Aihearkisto: ufologia

Amerikkalaisia UFO-maahansyöksytapauksia

Monet UFO-fanaatikot ovat kuulleet kuuluisasta ”Roswellin UFO-tapauksesta”, joka on saanut paljon julkisuutta ja media-aikaa radiossa ja televisiossa. Jotkut ovat jopa kuulleet tai lukeneet kuuluisasta Kecksburgin tapauksesta Pennsylvaniassa sekä Shag Harborin tapauksesta Kanadan Nova Scotiassa. Kuitenkin, useimmat UFO-tutkijat ovat tuskallisen tietämättömiä muista UFOjen maahansyöksyistä, joita on tapahtunut. Tässä esitellään väitettyjä raportteja ”muista” UFO-maahansyöksyistä, joita on sattunut ympäri USA:a. Tämä lista ei ole läpikotainen — voi olla myös muitakin joista tässä ei ole mainintaa. Lisäksi jotkin raportit on tarkoituksella jätetty pois johtuen todisteiden puutteesta näille väitteille. Kuitenkin 20 ”sensaatiomaisempaa” tapausta esitellään.

Useimmista raporteista on olemassa vain anekdotaalista näyttöä, kun taas toisista on olemassa juurikaan ei mitään todisteita siitä, että mikään alus olisi koskaan syöksynyt maahan. On kiinnostavaa huomata, että vaikka tämä raportti ei ota kantaa muualla maailmassa esiintyneisiin tapauksiin (joka itsessään on aika pitkä lista), siltikin on olemassa laajalti näyttöä siitä, että UFOjen maahansyöksyjä on salannut jokin taho, joko hallitus tai jokin hämäräperäinen virasto. Tämä raportti keskittyy ainoastaan tapauksiin, joista on olemassa oikeita konkreettisia, fyysisiä todisteita, joko laitteistoa tai ruumiita, eikä niihin moniin tapauksiin, joissa on raportoitu avaruusolentojen kontaktista (mm. kun asevoimat ovat ottaneet yhteen muukalaisten kanssa).

Aurora, Teksas, 1897

Huhtikuun 17. päivä 1897 pienen teksasilaisen Aurora-nimisen kunnan asukkaat katselivat omituisen, ilmalaivan muotoisen lentävän koneen maahansyöksyä tuulimyllyyn, jonka omisti tuomari Proctor. Hylky heitettiin läheiseen kaivoon, mutta hylystä saatiin kerättyä avaruusolennon ruumis, joka haudattiin läheiselle hautausmaalle. Useita tutkimuksia on tehty tämän tarinan ja sanomalehtien kirjoittamien väitteiden joko vahvistamiseksi tai kumoamiseksi. Tähän päivään mennessä mitään todisteita romusta tai avaruusolentojen jäännöksistä ei ole löytynyt tarinan tueksi. Monet uskovat tarinan olevan keksitty, jotta Auroran kuntaan saataisiin houkuteltua liiketoimintaa. UFO Hunters -televisio-ohjelma teki erikoisohjelman alueelta. Jotkin väitteet koskien tarinan yksityiskohtia osoitettiin todeksi, vaikka absoluuttinen näyttö on parhaimmillaankin hataraa.

Samanlainen tarina on kerrottu toisesta ilmalaivan muotoisesta UFOsta, joka lensi USA:n halki ja jonka tuhannet näkivät vuonna 1909. Tarina pääsi otsikoihin useassa suositussa sanomalehdessä. Ilmalaivan raportoitiin syöksyneen maahan Chicagon länsipuolelle, mutta mitään hylkyä ei koskaan löydetty.

Cape Girardeau, Missouri, 1941

Tämä harvinaisen vähän tunnettu tapaus on saanut yllättävää tukea silminnäkijähaastatteluista, joita UFO-tutkija Leonard Stringfield teki alueella. Rva Charlette Mann sai isoäidiltään todistuksen tapahtuneesta tämän kuolinvuoteella. Hän kertoi, että isoisää, paikallista pastoria, pyydettiin suorittamaan viimeinen voitelu joukolle avaruusolentoja (lukumäärää ei tiedetä), jotka näyttivät ”Harmailta” (pieniä kooltaan, suuret päät, suuret silmät, pienet raajat). Kun isoäiti lähestyi tapahtumapaikkaa, siellä oli jo poliisi, palokunta ja lääkäreitä. Seurakunnan jäsen myöhemmin antoi pastorille valokuvan yhdestä kuolleesta avaruusolennosta, jota kaksi miestä piteli käsissään. Vaikka kaksi armeijan upseeria vannotti tätä pitämään asian omana tietonaan ja he takavarikoivat kaikki todisteet, Mannin isoisä ei kyennyt pitämään salaisuutta vaimoltaan ja kahdelta pojaltaan, vaikka pieniä tiedonjyviä tästä ”perhesalaisuudesta” olikin vuotanut julkisuuteen tämän jälkeen. Sitä ei kuitenkaan kuultu kokonaisuudessaan ennen kuin Charlotten isoäiti oli kertonut sen kuolinvuoteellaan vuonna 1984.

Roswell, New Mexico, 1947

Ehkäpä kaikkein tunnetuin tarina maahansyöksyneestä UFOsta on Roswellin tapaus, jossa UFOn kerrotaan kärsineen katastrofaalista vauriota myrskystä sen lentäessä hra Brazelin maiden yläpuolelta New Mexicossa. Seuraavana päivänä Brazel löysi hylyn, joka oli tehty omituisen kevyestä metallista, jota ei voinut leikata tai polttaa. Lisäksi hylystä löytyi aisoja, joissa oli omituisia hieroglyfejä joita ei osattu tulkita. Brazelin lisäksi maahansyöksyn näki omin silmin usea silminnäkijä. Myöhemmin armeija eristi alueen ja armeijan henkilöstö pidätti Brazelin ja komensi ettei hän saa kertoa tapauksesta kenellekään. Roswellin sanomalehti julkaisi dramaattisen jutun, jossa väitettiin, että armeija oli noutanut avaruusolentojen aluksen.

Silminnäkijöiden sanotaan vihjailleen, että törmäyspaikalla oli neljä avaruusolentojen ruumista sekä ”elävä alien”, ja kaikki vietiin paikalliselle ruumishuoneelle tutkittavaksi. Lopulta muitakin silminnäkijöitä astui esiin tapauksen 40-vuotisen historian aikana vahvistamaan tapahtuneen. Monet uskovat, että maahan syöksynyt UFO ja avaruusolentojen ruumiit vietiin armeijan salaisiin tutkimuksiin. On myös esitetty, että tämä tapaus oli motiivina salaisen kabaalin perustamiselle, jolle annettiin tehtäväksi noutaa, tutkia ja takaisinmallintaa maahansyöksyneitä avaruusaluksia ja avaruusolentojen ruumiita.

Tapauksesta on kirjoitettu useita raportteja ja kirjoja, ja sille löytyy paljon muutakin sitä tukevaa todistusaineistoa. Vuosien hiljaiselon jälkeen useita todistajia on astunut esiin (jotkut kuolinvuoteillaan) puhumaan yhteyksistään tähän tapaukseen. Valtio on sittemmin esittänyt neljä epätyydyttävää ja erillistä selitystä tapahtumalle.

Paradise Valley ja Cave Creek, Arizona, 1948

Kertomukset eroavat, mutta UFO joko syöksyi maahan Dreamy Drawin alueelle tai 10 mailin päähän Cave Creekin alueelle. Paikalla olleet silminnäkijät saivat talteen 2 avaruusolennon ruumista, joita he pitivät itsellään kunnes armeija vei ne. Salaliittoteoreetikoiden mukaan läheinen Dreamy Drawin pato rakennettiin piilottamaan maahan syöksynyt avaruusolentojen alus, josta ruumiit saatiin talteen.

Aztec, New Mexico, 1948

Tässä tarinassa kaksi miestä väittää nähneensä lautasaluksen, jonka läpimitta oli 99.99 jalkaa (30.47 metriä), törmäävän läheiselle kukkulalle lähellä Aztecia New Mexicossa. Myöhemmät väitteet esittävät, että armeija sai haltuunsa jopa 16 avaruusolentojen ruumista. Vaikka tarinaa on vähätelty sepitteeksi, tarinaa silti edelleen kuulee myöhäisillan talkshow-ohjelmissa, joissa useat ihmiset edelleen uskovat sen totuudenmukaisuuteen.

Laredo, Texas, 1948

Kaksi hävittäjää lähetettiin nopeasti kiitävän kohteen perään, jota oltiin seurattu sitä ennen tutkalla. Hävittäjät selvittivät kohteen sijainnin USA:n lounaisosissa ja raportoivat, että se oli hidastunut ja alkoi vaappua. Kun UFO katosi tutkasta, suoritettiin etsinnät ja UFOjen törmäyspaikka sijoitettiin arviolta 30 mailin päähän Teksasin Laredosta. Noutopartio hälytettiin, valokuvia otettiin ja hylky sekä yksi avaruusolennon ruumis vietiin salaiseen paikkaan.

Death Valley California, 1949

The Bakersfield Californian -sanomalehti kertoi sivulla 13, että kaksi kullankaivajaa, Buck Fitzgerald ja Mace Garney, näkivät UFOn, joka oli arviolta 7 metriä läpimitaltaan, kiitävän ohitseen arviolta melkein 500 kilometrin tuntinopeudella ja törmäävän autiomaahan. Sitten he näkivät kahden pienen humanoidiolennon kömpivän hylystä ja juoksevan autiomaahan. Kuuma ilma (138 F eli 59 Celsius-astetta) esti heitä jahtaamasta olentoja kovinkaan pitkään. Jokatapauksessa miehet väittävät, että he kadottivat olennot niitten juostua hiekkadyynin taa. Miehet kuvasivat olentoja ”kääpiömäisiksi”. Mitään yrityksiä kumota tarinaa ei ole ollut. Lisäksi mitään viitteitä siitä, että hylkyä tai olentoja koskaan olisi paikallistettu tai noudettu ei ole. Myöhemmät yritykset vierailla alueella ovat osoittuautuneet hedelmättömiksi, sillä maahansyöksystä ei ole mitään todisteita.

Birmingham, Alabama, 1955?

Tästä UFO-maahansyöksystä ei ole kovinkaan paljon yksityiskohtia. Oletettavasti se tapahtui Alabamassa joskus 1950-luvulla. Nimettömän Maxwellin ilmatukikohtaan avaruusolentojen ruumiita kuskanneen helikopteripilotin mukaan törmäyspaikan ympäristö eristettiin ja suljettiin. Muuta informaatiota tapauksesta ei ole, minkä perusteella se on parhaimmillaankin hatara.

Muu maahansyöksyt New Mexicossa, 1950-1974

New Mexico näyttää houkutelleen useita UFOja syöksymään maahan yllä esitettyjen lisäksi. Kaikki nämä tapaukset ovat sellaisia, joille on esitetty varsin vähän anekdoottien lisäksi niitä tukevaa näyttöä.

a) 3 avaruusolentojen ruumista väitetään saadun haltuun maahansyöksystä Albuquerquessa syyskuun 10. päivä 1950.
b) Carlsbadin alueelta noudettiin melkein täydessä kunnossa oleva avaruusolentojen alus ja neljä kuolleen avaruusolennon ruumista 7. heinäkuuta 1957.
c) Kaksi avaruusolentojen ruumista väitetään viedyn Hollomanin ilmatukikohtaan 12. kesäkuuta 1962.
d) Ilmavoimien noutotiimin kerrotaan vieneen suuren metallisen avaruusolentojen aluksen (18 metriä läpimitaltaan) törmäyspaikalta lähellä Chilin kuntaa ja toimittaneen sen Kirtlandin ilmatukikohtaan joskus toukokuussa 1974.
e) Maahan syöksynyt lautanen ja kolme avaruusolentojen ruumista oletettavasti vietiin Albuquerquen lähellä olevaan sijaintiin vuonna 1963 (Yksityiskohtaisempi kuvaus tästä on esitetty tässä raportissa).

Ely, Nevada, 1952

Tämä raportti tulee ilmi usein erilaisissa UFO-maahansyöksyjen listauksissa, mutta siitä on esittää kaikkein vähiten todistusaineistoa. Kuitenkin riittävästi anekdotaalista näyttöä saa aikan sen, että tapaus ei poistu kokonaan UFO-maahansyöksyjen tarustosta. Joskus kesällä 1952, hra Claude House, sheriffi ja hänen apulaisensa sekä useita silminnäkijöitä tarkkailivat kirkasta kohdetta, joka päästi matalaa huminaa ja valaisi alueen naapuruston. Seuraavana päivänä raportteja UFOn maahansyöksystä alkoi kiertää naapurustossa, ja muutama silminnäkijä meni Kennecottin alueelle Nevadassa tutkimaan raportteja mahdollisesta edellispäivänä tapahtuneesta UFOn maahansyöksystä. Kun he saapuivat paikalle, alue oli eristetty ja heille kerrottiin että kevytlentokone oli syöksynyt maahan alueelle. Mitään tallenteita maahansyöksyneestä koneesta ei koskaan löydetty, joka olis sopinut Elyn ja Kennecottin päivämääriin ja sijainteihin.

Toinen paikallinen asukki, Mary Sorenson, kertoi että hänen läheinen ystävänsä, joka työskentelee turvamiehenä paikallisella kuparikaivoksella, sanoi että hän oli nähnyt UFOn syöksyvän maahan alueen läheisyyteen UFO-havainnon aikaan, mutta valtio oli velvoittanut hänet olemaan hiljaa. Vartija on sittemmin kuollut eikä mitään kertomuksia tapauksesta enää kuultu.

Muut lähteet listaavat maahansyöksyn tarkaksi päivämääräksi elokuun 14. päivän 1952, ja että yhteensä 16 avaruusolentojen ruumista noudettiin törmäyspaikalta.

Lounais-Arizona, 1953

Useita kertomuksia mahdollisesta UFOn maahansyöksystä huhtikuun 18. päivä 1953 tälle alueelle on kuultu. Mitään ruumiita ei ilmeisesti saatu talteen. Kuitenkaan mitään tätä väitettä tukevaa dataa ei ole olemassa ja väitteet siitä ovat parhaimmillaankin kyseenalaisia.

Fort Polk, Louisiana, 1953

UFO-tutkija Len Stringfield kertoo kirjassaan UFO Crash Retrievals: Amassing the Evidence, Status Report III, että kersantti, jonka nimen alkukirjaimet ovat ”HJ”, muisti olleensa kierroksella eräänä kesäisenä yönä, että munanmuotoinen alus oli törmännyt hiekkaiseen maaperään lähelle hänen palveluspaikkaansa. Hän lisäksi sanoi, että korkea-arvoiset upseerit ja lääkintähenkilöstö veivät neljä avaruusolentojen ruumista hylystä — yksi oli kuollut ja muut elossa. Kuitenkin, hiukan sen jälkeen kun avaruusolennot oli viety, ne kaikki kuolivat eristykseen.

Kingman, Arizona, 1953

20. päivänä tammikuuta 1953 tapahtui väitetty UFOn maahansyöksy Kingmanin eteläpuolella Arizonassa. Useita anekdotaalisia kertomuksia tukee tätä tapausta, joita on kuultu jo vuonna 1964, mutta paras informaatio tapausta koskien julkaistiin huhtikuussa 1976 UFO Magazine -lehdessä.

Arthur G. Stancil työskenteli koneinsinöörinä armeijalle, ja valaehtoisessa todistuksessaan kertoi uskomattoman tarinan, jonka UFO Magazinen Ray Fowler julkaisi. Stancil sanoi, että hän ja 15 muuta alansa asiantuntijaa kuljetettiin miehistönkuljetusautolla, jonka ikkunat oli peitetty, neljän tunnin matka Kingmanin eteläpuoleiseen paikkaan. Kun he saapuivat paikalle, häntä pyydettiin määrittämään miten nopeaan maahan syöksynyt alus oli kulkenut sen törmättyä maahan. Stencil kertoo, että tutkimuksien aikana hänen onnistui nähdä aluksen sisään sen ohjaamoon. Hän sanoo, että hän näki tuoleja ja jonkinlaisen ohjauspaneelin. Yllättävää kyllä, Stencil väittää nähneensä ainakin kahden avaruusolennon ruumiit, joilla oli ylisuuri pää, ruskea iho ja tiukan ihomyötäiset hopeiset asut.

Muut tapauksen silminnäkijät väittävät nähneensä ainakin kolme ruskeaihoista avaruusolentojen ruumista toimitetun Wright-Pattersonin ilmatukikohtaan kuivajään seassa. Muita silminnäkijöitä on sen jälkeen tullut esiin ja tarjonnut anekdotaalista tukea tälle tapaukselle. Jotkut näistä kertoivat tarinansa vasta kuolinvuoteellaan.

Länsi-Utah, 1953

Noin 170 mailin päässä Dugwayn koealueelta etelään Utahissa on omituinen maapala, joka näyttää olevan muodostunut jonkin suuren esineen maahansyöksyn seurauksena. Törmäys on mitä ilmeisimmin sattunut pienessä kulmassa ja suurella nopeudella. Maanpinnan muoto on kolmion muotoinen, ja siinä näkyy ilmeisesti erittäin suuri multainen kumpu, joka on raivattu aavikolle törmäävän ja eteenpäin liukuvan esineen edestä. Tutkijat uskovat, että läpimitaltaan muutamankymmenen metrin mittainen alus olisi törmännyt tähän paikkaan ja puhkonut läheisen kukkulan sen lähestyessä maanpintaa. Koska kohteen kerrotaan olleen erittäin suuri, se ilmeisesti oli todella vaikeaa saada noudetuksi tuon ajan laitteilla, ja että avaruusolentojen alus olisi jätetty haudattuna maan alle tämän suuren maa-anomalian sisään vuoteen 1958 asti (kts. Utahin autiomaa, 1958).

Tutkijat ovat esittäneet asiasta raportteja, että avaruusolennot sekä selvisivät törmäyksestä että menivät suojaan läheiselle alueelle, kunnes armeija otti avaruusolennot kiinni ohjelman alaisuudessa, joka on saattanut liittyä yllä kuvattuun Kingmanin tapaukseen. Alue on erittäin rajattu eikä kenenkään sallita pyöriä alueella.

Laredo, Texas, 1953

Mikään maahansyöksyneiden UFOjen lista ei olisi täydellinen ilman omituista raporttia kesäkuun 19. päivältä 1953 lähellä Laredoa, Teksasissa, josta väitetään saadun haltuun neljän avaruusolennon ruumiit. Omituista kyllä, tapaukselle ei löydy minkäänlaista todistusaineistoa, ei aineellista eikä anekdoottimuotoista, sitä tukemaan. Se, sattuiko tämä tapaus oikeasti, on erittäin kyseenalaista ja voi vain ihmetellä onko tämä raportti seurausta aiemman Laredossa tehdyn vuoden 1948 tapaukseen sekoittamisesta, vahingossa sen kopioimisesta uudelleen ja sitten sen levittelemisestä useille UFO-törmäyslistoille, joita internetissä on niin useita.

Brady & Dutton, Montana, 1953

Montanan Bradyssa joskus vuonna 1953 tapahtuneesta UFO-maahansyöksystä on olemassa ainoastaan yksi anekdoottimuotoinen raportti, joka tukee sen tapahtumia. Eräs herra Tienney ajoi Conradiin Great Fallsista, kun hän huomasi kirkkaan ovaalinmuotoisen kohteen ja valkoisia tulipalloja, jotka seurasivat hänen autoaan. Myöhemmin tuona päivänä hän sai soiton korkea-arvoiselta upseerilta Malmströmin ilmatukikohdasta. Upseeri pyysi häntä tulemaan tukikohtaan seuraavana päivänä. Kun hän saapui, häntä pyydettiin allekirjoittamaan salassapitosopimus. Tätä tehdessään hän näki kaksi miestä, jotka kantoivat avaruusolentojen ruumiita.

Montanan Duttonin maahansyöksylle ei löydy mitään todisteita. Tapaus oletettavasti sattui lokakuun 13. päivä 1953, jolloin neljä avaruusolentojen ruumista on mahdollisesti saatu talteen. Laredon tapauksen tyyliin tämä raportti on saattanut olla sekoitus Bradyn tapausta, joka sittemmin on alkanut elämään omaa elämäänsä. Tämä on toinen raportti, joka myös löytyy jokaisella maahansyöksylistalla, ilman minkäänlaista näyttöä, ei edes anekdotaalista, sen tueksi.

Mattydale, New York, 1954

Mattydale on Syracusen kaupunginosa. Arviolta kolmelta aamulla, paikallinen asukas ja hänen vaimonsa näkivät seitsenmetrisen kappaleen, jota tarkasteli maanpinnalla useita miehiä, jotka ottivat mittoja ja valokuvia siitä. Kun he kysyivät tapahtuneesta myöhemmin päivällä, poliisi sanoi heille, että se sotasalaisuus. Myöhemmin samalla viikolla poliisi muutti tarinaansa ja kiisti tilannetta koskaan tapahtuneen.

Carlsbad, New Mexico, 1957

Löytyy raportti, jonka mukaan Carlsbadin lähellä 18. kesäkuuta syöksyi maahan avaruusolentojen alus, ja alus pysyi suhteellisen vaurioitumattomana törmäyksessä. Aluksen kuntoa kiinnostavampaa oli, että oletettavasti noutotiimi haki talteen neljä avaruusolentojen ruumista tutkimuksia varten. Vaikka tämäkin tapaus mainitaan maahansyöksyjen listoilla, tälle tapaukselle ei löydy juuri yhtään todistusaineistoa.

Utahin autiomaa, 1958

Tämä raportti sopii hienosti vuoden 1953 Länsi-Utahin raporttiin, johon tässä viitattiin aiemmin. Vaikka alusta ei saatu haltuun aiemmassa tapauksessa sen koon takia, alueelta väitetään saadun alus haltuun merkittävän hyväkuntoisena. Tämä alus vietiin tutkittavaksi, ja siitä löytyi teknologiaa, jota ei kyetty ymmärtämäään. Raportit vaihtelevat, mutta joidenkin mukaan Project Snowbirdin rahoitusta (jonka väitetään yrittäneen saada avaruusolentojen alusta lentoon) siirrettiin tähän aluksen tutkimuksia varten. Alkuvaiheessa avaruusolennoista ei puhuttu mitään, mutta myöhemmässä päivityksessä 4. joulukuuta 2002 tutkijat väittävät, että neljä avaruusolentojen ruumista saatiin talteen tämän tapauksen yhteydessä.

Tämä tapaus vaikuttaa liittyvän Länsi-Utahin tapaukseen ja on olemassa näyttöä, jonka mukaan voitaisiin olettaa näiden olevan yksi ja sama tapaus, jossa jouduttiin odottamaan viisi vuotta, että saataisiin teknologiaa jolla kaivaa avaruusolentojen alus talteen. Kiinnostavasti tämä tapaus on antanut inspiraatiota X-Files -elokuvalle, jossa rakennus sijaitsi avaruusolentojen aluksen yläpuolella sen suojapeittona, kunnes alus saataisiin talteen.

Tämä tapaus sai julkisuutta väitetyn MJ-12 Aquarius -briiffauksen myötä, jota valmisteltiin tulevaa presidenttiä Jimmy Carteria varten vuonna 1977.

New Paltz, New York, 1960

Paikallinen poliisi oli partioimassa tässä pienessä New Yorkin kunnassa, kun he ilmeisesti pidättivät avaruusolennon, ja kaksi muuta muukalaista onnistuivat pakenemaan. Avaruusolento napattiin sen aluksen läheltä. Mitään raporttia aluksen haltuun saamisesta ei tullut esiin, mutta voidaan olettaa että mikäli tämä on aito, silloin alus olisi löytynyt ja se oltaisiin otettu talteen tutkimuksia varten. Kaapattu avaruusolento kuulemma vietiin CIA:lle, jossa se kuoli 28 päivää myöhemmin. Ainoastaan anekdoottitodisteita on olemassa tästä tapauksesta.

Albuquerque, New Mexico, 1960

Viranomaisten sanotaan noutaneen kolme avaruusolentojen ruumista ja avaruusaluksen tältä alueelta. Paikalliset lääkärit tutkivat ruumiita tarkasti. Tämän tapauksen silminnäkijöihin kuuluu osavaltion poliisi, sairaala ja ambulanssihenkilökunta. Pian havainnon jälkeen ilmavoimat takavarikoivat kaikki todisteet ja vannottivat silminnäkijöitä olemaan hiljaa asiasta. Budd Hopkins, tunnettu UFO-tutkija, myöhemmin juonsi ohjelman, jossa hänellä oli videonauhoitettuja haastatteluja monilta tämän tapauksen silminnäkijöiltä.

Las Vegas, Nevada, 1962

18. huhtikuuta 1962, erästä kohdetta seurattiin New Yorkista Nevadaan tutkassa. Armeijan hävittäjien raportoidaan tulleen väliin ja raportit kuvaavat kohdetta sylinterin muotoiseksi alukseksi, jossa on ikkunat, ja joka jätti jälkeensä tulen värisen vanan. Kohteen raportoidaan laskeutuneen lähelle Eurekaa, Nevadassa, ennen kuin se nousi jälleen. Myöhemmin aluksen sanotaan räjähtäneen sen ylittäessä Las Vegasin. Sadat silminnäkijät näkivät tämän aluksen ja sitä seurattiin tutkassa. Mitään sellaista kertomusta ei ole, jossa mainittaisiin romujen noutaminen. Mutta tämä kertomus pääsi Frank Edwardsin kirjaan Strange World. Se on näkynyt myös useissa aikansa sanomalehdissä.

Fort Riley, Kansas, 1964

Tämä tapaus on otettu mukaan pelkästään kytköksen takia, joka sillä on armeijan tukikohtaan, sillä tälle raportille ei löydy sitä tukevaa näyttöä. Tämä tapaus on mukana melkein kaikissa UFO-maahansyöksylistauksissa ja yhdeksän avaruusolentojen ruumista sanotaan noudetun törmäyspaikalta. Ainoastaan nimikirjaimet AK nimestä ”Aaron Kaback” mainitaan eräässä silminnäkijäkertomuksessa. Kabackin kerrotaan olleen vartija tehtävässään, kun häntä pyydettiin ajamaan jeeppiä ja auttamaan omituisen kohteen vartioinnissa. Paikalle saapuessaan hän huomasi suuren ovaalinmuotoisen kappaleen, jota siihen valolla osoittanut helikopteri vartioi. Kappale näytti olevan täysin sähkötön ja Kaback auttoi vartioimaan sitä kaksi ja puoli tuntia. Mitään mainintaa avaruusolentojen aluksen myöhemmästä olinpaikasta ei ole.

Kecksburg, Pennsylvania, 1965

Tämä tapaus on saanut lähes yhtä paljon julkisuutta ja palstamillimetrejä kuin Roswellin tapaus, ja se on mainittu useissa televisiodokumentaareissa ja UFO-kirjoissa. Joulukuun 4. päivänä 1965 useat silminnäkijät näkivät kiitävän tulipallon putoavan taivaalta. Sen sanottiin muuttaneen kulkusuuntaansa muutamaan otteeseen ja lopulta syöksyneen maahan läheiseen metsän peitossa olevaan laaksoon. Silminnäkijät myöhemmin raportoivat suuret määrät armeijan henkilöstöä ja monta armeijan kuljetusajoneuvoa poistuvan alueelta ja kuljettaen mukanaan suurta peitettyä kappaletta tasoperävaunulla.

Osa silminnäkijöistä raportoi nähneensä ”tammenterhon muotoisen” kappaleen hehkuvan sinistä, sykkivää valoa. Paikallisen radiokuuluttajan sanotaan ottaneen kuvan kappaleesta, mutta se takavarikoitiin. Hän joutui myöhemmin vaitiolovelvollisuuden alaiseksi, jonka rikkomisesta seuraisi ”vakavia seuraamuksia”. Tähänkään päivään mennessä ihmiset eivät ole yhtä mieltä tuon yön tapahtumista ja tapaus on eräs parhaiten dokumentoiduista UFO-maahansyöksyistä.

Whitewater Lake, Indiana, 1965

Tälle väitteelle löytyy vain anekdoottitukea. Henkilö, joka tunnetaan ainoastaan ”RM” nimikirjaimistaan, tapasi everstin Wrightin ilmatukikohdassa. Henkilö sai kuulla, että UFO oli syöksynyt maahan Indianassa, jossa pieni kahden miehen alus saatiin talteen avaruusolennot sisällään. Avaruusolennot olivat aluksen sisällä keinotekoisessa ympäristössä. Hän sanoi, että alus oli vaurioitunut sähkömyrskyn seurauksena

Luoteis-Arizona, 1966

Tästä ei ole muuta kuin hämäräperäistä anekdoottinäyttöä tukemaan UFO-maahansyöksyn väitetä tälle alueelle, jolloin kuulemma saatiin haltuun yksi avaruusolentojen ruumis. Kuten niin monet muutkin tämän tyypin raportit, tämä väite on mukana monilla lisoitlla, vaikka yksikään listoista ei esitä mitään tätä väitettä tukevaa näyttöä. Rannikkojääkärikorpraali, jolla oli Alpha Red Top Secret Crypto -turvaluokitus, kuulemma oli raportoinut, että hänen ollessaan palveluksessa Camp Pendletonissa, Kaliforniassa, hän ja hänen palveluskoiransa lennätettiin tälle paikalle avustamaan alueen vartioinnissa. Hän raportoi 10-metrisestä metallisesta lautasesta, jossa oli kupolikatto eikä yhtään ikkunoita. Hän tarkkaili suurta jääkaappia, jonne ruumispussit oli säilötty, sekä miesryhmän toimintaa, jotka ottivat mittauksia useilla eri instrumenteilla.

Kentucky, Ohio & Indiana, 1966-1968

Useita vahvistamattomia väitteitä on esitetty, että jopa 5 erillistä maahansyöksyä olisi sattunut tällä kolmen osavaltion alueella vuosina 1966-1968. Kaikissa kertoman mukaan saatiin talteen yksi ehjä avaruusolentojen alus sekä romua toisista aluksista, ja yksi avaruusolento. Kuitenkaan näissä raporteissa ei esiinny mitään niitä tukevia todisteita huolimatta siitä, että näistä maahansyöksyistä on olemassa useita eri kertomuksia.

Shag Harbor, Nova Scotia, Kanada, 1967

Vaikka mitään romua tai ruumiita ei koskaan tältä törmäyspaikalta saatukaan talteen, tämä raportti on mukana ainoastaan siksi, että se on hyvin dokumentoitu UFO-maahansyöksytapaus. Lokakuun 4. päivänä 1967 silminnäkijät soittivat Kanadan poliisille tutkiakseen valoja, jotka leijailivat satamassa. Myöhemmin rannikkovartiosto soitettiin tutkimaan, mutta he löysivät vain mielenkiintoisen filmin kellumasta veden pinnalta. Myöhemmin tutkimukset saivat selville, että venäläinen sukellusvene oli ollut alueella tarkkailemassa sitä, ja että tunnistamaton vedenalainen alus oli kuulemma liittynyt sen seuraan. Nämä kaksi alusta myöhemmin onnistuivat välttämään läheiset amerikkalaislaivat (sekä myöskin niitä seuranneen venäläisen sukellusveneen) ja ne olivat kiitäneet veden alla pakoon ennen pinnalle nousua ja siitä pois lentoa. Monet uskovat, että avaruusolentojen aluksella oli mekaanisia vaikeuksia, ja että toinen alus ”auttoi” sitä veden alla niin, että se pääsi lentoon. Samalla tavalla kuin Roswellin ja Kecksburgin tapauksissa, tämäkin tapaus on saanut paljon media-aikaa, ja se on otettu mukaan moniin eri televisiodokumentteihin.

Maritime UFO Files

Shag Harbourin tapaus

Luoteis-Arizona, 1973

Tälle raportille ei ole juurikaan muuta näyttöä kuin se, että se löytyy monista maahansyöksylistauksista. Oletettavasti heinäkuun 10. päivänä 1973 saatiin talteen viisi avaruusolentojen ruumista UFOn maahansyöksypaikalta Arizonan autiosta osasta.

Great Lakesin meritukikohta, Illinois, 1973

Tähän tapaukseen liittyy avaruusolentojen aluksen nouto, jonka amerikkalaisen taistelulaivan kerrotaan ampuneen ohjuksella alas. Alus laskeutui sadan metrin päähän veteen ja Glomar Explorer nouti sen, ja sitten se kuljetettiin rautatiellä Chicahoon ja sieltä laivaston tukikohtaan. Tukikohdasta vetovastuussa ollut tiedustelu-upseeri toimitti sinetöidyn viestin tukikohdan komentajalle (joka oli tukikohdan erittäin rajatulla alueella tuolloin). Koska erittäin rajatulla alueella ei ollut kaartinupseeria, tiedustelu-upseeri astui rakennukseen ja näki pisaran muotoisen, sinertävän aluksen. Se lepäsi puutukeilla ja alus oheni partaveitsen ohuiksi reunoiksi. Myöhemmin viranomainen väitti puhuneensa henkilökunnalle aluksen alas ampuneella laivalla sen jälkeen kun laiva oli saapunut San Diegoon Hawaiilta. Toiset kertomukset väittävät, että alusta katsellut henkilö oli ainoastaan tykistökouluun värvätty mies, jonka sotilasarvo oli E-4. Kuitenkin molemmat kertomukset sopivat kyseessä olevaan avaruusolentojen alukseen.

Carbondale, New Jersey, 1974

Kolme teiniä katseli hehkuvan kohteen putoavan maahan illalla taivaalta pienen järven lähistölle kaupungin laitamilla. Ennen poliisin saapumista paikalle, jolloin he nappasivat pojat ja laittoivat poliisiautoon, he katselivat kohteen emittoivan keltaisen valkoista hehkua ja liikkuvan veden alla arviolta kymmenen metrin päähän rannasta. Niinä kolmena tuntina, jolloin poikia pidettiin autossa, he näkivät useita autoja poistuvan paikalta. Spottivalojen valaistessa järveä nostokurki nosti lautasen muotoisen kappaleen vedestä ja asetti sen kuljetusauton perään. Seuraavana maanantaina viranomaiset saivat haltuunsa rautatielyhdyn ja patterin järvestä. Virallisesti tapausta pidettiin sepitteenä. Kuitenkin monet uskovat, että esineet laitettiin veteen salaamaan se mitä järvellä oikeasti oli tapahtunut.

Luoteis-Arizona ja Lounais-Ohio, 1977

Nämä kaksi raporttia vuodelta 1977 ovat monissa UFO-maahansyöksylistauksissa. Ensimmäisessä 11 avaruusolentojen ruumista kuulemma saatiin talteen törmäyspaikalta lounaisessa Ohiossa. Heinäkuun 6. päivä 1977 viisi avaruusolentojen ruumista kuulemma saatiin talteen törmäyspaikalta Luoteis-Arizonassa. Näiden kahden raportin todenmukaisuus perustuu ainoastaan siihen miten monessa riippumattomien tutkijoiden listauksessa ne ovat mukana. Kuitenkaan mitään aihetodisteita ei ole olemassa näiden raporttien tueksi.

Fort Dix, New Jersey, 1978

Nimekäs UFO-tutkija Len Stringfield kirjoitti syyskuun 16. päivänä 1980, että New Jerseyn McGuiren ilmatukikohdassa palveluksessa ollut kersantti oli sanonut hänelle, että lähellä Fort Dixissa vartioinut sotilaspoliisi oli ampunut ja tappanut avaruusolennon, joka yritti tunkeutua ilmavoimien maille 18. tammikuuta 1978. Mitään mainintaa kuolleen avaruusolennon kohtalosta ei esitetty.

Dayton, Teksas, 1980

Kaikkien aselajien kantahenkilökunnasta koostuvan ryhmän (koodinimi BLUEBOYS) sanotaan olevan vastuussa helikopterien lentämisestä, jotka vartioivat, noutivat, saattoivat ja lensivät mukana tunnistamattomien lentävien esineiden vierellä. Joulukuun 29. päivä 1980 BLUEBOYSin 23 Chinook- ja kuljetushelikopterin joukko saattoi matalalla lentävää UFOa. Tutkijat spekuloivat, että ryhmä oli matkalla kohti huippusalaista maanalaista laitosta Gray Armyn lentokentällä Teksasin Fort Hoodissa. Tutkijat myös raportoivat, että Teksasin turvallisuusviraston valittu joukkotyöskenteli läheisesti Gray Armyn lentokentän kanssa kaikkien UFO-noutojen ja testilentojen tiimoilta. Monet ovat myös spekuloineet, että viimeaikainen UFO-aktiivisuuden kasvu Teksasissa liittyisi tähän laitokseen.

Wright-Pattersonin ilmatukikohta, Ohio, 1989

Kuulemma elävä alien vietiin maahansyöksypaikalta toukokuussa 1989 (josta kaksi elävää alienia saatiin kiinni) C5a Galaxy -kuljetussuihkukoneella Etelä-Afrikasta Wright-Pattersonin ilmatukikohtaan jatkotutkimuksia varten. Tapaukselle löytyy vain kyseenalaisia todisteita sen tueksi.

Moriches Bay, Long Island, New York, 1989

Syyskuun 28. päivä 1989 silminnäkijä havainnoivat neljän armeijan helikopterin ja kahden Suffolkin piirikunnan poliisihelikopterin yrittävän eristää ja saada talteen lautasen muotoista kappaletta, joka oli ilmeisesti laskeutunut Smith’s Pointin rannan dyyneille. Tämän ollessa käynnissä erittäin suuri UFO, arviolta 300-metrinen, leijaili vierestä. Helikopterien nähtiin ympäröivän suurempaa UFOa ja sitten näyttävän valonheitintä laskeutuneen UFOn suuntaan vuorotellen. Kertomuksen mukaan 48 valokuvaa otettiin tapauksesta ja luovutettiin Long Islandin UFO-verkostolle tutkittavaksi. Laskeutuneen UFOn kohtalosta ei tiedetä mitään, eikä tiedetä edes saatiinko sitä haltuun. Nauhoitettuja silminnäkijähaastatteluja kerättiin ainoastaan sen jälkeen, kun silminnäkijöille oli annettu valeidentiteetit.

Shirley, New York, 1992

Marraskuun 24. päivän iltana kello seitsemän aikaan silminnäkijät raportoivat nähneensä kirkkaasti valaistun kohteen syöksyvän maahan Southhaven Parkin alueelle. Heti tämän jälkeen piirikunnan ja puiston poliisit sulkivat koko puiston. Lähellä asuvat asukkaat raportoivat omituisia valoja ja möriseviä ääniä juuri ennen maahansyöksyä, ja he myöhemmin valittivat omituisista sähkökatkoista sekä omituisista puhelinsoitoista pian tapauksen jälkeen. John Ford, Long Islandin UFO-verkoston puheenjohtaja, myöhemmin vieraili alueella ja raportoi maan palaneen ja puiden vääntyneen. Hän sai myös videonauhan sekä valokuvia punertavasta kappaleesta, joka on arviolta 1,2 metriä läpimitaltaan, joka emittoi valkoista kaasua ja piti suhisevaa ääntä. Tapauksen jälkeen usean päivän ajan, ennen kuin puisto avattiin uudelleen, asukkaat raportoivat monien helikoptereiden lentäneen puiston alueella. Maahansyöksyneen romun sijainnista ei tiedetä mitään ja tapahtuman silminnäkijät haluavat edelleen pysyä anonyymeina.

Buffalo, New York, 1992

Temple Universumin nimeltämainitsematon professori kertoi tarinan koskien UFOa, joka syöksyi maahan lähellä Campbell Boulevardia, joka on osa Route 270:a, neljä mailia Lockportista länteen ja kymmenen mailia Buffalosta pohjoiseen. UFO ilmeisesti oli lentänyt Ontario-järvestä ja alkanut keikkua. Se alkoi tehdä siksakkia autojen läpi valtatiellä ennen maahan syöksymistään. Autokuskit pysäyttivät tehdäkseen tietä saapuvalle poliisille, armeijalle ja lääkintähenkilökunnalle. Mitään avaruusolentojen ruumiita ei raportoitu, eikä mitään tiedetä UFOn sijainnista. Silminnäkijöitä kertoman mukaan pyydettiin olemaan hiljaa tapauksesta. Tällä hetkellä tapauksesta on vain anekdoottitodisteita sen tueksi.

Pinedale, Arizona, 1996

Heinäkuun 23. päivä 1996 useat silminnäkijä Pinedalesta havaitsivat valkoisen valon tulevan alas taivaasta, hajoavan kolmeksi palaseksi ja syöksyvän maahan läheiseen metsään. Syttyi metsäpalo, joka levisi puolen mailin päähän paikalliseen lähiöön. Poliisi ja palomiehet lähetettiin nopeasti paikalle. Jotkut silminnäkijät muistavat nähneensä äljyrekan ja sementtiautoja sekä pressuilla varustettuja lava-autoja lähetetyn alueelle. Toimittaja (Roger Bollinger) myöhemmin sai kuulla, että öljyä käytettiin siivoamaan ydinjätemyrkkyvuotoja. Ydinonnettomuuden tapahtuminen oli kuitenkin spekulaatiota. Johtuen tilanteen reagoimisen tarkoituksenmukaisuudesta, monet uskoivat, että viranomaisia oli varoitettu etukäteen. Jokatapauksessa alue suljettiin kansalta, jopa toimittajilta. Vieressä asuvat asukkaat saatettiin suoraan kodeistaan turvahenkilöstön voimin. Kiinnostavaa kyllä, mitään raportteja armeijan läsnäolosta ei ole ilmennyt.

Needles, Kalifornia, 2008

Maaliskuun 14. päivän yönä 2008 silminnäkijät raportoivat kirkkaasti valaistun turkoosinvärisen kohteen lentäneen yläpuolelta ja syöksyneen maahan viereisen joen läheisyyteen. Se emittoi perässään vanan ja törmäsi maahan suurella metelillä. Välittömästi tämän jälkeen valonheittimillä ja tarttumakoukuilla varustetut helikopterit tulivat paikalle ja ottivat kappaleen talteen, joka hehkui edelleen. Läheisen kunnan asukkaat muistelevat nähneensä monia mustia maastureita valtion rekisterikilvillä menevän paikalle ja sieltä pois. Toiset tätä tapausta raportoineet kertoivat, että mustiin pukeutuneet miehet ”tarkkailivat” heitä autoistaan. Tämä tapaus pääsi uutisiin ja se on mukana monilla UFO-sivuilla.

Yhteenveto

Lukijaa pyydetään tutkimaan yllä esitetyn listan tapahtumia itsenäisesti. Kuitenkin, suuri määrä näyttöä on olemassa internetin sijaan kirjoissa, jotka on kirjoitettu puhtaasti maahansyöksyneiden avaruusolentojen alusten aiheesta. Jos näistä raporteista edes muutama pitää paikkansa, silloin valtio aktiivisesti salaa kansalta tietoa siitä, että emme ole yksin universumissa. Tämä raportti ei listaa kaikkia maahansyöksyneitä aluksia maailmalta, tai edes USA:sta. Mutta se tarjotaa silmäyksen siitä mitä silmiemme alla on ollut käynnissä. Pelkkä raporttien painoarvo antaa laatua, jonka vain määrä voi saavuttaa. Ainoastaan tämän aiheen syvällinen tutkiminen voi välittää sen vaikutuksen uskomattomuuden, mitä taivaallamme tapahtuu. On vain ajan kysymys ennen kuin maahansyöksyneiden avaruusolentojen alusten jatkuvat tapaukset jonain päivänä murtavat salaisuuden muurin ja saavat aikaan Täyden Paljastuksen. Toivottavasti valtion salailu ja harhaanjohdattelu ei aiheuta tarpeetonta yhteiskunnan epävakauttamista, kun tämä tieto lopulta tulee julki.

 

Artikkelin julkaissut Xpose UFO Truth

Kirja: Evidence of Extraterrestrials — Over 40 Cases Prove Aliens Have Visited Earth

Evidence of Extraterrestrials: Over 40 Cases Prove Aliens Have Visited Earth on Warren Agiuksen kirjoittama kirja, joka syventyy Maan ulkopuolisen elämän aiheeseen ja pyrkii tarjoamaan tapauskohtaisen analyysin avaruusolentojen olemassaolosta. Kirja alkaa Auroran 1897 maahansyöksyllä ja Los Angelesin 1942 taistelulla, ja siitä jatkaa UFO-tapauksiin kuten Roswellin maahansyöksy, Phoenixin valot ja Tic Tac -kohtaaminen. Agius esittelee yksityiskohtaisesti nämä tapaukset ja tarjoaa moitteetonta dokumentaatiota väitteilleen.

Agius käsittelee myös kuuden valtion UFO-ohjelman vaikutusvaltaa. Hän tutkii eri tapoja, joilla nämä ohjelmat ovat yrittäneet peittää totuuden UFO-havainnoista ja kohtaamisista, sekä sitä miten ne ovat vaikuttaneet Maan ulkopuolisen elämän etsintään. Näiden valtion ohjelmien lisäksi Agius tarkastelee myös yksityisten organisaatioiden roolia UFO-tapausten tutkinnassa.

 

Joseph J. Truncalen mukaan, joka oli kirjaa arvostellut Amazonissa, kirja on hyvä läpikäynti kaikkein uskottavimmista UFO-tapauksista. Truncale huomauttaa, että vaikka hän itse pysyy skeptikkona, hän on avomielinen Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuudelle johtuen tuoreista armeijan julkistamista valokuvista ja tekemästä tutkimuksesta. Emilia V Cooley, toinen arvostelun jättänyt, kuvaa kirjaa pakolliseksi lukemiseksi kaikille UFOista, maahansyöksyistä ja salailusta kiinnostuneille.

Kirja on kattava kuvaus UFO-tapauksista ja mahdollisesta avaruusolentojen mukanaolosta. Kirja tarjoaa yksityiskohtaisen läpikäynnin näistä tapauksista ja esittää uskottavan argumentin avaruusolentojen olemassaololle. Olitpa sitten varttuneempi ufologi tai sitten vain yleisesti näistä ilmiöistä kiinnostunut, tämä kirja tarjoaa uusia oivalluksia ja informaatiota Maan ulkopuolisen elämän olemassaolosta.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

Kontaktihenkilöiden top-20

Avaruusolentokontakti- ja avaruusolentojen sieppaustapaukset ovat paljon yleisempiä

…kuin mitä uskoisi. Aihe on edelleen varsin tabu valtavirrassa, johtuen tietystä yhteiskunnallisesta segmentistä, joka ei ole halukas menemään kapean uskomusjärjestelmänsä tuolle puolen. Siitä huolimatta tutkimukset avaruusolentokontakteista ja sieppauksista ovat oma aito tutkimusalansa. Tutkijat (jotkut elossa, toiset eivät) kuten tri. David Jacobs, Budd Hopkins, John Mack, John Carpenter, Joe Jordan, Barbara Lamb, tri. Karla Turner, Barbara Bartholic, Roger Leir, Mary Rodwell, Kerry Cassidy ja Project Camelotin Bill Ryan, James Bartley ja monet muut ovat löytäneet lukemattomat määrät kontaktitapauksia, ja joskus he ovat antaneet siepatulle kanavan kertoa oman tarinansa. Satoja tuhansia, miljoonia henkilöitä on siepattu, jotka ovat avaruusolentojen kontaktihenkilöitä. Joidenkin tarina on kaunis ystävyys; toisten tarina on karmaisevaa pakottamista; vuorovaikutukseen tai käynnissä olevaan suhteeseen liittyvän vapaan tahdon määrä ratkaisee, voidaanko se luokitella kontakti- vai sieppaustapaukseksi. Tapauksia lukiessa huomaa, miten erilaisia ovat avaruusolentojen agendat ja niiden käyttäytyminen; on reilua olettaa, että jokainen avaruusolento on käytökseltään ja motivaatioltaan yhtä erilainen kuin jokainen ihminenkin.

Koska kaikkia tapauksia ei mitenkään ole mahdollista käsitellä, tässä on lista 20 kaikkein vaikutusvaltaisimmasta, kiehtovimmasta ja hämmentävimmästä kontakti- ja sieppaustapauksesta.

Billy Meierin UFO-kuva

Kontaktihenkilö/siepattu #1: Billy Meier

Billy Meier (Eduard Albert “Billy” Meier) Sveitsistä on ehkäpä yksi kuuluisimmista kontaktihenkilöistä. Hän väittää olleensa kontaktissa “Maan ulkopuolisiin ihmisiin” 5-vuotiaasta lähtien — ja hänellä on edelleen yhteys näihin avaruusolentoihin, joita hän kutsuu “Plejareiksi” (koska he sanovat olevansa Pleiadeksen tähdistöstä). Meter puhuu suhteestaan naispuoliseen avaruusolentoon nimeltä Semjase, joka kertoi hänelle monia viiasauden sanoja, mm. tärkeää informaatiota maailman nykytilasta ja ihmisrodun tulevaisuudesta.

Kaikkein uskomattomin aspekti Meierin tapauksessa ovat yli 1000 selkeää päiväsaikaan otettua kuvaa UFOista/aluksista (sekä myös live video) — Plejarien käyttämistä aluksista. Tämä tapahtui 1970-luvulla — kauan ennen modernien tietokoneiden ja kuvankäsittelyohjelmistojen keksimistä. Näitä valokuvia olisi ollut vaikeaa feikata.

Alex Collier

Kontaktihenkilö/siepattu #2: Alex Collier

Alex Collier on kontaktihenkilö, tunnettu kanssakäymisestään kehittyneen avaruusolentojen rodun kanssa Andromedan galaksista — hän kutsuu heitä andromedalaisiksi. Collier väittää, että kaksi andromedalaista, Vissaeus ja Morenae, ovat ottaneet hänet siipiensä suojaan ja mentoroitavakseen. Collier on pysynyt rakastettuna ja kunnioitettuna hahmona kertomansa andromedalaisten tietojen takia. Vuonna 1994 Collier puhui haastattelussa kadonneiden lasten ilmiöstä, tulevasta uudesta maailmanjärjestyksestä, pimeyden voimien kontrolloimista maailmanpoliitikoista, reptiliaaniavaruusolentojen olemassaolosta ja kaikenlaisesta muusta. Siitä lähtien hän on tuonut informaatiota Kuusta, Marsista, todellisuuden holografisesta luonteesta (hän paljastaa miten andromedalaiset pyörittävät koko yhteiskuntaansa hologrammiteknologialla), eri avaruusolentojen roduista Maapallolla ja mahdollisuudesta sille, että ihmiskunta kypsyisi ja  että kehittyneet avaruusolennot ottaisivat sen mentoroitavakseen. Collier on paljastanut mitä hän pitää (Vissaeuksen kertomana) kaikkein henkisimpänä totuutena: “Rakkaus, jota pidättelet, on se tuska, mitä tunnet.”

Simon Parkes

Kontaktihenkilö/siepattu #3: Simon Parkes

Simon Parkes elää Englannissa, jossa hän myös toimii paikallishallinnossa. Parkes väittää, että hän on ollut useamman avaruusolentojen rodun kanssa yhteyksissä — harmaat, reptiliaanit ja heinäsirkkaolennot. Hän on kaikkein läheisimmissä väleissä heinäsirkkaolentoihin, hän on itse asiassa perustanut erään sellaisen kanssa perheen.

Parkes on sanonut, että hän uskoo sieluverkon / valkoisen valon jäynän ideaan, jossa kuoleman hetkellä sielulla on valinta mennä eteenpäin valoa kohden. Parkes uskoo, että ihmiskunnan skisma sattui, kun me saimme selville, että ”reptiliaanijumalat” (Anunnakit, mahdollisesti Enlil ja Enki) eivät olleet todellisia luojiamme, vaan pikemminkin esiintyivät sellaisina. Hn uskoo, että jokaisella (avaruusolentojen kontaktin) kokijalla on sopimus siitä, että avaruusolennot vievät hänet, mutta useinkaan kokija ei sitä muista.

Hän myös sanoo, että avaruusolentojen pääagenda on asuttaa Maapallo hybrideillä, ja että heinäsirkkaolennot tekevät yhteistyötä reptiliaanien kanssa tämän saavuttamiseksi — mutta että heinäsirkkaolennot ovat reptiliaanien alamaisia. Lisäksi Parkes väittää, että sieppauksista puhuttaessa pahantahtoisten avaruusolentojen kohteena olevat rodut on valittu sen perusteella, että ne eivät ole perinteisesti menneet naimisiin oman rotunsa ulkopuolisten kanssa, mikä tarkoittaa, että niiden genetiikka on “puhtaampi” ja lähempänä alkuperäistä ihmistä. Hän myös väittää, että heinäsirkkaolennot ovat sanoneet, että reptiliaanijohtajilla on ollut kontakti Hitleriin ennen tämän valtaannousua. Paljon samaan tapaan kuin Collier, Parkes on täynnä uskomatonta informaatiota, josta suuri osa on mahdotonta osoittaa valheeksi tai todeksi.

Whitley Strieber

Kontaktihenkilö/siepattu #4: Whitley Strieber

Whitley Strieber on kuuluisa kontaktihenkilö ja siepattu, joka on kirjoittanut kirjoja ja hänellä on myös oma radioshow. Strieber on vuosikymmenten ajan varoittanut ihmiskuntaa, että on olemassa huikean paljon näyttöä kuumottavasta avaruusolentojen agendasta, joka on jo nyt varsin pitkällä — ihmisen ja avaruusolennon välisen hybridirodun luominen. Strieber huomauttaa, että moniessa sieppauskertomuksissa viedään väkivalloin miesten spermaa ja naisten munasoluja; naisiin istutetaan heidän tietämättään sikiöitä; ja että siepatuille istutetaan implantteja ihon alle. Miksi? Strieber ehdottaa, että pahantahtoiset avaruusolennot tekevät näin, koska ne eivät voi fyysisesti kokea Maapalloa omissa kehoissaan, joten ne nähtävästi haluavat kokea sen muiden kautta.

Jim Sparks

Kontaktihenkilö/siepattu #5: Jim Sparks

Jim Sparks väittää olleensa pitkään yhteydessä avaruusolentoihin, jotka kutsuvat itseään nimellä Vartijat. Nämä huikeat olennot ovat voittaneet kuoleman ja elävät tuhansia vuosia ikuisessa nuoruudessa. Vartijoiden mukaan tämä ei ole ensimmäinen kerta ihmiskunnan historiasssa, kun olemme päässeet tähän kriittiseen pisteeseen ja tuhoutuneet, mutta on hyvät saumat sille, että me kehitymme tällä kertaa ja vältämme tuhoutumisen. Sparks kuvailee Vartijoiden esittämät askeleet miten ihmiskunta voi pelastaa Maapallon ja itsensä lajina ja liittyä galaktiseen yhteisöön.

Alec Newald

Kontaktihenkilö/siepattu #6: Alec Newald

Alec Newald Uudesta Seelannista on kirjoittanut kirjan Co-evolution omasta kontaktikokemuksestaan, jossa hän väittää, että hänet vietiin UFOon tai avaruusolentojen alukseen 10 päiväksi. Pian hänen paluunsa jälkeen Newald joutui valtion tieteilijöiden häirinnän kohteeksi, jotka ilmeisesti eivät halunneet hänen kertovan faktoja ystävällisestä kohtaamisesta avaruusolentojen kanssa. Newald paljastaa miten nämä erittäin ihmiseltä näyttävät avaruusolennot olivat teknologisesti kehittyneitä; heillä oli biologista teknologiaa, jolla nostaa värähtelytasoaan (niin että he kykenivät avaruusmatkailuun); he kykenivät leikkelemään eläimien ja kasvien geenejä ja kasvattaa mitä tahansa; he kasvattivat elossa olevia “taloja” ja jotka tottelivat heidän ajatuksiaan; ja he viestivät taajuuksien avulla, erityisesti värien värähtelyn kautta. Heidän UFO-aluksensa oli biologinen ja eläimen/kasvin sekoitus; olennot olivat osa alusta ja ohjasivat sitä tietoisuudellaan. Nämä avaruusolennot eivät syöneet mitään, vaan pikemminkin joivat kosmista lientä, hieman samanlaista kuin liuotettu yksiatominen kulta. He yrittivät kerätä DNA:ta Maapallon nykyisestä elämästä, jotta he voisivat integroida sen itseensä (joka on yleinen avaruusolentojen agenda), ja he tarvitsivat biologista asua selvitäkseen hengissä, erityisesti avaruudessa.

Clifford Stone

Kontaktihenkilö/siepattu #7: Clifford Stone

Eläköitynyt kersantti Clifford Stone on eräänlainen avaruusolentojen tulkki. Vietnamin sodan veteraani Stonella oli henkilökohtainen suhde vihreään olentoon nimeltä Korona. Hän on kertonut monenlaisia tarinoita, joista monet liittyvät hänen Vietnamin aikaansa, jossa hän oli mukana maahansyöksyneiden UFOjen nouto-operaatioissa. Hän on jopa auttanut avaruusolentoa pakenemaan armeijan vankeudesta! Stone välittää avaruusolentojen oikeuksista planeetallamme ja puhuu tarpeesta tuntea empatiaa toisiamme kohtaan mikäli me haluamme kehittyä galaktiseksi yhteisöksi. Stone väittää, että hän on nähnyt dokumentteja, jotka todistavat sen, että Maapallolla on ihmisten kanssa tällä hetkellä tekemisissä vähintään 57 avaruusolentojen lajia.

Charles Hall

Kontaktihenkilö/siepattu #8: Charles Hall

Charles Hall työskenteli ilmavoimissa ja hän tutustui Area 53:n sekä S-4:n (tunnetaan nimelllä “Dreamland”) sekä Dogbone Laken kenttään, jonne avaruusolennot laskeutuvat aluksillaan. Hän oikeasti asui avaruusolentojen kanssa! Hän kuvaa tapaamaansa rotua pitkäksi ja laihaksi, jolla on suuret silmät ja läpinäkyvät hiukset ja jolla on kyky näyttää ihmiseltä. Hän viittaa niihin Pitkinä Valkoisina ja väittää, että ne ovat kehittäneet puolimaagisen kyvyn kasvaa jälleen vanhettuaan!

Ernie Sears

Kontaktihenkilö/siepattu #9: Ernie Sears

Ernie Sears on monin tavoin tavallinen mies, jolla on ollut monia erikoisia kokemuksia elämässään. Hyvä tarinankertoja Ernie on puhunut useista paranormaaleista kokemuksistaan, lähtien ruumiistapoistumisilmiöistä avaruusolentojen sieppauksiin. Nuorena poikana hän osasi lentää, hänestä tuli energiaparantaja, hän tapasi avaruusolennon ja ihmisen hybridin ja oli UFOn sisällä monia kertoja. Hänen tarinoillaan on validiteettia, ja ne kerrotaan jalat maassa -tyyliin.

James Gilliland

Kontaktihenkilö/siepattu #10: James Gilliland

James Gilliland on viisas, nöyrä kontaktihenkilö, jolla on käynnissä oleva suhde moniin henkiolentoihin — ja hän opettaa muille miten he voivat päästä samaan. Hänellä on talo Washingtonin osavaltiossa, jossa hänellä on ollut huikea määrä UFO-aktiviteettia; joka ilta hänen randchin yllä vilkkuu valoja ja orbit laskeutuvat alas ihmisten keskelle. Gillilandin sanoin, “avaruusolennot ovat täällä — get over it!”

Avaruusolennot ovat täällä — Get Over It!

Kun otetaan huomioon se määrä todisteita ei ainoastaan avaruusolentojen olemassaolosta vaan myös siitä, että ne ovat jo olleet tekemisissä ihmiskunnan kanssa, on aika lopettaa sen pohtiminen ovatko ne olemassa ja vieraillaanko luonamme, ja kääntää huomio kohti kysymyksiä kuten:

– Muten me haluamme esittää itsemme rotuna avaruusolentovierailijoille?

– Olemmeko me emotionaalisesti, mentaaliesti ja henkisesti valmiita kontaktiin avaruusolentojen kanssa?

– Mitä me teemme analysoidaksemme ja selvittääksemme avaruusolentojen eri agendat ja motivaatiot?

– Mitä me teemme suojautuaksemme pahantahtoisilta avaruusolennoilta?

Monet asiat vaativat huomiotamme, ja on aika kohdata totuus. Siirry alemmas osaan 2.

Artikkelin julkaissut toolsforfreedom.com


Tämä on toinen osa kontaktihenkilöitä käsittelevästä sarjasta. Lista jatkuu — vaikka tässä onkin esitetty vain 10 tapausta, sieppaustapauksia on vaikka millä mitalla, ja niistä käy ilmi myös ilmiön pimeämpi puoli. Jotkut sieppaustapaukset ovat todella kuumottavia. Avaruusolennoilla on kaikenlaisia agendoja, ja ne kaikki eivät todellakaan ole valoa ja rakkautta:

Bonnie Meyer

Kontaktihenkilö/siepattu #11: Bonnie Meyer

Bonnie Meyer väittää olleensa kontaktissa kehittyneeseen avaruusolentojen rotuun, jolla on humanoidiankan näköinen ulkomuoto. Meyerin mukaan nämä avaruusolennot ovat myötätuntoisia ja rakastavia, ja ne noudattivat asioihin puuttumattomuuden (teema, joka tulee esiin avaruusolentotutkimuksessa, jota Star Trek -sarja teki tunnetuksi “Päädirektiivinä”, jonka mukaan toisen rodun kehitykseen ei saa puuttua) periaatetta. Nämä olennot varoittivat Bonnieta Yhdysvaltain hallinnon ja harmaiden avaruusolentojen epäpyhästä liitosta, sekä myöskin käynnissä olevista säänmuokkausohjelmista. He sanoivat, että he eivät aikoneet pelastaa ihmiskuntaa.

Niara Isley

Kontaktihenkilö/siepattu #12: Niara Isley

Niara Isley paljastaa miten hänen palvellessaan ilmavoimissa hänet pakotettiin aseella uhaten “unohtamaan” kaikki näkemänsä UFOt Tonopah’n tukikohdan lähellä Nevadassa. Hän todistaa ruumiistapoistumisilmiöstä, reptiliaaneista, vapaan energian laitteista ja ihmisten psyykkisistä kyvyistä ja siitä miten avaruusolentojen paljastaminen ja ihmistietoisuuden kasvattaminen sallivat meidän saada nämä voimat itsellemme ja aktivoida täyden DNA:mme. Vaikka Isley on myöntänyt tulleensa armeijan sieppaamaksi (MILAB), on reilua pitää häntä myös avaruusolentojen sieppaamana, sillä mukana oli myös reptiliaaniolentoja.

Nadira Duran

Kontaktihenkilö/siepattu #13: Nadira Duran

Nadira Duran on jälleen yksi kiehtova sieppaustapaus, joka oppi paljon avaruusolentojen agendasta sieppauskokemuksiensa kautta. Duran väittää tavanneensa naispuolisen harmaan avaruusolennon. Harmaa paljasti, että hänellä oli naamio ja univormu, koska harmaat ovat herkkiä, ja Maan kaltainen ympäristö sekä ihmisbakteerit tappaisivat harmaat. Hänen yllätyksekseen Duran selvitti, että hänen sappirakkonsa oli poistettu — ilman näkyvää arpea — ja hän muisti, että sen oli poistanut avaruusolento! Duran alkoi uskoa, että aikamatkailu liittyi vahvasti avaruusolentojen agendaan, ja että harmaat olivat tulevaisuuden ihmisiä, jotka matkustavat ajassa taaksepäin estääkseen jonkin epähaluttavan lopputuloksen. Hän sanoo, että jos ihmiskunta pysyy nykyisellä polullaan, mestä tulee keholtamme hauraita, tunnevammaisia, kyvyttömiä lisääntymään ja elinkaaremme on lyhyt — nämä ovat juuri niitä syitä miksi harmaat matkasivat ajassa taaksepäin.

Tämä ihmiskunnan tunteettomuuden teema — ihmisiltä katoavat tunteet evoluution myötä ja heistä tulee puhtaan loogisia, rationaalisia ja intohimottomia — on osa uutta maailmanjärjestystä, koska sitä ohjailevat pimeyden voimat ovat itse tunteettomia. Duranin tarinalla on validiteettia. Tässä on pohdittavaa.

Susan Reedin kirja The Body Snatchers

Kontaktihenkilö/siepattu #14: Susan Reed

Susan Reed astui julkisuuteen kirjallaan The Body Snatchers kertoakseen traumaattisesta suhteestaan reptiliaanitietoisuuteen (joka oli ottanut ihmismuodon), joka oli vietellyt hänet ja joka ryhtyi suhteeseen hänen kanssaan. Hän oppi tällä tavoin siitä miten reptiliaanit ajattelevat ja käyttäytyvät ja mitä ne haluavat. Tämä oli erittäin merkityksellistä, mikäli haluat ymmärtää sitä mitä Maapallolla tällä hetkellä tapahtuu ja mihin suuntaan meitä ollaan työntämässä, koska monet lähteet kertovat reptiliaanien olevan avaruusolentojen hierarkian huipulla ja uuden maailmanjärjestyksen yliherroja.

“Maaritin” näkemä reptiliaani

Kontaktihenkilö/siepattu #15: Maarit

Maarit on pseudonyymi anonyymille, rohkealle skandinaavinaiselle, joka on MILAB ja avaruusolentojen sieppaushenkilö. Hänen tarinansa on silmiä avaava, erityisesti niille jotka typerästi uskovat, että avaruusolennot ovat pelkästään hyväntahtoisia. Maarit selittää miten pahantahtoiset avaruusolennot (kuten reptiliaanit Dracon tähtikuviosta) ovat sekä olemassa että ovat aktiivisesti tehneet mielenhallintaoperaatioita, sieppauksia, silpomisia ja muuta ihmiskuntaa vastaan. Hän paljastaa miten hän itse on geenimanipuloitu, sekä miten nämä avaruusolennot käyttävät sielun kierrättämistä ja kloonaamista pitääkseen ihmiskunnan alistettuina.

Kim Carlsberg

Kontaktihenkilö/siepattu #16: Kim Carlsberg

Kim Carlsberg on tarjonnut meille kiehtovan silmäyksen avaruusolentokontaktiin. Avaruusolennot sieppasivat hänet ja ottivat hänet ohjelmaan vuosiksi, jossa hän oli mukana avaruusolentojen ihmisillä suorittamassa geenikokeessa. Hän sai tietää toisten ihmisten kokemuksista ja julkaisi kirjan The Art of Close Encounters, joka sisältää 150 piirrosta ja jokaisen henkilön intiimin tarinan hänen kohtaamisestaan. Kuten monet muut siepatut, hän puhuu käynnissä olevasta avaruusolentojen ja ihmisten hybridisaatio-ohjelmasta.

“Valiant Thor”

Kontaktihenkilö/siepattu #17: Frank Stranges

Oletko koskaan miettinyt mikseivät avaruusolennot vain laskeudu Valkoisen tallon eteen jos ne ovat todellisia? Tri. Frank Stranges sanoo, että ne ovat jo tehneet niin. Stranges väittää, että vuonna 1959 humanoidiolento Venukselta nimeltään “Valiant Thor” vieraili Washington DC:ssa ja tapasi presidentti Eisenhowerin ja varapresidentti Nixonin. Stranges tapasi Thorin ja tutustui häneen. Hän väittää, että Thor oli Pentagonissa 3 vuotta ja tarjosi siellä apua, jolla ihmiskunta olisi voinut lopettaa köyhyyden ja sairaudet maailmasta, mutta Eisenhower ja kumppanit kieltäytyivät tarjouksesta. Väitetään, että he sanoivat syyksi, että “Amerikan talous kärsisi”! He kieltäytyivät myös kertomasta kansalle Thorin olemassaolosta, koska heidän mukaansa se aiheuttaisi kaaoksen. Se sopii tarinaan siitä mitä me tiedämme avaruusolentojen olemassaolon salaamisesta Roswellin maahansyöksyn ja sotateollisen kompleksin valtaannousun jälkeen.

Stan Romanek

Kontaktihenkilö/siepattu #18: Stan Romanek

Stan Romanek väittää kokeneensa huikeann kohtaamisen ja että hänen luonaan ovat vierailleet avaruusolennot keskellä päivää. Hänen on kuulemma onnistunut saada avaruusolento sekä selittämättömiä valopalloja videolle. Kuten muut siepatut, Romanekin kokemus muutti hänen elämänsä ja auttoi häntä tajuamaan sen kuinka tärkeä ja voimakas ihmisrotu on. Huippufyysikot ovat vahvistaneet eräitä matemaattisia yhtälöitä, jotka Romanek keksi erään hypnoottisen regressiosession aikana heinäkuussa 2002 hänen ensimmäisen sieppauksen jälkeen. Romanekia on haitannut hänen oppimishäiriönsä ja hänen matemaattinen kyvykkyytensä on arvioitu neljäsluokkaisen tasolla olevaksi. Romanekin yhtälöt olivat sekä todellisia että erittäin kehittyneitä, ja vaikuttaa selvältä ettei hänellä ole ollut mahdollisuutta tietää niistä etukäteen tai sepittää niitä.  Romanekin viesti ihmiskunnalle on, että se on unohtanut kuka se on oikeasti — mutta me olemme matkalla tuon tiedon keksimiseen.

Thomas Reed

Kontaktihenkilö/siepattu #19: Thomas Reed

Thomas Reedin tarina on uskomaton usean sukupolven kertomus sieppauksesta, joka on jatkunut 5 osavaltiossa 50 vuoden ajan! Reed sai tietää olevansa siepattu 6-vuotiaana. Hän paljastaa miten hän ja hänen koko sukunsa on ollut erilaisten vierailujen kohteena vuosikymmenten ajan. Osa näistä on ollut pelottavia, osa neutraaleja ja osa valaisevia. Se on muuttanut hänen elämänsä ikuisesti. Reed jatkaa etsintöjään syylle siitä miksi tämä on tapahtunut hänen suvulleen.

Bridget Nielsen

Kontaktihenkilö/siepattu #20: Bridget Nielsen

Bridget Nielsenin  tarina on huomattava jopa siepattujen keskuudessa. Nielsen väittää, että hänet on sekä viety avaruusolentojen alukselle että hän on saanut useita lapsia avaruusolentoisille. Hän väittää siis synnyttäneensä ihmisen ja avaruusolennon hybridejä. Hän väittää, että harmaat ovat ihmiskunnan geneettisiä esi-isiä, ja että harmaat lainaavat/ottavat (riippuu miten asiaa tarkastelee) ihmisgeenejä, kuin ravihevosta jalostettaessa, etsiäkseen tiettyjä geenisekvenssejä, joilla on tietynlainen värähtelytaso, jota tarvitaan muiden olentojen luomiseksi. Nielsen sanoo, että harmaat keräävät DNA:ta 8 lajilta: arcturuslaisilta, orionilaisilta, plejadilaisilta, siriuslaisilta, obsiloilta, anunnakeilta, zetareticulilaisilta ja homo sapiensilta. Nielsen lisäksi sanoo, että harmaat keräävät myös energiakuvioita. Nielsen puhuu suhteestaan avaruusolentoon nimeltä “Bashar”, jota kanavoi Darryl Anka. Bashar on vitsaillut “siepattujen deittipalvelusta”, jossa ihmiset tapaavat ja harrastavat seksiä avaruusolentojen aluksissa. Nielsenin mukaan 47% ihmiskunnasta on mukana sieppausohjelmissa!

Paljonko validiteettia voi antaa näille tapauksille ja kertomuksille?

Joudut lopulta itse päättämään paljonko uskot näiden 20 ihmisen väitteitä. Uskoitpa sitten jokaikisen yksityiskohdan tai et, näillä kontaktihenkilöillä on kiistämättä valideja teemoja. Heitä on molempia sukupuolia, monista eri maista, monenlaisia persoonia ja kaiken ikäisiä. Kun toisiinsa liittymättömät ihmiset kertovat tarinoita, jotka kaikki sisältävät samanlaisia teemoja, uudestaan ja uudestaan, se on merkki todellisesta validiteetista, huolimatta siitä voidaanko jokainen pikku yksityiskohta osoittaa oikeaksi rationaalisella mielellä. Totuus on suurempaa kuin järki ja logiikka.

Lopuksi: Avaruusolentokontakti ja sieppaukset ovat todellisia ilmiöitä

Yllä esitetyt 20 tapausta eivät ole yksittäisiä. Tapauksia on kymmeniä tuhansia dokumentoituja, avaruusolentojen kontakteista ja sieppauksista, ja todellisuudessa niitä on todennäköisesti paljon enemmän kuin mitä tiedämme, koska ihmiset eivät muista tapahtunutta (itseaiheutettu muistinmenetys on psykologinen suojamekanismi traumaa vastaan, taikka ulkoisesti pakotetut muistin pyyhkimiset/mielenhallinta), tai he ovat liian peloissaan kertoakseen siitä julkisesti. MILABit (sotilaiden sieppaamat henkilöt) eivät voi selittää kaikkia sieppaustapauksia (kuten tri Greer on ehdottanut)! Tässä on vain yksinkertaisesti liikaa muuttujia.

Entäpä “kontakti”?

Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Ensinnäkin, kontakti on jo tapahtunut. Avaruusolennot eivät ole tulossa, ne ovat jo täällä. Kuitenkaan massakontakti ei ole vielä tapahtunut. Pohdittaessa syytä tälle Marshall Vian Summers tiivistää asian:

“Epäsuosittu totuus on se, että ihmisperhe ei ole valmis suoraan kokemukseen kontaktista, eikä varsinkaan interventioon. Meidän on ensin laitettava oma pesämme kuntoon. Meillä ei ole vielä lajikypsyyttä, jotta voisimme toimia muiden rotujen kanssa Suuryhteisössä yhtenäisyydellä, voimalla ja arvostelukyvyllä. Ja ennen kuin voimme saavuttaa tällaisen aseman, jos koskaan pystymme siihen, minkään rodun ei pitäisi yrittää puuttua suoraan maailmaamme. Liittolaiset tarjoavat meille paljon kaivattua viisautta ja perspektiiviä, mutta ne eivät kuitenkaan puutu asiaan. Ne kertovat meille, että kohtalomme on ja pitäisi olla omissa käsissämme. Tällainen on vapauden taakka maailmankaikkeudessa.

Riippumatta valmiutemme puutteesta, Interventio on kuitenkin tapahtumassa.”

Avaruusolentokysymys ei ole vain pikkuongelma. On vaikeaa kuvitella ihmiskunnalle tärkeämpää aihepiiriä. Totuuden tuntemisesta kiinnostuneet puhuttaessa siitä kuka maailmaa pyörittää ja miten he sen tekevät, avaruusolentokysymys on olennainen, koska kun seuraa jälkiä uuden maailmanjärjestyksen pyramidia pitkin, huomaa että ei-ihmisolennot ovat oikeasti niitä, jotka tätä show’ta pyörittävät.

On aika lopettaa asian välttely. Jos me emme onnistu poliittisen korruption, geenimuuntelun, ilmastonmuokkauksen, salaseurojen ja saatananpalvonnan paljastamisessa, me emme voi löytää koko totuutta jos kiistämme avaruusolentojen, UFOjen ja erilaisten avaruusolentojen agendojen olemassaolon planeetallamme tällä hetkellä.

Lähteet

http://freedom-articles.toolsforfreedom.com/soul-net-deep-down-rabbit-hole/

http://alliesofhumanity.org/mv-summers/

https://www.youtube.com/watch?v=szyHwRHuNFs

https://www.youtube.com/watch?v=9fTQwHevSAI

 

 

 

Artikkelin julkaissut toolsforfreedom.com

Robert Bigelow’n toinen ’UFO’-ranch

Johdanto

Blogin lukijat ovat tietoisia siitä, että lasvegasilainen miljardööri Robert Thomas Bigelow osti ranchin Utahista USA:ssa, josta tuli kuuluisa ”Skinwalker” ranch. Kuitenkin harvat tietävät, että hän on ostanut myös toisen ranchin, Mount Wilson ranch, Nevadassa. Tämän toisen ranchin tarina paljastettiin Jacques Valleen uudessa kirjassa Forbidden Science – Volume Four. Tässä postauksessa kerron mitä Valleen kirjassa kerrotaan, sekä lisäksi jotain muita tietoja henkilöistä jotka ovat tarinassa mukana.

Las Vegas, perjantai 16. elokuuta 1996

Me olimme päivän verran tutkimassa Mount Wilsonin ranchia (19). Tohtori Tim Rynne SARAsta otti mukaan paikannuslaitteen. Me ajoimme Piochen kautta jossa me tapasimme Shelley Wadsworthin, blondin isoäidin, joka on yksi Bobin paikallsista kontakteista, ja kolme miestä hänen rakennusfirmastaan jotka mittasivat ja tutkivat kiinteistöä.

Me pääsimme paikalle aamulla. Ensimmäinen asia minkä näimme, oli rivi puisia rakennuksia jotka muistuttivat minua elokuvien Dodge Citysta, rapistuvat maalit julkisivuissa. Porstuan kaiteet tuntuivat odottavan väsyneiden cowboyden saapumista ratsailla.

Porstuan takaosaan oli tuotu sarvi Bostonista asti: sen veistoksellinen panelointi oli vierailun arvoinen. Siellä oli piano ja sähköurut sekä rivi hienoja pöytiä, joihin oli katettu lautasia ja laseja, aivan kuin odottamaan kovakouraisia kaivostyöläisiä, jotka olivat antaneet Piochelle ja Calientelle niiden mielenkiintoiset eurooppalaiset nimet. Pitkien amerikkalaisintiaanien huhuttiin käyvän eräissä huoneista.

Matkalla saimme tietää, että vuonna 1993 nähtiin siniset valot ja x:n muotoista valkoista hehkua, mutta Shelleyn tarinat autoja seurailevista aluksista, valonsäteitä ampuvasta UFOsta tai leijailevasta mustasta delta-aluksesta eivät vakuuttaneet minua.

Jacques Vallee, kuva https://www.jacquesvallee.net/

 

Kaikki tämä on raportoitu ”naapurustosta”, joka on nevadalainen termi, joka voi tarkoittaa satoja maileja pusikkoa ja kivikkoa.

Paikallinen mies oli vannonut Shellylle, että onnettomuus sattui Area 51:n alueella arviolta 1972, jossa ”avaruusolennot, jotka olivat rakentamassa alusta amerikkalaisille, tapettiin samoin kuin meidänkin tiedemiehet”. Hän väitti, että hän oli joutunut viemään ruumiita ruumishuoneelle.

Samalla kun me pohdimme näitä tarinoita, saapui myrsky, joka rymisi hiljalleen Mount Wilsonin rinteiltä…”

Merkintöjä kirjassa

Merkintä (19) sivulla 501 kirjassa kuuluu:

”Mount Wilsonin ranch sijaitsee 114 astetta 27 minuuttia länteen ja 38 astetta 15 minuuttia pohjoiseen, lähellä Williamin laskukiitotietä, alueella nimeltään Schoolmarm Basin, Nevada.”

Symboli kertoo Piochen sijainnin Nevadassa

 

Toinen merkintä (27) sivulla 502 lukee:

”14 kuukauden aikana instituutti oli käyttänyt lähes $1.5 million…Also under Operations were the Mount Wilson ranch ($350, 970)…”

Lisätietoja

Kuka on tohtori Tim Rynne?

SARA tulee sanoista Scientific Applications and Research Associates. Nykyään heidän LinkedIn-sivulla lukee:

’SARA Inc. luo räätälöityjä ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin puolustus- ja sisäisen turvallisuuden alalla. Olemme erikoistuneet suunnattuun ja havaittuun aaltoenergiaan EMP:stä ja ELF:stä laservaloon, HPM:ään ja ääneen. Teknologiamme hyödyntävät sähkömagnetismia, plasmaa, akustiikkaa, elektroniikkaa ja prosessointia rakentaakseen käytännöllisiä sovelluksia voimien turvallisuussuojaukseen, uusiutuvaan energiaan, UAV:hen, pieniin robotteihin ja erityisiin testaushaasteisiin.”

Vuonna 1991 hän sai palkinnon Yhdysvaltain armeijalta ja vuonna 1992 DARPA:lta, jossa hän toimi SARA:ssa ollessaan hankkeiden päätutkijana.

kuva: https://sbirsource.com/sbir/people/20142-dr-timothy-m-rynne

 

Vuonna 1994 tohtori Timothy M Rynne ja John P Dering julkaisivat artikkelin ”Experimental Investigation of an Electromagnetic-Gravitational Interaction” (Sähköisen avaruusaluksen vuorovaikutuksen kokeellinen tutkiminen) ”Electric Spacecraft Journal” -lehden tammi-maaliskuun 1994 numerossa.

kuva: https://caylibrary.com/products/copy-of-esj-13

Kuka on Shelley Wadsworth?

Independent-sanomalehden kesäkuun 2. päivän 1996 numerossa oli toimittaja Tessa Souterin artikkeli otsikolla ”A town like Rachel”. Rachel, Nevada on tietenkin kuuluisan highway 375:n varrella ja se liittyy Area 51:n tarustoon. Artikkelissa luki:

”En tiedä, uskonko ufoihin vai en, mutta kaikkien näkemieni asioiden ja ihmisten, joiden kanssa olen puhunut, perusteella uskon, että siellä on oltava jotain, joka ei ole meitä”, sanoo Shelley Wadsworth, keski-ikäinen Rachel-vaimo ja -äiti, joka työskentelee kokopäiväisesti Las Vegasissa toimivan liikemiehen palveluksessa UFO-ilmiöiden tutkijana.

Wadsworth on nähnyt useita ufoja 50-luvulta lähtien, mutta pelottavin tapaus tapahtui hänen mukaansa vuonna 1993… kolme UFOa, joista jokainen oli noin 100 jalan levyinen… Hänen pelkonsa herätti uudelleen muiston toisesta salaperäisestä ilmiöstä, hän sanoo. Hänen perheensä viljeli miljoona hehtaaria käsittävää maatilaa, joka sijaitsi sadan mailin päässä Rachelista aavikon toisella puolella… Se oli kuollut sonni… Sen sukupuolielimet oli poistettu… se oli radioaktiivinen… Wadsworthin mukaan heidän perheensä ei ollut ainoa silpominen alueella…”

Huomaa maininta siitä, että hän on kokopäiväisesti Las Vegasin liikemiehen palveluksessa. Tämä on lähes varmasti viittaus Robert Bigelowiin. Itse asiassa löysin myöhemmin vahvistuksen tälle Valleen kirjan sivulta 324, jossa puhutaan NIDSin henkilökunnasta ja todetaan: ”…ja Shelley Wadsworth, joka tekee kenttätyötä Pohjois-Nevadassa.”

Mount Wilsonin ranchin ”aktiviteetit”

Löysin lyhyen videon Youtubesta, joka on julkaistu 17.10.2010, jossa ”The othersidez Inc ”:n Michael Boatright esittelee videoraporttia Mount Wilsonin ”aktiviteeteista”, joihin kuuluu  poltergeistin ”raapimista” sekä kummitus huoneessa 4.

George Knapp Twitterissa

Kun olin maininnut Robert Bigelow’n ja Mount Wilsonin tilan välisen yhteyden, eräs Twitter-käyttäjä viittasi Las Vegasin toimittajaan George Knappiin ja kysyi, käytettiinkö tilaa positiivisena vai negatiivisena kontrollina. Knapp vastasi 11. maaliskuuta 2019 päivätyssä vastaustwiitissä:

”Se oli positiivinen kontrolli. Bigelow osti Mount Wilsonin, koska sillä oli pitkä historia sekä poltergeist/haunting-silminnäkijäraportteja että ufohavaintoja kiinteistöllä ja sen lähialueella (samanlaisia kuin Skinwalkerilla, vaikkakaan ei samassa laajuudessa raportoituja ilmiöitä).”” Myöhemmin Knapp lisäsi, ettei hän ollut koskaan käynyt kyseisellä tilalla.

Kuva 12 kirjassa ”Forbidden Science – Volume Four”: Bigelowin Mount Wilson -tilalla Nevadassa tohtori Hal Puthoffin ja tohtori Tim Rynnen kanssa SARA:sta. Elokuu 1996.”

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Project Blue Book verkossa: Muutamia raportteja New Yorkista

Tämä artikkeli on alunperin vuodelta 2015, jolloin Project Blue Bookin tiedot julkistettiin. Tuolloin Black Vaultin John Greenewald Jr. piti tiedostoja serverillään jaossa. Koska John ei enää säilytä tiedostoja (ne löytyvät ilmavoimien archive.org-sivulta), oli hyvä päätös laittaa ne jakoon muualle. Kaikki tämän artikkelin linkit on ohjattu uuteen sijaintiin.

Blue Bookin kaikki tiedostot löytyvät Eksopolitiikan omasta Githubista:

https://github.com/eksopolitiikka/ProjectBlueBook


Kasa tietoja yli 30 vuoden ajalta alkaen vuodelta 1940-luvulta tiivistettiin yhdelle verkkosivulle.

Project Blue Book, ilmavoimien tutkimusprojekti, joka luetteloi tutkimukset siviilien ja sotilaiden tekemistä UFO-havainnoista, on tehty julkiseksi, ja niissä on kahdeksan raporttia New Yorkin länsipuolelta.

Vaikka kaikki alueelta tehdyt raportit sivuutettiin astronomisista syistä tai sen vuoksi, että dataa ei ole riittävästi, yksi tapaus sivuutettiin nimikkeellä “inversioheijastus”.

Vuoden 1959 raportti Varsovasta sivuutettiin myös. Raportin oli jättänyt “luotettava” siviililähde, joka sanoi nähneensä neljä punaista ja valkoista, kirkasta, tähdenmuotoista valoa, jotka olivat kooltaan puolikkaan dollarin kolikon kokoisia. Siviili työskenteli hevosten kouluttajana. Hän sanoi, että kaksi valoa muodostivat parin ja muut valot hajaantuivat. Tämä sivuutettiin ilmakehän olosuhteiden nimissä, esim. “kangastuksena”.  He sanoivat, että oli viitteitä siitä, että ilmassa tapahtui terävä inversio arviolta puolentoista kilometrin korkeudessa.

Muita raportteja löytyi esim. Niagaran putousten ilmatukikohdasta.

Eräs tammikuun 1966 raportti Buffalosta sivuutettiin täysin. Siviili lähetti raportin Project Blue Bookille raportoidakseen jostain ennennäkemättömästä. Hän näki ilmiön — ja jopa piirsi sen raporttiinsa — kirkas valo, jolla oli häntä, joka oli lentämässä lännestä itään. Hän sanoi seuranneensa sitä jonkin aikaa ennen sen katoamista pilviin. Hän sanoi sen olleen kirkas, kuin Auringon heijastus pienestä kohteesta. Hector Quintanilla, Project Blue Bookin johtaja, lähetti tälle henkilölle kirjeen sanoen, että hänellä ei ollut riittävästi näyttöä arvioinnin tekemiseksi.

Toisessa raportissa buffalolainen siviili raportoi UFO-havainnon, sitten myöhemmin muutti mieltään. Hän sanoi nähneensä pyöreän, oranssin värisen, arviolta koripallon kokoisen kohteen taivaalla. Katsottuaan sitä uudelleen kiikareilla, hän sanoi nähneensä pienen kraaterin, josta suihkusi tulista kaasua. Kun ilmavoimat oli häneen yhteydessä, hän oli samaa mieltä ilmavoimien kanssa siitä, että hänen näkemänsä kohde oli yksinkertaisesti Mars.

Samanlainen on tämä lyhyt raportti buffalolaiselta todistajalta. Alunperin hän sanoi nähneensä metallisen päärynämäisen kohteen taivaalla. Tuo raportti sivuutettiin astronomisena. Ilmavoimat sanoivat silminnäkijän “olleen samaa mieltä raportoivan upseerin kanssa siitä, että havainto oli Venus.”

Eräs yksityiskohtaisimmista raporteistä läntisestä New Yorkista annettiin, kun hävittäjäkentäjä ja siviilit maassa molemmat näkivät kohteen taivaalla. Hävittäjälentäjä sanoi nähneensä punavalkoisen kohteen, joka muutti kirkkauttaan taivaalla. Tämä pakotti hänet väistöliikkeeseen. Hän sanoi yrittäneensä saada yhteyttä tutkaan mutta epäonnistui. Hänen raporttinsa oli samansuuntainen maassa olleiden siviilien kertomusten kanssa, jotka sanoivat kohteen olleen siellä yli puoli tuntia. Sitten kohde yhtäkkiä hävisi. He raportoivat kohteen lentoreitin ja muodot. Pilotti sanoi myös jahdanneensa kohdetta. Hän piirsi kartan alueista missä hän oli kohdetta jahdannut, joka aina tuntui olevan häntä edellä huolimatta siitä suunnasta missä hän oli. Havainto lopulta sivuutettiin ”Venuksena”.

Buffalon vuoden 1958 UFO-tapauksen silminnäkijä täytti kyselylomakkeen havainnostaan, jossa hän kuvasi kolmiomuotoista kohdetta, jonka perässä oli jättövana. Kohde oli oranssin ja keltaisen värinen. Hän sanoi, että yhteensä hän näki tunnin aikana viisi kohdetta. Huolimatta kaikista yksityiskohdista, ilmavoimat sanoivat ettei tapaukselle ole tarpeeksi dataa.

Toinen raportti väitti, että silminnäkijällä oli valokuvia näkemästään UFOsta. Tässä raportissa Buffalosta vuodelta 1960 havainnon tekivät sotilas- ja siviilihenkilöt. He raportoivat nähneensä sinivalkoisia kohteita, jotka olivat herneen kokoisia käsivarren etäisyydellä. He sanoivat kohteiden vilkkuneen punaisena kummallakin puolella ja olleen pyörimisliikkeessä vasemmalta oikealle. He ottivat valokuvia ja sanoivat valokuvien otetun ilman salamaa. He sanoivat, että ainoa asia kirkkaalla taivaalla oli UFO, johon he yrittivät zoomata. Ilmavoimat määrittivät kohteen ”Venukseksi”.

Viimeisen ja mahdollisesti kaikkein tunnetuimman tapauksen näki useat siviililähteet sekä toimittajat kesäkuussa 1963 Niagaran putouksilla. Toimittaja vei uutisjutun ja silminnäkijäraportit ilmavoimille saadakseen selityksen. He sanoivat nähneensä useita havaintoja tuntien aikana. He näkivät illan aikana kohteita, jotka olivat suuria ja kirkkaita. Uutisraportissa he kuvasivat havaintoa, joka muistutti Echo I -satelliittia, mutta joka oli paljon suurempi.  He sanoivat tuhansien silminnäkijöiden nähneen kohteen, ja FAA:n lennonjohtotornin operaattorit olivat nähneet sen myös. Ilmavoimat sanoivat havainnon olleen astronomista ja ihmisten rakentamaa laitteistoa. He sanoivat yhden kohteen olleen erittäin kirkas Jupiter ja toisen kohteen olleen Echo I -satelliitti.

Project Blue Book määrättiin lopetettavaksi vuonna 1969, ja virallisesti se loppui vuonna 1970. He sanoivat, että mikään UFO-havainto ei ole koskaan ollut uhka kansalliselle turvallisuudelle.

Raportit on aiemmin olleet jaossa The Black Vault -sivustolla, nyt ne löytyvät Eksopolitiikan githubista.

 

Artikkelin julkaissut Educating Humanity

Kirja UFO-silminnäkijätodistuksen luotettavuudesta

kirjoittanut Kevin Randle

(Bloggaajan huomautus: Normaalisti en julkaise lehdistötiedotteita, mutta tämä on tärkeä kirja. Se kertoo silminnäkijätodistuksen luotettavuudesta. Meidän tulisi olla tietoisia, että joskus todistajan sanomiset eivät ole tarkkoja. Joskus kyse on havaitsemisesta ja joskus todistajan sanomisiin on sotkeutunut muiden narratiiveja. Niiden, jotka aikovat tutkia UFOja, tulisi olla tietoisia silminnäkijätodistuksen ongelmista. Tutustu kirjaan.)

The Reliability of UFO Witness Testimony V.J. Ballester-Olmos & Richard W. Heiden (toim.)

76 vuoden ajan tavalliset tarkkailijat ympäri maailman ovat raportoineet nähneensä ilmailmiöitä, joita he eivät osaa selittää. Vieläkin yksityiskohtaisempia kokemuksia ovat raportoineet ne, joilla on ollut lähikontakti ihmeellisiin lentäviin koneisiin, jotka ovat laskeutuneet maahan ja jopa kidnapanneet sivustakatselijoita. Uskottavien fyysisten todisteiden puuttuessa näille kertomuksille, miten tieteen tulisi tutkia näitä havaintoja ja testata näitä väitteitä? Koko hyvämaineisen silminnäkijätodistuksen uskottavuus on kyseessä tässä.

The Reliability of UFO Witness Testimony on ensimmäinen kirja, joka käsittelee kattavasti aihetta ja nykyisiä ongelmia ja haasteita, joita UFO-silminnäkijätodistuksen luotettavuudelle aiheutuu.

Tämä on monialainen kokoomateos yli 60 kirjoittajan tutkielmista, jotka ovat 14 eri maasta. He ovat asiantuntijoita yhteiskunnallisissa, fysikaalisissa ja biotieteissä, mm. psykologiassa sekä psykiatriassa, sosiologiassa, antropologiassa, historiassa, filosofiassa, folkloristiikassa, uskontotieteessä, journalismissa, insinööritieteessä, laskennassa, lääketieteessä ja koulutuksessa, mukana on myös analyytikoita, jotka ovat tutkineet UFOja kriittisesti, sekä muita asiantuntijoita. Tämä kirja on temaattisesti johdonmukainen ideoissaan vaihtoehtoisten selitysten uskottavuudesta lähietäisyydellä koetulle UFO-ilmiölle.

Kirjan 57 kappaletta on jaettu seitsemään osioon: Tapaustutkimukset, Psykologiset selitykset, Silminnäkijätodistus, Empiirinen tutkimus, Antropologian lähestymistapa, Mittaaminen ja mitta-asteikot sekä Epistemologiset ongelmat. Aihetta analysoidaan tilastollisesti kliinisten arviointien, psykometriikan, vertailevan ja arvioivan tutkimuksen ja muiden aiheiden kautta.

Esipuheen on kirjoittanut tri Leonard S. Newman, psykologian professori Syracusen yliopistosta.

Tämän kirjan kirjoittajiin kuuluu erittäin älykkäitä ihmisiä. On monenlaisia kysymyksiä, joihin he voisivat käyttää älyllistä energiaansa, ja kaikenlaisia tieteellisiä ja tutkimuksellisia panoksia, joita he voisivat antaa. Heidän ei tarvitse kirjoittaa harkittuja ja täsmällisiä lukuja The Reliability of UFO Witness Testimony -kirjaan, mutta näin he ovat tehneet. Ja niinpä työ jatkuu, kuten tämän teoksen artikkelit todistavat. En ole varma, onko olemassa mitään sellaista aihetta käsittelevää paperikokoelmaa, joka voisi väittää tiivistävänsä kattavasti kaiken, mitä siitä tällä hetkellä tiedetään. Mutta tämä on melko lähellä sitä.

Tämä 711-sivuinen kirja on julkaistu ilmaiseksi verkossa academia.edu-sivustolla, josta sen voi ladata itselleen:

https://www.academia.edu/101922617/The_Reliability_of_UFO_Witness_Testimony

Samanaikaisesti UPIAR Publishing House (Torino, Italia) on julkaissut kaksi pehmeäkantista A4-formaatin printtiversiota, yksi mustavalkoinen ja toinen täysissä väreissä (ISBN: 9791281441002).

Voit ostaa kirjan täältä: http://www.upiar.com/index.cfm?artID=201

Neljä loistavaa akateemikkoa on kirjoittanut ylistyssanoja tästä kirjasta:

Elizabeth Loftus, Ph.D., Distinguished Professor of Psychology at the University of California, Irvine, USA — Mitä meidän pitäisi ajatella, kun tavalliset kansalaiset väittävät kohdanneensa maan ulkopuolisia olentoja, kuten nähneensä UFOja tai tavanneensa avaruusolentoja? Tapahtuiko avaruusolentojen sieppaus todella vai oliko se huijaus? Valehteleeko joku tahallaan? Ovatko ne vääriä muistoja? Lukijat innostuvat kiehtovista tapaustarinoista, jotka esitellään teoksessa The Reliability of UFO Witness Testimony, jossa kuusikymmentä asiantuntijaa tarkastelee näitä kysymyksiä syvällisesti ja oivaltavasti. Nämä tapaukset opettavat meille paljon siitä, miten ihmiset uskovat kokeneensa outoja tapahtumia, joita ei ehkä ole koskaan tapahtunutkaan.

Steven Jay Lynn, Ph.D., Distinguished Professor of Psychology, Binghamton University (SUNY), USA — Tämä mukaansatempaava kirja vetoaa kaikkiin, jotka ovat kiinnostuneita UFOista (ja kukapa ei olisi?), muistin oikutuksista, silminnäkijähavainnoista ja -virheistä, arvoituksellisten ilmiöiden kriittisestä analyysistä sekä tieteellisten ja pseudotieteellisten väitteiden arvioinnista. Tämä teos kuuluu opiskelijoiden, tiedemiesten ja vakavasti uteliaiden lukijoiden välttämättömään luettavaan eliittiluokkaan, ja siksi suosittelen sitä lämpimästi. Bravo!

Henry Otgaar, Ph.D., Professor of Legal Psychology, Maastricht University, the Netherlands & Leuven Catholic University, Belgium — Väitteet UFO-havainnoista ja -kokemuksista kiehtovat meitä edelleen. Tähän kirjaan on koottu ainutlaatuinen ja monipuolinen joukko tapaustutkimuksia ja kriittisiä artikkeleita siitä, miten tällaiset kokemukset kehittyvät ja mikä on väitteiden aitous. Näiden erilaisten artikkeleiden kokoelma on todella uraauurtava, ja se on kaikkien aikojen ensimmäinen täydellinen kokoelma, joka koskee UFO-kertomusten pätevyyttä.

Benjamin E. Zeller, Ph.D., Professor and Chair of Religion, Lake Forest College, Illinois, USA — Carl Sagan sanoi maan ulkopuolisten yhteydenotosta, että poikkeukselliset väitteet vaativat poikkeuksellisia todisteita. Tässä hienossa kirjassa pyritään selventämään, mitä tällaiset todisteet tarkoittavat. Kirjan kirjoittajat analysoivat UFO-havaintoja ja -tapauksia, jotka ovat sekä kuuluisia että hämäräperäisiä, viimeaikaisia ja historiallisia ja jotka ovat laajuudeltaan varsin kansainvälisiä. Kirjoittajat edustavat vaikuttavia erilaisia metodologisia, akateemisia ja tieteellisiä näkökulmia ja pohtivat muun muassa kognition luonnetta, muistia, uskomusten ja todistusten tyyppejä, psykologiaa ja uskomusten rationaalisuutta. Skeptikot, uskovaiset ja ufologian tutkijat pitävät tätä kirjaa kiehtovana!

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

Krill-arkistot: Tilanneraportti avaruusolentojen teknologiasta, osa 2

Tämä on toinen osa Krill-papereista. Ensimmäinen osa on luettavissa täältä.


Pohjoismaisen avaruusolennon havaintoja

Lokakuussa 1987 ufotutkija George Andrews sai onnistuneesti yhteyden yhteen pohjoismaiseen, joka ei ollut yhteydessä harmaisiin, erään kalifornialaisen naisen kautta. Seuraavassa esitetään avaruusolennon antamat kommentit:

”Jos olisitte kulttuuria, joka aikoisi hyökätä, ette tekisi sitä niin, että taivaalla näkyisi aluksia ja että vaarana olisi joutua tulituksen kohteeksi. Tällaiseen sodankäyntiin joutuvat vähemmän kehittyneet olennot. Aiheuttaisitte voimakasta hämmennystä ja erimielisyyttä pelkillä vihjauksilla läsnäolostanne — vihjauksilla, jotka [vuorostaan] aiheuttaisivat kiistanalaisia erimielisyyksiä.” Harmaat ovat salakavalia pikku paholaisia. Ne tekivät [meille] juuri sitä, mitä ne tekevät täällä [teille]. Ette ole hyökkäyksen partaalla. Ette ole keskellä hyökkäystä. Hyökkäys on jo tapahtunut. Se on vain loppuvaiheessa.

”Mihin te hyökkäisitte? [Tässä hän kuvailee harmaiden toimintasuunnitelmaa alusta alkaen.] Menisitte yhteiskunnan salaisimpiin yhteisöihin. Yhdysvaltojen tapauksessa soluttauduttaisiin CIA:han. Ottaisitte haltuunne osan heistä ja osan KGB:stä.

”Aiheuttaisitte suurta eripuraa ja erimielisyyttä suuren yleisön ryhmien välillä — jotkut ryhmät sanovat nähneensä UFOja, toiset taas sanovat: ’Ei, ei, tämä ei ole mahdollista.’ Sekoittaisitte kaksi suurta maata jatkuvaan idioottimaiseen filosofiseen erimielisyyteen niin, että samalla kun Neuvostoliitto ja Yhdysvallat taistelevat jatkuvasti edestakaisin siitä, kenellä on mikä pala aluetta tai hyökkääkö toinen Iraniin tai hyökkääkö toinen Afganistaniin tai mitä tahansa… purkaako jompikumpi yhden ydinkärjen vaiko toinen toisen ryhmän ydinkärkiä — istuisitte ja nauraisitte, jos teillä olisi kyky nauraa.

”Esittelisitte itsenne jollekin ryhmälle, joka suojelisi teitä [CIA tai MJ-12] luullen, että heillä olisi salaisempi ja täydellisempi tieto jostakin kuin kenelläkään muulla tällä planeetalla, ja he himoitsisivat teitä, ja te luottaisitte heidän omaan ahneuteensa, ja te luottaisitte heidän omaan massatyhmyyteensä, että heidät saataisiin ansaan. Ja tekisitte sen molemmille puolille.

”Näyttäytyisitte joillekin kansanjoukoille saadaksenne hallituksen [ryhmittymät] vielä enemmän mukaan yrittäessänne vaientaa heidät, pitääksenne heidät vieläkin kiireisempinä hiljentääksenne heidät ja yrittäessänne ’estää lisää tietoa ufoista tulemasta julki’. Saatte suuret massat tilaan, jossa he eivät luota hallitukseen. ’Voi, mikseivät he usko meitä? Miksi he eivät voi ymmärtää, että näitä asioita todella tapahtuu? Me emme ole hulluja!’

”Niinpä meillä olisi jatkuvasti taisteluita siitä, onko UFOja olemassa vai ei. Yleisö ja hallitus olisivat toistensa kurkussa. Kaksi suurta supervaltaa olisi vastakkain. Ja olisitte muodostaneet ryhmiä, kuten ”ne joilla on” — varakkaat mutta tyytyväiset — ja ”ne joilla ei ole”. Istuttaisitte massiivisen tyytymättömyyden siemenet.

”Lopulta voitte saada jonkinlaisen näytöksen aluksista, jotka laskeutuvat 1990-luvulla. Yksi tai kaksi. Kun ne ovat laskeutuneet, voitte olla varmoja, että ne ovat täydessä hallinnassa. Alkaisitte tehdä risteytyksiä ja lisää risteytyksiä, sukupolvi toisensa jälkeen.

”Lahjoisitte hallitusta muutamalla herkkupalalla — Star Wars -järjestelmällä. Kiusaatte ja vokottelette Neuvostoliittoa laserjärjestelmällä, joka on paljon hienompi kuin yksikään heidän omista tiedemiehistään voisi keksiä. Ja teillä on aina tuo hienovarainen vihjaus — juuri ja juuri tietoisuuden rajalla, etteivät UFOt näyttäisi liian uskottavalta, mutta silti pidätte sen salassa ja saisitte sen näyttämään niin hullulta, ettei kukaan uskoisi niitä. Kaiken kukkuraksi päästettäisiin valloilleen voimat, jotka haluaisivat tappaa heidät [UFO-kontaktin kokeneet], jos he paljastaisivat, että CIA käsittelee täsmälleen samoja asioita [kuin kontaktin uhri].

”Ehkä sadan tai kahdensadan vuoden kuluttua osa harmaista jopa fyysisesti sekoittuu, ja teillä saattaa olla joitakin olentoja, jotka ovat melko lailla harmaiden ja oman rotunne hybridejä. Toistaiseksi kaikki, mikä kulkee ympäriinsä, näyttää paljolti teiltä itseltänne. Se on yksinkertaisempaa. Se hillitsee joukkopaniikkia.

”Kaikki, joilla on kokemuksia heistä [harmaista], ovat erimielisiä hallituksen kanssa. Menemme loppuunsaatettuun vaiheeseen, maanjäristys maanjäristyksen jälkeen ja mullistus mullistuksen jälkeen.

”CIA:n sisäinen ydin on syvästi harmaiden hallinnassa. CIA näkee vuorovaikutuksen harmaiden kanssa tienä suurempiin tieteellisiin saavutuksiin.

”Yksi syy siihen, että näette niin paljon erilaisia UFOja, on se, että muut kulttuurit seuraavat niitä äärimmäisen kiinnostuneina. Muiden kulttuurien tutkijat saapuvat katsomaan. Harmaat eivät ole ottaneet haltuunsa ainoastaan tiedustelupalveluja, vaan he ovat ottaneet haltuunsa myös sen, mitä nuo virastot kutsuvat ’mielipuolisiksi marginaaliryhmiksi’.”

No, näin sanoivat pohjoismaalaiset. Kyseinen tietolähde antaa myös seuraavan kommentin:

”Perimmäinen paha on se psykologisen itsetyytyväisyyden naamioitu muoto, joka saa ihmisen noudattamaan ryhmäfilosofiaa sen sijaan, että tämä kaivaisi esiin omia näköalojaan. Heti kun hankit tietoisuuden siitä, että olet niinsanottu ’valittu erityisryhmä’, olet matkalla kohti lankeemusta. Se on tuhon siemen missä tahansa yhteiskunnassa ja missä tahansa kulttuurissa, ja se jättää sen haavoittuvaksi. Se on lopulta myös harmaiden tuho. He eivät näe virhettään — juuri se heikkous, johon he tarttuvat, on heidän oma luontainen heikkoutensa. Harmaan tai kulttihenkisen ”tähtihenkilön” tai CIA:n jäsenen muuttamisen yrittäminen on turhaa. Se tulee tapahtumaan, mutta kaikki aikanaan… Henki saa kenet tahansa nousemaan ylös ja olemaan eri mieltä jostakin, mikä on epätotta ja vääränlaista, joka tulee olemaan piikki harmaiden ja muiden heidän kanssaan liittoutuneiden voimien lihassa.”

Harmaiden miehityksen aikana he ovat perustaneet melkoisen määrän maanalaisia tukikohtia eri puolille maailmaa, erityisesti Yhdysvaltoihin. Yksi tällainen tukikohta (muiden samassa osavaltiossa sijaitsevien tukikohtien joukossa) on Archuleta Mesan alla, joka sijaitsee noin 2,5 mailia luoteeseen Dulcesta, New Mexicossa. Yksityiskohdat tuosta tukikohdasta ovat tulleet tietoon kahden lähteen kautta. Ensimmäinen lähde on naisen ja hänen poikansa sieppaus, jossa he todistivat vasikan poimimista biologisten materiaalien talteenottoa varten.

”Toukokuussa 1980 New Mexicon pohjoisosassa sattui erittäin mielenkiintoinen tapaus. Äiti ja hänen poikansa ajoivat maaseututietä lähellä Cimarronia, kun he havaitsivat kahden käsityöläisen olevan sieppaamassa vasikkaa. Molemmat siepattiin sitten ja vietiin erillisillä aluksilla maanalaiseen laitokseen, jossa nainen näki vasikan silpomisen. Naisen väitettiin myös havainneen sammioita, joissa oli naudan ruumiinosia kellumassa nesteessä, ja toisen sammion, jossa oli miespuolisen ihmisen ruumis. Nainen tutkittiin, ja lisäksi väitettiin, että hänen ja hänen poikansa kehoon oli istutettu pieniä metalliesineitä. Useampi kuin yksi lähde on ilmoittanut meille, että katseet ovat vahvistaneet näiden implanttien olemassaolon.”

Yllä oleva ote on Jim McCampbellin ja tohtori Paul Bennewitzin 13. heinäkuuta 1984 käymän keskustelun puhtaaksikirjoituksesta. Bennewitz raportoi, että äidin ja lapsen regressiivisen hypnoosin avulla (jota tarvitaan vain noin 30 prosentissa sieppaustapauksista)ja omien seurantatutkimustensa avulla (mukaan lukien tietokonepäätteensä kautta vastaanotetut viestit, jotka ovat näennäisesti UFO-aiheisesta lähteestä) hän pystyi määrittämään maanalaisen laitoksen sijainnin: kilometri maan alla Archuleta Mesan alapuolella Jicarilla Apache -intiaanireservaatissa lähellä Dulcea, New Mexicossa (vuodesta 1976 lähtien yksi silpomisista eniten kärsineistä alueista USA:ssa). Bennewitzin tietojen mukaan tätä laitosta käytetään yhdessä osana Yhdysvaltain hallituksen ja EBEjen välistä jatkuvaa yhteistyöohjelmaa.

Maanalaisia tukikohtia on myös Kirtlandin ja Hollomanin ilmatukikohdissa sekä lukuisissa muissa tukikohdissa eri puolilla maailmaa, kuten Bentwatersissa Englannissa.

Takaisin keskustelun alla olevaan tukikohtaan…. Kun Bennewitz oli kertonut ilmavoimien virkamiehille löytämistään asioista, matkalla alueelle paljastui seuraavaa:

Tukikohta sijaitsee 2,5 mailia Dulcesta luoteeseen, ja se on lähes kaupungin yläpuolella. Alueelle johtaa tasainen, 36 metriä leveä valtatie. Se on valtion tie. Siellä voi nähdä telemetriavaunuja ja rakennuksia, jotka ovat viisisivuisia ja joissa on kupoli. Kupolien vieressä havaittiin musta limusiini — CIA:n ajoneuvo. Nämä limusiinit ajavat sinut tieltä, jos yrität päästä alueelle. Pohjoisessa on laukaisupaikka. Siellä on kaksi hylättyä alusta; ne ovat 36 jalkaa pitkiä ja niillä on siivet, ja niissä voi nähdä happi- ja vetysäiliöitä. Kaupasta saadut alukset ovat atomikäyttöisiä, ja niissä on plutoniumpellettejä. Plutoniumin tankkaus tapahtuu Los Alamosissa. Tukikohta on ollut siellä vuodesta 1948.

Joitakin lautasia ohjaa NSA. Tukikohta on 1,2km pitkä ja helikoptereita menee sinne ja sieltä pois koko ajan. Kun tiedettiin, että Bennewitz tunsi tämän, silpomiset alueella loppuivat. Vuonna 1979 tapahtui jotain ja tukikohta suljettiin väliaikaisesti. Siellä oli riitaa aseista, ja väkemme ajettiin ulos. Muukalaiset tappoivat 66 ihmistä, ja 44 pääsi karkuun.

Yksi niistä ihmisistä, jotka itse asiassa pääsivät pakoon, oli CIA:n agentti, joka ennen lähtöä teki muistiinpanoja, valokuvia ja videonauhoja ja meni piiloon. Hän on piileskellyt siitä lähtien, ja kuuden kuukauden välein hän ottaa yhteyttä kuhunkin viiteen henkilöön, joille hän jätti kopioita materiaalista. Hänen ohjeidensa mukaan, jos hän ei ottaisi yhteyttä neljänä peräkkäisenä kontaktikertana, ihmiset voivat tehdä aineistolle mitä haluavat.

Tämä agentti soittaa MUFONin tuntemalle henkilölle. Jotenkin ”Dulce-papereiden” kuvaus saatiin julkaistua, ja monet tutkijat saivat sen joulukuussa 1987. ”Dulce-paperit” koostuivat 25 mustavalkoisesta valokuvasta, videonauhasta, jossa ei ollut dialogia, ja joukosta papereita, jotka sisälsivät teknistä tietoa yhteisesti miehitetystä (USA:n ja muukalaisten) laitoksesta, joka sijaitsi kilometrin päässä Archuleta Mesan alapuolella lähellä Dulcea, New Mexicossa. Laitos on edelleen olemassa ja toiminnassa. Uskotaan, että samantyyppisiä laitoksia on vielä neljä, joista yksi sijaitsee muutaman kilometrin päässä kaakkoon Groom Lakesta, Nevadassa.

”Yleinen kuvaus näiden paperien sisällöstä on, että ne sisältävät asiakirjoja, joissa käsitellään kuparia ja molybdeeniä, sekä asiakirjoja, joissa käsitellään magnesiumia ja kaliumia, mutta enimmäkseen asiakirjoja kuparista. Paperiarkkeja, joissa on kaavioita ja outoja diagrammeja. Papereita, joissa käsitellään UV-valoa ja gammasäteitä. Näissä papereissa kerrotaan, mitä avaruusolennot etsivät ja miten (karjasta otettua) verta käytetään. Muukalaiset näyttävät imevän atomeja syödäkseen. He laittavat kätensä vereen, ikään kuin sieni, saadakseen ravintoa. Ne eivät halua vain ruokaa, vaan nautojen ja ihmisten DNA:ta muutetaan. Ykköstyypin olento on koe-eläin. He osaavat muuttaa atomeja luodakseen tilapäisen ’melkein ihmisen’. Se on tehty eläinkudoksesta ja on riippuvainen tietokoneesta, joka simuloi muistia, muistia, jonka tietokone on ottanut toisesta ihmisestä. Kloonit. Melkein ihminen on hidas ja kömpelö. Todellisia ihmisiä käytetään koulutukseen, kokeisiin ja lisääntymiseen näiden ”melkein ihmisten” kanssa. Joitakin ihmisiä kidnapataan ja käytetään täysin hyväksi. Joitakin pidetään suurissa putkissa, ja heitä pidetään elossa meripihkan värisessä nesteessä.

”Joitakin ihmisiä aivopestään ja käytetään totuuden vääristelyyn. Joillakin miespuolisilla ihmisillä on korkea siittiöiden määrä, ja heitä pidetään elossa. Heidän siittiöitään käytetään DNA:n muuttamiseen ja sukupuolettoman olennon luomiseen, jota kutsutaan ’kakkostyypiksi’. Tämä sperma kasvatetaan jollain tavalla ja sitä muutetaan jälleen, ja se laitetaan kohtuun. Ne muistuttavat ”rumia ihmisiä” kasvaessaan, mutta näyttävät normaaleilta, kun ne ovat täysikasvuisia, mikä kestää vain muutaman kuukauden sikiövaiheesta.

”Niiden elinkaari on lyhyt, alle vuosi. Joitakin naarasihmisiä käytetään jalostukseen. Lukemattomat naiset ovat saaneet äkillisen keskenmenon noin kolme kuukautta raskauden jälkeen. Jotkut eivät koskaan tiedä olleensa raskaana, toiset muistavat yhteyden jollain tavalla. Sikiötä käytetään ykkös- ja kakkostyypin DNA:n sekoittamiseen. Sikiön atomirakenne on puoliksi ihminen, puoliksi ”melkein ihminen”, eikä se selviäisi äidin kohdussa. Se otetaan kolmen kuukauden ikäisenä ja kasvatetaan muualla.”

No, niinhän ”Dulcen paperien” arvostelussa sanotaan. Siellä on kynällä ja musteella tehtyjä jäljennöksiä joistakin laboratorioissa otetuista valokuvista (3), kuvitus siitä, miltä yksi kohdusta näyttää (2′ x 4′), kuvitus, jossa näkyy yksi putkista, jossa yksi ”melkein ihminen” kasvatetaan, sivu, jossa on yksinkertainen kaavio kiteisestä metallista, puhtaasta kultakiteestä, ja jotain, mikä näyttää joko geneettiseltä tai metallurgiselta kaaviolta tai taulukolta. Liitteenä on myös röntgendiffraktiokuviolta näyttävä kuva ja kaavio kuusikulmaisista kiteistä, ja siinä on maininta, että ne ovat parhaita sähkön johtamiseen.

Näyttäisi siltä, että ”katsauksen” aineiston viimeinen puolikas koskee rungon rakenteessa käytettävää superkiteistä metallia tai jotain sen suuntaista.

Tämä kaikki on tietysti melko outoa tietystä näkökulmasta — itse asiassa mistä tahansa näkökulmasta. Kuitenkin aineiston, jota tukevat vuosien kuvaukset ja lukuisat vahvistukset, täytyy merkitä jotakin, varsinkin kun sitä verrataan siihen mitä näyttää tapahtuvan.

Tästä ja muusta vuosien varrella kertyneestä tiedosta käy ilmi, että maanalaisia tukikohtia ja tunnelikomplekseja on kaikkialla maailmassa ja että niitä rakennetaan koko ajan lisää. Monet teistä saattavat muistaa ”Shaver”-mysteerit ja maan sisäisiä kaupunkitarinoita. No, kaikki tuo on totta. Siellä alhaalla on muun muassa kaupunkeja, ja joillakin niistä ei ole mitään tekemistä tämän kirjoituksen pääaiheen kanssa. Ne ovat olleet siellä jo kauan.

Vaihdetaanpa hetkeksi suuntaa. Eräs Lew Tery -niminen henkilö on työstänyt ajatuksia UFOista ja geomagneettisista anomalioista. Käyn läpi, mitä hän on havainnut (vaikka käsite suhteesta ei olekaan uusi) ja annan teidän arvioida sen itse.

Ostettuaan aeromagneettisia ja gravitaatioanomaliakarttoja Yhdysvaltojen geologiselta tutkimuslaitokselta kävi selväksi, että näiden alueiden ja ufojen välillä oli todellakin pätevä yhteys. Herra Tery piti Arizonassa luennon tästä yhteydestä, ja sen jälkeen FBI ahdisteli häntä ja kertoi, että tieto on ”arkaluontoista”. Herra Tery otti vihjeen vastaan ja kieltäytyi puhumasta asiasta julkisesti siinä määrin kuin hän oli tehnyt.

Sekä aeromagneettiset että gravitaatiokartat (Bouguerin gravitaatio) osoittavat peruskentän voimakkuuden sekä korkean ja matalan kentän voimakkuuden alueet. Mielenkiintoista on, että suurimman ja pienimmän kenttävoimakkuuden alueet ovat seuraavat:

  • Kaikilla on usein ufohavaintoja.
  • Kaikki ovat joko intiaanireservaatissa, hallituksen mailla tai hallitus yrittää ostaa maata.
  • Monet niistä, varsinkin jos ne ovat yhdessä ryppäänä, ovat epäiltyjä tukikohtia ja/tai alueita, joilla on historiallisesti tapahtunut silpomuksia ja sieppauksia.

Näissä havainnoissaan Tery on mennyt pitkälle, mutta hän on mennyt hieman pidemmälle todetessaan, että on aikoja, jolloin UFOja nähdään näillä alueilla. Vaivalloisella tutkimuksella herra Tery havaitsi, että havaintoja, samoin kuin monia sieppauksia ja silpomisia, tapahtuu:

  • Uudenkuun aikaan tai kaksi päivää ennen uutta kuuta.
  • Täysikuun aikaan tai kaksi päivää ennen täysikuuta.
  • Perihelissä (Kuun ollessa lähimpänä maata) tai kahden päivän kuluessa ennen periheliä.

Vilkaisu lähimpään maanviljelijöiden almanakkaan antaa sinulle tarvitsemasi tiedot tämän vuoden tai minkä tahansa muun vuoden päivistä. Aikojen ja tapahtumien sattumalle ei tunnu olevan mitään konkreettista selitystä, mutta se on totta.

 

Artikkelin julkaissut v-j-enterprises.com

Krill-arkistot: Tilanneraportti avaruusolentojen teknologiasta

Toim. huom. tässä esitetään niinkutsuttujen Krill-paperien ensimmäinen osa. Krill-paperit sisältävät tietoa Yhdysvaltain hallituksen toimista avaruusolentojen kanssa, ja ne on julkaistu internetissä 80-luvulla. Ensimmäisen osan esittelyjohdannon on kirjoittanut Milton William Cooper.

Tietolähde paperien informaatiolle on kaikesta päätellen sama, kuin kirjalle Roswellin Avaruusolennon Haastattelu. Tiedot kuitenkin eroavat huomattavasti, ja onkin oletettavaa, että tässä esitetyt tiedot ovat niitä, joita on sensuroitu niiden kiertäessä valtion eri toimijoiden keskuudessa.


NIMEN ALKUPERÄ JA MERKITYS:
KRLL
KRYL
O. H. KRLL
O. H. CRIL
O. H. KRILL

KRILL-paperit vaikuttivat putkahtavan ulos tyhjästä ja ovat saaneet aikaan spekulaatioiden aallon. Kuka on O. H. Krill? Onko tieto oikeaa? Ovatko tekstin osat oikein vai väärin? Mistä paperit tulivat? Vastaan JOIHINKIN kysymyksiin tässä.

Kun avaruusolennot laskeutuivat Hollomanin ilmatukikohtaan 60-luvulla (toim. huom. 1955?), tuolloin saatiin aikaan viestintäyhteys Yhdysvaltain hallituksen ja avaruusolentojen välille. Kommunikaatiossa tahojen välillä päästiin sopuun, mikä oli edeltäjä tästä seuranneille muodolliselle sopimukselle ja diplomaattisuhteille. (kts. TÄMÄ)

Avaruusolennot jättivät panttivangin Yhdysvalloille ja lupasivat suorittaa oman osansa sopimuksesta. Tuon panttivangin nimi oli KRLL ja joskus nimi kirjoitettiin KRYL. Viittaan häneen nimellä KRLL niinkuin MAJESTY-dokumenteissa kirjoitettiin, jotka näin omin silmin. Tämä panttivanki antoi paljon informaatiota avaruusolennoista, ja tästä tiedosta tuli ”KELTAISEN KIRJAN” perusta, jota täydennettiin informaatiolla, jota saatiin myöhemmin ”VIERAILTA”. Jotta tätä informaatiota voitaisiin levittää ja siitä voitaisiin keskustella armeijan ja tieteen piireissä, keksittiin pseudonyymikoodinimi informaatiolle, jonka alkuperäisenä lähteenä oli KRLL. Koodinimi KRLL:lle oli Cril. Etunimen alkukirjaimet O. H. tulevat sanoista ”ORIGINAL HOSTAGE” (alkuperäinen panttivanki).

Kaiken informaation, jota on näin ollut kierrossa, jonka lähteenä oli KRLL, sanottiin olevan O. H. Crilin kirjoittamaa. Informaatio oli yleensä luonteeltaan tieteellistä tai salatieteellistä, ja sitä sensuroitiin niin, että mitään viittauksia ei esitetty avaruusolentojen rotuun tai kulttuuriin. Tämä tehtiin, jotta saataisiin palautetta ja suosituksia niiltä asiantuntijoilta, jotka eivät olleet tietoisia salaisuudesta. Sitä käytettiin myös välittämään teknologiaa avaruusolennoilta puolustusteollisuuden alihankkijoille ja Yhdysvaltain avaruusohjelmalle.

KRLL sairastui muutaman vuoden päästä mutta tätä hoiti lääkäri, josta tuli myöhemmin hallituksen avaruusolentolääketieteen ja -patologian asiantuntija. Minun tietoni on, että KRLL kuoli myöhempänä ajankohtana. Pseudonyymin käyttöä jatkettiin samaan tarkoitukseen monen vuoden ajan, ja se saattaa olla käytössä tällä hetkellä tai sitten ei.

KRILL-paperit on varmaankin kirjoittanut joku valtiolla tai armeijassa, joka tiesi tästä informaatiosta, koska kirjoittaja O. H. Krill on aivan ilmiselvä viittaus O. H. Cril:n ja näin siis KRLL:n. En tiedä kuka kirjoittaja on, enkä tiedä onko materiaali suoraan KRLL:lta peräisin vaiko ei. MUTTA ON SELVÄÄ, ETTÄ KUKA SITTEN O. H. KRILL ONKIN, HÄN MAHDOLLISSTI TIESI KRLL:N TARINAN. Mielestäni materiaalin alkuperä on todennäköisimmin spekulaatioiden kohteena. En voi kommentoida materiaalia, joka käsittelee informaatiota jota en ole koskaan aiemmin nähnyt. Kuitenkin, voin sanoa ja totean, että iso osa siitä pitää paikkansa ja on samaa kuin informaatio, jonka itse olen jo aiemmin tuonut julki.

En ole koskaan nähnyt KRILL-papereita eläessäni ennen kuin Paranetin sysop suuntasi huomio niihin siellä olleessa tiedostossa. Tämä tapahtui muutama päivä joulua ennen, ja latasin ne Ted Markleylle heti kun vain pystyin. Hän vahvisti minulle, että hän oli saanut ne haltuunsa toiselta lähteeltä jo aiemmin.

Pyydän lähettää kommentteja tästä minulle sähköpostilla. Haluaisin kuulla keneltä tahansa, joka tietää näiden dokumenttien historiasta tai niiden validiudesta tai mistään, mikä niihin liittyy.

Bill Cooper ( wba2320@ritvax.isc.rit.edu )


 

KRILL-ARKISTOT
LUOTTAMUKSELLINEN

TILANNERAPORTTI HANKKIMASTAMME KEHITTYNEESTÄ AVARUUSOLENTOJEN 
TEKNOLOGIASTA JA KANSSAKÄYMISISTÄ MUUKALAISKULTTUURIEN KANSSA

TAMMIKUU 1988

KIRJOITTANUT
O.H. KRILL

Tiivistelmä

Niiden neljänkymmenen vuoden aikana, jolloin UFOja on aktiivisesti tarkkailtu sivilisaatiossamme, on kerätty paljon tietoa — tietoa, joka on usein osoittanut ilmiön sellaisia puolia, jotka on salattu. Tietojen tukahduttamisen ja siilouttamisen seurauksena kulttuurimme on pirstoutunut useisiin ”todellisuuden” tasoihin, jotka sekä elävät rinnakkain että ovat vastakkain. Osa kulttuuristamme ei usko tai ei halua uskoa muiden lajien olemassaoloon; osa kulttuuristamme tunnustaa niiden olemassaolon tai niiden olemassaolon todennäköisyyden; osa kulttuuristamme on todellisuudessa vuorovaikutuksessa muiden lajien kanssa. Nämä samanaikaiset realiteetit vaikuttavat osaltaan siihen äärimmäisen hämmentyneeseen tilaan, jossa olemme.

UFOjen tutkimus noudattaa samanlaista kaavaa. Jotkut tarkastelevat asiaa täysin empiirisestä näkökulmasta, toiset etsivät tapahtumien kuvioita ja toiminnallisia suhteita, ja taas toiset lähtevät liikkeelle ja kysyvät oikeat kysymykset oikeaan aikaan ja saavat vastauksia. Jotkut näistä vastauksista, joita on saatu, ovat joidenkin mielestä varsin häiritseviä ja fantastisia.

Kaiken kaikkiaan olemme tekemisissä uusien käsitteiden kanssa fysiikassa, uusien käsitteiden kanssa psykologiassa ja vähitellen kasvavan tietoisuuden kanssa siitä, että emme ole täällä yksin, emmekä ole koskaan olleetkaan yksin. Aivan kuin tämä ei olisi vielä tarpeeksi, käy ilmi, että yhteiskuntamme osat ovat tienneet tämän ja ovat ilmeisesti olleet vuorovaikutuksessa joidenkin näiden muukalaislajien kanssa jo jonkin aikaa.

Lopputulos on, että ihmiskunta on koko ajan johdettu väärälle tielle, tielle, jota on vaivannut salaliittojen ja disinformaation kerrostumat. Teknologinen tieto ja absoluuttinen valta ovat olleet ihmisten motiiveina. Muukalaispuolella motiivina on ollut selviytyminen, tai ainakin mitä tulee vallitseviin muukalaisvierailijoihin.

Tämän asiakirjan tarkoituksena on tuoda paljon tätä koskevia yksityiskohtia julkisuuteen. Teitä ei pyydetä uskomaan sitä, vaan harkitsemaan sitä sen valossa, mitä on tapahtunut, mitä tapahtuu ja mitä saattaa kehittyä aivan nenämme alla. Jos huomaatte, että ette voi sietää tällaisia ajatuksia tai että ette pysty käsittelemään niitä, älkää lukeko enempää.

On aivan selvää, tai sen pitäisi olla, että UFOtilanne on sekä monimutkainen että vaarallinen. UFO-ongelma on monialainen ja moniulotteinen ilmiö. Olemme todenneet, että seuraavilla seikoilla on tosiasioihin perustuva pohja:

  • Muista maailmoista tulleita aluksia on törmännyt Maahan.
  • Muukalaisalukset ovat peräisin sekä ultraulottuvuuslähteistä että meidän ulottuvuuden sisällä olevista lähteistä.
  • Yhdysvaltain hallituksen varhaiset yritykset hankkia muukalaisteknologiaa olivat menestyksekkäitä.
  • Yhdysvaltain hallituksella on ollut jossain vaiheessa eläviä muukalaispanttivankeja.
  • Hallitus on tehnyt ruumiinavauksia avaruusolentojen ruumiille.
  • Yhdysvaltain tiedustelupalvelut, turvallisuusviranomaiset ja julkiset virastot ovat mukana tilanteeseen liittyvien tosiasioiden peittelyssä.
  • Ihmisiä on abduktoitu ja siepataan parhaillaan, silvottu, murhattu ja kidnapattu UFOtilanteen seurauksena.
  • Tällä planeetalla on tällä hetkellä aktiivinen avaruusolentojen läsnäolo keskuudessamme, joka hallitsee yhteiskuntamme eri osia.
  • Muukalaisvoimat ylläpitävät tukikohtia Maassa ja Kuussa.
  • Yhdysvaltain hallituksella on jo jonkin aikaa ollut yhteistyösuhde avaruusolentovoimien kanssa, ja sen nimenomaisena tarkoituksena on ollut hankkia teknologiaa gravitaatiovoiman, sädeaseiden ja mielenhallinnan alalla.
  • Miljoonia nautoja on tapettu biologista materiaalia hankittaessa.
  • Sekä avaruusolennot että Yhdysvaltain hallitus ovat vastuussa silpomisista, mutta eri syistä.
  • Elämme moniulotteisessa maailmassa, joka on päällekkäinen ja jossa vierailevat entiteetit muista ulottuvuuksista. Jotkut näistä entiteeteistä ovat vihamielisiä. Monet eivät ole vihamielisiä.
  • Geneettisen kehityksemme ja uskontojemme perusta on ei-maallisten ja maanpäällisten voimien interventiossa.
  • Todellinen teknologia ylittää huomattavasti sen, mitä yleisö havaitsee.
  • Yhdysvaltojen avaruusohjelma on peiteoperaatio, joka on olemassa suhdetoimintaa varten.
  • Ihmisiä tapetaan aktiivisesti, jotta tosiasiat tilanteesta salattaisiin. CIA ja NSA ovat mukana niin syvällä, että paljastuminen johtaisi niiden avoimen rakenteen romahtamiseen.
  • Faktat osoittavat avaruusolentojen astuvan keskuuteemme avoimesti 5-10 vuoden kuluessa.
  • Sivilisaatiomme on yksi monista, joita on ollut olemassa viimeisten miljardin vuoden aikana.

Sinulla on todennäköisesti enemmän johtopäätöksiä. Jatka vain lukemista…

Eläinten silpomiset ja UFOt

Yleinen kronologia

Vuoden 1963 puolivälissä Haskellin piirikunnassa Teksasissa sattui useita karjanhyökkäyksiä. Tyypillisessä tapauksessa Angus-sonnin kurkku oli viilletty auki ja sen vatsassa oli lautasen kokoinen haava. Kansalaiset luulivat hyökkäysten johtuvan jonkinlaisesta villipedosta, ”katoavasta tuholaisesta”. Kun se jatkoi salamyhkäisiä vaelluksiaan Haskellin piirikunnan takamaastossa, verenhimo sai hieman myyttisemmät mittasuhteet, ja uuden nimen oli määrä jäädä pysyväksi: Haskell Rascal.

Seuraavan vuosikymmenen aikana tuli satunnaisia raportteja samanlaisista hyökkäyksistä karjaa vastaan. Näitä hyökkäyksiä kuvattiin toisinaan ”silpomisiksi”. Merkittävin näistä harvinaisista raporteista oli ”Snippy”-hevosen silpomiskuolema Etelä-Coloradossa vuonna 1967, johon liittyi alueen UFO-havaintoja, Condonin komitean tutkimus ja maailmanlaajuinen lehdistöjulkisuus.

Nykyaikaisen eläinten silpomisaallon voidaan sanoa alkaneen toden teolla vuonna 1973. Tuota vuotta pidetään yleisesti viimeisen yhteisen UFO-iskun vuotena, vaikka tätä väitettä voidaankin kyseenalaistaa, kun otetaan huomioon kaksi vuotta myöhemmin sattuneet tapahtumat.

Vuosina 1973 ja 1974 suurin osa klassisista silpomisilmoituksista oli peräisin Yhdysvaltojen keskiosista.

Vuonna 1975 ennennäkemätön hyökkäys levisi Yhdysvaltojen läntisiin kahteen kolmasosaan. Silpomisilmoitukset saavuttivat huippunsa tuona vuonna, ja niihin liittyi kertomuksia UFOista ja tunnistamattomista helikoptereista. Vuonna 1978 hyökkäykset lisääntyivät.

Vuoteen 1979 mennessä Kanadassa, pääasiassa Albertassa ja Saskatchewanissa, tapahtui lukuisia karjan silpomisia. Yhdysvalloissa hyökkäykset tasaantuivat.

Vuonna 1980 toiminta lisääntyi Yhdysvalloissa. Tuon vuoden jälkeen silpomisista on raportoitu harvemmin, mikä saattaa kuitenkin osittain johtua siitä, että karjankasvattajat ja maanviljelijät ovat yhä haluttomampia ilmoittamaan silpomisista. Silpomiset jatkuvat edelleen. Yhdysvalloissa on kuollut yli kymmenen tuhatta eläintä; vaikka silpomisia on tapahtunut maailmanlaajuisesti, olosuhteet ovat aina samat.

Yleisiä huomioita

Kaikissa tutkimuksissa, joilla pyritään selvittämään karjaan ja muihin eläimiin kohdistuvien silpomisiskujen järjestelmällisyyttä, on otettava huomioon tietyt tekijät, jotka voivat liittyä tai olla liittymättä suoraan itse silpomiseen. Näitä silpomisia — ulkoisten tai sisäisten osien tappamista ja salakavalaa poistamista — on kohdistettu kirjaimellisesti tuhansiin eläimiin (pääasiassa karjaan) 1960-luvulta lähtien. Näihin eläimiin kohdistuvat leikkaukset on tehty hämmästyttävän tarkasti, mikä viittaa erittäin kehittyneiden välineiden ja tekniikoiden käyttöön. Silpomisten puuduttava ja jatkuva säännöllisyys sekä hyödyttömien ruhojen näennäisen huoleton hävittäminen viittaavat silpojien äärimmäiseen itsevarmuuteen — jopa ylimielisyyteen. Tämä ylimielisyys näyttää olevan oikeutettua sen vapauden ja rankaisemattomuuden vuoksi, jolla nämä teot on toteutettu.

Erään ongelman erityisen osatekijän merkitys paljastuu pian, kun silpomisia tutkitaan perusteellisesti. Tarkoitan merkitsemättömien ja muuten tunnistamattomien helikoptereiden ilmaantumista eläinten silpomispaikkojen läheisyyteen sekä alueellisesti että ajallisesti. Näiden kahden esiintyminen on ollut niin jatkuvaa, että ne eivät ole enää sattumaa.

Nämä mysteerihelikopterit ovat lähes aina ilman tunnistemerkintöjä, tai merkinnät voivat näyttää siltä, että ne on maalattu yli tai peitetty jollain. Helikoptereiden raportoidaan usein lentävän epänormaalilla, vaarallisella tai laittomalla korkeudella. Ne saattavat kavahtaa, jos silminnäkijät tai lainvalvojat yrittävät lähestyä niitä.

On useita kertomuksia helikopterin käyttäjien aggressiivisesta käyttäytymisestä, ja ne ovat ajaneet takaa silminnäkijöitä, ”pörränneet”, leijuneet heidän yläpuolellaan tai jopa tulittaneet heitä. Toisinaan helikopterit ilmestyvät hyvin lähelle silpomispaikkoja, jopa leijuvat laitumen yläpuolella, josta silvottu ruho myöhemmin löydetään. Niitä saatetaan havaita juuri ennen tai jälkeen silpomisten — tai päivien kuluessa silpomisesta. Tarkoituksena on vain korostaa, että ”mysteerihelikopteri” on osa asiaa, joka ansaitsee tarkastelun.

Ajatus ”salaperäisistä helikoptereista” ei kehittynyt samanaikaisesti eläinten silpomisen kanssa. Tällaisista helikoptereista — merkitsemättömistä, matalalla lentävistä, äänettömistä (tai helikopterilta kuulostavista) — on raportoitu jo vuosia, ja ne on yhdistetty vielä laajemmin levinneeseen ilmiöön — ”kummituslentoihin” (kiinteäsiipisiin). Itse helikoptereita on nähty monissa maissa alueilla, joilla on raportoitu ufoista. Joissakin mielenkiintoisimmissa kertomuksissa mysteerihelikopterit on nähty UFOjen kanssa tai pian sen jälkeen, kun UFOja oli havaittu.

Osuvin mieleeni tuleva tapaus, joka ei kuitenkaan ole kaikkein yksittäisin, on tapaus, jonka Virgil Armstrong kuvasi luennossaan ”What NASA Didn’t Tell Us About the Moon” (Mitä NASA ei kertonut meille Kuusta). Hän käsittelee helikoptereita ja ufoja yleensä.

Armstrong kuvailee ystäväänsä, joka oli keksinyt erityisen kamerajärjestelyn ajatuksena, että se lisäisi mahdollisuuksia saada hyviä kuvia UFOista. Kamera oli asennettu aseenkantaan yhdessä laserin kanssa. Ajatuksena oli ampua laserilla kohti UFOa, jos sellainen näkyisi, ja toivottavasti UFO pysähtyisi, jolloin hän voisi ottaa laadukkaita kuvia.

Ei kovinkaan kauan sen jälkeen, kun he olivat asettuneet aavikolle, UFO todellakin ilmestyi, ja he ampuivat laseria, jolloin kiekko pysähtyi leijumaan. He ottivat siitä aika monta hyvää kuvaa. Pian sen jälkeen kiekko lensi pois. Muutamassa minuutissa he kuulivat helikopterien erehtymättömän äänen tulevan heidän suuntaansa. Helikopterit laskeutuivat strategisesti heidän ryhmänsä ympärille, ja koptereista nousi joukko mustia baretteja, jotka ovat ilmavoimien strategisia turvallisuusjoukkoja. Barettien komentaja käveli ryhmän luo ja kysyi: ”Mitä te täällä teette?”. ”Ilmeisesti kuvaamme lentäviä esineitä, ja näimme juuri lentävän lautasen ja saimme siitä erittäin, erittäin hyviä kuvia.” Sitten komentaja kysyi ryhmän johtajalta, tiesikö tämä, missä hän oli. Ryhmän johtaja vastasi: ”En”. Sitten komentaja sanoi: ”Ehdotamme, että lähdette heti pois täältä!”. Ryhmän johtaja kysyi sitten: ”Millä oikeudella teillä on oikeus käskeä meitä lähtemään pois täältä?”. Onko tämä hallituksen maata?” Mustien barettien komentaja vastasi: ”Niin on. Tämä on Andrewsin ilmavoimien tukikohta, ja jos ette ole poissa täältä kymmenessä minuutissa, teidät on pidätetty.” Sen jälkeen baretit poistivat filmin kamerasta, ja ryhmä poistui.

Tämä ei ainoastaan havainnollista eräänlaista tapausta, jossa UFOja nähdään suhteessa helikoptereihin, vaan se havainnollistaa myös sen tosiasian, että joko jotkut lautaset ovat meidän, tai meillä on sotilaallinen/hallituksellinen suhde niiden kanssa, jotka niitä lentävät. Edellä mainitut helikopterit eivät ole mysteerihelikoptereita, vaan ne olivat Yhdysvaltojen armeijan helikoptereita.

Toinen sotilashelikoptereita ja Yhdysvaltojen omistamia levyjä koskeva tapaus on peräisin Wendell Stevensin kirjasta ”UFO Crash at Aztec”. Kirjassa hän kertoo tapauksesta, jossa intiaani oli retkeilemässä vuoristossa Area 51:n läheisyydessä Groom Lakessa, Nelliksen ilmatukikohdan alueella Las Vegasin pohjoispuolella. Hän kuuli lähestyvät helikopterit ja piiloutui pois näkyvistä. Helikopterit lähettivät kuulutusjärjestelmien kautta varoituksen kaikille alueella oleville, että heidän pitäisi näyttäytyä, koska he aikoivat suorittaa ”vaarallisen sotilaallisen testin”. Intiaani pysyi piilossa, ja helikopterit lensivät yläpuolella ja palasivat alas kohti Groom Lake -laitosta. Minuuttia myöhemmin kahden helikopterin nähtiin lentävän kanjonia ylöspäin, ja niiden välissä ja hieman niiden yläpuolella lensi musta kiekko. Ne lensivät yläpuolella, ja sitten helikopterit kääntyivät ja lensivät takaisin kohti tukikohtaa, ja pian sen jälkeen kiekko seurasi niitä. Kirjassa annetaan henkilön nimi ja se, miten häneen voi ottaa yhteyttä lisätietoja varten.

Mysteerikopterit

Tilanteet, joihin liittyy salaperäisiä helikoptereita, näyttävät olevan hieman salakavalampia. Hyvä esimerkki on tapahtuma, joka sattui Madisonin piirikunnassa Montanassa kesäkuun ja lokakuun 1976 välisenä aikana. Tuona aikana oli tapahtunut 22 vahvistettua karjan silpomista, ja niihin liittyi eri puolilla piirikuntaa ilmoituksia äänettömistä, merkitsemättömistä, suihkumustista helikoptereista, vilkkuvista tai tasaisesti vilkkuvista poikkeavista valoista ilmassa ja maanpinnan läheisyydessä, merkitsemättömistä kiinteäsiipisistä lentokoneista ja valkoisista pakettiautoista syrjäisillä ja aiemmin saavuttamattomissa olevilla alueilla.

Tämän ajanjakson loppupuolella, alkusyksystä 1976, eräs metsästäjä Bozemanista, Montanasta, oli eräänä päivänä yksin liikkeellä noin kello 15.00 Red Mountainin alueella lähellä Norrisia. Hän katseli, kun musta helikopteri ilman merkintöjä lensi yläpuolella ja katosi pienen kukkulan alle. Utelias metsästäjä kiipesi kukkulan huipulle. Musta kopteri (hänen mielestään Bell Jet Ranger) oli maassa, ja moottori kävi yhä. Seitsemän miestä oli ilmeisesti poistunut koneesta ja käveli mäkeä ylös kohti tarkkailijaa. Kun metsästäjä eteni kohti seitsemää, hän vilkutti ja huusi ystävällisiä tervehdyksiä. Silloin hän huomasi, että miehissä oli jotain — he olivat kaikki itämaisia. Heillä oli vinot silmät ja oliivinvärinen iho, ja he höpöttelivät keskenään jotain käsittämätöntä kieltä. Heillä oli ”arkivaatteet”, ei univormuja. Yhtäkkiä he alkoivat palata helikopteriin. Metsästäjä, joka yhä vilkutti ja huusi ystävällisiä tervehdyksiä, lähti heidän peräänsä. Itämaalaiset kiihdyttivät vauhtiaan. Kun metsästäjä lähestyi heitä parin metrin päähän, he aloittivat juoksun, tungeksivat kopteriin ja lähtivät lentoon.

Englannissa on dokumentoitu ”mysteerihelikopteriaalto”, jonka mukaan tunnistamattomassa kopterissa oli itämaisilta näyttäviä matkustajia. Viistosilmäiset, oliivinahkaiset, itämaisilta näyttävät matkustajat ovat olleet ufokertomusten keskiössä ja periferiassa jo vuosia. Huomattava osa surullisen kuuluisista ”miehistä mustissa” (MIB) on samannäköisiä, mutta hyvin usein heidät nähdään hyvin kalpeina ja laihoina miehinä, jotka ovat herkkiä valolle.

STIGMATAn numerossa 5 (syksy-talvi 1978) Tom Adams esitteli merkittävimmät spekulatiiviset selitykset, jotka selittävät silpomisen ja helikopterin välisen yhteyden, mukaan lukien seuraavat:

  • Helikopterit ovat itse UFOja, jotka on naamioitu maanpäällisiksi aluksiksi.
  • Kopterit ovat peräisin Yhdysvaltain hallitukselta/sotilailta ja osallistuvat suoraan varsinaisten silpomisten suorittamiseen.
  • Helikopterit ovat hallituksen/sotilaiden, eivätkä ne osallistu silpomisiin vaan tutkivat niitä.
  • Helikopterit ovat hallituksen/sotilaiden, ja ne tietävät silpojien henkilöllisyyden ja motiivit, ja läsnäolollaan ne yrittävät kääntää huomion pois armeijan mahdollisesta osallisuudesta.

Tom Adamsin mielestä vastaus voi olla edellä mainittujen selitysten yhdistelmä. On myös spekuloitu, että he ovat mukana biologisissa kokeissa, jotka liittyvät kemialliseen tai biologiseen sodankäyntiin, tai geobotaanisessa öljyn ja mineraaliesiintymien etsinnässä. Eräässä tapauksessa silpomispaikalta löydettiin armeijan standardityyppinen skalpelli. Koska levyt ovat useimmiten liittyneet silpomisiin, uskotaan, että kyseessä oli harhautustapahtuma.

Nämä tapahtumat tai niistä keskusteleminen on vain esiaste varsinaisille paljastuksille siitä, mikä on silpomisten taustalla: muukalaisten omaan käyttöönsä hankkimat biologiset materiaalit. Jotta voisimme keskustella tästä loogisesti ja tapahtumajärjestyksessä, meidän on tarkasteltava sitä, mitä todella on tapahtunut aivan nenämme alla: suoraa vuorovaikutusta maan ulkopuolisten biologisten entiteettien (EBE:t) kanssa. Keskustellaksemme tästä meidän on kuitenkin yritettävä aloittaa alusta siitä, minkä nyt tiedämme olevan totta.

Saaga alkaa

Kaikki näyttää alkaneen tuhansia vuosia sitten, mutta tämän keskustelun kannalta aloitetaan tapahtumista, jotka ovat meille kaikille tuttuja. Vuonna 1947, kaksi vuotta sen jälkeen, kun olimme laukaisseet ensimmäisen ydinräjähdyksen, jonka nykyinen sivilisaatiomme räjäytti, tapahtui Mantellin episodi, jossa meillä oli ensimmäinen kirjattu sotilaallinen yhteenotto avaruusolentojen kanssa, joka johti sotilaslentäjän kuolemaan. Nyt on aivan ilmeistä, että hallituksemme ei oikein tiennyt, miten käsitellä tilannetta. Vuonna 1952 maan pääkaupungin yli lensi sarja kiekkoja. Tämä tapahtuma johti siihen, että Yhdysvaltojen turvallisuusjoukot (CIA, NSA, DIA, FBI) kutsuttiin paikalle yrittämään pitää tilanne hallinnassa, kunnes ymmärrettäisiin, mitä oli tapahtumassa. Tänä aikana hallitus perusti työryhmän, joka tunnettiin nimellä Majestic Twelve (MJ-12). Alkuperäiset jäsenet olivat: Amiraali Roscoe H. Hillenkoetter, tohtori Vannevar Bush, ministeri James Forrestal, kenraali Nathan P. Twining, kenraali Hoyt S. Vandenburg, tohtori Detlev Bronk, tohtori Jerome Hunsaker, Sidney W. Souers, Gordon Gray, tohtori Donald Menzel, kenraali Robert M. Montague ja tohtori Lloyd V. Berkner.

MJ-12-ryhmä on ollut jatkuvasti olemassa oleva ryhmä sen perustamisesta lähtien, ja uudet jäsenet ovat korvanneet kuolleet jäsenet. Esimerkiksi kun ministeri Forrestal oli järkyttynyt nähdessään Yhdysvaltojen myyvän itsensä toisessa maailmansodassa, hänet lähetettiin merivoimien sairaalaan henkisen rasituksen vuoksi. Ennen kuin sukulaiset ehtivät hänen luokseen, hän ”hyppäsi 16. kerroksen ikkunasta”. Useimmat hänen läheisensä pitävät hänen itsemurhaansa suunniteltuna. Kun Forrestal kuoli, hänen tilalleen tuli kenraali Walter B. Smith.

Joulukuussa 1947 perustettiin Project Sign, jonka tarkoituksena oli hankkia mahdollisimman paljon tietoa UFOista, niiden suoritusominaisuuksista ja tarkoituksista. Turvallisuuden säilyttämiseksi Project Signin ja MJ-12:n välinen yhteydenpito rajoitettiin kahteen henkilöön ilmavoimien materiaalijohdon tiedusteluosastolla, joiden tehtävänä oli välittää tietyntyyppisiä tietoja kanavien kautta. Sign-projekti muuttui Grudge-projektiksi joulukuussa 1948. Hankkeella Grudge oli siviilivastine nimeltä Project Bluebook, jonka me kaikki tunnemme. Bluebookiin välitettiin vain ”turvallisia” raportteja. Vuonna 1949 MJ-12 kehitti ensimmäisen varasuunnitelman nimeltä MJ-1949-04P/78, jonka mukaan joitakin tietoja voitaisiin tarvittaessa julkistaa.

Kenraali George C. Marshall perusti Majestic Twelve -ryhmän heinäkuussa 1947 tutkimaan Roswell-Magdalenan UFO-onnettomuuden jälkiä ja romua. Amiraali Hillenkoetter, joka oli CIA:n johtaja 1. toukokuuta 1947 ja syyskuun 1950 välisenä aikana, päätti aktivoida ”Robertsonin paneelin”, jonka tarkoituksena oli valvoa eri puolilla maata esiintyviä siviilien ufotutkimusryhmiä. Hän liittyi myös NICAPiin vuonna 1956 ja hänet valittiin sen johtokunnan jäseneksi. Tästä asemasta käsin hän pystyi toimimaan MJ-12:n ”vakoilijana” yhdessä muiden salaisten asiantuntijoidensa ryhmän kanssa. He pystyivät ohjaamaan NICAP:ia haluamaansa suuntaan. Kun ”lentävien lautasten ohjelma” oli MJ-12:n täydellisessä hallinnassa ja fyysiset todisteet piilossa, kenraali Marshall tunsi olonsa rauhallisemmaksi tämän hyvin oudon tilanteen suhteen. Nämä miehet ja heidän seuraajansa ovat 39 vuoden ajan pitäneet suurimman osan yleisöstä, mukaan lukien suuren osan läntisestä maailmasta, huijattuna erittäin menestyksekkäästi asettamalla valheellisia asiantuntijoita ja käyttämällä vaikutusvaltaansa heidän takanaan saadakseen suunnitelmansa toimimaan, ja he ovat onnistuneet siinä varsin hyvin. Tähän asti.

Kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun Roswellin onnettomuus tapahtui 2. heinäkuuta 1947 ja kun toinen UFO-hylky löydettiin 3. heinäkuuta 1947 San Augustine Flatsista Magdalenan läheltä New Mexicosta, virastoja organisoitiin uudelleen ja ihmisiä siirrettiin paikasta toiseen. Alkuperäisen ”turvakannen” päätavoitteena ja sen rakentamisen syynä oli lautasalusten tekninen analysointi ja yritys kopioida niitä. Tätä toimintaa johtavat seuraavat ryhmät:

  • Tutkimus- ja kehittämislautakunta (R&DB)
  • Ilmavoimien tutkimus- ja kehitystoiminta (AFRD).
  • merivoimien tutkimusvirasto (ONR).
  • CIA:n tieteellisen tiedustelun toimisto (CIA-OSI).
  • NSA:n tieteellisen tiedustelun toimisto (NSA-OSI).

Kenenkään näistä ryhmistä ei pitänyt tietää koko tarinaa. Kunkin ryhmän oli määrä tietää vain ne osat, jotka MJ-12 antoi heidän tietää. MJ-12 toimii myös erilaisten siviilitiedustelu- ja tutkintaryhmien kautta. MJ-12 manipuloi CIA:ta ja FBI:ta toteuttamaan tarkoituksiaan. NSA luotiin alun perin suojelemaan talteen otettujen lentolautasten salaisuutta, ja lopulta se sai täyden määräysvallan kaikessa tietoliikennetiedustelussa.

Tämän valvonnan ansiosta NSA voi valvoa ketä tahansa yksilöä postin, puhelimen, teleksien, sähkeiden ja nyt myös verkkotietokoneiden kautta, ja se voi seurata yksityistä ja henkilökohtaista viestintää haluamallaan tavalla. Itse asiassa nykyinen NSA on MJ-12:n nykyinen päälaajennus, joka liittyy ”lentävien lautasten ohjelmaan”. UFOtutkimuksen alalla levitetään valtavia määriä disinformaatiota. Kaikkien ohjelman minkä tahansa näkökohdan todistajien elämää seurataan yksityiskohtaisesti, sillä jokainen on allekirjoittanut turvallisuusvalan. Ohjelmassa työskennelleille ihmisille, mukaan lukien armeijan jäsenet, valan rikkomisella voi olla jokin seuraavista suorista seurauksista:

  • Suullinen varoitus, johon liittyy salassapitovalan tarkistaminen.
  • Voimakkaampi varoitus, johon liittyy joskus otsaan hakkaamista ja pelottelua.
  • Yksilön psykologinen työstäminen masennuksen aikaansaamiseksi, mikä johtaa itsemurhaan.
  • Henkilön murha, joka lavastetaan itsemurhaksi tai onnettomuudeksi.
  • Oudot ja äkilliset onnettomuudet, jotka ovat aina kuolemaan johtavia.
  • Erikoisvankiloihin sulkeminen.
  • Eristäminen ”mielisairaaloihin”, joissa heitä ”hoidetaan” mielenhallinta- ja ohjelmoinnin purkamistekniikoilla. Yksilöt vapautetaan muuttuneiden persoonallisuuksien, identiteettien ja muuttuneiden muistojen kera.
  • Yksilön vieminen ”sisäpiiriin”, jossa hän työskentelee ”heille” ja jossa häntä voidaan tarkkailla. Tämä tapahtuu yleensä suljetuissa tiloissa, joissa on vain vähän yhteyksiä ulkomaailmaan. Maanalaiset tilat ovat tavallinen paikka tälle.

Ketä tahansa henkilöä, jonka he katsovat olevan ”liian lähellä totuutta”, kohdellaan samalla tavalla. MJ-12 tekee kaikkensa säilyttääkseen ja suojellakseen perimmäistä salaisuutta. Kuten tulemme näkemään myöhemmin, sen ominaispiirteet, mitä tämä perimmäinen salaisuus olisi, muuttuisivat jyrkästi, sillä se oli jotakin, mitä edes MJ-12 ei voinut ennustaa — todellinen kontakti avaruusolentoryhmiin.

Sitä, miten varsinainen yhteydenotto hallituksen ja avaruusolentojen välillä alun perin toteutettiin, ei tiedetä, mutta hallitukselle oli kerrottu, että sen voisi tehdä siviili oikeilla laitteilla. Tohtori Paul Bennewitz, siviilitiedemies, teki niin tietokonelaitteita käyttäen ja ilmoitti hallitukselle tehneensä niin, ymmärtämättä, että siihen mennessä, vuonna 1983, hallitus oli todellisuudessa yhtä syvällä tekemisissä avaruusolentojen kanssa kuin hänen viestinsä avaruusolentojen kanssa paljasti. Tohtori Bennewitz asuu Manzanon asevarastoalueen vieressä Albuquerquessa, New Mexicossa. Hän havaitsi jatkuvasti ufoja alueen yllä ja päätti aluksi, että ne olivat uhka laitokselle. Hän kehitti koodausjärjestelmän ja yritti ja onnistui kommunikoimaan alueen yllä lentävien avaruusolentojen kanssa.

Hän sai selville, että sen jälkeen, kun olimme olleet yhteydessä avaruusolentoihin vuosia sitten, suostuimme tarjoamaan niille maanalaisia tukikohtia Yhdysvalloissa vastineeksi tietyistä teknologisista salaisuuksista, jotka avaruusolennot paljastaisivat meille. Muukalaiset saisivat myös suorittaa tiettyjä operaatioita, sieppauksia ja silpomisia ilman, että he puuttuisivat asiaan.

Alkuperäinen yhteys hallituksen ja maan ulkopuolisten biologisten olentojen välillä, jotka ovat väriltään harmaita ja noin 1-1.4m korkeita (jäljempänä ’harmaat’), saatiin aikaan vuosina 1947-1951. Tiesimme, että harmaat olivat mukana suorittamassa eläinten (ja joidenkin ihmisten) silpomista ja että ne käyttivät näistä materiaaleista saatuja rauhasaineita ravinnoksi (imeytyivät ihon läpi) ja kloonatakseen lisää harmaita maanalaisissa laboratorioissaan. Hallitus oli myös tietoinen siitä, että harmaat tekivät joitakin sieppauksia varmistaakseen geneettistä materiaalia. Hallitus vaati harmaita toimittamaan heille luettelon, joka esitettäisiin kansalliselle turvallisuusneuvostolle.

Kaiken tämän aikana hallitus piti harmaita periaatteessa siedettävinä olentoina, vaikkakin hieman vastenmielisinä. He olettivat tuolloin, ettei ollut kohtuutonta olettaa, että yleisö tottuisi ja voisi tottua niiden läsnäoloon. Vuosien 1968 ja 1969 välisenä aikana laadittiin suunnitelma, jolla yleisö saataisiin tietoiseksi niiden olemassaolosta seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana. Tämä ajanjakso huipentuisi dokumenttielokuvasarjaan, jossa selitettäisiin harmaiden historiaa ja aikomuksia.

Harmaat vakuuttivat meille, että sieppausten todellinen tarkoitus oli sivilisaatiomme valvonta, ja kun saimme tietää, että sieppaukset olivat paljon yleisempiä ja salakavalampia kuin meille uskoteltiin, hallitus huolestui. Heidän huolensa perustui myös lisätietoon sieppausten tarkoituksista:

  • 3 mm:n suuruisen pallomaisen biologisen seurantalaitteen asettaminen nenäontelon kautta siepatun aivoihin.
  • Subliminaalisten posthypnoottisten suggestioiden toteuttaminen, jotka pakottaisivat siepatun tekemään jonkin tietyn teon kahden tai viiden seuraavan vuoden kuluessa.
  • Geneettinen risteytys harmaiden ja ihmisten välillä.
  • Levymäisten valvontalaitteiden asettaminen siepattujen lihaskudokseen. Niiden olemassaolo on varmistettu röntgenkuvauksella.

Kun olimme saaneet selville totuuden harmaiden aikeista (he aikovat jäädä tänne ja hallita maailmaamme), oli jo liian myöhäistä. Olimme jo ”myyneet” ihmiskunnan. Ei sillä, että sillä olisi ollut mitään merkitystä, koska he olivat täällä tekemässä sitä, mitä tekivät joka tapauksessa.

Vuonna 1983 hallituslähteet hahmottelivat tarinan, jossa sanottiin, että harmaat ovat vastuussa biologisesta evoluutiostamme manipuloimalla tämän planeetan jo kehittyneiden kädellisten DNA:ta. DNA:n manipuloinnin eri aikaväleiksi määriteltiin 25 000, 15 000, 5 000 ja 2 500 vuotta sitten. Alun perin hallitus ajatteli, että harmaat eivät tarkoittaneet meille mitään pahaa, mutta nyt, vuonna 1988, kuva, joka on syntymässä, on juuri päinvastainen. Tarina on nyt tarina suuresta petoksesta useilla eri tasoilla: Harmaiden Troijan hevonen -tyylinen manipulointi ja valehtelu, jotka liittoutuivat MJ-12:n joukkojen kanssa neljä vuosikymmentä sitten; hallituksen harhaanjohtaminen UFO-aiheesta, jotta sopimus harmaiden kanssa voitaisiin pitää ilman julkista valvontaa; valheet siepatuille henkilöille; harmaiden jatkuva ihmisten sieppaaminen ja eläinten silpominen, jotta ne voisivat kerätä entsyymejä, verta ja muita kudoksia omiin eloonjäämistarpeisiinsa; ja harmaiden rodun ja pitkän pohjoismaisen rodun geneettinen sekoitus, jonka avulla harmaiden rajapinta ihmisiin olisi helpompaa toteuttaa.

Armeijan lounaistukikohdasta saadut tiedot paljastavat, että nämä monitasoiset petokset ovat totta. On myös osoitettu, että SDI:n (Tähtien sota) tavoitteena on itse asiassa toteuttaa harmaiden ehdottama hyökkäys pohjoismaisia vastaan, kun he saapuvat joukkona tähän päivään ja vuoteen 1992 mennessä. Tämä aikataulu näyttää sopivan yhteen monien siepattujen hypnoottisen ohjelmoinnin jälkeisen ohjelmoinnin kanssa, joka koskee toimia seuraavien kahden-viiden vuoden aikana.

Sama lähde näkee, että harmaat hallitsevat ja kontrolloivat maailmaa samalla tavalla kuin ”V”-televisiosarjassa — he ovat huolissaan vain omasta selviytymisagendastaan, ja tämä agenda vaatii biologista materiaali planeetan muilta elämänmuodoilta.

Ilmeinen syy harmaiden huolenpitoon tästä johtuu siitä, että heillä ei ole virallista ruoansulatuskanavaa ja että he imevät ravintoaineet ja erittävät jätteet suoraan ihon kautta. Niiden hankkimat aineet sekoitetaan vetyperoksidiin ja ”maalataan” niiden iholle, jolloin tarvittavat ravintoaineet imeytyvät. Tästä voidaan päätellä, että jotkin niitä vastaan suunnatut aseet voisivat olla tämänsuuntaisia.

 

Artikkelin julkaissut v-j-enterprises.com

David Grusch ja tarina noudetuista UFOista

kirjoittanut Kevin Randle

Tähän mennessä lähes kaikki UFOista tai pikemminkin UFO-lentäjistä kiinnostuneet ovat kuulleet viimeisimmistä paljastuksista, joiden mukaan Yhdysvaltain hallitus on löytänyt paitsi avaruusolentojen esineitä, myös ilmeisesti ehjiä aluksia ja UFO-maahansyöksyissä kuolleiden lentäjien ruumiita. Jotkut sanovat, että tämä on ensimmäinen kerta, kun jokin tällainen on saanut myönteistä julkista huomiota, ja kaiken tueksi korkea-arvoiset sotilasupseerit ja hallituksen virkamiehet, jotka ovat samoja ja jotka ovat esittäneet väitteitä jo vuosia tai jotka eivät ole kovin korkea-arvoisia, ovat vahvistaneet ne.

David Charles Gruschia, jolla on mielenkiintoiset suositukset, ovat haastatelleet useat toimittajat, joilla on myös mielenkiintoiset suositukset, ja he ovat sanoneet, että on olemassa todisteita, jotka viittaavat salaiseen ohjelmaan UFO-materiaalin haltuunottamiseksi. Tiedämme ohjelmasta nimeltä Moon Dust, joka oli alun perin piilotettu salaisuuden verhon taakse ja jonka tehtävänä oli kerätä talteen Maahan pudonneita tuntemattomia esineitä, jotka ovat joko ulkomaisia tai alkuperältään tuntemattomia. Tämä projekti ei kuitenkaan ollut erittäin salainen, ja se toimi eri valtion virastoissa, myös ulkoministeriössä. Kirjani, jonka nokkela nimi on Project Moon Dust, kattaa suuren osan tästä aineistosta, mukaan lukien raportointi monien näiden esineiden talteenotosta.

David Grusch ja hänen ansioluettelonsa.

 

Itse asiassa ilmavoimien prikaatikenraali C. H. Bolander antoi vuonna 1969 lausunnon, jossa hän sanoi: ”Raportit tunnistamattomista lentävistä esineistä, jotka voivat vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen… eivät kuulu Blue Book -järjestelmään… [ja] ne on edelleen käsiteltävä tätä tarkoitusta varten suunnitellun ilmavoimien vakiomenettelyn kautta.” Hän tarkoitti, että joitakin havaintoja ei raportoitu Project Blue Bookille, joka oli virallinen ja julkisesti nimetty UFO-tutkimuksista vastaava yksikkö. Tämä voitaisiin siis tulkita todisteeksi salaisesta tutkimuksesta, josta ei ollut tietoa julkisuudessa, mikä on epäsuora vahvistus sille, mitä Grusch on väittänyt.

Grusch vakuutti, että aluksia on useita, ehjiä, ja että lentäjien ruumiit on löydetty. Valitettavasti, ja yksi asia joka meidän on muistettava on se, että hän sanoi ettei ollut nähnyt niitä itse, vaan kertoi mitä muut joita hän kunnioitti olivat sanoneet hänelle. Hän sanoi, että oli olemassa asiakirjoja, mutta niitä ei ollut tällä hetkellä saatavilla. Tämä on sama ongelma, joka on vaivannut tällaisia väitteitä vuosikymmeniä.

Juttelin Daniel Sheehanin kanssa, joka oli jonkin aikaa Carterin hallinnon neuvonantaja ja joka sanoi, että hänkin oli nähnyt valokuvia pudonneista koneista, joissa oli amerikkalaisia sotilaita, sekä niihin liittyviä erittäin salaisia asiakirjoja. Tämä haastattelu raportoitiin kirjassa UFOs and the Deep State.

Mainitsen nuo kaksi kirjaa, koska tutkimukseni vahvistaa joitakin Gruschin sanoja. Mutta olemme samassa paikassa ilman asiakirjoja tai valokuvia romuista, josta olemme aina löytäneet itsemme. Olen puhunut ihmisten kanssa, jotka väittivät olleensa sisäpiiriläisiä, jotka ovat haluttomia todistamaan virallisesti, mutta jotka puhuivat salaisista tutkimuksista  ja talteen otetuista artefakteista.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun joku on maininnut todisteista hallituksen salaisesta ohjelmasta saadakseen huomiota valtamediassa. Aiemmin näitä väitteitä ei kuitenkaan ole koskaan todistettu, ja UFO-yhteisön jäsenet ovat mustamaalanneet osan asiakirjoista epäuskottaviksi.

1980-luvun puolivälissä tiedotusvälineet, UFO-yhteisö ja suurin osa Yhdysvalloista olivat innoissaan kuullessaan jostakin, jota kutsuttiin nimellä Majestic Twelve tai MJ-12. Kannattajat, jotka olivat saaneet useita asiakirjoja nimettöminä postitse, väittivät, että MJ-12 oli korkeassa asemassa oleva ryhmä tiedemiehiä, sotilasupseereita ja hallituksen virkamiehiä, jotka olivat vastuussa Roswellin, New Mexicon ulkopuolella löydetyn UFOn ja muiden väitettyjen maahansyöksyjen tutkimisesta.

Nämä kannattajat nähtiin useissa TV-ohjelmissa, kuten Nightline-ohjelmassa, heistä tehtiin kaksituntinen valtakunnallinen dokumentti, jossa kuvattiin koko MJ-12-operaatiota, ja lukemattomat sanomalehtien toimittajat haastattelivat heitä. Skeptisyys oli aluksi hyvin vähäistä, koska heillä oli asiakirjoja näytettävänä, mukaan lukien silloisen presidentin Harry Trumanin kirjoittama ja allekirjoittama kirje tai muistio. Vaikka uutisointi oli aluksi myönteistä, myöhemmin kävi ilmi, että MJ-12 ja kaikki sitä seuranneet asiakirjat olivat väärennettyjä. Esittelin kaiken tämän kirjassa Case MJ-12, joka päivitettiin vähän aikaa sitten. Voit lukea siitä lisää täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2007/09/mj-12-is-dead.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2006/08/mj-12-revisited.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2011/08/absense-of-evidence.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2010/10/end-of-mj-12.html

Voit tietysti lukea siitä lisää kirjoista Roswell in the 21st Century ja Understanding Roswell. Siellä on myös osio Majesticin sotasuunnitelmasta, todellisesta asiakirjasta, jonka koodinimi oli Majestic, mutta jolla ei ole mitään tekemistä MJ-12:n tai avaruusolentojen avaruusalusten kanssa, mutta joka viittaa todelliseen ongelmaan. Ei olisi olemassa kahta erillistä ohjelmaa, jotka käyttäisivät samaa salaista koodisanaa, koska se aiheuttaisi selvää sekaannusta. Majesticin sotasuunnitelmalla on tunnettu alkuperä, mutta MJ-12:n asiakirjoilla ei ole.

Toinen maailmanlaajuinen sensaatio, joka sai myönteistä julkisuutta tiedotusvälineissä, oli ilmoitus, jonka mukaan oli löydetty useita mustavalkoisia elokuvamateriaaleja, joissa näytettiin avaruusolennon ruumiinavaus. Väitettiin, että osa kuvamateriaalista näytti presidentti Trumanin UFOn putoamispaikalla. Tämän piti räjäyttää koko UFO-kysymys.

Avaruusolennon ruumiinavausfilmin yksi luojista maahansyöksyuhrin vierellä.

 

Kuvamateriaalista laadittiin dokumentteja. Useimmissa näistä dokumenttielokuvista oli vain vähän kriittistä sisältöä. Lontoossa pidetyssä lehdistötilaisuudessa, johon osallistui toimittajia ja muita asiasta kiinnostuneita tahoja ympäri maailmaa, näytettiin osa tästä materiaalista. Kritiikkiä luonnollisesti esitettiin, mutta se jätettiin suurimmaksi osaksi huomiotta, koska näytettiin todellista filmimateriaalia ja luvattiin, että sitä olisi tulossa lisää.

Myöhemmin paljastui, että kyseessä oli huijaus, ja ne, jotka olivat luoneet avaruusolennon, toimittivat valokuvia, jotka osoittivat olentojen luomisen. Todellinen pointti on kuitenkin se, että aluksi väitteiden esittäjillä oli jotain muuta kuin miehen toisen käden lausunnot, joilla oli hyvät valtakirjat. Voit lukea lisää avaruusolennon ruumiinavauksesta täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2018/03/why-im-beginning-to-dislike-ufology.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2012/05/aiien-autopsy-and-philip-mantle.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2016/05/alien-autopsy-and-h-beam.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2006/04/end-of-alien-autopsy.html

Lopullinen kirja tästä on Philip Mantlen Roswell Alien Autopsy. Kun otetaan huomioon hänen lähteensä, se lopettaa keskustelun melko hyvin.

Tai viimeisimmästä maailmanlaajuisesta UFO-ilmiöstä, josta luvattiin absoluuttisia todisteita, mukaan lukien valokuvia avaruusolioiden ruumiista, ilmoitettiin vain muutama vuosi sitten. Tämä oli suuri uutinen maailman näyttämöllä useiden kuukausien ajan ja lupaus siitä, että kaikki paljastuisi. Tarina oli, että kaksi ihmistä Midlandista, Texasista, oli ollut presidentti Eisenhowerin ystäviä, ja hän oli sallinut heidän paitsi nähdä Roswellin onnettomuudessa kuolleiden olentojen ruumiit myös kuvata ne.

Aluksi verkossa julkaistiin erittäin huono kuva, joka oli eräänlainen teaser Mexico Cityssä pidettävää suurta esitystä varten. Se oli tarkoitus lähettää suorana lähetyksenä koko maailmaan, ja kiinnostus oli suurta viikkoja ennen esitystä.

Loppujen lopuksi se oli pelkkää hypeä eikä juuri muuta. Kun vihdoin näimme laadukkaan valokuvan, kesti vain tunteja tunnistaa se onnettomaksi lapseksi, joka oli kuollut useita satoja vuosia sitten. Voit tutustua siihen tarkemmin täällä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2019/08/x-zone-broadcast-network-tom-carey.html

Vaikka tässä postauksessa on pitkä luettelo muista Roswellin dioja koskevista artikkeleista, tämä yksi postaus saattaa olla paras todiste koko surullista tarinaa vastaan. Kirjoita hakukoneeseen Roswell Slides, niin saat kattavamman luettelon. Ja tietysti Roswell in the 21st Centuryssa on pitkä analyysi tilanteesta.

Toisin sanoen suhtaudun varovaisesti kaikkeen tähän viimeisimpään ilmiantajan kiinnostukseen ja haluaisin nähdä muita todisteita kuin toisen käden lausuntoja, ennen kuin lähden liikkeelle. Kuten on käynyt ilmi, olemme olleet tällä tiellä aiemminkin, ja monissa näistä tapauksista väitteisiin liittyi jonkinlaisia fyysisiä todisteita. Se saattoi olla asiakirjojen muodossa, tai se saattoi olla filmi muukalaisolennosta, joka käy läpi melko huolettoman ruumiinavauksen, mutta kyse oli jostain muusta kuin yhdestä miehestä, jolla oli hyvät valtakirjat ja joka esitti väitteitä, joita ei voida tässä vaiheessa tukea.

Asia on näin. Liian moni meistä haluaa uskoa, joten olemme joskus sokeita tarinan puutteille. Olen puhunut erään nimettömänä pysyttelevän kenraalin kanssa, joka sanoi, että Roswellin tarina oli totta. Hän oli nähnyt todisteet. Miksi hän riskeeraisi uransa antaakseen tuollaisen lausunnon? En tiedä, mutta kuulin hänen sanovan niin.

Vaikka kaksi hyvämaineista toimittajaa on raportoinut tarinasta, ja Grusch on tarkistettu, kyse on siitä, että hän ei ole tarjonnut mitään vahvistavia todisteita. Hän on luvannut, että se on olemassa, mutta nyt ei ole oikea aika paljastaa sitä. Niinpä raportoin siitä mitä on sanottu, ja totean, että tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu, ja odotan kärsivällisesti että todisteet esitetään. Siihen asti tämä tarina liittyy kaikkiin muihin tarinoihin, joita meille on syötetty vuosien varrella. Ilman todisteita meillä on oikeastaan vain mielenkiintoinen tarina, jonka on kertonut mies, joka ei ole esittänyt mitään todisteita ja jonka monet meistä haluavat uskoa.

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

Viimeisin kommunikaationi Jacques Valléen kanssa

kirjoittanut Kevin Randle

Douglas Johnsonin viime viikolla tekemän paljastuksen jälkeen, joka perustui Tom Careyn tekemään ja nauhoittamaan haastatteluun (katso alla), otin yhteyttä tohtori Jacques Valleen. Careyn haastattelussa kerrottiin San Antonion UFO-onnettomuudesta tarina, joka poikkesi merkittävästi Valleen ja Paola Harrisin kirjoittamasta tarinasta. Kysyin Valleelta, oliko hän tietoinen Careyn haastattelusta.

Yllätyksekseni hän ei vain vastannut, vaan teki sen vieläpä nopeasti. Hän vahvisti tietävänsä haastattelusta, mutta teki selväksi, että se, että Reme Baca halusi ansaita rahaa havainnolla, ei tarkoittanut, että se ei olisi totta. Monet ihmiset UFO-yhteisössä ansaitsevat jonkin verran rahaa havainnoistaan tai asiantuntemuksestaan. He kirjoittavat kirjoja ja osallistuvat kokouksiin, eikä juuri ketään arvostella siitä.

Minun oli pakko yhtyä tähän. Minua on monta kertaa syytetty siitä, että olen mukana vain rahan takia. Sillä ei ollut väliä, että jotkut niistä, jotka esittivät tuon väitteen, kirjoittivat kirjoja ja antoivat haastatteluja ja ansaitsivat rahaa kentän ulkopuolella. Olen usein miettinyt, eikö tätä voisi sanoa lähes kaikista. He olivat mukana rahan takia. Valitkaa jokin kutsumusammatti ja miettikää, tekikö asianomainen henkilö sitä rakkaudesta työhön vai siksi, että sen tekeminen toi rahaa. Mutta poikkean aiheesta.

Valleen vastaus kattoi vain tämän pienen osan siitä, mitä Baca oli sanonut Careylle. Enkä ollut kiinnostunut siitä. Lähetin toisen sähköpostiviestin, tällä kertaa toivoen perusteellisempaa vastausta. Mainitsin joitakin ristiriitaisuuksia Bacan kertomissa kahdessa tarinassa. Huomautin, että Baca kertoi Careylle olleensa Jose Padillan kanssa kuorma-autossa eikä hevosilla, kun he törmäsivät pudonneeseen UFOon. Mainitsin, että Baca sanoi, että he olivat ottaneet jäänteet armeijan kuorma-auton takaosasta eivätkä aluksen sisältä, kuten julkaistussa versiossa kerrottiin. Huomautin vain joistakin todellisista ongelmista, jotka upottaisivat San Antonion onnettomuustarinan, ellei kahta versiota voitaisi jotenkin sovittaa yhteen.

Nyt on kulunut viikko, enkä ole saanut vastausta. Kun ajattelee asiaa, mitä voi sanoa. Tarina muuttui useilla radikaaleilla ja merkittävillä tavoilla. Pienet muutokset vuosikymmeniä vanhassa tarinassa eivät ole suuri ongelma. Kun kuitenkin siirrytään armeijan kuorma-auton takapenkiltä varastetuista roskista kiipeämiseen avaruusalukseen ja roskien kuorimiseen seinästä, se haiskahtaa valheelta.

Kun siirrytään kuorma-auton kuljettamisesta kadonneen lehmän etsinnöissä ratsastamiseen, se on iso ongelma.

Kun tähän yhdistetään kaikki muut asiat, kuten väite, jonka mukaan Eddie Apodaca -niminen osavaltion poliisi tuli paikalle, vaikka vuonna 1945 osavaltion poliisissa ei ollut ketään tämän nimistä poliisia, se on todellinen ongelma. Huomautan jälleen kerran, että suuri osa tästä on esitetty Johnsonin raporteissa, jotka voi lukea täältä:

https://douglasjohnson.ghost.io/crash-story-file-eddie-apodaca-the-real-policeman-who-cracked-the-trinity-ufo-crash-case/

Todellinen pointti tässä on huomata, että tohtori Vallee vastasi nopeasti sähköpostilla, jossa ei käsitelty pääasioita. Hän valitsi yhden pienen ongelman, josta olen samaa mieltä. Se, että Baca halusi tietää, miten hyödyntää havaintoa, ei ole tärkeää. Mutta kun vaadin lisätietoja tärkeimmistä asioista, hän ei vastannut.

Ja jos et huomannut sitä, uskon, että tarina on huijausta. Se ei perustu tosiasioihin… no, se ei ole aivan totta. New Mexicossa on kaupunki nimeltä San Antonio, ja siellä on lainattu paljon tosiasioita Roswellin tapauksesta.

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com