Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2026

ufologia

Peter Levenda kommentoi Tom DeLongen twiittailuja

Kommentoi

kirjoittanut Peter Levenda

Twitterissä on viime aikoina käyty kiivasta keskustelua Tom DeLongen twiitistä, joka koski UFO-ilmiötä ja sen ihmiselämälle Maapallolla aiheuttamaa uhkaa. Vaikuttaa siltä, että ihmisillä on asiasta vahvat mielipiteet, ja he eivät epäröi tuoda niitä esiin vastauksissaan. Tässä yritän selventää omaa kantaani. En tietenkään puhu Tomin puolesta, mutta uskon, että Tomin ja To The Starsin kriitikot ovat tehneet liikaa oletuksia, jotka sekoittavat asiaa tarpeettomasti.

Ensinnäkin näyttää siltä, että yksi suurimmista kritiikin kohteista Tomin kannassa on se, että hän olisi jotenkin Pentagonin, CIA:n tai jonkin sotilasryhmän tai salaseuran kätyri. Olen nähnyt käytettävän myös termiä ”sodanlietsoja”. Jos joku ottaa kannan, että ilmiö on vaarallinen ihmisille, on tämän kritiikin mukaan loogista, että kyseinen henkilö on hallituksen kätyri. Mikä sitten on hallituksen kätyrin tarkoitus? No, se on tietysti lisätä Yhdysvaltain hallituksen puolustusmenoja.

Tuossa teoriassa on kuitenkin muutamia puutteita, kun kyse on ilmiöstä.

Ensinnäkin Yhdysvaltojen puolustusmenot ovat huomattavasti suuremmat kuin seuraavien yhdeksän maan menot yhteensä (mukaan lukien Kiina ja Venäjä). Kukaan ei tarvitse Tomin puheita UFOista, jotta puolustusbudjettiin kohdistuisi minkäänlaista merkittävää vaikutusta. Yhdysvaltain hallituksen tähän mennessä UFO-tutkimukseen käyttämä rahamäärä on mitätön. Vaikka se kaksinkertaistuisi tai kolminkertaistuisi, se olisi silti mitätön eikä läheskään yltäisi esimerkiksi vuoden 2017 puolustusbudjetin halvimman yksittäisen erän, 89 miljoonan dollarin, kustannuksiin, jotka koskevat liikkuvia ohjusten laukaisualustoja (maasta ilmaan -järjestelmä alusten puolustamiseksi ohjusiskuilta). Jos emme kuitenkaan puhu UFO-tutkimuksesta, vaan puolustusjärjestelmistä mahdollisia UFO-iskuja vastaan, meillä on toinen ongelma:

Toiseksi kaikki olettavat, että Pentagon tarvitsisi Yhdysvaltojen puolustamiseksi UFO-Ilmiötä vastaan lisää tai parempia aseita, ja siksi Tomin väitetään toimivan puolustusalan etujen puolesta. Oletus, että tarvitsemme vain lisää aseita, on vaarallinen. Se viittaa siihen, että UFO/UAP ei ole muuta kuin asealusta, joka voitaisiin neutraloida, jos meillä olisi enemmän tai parempia ohjuksia. On täysin mahdollista, että tavanomaisilla aseilla – mukaan lukien kemialliset ja biologiset aseet sekä ydinaseet – ei olisi lainkaan vaikutusta ilmiöön. Jos Tic-Tac- ja muut videot ovat meille jotain osoittaneet, niin sen, että UFO-ilmiö voi hallita viestintäjärjestelmiämme ja jopa ennustaa etukäteen, mitä monimutkaiset tietokonealgoritmimme näyttävät, neutraloiden siten tehokkaasti hyökkäyskykymme. Sekä Yhdysvalloista että silloisesta Neuvostoliitosta on raportoitu, että ilmiöllä on kyky kytkeä ohjuslaukaisujärjestelmämme päälle ja pois päältä ja jopa esiintyä lähestyvinä ohjuksina, mikä saa aikaan sotilaallisen vastauksen, vain jotta lähestyvät ”ohjukset” katoavat tutkanäytöiltä viime hetkellä ja välttävät siten katastrofin.

Missä ihmeen sotilasakatemiassa opetetaan, että on julistettava sota viholliselle, jonka sijaintia ei tiedetä, jonka aseita ei tiedetä, jonka aikeita ei tiedetä, jonka huoltoreittejä ei tiedetä, jonka liittolaisia ei tiedetä, jonka tavoitteita ei tiedetä? Tällaisen vihollisen pelko ei tarkoita, että olisi sotahullu tai Pentagonin kätyri; tämä menee paljon pidemmälle kuin mikään normaali kokemus mahdollisesta konfliktista, jossa taistelukenttä ulottuu kodeistamme taivaalle, ruumiistamme mieliin.

Siksi, kuten olen jo pitkään todennut (sekä suullisesti että kirjallisesti), tarvitaan kaikkien yhteistyötä kaikilla ihmisen toiminta-aloilla, jotta voimme kehittää keinon puolustaa Maata ulkoiselta tai muukalaisvoimalta (tai edes alkaa ymmärtää, millainen voima se on). Meidän on tarkasteltava uudelleen käsityksiämme haavoittuvuudesta, puolustuksesta, selviytymisestä ja koko ihmisten välisten konfliktien alasta, ennen kuin voimme alkaa ymmärtää, millaista uhkaa ”muukalaisilta” saatamme kohdata. Itse asiassa tuossa lähestymistavassa ei ole mitään haittapuolia. Tällainen yhteistyö kansakuntien, rotujen, etnisten ryhmien, kulttuurien ja ammattien välillä voi vain johtaa lisääntyneeseen vakauteen ja rauhaan tällä planeetalla, mikä on iloinen sivuvaikutus. Koko planeetta on puolustettava, ei vain yksi maa. Kansalliset rajamme eivät ole näkyvissä avaruudesta, ja ne olisivat merkityksettömiä hyökkäävälle avaruusvoimalle. Ja riippuen ”hyökkäyksen” tyypistä ja luonteesta, hyökkäys yhtä maata vastaan voi hyvinkin aiheuttaa katastrofaalisia vaikutuksia maissa, jotka sijaitsevat Maapallon toisella puolella, tavoilla, joita emme voi ennustaa.

Entä jos käsityksemme ”yksityisomaisuudesta” ovat ”muukalaisille” käsittämättömiä? Jos uskomme kontaktien ja sieppausten uhreja, he ilmestyvät kotiimme ilman ennakkoilmoitusta, sieppaavat meidät ja tutkivat kehojamme. He eivät ehkä ymmärrä vastalauseitamme tällaista kohtelua kohtaan. Loppujen lopuksi he ilmestyvät ilmatilaamme ilman ennakkoilmoitusta ja leikkivät asejärjestelmillämme. Ehkä se on heidän kulttuurissaan tapa sanoa ”hei”. Me tulkitsisimme tämän vihamielisyydeksi tai pahantahtoisuudeksi. Joka tapauksessa se pelottaa meidät kuoliaaksi.

Jos ihmiset haluavat väkisin soveltaa käsityksiään ihmisistä ja ihmisten motiiveista ”muukalaisiin” ja väittävät, että (a) ”muukalaisilla” ei ole mitään aikeita meitä kohtaan ja että he tulevat vain rauhassa, tai (b) että koska ”muukalaiset” eivät ole toistaiseksi hyökänneet kimppuumme, vaikka olisivatkin helposti voineet tehdä niin, heidän aikeidensa on pakko olla rauhanomaisia … jne. jne.; nämä ovat kaikki näkemyksiä, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä tiedämme. Määritelmän mukaan ”muukalaista” ei pitäisi pitää ”ihmisenä” siinä mielessä, kuin me ymmärrämme termin. Meillä ei ole aavistustakaan, millainen ympäristö on synnyttänyt ”muukalaisen”, mitkä ovat sen arvot, miten se suhtautuu meihin. Emme tiedä, mikä on heille tärkeää, emmekä tiedä, mitä tai miten he ajattelevat siitä, mikä on meille tärkeää. Jatkuvasti projisoimme omia (21. vuosisadan pohjoisamerikkalaisia) ideoitamme, käsitteitämme ja ennakkokäsityksiämme ilmiöön, josta emme tiedä käytännössä mitään. Ironista kyllä, mitä vähemmän tiedämme siitä, sitä helpompaa tuo projisointi on. Hyväksymme, että heidän teknologiansa on jollain tavalla meidän omaamme edistyneempää, ilman että pystyisimme määrittelemään, mitä ”edistyneempi” siinä yhteydessä tarkoittaa, vaan pidämme sitä vain ”erilaisena”. Jotkut meistä olettavat, että jos ”muukalaisilla” on edistyneempää teknologiaa, heidän täytyy olla myös henkisesti tai moraalisesti edistyneempiä. Milloin tällainen tilanne on koskaan ollut tällä planeetalla koko kirjallisen historiamme aikana? Teknologisesti edistyneet sivilisaatiot tunkeutuvat, kolonisoivat ja sortavat rutiininomaisesti vähemmän edistyneitä sivilisaatioita. Siksi meillä ei ole mitään syytä odottaa – pelkästään omien kokemustemme perusteella ihmisinä planeetta Maassa – että toinen rotu olisi hyväntahtoinen. Itse asiassa meidän pitäisi varautua pahimpaan.

Siirrytään nyt kysymykseen ”pahuudesta”. Onko ”muukalainen” paha? Yhdysvaltain hallituksessa on henkilöitä, jotka näyttävät ajattelevan niin ja jotka kuvailevat UFO-/UAP-ilmiötä raamatullisin termein. Toisaalta on optimisteja, jotka väittävät, että ”muukalainen” on enkelimäinen. Jälleen kerran nämä ovat ideoita ja käsitteitä (enkelit ja demonit, jumalat ja paholaiset), jotka ovat ominaisia tietylle maapallon kulttuurille ja joilla ei todennäköisesti ole lainkaan merkitystä ”muukalaisille”. Ne ovat todennäköisesti suodattimia, joiden kautta koemme ”muukalaiset”, kuten olemme kirjoittaneet teoksessa Sekret Machines.

Parempi lähestymistapa saattaisi olla selvittää, onko ”muukalainen” pikemminkin vihamielinen kuin ”paha”: vihamielinen kaikkia ihmisiä kohtaan, vihamielinen joitakin ihmisiä kohtaan, vihamielinen muita elämänmuotoja kohtaan planeetallamme jne. On niitä, jotka väittävät, ettei näin voi olla, sillä jos he olisivat vihamielisiä, he olisivat jo tuhonneet meidät. Olemme jo käsitelleet tätä argumenttia edellä, mutta lyhyesti sanottuna: emme voi olettaa, että he toimisivat samalla tavalla kuin me olemme toimineet historiassamme. Heidän elinajanodotteensa, aikajänteensä ja aikataulunsa saattavat olla erittäin pitkiä verrattuna omiimme. Tai erittäin lyhyitä. Emme yksinkertaisesti tiedä, emmekä saisi olettaa mitään.

Vihamielisyys edellyttää aikomusta: että he ”aikovat” tuhota meidät jollain tavalla. He eivät ole tehneet niin, väitetään, joten he eivät voi olla vihamielisiä. Tämän argumentin ongelmana on, että oletamme heidän ilmentävän vihamielisyyttään räjäyttämällä jotain tai hyökkäämällä meitä vastaan samalla tavalla kuin me hyökkäämme ja valtaamme vihollisiamme. He ovat saattaneet hyökätä meitä vastaan jo vuosisatojen ajan tavoilla, jotka ovat heille järkeviä ja jotka edistävät agendaa, jota emme voi edes kuvitella tai ymmärtää.

Entä jos he hyökkäävät meitä vastaan manipuloimalla tietoisuutta? Se kuulostaa kaukaa haetulta, mutta olemme itse tehneet niin jo pitkään. Sitä kutsutaan psykologiseksi sodankäynniksi, ja se sisältää propagandaa, disinformaatiota, väärää tietoa jne., mukaan lukien – jälleen ironisesti – UFO-ilmiön käyttämisen keinona kääntää huomiomme pois omista salaisista asejärjestelmistämme. Natsit kutsuivat sitä ”maailmankuvasodankäynniksi”, mikä on yhtä hyvä kuvaus kuin mikä tahansa. Se on kustannustehokas keino vähentää vastustajan kykyä tai halua taistella yksinkertaisesti muuttamalla hänen näkökulmaansa, hänen näkemystään. Ei luoteja, ei ohjuksia, ei poltetun maan taktiikkaa, ei omaisuuden tai muiden varojen tuhoamista, ei vahinkoa ekosysteemille. Monet kontaktit kertovat kommunikoivansa ”muukalaisten” kanssa telepatian avulla. Tämä tuo automaattisesti esiin mahdollisuuden, että ihmisen tietoisuus voi olla alttiina ”muukalaisten” suoralle ulkoiselle puuttumiselle tai manipuloinnille.

Entä jos ne hyökkäävät meitä vastaan geenitekniikan avulla? Pieni muutos jossain ”roska-DNA:ssa” täällä ja siellä voisi aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia myöhemmin, ja heillä näyttää olevan runsaasti aikaa odottaa, että evoluutioprosessi kulkee loppuun asti. Tieteiskirjallisuutta? Mutta meillä on jo geenimuokkaustekniikka. Meillä on CRISPR ja muut järjestelmät. Voimme jopa käyttää DNA:ta kantamaan digitaalista virusta, joka tartuttaa tietokoneita. Jos pystymme siihen, niin sillä, mitä kontaktit raportoivat biologisena häirintänä – vaikkakin karkeana, jopa meidän mittapuullamme – voi olla piilotarkoitus tai se voi jopa peittää herkempää operaatiota.

Entä itse kontaktit? Meidän ei tarvitse uskoa jokaista kuulemaamme tarinaa tai ottaa heidän kertomuksiaan todesta, mutta voimme etsiä kertomuksista yhteisiä teemoja, jotka saattavat johdattaa meidät hyödyllisiin suuntiin, varsinkin jos ne saavat tukea muilta tahoilta. Kuten olen muualla todennut: silminnäkijöiden todistukset ovat tunnetusti epäluotettavia rikostapauksissa, joissa eri silminnäkijät raportoivat eroja rodussa, pituudessa, painossa jne., mutta he kaikki ovat yleensä yhtä mieltä yhdestä asiasta: että heidän edessään on tehty rikos. Eroavaisuudet ja yhtäläisyydet kontaktien todistuksissa eivät ehkä ole vika, vaan ominaisuus.

Ja jos luulet, ettei ole mitään todisteita siitä, että ”avaruusolento” olisi meille vaarallinen, kuuntele vain nauhoitettuja haastatteluja Barney Hillin kanssa, joka oli yksi nykyaikana ensimmäisistä dokumentoiduista kontaktikokemuksen kokeneista. Kuuntele hänen huutojaan, kun hän kuvailee voimia, jotka hänen mukaansa sieppasivat hänet ja hänen vaimonsa Bettyn sillä autiolla New Hampshiren tiellä vuonna 1961. Se on vaikeaa kuunnella. Kuuntele, kun hän kuvailee ”muukalaista” näyttävän ”natsilta”. Mitä se tarkoitti Barney Hillille? Mitä tietoa tuo luonnehdinta sisältää? Miksi hänen ensireaktionsa ei ollut autuutta ja iloa?

Toisaalta jumaliamme kuvataan myös ”kauhistuttaviksi” ja kauhua ja epätoivoa herättäviksi. Voi olla, että jumalallisen kohtaaminen herättää ihmismielessä kaikenlaisia syviä epävarmuuksia. Moosekselle ei annettu katsoa Jumalan kasvoja Siinain vuorella. Ehkä meillä ihmisillä on niin paljon tukahdutettua syyllisyyttä ja epävarmuutta, että sellaisen olennon läsnäolo, joka voi lukea ajatuksiamme ja paljastaa henkilökohtaisimmat, tukahdutetut tai painetut muistomme ja tunteemme, on uhka mielenterveydellemme. Kotimme katsotaan henkilökohtaiseksi ja yksityiseksi omaisuudeksi. Joissakin osavaltioissa tunkeilijan voi tappaa rankaisematta. Entä sitten mielemme? Entä jos jokin olento voisi tunkeutua tietoisuuteemme? Siinä vaiheessa käsitteet kuten henkilökohtainen, yksityinen, rajat, ovet, seinät ja kansakunnat muuttuvat… naurettaviksi.

Emme yksinkertaisesti yritä tarpeeksi kovasti ymmärtää tätä ”muukalaista”. On totta, että käytettävissämme ei ole paljon aineistoa. Mutta se, mitä meillä on käytettävissämme, riittää välillisiin todisteisiin, joiden pohjalta voimme alkaa luoda kuvaa, jos vain pystymme syrjäyttämään ennakkokäsityksemme ”hyvästä/pahasta”, ”enkeleistä/demoneista” ja ”sodasta/rauhasta”. Tom on oikeassa ollessaan huolissaan kyvystämme puolustautua Ilmiötä vastaan. Meidän ei tarvitse olettaa, että Se vihaa meitä tai haluaa meidän kuolevan, ei enempää kuin ohikulkeva hurrikaani tai tornado vihaa meitä, eikä enempää kuin me ”vihaamme” muurahaisia, joita tallomme tietämättämme kengillämme. Mutta meidän on silti puolustettava itseämme maailman hurrikaaneja ja tornadoja vastaan. Se ei tarkoita, että olisimme vainoharhaisia, pelon lietsojia tai Pentagonin kätyreitä.

Tarvitaan muutos siinä, miten lähestymme ilmiön ymmärtämistä. ”Avaruusolento” näyttää olevan kiinnostunut voimalaitoksistamme, ohjusten laukaisualustoistamme, ydinlaitoksistamme ja sotilastukikohtistamme. Ehdotan, että luodaan järjestelmiä, joiden avulla voimme kommunikoida ”avaruusolennon” kanssa, mikäli se ilmestyisi jollekin näistä kohteista. Ehdotan, että toimimme ennakoivasti ja suunnittelemme koodatun värivalojärjestelmän (kuten elokuvassa Kolmannen asteen yhteys) viestittämään ilmiölle, kun se lähestyy. Neuvostoliittolaiset kokeilivat aikoinaan käsimerkkejä ja väittivät saaneensa vastauksen. He tiesivät, että jos he alkoivat siirtää laitteita ympäriinsä ikään kuin valmistautuisivat taisteluun, ilmiö ilmestyisi paikalle, ikään kuin uteliaana.

Mutta se on vain yksi ehdotus. Olen varma, että on monia muita, parempia lähestymistapoja.

Olemme nyt ilmassa, ensimmäistä kertaa ihmiskunnan tuhansien ja tuhansien vuosien olemassaolon aikana tällä planeetalla. Ja olemme myös syvällä valtamerissä. Olemme saaneet heidän huomionsa. On aika kääntää se eduksemme. Jos parhaat analyytikkomme, tiedemiehemme ja ”näkijämme” sanovat, että on liian vaarallista kommunikoida Heidän kanssaan, että altistamme itsemme manipuloinnille – tai pahemmalle – niin okei, etsitään toinen tapa. Meidän on oltava varovaisia; se on ainoa järkevä tapa toimia. Meidän on toimittava olettaen, että ilmiö on meille vaarallinen (ehkä tavoilla, joita emme voi edes kuvitella, enkä voi korostaa tätä tarpeeksi), ja edettävä hitaasti ja varovasti.

Mutta paluuta ei ole enää.

Ne ovat täällä.

 

Artikkelin julkaissut peterlevenda.substack.com

Uutiset

Nooan arkin mysteeri syvenee: Turkin vuorelta löydetyt maanalaiset tunnelit vastaavat Raamatun piirustuksia

Kommentoi

Korkealla Turkin vuoristossa sijaitsee salaperäinen geologinen muodostuma, jonka jotkut tutkijat uskovat olevan Nooan arkin jäänteitä.

Raamatun mukaan massiivinen alus pelasti ihmiskunnan ja kaikki eläinlajit tuholta katastrofaalisen tulvan aikana yli 4 300 vuotta sitten.

Nyt amerikkalainen tutkijaryhmä, joka työskentelee Durupınarin muodostumassa lähellä Araratin vuorta, on löytänyt todisteita Raamatun kertomuksessa kuvatuista piilotetuista tunneleista.

Andrew Jones, riippumaton tutkija Noah’s Ark Scans -järjestöstä, käytti maatutkaa paljastaakseen verkoston ”käytäviä”, jotka yhtyivät onttoon keskuskammioon, jota hän kutsui atriumiksi.

Jones yhdisti löydön Raamatun kuvaukseen arkista, jossa todetaan, että veneessä oli kolme sisäkerrosta, jotka oli rakennettu suojaamaan Nooaa, hänen perhettään ja eläinpareitaan.

”Jumala käski Nooaa tuomaan eläimet sisään. Ja niin nämä eläimet olisivat jääneet sinne, sekä Nooa ja hänen perheensä”, Jones kertoi GB Newsille.

”Mielenkiintoista on, että nämä tyhjät tilat muodostuvat maan alle – eivätkä ne ole vain satunnaisia. Nämä tunnelit noudattavat myös tiettyä kaavaa. Maatutka on vain tapa katsoa maaperän alle tutkan avulla.”

Hän lisäsi, että lisätutkimukset, joissa on käytetty infrapunatermografiaa (IRT), lämpöä mittaavaa teknologiaa, joka voi paljastaa piilossa olevia rakenteita maan alla, ovat myös viitanneet syvällä maaperässä haudattuun laivan muotoiseen rungon olemassaoloon.

Korkealla Turkin vuoristossa sijaitsee salaperäinen geologinen muodostuma, jonka jotkut tutkijat uskovat voivan olla Nooan arkin jäänteet.
Korkealla Turkin vuoristossa sijaitsee salaperäinen geologinen muodostuma, jonka jotkut tutkijat uskovat voivan olla Nooan arkin jäänteet.
Amerikkalainen tutkijaryhmä, joka työskentelee Durupınarin muodostumassa lähellä Araratin vuorta, on löytänyt todisteita Raamatun kertomuksessa kuvatuista piilotetuista tunneleista.
Amerikkalainen tutkijaryhmä, joka työskentelee Durupınarin muodostumassa lähellä Araratin vuorta, on löytänyt todisteita Raamatun kertomuksessa kuvatuista piilotetuista tunneleista.

…

Vain 29 kilometriä Turkin korkeimman huipun, Araratin, eteläpuolella sijaitseva Durupınarin muodostuma on ollut nykymaailmassa tiedossa vasta alle vuosisadan.

Paikallisten raporttien mukaan toukokuun 1948 rankkasateet ja maanjäristykset huuhtoivat ympäröivän mudan pois paljastaen salaperäisen muodostuman. Kurdipaimen löysi sen sitten.

Raamattu kertoo, että Nooan arkki pysähtyi ”Araratin vuorille” 150 päivää kestäneen tulvan jälkeen, joka hukutti maan ja kaikki elävät olennot, jotka eivät olleet suojassa puisen aluksen sisällä.

Mielenkiintoista on, että muodostuma sijaitsee lähellä vuorta, jonka huippu joidenkin mielestä vastaa arkin muotoa ja mittoja.

Raamatun mittojen mukaan arkki oli ”300 kyynärää pitkä, 50 kyynärää leveä ja 30 kyynärää korkea”, noin 155 metriä pitkä, 26 metriä leveä ja 15 metriä korkea.

Ajatus siitä, että arkki laskeutui Araratinvuorelle, on pitkään herättänyt keskustelua.

Vaikka monet tiedemiehet väittävät, että muodostuma on luonnollinen geologinen piirre, toiset ovat vakuuttuneita siitä, että se viittaa johonkin paljon poikkeuksellisempaan.

Noah’s Ark Scans -tiimi uskoo vahvasti jälkimmäiseen.

Vuonna 2024 Jones paljasti, että hän ja hänen tiiminsä löysivät jopa 6 metrin syvyydestä maanpinnan alapuolelta kulmikkaita rakenteita, jotka voisivat edustaa kannen kaltaisen alustan alla olevia huoneita.

Tutkijat lisäsivät infrapunatermografiaa (IRT) käyttäviä lisätutkimuksia. Infrapunatermografia on lämpöä mittaava teknologia, joka voi paljastaa maan alla olevia rakenteita. Myös nämä tutkimukset ovat viitanneet syvälle maaperään haudatun laivanmuotoisen rungon olemassaoloon.

…

Jones kertoi GB Newsille, että hän ja hänen tiiminsä keräsivät 88 näytettä laivan sisältä ja ulkopuolelta vuonna 2024.

Alueen maaperätestit osoittivat erittäin korkeita kaliumpitoisuuksia, mikä on yhdenmukaista valtavien määrien maatuneen puutavaran kanssa.

”Äärimmäisen kylmän ilmaston vuoksi monet arkin osat ovat kuitenkin edelleen ehjiä ja kivettyneitä. Se viettää lähes kuusi kuukautta vuodesta täysin jäässä”, Noah’s Ark Scans selitti X-julkaisussa.

Vuonna 2024 Jones paljasti, että hän ja hänen tiiminsä löysivät jopa kuusi metriä maanpinnan alapuolelta kulmikkaita rakenteita, jotka voisivat edustaa huoneita kannen kaltaisen alustan alla.

Raamattu kuvailee arkkia 1. Mooseksen kirjan 6:14:ssä: ”Tee itsellesi arkki gofer-puusta; tee arkkiin kammioita ja täytä se pihkalla sisältä ja ulkoa.”

”Tämä ei ole sitä, mitä odottaisi näkevänsä, jos paikka olisi pelkkä kiinteä kalliomöhkäle tai satunnaisten mutavirtojen aiheuttama roska”, Jones kertoi The Christian Broadcasting Networkille.

Raamatun mukaan massiivinen alus pelasti ihmiskunnan ja kaikki eläinlajit tuholta katastrofaalisen tulvan aikana yli 4 300 vuotta sitten.

”Mutta se on juuri sitä, mitä odottaisi näkevänsä, jos kyseessä olisi ihmisen tekemä vene, joka on yhdenmukainen Nooan arkin Raamatun spesifikaatioiden kanssa.”

Tiimi on myös suorittanut maaperätutkimuksia, jotka ovat paljastaneet Jonesin kuvailemia ”mielenkiintoisia asioita”.

”Huomasimme, että laivanmuotoisen muodostuman sisällä kasvava ruoho on eri väristä kuin sen ulkopuolella oleva alue”, Jones sanoi, ehdottaen, että tämä voisi viitata ihmisen aiheuttamaan alkuperään luonnollisen sijaan.

William Crabtree, toinen Nooan arkkiskannausten jäsen, lisäsi, että tunneli näyttää kulkevan muodostuman kärjestä kohti keskustaa, ja se on riittävän suuri kävelyyn.

”Lopullinen tavoite ei ole vain maaperän testaus, mikä on hienoa, tai maatutkaskannaukset, vaan päästä jotenkin laivan sisälle”, Jones kertoi Patterns of Evidence -lehdelle.

”Ydinporaus, näytteiden ottaminen syvälle sen sisään, missä näemme alusrakenteen, nämä tyhjät tilat, ja kameran asettaminen siihen. Tämä on tuleva tilaisuus, joka mahdollisesti antaa meille mahdollisuuden tehdä sen ensi kaudella.”

”Mitä tahansa tapahtuukin, aina kun Jumala avaa ovia, me jatkamme työskentelyä työmaalla.”

 

Artikkelin julkaissut Daily Mail

 

ufologia

Virtuaalimuisto, kolmannen asteen virtuaalikokemus

Kommentoi

kirjoittanut LT J. Burkes 2015, muokattu 2023

”Jos tämä on totta, niin kaikki vedot on hävitty ihmisen vapaan tahdon ja koko ihmiskunnan historian osalta.” Yhdysvaltain entisen hallituksen tiedemiehen ja merkittävän UFO-tutkijan lausunto ”virtuaalimuistista”.

Kontaktihenkilöt, huomioikaa seuraava: Virtuaalikokemusmalli ei väitä, että kaikki lähikontaktit olisivat ”virtuaalisia” eli ei-fyysisiä. Kohtaamiset ovat todennäköisesti sekä virtuaalisten että fyysisten elementtien yhdistelmä, joita voi olla lähes mahdotonta erottaa toisistaan ​​UFO-älyolentojen mahtavan psi-kyvyn vuoksi.

Virtuaalimuisto, VE-3: ei-inhimillisen psi-teknologian avulla kontaktihenkilön mieleen istutettu väärä muistikuva. Nämä väärät muistot voivat olla niin eläviä, että kokija on vakuuttunut siitä, että ne ovat muistoja fyysisistä kohtaamisista.

Kolmannen asteen virtuaalikokemus (VE-3) on kiistanalaisin virtuaalikokemusten kategoria. Kaksi vuosikymmentä sitten, kun ensimmäisen kerran muotoilin tämän teorian, levitin sitä UFO-tutkijoiden pienen joukon keskuuteen. Reaktiot olivat kauttaaltaan kielteisiä. Eräs tunnettu tutkija, eläkkeellä oleva valtion tiedemies, joka on myös evankelinen kristitty, kertoi minulle, että jos Maan ulkopuolisen älyn virtuaalimuisti olisi toiminnassa, niin kuten edellä lainattiin, ”kaikki vedot on hävitty, kun on kyse ihmisen vapaasta tahdosta ja koko ihmiskunnan historiasta”. Se oli vakavoittava arvio, joka sai minut miettimään.

Andrija Puharich ja Uri Geller
Andrija Puharich ja Uri Geller

Virtuaalimuisto on erittäin häiritsevä käsite

Ajatus siitä, että näkymätön ei-inhimillinen äly (NHI) saattaisi luoda vääriä muistoja UFO-kokemuksista, on ymmärrettävästi järkyttävä. Loppujen lopuksi jokaisen ihmisen käsitys itsestään määräytyy pitkälti hänen muistojensa summan perusteella. Muistiasiantuntija Julia Shaw kuvailee muistin merkitystä seuraavasti:

”… muistot muodostavat identiteettimme perustan. Ne muokkaavat sitä, mitä luulemme kokeneemme ja siten sitä, mihin uskomme pystyvämme tulevaisuudessa. Kaiken tämän vuoksi, jos alamme kyseenalaistaa muistiamme, meidät pakotetaan myös kyseenalaistamaan itsemme perusteet.”

— Shaw, Julia. The Memory Illusion: Remembering, Forgetting, and the Science of False Memory

Virtuaalimuiston käsite herättää joillekin syvimmät pelkonsa siitä, että pahat voimat manipuloivat heitä. Kristillisessä mytologiassa Paholainen tunnetaan ”suurena petkuttajana”. Jotkut fundamentalistikristilliset kirjoittajat ovat väittäneet, että UFO-ilmiöistä vastaavat älylliset olennot ovat demonisia. Tietyssä mielessä UFO-alakulttuuri on saattanut vahvistaa tätä kielteistä näkemystä keskittymällä niihin, joilla on ollut erittäin vaikeaa vuorovaikutuksessaan väitettyjen avaruusolentojen kanssa (eli UAP:hin liittyviin NHI:hin). Näitä kohtaamisia kutsutaan ”avaruusolentojen sieppauksiksi”, ja niitä pidetään luonteeltaan rikollisina fyysisinä tapahtumina.

Vuonna 1999 julkaistussa teoksessa ”Abduction Enigma” kirjoittajat Cone, Estes ja Randle huomauttavat, että valtavirran UFO-ryhmät, kuten MUFON, keskittyvät lähes yksinomaan negatiivisiin kohtaamisiin, väitettyihin ”avaruusolentojen sieppauksiin”, samalla kun he hylkäävät suoralta kädeltä positiivisemmat kertomukset niin kutsutuista kontakteista.

Yksi keskeisistä teemoista, jotka ovat nousseet esiin avaruusolentojen sieppaustutkimuksessa, on muistilohkojen olemassaolo, joita ”Maan ulkopuoliset olennot” oletettavasti asettavat siepattujen mieliin. Näitä kutsutaan ”näyttömuistoiksi”. Avaruusolentojen sieppausteoreetikot väittävät, että näyttömuistoja käytetään estämään fyysisten sieppausten tarkat muistikuvat. Lisäksi nämä tutkijat väittävät, että taitavasti hypnoosia käyttämällä he voivat voittaa tällaiset muistilohkot ja palauttaa tarkkoja muistoja. Sieppauskirjallisuudessa on dokumentoitu monia tapauksia, joissa kontaktihenkilöillä on muistoja pöllöistä tai muista linnuista, jotka ovat paljon suurempia kuin niiden normaalisti pitäisi olla. Tällaisia ​​muistoja pidetään esimerkkeinä näyttömuistoista.

Voisiko koko sieppausskenaario olla “näyttömuisto”?

Suuri osa väitettyjen avaruusolentojen sieppausten ympärillä käydystä kiistasta keskittyy hypnoosiin, jonka tarkoituksena on murtaa väitettyjä muistiblokkeja. Minusta ilmeinen kysymys, jota avaruusolentosieppausteoreetikot eivät ole riittävästi käsitelleet, on se, että jos väitetyt ”avaruusolennot” ovat manipuloineet ihmismieltä niin taitavasti estääkseen muistin syntymisen, miksi koko sieppausskenaario ei voi olla avaruusolentojen muisti-istute? Kirjan ”Abduction Enigma” kirjoittajat esittävät tämän näkökulman. Valitettavasti heidän yrityksensä kumota kaikki neljännen asteen lähikontaktit (avaruusolentojen sieppaukset) on mielestäni ”lapsen heittämistä pesuveden mukana”. Uskon, että tämä yksipuolinen lähestymistapa on saanut heidän kirjansa jäämään koko UFO-tutkimusyhteisön huomiotta. Estes, Randle ja Cone esittävät vakuuttavia argumentteja siitä, miten hypnoosi voi luoda vääriä muistoja ja miten tällaisten väärien muistojen luominen voi olla erittäin haitallista joidenkin kontaktikokeneiden mielenterveydelle.

Todisteita  “virtuaalimuisto”-käsitteen puolesta 

Millainen todistusaineisto tukisi virtuaalimuistohypoteesia? Tukeva todistusaineisto voisi olla silminnäkijöiden kertomuksia, joissa kuvataan täysin erilaisia ​​muistoja hyvin tietyistä viimeaikaisista tapahtumista. Muisti ei tietenkään ole muuttumaton tilannekuva tapahtumasta. Rikosoikeudellisista menettelyistä tiedämme, että silminnäkijät antavat usein hyvin erilaisia ​​kertomuksia.

Esimerkiksi oletetaan, että pankkiryöstö on juuri tapahtunut. Vaikka todistajat saattavat olla eri mieltä siitä, miltä ryöstäjä on mahdollisesti näyttänyt tai minkä tyyppistä käsiasetta käytettiin, todistajat eivät muista olleensa jossain muualla rikoksen aikaan. Todistajien tulisi muistaa tapahtuman pääkohdat yhteneväisesti. Pankkiryöstö on tapahtunut, ja todistajat kertovat olleensa siellä rikoksen aikana.

Kolmannen tyypin virtuaalikokemuksen (VE-3) teorian tueksi UFO-ilmiöön liittyvien silminnäkijöiden pitäisi antaa hyvin erilaisia ​​kuvauksia helposti muistettavista viimeaikaisista tapahtumista. Juuri tällainen tapaus löytyy UFO-kirjallisuudesta.

“Uri: A Journal of the Mystery of Uri Geller” (1974)

Vuonna 1998 löysin erittäin informatiivisen kirjan ”Alien Dawn”, jonka on kirjoittanut legendaarinen Colin Wilson. Kuuluisa brittiläinen kirjailija, jolla on yli 80 merkittävää teosta, syventyy UFO-ilmiön oudompiin puoliin. Colin Wilson kuvailee tohtori Andrija Puharichin työtä Uri Gellerin kanssa 1970-luvulla. Puharich oli yhdysvaltalainen lääkäri, joka oli erikoistunut korvasairauksien hoitoon. Hän patentoi useita kuulovammaisille tarkoitettuja laitteita. Israelissa ollessaan hän ystävystyi nuoren Gellerin kanssa. Tuolloin Uri Geller oli israelilainen lavaesiintyjä, joka hämmästytti yleisöä psyykkisillä kyvyillään. Hänellä kerrotaan olleen telepatian ja psykokineesin voimia. Silminnäkijöiden mukaan Geller pysäytti toistuvasti kelloja pitämällä käsiään laitteiden lähellä. Hänen väitettiin myös pystyvän taivuttamaan lusikoita ja leikkaamaan metallirenkaita. Elokuussa 1973 tohtori Puharich vei Uri Gellerin Stanfordin tutkimuslaitokseen (SRI). Siellä hänen psyykkisten kykyjensä kerrotaan vahvistuneen. Työskenneltyään intensiivisesti useita kuukausia yhdessä Puharich julkaisi vuonna 1974 teoksen ”Uri, A Journal of the Mystery of Uri Geller”.

Äärimmäisen omituisia tapahtumia

Collin Wilson, joka kirjoitti oman kirjansa israelilaisesta meediosta, ”The Geller Phenomenon”, oli selvästi hämmentynyt Puharichin kokemuksista Uri Gellerin kanssa. Teoksessaan ”Alien Dawn” sivuilla 14–15 Wilson kirjoitti:

”Kirjan (Uri, a Journal of Mystery) loppuun saattaminen oli mielestäni äärimmäisen vaikeaa. Ongelmana oli yksinkertaisesti se, että se oli liian uskomaton. Ei niin, että olisin pitänyt Puharichia avoimena valehtelijana, vaan yksinkertaisesti niin, että minun oli mahdotonta ottaa häntä vakavasti.”

Uskomattomiin tapahtumiin lukeutui muunmuassa:

  1. Sormuksen katoaminen suljetusta puulaatikosta, vain ilmestyäkseen uudelleen mystisesti myöhemmin.
  2. Outo metallinen ei-inhimillinen ääni, joka kuultiin toistuvasti Gellerin pään yläpuolella Puharichin hypnoottisten istuntojen aikana nuoren meedion kanssa. Tälle ilmiölle ei ollut järkevää selitystä.
  3. Eräässä kokeessa tohtori Puharich raaputti koodinumeroita useisiin tavallisen Parker-kynän osiin. Kynä asetettiin sitten puulaatikkoon useiksi minuuteiksi jatkuvan tarkkailun alla. Laatikon avaamisen jälkeen kynä näytti ehjältä, mutta huolellisessa tutkimuksessa messinkipatruuna oli kadonnut. Seuraavan hypnoottisen istunnon aikana metallinen ääni väitti, että siinä oli puuttuva kynän osa ja että se palautettaisiin myöhemmin. Näin myöhemmin tapahtuikin.

Gellerin asema kontaktihenkilönä paljastui yhden Puharichin hypnoottisen istunnon aikana, jossa kuvattiin outoja tapahtumia nuoren miehen lapsuudesta. Kuten Wilson kuvailee sivulla 14:

”Kevythypnoosin alaisena hotellihuoneessa Tel Avivissa Geller kertoi olleensa pimeässä luolassa Kyproksella, jossa hän tapasi istua ja omaksua oppia. ’Mitä sinä opit?’ kysyi Puharich, ja Geller vastasi: ’Se koskee ihmisiä, jotka tulevat avaruudesta. Mutta en saa vielä puhua näistä asioista.'”

Hypnoosin alaisena Geller kuvaili kohtaamistaan ​UFOn kanssa ollessaan tiettävästi kolmevuotias. Uri Geller kertoi, että leikkiessään yksin Tel Avivin puutarhassa hän näki taivaalla valtavan suolenmuotoisen valon. Wilson jatkaa,

”Juuri tässä vaiheessa aloin pitää Puharichin kirjaa suoraan sanottuna uskomattomana. Hän jatkaa kuvailemalla, kuinka hypnoottisen istunnon aikana Geller lakkasi puhumasta ja ilmasta alkoi kuulua outo metallinen ääni. Siinä sanottiin, että ’me löysimme Urin puutarhasta, kun hän oli kolmevuotias.’ ”He” olivat ohjelmoineet hänet palvelemaan tarkoitustaan, vaikka hänen muistonsa kontaktista on pyyhitty pois…”

Tämän omituisen viestinnän jälkeen Uri ja tohtori Puharich ajoivat Tel Avivissa ja heidän kerrotaan nähneen kadun varrella taivaalla ’pyöreän valkoisen, valohehkuisen avaruusaluksen, jossa oli sivuevät’.

Puharichin seikkailut nuoren israelilaisen kanssa olivat niin outoja, että Collin Wilson kuvailee ”Uri, A Journal of the Mystery of Uri Geller” lukemista aiheuttaneen ”hämmästysväsymystä”. Vuosia myöhemmin kirjoittaessaan omaa kirjaansa Gelleristä Wilson kysyi nuorelta meediolta:

”Tapahtuiko kaikki kirjassa (’Uri’, Puharich) kuvattu todella? Tiesin, että Geller oli nyt katkaissut välinsä Puharichin kanssa, eikä ilman jonkinlaista pahaa oloa. Joten hänellä ei olisi mitään syytä olla vastaamatta kysymykseeni totuudenmukaisesti. Itse asiassa hän kertoi minulle ilmeisen vilpittömästi: ’Kaikki tapahtui niin kuin Andrija kuvailee.'”

Kolmannen asteen virtuaalikokemusta tukevaa todistusaineistoa

Seuraava on ainoa tietämäni tapaus UFO-kirjallisuudessa, joka tukee virtuaalimuistokomponenttia virtuaalikokemusmallissa. Puharichin ”Urin” kuudennessa luvussa kerrotaan dramaattisesta ja äärimmäisen omituisesta tapahtumasarjasta. Kyseisessä luvussa kuvataan, kuinka kahdella silminnäkijäryhmällä oli dramaattisesti erilaiset muistot viimeaikaisista tapahtumista. Niille, jotka haluavat lukea koko kertomuksen, Uri Geller on lisännyt linkin Puharichin kirjaan viralliselle verkkosivustolleen.

https://www.urigeller.com/uri-a-journal-of-the-mystery-of-uri-geller/

Järkyttynyt nuori mies osoitti pistoolilla päätään

Joulukuun 28. päivänä 1971 tohtori Puharich viihdytti ystäväänsä Ila Ziebeliä. Tämä oli juuri saapunut Israeliin. Hän sai kiihkeän puhelun Urilta, joka pyysi lääkäriystäväänsä tulemaan Urin asuntoon. Ilan kanssa tohtori Puharich meni tapaamaan nuorta meediota, joka oli selvästi tunteiden vallassa. Suurella vaivalla Uri paljasti, että hänellä oli ollut salainen rakkaussuhde naimisissa olevan naisen kanssa viiden vuoden ajan. Uri oli tohtori Puharichin mukaan juuri saanut tietää, että ”nainen ei voisi enää koskaan nähdä häntä”. Nuori mies oli niin järkyttynyt, että hän kertoi Puharichille painaneensa ladatun revolverin päähänsä. Lääkärinä Puharich tiesi tilanteen vakavuuden. Hän vaati nähdä aseen. Uri otti esiin ladatun .38 Rossi -pistoolin, jota Puharich käsitteli. Hänen ystävänsä Ila oli läsnä ja näki koko tapahtuman. Lääkäri sanoi sitten: ”Uri, tämä ase käsissäsi todella häiritsee minua. Saanko ottaa sen.”

Geller kuitenkin kieltäytyi todeten olevansa nyt kunnossa. Lääkäri pyysi häntä olemaan jäämättä yksin, ja he sopivat, että Uri yöpyisi Sarah Bursacin, lähellä asuvan ystävän, luona. Uri vakuutti tohtori Puharichille, että hän olisi siellä turvassa. Tohtori Puharich ja Ila saattoivat sitten Urin Sarahin talolle.

Todistajilla on radikaalisti eri muistot aseen sijaintipaikasta

Seuraavana päivänä Puharich soitti Uri Gellerille kysyäkseen, miltä hänestä tuntui edellisen illan vaikeiden tapahtumien jälkeen. Gellerin suureksi hämmästykseksi hän väitti, ettei tiennyt, mistä Puharich puhui. Uri sanoi muistavansa edelliseltä illalta vain, että Ila ja tohtori Puharich olivat piipahtaneet heidän luonaan ja kävelleet sitten kaikki yhdessä Sarahin talolle. Tohtori Puharich huomasi, ettei Uri enää vaikuttanut masentuneelta. Hän päätti, että oli ok puhua avoimesti nuorelle miehelle, joka oli ollut niin ahdistunut edellisenä iltana. Hän kertoi Urille, että he olivat keskustelleet hänen ”salaisesta rakkaudestaan” ja revolverista, jonka Geller oli hänelle näyttänyt. Lääkärin mukaan Uri oli järkyttynyt hänen selityksestään edellisen illan tapahtumista.

Uri vastasi: ”No, en muista sanoneeni mitään siitä. Se on totta tytöstä, mutta se ei voinut olla totta aseesta. Minulla ei ole ollut sitä asetta kahteen kuukauteen: se on Shipin (Urin parhaan ystävän) talossa. Käy ihmeessä kysymässä häneltä.”

Tohtori Puharich toi Ilan mukaan keskusteluun. Ilan kerrottiin olleen ”samaa mieltä hänen kanssaan jokaisesta yksityiskohdasta edellisen yön tapahtumista”. Sitten he kävivät Shipin luona. Hän vahvisti Urin version tapahtumista. Shipin mukaan ase oli ollut kahden edellisen kuukauden ajan hänen, ei Gellerin, hallussa. Shipi näytti sitten aseen lääkärille. Se oli sama .38 Rossi, jota hän oli käsitellyt edellisenä iltana.

Toinen muistin kopelointitapahtuma

Ila ja tohtori Puharich menivät sitten tapaamaan Uria tämän asunnolle. Puhelin soi, ja Uri vastasi. Hän kertoi innoissaan Puharichille: ”Hän se on, hän soittaa Siinailta!”

Puharich kysyi: ”Kuka? Kuka soittaa?”

Uri vastasi: ”Yaffa, puhu hänelle!” ja hän työnsi puhelimen Puharichin käteen.

Naisen ääni sanoi murtuneella englannilla: ”Minä olen Yaffa. En puhu englantia, vain hepreaa.”

Juuri silloin Urin ystävä Sarah Bursak käveli huoneeseen. Uri sanoi hänelle: ”Yaffa puhuu puhelimessa Siinailta. Puhu hänelle!” Puharich huomasi Sarahin puhuvan innostuneesti hepreaksi. Kahden israelilaisen naisen välinen keskustelu kesti useita minuutteja. Sitten Sarah ojensi puhelimen Urille, joka jatkoi puhumista vielä muutaman minuutin hepreaksi. Amerikkalaisen lääkärin kertomuksen mukaan kukaan ei keskustellut puhelusta sen päätyttyä. Hän ja hänen ystävänsä Ila lähtivät pian sen jälkeen spekuloiden, että Yaffan on täytynyt olla Urin salainen rakastajatar.

Seuraavana aamuna Uri ja Puharich puhuivat puhelimessa. Andrija Puharich kysyi häneltä Yaffan edellisenä iltana soittamasta puhelusta ja kuka tämä mahdollisesti oli. Andrijan mukaan Uri sanoi: ”Eilen illalla ei tullut puhelua!” Puharich kuvaili heti yksityiskohtaisesti, mitä sekä hän että Ila olivat nähneet. Tässä vaiheessa Geller kiihtyi ja vaati Puharichia soittamaan Sarahille varmistaakseen, että hänen puheensa olivat totta. Tohtori Puharich teki juuri niin, ja Sarahin kerrotaan tukevan Urin väitettä, jonka mukaan Urin rakastajalta ei ollut tullut puhelua. Sarahin kerrotaan sanoneen: ”Tohtori Puharich, pidän teistä kovasti, mutta mielestäni olette hyvin outo. Tämä ei ole hyvä vitsi.”

Puharichin kuvaus näistä omituisista tapahtumista jatkui. Hän myönsi Urille, että Sara oli todellakin kiistänyt puhelun, ja muistutti sitten nuorta miestä, että Ila oli vahvistanut lääkärin version tapahtumista. Tähän Uri sanoi: ”Andrija, sinä näit unta koko jutun, ja Ila vain menee mukanasi. Unohda koko tarina!”

Uri kuitenkin soitti hänelle takaisin tunnin kuluttua ja sanoi: ”En usko, että puhelua oli, mutta miten sait tietää, että salaisen rakkauteni nimi on Yaffa?”

UFO-äly oli vastuussa väärien muistojen luomisesta

Tri Andrija Puharich päättää tämän oudon kertomuksen seuraavaan lausuntoon:

”Näiden kahden päivän tapahtumat turruttivat minut. Sarah ja Uri kokivat yhden jakson, ja Ila ja minä toisen, samaan aikaan. Olin löytänyt totuuden Urin syvimmästä salaisuudesta, pitänyt kädessäni asetta, joka tuntui todelliselta, ja minulla oli ollut puhelukokemus, joka on todellinen mielessäni vielä tänäkin päivänä. Mutta ennen kaikkea tajusin, että meillä neljällä oli kokemus, jonka mieliimme oli painanut se, mikä saattoi olla vain IS:n toimija” (Puharichin lyhenne sanoista Intelligence Spectra eli Maan ulkopuolinen älykkyys).

“Lopulta opin, että IS:n olemassaolon vuoksi en voisi enää koskaan tietää, mitkä kokemuksistani olivat IS:n suoraan minulle aiheuttamia ja mitkä eivät.”

Yksi vastalause tähän selitykseen on, että Uri Geller saattoi yksinkertaisesti olla toteuttanut huolellisesti suunnitellun huijauksen nuorten ystäviensä kanssa onnistuakseen huijaamaan lääkäriä. Tätä syytöstä vastaan puhuu se tosiasia, että vuosia myöhemmin Uri Geller väitti Puharichin kertomuksen olevan täysin paikkansapitävä. Jos hän olisi tehnyt pilan entiselle ystävälleen, miksi hän ei olisi myöntänyt huijausta ja paljastanut onnistuneensa huijaamaan vanhaa miestä? Kuten Colin Wilson huomautti, tohtori Puharich ja Uri Geller eivät olleet enää ystäviä, kun hän haastatteli israelilaista meedioa.

Tämän selityksen perusteella olen olettanut seuraavaa:

  1. UFO-äly ei voi ainoastaan ​​saada aikaan toistuvaa puuttuvaa aikaa koehenkilöillä kaikkialla maailmassa ja
  2. käyttää näyttömuistoja tällaisten poikkeavien tapahtumien peittämiseen, vaan myös, että
  3. koko kokijoiden ”sieppausskenaario”-ilmiö voi olla ”avaruusolentojen” muisti-implantteja, jotka muistetaan spontaanisti tai hypnoosin avulla.

Nämä kaksi tohtori Puharichin antamaa esimerkkiä eivät todellakaan todista kiistatta, että niin sanotut kolmannen asteen virtuaalikokemukset (VE-3) ovat kontaktimekanismi. Tämä tapaus voi kuitenkin rohkaista sekä UFO-tutkijoita että -kokijoita etsimään lisää esimerkkejä, joissa tämä istutettujen väärien muistojen mekanismi saattaisi soveltua. Seuraavassa blogikirjoituksessani kuvailen yhtä tällaista tapausta, joka sattui Yhdysvaltojen Keskilännessä useita vuosia sitten.

Edessä oleva tie

Toivoni on, että tämä malli leviää UFO-kokeneiden yhteisössä ja lisää vahvistavia tapauksia tulee esiin. Tutkijat saattavat hyötyä sellaisten kysymysten laatimisesta, jotka voivat auttaa kokijoita tunnistamaan muistoja tapahtumista, jotka tuntuvat ”todellisilta” (eli tapahtuneilta fyysisesti), mutta silminnäkijöillä voi olla syitä epäillä niitä vääriksi.

Jos tämä ehdottamani yhteydenpitomekanismi on jatkuva, sen seuraukset ihmiskunnalle ovat valtavat. Ehdotan, että näkymätön äly, mahdollisesti luonteeltaan Maan ulkopuolinen, voi luoda täysin vääriä uskomusjärjestelmiä ”muukalaisten sieppauksista”. Jos myöhemmät tutkimukset vahvistavat VE-3-mallin pätevyyden, UFO-tutkimusyhteisö joutuu kohtaamaan suuren haasteen. Kuinka voimme vastuullisesti kuvailla maailmalle tätä lentävien lautasten yhteydessä olevien ei-inhimillisten älyjen mahtavaa psi-kykyä, jotka tähtäävät ihmistietoisuuteen?

Kommentteja:

Yossi Ronen on israelilainen kontaktihenkilö. Hän on kirjoittanut kirjan ”One: Face-to-Face Contact, Experiencing ET Consciousness, and Human Consciousness”. Tapasimme Skype-puheluiden kautta useita vuosia sitten. Rey Hernandez toi meidät yhteen, kun Rey pyysi minua auttamaan ”A Greater Reality” -kokoelman kokijoille tarkoitetun osion toimittamisessa. (”A Greater Realityn” osat yksi ja kaksi julkaistiin syksyllä 2022.)

Yossin ainutlaatuinen tulkinta yhteydestä ei-inhimillisiin älyihin, jotka liittyvät nykyään tunnistamattomiksi ilmailmiöiksi kutsuttuihin asioihin, perustuu mullistavaan tapahtumaan vuonna 1981. Yossi työskenteli Los Angelesissa useita kuukausia säästääkseen rahaa yliopisto-opintoihin. Hän nukkui asunnossa San Fernandon laaksossa. Yossilla oli erittäin miellyttävä uni, jossa oli useita Maan ulkopuolisia olentoja (tyypillisiä pieniä harmaita olentoja), jotka olivat makuuhuoneessa, jossa hän nukkui. He olivat erittäin ystävällisiä ja unessa kuin lapsuuden leikkikavereita, joissa oli paljon vitsailua ja iloa, jota koetaan tuttujen ystävien kanssa. Unen miljöö näytti täsmälleen samalta kuin huone, jossa Yossi nukkui, ja huonekalujen ja henkilökohtaisten tavaroiden sijoittelu oli kuvattu erittäin tarkasti. Tätä ”unta” voidaan tulkita myös ”ruumiista irtautumisen kokemukseksi”.

Yhtäkkiä Yossi heräsi ja huomasi, että hänen unessaan olleet olennot olivat nyt fyysisesti makuuhuoneessa, mikä laukaisi voimakkaan ”pelko-pako”-reaktion. Yllättäen Yossi pystyi voittamaan suuren osan pelostaan, ja seurasi todella merkittävä kohtaaminen ja sen jälkimainingit, joista hän kirjoittaa kirjassaan ”One”.

Alla on Yossin muokattu kommentti yllä olevasta kertomuksesta.

Yossi Ronen

Hei Joseph, rakas ystäväni.

Tämä on lähestymistapani siihen mahdollisuuteen, että VE-3-ilmiöitä eli vääriä muistoja istutetaan kontaktin kokeneisiin ei-inhimillisen psi-teknologian avulla.

Kuten tiedät, lähestymistapani aiheeseen juontaa juurensa henkilökohtaisista kokemuksistani kommunikoidessani vierailijoiden kanssa vuonna 1981 ja monina vuosina sen jälkeen, jolloin käytin paljon aikaa yrittäen ymmärtää kokemusta kaikissa sen aspekteissa, mukaan lukien tämä mahdollisuus.

Koska kokemus noiden vieraiden kohtaamisesta huoneessani oli kaksitasoinen, aluksi ruumiista irtautumisen tilassa (kommunikointi vieraiden kanssa ilman kehon välitystä) ja heti sen jälkeen, kun olin täysin tietoinen, hereillä, silmäni auki kasvotusten vieraiden kanssa (kommunikointi kehon kautta), minulla näytti olevan tilaisuus kokea ero siinä, miten minä (me ihmisinä) ymmärrämme ja tulkitsemme kokemuksen.

Näiden kahden tietoisuuden tilan (kehon ulkopuolella) kohtaamisen kokemuksessa on perustavanlaatuinen ero, eräänlaisessa unitilassa, jota seuraa fyysinen kasvokkain kohtaaminen.

Tilanteessa, jossa kommunikaatiomme tapahtui unenomaisessa tilanteessa, mutta tietoisuuteni oli hereillä ja koki todellisuuden huoneessa kehon ulkopuolella, minulle oli selvää, että tunsin vierailijat, ja aistin selvästi, että he tunsivat meidät läheisesti. Tämä johtui siitä, että he olivat sukua meille tietyllä tavalla, jota en ymmärrä enkä pysty tarkasti määrittelemään.

Silti heidän avoimuutensa minua kohtaan antoi tietoisuudelleni mahdollisuuden kokea heidän tietoisuutensa. Täysin, sujuvasti ja ilman mitään esteitä heidän taholtaan, antaen minulle siten mahdollisuuden kokea heidän positiivisen olemuksensa, puhtautensa ja viattomuutensa.

Tämä kommunikaatio ei ollut yksipuolista, se tapahtui vastavuoroisesti ja yhteisesti valiten kommunikaation sisällön ja sen etenemistavan. Lisäksi koin heiltä syvällistä ja perustavanlaatuista arvostusta ja kunnioitusta. Opin, että he kohtelivat meitä heidän kaltaisinaan olentoina, mutta me olimme valinneet elää ihmisinä fyysisessä kehossa ja todellisuudessa, joka rajoittaa suuresti olemustamme, ymmärrystämme ja kykyjämme.

Mutta heti kun kehon ulkopuolisen todellisuuden havaitseminen lakkasi (”palasin kehooni”), näin heidät täysin fyysisessä tilassa, pelko läpäisi minut ja halvaus valtasi minut. Kaikki, mitä olin kokenut noiden vierailijoiden kanssa hetki aiemmin, ollessani kehon ulkopuolella, katosi lähes kokonaan. Tämä muutos johtui vaistonvaraisesta fyysisestä pelosta. Nuo rakkaat vieraat, jotka olin kokenut niin intiimisti hetki sitten, näyttivät nyt olevan tuntemattomia olentoja. Tappouhkauksia!

Tuossa kauhun hetkessä he kokivat vaistonvaraisen pelkoni, mutta eivät yrittäneet tehdä mitään. He vain seisoivat siinä samassa paikassa odottamassa minua. He eivät yrittäneet puuttua ajatuksiini tai tunteisiini, he antoivat minun yrittää voittaa pelon itse. Näyttää siltä, ​​että koska muistin vielä miellyttävän kokemuksen heidän edessään hetki sitten, annoin itselleni luvan yrittää voittaa valtavan pelon, jota koin. Tuo sisäinen kamppailu pelon ymmärtämiseksi oli hyvin subjektiivista. Se, että se tuli vain minusta, auttoi minua voittamaan sen.

Kun fyysisen kehon kautta koetun kohtaamisen luoma vaistonvarainen pelko oli voitettu, kommunikointi välillämme tuli jälleen mahdolliseksi. Vielä nykyäänkin kommunikointini vierailijoiden kanssa eroaa arkipäiväisestä ihmisten välisestä kommunikoinnista, jonka tiedämme perustuvan viestien lähettämiseen tai vastaanottamiseen toisillemme. Sitä vastoin kommunikointini heidän kanssaan perustuu luonnolliseen ja yksinkertaiseen tietoisuuden yhteyteen. Vaikuttaa siltä, ​​että tämä on peruskyky, joka on olemassa kaikilla ihmisillä, mutta tällä hetkellä emme ole siitä tietoisia.

Niiden muutamien kasvokkain kohdattujen minuuttien aikana vuonna 1981 he välittivät minulle myös mielikuvia ja ajatusviestejä, joita voidaan kuvailla valitsemallasi tavalla, Joseph (mieleen istutettuna vääränä muistona). Tällainen kommunikointi oli yksi tapa, joka tuli heiltä suoraan minulle. Se oli viesti, jonka monet kokijat kuvailevat vastaanottaneensa. Se kehottaa ihmiskuntaa ottamaan vastuun ympäristön tilasta ja kaikista planeettamme elävistä olennoista. Se on viesti, että olemme eksistentiaalisessa vaarassa, jos emme toimi pysäyttääksemme itsetuhoon johtavan prosessin.

Joten tässä ovat johtopäätökseni asiasta:

Vierailijat voivat todellakin puuttua suoraan tietoisuuteemme, mutta on välttämätöntä ymmärtää heidän puuttumistaan ​​asiaan laajemmin ja samalla pohtia myös, miten tulkitsemme tämän puuttumisen, kuten koemme sen tällä hetkellä fyysisen kehon rajoitusten kautta.

Koska emme ole tottuneet kokemaan kommunikaatiotamme muiden tai ympäristön kanssa suoraan ja täysimääräisesti, keskinäisen tietoisuuden jakamisen kautta, kun kommunikointi tapahtuu vierailijoiden kanssa, voimme tulkita äkillisen yhteyden heidän tietoisuuteensa uhkaavaksi ja jopa väkivaltaiseksi tunkeutumiseksi tietoisuuteemme. Emme ole tietoisia kyvystämme keskinäiseen kommunikointiin ja tulkitsemme sen yksipuoliseksi tunkeutumiseksi.

LT Joseph Burkes vastaa:

Yossi Ronen, kiitos paljon kommentistasi postaukseeni. Olen otettu saadessani kommenttisi. Tulkintasi virtuaalimuistista (VE-3) perustuu neljän vuosikymmenen takaiseen koskettavaan kontaktiin ja sitä seuranneeseen kommunikointiin niin kutsuttujen avaruusolentojen kanssa. Tarjoamasi näkökulma on täydellinen vastapaino eläkkeellä olevan NASA-tiedemiehen mielipiteelle, jota lainataan kertomukseni alussa. Uskon, että hänen vastauksensa oli pelkoa ja tyrmistystä ehdottamaani VE-3-mekanismia kohtaan. Epäilen, että hän näki siinä vain kontrollia ja manipulointia, kun taas sinä näet kommunikaatiota, välittämistä, sitoutumista ja mahdollisesti autuaan tilan, jota voimme kuvailla ”yhteydeksi”.

Tämä kommentti on Reddit-käyttäjän kirjoittama, joka on antanut minulle luvan julkaista sen.

Muistoja on kolme, ei kaksi.

1. Fyysiset sieppaukset

2. Astraalisieppaukset (vain tietoisuus)

3. VR-kokemukset, jotka syntyvät muuttuneessa tietoisuustilassa

Olen kokenut kaikki kolme, ja uskon, että pystyt erottamaan, tapahtuiko jokin todella fyysisesti vai ei. Koska kaikki aistisi olivat mukana, muisto/tieto kirjoitetaan muistiin ”eri tavalla”. Muistat sen todellisena tapahtumana. Kaksi muuta muistetaan noin 50–75-prosenttisen selkeästi. Enemmän kuin uni, mutta vähemmän kuin täysin hereillä.

Kolmas voi kuitenkin ilmetä hyvin nopeasti fyysisen kohtaamisen jälkeen, koska henkilö saatetaan muuttuneeseen mielentilaan mahdollisimman pian.

Nämä VR-kokemukset ovat tarinoita/testejä heidän luomistaan ​​skenaarioista, mutta se, miltä ne lopulta näyttävät, riippuu heidän tekoälynsä ja tietoisuutemme välisestä yhteydestä. He syöttävät meille asioita, joiden odotamme näyttävän normaaleilta, koska heidän tekoälynsä tuottaa nämä tiedot odotuksiemme perusteella.

On kuitenkin olemassa DMT-sessioita, joissa trippaaja mainitsee, että hänen maailmansa tuntuu ”todellisemmalta kuin todellinen”, joten sitäkin on.

 

Artikkelin julkaissut Contact Underground

MKULTRA
PSYOP

Avaruusolentojen sieppauksista implantoituihin kybertilanteisiin

Kommentoi

kirjoittanut Helmut Lammer

Tohtori Helmut Lammer on ilmakehätieteilijä, joka työskentelee useissa avaruushankkeissa. Vapaa-ajallaan tohtori Lammer tutkii selittämättömiä ilmiöitä, eksoottisia sotilasaseita ja mielenhallintaa. Hän on kirjoittanut viisi kirjaa ja useita artikkeleita lehtiin kuten Nexus, The Truth Seeker, UFO Journal, MUFON Journal jne. sekä julkaissut yhdessä vaimonsa Marionin kanssa kirjan MILABS: Military Mind Control and Alien Abduction (IllumiNet Press).

Avaruusolentojen sieppaukset ovat hyvin outo ja monimutkainen ilmiö. Skeptikoille, useimmille toimittajille ja suurelle yleisölle on vaikea uskoa, että ei-ihmisten tekemät sieppaukset perustuisivat fyysiseen todellisuuteen. Raportit avaruusolennoista, jotka tulevat makuuhuoneisiin seinien läpi ja nostavat siepatut henkilöt suljettujen ikkunoiden läpi odottavaan ufoon, ovat vaikeita uskoa myös avoimelle tutkijalle.

Viime aikoina jotkut avaruusolentojen sieppaamat henkilöt ovat kertoneet, että heidät on siepattu armeijan tai tiedustelupalvelun henkilöstön toimesta ja viety sairaaloihin ja/tai armeijan maanpäällisiin tai maanalaisiin tutkimuslaitoksiin, joissa heitä on tutkittu, kuulusteltu ja joskus implantoitu pienillä laitteilla. Tällaisia kokemuksia kutsutaan salaisiksi armeijan MILABS-sieppauksiksi, joiden uhreiksi väitetään joutuneen avaruusolentojen sieppaamia henkilöitä. Monissa avaruusolentojen sieppauksia käsittelevissä suosituissa kirjoissa ei mainita näitä kokemuksia. Itse asiassa näyttää siltä, että tunnetut avaruusolentojen sieppausten tutkijat, kuten Budd Hopkins, prof. David Jacobs ja prof. John Mack, sivuuttavat tällaiset tapaukset, vaikka he tietävätkin niistä.

Erityisen hämmentäviä ovat seikat, että siepatut muistivat nähneensä sotilastiedustelupalvelun henkilöstön työskentelevän rinnakkain avaruusolentojen kanssa salaisissa maalla tai maan alla sijaitsevissa tutkimuslaitoksissa. Ihmissotilas- ja/tai siviilihenkilöstön läsnäolo samassa fyysisessä todellisuudessa kuin väitetyt avaruusolennot ylittää skeptikoiden ja avoimien tutkijoiden ajattelutavan useita kertaluokkia.

Kirjassani MILABS: Military Mind Control and Alien Abduction, jonka olen kirjoittanut yhdessä vaimoni kanssa, tarkastelemme MILAB-sieppausten uhrien hypnoosiprotokollia ja vertailemme heidän palautuneita muistojaan nykyisin tunnettujen, salaisiksi luokiteltujen hallituksen tukemien mielen- tai käyttäytymisenhallintakokeiden selviytyjien kokemuksiin. Löysimme vahvoja viitteitä siitä, että ”ihmiset” sotilashenkilöstössä ovat todellakin mukana avaruusolentojen sieppausilmiössä. Tullessamme tähän johtopäätökseen tutkimme kirjassamme seuraavia seikkoja.

  • Dokumentoitu historia salaisista mielen ja käyttäytymisen hallintaa koskevista kokeista.
  • MILAB:ien mahdollinen tarkoitus.
  • Tunnistamattomien helikoptereiden toiminta liittyen avaruusolentojen sieppauksiin.
  • Avaruusolentojen sieppausten väitetyt salaiset sotilas-/tiedustelupalvelut.
  • MILAB:ien geneettinen näkökulma.
  • Toisista maailmoista peräisin olevat matkat ja sotilaalliset maanalaiset laitokset.
  • Kuvitteellisen avaruusolentojen sieppaaman henkilön luominen.
  • Kohti kontrolloitua yhteiskuntaa: maalliset implantit ja niiden käyttö MILABS-ohjelmassa ja tulevaisuuden sodankäynnissä.
  • Sotilashenkilöiden tekemät kuulustelut väitettyjen avaruusolentojen sieppaamien henkilöiden kanssa.

Tässä artikkelissa käsittelen implanttitilannetta, koska on tärkeää tarjota yleiskatsaus maanpäälliseen implanttitutkimukseen, teknologiaan ja sen sovelluksiin salaisissa operaatioissa, kuten MILABeissa. Implantoituja elektrodeja käytettiin henkilöihin jo viisikymmentä vuotta sitten heidän tietämättään.

Implanttiteknologia kehitettiin toisen maailmansodan jälkeen. Molemmat suurvallat, Yhdysvallat että Neuvostoliitto, tutkivat aivojen sisäistä mielenhallintaa, aivojen elektronista stimulaatiota (ESB) ja biologista radioviestintäteknologiaa, jota kutsutaan telemetriaksi. Sähkömagneettinen aalto voidaan lähettää kallon alla tai aivoissa sijaitsevaan vastaanottimeen/lähettimeen. Tämä signaali tallentaa sitten aivotoiminnan ja välittää sen tietokoneelle analysoitavaksi, minkä avulla voidaan seurata kaikkia tutkimuskohteen elämän osa-alueita. Uudesta-Seelannista kotoisin oleva rouva Janine Jones on hyvin varhainen implanttimielenhallinnan uhri. Rouva Jonesin vanhemmat olivat Norma ja Reginald Paul Philips, jälkimmäinen merkittävä poliitikko ja Länsi-Samoan korkeimman oikeuden puheenjohtaja. Hänet adoptoitiin implanttileikkauksen jälkeen vuonna 1949. Hänen biologisilla ja adoptiovanhemmillaan oli sotilastausta. Syntyessään LoverHutt-sairaalassa hänet vietiin suoraan leikkaussaliin, jossa hänet kytkettiin elintoimintoja ylläpitävään järjestelmään ja hänelle tehtiin laiton psykokirurgia stereotaksisilla menetelmillä poraamalla hänen kalloonsa. Viillot jättivät arvet, jotka ovat säilyneet tähän päivään asti.

Rouva Jonesilla on hallussaan röntgenkuvia, jotka näyttävät implantit molempien korvien simpukoiden lähellä olevissa onteloissa ja yhden aivoissa nenän yläpuolella. Rouva Jonesilla on erittäin hyviä todisteita väitteensä tueksi, sillä tohtori Richard Thompson Englannista on analysoinut hänen röntgenkuvansa ja antanut seuraavan lausunnon:

‘Sivuprojektiossa näkyy vierasesine, joka on istutettu etulohkoon suoraan nenäkäytävien viereen. Tämä esine on todennäköisesti radiolähetin… Verenkierron häiriöt leviävät laajoille aivoalueille. Häiriöt keskittyvät etulohkoihin ja erityisesti vierasesineen ympärille. On erittäin todennäköistä, että tämä verenkierron heikkeneminen johtuu lähettimestä lähtevästä radiotaajuudesta. Tämä puolestaan ​​aiheuttaa happitasojen ehtymistä ja ravinteiden saannin vähenemistä näillä aivoalueilla, joissa neurologisen toiminnan muutokset ovat väistämättömiä.’

Rouva Jones kirjoitti minulle:

‘Tällä hetkellä on kohtuullista olettaa, että kallooni asetetut kaksi elektrodiparia ovat tiukasti kiinni luussa, lihaksissa, hermoissa, veressä ja aivojeni kemikaaleissa. Olen käytännössä radiosignaalipiiri. Korvieni ympärillä oleva pinta kallonpohjaan asti päästää kaasua, joka purkautuu kuuluvina ”ploksahduksina” lähellä oleviin esineisiin, kuten puuhun, muoviin, metalliin ja mikä pahinta, nukkumaanmenotyynyyni yöllä. Kun olen suoraan tulevien mikroaaltojen tiellä, pääni purkautuu kuin ryöppynä ympäröivään ympäristöön.’

Ruotsalaisilla tutkijoilla on myös röntgenkuvia leikkauksista, jotka tehtiin Karoliinisessa sairaalassa vuonna 1946 ja Sachskan lastensairaalassa vuonna 1948. Molemmat laitokset sijaitsevat Tukholmassa. Yhden tällaisen uhrin äiti väitti kuulleensa poikansa Bengtin huudot laboratoriohuoneesta suunnittelemattoman käynnin aikana. Sisään kiirehtiessään hän näki kirurgisen tiimin ja sairaanhoitajia, jotka saattoivat hänet ulos, vaikka hän todistikin, kuinka he ajoivat suuren määrän elektrodeja poikansa vielä pehmeän kallonpohjan läpi. Bengt on kärsinyt näistä lääketieteellisistä kokeista yli 48 vuotta, ja hän on myös viettänyt useita vuosia elämästään psykiatrisella osastolla.

1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa neurotieteilijä tri. Jose Delgado keksi ”stimoceiverin”, elektrodin, joka pystyy vastaanottamaan ja lähettämään sähköisiä signaaleja FM-radioaaltojen avulla. Tällainen laite, joka istutetaan aivoihin poskionteloiden kautta, toimii voimakkaana stimulanttina, kun se aktivoidaan FM-radioaallolla. Voidaan olettaa, että stimoceiveria on sittemmin muokattu vastaanottamaan stimulaatiota mikroaaltopulsseista ja se pystyy hallitsemaan suuresti istutetun uhrin reaktiomekanismeja.

Yksi parhaiten dokumentoiduista tapauksista tuntemattomien elektronisten laitteiden istuttamisesta on Robert Naeslundin tapaus. Ensimmäinen lääkäri, joka tuki hänen kamppailuaan osoittaakseen, mihin häntä on käytetty, Kalifornian yliopiston professori Peter Lindstrom kirjoitti hänelle kirjeessä:

‘Vastauksena viimeisimpään röntgenkuvia koskevaan kirjeeseesi voin vain vahvistaa, että otsalohkosi pohjaan ja kalloosi on istutettu joitakin vieraita esineitä, todennäköisesti aivoihin lähettäviä laitteita… Olen täysin samaa mieltä Lincoln Lawrencen kanssa, joka kirjoitti kirjassaan ”Were We Controlled?” sivulla 27: ”On kehitetty kaksi erityisen hirvittävää menetelmää. Niillä työskentelevät ja leikkivät kutsuvat niitä salaa ’R.H.I.C.:ksi ja E.D.O.M.:ksi’ – radiohypnoottinen aivojen sisäinen kontrolli ja muistin purkaminen.”’’

Robert Naeslund kuvailee raportissaan, joka on saatavilla Gruppenilta, ruotsalaiselta mielenhallintakokeita vastustavalta järjestöltä:

‘Ensimmäisellä poliisikäynnillä 10. maaliskuuta 1972 minut nukutettiin ilman suostumustani, ja herätessäni muutamaa tuntia myöhemmin olin aivan uusissa olosuhteissa. Ensimmäinen asia, jonka huomasin, oli syvästi häiritsevä radiosignaali päässäni. Kuten röntgenkuvista voi nähdä, tämä lähetin oli asetettu vasemman sieraimeni kautta. Tohtori Lindstromin toisessa kirjeessään käyttämä viittaus prosessiin ”muistin sähköisenä purkamisena” on sopiva kuvaus muistitoimintojeni ilmeisestä muutoksesta voimakkaan säteilyn vuoksi.’

Selvää on, että ihmisten hyväksikäyttö salaisissa mielenhallintakokeissa oli synnyttänyt uuden mentaliteetin asianosaisten keskuudessa. Brittiläinen implanttiuhri N’Tumba kuvaili samanlaisia ​​vaikutuksia:

‘… Mitä tulee pääni aivoimplanttiin, se on toiminut tietämättäni tai ilman suostumustani… On todella pöyristyttävää, että jaan kaikki näkemäni, ajatuskuvani, kuulemani…jne. ympärilläni olevien ihmisten kanssa, kun turvallisuuspalvelut käyvät laajamittaista propagandaa mustamaalatakseen henkilöäni, taustaani, käytöstäni, tunteitani ja motiivejani… Minulla ei ole lainkaan yksityisyyttä… En ole vakooja, en ole rikollinen, en ole terroristi. MI5:n viattomana uhrina… Vainoni alkoi kesäkuussa 1988.…’

Herra N’Tumballa on hallussaan röntgenkuvia, jotka lääketieteen asiantuntijat Tukholmassa, Ruotsissa, ovat tarkastaneet. Lääkärit vahvistivat, että hänen vasempaan sieraimeensa on asennettu pieni lähetin. Lisäksi kuvasta näkyy, että takaraivolohkoon sijoitetut elektrodit estävät verenkiertoa, mikä aiheuttaa hapenpuutetta. Tämä näkyy myös hänen etuaivojensa otsalohkossa juuri lähettimen yläpuolella. Lisäksi herra N’Tumba on ilmeisesti nukutettu hänen tietämättään, tai muuten tätä implantaatiota ei olisi voitu suorittaa. Katso hänen kirjeensä kansanedustajalleen alta.

HOUSE OF COMMONS
LONDON SW1A 0AA
Mr K N’Tumba
20 August 1992

 

Hyvä hra N’Tumba

Viimeisimmän vierailunne jälkeen olen kirjoittanut pääministerille puolestanne.

Kuten tiedätte, turvallisuuspalveluilla on hyvin vähän vastuuta alahuoneelle, eikä parlamentin jäsenillä ole juurikaan valtaa MI5:n toiminnan suhteen.

Heti kun saan vastauksen pääministeriltä, ​​otan teihin yhteyttä uudelleen.

Teidän,

John Austin-Walker MP

Kuva 3: Brittiläisen mielenhallinnan uhrin, herra N’Tumban, kirje kansanedustaja John Austin-Walkerille koskien hänen tilannettaan. Mielenkiintoista kyllä, herra Walker kirjoittaa, että parlamentin jäsenillä ei ole juurikaan valtaa salaisen palvelun MI5:n (Gruppen) toimintaan liittyen.
Kuva 3: Brittiläisen mielenhallinnan uhrin, herra N’Tumban, kirje kansanedustaja John Austin-Walkerille koskien hänen tilannettaan. Mielenkiintoista kyllä, herra Walker kirjoittaa, että parlamentin jäsenillä ei ole juurikaan valtaa salaisen palvelun MI5:n (Gruppen) toimintaan liittyen.

Yhdysvalloissa on julkaistu CIA:n asiakirjoja, jotka on julkaistu tiedonvapauslain nojalla. Näissä asiakirjoissa Yhdysvaltain vakoilupalvelu tutki implantteja MKULTRA-mielenhallintaprojektiensa aikana 40 vuotta sitten (katso alla).

Tutkimusehdotus
Ehdotetaan, että tutkimuksen tekijän ohjeiden mukaisesti suoritetaan tutkimuksia paikallisten neurologisten ja fysiologisten stimulanttien vaikutuksesta nisäkkäiden ja lintujen tasapainomekanismeihin. Tutkimustekijällä on täysi määräysvalta käytettävistä eläinlajeista sekä tutkimuksissa noudatettavista menetelmistä ja menettelyistä.

Näiden valittujen elementtien soveltamisesta ihmiseen tehdään erityistutkimuksia ja -arviointeja.

Kenttäolosuhteissa suoritetaan pilottikokeita menetelmien ja menettelyjen kriittisen arvioinnin mahdollistamiseksi. Tehokkuusparametrit ja mahdollisten häiritsevien ilmiöiden vaikutus määritetään.

Yllä esitetyn ohjelman toteuttamiseen tarvitaan seuraava budjetti yhden vuoden ajan. 

Kuva 1. Julkistettu tutkimusehdotus, josta käy ilmi, että CIA yritti laajentaa ihmisiin kohdistuvaa tutkimustaan ​​kenttäolosuhteissa. Mielenkiintoista on, että ensimmäiset väitetyt avaruusolentojen sieppaustapaukset raportoitiin noina aikoina (FOIA/ACHES-MC).

 

CIA:n MKULTRA-aliprojektin nro 94 julkistettu dokumentti, joka on päivätty 22. marraskuuta 1961, osoittaa, että tämä aliprojekti käsitteli miniatyyrikokoisia stimuloivia elektrodi-aivoimplantteja. Kun etäehdollistaminen ja eläinten hallinta oli onnistunut, heräsi kiinnostus laajentaa tätä tutkimusaluetta ihmisiin (katso alla).

 

22. marraskuuta 1961

MUISTIO PÖYTÄKIRJAA VARTEN

ASIA: Project MKULTRA, osaprojekti No.94

Tämän osaprojektin tarkoituksena on jatkaa toimintaa valituilla eläinlajeilla. Tutkimushankkeessa käytetään miniatyyrikokoisia stimuloivia elektrodi-implantteja tietyille aivokeskusten alueille.

Eläinten ehdollistamisen ja hallinnan kannalta olennaisten tekniikoiden ja aivojen sijaintien alustava biologinen työ on saatu päätökseen. Toimintojen etähallinnan toteutettavuus useilla eläinlajeilla on osoitettu. Nykyiset tutkimukset pyrkivät parantamaan tekniikoita ja tarjoavat tarkan kartoituksen hyödyllisistä aivokeskuksista valituilla lajeilla. Tutkimuksen perimmäisenä tavoitteena on ymmärtää eläinten suuntaavaan hallintaan liittyviä mekanismeja ja tarjota järjestelmä, joka soveltuu (poistettu sana) sovellukseen.

Kuva 2: Julkistettu CIA/MKULTRA-osaprojektin nro 94 mielenhallintaa käsittelevä dokumentti 22. marraskuuta 1961. Tiedämme, että amerikkalainen tiedustelupalvelu on tutkinut miniatyyrikokoisia stimuloivia elektrodi-implantteja 1960-luvun alkupuolelta lähtien. He kirjoittavat, että kauko-ohjausta on osoitettu toimivaksi useilla eläinlajeilla (FOIA/ACHES-MC).

 

Mielenkiintoista kyllä, samalle osaprojektille on olemassa tutkimusehdotus, jossa CIA ehdotti salaisia ​​kenttätutkimuksia ihmisillä 1960-luvulla! Tämä on aika, jolloin ensimmäiset avaruusolentojen sieppaustapaukset, kuten Betty ja Barney Hill, tulivat implantti-/mielenhallinta-kenttätutkimuksiin.

MILABS-kirjassamme osoitamme, että on helppo luoda avaruusolentojen sieppausskenaarioita hallusinogeenisten lääkkeiden ja hypnoosin avulla peitteeksi salaisten mielenhallintakokeiden piilottamiseksi. Esittelemme julkistetun CIA MKULTRA -dokumentin, joka osoittaa psykokemikaalien käytön yksilön hallitsemiseksi tai mustamaalaamiseksi. Mielenkiintoista kyllä, niissä käsitellään tutkimuksia, jotka perustuvat tiukasti ”tarve tietää” -periaatteeseen kenttätyössä.

Väitetyistä avaruusolentojen sieppauksista on raportoitu 1960-luvulta lähtien. Kuinka outoa, että muut kuin ihmiset istuttivat heidät asettamalla pieniä esineitä heidän nenään nenäkäytävän ja poskionteloiden kautta. Tärkeä tosiasia on, että transnasaalinen implantti on yleisesti käytössä neurokirurgiassa! Voidaan siis spekuloida, ovatko väitetyt tällaisia ​​implanttitoimenpiteitä suorittavat avaruusolennot todellisuudessa salaisista operaatioista tulevia agentteja?

Salainen virasto, joka on kiinnostunut seuraamaan ja valvomaan fysiologisia tietoja henkilöstä, jota tietämättään käytetään salaisissa testeissä tai kokeiluissa suunnatun energian aseilla, voisi myös käyttää biolääketieteellistä telemetriaa. Tämä määritellään biolääketieteellisten instrumenttien erityisalueeksi, joka mahdollistaa fysiologisten tietojen siirtämisen usein saavuttamattomasta paikasta etävalvontapisteeseen. Lähetinyksikkö voidaan istuttaa kohteen kehoon. Eläimiä on seurattu biotelemetrialla noin kolmenkymmenen vuoden ajan. Käyttämällä telemetriajärjestelmiä menetelmänä avaruusolentojen sieppaamien valvontaan armeija voisi saada tietoja, kuten tietoa hengityksestä, lihasjännityksestä ja adrenaliinin esiintymisestä verenkierrossa.

Itävaltalainen televisio-ohjelma ORF2 raportoi tiedelehdessä Modern Times, että Saksan hallituksen rahoittamat lääketieteen tutkijat kehittivät aivoimplantin ihmisten seurantaan sydänkohtausten ehkäisemiseksi tai muihin lääketieteellisiin tarkoituksiin. Biotelemetrinen aivoimplantti on riisinjyvän kokoinen (0,8 x 2 mm). Raportoitiin, että Saksan tiedeministeriö antoi tälle 21 miljoonan dollarin ”siviili”tutkimushankkeelle etusijan. Koko raportti oli propagandaa aivoimplanttien ”lääketieteellisen” käytön puolesta.

Sanomisia lainattiin lääkäreiltä, jotka olivat kuvitelleet, että lähitulevaisuudessa ”kaikkiin” istutettaisiin tällainen laite. He väittivät, että pelkästään Saksassa 300 000 sydänkohtauksesta kärsivää ihmistä vuodessa voitaisiin suojata tällä biotelemetrisellä seurantatekniikalla. Valitettavasti kukaan ei raportoinut tämän teknologian kielteisistä puolista. Jos joidenkin lääkäreiden ja hallitusten visiot, että kaikkiin istutettaisiin ja heitä seurattaisiin tällaisilla laitteilla, toteutuvat, George Orwellin ”Vuonna 1984” näyttäisi vanhanaikaiselta.

Kognitiivisia ilmentymiä ja toimintaa, kuten ajatuksia ja visuaalisia vaikutelmia tai tunteita, sekä käyttäytymistä ja psykologisia reaktioita, voitaisiin jatkuvasti rekisteröidä, mikä mahdollistaisi salaisten sotilas-/tiedustelupalveluiden, lääketieteen tutkijoiden ja hallituksen tarkkailla implantoitua yksilöä syvällisemmin ja kattavammin kuin henkilö itse pystyisi.

Tietokoneen analysoinnin ja manipuloinnin avulla on jopa mahdollista vaikuttaa yksilön fyysiseen ja henkiseen tilaan. Aivojen sisäisen kauko-ohjauksen potentiaalia rajoittaa vain tutkijan mielikuvitus.

Kirjassamme MILABS osoitamme, että implantteihin kohdistuu nykyään suurta sotilaallista kiinnostusta. Ilmavoimien julkaisema artikkeli, jossa tarkastellaan vuoden 2025 teknologisia tarpeita, on otsikoitu ”Information Operations: A New War-Fighting Capability”. Tässä artikkelissa kirjoittajat käsittelevät myös aivoihin istutettua kybertilannetta. He ehdottavat istutettuja mikroskooppisia aivosiruja, jotka suorittavat kaksi toimintoa. Ensinnäkin biosiru yhdistää istutetun henkilön matalalla kiertoradalla olevaan integroitujen tai älykkäiden satelliittien (IIC) ryhmään, luoden rajapinnan istutetun henkilön ja tietolähteiden välille. Implantti välittää IIC:n käsitellyt tiedot käyttäjälle. Toiseksi biosiru luo tietokoneella luodun mentaalisen visualisoinnin käyttäjän pyynnöstä. Visualisointi kattaa yksilön ja antaa käyttäjän sijoittaa itsensä valittuun ”taistelukenttään”. Lisäksi IIC:hen voitaisiin liittää laaja valikoima tappavia tai ei-tappavia aseita, jolloin erityisvaltuutetut istutetut käyttäjät (superkybersotilaat) voisivat käyttää näitä aseita suoraan.

Tämä tarkoittaa, että sotilas pystyisi näkemään normaalin maailman sekä päällekkäisen tietokerroksen, joka tunnistaa ja kuvaa tiettyjä kohteita näkökentässään. Hän pystyisi nyt arvioimaan kohteiden edustamaa uhkaa ja määräämään erilaisia ​​asejärjestelmiä kohteiden tuhoamiseksi etäältä.

Sotilastutkimuksen päätelmänä on, että kybersotilaiden tulisi keskustella tietokoneiden kanssa. On myös mielenkiintoista, että ehdotetussa kybertilanteessa käytettyjen aivoimplanttien pitäisi hajota, jos vihollinen vangitsee tai tappaa implantoidun sotilaan. Siru hajoaa eikä vihollinen voi irrottaa sitä takaisinmallinnusta varten.

Lisäksi vakoilutapausten ja ystävällisten käyttäjien vihollisen puolelle loikkaamisen yhteydessä IIC-satelliitit kykenisivät deaktivoimaan ja hajottamaan rikoksentekijöiden istutetut sirut. On mielenkiintoista, että joskus hajonneista implanteista on raportoitu niiden poistamisen jälkeen henkilöiden toimesta, jotka väittivät avaruusolentojen sieppaavan ne.

Tällaisista sotilaallisista tutkimuksista voidaan nähdä, että salainen tutkimus ihmisen, aivojen ja koneen sekä virtuaalitodellisuuden implanttien parissa on jo hyvässä vauhdissa. Jotkut tässä artikkelissa mainituista viittauksista viittaavat sotilastutkimuslaitoksiin ja ovat julkisesti salattuja. Koska kirjoittajat toteavat, että laitteiden istuttaminen ihmisiin herättää nykyään eettisiä ja julkisuuskuvaan liittyviä kysymyksiä, jokainen, jolla on hallussaan IIC/aivoimplanttiteknologiaa, olisi ”isoveli”, joka voisi valvoa koko Maapalloa. Meidän pitäisi kysyä, keitä koekaniineja näissä futuristisissa tutkimusprojekteissa on?

Mielenkiintoista kyllä, he esittävät, että huoli ihmisen elimistöön istutettavista asioista saattaa perustua nykyajan ajatteluun; vuonna 2025 ajatus ei ehkä ole yhtä hälyttävä. Näyttää siltä, ​​että olemme siirtymässä ”valvottuun” ja ”istutettuun” yhteiskuntaan!

Lähdeviitteet

Lindquist, Lennart, Taylor, Evamarie, Naeslund Robert. ‘Cybergods.’ Gruppen, Stockholm, Sweden, 1996.

Delgado, Jose, M.R. Physical Control of the Mind: Towards a Psychocivilized Society, Harper and Row, New York, Evaston and London, 1969.

Yksityiset keskustelut mielenhallinnan uhrien ja tutkimusorganisaatioiden, kuten Ed Lightin Mind-Control Forumin, kanssa 1996-1998, https://www.lambros.name/profreedom/survivors_links.html

Yksityinen kirjeenvaihto Robert Naeslundin kanssa, 1996-1998

Lammer, Helmut & Lammer, Marion. Verdeckte Operationen: Militaerische Verwicklungen in UFO-Entfuehrungen. Herbig (Thomas Wimmer Ring 11, D-80539 Munchen), Munchen, 1997.

Yksityinen kirjeenvaihto Robert Naeslundin kanssa sekä: Naeslund, Robert. Letter to Prime Minister Carl Bildt, Stockholm, November 19, 1992.

International Network Against Mind-Control, Box 136, 11479 Stockholm, Sweden, 1992

Hardy, J. ‘Transsphenoidal Hypophysectomy’, Neurosurgery., Vol. 34, page 582-594, 1971.

Griffith, H.B., et al. ‘A Direct Transnasal Approach to the Sphenoid Sinus.’ Technical Note, J. Neurosurgery, Vol. 66, page 920-924, 1987.

Rosenfeld, J.V. ‘Transnasal Stereotactic Biopsy of a Civus Tumor.’ J. Neurosurgery, Vol. 76(5), page 878-879, 1992.

Jutter, C., dean, Wen, H. Ko., Spear, M., Thomas, Mackay, Stuart. ‘Bio-medical Telemetry.’ Engineering in Medicine and Biology Magazine, March, 1993. Bochdansky, Alexander. ‘Ein Chips im Kopf schlaegt Alarm’, Modern times, ORF2, January 9, 1998.

‘Air Force 2025: 2025 support officer Air University, Air Education and Training Command.’ Developed by the Air Force Base, Alabama, August, 1996.

Osborne, William, B. (LTC), Bethel, Scott, A. (Maj), Chew, Nolen, R. (Maj), Norstrand, Philip, (Maj), Whitehead, Yulin, G. (Maj). ‘ Informations Operations: A New War Fighting Capability.’ A Research Paper presented to Air Force 2025, August 1996.

 

Artikkelin julkaissut Truth Campaign

Uutiset

Ilmavoimien ilmiantajan kuolema, jonka oli määrä paljastaa UFO-salaisuuksia, on julistettu ’epäilyttäväksi’

Kommentoi

Entinen Yhdysvaltain ilmavoimien tiedustelu-upseeri kuoli ennen kuin hän ehti todistaa UFO-ilmiöitä koskevassa ilmiantajien kuulemistilaisuudessa, mikä on herättänyt vaatimuksia FBI:n tutkinnan aloittamisesta.

Matthew James Sullivan oli vain 39-vuotias kuollessaan 12. toukokuuta 2024, kun hän oli tiettävästi riistänyt henkensä. Hänen virallista kuolinsyytään ei kuitenkaan ole julkistettu, eikä paikalliset tiedotusvälineet raportoineet tapauksesta tuolloin.

Nyt Missourin osavaltion kongressiedustaja Eric Burlison on kertonut Daily Mailille, että Sullivan oli valmistautumassa toimimaan avaintodistajana kongressin tutkijoille, jotka tutkivat tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä, jotka tunnetaan yleisesti nimellä ufot.

Burlison kertoi olevansa ”erittäin huolissaan” siitä, että Sullivanin kuolema vaikuttaa ”epäilyttävältä”, ja vihjasi, että kokenut tiedustelu-upseeri saattoi joutua kohteeksi, jotta hänet saataisiin vaiennettua ennen kuin hän ehtisi paljastaa tietojaan ei-ihmisten avaruusaluksista ja avaruusolennoista.

”Katsokaa Matthew Sullivanin ansioluetteloa ja kokemusta. Hän oli ehdottomasti henkilö, jolla oli pääsy korkeimman turvaluokituksen tietoihin ja joka tiesi joitakin maamme tärkeimpiä salaisuuksia”, Burlison selitti. ”Ja niin tiesivät monet muutkin näistä ihmisistä.”

Kongressiedustaja selitti, että tiedusteluyhteisön tarkastajan suorittamassa tutkimuksessa paljastui ”vakavia väitteitä virheellisestä toiminnasta ja mahdollisesti laittomista toimista”, jotka viittasivat siihen, ettei 39-vuotiaan miehen kuolema ollut itsemurha.

Burlison sanoi: ”Se, että hänet oli kutsuttu UAP-työryhmän tilaisuuteen. Se, että hänen oli määrä tulla puhumaan… Kuultuani tästä tragediasta tunsin, että asiaa kannatti tutkia.”

Torstaina hän esitti FBI:n johtajalle Kash Patelille virallisen pyynnön, jotta agentit tutkisivat Sullivanin kuoleman mahdollisena rikoksena.

”Hänen kuolemaansa ympäröivät äkilliset ja epäilyttävät olosuhteet herättävät vakavia huolenaiheita mahdollisesta rikoksesta sekä muiden asiaan liittyvien henkilöiden turvallisuudesta”, Burlison kirjoitti Daily Mailille toimitetussa kirjeessä FBI:lle.

Matthew James Sullivan (kuvassa) oli Yhdysvaltain ilmavoimien veteraani, jonka oli määrä todistaa ilmiantajana kongressin käynnissä olevassa UFO-tutkinnassa
Matthew James Sullivan (kuvassa) oli Yhdysvaltain ilmavoimien veteraani, jonka oli määrä todistaa ilmiantajana kongressin käynnissä olevassa UFO-tutkinnassa

Yhdysvaltain hallitus on edelleen pitänyt kiinni kannastaan, ettei UFOjen tai avaruusolentojen olemassaolosta ole koskaan ollut fyysisiä todisteita.

UAP-ilmiantaja ja Yhdysvaltain ilmavoimien eläkkeellä oleva majuri David Grusch oli ottanut yhteyttä Sullivaniin ennen tiedustelu-upseerin äkillistä kuolemaa, joka tiettävästi jätti Gruschin ”äärimmäisen järkyttyneeksi”.

Grusch, joka toimii nykyään Burlisonin vanhempana neuvonantajana, palveli 14 vuotta ilmavoimissa ennen siirtymistään tiedustelu-upseeriksi National Reconnaissance Officeen, joka rakentaa ja laukaisi valvontasatelliitteja Pentagonille.

Hänestä tuli lopulta ilmiantaja, joka todisti kongressin edessä vuonna 2023 saatuaan tietää, että Yhdysvaltain hallituksen osastot olivat salanneet ufo-löytöjen talteenotto- ja käänteissuunnitteluohjelmia vuosikymmenten ajan.

”Grusch auttoi häntä tulemaan esiin ilmiantajana”, Burlison vahvisti Daily Mailille perjantaina.

Kongressiedustaja lisäsi, ettei hän ollut puhunut Sullivanin kanssa suoraan eikä tiennyt, mitä tietoja tämä oli valmis paljastamaan ajastaan ilmavoimissa ja sotaministeriön alihankkijana, jolloin hän työskenteli joillakin maan salaisimmista tukikohdista.

Erityisesti Sullivanilla oli laaja tausta, joka liittyi sotilastiedusteluun ja Yhdysvaltojen maailmanlaajuisesti käyttämään huipputeknologiaan. Hän työskenteli myös useille ryhmille, joilla väitetään olevan vuosikymmeniä vanhoja yhteyksiä Yhdysvaltojen ufo-salaisuuksiin.

Toimittuaan ”viidennen sukupolven lentotiedustelupäällikkönä” Sullivan työskenteli National Air and Space Intelligence Centerissä apulaisjohtajana Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohdassa. Ohion tukikohta on jo pitkään liitetty väitettyyn kaatuneiden avaruusaluksien talteenottoon vuoden 1947 Roswellin tapauksen jälkeen.

Sullivan työskenteli myös puolustusministeriön alaisessa DARPA-virastossa (Defense Advanced Research Projects Agency), jota on kutsuttu Pentagonin ”ideatehtaaksi” sen dokumentoidun roolin vuoksi futuristisen teknologian, kuten internetin, GPS:n ja stealth-tekniikan, kehittämisessä.

Burlison ehdotti, että FBI:n tulisi tutkia Sullivanin epäilyttävää kuolemaa osana viime vuosina ympäri Yhdysvaltoja lisääntynyttä kadonneiden ja kuolleiden tutkijoiden määrää, ja totesi, että veteraanin tieto salaisista tiedoista sopi väitettyyn kaavaan.

Kongressiedustaja lisäsi, että hän oli jo ollut yhteydessä FBI:n jäseniin, jotka eivät vahvistaneet eivätkä kiistäneet, oliko Yhdysvaltain tiedusteluyhteisö tutkinut Sullivanin kuolemaa tai 11 muuta kuolemaa ja katoamista, jotka on dokumentoitu vuodesta 2022 lähtien.

Useat NASA:n, ydintutkimuksen, avaruusohjelmien ja salaisiin hankkeisiin liittyvät tutkijat ja hallintovirkamiehet ovat kadonneet tai löytyneet kuolleina viime vuosina.

Monilla näistä henkilöistä, mukaan lukien NASA:n Jet Propulsion Laboratoryn ja Los Alamosin kansallisen laboratorion henkilökunta, oli pääsy avaruuslentoja, ydinteknologiaa tai kehittyneitä puolustusjärjestelmiä koskeviin arkaluontoisiin tietoihin, mikä on herättänyt spekulaatioita mahdollisista yhteyksistä.

Burlison ja edustajainhuoneen valvontavaliokunnan puheenjohtaja James Comer valmistelevat yhteistä kirjettä FBI:lle, jossa luetellaan useita tapauksia, joita lainsäätäjät haluavat tutkittavan osana mahdollista salaliittoa.

Tähän mennessä Sullivanin tapaus on tiettävästi ollut vain ”Virginian paikallisen oikeuslääkärin käsiteltävänä”.

Daily Mail on ottanut yhteyttä Virginian paikallisiin viranomaisiin saadakseen kommentteja Falls Churchin asukkaan kuolemaan liittyvistä olosuhteista.

Missourin osavaltion lainsäätäjä totesi, että tällä hetkellä ei ole suunniteltu uusia UAP-ilmiöitä koskevia ilmiantajien kuulemisia.

Burlison kuitenkin totesi, että hän oli puhunut potentiaalisten todistajien kanssa, jotka pelkäsivät joutuvansa rikoksen uhriksi ennen kuin he ehtisivät todistaa työstään UFO-projekteissa.

”Jotkut ovat tulleet esiin ja yrittäneet julkistaa asian vain välttääkseen kaikenlaisen rikollisen toiminnan”, hän selitti.

”Monessa mielessä julkisuuteen tuleminen voi olla sinänsä suoja. Tiedän ainakin yhden henkilön, joka on astunut esiin ja puhunut asiasta hyvin avoimesti, ja hän teki niin, koska tunsi henkensä olevan vaarassa.”

 

Artikkelin julkaissut Daily Mail

Tietoisuus

Tapani Koivula: Viestejä, osa 8

Kommentoi

Tässä on 15. ja 16. luku Tapani Koivulan 1996 kirjasta Viestejä. Kirja on todella ainutlaatuinen ja kuvaa Tapanin kontaktia avaruusolentoihin sekä hänen kanavoimaansa tietoa.

Aiemmat osat: osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7.

15. ENKELIT, HENKIOPPAAT JA LUONNONHENGET

Kulttuurissanne uppoudutte menneisiin ja kurotatte tulevaisuuteen, mutta unohdatte tämän hetken, ja sen mukana todellisen elämän.

* Ovatko parapsykologiset ilmiöt todellisuutta myös avaruus-
olennoille?

— Parapsyykkinen kommunikointi on normaalia maailmankaikkeudessa. Telepatia, selvänäkö, ennaltatietäminen, psykokinesia, ruumiista irtautuminen, levitaatio, materialisaatio, automaattikirjoitus, yhteys henkimaailmaan ovat ilmiöitä, jotka ovat todellisia kaikille herkille olennoille maailmankaikkeudessa.

Ne ovat sellaisinaan neutraaleja ilmiöitä. Voit yhtä hyvin käyttää niitä hyvään kuin pahaan vapaan tahtosi mukaan.

* Miten voi harjoitella parapsyykkistä kommunikointia?

— Rauhoittumalla ja hiljentymällä. Lopettamalla jatkuva kiire rahan ja pinnallisten kiihokkeiden perässä. Vaientamalla turha lörpöttely ihmisten ja itsensä kanssa. Nukkuessannekin teidän aivonne jatkavat levotonta harhailuaan.

Kaiken tämän melun ja rauhattomuuden keskellä on lähes mahdoton vastaanottaa herkkiä signaaleja tai lähettää niitä keskittämällä ja suuntaamalla mielen voimat kohteeseen.

Kun mieli on hallinnassanne, voitte harjoitella parapsyykkistä kommunikointia. Seuraamalla onnistumisia ja epäonnistumisia ja ottamalla niistä opiksi laajennatte tajuntaanne.

Ympäri planeettaanne on miljoonia ihmisiä, jotka eivät ole kadottaneet yhteyttä luontoon ympärillään ja sisällään. He osaavat virittäytyä näkymättömiin kenttiin ja signaaleihin, joita olevaisuus on tulvillaan. Näitä yksinkertaisia ihmisiä te pidätte säälittävinä ja köyhinä, primitiivisinä ja kehittymättöminä. Sopusoinnussa luonnon ja luontonsa kanssa, yhteydessä maailmankaikkeuden perusvoimiin he ovat monin verroin teitä viisaampia, rikkaampia ja onnellisempia.

* Jotkut väittävät, että maapallomme on elävä olento. Pitääkö se paikkansa?

— Tällä hetkellä oikeampi nimitys on kuoleva olento. Planeettaanne voi kutsua eläväksi niin kauan kuin elävä kerros peittää sen pinnan. Kaikki elämä, kasvit, eläimet, ihmiset, henkiolennot sekä näkyvässä että näkymättömässä muodossaan, sekä teidän tasollanne että muissa ulottuvuuksissa muodostavat yhden ja yhteisen kokonaisuuden. Parhaimmillaan se sykkii yhtenä olentona, tietoisena ykseytenä.

Korskealla kehityksellään ihminen on suistamassa tasapainostaan planeettansa, jonka tietoisuus on sairaassa, häiriintyneessä tilassa. Metsän ja meren peittämä planeetta säteilee elämää; nääntyvä, saastunut hiekka-aavikko viestii kuolemaa.

* Sanoit, että parapsyykkisiä kykyjä voi käyttää sekä hyvään että pahaan. Ovatko noidat niitä, jotka tuottavat pahoja asioita parapsykologian kautta?

— Käytät taas nimikkeitä, jotka estävät kohtaamasta totuutta sellaisena kuin se esiintyy. Monet, joita on kutsuttu historianne aikana noidiksi, ovat olleet vilpittömiä Jumalan palvelijoita.

Keskuudessanne on aina ollut niitä, jotka ovat löytäneet sisältään voimia, joilla he voivat siirtää vuoria ja hallita ympäristöään. Jos he ovat pimeän itsekkyyden tilassa, he voivat valjastaa voimansa pahan palvelukseen, usein tietämättäänkin.

* Onko todella niin, että kaikki itsekkyys on pahasta?

— Kuten teille on opetettu, tie valoon ja totuuteen käy oman minän hiljentämisen ja uhraamisen kautta. Toisaalta on oikein ja tervettä huolehtia itsestänne ja voimavaroistanne, jotta voitte toteuttaa elämäntehtävänne ja palvella lähimmäistenne ja kokonaisuuden etua.

* Eräs parapsykologian muoto on selvänäkö, jossa herkkä ihminen saa suoraa tietoa käyttämättä normaaleja aisteja. Tulisiko nykypäivänä enemmän käyttää selvänäkijöiden palveluksia?

— Heitä on syytä kuunnella kuten muitakin asiantuntijoita. Mutta tärkeintä on, että kerättyäsi tietoa eri tahoilta teet itse valintasi ja ratkaisusi. Kun herkistyt, voit olla oma selvänäkijäsi. Kun löydät todellisen minäsi ja puhdistat mielesi, voit auttaa ihmiskuntaa nöyränä Jumalan palvelijana.

* Sananvalintasi ovat usein kovin uskonnollisia. Monia nykyaikaisia ihmisiä tällaiset tekstit ärsyttävät. Eikö olisi parempi käyttää tieteellistä sanastoa tai aivan arkipäivän peruskieltä?

— Pyhyyden kokemus on yhteinen, ja sen kuvaamiseen teillä on ainoastaan uskonnollinen sanasto. Tieteenne ei tunne pyhyyttä, eikä pyhyys ole läsnä arkipäivässänne.

Ihminen, joka löytää valon unohtamalla itsensä ja virittäytymällä Jumalan ja ihmisten palvelijaksi, nousee pyhyyteen, joka on yhteinen kaikille teidän uskonnoillenne.

* Tarkoitukseni oli kysyä parapsykologian eri ilmenemismuodoista, mutta huomaan eksyneeni uskonnon puolelle.

— Sanat ovat eksytystä. Tänä päivänä se, mitä te kutsutte parapsykologiaksi, johtaa samojen perustotuuksien luo, joita teille on välitetty uskontojen kautta. Uskontojen perinne on monelle kauhistus, ja väärät tulkinnat ja vääräoppisten tuomitseminen ovat aiheuttaneet henkistä väkivaltaa ja tarpeetonta ahdistusta. Myöskään teidän tieteenne nykyisessä muodossaan ei tarjoa riittäviä tienviittoja totuuden etsijöille.

Totuus murtautuu esiin uudella tavalla, uusia reittejä. Jos te ette totuutta julista, kivet huutavat sen julki.

* Edustatteko myös te uutta tapaa totuuden välittämisessä ihmiskunnalle?

— Totuus on aina uusi ja tuore, kun se esiintyy ilman vanhaa painolastia. Emme kuitenkaan halua esiintyä profeettoina tai jumalolentoina. Tahdomme olla vanhempia veljiänne, jotka ovat seuranneet ja ohjanneet planeettanne kehitystä kymmenien tuhansien vuosien ajan. Uutta ovat teidän sananne ja tulkintanne, joilla kuvaatte meitä ja meidän toimintaamme.

* Käsittääkseni ufoista eli tuntemattomista lentävistä esineistä on ruvettu puhumaan vasta toisen maailmansodan jälkeen.

— Nimitys on jälleen kerran epäonnistunut. Olemme halunneet säilyttää tietyn välimatkan turvataksemme oman ja myös teidän toimintavapautenne. Silti olemme ilmestyneet riittävän usein ja laajasti, joten nimitys ’tuntematon’ on mielestäni kohtuuton ja epäystävällinen. Jos jokin asia on teille tuntematon, suhtaudutte siihen orjallisen kunnioittavasti tai pelokkaan vihamielisesti. Kumpaakaan emme toivo.

On totta, että hirvittävä sotanne johti planeettanne tuhon partaalle ja meidän oli pakko lisätä aktiivisuuttamme. Ensimmäistä kertaa teillä oli valmius tuhota elämä maapallolta. Samalla kehititte teknologian, jonka turvin pystyitte levittämään tuhoanne myös avaruuteen. Sen me olemme halunneet estää voimistamalla seurantaa ja ohjausta.

* Millä nimellä teitä on aikaisemmin kutsuttu, jos olette olleet yhteydessä ihmiskuntaan kymmeniä tuhansia vuosia?

— Jotkut ovat kutsuneet meitä paholaisiksi, jotkut jumaliksi, jotkut enkeleiksi, kukin kehitystasonsa ja maailmankuvansa mukaan. Te annatte kaikelle nimen ja luulette löytäneenne totuuden.

Olemme korkeampien energioiden sanansaattajia. Teidän tulisi oppia menneistä kulttuureista, joiden aikana ihminen on päässyt evoluutiossaan teitä pidemmälle säilyttämällä yhteytensä korkeampiin energioihin.

Teidän kulttuurissanne on ollut liian pitkiä jaksoja, jolloin olette kadottaneet yhteyden korkeampiin voimiin ja paneutuneet aineellisten arvojen tavoitteluun ja ulkonaisen kehityksen edistämiseen. Todellisen evoluution edellytys on, että soveltaessanne henkisiä viisauksia käytännön elämään säilytätte samalla jatkuvan yhteyden korkeampiin energioihin.

* Siis oletteko te tosiasiassa kaikkien uskontojen luojia? Onko todellisia enkeleitä ja henkiolentoja olemassakaan?

— Meidän ja teidän yläpuolellanne on Jumala, kaiken luoja ja alkulähde. Hänet löydät kaikkialta: taivaiden takaa, valtameristä, jokaisesta solusta ja atomista, kuten myös omasta sydämestäsi.

Hänellä on rajaton joukko palvelijoita, joista osa on teitä ja meitä alemmalla, osa ylemmällä tasolla. Osa on näkyvässä, osa näkymättömässä muodossa. Eri aikoina ihminen on käyttänyt näistä palvelijoista erilaisia nimikkeitä, jotka kulloinkin ovat tyydyttäneet ihmiskunnan senhetkisiä tarpeita ja senhetkistä maailmankuvaa.

Totuus on yksinkertainen, mutta teidän tuikkiva älynne ja vapaa tahtonne selittää kaiken monimutkaisesti ja hämärästi. Aina ette edes pyri selkeyteen, vaan yritätte sanoillanne peittää oman tietämättömyytenne tai salata totuuden muilta.

* Onko jälleensyntyminen todellisuutta?

— Elä tätä hetkeä täydestä sielustasi ja mielestäsi. Vain tässä hetkessä voit elää ja tehdä valintoja. Kulttuurissanne uppoudutte menneisiin ja kurotatte tulevaisuuteen, mutta unohdatte tämän hetken ja sen mukana ainoan todellisen elämän.

Elämä on ikuinen, ja elämä jatkuu kuoleman jälkeen toisissa muodoissa. Kun elät oikein tämän hetken, voit kunniakkaasti tehdä tiliä Jumalasi edessä.

Tämän elämäsi jälkeen sinulle on varattu uusia kehitysjaksoja, joissa voit ottaa huomioon kaiken tähän asti oppimasi. Kaiken tarkoitus on edetä kohti valoa ja jumaluutta. Siinä on todellisen kehityksen salaisuus.

* Vielä parapsyykkisistä ilmiöistä ja muusta rajatiedosta. Jotkut tiedemiehiksi itseään kutsuvat väittävät, että kaikki jotka kokevat parapsyykkisiä ilmiöitä tai näkevät ufoja, ovat mieli- puolia tai huijareita. Mistä erottaa, ovatko ihmisen kokemukset aitoja vai kuviteltuja?

— Sinä itse ja sinun kokemuksesi ovat ainoa tutkimusväline, jonka kautta voit etsiä totuutta ja tehdä tosi tiedettä. Elämä ja maailmankaikkeus ovat täynnä asioita, joihin tiedemiestenne laboratoriot, koeputket ja mikroskoopit ovat liian karkeita ja kömpelöitä.

Ihminen voi tutkia kokemustensa kautta todellisuutta vain, jos hän on valmis kohtaamaan totuuden sellaisena kuin se tulee vastaan — ilman rajoittavia ennakkoluuloja, ilman häiritseviä tunteita, ilman johdattelevia tavoitteita. Sinun tulee olla äärimmäisen rehellinen totuuden edessä. Ole valmis matkaan, mihin tahansa totuus sinut kuljettaa.

* Tuo vaatii enemmän rohkeutta kuin keskivertoihmiseltä löytyy.

— Rehellistä ja vilpitöntä etsijää autetaan näkymättömiltä tasoilta. Se on Jumalan palvelijoiden pyhä tehtävä. Paljon on niitä, jotka eivät ole rehellisiä itselleen. He sekoittavat keskenään tietonsa ja kokemuksensa, muistikuvansa ja kuvitelmansa, uskonsa ja harhaluulonsa, toiveensa ja painajaisunensa. Lopputuloksena on sekasotku, joka on irvikuva totuudesta.

Kaikki se mikä tapahtuu normaalia näkökenttäänne korkeammilla värähtelytasoilla, vaatii erityistä herkkyyttä, mutta myös timantintarkkaa arviointikykyä. Siksi uskonnon piirissä on kaikkina aikoina ollut paljon eksytystä ja harhaoppia.

Aina on ollut myös niitä, jotka kärsimättöminä etsivät totuutta huumaavien aineiden avulla. Huumeet avaavat todellisuuden portteja, mutta takana vaanivat myös pahuuden lohikäärmeet.

Huumeet ovat kielletty hedelmä, johon viisas ei kajoa. Tiedon puu on ihmistä varten, mutta tie sen luo kulkee rakkauden kaitaa polkua pitkin. Henkinen kehitys vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja antautumista johdatukseen. Vain siten saavutat voimaa ja viisautta, joiden avulla voit nauttia hedelmiä tiedon puusta.

* Tiede kieltää kuoleman jälkeisen elämän. Myös nykypäivän kirkko usein vaikenee siitä mitä kuolevalle tapahtuu. Voimmeko kuoleman jälkeen osallistua läheistemme elämään henkimaailmasta päin?

— Ihminen yleensä vaikenee siitä mitä ei tunne. Kun siirryt te jokainen vuorollanne kuoleman rajan yli, huomaatte kuinka luonnollista on henkisen elämänne jatkuvuus. Kuten teidän viisaanne ovat kaikkina aikoina opettaneet, henkimaailma on jo nyt todellisena ympärillänne. Kuolemansa jälkeen ihminen voi jonkin aikaa seurata ja vaikuttaa entisen elämänsä näyttämöllä, kunnes uudet tehtävät nostavat hänet toisille tasoille, toisiin rooleihin.

* Koetteko te meidän henkimaailmamme?

— Meidän on helpompi olla yhteydessä heihin kuin teihin, koska henkiolennot eivät vaadi sanoja tai todisteita. Te näette kuin kuvastimessa, he näkevät suoraan silmästä silmään.

* Ovatko myös niin sanotut kummitukset todellisia?

— Kuoleman kohdannut ihmissielu, joka on ahdistunut ja tietämätön kuoleman merkityksestä, voi jäädä samaan paikkaan ja aikaan ahdistuksensa ja tietämättömyytensä vangiksi. Kummitusilmiön syynä on useimmiten äkillinen kuolema. Jos uskontonne ei olisi joutunut aineellisuuden orjaksi, rahan ja tieteen pauloihin, sillä olisi keinot näiden kuoleman vankien vapauttamiseksi.

* Puhuit aikaisemmin henkimaailman ja Jumalan palvelijoiden moninaisuudesta. Onko myös oikeita enkeleitä ja luonnonhenkiä olemassa?

— Jos avaat lukemattomat kirjasi, löydät vuosituhantista tietoa erilaisista henkiolennoista. Kaikkina aikoina ja myös tänä päivänä on keskuudessanne herkkiä ihmisiä, jotka kohtaavat henkimaailman yhtä todellisena kuin ystävänsä ja sukulaisensa.

Kaikilla on oma tehtävänsä maailmankaikkeuden lakien täyttämisessä. Pyhyyden kokemuksessa ihminen voi kohdata enkeleitä, ja syvällä luonnon helmassa on mahdollista aistia luonnonhenkiä.

* Onko olemassa henkioppaita, jotka ohjaavat meitä totuuden tiellä?

— Nimitykset ja kokemukset vaihtelevat, mutta tärkeintä on usko ja luottamus siihen, että anova saa ja etsivä löytää. Pyytäkää ja rukoilkaa, niin teille annetaan juuri sopivaa ohjausta ja apua. Totuuden etsijää ei koskaan jätetä yksin.

* Riittääkö pelkkä pyyntö?

— Voit lisäksi kehittää mielesi herkkyyttä, niin että se mitä tieteenne kutsuu alitajunnaksi, avautuu kanavaksi. Alitajuntasi ei ole pelkkä musta jätepussi, kuten teille on väitetty, vaan se voi toimia väylänä kymmenille tasoille — ihmismielen syvyyksistä kaukaisen ystäväsi kaipauksiin ja näkymättömistä henkimaailmoista universumin kosmisiin ääniin.

16. LUONTO, TEKNOLOGIA JA KEHITYS

Parasta teknologiaa on se, joka palvelee perustarpeiden tyydyttämistä, niin että teille jää enemmän aikaa henkenne kehittämiseen ja totuuden etsimiseen.

* Minkälainen teknologia olisi hyväksi ihmiskunnalle?

— Mikään ei ole planeettanne elämälle niin vaarallista kuin ne koneet ja laitteet, joista useimmat teistä ovat ylpeitä kuin lapset leluistaan. Ne tuhoavat luontoa, tappavat ihmisiä, tuhlaavat energiaa, synnyttävät melua, pilaavat ilman, myrkyttävät vedet ja lisäävät jätteitä. Vaarallisin osa teknologiaanne on pyhitetty ihmisten tuhoamiselle. Osa koneistanne tappaa vain kasvit ja eläimet, osa ihmisen ruumiin ja mielen pyrkiessään korvaamaan omat liikuntaelimenne ja ihmissuhteenne. Näiden helvetinkoneiden seurauksena on syntymässä uusi vammainen ihmisrotu, joka on kuin muumio lasiarkussa. Hän kohtaa toisen ihmisen lasiruutujen kautta ja Luojan luonnon metallilaatikon ikkunoiden lävitse. Koneillanne te pilaatte todellisen elämänne ja nopeutatte pääsyänne haudan lepoon.

* Onko olemassakaan hyvää teknologiaa?

— Ratkaisevaa on, miten konetta, laitetta tai rakennusta käytetään. Samanlaisessa rakennuksessa voitte palvoa sekä Jumalaa että saatanaa. Samat laitteet voivat yhdistää tai erottaa ihmisiä.

Parasta teknologiaa on se, joka palvelee perustarpeiden tyydyttämistä, niin että teille jää enemmän aikaa henkenne kehittämiseen ja totuuden etsimiseen. Koneet ja laitteet, jotka helpottavat kohtaamaan toisen ihmisen, ovat ihmiskunnalle siunaukseksi. Parhaiden koneiden avulla voitte kokea planeettanne yhdeksi ja yhteiseksi, ja tutkia maailmankaikkeuden mysteerioita.

* Näillä leveysasteilla ihminen ei selviä ilman suojaavia rakennuksia. Minkälaista arkkitehtuuria meidän tulisi suunnitella?

— Suunnitelkaa ihmisille, mutta luontoa unohtamatta. Luokaa tiloja, jotka heijastavat luontoa ja sen tarkoituksenmukaisuutta. Ihmisen tulee viihtyä rakennuksissa ikään kuin kattona olisi sateenkaarten ja pilvien koristama sinitaivas, seininä huojuvat puut ja kuiskailevat pensaat, lattiana vihreä nurmi ja tuoksuva kukkaketo, valaisimina auringon kultaiset säteet ja tähtien etäinen tuike.

Älkää rakentako ihmisille palatseja tai hautakammioita, vaan toimivia ja viihtyisiä onnen tiloja, joita ympäröi elävä luonto ja jotka joskus maatuvat takaisin luontoon. Älkää luoko monumentteja ihmisen kunniaksi, vaan työn ja hengen soittimia, suojia ihmisen kasvulle ja kehitykselle — arkkitehtuuria Jumalan kunniaksi.

Eksopolitiikka

Rockefellerin UFO-briiffausdokumentti: Johdanto ja yleiskatsaus

Kommentoi

TUNNISTAMATTOMAT LENTÄVÄT ESINEET

BRIIFFAUSDOKUMENTTI

PARAS SAATAVILLA OLEVA TODISTUSMATERIAALI

kirjoittanut

DON BERLINER

sekä

Marie Galbraith

Antonio Huneeus

CUFONS, FUFOR, MUFON esittämänä

joulukuu 1995

SUOSITUSKIRJE

koskien

BRIIFFAUSDOKUMENTTIA

aiheesta

TUNNISTAMATTOMAT LENTÄVÄT ESINEET

joulukuun 15. 1995

Arvoisat vastaanottajat:

Uskomme, että tämä tiedote tunnistamattomista lentävistä esineistä (UFO) esittelee parhaat saatavilla olevat todisteet UFOjen olemassaolosta. Vaikka tässä esitetään vain lyhyt otos maailmanlaajuisesti saatavilla olevista tieteellisistä ja sotilaallisista todisteista, se kattaa joitakin huolellisimmin dokumentoituja tapauksia.

Vaikka useat maailman hallitukset ovat käsitelleet tätä ongelmaa, kuten oheisesta raportista voitte nähdä, katsomme, että näiden hallitusten tulisi nyt julkistaa kaikki keräämänsä UFO-todisteet, jotta tiedeyhteisö voisi suorittaa perusteellisen ja avoimen tutkimuksen.

Poliittiset rajoitukset, jotka pakottivat salailuun kylmän sodan aikana, eivät ole enää perusteltuja, ja ratkaisu UFO-mysteeriin voi merkitä sekä tieteellistä että yhteiskunnallista läpimurtoa.

Me allekirjoittaneet vahvistamme, että tässä tiedotteessa esitetyt tiedot ovat parasta saatavilla olevaa avoimista lähteistä peräisin olevaa näyttöä.

CUFOS (UFO-tutkimuskeskus): puheenjohtaja tohtori Mark Rodeghier

FUFOR (UFO-tutkimussäätiö): puheenjohtaja Richard H. Hall

MUFON (Mutual UFO Network): kansainvälinen johtaja ja puheenjohtaja Walter H. Andrus

KIITOKSET

Ilman monien ihmisten innokasta apua tämän tiedotteen laatiminen olisi ollut huomattavasti vaikeampaa, ellei jopa mahdotonta. Vaikka kiitettävien henkilöiden määrä on liian suuri, jotta voisimme kiittää jokaista erikseen, jotkut ansaitsevat erityisen kiitoksen:

Laurance S. Rockefellerille hänen näkemyksellisyydestään ja tuestaan, niin taloudellisesta kuin muustakin, sekä George Lambille hänen päivittäisestä kiinnostuksestaan ja siitä, että hän toimi niin tehokkaasti Rockefellerin yhteyshenkilönä.

Marie ”Bootsie” Galbraithille alkuperäisestä ideasta ja sadoista tunneista, jotka hän käytti sen toteuttamiseen. Sandra Wrightille siitä, että hän antoi BSW-säätiönsä käyttöön katto-organisaationa, jonka alla kaikki työ voitiin tehdä. Tina Nighmanille siitä, että hän käytti kykyjään ja hyvää huumorintajuaan monenlaiseen hallinnolliseen avustustyöhön.

UFO Research Coalitionin johto: Center for UFO Studies, Fund for UFO Research ja Mutual UFO Network, yhteistyöstä ja täydestä tuesta.

Belgian kuninkaallisten ilmavoimien apulaiskomentaja, kenraalimajuri Wilfred De Brouwer; tohtori Claude Poher, Groupe d’Etudes des Phénomènes Aerospatiaux Non-identifiés (GEPAN) -tutkimusryhmän perustaja; Jean-Jacques Velasco, Service d’Expertise des Phénomènes de Rentrées Atmosphériques (SEPRA) -tutkimuslaitoksen johtaja; Société Belge d’Etude des Phénomènes Spatiaux (SOBEPS) sekä kansainvälisesti tunnustetut UFO-asiantuntijat Stanton T. Friedman ja Timothy Good, jotka anteliaasti antoivat aikaansa ja apuaan.

VALTION SALAILU

Demokratiassa päätös siitä, mihin rajanveto kansalaisten tiedonsaantioikeuden ja hallituksen kansallisen turvallisuuden nimissä harjoittaman salailun välillä tehdään, on jätettävä yhteiskunnan asianmukaisille edustajille. Tämä kysymys on noussut nykyään huomion keskipisteeksi, ja se liittyy erityisesti sekä kongressin sisällä että sen ulkopuolella käytävään keskusteluun ufo-ilmiöistä.

Ilmeisistä syistä puolustusvoimien ja tiedustelupalvelujen on säilytettävä tietty salailun taso. Viime vuosikymmeninä, ja erityisesti kylmän sodan päättymisen jälkeen, monet tarkkailijat ovat kuitenkin katsoneet, että hallituksen salailu on mennyt liian pitkälle.

Valtion virkamiesten valta rajoittaa pääsyä laatimiinsa raportteihin luokittelemalla ne ”luottamuksellisiksi”, ”salaisiksi” tai jopa ”erittäin salaisiksi” on usein ehdoton. Kun nämä raportit on luokiteltu, niiden luokituksen voi poistaa vain niiden laatija tai erityisen menettelyn kautta, joka etenee hitaasti kuin jääkausi. Myöskään tiedonvapauslaki (FOIA) ei juurikaan auta. Se ei koske suurinta osaa salaiseksi luokitellusta aineistosta. Samaan aikaan rikoslakimme suojaavat salaiseksi luokiteltujen aineistojen luvattomalta paljastamiselta.

Salaisuus, kuten valta, altistaa väärinkäytöksille. Salaisuuden suojan takana virasto tai palvelu voi välttää tarkastelun ja toimia käytännössä lain ulkopuolella. Vastuuta veronmaksajille ja kongressille voidaan kätevästi välttää.

Valtaosalla Yhdysvaltain hallituksen palveluksessa olevista ihmisistä ei ole pääsyä salaisiin tietoihin. Edes niillä, joilla on salaisen ja huippusalaisen tason turvallisuustodistus, ei ole pääsyä kaikkiin erittäin salaisiin tietoihin. Lisäksi on kyseenalaista, voiko kukaan kongressin jäsen saada pääsyn kaikkiin tällaisiin tietoihin. Ottaen huomioon hallinnon byrokratian laajuuden ja sen sisällä vallitsevan korkean eriytymisen, on mahdollista, että edes presidentti itse ei ole täysin perillä asioista, jotka on luokiteltu ”erittäin salaisiksi”. Tällaisia tietoja, joihin pääsy sallitaan vain tiukimmalla ”tarpeen mukaan” -periaatteella, ei välttämättä anneta korkeille valituille virkamiehille, jotka tulevat ja menevät ja joita voidaan siksi pitää väliaikaisina, poliittisina ja epäluotettavina.

Näin on myös huippusalaisissa UFO-tiedoissa. Esimerkiksi vuonna 1980 tutkijat, jotka pyysivät tietoja FOIA-lain nojalla, saivat tietää, että Kansallisen turvallisuusviraston (NSA) hallussa oli 156 huippusalaista UFO-asiakirjaa. Tätä johtolankaa ei löydetty NSA:n omista lähteistä, vaan muiden valtion virastojen hallussa olevien UFO-asiakirjojen sisäisistä viittauksista. Kun tutkijat jättivät FOIA-pyynnön 156 NSA:n UFO-asiakirjasta, heiltä evättiin pääsy niihin kaikkiin. He valittivat päätöksestä, mutta Columbian piirikunnan ensimmäisen liittovaltion tuomioistuimen tuomari Gerhard Gesell hylkäsi valituksen tarkasteltuaan NSA:n toimittaman 21-sivuisen kirjallisen perustelun. 21-sivuinen yhteenveto julkaistiin myöhemmin, mutta jopa tässä yhteenvedossa suurin osa tiedoista oli mustattu. [1]

Tällainen toiminta vaikuttaa ristiriitaiselta hallituksen kannalta, joka virallisesti vähättelee todellisten UFOjen olemassaoloa ja ilmoittaa virallisesti, ettei kansalliseen turvallisuuteen kohdistu uhkaa.

UFO-ilmiöiden tapauksessa on kysyttävä: mikä antaisi valitsemattomalle hallituksen virkamiehelle oikeuden pitää tämä tieto itsellään ja siten riistää muulta maailmalta mahdollisen tiedon, jonka laajuus ja seuraukset ovat lähes käsittämättömiä? Tällainen elitismi minkä tahansa hallituksen virkamiesten taholta, puhumattakaan hallituksesta, joka perustuu demokratian ja yksilön oikeuksien periaatteisiin, on törkeää epäoikeudenmukaisuutta paitsi omaa kansaansa, myös kaikkia ihmisiä kohtaan.

Kyseessä on tässä tapauksessa pääsy tietoon, joka on ehkä niin syvällistä, että se vaikuttaa paitsi näkemykseemme ihmisen paikasta maailmankaikkeudessa, myös mahdollisesti hänen jatkumiseensa tällä planeetalla. Jos UFO-ilmiö on todellinen, meillä on selkeitä todisteita siitä, että kyseessä on tuntematon teknologia, jonka potentiaali ihmiskunnan hyväksi voisi olla valtava – esimerkiksi potentiaalinen lähde ympäristöystävälliselle hyötyenergialle.

Tunnustamalla valtava kuilu nykyisen tieteellisen ymmärryksemme ja todisteiden välillä voitaisiin asettaa tieteelliselle yhteisölle kiireellisesti tarvittava haaste tutkia, missä sen perusoletukset saattavat olla virheellisiä, ja ylittää ne.

Onko mahdollista, että muutamilla etuoikeutetuilla henkilöillä on pääsy näihin tietoihin, mutta ne pidetään salassa äänestäjiltä ”kansallisen turvallisuuden” nimissä, jotta niitä voidaan tutkia yksityisesti? Eikö demokratiassa tämän päätöksen pitäisi kuulua valituille edustajillemme ja perustua asiantuntevaan keskusteluun?

”UFO-tutkimus vie meidät vastustuksesta huolimatta kohti 2000-luvun tiedettä.

”Olen alkanut tuntea, että 20. vuosisadan tieteessä on taipumus unohtaa, että tulee olemaan 21. vuosisadan tiede ja todellakin 30. vuosisadan tiede, joiden näkökulmista katsottuna tietomme universumista saattaa näyttää aivan erilaiselta kuin se näyttää meille. Kärsimme ehkä ajallisesta provinsialismista, eräänlaisesta ylimielisyydestä, joka on aina ärsyttänyt jälkipolvia.”

(Ote tohtori J. Allen Hynekin kirjeestä Science-lehdelle, 1. elokuuta 1966.)

Tohtori J. Allen Hynek, Northwesternin yliopiston tähtitieteilijä; Yhdysvaltain ilmavoimien UFO-asioiden tieteellinen neuvonantaja vuosina 1948–1969. Perusti yksityisen UFO-tutkimuskeskuksen (Center for UFO Studies) vuonna 1973.

_______________________________________

Alaviitteet

  • Tuomari Gesellin päätös kansallisen turvallisuusvirastosta, 14. marraskuuta 1980.

UFOJEN OLEMASSAOLON PUOLESTA

Siitä lähtien, kun ihmiset ovat puhuneet taivaalla nähtävistä outoista ilmiöistä, on esitetty kaksi keskeistä kysymystä niin sanotuista tunnistamattomista lentävistä esineistä:

  • Ovatko ne todellisia vai pelkkiä vilpittömiä erehdyksiä?
  • Jos ne ovat todellisia, voisivatko ne olla aluksia jostain toisesta maailmasta?

Tällä vuosisadalla se alkoi toisen maailmansodan ”foo-taistelijoista”: hehkuvista palloista, jotka lentelivät muodostelmassa tai ”leikkivät hippaa” sotilaslentokoneiden kanssa Euroopan ja Tyynenmeren yllä. Niitä epäiltiin vihollisen aseiden prototyypeiksi, mutta ne eivät koskaan osoittaneet vihamielisyyttä, ja sodan päätyttyä ne jäivät lähes unohduksiin.

Vuonna 1946 Skandinavian maista raportoitiin sadoista ”kummitusraketeista”, jotka lentelivät matalalla ja äänettömästi, usein hitaasti. Yritykset selittää ilmiö lähistöllä tehdyillä Neuvostoliiton kokeilla, joissa testattiin saksalaisilta kaapattuja ohjuksia, epäonnistuivat, kun kävi ilmi, ettei tällaisia kokeita ollut suoritettu.

Ensimmäinen merkittävä amerikkalainen ”lentävien kiekkojen” havaintoaalto alkoi alkukesällä 1947. Kahden viikon aikana kirjattiin vähintään 1 000 havaintoa nopeista hopeanhohtoisista kiekoista, joita nähtiin päivällä. Ensimmäisissä sotilaallisissa tutkimuksissa todettiin, että ne olivat todellisia ja että niiden luonne ja alkuperä olivat tuntemattomia. [2]

Siitä lähtien ufot näyttivät lentelevän vapaasti ympäri maailmaa: nopeina ja salaperäisinä, tavoittamattomina ja todistamattomina. 1990-luvulle mennessä havaintoja oli raportoitu yli 100 000, joista monet olivat peräisin lentoyhtiöiden ja armeijan lentäjiltä sekä muilta luotettavilta todistajilta.

Huolimatta siitä, että UFOjen ulkonäöstä ja käyttäytymisestä on kertynyt jatkuvasti valtava määrä tietoa, alussa esitettyihin kahteen kysymykseen ei ole saatu juurikaan selvyyttä. Asevoimat ja yliopistot sekä yksityiset ryhmät ja yksityishenkilöt ovat omistaneet paljon aikaa UFOjen tutkimiseen, mutta niiden luonteesta, alkuperästä tai tarkoituksesta ei ole päästy yksimielisyyteen.

Silti, jos tarkastellaan tarkasti parasta saatavilla olevaa aineistoa, on mahdollista käsitellä sitä, mitä UFOista tiedetään ja mitä voidaan kohtuudella olettaa. Haluamme tuoda esiin, että todisteet, jotka tukevat johtopäätöstä, jonka mukaan UFOt ovat tuntemattomia ilma- tai avaruusaluksia, näyttävät olevan ylivoimaiset.

Visuaaliset todisteet

Suurin osa siitä, mitä UFOista ”tiedetään”, perustuu ihmisten kertomuksiin siitä, mitä he väittävät nähneensä. Jos henkilöt ovat luotettavia ja tuntevat taivaan olosuhteet, tiedoilla on hyvät mahdollisuudet olla hyödyllisiä. Tämä on tapauksen ”uskottavuuden” lähde, yksi kahdesta pääkriteeristä, jotka tunnusti edesmennyt tohtori J. Allen Hynek, joka toimi pitkään Yhdysvaltain ilmavoimien UFO-asiantuntijana ja myöhemmin perusti yksityisen UFO-tutkimuskeskuksen.

Tohtori Hynekin toinen kriteeri on ”outoisuus”, eli se, kuinka paljon ilmoitettu havainto eroaa tavallisista lentokoneista, satelliiteista, meteoreista jne. Suuri alumiinilta näyttävä pallo, joka liikkuu rajusti ja muuttaa nopeuttaan äkillisesti, saa ”outoisuudessa” korkeamman arvosanan kuin hieman erikoinen valo, joka näkyy yötaivaalla.

Juuri ne havainnot, jotka saavat korkeimmat pisteet sekä ”uskottavuuden” että ”outouden” osalta, muodostavat UFO-mysteerin ytimen. Ovatko ne todellakin vakuuttavia havaintoja tuntemattomista lentokoneista tai avaruusaluksista, vai ovatko ne vain oudon muotoisia pilviä tai ilmapalloja, joita on nähty epätavallisissa valaistusolosuhteissa, tai jotain muuta luonnollista tai ihmisen aiheuttamaa ilmiötä?

Tutkatodisteet

Tutka on ollut keskeisessä roolissa UFO-havainnoissa, sillä se on toistuvasti vahvistanut tunnistamattoman kohteen olemassaolon, joka reagoi tutkaan samalla tavalla kuin lentokone. Pilvet ja muut sääilmiöt näkyvät tutkassa, mutta kokenut operaattori osaa erottaa sääilmiöt kiinteistä kohteista.

Yksi yleinen selitys tutka- ja silminnäkijähavainnoille on lämpötilan inversio. Tämä nousi ensimmäisen kerran julkisuuteen kahden UFO-havaintojen täyttämän yön jälkeen Washington D.C.:n yllä vuonna 1952. Inversiot, jotka aiheuttavat kangastuksia, eivät todennäköisesti ole koskaan aiheuttaneet näitä tai muita UFO-havaintoja. Ilmavoimien ympäristöteknisten sovellusten keskuksen (Air Force Environmental Technical Applications Center) vuonna 1969 tekemän tutkimuksen mukaan inversioihin liitettyjen UFO-kaltaisten ilmiöiden syntymiseen tarvittavat olosuhteet eivät voi esiintyä Maapallon ilmakehässä. [3]

Viime aikoina perusteellisimmin tutkittuja tutka- ja silminnäkijähavaintoja UFOista tehtiin Belgiassa ja Venäjällä. Maasta tehtyjen havaintojen jälkeen ilmaan lähetettiin sotilaslentokoneita. Maa- ja ilmatutkat vahvistivat sitten silminnäkijöiden havainnot, mukaan lukien suuret nopeudet ja rajut liikkeet, jotka ylittivät selvästi nykyaikaisten huippuluokan sotilaskoneiden suorituskyvyn. Molemmissa maissa korkeat hallitusvirkamiehet myönsivät olevansa ymmällään.

Vaikka ihmisen silmä voidaan harhauttaa ja tutka voidaan harhauttaa, pidetään erittäin epätodennäköisenä, että molemmat voitaisiin harhauttaa täsmälleen samalla tavalla ja täsmälleen samaan aikaan. Siksi tutka- ja silminnäkijähavainnot kuuluvat kaikkein vakuuttavimpiin UFO-havaintoihin.

Fyysiset todisteet

UFOja on nähty korkealla taivaalla, lähellä maata, maan pinnalla ja jopa nousevan vedestä. Jos jotkut UFOt ovat laskeutuneet, on perusteltua olettaa, että osa niistä on saattanut jättää jälkiä jälkeensä, ja näin onkin. Jäljet, jäännökset, hiiltyneet ja katkenneet puunoksat sekä kivet kuuluvat niihin todisteisiin, joita väitetään osoittavan UFOjen laskeutuneen. Lisäksi mikroskooppitutkimuksessa joillakin jäännöksillä on havaittu outoja ja epätavallisia ominaisuuksia.

Ehkä tunnetuin esimerkki fyysisistä jäljistä Yhdysvalloissa tapahtui vuonna 1964 lähellä Socorroa, New Mexicossa, jossa poliisi ilmoitti nähneensä munanmuotoisen aluksen seisovan hoikkien jalkojen varassa avoimella pellolla. Kun se oli lentänyt pois, hän ja toinen poliisi tarkastivat alueen, jolla se oli ollut pysäköitynä, ja löysivät maasta painumia sekä vielä savustavia, mustuneita pensaita. Havaintoa tutkivat kahden tunnin kuluessa Yhdysvaltain armeijan tiedustelupalvelun ja FBI:n miehet, ja päivää myöhemmin Project Blue Bookin (ilmavoimien virallinen UFO-havaintojen tutkimusohjelma) tieteellinen siviilipääneuvonantaja. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että päätodistaja oli erittäin luotettava. Myöhemmin Blue Bookin viimeinen johtaja kutsui tätä tapausta kaikkein hämmentävimmäksi noin 12 500 tapauksesta, jotka olivat hänen tiedostoissaan. [4]

Euroopan parhaiten dokumentoitu esimerkki fyysisistä jäljistä tapahtui Trans-en-Provencessa Ranskassa, jossa eräs maanviljelijä kertoi nähneensä lautasmaisen aluksen laskeutuvan tontilleen ja lentävän pois hetken kuluttua. Poliisi keräsi maahan jääneet fyysiset jäljet 24 tunnin kuluessa, ja niitä analysoitiin myöhemmin useissa Ranskan valtion laboratorioissa. Mikroskooppiset analyysit paljastivat poikkeavia biokemiallisia ja sähkömagneettisia vaikutuksia maaperässä ja kasvillisuudessa. Ranskan kansallisen avaruustutkimuskeskuksen (CNES) Service d’Expertise des Phénomènes de Rentrées Atmosphériques (SEPRA, aiemmin GEPAN) johtaja kuvailee tätä tapausta Ranskan hallituksen arkistoissa olevista UFO-tapauksista kaikkein hämmentävimmäksi. [5]

Valtion lausunnot

Yhdysvaltain hallituksen osallistuminen UFO-mysteeriin on jo pitkään herättänyt omat kysymyksensä. Tunnettujen tutkimusten tulokset ovat olleet epäselviä, ja yksittäisiä tapauksia koskevat selitykset ovat usein olleet ristiriidassa tieteellisen päättelyn kanssa. Toisinaan vähän julkisuutta saaneet viralliset lausunnot ovat tukeneet näkemystä, jonka mukaan UFOt ovat todellisia ja selittämättömiä.

Toisinaan UFO-tutkijat ovat tuoneet esiin lausuntoja, joita ei ollut tarkoitettu yleisölle:

  • 30. heinäkuuta 1947: ”Tämä ’lentävä lautanen’ -ilmiö ei ole pelkkää mielikuvituksen tuotetta tai luonnonilmiöiden liioittelua. Jotain todella lentelee ympäriinsä.” [6]
  • 23. syyskuuta 1947: ”Ilmoitettu ilmiö on todellinen, eikä se ole illuusio eikä keksintö.” [7]
  • 28. lokakuuta 1947: ”Joidenkin tahojen harkittu kanta on, että kyseinen esine [sic] saattaa itse asiassa olla jonkinlainen planeettojen välinen alus.” [8]
  • 10. joulukuuta 1948: ”On hyväksyttävä, että jonkinlaisia lentäviä esineitä on havaittu, vaikka niiden tunnistamista ja alkuperää ei voida selvittää.” [9]

Vuonna 1948 Yhdysvaltain ilmavoimat käynnistivät julkisen UFO-tutkimuksen nimeltä Project Sign. Myöhemmin siitä tuli Project Grudge ja lopulta Project Blue Book. Vuonna 1955 Yhdysvaltain ilmavoimat julkaisivat selvityksen, joka koski 3 200:aa UFO-ilmoitusta, jotka se oli vastaanottanut vuosina 1947–1952. Yksityinen Battelle Memorial Institute käytti ilmavoimien tietoja omien johtopäätöksiensä tekemiseen: tapauksista, joista oli saatu jonkinlainen johtopäätös, lähes 50 % oli joko selittämättömiä tai selitetty epäilyttävästi. Lisäksi todettiin, että mitä korkeampi todistajien pätevyys oli, sitä vaikeampaa oli selittää ilmoituksia tavallisilla ilmiöillä. [10]

Vuonna 1967, kun Project Blue Book joutui lehdistön ja yleisön yhä kovempaan kritiikin kohteeksi, ilmavoimat teki sopimuksen Coloradon yliopiston kanssa UFO-ilmiön lopullisen selvityksen laatimisesta. Toisin kuin tutkimuksen johtajan, tohtori Edward U. Condonin, täysin kielteiset lausunnot antoivat ymmärtää, lopullisen raportin teksti osoitti, että noin 30 % tutkituista tapauksista jäi selittämättä.

Coloradon yliopiston tutkijoiden kommentteja yksittäisistä tapauksista olivat muun muassa: ”Tämä on tutka- ja silminnäkijähavaintojen joukossa kaikkein hämmentävin tapaus. UFO:n ilmeisen järkevä ja älykäs käyttäytyminen viittaa siihen, että todennäköisin selitys on tuntemattomasta lähteestä peräisin oleva mekaaninen laite.

”Kaikki tutkittuja tekijöitä – geometriset, psykologiset ja fyysiset – näyttävät tukevan väitettä, jonka mukaan kahden todistajan näköpiirissä lensi poikkeuksellinen lentävä esine, joka oli hopeanhohtoinen, metallinen, kiekkomainen, halkaisijaltaan kymmeniä metrejä ja selvästi keinotekoinen.” [11]

Coloradon yliopiston suosituksen mukaisesti Project Blue Book -projekti lopetettiin vuoden 1969 lopulla, lähes 22 vuotta kestäneiden ilmavoimien virallisten tutkimusten jälkeen. Se jätti jälkeensä noin 12 500 tapauskansiota, joista 585 julistettiin virallisesti ”tuntemattomiksi”. Tämä tarkoittaa, että projektin henkilökunta katsoi, että heillä oli riittävästi tietoa tapauksesta, mutta he eivät kyenneet antamaan sille täydellistä selitystä. Tapaukset, joista puuttui riittävät tiedot merkitykselliseen analyysiin, pidettiin erillään. Lisäksi vuosia myöhemmin julkaistiin virallinen muistio tiedonvapauslain nojalla, jossa tehtiin selväksi, että ”ilmoitukset tunnistamattomista lentävistä esineistä, jotka voivat vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen… eivät kuulu Blue Book -järjestelmään” [korostus lisätty]. Tällaisia ilmoituksia ”käsiteltäisiin edelleen tätä tarkoitusta varten suunniteltujen ilmavoimien vakiomenettelyjen mukaisesti.” [12]

Yhteenvetona voidaan todeta, että visuaalinen, tutka- ja fyysinen todistusaineisto viittaa vahvasti siihen, että monissa UFO-havainnoissa on kyse muustakin kuin tavanomaisten ilmiöiden virheellisistä havainnoista. Todistajien lausunnot, joita tukevat Yhdysvaltain hallituksen viralliset asiakirjat, viittaavat siihen, että maapallon ilmakehässä liikkuu ilmeisesti ihmisen valmistamia aluksia, joita ei voida selittää tunnistettujen lentokoneiden, avaruusalusten, ilmakehän tai tähtitieteellisten ilmiöiden virheellisillä havainnoilla.

Maan ulkopuolisten UFOjen puolesta

Jos UFOt eivät ole mitään tunnettua, niiden on oltava tuntemattomia. Mikä ilmaisee ”tuntemattomuutta” voimakkaammin kuin ”Maapallon ulkopuolinen”? Koska meillä ei ole minkäänlaista konkreettista tietoa edes yhdestäkään Maapallon ulkopuolisesta sivilisaatiosta, ei ole mitään esteitä spekuloida yhden tai useamman oletetun muukalaiskulttuurin luonteesta, tekniikasta ja käyttäytymisestä.

Mutta ovatko UFOt avaruusolentojen tekemiä? Todisteiden puuttuessa meidän on suhtauduttava vastauksiin erittäin varovaisesti. On edelleen mahdollista, että osa tai kaikki muuten selittämättömät UFO-havainnot selitetään jonain päivänä toistaiseksi tuntemattomilla luonnonilmiöillä tai salaisilla, erittäin kehittyneillä ihmisen rakentamilla lentokoneilla ja/tai avaruusaluksilla.

Siitä huolimatta on olemassa vakuuttavia perusteita spekuloida joidenkin UFOjen avaruusperäisyydestä, nimittäin niiden muodot ja suorituskyky.

UFOjen muodot

Suurin osa päivänvalossa havaituista UFOista, joiden muodot ja yksityiskohdat ovat näkyvissä, on kuvattu yksinkertaisiksi geometrisiksi muodoiksi: kiekkoja, palloja, sylintereitä ja viime aikoina myös kolmioita.

Kiekkomaisia lentokoneita on rakennettu, mutta minkään tiedetään ylittäneen 150 mailin tuntinopeutta tai osoittaneen muita UFOille tyypillisiä ominaisuuksia. Vakaus- ja ohjattavuusongelmat ovat toistaiseksi estäneet kiekkomaisia lentokoneita etenemästä heikkotehoisten prototyyppien vaihetta pidemmälle.

Pallomaiset lentokoneet ovat toistaiseksi rajoittuneet kaasulla täytettyihin ilmapalloihin, joiden suorituskyky on nopeuden ja ohjattavuuden asteikoilla alimmalla tasolla. Ilmapallot voivat lentää vain tuulen puhaltamana, ja lentokoneet voivat ohittaa ne nopeasti.

Sylinterimäisiä lentokoneita ei tunneta, sillä siipien puuttuminen aiheuttaa valtavia ongelmia esimerkiksi lentoonlähdössä ja vaakalennossa. Raketit ja ohjukset ovat sylinterimäisiä ja pystyvät toki lentämään, mutta vain suhteettoman suuren voiman ansiosta kokonsa suhteen. Ne voivat lentää vain ylöspäin laukaisun yhteydessä ja ballistisella lentoradalla matkallaan kohti kohdetta.

Kolmio on delta-siipisten lentokoneiden muoto, vaikka kolmiomaisen UFO:n lento-ominaisuudet poistavat ne tästä luokasta.

On täysin mahdollista, että jotkut radikaalit sotilaslentokoneet, joilla on yksi tai useampi näistä muodoista, lentävät erittäin salaisista testauslaitoksista. Mutta tämän pitäisi olla viimeaikainen kehitys, joka ei pysty selittämään tällaisten alusten havaintoja suurimman osan viimeisten 50 vuoden ajalta.

UFOjen suorituskyky

Vielä silmiinpistävämpää kuin UFOjen muodot on niiden suorituskyky: nopeus, kiihtyvyys, ohjattavuus ja äänettömyys.

Nopeus. Sotilastutkilla on havaittu UFOja, jotka liikkuvat äänettömästi useiden tuhansien kilometrien tuntinopeudella selvästi Maapallon ilmakehän sisällä. Jos lentokone yrittäisi samaa, se aiheuttaisi väistämättömän ääni-iskun ennen kuin sulaisi ilman kitkan vaikutuksesta.

Äärimmäinen kiihtyvyys. Lentokoneet eivät kiihty näkyvästi ilmassa, vaikka ne yleensä osoittavatkin vaikuttavaa kiihtyvyyttä lentoonlähdön aikana. Drag-kilpailuissa autot ja moottoripyörät kiihtyvät tavalla, joka on ilmeistä jopa kokemattomimmallekin tarkkailijalle. UFOjen tapauksessa lentoyhtiöiden ja armeijan lentäjät ovat raportoineet, että ne lentävät samalla nopeudella kuin lentokoneet, ja sitten osoittavat kiihtyvyyttä, joka on tyypillistä vain ohjustentorjuntaohjuksille. Kokeneet lentäjät kuvailevat havaintojaan sanoilla kuten ”hämmästyttävä” ja ”uskomaton”.

Äärimmäinen ohjattavuus. Vaikka lentokoneet pystyvätkin suorittamaan äkillisiä liikkumisia, niitä nähdään yleensä vain lentonäytöksissä. Silloinkin ulkopuolinen tarkkailija kuvailee tällaista lentämistä useammin ”sulavaksi” kuin ”raivoisaksi”, vaikka lentäjä saattaakin käyttää jälkimmäistä termiä. Lentokoneille mahdottomia (mutta ilmeisesti ei UFOille) liikkeitä ovat esimerkiksi suorakulmaiset käännökset suurella nopeudella ja siksak-lento.

Äänetön leijunta. Vaikka helikopterit ja VTOL-lentokoneet (Vertical Take-Off and Landing) pystyvät leijumaan, ne tuottavat ääniä, joiden laatu ja voimakkuus paljastavat ne selvästi. UFOt sen sijaan näyttävät pystyvän leijumaan liikkumatta tai liikkuen vain vähän pitkään aikaan ilman ääntä. Tämä on vielä kaukana tunnetun tieteen tasosta, puhumattakaan tekniikasta.

Tiivistelmä

Yhdysvaltain hallitus ja monet muut hallitukset väittävät, että vaikka kaikkia UFO-havaintoja ei voida selittää, ei ole todisteita siitä, että avaruusolennot olisivat vierailleet Maapallolla. Suurin osa tiedemiehistä ja johtavista toimittajista on samaa mieltä tästä kannasta. Nämä samat tiedemiehet uskovat kuitenkin, että universumissa on olemassa miljardeja tähtiä, joiden kiertoradalla on varmasti monia kehittyneitä sivilisaatioita. Näiden kahden kannan välinen ero selitetään yleensä sillä, että edes kehittyneimmän yhteiskunnan ei oleteta kykenevän matkustamaan valtavia etäisyyksiä, jotka erottavat Maan jopa lähimmistä tähdistä.

Silti on tuhansia havaintoja uusista, suorituskykyisistä aluksista taivaallamme, joista ovat raportoineet erittäin taitavat ja kokeneet tarkkailijat. On myös satoja muita raportteja aluksista, joita on nähty maassa, ja joskus niiden läheisyydessä olevista ihmismäisistä olennoista.

Virallisten kantojen ja luotettavien havaintojen välinen suuri ristiriita muodostaa tunnistamattomien lentävien esineiden mysteerin. Yksi mahdollinen ratkaisu tähän mysteeriin on oletus, että virallinen kanta perustuu huolellisesti suunniteltuun salailuun. Jos kyseessä on salailu, mitä sitten suojellaan ja kuka sitä tekee?

Vastaukset näihin kysymyksiin keskittyvät yleensä kansalliseen turvallisuuteen sekä pelkoon yleisön reaktiosta, jos UFO-ilmiön todellisuus ja sen avaruusperäinen alkuperä paljastettaisiin virallisesti. Kysymys avaruusolentojen aikeista ja väitettyjen sieppausilmiöiden pelottavista puolista voisi olla erittäin häiritsevä. Monet tutkijat uskovat kuitenkin, että salailun ytimessä on kansallisen turvallisuuden verhon takana oleva tiede ja teknologia, ja että:

  •  löydetyt levyt tutkitaan, korjataan ja/tai kopioidaan sekä testataan;
  • tekniikka on niin edistynyttä, että voimme tuskin kuvitella sen taustalla olevaa tiedettä (joka saattaisi perustua täysin erilaisiin käsityksiin painovoimasta ja sähkömagneettisista kentistä);
  • mikä tahansa valtio, joka hallitsee tämän poikkeuksellisen teknologian, tulee varmasti olemaan Maapallon mahtavin valtio;
  • vallanpitäjien mielestä tämän teknologian suojaaminen puolustustarkoituksiin on paljon tärkeämpää kuin sen potentiaalinen arvo muihin tarkoituksiin – eli saastuttamattomana ja kustannustehokkaana ratkaisuna nykyiseen energia- ja ympäristökriisiimme.

_______________________________________

Alaviitteet

  2. Muistio kenraaliluutnantti Nathan Twiningilta, ilmavoimien materiaalihallinnon komentajalta (Wright Field), kenraali Spaatzille, Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien komentajalle, 23. syyskuuta 1947.
  3. Menkello, F.V., ”Quantitative Aspects of Mirages”, USAF:n ympäristötekniikan sovelluskeskus, 1969.
  4. Steiger Brad, toim. Project Blue Book, Ballantine Books, 1976.
  5. GEPAN, Note Technique No. 16, Enquête 81/01, Analyse d’une Trace, Toulouse, 1. maaliskuuta (englanninkielinen käännös julkaistu MUFON UFO Journalissa, maaliskuu 1984).
  6. Ilmavoimien tukikohdan tiedusteluraportti, ”Flying Discs”, AFBIR-CO, 30. heinäkuuta 1947.
  7. Twining, ibid.
  8. Luonnos tiedustelutietojen kokoamisista, julkaissut prikaatikenraali George Shulgen, Yhdysvaltain ilmavoimien apulaisesikuntapäällikön toimiston ilmavoimien tiedustelutarpeiden osaston päällikkö, 28. lokakuuta 1947.
  9. Yhdysvaltain ilmavoimien tiedusteluraportti nro 100-203-79, ”Analysis of Flying Objects in the U.S.”, 10. joulukuuta 1948.
  10. Ilmavoimien Project Blue Book, ”Special Report No. 14 (Analysis of Reports of Unidentified Aerial Objects)”, 5. toukokuuta 1955.
  11. Gillmor, Daniel S., toim., Scientific Study of Unidentified Flying Objects, New York Times Books, 1969.
  12. Bolender, prikaatikenraali C.H., USAF, muistio Project Blue Bookista, 20. lokakuuta 1969.

UFO-SALAILU

UFO-mysteeriin liittyy kaksi keskeistä tekijää: itse UFOt ja maailman hallitusten ponnekkaat pyrkimykset salata niitä koskevat tiedot. Hallitusten toimien luonnetta tai tarkoitusta ei tunneta tarkasti. Tämä linjaus juontaa juurensa kuitenkin jo toisen maailmansodan loppuvaiheeseen, jolloin taistelulentäjät ilmoittivat UFOjen kaltaisista ”foo-hävittäjä”-ilmiöistä.

Yhdysvaltain kahdeksannen ilmavoimien kerrotaan laatineen raportin ”foo-hävittäjästä” vuonna 1945, mutta siitä ei ole nähty yhtään kopiota julkisuudessa, vaikka siitä on kulunut jo puoli vuosisataa. Vuotta myöhemmin, kun ”kummitusraketteja” nähtiin Skandinavian yllä, Ruotsin hallitus vetosi salassapitovelvollisuuteen ja alkoi julkaista tietoja vasta 40 vuotta myöhemmin. Kun ”lentäviä lautasia” ilmestyi Yhdysvaltojen yläpuolelle kesällä 1947, vain kaikkein yleisimmät tiedot julkistettiin, kun taas raportit ja analyysit pidettiin salassa, samoin kuin se tosiasia, että hallitus otti lautaset vakavasti. [13, 14]

Yhdysvaltain ilmavoimien meneillään olevassa UFO-tutkinnassa (Project Sign, Project Grudge ja Project Blue Book) kerättiin yli 12 000 raporttia, joista useimmat olivat ”selitettyjä”. Virallisena käytäntönä oli kieltäytyä kommentoimasta ”selittämättömiä” tapauksia. Pitämällä tapausten yksityiskohdat salassa yleisö ei saanut tietää, että monia väitetysti selitettyjä tapauksia ei ollut analysoitu yleisesti hyväksyttyjen tieteellisten standardien mukaisesti. [15]

Vuonna 1976 Yhdysvaltain kongressin muutettua tiedonvapaus- ja yksityisyydensuojalakia luotiin mekanismi hallituksen UFO-tiedon esiin kaivamiseksi, jonka olemassaolo oli pitkään ollut kielletty. Viralliset pyynnöt, joita seurasivat valitukset ja joskus oikeustoimet, tuottivat tuhansia sivuja aiemmin salattuja asiakirjoja ilmavoimilta, keskustiedustelupalvelulta, liittovaltion tutkintatoimistolta ja muilta tiedustelupalveluilta.

Näyttää kuitenkin siltä, ​​että julkaistut tiedot olivat virallisten tiedostojen vähiten arkaluonteista materiaalia. Lähes kaikki julkaistut asiakirjat oli luokiteltu pelkästään ”luottamukselliseksi” tai ”salaiseksi”, ja vain muutamat olivat olleet ”huippusalaisia”. Monilla näiden asiakirjojen sivuilla oli sensuurin mustia jälkiä. Itse asiassa monilla Yhdysvaltain ilmavoimien virallisen tutkinnan laajojen asiakirjojen sivuilla oli mustia merkkejä, jotka kätkivät tietoja. [16]

UFO-dokumenttien nopea virta 1970-luvulla hiipui hitaaksi noroksi 1980-luvulla, mutta todennäköisesti kiihtyy uudelleen hallinnon viimeaikaisten luokituksen purkamistoimenpiteiden myötä. Koska jokaisella valtion virastolla on kuitenkin käytössään pitkä lista syitä kieltäytyä luovuttamasta tietoja, mielenkiintoisin ja merkittävin materiaali on edelleen helppo pitää lukittuna.

Silmiinpistävin esimerkki hallituksen jatkuvasta salailusta on sen reaktio kasvavaan yleisön ja lehdistön kiinnostukseen New Mexicon lammastilalla vuonna 1947 tapahtuneeseen oudon aluksen maahansyöksyyn: niin kutsuttuun ”Roswellin tapaukseen”. Vuodesta 1947 lähtien ilmavoimat ovat suurimman osan ajasta väittäneet, että onnettomuus oli sääilmapallon onnettomuus. Huolimatta kymmenien ensi käden ja toisen käden silminnäkijöiden päinvastaisista todistuksista, Yhdysvaltain hallitus ei ole vielä julkaissut yhtäkään ilmavoimien raporttia, joka sisältäisi näiden silminnäkijöiden täydelliset todistukset.

Yhdysvaltain kongressiedustajan Steven Schiffin New Mexicosta vuonna 1993 tekemät henkilökohtaiset ponnistelut onnettomuuden selvittämiseksi jätettiin huomiotta. Hän antoi tehtävän Yhdysvaltain kongressin tutkintaelimelle, General Accounting Officelle. [17, 18]

Tämän tutkimuksen tuloksena Yhdysvaltain ilmavoimat julkaisivat lyhyen raportin heinäkuussa 1994 ja laajan raportin vuonna 1995. Molemmissa raporteissa todettiin, että lammastilalta löydetty hylky ei ollut säätietojen keräämiseen käytetyn ilmapallon hylky, vaan tuolloin salaisessa Project Mogul -kokeessa käytetty ilmapallo, jonka tarkoituksena oli havaita Neuvostoliiton ydinräjähdyksiä. Kokeessa käytettiin junia ja tavallisten sääilmapallojen ryppäitä. [19]

GAO totesi heinäkuussa 1995 antamassaan loppuraportissa, ettei se löytänyt todisteita UFOjen hylyistä, mutta havaitsi, että suuri määrä potentiaalisesti arvokasta Yhdysvaltain ilmavoimien viestiliikennettä kyseiseltä ajanjaksolta oli tuhottu väärin perustein. Lisäksi, koska Project Mogul -selityksen tueksi ei löytynyt dokumentaatiota, GAO ei hyväksynyt nykyistä ilmavoimien selitystä ja totesi, että ”keskustelu Roswellin onnettomuudesta jatkuu”. [20]

Vaikka on jonkin verran viitteitä siitä, että jotkut hallitukset ovat höllentämässä pitkäaikaista politiikkaansa kaikkien UFO-tietojen salaamiseksi, ei ole merkkejä siitä, että tästä voisi tulla trendi tai että se voisi tuottaa todella merkityksellistä tietoa.

Monien maailman hallitusten pitkäaikaisten ja erittäin tehokkaiden käytäntöjen seurauksena ihmiset on pidetty pimennossa UFO-toiminnan laajuudesta ja merkityksestä. Lisäksi tuhansia lahjakkaita tiedemiehiä, jotka saattaisivat edistää UFOjen ymmärtämistä, on estetty tekemästä niin, koska he eivät ole osa hallitusjärjestelmää.

Koska yksikään hallitus ei ole avoimesti todennut, että UFOt muodostavat mahdollisen turvallisuusuhan, ei ole mitään syytä olettaa, että UFOihin liittyvien tietojen salassapidon jatkamiselle olisi mitään kohtuullista perustetta.

_______________________________________

Alaviitteet

  1. SAC:n muistio FBI:lle, ”Eläinten laitosten suojaaminen”, 31. tammikuuta 1949.
  2. Smith, Wilbert, Muistio liikenneministeriölle, Ottawa, 21. marraskuuta 1950.
  3. Bolender, prikaatikenraali C.H., ibid.
  4. Tuomari Gesellin päätös, ibid.
  5. FBI:n teletype, 5. heinäkuuta 1947
  6. Claiborne, William, ”GAO kääntyy vieraiden tahojen puoleen tutkinnassa”, Washington Post, 14. tammikuuta 1994.
  7. Weaver, eversti Richard L., Yhdysvaltain ilmavoimat, ”Ilmavoimien tutkimusraportti ’Roswellin tapauksesta'”, heinäkuu 1994. Yhdysvaltain ilmavoimat, ”Roswellin raportti: Faktaa vastaan ​​fiktiota New Mexicon autiomaassa”, lokakuu 1995.
    Yhdysvaltain tilintarkastusviraston raportti arvoisalle Steven H. Schiffille, edustajainhuone. Hallituksen asiakirjat ”Roswellin lähellä New Mexicossa vuonna 1947 tapahtuneen onnettomuuden haun tulokset”, heinäkuu 1995.

UFO-SITAATTEJA

UFO-TODELLISUUS

Kenraali Nathan D. Twining, Yhdysvaltain asevoimien komentajien komitean puheenjohtaja (1957-1960): ”Raportoitu ilmiö on todellinen, ei näyllinen tai kuvitteellinen… On olemassa esineitä, jotka todennäköisesti ovat kiekon muotoisia ja kooltaan niin huomattavan suuria, että ne näyttävät olevan yhtä suuria kuin ihmisen rakentama lentokone… Raportoidut toimintaominaisuudet, kuten äärimmäiset nousunopeudet, ohjattavuus (erityisesti rullauksessa) ja toiminta, jota on pidettävä väistämisenä, kun ystävälliset lentokoneet ja tutka havaitsevat tai ottavat niihin yhteyttä, antavat aihetta olettaa, että joitakin esineistä ohjataan joko manuaalisesti, automaattisesti tai etänä.” (Kirje Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien komentajalle, 23. syyskuuta 1947.)

Prikaatikenraali João Adil Oliveira, ilmavoimien yleisesikunnan tiedotuspalvelun päällikkö ja Brasilian ensimmäisen virallisen sotilaallisen UFO-tutkimuksen johtaja 1950-luvun puolivälissä: ”Lentävien lautasten olemassaoloa ei voida enää kieltää tällä hetkellä… Lentävä lautanen ei ole haamu toisesta ulottuvuudesta tai salaperäinen lohikäärme. Se on tosiasia, jonka vahvistavat aineelliset todisteet. On olemassa tuhansia asiakirjoja, valokuvia ja havaintoraportteja, jotka osoittavat sen olemassaolon.” (”Kuinka epäillä?”, O Globo, Rio de Janeiro, 28. helmikuuta 1958.)

Kenraali Lionel M. Chassin, Ranskan ilmavoimien komentava kenraali ja Keski-Euroopan liittoutuneiden ilmavoimien (NATO) yleinen ilmapuolustuksen koordinaattori: ”Ajattelevien, älykkäiden ja koulutettujen ihmisten määrä, jotka ovat ’nähneet jotakin’ ja kuvailleet sitä, kasvaa joka päivä… Voimme… sanoa ehdottomasti, että salaperäisiä esineitä on todellakin ilmestynyt ja ilmestyy edelleen meitä ympäröivälle taivaalle… [ne] viittaavat kiistatta systemaattiseen ilmatutkimukseen eivätkä voi olla sattuman tulosta. Se osoittaa tarkoituksellista ja älykästä toimintaa.” (Chassin, L., Esipuhe Michel Aimen kirjaan Flying Saucers and the Straight Line Mystery, New York: Criterion Books, 1958.)

Amiraali Roscoe Hillenkoetter, CIA:n ensimmäinen johtaja (1947–1950): ”Tuntemattomat kohteet toimivat älykkään ohjauksen alaisina… Meidän on ehdottomasti selvitettävä, mistä ufot tulevat ja mikä on niiden tarkoitus.” (Maccabee, Bruce, ”What The Admiral Knew: UFO, MJ-12 and R. Hillenkoetter,” International UFO Reporter, marras-/joulukuu 1986.)

UFOt: MAAN ULKOPUOLINEN ALKUPERÄ

Professori Hermann Oberth, saksalainen rakettiasiantuntija, jota pidetään yhtenä avaruusajan kolmesta isästä. Vuonna 1955 tohtori Werner von Braun kutsui hänet Yhdysvaltoihin, missä hän työskenteli rakettien parissa armeijan ballististen ohjusten virastossa (Army Ballistic Missile Agency) ja myöhemmin NASA:ssa: ”Minun teesini on, että lentävät lautaset ovat todellisia ja että ne ovat avaruusaluksia toisesta aurinkokunnasta. Uskon, että niissä on mahdollisesti älykkäitä tarkkailijoita, jotka kuuluvat rotuun, joka on saattanut tutkia maapalloamme vuosisatojen ajan.” (Oberth H., ”Flying Saucers Come From A Distant World,” The American Weekly, 24. lokakuuta 1954.)

Kenraali Kanshi Ishikawa, Japanin ilmavoimien esikuntapäällikkö; Chitosen lentotukikohdan 2. lentorykmentin komentaja (1967): ”Lukuisat todisteet osoittavat, että ufoja on havaittu tutkalla; ufoja on siis olemassa, ja ne saattavat olla peräisin avaruudesta… UFO-valokuvat ja erilaiset materiaalit osoittavat tieteellisesti, että lautasia ja emäaluksia ohjaavat kehittyneemmät olennot.” (Vuoden 1967 haastattelu, julkaistu UFO News -lehdessä, vol. 6, nro 1, 1974.)

Gordon Cooper, astronautti (Mercury-Atlas 9, Gemini 5), Yhdysvaltain ilmavoimien eversti (eläkkeellä): ”Uskon, että nämä maapallon ulkopuoliset alukset ja niiden miehistöt vierailevat tällä planeetalla muilta planeetoilta, jotka ovat selvästi teknisesti hieman edistyneempiä kuin me täällä maapallolla. Mielestäni tarvitsemme korkean tason koordinoidun ohjelman, jonka avulla voimme kerätä ja analysoida tieteellisesti tietoja kaikkialta maapallolta kaikentyyppisistä kohtaamisista ja päättää, miten voimme parhaiten olla yhteydessä näihin vierailijoihin ystävällisellä tavalla.” (Kirje Grenadan YK-suurlähettiläälle, 9. marraskuuta 1978.)

Kenraalimajuri Pavel Popovich, avaruuslentäjien edelläkävijä ja ”Neuvostoliiton sankari”, Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) koko liiton ufologian yhdistyksen puheenjohtaja: ”Nykyään voidaan todeta suurella varmuudella, että havaitut ufojen ilmentymät eivät enää mahdu moderniin maailmankuvaan… Ilmiön historialliset todisteet… antavat aihetta olettaa, että siitä lähtien, kun ihmiskunta on elänyt rinnakkain tämän poikkeuksellisen olennon kanssa, se on osoittanut korkeaa älykkyyttä ja teknologista tasoa. UFO-havainnot ovat tulleet ihmisen toiminnan vakiintuneeksi osaksi ja vaativat vakavaa maailmanlaajuista tutkimusta… UFO-ilmiön tieteellinen tutkimus tulisi sijoittaa muiden ihmistä ja maailmaa käsittelevien tieteenalojen joukkoon.” (Popovich, P., MUFON 1992 International Symposium Proceedings.)

UFOt: SALAILU JA KANSALLINEN TURVALLISUUS

Wilbert Smith, vanhempi radioinsinööri, liikenneministeriö, Project Magnet -hankkeen johtaja, joka oli 1950-luvun ensimmäinen Kanadan hallituksen UFO-tutkimus: ”Asia on Yhdysvaltain hallituksen salaisin aihe, jopa H-pommia salaisempi. Lentävät lautaset ovat olemassa. Niiden toimintatapaa ei tunneta, mutta tohtori Vannevar Bushin johtama pieni ryhmä tekee asialle keskittynyttä työtä. Yhdysvaltain viranomaiset pitävät koko asiaa erittäin merkittävänä.” (Huippusalainen muistio aiheesta ”Geo-Magnetics”, 21. marraskuuta 1950.)

Tohtori Paul Santorini, kreikkalainen fyysikko ja insinööri, joka tunnetaan Hiroshiman atomipommin lähisytyttimen kehittämisestä, kahdesta patentista Yhdysvaltain Nike-ohjuksissa käytettyyn ohjausjärjestelmään sekä senttimetriaaltoisesta tutkajärjestelmästä. Vuonna 1947 hän tutki Kreikan ilmatilassa havaittuja useita ufo-havaintoja, joita aluksi pidettiin Neuvostoliiton ohjuksina: ”Totesimme pian, etteivät ne olleet ohjuksia… Ulkomaiset tiedemiehet lentivät Kreikkaan käydäkseen salaisia keskusteluja kanssani… UFO-kysymystä ympäröi maailmanlaajuinen salailun verho, koska viranomaiset eivät halunneet myöntää sellaisen voiman olemassaoloa, jota vastaan meillä ei ollut mitään puolustusmahdollisuuksia.” (Fowler, R., UFOs: Interplanetary Visitors, 1974.)

Senaattori Barry M. Goldwater, Sr. (R-Arizona), republikaanien presidenttiehdokas, 1964: ”UFO-aihe on kiinnostanut minua jo pitkään. Noin kymmenen tai kaksitoista vuotta sitten yritin selvittää, mitä Wright Pattersonin ilmavoimien tukikohdan rakennuksessa oli, jossa säilytetään ilmavoimien keräämiä tietoja, mutta pyyntöni hylättiin ymmärrettävästi. Se on edelleen luokiteltu yli huippusalaiseksi.” (Good, T., Above Top Secret, Quill William Morrow, 1988; Etulehti, kirje Shlomo Arnonille, 28. maaliskuuta 1975.)

Kansanedustaja Steven H. Schiff (New Mexico) pyysi vuonna 1993 puolustusministeriöltä tietoja vastauksena kyselyihin, jotka koskivat mahdollista salailua vuonna 1947 New Mexicon Roswellin ulkopuolella tapahtuneen väitetyn ufo-onnettomuuden suhteen: ”Minun on vaikea ymmärtää, että vaikka vuonna 1947 olisi ollut perusteltu turvallisuusriski, se olisi edelleen turvallisuusriski näin monta vuotta myöhemmin. Rehellisesti sanottuna olen hämmentynyt puolustusministeriön vastaamattomuudesta tässä asiassa, en yksinkertaisesti pysty selittämään sitä.” (Lausunto CBS-radion The Gil Gross Show -ohjelmassa, helmikuu 1994.)

UFOt: HAASTE NYKYPÄIVÄN TIETEELLE

Tohtori J. Allen Hynek, Northwesternin yliopiston tähtitieteen laitoksen johtaja ja Yhdysvaltain ilmavoimien UFO-tutkimusten tieteellinen neuvonantaja vuosina 1948–1969 (Sign-, Grudge- ja Blue Book -projektit): ”On olemassa ilmiö, joka ansaitsee järjestelmällisen ja perusteellisen tutkimuksen. Kerätty aineisto viittaa luonnonilmiöön tai -alueeseen, jota tiede ei ole vielä tutkinut… Kun kauan odotettu ratkaisu UFO-ongelmaan löytyy, uskon, että se osoittautuu olevan paitsi seuraava pieni askel tieteen kehityksessä, myös valtava ja täysin odottamaton kvanttihyppy.” (Hynek, J. Allen, The UFO Experience: A Scientific Inquiry, Chicago: Regnery Co., 1972.)

Tohtori Felix Y. Zigel, matematiikan ja tähtitieteen professori Moskovan ilmailuinstituutissa, venäläisen ufologian isä: ”Tärkeintä on nyt, että hylkäämme kaikki ennakkokäsitykset ufoista ja järjestämme maailmanlaajuisesti rauhallisen, sensaatiohakuisuudesta vapaan ja tiukasti tieteellisen tutkimuksen tästä omituisesta ilmiöstä. Tutkimuksen aihe ja tavoitteet ovat niin vakavia, että ne oikeuttavat kaikki ponnistelut. On sanomattakin selvää, että kansainvälinen yhteistyö on elintärkeää.” (Zigel, F., ”Unidentified Flying Objects,” Soviet Life, nro 2 (137), helmikuu 1968.)

Ranskan puolustusministeri Robert Galley (1974): ”Uskon, että meidän on suhtauduttava tähän ilmiöön avoimesti, toisin sanoen emme saa kieltää sitä etukäteen, kuten edellisten vuosisatojen esi-isämme kielsivät monia asioita, jotka nykyään vaikuttavat täysin itsestään selvältä.” (Bourret, Jean-Claude, La nouvelle vague des soucoups volantes, Pariisi: editions france-empire, 1975.)

Tohtori Peter A. Sturrock, avaruustieteen ja astrofysiikan professori sekä Stanfordin yliopiston avaruustieteiden ja astrofysiikan keskuksen apulaisjohtaja: ”UFO-arvoituksen lopullista ratkaisua ei löydetä, ellei ja ennen kuin ongelmaa tutkitaan avoimesti ja laajasti vakiintuneen tieteen tavanomaisia menettelytapoja noudattaen. Tämä edellyttää asennemuutosta ennen kaikkea yliopistojen tutkijoiden ja hallintohenkilöstön keskuudessa.” (Sturrock, Peter A., Report on a Survey of the American Astronomical Society concerning the UFO Phenomenon, Stanfordin yliopiston raportti SUIPR 68IR, 1977.)

UFOt: PILKKAAMISEN VAIKUTUS

Amiraali Roscoe Hillenkoetter (ks. edellä): ”On aika tuoda totuus julki avoimissa kongressin kuulemistilaisuuksissa. Kulissien takana ilmavoimien korkea-arvoiset upseerit ovat vakavasti huolissaan ufoista. Virallisen salailun ja pilkan vuoksi monet kansalaiset on kuitenkin saatettu uskomaan, että tuntemattomat lentävät esineet ovat hölynpölyä.” (Lausunto NICAP:n lehdistötiedotteessa, 27. helmikuuta 1960.)

Tohtori Frank B. Salisbury, kasvifysiologian professori Utah State Universityssä: ”Minun on myönnettävä, että mikä tahansa tiedemiehen suotuisa maininta lentävistä lautasista on äärimmäistä harhaoppisuutta ja asettaa lausunnon esittäjän vaaraan joutua tieteellisen teokratian hylkäämäksi. Siitä huolimatta olen viime vuosina tutkinut tunnistamattomien lentävien esineiden (UFO) ilmiötä, enkä voi enää sivuuttaa ajatusta kevyesti.” (Esitelmä aiheesta ”Exobiology”, pidetty ensimmäisessä vuotuisessa Rocky Mountain Bioengineering Symposiumissa toukokuussa 1964. Lainattu teoksesta Fuller, John G., Incident at Exeter, Putnam, 1966.)

Kansanedustaja Jerry L. Pettis (Kalifornia) totesi vuonna 1968 edustajainhuoneen tiede- ja avaruuskomitean UFO-kuulemistilaisuudessa: ”Olen viettänyt suuren osan elämästäni ilmassa lentäjänä… tiedän, että monet lentäjät… ovat nähneet ilmiöitä, joita he eivät ole pystyneet selittämään. Nämä miehet, joista suurin osa on puhunut minulle, ovat olleet hyvin pidättyväisiä puhumaan tästä julkisesti, koska he ovat pelänneet joutuvansa pilkan kohteeksi… Täällä on kuitenkin ilmiö, jota ei voida selittää.” (Yhdysvaltain edustajainhuone, yhdeksänkymmenes kongressi, heinäkuu 1968.)

Tohtori Peter A. Sturrock (ks. edellä): ”Julkisissa lausunnoissaan (mutta ei välttämättä yksityisissä keskusteluissaan) tiedemiehet suhtautuvat UFO-ilmiöön yleisesti ottaen kielteisesti, ja on mielenkiintoista yrittää ymmärtää tätä asennetta. Useimmat tiedemiehet eivät ole koskaan joutuneet kohtaamaan UFO-ilmiötä koskevia todisteita. Tiedemiehelle tärkein kovan tiedon lähde (omien kokeiden havaintojen lisäksi) ovat tieteelliset lehdet. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta tieteelliset lehdet eivät julkaise raportteja UFO-havainnoista. Päätös julkaisematta jättämisestä tehdään toimittajan toimesta arvioijien neuvojen perusteella. Tämä prosessi on itseään vahvistava: ilmeinen tietojen puute vahvistaa näkemystä, että UFO-ilmiössä ei ole mitään perää, ja tämä näkemys estää asiaankuuluvien tietojen esittämistä.” (Sturrock, Peter A., Journal of Scientific Exploration, Vol. 1, No. 1, 1987.)

 

Artikkelin julkaissut openminds.tv

ufologia

Lisää Bill Cooperin paljastuksia Majestic Twelvesta, osa 4

Kommentoi

Tämä on Bill Cooperin BBS-purkeissa kuten Paranetissa julkaisemia tekstejä. Teksti on useammassa osassa, mutta kaikesta päätellen alunperin kyse on MAJIC2.TXT-nimisestä tiedostosta. Cooper paljastaa tietojaan MJ-12:sta.

Sarjan aikaisemmat osat: osa 1, osa 2, osa 3.

Seattle Times, perjantai 8. toukokuuta 1987

60 000 havaintoa ei voi olla väärin, seattlelainen vakuuttaa. ”Loppujen lopuksi: älkää uskoko minua, vaan lukekaa, mitä on saatavilla.” Dale Goudie

Kirjoittanut Peter Lewis, Timesin toimittaja

——————————————————————

Yleisimmin raportoiduissa lähteissä avaruusolennoista on suuret päät ja ne ovat 90–120 cm pitkiä. Niiden valtavat silmät lepäävät läpinäkyvän kypärän alla. Humanoidit pukeutuneina tunnuksilla koristeltuihin haalareihin kävelevät varmoin, varmoin liikkein. Kaukana? Ehkä niin, mutta sieltä ne luultavasti tulevat. Ja Seattlessa asuva Dale Goudie on puhunut ihmisten kanssa, jotka sanovat nähneensä niitä.

Goudie on viettänyt viimeiset 14 vuotta tutkien UFOja ja käyttänyt tiedonvapauslakia kerätäkseen liittovaltion asiakirjoja, joiden hän väittää todistavan UFOjen olemassaolon.

Esimerkiksi Yhdysvaltain ilmavoimien virallinen kanta on, että ne luopuivat UFO-bisneksestä, kun Project Bluebook päättyi vuonna 1969. Mutta Goudien mukaan Bluebookin seuraajaksi tuli Project Aquarius. Vuodesta 1942 lähtien pelkästään Yhdysvalloissa on tehty arviolta 60 000 UFO-havaintoa, ja vain 5 prosenttia havainnoista on todella raportoitu, Goudie sanoo. Syötettyään 60 000 havainnon ominaisuudet tietokoneeseen, Goudie löysi 250 erilaista muotoa, jotka viittasivat Goudien mielestä siihen, että UFOihin saattaa liittyä useampi kuin yksi laji. ”Loppujen lopuksi: älä usko minua, mutta lue mitä on saatavilla”, sanoo Goudie, joka on omistanut kodissaan huoneen lukemattomille UFOja käsitteleville tiedostoille ja papereille.

”Oikea ongelma on, ettei kukaan halua ottaa vastuuta siitä, että kertoo amerikkalaiselle kansalle, että nämä (UFOt) ovat todellisia.” Tarkastellaanpa aiemmin luokiteltua materiaalia Project Aquariuksesta: Ilmavoimien 17. marraskuuta 1980 päivätyssä asiakirjassa, joka on lähetetty Rollingin lentotukikohdan erikoistutkintaosastolta Washington D.C:stä OSI:lle Kirtlandin lentotukikohdassa New Mexicossa, viitataan ”valokuvien tulkintapyyntöön”. Muiden asiakirjojen mukaan pyyntö johtui sarjasta ”väitettyjä havaintoja tunnistamattomista ilmavaloista” Manzanon asevarastoalueella Kirtlandissa 8. elokuuta ja 3. syyskuuta 1980 välisenä aikana. Ainakin kahden havainnoista otetun kuvan analyysi osoitti, että filmi oli muokkaamaton ja että ne olivat ”tunnistamattoman ilmakohteen laillisia negatiiveja”, 17. marraskuuta 1980 päivätyn asiakirjan mukaan. Kahdesta vahvistetusta havainnosta toisessa ”esineiden alaosassa oli trilateraaliset tunnukset…” Asiakirjassa todetaan myös: ”Yhdysvaltain hallituksen virallinen politiikka ja Project Aquariuksen tulokset ovat edelleen luokiteltu huippusalaiseksi, eikä niitä levitetä virallisten tiedustelukanavien ulkopuolella. …Julkisen paljastumisen mahdollisuuden vuoksi SPA:n (ei ole selvää, tarkoittaako SPA Special Project Aquariusta vai jotain muuta) omaaville asiantunteville henkilöstöille ei anneta tietoja…” Mutta toisessa ilmavoimien asiakirjassa, päivätty 25. tammikuuta 1983, sanotaan, että ”salaiseksi luokitellun materiaalin mahdollinen luvaton julkaiseminen” herättää epäilyksiä 17. marraskuuta 1980 päivätyn asiakirjan aitoudesta.

Myöhemmässä asiakirjassa sanotaan, että aikaisemmassa oli mukana olemattomia upseereita, ja siinä pyrittiin kyseenalaistamaan väitetyn kuvatulkinnan paikkansapitävyys. Kun 20. helmikuuta 1986 päivätyssä tiedonvapauspyyntökirjeessä pyydettiin tietoja Project Aquariuksesta, NSA vastasi osittain 3. maaliskuuta 1986 päivätyllä kirjeellä: ”Huomaa, että Project Aquarius ei käsittele tunnistamattomia ilmassa olevia esineitä. Meillä ei siksi ole tietoja annettavaksi teille aiheesta.” Mutta kun senaattori John Glenn kirjoitti NSA:lle 7. tammikuuta tänä vuonna äänestäjän puolesta, jolla oli vaikeuksia saada vastauksia Project Aquariusta koskeviin tiedonvapauspyyntöihin, 27. tammikuuta päivätyssä vastauskirjeessä sanottiin osittain: ”Ilmeisesti on olemassa tai oli ilmavoimien projekti tällä nimellä, joka käsitteli UFOja. Sattumalta on olemassa myös NSA:n projekti tällä nimellä.”

NSA-projekti ei käsittele UFOja…” Goudien mukaan Project Aquariusta koskevat vastaukset osoittavat hallituksen sanovan yhtä ja tekevän toista. Hän teorioi, että hallitus on haluton myöntämään edes yhden UFOn olemassaoloa, koska heti kun se tekee niin, se pelkää avaavansa oven joukkohysterialle.

Pentagonin, ilmavoimien ja kansallisen turvallisuusviraston tiedottajat joko kieltäytyivät kommentoimasta tai kiistivät, että mikään valtion virasto tutkisi aktiivisesti ufoja. Ilmavoimat lopetti ufojen tutkimisen vuonna 1969 sen jälkeen, kun Coloradon yliopiston tekemä 500 000 dollarin tutkimus totesi, että ”ufoilmiöt eivät tarjoa hedelmällistä kenttää merkittävien tieteellisten löytöjen etsimiseen”, kapteeni Jay DeFrankin mukaan. DeFrank huomautti, että presidentti Carter pyysi vuonna 1977 kansallista ilmailu- ja avaruushallintoa tutkimaan mahdollisuutta jatkaa aktiivista ufojen tutkimusta. Tämä on sama mies, joka vuonna 1973 Georgian kuvernöörinä ollessaan sanoi: ”En enää naura ihmisille, kun he sanovat nähneensä…” UFOja, koska olen itse nähnyt sellaisen.”

NASAn tiedottaja Dave Garrett muistelee viraston vastausta presidentille: ”Sanoimme ’Kiitos, mutta ei kiitos’. Emme ole koskaan olleet alalla.” Dennis Chadwick, Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusviraston (NSA) päätiedottaja Fort George Meadessa Marylandissa, joka on Pentagonin haara, ei halunnut kertoa, tutkiiko NSA tai mikään muu valtion virasto aktiivisesti UFOja.

Goudie, 45-vuotias freelance-mainosmies ja entinen TV-keskusteluohjelmien tuottaja, ei ole hallituksen kannasta lannistunut. Kaksi vuotta sitten hän perusti tietokonepohjaisen UFO-ilmoitustaulun – CUFONin (Computer UFO Network) – jolla on yli 1 400 jäsentä. Se jakaa tietoa ilmaiseksi kaikille, joilla on tietokone ja modeemi. Hän johtaa myös UFO Information Service Internationalia, maailmanlaajuista UFO-havaintojen verkostoa, ja Puget Sound Aerial Phenomena Research Inc:iä. Mikään näistä yrityksistä ei hänen mukaansa ole rahaa tuottava operaatio. Goudien mukaan häntä ja muita hänen kaltaisiaan on autettu lukuisissa tiedonvapauspyynnöissään sotilashenkilöstön taholta, joka haluaa yleisön tietävän UFOista, mutta jolla ei ole varaa nimensä julkistamiseen.

Monet hänen hankkimistaan ​​asiakirjoista osoittavat, että ”epäilyttävää tuntematonta ilmatoimintaa” on esiintynyt huipputurvallisissa sotilaslaitoksissa, joissa säilytetään ydinaseita. Ilmavoimien tukikohtiin pudonneita UFOja koskevat asiakirjat on julkaistu muualla – ja ammattiskeptikot, kuten ”Aviation Week & Space Technologyn” toimittaja Phillip Klass, ovat kirjoittaneet kirjoja, joissa kumotaan näiden ja muiden havaintojen aitous. Mutta Goudie huomauttaa, että hallitus itse ei ole koskaan antanut mitään tietoa, saati sitten selityksiä, UFOista sotilastukikohdissa. ”Voit selittää mitä tahansa pois”, sanoo Goudie viitaten Klassiin ja muihin paljastajiin. ”Mutta nämä eivät ole pitäviä vastauksia.”

Goudie sanoo myös konsultoineensa ”optiikkafyysikkojen” kanssa, jotka ovat suorittaneet ”videonegatiivisen fotoanalyysin” UFO-videonauhoille todistaakseen, että esineet eivät ole Maapallolta. Goudie sanoo myös haastatelleensa vuosien varrella noin 40 ihmistä, jotka väittävät joutuneensa UFOjen sieppaamiksi. Kaikki tapahtuivat maaseudulla, mukaan lukien joitakin tapauksia Redmondin ulkopuolella, Maple Valleyssa ja Seattlen pohjoispuolella. Hän uskoo, että noin kolme neljäsosaa heistä puhuu totta. Monissa tapauksissa uhrit ovat kärsineet fyysisistä arvista, joita heillä ei ollut ennen kohtaamistaan, Goudie sanoo. ”Olen yrittänyt saada nämä ihmiset tulemaan esiin. He eivät halua olla missään tekemisissä sanomalehtien kanssa. He pelkäävät kuollakseen menettävänsä työpaikkansa…”

Ottaen huomioon kansallisen turvallisuuden uhan ja siviileille aiheutuvan riskin, Goudie uskoo, että hallituksella on velvollisuus olla avoimempi. Goudien mukaan UFOjen fyysisiä todisteita ei tarvitse etsiä kaukaa. Hänellä on videonauha Tacoman yllä vuonna 1982 lentäneestä kohteesta, jota on parannettu ”videovalokuva-analyysinä” tunnetulla prosessilla, jonka avulla katsoja voi nähdä pystysuuntaisia ​​ja vaakasuoria viivoja Goudien kutsumassa ”plasmassa”, joka peittää todellisen muodon. Hän odottaa videon esitettävän sunnuntain ”Town Meeting” -ohjelmassa KOMOlla. Televisio, erityisesti vuonna 1973 esitetty Dick Cavettin ohjelma, aloitti Goudien kiinnostuksen UFOihin. Hän on sittemmin esiintynyt muun muassa CNN:n Larry King Show’ssa ja CBS-TV-verkon uutisohjelmissa. Hän käytti lukemattomia tunteja ja dollareita UFOjen tutkimiseen. Hänen tavoitteenaan on, hän sanoo, nähdä aiheen muuttuvan vakavan tieteellisen tutkimuksen kohteeksi. ”Teen tätä, koska mielestäni ihmiset ansaitsevat faktat, eikä kukaan käytä siihen aikaa.”

 

ILMAVOIMIEN OSASTO
_Turvallisuuspoliisilaivue
APO San Francisco 96239

AIHE: Vastaus tietopyyntöön UFO-yhteydenotosta ja muista asiaan liittyvistä tiedoista

KENELLE: Len Stringfield

1. Tammikuussa 1978 olin asemapaikkanani McGuire AFB:ssä, New Jerseyssä. Eräänä iltana, kello 03.00 ja 05.00 välisenä aikana, lentokentän ja Fort Dixin armeijan leirin yläpuolella havaittiin useita UFO-havaintoja. Olen turvallisuuspoliisi ja olin tuolloin rutiinipartiolla. New Jerseyn osavaltion poliisi ja Fort Dixin sotilaspoliisit ajoivat koodilla Brownsvillen, New Jerseyn, suuntaan. Osavaltion poliisi astui sitten sisään tukikohdan takana olevasta portista nro 5 pyytäen apua ja lupaa päästä sisään. Minut hälytettiin paikalle, ja poliisi halusi pääsyn kiitotielle, joka johti lentokentän takaosaan ja oli yhteydessä tiheästi metsäiseen alueeseen, joka on osa Dixin harjoitusaluetta. Hän kertoi minulle, että Fort Dixin sotilaspoliisi ajoi takaa matalalla lentävää esinettä, joka sitten leijui hänen autonsa yllä. Hän kuvaili sitä soikeaksi, ilman yksityiskohtia ja sinivihreänä hehkuvaksi. Hänen radiolähetyksensä katkesi. Samaan aikaan hänen poliisiautonsa eteen ilmestyi noin 1,2 metriä pitkä, harmaanruskea, paksupäinen, pitkäkätinen ja hoikkavartaloinen olento. Poliisi panikoi ja ampui viisi laukausta .45-kaliiperisesta aseestaan ​​esineeseen ja yhden laukauksen yläpuolella olevaan esineeseen. Esine pakeni sitten suoraan ylöspäin ja liittyi yhteentoista muun esineen kanssa korkealla taivaalla. Me kaikki näimme tämän, mutta emme tienneet yksityiskohtia tuolloin. Joka tapauksessa olento juoksi metsään kohti aitaamme, ja he halusivat etsiä sitä. Tähän mennessä paikalla oli useita partioita.

2. Löysimme ruumiin kiitotien läheltä. Se oli ilmeisesti kiivennyt aidan yli ja kuollut juostessaan. Yhtäkkiä kaikki oli hiljaista, eikä ketään päästetty alueen lähelle. Eristimme alueen köydellä ja ilmavoimien tukikohdat tulivat paikalle ja ottivat vallan. Se oli viimeinen kerta, kun näin sen. Siitä tuli myös paha haju. Ammoniakin haju, mutta se ei ollut tasaista ilmassa. Sinä päivänä Wright-Pattersonin lentotukikohdan ryhmä tuli C141-koneella ja meni alueelle. He laittoivat sen puulaatikkoon, suihkuttivat sen päälle jotain ja sitten panivat sen suurempaan metallisäiliöön. He lastasivat sen koneeseen ja nousivat ilmaan. Siinä kaikki, ei sanottu enempää, ei tehty raporttia, ja meille kaikille sanottiin, ettei saa olla sanomatta mitään siitä tai meidät tuomittaisiin sotaoikeuteen.

3. Lähden ilmavoimista noin kahden kuukauden kuluttua. Älkää paljastako nimeäni, koska saatan joutua vaikeuksiin. Olen kiinnostunut selvittämään tätä ja muita asioita, jos tarvitsette apua. Anteeksi, etten allekirjoittanut tätä, mutta en voi ottaa riskejä. Ole hyvä ja vastaa yllä olevaan osoitteeseen, niin vanhempani lähettävät sen minulle eteenpäin tai olen jo kotona. Älkää lähettäkö sitä tänne, koska he seuraavat kaikkea postia tarkasti, enkä halua ottaa riskejä.

Tämä tiedosto sisältää:
(1) Syyni tämän tiedon julkaisemiseen julkisesti,
(2) Valtuudeni,
(3) Tiedon pätevyyden (% lähteistä, % omasta tietämyksestäni, % tutkimuksesta),
(4) Yhden toisen henkilön olemassaolon, jolle annoin tiedot vuonna 1972 odottaen jonain päivänä, että minun on vahvistettava tiedot.

(1) Minulla on kaksi syytä julkaista tämä tieto tällä hetkellä.

(A) Kun näin tiedot ensimmäisen kerran, olin varma, että hallitus hoitaisi tilanteen eikä sallisi ihmisten sieppaamista, loukkaantumista tai vain katoamista. Uskoni hallitukseen on osoittautunut vääräksi. Tilannetta ei ole ainoastaan ​​jätetty hoitamatta, vaan se on pahentunut ja välikohtaukset ovat lisääntyneet maailmanlaajuisesti. Tapahtunut on Yhdysvaltojen perustuslain vastaista, jota olen vannonut ylläpitäväni ja suojelevani. Tapahtuva on vastoin jokaista lakia jokaisessa osavaltiossa. Tapahtuva loukkaa jokaisen maailman kansalaisen ihmisoikeuksia. Se voi tapahtua kenelle tai keille tahansa  perheenjäsenelle milloin tahansa. Olen uskollinen amerikkalainen enkä ole koskaan paljastanut maani salaisuuksia, enkä tätä lukuun ottamatta koskaan tule paljastamaankaan. En usko, että tämän salaisuuden paljastaminen on lainvastaista, koska salaisuus itsessään rikkoo jokaista koskaan kirjoitettua lakia. Senaattori Barry Goldwater oli senaatin komitean puheenjohtaja, joka hyväksyi CIA:n rahoituksen, ja on julkisesti todennut, ettei hänellä ole tietoa tästä mistään. Se tarkoittaa, ja se on tosiasia, että kongressi on tietämätön siitä, mitä tapahtuu. Itse asiassa uskon, että on velvollisuuteni paljastaa se mahdollisimman perusteellisesti ja nopeasti. Kadun vain sitä, että odotin niin kauan. Odotin, koska uskoin niin paljon hallintojärjestelmäämme. YHDYSVALTAIN HALLITUS ON PETTÄNYT MEIDÄT KAIKKI.

(B) Yrittäessäni saada tietoa julki kävi ilmeiseksi, että hallitus pian saisi tietää, mitä teen, ja henkeni olisi vaarassa. Uskon, että henkeni on nyt vaarassa, ja ainoa tapa suojella itseäni on julkaista tieto. Ymmärrän, että tietoa on vaikea niellä, eivätkä monet ihmiset usko sitä. Ymmärrän myös, että olen altistanut itseni pilkalle. Olkoon niin. Jos minua syytetään tai minulle aiheutuu vahinkoa millään tavalla, tiedätte kaikki, että tieto on oikein. Jos yhtäkkiä katoan, tiedätte kaikki, että tieto on oikein.

(2) Olen ilmavoimien upseerin poika ja kasvoin ilmavoimien tukikohdissa ympäri maailmaa. Isäni oli lentäjä. Lapsena kuulin toistuvasti lentäjien ja sotilaiden keskustelevan oudoista tarinoista, jotka liittyivät UFOihin, Foo-hävittäjiin, oudoihin ”ei täältä kotoisin olevien” alusten putoamisiin ja muihin aiheisiin, jotka olivat minulle tuolloin jännittäviä. Valmistuin lukiosta Japanissa ja pian sen jälkeen liityin ilmavoimiin. Suoritin perustutkinnon Lacklandin lentotukikohdassa ja minut määrättiin strategiseen ilmajoukkojen komentoon. Toimin lentokone- ja ohjuspneudrauliikan teknikkona. Koulutukseni aikana ohjaajat viihdyttivät meitä tarinoilla yksinäisistä öistä lentolinjoilla, hälytysalustoilla ja ohjussiiloissa. He kertoivat oudoista avaruusolentojen aluksista, jotka laskeutuivat alas ja lamauttivat asemalla olevat miehet, sitten poistivat ohjuksen taistelukärjen ja katosivat uskomattomalla nopeudella. Tapasin ylikonstaapelin, joka kertoi minulle olevansa osa tiimiä, joka kuljetti niin suurta pudonnutta kiekkoa, että sitä voitiin siirtää vain yöllä takateillä ja aidat ja tolpat piti repiä alas ja asentaa takaisin saattueen ohittaessa. Kuuntelin kaikkia näitä tarinoita ja ihmettelin, mitä oikein tapahtui, mutta en oikein uskonut niitä. Minut kotiutettiin ilmavoimista vuonna 1965. Olin tuolloin hyvin seikkailunhaluinen ja liityin laivastoon joulukuussa 1965. Liityin vapaaehtoiseksi sukellusveneisiin ja minut määrättiin USS Tirulle (SS-416) Pearl Harborissa, Havaijilla. Risteilyllä Portlandin ja Seattlen alueelle tähystysretkellä lentotukialuksen kokoinen UFO nousi vedestä ja katosi pilviin, kun olimme pinnalla ja minä olin satamanpuoleinen tähystys. Se laskeutui takaisin veteen ja nousi takaisin pilviin useita kertoja. Sen todistimme minä, oikeanpuoleinen tähystys, kansiupseeri, kapteeni ja ylimajoitusmestari, joka otti kuvia. Meitä kiellettiin keskustelemasta siitä kenenkään kanssa koskaan. Telakoituessamme Pearliin paluumme jälkeen laivaan tuli siviilivaatteissa oleva mies ja puhui meidän kaikkien kanssa, läsnä ollessa vain kapteeni. Hän esitteli itsensä tiedustelu-upseeriksi ja kysyi minulta, mitä näin. Aloin kertoa hänelle, ja hän huusi minulle, että lopettaisin, ja sitten hän kysyi minulta uudelleen, mitä näin. Sanoin hänelle, etten ollut nähnyt mitään, ja hän hymyili minulle ja sanoi, että olin erittäin hyvä merimies. Hän sanoi, että se oli oikea vastaus ja päästi minut menemään. Pian kyllästyin sukellusveneen ahtaisiin tiloihin ja luovuin vapaaehtoistyöstä. Loppuhistoriani on seuraava.

Pääammattini on majoitusmestari (navigointi).
Toissijainen sotilasammattini on 9545 (sisäinen turvallisuus).

Uss Tombigbee (AOG-11) Tyynenmeren ja Vietnamin meripalvelu.

Camp Carter, Vietnamin laivaston turvallisuus ja tiedustelu.
Danangin satamapartio (tiedonkeruu ja sataman turvaaminen)
ja Cua Vietin (DMZ) jokipartio (tiedonkeruu ja joen turvaaminen)

USS Charles Berry DE-1035 Tyynenmeren meripalvelu.

CINCPACFLT-esikunnalla Tyynenmeren laivaston esikuntapäällikkö – OPSTAT-raportointi ja
merivoimien tiedustelutiimi
Vahtiosaston aliupseeri
komentokeskuksessa

USS Oriskany CVA-35 Tyynenmeren meripalveluksessa.

Erotettu kunniamaininnoin joulukuussa 1975, arvo E-6

Laivastosta lähdettyäni olen työskennellyt useissa yrityksissä, jotka ovat tehneet töitä hallitukselle tai tiedusteluyhteisölle. Osa tästä työstä on sisältänyt ulkomaisen sotilashenkilöstön kouluttamista. Olen myös suorittanut korkeakoulututkinnon valokuvauksessa. Tämä on ala, josta olen ollut pitkään kiinnostunut.

En ole tällä hetkellä yhteydessä hallitukseen tai tiedusteluyhteisöön lukuun ottamatta vuosien varrella solmimiani ystäviä. Viime aikoina olen työskennellyt siviilikoulutuslaitosten hallinnossa.

Hakuasiantuntija
Airco Technical Institute
Long Beach, Kalifornia

Hakuasiantuntija
Adelphi Business College
Anaheim, Kalifornia

Toiminnanjohtaja

Adelphi Business College
Van Nuys, Kalifornia

Markkinointijohtaja
United Education & Software
Encino, Kalifornia

Toiminnanjohtaja
Pacific Coast Technical Institute
Anaheim, Kalifornia

Toiminnanjohtaja

Tällä hetkellä työskentelen instituutiossa, joka on kolmen teistä tiedossa, enkä halua sen paljastuvan, koska tiedon julkaiseminen voisi vaikuttaa kielteisesti työsuhteeseeni.

(3) Noin 50 % näistä tiedoista on peräisin omin silmin näkemistäni asiakirjoista, ja tiedän henkilökohtaisesti niiden olevan totta ja ehdottoman tarkkoja. Näin ja luin GRUDG/BLUE BOOK -RAPORTIN NRO 13. Näin ja luin MAJESTY-asiakirjan, joka sisälsi Aquarius-tiedot. Olin läsnä tiedotustilaisuudessa, jossa keskusteltiin paljon muustakin tiedosta, ja osa siitä on hämärtynyt vuosien varrella, mutta se on palannut mieleeni, kun näin tietoa tästä aiheesta. Noin 50 % tiedoista tulee lähteiltäni, joita en nimeä. Noin 60 % tiedoista on tuettu tutkimuksella ja teille kaikille saatavilla olevilla tiedoilla, mutta tietoja ei yleensä jaeta. Niitä on saatavilla eri paikoissa ja eri foorumeilla. Tiedon mahdollisen rahallisen arvon vuoksi uskon, että sitä ei luultavasti koskaan jaeta.

(4) Vuonna 1972 kerroin nämä tiedot yhdelle toiselle henkilölle itsepuolustukseksi ja jotta tiedot voitaisiin varmistaa myöhemmin, jos hallitus ei hoitaisi tilannetta. Annoin hänelle tiedot hääpäiväni aattona. Viimeinen henkilökohtainen yhteydenottoni häneen oli vuonna 1974. Viimeinen minkäänlainen yhteydenotto oli puhelimitse vuosina 1976 tai 1977. En ole nähnyt häntä, kirjoittanut hänelle, soittanut hänelle tai ollut millään tavalla yhteydessä häneen sen jälkeen. Pidin etäisyyttä estääkseni syytökset salaliitosta tai huijauksesta, jos tietojen julkaiseminen joskus olisi tarpeen. Tein sen myös hänen suojelemisekseen, jotta hän ei joutuisi osalliseksi, jos hallitus päättäisi vahingoittaa minua ennen kuin tiedot voitaisiin julkaista. Annoin hänelle kopion tiedoista alkuperäisen asiakirjan muodossa. Säilytin toisen kopion, mutta minun kopioni tuhoutui varastopalossa. Hän voi ja varmistaa tiedot oikealle henkilölle oikealla koodilla (josta sovimme) niiden julkaisemiseksi. Kolmella teistä on hänen nimensä, viimeinen asuinpaikkansa vuonna 1976 ja koodi. En ota häneen yhteyttä ennen kuin tiedot on vahvistettu. Hän voi vahvistaa tiedustelutietoni ja tiedot. Hän voi kertoa kaiken tämän totuudenmukaisesti, ja vuosien varrella tapahtuneen eromme ansiosta hän pystyy läpäisemään minkä tahansa valheenpaljastintestin todistaakseen, ettei tämä ole huijaus. Minäkin pystyisin läpäisemään saman testin tai minkä tahansa muun testin, kuten natriumpentatolin jne.

Olen myös saanut puhelun mieheltä nimeltä Christopher, joka soitti Marylandin suuntanumeroalueelta. Hänen kanssaan käymänsä puhelimessa käymän keskustelun perusteella tiedän, että hän on nähnyt myös MAJESTY-tiedot ja AQUARIUS-dokumentin. Tiedän myös, että hän on Compuserven jäsen. Se on kaikki, mitä tiedän hänestä. Jätin pois grafiikan rekonstruoidusta dokumentista, jonka laitoin MAJIC-tiedostooni, ja hän kyseenalaisti puuttumisen. Se on pieni yksityiskohta, jota en pitänyt tärkeänä, mutta hän huomasi sen. Ainoa tapa, jolla hän olisi voinut tietää grafiikan puuttuvan, olisi ollut se, että hän olisi itse nähnyt sen. Grafiikassa oli kaksi salamaa, jotka iskevät ympyrän sisällä olevan rivoitetun raketin pohjaan. Koska en voinut lisätä grafiikoita dokumenttiin, liitin vain lyhyen kuvauksen.

Testasin isääni kerran kertomalla, että olin laivastossa ollessani nähnyt tietoa, jonka mukaan hallitus oli löytänyt maahan pudonneita UFOja. Tein tämän arvioidakseni hänen reaktiotaan, koska tiesin, että hän oli aikoinaan, kun olin hyvin pieni, tutkaupseeri White Sandsin koealueella. Hän katsoi minua hyvin tietäväisesti ja neuvoi minua olemaan puhumatta siitä. En ole keskustellut asiasta hänen kanssaan sen jälkeen.

TULE NYT ETEEN, JOS SINULLA ON MITÄÄN TIETOA, JOKA TUKI TÄMÄN TIETOJEN. TÄMÄ VOI OLLA AINOA MAHDOLLISUUS PALJASTAA TÄMÄ KAUHEA TILANNE. JOS MINÄ EPÄONNISTUN, TE KAIKKI EPÄONNISTUTE.

Milton William Cooper (Bill)

 

Olen juuri tavannut miehen, joka on pystynyt todistamaan tiettyjä osia MAJIC.TXT-tiedostostani. Seuraava teksti on varmasti erittäin mielenkiintoinen. Vahvistaakseni hänen tietonsa tein useita testejä, jotka huomaatte tekstistä. Hänen paljastuksiaan ei pyydetty, pyysin häntä vain lukemaan MAJIC.TXT-tiedoston ja soittamaan minulle, jos hän halusi puhua. Tapasin hänet ystävien kautta. Tämä on teksti kahdesta tapaamisesta, jotka minulla oli hänen kanssaan. Ensimmäinen tapahtui, kun meidät esiteltiin. Toinen tapahtui jouluaattona ja oli paljastavin.

Osallistuin joulujuhliin, jonka järjesti ystäväni, jonka olen tuntenut monta vuotta. Illan aikana ystäväni vei minut sivuun ja kertoi, että paikalla oli mies, jonka minun pitäisi tavata hänen mielestään. Ystäväni kertoi minulle, että äskettäin julkaisemieni tietojen perusteella tämä mies saattaisi pystyä antamaan minulle tietoja. Kysyin, miksi hän ajatteli niin? Ystäväni kertoi minulle, että mies oli ollut armeijassa 21 vuotta ja oli määrätty DELTA SECURITY -palveluun. Olin heti kiinnostunut ja pyysin, että minut esiteltäisiin.

Ystäväni esitteli minut pitkälle, hoikalle ja hyväkuntoiselle miehelle, joka oli lähes 60-vuotias. Hänen fyysisestä kunnostaan ​​olin vaikuttunut. Hänen hiuksensa olivat harmaat ja hän seisoi kuin mies, joka oli palvellut useita vuosia armeijassa. Hän oli henkisesti terävä eikä osoittanut ikänsä merkkejä.

Kun meidät oli esitelty, kerroin hänelle, että minäkin olin viettänyt monta vuotta asepalveluksessa, laivastossa. Kysyin häneltä, missä hän oli ollut sijoitettuna. Hän vastasi, että hän oli viettänyt paljon aikaa Coloradossa, Mew’ssa Meksikossa, Nevadassa ja Edwardsin lentotukikohdassa. Kommentoin, että mielestäni oli outoa, että armeijan mies olisi sijoitettu Edwardsiin. ”Voi”, hän sanoi, ”olin Delta Securityssä ja meillä oli paljon tekemistä puolustushaarojen sisäisten projektien kanssa.” ”Tarjosimme turvallisuuspalveluja useille puolustushaaroille.” Sitten kysyin häneltä, oliko hän koskaan kuullut Project REDLIGHTista. Hänen silmänsä kapenivat ja hän vaikutti vaivautuneelta. Itse asiassa hän katseli ympärilleen huoneessa ikään kuin etsien muuta paikkaa minne mennä. ”Ehkä olenkin”, hän vastasi, mutta tiedät laivastoajoiltasi, etten voi puhua siitä, mihin olin osallistunut.” Kerroin hänelle, että tavallaan olin minäkin mukana siinä, ja sitten kerroin hänelle, että olin laivaston tiedustelussa jonkin aikaa. Jatkoimme small talkilla, mutta selvästi hän oli ollut vaivautunut siitä lähtien, kun mainitsin REDLIGHTin. Pyysin anteeksi ja etsin sitten ystäväni uudelleen. Kysyin ystävältäni, oliko hänellä vielä kopio MAJIC.TXT-tiedostostani, ja jos oli, hankkisiko hän sen minulle. Hän poistui huoneesta, palasi ja ojensi kansion minulle.

Odotin, kunnes näin entisen armeijan miehen lähtevän, ja menin sitten hänen autolleen. Kysyin häneltä, voisiko hän katsoa jotakin, jonka piirtäisin. Hän sanoi kyllä, mutta hänen oli todella lähdettävä. Piirsin MAJIC.TXT-tiedoston kääntöpuolelle TRILATERAALISEN tunnuksen. En sanonut mitään. Hän otti tiedoston ja kysyi minulta, missä olin nähnyt tunnuksen. Kerroin hänelle, että olin nähnyt sen laivaston tiedustelussa ollessani ja kysyin, tiesikö hän, mikä se oli. ”Kyllä”, hän sanoi, ”se on jossain laitteessa. Tiedätkö, mitä laite on?” Sanoin hänelle, ettei se pidä ääntä. ”Tiedät sitten, mitä RED LIGHT todella on”, hän sanoi. Vastasin tietäväni. Kerroin hänelle, että hänen hallussaan olevat paperit olivat tiedosto, joka selitti koko asian, ja että haluaisin hänen lukevan sen ja soittavan minulle sitten, jos hän olisi halukas puhumaan minulle kokemuksistaan. Sanoin hänelle, etten ole koskaan paljastanut lähteitä enkä koskaan paljastaisi häntä tiedon lähteeksi. Hän katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi: ”Jos edes kerrot kenellekään tästä keskustelusta, haukun sinua valehtelijaksi suoraan naamaan.” Sanoin hänelle, että ymmärsin täysin. Kysyin häneltä, kuinka kauan hän oli tuntenut ystäväni. Hän sanoi tunteneensa hänet noin seitsemän vuotta. Käskin hänen kysyä minusta yhteiseltä ystävältämme, jotta hän tuntisi olonsa mukavammaksi. Hän otti kansion ja lähti.

Muutamaa päivää myöhemmin hän soitti minulle ja pyysi tapaavansa minut päivällä paikallisessa puistossa jouluaattona. Sovimme ajankohdan ja tapasimme piknikpöydän ääressä puistossa.

Ensimmäinen asia, jonka hän sanoi, oli, ettei hän koskaan halunnut nimensä liittyvän mihinkään, mitä koskaan tein tai sanoin, ja ettei hän koskaan halunnut nähdä minua enää tapaamisemme jälkeen. Suostuin näihin ehtoihin. Sitten hän antoi minulle puhelinnumeronsa ja pyysi minua soittamaan hänelle, jos joskus epäilisin, että hänen henkilöllisyytensä olisi vaarantunut millään tavalla. Suostuin siihenkin.

Sitten kysyin häneltä, miksi hän oli suostunut puhumaan minulle osallisuudestaan. ”Samasta syystä, josta sinä puhut siitä”, hän vastasi, ”koko asia on hyvin synkkä eikä se tule paranemaan.” Kysyin häneltä, halusiko hän minun kysyvän kysymyksiä vai haluaisiko hän vain kertoa. Hän käski minun esittää kysymyksiä, ja kun otin esiin nauhurini, hän käski minua olemaan käyttämättä sitä, koska äänentunnistus oli mahdollista. Tiesin, että tämä oli mahdollista, ja suostuin jälleen hänen ehtoihinsa. Kysyin, voisinko tehdä muistiinpanoja, ja hän suostui vain muistiinpanoihin.

Bill—-Missä näit TRILATERAALISEN MERKIN, jonka piirsin sinulle juhlissa ja jonka näit tiedostossani?

Mies—–Lentävässä lautasessa, jota vartioin Edwardsin lentotukikohdassa. Näin sen uudelleen eri lautasilla ollessani Area 51:lla Nevadassa… Tiedostosi on melko tarkka sen suhteen, mitä tiedän… Olin yllättynyt tietämyksestäsi.

Bill—-Näin osan tiedoista ja minulla on muita lähteitä. Tuo tiedosto on 17 vuoden etsinnän tulos. Itse asiassa suuri osa siitä on peräisin siitä, mitä teemme nyt, eli vain puhumalla ihmisten kanssa. Voitko kertoa minulle, miten näit lautasen Edwardsissa?

Mies—–Minut määrättiin vartioimaan hangaaria Edwardsissa, enkä tuolloin tiennyt mitä siellä oli.

Bill—-Mikä hangaarin nimi oli?

Mies—–Hangaarilla ei ollut numeroa tai nimeä. Kutsuimme sitä Delta-hangaariksi.

Bill—-Voitko kertoa minulle, missä se sijaitsee?

Mies—–Se on pohjoistukikohdassa. Se on ainoa erillinen hangaari, eikä kukaan pääse lähelle sitä ilman erityistä merkkiä ja lupaa.

Bill—-Miltä merkki näyttää?

Mies—–Se on punainen merkki, jossa on musta kolmio etupuolella ja henkilötietoja takana… kuten missä tahansa muussakin henkilöllisyystodistuksessa.

Bill—-Kuinka näit lautasen?

Mies—–Henkilöautoon pääsee vain yhdestä ovesta. Oven sisäpuolelta on vartiohuone. Vartiohuoneen toisella puolella on ovi, joka johtaa toimistoon. Toimiston toisella puolella on toinen ovi. Meitä ei päästetty ulos vartiohuoneesta, mutta eräänä iltana päivystävä upseeri kysyi minulta, tiesinkö mitä vartioin. Sanoin ei, koska se ei ole minun tehtäväni tietää. Hän kysyi minulta, haluaisinko nähdä. Luulin hänen tarkkailevan minua ja sanoin hänelle, ettei se ollut tarpeen. Hän viittoi minua seuraamaan häntä ja vei minut sitten toimiston läpi ja hangaariin. Näin lautasen seisovan jaloillaan ja sen alla näytti olevan myös tunkit.

Bill—-Voitko kuvailla sitä minulle?

Mies—–Se oli halkaisijaltaan noin 9 metriä, metallia, mutta ei kiiltävää. Kuin tummunutta hopeaa.

Bill—-Kuinka paksu se oli?

Mies—–Noin 4,5–5,5 metriä paksu…….Siinä oli tunnus alapuolella ja uudelleen päällä.

Bill—-Näitkö siinä aukkoja?

Mies—–Ei, mutta näin vain toisen puolen, ja se oli näkyvissä vain noin 3 tai 4 minuuttia.

Bill—-Oliko se pyöreä?

Mies—–Ai niin… aivan kuten elokuvissa.

Bill—-Oliko siellä ikkunoita?

Mies—–Korotetun osan ympärillä oli jotain, mikä näytti ikkunoilta, mutta en nähnyt sisään.

Bill—-Olivatko ne pyöreitä?

Mies—–Ei, ne olivat suorakaiteen muotoisia… Näin myös uran lautasen ympärillä noin 1,2 metrin päässä reunasta koko matkalta, ja se oli ylä- ja alareunassa. Pohjassa oli alue, joka näytti tuuletusaukoilta tai säleiköiltä.

Bill—-Mitä upseeri sanoi sinulle?

Mies—–Vain että hän ei näyttänyt minulle mitään ja menimme takaisin vartiohuoneeseen ja sitten hän lähti.

Bill—-Eikö se ole epätavallista?

Mies—– Kaikki mitä tein tai näin Deltassa oli epätavallista. Näin ihmisten itkevän ilman syytä ajoittain. Kun sellaisia ​​asioita tapahtui, et koskaan enää näkisi sitä miestä.

Bill—- Mitä heille tapahtui?

Mies—–En tiedä enkä kysynyt.

Bill—- Poikkeamme tästä hetkeksi. Haittaako?

Mies—–Ei, en haittaa.

Bill—-Miten päädyit Delta-turvallisuusjoukkoihin?

Mies—–Minut värvättiin National Recon Organizationiin ja menin Fort Carsoniin Coloradoon. Suuren koulutusurakan jälkeen minut seulottiin Deltaan ja sitten määrättiin Deltaan.

Bill—-Miksi he värväsivät sinut?

Mies—–Minulle kerrottiin, että se johtui siitä, että olin orpo. Jos jollekulle salaiseen projektiin liittyvälle tapahtuu jotain ja hänellä on perhettä, perhe voisi vaarantaa projektin yrittämällä selvittää, mitä heidän rakkaalleen tapahtui.

Bill—-Ovatko kaikki Deltassa orpoja?

Mies—–Joko se tai heidän perheensä kuoli tai tapettiin myöhemmin elämässä.

Bill—-Eikö se häirinnyt sinua? Tarkoitan, mikä voisi olla niin salaista, että heidän on käytettävä orpoja?

Mies—–Jotkin näkemäni asiat……Tarinoita… erityisesti Dreamlandiin liittyen…Tiesitkö, että Dreamlandiin liittyy palkkionmetsästäjiä?

Bill—-Mitä tarkoitat?

Mies—–Jos työskentelet Dreamlandissa ja menet lomalle tai olet poissa töistä etkä palaa ajoissa tai jos joku ei palaa, he lähettävät palkkionmetsästäjiä perässäsi…….Siellä vierailijat…tiedät mitä tarkoitan…asuvat…se on maanalainen laitos…….En usko, että minun pitäisi sanoa enempää…..Suurimman osan ajasta, jonka olin siellä, en edes muista…..Meidän piti puhua Redlightista.

Bill—-En muista, että olisin sopinut puhuvamme vain Redlightista….Onko tämä uusi ehto?

Mies—–Kyllä, en halua puhua mistään muusta……..Kerron sinulle, että Dreamlandissa tapahtuu hyvin outoja asioita.

Bill—-Mitä tarkoitat, kun sanot ettet muista?

Mies—–En muista… En todellakaan halua puhua Dreamlandista….. En puhu siitä.

Bill—-Älä kiusaa minua. Joko puhu siitä tai älä, mutta älä tee minulle tätä. Mitä muuta voit sanoa Dreamlandista? Voitko kertoa minulle, missä se on?

Mies—–Ei, en voi puhua siitä. Tämä kaikki on erittäin vaarallista ja olen nyt naimisissa….. En vain voi ottaa riskiä.

Bill—-Okei, kerro minulle Area 51:stä.

Mies—–Area 51 on Groom Lakella Nevadassa. Se on Redlightin päämaja…….Lautasia lennetään sinne. Se on osa testialuetta…Se on kartalla.. se on vain kuiva järvenpohja, jonka ympärille on rakennettu huippusalainen laitos.

Bill—-Oletko nähnyt yhdenkään lentävän?

Mies—–Kyllä, ne ovat uskomattoman nopeita eivätkä pidä lainkaan ääntä.

Bill—-Onko Area 51:llä oleva sama kuin Edwardsilla oleva?

Mies—–Yksi oli samanlainen… toinen, jonka näin, näyttää timantilta…….kuten naisen kihlasormuksessa…..jos otat timantin sormuksesta ja käännät sen ylösalaisin……niiltä se näyttää.

Bill—-Tarkoitatko kirjaimellisesti timanttia?

Mies—–Ei, mutta muoto on sama…..se todella hohtaa….mutta vain lentäessään. Maan päällä se on samaa metallia kuin Edwardsin lautanen….lentäessään se hohtaa kuin aurinko ja joskus vaihtaa väriä.

Bill—-Kuinka lähellä olit, kun näit sen?

Mies—–Ei lähellä… kenenkään ei sallittu päästää lähelle…. Luulen, että se lähetti säteilyä, koska meidän kaikkien piti käyttää dosimetriä ja ne piti tarkistaa päivittäin.

Bill—-Tarkoitatko, että se oli atomivoimalla?

Mies—–En tiedä…..Tiedän vain, että oli selvä säteilyvaara ja dosimetrimme tarkistettiin päivittäin. Palautimme ne tarkastettavaksi ja saimme uudet joka päivä.

Bill—-Kuinka kauan olit Area 51:llä?

Mies—–Ensimmäisellä kerralla olin siellä kolme kuukautta… Kukaan ei koskaan viipynyt siellä muutamaa kuukautta pidempään. Toisella kerralla olin siellä melkein viisi kuukautta… Se oli kuin sota-aikaa, ei ollut kulkulupia Area 51:ssä… Meillä oli kuitenkin erinomaiset virkistysmahdollisuudet.

Bill—-Vihaan painostaa sinua, mutta haluaisin tietää lisää Dreamlandista. Tietoni tuntuvat olevan ristiriidassa sinun tietojesi kanssa. Minulla on tietoa, että avaruusolentojen tukikohta on New Mexicossa, onko Dreamland siellä?

Mies—–Tukikohtia on useampi kuin yksi ja minun on mentävä nyt… Minun ei pitäisi puhua sinulle mistään. Kaikki on liian vaarallista… jopa enemmän kuin luuletkaan… En tiedä kaikkea, mutta tiedän, että tilanne on riistäytynyt käsistä, ja totta puhuen pelkään, mitä tulee tapahtumaan… Älä kysy mitä, koska en tiedä, mutta… Tiedän, että jotain tulee tapahtumaan……. Jättimäisiä maanalaisia ​​suojia rakennetaan Groom-järven alle… ja muihin paikkoihin. Paperiesi perusteella tiedät tästä paljon enemmän kuin minä… Minun on todella mentävä nyt… On jouluaatto ja asun kaukana.

Bill—-Ennen kuin menet, voisitko katsoa nämä muistiinpanot ja varmistaa, että ne ovat oikein?

Mies—– Näin sinun kirjoittavan ja se on oikein. Mitä aiot tehdä näillä muistiinpanoilla?

Bill—- Teen tiedoston ja julkaisen tämän haastattelun muodossa paljastamatta sinua.

Mies—–Jos teet niin, kutsun sinua valehtelijaksi.

Bill—-En paljasta sinua, ja jotta tuntisit olosi paremmaksi, en ole koskaan paljastanut lähteitäni. Jos haluat joskus puhua uudelleen, sinulla on puhelinnumeroni.

Mies—–En usko niin… sinun on parempi olla todella varovainen… tarkoitan itseäsi… en todellakaan antaisi kenellekään muulle noita muistiinpanoja… Sinun pitäisi miettiä sitä.

Bill—-Mitä luulet tapahtuvan?

Mies—–Sama asia kuin on tapahtunut ……joillekin muille ……sinun pitäisi vain jättää se…..sinä….kukaan ei voi tehdä mitään.

Loput olivat vain jäähyväiskeskustelua. Hän vaikutti olevan hyvin vilpitön ja huolissaan siitä, mitä hän kertoi, ja huolissaan sekä minun että omasta turvallisuudestani.

Tämä on toinen henkilö, joka on kuvaillut lautasta Edwardsissa, samaa turvakorttia, ja viittaus Dreamlandiin tulee jatkuvasti näiden ihmisten puheissa esiin. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen, että on olemassa useampi kuin yksi avaruusolentojen tukikohta, ja se on ensimmäinen kerta, kun kuulen palkkionmetsästäjistä. Mielestäni viittaus säteilyvaaraan ja annosmittareiden käyttöön on myös merkittävä, kun otetaan huomioon Texasin tapaus, johon kaksi naista osallistui. John Lear kertoi minulle, että Dreamland oli Edwardsissa. Henkilökohtaisesti en tiedä sijaintia. Pelkkä nimi ”DREAMLAND” on niin kaukana normaalista sotilaallisesta tavanomaisesta projektien ja paikkojen nimeämisestä, että se herättää kysymyksiä. Haluaisin huomauttaa, että lähteeni kertoivat minulle jossain vaiheessa, että avaruusolentojen tukikohta oli Dreamlandissa, mutta sitten he sanoivat, ettei se pidä paikkaansa, ja perääntyivät väitteestä. Nimi nousee jatkuvasti esiin avaruusolentojen tukikohdan yhteydessä. Viittaukset muistinmenetykseen ovat myös yleisiä siepattujen keskuudessa. Koin tämän haastattelun henkilökohtaisesti häiritsevänä.

Kirjoitin kysymykset ja vastaukset muistiin aina kun mahdollista, ja ne on kirjoitettu täsmälleen niin kuin ne on kysytty ja niihin on vastattu. Joissakin kohdin keskustelu on rekonstruoitu muistiinpanojeni perusteella, mutta se päättyi heti kotiin saavuttuani, ja olen varma, että se on tarkka. Tavattuani tämän miehen minulla ei ole aavistustakaan hänen motiiveistaan ​​tai tietojen paikkansapitävyydestä. Uskon kuitenkin, että hän oli vilpitön, ja hänen ilmaisemansa tunteiden kirjo olisi ollut vaikea jopa erittäin hyvälle ammattinäyttelijälle.

(HUOM! ”Annosmittari” on (tai oli palvelusaikanani) pala filmiä pienessä rintamerkissä, jota henkilöstö käyttää työskennellessään alueilla, joilla he voivat altistua säteilylle. Jos filmiin osuu säteilyannos, se altistuu. Filmin valotusmäärä määrää tarkan säteilyannoksen. Kun työskentelin strategisessa ilmakomennossa, minun piti käyttää sellaista, koska hälytysalustalla varustetuissa lentokoneissa oli ydinaseita. Annosmittarimme tarkistettiin viikoittain. Jos annosmittari osoitti, että olit altistunut säteilylle, sinun piti käydä läpi puhdistusmenettely. Palvelusaikani aikana annosmittarini ei koskaan osoittanut altistumista säteilylle. Tämä selitys on tarkoitettu niille teistä, jotka eivät ehkä tienneet, mikä dosimetri on.)

                            *
                      \     *     /
                       \    *    /
                        \   *   /
                         \  *  /
                          \ * /
                           \*/
                      O     *     O
                           /*\
                          / * \
                         /  *  \
                        /   *   \
                       /    *    \
                      /     *     \
                     /      *      \
                    /       *       \
                   /        *        \
                  /_________*_________\

Tämä on jälleen yksi TRILATERAALINEN TUNNUS, joka näkyi MAJESTY-papereissa. Sitä käytetään avaruusolentojen univormuissa (kuten yksiosaisia ​​tiukkoja haalareita). Sitä käytetään myös useissa avaruusolentojen aluksissa. Keskellä olevien tähtien pitäisi olla suora viiva, mutta en pystynyt tekemään sitä tietokoneellani. O-kirjaimet ovat todella pieniä ympyröitä, mutta en pystynyt tekemään sitäkään tietokoneellani. Kolmion pitäisi olla tasasivuinen, mutta jälleen en pystynyt tekemään sitä tietokoneellani. En tiedä, mitä tämä tarkoittaa. Se on nähty myös ilmasta käsin joillakin laskeutumispaikoilla.

                      \           /
                       \         /
                        \       /
                         \     /
                          \   /
                           \ /
                            *
                           /*\
                          / * \
                         /  *  \
                        /   *   \
                       /    *    \
                      /     *     \
                     /      *      \
                    /       *       \
                   /        *        \
                  /         *         \

Tätä tunnusta käytetään maihinnousupaikkojen ja tukikohtien merkitsemiseen. Se on aseteltu siten, että se näkyy ilmasta paikan yläpuolella. Samat huomautukset pätevät tähän tunnukseen. En tiedä, mitä se tarkoittaa.

 

**********************************************
* THE U.F.O. BBS - http://www.ufobbs.com/ufo *
**********************************************

 

Artikkelin julkaissut UFOBBS / preterhuman.net

ufologia

Kirja: An Alien Who’s Who

Kommentoi

kirjoittanut Nick Redfern

Seuraava arvosteluni teoksesta An Alien Who’s Who (toim. Martin S. Kottmeyer, julkaissut Anomalist Books) on juuri julkaistu Stuart Millerin Alien Worlds -lehden numerossa 2, ja se on julkaistu Stuartin luvalla:

Riippuen omasta henkilökohtaisesta näkökulmastasi siihen, mikä on UFO-mysteerin ytimessä, An Alien Who’s Who paljastaa paljon (a) huimaavasta määrästä avaruusolentoja, jotka ovat vierailleet Maassa jo monien vuosien ajan; (b) monien fantasian ja huijauksen mestareiden tarinoista; tai (c) tavasta, jolla UFO-ilmiötä ja siihen liittyviä henkilöitä manipuloidaan ja hyödynnetään jatkuvasti sellaisen todellisen huijarin toimesta, joka tekisi sekä John Keelin että Jacques Valleen ylpeiksi. Tai ehkä kyseessä on kaikki kolme teoriaa, tai ehkä ei mikään niistä. Joka tapauksessa tiedän vain tämän verran varmasti: Martin Kottmeyerin kirja on pirun hauska ja erittäin informatiivinen – ja vieläpä yhtä lailla.

Pohjimmiltaan se on 263-sivuinen, A:sta Z:aan tyylinen jännityskirja, joka luettelee todella hämmästyttävän määrän nimiä, jotka on annettu Maapallolla vierailleille avaruusolennoille. Tietenkin lukeminen sadoista väitetyistä avaruusolioista, jotka vaihtelevat Acorcista (yli-asutun planeetan asukas 52 miljoonan kilometrin päässä Maasta) Zyloon (joka oletettavasti ”seurasi Apollo 13:a” ja liittyi ”Kuudenteen partio-osastoon”, mikä ikinä se sitten onkaan tai oli), voi nopeasti käydä tylsäksi.

Kottmeyerin käsissä tylsyys on kuitenkin viimeinen asia, joka tulee mieleen. Suurin osa merkinnöistä onkin suhteellisen lyhyitä, mutta niissä on myös tervetullutta kuivaa huumoria. Esimerkiksi Epicot-planeetalta kotoisin oleva Herronoah kertoo hämmästyneelle Maapallon asukkaalle nimeltä Edwin W, että ihmiset pukeutuvat liikaa, ja kertoo Edwinille, kuinka heidän aluksensa säikäytti kerran alastoman naisen ja miehen pensaikossa. Ahem.

Sitten saamme nauttia Aura Rhanesin, kaukaisesta Clarion-maailmasta kotoisin olevan kuuman avaruusbabyn, tarinasta, joka Truman Bethurumin, miehen, jonka edessä hän esiintyi, mukaan pukeutui ”housuihin, jotka näyttivät melkein kuin maalatuilta, niin hyvin ne istuivat”. Onnekas Truman, muuta en voi sanoa. Ja mitä ajattelemme Motagista, joka ”muutti kerran lentävän lautasen kuorma-autoksi”? Tai Nokylestä, joka uhkailee paljastavansa yksityiskohtia tietystä tapahtumasta, jossa on mukana vain kiusallisesti ”hulluja tyttöjä”?

Kuten olet todennäköisesti jo arvannut, monet An Alien Who’s Who -kirjan tiiviisti täytetyistä sivuista ovat peräisin niin sanottujen Kontaktihenkilöiden paljon parjatulta aikakaudelta: näistä näennäisesti eliittisieluista, jotka väittivät tavanneensa kasvotusten pitkäkarvaisia avaruusolentoja 1950-luvulla ja joiden nimet koostuivat poikkeuksetta paljon Q-, Z- ja X-kirjaimista.

On syytä korostaa, että joidenkin tarinoiden naurettava ja usein hysteerinen luonne ei heikennä Kottmeyerin uskottavuutta kirjailijana. Itse asiassa hän huomauttaa johdannossaan, ettei usko ”fyysisesti todellisiin avaruusolentoihin” Venuksesta, Marsista, Plutosta ja niin edelleen.

Kottmeyer on pikemminkin tehnyt jotain, mitä harvat kirjailijat tekevät: hän on jättänyt omat näkemyksensä ja uskomuksensa sivuun ja tarjoaa lukijalle viihdyttäviä – ja muuten hyvin vaikeasti löydettäviä – yhteenvetoja väitetyistä toisesta maailmasta peräisin olevista olennoista, jotka ovat ilmeisesti ilmestyneet valikoitujen ihmisten edessä jo vuosikymmenten ajan.

Kottmeyer kertoo heidän outoja, todistamattomia ja toisinaan täysin vääriä tarinoitaan, ennustuksiaan ja varoituksiaan. Ja kiertelevällä tavalla hän osoittaa selvästi, että huolimatta kaikista yrityksistä legitimoida ufologia vakavana tieteenä, se on edelleen aihe, joka on täynnä outoja ja epätavallisia hahmoja, joilla on kummallisia nimiä ja vielä kummallisempia motiiveja – ja jos luulette, että puhun tässä vain avaruusolioista, olette pahasti väärässä, ystävät.

Ufologi ja Project Beta -kirjan kirjoittaja Greg Bishopin viihdyttävän ja oivaltavan esipuheen kera An Alien Who’s Who on välttämätön lukupaketti kaikille, jotka haluavat oppia lisää joistakin outoista, toisesta maailmasta peräisin olevista olennoista, joiden sanotaan vierailleen planeetallamme ja joiden urotyöt olisivat ilman Kottmeyeriä muuten kadonneet ajan sumuun.

Ja nyt, kun kaikki tämä on sanottu, lähden tapaamaan Solar-Commander Xzzobovaxxia illalliselle, jonka jälkeen lennän Venuksen ympäri Delta-Zorvog 12:n bikinipukeisten amatsonien kanssa. Toivottakaa minulle onnea!

 

Artikkelin julkaissut ufomystic.com

Uutiset

Pentagonia syytetään ’peittelystä’ kun se ei julkaissut UFO-videoita aikarajaan mennessä

Kommentoi

Yhdysvaltain Pentagonia on arvosteltu tiukan määräajan noudattamatta jättämisestä Unidentified Anomalous Phenomena (UAP) -videoiden julkaisemiselle, ja kriitikot kutsuvat sitä ”peitoksi”.

Republikaanien edustaja Anna Paulina Luna kirjoitti Yhdysvaltain puolustusministerille 1. huhtikuuta kirjeen, jossa hän määräsi Pete Hegsethin toimittamaan 46 tiettyä leikettä viimeistään 14. huhtikuuta 2026.

Lainsäätäjät sanoivat, että videot voivat paljastaa toimintamalleja herkkien sotilaskohteiden lähellä ja auttaa määrittämään, aiheuttavatko esineet mahdollisen kansallisen turvallisuuden uhan.

Pyydetyt materiaalit sisältävät kymmeniä armeijan tallentamia kohtaamisia, joissa näkyy pallomaisia, sikarin muotoisia ja TicTacmaisia ​​esineitä, jotka havaitaan sotilasalueiden, valtamerten ja varjellun ilmatilan yllä ympäri maailmaa.

Joidenkin videoiden kerrotaan kuvaavan UAP-muodostelmia lähellä Irania ja Syyriaa, välikohtauksia lähellä Yhdysvaltain tukikohtia ja lentokenttiä ja jopa vuoden 2023 ammuskelua Huron-järven yllä.

Uhkia on paljon muitakin kuin pelkkiä mystisiä havaintoja, ja ne korostavat vaaraa, jonka tunnistamattomat esineet aiheuttavat, kun ne ilmestyvät rajatun ilmatilan, sotilastukikohtien ja aktiivisten harjoitusalueiden lähelle.

Luna kuitenkin sanoi tiistai-iltapäivällä X:ssä, että ”kukaan Pentagonista ei ollut vastannut ennen kuin otimme yhteyttä, ja näyttää siltä, ​​että joku ei välittänyt kirjettä asianmukaisille viranomaisille.”

”Kuinka kätevää”, Floridan edustaja lisäsi ja huomautti, että vaikka hän pitää Hegsethiä presidentti Donald Trumpin ystävänä ja kannattajana, ”presidentti on valtuuttanut vapauttamisen, joten jokainen, joka yrittää olla söpö Pentagonissa, voi lähteä vaellukselle.”

Ilmoitus on herättänyt raivoa verkossa, ja monet sanovat, että maailma ansaitsee tietää totuuden.

– Amerikkalaiset haluavat, että kaikki tämä julkistetaan. Ei ole mitään syytä pitää mitään salassa”, yksi käyttäjä kommentoi. ”Nolla pätevää syytä muu kuin oikeuttaa rahan kuluttaminen vuosibudjettiin joukolle roistovaltion työntekijöitä.”

Toinen käyttäjä postasi: ”Jep, kuulostaa normaalilta hallituksen protokollalta… ”mikä kirje? ”’

Yksi käyttäjä kommentoi Lunan lausuntoa, jonka mukaan Trump oli määrännyt julkaisun: ”Eikö olekin ihmeellistä, kuinka hallituksemme ei kuuntele itseään?

’Vai kansan tahto? Olen pahoillani, minun on täytynyt erehtyä, kun minulle opetettiin, että tämä oli alunperin koko hallinnon pointti.

Helmikuussa Trump määräsi liittovaltion virastoja, mukaan lukien Pentagonin, aloittamaan UFO-tiedostojen, myös UAP:iden, ja mahdollisen Maan ulkopuolisen toiminnan tunnistamisen ja julkaisemisen.

”Osoitetun valtavan mielenkiinnon perusteella ohjaan sotaministeriä… aloittamaan prosessin, jolla identifioidaan ja julkaistaan hallituksen tiedostot, jotka liittyvät avaruusolentoihin ja Maan ulkopuoliseen elämään, tunnistamattomiin ilmailmiöihin (UAP) ja tunnistamattomiin lentäviin esineisiin (UFO), Trump kirjoitti Truth Socialissa 19. helmikuuta.

Luna on ottanut merkittävän roolin UAP:iden avoimuuden puolesta.

Hän johtaa House Federal Secrets Task Force -toimikuntaa, joka keskittyy UAP:iden tutkimiseen, liittovaltion asiakirjojen luokituksen poistamiseen ja ilmiantajien suojelemiseen.

Huhtikuun alun kirjeessä hän kirjoitti: ”Näiden poikkeavuuksien ja niiden aiheuttaman mahdollisen kansallisen turvallisuuden uhan jatkuva avoimuuden puute on huolestuttavaa.”

Hän lisäsi, että työryhmä piti kuulemistilaisuuden 9. syyskuuta 2025 keskustellakseen näistä huolenaiheista.

”Ilmiantajat ilmoittivat työryhmälle, että AAROlla on muita videotallenteita mahdollisista UAP-havainnoista”, hän kirjoitti.

”Tutkinnan jatkamiseksi työryhmä pyytää tiettyjä videotiedostoja, jotka liittyvät UAP:n havaintoihin.”

Pyydetyssä materiaalissa kerrotaan olevan pallomaisia ​​esineitä, jotka kutoutuvat pilvien läpi, leijuvat avoimen veden päällä ja esiintyvät toistuvasti Yhdysvaltain sotalaivojen ja sukellusveneiden lähellä.

Useita videoleikkeitä otettiin hävittäjillä, valvontalentokoneilla ja droneilla, jotka toimivat sellaisilla alueilla kuin Persianlahdella, Afganistanissa ja Itä-Kiinan merellä.

Useissa tapauksissa useampi kuin yksi kohde havaittiin liikkuvan suurilla nopeuksilla samanaikaisesti, mikä herätti huolta mahdollisesta koordinoidusta toiminnasta herkkien sotilasoperaatioiden lähellä.

Yksi pyynnöistä: "Spherical UAP over AFG in and out of clouds, 23.11.20" on video, jonka kerrotaan näyttävän massiivisen levyn kutovan pilven peitossa ja ulos.
Yksi pyynnöistä: ”Spherical UAP over AFG in and out of clouds, 23.11.20” on video, jonka kerrotaan näyttävän massiivisen levyn kutovan pilven peitossa ja ulos.

Tutkivat journalistit Jeremy Corbell ja George Knapp, jotka vuotivat osia videosta, sanoivat, että videon on nauhoittanut hallituksen henkilöstö Afganistanin ja Pakistanin rajalla marraskuussa 2020.

Kohde havaittiin tiedustelutehtävän aikana korkealla ilmavoimien alustalla.

 

Artikkelin julkaissut Daily Mail