Avainsana-arkisto: Chris Mellon

John Greenewald, Christopher Mellon ja Kingman

kirjoittanut Kevin Randle

Kuten te, jotka vierailette täällä säännöllisesti, tiedätte, uskon, että tarina UFO:n maahansyöksystä Kingmanin lähellä Arizonassa vuonna 1953 on keksitty. Se perustui yhteen ainoaan tunnistettuun silminnäkijään, joka sanoi koristelleensa tarinoitaan juotuaan. Näyttää siltä, että kyseessä on tarina, jonka aikuinen kertoi kahdelle teini-ikäiselle, Jeff Youngille ja Paul Chethamille. Luulen, että hän ajatteli tarinan jäävän vain näiden kahden nuoren miehen tietoon. Ongelmana oli, että Arthur Stanselin tarina levisi julkisuuteen ja Ray Fowler tuli mukaan kuvioihin. Hän kirjoitti artikkelin Official UFO -lehden huhtikuun 1976 numeroon. Kingman nousi suuren yleisön tietoisuuteen.

En aio nyt kerrata kaikkea sitä. Olen kirjoittanut siitä laajasti ja sisällyttänyt siitä pitkän luvun tulevaan UFO-kirjaani. Kirjassa on yksityiskohtia, jotka viittaavat huijaukseen. Mutta sitten Christopher Mellon julkaisi kuvakaappauksia sähköpostista, jossa Kingman mainitaan. Olen ajatellut, että Mellon oli yksi kirjeenvaihtajista, mutta kävi ilmi, että hän oli saanut kopion sähköpostista joltakin toiselta, henkilöltä, jonka henkilöllisyyden hän kieltäytyi paljastamasta.

Olen aina ollut sitä mieltä, että jos Mellon oli sisäpiirissä, kuten hän oli aiemmin vihjannut, hänen olisi pitänyt tietää totuus Kingmanista. Hän olisi tiennyt David Rudiakin löytämistä 1950-luvun sanomalehtiartikkeleista, joissa mainitaan kaikenlaisia outoja tapahtumia Arizonassa, mutta jotka kaikki vaikuttavat enemmän fantasialta kuin tosiasioilta. Olen ajatellut, että kuka tahansa, jolla oli pääsy hallituksen asiakirjoihin, tietäisi totuuden. Tämä oli kehittymässä toiseksi MJ-12-fiaskoksi.

David Rudiak Roswell Festivalilla. kuva: Kevin Randle
David Rudiak Roswell Festivalilla. kuva: Kevin Randle

Tarkoitan tällä sitä, että MJ-12-asiakirjojen julkaiseminen sai hallituksen ja ilmavoimat aloittamaan MJ-12-asiakirjojen tutkimuksen. Heidän johtopäätöksensä oli, että asiakirjat olivat väärennettyjä. Kun ne julkaistiin ensimmäisen kerran, pidin niitä aitoina, mutta osittain ilmavoimien tiedustelu-upseerina saamani kokemuksen perusteella tekemäni tutkimus viittasi huijaukseen. Kerroin kaiken tämän yksityiskohtaisesti päivitetyssä versiossa kirjastani Case MJ-12.

Mainitsen tämän kaiken, koska John Greenewald julkaisi juuri The Black Vault -verkkosivustollaan tulokset FOIA-pyynnöistään, joilla hän pyysi lisätietoja asiasta.

Voit lukea koko artikkelin täällä:

https://www.theblackvault.com/documentarchive/inside-the-pentagons-review-of-christopher-mellons-alleged-ufo-crash-retrieval-text/

Tästä voin päätellä, että Mellon pystyi julkaisemaan muokatun sähköpostin, koska se ei ollut salainen. John kirjoitti:

FOIA-tiedosto alkaa Mellonin 19.1.2024 DOPSR:lle lähettämällä sähköpostilla, jossa hän toimitti tekstiviestin kuvakaappauksen, jonka hän myöhemmin julkaisi julkisesti. Mellon kirjoitti, että hän pyysi vahvistusta ”sen varmistamiseksi, että se ei ole salainen”, ja totesi, että aiemmin postitettu lähetys oli palautettu, ”koska joku työntekijä piti sitä turvallisuusuhkana”.

Sähköpostiviesti viittaa siihen, että siinä saattaa olla salainen osa, koska siinä sanotaan: ”Tiedämme myös, että Yhdysvaltain ilmavoimien ministerin 1950-luvulla laatima, edelleen erittäin salainen muistio on edelleen voimassa UAP:ien peittämiseksi.”

John Greenewald Denverissä. kuva: Kevin Randle
John Greenewald Denverissä. kuva: Kevin Randle

Haluan tässä yhteydessä huomauttaa, että minua häiritsee termin UAP käyttö. Se on melko uusi termi, ja Mellon, yrittäessään selvittää, oliko sähköpostissa mitään salaiseksi luokiteltua tietoa, kirjoitti:

Kyseisessä kirjeessä Mellon selitti, että viestin oli lähettänyt hänelle ”muutama vuosi sitten” entinen puolustusministeriön työntekijä, joka väitti, että heitä ”valmisteltiin ohjelmaan, joka liittyi talteenotetun muukalaisteknologian hyödyntämiseen”. Mellon ilmoitti myös, että hän oli ”poistanut väitetyn ’portinvartijan’ nimen” ja korosti, että hän kunnioitti lähteen luottamuksellisuutta.

Tietenkään, ilman tietoa siitä, milloin sähköposti lähetettiin, ja kun asiakirjassa on ainoastaan päivämäärä, jolloin se hyväksyttiin julkaistavaksi, kyseessä voi olla anakronismi. Emme yksinkertaisesti tiedä, mitä ”muutama vuosi sitten” tarkoittaa suhteessa siihen, milloin Mellon sai sen. On esitetty, että sähköposti olisi vuodelta 2020, eli sen jälkeen, kun termi UAP keksittiin, mutta se on vain arvaus.

John lisäsi verkkosivustolleen lisätietoja, jotka mielestäni heikentävät tätä väitettyä ”vuotoa”. Hän kirjoitti:

Hyväksymisleima, päivätty 1. maaliskuuta 2024, näkyy versiossa, jonka Mellon julkaisi myöhemmin huhtikuussa 2024, kun Mellon julkaisi viestin ja siihen liittyvän selityksen. Siinä hän korosti, että hän oli saanut tekstin vuosia aiemmin ”korkealta hallituksen virkamieheltä”, jolla hän sanoi olevan ”uskottava pääsy tietoihin ja korkea asema” ja jonka väite pääsystä onnettomuuden jälkihoito-ohjelmaan oli syy, miksi hän uskoi ainakin joidenkin väitteiden ansaitsevan huomiota.

Hän myönsi myös, että lähettäjä kertoi myöhemmin, että heille oli evätty pääsy väitettyyn ohjelmaan ja että he eivät olleet nähneet mitään pelastettuja aluksia.

Mitä meillä siis on tässä? Meillä on tuntemattomalta lähettäjältä saatu sähköposti, jossa viitataan tapaukseen, joka on huijaus, mutta joka antaa ymmärtää, että se on totta. Saamme tietää, että on olemassa erittäin salainen ohjelma, mutta emme tiedä sen nimeä. Ja saamme ymmärtää, että kirjoittajalta evättiin pääsy ohjelmaan eikä hän itse nähnyt mitään. Meillä ei ole mitään keinoa tarkistaa sähköpostin tietoja, mikä tekee siitä käytännössä hyödyttömän.

Mitä tulee ajatukseen, että sähköpostissa saattaisi olla jotain perää, John siteerasi: ”Tietojen mukaan Mellonin ensimmäinen yritys toimittaa materiaalia palautettiin hänelle, kun DOPSR:n työntekijä katsoi hänen kolmisivuisen postipakettinsa olevan ‘turvallisuusuhka’ – yksityiskohta, jota hän ei paljastanut julkisessa artikkelissaan.” Luulisin, että se, joka alun perin vastaanotti pyynnön, pani merkille viittauksen kyseiseen erittäin salaiseksi luokiteltuun ohjelmaan. Se olisi riittänyt hänelle merkitsemään sen tarkempaa tarkastelua varten.

Uskon, että kirjeen osuvin lause on se, joka kannattaa toistaa. Siinä sanotaan: ”Hän myönsi myös, että lähettäjä kertoi myöhemmin, että heiltä oli evätty pääsy väitettyyn ohjelmaan ja että he eivät olleet nähneet mitään talteenotettuja aluksia.”

Lopulta tämä johtaa jälleen umpikujaan. Ellei meillä ole keinoa tarkistaa kyseisen sähköpostin sisältöä, se on pelkkä huhu. Sanon, että joku käytti Kingmanin tapausta, koska hän luuli sen olevan todellinen tapahtuma. Lopulta voisi sanoa, että se oli myrkkypilleri.

Kiitän Johnia siitä, että hän on antanut meille lisätietoja Kingmanin tapauksen tästä näkökohdasta. Se ei vain vie meitä mihinkään, missä emme olisi jo olleet.

Niille, jotka haluavat seurata tätä asiaa ja jotka eivät ehkä ole täysin tietoisia kaikista saatavilla olevista tiedoista, suosittelen seuraavaa:

https://kevinrandle.blogspot.com/search?q=Kingman#google_vignette

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

Tutkimuksia Kingmanin tapauksesta

kirjoittanut Kevin Randle

(Bloggaajan huomautus: Tämä on viikkojen tutkimustyön tulos, jossa on tutkittu Kingmanin UFO-onnettomuudesta kertovia eri tarinoita. David Rudiak avusti selvittämällä muita Arizonan tapahtumien yksityiskohtia kyseisenä ajanjaksona. Vaikka tämä ei olekaan varsinaisesti alaviitteiden perässä juoksemista, tässä on sitäkin. Oppimani perusteella tämä ei luultavasti ole tutkimuksen loppu, mutta olen päässyt pisteeseen, jossa uskon korjanneeni osan tarinan ongelmista ja selvittäneeni joitakin ajoitusvirheitä. Minun pitäisi kai sanoa, että tämä on jonkinlaista keskeneräistä työtä, mutta koska monet päähenkilöistä eivät ole enää keskuudessamme, joihinkin kysymyksiin ei ehkä koskaan saada vastausta.)

Kingman, Arizona. kuva: Kevin Randle
Kingman, Arizona. kuva: Kevin Randle

Kauan sen jälkeen, kun luulin Kingmanin UFO-onnettomuuden olevan ohi, se on herätetty jälleen henkiin. Tämä viimeisin kierros alkoi, kun Christopher Mellon, jota kuvaillaan entiseksi puolustusministerin apulaisalivaltiosihteeriksi tiedusteluasioissa, julkaisi osittain sensuroimattoman sähköpostiviestin. Emme tiedä kuka vastaanottaja oli, paitsi hallituksen korkea-arvoinen jäsen, mutta ottaen huomioon, mitä olemme nähneet korkeiden virkamiesten tapauksia viimeisen vuosikymmenen aikana, en ole varma, onko se erityisen vaikuttavaa. Monet heistä tuntuvat hyväksyvän UFO-tapauksia, joiden tiedämme olevan vähemmän uskottavia, ja osoittavat vain vähän yleistä tietämystä aiheesta, jopa väitetystä hallituksen sisäpiiriläisestä huolimatta.

Sähköpostissa Mellon kirjoitti: ”Emme ole tällä hetkellä menneet niin kauas taaksepäin. Käsittelemme Kingmaniin, Arizonaan 50-luvulla laskeutunutta miehittämätöntä ilma-alusta… Tunnemme nyt C/R:n hallintorakenteen, turvavalvontajärjestelmät ja omistajuuden.”

C/R on termi, jonka keksi edesmennyt Len Stringfield aloittaessaan tutkimuksensa tällä UFO-ilmiöiden alueella.

Mellon jatkoi: ”Tiedämme myös, kuka noutaa laskeutuneita tai maahan syöksyneitä miehittämättömiä ilma-aluksia ja milläkin valtuutuksilla. Tiedämme myös, että ilmavoimien ministerin 1950-luvulta laatima edelleen erittäin salainen muistio on edelleen voimassa miehittämättömien ilma-alusten salassapidon ylläpitämiseksi. Tiedämme myös SES-2:n, joka on ilmavoimien portinvartija.”

Tuo sähköposti ei kerro meille mitään sellaista, mitä emme jo tietäisi tai mitä epäilimme, eikä se tarjoa helposti saatavilla olevia nimiä tai organisaatioita. Voisimme tietenkin saada tietää kaikkien 1950-luvun ilmavoimien sihteerien nimet, mutta epäilen, että he kaikki ovat nyt kuolleet, ja jos löytäisimme oikean elossa olevan, hän ei kertoisi meille mitään. Emme voi vahvistaa sähköpostissa juuri mitään, eikä se anna meille mitään todellista vahvistusta Kingmanin maahansyöksystä, paitsi mainitsemalla jotain, joka on ollut julkisuudessa 1970-luvun puolivälistä lähtien. Muistakaa tuo aikajänne.

Huomautan tässä, että Mellon on yhteydessä muihin, jotka on tunnistettu nykyisessä UAP-tutkimuksessa, mukaan lukien onnettomuudet/noutotapahtumat. Tämä tarkoittaa, että Mellon kuuli Kingmanista näiltä muilta. Meillä ei ole vieläkään muita ensi käden silminnäkijöitä kuin epäluotettava Arthur Stansel, joka aloittaa koko jutun puhuessaan kahden teini-ikäisen kanssa UFOista. Meillä on nyt vain entinen virkamies, joka ehdottaa, että Kingmanin lähellä tapahtui UFO-onnettomuus antamatta päivämäärää tai mitään todisteita. Sähköposti, josta kaikki tärkeät tiedot on poistettu, ei anna meille mitään hyödyllistä eikä vihjeitä siitä, mistä saisimme lisätietoja.

Kuten niin monet muutkin UFO-onnettomuuksiin liittyvät tarinat, tämäkin on alun perin yhden ainoan silminnäkijän kertoma, eikä sille ole juurikaan vahvistusta. Tai pikemminkin yhden tunnistetun silminnäkijän kertoma, ja sitten jonkin toisen lähteen todistus, joka viittaa ensimmäisen silminnäkijän vahvistukseen, mutta tieto tuli kauan sen jälkeen, kun Kingmanin tarina oli tullut tunnetuksi koko maassa.

Tämä toinen silminnäkijä on toisen käden tietoa, ja hänen väitetään kuulleensa tarinan edesmenneeltä aviomieheltään. Ja sitten vihje muista todistajista, jotka näyttivät hypänneen Kingmanin kelkkaan myöhemmin. Toisin sanoen, viime kädessä se ei ole vahva tapaus, mutta sillä näytti olevan potentiaalia tulla sellaiseksi.

Mutta sitten, kuten äskettäin totesin, tapaus avattiin uudelleen, kun Mellon julkaisi sähköpostin. Tuo alkuperäinen tarina, jonka Raymond Fowler raportoi ensimmäisenä Official UFO -lehden huhtikuun 1976 numerossa, ei ole vakuuttava. Ilman lisävahvistusta, lisätodistajia ja dokumentaatiota vahvistamiseksi sitä olisi mahdotonta hyväksyä totena, ja sitä on lähes mahdotonta vahvistaa. Muistakaa, että tämä oli vuonna 1976, jolloin käytännössä kukaan ei ollut kuullut Roswellista ja lähes jokainen UFO-tutkija hylkäsi suoraan tarinat törmänneistä lautasista.

Fowler kuitenkin hyväksyi raportin totena, koska hän oli henkilökohtaisesti haastatellut todistajaa, hänellä oli kyseisen todistajan allekirjoittama valaehtoinen lausunto ja muutamia asiakirjoja, jotka näyttivät tukevan tarinaa. Todistajalla, Arthur Stanselilla, oli vaikuttava ansioluettelo ja hän oli arvostettu insinööri, joka oli työskennellyt useissa tärkeissä valtion projekteissa. Todisteet olivat hataria, mutta niitä oli olemassa. Ja se asetti Fowlerin, ainakin joidenkin mielissä, useimpien edelle, jotka olivat löytäneet muita yhden todistajan UFO-törmäys-/noutotapauksia.

Käsittelin tätä kaikkea pitkässä postauksessa Kingmanin onnettomuuden varhaishistoriasta, ja voit lukea sen täältä, jos et ole perehtynyt tapaukseen:

https://eksopolitiikka.fi/ufologia/viela-kerran-kingmanin-ufo-maahansyoksysta/

Vaikka tämä meneekin tarpeettomaksi, mainitsen tässä, koska se auttaa ymmärtämään, mitä seuraavaksi on tulossa, lisää tästä Kingmanin tarinan näkökulmasta, koska sitä on tutkittu pitkään. Len Stringfieldin vuoden 1980 MUFON Symposium -artikkelin ”Retrievals of the Third Kind” mukaan Cincinnatin tutkija Charles Wilhelm sanoi, että vain majuri Dalyksi tunnistettu mies oli kertonut Wilhelmin isälle, että huhtikuussa 1953 hänet oli lennätetty tuntemattomaan kohteeseen tutkimaan maahansyöksyneen lentävän lautasen jäänteitä. Hänen silmänsä oli sidottu ja ajettu aavikolle, jossa oli kuumaa ja hiekkaista. Teltan sisällä silmät poistettiin, ja hänet vietiin toiseen paikkaan, jossa hän näki metallisen aluksen, jonka halkaisija oli 7,5–9 metriä. Hän ei nähnyt merkkejä vaurioista. Hän vietti kaksi päivää analysoiden aluksen metallia, jonka hän väitti olevan peräisin Maasta.

Len Stringfield
Len Stringfield

Dalyn ei sallittu astua alukseen, vaikka hän huomasikin, että sisäänkäynti eli luukku oli noin neljä tai viisi jalkaa korkea ja 60–90 metriä leveä ja auki. Kun hän oli saanut analyysinsä valmiiksi, hänet saatettiin pois alueelta.

Dalyn tiedot eivät täysin prikulleen täsmää Arthur Stanselin antamien tietojen kanssa, mutta ne olivat riittävän lähellä toisiaan herättääkseen joitakin kysymyksiä. Erot voidaan selittää kertojan näkökulmalla. Hän näki asiat eri näkökulmasta ja hieman erilaisissa olosuhteissa. Se näyttää tukevan Kingmanin onnettomuuskertomusta, jos Dalyn päivämäärä on oikea. Todellinen ongelma on, että se on toisen käden tietoa, ja se on aina ongelmallista. Itse asiassa kukaan ei tiedä, onko tai oliko Daly olemassa ollenkaan, vaikka huomautankin, että Len Stringfield oli huolellinen tutkija. Ja huomautan, että Daly ei maininnut Kingmania, vaan ainoastaan ​​sen, että hänet lennätettiin tuntemattomaan paikkaan. Saatamme mutkistaa asiaa olettamalla, että kyseessä oli Kingman vuonna 1953.

Stringfield raportoi myös miehestä, joka oli kansalliskaartissa (vaikka mietinkin, oliko kyseessä ilmakaarti, ero, jota ne, jotka eivät ole palvelleet kummassakaan, eivät ehkä tee), väittäneensä nähneensä kolmen ruumiin toimituksen onnettomuuspaikalta Arizonasta vuonna 1953. Hän mainitsi, että olennot oli pakattu kuivajäähän, ne olivat noin 1,2 metriä korkeita, suuripäisiä ja niillä oli ruskehtava iho, mikä tukee Wernerin väitteitä rajoitetusti.

Stringfield raportoi vuonna 1994 itsejulkaistussa monografiansa UFO Crash/Retrievals: A Search for Proof in a Hall of Mirrors vielä yhden väitteen, joka viittaa maahansyöksyyn Kingmanissa. Stringfieldin mukaan ”uusi lähteeni JLD, joka asuu Ohiossa Cincinnatin pohjoispuolella, väitti yllättäen, että läheinen sukulainen, edesmennyt herra Holly, joka oli palvellut korkeassa asemassa (puolustusministeriön tehtävissä [mitä se sitten tarkoittaakaan]) Wright-Pattersonissa vuonna 1953, kertoi hänelle toisesta Arizonassa tapahtuneesta kahdesta onnettomuudesta. Hän kertoi myös, että tukikohtaan oli toimitettu kolme ruumista, joista yksi oli vakavasti palovammojen saanut, sekä osia haaksirikkoutuneesta aluksesta.”

Nuo kaksi raporttia, majuri Daly ja JLD, ovat klassisia kaverin kaveri -tarinoita. Tiedot eivät tule lähteestä, vaan joltakulta toiselta, joka on kuullut ne joltakulta toiselta, ja kun olet niin kaukana alkuperäisestä lähteestä, virheiden, väärinkäsitysten ja sepittelyn mahdollisuudet kasvavat. Kyllä, tiedot ovat mielenkiintoisia, eivätkä ne juurikaan vahvista Kingmanin tapausta, mutta tosiasia on, että tällaiset raportit ovat melko kyseenalaisia ​​ja niillä on vain vähän todistusarvoa.

Kingmanista on enemmän toisen käden tietoa. Nainen, June Kaba, joka työskenteli laskuvarjo-osastolla (WCEEH-1) Wright-Pattersonin lentotukikohdassa, kertoi, että kersantti, jota hän ei tunnistanut ja jolla oli erityislupa päästä toimistoon, väitti juuri tulleensa lennolla lounaasta. Ajatellessaan tapahtumaa vuosia myöhemmin, hän oli uskonut miehen puhuvan Roswellin onnettomuudesta, mutta minulle toimitettujen työhistoria-asiakirjojen tarkastelu osoitti, ettei hän ollut työskennellyt Wright-Pattersonissa ennen 1950-luvun alkua. Se sulki Roswellin pois keskustelusta.

June (Kaba) Crain takapihallaan.
June (Kaba) Crain takapihallaan.

Lisätarkistukset viittasivat siihen, että hänen muistamansa tapaus sattui vuoden 1952 lopulla tai vuoden 1953 alussa. Kersantti kertoi kaikille tuon pienen toimiston ihmisille muukalaisten ruumiiden tuomisesta Wright Fieldille. Luonnollisesti toimiston ihmiset eivät uskoneet tarinaa, koska se oli niin pöyristyttävä.

Tunnin sisällä tukikohdan komentaja, eversti (myöhemmin prikaatikenraali) C. Pratt Brown, saapui kuitenkin toimistoon. Hän selitti, että kersantin kertoma tarina oli vain huhuja ja spekulaatioita, eikä kukaan saanut toistaa näitä villejä huhuja missään. Itse asiassa hän toi heille allekirjoitettavaksi virallisen lomakkeen, jossa selitettiin, etteivät he saisi kertoa kenellekään kuulemaansa 20 000 dollarin sakon ja 20 vuoden vankeustuomion uhalla.

Ongelmana on selvästi se, että sihteeri ei muistanut tarkkaa aikaväliä, paikkaa tai kersantin nimeä. Väittääksemme, että tämä oli osa Kingmanin tapausta, meidän on turvauduttava spekulaatioihin, jotka perustuvat hänen Wright-Pattersonin työkokemuksen rajalliseen dokumentaatioon ja hänen alkuperäiseen väitteeseensä, että sillä oli tekemistä Roswellin kanssa. Ainoa onnettomuuskertomus, joka sopii hänen työhistoriaansa ja mainitsee aluksen ja ruumiita, on Kingmanin tapaus. Tämä yhteys on erittäin heikko.

Minua häiritsee se, että eversti tulee kertomaan heille, että heidän pitäisi unohtaa se, että tarina on vain huhu, ja sitten vaatii heitä allekirjoittamaan lausuntoja, jotka edellyttävät heidän pitävän tarinan omana tietonaan. Eversti ei tällä tavoin kertonut heille, että tarina oli totta. Hän ei ollut tullut estämään muita huhuja, vain tämän. Sitten hän korosti asian tärkeyttä vaatimalla heitä vannomaan salassapitovalan.

Jim Clarkson käytti paljon aikaa June Kaban tarinan tutkimiseen, vaikka tämä käyttikin nyt nimeä June Crain. Clarksonin arvion mukaan Kaban kerrottiin puhuvan totta, ja hän julkaisi verkossa pitkän litteroinnin Crainin kanssa tekemästään haastattelusta. Litteraatti on edelleen saatavilla osoitteesta https://www.ufocasebook.com/pdf/crainclarkson.pdf. Clarkson kirjoitti tästä myös kirjan nimeltä Tell My Story – June Crain, the Air Force and UFOs. Clarksonia on myös haastateltu useissa podcasteissa ja radio-ohjelmissa niille, jotka haluavat sukeltaa tähän kaninkoloon. Yhteys Kingmaniin on spekulaatiota ilman vahvistusta ja perustuu vain aikaan, jonka hän työskenteli Wright-Patilla.

Kingmanin maahansyöksyyn liittyy vielä yksi mutkikas asia. Julkaistuani pitkän artikkelin Kingmanista, useat kommentit tarjosivat minulle samat tosiasiat. Se tietenkin kiinnitti huomioni, ja aloin tutkia näitä kaninkoloja, kauhukseni. Pitäen tämän tutkimuksessani aikajärjestyksessä, ensimmäinen löytämäni uusi lähde oli Preston Dennettin teos UFOs Over Arizona. Hän kirjoitti:

Toinen mahdollinen lähde [Kingmanin maahansyöksyn vahvistukseksi] tulee Leonard Stringfieldiltä. Kertoman mukaan silminnäkijä vietiin huhtikuussa (toukokuussa? [huomautus Dennettin kirjassa]) 1953 aavikkoalueelle tutkimaan lentävän lautasen maahansyöksyä. Silminnäkijä kuvaili kohteen halkaisijaltaan kolmekymmentä jalkaa. Siinä ei ollut näkyviä vaurioita. Hänen ei sallittu mennä alukseen, mutta hän näki noin neljä jalkaa korkean ja kaksi jalkaa leveän luukun. Hänen tehtävänään oli analysoida metallia. Hän vietti seuraavat kaksi päivää paikalla. Testien jälkeen hän päätteli, että kohdetta ei ollut rakennettu Maassa.

Vuonna 1977, Stringfieldin pidettyä luennon Kingmanin UFO-onnettomuudesta, kansalliskaartin työntekijä lähestyi häntä ja kertoi, että hän oli vuonna 1953 sijoitettuna Wright-Pattersonin lentotukikohtaan Ohioon. Hän oli siellä, kun ryhmä laatikoita saapui UFO-onnettomuuspaikalta Arizonasta. Hän sai tietää, että laatikoissa oli kolme humanoidiruumista. Ne olivat 1,2 metriä korkeita, ja niillä oli suuret päät ja ruskehtava iho. Jokainen oli pakattu kuivajäähän säilyvyyden takaamiseksi. Yksi ruumiista oli ilmeisesti nainen.

Dennettin tiedoissa, jotka eivät antaneet täydellisiä lähteitä, mainittiin Stringfieldin teos UFO Crash/Retrievals: Search for Proof in a Hall of Mirrors, joka on Status Report VII, päivätty helmikuussa 1994. Stringfield kirjoitti:

Huolimatta keskeyttävistä hetkistä, jolloin tunsin olevani alistunut UFO-onnettomuuden/törmäysnoudon surrealismin negatiivisille vaikutuksille, on myös joitakin palkitsevia hetkiä. Yksi niistä tapahtui euforisesti 24. maaliskuuta 1993, kun puhuin avoimessa yleisötilaisuudessa Milfordin julkisessa kirjastossa lähellä Cincinnatia…

Extempore-puheessani tarkastelin maahansyöksy-/löytötutkimustani, jossa lainasin ensimmäistä omakohtaista lähtettäni vuodelta 1977. Hän paljasti nähneensä kolme avaruusolentojen ruumista Wright-Pattersonin lentotukikohdassa juuri Arizonassa vuonna 1953 tapahtuneen maahansyöksyn jälkeen. Tämä paljastus sai erään yleisöstä nousemaan seisomaan ja pyytämään minua toistamaan nostettujen avaruusolentojen paikan, ajan ja lukumäärän. Kun lopetin puheeni, hän vei minut sivuun paljastaakseen, että hänellä oli tietoa, joka tukisi vuoden 1977 lähdettäni 100-prosenttisesti.

Kyseinen tapaus, joka julkaistiin ensimmäisen kerran artikkelissani, jonka olin esittänyt MUFON-symposiumissa Daytonissa, Ohiossa, vuonna 1978, ja joka julkaistiin uudelleen yksityiskohtaisemmin Status Report II:ssa vuonna 1980…

Kaikki tämä on ok, mutta Stringfieldin mukaan miehestä tuli tavoittamaton tultuaan kansalliskaartin johtajaksi. Jälleen kerran meille jää kiehtovaa tietoa, mutta ei keinoa vahvistaa sitä. Meillä on toisen ja kolmannen käden tietolähteitä ja spekulaatioita siitä, että ne liittyvät Kingmanin maahansyöksyyn, vaikka suoraa yhteyttä siihen ei olekaan. Meillä ei vieläkään ole vankkaa tietoa.

Jenny Randles mainitsee tästä paljon teoksessaan UFO Retrievals: The recovery of Alien Spacecraft ja lisää siihen oman lisänsä. Hän raportoi: ”Varhaisin viittaus näyttää kuitenkin olevan tehty MUFON-tutkija Richard Halliin huhtikuussa 1964. Hänelle tarinan kertoi tuleva komentaja, josta Hall sanoi: ’En voisi kuvitella epätodennäköisempää huijaria.’ Hän puhui vuoden 1953 maahansyöksystä Arizonan alueella, josta löydettiin neljä pientä ruumista. Aluksen ja ruumiiden kuvaukset olivat jälleen kerran poikkeuksellisen yhdenmukaisia.”

Saman väitteen esitti Preston Dennett teoksessaan UFOs Over Arizona. Hän kirjoitti: ”Seuraava vihje tapauksesta paljastui kenties Richard Hallille vuonna 1964. Hall puhui miehen (josta pian tulee Vietnamin sodan komentaja) kanssa, joka sanoi, että vuonna 1953 UFO putosi maahan Arizonassa.”

Tämä paljastus on tärkeä, koska se edeltää Stanselin väitettä noin vuosikymmenellä. Minun piti löytää tämän väitteen alkuperäinen lähde ja otin yhteyttä useisiin UFO-tutkijoihin, joilla oli pitkä historia Hallin kanssa. Kukaan ei pystynyt antamaan lähdettä, mukaan lukien Randles. Hänen vastauksensa osoitti, ettei hän ollut kiinnostunut tästä ja mahdollisesti mistään UFOihin liittyvästä. Ottaen huomioon hänen nopean, mutta epäinnostuneen vastauksensa, en halunnut vaivata häntä asiasta uudelleen.

Lopulta löysin tämän varhaisen päivämäärän lähteen ja sain tietää, että siitä raportoineet olivat lukeneet väärin osan Stringfieldin vuoden 1980 MUFON-esityksestä. Stringfield kirjoitti, että hänellä oli kopio 8. huhtikuuta 1964 päivätystä kirjeestä, jonka hän sai Richard Hallilta vuonna 1977. Tuo Hallin Stringfieldille lähettämä kirje aiheutti hämmennyksen. Siinä luki:

”Täällä koulussa on ohjaaja, joka Korean konfliktin aikana oli ilmavoimien kenraalin adjutanttina yhdellä New Mexicon koekentistämme. Sain häneltä seuraavan tarinan.

Vuonna 1953 lentävä lautanen teki pakkolaskun koekentän lähelle. Ilmavoimien henkilöstö kiiruhti välittömästi alueelle ja löysi lautasen vahingoittumattomana ja tyhjänä, ovet auki. Tutkittuaan ympäröivää aluetta he löysivät lautasen neljän matkustajan ruumiit, kaikki kuolleina.

Pian tämän jälkeen ilmavoimien virkamiehet kertoivat tietyille korkean tason henkilöstölle todellisen lautastarinan. Lähteeni oli mukana tässä. Heille näytettiin aluksen neljän matkustajan ruumiit, joita hän kuvaili 1,2–1,2 metriä pitkiksi, kaljuiksi ja muuten varsin inhimilliseksi ulkonäöltään. Yhdelle heistä oli tehty ruumiinavaus kuolinsyyn selvittämiseksi. Heidän kuolinsyytään ei koskaan löydetty. Samalla heille näytettiin myös kolme lautasta. Hän kuvaili niitä munanmuotoisiksi, 7,5 metrin pituisiksi ja 13 metrin levyisiksi. Heille näytettiin myös sisätilat, eikä niissä ollut näkyviä ohjauskeinoja tai näkyvää käyttövoimaa. Hän kertoi minulle, että siitä lähtien ilmavoimat ovat työskennelleet intensiivisesti, vaikkakin tuloksetta, löytääkseen käyttövoiman keinot.

Voin vannoa tämän tiedon paikkansapitävyyden sekä sen henkilön luotettavuuden, jolta sain sen. Tämän voi pitää positiivisena tosiasiana. Koska hän on edelleen yhteydessä asevoimiin, hän haluaa mieluummin pysyvän henkilöllisyytensä piilossa. Hän kertoi myös, että kyseessä on erittäin salainen tieto, jota vartioidaan tarkasti vuotojen estämiseksi.

Stringfield ei kommentoinut tietoja henkilökohtaisesti, mutta lainasi Dick Hallin 23. joulukuuta 1977 päivättyä saatekirjettä. Tämä osoitti – enkä edes liioittele – että Hall oli saanut vuoden 1964 kirjeen vuonna 1977, mikä tekee Hallin osallistumisesta paljon luultua myöhempää. Hall kirjoitti:

Kirjeessä mainittu mies on se, jonka Todd Zechel lopulta löysi, ja menin haastattelemaan miestä ja tapasin hänet kasvotusten täällä Washingtonin alueella. Hän oli täällä kirkollisissa asioissa. Koska olin entinen kenraalin apulaissheriffi ja komentava lentäjä Vietnamissa, en voisi kuvitella epätodennäköisempää huijaria. Hän selvästi suhtautui UFOihin vakavasti. Hän ei puhunut suoraan näkemästään, mutta kenraalin kanssa he näkivät todisteet Langleyn lentotukikohdassa Virginiassa. Myös ilmiantajamme kertoi meille ilmavoimien lentäjästä, joka kertoi hänelle lounaisen Yhdysvaltain maahansyöksytarinasta. Tämä ei ole selvä tuki Zechelin väitteille. Nimeämätön lähde sanoi nähneensä todisteita Langleyn lentotukikohdassa, mutta ei välttämättä sanonut, että kyseessä oli alus tai ruumis. Tämä ei yksinkertaisesti vahvista kirjettä tai Zechelin väitteitä siitä.

Lisäjohtolankoja seurattuani tutustuin Hallin vuonna 1988 julkaistuun kirjaan Uninvited Guests. Siinä mainitaan kolme vuonna 1953 lounaisosassa sattunutta onnettomuutta. Hall kirjoitti:

1953; lähellä White Sandsia, New Mexicossa. Ilmavoimien kenraalin apulaisena toiminut armeijan helikopterilentäjä kertoo, että soikea ”törmäsi lautanen” (noin 5,5 m x 9 m) ja noin 1,2 metriä korkeat ruumiit nostettiin ja varastoitiin myöhemmin (ainakin väliaikaisesti) Langleyn lentotukikohdassa, Viriginiassa. Tutkija: Todd Zechel. [Zechel on vuoden 1964 kirjeen lähde, joka on aiheuttanut niin paljon hämmennystä].

1953; Arizona (onnettomuuspaikka); Wright-Pattersonin lentotukikohta (katselupaikka). Ilmavoimien kansalliskaartin komentaja raportoi nähneensä neljä avaruusolentojen ruumista laatikoissa, jotka oli pakattu kuivajäähän. Ruumiit ovat noin 1,2 metriä korkeita, ja niillä on suuret päät. Raportti on kaikissa tärkeimmissä yksityiskohdissa yhdenmukainen seuraavan viitteen kanssa ja voi hyvinkin olla riippumaton vahvistus. Tutkija: Len Stringfield.

21. toukokuuta 1953; Kingman, Arizona. Ilmavoimien sopimuksen mukainen projekti-insinööri [Stansel] atomienergiakomission kanssa raportoi olleensa yksi asiantuntijaryhmästä, joka vietiin onnettomuuspaikalle mustatuilla ikkunoilla varustetulla bussilla tutkimaan alusta. Hän havaitsi oletettavasti noin 1,2 metriä korkean avaruusolentojen ruumiin läheisessä teltassa. Tutkija: Ray Fowler.

Hieman kommentteja Hallin kirjassa olevista merkinnöistä. Todd Zechel ei ollut luotettava lähde ja on pitkälti vastuussa suuresta osasta Del Rion UFO-onnettomuuteen liittyvää hölynpölyä. On selvää, että hän keksi todistuksia, muutti päivämääriä ja oli enemmän huolissaan kirjan julkaisemisesta kuin siihen syöttämiensä tietojen tarkkuudesta. Olen raportoinut tästä ongelmasta tässä blogissa useita kertoja, koska suuri osa siitä liittyy Robert Willinghamiin, joka myös muutti tarinaa radikaalisti useita kertoja ja väitti olevansa eläkkeellä oleva ilmavoimien eversti. Hänen tarinansa oli täysin keksitty, eikä Willingham koskaan ollut ilmavoimien upseeri. Niille, jotka ovat kiinnostuneita tästä kaninkolosta, voit lukea lisää Willinghamista täältä:

https://kevinrandle.blogspot.com/2014/04/eisenhower-briefing-document-mj-12-and.html

https://kevinrandle.blogspot.com/2010/07/del-rio-ufo-crash-and-mj-12.html

Uskon tämän tarjoavan enemmän kuin riittävästi tietoa Zechelin ja Willinghamin yhteistyöstä. Se hahmottelee Del Rion tarinan tärkeimmät muutokset ja sekä Zechelin että Willinghamin harjoittaman harhaanjohtamisen. Käsittelin sitä näiden kahden viestin ulkopuolellakin. Kirjoita Willingham annettuun hakukoneeseen löytääksesi lisätietoja johtopäätösteni vahvistamiseksi.

Dick Hall
Dick Hall

Yksi toinen minua vaivaava seikka. Tarinassa mainitaan armeijan helikopterilentäjä, joka oli ilmavoimien kenraalin apulainen. Kumpaakaan ei ole tunnistettu, eikä vaikuta todennäköiseltä, että ilmavoimien kenraalilla olisi armeijan lentäjää apulaisenaan. Nämä kenraalien apulaisiksi nimitetyt ovat yleensä samasta aselajista. Kenraalin apulainen ei ole vain virka kenraalin avustamiseksi, vaan se on koulutusta niille upseereille, joita harkitaan ylennyksiin korkeammille tasoille.

Toisessa merkinnässä on kysymys, johon ei näytä tulevan vastausta. Tunnistamaton todistaja sanoi: ”[Todistaja] kertoo nähneensä neljän laatikoissa olevan avaruusolentojen ruumiin purettavan hangaarissa.” Toisessa kohdassa todistaja kertoo nähneensä laatikoiden purettavan trukilla. Tämä ei ole selvää, mutta mikään ei viittaa siihen, että laatikot olisivat olleet auki tuolloin. Kuinka todistaja pystyi näkemään ruumiit, kuvailemaan niitä ja jopa mainitsemaan, että ne oli pakattu kuivajäähän? Tämä sai minut miettimään, näkikö todistaja ruumiit vai vain laatikot. Myöhemmin joku kertoi hänelle, mitä laatikoiden sisällä oli ollut, mutta hän ei itse nähnyt mitään.

Tähän liittyy vielä yksi mutkikas asia, jonka uskon aiheuttaneen ajoitusongelman, joka viittaa tietoon ennen kuin hän sitä tiesi. Hall viittasi International UFO Reporter -lehden heinä-elokuun numerossa julkaistuun artikkeliin. Hän kirjoitti siellä:

1953: Arizona: Liikemies-lentäjä, entinen laivaston tiedustelu-upseeri. Havaitsi ruumiiden purkamisen laatikoissa Wright-Pattersonin lentotukikohdassa Arizonan onnettomuuspaikalta. Len Stringfieldin suorittamat suorat todistajahaastattelut ja taustatarkastukset. Todistajaa kehotettiin luopumaan yhteistyöstä turvallisuusvalan perusteella. Raportti on yhdenmukainen kaikkien tärkeimpien yksityiskohtien ja seuraavan viittauksen kanssa ja voisi hyvinkin olla riippumaton vahvistus. (Lähde: Stringfield, 1980 monografia, tapaus A-1.)

Stringfield keräsi nämä tiedot ja kirjoitti, että kesällä 1977, oltuaan ensimmäisenä World War Wingsin Cincinnatin osaston kokouksessa, eräs liikemies lähestyi häntä ja kertoi Stringfieldin mukaan: ”Olen nähnyt ruumiit. Lautanen putosi suunnilleen tuohon paikkaan [osoittaa Luoteis-Arizonaa kartalla]. Se oli aavikkoalueella, mutta en tiedä tarkkaa sijaintia. Olen melkein varma, että se tapahtui vuonna 1953.”

Hän lisäsi: ”Näin ruumiit Wright-Pattersonissa. Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.”

Tässä kohtaa tarina muuttuu vaaralliseksi. Hän sanoi seisseensä noin kolmen metrin päässä hallissa ”tuijottaen viittä trukissa olevaa laatikkoa”. Lähellä oli vartija, mutta hän ei ilmeisesti poistanut todistajaa, joka on edelleen tunnistamaton. Stringfield kirjoitti, että hänen ilmiantajansa oli kuullut, että yksi olennoista oli ollut elossa. He antoivat sille happea, mutta se ei pelastanut sitä.

Wright-Pattersonin tukikohta. kuva: Kevin Randle.
Wright-Pattersonin tukikohta. kuva: Kevin Randle.

Toinen outo kommentti oli, että ilmiantaja uskoi toisen olennoista olevan nainen. Hän sanoi: ”Joko toisella avaruusolennoista oli erittäin lihaksikas rintakehä tai kyhmyt olivat naisen rintoja.”

Hallin vuoden 1985 artikkelissa on toinen merkintä, joka mutkistaa kaikkea tätä. Hall kirjoitti:

1966: Wright-Pattersonin lentotukikohta, Ohio: Ohiolainen liikemies, entinen armeijan tiedustelu-upseeri. Havaitsi avaruusolentojen ruumiita varastossa. Len Stringfieldin suorat haastattelut. (Stringfield, 1980 monografia A-3.)

Molemmissa näissä tapauksissa on huomattavia yhteensattumia. Kumpikaan ei tapahdu onnettomuuspaikalla, vaan Wright-Patissa. Molemmista kertovat entiset sotilastiedustelu-upseerit, ja molemmat tulevat liikemiehiksi kuvailtujen henkilöiden kertomuksista. Mietin, eivätkö jotkut myöhemmistä kirjoittajista ymmärtäneet, että oli olemassa kaksi lähdettä, jotka kertoivat saman perustarinan, ja niputtivat ne yhteen, mikä aiheutti osan hämmennyksestä ajoituksesta. Kumpikaan miehistä ei kertonut tarinoita Stringfieldille ennen 1970-luvun loppua.

On tärkeää huomata, että J.K., vuoden 1966 Wright-Patin ”havainnon” silminnäkijä, ei maininnut vuotta 1953 tai Arizonaa, tai Stringfield ei kertonut niistä kyseisessä merkinnässä tilanneraportissaan. Stringfield huomautti myös, että J.K. tiesi Goldwaterin yrityksestä nähdä avaruusolentojen ruumiita, mutta kenraali Curtis LeMay eväsi häneltä luvan. Hall ei käyttänyt J.K.:n tarinaa kirjassaan, mikä viittaa siihen, että hän sai tietää, että tarinassa oli ongelma, ja sulki sen pois.

Stringfield ei ollut vielä lopettanut tällaisten toisen käden tarinoiden kanssa. Helmikuussa 1994 julkaistussa UFO Crash/Retrievals -monografiassaan, eli Status Report VII:ssä, hän mainitsee toisen silminnäkijän, joka tunnistettiin vain JLD:ksi. Tämä mies kertoi tarinan mukaan läheisen sukulaisensa, edesmenneen herra Hollyn, tarinan. Hollyn väitetään palvelleen Wright-Pattersonin korkeassa johdossa vuonna 1953 ja kertoneen hänelle, eli JLD:lle, yhdestä kahdesta Arizonassa tapahtuneesta maahansyöksystä. Ruumiita oli kolme, joista yksi oli pahoin palovammoja. Hylätyn lentävän lautasen osia lähetettiin Wright-Pattersonille.

Vuonna 1993 JLD kertoi Stringfieldille, että Holly oli nähnyt ruumiit rakennuksessa, joka oli kielletty kaikilta paitsi muutamilta. Holly sanoi, että avaruusolennoissa ei ollut haitallisia bakteereja ja että heidän hampaansa eivät olleet reikiintyneet.

Stringfield sanoi, että hänelle annettiin sukulaisen nimi, titteli ja että hänellä oli korkein turvallisuusluokitus. Tämän vuoksi hänelle kerrottiin Arizonan onnettomuudesta, mutta Stringfield piti nämä salaisuudet omana tietonaan. Meillä ei ole mitään keinoa varmistaa tietoja, ellei Stringfieldin tiedostoissa ole tästä muistiinpanoja, joista osa on MUFONin hallussa. Suuri osa Stringfieldin alkuperäisestä tutkimuksesta ei ole laajalti UFO-tutkijoiden saatavilla.

Jälleen kerran, tässä ei ole mitään, mikä antaisi meille mitään keinoa oppia lisää näistä tapauksista. Tämä johtaa melko monimutkaiseen ”alaviitteiden jahtaukseen”. Hallin kirjassa hän totesi, että tiedot useista aiemmista tapauksista olivat peräisin Len Stringfieldin vuoden 1980 esityksestä MUFON Symposiumissa. En löytänyt viitettä paperista, mutta löysin tiedot Stringfieldin vuoden 1980 tilanneraportista II: Uudet lähteet, uudet tiedot. Tämä on suuren osan näistä tiedoista alkuperäinen lähde.

Huomautan tässä, että Mellon, joka aloitti tämän uusimman tutkimuskierroksen, on yhteydessä muihin, jotka on tunnistettu nykyiseen UAP-tutkimukseen, mukaan lukien onnettomuudet/noutotapahtumat. Tämä tarkoittaa, että Mellon kuuli Kingmanista näiltä muilta, mutta en usko, että hän tietää mitään omakohtaisesti. Meillä ei ole vieläkään muita omakohtaisia ​​silminnäkijöitä kuin epäluotettava Arthur Stansel. Meillä on entinen virkamies, joka ehdottaa, että Kingmanin lähellä tapahtui UFO-onnettomuus, mutta emme tiedä hänen tietonsa lähdettä. Se voisi perustua Arthur Stanselin antamiin epäluotettaviin tietoihin tai mihin tahansa noihin hämmentäviin mainintoihin eri kirjoissa ja artikkeleissa.

Jälleen kerran, tässä ei ole mitään, mikä antaisi meille mitään keinoa oppia lisää näistä tapauksista. Tämä johtaa melko monimutkaiseen ”alaviitteiden jahtaukseen”. Hallin kirjassa hän totesi, että tiedot useista aiemmista tapauksista olivat peräisin Len Stringfieldin vuoden 1980 esityksestä MUFON Symposiumissa. En löytänyt viitettä paperista, mutta löysin tiedot Stringfieldin vuoden 1980 tilanneraportista II: Uudet lähteet, uudet tiedot. Tämä on suuren osan näistä tiedoista alkuperäinen lähde.

Huomautan tässä, että Mellon, joka aloitti tämän uusimman tutkimuskierroksen, on yhteydessä muihin, jotka on tunnistettu nykyiseen UAP-tutkimukseen, mukaan lukien onnettomuudet/noutotapahtumat. Tämä tarkoittaa, että Mellon kuuli Kingmanista näiltä muilta, mutta en usko, että hän tietää mitään omakohtaisesti. Meillä ei ole vieläkään muita omakohtaisia ​​silminnäkijöitä kuin epäluotettava Arthur Stansel. Meillä on entinen virkamies, joka ehdottaa, että Kingmanin lähellä tapahtui UFO-onnettomuus, mutta emme tiedä hänen tietonsa lähdettä. Se voisi perustua Arthur Stanselin antamiin epäluotettaviin tietoihin tai mihin tahansa noihin hämmentäviin mainintoihin eri kirjoissa ja artikkeleissa.

Toinen mies, Dennett, julkaisee viestejä Facebookissa. Olen yrittänyt ottaa häneen yhteyttä useita kertoja Facebookin ja hänen verkkosivustonsa kautta, mutta en ole saanut vastausta (tähän päivään, 1. heinäkuuta asti, joka selvensi joitakin raportteja). Median tekemissä haastatteluissa Dennett oli sanonut uskovansa, että Kingmanin lähellä oli tapahtunut avaruusolentojen aluksen putoaminen. Mutta siitä ei ollut selkeää näyttöä.

David Rudiak teki yksityiskohtaisen haun sanomalehtitiedostoista ajalta, alkaen vuodesta 1950 ja jatkuen kohti vuotta 1953. Hän ei löytänyt vihjeitä putoamisesta mistään näistä sanomalehdistä, vaikka hän löysikin niistä joitakin outoja tapahtumia. Mikään näistä outoista tapahtumista, joista osa viittasi avaruusolentojen läsnäoloon, ei liittynyt onnettomuus-/löytötarinoihin sellaisina kuin niitä kerrotaan tänään. Ne ovat häiriötekijä… mielenkiintoinen häiriötekijä, mutta häiriötekijä kuitenkin.

David Rudiak Roswellissa. kuva: Kevin Randle.
David Rudiak Roswellissa. kuva: Kevin Randle.

Hän löysi kuitenkin Harry Drew’n väitteen kolmesta maahansyöksystä kuudessa päivässä toukokuussa 1953. Alueella tapahtui toinenkin maahansyöksy kesäkuussa 1950, jossa UFO syöksyi Hualapai Peakiin. Drew näytti väittävän, että ensimmäinen ”Kingmanin maahansyöksyistä” tapahtui 18. toukokuuta Kingmanin kaakkoispuolella. Drew luuli, että kyseessä ei ollut niinkään maahansyöksy kuin laskeutuminen. Ilmavoimien pelastusryhmä saapui paikalle kahden tunnin sisällä laskeutumisesta. On ihmeteltävää, missä he olivat sijoitettuina, että he pystyivät reagoimaan niin nopeasti.

Toinen maahansyöksy tapahtui Kingmanin pohjoispuolella 21. toukokuuta 1953. Tämän tarinan kertoi Arthur Stansel. Drew’n mukaan pelastukseen osallistuneet viettivät vain lyhyen ajan onnettomuuspaikalla ja heille kerrottiin, että kyseessä oli ilmavoimien salainen projekti. Nämä tiedot eivät käyneet ilmi Stanselin varhaisista haastatteluista.

Kolmas maahansyöksy tapahtui 24. toukokuuta. Tämä on jälleen yksi alus, jonka väitetään pudonneen alueella testattavan tehokkaan tutkan avulla. Niiden mukaan, jotka uskovat vuoden 1948 atsteekkien maahansyöksyyn, on olemassa teoria, jonka mukaan aluksen pudotti tehokas tutka.

Rudiak ei löytänyt sanomalehtiviittauksia Kingmanin alueella toukokuussa 1953 tapahtuneesta maahansyöksystä. Roswellista puolestaan ​​ilmoitettiin sanomalehdissä ympäri maailmaa tapahtuma-aikaan. Roswellin tapauksen päähenkilöistä on julkaistu kuvia heinäkuun alussa 1947. Kingmanista ei niinkään.

En ole varma, tarvitseeko minun käydä tätä kaikkea läpi, mutta teen niin. On tärkeää huomata jälleen kerran, että kaksi ensimmäistä Kingmanin onnettomuuden ”todistajaa” ovat myöntäneet liioitelleensa kertomuksiaan. Arthur Stansel oli ensimmäinen, joka puhui Kingmanin onnettomuudesta päivämäärien perusteella, mutta hän puhui kahden teini-ikäisen kanssa. Hän ei näyttänyt välittävän totuudesta. Kun hän puhui Ray Fowlerin kanssa, hän olisi voinut olla rehellisempi, mutta hänen uskottavuutensa oli jo pilalla.

Judie Woolcott oli minulle alun perin tärkeä todistaja, koska hän näytti vahvistavan joitakin Stanselin väitteitä. Hän oli vain toisen käden todistaja, koska hän sai tiedot väitetyltä aviomieheltä. Tämä lähetti hänelle kirjeen, mutta hän ei koskaan esittänyt sitä. Hänen tyttärensä todistus on tässä varsin tärkeä.

Huomautan tässä selvyyden vuoksi, että se, mitä nyt pidän Hallin kirjeenä, joka on päivätty 8. huhtikuuta 1964, ei mainitse Kingmania tai Arizonaa, vaan New Mexicon koekenttää, mikä pitäisi poistaa sen joukosta. On selvää, että Hall ei saanut vuoden 1964 kirjettä ennen vuotta 1977. Se tuli Todd Zecheliltä, ​​joka on epäluotettava. Tarkkaa päivämäärää ei ole mainittu, vain maininta vuodesta 1953. Ottaen huomioon vuoden 1953 raporttien määrän, on vain spekulaatiota väittää, että se olisi tapahtunut toukokuussa.

Tämä tuo meidät siihen, mitä olen täällä kirjoittanut. Olen lukenut Jenny Randlesin kirjan, joka uskoakseni lisäsi hämmennystä. Hän antoi tietoja Charles Wilhelmistä, joka sai tietää onnettomuudesta isältään, ilmeisesti vuonna 1966. Hän kirjoitti, että se täsmäsi Kingmanin onnettomuuden tietoihin vuonna 1953, mutta tiedot ovat parhaimmillaankin toisen käden tietoa.

Hän kirjoitti Dick Hallin arvioista, joiden mukaan hän sai tietää tästä vuonna 1964, eli kuusi tai seitsemän vuotta ennen kuin Ray Fowler paljasti tarinan UFO-lehdessä. Kuten olen sanonut, näiden tarinoiden ajoitus on hämmentävää. Vuoden 1964 päivämäärä tuli Zechelin kirjeestä. Toiset tarttuivat vuoden 1964 päivämäärään eivätkä tajunneet, että Hall ei saanut kopion siitä ennen kuin paljon myöhemmin.

Stringfield lisäsi yleistä hämmennystä eri tilanneraporteillaan. Uskon, että hän välitti tietoa tarkasti, mutta todistuksen antaneet ovat parhaimmillaankin toisen ja joskus kolmannen käden todistajia. Käsiteltäessä näitä poikkeuksellisia tietoja, toisen ja kolmannen käden lähteet ovat hyvin heikkoja. Olen yleensä taipuvainen hylkäämään ne, jos niillä ei ole jonkinlaista vahvistavaa todistusta tai dokumentaatiota. Tarvitsemme niiden lausuntoja, jotka todella näkivät jotain, emme niiden, joille kerrottiin ystävien nähneen jotain.

Saattaa olla, että liikkeellä on jotain muutakin tietoa. (Preston Dennettiltä sain tietää, ettei hän puhunut silminnäkijöiden kanssa, vaan keräsi tietonsa useista muista lähteistä.) Hän raportoi suuresta osasta tässä mainittuja tietoja käyttäen samoja lähteitä kuin minäkin.

Hän mainitsee myös Linda Moulton Howen haastattelun Richard Dotyn kanssa Kirtlandin lentotukikohdassa 9. huhtikuuta 1983. Dotyn Howelle näyttämässä asiakirjassa on viittaus Kingmanin tapaukseen, mutta Doty ei antanut Howen pitää sitä. Ottaen huomioon muiden raportoitujen onnettomuuksien maininnat, uskon asiakirjan olevan väärennös. Kerroin kaiken tämän yksityiskohtaisesti tapauksessa MJ-12 (päivitetty vuonna 2018) niille, jotka haluavat pujahtaa tuohon kaninkoloon.

Kyllä, tiedän Bill Uhousesta ja hänen ehdotuksestaan, että levy annettiin Yhdysvaltain armeijalle. Hän sanoi, että se vietiin Area 51:lle, mikä on ongelmallista, koska tukikohtaa ei ollut olemassa vuonna 1953. Dokumentaation mukaan paikka hankittiin vuonna 1955. Huomautan kuitenkin, että kyseessä on Edwardsin lentotukikohdan hallinnoima syrjäinen osasto niille, jotka haluavat pitää tämän myytin elossa.

Ottaen huomioon joidenkin lähteiden jäljittämisen vaikeudet ja sen, että jotkut tutkijat eivät ole enää käytettävissä kontekstin tarjoamiseksi, uskon selvittäneeni Kingmanin tapauksen ongelmat. Olemme edelleen pisteessä, jossa ensimmäinen julkinen raportti on teini-ikäisen tarina, joka ilmestyi paikallislehdessä. Ray Fowler julkaisi ensimmäisen valtakunnallisen jutun huhtikuussa 1976, ja siitä lähtien on opittu paljon enemmän.

Hylkään Zechelin esittämän huhtikuun 1966 päivämäärän sisältävän kirjeen, koska se tuli esiin vasta vuonna 1977. Todellinen syy on se, että Zechel on epäluotettava siinä suhteessa. Uskon, että olen selvittänyt kronologian niin, että se on järkevä ja uskon ymmärtäväni, mitä on tapahtunut. Arthur Stansel oli, hänen omien sanojensa mukaan, epäluotettava. Judie Willcottin tarina on valheellinen saatavilla olevien todisteiden perusteella. Meillä on luettelo toisen ja kolmannen käden todistajista, mutta jotkut vain spekuloivat päivämäärästä ja paikasta. Lopulta en löydä mitään, mikä tukisi UFO-onnettomuuden tarinaa Kingmanin tapauksessa…

Mutta lopetan tällä varauksella. Jos löydetään ja esitetään uutta ja parempaa tietoa, pidätän oikeuden tutkia kyseistä todistusaineistoa ja muuttaa mieltäni, jos se on vakuuttavaa. Epäilen, että niin tapahtuu, mutta historia on täynnä sitä, minkä luulimme tietävämme, mutta jonka myöhemmät tapahtumat yllättivät.

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

Japanin hallitus ja UFOt

kirjoittanut Keith Basterfield

Viime aikoina eri maiden parlamenttien jäsenet ovat osoittaneet kiinnostusta UAP:tä kohtaan. Näitä ovat muun muassa Yhdysvallat, Kanada, Euroopan parlamentti ja viimeisimpänä Japani.

Japan Timesin artikkeli

Japan Times -lehden verkkosivuilla 28. toukokuuta 2024 päivätty artikkeli oli otsikoitu ”Japanin lainsäätäjät perustavat ryhmän hallituksen ufoja koskevia tutkimuksia varten”. Tässä on kyseisen artikkelin teksti:

”Japanin lainsäätäjät kokoontuivat tiistaina perustamaan puolueettoman ryhmän, joka pyytää hallitusta perustamaan organisaation, joka tutkii tunnistamattomia ilmailmiöitä eli UAP-ilmiöitä, jotka tunnetaan myös UFOina.

Yasukazu Hamada
Yasukazu Hamada

Lainsäätäjien ryhmän puheenjohtajana toimii hallitsevan liberaalidemokraattisen puolueen parlamentaaristen asioiden johtaja Yasukazu Hamada. Pääsihteerinä toimii entinen ympäristöministeri Shinjiro Koizumi, joka myös edustaa LDP:tä. Ryhmä pitää perustavan yleiskokouksensa 6. kesäkuuta tiistaina parlamentissa pidetyn valmistelukokouksen jälkeen. Yhdysvaltain hallitus on perustanut puolustusministeriön yhteyteen erikoisorganisaation tutkimaan UAP:itä.

Lainsäätäjien ryhmä kehottaa hallitusta keräämään ja analysoimaan UAP:itä koskevia tietoja ja jatkamaan yhteistyötä Washingtonin kanssa perustamalla vastinorganisaation. Ryhmä totesi perustamisilmoituksessaan, että jos UAP:t, joita on nähty useita kertoja Japanin alueen yllä, ovat huippuluokan salaisia aseita tai muiden maiden miehittämättömiä vakoiluohjuksia, ne muodostaisivat merkittävän turvallisuusuhan Japanille. Ryhmä pyytää parlamentin jäseniä kaikista puolueista liittymään mukaan.”

South China Morning Postin artikkeli

Toinen artikkeli, tällä kertaa South China Morning Post -lehden verkkosivustolla, jonka toimittaja Julian Ryall kirjoitti 30. toukokuuta 2024, kertoi myös tarinasta ja lisäsi muutamia lisätietoja seuraavasti:

”Turvallisuusorientoituneen kansallisen turvallisuuden tunnistamattomien ilmailmiöiden selvitysliitto perustetaan virallisesti valtiopäivillä 5. kesäkuuta pidettävässä kokouksessa.”

”Entinen puolustusministeri Shigeru Ishiba toimii neuvonantajana paneelissa, johon kuuluvat myös Japanin edustajainhuoneen ennallistamispuolueen puheenjohtaja Kei Endo ja parlamentin jäsen Yoshiharu Asakawa.”

”Lehdistötilaisuudessa, jossa ilmoitettiin ryhmän perustamisesta, sekä Endo että Asakawa väittivät nähneensä UFOja… itse.”

”Kysymykset UFOista Japanin yllä heräsivät huhtikuussa 2020, kun puolustusministeri Taro Kono kiisti, että japanilaiset sotilaslentäjät olisivat raportoineet kohdanneensa avaruusolentoja. ’…En usko UFOihin’, Kono sanoi lehdistötilaisuudessa Toykossa, mutta lisäsi: ’Haluaisimme luoda menettelytavat siltä varalta, että kohtaaminen UFOn kanssa tapahtuu.'”

Ministeri Taro Kono

Puolustusministeri Konon huhtikuussa 2020 antaman lausunnon jatkotoimista kerrottiin 14. syyskuuta 2020 päivätyssä The Japan Times -sivuston artikkelissa. Siinä sanotaan mm.:

”UFOjen protokolla? Juuri tätä puolustusministeri Taro Kono määräsi maanantaina itsepuolustusjoukot noudattamaan, kun hän antoi pysyvän ohjeen Japanin turvallisuutta uhkaavien tunnistamattomien ilma-alusten käsittelystä. Kono pyysi lausunnossaan SDF:n jäseniä tallentamaan ja valokuvaamaan kaikki tällaiset kohteet, joita he kohtaavat tai jotka saapuvat Japanin ilmatilaan, ja ryhtymään toimiin havaintojen ”tarpeelliseksi analysoimiseksi”, mukaan lukien yleisön erikseen toimittamat tiedot.”

”Helmikuussa 2018 Japanin hallitus julkisti virallisen kantansa ufoihin ja totesi, että ”niiden olemassaolosta ei ole saatu vahvistusta”.

Lausunto vuodelta 2007

Edellä mainittu Japanin hallituksen vuonna 2018 antama raportti on jatkoa paljon aikaisemmalle viralliselle kommentille vuonna 2007. Reutersin 18. joulukuuta 2007 julkaiseman artikkelin otsikko oli ”Japanin hallituksen tiedottaja sanoo, että ufoja on olemassa”. Jutussa luki:

”Kyllä, UFOja on olemassa, Japanin hallituksen korkein tiedottaja sanoi tiistaina. Kabinettipääsihteeri Nobutako Machimuran kommentti herätti naurua toimittajissa hänen tavanomaisessa yleispoliittisessa tiedotustilaisuudessaan. Aiemmin kabinetti antoi opposition lainsäätäjän kysymykseen vastatessaan lausunnon, jonka mukaan se ei voinut vahvistaa yhtään tapausta tunnistamattomista lentävistä esineistä.

”Tämä on asia, josta kansa on kiinnostunut — se on puolustuskysymys, ja vahvistusoperaatio on toteutettava”, sanoi Reutersille Rynji Yamane, pääoppositiopuolue Demokraattisen puolueen lainsäätäjä, joka esitti kysymyksen kabinetille. ”Mutta hallitus ei edes yritä kerätä vahvistusta varten tarvittavia tietoja.”

Machimura, jolta kysyttiin hallituksen näkemystä ufoista tavallisessa lehdistötilaisuudessa, kertoi toimittajille, että hallitus voi antaa vain stereotyyppisen vastauksen. ”Henkilökohtaisesti uskon ehdottomasti, että niitä on olemassa”, hän sanoi ilmeisesti kieli poskessa.

Mutta pääministeri piti kiinni virallisesta näkemyksestä — ”En ole vielä vahvistanut (UFOjen olemassaoloa)”, pääministeri Yasuo Fukuda sanoi toimittajille myöhemmin päivällä.””

Christopher Mellonin päivitys 5.6.2024

kesäkuun 5. 2024

CHRISTOPHER MELLON

Arvoisat Japanin parlamentin jäsenet,

Haluan ensinnäkin ilmaista syvän kunnioitukseni ja ihailuni siitä merkittävästä askeleesta, jonka olette ottaneet perustamalla tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä, jotka tunnetaan yleisesti nimellä ”UAP”, käsittelevän ryhmän. Tämä aloite merkitsee tärkeää ja ihailtavaa sitoutumista avoimuuteen, kansalliseen turvallisuuteen ja tieteelliseen tutkimukseen.

Vuosikymmenien ajan ilmiö, jota nyt kutsumme UAP:ksi, on kiehtonut mielikuvitusta ja herättänyt uteliaisuutta yksilöissä ympäri maailmaa, vaikka monet ovat yrittäneet vähätellä asiaa. UAP-ilmiöt ovat olleet lukemattomien keskustelujen, tutkimusten ja spekulaatioiden aiheena. Kansallinen ilmailu- ja avaruushallinto (National Aeronautics and Space Administration) kutsui UAP:tä aivan oikeutetusti ”yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista mysteereistä”. 

Tiedän, että vaaleilla valittuina virkamiehinä tarvitaan poliittista rohkeutta kohdata leimautuminen, joka on aivan liian kauan ympäröinyt tätä UAP-ongelmaa. Onneksi sekä japanilaisilla että amerikkalaisilla on onneksi lainsäätäjiä, jotka haluavat asettaa kansallisen turvallisuuden ja tieteen kapeakatseisten poliittisten näkökohtien edelle.

Jos tästä on koskaan ollut epäilystä, tiedämme nyt, että UAPt ovat maailmanlaajuinen ongelma, joka ylittää kansalliset rajat ja vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Kun pyrimme ymmärtämään UAP:tä, on parasta tehdä yhteistyötä ja yhdistää voimavaramme ja asiantuntemuksemme sekä kansallisen turvallisuuden että tieteellisen edistyksen vuoksi, kuten olemme tehneet niin monilla muilla aloilla. Yhteistyön avulla voimme puuttua mahdollisiin uhkiin tehokkaammin ja kenties paljastaa totuuksia, jotka ovat nykyisen ymmärryksemme ulottumattomissa.

Tiedämme myös, että miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien tunnistamisen ja valvonnan merkitystä kansallisen turvallisuuden kannalta ei voi liioitella. Miehittämättömien ilma-alusten valtava vaikutus Ukrainassa käynnissä olevassa konfliktissa on päivittäin nähtävissä Ukrainassa. Pysymällä valppaana ja tietoisena voimme parantaa kansallista turvallisuutta ja hyödyntää näitä teknologioita myönteisiin tuloksiin.

Kun käynnistätte tämän uuden valtuuskunnan, haluaisin jakaa joitakin havaintoja omista kokemuksistani, joiden toivon korostavan aloittamanne työn tärkeyttä.

Havainnot ja opitut asiat

Huolimatta ihmisen tieteen ja teknologian kehittyneisyydestä ja edistyksestä nykyaikaisten kansallisvaltioiden selviytyminen on edelleen pohjimmiltaan darwinistinen prosessi. Avain selviytymiseen on edelleen onnistunut sopeutuminen ympäröivän maailman muutoksiin. Tämä on haastavampaa kuin koskaan, koska maailma muuttuu ennennäkemättömällä ja kiihtyvällä vauhdilla.

Siksi on sekä ironista että valitettavaa, että yksi nykyaikaisen byrokratian, erityisesti valtionhallinnon byrokratian, huomattavista ominaisuuksista on sen avoimuuden puute ja vaistomainen muutosvastarinta — paitsi tietenkin silloin, kun muutos merkitsee niiden toimivallan tai resurssien laajentamista. Tämän vuoksi on tärkeämpää kuin koskaan, että lainsäätäjät nykyaikaisissa demokratioissa valvovat ja kyseenalaistavat voimakkaasti valtion virastojen, erityisesti niiden, joille on uskottu kansalliseen turvallisuuteen liittyviä tehtäviä, toimintalinjoja, painopisteitä ja talousarvioita. Tämä ei ole mikromanagerointia, vaan se muistuttaa tehokasta johtokuntaa, joka keskittyy strategiaan ja vaatimuksiin.

Opin tämän tärkeän opetuksen urani alkuvaiheessa työskennellessäni senaattori William S. Cohenille senaatin asepalvelus- ja tiedustelukomiteoissa. Hämmästyin nähdessäni toistuvasti, että puolustusministeriö, sotilaslaitokset, esikuntapäälliköt ja usein jopa Valkoinen talo vastustivat kiivaasti kipeästi tarvittavia uudistuksia. Esitän muutamia esimerkkejä tämän asian havainnollistamiseksi.

Yhdysvaltain puolustusministeriön suurena ongelmana toisen maailmansodan jälkeen oli sotilasyksiköiden liiallinen itsenäisyys. Tämä johti tuhlailevaan kilpailuun joukkojen välillä ja vaaralliseen kyvyttömyyteen varustaa ja kouluttaa joukkoja asianmukaisesti yhteisiä operaatioita varten. Presidentti Eisenhower ehdotti vuonna 1957 muutoksia asian korjaamiseksi lisäämällä taisteluosastojen komentajien ja esikuntapäälliköiden puheenjohtajan valtuuksia. Nämä ehdotukset kuitenkin hylättiin kongressissa sen jälkeen, kun sotilasjohtajat vuotivat julkisuuteen vääriä väitteitä siitä, että ehdotetut muutokset heikentäisivät armeijan siviilivalvontaa.

Yhdysvallat kamppaili edelleen sotilasjoukkojensa tehokkaan integroinnin kanssa, mikä näkyi epäonnistuneissa operaatioissa, kuten Iranin panttivankien pelastusoperaatiossa ja Beirutin merijalkaväen kasarmien pommituksessa. Grenadan operaatiossa saimme tietää, että armeijan ja laivaston radiot eivät olleet yhteentoimivia ja että erikoisjoukkoja ei ollut integroitu asianmukaisesti operaatioon, minkä vuoksi ne kärsivät liian suuria tappioita. Nämä järjestelmälliset ongelmat johtuivat kyvyttömyydestä kouluttaa ja varustaa joukkoja asianmukaisesti tehokkaita yhteisiä operaatioita varten.

Senaattori William S. Cohenin kanssa työskentelyssä hämmästyin puolustusministeriön ja puolustusvoimien pääesikunnan kiivaasta vastustuksesta senaattoreiden Nunnin ja Goldwaterin ehdottamia erittäin järkeviä ja tärkeitä uudistuksia kohtaan. Onneksi kongressin veto-oikeudellinen enemmistö hyväksyi tämän tärkeän lainsäädännön vuonna 1986. Hyötyjä voidaan havaita, kun tarkastellaan Iranin, Beirutin ja Grenadan operaatioiden sekaannuksia ja katastrofeja verrattuna Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten Aavikkomyrskyn aikana osoittamaan hämmästyttävään synkronoituun yhteiseen voimankäyttöön.

Tämä oli ainoa ensimmäinen tapaus, jossa kipeästi tarvittavia uudistuksia vastustettiin, jonka näin työskennellessäni senaatin asepalvelus- ja tiedustelukomiteoissa.

  • Näin myös, että ilmavoimat vastustivat voimakkaasti investointeja droneihin ja miehittämättömiin ilma-aluksiin, jotka ovat nykyaikaisissa taisteluoperaatioissa ehdottoman välttämättömiä, kuten voimme tänään Ukrainassa selvästi nähdä. Olemme onnekkaita, että kongressi on määrännyt uuden organisaation, Defense Airborne Reconnaissance Office (Puolustusvoimien ilmatiedustelutoimisto), perustamisesta, jotta voidaan varmistaa asianmukainen johto ja rahoitus lennokkien ja suurten miehittämättömien ilma-alusten kehittämiselle.
  • Työskentelin senaattori Cohenin lakiehdotuksessa, joka koski Yhdysvaltain erikoisoperaatioiden komentokeskuksen perustamista, ja Pentagon tietenkin vastusti sitäkin ankarasti, vaikka se olikin hyvä asia. Jälleen kerran kongressi ryhtyi toimiin, ja Yhdysvaltain erikoisoperaatiovalmiudet ovat sen seurauksena paljon paremmat.
  • Senaatin tiedustelukomiteassa 1990-luvulla kansallisen turvallisuusviraston (NSA) budjettivalvojana huomasin, että johtavat virkamiehet olivat haluttomia siirtämään resursseja nykyisistä ohjelmista, jotta ne voisivat alkaa sopeutua internetin räjähdysmäiseen kasvuun. Jälleen kerran kongressi oli se, joka aluksi ryhtyi toimiin tämän puutteen korjaamiseksi.
  • Näin, kuinka ilmavoimat ohjelmoivat toistuvasti uudelleen varoja, jotka kongressi oli korvamerkinnyt kipeästi tarvittavien ilmakuljetusten hankkimiseen erikoisoperaatiojoukoille (SOF), koska ilmavoimat halusivat käyttää nämä varat mieluummin 550 F-16-koneen lisäämiseen olemassa olevaan kalustoonsa sen sijaan, että ne olisivat tukeneet jonkun toisen yksikön tehtäviä.
  • Joskus, kuten erikoisoperaatioiden komentokeskuksen tapauksessa, vastarintaa esiintyi jopa sen jälkeen, kun kongressi oli hyväksynyt muutosta vaativan lainsäädännön. Erikoisoperaatioiden komentokeskuksen tapauksessa vastustus täytäntöönpanoa kohtaan oli niin voimakasta, että kongressi joutui hyväksymään täydentävän lainsäädännön seuraavana vuonna.

Mitään näistä kriittisistä ongelmista ei olisi ratkaistu ilman kongressin jäsenten tiukkaa valvontaa. Nykyään Pentagonissa tunnustetaan laajalti, että nämä muutokset olivat parempaan päin. Voisin mainita monia muitakin esimerkkejä, mutta toivottavasti nämä riittävät korostamaan, miksi demokraattisten kansakuntien lainsäätäjien jäsenten on nykyään niin tärkeää toimia päättäväisesti kansakunnan hallintoneuvostona. Liian usein, jos nämä byrokratiat jätetään oman onnensa nojaan, ne eivät kykene sopeutumaan muuttuviin uhkiin ja vaatimuksiin. Tässä suhteessa olen iloinen voidessani kertoa, että senaatin tiedustelupalvelu esitti aiemmin tänään UAP:n valvonnan vahvistamista koskevan uuden kielen vuotuiseen valtuutuslakiehdotukseensa. Tämä vaikuttaa lupaavalta kehityskululta tämän uuden ryhmän avajaiskokouksessa.

Yhdysvalloissa UAP-ongelma noudatti tätä tuttua kaavaa. Vietin kuukausia työskentelemällä Pentagonin virkamiehen Lue Elizondon kanssa yrittäen saada puolustushallinnon johtavat virkamiehet sitoutumaan USP-kysymykseen, mutta pian kävi selväksi, ettei mikään muuttuisi ilman kongressin kiinnostusta ja ohjausta. Onneksi sen jälkeen, kun järjestimme merivoimien lentäjille tilaisuuden kertoa omakohtaisista UAP-kokemuksistaan kongressille, asia sai vetoapua Capitol Hillissä. Yksi senaattoreista, joille laivaston lentäjät antoivat tietoja, oli Bill Nelson, josta myöhemmin tuli NASAn johtaja. Olen varma, että nämä tiedotustilaisuudet olivat syy siihen, että hänestä tuli ensimmäinen NASAn johtaja, joka tunnusti UAP:n oikeutuksen.

Näiden tiedotustilaisuuksien jälkeen suosittelin kongressille, että se pyytäisi puolustusvoimilta ja tiedusteluyhteisöltä raporttia UAP-tapauksista. Vaikka ilmavoimat väittivät, ettei niillä ollut mitään asiaa koskevia raportteja ennen vuotta 2020, raportissa todettiin silti 144 sotilaallista UAP-kohtaamista vuodesta 2004 lähtien. Näin ollen raportti vahvisti UAP:n todellisuuden ja kannusti kongressia tekemään lisätutkimuksia, jotka lopulta johtivat uuden organisaation, All-Domain Anomaly Resolution Office (AARO) -viraston perustamiseen, jonka tehtävänä on koota, analysoida ja tutkia UAP-raportteja. Nyt kun kongressin jäsenet ovat aktiivisesti mukana ja UAP-ilmoituksia koskevat ohjeet on otettu käyttöön, UAP-ilmoitusten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Vuosina 2004-2021 saatiin alle 10 UAP-raporttia vuodessa. Nyt sotilaallisia UAP-raportteja vastaanotetaan satoja vuosittain. On kiehtovaa seurata tätä prosessia tulevina vuosina ja nähdä, mitä oppeja ja löytöjä saadaan.

Yhteenveto

Olen yrittänyt tänään havainnollistaa vaaleilla valittujen virkamiesten elintärkeää roolia kansallisen turvallisuuden edistämisessä. Koska turvallisuusympäristö muuttuu ennennäkemättömän nopeasti, kansallisten lainsäätäjien on tärkeämpää kuin koskaan tutkia ja tarvittaessa kyseenalaistaa vallitsevaa tilannetta tarmokkaasti. Kuten nämä esimerkit osoittavat, elintärkeät mutta massiiviset turvallisuusorganisaatiomme eivät useinkaan paljasta tärkeitä tietoja tai toteuta kriittisiä uudistuksia, jos ne jätetään oman onnensa nojaan. Ilman kongressin toimia yleisöllä ei olisi vieläkään tietoa siitä, kuinka monta ilmatilan lähellä tapahtunutta törmäystä UAP:n kanssa on tapahtunut, kuinka usein UAP-ilmoituksia tehdään tai kuinka usein ja laajasti UAP-ilmoituksia tehdään. Lentäjät ja tutkaoperaattorit pelkäävät edelleen raportoida näistä tapahtumista, eikä olisi olemassa toimistoa, joka ottaisi vastaan ja analysoisi UAP-tietoja tai kehittäisi uusia tiedonkeruustrategioita. Tämän vuoksi olen niin vakuuttunut siitä, miten tärkeää on se, mitä teette, ja siksi olen tyytyväinen tähän tilaisuuteen kiittääkseni ja rohkaistakseni ponnistelujanne.

UAP Caucusin perustaminen on esimerkki Japanin sitoutumisesta edistykseen, innovaatioihin ja inhimillisen ymmärryksen edistämiseen. Se kohtaa tuntemattoman avoimin mielin ja kriittisin silmin. Mahdolliset kansallisen turvallisuuden ja tieteen seuraukset ovat syvällisiä ja korvaamattoman tärkeitä.

Lopuksi totean, että kiitän älyllistä rehellisyyttä, jota osoitatte asettamalla tieteen ja kansallisen turvallisuuden vanhentuneiden leimojen edelle. Onnittelut kaikille tämän arvostetun ryhmän jäsenille visionäärisestä johtajuudestanne. Tuottakoon ponnistelunne hedelmää ja tasoittakoon tietä tulevaisuudelle, jossa edistystä ohjaavat pelon sijasta tieto ja uteliaisuus.

Arigato gozaimasu

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Ufologiaa tolkun ihmisille: Typerysten avaruusalus

UFO-tutkimuksen ja ufologian piireissä on välillä taipumusta kulttimaiseen ajatteluun ja yksipuoliseen asioiden käsittelyyn. Ilmiöillä on myös nurja puolensa, josta tässä artikkelissa puhutaan. Toisaalta ufologia on myös jakautunut pieniin leireihin, jotka kiistelevät keskenään. Tämä artikkeli on julkaistu, jotta ihmiset saisivat tasapainoisemman kuvan siitä mitä kulisseissa tapahtuu UFO-paljastuksen edetessä.

Kriitikot ovat esittäneet väitteitä, että David Grusch ei ole mitään muuta kuin saman TTSA/AATIP-porukan jatke, joka kertoo samoja tarinoita UFOista, niitä samoja joita CIA ja muut tiedustelupalvelut haluavat meidän kuulevan, joita käsikirjoitetaan Hollywoodissa yhteistyössä amerikkalaisen sotateollisen kompleksin kanssa. Tämä kaikki on kriitikoiden mukaan isoa bisnestä, joka ei tule johtamaan totuuteen vaan leffalipputuloihin.

Kuka tekee rahaa ufologialla?


Amerikkalaismediat ja kongressin johtajat uskovat uusia vahvistamattomia tarinoita vierailevista avaruusolennoista.

On esitetty väitteitä SEC:lle jätetyistä väärennetyistä tiedoista koskien salaliittoja levittäviä DOD-virkamiehiä, rokkari Tom DeLongea ja heidän pyörittämää firmaansa, jolla he levittivät vääriä UFO-väitteitä.

UFO-sekopäiden UFO-kulttien ja kulttimaisen käyttäytymisen, väkivallan ja netin häiriökäyttäytymisen lisääntyminen herättää uusia huolia.

 

kirjoittanut Art Levine

Jokaisen salaliittoteorian takana on yrityksille ja huijareille kultainen tilaisuus ansaita rahaa. UFOt eivät ole poikkeus. Tämä on käymässä jälleen kerran selväksi, kun entinen tiedustelupalvelun virkamies ja itseään ”ilmiantajaksi” kutsuva David Grusch tuli viime kuussa julkisuuteen uusilla hätkähdyttävillä ja yhä oudommilla väitteillä.

Suurelta osin kritiikittömän mediakohun tukemana hän on väittänyt, että hallitus on piilotellut salaista avaruusolentojen törmäysonnettomuuksien nouto-ohjelmaa; paavi antoi Yhdysvalloille vihjeen Mussolinin noutamasta UFOsta (joka on jo kauan sitten osoitettu huijaukseksi); Yhdysvaltain virkamiehet ovat löytäneet avaruusolentojen ruumiita; ja avaruusolennot ovat tappaneet ihmisiä. Gruschin kertomukset alusten talteenotosta ovat herättäneet vaatimuksia UFOja koskevien kongressikuulustelujen lisäämisestä, ja seuraava kuuleminen on tarkoitus järjestää edustajainhuoneen valvontakomission edessä 26. heinäkuuta. Odotettavissa on dokumenttielokuvia, kirjasopimus ja tuottoisia luentotarjouksia.

Edustaja Tim Burchett (R-TN), uusien UFO-kuulemisten toinen puheenjohtaja, on julistanut: ”Raamatussa on UFOja”.

Olemme olleet täällä ennenkin. Kaksi entistä puolustusministeriön virkamiestä, Luis ”Lue” Elizondo ja Christopher Mellon, tulivat muutama vuosi sitten julkisuuteen paljastaakseen sen, mitä he pitivät hallituksen salailuna UFOjen suhteen.

Nyt Securities and Exchange Commission on ilmeisesti valmis aloittamaan petostutkinnan yrityksestä, jonka perustamisessa he auttoivat vuonna 2017, To the Stars Academy of Arts and Sciences (TTSA), sen jälkeen, kun se oli pyytänyt miljoonia dollareita sijoituksia. Mahdollisen tutkinnan taustalla ovat myös skeptikon laajassa ilmiantovalituksessa esiin nostamat huolenaiheet sekä aiemmin SEC:n yritystä vastaan nostaman oikeusjutun sisältö, joka keskeytettiin vuonna 2019. (The Washington Spectator on saanut haltuunsa tähän oikeusjuttuun liittyviä asiakirjoja).

TTSA esitti lukuisia pseudotieteellisiä väitteitä sen jälkeen, kun se oli lokakuussa 2017 järjestetyssä tiedotustilaisuudessa julkistanut toimintansa, ja haki samalla 50 miljoonan dollarin sijoituksia. Niiden joukossa: johtajat lupasivat rakentaa Star Trek -tyylisen avaruusaluksen, jolla voi matkustaa ”hetkessä” kosmoksen halki. Sijoittajille osoitetuissa tarjouspyynnöissä he väittivät, että hanke perustui osittain (olemattomaan) poimuajoteknologiaan, joka oli ”takaisinmallinnettu” pudonneista UFOista löydetyistä todennäköisistä avaruusolentojen materiaaleista. Yrityksen toimitusjohtaja, Blink-182:n kitaristi Tom DeLonge, jopa julisti: ”Minulla on avaruusolentojen esineitä.”

Tällaisten kaukaa haettujen väitteiden esittäjien joukossa olivat näkyvästi nämä entiset vaikutusvaltaiset puolustusministeriön virkamiehet Elizondo ja Mellon, jotka molemmat olivat liittyneet DeLongen yhtiöön. Nämä samat henkilöt loivat pohjan vuoden 2017 lopulla alkaneelle UFO-mediamyrskylle, joulukuussa 2021 hyväksytylle uudelle puolustuslainsäädännölle ja viime huhtikuussa pidetyille senaatin kuulemisille. Nämä tapahtumat puolestaan ruokki tehokkaasti sitä julkisuuden ja kongressin kiinnostuksen kultakaivosta, joka on tervehtinyt David Gruschin väitettyjä paljastuksia.

Kaikki tämä kohu sai alun perin alkunsa New York Timesissa vuonna 2017 julkaistusta virheitä sisältävästä artikkelista, joka käsitteli Pentagonin 22 miljoonan dollarin salaista UFO-ohjelmaa. Kyseisen artikkelin olivat kirjoittaneet kaksi Timesin freelanceria, Leslie Kean ja Ralph Blumenthal, sekä Timesin henkilökuntaan kuuluva Helene Cooper. Kuten useat kriitikot ovat dokumentoineet, heidän tarinansa vääristeli ohjelman todellista laajuutta, ohjelman johtoa, itse ohjelman todellista nimeä ja vuosia, jolloin sitä rahoitettiin. Artikkelissa väitettiin myös, että ohjelma oli remontoinut Las Vegasissa sijaitsevia rakennuksia varastoidakseen ”materiaalia”, jonka väitettiin olevan peräisin ”tunnistamattomista ilmailmiöistä”.

Hiljattain, tämän vuoden kesäkuussa, nämä kaksi freelanceria, Kean ja Blumenthal, julkaisivat uuden, David Gruschin väitteisiin perustuvan tarinansa suhteellisen hämärällä UFO-myönteisellä The Debrief -verkkosivustolla sen jälkeen, kun New York Times, Washington Post ja Politico eivät julkaisseet heidän uutta, vahvistamatonta artikkeliaan. Kuten aiemmat Timesin artikkelit, myös tämä uusi Debrief-artikkeli ja Gruschin jatkohaastattelut muille tiedotusvälineille saivat osakseen skeptikkojen voimakasta kritiikkiä hänen tarinansa ilmeisistä ”punalipuista”.

Tästä vakuuttavasta kumoamisesta huolimatta UFO-pakkomielteinen kongressi ajaa hänen väitteitään kuin ”käärmettä pyssyyn”, mikä perustuu suurelta osin The Debrief -artikkeliin, joka kiillotti Gruschin uskottavuutta, On sattunut, että artikkelissa ei ollut mitään Gruschin tarinoita murhanhimoisista avaruusolennoista tai kuolleista avaruusolennoista. Leslie Kean itse myönsi myöhemmin: ”Halusimme pysyä kaukana [avaruusolentojen] ruumiista. Emme puhuneet siitä hänen kanssaan, emmekä ikinä laittaisi sellaista juttuun.”

Blumenthal ja Kean antoivat Twitterissä ja Facebookissa lähes identtisiä lausuntoja selittääkseen, miksi Post ei julkaissut artikkelia, joka voisi olla — jos se on totta — yksi historian suurimmista jutuista. Kuten Blumenthal kirjoitti Twitterissä: ”Washington Post ei välittänyt UAP-juttuamme (UFOt tunnetaan nykyään myös nimellä ”tunnistamattomat poikkeavat ilmiöt” eli UAP:t). Leslie ja minä veimme sen The Debriefiin, koska meillä oli kasvava paine julkaista se hyvin nopeasti. Post tarvitsi lisää aikaa, emmekä voineet odottaa.”

Vanity Fair kuitenkin kertoi, että Post piti artikkelia hallussaan viikkoja, koska toimittajien mielestä se ei ollut vielä valmis ja tarvitsi lisäselvityksiä. Blumenthal tarjosi lehdelle jalomman otteen. Kun Gruschin henkilöllisyys vuodettiin nettiin, kirjoittajat siirtyivät julkaisemaan nopeasti The Debriefiin. ”Jos vuotoja ei olisi ollut, asia olisi voinut olla toisin”, Blumenthal sanoi. Mutta ”ihmiset levittivät tarinoita internetissä, Dave sai häiritseviä puheluita, ja meistä tuntui, että ainoa tapa suojella häntä oli saada juttu julki.”

Ironista kyllä, kun Grusch halusi tuoda julkisuuteen UFO-väitteitään (joita hän myös esitti NewsNationissa), hän sanoi, että hänen kiinnostuksensa UFOihin heräsi ensimmäisestä New York Timesin artikkelista, jonka Kean oli kirjoittanut yhdessä Blumenthalin kanssa — tämä loi näköjään itseään vahvistavan väärän tiedon ja dokumentoimattomien väitteiden kehän.

Alkuperäisen Timesin artikkelin jälkeen on erityisen merkillepantavaa, että molempien puolueiden poliitikot ja tiedotusvälineiden vastapuolet ovat yksimielisiä asiasta. Fox News ja muutamaa artikkelia lukuun ottamatta New York Times väittävät kumpikin, että meillä on todennäköisesti vieraillut avaruusolentojen aluksia, jotka saattavat muodostaa mahdollisen uhan kansalliselle turvallisuudelle.

On toki järkevää uskoa, että jonkinlaista älyllistä elämää voi olla olemassa muualla maailmankaikkeudessa. Monille usko siihen, että kehittyneet avaruusolennot ovat vierailleet luonamme, tarjoaa lähes uskonnollisen ja samalla ”tieteellisen” mielekkyyden, kun usko perinteisiin uskontoihin katoaa. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole vielä esitetty lopullisia todisteita niiden monien erilaisten dramaattisten ja usein hyvää tarkoittavien väitteiden tueksi, joissa kaikenlaiset salaperäiset ja selittämättömät ilmiöt yhdistetään maan ulkopuoliseen alkuperään.

Tai kuten Michael Shermer, Skeptic-lehden perustaja, sanoo kaikista UFO-todisteista, joita on tarjottu 75 vuoden aikana: ”Ei mitään.”

Asiaa pahensi vielä se, että Timesin vuoden 2017 artikkelissa salattiin julkisuudelta, että suuri osa Pentagonin tutkimuksesta oli itse asiassa omistettu ihmissusityyppisten olentojen ja aaveiden jahtaamiseen artikkelissa mainitun urakoitsijan omistamalla maatilalla. Kyseessä oli kiinteistömoguli Robert Bigelow, joka oli ohjelman kongressin suojelijan, silloisen senaatin enemmistöjohtajan Harry Reidin, sinnikäs UFOjen puolustaja- ja lahjoittajakaveri. Nyt Bigelow, joka ehkä aavisti uuden tilaisuuden saada lisää rahoitusta paranormaalille tutkimukselle, on Ron DeSantisin suurin lahjoittaja — 30 miljoonaa dollaria — sekä hänen vuoden 2022 kuvernöörikilpailuunsa että äskettäin käynnistettyyn presidentinvaalikampanjaansa.

Vaikutusvaltainen Timesin artikkeli, jota ei koskaan peruttu, johti uuteen liittovaltion UFOihin liittyvään lainsäädäntöön, jota vauhditti suurelta osin sen raportointi sensaatiomaisista, joskin kyseenalaisista laivaston ”UFO-videoista”, jotka näyttivät esittävän lentäviä esineitä, jotka liikkuivat selittämättömällä tavalla. Elizondo oli hankkinut nämä videot ollessaan vielä Pentagonissa; Mellon väitti myöhemmin vuotaneensa ne Timesille, oletettavasti freelancer Leslie Keanin välityksellä.

Luis Elizondo

Hämmästyttävää kyllä, Mellonin ja Elizondon yhteistoiminnallinen julkisuus- ja lobbaustyö huipentui siihen, että presidentti Biden allekirjoitti viime joulukuussa maanpuolustuslain (National Defense Authorization Act, NDAA), joka sisälsi määräyksen, jonka mukaan on tutkittava hallituksen mahdollista salailua maahansyöksyneiden avaruusolentojen ajoneuvojen ja -ruumiiden osalta.

Tämä kahden puolueen yksimielisyys syntyi osittain TTSA:n johtajien sinnikkyyden ansiosta. Vaikka DeLonge uskoo UFOjen puolestapuhujista kaikkein hulluimpiin — pahansuovat avaruusolennot kävelevät keskuudessamme — hänen energiansa ja rahansa ovat saaneet kokoon mahtavan lobbausjoukon. Hän on jälleen julkisuudessa, koska hänen rockyhtyeensä Blink-182 kokoontui uudelleen viimeisimmillä Coachella-festivaaleilla ennen maailmankiertueelle lähtöä, ja hänen musiikkia soittava videoklippinsä, joissa hänellä on yllään UFO-ystävällistä yritystään mainostava t-paita, keräsivät YouTubessa yli neljä miljoonaa katselukertaa.

Vuonna 2017 DeLongen yritys väitti, että se oli mukana Elizondon ja TTSA:n perustajan, fyysikko Hal Puthoffin johtamassa tiukassa tutkimuksessa, jossa kerättiin avaruusolentojen ”metamateriaalia”, jonka he väittivät olevan aitoa. Näiden löydösten kerrottiin olevan peräisin New Mexicon Roswellin ”avaruusolentojen” putoamispaikalta, jota on pitkään pidetty nykyaikaisen UFO-mytologian perustana, mutta jonne Yhdysvaltain ilmavoimien mukaan oli itse asiassa vuonna 1947 pudonnut vakoilupallo. Joka tapauksessa osa metamateriaalista paljastui teollisuuskuonaksi 1990-luvulla. Osa metalliromusta välitettiin sitten armeijalle osana TTSA:n kanssa vuonna 2019 tehtyä lähes miljoonan dollarin sopimusta.

Puthoffia ei ehkä tunneta suuren yleisön keskuudessa yhtä hyvin kuin muita nykyisiä UFO-vaikuttajia, mutta hän on todistamattomien yliluonnollisten ja UFO-spekulaatioiden Zelig. Entinen scientologi joka on osallistunut yli 40 vuotta kestäneeseen tuloksettomaan tutkimukseen, johti CIA:n epäonnistunutta 20 miljoonan dollarin ja 23 vuoden mittaista psyykkistä ”kaukokatselua” koskevaa hanketta. Yksi hänen testaamistaan kaukokatselijoista oli skientologi Ingo Swann, joka väitti pystyvänsä antamaan yksityiskohtaisen näkymän Marsiin ja Jupiteriin mielensä avulla. Puthoff tuki myös lusikkaa taivuttelevan ”meedion” Uri Gellerin voimia; Gellerin mielen ja materian väliset voimat kyseenalaistettiin Johnny Carson Show’ssa vuonna 1973 esitetyssä karmivassa jaksossa.

Viime vuonna DeLonge tarjosi uutta, joukkorahoitteista 30 miljoonan dollarin osakeantia To the Stars, Inc:lle, joka oli hänen vuonna 2011 perustamansa yhtiö, mutta joka oli nyt sulautunut TTSA:han. Washington Spectator on saanut haltuunsa DeLongen potentiaalisille sijoittajille lähettämiä varainkeruusähköposteja, joissa hän pyysi tukea uudelleen keksimälleen yritykselle, joka perustettaessa vuonna 2011 oli edistänyt vain hänen rockmusiikkiaan ja kirjahankkeitaan — ilman mitään ”tiedeosastoja”. Nyt se on palaamassa juurilleen ja keskittymässä pelkästään viihdeprojekteihin: ”Liity meihin, kun keksimme viihdeteollisuuden uudelleen”, hän lupasi ja jätti pois kaikki viittaukset ”tieteellisiin” hankkeisiin, jotka alun perin houkuttelivat sijoittajia vuonna 2017.

Suurin osa sijoittajista ei kuitenkaan ole nähnyt mitään näkyvää tuottoa, mikä käy osittain ilmi TTSA:n ja To the Stars, Inc:n konsolidoidusta SEC-ilmoituksesta, jonka mukaan nämä kaksi yritystä ovat tappiollisia. Ne raportoivat nimittäin yhteensä 4,7 miljoonan dollarin tappioista vuosina 2020 ja 2021.

“Sijoittajat eivät voineet mitenkään saada rahojaan takaisin”, Kal Korff sanoo TTSA:sta. ”Se edellyttäisi kirjaimellisesti, että avaruusolennot tekisivät yhteistyötä, syöksyisivät maahan ja antaisivat ruumiinsa käyttöön.”

Yksi TTSA:n varhaisista sijoittajista, Ryan Mangini, 42-vuotias länsirannikolla asuva tietokoneteknikko, kommentoi toimittajalle viimeisintä varainkeruuvetoomusta: ”Minä vain nauroin. Heillä on varmaan todella vaikeaa.”

SEC on vastaanottanut tutkivan skeptikon ja tiedusteluanalyytikon Kal Korffin tekemän valituksen, jossa väitetään TTSA:n syyllistyneen harhaanjohtaviin käytäntöihin ja mahdollisesti rikolliseen petokseen. UFOja koskevat kiistat ovat jatkuneet 1940-luvulta lähtien, mutta Korffin useat kantelut — joihin liittyy tuhansia sivuja todistusaineistoa ja lukemattomia asiakirjoja — ovat ensimmäinen merkittävä yritys saattaa väitetyn UFOihin liittyvän petoksen ja tuhlauksen toteuttajat vastuuseen.

Korff on esimerkiksi jättänyt liittovaltion tarkastajien neuvostolle yleiskatsauksen, joka sisälsi väitteitä väärinkäytöksistä, jotka koskivat lähinnä puolustusministeriön, oikeusministeriön ja muutamien muiden liittovaltion virastojen alihankkijoita ja henkilökunnan jäseniä. Näissä syytöksissä väitetään, että useat urakoitsijatutkijat ovat syyllistyneet petoksiin ja veronmaksajien rahojen tuhlaamiseen paranormaalien ilmiöiden tutkimuksessa. (Korff päivitti SEC-kanteensa viime marraskuussa).

Vaikka The Washington Spectator ei ole vahvistanut kaikkia Korffin SEC:lle TTSA:ta vastaan tekemän lähes 2 000-sivuisen valituksen väitteitä, se on vahvistanut Korffin SEC:lle ja muille virastoille tekemien laajempien, tuhlausta ja petoksia koskevien valitusten pääkohdat. Hyvin dokumentoidut syytökset perustuvat sekä hänen saamiinsa sisäpiirin asiakirjoihin että avoimiin tietoihin. TTSA:n valituksen osalta DeLongen, yhtiön ja Elizondon asianajajat kiistävät kaikki väärinkäytökset, samoin kuin Mellon, kun taas muut TTSA:n johtohahmot eivät ole kommentoineet syytöksiä.

”Korruptoituneet urakoitsijat, jotka ovat huijanneet veronmaksajia vuosikymmeniä, jatkavat tätä, ja nyt meillä on pyöröovi yksityisen yrityksen ja Hollywoodin sekä politiikan ja valtion virastojen välillä”, Korff toteaa, joka ensimmäisen kerran valitti ilmiantajana SEC:lle TTSA:sta vuonna 2018. Korff on tutkiva journalisti, joka kirjoittaa nykyään Intian englanninkieliseen Daily World -lehteen, Roswellia käsittelevän uraauurtavan kirjan kirjoittaja ja pienen tutkimusorganisaation, CriticalThinkers.orgin, puheenjohtaja. Hän on työskennellyt konsultoivana analyytikkona tiedustelupalveluiden kanssa täällä ja ulkomailla terrorismin vastaisissa hankkeissa sekä Lawrence Livermoren kansallisessa laboratoriossa.

***

Sen jälkeen, kun Yhdysvalloissa oli aiemmin tänä vuonna spekuloitu kovasti outojen lentävien esineiden alasampumisista, presidentti Biden tarjosi kansakunnalle epämääräisiä vakuutteluja. Hän sanoi helmikuussa, että kolme viimeisintä alasammuttua miehittämätöntä alusta olivat ”todennäköisesti kytköksissä yksityisiin yrityksiin, virkistyskäyttöön tai tutkimukseen” — eivätkä ne liittyneet 4. helmikuuta alasammuttuun valtavaan kiinalaiseen vakoilupalloon. Muutama päivä ennen Bidenin puhetta Valkoisen talon lehdistösihteeri Karine Jean-Pierre katsoi tarpeelliseksi julistaa tiedotustilaisuudessa: ”Näissä viimeaikaisissa alasampumisissa ei ole mitään viitteitä avaruusolennoista tai Maan ulkopuolisesta toiminnasta.” (Hän oli pakotettu osittain siksi, että Yhdysvaltain ilmatilaa valvova ilmavoimien kenraali oli aiemmin kieltäytynyt sulkemasta pois avaruusolentoja.)

Jean-Pierren puolustava julistus Valkoisen talon toimittajille — jota ei aikaisempina vuosikymmeninä voitu kuvitella — kuvastaa UFO-hulluutta, joka on viime vuosina vallannut valtamediaa ja Washingtonia. Vaikutusvaltainen sanoma on toiminut: Niukka enemmistö amerikkalaisista uskoo nyt, että sotilaslentäjien havaitsemat UFOt ovat todennäköisesti todiste älykkäästä Maan ulkopuolisesta elämästä. Useimmat asiantuntijat raportoivat kuitenkin, että lentäjät ovat epäluotettavia havaitsijoita (skrollaa tämän artikkelin loppuun otsakkeeseen lentäjien luotettavuudesta).

Yleisön lisääntynyt vaatimus UFOjen paljastamisen lisäämisestä johti toukokuussa 2022 kongressin kuulemistilaisuuksiin ja Pentagonin uuden toimiston — All-domain Anomaly Resolution Office (AARO) — perustamiseen, jonka tehtäväksi annettiin UFOjen tutkiminen. Uusi toimisto julkaisi viime tammikuussa raportin, jossa todettiin yli 360 aivan uutta väitettyä havaintoa sotilashenkilöstön tekemistä UAP-havainnoista.

Nämä havainnot seurasivat aiempaa Pentagonin raporttia, jonka kongressin valtuuttama tunnistamattomien ilmailmiöiden toimikunta (UAPTF) julkaisi vuonna 2021. Tuolloin tämä paneeli oli tutkinut 144 lentävää esinettä ja todennut, että 143 niistä oli ”selittämättömiä”. Huomattavaa on, että kyseisessä vuoden 2021 raportissa ei ollut suljettu pois avaruusolentojen selitystä.

Mutta vaikka Pentagonin uusi raportti vuodelta 2023 selitti noin puolet uusista havainnoista ilmapalloiksi, sekamelskaksi tai lennokeiksi, se oli tarpeeksi epämääräinen saadakseen UFO-uskovaiset aloittamaan laajoja hyökkäyksiä meneillään olevaa ”valtavaa peittelyä” vastaan, kuten edustaja Tim Burchett (R-TN) kuvaili sitä. Burchett johtaa edustajainhuoneen valvontakomitean uutta tutkimusta Gruschin ilmiantoväitteistä, ja hän on kongressissa asiantuntijalähde selittämättömiä ilmiöitä koskevissa asiantuntijalausunnoissa. Burchett on erityisen huolissaan muukalaisista mahdollisesti aiheutuvasta turvallisuusuhasta: ”He voivat tehdä meistä hiilibriketin”, hän sanoi heinäkuun alussa. Ja todisteeksi avaruusolentojen avaruusaluksista kongressiedustaja on julistanut: ”Raamatussa on UFOja.”

Tällaiset salaliittolaiset näkemykset kirjattiin lakiin, kun presidentti Biden viime vuonna allekirjoitti National Defense Authorization Actin. Sen mukaan puolustusministeriön UFO-jahdin toimiston on tehtävä ”historiallinen tutkimus” tiedustelu- ja sotilasyhteisön osallisuudesta väitetyissä UFOissa ja niiden havainnoissa vuosikymmenten aikana.

Tutkimus alkaa vuonna 1945 tapahtuneesta oletetusta UFO-onnettomuudesta Trinityn ydinvoimalaitoksella, joka sijaitsee 210 kilometriä Los Alamosista etelään New Mexicossa. Aina klikkiotsikoita etsivä New York Times tarttui tilaisuuteen ja kysyi: ”Laskeutuivatko avaruusolennot Maahan vuonna 1945?”.

Timesin hyväuskoinen toimittaja ei puhunut yhdellekään skeptikolle tästä pienistä avaruusolennoista kertovasta tarinasta, joka perustuu ufologi Jacques Valléen keräämiin, nyt jo iäkkäiden koululaisten ”muistikuviin”. Timesin artikkelin ilmestymisen jälkeen julkisuutta kannattava tutkija D. Dean Johnson on paljastanut perusteellisesti Trinity-tapahtuman tärkeimpien ”todistajien” kehittyneen huijauksen. Johnson paljasti, että he valehtelivat lähes kaikista uraansa ja väitettyä avaruusonnettomuutta koskevista seikoista, ja osoitti, että he myös muuttivat tarinoitaan lähes 20 vuoden ajan yrittäessään tehdä rahaa pitkillä tarinoillaan.

Lainsäädäntö ja viimeaikaiset kuulemiset kongressissa ovat kuitenkin ruokkineet näkemystä, jonka mukaan avaruusolentojen ohjaamat UFOt ovat todennäköisesti vierailleet luonamme ja voivat muodostaa uhan kansalliselle turvallisuudelle. Ainakin näin ovat kertoneet yleisölle useimmat suuret tiedotusvälineet, Pentagon, kaapelitelevisio-ohjelmat, hyväuskoisia sijoittajia hyväksikäyttävät yritykset ja johtavat poliitikot Washingtonissa. (Yksi vaatimaton poikkeus: UFO-myönteinen NASA:n paneeli ilmoitti hiljattain, ettei se ole vielä nähnyt ”vakuuttavia todisteita” avaruusolentojen osallisuudesta.)

”Kongressin jäsenet työskentelevät todistetusti valehtelijoiden kanssa luodakseen vainoharhaista lainsäädäntöä, joka heijastaa ufologisia salaliittoteorioita ja fantasioita enemmän kuin todellista elämää”, huomautti skeptikko Jason Colavito vaikutusvaltaisessa blogissaan viime vuonna ja tuomitsi uuden puolustuslain varhaisen version.

Näiden ja niihin liittyvien fantastisten ajatusten räjähdysmäinen leviäminen, jota tukee valtavirran uutisointi kautta koko ideologisen kirjon, auttaa innoittamaan tiettyjä UFO-vaikuttajien seuraajia vaaralliseen ja uhkaavaan kulttimaiseen käyttäytymiseen. Näitä epätodennäköisiä uskomuksia vahvisti Tucker Carlson ennen kuin hänet pakotettiin ulos Foxilta, ja niitä edistivät muut Foxin juontajat sekä liberaalit tiedotusvälineet. Huonosti tarkistettu journalismi on auttanut legitimoimaan salaliittoteorioita, jotka puolestaan ovat innoittaneet fanatismin kulttuuria. Joissakin äärimmäisissä esimerkeissä on ollut jopa tapauksia, joissa muutamat häiriintyneet kiihkoilijat ovat ajautuneet tappamaan perheenjäseniään.

Siitä huolimatta tunnetut UFOjen puolestapuhujat, kuten entiset puolustusministeriön virkamiehet Mellon ja Elizondo, korostivat uuden UAP:n raportin merkitystä ja laajaa puolustuslakia, jonka säätämisessä he olivat mukana. ”Olen puhunut useiden uskottavien ihmisten kanssa, jotka väittävät, että Yhdysvalloilla on hallussaan todisteita avaruusolentojen teknologiasta”, Mellon julisti raportin julkistamisen jälkeen. Hän ja muut kannattajat väittivät, että nämä paljastukset olisivat tulossa pian, kiitos puolustuslain uusien ilmiantajansuojien. Sitten David Grusch astui parrasvaloihin viime kuussa ja auttoi herättämään uudelleen henkiin julkisuudessa vallitsevan vimmaisen vimmaisuuden sellaisten koskaan todistamattomien UFO-tarinoiden ympärillä, joita aiemmat epäilyttävät ”ilmiantajat”, kuten Elizondo, olivat levittäneet vuosien, jopa vuosikymmenien ajan.

***

SEC esitti vuonna 2019 muun muassa vääriä väitteitä petoksista valmistellessaan mahdollista oikeudenkäyntiä TTSA:ta ja sen virkamiehiä vastaan, josta lopulta luovuttiin. Kaikki yhtiön silloiset tärkeimmät toimijat mainittiin SEC:n luonnoksen ensimmäisellä sivulla osallisuudesta väitettyyn sijoittajapetokseen. Virasto syytti heitä ja TTSA:ta alustavissa syytöksissään ”olennaisesti vilpillisistä väitteistä, joiden tarkoituksena oli tarkoituksellisesti huijata sijoittajia, jotta nämä olisivat pakotettuja sijoittamaan TTSA:han, vaikka sen julkiset väitteet olivat valheita”, kuten otteista yhä luottamuksellisesta asiakirjasta käy ilmi.

SEC:n virkamiehet ovat kieltäytyneet kommentoimasta pyyntöjä, jotka koskivat sekä Korffin viimeisimmän yhtiötä vastaan nostaman kanteen että vuoden 2019 kieliluonnoksen tarkastelua vielä vireille panemattomassa oikeusjutussa. DeLongen ja To the Starsin (entinen TTSA) asianajaja Paul Bowles on sanonut, että SEC:n lakiluonnoksen sisältämät väitteet olivat ”perustuivat valheisiin ja olivat täysin perusteettomia”. Hänen mukaansa yhtiö on aina ”noudattanut kaikkia SEC:n, liittovaltion ja osavaltioiden lakeja ja määräyksiä”.

Alkuperäinen SEC:n tutkimus pysähtyi muutamaksi vuodeksi sen jälkeen, kun kanteen luonnos oli laadittu. Yksi syy tähän oli se, että koronavirus oli kaatanut alkuperäisen tutkinnan parissa työskennelleet keskeiset asianajajat, ja yksi heistä kuoli. Tämän lisäksi SEC:n oikeusasiamiehen, joka erosi huhtikuussa 2022, väitettiin sabotoineen satoja eri asioita koskevia tietovuotajakanteluita SEC:n tarkastusviraston ja Bloomberg Law -lehden syyskuussa julkaiseman yksityiskohtaisemman selvityksen mukaan. Nyt, kun uusi oikeusasiamies on valittu, virasto on osoittanut uutta kiinnostusta tarkastella uudelleen Korffin päivitettyjä syytöksiä TTSA:ta vastaan.

Uusi oikeusasiamies Stacey Puente otti Korffiin yhteyttä nopeasti viime vuoden lopulla. Hänen toimistonsa kannusti Korffin mukaan — ja kuten tämä toimittaja on riippumattomasti vahvistanut — häntä tekemään päivitetyn kantelun TTSA:n petossyytöksistä. Oikeusasiamiehen henkilökunta kehotti Korffia jättämään kantelunsa täytäntöönpano-osaston ilmiantajan toimistoon, jotta se voisi päättää, aloittaako se tutkimuksen. (SEC on kieltäytynyt kommentoimasta mitään toimiaan tai TTSA:han liittyviä asioita.)

Vuonna 2019 laaditussa ja sittemmin hylätyssä SEC:n kanteenluonnoksessa esitettiin myös kysymyksiä yhtiön mahdollisista osakejärjestelmistä. SEC:n julkaisematon alkuperäinen kanne sisälsi spekulaatioita siitä, että DeLonge ja hänen siskonsa olisivat saattaneet harjoittaa laitonta ”pump and dump” -osaketoimintaa.

Robert Warren, entinen IRS:n erikoisagentti, joka tarkasteli yhtiön SEC-asiakirjoja The Washington Spectatorin pyynnöstä, ehdotti, että yhtiön enimmäkseen tilintarkastamattomista talousraporteista löytyy useita mahdollisia ”punaisia lippuja”. Warren on vuosikymmeniä tutkinut petoksia ja toimii kirjanpidon professorina Radfordin yliopistossa; hän puhuu tässä omasta eikä yliopiston puolesta.

SEC:lle jätetyt TTSA-raportit paljastavat 56 miljoonan dollarin  alijäämään, joka on kertynyt vuoteen 2021 mennessä, mikä perustuu Warrenin mukaan DeLongelle ja muutamalle johtajalle maksettuihin, villisti yliarvostettuihin osakkeisiin. ”Mitä he ovat tehneet, että heidän osakkeensa on arvostettu 56 miljoonaan dollariin?” hän kysyi ja viittasi ”käteisnälkäiseen” yhtiöön, joka myös siirsi osakkeitaan sidosyritysten välillä. ”Tämä näyttää siltä, että he yrittävät rokottaa itseään veroja vastaan”, hän teoretisoi. ”Petokset rakastavat monimutkaisuutta.”

SEC:n henkilökunta kehotti Korffia tekemään asiasta erillisen valituksen verovirastolle.

TTSA:n asianajaja Bowles ei vastannut tämän toimittajan kysymyksiin yhtiön verokäytännöistä.

***

TTSA:n sijoittajat ovat suuttuneet yhä enemmän siitä, että yhtiö ei ole vastannut heidän vuosia kestäneisiin pyyntöihinsä saada tietoja vanhoista TTSA:n osakkeistaan. Tuo aiemmin mainittu, nyt tyytymätön sijoittaja Ryan Mangini oli ottanut yhteyttä vapaaehtoiseen TTSA:han ja tarjonnut 1 000 dollarin sijoitusta vuonna 2017. ”Olin hyvin innoissani siitä, että voisimme oppia muukalaisteknologiasta, jotta voisimme auttaa hyödyttämään maailmaamme ja ihmiskuntaa”, hän sanoi.

Silti hän ei vieläkään tiedä hallussaan olevien alkuperäisten TTSA:n osakkeiden todellista arvoa, vaikka hän sai viime heinäkuussa uuden ostopyynnön. Hän sanoo: ”Se ei koske vain minua — niin monet ihmiset ovat käärmeissään, ja niin monet sijoittivat paljon enemmän rahaa kuin minä.”

Yksi huolestunut sijoittaja valitti SEC:lle, ja muut sijoittajat ovat ilmaisseet epäilyksensä sosiaalisessa mediassa, kuten yksityisessä Facebook-ryhmässä. Eräs Reddit-käyttäjä kirjoitti: ”Ainoa syy ostaa osakkeita on, jos olet DeLonge-fani ja haluat antaa hänelle rahaa hänen albumeihinsa ja hänen unelmaansa NASDAQ-listatusta viihdeyhtiöstä.”

DeLongen pseudotieteellisen yrityksen, TTSA:n, epäonnistuminen edustaa niin monia lupauksia ja hypeä, jotka ovat leimanneet UFO-alaa vuosikymmenien ajan ja jotka lopulta kariutuvat. UFOista lopullisena todisteena tarjotut sumuiset videot kumotaan pian perusteellisesti; Elizondon kaltaiset ”UFO-messiaat” ennustavat avaruusolentoihin perustuvan teknologian julkaisemista tai hallituksen ”paljastuksia” UFOista — mutta jotenkin näiden lupausten täyttyminen jää aivan nurkan taakse; ja pian paljastuva salainen kätkö, jossa on pudonneita UFOja ja kuolleita avaruusolentoja, ei koskaan ilmesty.

”Sijoittajat eivät voineet mitenkään saada rahojaan takaisin”, Korff sanoo TTSA:sta. ”Se edellyttäisi kirjaimellisesti, että avaruusolennot tekisivät yhteistyötä, syöksyisivät maahan ja antaisivat ruumiinsa käyttöön.”

Elizondo ja Mellon liittyivät alun perin TTSA:han vuonna 2017, mutta jättivät yrityksen vuoden 2020 lopussa, ja heidän mukaansa suurelta osin siksi, että ”tieteellinen” tehtävä oli häviämässä viihteelle.

Mellon vastasi sähköpostitse: ”En ole enkä ole koskaan ollut TTSA:n virkailija tai työntekijä. En ollut hallituksessa, en saanut palkkaa enkä ollut vastuussa mistään yrityksen tekemistä päätöksistä. Minulla ei ole mitään syytä uskoa, että SEC tai joku muu tutkii minua.”

Hän on teknisesti oikeassa TTSA:n asemiensa suhteen, mutta Mellonia kuvailtiin yhtiön ”kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi”. Koska Mellon oli entinen apulaispuolustusministeri George W. Bushin ja Clintonin hallintojen aikana tiedustelusta vastaavana apulaispuolustusministerinä, Mellon antoi uskottavuutta kontakteillaan. (Hänen arvovaltansa ei ole heikentynyt edes TTSA:n avajaispressikonferenssin jälkeen vuonna 2017, jossa hän paljasti valokuvatodisteita UFOsta, joka osoittautui ilmapalloksi).

Sähköpostiviestissään Puthoff ei vastannut suoraan mihinkään oleelliseen kritiikkiin, mutta hän huomautti: ”Pandemian vuoksi [TTSA:n] rahoitus loppui, joten meidän oli vetäydyttävä suunnitellusta teknologian kehittämisohjelmastamme.” Hän toimii nyt uudistetun yrityksen johtokunnassa.

TTSA:n tarina on osoitus siitä, että monet maamme johtavista tiedotusvälineistä ja instituutioista — ja niiden johtajat — edistävät kritiikittömästi täysin todistamattomia UFO-väitteitä ja nielevät ne.

***

Kuten olemme nähneet, TTSA, jota johti aikoinaan entinen puolustusministeriön virkamies ja rokkari Tom DeLonge, joutuu SEC:n valvontaan, ja se saattaa olla häviämässä UFO-kullanhuuhdonnan, jonka luomiseen se on kontriboinut. Silti Pentagon ja sen mahtava medianäkyvyys on vaikuttanut merkittävästi meneillään olevaan UFO-villitykseen usein ristiriitaisilla ja vaikeaselkoisilla kommenteillaan lausunnoissaan, raporteissaan ja lehdistölausunnoissaan.

Pentagon ei tuolloin virallisesti tunnustanut kolmea kiistanalaista laivaston videota oletetuista UFOista, jotka Luis Elizondo ja TTSA alun perin saivat haltuunsa ja jotka Times julkaisi vuosina 2017 ja 2018. Yli kaksi vuotta Timesin juttujen jälkeen Pentagon julisti videot ”aidoiksi”. Ei ole yllättävää, että tämä kielenkäyttö vahvisti käsitystä, että avaruusolennot olivat mukana.

Sitten, kuten edellä mainittiin, Pentagon julkaisi vuonna 2021 alkuperäisen UAP-toimikunnan raportin, joka ei sulkenut pois avaruusolentoja. Mutta tuo ilmeisen epätasapainoinen havainto on äskettäin joutunut uuden tarkastelun kohteeksi sen jälkeen, kun omituinen tohtori Travis Taylor tuli julkisuuteen ilmoittaakseen, että hän itse asiassa oli toimikunnan ”johtava tutkija”. Fyysikko Taylor on itseoikeutetusti ”avaruusolentojen invaasion” asiantuntija, joka suhtautuu myönteisesti avaruusolentojen saapumiseen ja on esiintynyt säännöllisesti History Channelin ohjelmissa Secret of the Skinwalker Ranch ja Ancient Aliens.

Ei liene yllätys, että viimeisin itsestään totuudenpuhujaksi kutsuttu David Grusch oli Taylorin kollega kyseisessä UAP-toimikunnassa vuosina 2019-2021. Itse asiassa Gruschin ”ilmiantajan” tiedusteluyhteisön ylitarkastajalle tekemän valituksen ja useiden eri haastattelujen keskeisenä piirteenä on se, että UAP-toimikuntaa ja kongressia pidettiin pimennossa salaisista avaruusalusten nouto-ohjelmista.

Aiemmin tänä vuonna Jay Stratton, entinen merivoimien tiedustelupalvelun upseeri, joka johti samaa UAP-toimikuntaa, kertoi julkisuuteen oman uskonsa UFOjen todennäköiseen muukalaisperäisyyteen, ja tämä oli jälleen yksi lisä Maan ulkopuolisia tarinoita kertovien hallituksen virkamiesten huimaavaan joukkoon.

New York Postin videotoimittaja Steven Greenstreet on paljastanut Strattonin nimettömäksi Pentagonin virkailijaksi uudessa kirjassaan Skinwalkers at the Pentagon. Strattonin hahmo (jonka nimi kirjassa on Jonathan Axelrod) väittää, että häntä ja hänen perhettään ”tartutti” ja terrorisoi poltergeistin kaltainen ”liftari” ja muita olentoja, jotka seurasivat häntä kotiinsa Pohjois-Virginiassa Utahissa sijaitsevalta Skinwalker Ranchilta. (Stratton itse ei ole kiistänyt sitä, että hänet on kuvattu kirjassa nimellä ”Axelrod”.)

Skinwalkers at the Pentagon

Lisäksi tämän vuoden maaliskuussa Pentagonin uutta UAP-toimistoa johtava, näennäisen objektiivinen tutkija Sean Kirkpatrick kirjoitti yhdessä Harvardin entisen tähtitieteen laitoksen puheenjohtajan Avi Loebin kanssa tutkielman, jossa esitettiin luultavasti toistaiseksi silmiinpistävin havainto: ”Pentagonin virkailija ehdottaa, että aurinkokunnassamme lymyilevä muukalaisemoalus voisi tarkkailla meitä pienillä luotaimilla”, otsikoi Space.com, avaruuteen suuntautunut uutissivusto.

Kirkpatrick esiintyi huhtikuussa senaattori Kirsten Gillibrandin (D-N.Y.) johtaman senaatin asevoimien alakomitean edessä. On mielenkiintoista huomata, että huhtikuun 19. päivän kuulemistilaisuudessa Kirkpatrick sanoi valaehtoisesti, että hänen toimistonsa ei ole toistaiseksi löytänyt ”mitään uskottavia todisteita Maan ulkopuolisesta toiminnasta”. Tämä todistus on kuvaava esimerkki Pentagonin virkamiesten joskus ristiriitaisten lausuntojen raivostuttavasta kaavasta.

Gillibrand on senaattori Marco Rubion (R-Fla.) ohella vankka UFO-uskovainen, joka on saamassa puoluerajat ylittävää tukea UFO-tutkimuksen lisäämiselle kiinalaisten ilmapallon ja muiden alasampumisten jälkeen. Rubio puolestaan pysyy Gillibrandin vauhdissa kilpajuoksussa UFO-otsikoista. Gruschin tultua esiin kesäkuussa Rubio kertoi NewsNationille puhuneensa muiden korkea-arvoisten hallituksen virkamiesten kanssa, jotka sanovat vahvistavansa Gruschin väitteet.

Kongressi pyrkii edelleen edistämään ”tietojen paljastamista” ja rahoittamaan täysimääräisesti entistä epäuskottavampia pyrkimyksiä. Huhtikuun kuulemistilaisuudessa Gillibrand jatkoi Pentagonin virkamiesten kuulustelua siitä, miksi UAP-toimistoa ei ole rahoitettu täysimääräisesti. Yli vuoden kestäneiden neuvottelujen aikana Gillibrand tai kukaan muu kongressin jäsen ei maininnut missään vaiheessa hallituksen aiempien paranormaalien tutkimusten tuhlausta ja valheellisia ”havaintoja”.

Siitä, että UFO-melodraamaan suhtaudutaan hyvin vakavasti hallituksen korkeimmilla tasoilla, on osoituksena uusi lakiesitys, jonka Gillibrand auttoi viemään läpi senaatin tiedustelukomiteassa kesäkuun lopulla. Tämä yksimielisesti hyväksytty laki edellyttää, että kaikki julkisen ja yksityisen sektorin virkamiehet ja tiedemiehet, joilla on tietoa avaruusolentojen takaisinmallinnusohjelmista ja muista salaisista hankkeista, ilmoittautuvat seuraavien kuuden kuukauden aikana.

UFOjen puolustaminen kongressissa sai jälleen uuden sysäyksen heinäkuussa, kun senaatin enemmistöjohtaja Chuck Schumer esitti kahden puolueen yhteisen lainsäädännön (jota Gillibrand tuki), jonka tarkoituksena on tarkistaa kaikki UAP:hin liittyvät tiedot ja pakottaa poistamaan niiltä turvaluokitus ja julkaisemaan ne ajoissa. Saman lakiehdotuksen mukaan hallitus ottaisi haltuunsa myös kaikki tällä hetkellä yksityisessä hallinnassa olevat ”biologiset todisteet ei-ihmisälystä”.

”Kongressin jäsenet työskentelevät todistetusti valehtelijoiden kanssa luodakseen vainoharhaista lainsäädäntöä, joka heijastaa ufologisia salaliittoteorioita ja fantasioita enemmän kuin todellista elämää”, huomautti skeptikko Jason Colavito vaikutusvaltaisessa blogissaan viime vuonna ja tuomitsi uuden puolustuslain varhaisen version.”

Skeptinen tutkija Kal Korff pyrkii kuitenkin estämään tämän ryntäyksen kohti ”tuhlailevia” uusia etsintöjä avaruusolentojen avaruusalusten ja ruumiiden löytämiseksi. Hän on tällä viikolla jättämässä eettisiä valituksia kongressin johtavia ufopuolustajia — muun muassa senaattoreita Schumeria, Gillibrandia ja Rubiota — vastaan ja syyttää heitä veronmaksajien varojen käyttämisestä valheisiin ja myytteihin.

(Gillibrandin toimisto ei vastannut toimittajan sähköposti- ja puhelintiedusteluihin, jotka koskivat väitettyjä petoksia ja tuhlausta hallituksen aiemmissa UFO-ohjelmissa.)

Vaikka kongressi oli UFOjen jäljillä, akatemian johtohahmot ja heidän kollegansa valtion virastoissa jatkoivat omia tutkimuksiaan todistamattomista avaruusolentojen vierailuista.

Sean Kirkpatrickin laatimassa Harvardin asiakirjaluonnoksessa Pentagonin huippututkija antoi hyväksyntänsä Loebin pitkäaikaisille väitteille, joiden mukaan suuri komeetan kaltainen Oumuamua-niminen esine oli itse asiassa avaruusalus. Loebin yhdessä Kirkpatrickin kanssa kirjoittamassa paperissa, jota ei ole vielä vertaisarvioitu, spekuloidaan myös, että salaperäinen avaruusobjekti lähettää pieniä ”voikukan siemeniä” sisältäviä luotaimia.

Kansainvälisen avaruustutkimusinstituutin (International Space Science Institute, ISSI) kokoama kansainvälinen asiantuntijaryhmä kiisti nämä yleiset väitteet jo vuonna 2019 ja totesi, että tämä ensimmäinen aurinkokunnassamme nähty tähtienvälinen taivaankappale on ”luonnollista alkuperää”.

Tätä kritiikkiä korosti jälleen muutama kuukausi sitten Nature-lehdessä kaksi tähtitieteilijää, jotka totesivat, että sen outo liikkeellelähtö selittyy parhaiten sen ytimestä karkotetulla vedyllä.

Suurelta osin UFOjen ympärillä jo käynnissä olevan poliittisen, sotilaallisen ja mediamylläkän ansiosta meneillään oleva UFO-jahti sai lisää arvostusta, kun Avi Loeb tuli alalle vuonna 2021. Loebin uusi Harvardissa sijaitseva Galileo Project aikoo käyttää suuritehoisia teleskooppeja ja tekoälyohjelmistoja, joiden avulla Loeb voi mahdollisesti kaapata teräväpiirtokuvia avaruusolentojen aluksista ja suodattaa pois kuvat proosallisemmista ilmassa olevista kohteista.

Loebin väitteet uudesta tieteellisestä kurinalaisuudesta on kuitenkin horjutettu sen jälkeen, kun hän aloitti tämän hankkeen. Hän on ottanut ”tutkimusyhteistyökumppaneikseen” Luis Elizondon ja joukon kiistanalaisia UFO-puolustajia (sekä ainakin yhden skeptikon).

Kannattajiin kuuluu uraauurtava mystikko ja UFO-tutkija Jacques Vallée, Loebin virallisen tutkimusryhmän ansioitunut jäsen, joka uskoo avaruusolentojen olevan ”ulottuvuuksienvälisiä olentoja” — ja joka auttoi saamaan puolustuslainsäädännön läpi, jotta hän voisi jatkaa nyt kiistettyä väitettään, jonka mukaan Yhdysvallat on jo saanut haltuunsa avaruusaluksen, jossa oli pieniä avaruusolentoja, Trinityn tapahtumapaikalla vuonna 1945. Loeb on toivottanut tervetulleeksi myös väitetyn brittiläisen huijarin Nick Popen, joka, vaikka hän on vain entinen puolustusministeriön (MoD) matalan tason virkailija, väitti johtaneensa MoD:n UFO-ohjelmaa, jota ministeriön mukaan ei ole koskaan ollut olemassa. Häntä kuitenkin kutsutaan säännöllisesti Fox Newsin ”ufoasiantuntijaksi”.

Washington Spectatorille lähettämässään sähköpostivastauksessa Pope väittää, että väitteet siitä, ettei hän ollut puolustusministeriön UFOjen huippututkija, ovat ”valheita”, jotka ovat peräisin ”internet-trolleilta”. Hän väittää — ilman mitään konkreettisia todisteita — että suurin osa 1990-luvulle asti ulottuvista MoD:n virallisista asiakirjoista, joissa hänen rooliaan kuvataan pelkkänä julkisiin kirjeisiin vastanneena virkailijana, on ”väärennetty, muokattu tai asiayhteydestä irrotettu”.

Asiakirjat ovat kuitenkin helposti esillä sellaisilla skeptisillä sivustoilla kuin NickPopeWatch.com. Esimerkiksi vuonna 1999 vastauksena ufologi James Eastonin kyselyyn, jossa hän kyseenalaisti Popen väitteen, että hän ”johti Britannian hallituksen UFO-projektia”, ministeriö vastasi, että hän työskenteli ”sihteeristössä” ja että vain pieni osa hänen hallinnollisista tehtävistään liittyi yleisön UFOja koskeviin tiedusteluihin vastaamiseen.

”Puolustusministeriö ei ole tutkinut yhtään tapausta, jossa olisi kyse avaruusolentojen sieppauksesta, viljakuvioista tai eläinten silpomisesta”, ministeriön tiedottaja kirjoitti Eastonille. Vuosien mittaan puolustusministeriö on pyrkinyt säännöllisesti lyttäämään tämän laajalti ylistetyn ”UFO-asiantuntijan” tutkimusväitteitä Popen kirjoissa ja haastatteluissa.

On todellakin yksi ministeriön kirje, jota Pope ei voi hylätä väärennöksenä: sen on kirjoittanut Nick Pope itse ufologi Philip Mantlelle, joka on johtava UFOjen kannattaja ja kirjailija: ”Emme ole tietoisia mistään todisteista, jotka tukisivat Maan ulkopuolisen elämän olemassaoloa”, Pope kirjoitti. Hän on kuitenkin niin kritiikittömästi julkisuudessa MoD:n entisenä UFO-tutkinnan johtajana, että hän on ilmeisesti huijannut jopa Britannian kansallisarkistoa, joka pyysi häntä promoamaan salassa pidettävien UFO-tiedostojensa julkaisemista.

Vaikka Popen usein mainostetut pätevyydet kyseenalaistetaan yhä useammin, media ja tosiuskovaiset kiinnittävät häneen yhä huomiota. Pope on esimerkiksi yksi neljästä pääpuhujasta Ancient Aliens Live -kiertueella, joka edistää teoriaa, jonka mukaan avaruusolennot ovat vierailleet maapallolla miljoonien vuosien ajan. Yhdeksänkymmenen minuutin mittainen ”live-elämys” on tarkoitus järjestää ainakin kymmenessä osavaltiossa syksyllä, ja lippujen normaalihinta on jopa 100 dollaria.

Kiista Popen roolista valtiolla voi hyvinkin päätyä oikeuteen. Korff teki kesäkuun lopussa useita valituksia paikallisille lainvalvontaviranomaisille Popea vastaan Arizonassa ja Kaliforniassa, jossa Pope asuu, muun muassa väitetyistä rikoksista, kuten ”kuluttajapetoksista”. Hän aikoo myös tehdä tässä kuussa valituksia SEC:lle suuria kaapeliverkkoja vastaan, jotka ovat esittäneet Popea ja mainostaneet tämän väitetysti vilpillisiä Britannian hallituksen todistuksia huippututkimuksena. Toimittaja kävi sähköpostitse läpi uudet syytökset Popen kanssa, joka kiisti jälleen kaikki syytteet. (Lisää tästä keskustelusta täällä.)

Loeb unohti tällaiset huolenaiheet neuvonantajiaan kohtaan ja ihailee erityisesti entisten hallituksen virkamiesten asiantuntemusta, jota he tuovat hänen hankkeeseensa. ”He ovat miettineet näitä aiheita ja heillä on runsaasti kokemusta. Kun tieteellinen todistusaineisto on tarpeeksi hyvä, heidän tulkinnoistaan tulee tärkeitä”, hän sanoo. Ja nyt hän liittyy uudestaan UFO-rahoituksen ryntäykseen ja vääntää Carl Saganin lentävän lauseen omaan muotoonsa julistamalla: ”Poikkeukselliset todisteet vaativat poikkeuksellista rahoitusta.”

Itse asiassa hän etsii uusia tapoja hankkia UFO-dollareita, ja kaikki tämä yleisen edun nimissä: hän on ollut mukana perustamassa uutta Copernicus Space Corporation -yhtiötä, jonka tavoitteena on rakentaa pieniä tekoälyyn perustuvia ”droneparvia”, jotka pystyvät seuraamaan yläpuolellamme olevia kohteita — mahdollisesti UFOja — taivaalla. Hänen ”visionääristen” tieteellisten neuvonantajiensa joukossa on Stanfordin yliopiston immunologi ja aloitteleva ufoilija Garry Nolan, joka on lainannut akateemisia todistuksiaan erilaisille UFO-paljastuskampanjoille ja -hankkeille, mukaan luettuna häpeään joutuneen australialaisen toimittajan Ross Coulthartin dokumenttielokuva lopullisista todisteista avaruusolentojen teknologiasta. Viimeksi Coulthart haastatteli David Gruschia NewsNationille.

Mihin toimiin liittovaltion virkamiehet lopulta ryhtyvätkin TTSA:ta tai muita väitettyjä huijareita vastaan, kongressin, Pentagonin, joidenkin vaikutusvaltaisten tiedemiesten ja tiedotusvälineiden viime aikoina antama uskottavuus UFOille ruokkii myös fanaattisuutta sekä New Age -liikkeissä että äärioikeistossa. Kultit mainostavat QAnon-tyylistä ”tapahtumaa”, joka ennustaa avaruusolentojen ”paljastumista” ja joukkopidätyksiä, ja Donald Trump on nyt antanut sille vastakaikua, kertoo arvostettu New America Foundationin disinformaatiotutkija ja Washington Spectatorin kolumnisti Dave Troy.

Samaan aikaan skeptikot kohtaavat kasvavia uhkia UFO-fanaatikkojen taholta, sillä rajoittamattomat tiedotusvälineet ja itsekkäät julkisuuden henkilöt ovat hyödyntäneet UFO-kertomuksia, jotka auttavat ruokkimaan hallituksen vastaista vainoharhaisuutta. Esimerkiksi demokraattien presidenttiehdokas Robert F. Kennedy Jr. on tarttunut rokotevastaisen salaliittoliikkeen syleilyä pidemmälle ja noussut UFOjen kelkkaan lupaamalla ”ensimmäisenä päivänä” avata kaikki ”avaruusolento- ja UFO-tiedot”.

Kuten muidenkin aikoinaan liian kaukaa haetuilta vaikuttaneiden salaliittojen, kuten QAnonin, ”Stop the Steal” -porukan ja rokotevastaisen liikkeen, kohdalla, rajoittamattomat sosiaalisen median algoritmit yhdistettyinä valtavirran tiedotusvälineiden uutisointiin voivat radikalisoida miljoonia ihmisiä ja saada jotkut kääntymään väkivaltaan.

UFO-salaliittoteorioiden edistämisessä Foxille on lisäviehätyksenä se, että avaruusolennot eivät voi toimia haastemiehinä oikeudessa. Niinpä samana päivänä, kun Tucker Carlson erotettiin, silloinen 19.00-juontaja Jesse Watters kysyi: ”Voisivatko UFOt olla Teksasin lehmien silpomisten takana?” — ja jätti huomiotta, että tällaiset silpomiset on kumottu 50 vuoden ajan luonnollisilla selityksillä.

Vaikka useat nykyaikaiset salaliittoteoriat, kuten rokotevastaisuusliike, saavat vaikutteita niin edistysmielisiltä ja New Age -liikkeiltä kuin oikeistolta, UFO-salaliittouskomus näyttää olevan ainoa, jota ruokkii Fox Newsin lisäksi myös liberaalien poliittisten ja medialaitosten tukipilarit, kuten New York Times.

Esimerkiksi eräässä toisessa Timesissa julkaisemassaan artikkelissa Blumenthal ja Kean viittasivat siihen, että Pentagonin yhä käynnissä oleva salainen UFO-ohjelma tutki mahdollisia Maan ulkopuolisia materiaaleja. Vahvistukseksi toimittajat siteerasivat laitapuolen astrofyysikkoa Eric Davisia, Pentagonin alihankkijaa ja Hal Puthoffin (yksi TTSA:n perustajista) liittolaista.

Davis kertoi Blumenthalille ja Keanille pitäneensä Pentagonille ja senaatin asevoimien komitealle salaisia briiffauksia, joissa käsiteltiin ”avaruusajoneuvojen, joita ei ole tehty tällä planeetalla” noutamista. Kuten tunnettu skeptikko Robert Sheaffer on ehdottanut, ”Davis olisi yhtä hyvin voinut kertoa heille pääsiäispupusta ja hammaskeijusta, joista hänellä on yhtä paljon todisteita — ei yhtään.”

On huolestuttavaa, että toimittajat eivät antaneet Davisin taustasta olennaisia yksityiskohtia ja asiayhteyttä. Tämä laiminlyönti on ilmeisesti johdonmukainen heidän tapansa jättää pois tiedot, jotka voisivat heikentää heidän avainlähteitään. Davis esimerkiksi väitti, että ”poltergeist” ajoi häntä takaa Skinwalker Ranchilta, ja useissa ”tieteellisissä” artikkeleissa hän edisti käsityksiä madonreikien kautta tapahtuvasta aikamatkustuksesta, joista yhtä rahoitti Pentagonin 22 miljoonan dollarin ohjelma paranormaalia tutkimusta varten. Hän on viime aikoina toimittanut tietoja David Gruschille, joka on toistanut joitakin Davisin aiempia väitteitä avaruusalusten palauttamisesta.

Yhtä huolestuttavaa on se, että UFO-salaliittoväitteiden valtavirtaistuminen antaa mahdollisuuden entistäkin kummallisemmille tarinoille ja hurjille huijauksille. Esimerkiksi Gruschin uutisoinnin jälkeen voidaan ottaa huomioon tohtori Steven Greerin, entisen ensiapupoliklinikan lääkärin, julkisuuskampanja. Hän on vakavasti otettavalta vaikuttava ”UFO-paljastuksen” puolestapuhuja, joka ei ole vuosikymmeniin koskaan esittänyt todennettavissa olevia todisteita, mutta on rahoittanut valtavia summia dokumenttielokuvia varten (mukaan lukien yksi, jossa muumioitunut sikiö esitetään kuolleena avaruusolentona); hän on valheellisesti väittänyt, että hän on henkilökohtaisesti tiedottanut — toisin kuin lähettänyt pyytämättömiä asiakirjoja — jokaiselle amerikkalaiselle presidentille Reaganista lähtien UFOihin liittyvistä asioista; ja hän veloittaa seuraajiltaan jopa 5 000 dollarin suuruisia ”lukukausimaksuja”, jotta he voivat ottaa yhteyttä avaruusolentoihin ”tutkimusmatkoilla”.

Greer kävi 12. kesäkuuta National Press Clubissa julistamassa räjähtäviä löydöksiään: hän ”raportoi” 700 yhä nimettömänä pysyttelevän ilmiantajan perusteella, jotka hänen mukaansa pelkäävät liikaa julkisuutta, että hallituksella on noin 150 salaista avaruusolentojen maanalaista tukikohtaa, joita hallitus peittelee — ja jotka ovat piilossa Yhdysvaltain presidentiltä.

UFOjen ympärillä vallitseva kulttimainen hulluus voi myrkyttää haavoittuvia ihmisiä, ja se johti erään #UFOTwitterissä aktiivisen hullun uskovaisen kaninkoloon: hänen olemassa olevaa vainoharhaista skitsofreniaansa vahvistivat ilmeisesti UFO-vaikuttajien villit väitteet, joiden kanssa hän oli yhteydessä Twitterissä, mikä johti lopulta siihen, että hän puukotti isäänsä 110 kertaa. Hän alkoi uskoa, että hänen isänsä oli Antikristus, samalla kun hän vetosi sekä ”Ashtar Command” -myyttiin että seuraamaansa merkittävään UFO-”kokijaan” Christopher Blesdoe Sr:iin, joka väitti olleensa yhteydessä enkeliolentoihin. (Kaukana siitä, että Blesdoe olisi joku eristäytynyt sekopää, hän on kirjoittanut hyvin vastaanotetun uuden kirjan UFO of God, jonka esipuheen on kirjoittanut Jim Semivan, entinen CIA-operatiivi, joka oli mukana perustamassa TTSA:ta ja on edelleen nykyisen yhtiön varatoimitusjohtaja.)

Samoin brittiläisen David Icken ajama outo teoria avaruusolentojen risteytymisestä pahojen ”liskoihmisten” luomiseksi oli keskeinen uskomus kalifornialaiselle surffikaupan omistajalle Matthew Colemanille, joka tappoi kaksi lastaan vuonna 2021, koska hän uskoi, että nämä olivat perineet äitinsä reptiliaani-DNA:n.

Kaikki eivät anna näiden haitallisten mytologioiden luojille ja sanansaattajille vapaita käsiä. Skeptikko Steven Cambian, joka isännöi Truthseekers-videopodcastia, joka on esitellyt näitä murhatapauksia, kysyy: ”Jos ihmiset syöttävät yleisölle enimmäkseen valheellisia tarinoita, onko heillä vastuu?”

***

Kävi ilmi, että TTSA ei ainoastaan hyödyntänyt UFOihin liittyvää hypeä — yhtiö myös työskenteli sen synnyttämiseksi.

New York Times auttoi käynnistämään uuden UFO-hulluuden yli viisi vuotta sitten pomminomaisella raportillaan 22 miljoonan dollarin salaisesta UFO-tutkimusohjelmasta. Timesin artikkeli oli osa sarjaa, joka julkaistiin ensimmäisen kerran joulukuussa 2017 ja jossa esiteltiin salaperäisiä ”lejeerinkejä” ja kolme merivoimien videota, joiden väitetään esittävän UFOja, mukaan lukien yksi ”Tic Tacin” muotoinen esine. TTSA sai kaikki kolme videota ensimmäisenä haltuunsa Elizondon ja Mellonin kautta.

Mick West

Myöhemmin videot kumottiin perusteellisesti. Visuaalinen asiantuntija ja tunnettu skeptikko Mick West on vuosien ajan tarjonnut järkeviä visuaalisia selityksiä pyörivistä kameroista ja muista visuaalisista efekteistä kaikille kolmelle Timesissa esitetylle videolle — selityksiä, jotka Pentagon on lopulta hyväksynyt useimpien julkaisemiensa sotilasvideoiden osalta. Westin mukaan Tic-Tac oli todennäköisemmin kaukana oleva suihkukone.

FLIR Tic-Tac Navy video screenshot

TTSA:n kerrotaan luovuttaneen nämä videot Timesille Leslie Keanin kautta, toimittajan, joka on pitkään edistänyt UFO-teorioita lehdistössä, lobannut UFOjen avoimuuden puolesta ja ollut väleissä TTSA:n kanssa.

New Yorkerin mukaan Kean tapasi lokakuussa 2017 Pentagonin entisen virkamiehen Mellonin sekä Puthoffin ja Elizondon Pentagonin lähellä sijaitsevan hienostohotellin baarissa luottamuksellisen tiedotustilaisuuden merkeissä hallituksen UFO-ohjelmasta. Jälkikäteen tarkasteltuna tämä hienovarainen kohtaaminen johti UFO-manian valtavirtaistumiseen amerikkalaisen institutionaalisen elämän korkeimmilla tasoilla kongressista ja Pentagonista eliittimediaan ja akatemiaan. Ei ole mikään yllätys, että kaiken tämän lähes hysterian myötä UFO-fanaatikkojen yhä kiihkeämmät salaliitto-uskomukset ja -käyttäytyminen ovat lisääntyneet.

Nykyinen UFO-pakkomielle juontaa juurensa Lue Elizondoon, joka Pentagonin työntekijänä pyysi harhaanjohtavasti kolme laivaston UFO-videota vain sisäiseen käyttöön. Sitten Christopher Mellon vuoti ne TTSA:lle, kun he molemmat liittyivät yhtiöön — ja lopulta New York Timesille.

Kean oli yksi harvoista kannustajista, jotka siunasivat TTSA:ta julkisuudella, kun se lanseerattiin lokakuussa 2017, mukaan lukien HuffPostissa julkaistu juttu TTSA:n mahdollisesta ”maailmaa muuttavasta teknologiasta” — joka julkaistiin päivää ennen DeLongen TTSA-julkistusta.

Jo ennen kaikkea vuoden 2017 UFO-pöhinää Kean kehui HuffPostissa ja UFO-konferensseissa parhaaksi UFO-todistukseksi Chilen hallituksen virkamiesten julkaisemaa UFO-videota, joka osoittautui liian lähellä kameran linssiä pörrääväksi kärpäseksi. Kean väittää, että Chilen kärpäs-UFOna pidetty tapaus on yhä ratkaisematta, ja viittaa ristiriitaisiin kuva-analyyseihin.

Tämän toimittajan haastattelussa hän kieltäytyi vastaamasta kysymyksiin mahdollisesta puolueellisuudesta Timesin raportoinnissa. Hän julistaa koko uransa ajan: ”Olen aina yrittänyt tuoda esiin uskottavaa tietoa julkaisemalla juttuja. Kyse on faktoista, ei mielipiteistä”.

Keanin vuoden 2017 Times-artikkelista jätettiin pois tiedot Pentagonin 22 miljoonan dollarin ohjelman tärkeimmästä painopisteestä: ihmissusien, poltergeistien ja muiden outojen olentojen tutkimisesta Utahissa sijaitsevalla maatilalla. Tämä tutkimus paljastettiin kokonaisuudessaan vuonna 2021 julkaistussa kirjassa Skinwalkers at the Pentagon, jonka ovat kirjoittaneet hankkeen tutkimusjohtaja Colm Kelleher ja Pentagonin ohjelmapäällikkö James Lacatski puolustustiedustelupalvelusta (DIA). Tutkiessaan raportteja ”Isojalka-olennoista” ja ”poltergeist-ilmiöistä” kirjoittajat väittivät löytäneensä ”pienen dinosauruksen ja ison majavan kummajaishybridin”, joka oli 150-kiloisen sian kokoinen, sekä seitsemän jalkaa pitkän ”suden kaltaisen olennon . . . joka seisoi kahdella jalalla”.

Tuo yliluonnollinen metsästys suoritettiin pääasiassa Utahissa sijaitsevalla Skinwalker Ranchilla. Sen omisti Robert Bigelow, Pentagonin urakoitsija ja Harry Reidin läheinen ystävä. Senaattori oli järjestänyt salaisen 22 miljoonan dollarin Pentagon-ohjelman, jota rahoitettiin vuosina 2008-2010. Hankkeen johtava tutkija Kelleher sanoo, että tuon ohjelman pitäisi toimia ”mallina” tulevalle tutkimukselle. Itse asiassa se näytti tuottavan vain 38 spekulatiivista ”tutkimus”-julkaisua sellaisista marginaalisista aiheista kuin ”näkymättömyysverhoutuminen” — ja joitakin vahvistamattomia ”havaintoja”. Jopa Kelleher myönsi toisessa yhdessä kirjoittamassaan kirjassa Hunt for the Skinwalker, että tila ei ollut tuottanut vankkoja todisteita vuosikymmeniin.

Hunt for the Skinwalker

Ronald Pandolfi, CIA:n tiede- ja teknologiaosaston tutkija ja vaikutusvaltainen UFO- ja paranormaalien ilmiöiden tutkimuksen tarkkailija vuosikymmenien ajan, on kutsunut Pentagonin rahoittamaa UFO-tutkimusta ”teknokameraksi”, kuten Kal Korffin saamista tuntikausia kestäneistä äänitallenteista käy ilmi osana asiaan liittymätöntä oikeusjuttua. Pandolfi ja CIA ovat kieltäytyneet kommentoimasta asiaa.

Olipa Skinwalker Ranchilla mitä kummallisuuksia tahansa, Leslie Kean on myöntänyt tietävänsä Pentagonin ohjelman oudosta laajuudesta, mutta päätti olla paljastamatta sitä. ”Näkökulma, jonka otin raportoinnissani, oli yrittää saada aiheelle uskottavuutta”, hän julisti Showtimen dokumentissa U.F.O. Kuten Kean kertoi toimittajalle: ”Tieto on kerrottava vaiheittain. Ihmisten on totuttauduttava tähän pikkuhiljaa.”

UFO-uutisointi on selvästi hyödyttänyt Timesin tulosta, sillä alkuperäiset joulukuun 2017 jutut keräsivät ainakin arviolta miljardi katselukertaa maailmanlaajuisen uutisoinnin ansiosta. ”New York Timesin tahallisesti harhaanjohtava AATIP Pentagon UFO-juttu auttoi ansaitsemaan ennennäkemätöntä maailmanlaajuista näkyvyyttä ja paljon kaivattuja tuloja New York Timesille seuraavaksi kahdeksi vuodeksi”, Korff sanoo. Ralph Blumenthal, useiden Timesin UFO-juttujen toinen kirjoittaja, kehuskeli Keanin kanssa tehdyssä yhteisessä haastattelussa: ”Nuo [laivaston] videot ovat edelleen katsotuimpia, eniten sähköpostitse lähetettyjä ja Facebookissa eniten käytettyjä kuvia, joita Times on koskaan julkaissut”. Yleisön halu nähdä nuo kuvat on loputon.”

Suuret tiedotusvälineet eivät ole ainoastaan hyödyntäneet UFO-viehätystä, vaan myös paljon julkisuutta saanut entinen puolustusministeriön virkamies Lue Elizondo näyttää menestyneen. Hänestä tuli läpimurtotähti History Channelin Unidentified-sarjassa, jota esitettiin kaksi kautta. Hän ja Kean ovat saaneet kirjasopimuksia, HBO:n elämäkertaelokuvan ja uuden National Geographicin sarjan, jossa heitä molempia pidetään ristiretkeläisinä totuudenpuhujina.

Elizondon uskottavuus on kuitenkin kyseenalainen. Sen lisäksi, että Elizondon ansioluettelo herättää huolta (skrollaa tämän artikkelin alareunaan Elizondon ansioluetteloa käsittelevän otsakkeen kohdalla), hänen entinen yhteistyökumppaninsa Jeremy McGowan, joka oli mukana keskeytetyssä dokumenttielokuvassa, on paljastanut Elizondon väitetyt valheet useissa asioissa.

Eniten häntä kuitenkin suututti Elizondon yritys manipuloida häntä väittämällä, että hänellä oli ”kaukokatseluvoimia”, jotka ennustivat nimeltä mainitsemattoman henkilökohtaisen katastrofin, joka kohtasi McGowanin muutaman vuoden päästä tulevaisuudessa. ”Se oli aivoraiskausta”, hän on sanonut ja samalla kertonut minulle: ”Se oli kulttimaista käytöstä”.

Sillä välin Elizondosta on tullut salamanisku vaaralliselle uudelle raivolle, joka on vallannut joitakin salaliittoihin suuntautuneita UFO-uskovaisia ja -vaikuttajia, jotka vaativat hallitukselta ”paljastusta nyt” sen väitetyistä kohtaamisista avaruusolentojen kanssa. Tätä raivoa ruokkivat myös lähetystoimittaja George Knapp ja elokuvantekijä Jeremy Corbell, jonka Netflix-elokuvassa esiteltiin huijari-”tiedemies” Bob Lazaria, ja he väittävät, että hallituksella on elävä avaruusolento ja maahan syöksyneitä ajoneuvoja, joista se ei ole kertonut meille.

Kaikki tämä lisää raivoa, jota eräät UFO-fanaatikot lietsovat ja vaativat tietoja palavin sanankääntein. Videoilla, joissa julistetaan ”Anna ruumiiden osua lattiaan” (sittemmin poistettu) ja ”Potkaise ovi maahan”, Corbell pyrkii lietsomaan tosiuskovaisia väkivaltaisella retoriikalla. Jopa eräät aiemmin mainitun NASA:n paneelin huippututkijat ja Pentagonin UFO-tutkimusviraston päällikkö Sean Kirkpatrick valittivat toukokuussa, että heihin kohdistuu häirintää, joka muistuttaa niitä rumia hyökkäyksiä ja uhkauksia, joita nettiskeptikot jo kohtaavat.

”Rinnakkaistapauksessa on kyse Pizzagatesta”, sanoi Damé Lackaff, joka isännöi skeptistä Area 503 YouTube -podcastia ja käyttää taiteilijanimeä ”Manny”. Lackaff teki kriittisen dokumentin Lue Elizondosta, ja sekä hän että hänen tyttöystävänsä joutuivat kohtaamaan doxxingia ja uhkauksia raivoisilta Elizondo-mielisiltä faneilta ja podcasteilta sen jälkeen, kun Lue oli lähettänyt ei-niin-verhotun viestin: ”Karmalla on taipumus maksaa takaisin”.

”Kauanko kestää, ennen kuin joku Luen seuraajista ampuu jonkun?” Lackaff kysyy. (Elizondon asianajaja Danny Sheehan kertoi toimittajalle, ettei hän itse ollut tietoinen näistä hyökkäyksistä, mutta ei kumonnut väitteitä.)

Muun muassa Kal Korff on yrittänyt pysäyttää UFO-tutkimuksen harhaisen harjoittamisen ja siihen käytettävät menot. Mutta hän toivoo, että hänen laajamittaiset valituksensa, jotka hän on tehnyt ylitarkastajille ja lainvalvontaviranomaisille, saattaisivat vihdoin tuoda vastuuvelvollisuuden. Tämä on osa laajempaa suunnitelmaa, jota hän kutsuu nimellä ”Operaatio Pandoran lipas” ja jonka tarkoituksena on paljastaa ja saattaa oikeuden eteen useita korkean profiilin väitettyjä paranormaaleja huijareita. ”Kuluttajapetos on rikos”, sanoo Korff, joka myös kehittää todisteita paikallisille ja osavaltioiden syyttäjille. Lisäksi hän ostaa osakkeita yrityksistä, jotka omistavat Lue Elizondon kirjojen kustantajan William Morrow’n ja johtavan UFO-propagandaverkoston History Channelin, tarkoituksenaan tehdä petosilmoituksia niitä vastaan.

Hän on edelleen huolissaan siitä, että tiedotusvälineet esittävät Elizondon kaltaisia UFO-promoottoreita jaloina ilmiantajina: ”Amerikan kansaa ei ainoastaan johdeta tahallisesti harhaan, vaan veronmaksajien dollareita tuhlataan.”

Korff pilkkaa sitä, mitä hän kutsuu ”ufoliittisuudeksi”, joka yhä loukkaa hallitusta ja mediaa, ja väittää: ”Tässä on kyse paljon suuremmasta aiheesta kuin avaruusolennoista: kyse on salaliittohöpinöistä, jotka tuhoavat Amerikkaa.”

###

Tulisiko pilotteihin luottaa UFOjen havaitsijoina?

Monet UFO-puolustajat viittaavat usein lentäjähavaintoihin tukeakseen väitteitään. Kaupallisten ja sotilaslentäjien havainnot ovat kuitenkin tunnetusti epäluotettavia, kuten arvostettu uraauurtava UFO-tutkija J. Allen Hynek Northwesternin yliopistosta totesi vuonna 1977 julkaistussa arvovaltaisessa Hynekin UFO-raportissaan.

Hynek havaitsi, että lentäjillä oli paljon enemmän ”virheellisiä käsityksiä” kuin siviileillä keskimäärin: lähes yhdeksänkymmentä prosenttia. Leslie Kean tukeutui vahvasti heidän näkemyksiinsä vaikutusvaltaisessa kirjassaan UFOs (2010): Generals, Pilots and Government Officials Go On The Record.

Sitä vastoin entinen astronautti Scott Kelley, joka kannatti UAP:iden tutkimista ja oli 31. toukokuuta 2023 pidetyn NASA:n julkisen paneelin jäsen (johon viitataan tässä artikkelissa), kertoi kyseisessä kokouksessa, kuinka helppoa oli tehdä visuaalisia virheitä. Esimerkiksi lentäessään F-14-hävittäjällä hän kääntyi takaisin nähdäkseen tutkaoperaattorinsa mielestä todennäköisen UFOn, mutta huomasi, että se olikin Bart Simpson -ilmapallo.

Kuten Space.com kertoi paneelin jälkeen julkaistussa jatkoartikkelissa: Kelly sanoi, että viime vuosina tiedotusvälineissä suosituksi tulleet UAP-havaintoihin liittyvät poikkeukselliset väitteet…… johtuvat suurelta osin siitä, että kun lentää veden yllä tai avaruudessa, kohteiden nopeutta ja kokoa voi olla vaikea arvioida vertailupisteiden puuttuessa.

”Jos näet jotain, jonka tiedät olevan lentokone, ja tiedät yleensä, kuinka suuria lentokoneet ovat, voit kertoa suhteellisen etäisyyden”, Kelly sanoi. ”Mutta kun sinulla ei ole mitään vertailukohtia, olipa kyseessä sitten avaruus tai lentäminen veden yllä, se on todella ympäristö, joka on altis optisille harhoille.” Kelly lisäsi, että vääränlaiset havainnot eivät koske vain ihmisen silmämunia, vaan myös monilla hävittäjissä ja muissa lentokoneissa olevilla antureilla on samoja ongelmia.

Kuka on Luis “Lue” Elizondo ja mikä oli hänen todellinen roolinsa Pentagonissa?

Vahvistamattomien ja todistamattomien väitteiden kyllästämässä maisemassa on myös ollut vaikea saada selville tosiasioita useiden suorasukaisempien UFOjen kannattajien elämäkerroista. Useimmat toimittajat ovat mainostaneet Lue Elizondoa Pentagonin UFO-tutkimusohjelman entisenä johtajana. Elizondon väitettä AATIP (Advanced Aerial Threat Identification Program) -nimisen salaisen ohjelman johtajana toimimisesta ei kuitenkaan ole koskaan vahvistettu, kuten The Intercept kertoi ensimmäisenä vuonna 2019. Kriitikot kuitenkin huomauttavat, että tätä Elizondon väitettä, jonka Times julkaisi ensimmäisen kerran vuonna 2017, on toistettu loputtomasti uutistoimituksissa, jotka ovat kritiikittömästi lainanneet alkuperäistä juttua ”leikkaa ja liitä -journalismin” avulla, mikä on epätavallisen yleistä UFO-alan uutisoinnissa.

Asioiden mutkistamiseksi Timesin vuoden 2017 artikkelissa sekoitettiin virheellisesti AATIP (joka todellisuudessa oli pientä, epävirallista ja rahoittamatonta ”toimintaa”) AAWSAP-ohjelmaan (Advanced Aerospace Weapon Systems Application Program), joka oli todellinen 22 miljoonan dollarin Pentagon-ohjelma, jota johti Pengagonin James Lacatski, puolustustiedustelupalvelun (Defense Intelligence Agency, DIA) virkailija; jälkimmäisen ohjelman todellinen nimi ja laajuus oli tiedossa vasta toukokuussa 2018.

Tähän päivään asti ohjelman tarkka nimi, sen päivämäärät ja toiminnot sekä se, mikä ja milloin Elizondon tarkka rooli oli hallituksen UFOjen tutkimisessa, jos sellaista oli, on muuttunut Pentagonin ja erityisesti Elizondon eri kertomusten mukaan. Itse asiassa, kuten UFO-tutkija John Greenewaldin haltuunsa saamasta uudesta puolustusministeriön sisäisten muistioiden arkistosta käy ilmi, jopa Elizondon välittömät esimiehet Pentagonissa olivat hämmentyneitä sen jälkeen, kun Timesin vuoden 2017 juttu tuli julki, hänen väitteistään, että hän johti AATIP:n UFO-ohjelmaa.

Garry Reid, silloinen USDI:n puolustusministeriön tiedustelupalvelun johtaja, kirjoitti muistiossaan, että Elizondo oli ”suurentanut rooliaan” ja ”parhaan tietämykseni mukaan hänellä ei ollut mitään AATIP:hen liittyviä työtehtäviä”. (Ilmeisesti AAWSAP oli niin yliluonnollinen matopurkki, ettei ohjelmaa edes sisäisesti kutsuttu sen oikealla nimellä.) Reidin muistiossa sanottiin myös, että Elizondo väitti, että hänelle oli useiden vuosien ajan annettu tehtäväksi supersalainen UFOja koskeva projekti (ks. 4. sivu) suoraan puolustusministeri James Mattisille, ja että ”kenellekään USDI:ssä ei ollut myönnetty lupaa tähän ohjelmaan, eikä hän halunnut keskustella siitä enempää”. Reid totesi: ”Keskustelin hänen väitteistään korkeiden virkamiesten kanssa, jotka todennäköisesti olisivat tienneet tällaisesta järjestelystä, mutta en pystynyt perustelemaan niitä.”

Kun uudet paljastukset AAWSAP:sta tulivat julki vuonna 2018, Elizondo sanoi ensin, ettei hänellä ollut mitään roolia AAWSAP:ssa, mutta myöhemmin hän alkoi väittää, että hänellä oli myös AAWSAP:ssa useita johtotehtäviä. Ohjelman todelliset johtajat ovat kiistäneet nämä väitteet ja ilmoittaneet, ettei hän ole koskaan työskennellyt siellä. Kuten eräs entinen Pentagonin virkamies, joka tuntee AAWSAP-ohjelman, kertoi suorasukaisesti tälle toimittajalle: ”Lue Elizondolla ei ollut mitään roolia AAWSAP-ohjelmassa.”

Elizondon asianajaja Danny Sheehan, joka uskoo vahvasti UFOihin, vaati, että Elizondolla oli kaikki väittämänsä työpaikat, kun taas Elizondo pilkkasi kritiikkiä ”valikoivaksi”.

 

Artikkelin julkaissut Washington Spectator

EU for UAP

Jos Yhdysvalloilla on maahan syöksyneitä UFOja, on aika paljastaa ne

kirjoittanut Christopher Mellon

Vuodesta 2017 lähtien elämääni ovat hallinneet pyrkimykset auttaa kongressia ja yleisöä löytämään totuus tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP), joita monet edelleen kutsuvat UFOiksi. Olen menettänyt laskelmani vierailtujen kaupunkien, osallistuneiden kokousten, luettujen kirjojen, kirjoitettujen artikkeleiden, mediaesiintymisten ja puhelimessa vietettyjen tuntien määrästä. Aluksi tavoitteeni oli yksinkertaisesti auttaa hallitustamme selviytymään räikeästä tiedusteluvirheestä. UAP:t rikkoivat rutiininomaisesti Yhdysvaltain rajoitettua ilmatilaa, mutta näistä ohjaamovideoilla dokumentoiduista kohtaamisista ei raportoitu komentoketjussa, koska asiaan liittyi leimautuminen. Ei ollut selvää, olivatko nämä oudot alukset venäläisiä, kiinalaisia, avaruusolentoja vai jokin edellä mainittujen yhdistelmä, mutta tuntui mahdottomalta hyväksyä ja törkeältä, ettei tiedusteluyhteisö pyrkinyt varoittamaan poliittisia päättäjiä tai aloittamaan tutkimusta.

Teimme tiivistä yhteistyötä Pentagonin entisen virkamiehen Lue Elizondon ja myöhemmin ryhmän Yhdysvaltain laivaston lentäjien kanssa, ja saimme nopeasti kongressin huomion. Onnistuimme vakuuttamaan heidät siitä, että ilmiöt olivat todellisia ja että Amerikan oli ryhdyttävä toimiin näiden alusten kykyjen sekä niiden käyttäjien henkilöllisyyden ja aikomusten selvittämiseksi. Yllätyksekseni ja ilokseni senaatin tiedustelukomitea (SSCI) hyväksyi vuonna 2020 ehdotukseni, jonka mukaan tiedusteluyhteisöltä pyydettäisiin virallinen raportti UAP:stä. Tuloksena syntynyt ”alustava arvio” saapui kesäkuussa 2021. Vaikka se olikin erittäin puutteellinen, siinä tunnistettiin 144 sotilaallista UAP-kohtaamista vuodesta 2004 lähtien, ja sittemmin luku on noussut yli 800:aan sotilaalliseen UAP-raporttiin vuoden 2023 alkuun mennessä. Ongelmasta saatujen todisteiden lisääntyessä kongressi ryhtyi lisätoimiin ja perusti All-domain Anomaly Resolution Office (AARO) -viraston.

Huolimatta hallituksen läpimurroista näitä havaintoja koskevassa avoimuudessa, Pentagon ja tiedusteluyhteisö eivät ole toistaiseksi käsitelleet yhtä asiaa, nimittäin sitä, ovatko he olleet suoraan yhteydessä näihin kohteisiin. On sitkeitä huhuja, joiden mukaan Yhdysvaltain hallitus olisi saanut talteen ”maahansyöksymateriaalia” UAP:sta, ja jopa että hallitus on työskennellyt salaa teknologian takaisinmallintamisen parissa.

AARO:n tehtävänä on tarkistaa kaikki UAP:hin liittyvät salassapitosopimukset, arvioida kaikki UAP:den historialliset tiedusteluasiakirjat ja laajentaa suojaa kaikille, jotka ovat allekirjoittaneet UAP:hin liittyvän virallisen Yhdysvaltain hallituksen salassapitosopimuksen, jotta he voivat kertoa asiasta ilman pelkoa syytteeseenpanosta. Tämä uusi virasto voisi yhdellä iskulla ratkaista yhden kaikkien aikojen suurimmista salaliittoteorioista ja syvällisimmistä tieteellisistä kysymyksistä: Olemmeko yksin maailmankaikkeudessa?

On aika tehdä niin.

AARO:n perustamisen jälkeen olen lähettänyt heille neljä todistajaa, jotka väittävät tietävänsä Yhdysvaltain hallituksen salaisesta ohjelmasta, johon liittyy avaruusaluksista talteen otettujen materiaalien analysointi ja hyödyntäminen. Myös muut lähteet, jotka eivät oikeutetusti tai virheellisesti luota AAROn johtoon, ovat ottaneet minuun yhteyttä ja antaneet lisätietoja väitetystä salaisesta Yhdysvaltain hallituksen takaisinmallinnusohjelmasta. Jotkut ovat toimittaneet tietoja tiedusteluyhteisön ylitarkastajalle, toiset suoraan kongressin valvontakomiteoiden henkilöstölle. Kun tämä prosessi on edennyt ja näiden väitteiden uskottavuus on kasvanut, myös minun huoleni on kasvanut. Entä jos autan avaamaan todellisen Pandoran lippaan ja paljastan tietoja, jotka voivat osoittautua tuhoaviksi, horjuttaviksi tai monille yksinkertaisesti pelottaviksi? Olen toistuvasti joutunut kysymään itseltäni: ”Onko tietojen paljastaminen yleisön edun mukaista? Teenkö oikein pyrkiessäni tuomaan esiin Amerikan ehkä syvimmälle haudatun salaisuuden?”.

Virkistävän selkeät ohjeet sain senaattori Kirsten Gillibrandilta (D-N.Y.), joka on senaatin asevoimien alakomitean (Emerging Threats and Capabilities Subcommittee) puheenjohtaja ja senaatin tiedustelukomitean (Select Committee on Intelligence) jäsen. Kun tilaisuus tarjoutui eräässä senaatin kokouksessa, kysyin: ”Olette käynnistäneet tutkimuksen, joka voi todistaa, että avaruusolennot vierailevat Maassa. Entä jos vastaus osoittautuu myönteiseksi? Kannattaisitteko tuon tiedon jakamista amerikkalaisten kanssa?” Loppujen lopuksi AARO:n ei tarvitse jakaa tutkimustuloksiaan yleisölle, ainoastaan kongressille. Epäröimättä hän vastasi: ”Totta kai! Miksipä ei?” Minusta se oli loistava vastaus, koska olen aina uskonut, että yleisöllä on oikeus tietää totuus. Pitkän pohdinnan jälkeen olen kuitenkin tullut myös siihen tulokseen, että yleisön on saatava tietää totuus. Sanon tämän seuraavista syistä:

Demokratia edellyttää avoimuutta. Demokratiassamme Yhdysvaltain kansalla on oikeus tietää totuus tästä asiasta. Elintärkeän tiedon sensurointi on ristiriidassa arvojemme ja instituutioidemme kanssa. Se olisi nykyaikainen vastine Galileon aurinkokuntaa koskevien oivallusten tai Darwinin evoluutioteorian tukahduttamiselle. Se estää tieteellistä ja teknologista kehitystä ja heikentää uskoa hallitukseen.

Me omistamme kaikki löydöt. Kaikki talteenotettu materiaali kuuluu Amerikan kansalle. Mahdollisesti olemassa olleita salaisia hallitusohjelmia rahoitettiin amerikkalaisten verorahoilla, ja näin ollen kaikki tuotot kuuluvat veronmaksajille.

Me kestämme sen. Vaikka paljastus aluksi pelottaisi ja järkyttäisi monia ihmisiä, mielipidetutkimukset osoittavat, että useimmat amerikkalaiset uskovat jo nyt, ettemme ole yksin maailmankaikkeudessa. Lisäksi suuri osa amerikkalaisista uskoo jo nyt, että jotkut UAP:t ovat itse asiassa Maan ulkopuolisia aluksia. Esi-isämme sinnittelivät tuntemattoman pelosta huolimatta, ja niin voimme mekin.

Emme hallitse UAP:tä. Kaupalliset satelliittikuvat ovat yleistymässä, ja jo nyt laaditaan algoritmeja, joiden avulla voidaan tunnistaa UAP:t avaruudesta. Kun entistä tehokkaampia, erityisiä antureita otetaan käyttöön UAP-datan keräämiseksi, on vain ajan kysymys, milloin saadaan entistä kiinnostavampia UAP-kuvia ja -tietoja. Vaikka UAP:t näyttävät yleensä välttelevän julkista näkyvyyttä, poikkeuksiakin on. Esimerkkeinä mainittakoon maaliskuussa 1950 sattunut tapaus, jossa kymmenet UAP:t lensivät Farmingtonin, New Mexicon kaupungin yllä keskellä kirkasta päivää, Washington D.C:n kuuluisa ylilento peräkkäisinä viikonloppuina heinäkuussa 1952, ”UFOjen yö” Brasiliassa vuonna 1986 ja ”Phoenixin valot” vuonna 1997. Seuraavan kerran, kun suurkaupungin yläpuolella tapahtuu suuri UAP-joukkolentue tai jopa Chicagon O’Haren lentokentällä vuonna 2006 sattuneen tapauksen kaltainen tapahtuma, kaikkialla olevat videokamerat ja tehokkaat tutkat, jotka seuraavat tapahtumaa, tuottavat paljon suurempia määriä ja yhä yksityiskohtaisempia tietoja. On parempi, että tiedot julkistetaan omilla ehdoillamme kuin äkillisellä tapahtumalla, joka saattaa aiheuttaa paniikkia.

Paljastaminen on vain ajan kysymys. Ulkomaiset valtiot ja siviilitutkijaryhmät ympäri maailmaa toteuttavat yhä kehittyneempiä ja laajempia UAP-tiedonkeruukampanjoita. Harvardin tähtitieteen laitoksen entisen puheenjohtajan, tohtori Avi Loebin johtama Harvardin Galileo-hanke on tästä hyvä esimerkki. Lukuisat muut kotimaiset ja ulkomaiset ryhmät UAP-tutkimuksia tekevästä Scientific Coalition for UAP Studies -järjestöstä Americans for Safe Aerospace -järjestöön ja Enigma Labsiin tekevät myös tutkimuksia, samoin kuin monet ulkomaiset hallitukset Japanista Ranskaan.

Kongressi etenee. Useat uskottavat henkilöt ovat kertoneet pakottavia tietoja suljettujen ovien takana kongressin henkilökunnan, tiedusteluyhteisön ylitarkastajan ja AARO:n kanssa pidetyissä kokouksissa. Kongressin olisi pyydettävä ICIG:ltä raporttia niistä todisteista, joita se on saanut onnettomuuksien palauttamista koskevasta kysymyksestä. Pelkästään tämä voi riittää antamaan johtolankoja, jotka vahvistavat totuuden kauan sitten esitetyistä syytöksistä, jotka koskevat toisesta maailmasta talteenotetun teknologian salaamista. Tavoitteena ei ole syytteeseen asettaminen tai rankaiseminen, vaan totuuden paljastaminen.

Salailu tukahduttaa tieteen. Jos olemme saaneet talteen Maan ulkopuolista teknologiaa, parhaiden ja älykkäimpien mieliemme pitäisi osallistua sen arviointiin. Jos oletetaan, että UAP:n käyttövoimateknologia eroaa kaikesta yleisön tiedossa olevasta, menestyksekäs takaisinmallinnusohjelma voisi saada aikaan vallankumouksen energia-, kuljetus- ja materiaaliteknologiassa. Voisimme ehkä nopeuttaa siirtymistä puhtaaseen ja halpaan energiaan ja ehkä jopa kehittää suprajohtavia materiaaleja ja käyttövoimatekniikoita, jotka ovat nykyään Hollywood-elokuvien juttuja.

On aika purkaa kansainvälisiä jännitteitä. Jos käy ilmi, että olemme olleet yhteydessä muihin elämänmuotoihin, kansainvälisten suhteiden uudistaminen olisi väistämätöntä, ja lähes varmasti parempaan suuntaan. Sikäli kuin Yhdysvalloilla on näitä materiaaleja ja kilpailijoilla ei, tämä voisi tarjota Yhdysvalloille uutta ja ennennäkemätöntä vaikutusvaltaa. Vastustajamme luonnollisesti pelkäävät Yhdysvaltojen yksipuolisia edistysaskeleita, jotka tekevät heidän puolustuksensa ja teknologiansa vanhentuneiksi. Vastustajia ei lannista, jos ne eivät tunne vastustajiensa sotilaallisia voimavaroja. Parempi, että he tietävät. Ja jos jokin näistä maista on myös ottanut käyttöön Maan ulkopuolisen teknologian, sitä suuremmalla syyllä meidän on hyödynnettävä mahdollisimman paljon sitä, mitä meillä on, sen sijaan että ottaisimme riskin, että meidät ohitetaan tutkimuksessa, kehityksessä ja käyttöönotossa. Ennen kaikkea, kun käy selväksi, ettemme ole yksin, tämän pitäisi vähentää tai ohjata jännitteitä johtavien ydinasevaltojen välillä. Kuten Ronald Reagan sanoi puhuessaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokoukselle vuonna 1987:

“Kun olemme pakkomielteisesti keskittyneet tämän hetken vastakkainasetteluihin, unohdamme usein, miten paljon kaikilla ihmiskunnan jäsenillä on yhteistä. Ehkä tarvitsemme jonkin ulkopuolisen, universaalin uhan, joka saa meidät tunnistamaan tämän yhteisen siteen. Ajattelen toisinaan, kuinka nopeasti maailmanlaajuiset erimielisyytemme häviäisivät, jos meitä uhkaisi jokin uhka tämän maailman ulkopuolelta.”

Ei välitöntä uhkaa. Vaikuttaa epätodennäköiseltä, että totuuden paljastuminen muuttaisi UAP:den käyttäytymismallia, jota olemme havainneet vuosikymmeniä. Salamyhkäinen toiminta maapallolla ja valtamerissä todennäköisesti jatkuu. Siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että uhka on olemassa, selviytymismahdollisuutemme ovat luonnollisesti paljon paremmat, jos tunnustamme sen mahdollisuuden ja työskentelemme muiden kansakuntien kanssa tehokkaan torjuntakeinon kehittämiseksi. Vaikka emme koe hyökkäyksiä, DoD:n koealueiden ja -laitosten, erityisesti ydinasevalmiuksiemme, ympärillä tapahtuu jatkuvaa valvontaa. Toivottavasti kaikki kiinnostus sotilaallisia voimavarojamme kohtaan on puhtaasti puolustuksellista.

Käynnistetään elintärkeää yhteistyötä. En voi kuvitella mitään todennäköisempää, mikä järkyttäisi ihmiskuntaa sen nykyisestä itsetyytyväisyydestä, kuin se, että saisimme tietää, ettemme ole yksin. Lajimme ja planeettamme sivilisaatio on vaarallisella tiellä, johon liittyy vakava mahdollisuus ydintuhoon. Jos tämä ei riittäisi, kaikki kansakunnat kohtaavat yhdessä kiihtyvän ekologisen tuhon, ydinaseiden, kemiallisten ja biologisten aseiden leviämisen ja uhan, että tekoälystä tulee aseistettu tai se kääntyy ihmiskuntaa vastaan. Kuten loistava israelilainen historioitsija Yuval Hariri on todennut,

“Jokainen näistä kolmesta ongelmasta — ydinsota, ekologinen romahdus ja teknologinen disruptio — riittää uhkaamaan ihmiskunnan tulevaisuutta. Yhdessä ne muodostavat kuitenkin ennennäkemättömän eksistentiaalisen kriisin, erityisesti koska ne todennäköisesti vahvistavat ja pahentavat toisiaan.” Hän jatkaa: ”Yhteinen vihollinen on paras katalysaattori yhteisen identiteetin muodostamiselle….”

Mikä olisikaan parempi tapa tarjota eksistentiaalinen katalysaattori?

Yhteenvetona totean, että mielestäni on etujemme mukaista seurata UAP-asiaan liittyviä tosiasioita, mihin ne sitten johtavatkin. Kaikki elävät olennot, kaikki kansakunnat ja yritykset, voivat selviytyä vain jatkamalla sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin. Mutta sitä varten meidän on tunnettava tosiasiat. Emme voi sopeutua siihen, mitä emme havaitse. Tällaisen elintärkeän tiedon salaaminen, jos emme tosiaan ole yksin, muodostaa valtavan esteen ympäröivän maailman ymmärtämiselle ja menestyksekkäälle sopeutumiselle siihen. Valheet ja disinformaatio saastuttavat jo nyt julkista keskustelua. Emme voi käydä mielekkäitä keskusteluja politiikasta, jos emme voi olla yhtä mieltä edes perustotuuksista.

Myönnettäköön, että paljastus olisi aluksi järkyttävää ja hämmentävää, mutta meidän olisi pakko muuttaa uskomuksiamme, jotta voisimme mukautua uuteen ymmärrykseen maailmankaikkeudesta ja paikastamme siinä. Se, mitä pidetään teknisesti mahdollisena, muuttuisi varmasti, mutta jos hallituksemme pystyy paljastamaan totuuden tällaisesta syvästä salaisuudesta, se osoittaa, että myös hallitus voi muuttua. Ehkä voimme rakentaa sen varaan ja ehkä jopa lieventää nykyisen, pelottavan polarisoituneen poliittisen prosessimme dynamiikkaa.

Arthur C. Clarke, loistava kirjailija ja nykyaikaisten viestintäsatelliittien keksijä, sanoi kerran kommentoidessaan Maan ulkopuolisten yhteydenoton mahdollisuutta: ”Outous, ihmeellisyys, salaperäisyys ja taikuus — nämä asiat, jotka vielä vähän aikaa sitten näyttivät kadonneen ikuisiksi ajoiksi, palaavat pian maailmaan.” Jotkut ihmiset pelkäävät muutosta, kuten aina, mutta muutos on väistämätön, ja kuten aina, ne, jotka tunnistavat sen ja omaksuvat sen, hyötyvät siitä todennäköisimmin. Onneksi on monia syitä uskoa, että jos UAP:t ovat Maan ulkopuolisen älykkyyden ilmentymiä, tämä hämmästyttävä paljastus voi toimia ihmiskunnan eduksi.

 

Artikkelin julkaissut Politico

Pentagonin uusin UFO-raportti julkaistu

Pentagonin uusi toimisto, joka tutkii mahdollisia UFO-havaintoja, sai satoja uusia raportteja vuonna 2022, ja vaikka se pystyy selittämään yli puolet näistä tapahtumista, suuri osa on edelleen mysteeri.

Uuden havaintoerän sisällä All-Domain Anomaly Resolution Office ja Office of the Director of the National Intelligence sanovat keskittyvänsä noin 171 tapaukseen, joissa kohteet ”näyttävät osoittaneen epätavallisia lento-ominaisuuksia tai suorituskykyjä ja vaativat lisäanalyysiä”.

Kansallisen tiedustelupalvelun johtajan toimisto julkaisi torstaina salaamattoman version hallituksen uudesta UFO-raportista. Vuosittainen raportti perustuu lakiin, jonka mukaan ODNI:n on myös lähetettävä kongressille vuosittain salaiseksi luokiteltu versio raportista.

Lue raportti: https://www.dni.gov/index.php/newsroom/reports-publications/reports-publications-2023/item/2354-2022-annual-report-on-unidentified-aerial-phenomena

The Pentagon released this image of an Unidentified Aerial Phenomena (UAP) that was later determined to be a drone last year. The U.S. office that investigates UAP received hundreds of reports in 2022. This image was captured through night vision goggles during naval exercises off the U.S. East Coast in early 2022.
Pentagon julkaisi tämän kuvan tunnistamattomasta ilmailmiöstä, joka myöhemmin todettiin lennokiksi viime vuonna. UAP:tä tutkiva Yhdysvaltain toimisto sai satoja ilmoituksia vuonna 2022. Tämä kuva otettiin yönäkölasien avulla merivoimien harjoituksissa Yhdysvaltain itärannikon edustalla alkuvuodesta 2022.

Ilmoitukset tunnistamattomista esineistä lisääntyivät jyrkästi

Viime kesänä perustetun toimiston perustamisen jälkeen se on saanut 366 ilmoitusta tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP, joka on lähinnä armeijan termi UFOille).

Tämä kokonaismäärä heijastaa 247 uutta UAP-raporttia ja 119 uutta raporttia, jotka tapahtuivat ennen maaliskuuta 2021, mutta joita ei ollut sisällytetty aiempaan alustavaan raporttiin.

Uudet luvut osoittavat UAP-havaintojen jyrkkää kasvua: Kesäkuussa 2021 julkaistussa alustavassa raportissa lueteltiin vain 144 ilmoitusta 17 vuoden ajalta. Myöhempien lisäysten myötä AARO:n (All-Domain Anomaly Resolution Office) tiedostoissa oli elokuun 2022 lopussa 510 UAP-raporttia.

Viranomaiset sanovat uskovansa, että UAP-ilmoitusten lisääntyminen johtuu Yhdysvaltojen hallituksen pyrkimyksistä ”poistaa UAP-ilmoitusten leimautuminen ja tunnustaa sen sijaan ilmiön potentiaaliset riskit”, joita ilmiö aiheuttaa sekä ilmailun vaarana että ”potentiaalisena vihollistoimintana”, kuten ulkomaisten tarkkailupyrkimysten muodossa.

Monet ilmassa olevista esineistä osoittautuivat ilmapalloiksi…

366 raportista All-Domain Anomaly Resolution Officen alustavassa analyysissä todettiin, että 195 kohteella oli ”merkitsemättömiä piirteitä”, ja todettiin, että ne liittyivät tavanomaiseen toimintaan.

Hallituksen mukaan suurin osa näistä ilmoituksista, 163,  liittyi ilmapalloihin tai ilmapallon kaltaisiin yksiköihin. Toiset 26 todettiin erilaisiksi lennokeiksi (raportissa todetaan, että dronejen siviilikäyttö on lisääntynyt). Kuusi ilmoitusta liittyi ”sotkuun”, johon kuuluvat muovipussit, sääilmiöt ja linnut (sori linnut).

Alien-päivitys: toistaiseksi ei avaruusolentoja

Mietinnössä ei mainita sanaa ”alien”. Mutta viikkoja ennen raportin julkaisemista toimittajat kysyivät kahdelta korkea-arvoiselta virkamieheltä, oliko heidän työssään havaittu poikkeamia, jotka saattaisivat viitata siihen, että Maahan olisi vieraillut olentoja ulkoavaruudesta.

”Tällä hetkellä vastaus on ei, meillä ei ole mitään”, sanoi Ronald Moultrie, tiedustelusta ja turvallisuudesta vastaava puolustusministeriön alivaltiosihteeri. Myöhemmin hän lisäsi: ”Emme ole nähneet mitään sellaista, joka … saisi meidät uskomaan, että jokin näkemämme esine olisi peräisin muukalaisilta.”

AARO:n johtaja Sean Kirkpatrick totesi: ”Analyysimme on hyvin perusteellinen ja tiukka. Käymme kaiken läpi. Fyysikkona minun on noudatettava tieteellistä menetelmää, ja aion seurata tietoja ja tiedettä minne tahansa.”

Kyse ei ole vain UFOista

AARO ei tutki vain ilmassa olevia kohteita. Armeijan UAP:n määritelmää laajennettiin hiljattain kattamaan ilmassa ja merellä olevat kohteet sekä ”transmediaaliset kohteet”.

AARO määrittelee viimeksi mainitun luokan seuraavasti: ”Esineet tai laitteet, joiden havaitaan siirtyvän avaruuden ja ilmakehän tai ilmakehän ja vesistöjen välillä ja jotka eivät ole välittömästi tunnistettavissa”.

Viime vuosina yksi vakuuttavimmista kertomuksista UAP-kohtaamisesta on peräisin Yhdysvaltain laivaston eläkkeellä olevalta hävittäjälentäjältä Alex Dietrichiltä, joka on kuvannut nähneensä erittäin epätavallisen esineen Etelä-Kalifornian rannikon edustalla vuonna 2004, kun kollegansa oli havainnut jotain, joka ”kuohui vedessä alapuolellamme”.

”Se oli muodoltaan pyöreähkö, pitkulainen, eikä siinä ollut mitään näkyviä ohjauspintoja”, Dietrich sanoi. ”Se näytti pomppivan ympäriinsä ja muuttavan kurssiaan hyvin nopeasti ja tavalla, jota emme olisi pystyneet ohjailemaan omilla koneillamme tai ainakaan pysymään perässä.”

AARO:n työn kautta Yhdysvallat haluaa erityisesti tietää, voivatko selittämättömät ilmiöt olla merkki ulkomaisen vihollisen yrityksistä kerätä tietoja. Ja ehkä, todetaan raportissa, se paljastaa todisteita siitä, että mahdollinen vihollinen on ”saavuttanut läpimurtokyvyn ilmailualalla”.

UFO-harrastajia saattaa ärsyttää tai vain ärsyttää, että uudessa raportissa todetaan: ”Lisätietoja on tämän raportin salaiseksi luokitellussa versiossa.”

 

Artikkelin julkaissut npr.org


Keskeisiä pointteja juuri julkaistusta raportista

Kirjoittanut Christopher Mellon

1. Niinkuin on käynyt selväksi Ukrainan sodasta ja tuoreista Armenian ja Jemenin konflikteista, dronet ovat nopeasti kasvavassa roolissa sotilaskonfliktien lopputuloksen määrittämisessä. Siksi kaikki kyvykkyydet, jotka auttavat vähentämään epäjärjestystä ja identifioimaan aitoja ilmauhkia on erittäin arvokasta armeijalle ja kansalliselle turvallisuudelle. Tässä mielessä kongressin UAP-aloitteet ovat jo tuottaneet jotain parantamalla kykyämme erottaa aidot uhat harmittomista ilmapalloista ja muusta ilmassa lentävästä roskasta. Alkuvaiheen edistysaskeleihin lukeutuu 173:n UAP:n tunnistaminen yhteensä 510:sta. Jos tämä on totta, se on valtava saavutus, millä on laajoja vaikutuksia Tyynen valtameren alueen turvallisuudelle. Nämä vaikuttavat edistysaskeleet saavutettiin sijoittamatta penniäkään lisää kansalliseen turvallisuuteen. Bravo kongressi siitä, että teette jotain UAP-asialle! 

2. Huolimatta UAP-tunnistamisen läpimurroista, havaittujen UAP-tapausten konaislukumäärä on lähes tuplaantunut kesäkuun 2021 143:sta elokuun 2022 314:n. Tuo lukumäärä jatkaa kasvuaan ja sen mukana jatkuu myös UAP-datan keruu ja analyysi.

3. Onneksi raportti kertoo valtion suuresta edistyksestä sen kehittäessä kyvykkyyksiä UAP-mysteerin tutkimukseen sekä tietämättömyydestä aiheutuneiden muurien purkamisesta, jotka niin pitkään ovat estäneet kehityksen ilmiön ymmärtämisessä. Kongressi on tehnyt tämän mahdolliseksi ja kongressin tuki tulee olemaan kriittistä, kun uusi UAP-organisaatio kilpailee pääsystä tiedustelutiedon keruu- ja analyysikyvykkyyksiin. Tähän mennessä AARO tuntuu pärjänneen hyvin rakentaessaan yhteistyötä asevoimain haarojen ja tiedustelupalvelujen välillä. Suurin avoin kysymys tähän liittyen on ilmavoimien ja CIA:n välinen yhteistyö, jotain mitä kongressin tulee läheisesti monitoroida. Toivottavasti budjetointikomiteat panevat merkille valtuutuskomiteoiden loistavan työn ja antavat AAROlle resurssit, joita se tarvitsee toimiakseen tehokkaasti tulevaisuudessa.

4. Valitettavasti raportti esittää kongressin pyyntöön turvaluokittelemattoman raportin vaaditusta informaatiosta vain pelkän vähimmäismäärän. Jossain mielessä raportti on jopa vähemmän informatiivisempi kuin ensimmäinen alustava raportti, joka julkaistiin kesäkuussa 2021. Esimerkiksi alustava raportti paljasti tapausten lukumäärän, jotka useampi lähde (esim. tutka, visuaalinen, infrapuna) oli vahvistanut. Lisäksi New York Timesin kolumnisti Julian Barnes, joka lainaa nimetöntä ’amerikkalaisviranomaista’, väittää että jotkut tapauksista, joissa mukana oli Yhdysvaltain armeijan kalustoa, osoittautuivat kiinalaisiksi droneiksi. Tuo informaatio saattaa olla turvaluokitellussa raportissa, mutta sitä ei lue julkisessa versiossa. Raportissa ei ole viitteitä siitä, että yksikään 314:sta tapahtumastaolisi ollut avaruudessa tai veden alla tai yhdistettävissä ulkomaiden hallituksiin. Vastaamattomia kysymyksiä on jokapuolella.

5. Valtio jälleen kerran on näyttänyt sen uniikin ja oudon kyvyn muuttaa luontaisesti kiinnostava aihe ärsyttäväksi byrokraattiseksi kapulakieleksi. Jos aikomus oli tehdä raportista niin kädenlämpöinen, merkityksetön ja tylsä kuin mahdollista, kirjoittajat tekivät sen huomattavan onnistuneesti. Sanon tämän osittain vitsillä, mutta totta puhuen vaikuttaa siltä, että datan vaikutuksia on koitettu peitellä. Esimerkkinä, laivaston pilottien raportoimien UAP:den kyvykkyyksien (eli ”ne eivät ole tästä maailmasta”) ja UAP-raportin kielenkäytön välillä on erittäin vahva kontrasti: ”Joillain näistä luokittelemattomista UAP:sta vaikuttaa olevan epätavallisia lento-ominaisuuksia tai suorituskyvykkyyksiä, ja nämä vaativat jatkoanalyysia”.

Kokonaisuutena, hyvä uutinen on, että UAP-aihe saa lisää tuulta purjeisiin ja hyväksyntää hallituksen sisällä. Jotkut tapaukset on jo ratkaistu ja kansakuntamme voi tämän seurauksena olla jo hieman turvallisempi. Esimerkiksi, jos on totta, että jotkut Kalifornian rannikolla tapahtuineista tapauksista identifioitiin kiinalaisiksi droneiksi, se on jättimäinen läpimurta amerikkalaistiedustelulle, mikä ei olisi voinut tapahtua ilman uudenlaista UAP-raporttien keruuseen ja tutkimukseen painottunutta fokusta. Kongressin tuella on järkevää odottaa arvokasta uutta tietoa tästä. Me näemme päivittäin tämän Ukrainassa, että tehokas ilmatilan valvonta ei ole koskaan ollut yhtä tärkeää tai haastavaa kuin nyt. Kansallinen turvallisuus varmasti hyötyy tästä. Pitäkäämme myös mielessä se seikka, että tiede voi hyötyä tästä myös. Useiden lentäjien ja tutkavalvojien briiffauksiin osallistuneena uskon tämän olevan aito mahdollisuus. Olen puhunut useille uskottaville ihmisille, jotka väittävät, että Yhdysvalloilla on avaruusolentojen teknologiaa hallussaan. Nämä ovat todellakin jännittäviä aikoja!

 

Artikkelin julkaissut christophermellon.net

EU for UAP

Älä sivuuta avaruusolentohypoteesia

Yhdysvalloilla on kaikkein kehittyneimmät avaruuslentokyvykkyydet maailmassa, ja se käyttää yli kaksi kertaa yhtä paljon maanpuolustukseen kuin Venäjä ja Kiina yhteensä.

Hallitus ja kongressi ovat sitä mieltä, että nämä kappaleet eivät ole Yhdysvaltain aluksia.

Nimitzin tapauksessa ja muissakin tapauksissa, jotkut näistä aluksista on nähty tekevän asioita, johon me emme pysty ja joita me emme ymmärrä.

Viralliset dokumentit Yhdysvalloista ja muista maista kertovat, että tämä on globaali ilmiö, joka on ollut käynnissä ainakin toisesta maailmansodasta lähtien, ja mahdollisesti pidempäänkin.

Meillä ei ole syytä uskoa, että monet näistä esineistä olisivat peräisin Venäjältä tai Kiinasta, ja itse asiassa se vaikuttaa epätodennäköiseltä. Erityisesti kun me pohdimme sitä miten pitkään näitä ilmiöitä on havaittu.

Tämän johdosta “ei meillä keksitty”-hypoteesi on tällä hetkellä ainoa teoria, joka on yhdenmukainen tunnettujen faktojen kanssa.

Kaikista näkökulmista tarkasteltuna, me kohtaamme todennäköisemmin luotaimia kuin signaaleja avaruusolennoilta, koska luotaimet ovat paljon turvallisempia, paljon tehokkaampia ja paljon sopivampia avaruustutkimukseen.

Joidenkin näiden alusten radikaalit kyvykkyydet ja mystinen ulkomuoto ovat yhdenmukaisia sen kanssa mitä me odottaisimme luotaimelta tai alukselta, joka on tullut toisesta avaruusmatkailuun kykenevästä sivilisaatiosta. Niinkuin Arthur C. Clarke kuuluisasti  ilmaisi, “Mikä tahansa riittävän kehittynyt teknologia olisi mahdotonta erottaa magiasta.”

Tähtien väliselle matkailulle ei ole minkäänlaista tieteellistä estettä, ei silloinkaan vaikka matkaaminen olisi mahdollista ylivalonnopeudella. Isoisäni oli syntynyt ennen kuin Wrightin veljekset nousivat ylös maasta. Nyt on jo olemassa useita kansakuntia, joilla on robotteja Marsissa, ja Juri Milnerin johtama konsortio on suunnittelemassa ensimmäistä luotainta toiseen aurinkokuntaan. Avaruusmatkailuun kykenevältä sivilisaatiolta ottaisi vain pienen murto-osan ajasta kulkea, viidesosan valonnopeudella, tutkimassa koko galaksia.

Hallituksemme tulisi perustaa tiedustelu- ja tiedeasiantuntijoiden paneeli tutkimaan UAP-ongelmaa. Valtavirran tieteentekijöiltä puuttuu tällä hetkellä kaikki yksityiskohtainen ymmärrys sekä ilmiöstä itsessään että sen pitkästä historiasta, eikä heillä ole sensoreja, joita Yhdysvalloilla on käytössä, eikä tietoa jota tarvitaan ymmärtämään mistä etsiä vastauksia meidän massiivisessa kansallisen turvallisuuden systeemissämme. Tämä on ollut shokeeraavan ilmiselvää viime kuukausina, kun astronomit ovat ilmaisseet tietämättömyytensä UAP-aihepiiristä kysymällä noloja kysymyksiä kuten “Jos UFOt ovat todellisia, miksi kaupalliset lentäjät eivät koskaan näe niitä?” ja “Miksi ainoastaan amerikkalaiset raportoivat UFOista?”

Ollakseen tehokkaita, paneelin tulee tätäen ottaa mukaan ihmisiä, jotka ovat tietoisia kansainvälisestä ja Yhdysvaltain hallituksen pitkästä ja sekavasta historiasta liittyen tähän aiheeseen, sekä salaisesta datasta ja kyvykkyyksistä, joita hallituksellamme on, joita voidaan käyttää informaationhankinnassa. Suuret panostukset eivät ole tarpeen; edistys tulee suurimmaksi osaksi tapahtumaan johtajuuden, älyllisen suoraselkäisyyden, datan pääsyn ja organisoinnin tasoilla.

Joillekin korkean tason henkilöille kiireellisesti tulee antaa vastuu selvittää mistä nämä kappaleet tulevat, miten ne toimivat ja miksi ne ovat täällä. (Insinööri)Tieteen tulisi pyrkiä kiireellisesti replikoimaan havaittuja kyvykkyyksiä.

Me emme voi enää kiistää, että joku on vienyt huippuunsa teknologian, joka on meidän ymmärryksen ja tarkkailukyvyn tuolla puolen, ja mahdollisesti paljon muutakin. Joissain tapauksissa, kuten kuuluisassa Nimitzin lentotukialuksen kohtaamisessa, ei-inhimillinen alkuperä on tällä hetkellä paras teoria, joka sopii kaikkiin faktoihin. Ennen kuin parempi selitys keksitään, on aika suoraan ottaa huomioon data ja antaa tälle vallankumoukselliselle löydölle sen ansaitsema huomio. Huolimatta sen alkuperästä, me tarvitsemme kansallisen pyrkimyksen ymmärtää ja jäljitellä havaitsemiamme kyvykkyyksiä.

Huolimatta näiden alusten alkuperästä, panokset eivät voisi olla kovempia. Tietämättömyys ei ole kansallisen turvallisuuden strategia, ja me emme koskaan aiemmin ole kansakuntana antautuneet tuntemattoman pelon edessä. Hyötyihin, jotka tästä voivat seurata, voi kuulua massiivisia teknologisia läpimurtoja ja vallankumouksellista kehitystä ja oivalluksia, joiden hankkimiseen muutoin kestäisi ikuisuuksia. Ainoa vastuullinen toimintamalli on edistyä ripeästi, avoimin mielin, mahdollisesti yhdessä muiden valtioiden kanssa, ja saada aikaan nopeaa edistystä ja lieventää kasvavia kansainvälisiä jännitteitä ja kiistoja.

Miten me voimme kääntää tietämämme voitoksi? Todellakaan ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puskea eteenpäin etsimällä totuutta siinä toivossa, että kansakuntamme kohtaa tiedon uusia rajoja ja toivottavasti koko ihmiskunnan parhaaksi.

 

Artikkelin julkaissut Christopher Mellon

Pentagonia valvova elin aloittaa sisäisen tarkastuksen UFO-asiassa

Pentagonin ylitarkastaja tutkii niitä armeijan toimia, joita se on tehnyt viime vuosien UFO-havaintojen ryöpylle, joissa alukset ovat tunkeutuneet armeijan ilmatilaan.

Tutkinta aloitetaan kongressin raporttia odotellessa, joka on tarkoitus julkistaa ensi kuussa. Tutkintaa suorittavat useat kansallisen turvallisuuden viranomaiset. Asian puolestapuhujat valittavat että jotkut ministeriöt ja virastot eivät ole tehneet yhteistyötä ja jättäneet dataa jakamatta.

The Pentagon briefing room | Department of Defense

”Tämän arvioinnin tavoite on määrittää miten laajalti puolustusministeriö on tehnyt toimia tunnistamattomiin ilmailmiöihin (UAP) liittyen”, Randolph Stone, apulaisylitarkastaja avaruus-, tiedustelu-, insinöörityö- ja valvonta-asioissa, kirjoitti muistiossa asevoimien eri haarojen johtajille ja muille armeijan johtajille ja tiedustelujohtajille.

”Me saatamme päivittää tavoitetta arvioinnin edistyessä, ja me tulemme tarkastelemaan johdon esittämiä ehdotuksia lisätavoitteille”, siinä lukee.

Muistiosta kirjoitti ensimmäisenä The Debrief.

Välittömästi ei käynyt selväksi kuka päätti, että ministeriön riippumaton valvontaelin tulisi ottaa asia hoidettavakseen; ylitarkastajan virasto ei välittömästi vastannut kommenttipyyntöön.

Ylitarkastaja on perinteisesti tutkinut rikkomusepäilyjä tai arvioinut sitä miten Pentagon ja asevoimien haarat käsittelevät arkaluonteisia tai poliittisesti latautuneita asioita. Se voi tehdä omat tutkimuksensa tai vastata tietovuotajien, Pentagonin viranomaisten tai kongressiedustajien pyyntöihin.

Pentagon on perustanut Unidentified Aerial Phenomenon Task Forcen viime vuonna keräämään informaatiota UFO-havainnoista ja tutkimaan niiden alkuperää.

Toimikunta on keskeisessä asemassa kongressille tuotettavan raportin koostamisessa. Toimikunnan edustaja ei välittömästi vastannut kommenttipyyntöön erillisestä ylitarkastajan arvioinnista.

Mutta entinen Pentagonin tiedusteluviranomainen, joka on lobannut kongressia tekemään jotain UFO-havainnoille sanoi, että ylitarkastajan mukanaolo on positiivinen askel, jolla taivutellaan armeija ottamaan asia vakavammin.

”Tässä tarkastellaan sitä miten on mahdollista, että rajattuihin armeijan ilmatiloihin toistuvasti tunkeudutaan kuukausien ja vuosien ajan ja kukaan ei informoi puolustusministeriötä tai kongressia siitä ja systeemi romahtaa täysin”, sanoo Christopher Mellon, entinen tiedustelupalvelujen apulaissihteerin sijainen. ”Se on ihan validi kohde heidän tutkimuksille.”

 

Artikkelin julkaissut Politico

Nämä ihmiset väittävät USA:n valtiolla olevan UFO-artifakteja

Niin paljon on puhuttu Metamateriaaleista. Metamateriaalit voivat olla UFOn palasia, UFO-romua, teknologista laitteistoa ja teoriassa myös implantteja sekä kokonaisia aluksia. To the Stars Academy of Arts and Sciencen (TTSA) Jacques Vallee ja muut väittävät, että heillä on hallussaan näytteitä, tai ainakin ovat testaamassa sellaisia nähdäkseen ovatko nämä aitoja ja anomaalisia. Tri. Garry Nolan, joka ennen työskenteli TTSAssa ja on Valleen kollega, otti käyttöön termin metamateriaali tätä tarkoitusta varten. Metamateriaaleille on myös muita määritelmiä, jotka eivät liity mitenkään UFO-ilmiöön. Tri. Nolan sanoo, että tarkempi termi olisi ultramateriaali. Kuitenkin metamateriaalit terminä tuntuvat jääneen käyttöön.

Monet väittävät valtion ja/tai alihankkijoiden, riippumattomien tutkijoiden ja kehittäjien (Independent Research and Development activities, IRAD), erikoisohjelmien (Special Access Programs, SAP), vahvistamattomien erikoisohjelmien ( Unacknowledged Special Access Programs, USAP) ja muiden ryhmittymien omistavan näitä artefakteja. Niin monia väitteitä on esitetty, ja koska armeijaa kiinnostaa TTSA:n tutkimus, metamateriaalien tutkimuksen legitimointi ja mahdollisesti jopa todistusaineisto, voisi aika olla koittanut näille. Koska  TTSA on nyt ryhtynyt yhteistyöhön (Cooperative Research and Development Agreement, CRADA) USA:n armeijan kanssa, heillä saattaa olla pääsy tähän listaan. Kuitenkin keskityn toisiin nyt.

Kaikki eivät tunnu olevan samaa mieltä siitä minkälaisiin lopputuloksiin tai läpimurtoihin ollaan päästy valtion ja/tai alihankkijoiden tutkimuksissa, joilla materiaaleja on, mutta seuraavien henkilöiden väitteiden mukaan näytteitä on heillä hallussa. Katsotaanpa:

New York Times

New York Times käynnisti metamateriaalien ja UFO-romun aikakauden Helene Cooperin, Ralph Blumenthalin ja Leslie Keanin artikkelilla Glowing Auras and ‘Black Money’: The Pentagon’s Mysterious U.F.O. Program, kun he raportoivat Bigelow Aerospacen saaneen toimeksiannon AAWSAP-ohjelmassa (Advanced Aerospace Weapons System Application Program) Bigelow Aerospacen Advanced Space Studies -ohjelman (BAASS) kautta, joka säilytti metalliseoksia DIA:n alihankintana:

“Bigelowin ohjauksessa yhtiö muokkasi rakennuksia Las Vegasissa metalliseosten ja muiden materiaalien varastointia varten, jotka on Elizondon ja muiden ohjelman alihankkijoiden mukaan löydetty tunnistamattomista ilmailmiöistä.“

Jacques Vallee

Jacques Vallee ei väitä tietävänsä varmasti valtiolla olevan materiaaleja, mutta hän sanoo kuulleensa tarinoita:

Toisen alueen ihmiset ovat kiinnostuneita tottakai Roswellista ja törmäyksistä. Kahdeksan niistä on dokumentoitu New Mexicosta 40-luvulla. Ja että dataa ja raportteja niistä on, mutta minulla ei ole pääsyä niihin. Ja kuulen kaikenlaisia tarinoita, aivan kuten tekin kuulette, siitä että hallitus olisi takavarikoinut nämä laitteet ja laittanut ne — antanut ne — jonkin yrityksen kellariin, jonkun ilmailualan yrityksen, ja se on ok. Olen varsin skeptinen useista syistä sitä kohtaan että hallitus tietäisi paljon enemmän kuin mitä me tiedämme heillä olevan. Ja itse asiassa tämä on sellainen ala… tarkoitan että salattu tutkimus on legitiimiä. OK? En ole sitä vastaan että valtio ja armeija tekevät salattua tutkimusta. Kuitenkin, salattu tutkimus on rajoittunutta mm. budjetin ja informaation kommunikoinnin suhteen, ja se on tutkimuksen este. Niin että tutkimusta on paljon vaikeampaa tehdä tuossa ympäristössä, ja useimmiten se epäonnistuu. Ja minun tutkimukseni, jota haluan tehdä, on avointa tutkimusta.

Loading video

Tri. Diana Pasulka ja ‘Tyler’ “American Cosmic”-kirjasta

“Tyler” on hahmo Diana Pasulkan faktakirjassa American Cosmic. Hänen taustansa on mystinen. Pasulka kirjoittaa:

“Oli huhuja siitä, että hän oli työskennellyt useille valtion virastoille.”

Pasulka sanoo hänestä:

“Sain tietää, että 18-vuotiaasta lähtien hän on työskennellyt USA:n avaruusohjelmassa, ensin harjoittelijana ja sen jälkeen insinöörinä avaruussukkulaohjelmassa.”

Syy sille miksi otan esiin “Tylerin” taustat on näyttääkseni, että hän mahtuisi hyvin kriteereihini joko valtion työntekijänä tai valtion alihankkijan työntekijänä, avaruusohjelman tapauksessa. Tri. Pasulka väittää “Tylerin” tienneen ”väitetyn” autenttisen UFO-törmäyspaikan ja UFO-romun sijainnin.

“James ja Tyler uskoivat, että heillä on evidenssiä, ei ainoastaan uskomus, tukeakseen sitä että artefaktit olivat peräisin avaruusolennoilta ja että törmäyspaikka oli aito.”

Kun hän puhuu “Tylerista”, itsestään ja toisesta tieteentekijästä, Pasulka sanoo:

“Me olimme epätavallinen tiimi: kaksi tieteentekijää jotka uskoivat, että heillä on fyysistä todistusaineistoa planeetan ulkopuolisesta älystä, ja uskontotieteen professori.”

Toinen maininta “Tylerista” kun hän katselee artefakteja laboratoriossa:

“Tyler, kuitenkin, oli yksin laboratoriossaan, artefaktien, sikarin ja brandylasin kanssa.”

Tri. Hal Puthoff

Tri. Hal Puthoff on TTSA:n jäsen. Puthoffin esityksen aikaan Society for Scientific Exploration -konferenssissa hän viittasi metamateriaalinäytteisiin:

“Joten sallikaa minun antaa teille esimerkki siitä miten nämä jutut auttavat ihmisiä, jotka selvittelevät näitä todella vaikeita ongelmia. Valitsen tässä yhden: metamateriaalit ilmailualan käytössä. Haluaisin puhua teille hienoista materiaaleista, mutta ne ovat salaisia. Kuitenkin, on paljon materiaaleja jotka on jo keksitty tai jotka ovat jopa julkisesti käytössä.”

Luis Elizondo

Elizondo, TTSA:n jäsen, sanoi että “jotkut erittäin, erittäin korkean tason edustajat hallinnossa” ovat briiffanneet sekä koskien UFOja että metamateriaaleja. Elizondo sanoi televisiossa Tucker Carlsonin ohjelmassa:

Carlson: Joten kysyn sinulta viimeisen kysymyksen… Uskotko, perustuen vuosikymmeniin USA:n valtion palveluksessa tässä asiassa, että USA:n valtiolla on hallussaan materiaaleja näistä aluksista?

Elizondo: Uskon, kyllä.

Carlson: Onko mielestäsi USA:n valtiolla hallussaan romua UFOsta juuri nyt?

Elizondo: Valitettavasti, Tucker, minun tulee todella olla varovainen salassapitosopimuksen kanssa. En voi sanoa paljoakaan yksityiskohtia tuosta, mutta yksinkertaisesti sanottuna, kyllä.

Loading video

Tucker Carlson kysyi presidentti Trumpilta Elizondon väitteistä. Trump kiisti tietävänsä asiasta, mutta yksinkertainen seikka josta Carlson presidentiltä kysyi televisiossa oli läpimurto jo itsessään.

Carlson: Me puhuimme valtion edustajan kanssa hetki sitten joka sanoi USA:n valtiolla olevan hallussaan UFO-romua ilmatukikohdassa. Oletteko tietoinen tästä?

Trump: En ole kuullut tuota, ei. En ole kuullut tuota. Ei ole ollut, hallituksessa, ei ole ollut iso juttu, mutta olen nähnyt sen ohjelmassasi, mutta olen nähnyt sen. En oleta sen olevan oikein, mutta… tiedäthän, minulla on avoin mieli, Tucker.

Carlson: Teillä on, hra presidentti. Kiitos siitä.

Trump: Nykyään voi uskoa mitä tahansa, eikö?

Loading video

 

Tri. Eric Davis

Luis Elizondon paljastuksen jälkeen tutkija James Iandoli kysyi tri. Eric Davisilta Elizondon kommenteista. Davis sanoi:

”Luis Elizondon erittäin lyhyt vastaus Tucker Carlsonin kysymykseen siitä onko USA:n valtiolla hallussaan törmänneistä UFOista teknologiaa on 1000% oikein. Kansallisen turvallisuuden salassapitosopimukseni estävät minua lisäämästä tähän minkäänlaista kommenttia.”

Eric Davis

Davis tuntuu myös uskovan ainakin joitain aspekteja eversti Philip Corson tarinasta. Tarina voi olla värikynällä korjailtu, mutta yhtä kaikki osa siitä voi olla totta. Corsosta puhuttaessa tri. Davis sanoo:

“(Corson) työ siviilinä oli käsitellä törmäyksistä saatuja materiaaleja ja antaa niitä eri turvallisuusalan alihankkijoille analyysia ja takaisinmallinnusta varten. Joten se osoittautui oikeaksi. Ja siksi se on tuossa. Ja on tapahtunut useita törmäysnoutoja.”

Loading video

Artefakteja voi olla USAP:ssa, SAP:ssa & IRAD:ssa

IRAD:t, SAP:t ja USAP:t voivat olla paikkoja joista UFO-artefakteja löytää varastoituna. Samaan aikaan tilanne on uskomattoman sekavaa, mahdollisesti tarkoituksella. Vaikka ne ovat valtion toimeksiantoja, se miten paljon valtio niitä valvoo ja miten paljon valtiolla niihin on pääsy vaihtelee, ja joskus se ei ole paljon mitään. Se, että olet työntekijä valtion toimeksiantamassa SAP:ssa, ei tarkoita että sinua pidettäisiin valtion työntekijänä ja näin sinun ei tarvitse vastata valtiolle.

Tom DeLonge

George Knappin haastattelussa, joka on jaossa MysteryWire.comissa, Tom DeLonge puhui sekä siitä, että valtiolla on hallussaan alastulleita jäänteitä ja valtion ohjelmista, että siitä missä artefakteja mahdollisesti säilytetään, mm. yksityisessä teollisuudessa:

DeLonge: Mutta tiedän että sellaista oli, ja minulle kerrottiin, että oli törmäyksiä. Ja me pidimme sitä… mahdollisesti me herpaannuimme, pelkäsimme. Me piilotimme sen, loimme vastatiedustelun ”kissa-hiiri-leikin” pitääksemme ihmiset poissa kysymästä vaikeita kysymyksiä joihin meillä ei ollut vastauksia, ja me loimme tämän törmäysohjelman paljon suuremmaksi kuin Manhattan Project, paljon suuremmaksi kuin Apollo, jotta voisimme selvittää miten hommat toimivat ja miten rakentaa oma puolustusjärjestelmämme sitä vastaan, jos tällaisia on muitakin. Ja mielestäni se on kiinnostavaa.

Knapp: Onko se… voitko sanoa onko se valtiolla? Onko se mitä me käsittelemme valtion voimaansaattamista vai onko se ulkopuolella vai onko se pikkaisen molempia? Tarkoitan, valtiolla on paljon ihmisiä jotka tietävät, mutta paljon ihmisiä, tai ainakin osa keskeisistä pelureista, ovat valtion viitekehyksen ulkopuolella?

Delonge: Uskon, että se on valtiolla, mutta uskon että iso osa tästä on olemassa välkyllä tavalla. En ole täysin varma onko näin salaisuuden ylläpitämiseksi, mahdollisesti, mutta mielestäni näin on siksi että varmistettaisiin maailman parhaiden kykyjen asian parissa työskentely. Kun meillä ensi kerran alkoi olla… kun me ensi kerran löysimme alukset, minä tiesin tuovamme mukaan yksityisteollisuuden, armeijan, tiedustelupalvelut… varsin erilaisen porukan erittäin, erittäin kohonneita ajattelijoita ja sanoin ”Miten me hoidamme tämän?” Tiedän, että paljon yksityistä teollisuutta pääsi mukaan syvälle peliin koska se on se missä heidän osaaminen oli. Ja nuo yritykset, jotka työskentelevät noiden asioiden parissa, menevät puolustusministeriön alle ja joutuvat toimimaan kuten valtio, mutta se on edelleen yksityinen korporaatio, jota tietyt lait suojelevat. Joten tiedän keskusteluistani neuvonantajien parissa, jotka, kun kysyin heiltä… kysyin heiltä erään tietyn kysymyksen. Sanoin, ”Onko meillä… onko se laillista työskennellä kehittyneen teknologian parissa samalla tavoin kuin te teette? Vai määrittääkö kansallinen turvallisuus sen mitä voi tehdä?” En ollut epäkunnioittava. En sanonut ”Teettekö jotain laitonta?” Oli erittäin selvää mitä he yrittivät saavuttaa, kun saamani vastaus oli juuri se laki, juuri se pykälä ja juuri se momentti valtion verkkosivulta. Minulle esitettiin aivan erityinen tekstin kohta, jonka mukaan nämä turvallisuuslaitokset toimivat.

Loading video

Knapp: Tuossa lauseessa oleva viittaus on, että meillä on teknologiaa jostain muualta, voit kutsua sitä vaikka vieraaksi, se ei ole meidän, se on tuntematonta. Meillä on teknologiaa ja yritämme selvittää miten se toimii ja miten suojautua siltä?

DeLonge: Joo. Se on tasan tarkkaan se mitä tapahtuu. Sitä on vaikea uskoa, sitä on super vaikea myöntää, mutta se on juuri se mitä tapahtuu, joo.

Loading video

Muita kommentteja näitä ryhmiä koskien

Chris Mellon

Erityisen kuvaava lainaus IRADeja koskien tuli eräältä joka on myös TTSA:n jäsen, Chris Mellonilta. Hänen kommenttinsa (jotka on annettu vuonna 2016 ja voivat nyt olla jo vanhentuneita) voidaan myös tulkita yleisesti skeptisiksi UFO-artefaktien olemassaoloa kohtaan. Koska TTSA tällä hetkellä väittää pitävän hallussaan metamateriaaleja, ja ksoka niin moni muu on astunut julkisuuteen väittäen, että valtiolla on niitä, olisi kiinnostavaa tietää onko Mellonin mielestä edelleen vaikeaa kutiella, että avaruusolentojen teknologia pysyisi piilossa. Kuitenkin, voitaisiin väittää että metamateriaalit eivät enää ole piilossa, koska kansa on saanut jo tietää niistä, mikä tekee Mellonin mielipiteestä, tavallaan, nyt oikean. Mellon esitti mielipiteensä ennen TTSA:n julkista perustamista. Huolimatta kaikesta muusta tässä lainauksessa ja minun sekavasta tulkinnastani siitä, pidän hänen sanojaan IRADeista äärimmäisen tärkeänä.

Tässä on lainaus Mellonin ja Leslie Keanin haastattelusta:

Kean: Jotkut sisäpiirin lähteet ovat ehdottaneet, että noudetut laitteet UFOsta voisivat olla yksityisen ilmailualan yrityksen hallussa, joka on riippumaton puolustusministeriöstä. Tällä tavoin se ei olisi valtion valvonnassa ja sen identiteetti olisi vain harvojen tiedossa. Voisiko tämä olla mahdollista?

Mellon: Mielestäni on vaikeaa kuvitella jonkin niinkin räjähdysherkän kuin avaruusolentojen teknologian pysyvän salassa vuosikymmeniä. Joten vaikka minulla ei ole syytä uskoa, että mitään avaruusolentojen teknologiaa on saatu haltuun, sanon tämän: Jos se olisi minä, ja yrittäisin haudata sen syvälle, veisin sen pois valtion valvonnasta täysin ja sijoittaisin sen osastoon, joka on täysin uusi entiteetti jo olemassaolevan puolustusteknologian yrityksen sisälle ja pyörittäisin sitä kuin “IRADia” eli “Independent Research and Development Activitya.”

Bernard Haisch

Bernard Haisch otti kantaa UFO-ohjelmiin sekä törmäyksen nouto-ohjelmaan itseensä. Spekuloin, että Haisch on oikeassa ja AATIP todellakin löysi törmäysohjelman, ja tämä on se syy miksi Elizondo tunsi olonsa itsevarmaksi tehdä lausunto Tucker Carlsonin ohjelmassa siitä, että valtiolla on UFO-romua. Haisch sanoi hänen blogissaan:

“Seuraava on olettamus.

Lähteet kertovat minulle, että tämä kaikki on pelkkä jäävuoren huippu. Neljän toisiinsa liittyvän mutta erillisen, tunnistamattoman SCI-ohjelman ryhmä, jotka liittyvät vuoden 1947 Trumanin muistioon, on edelleen olemassa ja niitä pyöritettiin 1990-luvulle asti suurissa ilmailualan yrityksissä kuten Lockheed, TRW, Raytheon, Aerospace Corp. jne. Nämä olivat kalliita ohjelmia, sillä salailun hinta voi olla paljon suurempi kuin itse tutkimuksen. AATIP-ohjelmalla ei ole mitään kytköstä näihin neljään paljon paremmin rahoitettuun ohjelmaan. Todellakin, pimeän budjetin ohjelmat yleensä ovat luokkaa $10 miljardia ja siitä ylöspäin. Aiheet ilmeisesti sivuavat teknologian takaisinmallinnusta ja Maan ulkopuolista biologiaa. AATIP löysi UFO-törmäysohjelman virallisia kanavia pitkin, mutta siltä evättiin pääsy siihen koska AATIP itsessään ei ole SAP. Senaattori Harry Reid keräsi nimiä puolustusministeriölle jotta sille annettaisiin SAP-status, mutta puolustusministeriö eväsi tämän pyynnön.”

Tri. Kit Green via Richard Dolan:

Richard Dolanin artikkeli ja haastattelu tri. Kit Greenin kanssa on erittäin mielenkiintoinen. Ensinnäkin on tärkeää mainita, että on epäselvää josko tri. Green uskoo näiden oikeasti olevan UFO SAP-ohjelmia:

Kysyin häneltä kaiken tämän lopuksi, kaikista niistä läheltä piti -tilanteista, uskoiko hän että SAP:t liittyivät UFOihin, avaruusolentoihin ja tällaisiin. Hänen vastauksensa, kuten aina, oli äärimmäisen tarkka. Perustuen hänen tiettyyn kokemukseensa ja asiantuntemukseensa, hän ei nähnyt mitään syytä mennä aiheeseen.

Sitten, toisessa kohtaa artikkelia Doan ja Green puhuvat ristiriitaisesta Wilsonin dokumentista ja tri. Green kertoo joitain hänen mielipiteitään SAP:sta:

Jälkikeskustelussa Kit Green lisäsi omaan lausuntoonsa. Vaikka hän ei halunnut lausuntoaan kirjattavan ylös koskien Wilsonin dokumentin aitoutta, hän sanoi kyllä, että dokumentissa käyty ”yleinen keskustelu” oli ”äärimmäisen tuttua” hänelle. Erityisestti, se miten SAP:n liittyen ”tulee aika jolloin ne eivät enää ole USA:n valtion hallinnassa”.

Lisäksi Wilsonin reaktion kuvaus dokumentissa — Wilsonin suuttumus ja tyrmistys siitä, että hänet suljettiin ohjelman ulkopuolelle, johon hän uskoi olevansa auktoriteettia — kuulosti Greenin mielestä täysin oikealta. ”Itse asiassa”, hän lisää, ”kaikki SAP:t joissa olen ollut mukana ovat olleet siinä kategoriassa, poislukien yksi. Kun menen niihin laitoksiin, siellä ei ole valtion työntekijöitä.”

Kun siirrytään haastattelun loppuun, Dolan tiivistää tri. Greenin ajattelun SAP:hin liittyen:

Ne ovat kehittyneintä tutkimusteknologiaa, jota kehitetään missään yksityisessä korporaatiossa, mutta sen lisäksi perusskenaario on, että USA:n valtio ei ole muuta kuin turvallisuusorganisaatio, joka työskentelee näiden yksityisten tahojen hyväksi. Minun mielikuvani on, että USA:n valtiolla on vähän sanomista näissä ohjelmissa. Se tarjoaa rahaa, turvaa ja arvokasta infraa, siinä kaikki. Kun teknologia on valmis käyttöön, silloin voi tarina olla toinen, kun armeija ottaa käyttöön kenttäkelpoisen järjestelmän.

Entinen senaattori Harry Reid

Aiemmassa haastattelussa entinen senaattori Harry Reid sanoi, että hän halusi AATIP:n muuttuvan SAP:ksi jotta se pääsisi käsiksi salattuihin materiaaleihin. Viime viikolla haastattelussa George Knappin kanssa, sen sijaan että viittaisi muihin UFO-ohjelmiin ryhminä joilla saattaisi olla materiaaleja, Reid viittasi ”julkisiin korporaatioihin” niinä joilla on materiaaleja. Tämä on linjassa sen kanssa mitä monet ovat sanoneet, että yksityiset alihankkijat, julkiset korporaatiot ja/tai yksityiset tutkimus- ja kehitysohjelmat (IRADit) ovat niitä joilla on romua sekä myös niitä missä jotkut viralliset valtion UFO-ohjelmat voisivat olla.

George Knappin haastattelusta Harry Reidin kanssa:

Vuonna 2009 Reid yritti saada Pentagonin muuttamaan AATIP SAP:ksi, salaisemmaksi operaatioksi, osittain siksi että hän halusi liittää tämän muihin tutkimusohjelmiin joilla voi olla tai sitten ei kovaa todistusaineistoa UFOista, mm. materiaaleja tai teknologiaa, jota on noudettu törmäyspaikoilta.

“Syy sille miksi tein näin on, että aina liikkuu huhuja, jotkut sanovat että julkiset korporaatiot pitävät materiaaleja hallussaan ja että niitä meidän pitäisi syynätä”, Reid sanoo. ”Halusin varmistaa oliko väite voimassa, mutta en saanut sitä läpi, he eivät tukeneet sitä, eivät hyväksyneet.”

Katso George Knappin haastattelu Harry Reidin kanssa täältä.

Harry Reidin historiallinen kirje:

Reid letter 1

Reid letter 2

Reid letter 3


Monia muita väitteitä on esitetty liittyen näihin ohjelmiin ja tahoihin, joilla mahdollisesti on UFO-romua, artefakteja, metamateriaaleja ja mahdollisesti jopa kokonainen alus. Se on aihe joka pitää ottaa vakavammin. Armeija tuntuu olevan kiinnostunut aiheesta, ja reportteri jopa kysyi istuvalta presidentiltä siitä. Kun eri ryhmät testaavat teknologiaa, tämä on aihe joka ei ole katoamassa vähään aikaan.

 

Artikkelin julkaissut Silva Record