

Avaruus-aikatasolla tämä tarkoittaa, että on sekä todellisia että p-adisia avaruus-aika-levyjä. Reaaliaika-avaruuslevyt vastaavat ainetta. P-adiset aika-avaruuslevyt tulkitaan kognition ja aikomusten korrelaatteiksi. Ne edustavat ”ajatuskuplia” (Descartesin mielen juttuja). Kenttäyhtälöt p-adisilla avaruus-aika-levyillä ovat muodollisesti samat kuin todellisissa aika-avaruuslevyissä.

(2) Klassisten lukukenttien (reaalit, kompleksiluvut, kvaterniot, oktoniot) odotetaan olevan tärkeitä TGD:ssä, koska dimensiohierarkia 1,2,4,8 on tärkeä myös TGD:ssä. Näin todellakin on ja M4xCP2 voidaan ymmärtää puhtaasti lukuteoreettisesti niin, että vakiomallin symmetrioilla olisi puhtaasti numeroteoreettinen alkuperä.

Tämä on varsin vahva ennuste, koska supersäiemalleissa Standardimallin mittariryhmä on vain yksi tietty tulos symmetrian katkaisumekanismista jossain tietyssä Multiversumin osassa.

(3) Äärettömät alkuluvut on kolmas säie. Mutta en mene tähän tässä (katso tämä).

(4) Kommenttisi Mersenneistä ja p-adisista luvuista ovat valitettavasti virheellisiä. En ole missään ottanut käyttöön käsitettä ”vasenkätinen” alkuluku tai vasen- tai oikeakätinen p-adinen luku. Puhun vasen- ja oikeakätisistä fermioneista (mikä on fyysinen peruskäsite), mutta en vasen- tai oikeakätisiä numeroita.

p-adic lukukentät ovat rationaalilukujen täydennyksiä, jotka ovat analogisia reaalilukujen kanssa ja jokaiselle alkuluvulle on yksi p-adinen lukukenttä plus kaikki sen algebralliset laajennukset (niitä ääretön määrä). p-adic-luvut alkuluvulle p sallivat laajennuksen arvosta x=pn(x0 + x1p + x2p2 +…), missä xi ovat alueella 0,1,…p-1. Useimmat p-adiset luvut ovat äärettömiä reaalilukuina, koska pinaarilaajennus sisältää äärettömän määrän termejä ja todellisessa mielessä pn muuttuu äärettömäksi, kun n:stä tulee ääretön. P-adisessa topologiassa pn menee nollaan. Tämä kaikki on tavallista matematiikkaa.

(5)

Ei voida sanoa, että p-adisiin lukuihin liittyvät massamittakaavat olisivat jossain mielessä ”liian suuria”. Myös astrofysiikassa ja kosmologiassa on viitteitä erittäin suurista p-adisista pituusmittakaavoista. p-adisten pituusasteikkojen hierarkia heijastuisi preferoituina pituusasteikkoina fysikaalisille rakenteille ja preferoituina aikaskaaloina dynamiikalle, jotka ilmaistaan neliöjuuri(2):n potensseina. Jakson kaksinkertaistuminen on tunnettu fysikaalinen ilmiö, joka saattaa liittyä tähän.

(6) Kenttäkappaleita ei oteta käyttöön joidenkin vaikeuksien ratkaisemiseksi. Kentän runko ja magneettinen seuraavat topologisen kentän kvantisoinnista, jonka indusoidun mittakentän käsite edellyttää. Jos esimerkiksi yrittää esittää jatkuvaa magneettikenttää aika-avaruuspinnana, havaitaan, että tämä ei ole mahdollista puhtaasti topologisista syistä.

Erillisinä aika-avaruuslevyinä saadaan vain magneettivuoputkia tai -levyjä. Sama tapahtuu säteilykentällä. Se hajoaa topologisiin valonsäteisiin. Tämä tuo mukanaan täysin uutta tietoa, joka sisältää vapausasteita. Tärkeimmät sovellukset ovat biologiaa, jossa magneettinen keho ja topologiset valonsäteet ovat keskeisessä asemassa.

Itse asiassa topologisen kentän kvantisointi on tila-aikakorrelaatti kvantisoinnille ja vastaa kvanttitason kvanttikenttien hajoamista moodeihin. Ylisummatut moodit vastaisivat moodeja edustavien tila-aika-arkkien liittoa.

(7) On myös väärin väittää, että TGD menettää ennustevoimansa. Juuri päinvastoin on totta. p-adiset massalaskelmat ennustavat tunnetut hiukkasmassat (ei vain niiden suhteet) 1 prosentin tarkkuudella. Ilman liioittelua, tämä on yksinään sensaatiomainen tulos, mutta hävisi ajan hiekkaan supersäiehysteriasta johtuen.

Kilpailevat teoriat voivat puhua vain karkeasta massasuhteiden arvioista. Ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka ymmärtää Planckin massan suhde protonimassaan luokkaa 1019. TGD-kehyksessä tämä fysiikan perusmysteeriluku tulee esiin ennusteena. Elektroniin liittyvä Mersennen alkuluku M127 vastaa tätä asteikkoa. Tämä on erittäin vahva tuki lukuteoreettiselle näkemykselle ja p-adisten lukujen roolille.

”Mihin tätä voidaan käyttää?”

TGD:llä on paljon sovelluksia standardifysiikkaan. Olen käytännössä käynyt läpi koko fysiikan CP2-asteikosta kosmologiaan. Ennustetaan paljon poikkeamia vakiomallista. p-adiset massalaskelmat ja perus p-adisen massa-asteikon hierarkian ennustaminen ovat tärkein poikkeama, joka erottaa TGD:n kaikista kilpailijoista.

Tämä ennuste korvaa reduktionistisen paradigman vain yhdellä perusasteikolla (Planck-massa) fraktaaliuniversumilla, jolle on tunnusomaista p-adinen pituusasteikkojen hierarkia, jotka tulevat neliöjuuri(2):n potensseina.

Säieteorian perusongelma, jonka aikoinaan toivottiin toteuttavan reduktionistisen unelman, on se, että fysiikasta ei voi sanoa mitään pitkiä asteikkoja Planck-asteikon kielefysiikan perusteella ilman antrooppisia argumentteja. Maisemakatastrofi ja Multiversumi ovat muita tapoja sanoa tämä.

TGD:ssä p-adinen fraktaliteetti muuttaa tilanteen täysin. Fysiikka on kuin Mandelbrotin fraktaali ( linkki ). Se näyttää lähes samalta kaikissa mittasuhteissa. Lisäksi se, mikä on ääretöntä todellisessa merkityksessä, on p-adiaalisesti ääretöntä. Fysiikka erittäin pitkässä mittakaavassa on kiinnitetty korkeaan p-adiseen jatkuvuuteen ja tasaisuuteen, joka nyt suhteuttaa aika-avaruuden pisteitä todellisessa mielessä hyvin kaukana, mutta p-adisesti lähellä toisiaan. Tämä antaa fysiikkaan erittäin voimakkaita ei-paikallisia rajoituksia.

Planckin vakioiden efektiivisten arvojen hierarkia on edelleen spekulatiivinen ”melkein ennuste” TGD:stä ja alun perin motiivina on ELF-säteilyn omituiset vaikutukset selkärankaisten aivoihin. Hierarkia voidaan nyt perustella perus-TGD:stä kahdella tavalla (vaikka argumentit ovatkin heuristisia).

”Yhteenveto”

Ei voida sanoa, että säikeet korvataan holografisilla palloilla.

En puhuisi numeerisista periaatteista, koska TGD:llä ei ole mitään tekemistä numerologian kanssa. Lukuteoreettiset periaatteet (fysiikan lukuteoreettinen universaalisuus on niistä tärkein) on oikea tapa sanoa se.

Havaintojen kanssa ei ole ristiriitoja. Juuri päinvastoin. Standardimallin perussymmetriat seuraavat ennusteena, kuten myös hiukkasspektri sisältäen hiukkasmassat vain yhdellä vapaalla parametrilla. On olemassa lukuisia ennusteita, jotka voisivat toimia testeinä. Mutta tässä vaiheessa useimmat niistä ovat tietysti vain yhden bitin testejä, mutta sellaisina todellisia tappajatestejä mille tahansa teorialle. Aivan kuten QCD:n tapauksessa, ainoa tapa edetä on tehdä ensimmäiset olemassaolotestit. Onko kvarkkeja olemassa vai ei, oli ensimmäinen testi QCD:n tapauksessa. Protonien syvän joustamattomasta sironnasta saadut tulokset paljastivat, että näin on.

From: ”Edward Halerewicz, Jr.” <halgravity@yahoo.com>
To: Matti Pitkänen matpitka@luukku.com
Date: Thu, February 14, 2013 3:36 am
Subject: Re: [Halerewicz] TGD For Dummies

Heippa Matti,

Olen ehtinyt lukea kommenttisi. Kiitos vielä kerran! Näyttää siltä, ​​että noin puolet asioista olen tulkinnut väärin ja toisella puolella minulla saattaa olla löysempi terminologia, mikä johtaa sekaannukseen. Toivon vain, että niistä oli sinulle hyötyä ymmärtääksesi ongelmia, joita meillä vähemmän lahjakkailla on teoriasi ymmärtämisessä.

Alla: Minun kommenttini kommentteihisi
====================================

Vaikuttaa siltä, ​​että suurin osa väärinkäsityksistä tulee siitä, että yritän kuvata omaa tasoani korkeampaa matematiikkaa. minkä vuoksi en halunnut kirjoittaa sellaista ilman lisäkoulutusta. Kun sanoin säie ylimääräisellä viivalla, se tarkoitti vain, että se oli samanlainen kuin säieteoria, mutta erilainen ja antaa mahdollisuuden kuvata asioita eri tavalla. Luulen, että sillä on enemmän tekemistä kielikulttuurin ja käsitteellisyyden kanssa kuin todellisen yleistysvirheen. Mutta ymmärrän miksi otat asian puheeksi. Myönnän, että olin epäselvä CP2:n merkityksestä ja sen siteistä SU(3) ja SU(2):iin, koska tietoni rajoittuu melko paljon arvoon SU=det=1 ja että tietyt GUT-teoriat käyttävät sitä, mutta kääntelevät käyttämäsi suhteen. Siitä tuli siis paljon väärinkäsityksiä. Kiitos selvennyksestä.

Näen, että et pidä kiekkoanalogiasta, koska pinnat voivat vaihdella mitoiltaan ja miten se on topologisesti merkityksetöntä. Otan kantasi hyvin. Minulle se oli tavallaan tapa sillata säikeiden käsitteet holografiseen palloon, koska värähtelevien säikeiden kuvasta on helpompi siirtyä värähtelevien pintojen aalloksi kuin harmoniseen palloon. Mutta kuten ehdotat, ehkä tarkempi analogia voisi toimia.

Tulkitsin myös 2-d patronisen pinnan varhaisen (minulle) hiukkasfysiikan suojelijaksi 2-D-pinnaksi, joka heijastuu 4D-avaruuteen, mikä saattoi lisätä hämmennystäni. Jos en väärinymmärrä liikaa, CD-valokartio (”causal diamond”) on tapa kuvata negatiivista energiaa valokartion rajalla. Jos tämä on oikea tulkinta, se varmasti selventää kuvaa minulle. Jos ei, menetin pointin, jonka yritit tuoda esiin.

M-teorian supersymmetrian rikkominen (minulle tämä saattaa johtua tietämättömyydestä), päättelyni oli seuraava. Oletin, että jotta mikä tahansa teoria olisi pätevä M-teoriassa, sen on oltava 10D:ssä, jos TGD on 8D, symmetria pitäisi rikkoa, tietysti on täysin mahdollista, että tämä on tietämättömyyttäni. Tietoni rajoittuvat supersymmetriaan menetelmänä standardimallin kytkentävakioiden säätämiseksi 1 %:n sisällä yhdistämistä varten. Tämän lisäksi en tiedä aiheesta paljon muuta.

P-Adiset luvut kuin ”ajatuskuplat”. Hieno analogia. Mutta koska minulla ei ole aavistustakaan, mitä se tarkoittaa tai sen seurauksia, minulla ei ole enempää huomautettavaa siitä, että ne ovat ajatuskuplia. Sillä, että kutsuin heitä vasenkätisiksi, ei ollut mitään tekemistä Dirac-yhtälöiden ja vasenkätisten ja oikeakätisten hiukkasten kanssa. Varastin termin p-Adisia numeroita käsittelevästä suositusta lehtiartikkelista. Nimi ei merkitse minulle mitään, kuten olen varma, ettei se tarkoita useimmille ihmisille. Monimutkaistaen niitä termeillä, jotka käsittelevät metristä läheisyyttä, vain lisäsin abstrakteja asioita ja halusin päästä eroon siitä. Vasenkätinen tarkoitti vain numeroa, joka luetaan vasemmalle verrattuna todellisiin lukuihin, jotka luetaan desimaaliluvun oikealta puolelta ja joilla ei ole mitään tekemistä hiukkasfysiikan kanssa.

Ennustustehon puutteen vuoksi lainasin sen suurelta osin kuvauksistasi hiukkasmassoista. Uskon paperiin ”P-ADIC LENGTH SCALE HYPOTESIS JA DARK MATTER HIERARCHY”, ja totesit, että jotkut hiukkaset pääsevät lähelle standardiarvoja ja muut kaukana. Minulle 1 % ei ollut tarpeeksi lähellä, kun ajatellaan QED:n kaltaisia ​​teorioita, jotka ovat paljon läheisempiä, joten vähemmän ennustavia kuin QCD.

Mutta jos tarkastellaan standardimallia, se saattaa olla poikkeus, koska kokeiden avulla on sovitettu kaikki ne hankalat kytkentävakiot; siinä tapauksessa se ei ehkä ole yhtään huonompi tai ehkä jopa parempi kuin standardimalli. Mutta kun otetaan huomioon, että kokeelliset arvot ovat parempia kuin kirjoituksissasi esitetyt, näyttää siltä, että standardimalli on kokeellisesti tarkempi. Jos viittasit teoriaan kokeiden sijaan, puhumme oikeastaan kahdesta eri asiasta. Ymmärrän kuitenkin, mistä näkökulmasta perustelet asiaa.

Lähes kaikessa muussa näyttää siltä, että olen tehnyt virheitä, joita olet selventänyt, tai että käytän väljiä vertauskuvia, jotka menettävät matemaattisen merkityksensä. Lopuksi haluaisin todeta, että olen suurelta osin samaa mieltä selvennyksistäsi. Mutta olisiko sinulla parempaa vertauskuvaa kuin kiekko, holografiset pallot tai fraktaalipinnat? Uskon, että se auttaisi minun kaltaisiani ihmisiä tai maallikoita yleensä. Voit kutsua GR:ää laiskasti painovoimaksi, laiskaa säieteoriaa säikeiksi, ja kuva liikkuvasta esineestä auttaisi ei-asiantuntijoita ymmärtämään TGD:tä matematiikan ulkopuolella, vaikka se ei olisikaan 100 % tarkka. Ainoa asia, jossa minulla oli ongelmia, on se, että en oikein ymmärrä, mitä TGD ennustaa.

Ainoa muu ero, jonka olen lukemistani havainnut (ja joka voi hyvinkin olla virheellinen), on se, että näytät ennustavan jo tunnettuja asioita ja olet epämääräinen TGD:tä koskevien konkreettisten ennusteiden suhteen, mikä tuo mieleen säieteorian. Ilmoitin, että esseessä ei ollut ratkaisevaa todistusaineistoa. Onko se väärin? Ennustaako TGD pimeän aineen tarkkaa massaa, galaktisten magneettikenttien yksityiskohtia, kvantifioiko se ”ajatuskuplia”? Onko TGD:llä mitään ennusteita, jotka ovat TGD:lle ominaisia, joita mikään muu teoria ei ennusta ja jotka voidaan testata?

Minunlaiselleni ihmiselle olisi erittäin hyödyllistä, jos TGD:ssä olisi jotain, joka vastaisi aikadilataatiota, jota voitaisiin mitata ja joka voisi johtua yksinomaan TGD:stä. Voin olla väärässä. TGD:ssä saattaa olla jotain sellaista, mutta en vain ole siitä tietoinen. Jos sellaista on, selkeän esimerkin antaminen auttaisi voittamaan epäilijät puolelle ja saamaan avoimesti suhtautuvat, vaikkakin asiantuntemattomat henkilöt, kuten minä, arvostamaan teoriaa sen todellisen arvon mukaisesti.

Edward Halerewicz, Jr.
Independent Researcher
BSc Geography & Env Res, ASc Physics
http://da_theoretical1.tripod.com
http://www.stealthskater.com

http://www.stealthskater.com

 

Artikkelin julkaissut stealthskater.com